EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52014DC0288
COMMUNICATION FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT AND THE COUNCIL 5th Annual Report on Immigration and Asylum (2013)
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Viides vuosikertomus muuttoliike- ja turvapaikkakysymyksistä (2013)
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Viides vuosikertomus muuttoliike- ja turvapaikkakysymyksistä (2013)
/* COM/2014/0288 final */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Viides vuosikertomus muuttoliike- ja turvapaikkakysymyksistä (2013) /* COM/2014/0288 final */
KOMISSION
TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Viides
vuosikertomus muuttoliike- ja turvapaikkakysymyksistä (2013) 1. Johdanto Turvapaikkahakemusten
määrä kasvoi vuonna 2013 huomattavasti enemmän kuin useana aiempana vuotena.
Myös havaittujen laittomien rajanylittäjien määrä kasvoi vuoteen 2012
verrattuna jyrkästi. Se osoitti, että EU:ssa on ryhdyttävä toimiin ja tuettava
jäsenvaltioita, joiden haasteena on vastata maahanmuuttopaineisiin, ja noudatettava
samalla siirtolaisten perusoikeuksia kaikilta osin. Järkyttävä tapahtuma 3.
lokakuuta Italiaan kuuluvan Lampedusan saaren lähistöllä, missä yli 500:aa
maahanpyrkijää kuljettanut alus upposi ja yli 360 ihmistä kuoli, oli traaginen merkkipaalu
maahanmuuttoa ja turvapaikkakysymyksiä Euroopan alueella koskevassa
keskustelussa. Tapaus ei ollut ainutlaatuinen. Noin 40 000 ihmisen
arvioidaan saapuneen vuonna 2013 Eurooppaan meriteitse. Heistä ainakin 600:n
uskotaan hukkuneen heidän pyrkiessään saavuttamaan EU:n rannikon[1].
Välimeren
erityistyöryhmä perustettiin kehittämään kattava strategia, jotta vältyttäisiin
enempien ihmishenkien menetyksiltä Välimerellä, ja määrittelemään ensisijaiset
toimet, joilla voidaan tehostaa unionin politiikkojen ja välineiden
lyhytaikaista hyödyntämistä ennaltaehkäisyn, suojelun ja solidaarisuuden
periaatteita noudattaen. Välimeren erityistyöryhmä määritteli useita koko
Välimeren kattavia toimenpiteitä, jotka vahvistettiin 4. joulukuuta 2013
hyväksytyssä komission tiedonannossa[2].
Niihin kuuluvat yhteistyö kolmansien maiden kanssa, laillisten
maahanmuuttokanavien kehittäminen, selvä sitoutuminen uudelleensijoittamiseen,
lisätoimet ihmiskaupan ja ihmisten salakuljettamisen torjumiseksi sekä
rajavalvonnan tehostaminen. Tiedonannossa painotettiin tarvetta antaa
operatiivista tukea muuttopaineen alaisille jäsenvaltioille. Joulukuussa
kokoontunut Eurooppa-neuvosto oli tyytyväinen tiedonantoon ja pyysi komissiota
antamaan kertomuksen sen täytäntöönpanosta. Lampedusan
katastrofi ei tapahtunut tyhjiössä. Syyrian konfliktin paheneminen niin, että
rekisteröityjä syyrialaisia pakolaisia oli vuoden 2014 alussa yli 2,3 miljoonaa[3],
voimisti vaatimusta EU:n ja jäsenvaltioiden maahanmuutto-, turvapaikka- ja
ulkorajapolitiikkojen kehittämisestä muuttajien suojelun ja jäsenvaltioiden
välisen solidaarisuuden pohjalta. Tässä mielessä huomattava saavutus oli
valmiiksi saadun Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän käyttöönotto.
Järjestelmässä vahvistetaan yhteiset korkeat normit ja tehostetaan yhteistyötä
sen varmistamiseksi, että turvapaikanhakijoita kohdellaan tasavertaisesti
avoimessa ja oikeudenmukaisessa järjestelmässä kaikkialla EU:ssa. Vuonna 2013
tapahtui merkittävää rajavalvontaan liittyvää kehitystä, erityisesti
Schengen-alueen hallinnoinnissa sekä älykkäitä rajoja koskevien uusien ehdotusten
myötä. Sen
lisäksi, että EU:n oli toimittava kriisitilanteissa, sillä oli edelleen haasteenaan
talouden elvyttäminen ja kääntäminen kasvuun. Hallittu maahanmuutto voi
vauhdittaa taloutta, tuoda mukanaan tarvittavaa ammattitaitoa ja helpottaa
työvoimapulaa. EU:n
toimia on myös tarkasteltava laajemmassa poliittisessa yhteydessä sen mukaan,
millainen suhde EU:lla on kuhunkin kumppanimaahan ja -alueeseen. Euroopan
naapuruuspolitiikka[4]
sekä maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa[5]
muodostavat kehyksen maahanmuutosta ja liikkuvuudesta kumppanimaiden kanssa
käytävälle kattavalle vuoropuhelulle ja siihen liittyvälle yhteistyölle. Niiden
tarkoituksena on muun muassa tarttua laittoman maahanmuuton ja pakkomuuton
perimmäisiin syihin, ehkäistä muuttoon liittyviä katastrofeja sekä suojella muuttajien
henkeä ja perusoikeuksia. EU:n
muuttoliikkeen ja kehityksen poliittista kehystä tarkistettiin sekä
maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan että
EU:n kehityspolitiikan – muutosohjelman – perusteella muuttoliikkeen
kehitysvaikutusten maksimoimista koskevassa tiedonannossa[6]
ja sitä seuranneissa neuvoston päätelmissä[7]
painottaen muuttoliikkeen tehokkaan hallinnan merkitystä muuttoliikkeen ja
kehityksen välisten myönteisten synergioiden lisäämisessä ja vahvistaen EU:n
sitoutumista kehitysmaiden tukemiseen muuttoliikkeen hallinnan parantamisessa. Vuonna
2013 edistyttiin myös merkittävästi ensisijaisten tavoitteiden asettamisessa ja
EU:n rahoituksen varmistamisessa turvapaikka-asioihin, maahanmuuttoon ja
kotouttamiseen liittyville toimille, kun neuvottelut kauden 2014–2020
monivuotisesta rahoituskehyksestä saatiin päätökseen. Euroopan parlamentti
hyväksyi 13. maaliskuuta 2014 asetuksen uuden turvapaikka-, maahanmuutto- ja
kotoutusrahaston ja uuden sisäisen turvallisuuden rahaston perustamisesta[8].
Komissio
esittää tässä kertomuksessa lyhyesti näkemyksensä EU:n tason poliittisesta
kehityksestä maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa vuonna 2013. Kertomusta täydentää
komission yksiköiden valmisteluasiakirja[9], jossa on
lisätietoja ja tilastoja kehityksessä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla. Viimeksi
mainitut tiedot on kerännyt Euroopan muuttoliikeverkosto[10].
2. EU:n muuttoliikkeen keskeisiä
lukuja vuonna 2013[11] EU:n asukasluku
oli vuoden 2013 alussa 503 miljoonaa, josta 20,4 miljoonaa (eli 4 prosenttia
kokonaisväestöstä) oli kolmansien maiden kansalaisia. Vuonna 2012 kolmansien
maiden kansalaisille myönnettiin 2,1 miljoonaa ensimmäistä oleskelulupaa[12].
Niistä 32 prosenttia myönnettiin perhesyistä, 23 prosenttia palkallista
työtä varten, 22 prosenttia opiskelun vuoksi ja 23 prosenttia muista syistä (kuten
kansainvälisen suojelun perusteella). Eniten ensimmäisiä oleskelulupia
myönnettiin seuraavien maiden kansalaisille: Yhdysvallat, jonka 200 000 kansalaisen
osuus kaikista kolmansien maiden kansalaisista EU:ssa oli 9,5 prosenttia, sekä
Ukraina (163 000), Kiina (161 000) ja Intia (157 000), joiden
osuudet olivat noin 7,5 prosenttia kolmansien maiden kansalaisista EU:ssa.
Merkittävä määrä lupia (2,5–5 prosenttia EU:n kokonaismäärästä) myönnettiin
Marokon (102 000), Venäjän (66 000), Filippiinien (62 000),
Turkin (59 000) ja Brasilian (51 000) kansalaisille. Vuonna 2013
turvapaikkahakemusten kokonaismäärä oli 434 160, mikä on edellisvuoteen
verrattuna huomattavasti eli noin 100 000 hakemusta enemmän. Suurin
hakijaryhmä tuli Syyriasta (50 470 eli 12 prosenttia kaikista hakijoista),
ja muita merkittäviä maita olivat Venäjä, Afganistan, Serbia, Pakistan ja
Kosovo. Kaikista hakijoista 112 730:lle myönnettiin suojelu ensimmäisessä
käsittelyssä tehdyllä päätöksellä (49 510 pakolaisuuden, 45 540 toissijaisen
suojelutarpeen ja 17 685 humanitaaristen syiden[13]
perusteella), mikä on noin 35 prosenttia kaikista ensimmäisessä
käsittelyssä tehdyistä päätöksistä[14]. Suuri enemmistö
yli 2,3 miljoonasta vuonna 2011 puhjenneen konfliktin alettua Syyriasta
paenneesta ihmisestä sai suojan Libanonista, Turkista, Jordaniasta, Irakista
tai Egyptistä[15],
ja 82 730[16]
ihmistä haki turvapaikkaa EU:sta[17]. Kansainvälistä
suojelua hakevien, vailla huoltajaa olevien alaikäisten määrä pysyi samana kuin
vuonna 2012 eli hakemuksia tehtiin 12 425. Suurin osa näistä lapsista
tuli Afganistanista (3 310), Somaliasta (1 580), Syyriasta (1 010)
tai Eritreasta (715), ja enemmistön heistä ottivat vastaan Ruotsi, Saksa,
Yhdistynyt kuningaskunta, Itävalta ja Italia. Laitonta
maahanmuuttoa koskevat tilastotiedot ovat todennäköisesti puutteellisia tai ne
eivät ole kovin luotettavia, mikä johtuu niiden kuvaaman ilmiön luonteesta. Joka
tapauksessa laiton maahanmuutto muodostaa edelleen merkittävän osan Euroopan
unioniin kohdistuvasta muutosta. Indikaattoreina voidaan käyttää esimerkiksi käännyttämisiä,
kiinniottoja ja palautuksia, vaikkakin niihin voi liittyä monia ongelmia. Vuonna 2013[18]
noin 317 840 henkilöltä evättiin pääsy unioniin, mikä tarkoittaa hienoista
0,6 prosentin lisäystä vuodesta 2012. Heistä valtaosalta (61 prosenttia)
pääsyn epäsi Espanja. Kiinniotot vähenivät: vuonna 2013 otettiin kiinni 386 230
henkilöä[19]
(433 665 vuonna 2012). Jäsenvaltiot palauttivat vuonna 2013 noin 166 470
EU:n ulkopuolisten maiden kansalaista kolmansiin maihin[20].
