This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52013DC0800
COMMUNICATION FROM THE COMMISSION Annual Growth Survey 2014
KOMISSION TIEDONANTO Vuotuinen kasvuselvitys 2014
KOMISSION TIEDONANTO Vuotuinen kasvuselvitys 2014
/* COM/2013/0800 final */
KOMISSION TIEDONANTO Vuotuinen kasvuselvitys 2014 /* COM/2013/0800 final */
KOMISSION TIEDONANTO Vuotuinen kasvuselvitys 2014 1. Johdanto Vuotuisessa kasvuselvityksessä luodaan katsaus
taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen Euroopassa ja asetetaan
tulevan vuoden politiikan yleiset painopisteet koko EU:ta varten[1]. Näin käynnistetään
samalla uusi talouspolitiikan EU-ohjausjakso, jonka avulla varmistetaan, että
EU ja sen jäsenvaltiot sovittavat yhteen talouspolitiikkansa ja pyrkimyksensä
edistää kasvua ja työllisyyttä. Tämän vuoden taloudellisen ohjauksen taustalla
on useita merkittäviä talouteen ja politiikkaan liittyviä kehityssuuntauksia. Ensinnäkin komission juuri julkistamat
talousennusteet[2]
vahvistavat sen, että EU:ssa on nähtävissä merkkejä talouden hitaasta
elpymisestä. EU:ssa viiden vuoden ajan jatkuneen hyvin vähäisen tai
negatiivisen kasvun jälkeen kasvu on jälleen ollut positiivista vuoden 2013
toisella neljänneksellä, ja elpymisen odotetaan jatkuvan ja voimistuvan vuonna
2014. Inflaation odotetaan säilyvän maltillisena. Tämän vuotuisen
kasvuselvityksen kanssa samaan aikaan julkaistusta varoitusmekanismia
koskevasta kertomuksesta[3]
käy ilmi, että ensimmäiset merkit EU:n talouden tasapainottumisesta ovat
nähtävissä ja useita merkittäviä makrotalouden epätasapainotiloja korjataan
parhaillaan. Kriisissä on nyt saavutettu käännekohta, mutta
alkanut elpyminen on edelleen vaatimatonta ja haurasta ja maailmantaloudessa on
epävarmuustekijöitä, joihin kuuluu muun muassa kysynnän väheneminen nousevissa
talouksissa. Pankkialan häiriönsietokykyä koskevaan luottamuksen puutteeseen ja
suureen valtion velkaan liittyvät riskit ovat edelleen ajankohtaisia. Kriisin
seuraukset, tarve velkaantumisen purkamiseen julkisella ja yksityisellä
sektorilla, rahoitusjärjestelmien ja luottomarkkinoiden pirstaloituminen,
alakohtaiset rakenneuudistukset ja sopeutustoimenpiteet sekä korkea työttömyys
jarruttavat edelleen kasvua tulevalla jaksolla. Kriisin vaikutukset vähenevät
kuitenkin vähitellen samalla kun makrotalouteen kumuloitunutta epätasapainoa
korjataan. Työmarkkinoilla joudutaan odottamaan tilanteen paranemista, ja
työttömyysasteen odotetaan säilyvän vielä jonkin aikaa liian korkeana monissa
osissa Eurooppaa. Myös yleinen yhteiskunnallinen tilanne säilyy heikkona.[4] Kriisi on kestonsa ja
vakavuutensa vuoksi aiheuttanut ongelmia kaikkialla Euroopassa ja etenkin
sopeutusohjelmia toteuttavissa jäsenvaltioissa. Viitteitä taloudellisen tilanteen
paranemisesta olisi sen vuoksi pidettävä merkkinä, joka tukee toimien
määrätietoista jatkamista. Samalla olisi vältettävä itsetyytyväisyyden riskiä
sekä riskiä siitä, että kehitys taantuu tai että uudistuksiin väsähdetään.
Suurimpana haasteena on nyt uudistusten jatkaminen riittävän nopeassa tahdissa
kilpailukyvyn parantamiseksi ja kestävän elpymisen varmistamiseksi. Vähittäinen
elpyminen muodostaa perustan kotimaiselle kysynnälle, josta oletetaan tulevan
kasvun tärkein veturi. Tasapuolisuusnäkökohdilla ja selkeällä
tavoitteenasettelulla on keskeinen merkitys pyrittäessä varmistamaan, että
kansallisella ja EU:n tasolla toteutettavat toimet ovat tehokkaita ja yleisesti
hyväksyttyjä ja että niillä saavutetaan kestäviä tuloksia. Lisäksi tämä vuotuinen kasvuselvitys
julkaistaan samaan aikaan kuin uudet säännöt finanssipolitiikan
yhteensovittamisesta euroalueella pannaan kaikilta osin täytäntöön ensimmäistä
kertaa. Lokakuun puolivälissä kaikkien euroalueen jäsenvaltioiden makrotalouden
sopeutusohjelmaa toteuttavia jäsenvaltioita lukuun ottamatta oli esitettävä
tulevan vuoden alustavat talousarviosuunnitelmansa. Komission tehtävänä on
arvioida, ovatko jäsenvaltioiden suunnittelemat toimenpiteet riittäviä EU:n
tasolla sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi, ennen kuin talousarviot
vahvistetaan kansallisella tasolla. Komissio julkaisee tämän yksityiskohtaisen
arviointinsa pian. Samaan aikaan EU:n talouden ohjausjärjestelmän
tehostamisen kanssa on edistytty keskusteluissa, joita on käyty talous- ja
rahaliiton (EMU) kehittämisestä tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton
luomiseksi laaditussa komission hahmotelmassa[5]
ja kolmen puheenjohtajan ja yhden pääjohtajan selvityksessä ”Kohti todellista
talous- ja rahaliittoa”[6]
esitetyllä tavalla. Vahvaan EU:n yhteiseen sääntöpohjaan ja tehokkaampaan
valvonta- ja kriisinratkaisujärjestelmään perustuvan pankkiunionin luomisella
on keskeinen merkitys pyrittäessä lisäämään rahoitusvakautta Euroopassa.
Lisäksi komissio on esittänyt ehdotuksen talous- ja rahaliiton sosiaalisen
ulottuvuuden vahvistamiseksi[7]
ja julkaissut neuvoa-antavat tiedonannot talouspolitiikan uudistussuunnitelmien
ennalta toteutettavasta yhteensovittamisesta[8]
ja lähentymis- ja kilpailukykyvälineen käyttöönotosta[9]. Vuosi 2014 on myös EU:n uuden monivuotisen
rahoituskehyksen ensimmäinen täytäntöönpanovuosi. Sen lisäksi, että EU:n
tasolla toteutetaan yhteisiä hankkeita eurooppalaisen innovoinnin
kannustamiseksi ja Euroopan laajuisten infrastruktuurien kehittämiseksi,
Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (ERI-rahastot) osoitetaan yli 400
miljardia euroa investointirahoitusta kasvun ja työllisyyden tukemiseen
kansallisella ja alueellisella tasolla. Komissio on keskustellut ensisijaisista
tavoitteista jäsenvaltioiden kanssa ja tarjoaa tässä yhteydessä myös teknistä
apua varmistaakseen, että toimenpideohjelmat saadaan käynnistettyä nopeasti.
Uusista ERI-rahastoista tuetaan Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen tavoitteiden
saavuttamista ja niistä myönnetään tukea EU:n maakohtaisissa suosituksissa
esitettyjen uudistusten toteuttamiseen. Politiikka ja rahoitus kytketään nyt
ensimmäistä kertaa yhteen välineessä, jolla voidaan edistää kasvua
merkittävästi, jos sen varat keskitetään ensisijaisiin toimiin. Talouden tehostettu EU-ohjausjärjestelmä, EU:n
uusi monivuotinen rahoituskehys ja EU:n politiikan eri osa-alueet, kuten
sisämarkkinoiden loppuun saattaminen, fyysisen infrastruktuurin kehittämiseen
perustuva verkkojen Euroopan luominen sekä digitaalistrategian toteuttaminen,
ovat yhdessä osoitus siitä, että tulevan kasvun puite-edellytysten luomisessa
on EU:n tasolla saavutettu todellista edistystä. Jäsenvaltioiden olisi
kansallista politiikkaansa suunnitellessaan otettava huomioon nämä EU:n
välineet kaikilta osin. Näin voidaan sekä tehostaa kansallisen politiikan
vaikutuksia että saada aikaan synergiaa EU:n tasolla. Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo,
että viime vuosien toimintapolitiikan jatkaminen on ratkaisevan tärkeää.
