28.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 140/22

1.

Viime vuosina käsite ”vihreä” on saanut yhä näkyvämmän aseman poliittisessa päätöksenteossa, kun ympäristöön liittyvistä huolista on tullut laaja-alaisia ja kaikenkattavia. Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun Eurooppa 2020 -strategiassa on määritetty ratkaisevan tärkeäksi siirtyminen vihreään, vähähiiliseen ja resurssitehokkaaseen talousmalliin.

2.

Yksi näiden kahden tiedonannon keskeisistä teemoista on ”vihreän talouden” käsite, joka määritetään malliksi, jossa ”turvataan kasvu ja kehitys, turvataan ihmisten terveys ja hyvinvointi, tarjotaan ihmisarvoisia työpaikkoja, vähennetään epätasa-arvoa ja investoidaan luonnon monimuotoisuuteen, myös sen tarjoamaan luonnonpääomaan ja suojellaan sitä sen itseisarvon vuoksi sekä siksi, että se vaikuttaa merkittävästi ihmisten hyvinvointiin ja taloudelliseen vaurauteen” (1).

3.

Siirtyminen vihreään talouteen vaikuttaa suoraan sekä yksittäisten yritysten että koko Euroopan talouden kilpailukykyyn. Resurssit niukkenevat. Yhä useammilla aloilla kulutus lisääntyy, jolloin ympäristön kestokyvyn rajat tulevat vastaan. Oikea-aikainen siirtyminen vihreään talouteen EU:ssa ei ole vain toivottavaa vaan myös välttämätöntä kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin säilyttämiselle ja vahvistamiselle mahdollisimman nopeassa aikataulussa.

4.

ilmaisee tukensa komission tiedonannoille vihreästä toimintasuunnitelmasta pk-yrityksille ja vihreän työllisyyden aloitteesta.

5.

jakaa molemmissa tiedonannoissa ilmaistun komission näkemyksen siitä, että onnistunut siirtyminen vihreään talouteen on ratkaisevan tärkeää Euroopan unionin nykyiselle ja tulevalle kilpailukyvylle.

6.

korostaa julkisen sektorin sekä paikallis- ja alueviranomaisten ratkaisevan tärkeää asemaa vihreään talouteen siirtymisen helpottamisessa. Sen lisäksi, että julkishallinto vauhdittaa siirtymistä vihreään talouteen, sen tulee toimia uuden vihreän talouden ajattelutavan yhteydessä mallina ja esikuvana toteuttaessaan hankkeita, ohjelma, lainsäädäntöä ja hankintoja sekä luodessaan työpaikkoja.

7.

katsoo, että on olennaisen tärkeää jatkaa pk-yritysten vihreän kilpailukyvyn edistämistä parantamalla rahoituksen saatavuutta, lisäämällä tiedottamista, yksinkertaistamalla lainsäädäntöä, vähentämällä hallinnollista taakkaa ja vahvistamalla vihreää yrityskulttuuria.

8.

tukee vihreän työllisyyden aloitteen tavoitetta saada työllisyyspolitiikka ja ympäristöpolitiikka toimimaan yhteistyössä kilpailukykyiseen, vihreään ja resurssitehokkaaseen talouteen siirtymisen puolesta.

9.

korostaa, että kysymys osaamisesta on erityisen merkityksellinen nuorille ihmisille, jotka kärsivät edelleen yli 22 prosentin lamaannuttavan korkeasta työttömyydestä ja joiden pitäisi olla paremmin valmistautuneita yleisesti tulevaisuuden työpaikkoihin ja erityisesti vihreisiin työpaikkoihin.

10.

jakaa komission näkemyksen siitä, että yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmat sekä ammattipätevyysvaatimukset on tarkistettava ja saatettava ajan tasalle, jotta siirtymistä vihreään talouteen voidaan helpottaa.

