PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

· Yleinen tausta

Komissio analysoi vuonna 2009 yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) toimintaa yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta käsittelevän vihreän kirjan pohjalta[1]. Komissio päätteli, että vuoden 2002 uudistuksen jälkeen tapahtuneesta edistymisestä huolimatta kestävän kalastuksen saavuttamista koskevia tavoitteita ei ole kaikilta osin (ympäristö, talous, sosiaaliset näkökohdat) saavutettu, ja vihreässä kirjassa yksilöitiin joukko nykyisen yhteisen kalastuspolitiikan rakenteellisia puutteita. Euroopan parlamentti ja ministerineuvosto tukivat tätä komission päätelmää.

Huhtikuun 2009 ja marraskuun 2010 välisenä aikana käydyssä julkisessa keskustelussa esitetyt lukuisat kannanotot sekä erityisselvitykset ja ‑arvioinnit ovat myös vahvistaneet vihreän kirjan yleisarvion, ja niiden avulla on määritelty puutteet, jotka uudistuksella olisi korjattava.

· Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Yhteinen kalastuspolitiikka olisi uudistettava perusteellisesti kumoamalla nykyinen elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20. joulukuuta 2002 annettu asetus (EY) N:o 2371/2002 ja korvaamalla se 1. tammikuuta 2013 uudella yhteisellä kalastuspolitiikalla, jonka Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät tämän ehdotuksen pohjalta.

Yhteisen kalastuspolitiikan suurimpia ongelmia ovat seuraavat:

– puutteellinen paneutuminen kestävyyden tavoitteisiin ympäristön, talouden sekä sosiaalisten kysymysten osalta,

– pois heitettyjen saaliiden määrä on aivan liian suuri,

– laivaston ylikapasiteetti, liikakalastus, liian suuriksi vahvistetut suurimmat sallitut saaliit (TACit) sekä sääntöjen puutteellinen noudattaminen ovat johtaneet siihen, että ylivoimaisesti suurinta osaa EU:n kalakannoista hyödynnetään liikaa,

– heikko kannattavuus ja alhainen talouden kestävyys monilla kalastuslaivastoilla,

– politiikassa ei oteta riittävästi huomioon ympäristönäkökohtia,

– kaikkien kantojen ja laivastojen arvioimiseksi ei ole käytettävissä luotettavaa tietoa,

– huomattava määrä julkista tukea kohdennetaan sellaiseen kalastukseen, joka ei edistä yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista,

– kalastustoimintaa ei pidetä houkuttelevana, ja jotkin kalastuksesta riippuvaiset rannikon yhteisöt ovat taantuneet,

– unionin tasolla ylhäältä alaspäin suuntautuva mikrohallinnointi, joka ei jousta eikä mukaudu paikallisiin ja alueellisiin olosuhteisiin,

– vesiviljelyn kehitys on unionissa riittämätöntä,

– lainsäädännöstä ja hallinnoinnista aiheutuu paljon kustannuksia ja ne ovat äärimmäisen mutkikkaita, mikä osaltaan johtaa sääntöjen noudattamatta jättämiseen,

– kauppapolitiikan olisi selviydyttävä globalisaation ja suuremman keskinäisen riippuvuuden haasteista.

Nyt käsillä oleva ehdotus uudeksi perusasetukseksi on perusteltu, koska on tarpeen

– tarkistaa YKP:n tavoitteita,

– parantaa YKP:n piiriin kuuluvien politiikka-aloitteiden yhtenäisyyttä,

– parantaa meren elollisten luonnonvarojen suojelua, erityisesti monivuotisia kalastuksenhoitosuunnitelmia varten ja saaliiden poisheittämisen lopettamiseksi,

– myötävaikuttaa ekosysteemi- ja ympäristötoimenpiteisiin YKP:n puitteissa,

– mahdollistaa luonnonvarojen säilyttämistä koskevaan pilariin liittyvien toimenpiteiden alueellistaminen merialuekohtaisen lähestymistavan mukaisesti,

– tehostaa tiedonkeruuta ja tieteellistä neuvontaa tietoperustan kehittämiseksi kalakantojen säilyttämistä koskevaa politiikkaa varten,

– sisällyttää YKP:hen ulkosuhteita koskeva politiikka,

– edistää vesiviljelyn kehitystä,

– uudistaa YKP:hen sisältyvä sisämarkkinapolitiikka,

– laatia vuoteen 2014 mennessä oikeudellinen kehys uudelle rahoitusvälineelle, jolla tuetaan YKP:n ja EU 2020 ‑strategian tavoitteita,

– lisätä ja helpottaa edelleen sidosryhmien osallistumista,

– nivoa hiljattain hyväksytty uusi valvontajärjestelmä YKP:hen.