Keskipitkän aikavälin ensisijaiset toimet ovat samat kuin viime vuonna, mutta
komissio esittää, että niiden toteuttamista mukautetaan edellä kuvattuihin
muuttuviin taloudellisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin. EU:n ja sen
jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi keskityttävä – joissakin tapauksissa nykyistä
selkeämmin ja tässä asiakirjassa jäljempänä esitettyjä painotuksia noudattaen –
toimiin, joilla pyritään saavuttamaan edistystä seuraavilla viidellä
painopistealalla: §
eriytetyn, kasvua edistävän julkisen talouden
vakauttamisen jatkaminen §
talouden luotottamisen palauttaminen §
nykyisen ja tulevan kasvun ja kilpailukyvyn
edistäminen §
työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin
puuttuminen §
julkishallinnon nykyaikaistaminen. Luetelmakohtien järjestys ei vastaa
prioriteettijärjestystä. Kuten tämän vuoden vuotuisesta kasvuselvityksestä käy
ilmi, tärkein tavoite on nyt kasvun ja kilpailukyvyn parantaminen ja
tärkeimpänä haasteena on kestävän elpymisen varmistaminen. Ennen näiden painopistealojen tarkempaa käsittelyä
seuraavassa jaksossa tarkastellaan talouspolitiikan EU-ohjausjakson
tähänastisia saavutuksia ja nostetaan esille eräitä osa-alueita, joilla
poliittista päätöksentekoa on tarpeen jatkaa. 2. Talouspolitiikan EU-ohjausjakson
syventäminen Vuonna 2010 käyttöön otettu talouspolitiikan
EU-ohjausjaksojärjestelmä muodostaa perustan tehostetuille EU:n puitteille,
jotka ohjaavat jäsenvaltioiden talous- ja finanssipolitiikkojen yhdennettyä
koordinointia ja valvontaa. Nämä tehostetut puitteet perustuvat vakaus- ja
kasvusopimusta koskeviin säännöksiin ja EU:n uusiin välineisiin, joiden
tarkoituksena on ehkäistä ja korjata makrotalouden epätasapainoa. Ne kattavat
myös älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua tukevan Eurooppa 2020
-strategian toteuttamisen. Nämä uudet puitteet ovat nyt alkaneet tuottaa
tuloksia. Jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten välille on muodostumassa
läheinen kumppanuus, ja kansallisia menettelyjä ja aikatauluja on mukautettu
niin, että politiikkaa voidaan EU:n tasolla koordinoida ennustettavassa
toimintaympäristössä. Tuloksena tästä kehityksestä on ollut, että jäsenvaltiot
ovat käynnistäneet tärkeitä uudistuksia luodakseen kasvun palauttamiseen
tarvittavat olosuhteet. Tarkempia tietoja maakohtaisten suositusten
täytäntöönpanosta on liitteessä. Julkisen talouden vakauttamisessa on edistytty
merkittävästi. Kansallisia julkisen talouden kehyksiä on vahvistettu
merkittävästi muun muassa perustamalla riippumattomia finanssipoliittisia
elimiä ja antamalla numeerisia finanssipoliittisia sääntöjä ja merkittäviä
finanssipoliittisia uudistuksia on toteutettu vaikeissa taloudellisissa
olosuhteissa. Näin on saatu vakautettua velkatason kasvua ja parannettua
rahoitusmarkkinoilla vallitsevaa käsitystä julkisen talouden kestävyydestä ja
näin samalla pienennettyä valtion joukkovelkakirjalainojen korkoeroa. Tämä on
myös auttanut suojaamaan yhteisen valuutan eheyttä ja vakauttamaan
rahoitusjärjestelmää. Jäsenvaltiot ovat myös toteuttaneet merkittäviä
toimenpiteitä työmarkkinoidensa uudistamiseksi, niiden häiriönsietokyvyn
parantamiseksi, niiden segmentoitumisen vähentämiseksi ja työvoimaosuuden
nostamiseksi. Erityisesti on keskitytty toimiin, joiden tarkoituksena on laskea
kohtuuttoman korkeaa nuorisotyöttömyysastetta. Jäsenvaltiot ovat ottamassa
käyttöön nuorisotakuita, joilla pyritään varmistamaan, että kaikki alle
25-vuotiaat nuoret saavat laadukkaan työtarjouksen tai heille tarjotaan
täydennyskoulutusta, oppisopimuskoulutusta tai harjoittelujakso neljän
kuukauden kuluessa virallisen koulujärjestelmän jättämisestä tai työttömäksi
joutumisesta. Työllisyystilanteen paraneminen vaatii kuitenkin aikaa, kun
otetaan huomioon uudistusten, talouden elpymisen ja työmarkkinoilla tapahtuvan
kehityksen välinen aikaviive. Hyödyke- ja palvelumarkkinoiden toiminnan ja
joustavuuden parantamiseksi tarvitaan lisää toimia, joihin voivat kuulua
esimerkiksi verkkotoimialojen uudistukset ja palvelualojen entistä laajempi
avaaminen kilpailulle kasvun ja työllisyyden tukemiseksi. Heikoimmassa
taloudellisessa asemassa olevat jäsenvaltiot toteuttavat parhaillaan
merkittäviä uudistuksia, ja jäsenvaltioissa, joiden vaihtotase on ylijäämäinen,
palkkojen noususta on tullut dynaamisempaa, mikä tukee kotimaista kysyntää.
Useiden jäsenvaltioiden on kuitenkin edistyttävä rakenneuudistustensa toteuttamisessa,
jotta voitaisiin auttaa luomaan sellaisia kipeästi tarvittavia
investointimahdollisuuksia, joilla edesautetaan resurssien painopisteen
siirtymistä avoimen sektorin tavaroiden ja palvelujen tuotantoon ja parannetaan
näin samalla ulkoista kilpailukykyä ja tuottavuutta. Eräissä jäsenvaltioissa,
joiden taloudellinen asema on parempi, uudistukset ovat olleet hitaampia ja
vähemmän kunnianhimoisia ja ne ovat saattaneet jopa viivästyä. Tämä pätee
etenkin hyödykemarkkinoiden uudistuksiin, joilla voitaisiin tehostaa kilpailua
suljetuilla sektoreilla, kannustaa investointeihin ja helpottaa resurssien
uudelleenkohdentamista suljetuille sektoreille. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että
pyrittäessä syventämään EU-ohjausjaksoa prosessina, useilla osa-alueilla
tarvitaan lisäparannuksia, jotta EU:n uusi talouden ohjausjärjestelmä toimisi
mahdollisimman tehokkaasti. Tässä tarkoitettuihin parannuksiin kuuluvat
seuraavat: ·
Lisätään omistajuutta kansallisella tasolla.
Euroopan uusi talouden ohjausjärjestelmä on muuttamassa kansallista politiikan
suunnittelua, ja tämä kehitys olisi otettava aktiivisesti huomioon
kansallisissa prosesseissa muun muassa lisäämällä kansallisen ja Euroopan tason
vuorovaikutusta. Monissa jäsenvaltioissa kansallisten parlamenttien, työmarkkinaosapuolten
ja kansalaisyhteiskunnan olisi osallistuttava laajemmin prosessiin, jotta
voitaisiin varmistaa, että kansalaiset ymmärtävät ja hyväksyvät tarvittavat
uudistukset. Komissio suosittaa edelleen, että kansallisista uudistusohjelmista
ja vakaus- ja lähentymisohjelmista käydään keskustelua kansallisten
parlamenttien ja kaikkien muiden sidosryhmien kanssa, joihin kuuluvat etenkin
työmarkkinaosapuolet ja kansallista tasoa alempien hallintotasojen toimijat. ·
Parannetaan koordinointia euroalueen jäsenvaltioiden
välillä. Koska kriisi on vaatinut nopeita toimenpiteitä lyhyessä ajassa,
euroalueella ei toistaiseksi ole pystytty siirtymään maakohtaisten suositusten
laatimisesta sellaisten poliittisten toimenpiteiden ja uudistusten
tarkasteluun, joita alueella tarvitaan yleisesti, jotta yhteinen raha toimisi
hyvin. Taloudellisen tilanteen parantuessa olisi varattava enemmän aikaa
euroalueen talouspolitiikan keskeisten osa-alueiden etukäteen toteutettavaa
yhteensovittamista varten. Tässä vuotuisessa kasvuselvityksessä tuodaan esille
tuottavuuteen ja kilpailukykyyn liittyviä ongelmia sekä työmarkkinoilla ja
hyödykemarkkinoilla olevia puutteita, joihin euroalueen olisi puututtava
kokonaisvaltaisin toimin. Esimerkiksi jouston lisääminen joissakin
jäsenvaltioissa voi tarjota uusia mahdollisuuksia paitsi kyseisille myös
kaikille muille jäsenvaltioille. ·
Parannetaan maakohtaisten suositusten
täytäntöönpanoa. Jäsenvaltiot ovat vapaita valitsemaan kansallisiin
järjestelmiinsä parhaiten soveltuvat politiikkayhdistelmät, mutta niiden olisi,
etenkin jos ne ovat euroalueen jäsenvaltioita, tehtävä sellaisia poliittisia
päätöksiä, joissa on otettu huomioon myös muiden EU:n jäsenvaltioiden laajemmat
intressit. Tämä merkitsee, että kansallisten hallitusten olisi ymmärrettävä,
että muissa jäsenvaltioissa tehtävät päätökset ovat yhteisten edun kannalta
tärkeitä, ja osallistuttava avoimesti monenväliseen päätöksentekoon nykyisissä
institutionaalisissa puitteissa. Talous- ja rahaliittoa koskevassa
hahmotelmassaan[10]
ja sitä seuranneessa tiedonannossaan[11]
komissio esitti ajatuksia siitä, millaiset sopimuksia muistuttavat järjestelyt
voisivat yhdessä keskeisten uudistusten toteuttamiseen tarkoitetun rahoituksen
kanssa tarjota tehokkaampia kannustimia toimenpiteiden toteuttamiselle. Se
ehdotti, että maakohtaisten ja etenkin makrotalouden epätasapainoa koskevaan
menettelyyn liittyvien suositusten antamisen jälkeen jäsenvaltiot esittäisivät
ehdotuksia tällaisiksi sopimusjärjestelyiksi. Nämä järjestelyt olisivat
vapaaehtoisia makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn ennalta
ehkäisevässä osiossa ja pakollisia sen korjaavassa osiossa (jolloin ne
vastaisivat asetuksen (EU) N:o 1176/2011 mukaista korjaussuunnitelmaa).