11.

muistuttaa, että yritykset eroavat toisistaan merkittävästi: toiset yritykset tarjoavat jo vihreitä tuotteita ja palveluja, kun taas perinteisempiä palveluja ja tuotteita tarjoavat yritykset voivat nekin hyötyä esimerkiksi käyttämällä ympäristöystävällisempiä energiamuotoja ja raaka-aineita.

12.

näkee, että ympäristöhaasteet on huomioitava toisaalta sekä mahdollisuutena että uhkana yksittäisille yrityksille, niissä työskenteleville työntekijöille, työmarkkinoille ja EU:lle.

13.

katsoo, että lähtötason käsitteet, luvut ja vihreän talouden alkutilanne tulisi selkeyttää ja määritellä siten, että käsitteet ja luvut olisivat yhdessä sovittuja, yhdenmukaisia ja selkeästi määriteltyjä.

14.

uskoo, että onnistuminen vihreään talouteen siirtymisessä on ratkaisevan tärkeää Euroopan unionin nykyiselle ja tulevalle kilpailukyvylle ja siksi määritelmien samankaltainen käsitteleminen on ratkaisevan tärkeää.

15.

korostaa vihreään talouteen siirtymisen alueellista ulottuvuutta ja paikallis- sekä alueviranomaisten keskeistä asemaa koulutuksessa, infrastruktuurissa, paikallisten yritysten tukemisessa ja työllisyyspalvelujen luomisessa. Komitea viittaa tässä yhteydessä jo olemassa oleviin vihreisiin paikallisaloitteisiin, jotka käyvät malliksi muille EU:n alueille.

16.

korostaa lisäksi paikallistason olosuhteiden ja haasteiden moninaisuutta ja pyytää ottamaan huomioon alueiden poikkeavat olosuhteet talouden viherryttämisen osalta.

17.

korostaa, että vihreän talouden onnistumisessa on viisi tärkeää elementtiä: 1) vähentäminen, eli raaka-aineiden ja energian käyttöä tulee vähentää kokonaisvaltaisesti, 2) puhtaiden energioiden käyttö, jonka avulla vältetään ulkoista riippuvuutta, vähennetään päästöjä ja luodaan työpaikkoja, 3) tehokkuus, eli raaka-aineita ja energiaa tulee käyttää entistä tehokkaammin koko tuotteen tai palvelun arvoketjussa, 4) verkostoituminen ja parhaiden käytänteiden jakaminen; jäsenmaiden ja toimialojen kokemusten vaihto antaa mahdollisuuden lisätä vihreitten tuotteiden ja palvelujen tarjontaa myös EU:n ulkopuolisille markkinoille, ja 5) rahoituksen saatavuus, eli on olennaisen tärkeää huolehtia rahoituksen saatavuudesta ja hallinnollisen byrokratian vähentämisestä; rahoitushakemusten tulisi olla yksinkertaisia, ymmärrettäviä ja myös muussa liiketoiminnassa hyödyllisiä.

18.

painottaa, että tarkasteluhetkellä EU:n sisämarkkinoilla on resurssitehokkuudessa merkittäviä eroja eri alojen ja jäsenvaltioiden välillä, ja kannustaa ponnistelemaan resurssitehokkuuden lisäämiseksi hyvien käytäntöjen sekä epäonnistuneiden kokemusten jakamisen kautta.

19.

korostaa paikallis- ja alueviranomaisten, erityisesti kuntien, merkitystä edellisessä kohdassa mainittujen toimenpiteiden toteuttamisessa ja tutkii mahdollisuutta niiden rahoittamiseen unionin nykyisen kehyksen puitteissa.

20.

arvioi, että resurssitehokkuuden parantaminen on huomioitava kaikissa arvoketjun vaiheissa ja sitä kautta voidaan vähentää ratkaisevasti raaka-aineiden tarvetta ja arvoketjuajattelu tulee ottaa huomioon niin yksityisessä kuin julkisessa toiminnassa.