Ehdotuksen yleisenä tavoitteena on turvata sellainen kalastus- ja vesiviljelytoiminta, joka takaa ympäristöedellytysten kestävyyden pitkällä aikavälillä ja osaltaan parantaa elintarvikkeiden saatavuutta. Politiikan tavoitteena olisi oltava meren elollisten luonnonvarojen hyödyntäminen sillä tavoin, että kalavarat saadaan palautettua kestävän enimmäistuoton mahdollistavalle tasolle viimeistään vuonna 2015. Kalastuksenhoitoon olisi YKP:ssä sovellettava ennalta varautuvaa lähestymistapaa ja ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa.

Yhdessä tämän ehdotuksen kanssa komission on tarkoitus hyväksyä tulevaa yhteistä kalastuspolitiikkaa kattavasti käsittelevä tiedonanto, ehdotus kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annettavaksi asetukseksi, tiedonanto yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta sekä kertomus elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 tietyistä osista.

· Voimassa olevat aiemmat säännökset

Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2371/2002 on nykyisin YKP:n yleinen sääntelykehys. Kyseinen asetus olisi korvattava tällä ehdotuksella.

Neuvoston asetus (EY) N:o 850/98, annettu 30 päivänä maaliskuuta 1998, kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla[2].

Neuvoston asetus (EY) N:o 104/2000, annettu 17 päivänä joulukuuta 1999, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä[3].

Neuvoston asetus (EY) N:o 2187/2005, annettu 21 päivänä joulukuuta 2005, kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla, asetuksen (EY) N:o 1434/98 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 88/98 kumoamisesta[4].

Neuvoston asetus (EY) N:o 1198/2006, annettu 27 päivänä heinäkuuta 2006, Euroopan kalatalousrahastosta[5].

Neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu 21 päivänä joulukuuta 2006, kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta[6].

Neuvoston asetus (EY) N:o 199/2008, annettu 25 päivänä helmikuuta 2008, kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta[7].

Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2874/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta[8].

Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009 annettu 20 päivänä marraskuuta 2009 yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta[9].

Neuvoston päätös 2004/585/EY alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien perustamisesta yhteisen kalastuspolitiikan alalla[10].

· Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Ehdotus ja sen tavoitteet ovat yhdenmukaisia unionin muiden politiikkojen, erityisesti ympäristö-, sosiaali-, alue-, kehitysyhteistyö-, maatalous-, markkina- ja kauppa-, rahoitus-, tutkimus- ja innovointi- sekä terveys- ja kuluttajansuojapolitiikkojen sekä niiden tavoitteiden kanssa.

2.           INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TULOKSET

· Intressitahojen kuuleminen

Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista

Vuosien 2009 ja 2010 aikana uudistuksesta järjestetyssä kuulemisessa uudistusta tuettiin yleisesti internetin kautta annetuissa vastauksissa ja lukuisissa alan toimijoiden kanssa pidetyissä keskustelutapaamisissa. Myös Euroopan parlamentti, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea antoivat lausunnot vihreästä kirjasta. Ministerineuvosto käsitteli ehdotusta useita kertoja. Yhteenveto yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskevasta julkisesta kuulemisesta esitetään asiakirjassa Synthesis of the Consultation on the Reform of the Common Fisheries Policy[11].

Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon

Vastauksissa esille tulleita asioita olivat erityisesti yksinkertaistaminen, päätöksenteon mukauttaminen Lissabonin sopimukseen, kalavarojen säilyttämiseen ja hoitoon – mukaan luettuna saaliiden poisheittämistä koskevan ongelman selvittäminen – sovellettavan pitkän aikavälin lähestymistavan vahvistaminen, alueellistaminen sekä toimijoiden osallistumisen lisääminen ja kalastusalan suurempi vastuu. Suhteellista vakautta pidetään yleisesti yhteisen kalastuspolitiikan peruspilarina – tätä mieltä ovat erityisesti jäsenvaltiot. Pienimuotoista kalastusta ja rannikkokalastusta pidetään tärkeinä, mutta ehdotus niihin sovellettavasta, nykyisiä oikeudellisia säännöksiä pidemmälle menevästä erillisestä järjestelmästä sai tukea vain rajoitetusti. Monet näkivät, että hyödyllisiä keinoja kestävyyden edistämiseksi olisivat markkinapolitiikka ja laivaston hallinnointi nykyistä markkinalähtöisemmin. Ulkosuhdepolitiikan ja kansainvälisen toiminnan osalta tunnistettiin tarve kattavaan yhtenäistämiseen YKP:n periaatteiden ja tavoitteiden kanssa. Julkisen rahoituksen kohdentaminen nykyistä tarkemmin politiikan tavoitteisiin sai vahvaa tukea. Vesiviljelyä pidettiin tärkeänä monissa kannanotoissa.