Komissio ehdotti lisäksi, että näihin sopimusjärjestelyihin voitaisiin yhdistää
rahoitustuki, jolla autettaisiin jäsenvaltioita panemaan ne täytäntöön
nopeammin ja perusteellisemmin kuin ilman tällaista lisätukea olisi
mahdollista. Komissio katsoo, että nyt on aika puuttua
edellä esitettyihin kolmeen osa-alueeseen, jotta talouden ohjausjärjestelmää
voitaisiin entisestään tehostaa. Lokakuussa 2013 pidetyssä Eurooppa-neuvoston
kokouksessa päätettiin, että osaan näistä kysymyksistä palataan joulukuussa
2013 pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Komissio laatii tätä kokousta
varten ehdotukset periaatteista, joista voitaisiin sopia ja joiden pohjalta
voitaisiin edetä vuonna 2014. 3. Eriytetyn, kasvua edistävän
julkisen talouden vakauttamisen jatkaminen Julkisen talouden vakauttamisen viimeaikainen
edistys on nähtävissä. Uusimmat luvut osoittavat, että julkisen talouden
nimellinen alijäämä on EU:ssa supistunut vuosien 2009 ja 2013 välisenä aikana
6,9 prosentista 3,5 prosenttiin. Rakenteellinen alijäämä, jossa on otettu
huomioon talouden suhdannevaihtelut ja josta on poistettu kertaluonteisten ja
muiden tilapäisten toimenpiteiden vaikutukset, on viime vuoden aikana
supistunut 0,6 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Lisäksi velkatasojen
odotetaan olevan suurimmillaan vuonna 2014 ja supistuvan vuodesta 2015
eteenpäin. Tämä kehitys yhdessä muiden EU:n ja kansallisella tasolla
toteutettujen toimenpiteiden kanssa on vähentänyt valtion
joukkovelkakirjamarkkinoihin kohdistuvaa painetta, ja se merkitsee monissa
tapauksissa sitä, että vakauttamistoimien toteutustahtia voidaan jonkin verran
hidastaa. Finanssipoliittisen liikkumavaran lisääminen on tarpeen myös sen
vuoksi, että ikääntyvään väestöön liittyvät kustannukset kasvavat Euroopassa. Vakauttaminen näkyy jäsenvaltioissa. Monet
jäsenvaltioista ovat jo tervehdyttäneet julkisen talouden rahoitusasemansa.
Samaan aikaan Irlannin odotetaan saavan sopeutusohjelmansa päätökseen
joulukuussa 2013 runsas vuosi Latvian jälkeen. Espanja saa päätökseen
pankkijärjestelmänsä uudelleenjärjestelyohjelman vuoden 2014 alussa ja
Portugali oman sopeutusohjelmansa vuoden 2014 puolivälissä. Nämä esimerkit
osoittavat, että hyvin kohdennetuilla avustusohjelmilla voidaan auttaa
jäsenvaltioita palaamaan markkinoille ja täyttämään rahoitustarpeensa. Vaikka julkisen talouden tervehdyttämisessä on
edistytty, velkataso on useimmissa jäsenvaltioissa edelleen korkea. Tämän
vuoksi on ratkaisevan tärkeää jatkaa komission tukemaa, kasvua edistävää ja
eriyttämiseen perustuvaa julkisen talouden vakauttamisstrategiaa. Koska
vakauttamistarpeet ovat vähentyneet, myös kasvuun kohdistuvien kielteisten
vaikutusten voidaan olettaa vähenevän. Yleisesti parantunut finanssipoliittinen
ja rahoituksellinen tilanne, jonka ansiosta toimenpiteet eivät ole yhtä
pakottavia kuin aikaisemmin, tarjoaa jäsenvaltioille mahdollisuuden suunnitella
vakautusohjelmansa paremmin ja kiinnittää entistä suurempaa huomiota niiden
laatuun ja rakenteeseen sekä niihin vaikutuksiin, joita finanssipolitiikalla on
kasvuun, julkisen sektorin tehokkuuteen ja sosiaaliseen tasapuolisuuteen.
Vaikka vakauttamisessa olisi suosittava menoperusteisia toimia, painopisteen
olisi oltava kokonaisvaltaisesti tehokkaassa ja kasvua edistävässä
yhdistelmässä meno- ja tulopuolen toimenpiteitä. Lisäksi
vakauttamistoimenpiteitä olisi täydennettävä kasvupotentiaalin lisäämiseen
tähtäävillä lisätoimenpiteillä, koska kestävä julkinen talous tarvitsee
perustakseen vahvoja talouden perustekijöitä. Jäsenvaltioissa, joissa verotus on suhteessa
kireää, menojen supistaminen tai veropohjan laajentaminen ja väärin
kohdennettujen verovapautusten poistaminen tarjoavat veronkorotusten sijasta
tehokkaan keinon julkisen talouden rahoituksen turvaamiseksi heikentämättä
kasvupotentiaalia. Niille jäsenvaltioille, joilla on enemmän
finanssipoliittista liikkumavaraa, komissio suosittaa toimenpiteitä, joilla
tuetaan yksityisiä investointeja, yksityistä kulutusta ja kasvua edistäviä
julkisia investointeja vakaus- ja kasvusopimuksen asettamissa rajoissa.
Tällaisiin toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa julkisten menojen tehostaminen
esimerkiksi uudistamalla julkishallintoa, priorisoimalla talouden
kasvupotentiaalia lisääviä julkisia menoja sekä alentamalla veroja ja
sosiaaliturvamaksuja. Tällaisten toimenpiteiden voidaan olettaa auttavan myös
EU:n talouden tasapainottamisessa. Menojen osalta jäsenvaltioiden olisi selvitettävä, miten ne voivat
turvata pitemmän aikavälin investoinnit koulutukseen, tutkimukseen,
innovaatioihin, energiaan ja ilmastotoimiin ja edistää näitä investointeja.
Lisäksi olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että pidetään yllä tai
jopa parannetaan työvoimapalvelujen ja aktiivisten työmarkkinatoimenpiteiden
kattavuutta ja vaikuttavuutta. Jälkimmäisiin kuuluvat esimerkiksi työttömille
tarkoitettu koulutus ja nuorisotakuujärjestelmät. Samalla monissa
jäsenvaltioissa on tarpeen parantaa sosiaaliturvajärjestelmien tehokkuutta ja
niiden rahoituspohjan kestävyyttä etenkin eläke- ja
terveydenhuoltojärjestelmien tapauksessa ja varmistaa, että
sosiaaliturvajärjestelmillä voidaan entistä tehokkaammin ja riittävämmin
vastata sosiaalisiin tarpeisiin ja taata keskeiset sosiaaliset turvaverkot.
Useiden jäsenvaltioiden olisi saatettava päätökseen eläkeuudistuksensa
kytkemällä lakisääteinen eläkeikä järjestelmällisemmin elinajanodotteeseen. Tulopuolella verotus on kiristynyt kriisin
seurauksena. Verojärjestelmiä olisi uudistettava laajentamalla veropohjaa ja
siirtämällä verorasitusta työn verotuksesta kulutus-, omaisuus- ja
ympäristöveropohjiin. Ympäristölle haitallisia tukia olisi vähennettävä.
Lisäksi olisi parannettava verosäännösten noudattamista torjumalla veropetoksia
ja verovilppiä, toteuttamalla koordinoituja toimia aggressiivisen
verosuunnittelun ja veroparatiisien torjumiseksi, tehostamalla verohallintoa
sekä yksinkertaistamalla verovelvoitteiden noudattamista. Komission jäsenvaltioiden vuoden 2014 alustavista
talousarviosuunnitelmista tekemän arvioinnin tulokset vahvistavat sen, että
jäsenvaltiot ovat määrätietoisesti sitoutuneet jatkamaan julkisen talouden
vakauttamista nykyiseen tahtiin maakohtaisten suositusten mukaisesti. Lisäksi
on rohkaisevaa nähdä, että jäsenvaltiot ovat EU:n uusien sääntöjen seurauksena
parantaneet julkisen talouden kehyksiään siten, että talousennusteista ja
talousarviossa esitetyistä määristä on nyt teetetty riippumattomat arvioinnit.
Jäsenvaltioiden ennusteet ovat tämän ansiosta entistä paremmin linjassa
komission sekä IMF:n ja OECD:n kaltaisten kansainvälisten järjestöjen
vastaavien ennusteiden kanssa. Tämän parantaa kansallisen ja EU:n tason
päätöksenteon uskottavuutta ja avoimuutta. Komissio on asettanut seuraavat ensisijaiset tavoitteet: Julkisen
talouden vakauttamisessa olisi käytettävä meno- ja tulopuolen toimenpiteistä
muodostuvaa kasvua tukevaa toimenpideyhdistelmää, jossa korostetaan entistä
enemmän julkisten menojen laatua ja hallinnon uudistamista kaikilla tasoilla. Jos
käytettävissä on enemmän finanssipoliittista liikkumavaraa, olisi tuettava
yksityisiä investointeja ja yksityistä kulutusta esimerkiksi keventämällä
verotusta ja alentamalla sosiaaliturvamaksuja. Pitkän
aikavälin investoinnit koulutukseen, tutkimukseen, innovaatioihin, energiaan ja
ilmastotoimiin olisi turvattava ja heikoimmassa asemassa olevien
yhteiskuntaryhmien tarpeet olisi otettava huomioon. Verojärjestelmistä
olisi tehtävä nykyistä paremmin kasvua tukevia esimerkiksi siirtämällä
verorasitusta työn verotuksesta kulutus-, omaisuus- ja ympäristöveropohjiin. 4. Talouden luotottamisen
palauttaminen Viime vuonna havaitut merkit
rahoitusedellytysten paranemisesta ovat vahvistuneet, ja rahoitusmarkkinat ovat
osoittautuneet melko vankoiksi. Riskejä on kuitenkin edelleen, ja yritysten
luotonsaantiedellytykset ovat vielä kaukana normaaleista. Lisäksi rahoitusmarkkinoiden pirstaloituminen
on johtanut siihen, että yrityksille ja kotitalouksille myönnettävien lainojen
koroissa on EU:ssa suuria vaihteluja niin, että korot voivat jossakin
jäsenvaltiossa olla jopa kaksinkertaiset johonkin toiseen jäsenvaltioon
verrattuna. Lisäksi pirstaloituminen on aiheuttanut sen, että luottojen
määrissä ja tarjolla olevissa rahoitusmahdollisuuksissa on suuria eroja
luotonhakijan sijainnista riippuen. Pk-yritysten
rahoituksensaantimahdollisuuksia kartoittaneen EKP:n tutkimuksen[12] mukaan 85 prosenttia vuoden
2012 jälkipuoliskolla lainaa hakeneista saksalaisista pk-yrityksistä sai
hakemansa määrän lainaa, mutta vastaava keskiarvo eteläisen Euroopan maissa oli
vain hieman yli 40 prosenttia ja Kreikassa vain 25 prosenttia. Tällaisia
luotonsaantiin liittyviä eroja ei voida selittää pelkästään vallitsevilla
taloudellisilla olosuhteilla. Sen varmistaminen, että pankkisektori toimii
moitteettomasti rahoittaessaan tuottavia toimintoja, on talouden elpymisen
jatkumisen kannalta ratkaisevan tärkeää. Pankkisektorin sääntelyn ja valvonnan
parantamiseksi on jo toteutettu runsaasti toimenpiteitä, ja pankit ovat myös
itse toteuttaneet toimenpiteitä taseidensa uudelleenjärjestelemiseksi ja uusien
vaatimusten[13]
edellyttämän pääoman hankkimiseksi. Edelleen käynnissä oleva taseiden
korjaamisprosessi pankkisektorilla, joka on hallitsevassa asemassa rahoituksen
välittäjänä, heikentää kuitenkin osaltaan Euroopan kykyä selvitä kriisistä.
