15.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 114/96

1.

merkitsee tiedoksi komission ehdotuksen virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä, kasvien lisäysaineistoa ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, kun otetaan huomioon asetuksen pääasialliset tavoitteet eli ihmisten terveyden suojelun korkean tason takaaminen ja huolehtiminen sisämarkkinoiden kitkattomasta toiminnasta.

2.

on hyvillään siitä, että komissio on tietoinen tarpeesta vahvistaa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä olevia välineitä EU:n lainsäädännön noudattamisen todentamiseksi (valvontatoimet, tarkastukset ja testit).

3.

toteaa, että EU:n maataloustuotteiden laatu on yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka määrittävät yhteisen maatalouspolitiikan lisäarvon, ja on yksi sen tärkeimmistä valteista maailmanmarkkinoilla. Elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä, kasvien lisäysaineistoa ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen noudattamisen tehokas valvonta edistää markkinoiden vakautta, joka perustuu kansalaisten luottamukseen mainittuja tuotteita kohtaan.

4.

uskoo, että kilpailukyky sekä paikallisella että globaalilla tasolla kyetään varmistamaan ainoastaan kehittämällä eurooppalaisia maatalouselintarvikemarkkinoita keskeytyksettä. Niinpä komitea on tyytyväinen tähän aloitteeseen, joka on omiaan takaamaan maataloustuotteiden laadun virallisen valvonnan keinoin ja muin virallisin toimin.

5.

katsoo, että asetus täyttää tarpeen turvata sellaisten elintarvikeketjuun kuuluvien yritysten laajapohjainen kilpailukyky, joihin toimivaltaisten viranomaisten suorittama virallinen valvonta kohdistetaan.

6.

toteaa, että ehdotettu asetus sisältää lähes kaikilla soveltamisaloilla komission valtuutuksia delegoitujen säädösten antamiseksi (vrt. artiklat 15–24). Komitea torjuu erityisesti ehdotetun säädöksen artikloissa 15–25 sekä 110, 132 ja 133 esitetyt perustat sellaisten delegoitujen säädösten antamista koskevan toimivallan siirtämiseksi, jotka käsittävät erityisiä määräyksiä virallisen valvonnan suorittamisesta. Komitea pitää ehdottoman tarpeellisena, että asetukseen sisällytetään suoraan kaikki määräykset, jotka vaikuttavat merkittävästi valvontatoimiin ja maiden talousarvioihin. Lisäksi komitea pyytää, että komissio selvittää 139 artiklan mukaisen delegoitujen säädösten antamisen yhteydessä, miten se aikoo toteuttaa perusteluosan kohdassa 81 kuvatun menettelyn. Sen mukaan komission on asiaa valmistellessaan toteutettava asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komitea pitää tarpeellisena kirjata jäsenvaltioiden asiantuntijoiden osallistumisen varsinaiseen 139 artiklaan.

7.

yhtyy käsitykseen, että on hyödyllistä ja tärkeää yhdenmukaistaa virallista valvontaa koskevaa lainsäädäntöä, jotta pystytään varmistamaan riittävä elintarvikkeita ja rehutuotteita koskeva turvallisuustaso sekä huolehtimaan tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta sisämarkkinoilla sekä suojelemaan sisämarkkinoita, vapaata kilpailua ja kuluttajien etuja ja heille tiedottamista menetyksellisesti petoksia ja sellaisia tuontituotteita vastaan, jotka eivät ole EU:n vaatimusten mukaisia, sekä pitämään yllä luottamusta EU:sta käsin vietyjä tai EU:n alueen kautta kuljetettuja tuotteita kohtaan.

8.

on tyytyväinen siihen, että asetukseen sisältyy joukko maatalouselintarvikeketjun viralliseen valvontaan kuuluvia toimia, muun muassa kasvintuhoojien torjuntatoimien osalta, kasvien lisäysaineiston tuotantoa (markkinoille saattamista varten) koskevia sääntöjä sekä eläimistä saatavia sivutuotteita koskevia sääntöjä.

