1.1

Vesi on elintärkeää ihmisille, luonnolle ja talouselämälle. Se uusiutuu jatkuvasti, mutta se on myös rajallinen luonnonvara, eikä sitä voida valmistaa tai korvata muilla luonnonvaroilla.

1.2

Viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana epäpuhtauksien pääsyä Euroopan vesistöihin on onnistuttu rajoittamaan huomattavasti, minkä ansiosta veden laatu on parantunut. Tiedossa kuitenkin on, että yli puolet Euroopan pintavesistä ei ole ekologiselta tilaltaan tai potentiaaliltaan hyviä, ja niiden kohdalla tarvitaan lisätoimia vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteiden saavuttamiseksi.

1.3

Suunnitelmassa todetaan, että vesiympäristöissä on merkittäviä eroja EU:ssa, eikä siinä sen vuoksi toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti ehdoteta kaikille sopivia ratkaisuja.

1.4

Komitea arvostaa suuresti vesialan suunnitelman valmisteluvaiheessa tehdyn työn kattavuutta ja laatua. Asiakirja perustuu vesialan kysymyksistä vesipiirien hoitosuunnitelmissa saatujen kokemusten perusteelliseen arviointiin sekä asiantuntijaselvityksistä saatuihin tietoihin.

1.5

Ympäristölainsäädännön kaikki neljä perusperiaatetta on otettu asianmukaisesti huomioon pyrittäessä puuttumaan moninaisiin ongelmiin ja tukemaan periaatetta, jonka mukaan puhtaan juomaveden ja perussanitaatiopalvelujen on oltava maailmanlaajuisesti kaikkien saatavilla.

1.6

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti konseptiin, jossa vesistöalueet ovat EU:n vesipolitiikan kulmakiviä, sillä tämä helpottaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ongelmien ratkaisemiseksi mahdollisimman tehokkaalla tavalla.

1.7

Vaikka suunnitelma ja kaikki tausta-asiakirjat ovat ETSK:n mielestä poikkeuksellisen hyvin laadittuja, suunniteltujen toimien toteutukseen on kiinnitettävä vielä enemmän huomiota.

1.8

Nykyisten sääntelytoimien (osa-alue 1) täytäntöönpanossa olisi kiinnitettävä huomiota hajakuormituslähteiden vähentämiseen. Täytäntöönpanoa olisi kannustettava asianmukaisesti yksittäisillä vesistöalueilla vallitsevien erityisolosuhteiden mukaisesti.

1.9

"Saastuttaja maksaa" -periaatteen soveltaminen edellyttää asianmukaisia mittauksia ja valvontaa, jotta voidaan määritellä vahva perusta mahdollisille lisätoimille. Vaatimukset tulisi kuitenkin suhteuttaa ratkaistavien ongelmien sijaintiin ja vakavuuteen.

1.10

Suunnitelmassa vaaditaan aivan oikein vesitilinpidon kehittämistä edelleen jäsenvaltioiden ja Euroopan ympäristökeskuksen kanssa. Tällaisen tilinpidon avulla vesihuollosta vastaavat henkilöt pystyvät laskemaan, kuinka paljon vettä voidaan käyttää ja kuinka paljon sitä tulisi panna talteen ekosysteemin toimintojen ylläpitämiseksi (ekologiset virtaamat).

1.11

Laiton vedenotto on vakava ongelma eräillä vesistressistä kärsivillä alueilla. Kopernikus/GMES-hankkeista saatavien tietojen tutkiminen tarjoaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden tunnistaa laiton vedenotto.

1.12

Komitea korostaa tarvetta koordinoida vesialan toimet YMP:n kanssa, koska siihen on nyt poikkeuksellinen tilaisuus, kun parlamentti, neuvosto ja komissio määrittelevät toimintalinjat seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi. Tätä mahdollisuutta ei pidä jättää käyttämättä.

1.13

Tulvantorjuntatoimenpiteisiin (jotka ovat tällä hetkellä hyvin ajankohtaisia Keski-Euroopassa) tarvittaisiin koordinoitua rahoitusta, myös rakenne-/koheesiorahastoista. Lisäksi eräät suunnitelluista toimenpiteistä (aikaisempien tulvien kohdalla) ovat jääneet vajaiksi erilaisten hallinnollisten esteiden vuoksi.