Taseita korjatessaan pankeilla on velvollisuus löytää yksityisen sektorin
tarjoamia ratkaisuja, ja ne voivat turvautua julkisiin varoihin vain viimeisenä
keinona. Komission uusissa valtiontukisuuntaviivoissa määrätään tältä osin
siitä, millainen on asianmukainen vastuunjako pankkien osakkaiden kanssa
silloin kun pankkien pääomapohjaa on vahvistettava julkisin varoin. EU:n tasolla on jo toteutettu eräitä tärkeitä
ja välttämättömiä toimenpiteitä riittävien toimintaedellytysten luomiseksi ja
talouden luotottamisen palauttamiseksi. EU:n toimista keskeisin on täydellisen
pankkiunionin loppuun saattaminen. Tällä hankkeella on olennainen merkitys
paitsi euroalueen vakaudelle myös sisämarkkinoiden toiminnalle ja
rahoitusmarkkinoiden lisääntyvän pirstaloitumisen korjaamiselle. Jokin aika
sitten saavutettu sopimus pankkien yhteisestä valvontamekanismista oli
ensimmäinen merkittävä askel kohti pankkiunionia. Nyt on välttämätöntä saada
päätökseen seuraava vaihe sopimalla yhteisestä kriisinratkaisumekanismista ja
-rahastosta. Valvontatehtävien siirtämistä EKP:lle on valmisteltu
käynnistämällä kattava arviointi, jonka tarkoituksena on lisätä pankkien
taseiden vakautta koskevien tietojen avoimuutta sekä selvittää vielä
mahdollisesti korjaamatta olevat puutteet ja korjata ne ja näin lisätä
markkinoiden luottamusta. Tämän voidaan olettaa nopeuttavan taseiden
korjaamista ja tarjoavan edellytykset luotonannon kasvun kestävälle ja vahvalle
palauttamiselle. Pankkisektorin lisäksi kotitaloudet ja yritykset ovat monissa
jäsenvaltioissa kriisin seurauksena edelleen ylivelkaantuneita, ja velkavivun
purkaminen on niillä edelleen kesken. Lisäksi EU:n tasolla on toteutettu
erityistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on parantaa pk-yritysten rahoituksen
saantia.[14]
Vipuvaikutukseen perustuvista rahoitusvälineistä pk-yrityksille myönnettävän
rahoituksen keskimäärä olisi ERI-rahastojen tuella kaksinkertaistettava
kaudella 2014–2020 kauteen 2007–2013 verrattuna, ja tällä rahoituksella olisi
tuettava etenkin sellaisia jäsenvaltioita, joissa rahoitustilanne on edelleen
tiukka. Lisäksi komissio ja EIP pyrkivät laajentamaan yhteisiä
riskinjakorahoitusvälineitä kannustaakseen vipuvaikutuksen avulla yksityistä
sektoria ja pääomamarkkinoita investoimaan pk-yrityksiin. Nämä laajennetut
rahoitusvälineet on tarkoitus ottaa käyttöön tammikuussa 2014. Kansallisen tason ensisijaiset tavoitteet
vaihtelevat jäsenvaltioittain. Useissa jäsenvaltioissa on tarpeen seurata
tarkemmin yksityissektorin velkaantumista ja siihen liittyviä rahoitusriskejä,
kuten kiinteistökuplia. Tässä yhteydessä olisi muun muassa vähennettävä
velkarahoituksen suosimista yritysverotuksessa, arvioitava uudelleen sellaisia
verojärjestelmän piirteitä, jotka lisäävät kotitalouksien velanottoa ja joihin
yleensä kuuluvat etenkin asuntolainoihin liittyvät verohelpotukset, sekä
parantaa yrityksille ja yksityishenkilöille tarkoitettuja velkajärjestelyjä[15]. Pankkien myöntämälle
rahoitukselle vaihtoehtoisten uusien rahoitusmuotojen käyttöä olisi tuettava.
Tällaisiin kuuluvat muun muassa riskipääoma, pk-yritysten joukkolainat ja
vaihtoehtoiset osakemarkkinat. [16] Komissio on asettanut seuraavat ensisijaiset tavoitteet: Pankkien uudelleenjärjestely ja niiden taseiden korjaaminen: tämä
kattaa pankkiunionin nopean hyväksymisen ja täytäntöönpanon sekä uusien
vakavaraisuusvaatimusten mukaiseen riskienhallintaan tarvittavien pankkien
valmiuksien parantamisen ja omaisuuserien tarkastelun ja stressitestien
edellyttämien valmistelujen toteuttamisen. Vaihtoehtojen
tarjoaminen pankkien myöntämälle rahoitukselle: tämä kattaa riskipääoman,
pk-yritysten joukkolainat ja vaihtoehtoiset osakemarkkinat. Yksityissektorin
velkaantumisasteen ja siihen liittyvien rahoitusriskien, kuten
kiinteistökuplien, sekä tarvittaessa yritysten ja yksityishenkilöiden
velkajärjestelyjen vaikutusten tiiviimpi seuranta. Tämä kattaa myös sellaiset
verojärjestelmät, jotka suosivat velkarahoitusta. 5. Nykyisen ja tulevan kasvun ja
kilpailukyvyn edistäminen Kriisin seurauksena kaikkialla Euroopassa
toteutetaan parhaillaan merkittäviä rakenneuudistuksia. Kasvu palautuu
vähitellen, kun yritykset ja kotitaloudet pääsevät ylivelkaantumisestaan ja
tuotannontekijät siirtyvät taloudessa tuottavammille aloille. Kasvun veturiksi
on lisäksi tulossa yhä enemmän sisäinen kysyntä ulkoisen sijaan. Samaan aikaan
on käymässä selväksi, että kasvun osatekijät ovat ja niiden myös täytyy olla
jatkossa erilaisia kuin kymmenen tai vaikka vain viisi vuotta sitten. Myös
globalisaatio ja teknologinen edistys aiheuttavat muutoksia. Elpyminen Euroopassa
ei tarkoita paluuta entiseen, vaan on löydettävä uusia pitkän aikavälin kasvu-
ja kilpailukykylähteitä, jotka tarjoavat osaamisvaltaisia ja hyvin tuottavia
toimintoja eurooppalaista taloutta varten. Tämä näkyy hyvin siinä, että
eurooppalaiset toimialat ovat yhä tiiviimmin integroituneita globaaleihin
arvoketjuihin, jotka auttavat vahvistamaan Euroopan teollista perustaa ja jotka
edellyttävät avoimia ja toisiinsa sidoksissa olevia tuote- ja
palvelumarkkinoita, investointeja tutkimukseen ja innovointiin sekä tarvittavan
osaamisen omaavaa työvoimaa. Useissa jäsenvaltioissa talouskasvua hidastaa
edelleen yksityissektorin korkea velkaantumisaste. Tämä merkitsee sitä, että
yrityksillä ei ole mahdollisuuksia investoida tuotantotoimintaan ja kuluttajat
joutuvat rajoittamaan hankintojaan. Työ- ja hyödykemarkkinoiden joustamattomuus
on haitannut kilpailukyvyn mukauttamista, tehokasta resurssienjakoa ja
tuottavuuden kasvua, ja se selittää myös osaltaan sen, että jäsenvaltioiden
välillä on eroja potentiaalisessa kasvussa. Jäsenvaltioissa, joissa on aloitettu
perusteellisia rakenneuudistuksia, on käynnissä merkittävä muutos, ja niissä on
havaittavissa merkkejä taloudellisen toiminnan siirtymisestä suljetuilta
avoimille sektoreille. Tämä kehitys näkyy etenkin niissä jäsenvaltiossa, jotka
eivät voi käyttää valuuttapoliittisia välineitä, ja se on ilmennyt useiden
jäsenvaltioiden viennin kasvuna ja vaihtotaseen alijäämän supistumisena. Näitä
suuntauksia on tukenut työvoimakustannusten mukauttaminen osana laajempaa
strategiaa, jonka tavoitteena on talouden kilpailukyvyn ja tuottavuuden
parantaminen. Yksittäisten jäsenvaltioiden viennin vahvistumista on tuettu myös
EU:n kauaskantoisella kauppapolitiikalla. Maakohtaisissa suosituksissa tuodaan esille
useita kunkin jäsenvaltion tapauksessa ensisijaisia tuote- ja
palvelumarkkinauudistuksia, ja niissä otetaan samalla huomioon tarve
uudistusten ajoittamiseen kunkin jäsenvaltion tilanteen mukaan. Lisäksi niissä
korostetaan tarvetta palvelumarkkinoiden avaamiseen. Tätä varten olisi esimerkiksi
arvioitava sääntelyssä asetettujen rajoitusten tarpeellisuutta muun muassa
säänneltyjen ammattien harjoittamisen osalta. Energian sisämarkkinoiden loppuun
saattamisella vuoteen 2014 mennessä voitaisiin osaltaan merkittävästi vähentää
energian kustannuksia ja parantaa uusiutuvan energian tukijärjestelmien
kustannusvaikuttavuutta. Myös verkkotoimialoja voidaan tehostaa ja
innovaatioita ja tutkimusta tukea nykyistä enemmän. Resurssitehokkuuden
lisäämisen ja EU:n riippuvuuden vähentämisen ulkopuolisista energialähteistä on
kuuluttava osana EU:n kasvustrategiaan. Jäsenvaltioiden välillä on tässä
suhteessa eroja, esimerkiksi jätehuollossa ja vesitaloudessa, ja nämä erot
osaltaan estävät hyödyntämästä vihreän talouden tarjoamaa merkittävää
kasvupotentiaalia. Vaikka monet näistä uudistuksista tuottavat tuloksia vasta
jonkin ajan kuluttua, niiden toteuttaminen on välttämätöntä elpymisen
tukemiseksi ja Euroopan kasvupotentiaalin lisäämiseksi. Euroopan sisämarkkinoiden tarjoamat parempiin
fyysisiin ja digitaalisiin yhteyksiin sekä asianmukaiseen tietosuojaan[17] perustuvat mittakaavaedut