9.

on yhtä mieltä siitä, että paras tapa suojella EU:n maatalouselintarviketuotteita tuloksekkaasti on varmistaa, että kaikki EU:ssa myytävät tuotteet alkuperästään riippumatta kuuluvat saman tai samanvertaisen elintarvikkeiden hygienia-, turvallisuus- ja laatuvalvonnan piiriin. Komitea katsoo, että tietyissä tapauksissa asutus ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta ryhtyä toimenpiteisiin tasokkaamman kuluttajansuojelun tarjoamiseksi virallisen valvonnan keinoin.

10.

on hyvillään sääntöjen yksinkertaistamisesta seuraavissa tapauksissa: uudet rajatarkastusasemat ja niiden hallinnointi yhteisten sääntöjen pohjalta; yhteisen terveyttä koskevan tuloasiakirjan (Common Health Entry Document, CHED) ottaminen käyttöön – se korvaa nykyjärjestelmän, jossa kullakin valvonnan alaisella alalla käytetään eri asiakirjoja –; asiakirjojen vakioiminen ja niiden aitouden laadunvarmistus; EU:n harjoittamaa virallista valvontaa koskevan tarkkailujärjestelmän käyttöönotto ja sen digitalisoiminen.

11.

panee merkille, että eläinlääkintätuotejäämiin kohdistettaviin virallisiin valvontatoimiin nykyisin sovellettavia sääntöjä ollaan korvaamassa säännöillä, jotka perustuvat aikaisempaa suuremmassa määrin riskinarviointeihin, unohtamatta kuitenkaan tarvetta säilyttää mahdollisuudet terveyden turvaamiseen asianmukaisina.

12.

on tyytyväinen komission ehdotukseen, johon sisältyy muun muassa sääntöjä, joiden tarkoituksena on tiukentaa kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden valvontaa, jotta pystytään vastaamaan elintarvikeketjun tuottamiin haasteisiin ja puuttumaan tähän liittyviin EU:n kansalaisten turvallisuutta uhkaaviin riskeihin.

13.

on hyvillään sääntöjen yksinkertaistamisesta, joka koskee rajatarkastuspisteiden (eläinten ja eläimistä saatavien sivutuotteiden osalta), nimettyjen saapumispaikkojen (kasvipohjaisten elintarvikkeiden ja rehutuotteiden osalta) ja saapumispaikkojen (kasvien ja kasvituotteiden osalta) korvaamista rajatarkastusasemilla, joita hallinnoidaan yhteisin säännöin. Toimintamallin ansiosta on helpompi suojella Euroopan markkinoita sellaisten maatalouselintarvikkeiden tuonnilta, jotka eivät täytä asetettuja vaatimuksia.

14.

on tyytyväinen, että ”hallinnollisen avun” alalle on luotu mekanismeja, joiden myötä kansalliset valvontaviranomaiset pystyvät tekemään yhtenäistä ja johdonmukaista yhteistyötä sääntöjen noudattamisen valvonnassa yli rajojen. Komitea kiinnittää huomiota siihen, että EU:n sääntöjen rikkojiin kohdistetaan vastedes toimia paitsi siinä jäsenvaltiossa, missä rikkomus ilmoitettiin, myös siinä jäsenvaltiossa, missä rikkomus tapahtui.

15.

toteaa, että uusi, riskin arviointiin perustuva valvonnan toimintamalli mahdollistaa nopean puuttumisen ja päätöksenteon eri tuoteluokissa nykyisen tietotason mukaisesti.

16.

toteaa, että velvoite laatia raportti jokaisen virallisen valvonnan yhteydessä ja asettaa se valvonnan kohteena olevan toimijan käyttöön merkitsee huomattavaa lisätaakkaa toimivaltaisille yksiköille. Tämä on torjuttava, kun otetaan huomioon byrokraattinen taakka sekä tuskin poissuljettavissa oleva oikeussuojakeinojen käytön mahdollisuus.

17.