21.

katsoo, että vihreässä toimintasuunnitelmassa tulee keskittyä Euroopan tason toimiin, joiden tarkoituksena on sovittaa yhteen ja lujittaa nykyisiä ”vihreitä” aloitteita, joilla tuetaan pk-yrityksiä kansallisella ja alueellisella tasolla.

22.

ottaa huomioon uusiutuvan energian ja biopolttoaineiden korostamisen, johon EU:ssa on riittävästi tietoa, taitoa ja teknologiaa, ja vaatii kehittämisen esteiden poistamista, jotta voidaan synnyttää runsaasti laadukkaita vihreitä työpaikkoja sekä vauhdittaa tutkimusta, kehittämistä ja innovointia kyseisellä alalla.

23.

korostaa ekologisuutta ja jo olemassa olevan EU:n alkuperämerkinnän lisäämistä kaikkien jäsenvaltioiden alueella.

24.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission tavoitteeseen perustaa vuonna 2015 Euroopan resurssitehokkuuden osaamiskeskus ja sen liittämiseen kumppaniverkostoon kaikilla Euroopan alueilla, mutta kehottaa komissiota selkeyttämään resurssitehokkuuden osaamiskeskuksen osalta, keitä siinä mukana olevat kumppanit ovat ja miten nämä valitaan.

25.

korostaa lisäksi, että paikallis- ja alueviranomaiset on otettava mukaan tähän prosessiin, koska näillä on parhaat mahdollisuudet ymmärtää paikallis- ja aluetason erityisiä olosuhteita ja haasteita ja arvioida, mitkä ovat merkittävimpiä paikallisia sidosryhmiä. Tässä yhteydessä tulisi edistää kartoittamisen toteuttamista kunkin alueen erityisen potentiaalin määrittämiseksi, kun kyse on paikallisten toimijoiden avustamisesta investointiklusterien määrittämisessä, itsenäistä ammatinharjoittamista tukevista toimenpiteistä sekä vihreän talouden eri näkökohtia painottavien koulutus- ja erikoistumiskurssien toteuttamisesta.

26.

pitää tarpeellisena asettaa tavoitteita ympäristön huomioon ottavan tuotesuunnittelun edistämiseksi, ja toivoo siksi talouden toimijoiden kantavan entistä suurempaa vastuuta ympäristön huomioon ottavien tuotteiden suunnittelun parantamisessa.

27.

korostaa, että talouden viherryttämisessä tarvittavaa erityistietämystä ja -osaamista tulisi eri jäsenvaltioissa olla keskeisten kysymysten osalta kaikkien saatavilla ja on myös huolehdittava siitä, että osaamisen taso on riittävä paikallisella tasolla.

28.

kannustaa panostamaan elinikäisen oppimisen periaatteen laajemmaksi levittämiseksi; keskeisenä tekijänä on uudenlaisen tiedon hallitseminen, sillä vihreä talous edellyttää muutoksia ja läpinäkyvää toimintaa kaikkiin arvoketjun prosessin osiin.

29.

korostaa, että tällä hetkellä työ ja taidot eivät kohtaa riittävästi ja systeemin muutos on hidas, komission ESCO-projekti on esimerkki hyvästä pyrkimyksestä saada työnantajalle työn vaatimustasoa edellyttävä työntekijä. Työn ja taitojen kohtaamista käsittelevien lisäehdotusten osalta AK viittaa lausuntoonsa ”Muutosten ennakointia ja rakenneuudistusta koskeva EU:n laatukehys” (2).

30.

painottaa, että vihreä talous tuo mukanaan siirtymisen vähähiiliseen ja kiertotalouteen, mikä synnyttää uusia ja uudenlaisia työpaikkoja; tällöin vanhoja työpaikkoja tullaan korvaamaan uusilla ja toimenkuvia on määriteltävä uudelleen.