Päätöksentekijät ovat saaneet ajantasaista tietoa tilanteesta EU:n ulkorajoilla
myös Frontexin neljännesvuosikertomuksista[21]: vuonna 2013
(tammikuusta syyskuuhun) pysäytettiin 77 140 henkilöä heidän ylittäessään
laittomasti EU:n rajaa. Näiden henkilöiden määrä kasvoi heinäkuusta lähtien
huomattavasti Italian rannikolla erityisesti Syyrian kriisin pahenemisen
vuoksi. 3. Kansainvälisen suojelun
tehostamistoimet 3.1. Suuri saavutus: sopimus Euroopan yhteisestä
turvapaikkajärjestelmästä Vuosi 2013 oli Euroopan yhteisen
turvapaikkajärjestelmän edistymisen kannalta tärkeä. Neuvottelut
uudelleenlaadituista Dublin-[22]
ja Eurodac-asetuksista[23]
sekä uudelleenlaadituista vastaanotto-olosuhteita[24]
ja turvapaikkamenettelyjä[25]
koskevista direktiiveistä saatiin päätökseen ja tekstit hyväksyttiin 26.
kesäkuuta 2013[26].
Uudelleenlaadittu direktiivi vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten
määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi[27]
ja pitkään oleskelleita kolmansien maiden kansalaisia koskevan direktiivin[28]
soveltamisalan laajentaminen kattamaan myös kansainvälistä suojelua saavat
henkilöt toteutettiin. Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän ansiosta
suojelua hakevien on aiempaa helpompi päästä turvapaikkamenettelyn piiriin ja
turvapaikkapäätökset ovat oikeudenmukaisempia ja parempilaatuisia ja ne tehdään
nopeammin. Järjestelmällä varmistetaan myös, että sekä turvapaikanhakijoiden
että kansainvälinen suojelua EU:ssa saavien henkilöiden olosuhteet ovat
ihmisarvoiset ja asianmukaiset. Tulevina vuosina painotetaan uusien
turvapaikkavälineiden yhdenmukaista soveltamista kaikkialla EU:ssa. 3.2. Käytännön yhteistyö ja EU:n
sisäinen solidaarisuus 3.2.1. Euroopan turvapaikka-asioiden
tukivirasto (EASO) EASO[29]
osallistui edelleen käytännön yhteistyöaloitteiden kehittämiseen
turvapaikka-asioissa. Vuonna 2013 EASOn koulutusohjelmaan[30]
kuuluvissa moduuleissa sai koulutusta 2 111 virkamiestä. EASOn
toimintaan kuului jäsenvaltioiden avustaminen turvapaikkamenettelyjen laadun
parantamisessa kiinnittäen erityisesti huomiota suojelun saamiseen,
henkilökohtaisiin haastatteluihin, todisteiden arviointiin ja perheiden
jäljittämiseen. Lähtömaata koskeviin tietoihin liittyen virasto julkaisi
Länsi-Balkanin maita[31]
koskevan raportin ja järjesti useita Syyriaa, Venäjää ja muita
turvapaikanhakijoiden lähtömaita käsitelleitä työpajoja. Niin sanottua ”verkostolähestymistapaa”
kehitettiin edelleen perustamalla verkostoja jäsenvaltioiden asiantuntijoista,
jotka ovat säännöllisesti yhteydessä keskeisimpiin lähtömaihin. Verkostojen
tarkoituksena on jakaa tietoja ja edistää päätösten yhdenmukaistamista EU:ssa. EASO jatkoi Kreikan
avustamista ja otti käyttöön erityisen tukisuunnitelman Italiaa ja Bulgariaa
varten, koska näillä mailla oli vaikeuksia turvapaikkahakemusten hallinnassa.
Virasto kehitti myös siirtämiseen, uudelleensijoittamiseen ja Euroopan yhteisen
turvapaikkajärjestelmän ulkoiseen ulottuvuuteen liittyviä toimia. Toinen turvapaikkatilannetta
EU:ssa koskeva vuosikertomus ”Annual Report on the Situation of Asylum in the
Union 2012”[32]
julkaistiin heinäkuussa 2013. Siinä kerrottiin Euroopan yhteisen
turvapaikkajärjestelmän täytäntöönpanon tilanteesta ja esitettiin analyysi
unioniin kohdistuvista turvapaikanhakijoiden virroista. 3.2.2. Jäsenvaltioille annettu hätärahoitus
ja tuki turvapaikka-asioissa Lampedusan katastrofin
jälkeen komissio antoi Italian viranomaisille erityistukea muuttovirtojen
hallintaan ja Italiaan suuntautuvan keskeisen reitin valvonnan tehostamiseen
Välimerellä rajavalvonnan parantamiseksi ja ihmishenkien pelastamiseksi.
Frontexin operaatioita on vahvistettu 7,9 miljoonan euron lisäbudjetilla, ja
Italia sai hätäapuun tarkoitettuja määrärahoja Euroopan pakolaisrahastosta[33],
ulkorajarahastosta ja palauttamisrahastosta yhteensä 23 miljoonaa euroa. Lisäksi
kahdeksan muuta jäsenvaltiota[34]
sai vuonna 2013 Euroopan pakolaisrahastosta kiireellisiin toimenpiteisiin
yhteensä 36,34 miljoonaa euroa[35],
jotka kohdistettiin Syyrian kriisin seurauksiin liittyviin nopeisiin
toimenpiteisiin. Kreikka sai
vuonna 2013 Euroopan pakolaisrahastosta, palauttamisrahastosta ja
ulkorajarahastosta 82,7 miljoonaa euroa[36].
Tammikuussa 2013 julkaistu Kreikan tarkistettu maahanmuuttoa ja turvapaikka-asioita
koskeva toimintasuunnitelma[37]
on tällä hetkellä EU:n tason vertailukohtana kiireellisen maahanmuuton
paineiden ja järjestelmän puutteiden käsittelylle.[38]
Kreikka on osoittanut poliittista tahtoa parantaa turvapaikkajärjestelmäänsä ja
maahanmuuttopolitiikkaansa. Turvapaikanhakijoiden ja
haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden avoimen majoituskapasiteetin
lisäämisestä on saavutettu poliittinen yksimielisyys. Turvapaikkamenettelyn
piiriin pääseminen on helpottunut uusien alueellisten turvapaikkatoimistojen
perustamisen jälkeen. Evros-joen alueella Fylakiassa sijaitseva ensimmäinen
säilöönottokeskus ja Pohjois-Egeanmeren saarilla (Lesbos, Khios ja Samos)
sijaitsevat seulontakeskukset ovat nyt toiminnassa. Kuusi vanhaa
säilöönottokeskusta, joiden olosuhteet eivät olleet inhimillisesti katsoen
asianmukaiset maahantulijoiden majoittamiseen, suljettiin. Komissio on
tyytyväinen tähän kehitykseen mutta katsoo, että työtä riittää edelleen
erityisesti ihmisoikeuksien kunnioittamisen, palvelujen keskeytyksettömyyden ja
säilöönottotilojen elinolojen parantamisessa. Komissio ja Kreikan
työryhmä jatkavat yhteistyötä Kreikan viranomaisten
kanssa auttaakseen niitä toimintasuunnitelman tehokkaassa täytäntöönpanossa.
Muiden jäsenvaltioiden tukea ja solidaarisuutta tarvitaan myös edelleen. Komissio
teki tarkastuskäyntejä keskustellakseen Kyproksen kanssa tarpeesta parantaa sen
turvapaikkajärjestelmää ja erityisesti lisätä avointa majoituskapasiteettia
sekä parantaa säilöönotto-olosuhteita. Tähän liittyen Euroopan pakolaisrahaston
yhteensä 2,7 miljoonan euron määrärahat sekä vuodelle 2012 että vuodelle 2013
sijoitetaan pääasiassa säilöönotto-olosuhteiden parantamiseen. Kypros hyötyi
myös edellä mainituista pakolaisrahaston kiireellisistä toimenpiteistä vuonna
2013. Koska Bulgarian
ja Turkin välisen rajan ylittävien muuttajien ja kansainvälistä suojelua
hakevien määrä nousi jyrkästi, Bulgarian viranomaiset pyysivät apua muun muassa
EU:lta. Komissio teki lokakuussa 2013 EASOn ja Frontexin avustamana arvioinnin
ja havaitsi kaksi keskeistä ongelma-aluetta: vastaanotto- ja
majoituskapasiteetti sekä kasvavien hakemusmäärien käsittelykapasiteetti. EASO
ja Bulgarian viranomaiset laativat näiden puutteiden korjaamiseksi
toimintasuunnitelman, joka on voimassa syyskuuhun 2014. Bulgaria sai muiden
jäsenvaltioiden lähettämiltä asiantuntijaryhmiltä apua ja Euroopan
pakolaisrahaston hätäapuvaroista 5,65 miljoonaa euroa majoituskapasiteettinsa
lisäämiseen ja parantamiseen. Ulkorajarahastosta myönnettiin 2,4 miljoonaa
euroa, joilla tuetaan rajapoliisia maahantulijoiden tunnistamisessa ja
rekisteröimisessä, parannetaan majoituskapasiteettia, korvataan siirtolaisten
sisäisten kuljetusten kustannuksia, ylläpidetään rajavalvontaa ja kartoitetaan
teknistä varustusta. 3.2.3. Uudelleensijoittaminen EU:n
alueella Ensimmäinen
uudelleensijoittamista käsittelevä foorumi järjestettiin 25. syyskuuta 2013[39],
ja se tarjosi jäsenvaltioille mahdollisuuden keskustella komission kanssa
uudelleensijoittamiseen liittyvistä tarpeistaan ja tulevia uudelleensijoittamistoimia
koskevista aikeistaan. Välimeren erityistyöryhmän työtä koskevassa
tiedonannossa muistutettiin myös siitä, että uudelleensijoittaminen on
keskeinen väline vapaaehtoisen solidaarisuuden osoittamisessa ja siksi tärkeää. 3.3. Alueelliset suojeluohjelmat
ja uudelleensijoittaminen Kun
kansainvälisen suojelun ja turvapaikka-asioiden ulkoinen ulottuvuus
sisällytettiin erityisenä temaattisena painopisteenä tarkistettuun
maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan
vuonna 2012, näitä kysymyksiä voidaan käsitellä järjestelmällisemmin ja
strategisemmin poliittisissa vuoropuheluissa ja operatiivisessa yhteistyössä.
Yksi esimerkki on kansallisen turvapaikkajärjestelmän perustaminen, joka on
yksi tärkeimmistä Marokon sitoumuksista EU:n ja Marokon välisen Euroopan
naapuruuspolitiikan toimintaohjelman ja kesäkuussa 2013 allekirjoitetun liikkuvuuskumppanuuden
yhteydessä. Syyrian
konfliktin aiheuttama muuttoliike oli edelleen suuri haaste joidenkin
jäsenvaltioiden (Bulgarian, Kreikan ja Kyproksen) turvapaikkajärjestelmille, ja
muissakin jäsenvaltioissa turvapaikkahakemusten määrä on kasvanut. Alueelliset
suojeluohjelmat ja uudelleensijoittaminen ovat keskeisiä välineitä, joilla
lisätään solidaarisuutta EU:n ulkopuolisia maita kohtaan ja autetaan pakolaisia
ja muita suojelua tarvitsevia. Pakolaisten uudelleensijoittaminen on tärkeä
osoitus solidaarisuudesta EU:n jäsenvaltioiden sekä niiden kolmansien maiden
välillä, joissa on paljon pakolaisia. Komission tavoitteena on varmistaa, että
vuosi vuodelta yhä useammat jäsenvaltiot uudelleensijoittavat yhä enemmän
pakolaisia, kuitenkin kunnioittaen uudelleensijoittamisen vapaaehtoisuutta.