1.14

Komitea on jo todennut arvostavansa vettä sekä maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevia innovaatiokumppanuuksia. Olisi korostettava, että näitä aloitteita on kehitetty alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan mukaisesti.

1.15

Makean veden politiikan ulkopuolisilla toimilla voidaan myös osaltaan ehkäistä veden pilaantumista. Esimerkiksi torjunta-aineiden kestävää käyttöä, teollisuuden päästöjä ja lääkkeitä koskeva lainsäädäntö sekä Reach-asetus olisi koordinoitava vesipolitiikan puitedirektiivin kanssa.

1.16

Nykyisen sääntelykehyksen puutteita korjattaessa painotetaan asianmukaisesti vesivarojen käytön tehostamista sekä veden uudelleenkäyttömahdollisuuksien lisäämistä, mikä on erityisen tärkeä näkökohta. Jotta toivotut ja odotetut tulokset voidaan saavuttaa, aivan ensimmäiseksi on määriteltävä kriteerit veden turvalliselle uudelleenkäytölle.

1.17

Lopuksi komitea toteaa, että maankäyttö ja metsänhoito ovat tärkeitä näkökohtia, jotka liittyvät läheisesti vesialan kysymyksiin.

1.18

ETSK varoittaa, että suunnitelmassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamisen tiellä on esteitä. Kaikkien suunnitelman eri vaiheissa mukana olevien osapuolten on tiedostettava nämä riskit ja tehtävä omilla vastuualueillaan parhaansa poistaakseen mahdollisimman monta niistä. Kansalaisyhteiskunnan olisi oltava tiiviisti mukana tässä vaativassa prosessissa, saatava asianmukaista tietoa, käytettävä vaikutusmahdollisuuksiaan poliittisissa päätöksissä ja sopeutettava toimintaansa veteen liittyviin haasteisiin.

2.1

Vesi on elintärkeää ihmisille, luonnolle ja talouselämälle. Se uusiutuu jatkuvasti, mutta se on myös rajallinen luonnonvara eikä sitä voida valmistaa tai korvata muilla luonnonvaroilla. Maapallon vedestä on makeaa vettä vain noin 2 prosenttia, ja kilpailu vedestä voi johtaa siihen, että veden tarjonta on noin 40 prosenttia kysyntää pienempi vuoteen 2030 mennessä.

2.2

Paketin asiakirjoihin kuuluu kaksi merkittävää kertomusta sekä suunnitelma tarvittavista keskeisistä toimista:

2.3

Lisäksi olemassa on lukuisia tutkimuksia, joista ilmenee vesihuollon ongelmien monisäikeisyys. Kuten esitetyistä asiakirjoista ilmenee, keskeisiä asioita käsitellään vesivaroja koskevassa suunnitelmassa.

2.4

Selkeyden lisäämiseksi ja täytäntöönpanon tukemiseksi vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanon eri näkökohdista on laadittu 26 ohjeasiakirjaa direktiivin yhteisen täytäntöönpanostrategian puitteissa avoimessa ja osallistavassa prosessissa, jossa on ollut mukana laaja joukko sidosryhmiä.

2.5

Julkisen kuulemisen perusteella yhteisessä täytäntöönpanostrategiassa on käsitelty täysin tai osittain oikeita asioita, ja tarjotusta ohjeistuksesta on ollut hyötyä EU:n vesipolitiikan soveltamisessa käytännössä. Joitakin seikkoja (esim. kustannus-hyötyanalyysi, tavoitteenasettelu) on kuitenkin edelleen selvennettävä, ja ohjeista olisi ollut enemmän hyötyä, jos ne olisi laadittu aikaisemmassa vaiheessa täytäntöönpanoprosessia.

2.6

Valittu kokonaisvaltainen ekosysteemilähestymistapa vesitavoitteisiin ei ehkä vielä ole riittävä askel eteenpäin. Tulevaisuudessa hyvän tilan määritelmän tarkistaminen saattaa olla välttämätöntä, jotta taataan, että se on riittävän kunnianhimoinen ja estää tilan huonontumisen edelleen. Lisäksi ekosysteemipalvelujen suojelun tärkeyteen kiinnitetään nyt paljon enemmän huomiota.