31.

peräänkuuluttaa edistämään laajemmin yhteistyötä viranomaisten, pk-yritysten, yhdistysten ja oppilaitosten välillä, sillä uudenlaisen tiedon osaaminen vaatii toimenpiteiden ja rahoitusvälineiden entistä parempaa kohdentamista ja koordinointia.

32.

painottaa tutkimuksen ja teknologian kehittämisen (t&k) merkitystä, sillä ne ovat keino edistää vihreän talouden toteutumista niin, että tuetaan unionin nykyisistä määrärahoista korkeakoulujen, pk-yritysten sekä muiden paikallis- ja aluetason toimijoiden osallistumista. Nämä ovat osaamisen (koulutus, tutkimus ja innovointi) keskeisiä osatekijöitä, ja niitä tulee koordinoida synergiaa tuottavalla tavalla esimerkiksi klusterien tai avoimen innovoinnin foorumien muodossa osaamisen levittämiseksi ja sitä koskevan vuorovaikutuksen edistämiseksi.

33.

kehottaa alan paikallis- ja alueviranomaisten merkittävän asiantuntemuksen ja valtuuksien vuoksi ottamaan nämä viranomaiset täysimääräisesti mukaan koordinointitoimenpiteisiin. Jo nyt on hyviä esimerkkejä siitä, miten alueellisten viranomaisten yhteistyöhankkeiden kautta yrityksille ja yhteisöille on järjestetty energianeuvontaa, joka on käsittänyt tukien ja rahoitusmahdollisuuksien selvittämistä, yksittäisiä toimenpidesuosituksia, laite- ja palveluntarjoajien kartoittamista ja tarjouspyyntöjen laadinnassa avustamista.

34.

jakaa komission näkemyksen siitä, että yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmat sekä ammattipätevyysvaatimukset on tarkistettava ja saatettava ajan tasalle läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden sekä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa, jotta siirtyminen vihreään talouteen voidaan ottaa huomioon ja sitä voidaan helpottaa. Komitea myös ehdottaa, että kaikkiin yleissivistäviin ja ammatillisiin koulutusväyliin sisällytetään ainakin yksi tätä aihetta käsittelevä osio. Tämän lisäksi on tarkasteltava sitä, miten koulutuksen vaikutuksia seurataan, sillä tarvitaan pitkän aikavälin seurantaa, joka tapahtuu sekä korkeammalla että alemmalla tasolla.

35.

esittää huolensa vihreään talouteen ja osaamiseen liittyvän koulutuksen riittävyydestä, ennakoitavuudesta ja koulutuksen tasosta eri jäsenvaltioissa. On hyvin tärkeää, että jäsenvaltioissa synnytetään koulutuskokonaisuuksia, jotka kattaisivat sekä ympäristö-, juridisen että liiketoimintaosaamisen. Osaamisessa on myös huomioitava, etteivät virkamiesten tiedot ja taidot ole puutteellisia.

36.

korostaa, että kysymys uusista taidoista on erityisen merkityksellinen nuorille ihmisille, joiden pitäisi olla paremmin valmistautuneita tulevaisuuden työpaikkoihin ja erityisesti vihreisiin työpaikkoihin.

37.

painottaa sitä, että entistä laaja-alaisempi näkemys ja pitkän aikavälin vaikutusten huomioon ottaminen olisi tarpeen, jotta ympäristöosaaminen voitaisiin yhdistää vahvaan liiketoimintaosaamiseen. Ympäristö- ja yrittäjyysmyönteinen ajattelutapa on synnytettävä jo alemmanasteisessa koulutuksessa, sillä uudet ammatit edellyttävät myös luonnontieteiden, tekniikan ja matematiikan alan osaamista. Tällaiselle valveuttamiselle on varattava etusijainen asema myös aikuiskoulutusohjelmissa.

38.

esittää huolensa siitä, että harvat eurooppalaiset pk-yritykset ovat tietoisia tehokkaamman resurssinkäytön mahdollisuudesta sekä siitä, mitä konkreettisia taloudellisia hyötyjä tämän tietämyksen soveltaminen voisi tuottaa.