Sovittuaan EU:n yhteisestä uudelleensijoittamisohjelmasta[40]
jäsenvaltiot sopivat ensimmäistä kertaa EU:n yhteisistä uudelleensijoittamista
koskevista painopisteistä vuodelle 2013[41]. Tämä on
vahva poliittinen osoitus yhtenäisyydestä ja solidaarisuudesta sekä siitä,
kuinka tärkeänä EU ja sen jäsenvaltiot pitävät sitä, että unionin
uudelleensijoittamistoimet kohdistetaan pitkittyneisiin pakolaistilanteisiin,
jotka edellyttävät erityishuomiota. Vuonna
2014 komissio käynnistää Lähi-idän alueellisen kehitys- ja suojeluohjelman.
Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR) on pyytänyt
järjestämään noin 12 000 paikkaa Syyriasta vuonna 2013 paenneiden
henkilöiden uudelleensijoittamista ja humanitaarisin perustein myönnettävää
maahanpääsyä varten ja noin 30 000 paikkaa vuoden 2014 loppuun mennessä.
Komissio on tukenut tätä pyyntöä, ja useat jäsenvaltiot[42]
ovat tarjonneet yhteensä yli 13 100 paikkaa. EU:n
muuttoliikettä ja kehitystä koskevat poliittiset puitteet[43]
tarkistettiin myös vuonna 2013. Tarkoitus on ottaa pakkomuutto täysimääräisesti
huomioon kehitystä ja muuttoliikettä koskevassa keskustelussa ja varmistaa,
että pakolaiset ja muut pakkomuuttajat otetaan mukaan pitkän aikavälin
kehityssuunnitteluun, jotta siirtoja voitaisiin vastaisuudessa ehkäistä ja
pyrkimyksiä kestävien ratkaisujen löytämiseen vahvistettaisiin. 3.4. Ilman huoltajaa olevat
alaikäiset Ilman huoltajaa
olevat alaikäiset ovat haavoittuvassa asemassa oleva ryhmä, johon kiinnitettiin
edelleen vuonna 2013 paljon huomiota – yhtä lailla turvapaikkaa hakeviin
kuin muihin. Euroopan parlamentti hyväksyi syyskuussa 2013 päätöslauselman
ilman huoltajaa olevien alaikäisten tilanteesta EU:ssa ja kehotti komissiota ja
jäsenvaltioita lisäämään toimia tämän haavoittuvassa asemassa olevan ryhmän
suojelemiseksi. EASO jatkoi iän määrittämiseen[44], perheen
jäljittämiseen ja lähtömaihin liittyvää työtään. 3.5. Ihmiskaupan hävittäminen ja
salakuljetuksen torjuminen Komissio
julkaisi huhtikuussa 2013 ensimmäisen tilastokertomuksen ihmiskaupasta EU:n
tasolla[45].
EU:ssa tunnistettiin tai oletettiin 23 632 ihmisen joutuneen ihmiskaupan
uhriksi vuosina 2008–2010. Uhreista 80 prosenttia oli naisia ja tyttöjä ja 20
prosenttia miehiä ja poikia. Valtaosa heistä kaupattiin seksuaalista
hyväksikäyttöä varten (62 prosenttia), seuraavaksi eniten pakkotyötä varten (25
prosenttia) ja kolmanneksi muunlaista ihmiskauppaa, kuten elinten poistoa,
rikollista toimintaa tai lasten myymistä varten (14 prosenttia). Määräaika
ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien
suojelemisesta annetun direktiivin 2011/36/EU[46] saattamiselle
osaksi kansallista lainsäädäntöä päättyi huhtikuussa 2013. Kaikkiaan 21
jäsenmaata on ilmoittanut saattaneensa direktiivin kaikilta osin osaksi
lainsäädäntöään, ja komissio määrää seuraamuksia niille maille, jotka eivät ole
sitä tehneet. Välimeren
erityistyöryhmän tiedonannossa on omistettu yksi luku ihmiskaupan ja ihmisten
salakuljetuksen torjumiselle. Siinä esitetään konkreettisia toimia ja
painotetaan, että on sovitettava yhteen salakuljetuksen tehokas torjunta ja
tarve välttää humanitaarisen avun kriminalisoituminen. 4. Edistys maahanmuuttopaineiden
purkamisessa 4.1. Johdonmukaisen
lähestymistavan jatkaminen laittoman maahanmuuton vähentämiseksi Vuonna 2013
saavutettiin useita asiakirjan ”EU:n toiminta muuttopaineisiin vastaamiseksi –
Strategiset toimet”[47]
kolmannessa puolivuotispäivityksessä[48]
määritettyjen strategisten painopisteiden mukaisia tuloksia. Uusia
takaisinottosopimuksia allekirjoitettiin (Armenia, Kap Verde, Turkki), ja toimia
voimassa olevien sopimusten panemiseksi täysimääräisesti täytäntöön jatkettiin.
Armenian kanssa tehty takaisinottosopimus tuli voimaan 1. tammikuuta 2014,
takaisinottoneuvottelut Azerbaidžanin kanssa saatiin päätökseen ja neuvottelut
Valko-Venäjän kanssa aloitettiin helmikuussa 2014. Kreikan ja Turkin rajan
kautta tapahtuvan laittoman maahanmuuton ehkäisytoimia toteutettiin myös
Frontexin aktiivisella tuella. Frontex jatkoi työtään laittoman maahanmuuton
torjumiseksi ja ehkäisemiseksi painopisteenään erityisesti Länsi-Balkanin maat
ja Itä-Eurooppa. Useilla toimilla pyrittiin keräämään, analysoimaan ja jakamaan
tietoja petoksista sekä jakamaan jäsenvaltioiden kesken tietoa parhaista
ehkäisykäytänteistä. 4.2. Palauttamispolitiikka Tiedonanto EU:n
palauttamispolitiikasta[49]
annettiin maaliskuussa 2014. Siinä kerrotaan EU:n palauttamispolitiikan
kehityksestä viime vuosina, analysoidaan sen vaikutuksia ja esitetään sen tulevaisuuteen
liittyviä ajatuksia. Vuonna 2013
edistyttiin huomattavasti palauttamisdirektiivin[50]
asianmukaisen ja yhtenäisen soveltamisen arvioinnissa ja edistämisessä.
Direktiivi edistää operatiivista yhteistyötä ja muodostaa säädöskehyksen
palauttamistoimenpiteiden toteuttamiselle kaikkialla EU:ssa. Huomattava määrä
jäsenvaltioita on aloittanut tai saanut päätökseen kansallisen lainsäädäntönsä
muuttamisen havaittujen puutteiden korjaamiseksi. Vapaaehtoinen
palaaminen on edelleen ensisijainen vaihtoehto palauttamiselle, mutta joissakin
tapauksissa pakkoon perustuva palauttaminen saattaa olla välttämätöntä.
Jäsenvaltiot hyödynsivät entistä enemmän Frontexin koordinoimia ja rahoittamia
yhteisiä palautusoperaatioita. Lisäksi Frontex tarjosi palauttamisesta vastaaville
virkamiehille koulutusta, jonka keskeisenä sisältönä on palautettavien
henkilöiden perusoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittaminen pakkoon perustuvien
palautusoperaatioiden yhteydessä. Jäsenvaltioita
kannustetaan toteuttamaan määrätietoisesti komission palauttamistiedonannossa esittämiä
ehdotuksia. Tarkoituksena on korostaa ”Palauttamiskäsikirjan” käyttöönottoa,
sillä siinä esitetään suuntaviivat, parhaat käytänteet ja suositukset, joita
viranomaiset voivat soveltaa palauttamistoimien yhteydessä, sekä pakkoon
perustuvaa paluuta seuraavien kansallisten valvontaelinten tiedonvaihdon
tehostamista valvonnan yhdenmukaisuuden edistämiseksi ja yhteistyön
helpottamista Euroopan muuttoliikeverkoston avulla erityisesti vapaaehtoisten
palaamisten yhteydessä. 4.3. Työantajien seuraamuksista
annettu direktiivi Vuonna 2013
jatkettiin työnantajien seuraamuksista annetun direktiivin[51]
täytäntöönpanon arviointia. Komission ensimmäisessä kertomuksessa direktiivin
täytäntöönpanosta[52]
todetaan, että kaikki jäsenvaltiot, joita direktiivi sitoo[53],
kieltävät laittomien maahanmuuttajien työhönoton ja rankaisevat näiden
työnantajia taloudellisilla ja rikosoikeudellisilla seuraamuksilla. Jotkin
jäsenvaltiot ovat tiukentaneet rangaistuksiaan esimerkiksi nostamalla
sakkosummia tai rikosoikeudellisten seuraamusten vakavuusastetta, ja
seuraamusten taso vaihtelee huomattavasti. Kaikki
jäsenvaltiot eivät ole vielä panneet tyydyttävästi täytäntöön laittomia
maahanmuuttajia suojelevia osia, joten niillä on huomattavasti parannettavaa,
etenkin oikeudessa esittää vaade työantajaa vastaan, tähän käytettävissä mekanismeissa
sekä järjestelmällisessä ja puolueettomassa tiedotuksessa oikeuksista. Laittoman
työnteon kiellon valvonta ja oikeuksista tiedottaminen laittomille
maahanmuuttajille edellyttävät tarkastuksia. Tähänastiset tarkastuskertomukset
ovat usein olleet puutteellisia ja eivätkä ne ole kovin vertailukelpoisia,
joten tarkastuksista ja niiden tuloksista ei ole mielekästä tehdä EU:n
laajuista koostetta. Kerätyt tiedot kuitenkin osoittavat, että lainvalvonnassa
on suuria eroja jäsenvaltioiden välillä. Jäsenvaltiot
ovat velvollisia raportoimaan tarkastuksista vuosittain 1. heinäkuuta mennessä.