tukevat tällaisten uudistusten vaikutuksia merkittävällä tavalla. Tällä
hetkellä toteutetaan toimia useilla tärkeillä osa-alueilla[18]: palveludirektiivin
kunnianhimoisella täytäntöönpanolla on tarkoitus vilkastuttaa kotimaista ja
rajat ylittävää tarjontaa ja kysyntää; komission ehdotukset entistä tiiviimmin
yhdentyneiden televiestinnän sisämarkkinoiden luomiseksi olisi hyväksyttävä
ensi tilassa alan toiminnan vilkastuttamiseksi, verkossa tapahtuvan
taloudellisen toiminnan kehittämiseksi ja oikeudenmukaisempien hintojen
tarjoamiseksi; Euroopan laajuisen liikenneverkon keskeisten käytävien
valmistumisella, rajat ylittävien yhteyksien ja nykyisen infrastruktuurin
parantamisella sekä markkinoillepääsyn esteiden poistamisella etenkin satama-
ja rautatiepalvelujen tapauksessa tuetaan logistiikka-alan ja liikenteen
yhdentymistä ja kilpailukykyä. Pirstaleisuus ja puutteelliset
toimintaedellytykset rajoittavat tutkimusta ja innovointia Euroopassa. Julkisen
ja yksityisen sektorin välillä ei ole riittävää yhteistyötä. Etenkin
osaamisvaltaisilla aloilla toimintaa haittaa osaamisen kohtaanto-ongelman
paheneminen sekä se, ettei tutkimustuloksia pystytä muuntamaan tavaroiksi ja
palveluiksi, Nämä kielteiset suuntaukset voidaan kääntää nopeuttamalla
kansallisten tutkimusjärjestelmien uudistamista eurooppalaista tutkimusaluetta
koskevan ehdotuksen mukaisesti. Samalla Euroopan johtoasemaa maailmassa voidaan
tukea uusin yhteistyömuodoin. Tutkimuksen ja innovoinnin alalla toteutettavat
uudet EU:n ohjelmat Horisontti 2020 ja COSME auttavat kehittämään julkisen ja
yksityisen sektorin T&K-kumppanuuksia ja tukemaan kansallisten innovaatio-
ja tutkimusjärjestelmien uudistamista. Komissio on
asettanut seuraavat ensisijaiset tavoitteet: Kolmannen
energiapaketin täysimääräinen täytäntöönpano vuonna 2014 ja uusiutuvan energian
tukijärjestelmien kustannustehokkuuden parantaminen. Resurssitehokkuuden
lisääminen parantamalla jätehuoltoa ja vesitaloutta, kierrätystä ja energiatehokkuutta. Palveludirektiivin
täytäntöönpanon parantaminen muun muassa arvioimalla säänneltyjen ammattien
harjoittamista rajoittavien säännösten tarpeellisuutta ja tarvittaessa
korvaamalla tällaiset säännökset vähemmän rajoittavilla mekanismeilla. Kansallisten
tutkimusjärjestelmien nopeampi uudistaminen eurooppalaista tutkimusaluetta
koskevien tavoitteiden mukaisesti. 6. Työttömyyteen ja kriisin
sosiaalisiin seurauksiin puuttuminen Kriisin sosiaaliset seuraukset tuntuvat
edelleen voimakkaina. Työttömyysasteet ovat edelleen ennätyksellisen korkeita:
keskimääräinen työttömyysaste EU:ssa oli 11 prosenttia (heinäkuussa 2013) ja
nuorisotyöttömyysaste 23,4 prosenttia. Työttömyysasteet vaihtelevat Euroopassa
suuresti, minkä seurauksena jäsenvaltioiden työllisyystilanteiden ja
yhteiskunnallisten tilanteiden välillä on kasvavia eroja. Koska talouden
elpyminen vaikuttaa työllisyyteen viiveellä, tilanteen ei odoteta paranevan
nopeasti ja eriarvoisuus saattaa lisääntyä. Kriisin kielteiset vaikutukset ovat
kohdistuneet etenkin heikoimmassa asemassa oleviin, ja köyhyysriskin alaisen
väestönosan osuus on EU:ssa noussut 25 prosenttiin. Tähän kehitykseen liittyy
myös lisääntynyt rakenteellisen työttömyyden ja työmarkkinoilta poistuvien
määrän kasvun riski. Näillä tekijöillä voi olla erittäin suuri kielteinen
vaikutus EU:n kasvupotentiaaliin. Työmarkkinoiden ja yhteiskuntien elpyminen
Euroopassa vie aikaa, ja tätä elpymistä on tarpeen kannustaa talouden toipuessa
kriisistä. Välittömänä ensisijaisena tavoitteena olisi oltava
työmarkkinauudistusten tinkimätön toteuttaminen ja seuranta työvoimaosuuden
kasvattamiseksi. Tähän kuuluu myös työllistymismahdollisuuksien tukeminen
laajenevilla toimialoilla sekä työvoiman, myös pitkäaikaistyöttömien ja
heikoimmassa asemassa olevien ryhmien, työllistettävyyden säilyttäminen muun
muassa tukemalla ja kouluttamalla työttömiä aktiivisesti ja varmistamalla, että
yhteiskunnan turvaverkot toimivat tavoitellulla tavalla. Työvoiman ikääntyessä
työuran pidentäminen ja työtyytyväisyyden lisääminen edellyttävät riittävää
osaamista, elinikäistä oppimista, suotuisaa työympäristöä sekä puuttumista
vaikutuksiin, joita sukupuolten palkkaeroilla ja työurassa olevilla aukoilla on
naisten eläkkeisiin. Kohtuuhintaisten hoitopalvelujen tarjonnalla voidaan tukea
naisten työvoimaosuuden kasvattamista. Toimintapolitiikan suunnittelun ja
toteutuksen kannalta on erittäin tärkeää, että työmarkkinaosapuolten
osallistumista lisätään kansallisten käytäntöjen ja perinteiden mukaisesti. Jäsenvaltiot ovat käynnistäneet useita
merkittäviä uudistuksia työmarkkinoidensa uudistamiseksi ja työvoimaosuuksien
kasvattamiseksi. Näiden uudistusten myönteisten vaikutusten voidaan olettaa
alkavan näkyä sitä mukaa kuin makrotaloudellinen toimintaympäristö paranee. Uusien työpaikkojen luomista olisi tuettava
seuraavin toimenpitein. Etenkin matalapalkkatyötekijöiden ja nuorten
työntekijöiden työn verokiilaa olisi pienennettävä osana laajempaa pyrkimystä
siirtää verotuksen painopistettä. Lisäksi olisi varmistettava, että palkkakehitys
vastaa tuottavuuden kehitystä ja tukee näin sekä kustannuskilpailukykyä että
kokonaiskysyntää, ja jatkettava työsuhdeturvalainsäädännön uudistamista
vaikeasti poistettavissa olevan työmarkkinoiden segmentaation korjaamiseksi ja
pimeän työn entistä tehokkaammaksi torjumiseksi. Vihreä talous, digitaaliala ja
terveydenhoitopalvelut ovat aloja, jotka tarjoavat merkittäviä
työllistymismahdollisuuksia tulevina vuosina. Lisäksi tarvitaan strategioita,
joissa työmarkkinoihin ja osaamiseen liittyvällä toimintapolitiikalla tuetaan
aktiivisesti työpaikkojen luomista edellä mainituilla aloilla ja varaudutaan ja
mukaudutaan uusiin kasvusuuntauksiin. Tiiviimmällä yhteistyöllä ja
tehokkaammalla EURES-verkostolla, jolla autetaan yrityksiä ja työnhakijoita
löytämään työmarkkinamahdollisuuksia muissa jäsenvaltioissa, helpotetaan
työvoiman liikkumista myös yli jäsenvaltioiden rajojen. Toimia tarvitaan
myös koulutuksen ja osaamisen kehittämiseksi. EU on edelleen jäljessä vuodeksi
2020 asettamistaan tavoitteista, jotka koskevat korkea-asteen tutkinnon
suorittaneiden osuutta ja koulunkäyntinsä keskeyttäneiden osuuden vähentämistä. Lisäksi OECD:n mukaan 20 prosentilla EU:n työvoimasta osaamisen taso
on vakavasti puutteellinen muun muassa luku- ja laskutaidon osalta. Lisäksi 25
prosentilla aikuisista ei ole tieto- ja viestintätekniikan tehokkaaseen
käyttöön tarvittavaa osaamista. Tämä aiheuttaa pullonkauloja ja osaamisen
kohtaanto-ongelman[19]
useiden työpaikkojen ja ammattien tapauksessa sekä yleisesti heikentää EU:n
työvoiman kykyä sopeutua ja edetä työmarkkinoilla. Sen vuoksi on ratkaisevan
tärkeää, että koulutusjärjestelmien, myös elinikäisen oppimisen ja etenkin
työssäoppimista sisältävien koulutusjärjestelyjen, uudistamiseen investoidaan
ja että koulutuksesta työelämään siirtymistä helpotetaan erityisesti lisäämällä
laadukkaiden harjoittelu- tai oppisopimuspaikkojen tarjontaa. Tässä yhteydessä
jäsenvaltioiden olisi viipymättä hyväksyttävä nuorisotakuuta koskevat
täytäntöönpanosuunnitelmansa, ja niihin liittyvät rahoitusohjelmat (nuorisotyöllisyysaloite
ja Euroopan sosiaalirahasto) olisi saatava valmiiksi mahdollisimman pian. Sosiaaliturvan parantamisella on ratkaisevan
tärkeä merkitys sosiaalisen muutoksen tukemisessa ja eriarvoisuuden ja
köyhyyden vähentämisessä ajan myötä. Tässä yhteydessä tarvitaan aktiivisen
osallistamisen strategioita, jotka kattavat tehokkaan ja riittävän tulotuen,
aktivointitoimenpiteet sekä toimenpiteet köyhyyden, myös lasten köyhyyden,
torjumiseksi, ja joiden avulla varmistetaan laadukkaiden kohtuuhintaisten
palvelujen, muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelujen, lastenhoitopalvelujen
sekä asumiseen ja energiaan liittyvien palvelujen, kattava saatavuus.