39.

ehdottaa, että ne paikallis-, alue- ja valtiotason viranomaiset, joilla on toimivaltaa verotuksen suhteen, ottavat käyttöön positiivisen erityiskohtelun mekanismeja sellaisia yrityksiä varten, jotka panevat yhteiskuntavastuun periaatteita noudattaen täytäntöön vihreän talouden periaatteet ja käsitteet. Tämä voidaan tehdä muun muassa niin, että vähennetään paikallisia ja alueellisia maksuja ja veroja, hyödynnetään julkisia hankintoja ja myönnetään verohuojennuksia.

40.

kehottaa kohdentamaan tiedotusta koulutus- ja rahoitusmahdollisuuksista räätälöidysti eri alan pk-yrityksille, koska ne eivät välttämättä tiedosta vihreän talouden koulutustarpeitaan.

41.

kehottaa rakentamaan kannusteita osaamisen täydentämiseksi, sillä se on tarpeen uusien tietojen ja taitojen hankkimiseksi. Kaikkia kierrätettäviä materiaaleja tulisi osata laajemmin hyödyntää, luoda niistä uusia ja uudenlaisia materiaaleja sekä hallita niihin liittyviä säännöksiä ja määräyksiä.

42.

huomioi, että viiden vuoden aikana raaka-ainekustannukset ovat kasvaneet 75 prosentissa EU:n pk-yrityksistä ja yritysten kilpailukyvyn säilyttämiseksi tarvitaan nopeasti uusia menetelmiä kokeilevia toimenpiteitä ja niiden systemaattista jakamista.

43.

ehdottaa, että eri toimialojen tulisi selvittää laajemmin mahdollisuuksia toimia enemmän yhteistyössä ja tutkia mahdollisuuksia hyödyntää toistensa palveluosaamista, tuotteita tai niiden osia. Tämä tarjoaa liiketoimintamahdollisuuksia ennen muuta pienille yrittäjille, jotka verkostoitumalla voisivat kehittää kokonaisuuksia. Tulisi kerätä esimerkkejä ja jakaa parhaita käytänteitä jäsenvaltioissa.

44.

kannustaa tutkimaan kaikkia niitä mahdollisuuksia, joiden avulla pk-yritykset voisivat saada käytetyt ja ylijääneet raaka-aineet takaisin omaan tuotantoonsa ja arvoketjuihinsa tai jopa toisen yrityksen tuotannon osaksi. Esimerkkinä paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi rakennettu suljetun kierron energiaratkaisu, missä jätteet, hukkaenergia, lämpö, ravinteet ja hiilidioksidi hyödynnetään ja kierrätetään energian- ja elintarviketuotantoon.

45.

toteaa, että on tarpeen edistää yritysyhteistyötä luomuruokasektorin ja muiden siihen mahdollisesti liittyvien sektoreiden välillä: gastronomia, ravintolapalvelut, maaseutumatkailu, maatilamatkailu, luontomatkailu, kestävien ja/tai käsityönä tehtyjen pakkausten luominen, kestävä rakentaminen, elintarvikealan pienteollisuus jne.

46.

kehottaa kohdentamaan EU-kansalaisille kestävän kehityksen valistuskampanjoita, joissa korostetaan jokaisen mahdollisuutta henkilökohtaisesti vaikuttaa jätteen määrään ja sen käsittelyyn.

47.

muistuttaa, että EU:n päästötavoitteiden saavuttamisessa kunnilla on ratkaiseva merkitys. Hyvä esimerkki on ”Kohti hiilineutraalia kuntaa” -hanke, jonka tarkoituksena on sitouttaa kunnan toimijat – kunta, asukkaat ja elinkeinoelämä – kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Hankkeessa etsitään uusia innovatiivisia ja alueen työllisyyttä tukevia ratkaisuja, jotka perustuvat paikallisten luonnonvarojen kestävään käyttöön ja energiatehokkuuden kasvattamiseen.