Komissio jatkaa toteutettujen toimenpiteiden seuraamista sen varmistamiseksi,
että kaikkialla EU:ssa sovelletaan tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia
seuraamuksia ja että käytössä on laittomien maahanmuuttajien oikeuksien
täytäntöönpanoa helpottavia mekanismeja. Direktiivin tehokas soveltaminen
kannustaa työnantajia ottamaan kolmansien maiden kansalaisia töihin laillisten
kanavien kautta, mistä hyötyvät maahanmuuttajat, työnantajat ja jäsenvaltiot. 5. Rajaturvallisuuden kehitys 5.1. EU:n ulkorajat 5.1.1. Frontexin toimien päivitys Koska
maahanmuuttopaineet olivat vuonna 2013 EU:n ulkorajoilla edelleen kovat,
Frontex jatkoi jäsenvaltioiden operatiivisten toimien tukemista ja
koordinoimista erityisesti suurimman paineen kohteeksi joutuneiden maiden
rajoilla sekä tärkeimmillä siirtolaisreiteillä merellä toteutetuilla
yhteisoperaatioilla korostaen aina erityisesti rajaturvallisuuden ylläpitämisen
parhaita käytänteitä ja perusoikeuksien täydellistä kunnioittamista. Frontexin
koordinoimien merellä toteutettavien yhteisoperaatioiden ensisijaisena
tavoitteena on estää ulkorajojen laiton ylittäminen, mutta niiden tarkoituksena
on myös havaita ajoissa ahdingossa olevat maahanpyrkijät ja auttaa pelastamaan
heidän henkensä. Komissio esitti huhtikuussa 2013 ehdotuksen[54]
asetukseksi Frontexin koordinoimia merellä suoritettavia operaatioita koskevista
säännöistä. Neuvoston ja Euroopan parlamentin väliset neuvottelut on saatu
päätökseen, ja asetus tulee pian voimaan. 5.1.2. Euroopan rajavalvontajärjestelmä
(Eurosur) Euroopan
rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) perustamisesta annettu asetus[55]
tuli voimaan 2. joulukuuta 2013[56],
ja silloin Eurosur otettiin käyttöön Schengen-alueen 19 jäsenvaltiossa
eteläisillä ja itäisillä ulkorajoilla. Loput 11 Schengen-alueen maata liittyvät
Eurosuriin 1. joulukuuta 2014[57].
Eurosur on
monitoimijärjestelmä, jonka tarkoituksena on havaita ja ehkäistä rajat
ylittävää rikollisuutta, kuten huumekauppaa, ja auttaa pelastamaan maahanpyrkijöitä
Schengen-alueen ulkorajoilla. Se tarjoaa yhteisen mekanismin lähes
tosiaikaiselle tiedonvaihdolle ja virastojen väliselle yhteistyölle
rajavalvonnassa. Kaikkien kansallisten viranomaisten, jotka vastaavat
rajavalvonnasta, on koordinoitava toimintaansa toistensa, muiden
jäsenvaltioiden ja Frontexin kanssa kansallisten koordinointikeskusten kautta.
Eurosur-asetuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot ja Frontex noudattavat
kaikilta osin perusoikeuksia, erityisesti palauttamiskiellon periaatteita sekä
tietosuojavaatimuksia. Tämä uusi väline
on myös perusta Lampedusan katastrofin jälkeisille EU:n toimille, sillä se mahdollistaa
merirajojen tehokkaamman valvonnan ja maahanpyrkijöiden merihädässä olevien veneiden
havaitsemisen. Vaikutuksen tehostamiseksi olisi hyödynnettävä vielä paremmin
muita olemassa olevia järjestelmiä, kuten Euroopan meriturvallisuusviraston
(EMSA) kehittämiä järjestelmiä.[58] 5.2. Schengen-alueen hallinnointi 5.2.1. Puolivuotiskertomukset
Schengen-alueesta Neljäs
puolivuotiskertomus hyväksyttiin 28. marraskuuta 2013[59].
Se sisälsi yleiskatsauksen Schengen-alueesta (ulkorajat, toissijaiset
muuttovirrat, Schengen-arviointimekanismi, Eurosur ja Frontexin
merirajaoperaatioita koskevat säännöt), Schengenin säännöstön soveltamisesta
(muun muassa tapaukset, joissa rajavalvonta on palautettu väliaikaisesti
sisärajoille, ja vireillä olevat rikkomistapaukset) sekä siihen liittyvistä
asioista, kuten Schengenin tietojärjestelmän ja viisumitietojärjestelmän
käytöstä, viisumipolitiikasta ja takaisinottosopimuksista. 5.2.2. Uusi
Schengen-arviointimekanismi / Schengen-alueen hallinnointi Pitkien ja
monimutkaisten neuvottelujen jälkeen asetus arviointi- ja valvontamekanismin
perustamisesta Schengenin säännöstön soveltamisen varmistamista varten[60]
hyväksyttiin 7. lokakuuta 2013.[61]
Uusi mekanismi mahdollistaa tilanteen valvomisen, tuen tarjoamisen ja puutteiden
korjaamisen, jotta keskinäinen luottamus Schengen-alueella säilyisi.
Asetuksessa 1051/2013[62]
vahvistetaan yhteiset säännöt, jotka koskevat rajavalvonnan väliaikaista
palauttamista sisärajoille poikkeuksellisissa olosuhteissa silloin, kun
Schengen-arviointimekanismi on havainnut ulkorajoilla jatkuvia vakavia
puutteita. 5.2.3. Schengenin rajasäännöstön
tekninen muuttaminen Pitkään odotettu
asetus (EU) N:o 610/2013, jolla muutetaan erityisesti Schengenin
rajasäännöstöä, tuli voimaan 19. heinäkuuta 2013[63].
Se selventää Schengenin rajasäännöstöä ja vähentää sen erilaisia tulkintoja
sekä vastaa käytännön ongelmiin, joita säännöstön voimaantulon jälkeen on
syntynyt. Asetuksessa annetaan myös selvä ja yhdenmukainen määritelmä
kolmansien maiden kansalaisten lyhytaikaisen Schengen-alueella oleskelun
sallitun keston laskentamenetelmästä ja uusi oikeudellinen kehys
kahdenvälisille sopimuksille, joilla perustetaan jaettuja rajanylityspaikkoja
ulkorajoille. 5.2.4. Älykkäiden rajojen
käyttöönotto Helpottamalla EU:n
rajojen ylittämistä voidaan unionista tehdä entistä houkuttelevampi kohde
kolmansien maiden kansalaisille. Komissio esitteli helmikuussa 2013 ”älykkäitä
rajoja koskevan paketin”, joka koostuu ehdotuksista maahantulo- ja
maastapoistumisjärjestelmäksi (EES)[64]
ja rekisteröityjen matkustajien ohjelmaksi (RTP)[65]
sekä niitä seuraavista muutoksista Schengenin rajasäännöstöön. Niiden tarkoituksena
on nopeuttaa, helpottaa ja tehostaa EU:hun matkustavien ulkomaalaisten
rajatarkastuksia. Ensimmäinen keskustelu ehdotuksista käytiin neuvostossa
vuoden 2014 alussa. Euroopan parlamentti esitti myös alustavat näkemyksensä.
Komissio ehdotti, että tehdään tutkimus (käynnistettiin maaliskuussa 2014),
jossa analysoidaan tarkemmin tiettyjä ehdotusten teknisiä osia.
Pilottijärjestelmässä – joka on tarkoitus antaa eu-LISAn tehtäväksi – testataan
vuonna 2015 tarkemmin teknisiä ratkaisuja ja sen perustana olevia operatiivisia
prosesseja. 5.3. Viisumipolitiikka Vuonna 2013
lainsäädäntövallan käyttäjät pääsivät yhteisymmärrykseen tarkistetusta
vastavuoroisuusmekanismista ja uudesta mekanismista viisumivapauden
keskeyttämiseksi, jotka sisältyvät komission asetusehdotukseen[66]
neuvoston asetuksen (EY) 539/2001 muuttamisesta[67],
mikä mahdollisti uuden asetuksen voimaantulon tammikuussa 2014. Vuoden 2014
alussa lainsäädäntövallan käyttäjät pääsivät yhteisymmärrykseen myös komission
ehdotuksesta, jolla muutetaan neuvoston asetuksen (EY) 539/2001
viisumiluetteloja. Tämä muutos, jolla siirretään 16 pientä Karibian ja
Tyynenmeren saarivaltiota sekä Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Peru ja Kolumbia
viisumivapausluetteloon, tulee todennäköisesti voimaan kesäkuussa 2014.
Lainsäädäntövallan käyttäjät hyväksyivät vuoden 2014 huhtikuun alussa komission
ehdotuksen, jolla muutetaan asetusta (EY) N:o 539/2001 niin, Moldovan tasavalta
siirretään viisumivapausluetteloon[68],
ja se tulee voimaan saman kuukauden lopussa. Tarkistetut
viisumihelpotussopimukset Ukrainan ja Moldovan tasavallan kanssa tulivat
voimaan heinäkuussa 2013. Armenian ja Kap Verden kanssa tehtiin
viisumihelpotussopimukset, ja sopimus Armenian kanssa tuli voimaan 1. tammikuuta
2014. Marraskuussa allekirjoitettiin viisumihelpotussopimus Azerbaidžanin
kanssa, ja neuvosto hyväksyi joulukuussa Marokkoa koskevat neuvotteluohjeet. Komissio
hyväksyi 1. huhtikuuta 2014 kertomuksen viisumisäännöstön
täytäntöönpanosta ja teki ehdotuksen tarkistuksesta, jolla varmistetaan, että
EU:n viisumipolitiikka edistää talouskasvua ja kulttuurivaihtoa helpottamalla
laillisten matkailijoiden, kuten liikematkailijoiden, vapaa-ajan
matkailijoiden, opiskelijoiden ja nuorten, matkustamista varmistaen
samanaikaisesti turvallisuuden korkean tason EU:ssa[69]. Viisumitietojärjestelmän
käyttöönotto jatkui vuonna 2013 niin, että siihen lisättiin kahdeksan aluetta[70]. 6. Eurooppaan suuntautuvien
laillisten muuttoreittien parantaminen 6.1. Tekeillä uudet laillista
maahanmuuttoa koskevat EU-säännöt Vuonna 2013
käytiin tiiviitä neuvotteluja laillista maahanmuuttoa koskevasta EU:n lainsäädännöstä.
Lainsäädäntövallan käyttäjät sopivat uudesta kausityötä koskevasta
direktiivistä marraskuussa ja hyväksyivät sen helmikuussa 2014[71].
Se on ensimmäinen direktiivi, joka koskee pääasiassa matalasti koulutettuja
siirtolaisia ja kiertomuuttoa eli siirtolaisia, jotka tulevat unioniin lyhyeksi
ajaksi ja palaavat unionin ulkopuolelle työsopimuksen päättymisen jälkeen. Sen
jälkeen kun direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä 30. syyskuuta
2016 mennessä, kausityöntekijöitä on kohdeltava yhdenvertaisesti vastaanottavan
valtion kansalaisten kanssa työsuhteen ja työolojen suhteen ja jäsenvaltion on
tarkastettava, että näillä työntekijöillä on asianmukainen majoitus.