2.7

Makean veden politiikan "kuntotestissä" paikannettiin merkittävimmät ongelmat, joihin on puututtava:

2.8

Viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana epäpuhtauksien pääsyä Euroopan vesistöihin on onnistuttu rajoittamaan huomattavasti, minkä ansiosta veden laatu on parantunut. Ensimmäisten vesipiirien hoitosuunnitelmien (2009) tietojen mukaan yli puolet Euroopan pintavesistä ei kuitenkaan ole ekologiselta tilaltaan tai potentiaaliltaan hyviä, ja niiden kohdalla tarvitaan lisätoimia vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteiden saavuttamiseksi. Useimpien pintavesien tilaan vaikuttavat eri lähteistä peräisin olevat päästöt, jotka johtavat ravinteiden lisääntymiseen, sekä hydromorfologiset paineet, jotka muuttavat elinympäristöjä.

2.9

Suunnitelmassa todetaan, että vesiympäristöissä on merkittäviä eroja EU:ssa, eikä siinä sen vuoksi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ehdoteta kaikille sopivia ratkaisuja. Suunnitelmassa korostettavia keskeisiä teemoja ovat seuraavat: maankäytön parantaminen, vesien pilaantumiseen puuttuminen, vedenkäytön tehokkuuden ja vesien palautumiskyvyn lisääminen sekä vesienhoitoon osallistuvien tahojen hallinnoinnin tehostaminen.

2.10

Suunnitelmassa esitellään useita erityistoimia/-ohjelmia/-toimenpiteitä, joilla puututaan ratkaisemattomiin ongelmiin eri tasoilla, kolmella toiminta-alalla:

Toimenpiteisiin on jo ryhdytty, ja ne on määrä saattaa loppuun vuoteen 2016 mennessä lukuun ottamatta pitkän aikavälin toimia/ohjelmia, jotka on määrä saattaa loppuun vuoteen 2021 mennessä.

3.1

Komitea arvostaa suuresti suunnitelman valmisteluvaiheessa tehdyn työn kattavuutta ja laatua. Asiakirja perustuu vesialan kysymyksistä vesipiirien hoitosuunnitelmissa saatujen kokemusten perusteelliseen arviointiin sekä asiantuntijaselvityksistä saatuihin tietoihin. Lisäksi on hyvä todeta, että vesioikeudet ovat aina olleet tärkeä osa Euroopan valtioiden lainsäädännöllistä rakennetta, joten tältä alalta on olemassa pitkäaikaista kokemusta.

3.2

Ympäristölainsäädännön kaikki neljä perusperiaatetta on otettu asianmukaisesti huomioon pyrittäessä puuttumaan moninaisiin ongelmiin ja tukemaan periaatetta, jonka mukaan puhtaan juomaveden ja perussanitaatiopalvelujen on oltava maailmanlaajuisesti kaikkien saatavilla.

3.3

Suunnitelmassa paitsi tunnustetaan veteen liittyvien luonnonolojen suuret erot EU:ssa myös esitetään käytännön toimia, joissa painotetaan keskeisiä erityisongelmia yksittäisillä alueilla/vesistöalueilla. ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti konseptiin, jossa vesistöalueet ovat EU:n vesipolitiikan kulmakiviä, sillä tämä helpottaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ongelmien ratkaisemiseksi mahdollisimman tehokkaalla tavalla.

3.4

Komitea on tyytyväinen myös "kuntotestiin", joka on lajissaan yksi ensimmäisistä. Se tarjoaa arvokasta tietoa sekä vesipolitiikasta sinällään että sen asemasta koko lainsäädännössä aiheeseen liittyvillä politiikan aloilla.

3.5

Vaikka suunnitelma ja kaikki tausta-asiakirjat ovat ETSK:n mielestä poikkeuksellisen hyvin laadittuja, suunniteltujen toimien toteutukseen on kiinnitettävä vielä enemmän huomiota. Kuten aina, tässäkin tapauksessa täytäntöönpano tulee olemaan vaikeaa, joten se on nyt nostettava ensisijaiseksi painopisteeksi. Kaikkia mahdollisia poliittisia toimia, kannusteita ja järjestelmän-/projektinhallinnan menetelmiä on hyödynnettävä, jotta varmistetaan suunnitelman lopullinen onnistuminen.

4.1

Nykyisten sääntelytoimien (osa-alue 1) täytäntöönpanossa olisi kiinnitettävä huomiota hajakuormituslähteiden vähentämiseen vahvistamalla nitraatteihin kohdistuvia toimintaohjelmia. Viivästymisten syyt tulisi analysoida perusteellisesti, ja tarvittaviin parannuksiin olisi kannustettava asianmukaisesti yksittäisillä vesistöalueilla vallitsevien erityisolosuhteiden mukaisesti.