Sosiaaliavustukset ja aktivointitoimenpiteet olisi kytkettävä entistä
läheisemmin toisiinsa tarjoamalla nykyistä yksilöllisempiä palveluja
(keskitetyt asiointipisteet). Lisäksi avustusten yksinkertaistamisella ja
paremmalla kohdentamisella autetaan heikommassa asemassa olevia hyödyntämään
toimenpiteitä ja lisätään näin toimenpiteiden vaikuttavuutta. Komissio on
asettanut seuraavat ensisijaiset tavoitteet: Aktiivisten
työvoimapoliittisten toimenpiteiden tehostaminen; tämä kattaa etenkin
työttömille tarkoitetun aktiivisen tuen ja koulutuksen, julkisten
työvoimapalvelujen tehostamisen ja nuorisotakuun täytäntöönpanon. Sellaisten
lisäuudistusten toteuttaminen, joilla pyritään varmistamaan, että palkkakehitys
on linjassa tuottavuuden kehityksen kanssa ja tukee näin sekä kilpailukykyä
että kokonaiskysyntää, ja joilla pyritään vähentämään työmarkkinoiden
segmentoitumista etenkin uudistamalla työsuhdeturvalainsäädäntöä, tukemaan
työpaikkojen luomista nopeasti kasvavilla aloilla sekä helpottamaan työvoiman
liikkumista. Koulutusjärjestelmien,
myös elinikäisen oppimisen, ammatillisen koulutuksen sekä työssäoppimista sisältävien
koulutusjärjestelyjen, uudistaminen. Sosiaaliturvajärjestelmien
tehostaminen etenkin siten, että sosiaaliavustukset ja aktivointitoimenpiteet
liitetään entistä läheisemmin toisiinsa tarjoamalla entistä yksilöllisempiä
palveluja (keskitetyt asiointipisteet) ja että sosiaaliavustuksia pyritään
yksinkertaistamaan ja kohdentamaan tarkemmin niin, että erityistä huomiota
kiinnitetään heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin.
7. Julkishallinnon nykyaikaistaminen Nykyisessä toimintaympäristössä julkishallinnon
haasteena on kaikkialla EU:ssa toimia entistä paremmin entistä pienemmillä
resursseilla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kansalaisten tarpeisiin on
vastattava määrärahojen leikkauksista huolimatta, liiketoimintaympäristöä
parannettava tarjoamalla yrityksille ja kansalaisille parempia palveluita ja
palvelutarjontaa mukautettava digitalisoituvan talouden tarpeisiin. Useat jäsenvaltiot pyrkivät tehostamaan
hallintorakenteitaan muun muassa parantamalla eri hallintotasojen välistä
yhteistyötä. Lisäksi joillakin jäsenvaltioilla on tarvetta parantaa
virkamieskunnan hallinnollisia valmiuksia, ammattimaisuutta ja politiikan
suunnittelun laatua. Lisäämällä tieto- ja viestintätekniikan ja sähköisten
viranomaispalvelujen, kuten sähköisten hankintojen, käyttöä Euroopassa voidaan
tehostaa hallintoa ja vähentää sen kustannuksia 15–20 prosenttia[20]. Rajat ylittävälle
yhteistyölle on tässä yhteydessä olennaisen tärkeää, että palveludirektiivin
mukaisesti perustetut valtakunnalliset keskitetyt asiointipisteet otetaan osaksi
sähköisiä viranomaispalveluja. Veronkantojärjestelmiä ja muita järjestelmiä
voitaisiin edelleen uudistaa esimerkiksi ottamalla käyttöön esitäytetyt
verolomakkeet, verkkopalvelut ja järjestelmä, jossa kansalaisten tarvitsee
toimittaa tiedot viranomaisille vain kerran. Etenkin Euroopan
sosiaalirahastosta ja Euroopan aluekehitysrahastosta myönnetyllä hyvin
kohdennetulla rahoitustuella voitaisiin merkittävällä tavalla tukea
julkishallinnon nykyaikaistamista. Samalla jäsenvaltioiden olisi tuettava
julkisen sektorin investointikykyä kansallisella, alueellisella ja
paikallisella tasolla ERI-ohjelmien käynnistämiseksi vuosina 2014–2020. Liiketoimintaympäristöä voidaan yhä
yksinkertaistaa, byrokratiaa vähentää ja lainsäädännön laatua parantaa
nykyisestä. Lisäksi edelleen tarvitaan sääntelyn keventämistä etenkin
pk-yritysten osalta. Tähän kuuluu yrityksen perustamismenettelyn
yksinkertaistaminen sekä lupa- ja lisenssimenettelyjen lyhentäminen. Yritysten
toimintaedellytyksiä voitaisiin lisäksi huomattavasti kehittää parantamalla
oikeuslaitoksen toiminnan laatua ja lisäämällä sen riippumattomuutta ja
tehokkuutta muun muassa varmistamalla, että asiat käsitellään tuomioistuimissa
kohtuullisessa ajassa, sekä uudistamalla kansallista
maksukyvyttömyyslainsäädäntöä. EU:n lainsäädännön yksinkertaistamista ja
keventämistä tuetaan käynnissä olevalla sääntelyn toimivuutta ja
tuloksellisuutta koskevalla ohjelmalla. Tällä osa-alueella on jo saavutettu
joitakin merkittäviä edistysaskelia. Komissio julkaisee ohjelman toteutuksen edistymisestä
vuotuisen tulostaulun ja pyrkii helpottamaan sääntelyn toimivuudesta
jäsenvaltioiden, yritysten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan
edustajien välillä käytävää vuoropuhelua. Lisäksi EU:n lainsäädännön
asianmukaisella ja yhtenäisellä täytäntöönpanolla, joka perustuu 28 erillisen
ratkaisun sijaan yhä enemmän yhteiseen kehykseen, tuetaan hyvää
viranomaisyhteistyötä ja autetaan yksinkertaistamaan toimintoja
sisämarkkinoilla ja tekemään säännöistä entistä ennustettavampia. Myös veroviranomaisten
välisen yhteistyön lisääminen on olennaisen tärkeää veropetosten ja verovilpin
torjumiseksi. Komissio on asettanut seuraavat ensisijaiset tavoitteet: Sähköisten
viranomaispalvelujen ja tieto- ja viestintätekniikan käytön lisääminen
julkishallinnossa myös veronkantojärjestelmien ja palveludirektiivin mukaisten
sisämarkkinoiden keskitettyjen asiointipisteiden osalta. Liiketoimintaympäristön
yksinkertaistaminen sekä byrokratian vähentäminen keventämällä menettelyjä ja
sääntelyä. 8. Päätelmät Euroopan saattamisessa entistä kestävämmän
elpymisen tielle on viime vuonna edistytty merkittävästi. Yhteisen rahan eheys
säilytettiin, rahoitusvakaus parantui ja julkisen talouden tervehdyttämiseksi
toteutettiin määrätietoisia toimia. Jäsenvaltiot, joissa finanssialan
haavoittuvuus oli suurin, ovat määrätietoisimmin sitoutuneet toteuttamaan
kauaskantoisia rakenneuudistuksia, joiden ensimmäiset tulokset ovat jo
nähtävissä. Kilpailukyvyn ja tuottavuuden parantaminen kestävien työpaikkojen
luomiseksi on edelleen selkeästi ensisijainen tavoite kaikkialla Euroopassa. Tämä vuotuinen kasvuselvitys vahvistaa sen,
että kaikkialla Euroopassa on käynnissä vaikutuksiltaan kauaskantoisia
muutoksia, jotka eivät tosin aina ole suoraan havaittavissa, ja että käynnissä
olevilla muutoksilla on saatu aikaan vaikutuksia. Talouspolitiikan
EU-ohjausjakson avulla on sen käyttöönotosta lähtien parannettu priorisointia
ja avoimuutta ja autettu kohdentamaan jäsenvaltioiden ja EU:n uudistusohjelmat
paremmin. Sen ansiosta on lyhyessä ajassa onnistuttu luomaan perusta
jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen perusteellisemmalle koordinoinnille.
Makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn avulla on lisäksi voitu erottaa
yksittäisten jäsenvaltioiden tai euroalueen kannalta haitalliset talouden kehityssuuntaukset,
ja niihin on sen vuoksi voitu puuttua ennen kuin on liian myöhäistä.
Vuotuisissa maakohtaisissa suosituksissa tuodaan esiin ne keskeiset osa-alueet,
joilla jäsenvaltioiden odotetaan tekevän muutoksia. Lisäksi tähänastiset kokemukset ovat osoittaneet,
että prosessin (ja etenkin maakohtaisten suositusten) kansallista omistajuutta
on lisättävä nykyisestä. Tämä on tärkeää uuden ohjausjärjestelmän
demokraattisen legitimiteetin kannalta ja sen varmistamiseksi, että EU:n tason
politiikan näkökohdat otetaan huomioon kansallisessa päätöksenteossa oikeaan
aikaan. Euroalueella on lisäksi tarpeen parantaa koordinointia eräillä
keskeisillä politiikan osa-alueilla ja laajentaa prosessia nykyisestä
jäsenvaltioille annettujen kahdenvälisten suositusten arvioinnista.