Tarkastusten lisääminen vähentää laittoman työnteon ja haavoittuvassa asemassa
olevien ryhmien hyväksikäytön riskiä. Tiiviissä
neuvotteluissa yrityksien sisäisiä siirtoja koskevasta direktiiviehdotuksesta[72]
saavutettiin vuoden 2014 alussa poliittinen yhteisymmärrys. Uuden direktiivin
odotetaan luovan talouskasvua toisaalta tuomalla lisäarvoa olemassa oleviin
EU:n vapaakauppasopimuksiin ja toisaalta auttamalla houkuttelemaan uusia sijoituksia
unioniin. Saavutettu ratkaisu sisältää toimivan EU:n sisäistä liikkumista
koskevan järjestelmän – joka on erityisen tärkeä tälle ammattiryhmälle – sekä asianmukaiset
oikeudet ja työolot yrityksen sisäisen siirron saaneille työntekijöille. Komissio esitti
maaliskuussa 2013 uuden ehdotuksen[73]
uudelleenlaadituksi direktiiviksi tutkimusta, opiskelua, opiskelijavaihtoa,
palkallista ja palkatonta harjoittelua, vapaaehtoistyötä ja au pairina
työskentelyä varten tapahtuvan kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja
oleskelun edellytyksistä. Siitä on keskusteltu laajalti neuvoston ja Euroopan
parlamentin kanssa. Voimassa oleviin sääntöihin verrattuna ehdotuksessa on
selvemmät maahanpääsyedellytykset ja menettelylliset takeet sekä enemmän
johdonmukaisuutta EU:n liikkuvuusohjelmien kanssa, ja siinä tarjotaan
opiskelijoille enemmän mahdollisuuksia hakea töitä opiskelujensa aikana ja
niiden jälkeen. Siinä pyritään myös parantamaan suojelua ja tarjoamaan tietyt
oikeudet yhdenvertaiseen kohteluun jäsenvaltion kansalaisten kanssa. 6.2. Voimassa olevan lainsäädännön
täytäntöönpanon parannus Komissio laati
ensimmäisen kertomuksensa[74]
siitä, miten jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön EU:n sinistä korttia koskevan
direktiivin[75].
Kaikki mukana olevat jäsenvaltiot ovat nyt saattaneet direktiivin osaksi
kansallista lainsäädäntöään ja voivat myöntää sinisen kortin erittäin päteville
kolmansien maiden hakijoille. Ensimmäiset
vuonna 2013 esitetyt saatavilla olevat tilastot[76]
osoittavat, että vuonna 2012 myönnettiin 3 664 sinistä korttia, joista
2 584 myönnettiin Saksassa. Sinisiä kortteja uusittiin 146 ja yksi
peruutettiin. Sinisen kortin haltijoiden mukana tuli maahan 1 107 perheenjäsentä,
ja 108 perheenjäsenen oleskelukortti uusittiin. Tällä hetkellä saatavilla
olevien tietojen perusteella ei voi vielä tehdä lopullisia johtopäätöksiä
siitä, miten tehokkaasti järjestelmä houkuttelee unioniin korkeasti
koulutettuja kolmansien maiden kansalaisia. Näyttää kuitenkin olevan selvää,
että korkeasti koulutettuja työntekijöitä koskevien kansallisten järjestelmien
samanaikainen olemassaolo ja sinistä korttia koskevien tietojen ja tiedotuksen
puute ovat vaikuttaneet siihen, että sinisiä kortteja on myönnetty joissakin
maissa vain vähän. Komissio jatkaa
arviointiaan direktiivin täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa ja käynnistää
tarvittaessa rikkomismenettelyn tapauksissa, joissa sitä ei mahdollisesti ole noudatettu. Komissio
hyväksyi suuntaviivat[77]
vuonna 2011 julkaistun, oikeutta perheenyhdistämiseen koskevan vihreän kirjan[78]
jatkotoimena. Tässä tiedonannossa annetaan jäsenvaltioille ohjeita siitä, miten
ne voivat soveltaa paremmin direktiiviä 2003/86/EY[79].
Sen tarkoituksena on selventää kysymyksiä, jotka tulivat esiin julkisen
kuulemisen yhteydessä, varmistaa, että perheenyhdistämistä koskevat EU:n säännöt
ovat läpinäkyviä ja selvästi ymmärrettävissä, ja edistää niiden yhdenmukaista
soveltamista. Vuonna 2013
laajennettiin pitkään oleskelleiden asemasta annetun direktiivin[80]
soveltamisalaa niin, että se kattaa myös kansainvälistä suojelua saavat, mutta
vuoden 2013 loppuun mennessä 10 jäsenvaltiota ei ollut vielä saattanut sitä
kokonaan osaksi kansallista lainsäädäntöään. Komissio aloitti myös saamiensa
valitusten perusteella toimet tiettyjä jäsenvaltioita vastaan, mikä johti
niissä kansallisen lainsäädännön muuttamiseen asianmukaisen täytäntöönpanon
varmistamiseksi. Lisäksi pyrittiin tunnistamaan tiiviimpää valvontaa
edellyttävät painopistealueet, kuten pitkään oleskelleiden yhdenvertainen
kohtelu ja EU:n sisäiset liikkuvuutta koskevat oikeudet. Komissio haluaa
edelleen varmistaa, että muuttajien oikeudet taataan ja että direktiivin
säännöksiä ja henkeä noudatetaan kaikilta osin. Joulukuussa tuli
sovellettavaksi uusi direktiivi kolmansien maiden kansalaisille oleskelua ja
työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen
menettelystä ja yhdenvertaisista oikeuksista[81].
Vuoden 2013 loppuun mennessä vain kahdeksan jäsenvaltiota oli ilmoittanut
saattaneensa direktiivin kaikilta osin osaksi lainsäädäntöään. Muita
jäsenvaltioita vastaan on aloitettu rikkomismenettely. Kun direktiiviä
sovelletaan täysimääräisesti, se auttaa sosiaalisen polkumyynnin ja kolmansien
maiden työntekijöiden hyväksikäytön torjunnassa EU:ssa. Sillä varmistetaan,
että direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla työntekijöillä, myös kansallisen
luvan perusteella työskentelevillä, on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun
kyseisen maan kansalaisten kanssa sellaisissa tärkeissä asioissa kuten työolot,
tavaroiden ja palvelujen saatavuus ja sosiaaliturva. 6.3. Laillinen maahanmuutto kasvun
lisääjänä EU:lla on jo
jonkin aikaa ollut huomattavia haasteita, jotka liittyvät kasvun hiipumiseen,
samalla kun tiettyjen työmarkkinoiden osa-alueiden työvoimapula on pahentunut,
tarvittavasta ammattitaidosta on puutetta ja väestön ikääntyminen vaikuttaa
tuottavuuteen ja kilpailukykyyn. Vuonna 2013 useissa aloitteissa tarkasteltiin maahanmuuttajien
vaikutusta talouskasvuun ja esitettiin todisteita, jotka vahvistavat hallitun
maahanmuuton[82]
ja kauppaan liittyvän liikkuvuuden hyödyt. Yrittäjyys
2020 -toimintasuunnitelmassa[83],
jonka tarkoituksena on vapauttaa Euroopan yrittäjäpotentiaali, poistaa nykyiset
esteet ja mullistaa yrittäjyyden kulttuuri Euroopassa, todettiin, että
maahanmuuttajat tarjoavat merkittävän yrittäjäpotentiaalin Euroopassa. 6.4. Parempaa tietämystä
maahanmuuttajien kotouttamisen tueksi Maailmanlaajuisen
talouskriisin aikana kolmansien maiden kansalaisilla oli yhä huomattavia
vaikeuksia päästä työmarkkinoille, huonommat koulutustulokset tai köyhyyden ja
sosiaalisen syrjäytymisen riski. EU:n maahanmuuttajien kotoutumista koskevat
indikaattorit osoittavat tilanteen pahentuneen EU:n kansalaisiin verrattuna
vuonna 2013. Esimerkiksi 22 prosenttia kolmansien maiden kansalaisista oli
vuonna 2013 työttömiä, kun EU:n kansalaisten keskiarvo oli 11 prosenttia
(vuonna 2012 vastaavat osuudet olivat 21,3 prosenttia ja 10,6 prosenttia). Neljä
jäsenvaltiota (Belgia, Itävalta, Ruotsi ja Tanska) sai vuoden 2013 EU:n ohjausjakson
yhteydessä maakohtaiset suositukset kolmansien maiden kansalaisten
sopeuttamisesta työmarkkinoille[84].
Käytettävissä olevat köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyvät luvut
vuodelta 2012[85]
osoittavat, että 44,3 prosentilla kolmansien maiden kansalaisista oli köyhyyden
ja syrjäytymisen riski, kun EU:n kansalaisten vastaava osuus oli 24,8
prosenttia. Maahanmuuttajien
kotouttamista kuvaavia indikaattoreita koskevan EU:n pilottihankkeen
loppukertomuksessa käsiteltiin olemassa olevia EU:n indikaattoreita
kotouttamispolitiikan tukena toimivana tietopohjana sekä analysoitiin niiden
rajoja ja esitettiin parannusehdotuksia. Hanketta koordinoi komissio, ja
jäsenvaltiot, kansalaisyhteiskunta ja tutkimusyhteisö osallistuivat
aktiivisesti sen toteutukseen. Kertomus[86]
ja indikaattorit sekä hiljattain julkistettu European Modules on Migrant
Integration[87]
-loppukertomus vaikuttavat edelleen EU:n kotouttamispolitiikan kehitystä koskevaan
vaihtoon erityisesti kotouttamisasioiden kansallisten yhteyspisteiden verkoston
kautta. Paikalliseen ja
alueelliseen ulottuvuuteen kiinnitettiin edelleen huomiota. Komissio julkisti
kesäkuussa 2013 alueiden komitean tuella vuorovaikutteisen kartan paikallisen
ja alueellisen tason kotouttamiskäytännöistä Euroopan kotouttamisasioiden
verkkosivustolla[88]
ja tarjosi näin välineen vertaisperiaatteella toimivaan tiedonvaihtoon
onnistuneista aloitteista. Myös paikallisia ja alueellisia toimijoita
kutsuttiin mukaan Euroopan kotouttamisfoorumille[89]
osana pyrkimyksiä lisätä niiden osallistumista kotouttamispolitiikkaan. Foorumi
käsitteli kahdessa vuotuisessa kokouksessaan kysymyksiä, jotka liittyvät
nuorten maahanmuuttajien kotouttamiseen ja maahanmuuttajien demokraattiseen
osallistumiseen[90].
7. Suhteet kolmansiin maihin 7.1. YK:n korkean tason
vuoropuhelu kansainvälisestä muuttoliikkeestä ja kehityksestä Muuttoliike
oli edelleen maailmanlaajuisesti näkyvä aihe vuonna 2013. Toisessa
kansainvälistä muuttoliikettä ja kehitystä koskevassa korkean tason
vuoropuhelussa, jonka YK:n yleiskokous järjesti 3. ja 4. lokakuuta 2013,
uusittiin poliittinen sitoutuminen kansainvälistä muuttoliikettä ja kehitystä
koskevaan kysymykseen ja vahvistettiin sitä. Päätösjulistus osoittaa, että
kansainvälisellä yhteisöllä on valmius päästä poliittiseen yhteisymmärrykseen
näistä kysymyksistä, kuten tarpeesta sisällyttää muuttoliike vuoden 2015
jälkeistä aikaa koskevaan kehitysohjelmaan, ja siinä annetaan esimerkkejä viime
vuosina saavutetusta edistyksestä tällä osa-alueella. EU oli hyvin aktiivinen
neuvotteluissa päätösjulistuksen tekstistä, jossa on otettu huomioon monia EU:n
keskeisimmistä huolenaiheista[91].