4.2

Myös tässä tapauksessa on sovellettava "saastuttaja maksaa" -periaatetta, mutta tällainen velvoite tulee määritellä huolellisesti ja sen on perustuttava vesikiertoa koskeviin realistisiin olettamuksiin tai arviointeihin. Saastuttaja olisi velvoitettava maksamaan siitä toteen näytetystä todellisesta saastumisesta, josta hän on vastuussa.

4.3

Pyrkimykset rajoittaa teollisuuden pistelähteistä peräisin olevaa pilaantumista entisestään perustuvat teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin täytäntöönpanoon. Suhteellisuusperiaatetta on sovellettava yhdessä "saastuttaja maksaa" -periaatteen kanssa, joka on määritelty selvästi pistelähteiden tapauksessa.

4.4

"Saastuttaja maksaa" -periaatteen soveltaminen edellyttää asianmukaisia mittauksia (määrät) ja mahdollisesti valvontaa (epäpuhtaudet), jotta voidaan määritellä vahva perusta mahdollisille lisätoimille. Vaatimukset tulisi suhteuttaa ratkaistavien ongelmien sijaintiin ja vakavuuteen.

4.5

Monissa osissa Eurooppaa veden virtaamista ei valitettavasti edelleenkään ole saatavilla kokonaisvaltaista kuvaa. Suunnitelmassa vaaditaan aivan oikein vesitilinpidon kehittämistä jäsenvaltioiden kanssa Euroopan ympäristökeskuksen kanssa toteutetun työn pohjalta. Tällaisen tilinpidon avulla vesihuollosta vastaavat henkilöt pystyvät laskemaan, kuinka paljon vettä voidaan käyttää ja kuinka paljon sitä tulisi panna talteen ekosysteemin toiminnan ylläpitämiseksi (ekologiset virtaamat). Komitea suosittaa vahvasti, että tämä toimi saatetaan loppuun mahdollisimman pian.

4.6

Monissa osissa Eurooppaa vesien hyvää tilaa on mahdotonta saavuttaa kastelusta johtuvan veden liikakäytön vuoksi. Laiton vedenotto on vakava ongelma eräillä vesistressistä kärsivillä alueilla. Kopernikus/GMES-hankkeista saatavien tietojen tutkiminen tarjoaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden tunnistaa laiton vedenotto, ja tällaisten tehtävien tulisi entisestään vahvistaa GMESin oikeutusta hankkeena, jolla on EU:n laajuista merkitystä.

4.7

Komitea pitää tärkeänä kehittää yhteinen kustannusten kattamisen menettelytapa, jonka avulla tulokset ovat vertailukelpoisia koko unionissa. Sillä voitaisiin varmistaa, että kaikkia veden käyttäjiä kannustetaan riittävästi tehokkaaseen vedenkäyttöön.

4.8

ETSK viittaa useisiin esimerkkeihin vesistressistä kärsivillä alueilla toteutetuista aloitteista ja lähestymistavoista, joita esiteltiin komiteassa aiheesta järjestetyssä julkisessa kuulemistilaisuudessa. Lisäksi tehokkaasta vedenkäytöstä on julkaistu joitakin tutkimuksia, joissa keskeisenä käsitteenä on ollut "enemmän satoa yhdellä pisaralla". Tämän työn tuloksia voitaisiin hyödyntää maatalouden tarpeiden ja vesistressistä kärsivillä alueilla käytettävissä olevien vesivarojen yhteensovittamiseksi. Huomautettakoon jälleen, että tällaisten arkaluonteisten kysymysten käsittelyssä tulee soveltaa suhteellisuusperiaatetta.

4.9

Myös osa-alue 2 – vesipolitiikan nivominen muihin EU:n politiikkoihin – edellyttää lukuisia toimia, joita luetellaan suunnitelmaan sisältyvässä toimenpidesuunnitelmassa.