48.

kannustaa jakamistalouden ja palvelutalouden toimintamallien kehittämiseen, missä perinteisen omistamisen sijaan kuluttajat voisivat ostaa tuotteen palveluna ja palauttaa tuotteen elinkaaren lopussa valmistajalle uudelleen käyttöä varten.

49.

esittää, että kehitetään parempia laskentamalleja, joiden avulla voidaan entistä luotettavammin selvittää energian kulutusta.

50.

ymmärtää, että ympäristöystävällisesti tuotettujen kaupallisesti menestyksellisten tuotteiden luominen edellyttää voimakasta taloudellista panosta sekä tuotekehitykseen että tuotekehityksen myötä syntyneiden tuotteiden ja palveluiden lanseeraukseen ja rekisteröintiin. Lainsäädännön on tulevaisuudessa pystyttävä tarjoamaan mahdollisuus uusien innovaatioiden nopeaan kehittämiseen eikä olla sen esteenä tai rajoitteena.

51.

ehdottaa, että edistetään ympäristöhallintajärjestelmien ja erityisesti eurooppalaisen EMAS-järjestelmän käyttöä, jotta ekologinen kulttuuri saadaan sisällytettyä yritysten päätöksentekoon. Näin voidaan parantaa niiden toiminnan tehokkuutta ja yleisölle suunnattua tiedotusta niiden ympäristönsuojelun tasosta.

52.

jakaa komission näkemyksen siitä, että jäsenvaltiot voisivat myös alentaa työvoimakustannuksia käyttämällä EU:n päästökauppajärjestelmästä saamiaan huutokauppatuloja; korostaa kuitenkin, että päästökauppajärjestelmä ei ole nykyisessä muodossaan täysin tuloksekas.

53.

suhtautuu myönteisesti siihen, että aloitteessa korostetaan yrittäjyyden edistämistä, ja toistaa näkemyksensä siitä, että Euroopan pitäisi esittää yrittäjyys nuorille ihmiselle mahdollisena ja lupaavana tulevaisuuden urapolkuna.

54.

näkee, että vihreän talouden myötä nähdään myös sosiaalinen yrittäjyys yhtenä arvokkaana vaihtoehtona perinteisille liiketoimintatavoille sekä voittoa tavoittelevissa että voittoa tavoittelemattomissa muodoissa; suhtautuu myös tämän osalta myönteisesti komission haluun helpottaa sosiaalisten yritysten rahoituksen saatavuutta.

55.

katsoo, että innovoimalla ja suunnittelemalla uudelleen tuotteitaan, tuotantoaan ja liiketoimintamallejaan yritykset voisivat vähentää kalliiden primaariraaka-aineiden käyttöä ja jätteiden määrää.

56.

uskoo, että yhdenmukaisen eurooppalaisen vihreän talouden sertifioinnin syntyminen olisi erityisesti elinkeinoelämälle positiivinen seikka, ja pitkällä aikavälillä se toisi ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta, kun laintulkinta monenlaisiin oikeudellisiin konfliktitilanteisiin olisi etukäteen selvillä.

57.

toteaa, että raaka-aineet, vesi ja energia muodostavat 50 prosenttia yritysten kaikista valmistuskustannuksista (3), joten niistä yrityksille aiheutuvan kohtuuttoman kustannusvaikutuksen pienentäminen energian tuotanto-, siirto- ja jakelujärjestelmää uudistamalla sekä resurssi- ja energiatehokkuuden lisääminen voivat tuoda erittäin huomattavia säästöjä. Tämä on vieläkin ajankohtaisempaa viime vuosina tapahtuneen energian ja monien raaka-aineiden kustannusten nousun vuoksi.