7.2. Kolmansien maiden kanssa
tehtävän yhteistyön tehostaminen EU
jatkoi vuonna 2013 EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan yleiset puitteet
muodostavan maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen
lähestymistavan soveltamista osallistumalla poliittiseen vuoropuheluun ja
toiminnalliseen yhteistyöhön kolmansien maiden ja alueiden kanssa. Poliittisten
suhteiden vahvistamisessa kolmansiin maihin ja alueisiin, kuten eteläisiin Välimeren
maihin ja itäisen kumppanuuden maihin, sekä institutionaalisten ja
lainsäädännöllisten uudistusten tukemisessa ja valmiuksien kehittämisessä kumppanimaissa
on edistytty huomattavasti. Tähän liittyen tärkeitä vaiheita olivat
liikkuvuuskumppanuuden perustaminen Azerbaidžanin (joulukuussa 2013), Marokon
(kesäkuussa 2013) ja Tunisian (maalikuussa 2014) kanssa. Joulukuussa 2013
aloitettiin keskustelut liikkuvuuskumppanuudesta Jordanian kanssa. Viisumivapaudesta
käytäviä vuoropuheluita jatkettiin Venäjän[92], Ukrainan,
Moldovan, Georgian ja Kosovon kanssa[93].
Komissio laati niistä jokaisesta edistymiskertomuksen[94].
Georgialle esitettiin helmikuussa viisumivapautta koskeva toimintasuunnitelma,
ja komission ensimmäinen edistymiskertomus julkaistiin marraskuussa 2013[95].
Turkin kanssa aloitettiin vuoropuhelu viisumivapaudesta 16. joulukuuta 2013
samanaikaisesti takaisinottosopimuksen allekirjoittamisen kanssa. Moldovasta
komission tiedonannossa todettiin, että se on täyttänyt kaikki
toimintasuunnitelmansa edellytykset, ja komission viisumiasetuksen (asetus (EY)
N:o 539/2001) muuttamista koskevan ehdotuksen hyväksymisen jälkeen
Moldovan tasavallan siirto viisumivapausluetteloon tuli voimaan 28. huhtikuuta
2014. Näillä vuoropuheluilla EU siirtyy asteittain eteenpäin kohti lopullista
tavoitetta eli viisumivapaata matkustamista tapauskohtaisesti edellyttäen, että
olosuhteet mahdollistavat hallitun ja turvallisen liikkumisen. Näiden
vuoropuhelujen avulla parannetaan muuttoliikkeen ja turvapaikka-asioiden
hallintaa kyseisissä kumppanimaissa, koska vuoropuheluissa määritetään tietyt
edellytykset, jotka kumppanimaiden on täytettävä. Intialle
ja Nigerialle on tehty ehdotukset maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevien
yhteisten toimintasuunnitelmien laatimisesta. Ne muodostavat kahdenväliselle
yhteistyölle joustavammat kehykset kuin liikkuvuuskumppanuus ja on tarkoitettu
maille, jotka eivät ole EU:n naapurimaita. Yhteistyötä
nykyisten alueellisten ja kahdenvälisten vuoropuhelujen puitteissa jatkettiin
varsinkin etelässä muuttoliikettä, liikkuvuutta ja työllisyyttä koskevan EU:n
ja Afrikan kumppanuuden, Rabatin prosessin ja EU:n ja AKT-maiden
muuttoliikkeestä ja kehityksestä käymän vuoropuhelun, idässä Prahan prosessin
ja muuttoliikettä ja turvapaikka-asioita käsittelevän itäisen kumppanuuden paneelin
sekä EU:n ja CELAC:n muuttoliikkeestä käymän vuoropuhelun yhteydessä.
Erityismaininnan ansaitsee uusi maahanmuuttoa koskeva silkkitiekumppanuus, joka
perustettiin Budapestin prosessin yhteydessä Istanbulissa huhtikuussa 2013
järjestetyssä ministerikokouksessa. Tämän kumppanuuden perustamiseen
kulminoituu Budapestin prosessin maantieteellinen uudelleensuuntautuminen, ja se
muodostaa perustan merkityksellisen vuoropuhelun ja yhteistyön lisäämiselle
silkkitien varrella sijaitsevien maiden kanssa. Se tuo myös esiin tärkeitä
asioita, kuten selvän sitoutumisen ihmisoikeuksien kunnioittamiseen
muuttoliikkeen hallinnassa. Lokakuussa
2013 järjestettiin ensimmäinen tapaaminen Kiinan kanssa osana muuttoliikettä ja
liikkuvuutta koskevan korkean tason vuoropuhelua. Korkean tason vuoropuhelun
tarkoituksena on mahdollistaa keskustelu politiikoista ja parhaista käytänteistä
ja kartoittaa mahdollisuuksia liikkuvuuden helpottamiseen samalla, kun tehostetaan
yhteistyötä laittoman maahanmuuton torjumiseksi. Tapaamisessa keskusteltiin
mahdollisuudesta aloittaa neuvottelut takaisinotosta ja diplomaattipassin
haltijoiden viisumivapaudesta. Lähtö- ja
kauttakulkumaissa toimii entistä enemmän järjestäytyneitä rikollisryhmiä, jotka
avustavat laittomassa muutossa EU:hun. Tämän toiminnan lopettamiseksi laiton
maahanmuutto on määritetty yhdeksi järjestäytynyttä ja vakavaa kansainvälistä
rikollisuutta koskevan EU:n toimintapoliittisen syklin painopisteeksi rikosten
torjunnassa kaudella 2014–2017.[96]
On selvää, että läheisten kauttakulkumaiden tilanteesta on saatava parempi
kuva. Siksi laittomaan maahanmuuttoon liittyvän yhteyshenkilöverkoston
perustaminen Libyaan ja Turkkiin on tärkeää. 7.3. Ilmastonmuutokseen
sopeutuminen ja muuttoliike Ilmastonmuutosta,
ympäristön pilaantumista ja muuttoliikettä koskeva komission yksiköiden
valmisteluasiakirja[97]
julkaistiin 16. huhtikuuta 2013 osana EU:n ilmastonmuutokseen sopeutumisen
strategiaa[98].
Asiakirjan tavoitteena on lisätä ilmastonmuutoksen, ympäristön pilaantumisen ja
muuttoliikkeen välisten yhteyksien käsitteellistä ymmärtämistä. Siinä
arvioidaan myös välineitä ja aloitteita, joita EU:lla jo on käytössä tämän
osa-alueen tuleviin haasteisiin vastaamiseen, ja esitetään linjauksia tulevista
toimista erityisesti EU:n muuttoliikettä ja kehitystä koskevan toiminnan yhteydessä. 7.4. Vuoden 2013 kertomus
kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta Muuttoliike
on edelleen yksi viidestä painopistealueesta, jotka neuvosto on määritellyt
kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa. Vuotta
2013 koskevassa EU:n kertomuksessa kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta[99]
luodaan katsaus EU:n ja jäsenvaltioiden toimenpiteisiin niiden merkittävien kehityshyötyjen
maksimoimiseksi, joita laillinen maahanmuutto Eurooppaan voi tuottaa
lähtömaille esimerkiksi rahalähetysten, aivoviennin vähenemisen ja maastamuuttajayhteisön
vaikutuksen myötä. Kertomuksen mukaan voitaisiin pyrkiä tehokkaammin
varmistamaan, että kehitykseen liittyvät seikat otetaan huomioon työvoiman
muuttoliikettä ja liikkuvuutta koskevassa politiikassa sekä EU:n että
jäsenvaltioiden tasolla. 7.5. Kertomus maahanmuuttoa ja
liikkuvuutta koskevasta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta Komissio
esitti helmikuussa 2014 ensimmäisen puolivuotiskertomuksensa maahanmuuttoa ja
liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan täytäntöönpanosta
vuosina 2012 ja 2013[100].
Kertomuksessa arvioidaan tärkeimpiä saavutuksia, hyödynnetään täytäntöönpanosta
saatuja kokemuksia ja tarkastellaan joitakin keinoja sekä politiikan että
täytäntöönpanojärjestelyjen näkökulmasta. Kertomuksen päätelmien mukaan
kokonaisvaltainen lähestymistapa tarjoaa edelleen tehokkaat puitteet poliittiselle
vuoropuhelulle ja toiminnalliselle yhteistyölle kolmansien maiden ja alueiden
kanssa. Kertomuksen julkaisemisen jälkeen hyväksyttiin neuvoston päätelmät 14.
huhtikuuta 2014. 8. Uusi turvapaikka-,
maahanmuutto- ja kotoutusrahasto Komissio
hyväksyi 15. marraskuuta 2011 sisäasioita koskevan ehdotuspaketin[101]
seuraavaa monivuotista rahoituskehystä (2014–2020) varten. Paketti sisälsi
neljä lainsäädäntöehdotusta, joilla on tarkoitus perustaa turvapaikka-,
maahanmuutto- ja kotoutusrahasto sekä sisäisen turvallisuuden rahasto. Neuvottelut
Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa aloitettiin vuonna 2012 ja saatettiin
onnistuneesti päätökseen vuoden 2013 lopussa. Tulos on hyvä kompromissi, jossa
on otettu huomioon kaikkien osapuolten esittämät ongelmakohdat ja tämän
politiikan alueen arkaluonteisuus. Turvapaikka-,
maahanmuutto- ja kotoutusrahasto on kattavampi väline
kuin sitä edeltäneet aiemmat kolme rahastoa – Euroopan pakolaisrahasto,
kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskeva eurooppalainen rahasto ja
Euroopan palauttamisrahasto – ja sillä pyritään tukemaan muuttovirtojen
tehokasta ja yhdennettyä hallintaa EU:ssa ottaen samalla huomioon solidaarisuusperiaatteen ja vastuun jakamisen.