Eurooppa-neuvosto aikoo käsitellä useita näistä kysymyksistä joulukuussa 2013
pidettävässä kokouksessaan. Komissio aikoo esittää talous- ja rahaliitosta
laatimansa hahmotelman ja sitä seuranneiden tiedonantojen perusteella
ehdotuksia siitä, miten talouspolitiikan EU-ohjausjaksoa voitaisiin vahvistaa
nykyisestä. Tässä
vuotuisessa kasvuselvityksessä annetusta ohjauksesta keskustellaan EU:n tasolla
valmisteltaessa vuoden 2014 maaliskuussa pidettävää Eurooppa-neuvoston
kokousta. Näiden keskustelujen on tarkoitus auttaa myös seuraavan ohjausjakson
kansallisten ohjelmien ja maakohtaisten suositusten valmistelussa. Komissio
tekee tiivistä yhteistyötä kansallisten viranomaisten, myös kansallisten
parlamenttien, sekä muiden EU:n toimielinten, työmarkkinaosapuolten ja
sidosryhmien kanssa varmistaakseen kaikkien osapuolten sitoutumisen ja
ohjatakseen kehitystä osana EU:n laajempaa pyrkimystä älykään, kestävän ja
osallistavan kasvun perustan luomiseen kaikkialla EU:ssa. Komissio kehottaa
Euroopan parlamenttia ja neuvostoa hyväksymään tässä vuotuisessa
kasvuselvityksessä esitetyt ensisijaiset tavoitteet ja pyrkimään niiden
saavuttamiseen EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla. Liite 1 – Katsaus vuosien 2013–2014
maakohtaisiin suosituksiin || Julkinen talous || Rahoitussektori || Rakenneuudistukset || Työllisyys- ja sosiaalipolitiikka || Terve julkinen talous || Eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmät || Julkisen talouden kehys || Verotus || Pankit ja rahoituksen saatavuus || Asuntomarkkinat || Verkkotoimialat || Kilpailu palvelusektorilla || Julkinen hallinto ja järkevä sääntely || T&K ja innovointi || Resurssitehokkuus || Työvoimaosuus || Aktiivinen työmarkkinapolitiikka || Palkanasetannan mekanismit || Työmarkkinoiden segmentoituminen || Koulutus || Köyhyys ja sosiaalinen osallisuus AT || || || || || || || || || || || || || || || || || BE || || || || || || || || || || || || || || || || || BG || || || || || || || || || || || || || || || || || CZ || || || || || || || || || || || || || || || || || DE || || || || || || || || || || || || || || || || || DK || || || || || || || || || || || || || || || || || EE || || || || || || || || || || || || || || || || || ES || || || || || || || || || || || || || || || || || FI || || || || || || || || || || || || || || || || || FR || || || || || || || || || || || || || || || || || HU || || || || || || || || || || || || || || || || || IT || || || || || || || || || || || || || || || || || LT || || || || || || || || || || || || || || || || || LU || || || || || || || || || || || || || || || || || LV || || || || || || || || || || || || || || || || || MT || || || || || || || || || || || || || || || || || NL || || || || || || || || || || || || || || || || || PL || || || || || || || || || || || || || || || || || RO || || || || || || || || || || || || || || || || || SE || || || || || || || || || || || || || || || || || SI || || || || || || || || || || || || || || || || || SK || || || || || || || || || || || || || || || || || UK || || || || || || || || || || || || || || || || || Huom. Neuvoston 9. heinäkuuta 2013 vuosiksi 2013–2014 hyväksymät maakohtaiset suositukset. Kyproksen, Kreikan, Irlannin ja Portugalin olisi pantava täytäntöön EU:n/IMF:n rahoitusapuohjelmien mukaiset sitoumukset. Lisätietoja: http://ec.europa.eu/europe2020/index_en.htm || ||
Liite 2 – Edistyminen maakohtaisten suositusten keskeisillä osa-alueilla
Tässä liitteessä tarkastellaan
teemoittain, miten jäsenvaltiot ovat viimeisten kolmen vuoden aikana
toteuttaneet maakohtaisia suosituksia keskeisillä osa-alueilla. Yleisesti ottaen viime vuosina on
edistytty merkittävästi julkisen talouden vakauttamisessa, mutta julkisen talouden
sopeuttaminen ei ole aina ollut kasvua edistävää. -
Irlannissa, Kreikassa, Liettuassa ja Puolassa
julkisen talouden sopeuttaminen on vuonna 2013 ollut lähinnä menoperusteista.
Puolassa ja Slovakiassa julkisia investointimenoja on leikattu huomattavasti.
Muissa maissa, kuten Belgiassa, Espanjassa, Italiassa, Romaniassa ja
Sloveniassa julkisen talouden vakauttaminen on ollut sekä tulo- että
menoperusteista. Tšekissä, Ranskassa, Luxemburgissa, Alankomaissa, Portugalissa
ja Suomessa sopeuttaminen on ollut lähinnä tuloperusteista. -
Jäsenvaltiot ovat julkista taloutta vakauttaessaan
yleensä korottaneet verokantoja (erityisesti yleistä alv-kantaa), ja vain
harvat ovat laajentaneet veropohjia. Ympäristö- ja omaisuusveroja on korotettu,
mutta näitä veroja on edelleen varaa tehostaa. Kaikki jäsenvaltiot ovat
hyväksyneet toimenpiteitä, joilla torjutaan veronkiertoa ja parannetaan
verosäännösten noudattamista. -
Monet jäsenvaltiot ovat lisänneet
kokonaisverorasitusta (välittömät ja välilliset verot sekä sosiaaliturvamaksut).
On kuitenkin myönteistä, että verotuksen painopisteen siirtymistä tapahtuu
jossain määrin, kun omaisuusverotusta uudistetaan ja painopistettä siirretään
työn verottamisesta välillisiin veroihin. -
23 jäsenvaltiota on nostanut lainsäädännössään eläkeikää[21]. Monissa tapauksissa on
samalla yhdenmukaistettu naisten ja miesten eläkeikä (Tšekissä, Virossa,
Kreikassa, Kroatiassa, Italiassa, Liettuassa, Maltassa, Puolassa, Sloveniassa,
Slovakiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa). Monet jäsenvaltiot ovat kestävällä
tavalla nimenomaisesti kytkeneet eläkeiän tulevaan elinajanodotteen
pitenemiseen (Kypros, Tanska, Kreikka, Italia, Alankomaat ja Slovakia). Monet
ovat myös toteuttaneet toimia rajoittaakseen varhaiseläkkeelle jäämistä sekä
pitkäaikaisia työttömyys- (esim. Espanja) ja työkyvyttömyysetuuksia (esim.
Itävalta, Belgia, Bulgaria ja Tanska), joita on käytetty varhaiseläkkeen
korvikkeena. Vaikeus saada rahoitusta on edelleen yksi
suurimmista kasvun esteistä, erityisesti pk-yrityksille. -
Jäsenvaltiot ovat hyväksyneet toimenpiteitä
maksuviivästysten torjumiseksi lieventääkseen yritysten likviditeettiongelmia.
Portugali, Kreikka, Espanja ja Italia ovat hyväksyneet suunnitelmia, joilla
puretaan julkishallinnon maksusumaa ja hoidetaan maksurästejä. -
Erilaiset lainojen arvopaperistamismuodot ovat
saaneet entistä enemmän huomiota, kun luotontarjontaa pk-yrityksille pyritään
lisäämään. Espanja on tästä hyvä esimerkki. Samaan aikaan toteutetaan
enenevässä määrin toimia muiden kuin pankkien tarjoaman markkinarahoituksen
kehittämiseksi. Esimerkiksi Tanskassa, Virossa, Italiassa ja Portugalissa
kehitetään yrityslainamarkkinoita. -
Useimmat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet
toimenpiteitä riskipääomarahastojen kehittämiseksi. Tšekki, Saksa ja Espanja
käynnistävät uusia julkisia riskipääomarahastoja, ja Portugali on yhdistänyt
olemassa olevat rahastot niiden vaikutuksen maksimoimiseksi. Lisäksi useat
jäsenvaltiot, kuten Viro, Alankomaat, Puola ja Espanja ovat perustamassa
”rahastojen rahastoja”. Niiden avulla pyritään luomaan riskipääomamarkkinat,
joilla on lukuisia yksityisiä rahastoja. -
Ranska on ilmoittanut viiden vuoden
verohelpotuksesta, joka koskee startup-yrityksiin tehtäviä pääomasijoituksia.
Saksa on käynnistänyt uuden ohjelman, jolla yksityisille sijoittajille tarjotaan
taloudellisia lisäkannustimia sijoittaa nuoriin ja innovatiivisiin yrityksiin. Tuote- ja palvelumarkkinoilla on tehtävä
enemmän EU:n kasvupotentiaalin hyödyntämiseksi -
Jotkin jäsenvaltiot (mm. Portugali, Espanja,
Italia, Kreikka, Puola, Slovenia ja Tšekki) ovat toteuttaneet merkittäviä
uudistuksia avatakseen palvelusektorinsa kilpailulle ja tehdäkseen siitä
tehokkaamman. Useissa jäsenvaltioissa on kuitenkin runsaasti tarvetta
uudistuksille. Näitä ovat esimerkiksi Itävalta, Belgia, Saksa ja Ranska, jotka
eivät ole kaikilta osin toteuttaneet tätä osa-aluetta koskevia maakohtaisia
suosituksiaan ja joiden kaikkien on tartuttava toimeen palveludirektiivin
täytäntöönpanemiseksi. -
Julkiset T&K-määrärahat laskivat EU:ssa
ensimmäisen kerran vuonna 2011 kriisin alettua, ja nyt niiden määrä on pienempi
kuin Kiinalla. Viimeisten kahden vuoden aikana jotkin jäsenvaltiot ovat
toteuttaneet huomattavia toimia T&K:n hyväksi (Itävalta, Belgia, Luxemburg,
Unkari, Puola ja Ruotsi), toiset taas ovat vähentäneet määrärahoja huomattavasti
(Espanja, Irlanti, Italia, Malta ja Portugali). Useimmat jäsenvaltiot ovat
laajentaneet tutkimusta ja innovointia koskevia verohelpotuksia tai ottaneet
käyttöön uusia lisätäkseen yksityisiä sijoituksia. Innovaatiokuilu kasvaa
Euroopassa. Innovatiivisimmat taloudet ovat Ruotsi, Saksa, Tanska ja Suomi.