58.

kehottaa tiedottamaan kohdennetusti alue- ja paikallistason toimijoille eurooppalaisten rahoituslähteiden ohjelmakaudella 2014–2020 tarjoamista mahdollisuuksista ja tukemaan tällaisen rahoituksen avulla pk-yritysten viherryttämistä, esimerkkeinä EAKR, ESR, maaseuturahasto, Life-ohjelma, luonnonpääoman rahoitusjärjestely, energiatehokkuuden yksityinen rahoitus, COSME ja Horisontti 2020.

59.

esittää kysymyksen siirtymisestä ympäristövastuullisuuteen kannustaviin ympäristöveroihin ja -maksuihin, jotka komission mukaan ovat kasvulle vähemmän haitallisia ja samalla sekä parantaisivat ympäristöön liittyvää suorituskykyä että lisäisivät työllisyyttä. Niissä jäsenvaltioissa, missä kokeillaan ympäristöverotusta, voitaisiin jakaa kokemuksia laajemmin ja muut jäsenvaltiot voisivat tätä seurata.

60.

muistuttaa, että komissio ja jäsenvaltiot ovat kehittäneet asiaankuuluvia indikaattoreita ja työkaluja, jotta EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden työmarkkinoista saadaan aiempaa perusteellisempaa tietoa. Jäsenvaltioissa olisi hyödynnettävä yhdenmukaistettuja EU:n moduuleja täytäntöönpanossa ja tietojen siirtämisessä, jotta aikaansaadaan vaikuttavuutta.

61.

toistaa havaintonsa siitä, että yritysystävällinen ympäristö edellyttää julkisten viranomaisten investointeja laadukkaaseen infrastruktuuriin muun muassa liikenteen ja digitaalisen teknologian aloilla ja että ne tarvitsevat tukea Euroopan unionista, jos tämä aiotaan saada aikaan.

62.

ymmärtää, että pk-yrityksiltä puuttuu tietoa ja verkostoja sekä tietoteknisiä taitoja, ja siksi niiden on vaikea hyödyntää niitä mahdollisuuksia, joita jätteiden ehkäiseminen ja tuotteiden, raaka-aineiden ja jätteiden uudelleenkäyttö osana eri arvoketjuja tarjoaisivat.

63.

painottaa, että korkeat alkuinvestointikustannukset voivat edelleen vähentää kiinnostusta toteuttaa resurssien uudelleenkäyttöä ja kierrätystä koskevia liiketoimia, sillä pk-yrityksien on kuitenkin koettava toiminta liiketoiminnallisesti kannattavaksi. Tästä syystä näiden vaikutuksien vähentämiseksi on toteutettava verotuksellisia ja lainsäädännöllisiä toimenpiteitä sekä muunlaisia tukitoimia.

64.

katsoo, että luonnon monimuotoisuutta kunnioittavien ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevia politiikkoja edistävien vihreiden standardien laajempi käyttöönottaminen ja niiden levittäminen jäsenvaltioiden alueella on tarpeen, ja tarvitaan säännöllistä tiedottamista kuluttajille tästä asiasta.

65.

tiedostaa, että EU:n tasoisiin vihreän talouden standardeihin kiteytetyt periaatteet tulisi vakiinnuttaa pk-yritysten kokonaisvaltaiseen käyttöön, mutta lisäksi on kriittisen tärkeää saada lopputuotteiden käyttäjät eli kuluttajat ostamaan ”vihreän talouden vastuusertifioituja” tuotteita.

66.

toteaa, että uudelleenvalmistusta, korjaamista, huoltamista, kierrätystä ja ekologista suunnittelua koskeva vihreämpi arvoketju voisi tarjota monille pk-yrityksille merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia, mutta lainsäädännölliset, institutionaaliset, tekniset ja kulttuuriset esteet estävät pk-yrityksiä hyödyntämästä tätä, ja nämä esteet tulisi poistaa. Mikäli niitä ei pystytä poistamaan, on niistä suoriutumista helpotettava.