Lähes 90 prosenttia rahaston kokonaisvaroista (3 137 miljoonaa euroa)
kanavoidaan kansallisten ohjelmien kautta, jotka kattavat koko kauden
2014–2020. Komissio kävi vuoden
2013 jälkipuoliskolla kunkin jäsenvaltion kanssa keskustelua
toimintapolitiikasta, jotta varojen käyttö kansallisella tasolla vastaisi
paremmin EU:n politiikan tavoitteita ja painopisteitä. Jäsenvaltiot laativat
parhaillaan monivuotisia kansallisia ohjelmiaan, jotka ne esittelevät
virallisesti sitten, kun turvapaikka-, maahanmuutto- ja koulutusrahasto on
toiminnassa. Toinen uudessa
rahastossa käyttöönotettu uutuus on mahdollisuus tukea ulkoiseen ulottuvuuteen
liittyviä toimia, etenkin jos ne liittyvät takaisinottosopimuksiin, liikkuvuuskumppanuuksiin
ja alueellisiin suojeluohjelmiin. Rahastoon kuuluu myös hätäapumekanismi, jolla
pystytään vastaamaan nopeasti maahanmuuttopaineisiin jäsenvaltioissa ja
kolmansissa maissa. Rahasto
vahvistaa ja kehittää edelleen Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää
varmistamalla EU:n säännöstön tehokkaan ja yhtenäisen soveltamisen ja lisää
jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta. Se kannustaa myös kehittämään
ennakoivia kotouttamisstrategioita, joihin kuuluu lähtöä edeltävän vaiheen
toimia, ja edistämään paikallista lähestymistapaa kotouttamiseen kiinnittäen
erityistä huomiota kansainvälisen suojelun saajien tarpeisiin sekä
haavoittuvassa asemassa oleviin muuttajaryhmiin. Rahasto tukee edelleen
oikeudenmukaista ja tehokasta paluun hallintaa korostaen (tuettua) vapaaehtoista
paluuta. Näitä
turvapaikka-, maahanmuutto- ja koulutusrahastosta rahoitettavia toimia
täydentää sisäisen turvallisuuden rahasto ja erityisesti sen rajoja ja
viisumeja koskeva rahoitusväline, jonka kautta annetaan tukea EU:n ulkorajojen
turvallisuuden parantamiseen ja valvontaan sekä EU:n viisumipolitiikan
kehittämiseen. Näin helpotetaan laillisten matkailijoiden liikkumista ja
estetään laittomia EU:n rajojen ylityksiä. 9. Turvapaikka-asioihin ja muuttoliikkeeseen
liittyvä verkostoituminen ja tiedottaminen 9.1. Euroopan muuttoliikeverkosto
(EMV) EMV:n[102]
merkitys tietoon perustuvien neuvojen antamisessa poliittisen päätöksenteon
tueksi on kasvanut. Se tarjoaa ajan tasalla olevia, puolueettomia, luotettavia
ja vertailukelpoisia tietoja muuttoliikkeestä ja turvapaikka-asioista. Vuonna
2013 EMV:n työn tärkeimpiä tuloksia olivat tutkimukset kansainvälisten
opiskelijoiden maahanmuutosta Euroopan unionissa, kansainvälistä suojelua
hakevien henkilöllisyyden selvittämisestä, EU:n sisäisestä liikkuvuudesta ja
kolmansien maiden korkeasti koulutettujen kansalaisten houkuttelemisesta[103].
EMV:n vuotuinen konferenssi pidettiin Vilnassa, ja sen aiheena olivat kasvu,
työvoimapula ja muuttoliike[104].
9.2. Muuttoliikkeeseen ja
turvapaikka-asioihin liittyvä tiedottaminen Tehokas
viestintästrategia muuttoliikeasioissa on ratkaiseva, jotta tavoitetaan
kohderyhmät ja voidaan auttaa niin EU:n kuin EU:n ulkopuolisten maiden
kansalaisia ymmärtämään maahanmuuton haasteita ja hyötyjä. Komissio tuottaa
runsaasti erilaista materiaalia muuttoliikkeeseen liittyvistä asioista. Vuonna
2013 se järjesti myös ”Maahanmuuttajat Euroopassa” ‑kilpailun, johon
osallistui yli 750 koulua kaikista 28 jäsenvaltiosta toimittamalla
audio-visuaalisia teoksia maahanmuuttajien vaikutuksesta EU:n yhteiskuntaan[105].
Ihmiskauppaa käsittelevistä elokuvista järjestettiin erityisesityksiä[106].
EU:n maahanmuuttoportaalista avattiin espanjan-, arabian- ja portugalinkieliset
versiot. Portaali tarjoaa käyttäjäystävällisesti tietoa EU:sta ja kunkin maan maahanmuuttopolitiikasta
ja ‑lainsäädännöstä, ja se on tarkoitettu kolmansien maiden
kansalaisille, jotka haluavat muuttaa EU:n alueelle[107].
10. Päätelmät ja jatkotoimet Muuttoliikkeen
hallinnan tietyillä alueilla on edistytty huomattavasti, mutta vuoden 2013
tapahtumat osoittavat selvästi, miten tärkeää on, että EU ja sen jäsenvaltiot
jatkavat ja lisäävät toimiaan maahanmuuton, turvapaikka-asioiden ja
rajavalvonnan alalla. EU:n on ryhdyttävä määrätietoisesti toimiin sen
estämiseksi, että maahanpyrkijät menettävät henkensä yrittäessään saavuttaa Euroopan
rantoja, ja tehostettava ihmisten salakuljettamisen ja ihmiskaupan ansiosta
menestyvän järjestäytyneen rikollisuuden vastaista taisteluaan. EU:n täytyy varmistaa, että Euroopan rajat ovat varmat ja turvalliset
ja niillä on asianmukaiset lailliset maahantulokanavat. Maahanmuuttajiin
kohdistuvaa väkivaltaa ja syrjintää on torjuttava entistä tehokkaammin, ja maahanmuuttajien
kotoutumista jäsenvaltioiden yhteiskuntiin on edistettävä aktiivisesti. On myös
torjuttava rasismia ja muukalaisvihaa, jotka vaikuttavat sosiaaliseen
yhteenkuuluvuuteen ja saattavat estää (myös korkeasti koulutettuja) muuttajia
valitsemasta kohteekseen Euroopan. Komissio jatkaa
hallitun maahanmuuton tukemista ja edistämistä ja suhtautuu myönteisesti tästä
kertomuksesta Euroopan parlamentissa ja neuvostossa syntyvään keskusteluun. [1] Vuosina
1998–2013 havaittiin 623 118 henkilöä, jotka pyrkivät rantautumaan
laittomasti unioniin, mikä tarkoittaa keskimäärin lähes 40 000:ta ihmistä
vuodessa. Lähde:
Migrants smuggled by sea to the EU: facts, laws and policy options, Migration Policy Center, http://www.migrationpolicycentre.eu/docs/MPC-RR-2013-009.pdf [2] COM(2013) 869 final. [3] http://data.unhcr.org/syrianrefugees/regional.php [4] http://eeas.europa.eu/enp/index_en.htm [5] http://ec.europa.eu/dgs/home-affairs/what-we-do/policies/international-affairs/global-approach-to-migration/index_en.htm [6] COM(2013) 292. [7] Neuvoston asiakirja 12415/13. [8] Asetuksen odotetaan tulevan voimaan vuoden 2014 toisella
neljänneksellä. [9] SWD (2014) 165. [10] EMV, http://www.emn.europa.eu [11] Tässä tiedonannossa esitetyt tilastotiedot ovat
suurimmaksi osaksi Eurostatin viimeisimpiä saatavilla olevia tilastotietoja.
Komission yksiköiden valmisteluasiakirjan SWD(2014)
165 tilastoliitteessä esitetään yksityiskohtaisempia, muun muassa
jäsenvaltiokohtaisia, tilastotietoja, joista osa on saatu EMV:ltä. [12] Eurostatin tietoja vuodelta 2012. Vuotta 2013 koskevat
tiedot tulevat saataville heinäkuussa 2014. Asiakirjan SWD (2014) 165 tilastoliitteessä on EMV:ltä saatuja osittaisia
tietoja vuodelta 2013. [13] Humanitaarinen suojelu myönnetään niille
kolmansien maiden kansalaisille tai kansalaisuudettomille henkilöille, joiden
annetaan jäädä jäsenvaltioiden alueelle myötätunnosta tai yksilöllisistä
inhimillisistä syistä eikä kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella. [14] http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_PUBLIC/3-24032014-AP/EN/3-24032014-AP-EN.PDF [15] http://data.unhcr.org/syrianrefugees/regional.php [16] 50 470 vuonna 2013, 24 115 vuonna 2012 ja 8 145 vuonna
2011. [17] Suurin osa haki turvapaikkaa Saksasta tai Ruotsista
(kummassakin kolmasosa koko hakijamäärästä). Seuraavaksi eniten hakijoita oli
Bulgariassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Alankomaissa, Itävallassa,
Tanskassa ja Belgiassa. Vaikutus muihin jäsenvaltioihin oli hyvin vähäinen. [18] Eurostat, Kreikan tiedot vuodelta 2013 puuttuvat. [19] Eurostat, Kreikan ja Alankomaiden tiedot vuodelta 2013
puuttuvat. [20] Eurostat, Kreikan tiedot vuodelta 2013 puuttuvat. [21] http://www.frontex.europa.eu/publications [22] Asetus (EU) N:o 604/2013 (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 31). [23] Asetus (EU) N:o 603/2013 (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 1). [24] Direktiivi 2013/33/EU (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 96). [25] Direktiivi 2003/32/EU (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 60). [26] Lisätietoja: http://ec.europa.eu/dgs/home-affairs/what-we-do/policies/asylum/index_en.htm.
Esite: http://ec.europa.eu/dgs/home-affairs/e-library/docs/ceas-fact-sheets/ceas_factsheet_en.pdf.
Tietokaavio: http://ec.europa.eu/dgs/home-affairs/e-library/multimedia/infographics [27] Direktiivi 2011/95/EU (EUVL L 337, 20.12.2011, s. 9). [28] Direktiivi 2003/109/EY (EUVL L 16, 23.1.2004, s. 44),
sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2011/51/EU (EUVL L 132,
19.5.2009, s. 1). [29] http://easo.europa.eu [30] Kansallisiin koulutuksiin osallistui 1 947 henkilöä, ja
Maltalla järjestettyihin kouluttajakoulutuksiin osallistui 164 henkilöä. Heistä
oli muita kuin EU:n virkamiehiä noin 200, jotka saivat koulutusta esimerkiksi
UNHCR:n hankkeiden tai Prahan prosessin kautta. [31] http://easo.europa.eu/wp-content/uploads/WB-report-final-version.pdf [32] Euroopan turvapaikka-asioiden virasto,
2013, http://easo.europa.eu/wp-content/uploads/EASO-Annual-Report-Final.pdf [33] Yhteensä 12 miljoonaa euroa, joista 10 miljoonaa
Lampedusan katastrofin vuoksi. [34] Saksa, Ranska, Unkari, Malta, Alankomaat, Kypros, Kreikka
ja Bulgaria. [35] Sisältää Italialle annetut 12 miljoonaa euroa. [36] Kreikka sai vuosina 2011–2013 palauttamisrahastosta
97,88 miljoonaa euroa, ulkorajarahastosta lähes 130 miljoonaa euroa ja Euroopan
pakolaisrahastosta 23,97 miljoonaa euroa. Euroopan pakolaisrahaston määräraha
vuodelle 2013 oli vain 3,2 miljoonaa euroa, mutta Kreikka sai palauttamisrahastosta
35,5 miljoonaa euroa ja ulkorajarahastosta 44 miljoonaa euroa vuodelle
2013. [37] Tiivistelmä tarkistetusta Kreikan turvapaikka-asioita ja
maahanmuuttoa koskevasta toimintasuunnitelmasta (joulukuu 2012) http://www.europarl.europa.eu/meetdocs/2009_2014/documents/libe/dv/p4_exec_summary_/p4_exec_summary_en.pdf [38] Se kattaa seuraavat: seulontamenettelyn luomisen rajalle
EU:n lainsäädännön mukaisesti, turvapaikkamenettelyn uudistamisen perustamalla
uusi turvapaikkapalvelu ja riippumaton hallinnollinen
muutoksenhakuviranomainen, tapausten ruuhkautumisen torjumisen
siirtymäkaudella, turvapaikanhakijoiden vastaanottokapasiteetin lisäämisen ja
tehokkaan palauttamisjärjestelmän luomisen. Komissio käynnisti Kreikan
tarkistetun toimintasuunnitelman toteuttamisen priorisoinnin asettamalla
painopisteen muun muassa niihin toimiin, joiden tavoitteena on puuttua
keskeisiin ongelmiin, jotka ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
MSS-tapauksessa antaman langettavan päätöksen perustana, sekä käynnissä
olevissa rikkomusmenettelyissä esiin tulleisiin ongelmiin. Komissio tuki
edelleen yhdessä EASOn ja muiden sidosryhmien kanssa Kreikkaa sen
turvapaikkajärjestelmän parantamisessa muun muassa kohdennetulla rahoituksella
ja ottamalla käyttöön EASOn turvapaikka-asioiden tukiryhmät. [39] Komissio totesi, että valtaosa jäsenvaltioista vastusti
komission ehdotusta uudelleensijoittamista koskevasta vapaaehtoisesta pysyvästä
ohjelmasta, jota ehdotettiin EU:n sisäisen solidaarisuuden lisäämisestä
turvapaikka-asioissa annetussa tiedonannossa (KOM(2011) 835), ja järjesti siksi
uudelleensijoittamista käsittelevän foorumin, jossa keskusteltiin
uudelleensijoittamista koskevista tarpeista, kapasiteetista ja poliittisista
kysymyksistä. [40] Päätös 281/2012/EU, annettu 29. maaliskuuta 2012. http://www.resettlement.eu [41] Tämän järjestelyn nojalla osallistuvat jäsenvaltiot
lupaavat uudelleensijoittaa 3 962 pakolaista vuonna 2013, mikä on enemmän
kuin vuonna 2012, jolloin luvattiin uudelleensijoittaa 3 083 pakolaista. [42] Itävalta, Belgia, Suomi, Ranska, Saksa, Unkari, Irlanti,
Luxemburg, Alankomaat, Espanja, Ruotsi. [43] Tiedonanto muuttoliikkeen kehitysvaikutusten
maksimoimisesta, COM(2013) 292, 21.5.2013. [44] http://easo.europa.eu/wp-content/uploads/EASO-Age-assessment-practice-in-Europe.pdf [45] http://ec.europa.eu/dgs/home-affairs/what-is-new/news/news/2013/docs/20130415_thb_stats_report_en.pdf [46] EUVL L101, 15.4.2011, s. 1. Tanska ei sovella direktiiviä. [47] Asiakirja 16344/13, SCIFA/sekakomitea hyväksynyt 21.