Eräät maat ovat saavuttamassa etumatkaa (Latvia, Slovakia, Liettua ja Viro),
toiset taas ovat jääneet suhteellisesti jälkeen vuodesta 2010 (Yhdistynyt
kuningaskunta, Puola, Tšekki, Unkari, Portugali, Romania, Kreikka, Bulgaria ja
Malta). -
Energiamarkkinoiden osalta 14 jäsenvaltiota laahaa
jäljessä kolmannen energiapaketin saattamisessa osaksi kansallista
lainsäädäntöä. Kaikkialla Euroopassa tarvitaan edelleen huomattavia
investointeja energiainfrastruktuuriin, mutta toimenpiteitä on kuitenkin
toteutettu sekä kaasu- että sähköverkkojen yhteenliittämiseksi (esim.
sähköverkkojen yhdistäminen Portugalin ja Espanjan sekä Yhdistyneen
kuningaskunnan ja Irlannin välillä sekä Itämeren alueella). Lisäksi Bulgaria,
Tšekki, Viro, Liettua, Latvia, Romania ja Slovakia työstävät
energiatehokkuusohjelmia, joita voidaan rahoittaa EU:n
päästökauppajärjestelmästä saatavilla tuloilla ja Euroopan rakenne- ja
investointirahastoista. -
Rautatieliikennesektorin kehittämiselle on huomattavia
esteitä seuraavissa jäsenvaltioissa: Itävalta, Bulgaria, Tšekki, Saksa,
Kreikka, Espanja, Ranska, Unkari, Irlanti, Luxemburg, Puola, Portugali ja
Slovenia. Niissä on kyse rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten
erottamisesta kirjanpidollisesti, radankäyttömaksuista ja
yhteentoimivuusasioista. Useimmissa jäsenvaltioissa on käynnissä
mittavia uudistuksia työmarkkinoiden nykyaikaistamiseksi. -
Korkeimmat tuloveroasteet ovat korkeimmillaan
vuoden 2008 jälkeen. Työhön kohdistuva kokonaisverorasitus on lisääntynyt,
mutta jäsenvaltiot (Belgia, Tanska, Suomi, Ranska, Unkari, Italia, Alankomaat,
Portugali ja Ruotsi) ovat alentaneet tiettyjen ryhmien työhön kohdistuvaa
verotusta. Suuntana on progressiivisuuden lisääminen. -
Maat, joiden epätasapainotilat ovat mittavia, ovat
toteuttaneet pitkällemeneviä palkkaneuvottelujärjestelmän uudistuksia, jotta
palkkojen sopeuttamisessa olisi mahdollisuus suurempaan joustavuuteen.
Yksikkötyökustannukset laskivat esimerkiksi Irlannissa, Kreikassa, Espanjassa
ja Portugalissa huomattavasti kilpailijoihin nähden vuosina 2007–2012.
Käynnissä olevista, erityisesti palkanasetantamekanismeja koskevista
uudistuksista odotetaan saatavan lisätukea sopeuttamisprosessille esimerkiksi
Kreikassa ja Espanjassa. -
Espanja, Italia ja Ranska ovat toteuttaneet
uudistuksia työsuhdeturvalainsäädäntönsä nykyaikaistamiseksi ja
työmarkkinoidensa segmentoitumisen torjumiseksi. Myös Liettuassa, Alankomaissa,
Puolassa ja Sloveniassa on käynnistetty tai harkitaan merkittäviä uudistuksia. -
Jotkin jäsenvaltiot ovat vahvistaneet ja
kohdentaneet paremmin aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimenpiteitään ja
parantaneet julkisia työvoimapalveluja (Bulgaria, Saksa, Viro, Irlanti,
Kreikka, Italia, Liettua, Luxemburg, Slovakia, Suomi, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta). -
Nuorisotyöttömyyden torjumistoimia on tehostettu
muun muassa nuorisotakuun käyttöönotolla. Kriisin aikana koulutusinvestoinnit
ovat vähentyneet erityisesti Bulgariassa, Kreikassa, Italiassa, Slovakiassa ja
Romaniassa. Koulutusjärjestelmien nykyaikaistaminen on jatkossakin kiireellinen
tehtävä monissa jäsenvaltioissa. Jotkin jäsenvaltiot (Tšekki, Slovakia ja
Yhdistynyt kuningaskunta) kehittävät innovatiivisia tulosperusteisia
rahoitusmalleja korkeakoulutukseen. -
Korkealuokkaisen oppisopimuskoulutuksen ja työssä
oppimista sisältävän ammattikoulutuksen kehittäminen on ensisijainen tavoite
monissa maissa (Kreikka, Espanja, Italia, Latvia, Portugali ja Slovakia). Monet
maat ovat käynnistäneet uudistuksia, joilla koulupudokkaiden määrää vähennetään
ja korkea-asteen koulutuksen opetussuunnitelmia mukautetaan työmarkkinoiden
tarpeita vastaaviksi (Itävalta, Italia ja Puola). Työttömyyden ja erityisesti
pitkäaikaistyöttömyyden kasvaessa useimmat jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet
toteuttavansa toimenpiteitä, joilla lisätään osallistumista elinikäiseen
oppimiseen. -
Jotkut maat ottavat käyttöön tai vahvistavat
aktivointitoimenpiteitä ja uudistavat sosiaaliturvajärjestelmiään köyhyyden
torjumiseksi (Liettua, Kypros, Tanska, Kreikka, Unkari, Italia, Puola ja
Romania). Yleisesti ottaen liiketoimintaympäristö
laahaa yhä globaalien kilpailijoidemme jäljessä -
Suhteelliset heikkoudet ovat eri maissa hyvin
erilaisia. Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa yrityksen perustaminen
on helppoa mutta sopimusten pakkotäytäntöönpano vaikeampaa.
Maksukyvyttömyystilanteen ratkaisemiseen tarvittava aika on muihin
jäsenvaltioihin verrattuna suhteellisen lyhyt Irlannissa, Belgiassa, Suomessa,
Tanskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Itävallassa, Alankomaissa ja
Saksassa, mutta sijoittajansuojaa pidetään joissakin tapauksissa heikompana.
Ranskassa, Espanjassa ja Luxemburgissa rakennusluvan saaminen on vaivalloista,
ja Espanjassa ja Luxemburgissa yrityksen perustamisedellytykset ovat
monimutkaiset. Sopimuksen pakkotäytäntöönpanoa Italiassa, Kreikassa, Maltassa,
Kyproksessa ja Sloveniassa pidetään edelleen kalliina ja aikaa vievänä. -
Useisiin indikaattoreihin perustuvan, EU:n
tuoreimman kilpailukykyraportin mukaan vaatimattomammin suoriutuneet ja
jäljessä laahaavat maat ovat vuoden 2007 jälkeen parantaneet
liiketoimintaympäristöään kaikkein merkittävimmin, kun taas kärkimaiden
sijoitus on laskenut tai parantunut vain vähän. Tämä tarkoittaa, että jäljellä
olevista huomattavista eroista huolimatta EU:ssa kurotaan kiinni eroja
tuloksissa ja käytännöissä. [1] Liitteessä 1 on esitetty katsaus EU:n heinäkuussa 2013 hyväksymiin
maakohtaisiin suosituksiin.
Lisätietoja on osoitteessa: http://ec.europa.eu/europe2020/index_en.htm [2] http://ec.europa.eu/economy_finance/eu/forecasts/2013_autumn_forecast_en.htm [3] COM(2013) 790. [4] Luonnos yhteiseksi työllisyysraportiksi, COM(2013) 801. [5] COM(2012) 777. [6] http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_Data/docs/pressdata/en/ec/134069.pdf [7] COM(2013) 690. [8] COM(2013) 166. [9] COM(2013) 165. [10] COM(2012) 777. [11] COM(2013) 165. [12] Euroopan keskuspankki (2013), ”Report on the results of the
survey on the access to finance of SMEs in the euro area - October 2012 to
March 2013”. [13] Ks. direktiivi 2013/36/EU ja asetus (EU) N:o 575/2013, EUVL L 176,
27.6.2013. [14] EU on lisäksi viime aikoina antanut tai
antaa jatkossa lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on auttaa tarjoamaan
pk-yrityksille rahoituslähteitä kaikkialla Euroopassa. Tällaiseen
lainsäädäntöön kuuluvat eurooppalaisista riskipääomarahastoista annettu asetus,
joka on ollut voimassa heinäkuusta 2013 alkaen ja joka helpottaa rahoituksen
hankkimista yli valtioiden rajojen ja riskipääoman aitojen sisämarkkinoiden
luomista, ehdotettu rahoitusmarkkinadirektiivi, jonka voidaan olettaa
edesauttavan pk-yrityksiin erikoistuneiden osakemarkkinoiden kehitystä, sekä
avoimuusdirektiivin muuttamista koskeva ehdotus, jolla on tarkoitus parantaa
pörssiyhtiöistä tarjolla olevia tietoja ja tehdä pk-yrityksistä
houkuttelevampia sijoituskohteita. Lisäksi siirtymisellä yhtenäiseen
euromaksualueeseen (SEPA) 1. helmikuuta 2014, jolloin kyseisen alueen on
tarkoitus kattaa suurin osa tilisiirroista ja suoraveloituksista, tehostetaan
maksujärjestelmiä euroalueella. [15] Näitä kysymyksiä käsitellään maakohtaisissa
suosituksissa tarpeen mukaan ja soveltuvin osin myös varoitusmekanismia
koskevassa kertomuksessa. [16] Yksityiskohtaiset ehdotukset sisältyvät komission vihreään kirjaan
Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta (COM(2013) 150, 25.3.2013) [17] Ks. komission ehdotus yleiseksi tietosuoja-asetukseksi, COM(2012) 11. [18] Lisätietoja tämän vuotuisen kasvuselvityksen kanssa samaan aikaan
julkaistussa sisämarkkinoita koskevassa kertomuksessa. [19] Tällä hetkellä EU:ssa on noin 1,9 miljoonaa avointa työpaikkaa. [20] ”Public Services Online”, raportti Euroopan komissiolle e-gov
benchmark -sarjassa. [21] Eläkeiät EU:n jäsenvaltioissa, ks. COM(2013)
350.