Mikäli komissio ei poista tätä vaatimusta, on laadittava tarkka vaikutuksenarviointi, jotta voidaan arvioida hallintoon ja rahoitukseen kohdistuvaa lisätaakkaa lukuarvoina. Lisäksi komission ehdotuksen 34 artiklassa olisi tästä syystä selvennettävä, että mainittu toinen asiantuntijalausunto tarkoittaa jo yleistä tarkistusnäytteen tai toisen näytteen menetelmää ja siihen liittyvää toimijan suorittamaa tutkimusta eikä tarkoituksena ole ottaa käyttöön uutta menetelmää.

18.

yhtyy lähtökohtaisesti komission kantaan, jonka mukaan pienten yritysten edut on otettava huomioon hinnaston määrittelyssä. Ehdotukseen sisältyvä sääntö, jonka mukaan maksuista vapautettaisiin yleisesti kaikki yritykset, joissa on vähemmän kuin 10 työntekijää ja joiden liikevaihto tai tase on enintään 2 miljoonaa euroa, on kuitenkin ristiriidassa 76 artiklan periaatteiden kanssa, joilla on tarkoitus varmistaa, että käytettävissä on riittävät varat henkilöstön ja muiden resurssien hankkimiseksi. Komitea ehdottaa, että uuteen säädökseen kulujen korvaamisesta sisällytettäisiin asetuksen (EY) N:o 882/2004 27 artiklan 6 kohtaa vastaava sääntö, jotta jäsenvaltioilla on mahdollisuus päättää itse poikkeuksien laadusta ja laajuudesta.

19.

toteaa, että 80 artiklassa säädetään jatkuvasti säännösten mukaisesti toimivien toimijoiden ensisijaisesta kohtelusta siinä tapauksessa, että 79 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti vahvistetaan kiinteämääräiset valvontamaksut. Sen sijaan uuteen säädökseen valvonnan kulujen korvaamisesta tulisi sisällyttää asetuksen (EY) N:o 882/2004 27 artiklan 6 kohtaa vastaavat säännökset, jotta jäsenvaltioilla on mahdollisuus päättää itse poikkeuksien laadusta ja laajuudesta, myös mikroyritysten osalta.

20.

kiinnittää huomiota tarpeeseen taata tehokas (asianmukainen) turvataso, kun on kyse aineistosta ja tiedoista järjestelmissä, jotka on luotu käyttövarmennusta ja luvatonta käyttöä koskevien sääntöjen panemiseksi täytäntöön – ottaen samalla huomioon tarpeet sekä toimivaltaisten viranomaisten velvollisuuden ilmoittaa yleisölle maatalouselintarvikeketjussa sattuneista merkittävistä tapahtumista.

Koska eräissä jäsenvaltioissa elintarvikeketjun valvonnan toimivaltuudet on jaettu eri elinten välille, on välttämätöntä, että tietojärjestelmiä kehitettäessä virallisen valvonnan eri toiminnot kootaan yhteen ainoaan asiakirjaan. Lisäksi tulee ottaa käyttöön virallisen valvonnan tiedonhallinnan yhdennetty järjestelmä ja kehittää sitä.

21.

pitää nykyisten seuraamustoimenpiteiden soveltamisalan laajentamisen ohella tervetulleena myös vähimmäisaikojen asettamista sellaisten toimien toteuttamiselle, jotka oikeuttavat poikkeuslupien ja tariffi-alennusten muodossa olevat kannustimet toimijoille, jotka noudattavat (jatkuvasti) elintarvikkeita ja rehutuotteita koskevan lainsäädännön säännöksiä ja muita maatalouselintarvikeketjuun liittyviä määräyksiä. Rutiinitarkastusten pakollisia maksuja koskevien päätösten tekemisen tulisi kuitenkin kuulua jäsenvaltioille.

22.

toteaa, että lukuisat valtuutukset delegoitujen säädösten antamiseksi vähentävät jäsenvaltioiden osallistumismahdollisuuksia ja aiheuttavat sen, etteivät jäsenvaltiot pysty ennakoimaan mahdollisia henkilöstö- tai taloudellisten resurssien lisätarpeita.