marraskuuta 2013. [48] Asiakirjassa ”EU:n toiminta muuttopaineisiin vastaamiseksi
– Strategiset toimet” on esitetty seitsemän strategista painopistealuetta: I)
muuttoliikkeen hallintaa koskevan yhteistyön tehostaminen EU:n ulkopuolisten
kauttakulku- ja alkuperämaiden kanssa, II) rajaturvallisuuden tehostaminen
ulkorajoilla, III) Turkista lähtöisin olevan laittoman maahanmuuton
ehkäiseminen, IV) maahanmuuton laillisten väylien väärinkäytön tehokkaampi
estäminen, V) vapaan liikkuvuuden turvaaminen estämällä kolmansien maiden
kansalaisia käyttämästä väärin oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen, VI)
muuttoliikkeen hallinnan tehostaminen, palautuskäytännöt mukaan luettuina, VII)
eteläisen Välimeren maista ja niiden kautta tapahtuvan laittoman maahanmuuton
ehkäiseminen. [49] COM(2014) 199, 28.3.2014. [50] Direktiivi 2008/115/EY (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98). [51] Direktiivi 2009/52/EY (EUVL 168, 30.6.2009, s. 24). [52] COM(2014) 286, 22.5.2014. [53] Tanska, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät sovella
direktiiviä. Unkaria ei ole vielä arvioitu. [54] COM(2013) 197, 12.4.2013. Tarkoitettu korvaamaan neuvoston
päätös 2010/252/EU, jonka EU:n tuomioistuin kumosi syyskuussa 2012. [55] Asetus (EU) N:o 1052/2013 (EUVL L 295, 6.11.2013, s. 11). [56] Virallisen hyväksymisen jälkeen lokakuussa 2013. [57] Eurosurin tietokaavio: http://ec.europa.eu/dgs/home-affairs/e-library/docs/infographics/eurosur/eurosur_en.pdf [58] http://www.emsa.europa.eu/ [59] COM(2013) 832 final, 28.11.2013. [60] Asetus (EU) N:o 1053/2013, annettu 7. lokakuuta 2013,
arviointi- ja valvontamekanismin perustamisesta Schengenin säännöstön
soveltamisen varmistamista varten ja toimeenpanevan komitean 16 päivänä
syyskuuta 1998 pysyvän Schengenin arviointi- ja soveltamiskomitean
perustamisesta tekemän päätöksen kumoamisesta (EUVL L 295, 6.11.2013, s. 27). [61] Sovelletaan 27.11.2014 alkaen. Komissio valmistelee
parhaillaan uuden arviointimekanismin kitkatonta käyttöönottoa. [62] Asetus (EU) N:o 1051/2013 asetuksen (EY) N:o 562/2006
muuttamisesta (EUVL L 295, 6.11.2013, s. 1). [63] EUVL L 182, 29.6.2013, s. 1. [64] COM(2013) 95, 28.2.2013. [65] COM(2013) 97, 28.2.2013. [66] KOM(2011)
290, 24.5.2011. [67] Asetus
(EY) N:o 539/2001, annettu 15.3.2001, luettelon vahvistamisesta kolmansista
maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja
niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske. EYVL L
81, 21.3.2001, s. 1. [68] COM(2013) 853, 27.11.2013. [69] COM(2014) 165 ja COM(2014) 164, 1.4.2014. [70] Länsi-Afrikka, Keski-Afrikka, Itä-Afrikka, eteläinen
Afrikka, Etelä-Amerikka, Keski-Aasia, Kaakkois-Aasia ja miehitetty
palestiinalaisalue. [71] Direktiivi 2014/36/EU, annettu 26.
helmikuuta 2014 (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 375). [72] KOM(2010) 378. Katso Euroopan
parlamentin lainsäädäntötyön seurantatietokanta: toimielinten välinen viite
2010/0209(COD). [73] COM(2013) 151, 25.3.2013. Voimassa oleva lainsäädäntö:
direktiivit 2005/71/EY (tutkijat) ja 2004/114/EY (opiskelijat). [74] COM(2014) 151, 22.5.2014. [75] Direktiivi 2009/50/EY (EUVL L 155, 18.6.2009, s. 17).
Tanska, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät sovella direktiiviä. [76] Tiedot ovat vuodelta 2012 ja koskevat 22 jäsenvaltiota. [77] COM(2014) 210, 3.4.2014. [78] KOM(2011) 735 lopullinen. [79] EUVL L 251, 3.10.2003, s. 12. [80] Direktiivi 2003/109/EY, sellaisena kuin se on muutettuna
direktiivillä 2011/51/EU (EUVL L 16, 23.1.2004, s. 44; EUVL L 132, 19.5.2011). [81] Direktiivi 2011/98/EU (EUVL L 343, 23.12.2011, s. 1). Tanska, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät sovella direktiiviä. [82] Muun
muassa European Policy Centren järjestämä työpaja aiheesta Skills mismatch
and shortages in Europe: A need for increased labour mobility? (28.
helmikuuta 2013), Centre for European Policy Studiesin julkaisu Social Benefits
and Migration – A contested relationship and policy challenge in the EU – http://www.ceps.eu/book/social-benefits-and-migration-contested-relationship-and-policy-challenge-eu,
kaksi OECD:n ja Euroopan komission yhteishanketta ”Matching Economic
Migration with Labour Market Needs”, jotka on tarkoitus saattaa
päätökseen kesäkuuhun 2014 mennessä, ja vuonna 2013 käynnistetty kaksivuotinen
hanke ”Review of Labour Migration Policy in Europe”. [83] COM(2012) 795 final, 9.1.2013. [84] Maakohtaiset suositukset vuonna 2013, http://ec.europa.eu/europe2020/making-it-happen/country-specific-recommendations/index_en.htm [85] Eurostat, EU-SILC-tutkimus. [86] Loppukertomus julkaistaan elokuussa Euroopan
kotouttamisasioiden verkkosivustolla: http://ec.europa.eu/ewsi/en/resources/detail.cfm?ID_ITEMS=37216 [87] http://ec.europa.eu/ewsi/en/resources/detail.cfm?ID_ITEMS=40802 [88] http://ec.europa.eu/ewsi/en/lra.cfm [89] Tämä on EU:n tärkein foorumi, jolla kansalaisyhteiskuntaa
kuullaan kotouttamispolitiikkaan liittyvissä asioissa. [90] Kertomukset kahdesta kokouksesta ovat saatavilla Euroopan
kotouttamissivustolla: http://ec.europa.eu/ewsi/en/policy/legal.cfm [91] EU:n kanta korkean tason vuoropuhelussa käy ilmi
asiakirjasta ”Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden
hallitusten edustajien päätelmät muuttoliikettä ja kehitystä koskevasta vuoden
2013 YK:n korkean tason vuoropuhelusta ja kehityksen ja muuttoliikkeen välisen
yhteyden laajentamisesta” (neuvoston asiakirja 12415/13), jossa kannatetaan
komission tiedonannon ”Muuttoliikkeen kehitysvaikutusten maksimoiminen – EU:n
panos YK:n korkean tason vuoropuheluun sekä seuraavat toimet kehityksen ja
muuttoliikkeen välisen yhteyden laajentamiseksi” (COM(2013) 292) keskeistä
sisältöä. [92] Krimin kriisin vuoksi ja Eurooppa-neuvoston 6. maaliskuuta
2014 antamaa julkilausumaa noudattaen viisumivuoropuhelu Venäjän kanssa
keskeytettiin. [93] Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se
on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/99 ja Kansainvälisen
tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen. [94] COM(2013)
923, 18.12.2013; COM(2013) 809, 15.11.2013; COM(2013) 807, 15.11.2013;
COM(2013) 66, 8.2.2013. [95] COM(2013) 808, 15.11.2013. [96] Oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmät, 6.–7.6.2013:
http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/jha/137401.pdf [97] SWD(2013) 138, 16.4.2013. [98] http://ec.europa.eu/clima/policies/adaptation/what/index_en.htm [99] SWD(2013) 456, 31.10.2013. [100] COM(2014) 96, 21.2.2014. [101] KOM(2011) 751 lopullinen, 15.11.2011. [102] Perustettu neuvoston päätöksellä 2008/381/EY. [103] EMV:n tutkimustulokset ovat saatavilla osoitteessa www.ec.europa.eu/dgs/home-affairs/what-we-do/networks/european_migration_network [104] http://emn2013.lt/ [105] http://europa.eu/rapid/press-release_IP-13-945_en.htm [106] ”Sestre”, ohjaaja Vladimir
Paskljević, EU:n avoimien ovien päivänä 2013; ”Not my Life”, ohjaaja
Robert Bilheimer, ihmiskaupan vastaisena EU:n teemapäivänä [107] http://ec.europa.eu/immigration