4.10

Komitea korostaa tarvetta käyttää hyväksi tämä poikkeuksellinen tilaisuus koordinoida vesipoliittiset kysymykset YMP:n kanssa, kun parlamentti, neuvosto ja komissio määrittelevät toimintalinjat seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi. Tämä tilaisuus olisi käytettävä hyväksi seuraavilla aloilla:

4.11

Tulvantorjuntatoimenpiteisiin (jotka ovat tällä hetkellä hyvin ajankohtaisia Keski-Euroopassa) tarvittaisiin myös koordinoitua rahoitusta, mahdollisesti rakennerahastoista. Lisäksi eräät suunnitelluista toimenpiteistä (aikaisempien tulvien kohdalla) ovat jääneet vajaiksi erilaisten hallinnollisten esteiden vuoksi. Tällaiset hätätilanteet edellyttävät asianmukaista hätätilannekäsittelyä myös hallinnossa.

4.12

Komitea arvostaa vettä sekä maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevia innovaatiokumppanuuksia. Olisi korostettava, että näitä aloitteita on kehitetty jäsenvaltioissa alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan mukaisesti ja että komissiolla on koordinointitehtävä. Tällainen toimijoiden osallistuminen aloitteisiin niiden omilla toiminta-aloilla vahvistaa onnistumisen mahdollisuutta.

4.13

Myös makean veden politiikan ulkopuolisilla toimilla voidaan osaltaan ehkäistä veden pilaantumista. Esimerkiksi torjunta-aineiden kestävää käyttöä, teollisuuden päästöjä ja lääkkeitä koskeva lainsäädäntö sekä Reach-asetus on mukautettava suunniteltuihin toimiin.

4.14

Osa-alueessa 3, joka koskee nykyisen sääntelykehyksen puutteiden korjaamista, painotetaan asianmukaisesti vesivarojen käytön tehostamista sekä veden uudelleenkäyttömahdollisuuksien lisäämistä, mikä on erityisen tärkeä näkökohta. Jotta toivotut ja odotetut tulokset voidaan saavuttaa, on aivan ensimmäiseksi määriteltävä kriteerit veden turvalliselle uudelleenkäytölle. Vettä voidaan käyttää uudelleen luontevalla tavalla samassa/samankaltaisissa laitoksissa, mutta yhden käyttäjän/laitoksen kertaalleen hyödyntämän veden uudelleenkäyttö jonkin toisen käyttäjän toimesta tai jossakin toisessa laitoksessa edellyttäisi sekä määrän että laadun huolellista tasapainottamista.

4.15

Esimerkiksi vesikierron täydellinen sulkeminen yksittäisenkin toimenpiteen puitteissa on lähes mahdotonta, koska vesikierrot sisältävät yhä enemmän epäorgaanisia suoloja. On siis löydettävä turvallinen tasapaino, jotta prosessit voidaan suorittaa häiriöittä.

4.16

Lopuksi komitea kiinnittää huomiota maankäyttöön ja metsänhoitoon, jotka ovat vesialan kysymyksiin läheisesti liittyviä tärkeitä näkökohtia. Koska eri politiikkojen vaatimukset ovat toisinaan ristiriitaisia, metsävaroihin kohdistuu huomattavia paineita niiden suorittaessa ei-tuottavia tehtäviään (kuten metsävarojen tehtävää ensisijaisina luonnollisina makean veden pidättämisvarastoina, hiilinieluina, luonnon monimuotoisuuden säilyttäjinä jne.). Elinkaarianalyysissä on tarkasteltava kaikkia näkökohtia, ja niissä tulee myös ehdottaa tasapainoisia toimia, jotka on suunniteltu siten, että metsät voivat täyttää tehtävänsä EU:ssa.

4.17

Vesikysymyksiä ei voi erottaa maankäyttökysymyksistä. Komitea kehottaa kiinnittämään maankäyttöön asianmukaista huomiota vaikkakin myöntää, että kysymys kuuluu toissijaisuusperiaatteen piiriin. Yhteisiä näkökohtia olisi tarkasteltava nykyistä yksityiskohtaisemmin, kun toimintaa komission esittämän suunnitelman parissa jatketaan.

4.18

ETSK varoittaa, että suunnitelmassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttaminen kohtaa esteitä seuraavilla aloilla:

Kaikkien suunnitelman eri vaiheissa mukana olevien osapuolten on tiedostettava riskit ja tehtävä omilla vastuualueillaan parhaansa poistaakseen mahdollisimman monta niistä. Kansalaisyhteiskunnan on oltava tiiviisti mukana tässä vaativassa prosessissa, saatava asianmukaista tietoa, käytettävä valtaansa poliittisissa päätöksissä ja sopeutettava toimintaansa veteen liittyviin haasteisiin.

Puolesta

112

Vastaan

129

Pidättyi äänestämästä

12