Ehdotusta laatiessaan komissio on ottanut asianmukaisesti huomioon kuulemisen aikana esitetyt kannanotot, erityisesti ne, jotka koskevat ympäristöedellytysten luomista kestävyydelle tai kestävää enimmäissaalista koskevan tavoitteen vahvistamista, vahvistetulle pitkän aikavälin lähestymistavalle, alueellistamiselle ja alan toimijoiden suuremmalle osallistumiselle sekä nykyistä markkinalähtöisempien välineiden käyttöönotolle pyrittäessä ottamaan huomioon pienimuotoista kalastusta harjoittavien laivastojen erityispiirteet. Ehdotuksessa on otettu huomioon myös vesiviljelyn suuri merkitys.

· Asiantuntijatiedon käyttö

Ehdotusten laadinnassa käytettiin ulkopuolista asiantuntija-apua ja kyseisestä politiikasta olemassa olevaa tietoa, muun muassa Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) ja tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) (vuosittain) antamia lausuntoja. Lisäksi pohjana oli sarja selvityksiä ja tutkimushankkeita. Julkisesti saatavilla olevat asiantuntijalausunnot ja selvitykset julkaistaan MARE-pääosaston verkkosivuilla.

· Vaikutusten arviointi

Vaikutusten arviointia varten yksilöitiin erilaisia YKP:n uudistuspaketin vaihtoehtoja. Kaikissa vaihtoehdoissa yleisen kestävyyden edellytyksenä on ympäristön kestävyys. Vaikutusten arvioinnin tukena käytettiin suoritusindikaattoreita, joiden avulla eri vaihtoehtojen vaikutuksia mitattiin. Vaikutukset arvioitiin kaikkien vaihtoehtojen osalta, ja niitä verrattiin nykyisen tilanteen säilyttävään malliin. Näin pystyttiin määrittelemään kaksi ensisijaista vaihtoehtoa, kuten arviointikertomuksessa esitetään. Kummassakin vaihtoehdossa painopiste on ympäristön kestävyydessä, ja samalla ne ovat siinä määrin joustavia, että kalastusalalla on aikaa mukautua kunnianhimoisiin ympäristötavoitteisiin.

3.           EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohta.

Toissijaisuusperiaate

Meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevat ehdotuksen säännökset kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan, eikä kyseisiin säännöksiin sen vuoksi sovelleta toissijaisuusperiaatetta.

Ehdotuksen säännökset, jotka liittyvät vesiviljelyyn ja tarpeeseen laatia vesiviljelytoiminnan kehittämisen yleisiä painopisteitä ja tavoitteita koskevat unionin strategiset suuntaviivat, kuuluvat unionin ja jäsenvaltioiden kesken jaettuun toimivaltaan. Ei-sitovat unionin strategiset suuntaviivat muodostavat perustan monivuotisille kansallisille strategiasuunnitelmille, ja niissä otetaan huomioon se, että kansallisella tasolla tehtävät strategiset valinnat saattavat vaikuttaa vesiviljelytoiminnan kehittymiseen viereisissä jäsenvaltioissa. Yhteistä markkinajärjestelyä koskevat ehdotuksen säännökset kuuluvat unionin ja jäsenvaltioiden kesken jaettuun toimivaltaan. Yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyviä tavoitteita ovat unionin kalastus- ja vesiviljelyalan kilpailukyvyn parantaminen, markkinoiden avoimuuden lisääminen sekä yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistäminen kaikille unionissa kaupan pidettäville tuotteille. Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi on koko unionissa toteutettava alan järjestämiseksi yhtäläiset toimenpiteet, joihin kuuluvat markkinoiden vakauttamistoimenpiteet, kaupan pitämisen vaatimukset sekä kuluttajille tiedottamista koskevat vaatimukset. Sen vuoksi ehdotus noudattaa toissijaisuusperiaatetta.

Suhteellisuusperiaate

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä:

Yhteinen kalastuspolitiikka on yhteinen toimintapolitiikka, ja tästä syystä se olisi pantava täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston antamalla asetuksella. Perustavoitteen saavuttamiseksi eli sellaisen kalastus- ja vesiviljelyalan turvaamiseksi, joka takaa talouden, ympäristön sekä sosiaalisten edellytysten kestävyyden ja osaltaan parantaa elintarvikkeiden saatavuutta, on tarpeen ja aiheellista vahvistaa meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hyödyntämistä koskevat säännöt. Tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ehdotetussa alueellistamisen toimintamallissa jäsenvaltiot oikeutetaan toteuttamaan luonnonvarojen säilyttämistoimia ja teknisiä toimenpiteitä, joita unionin lainsäätäjän hyväksymissä asetuksissa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan. Kyseiset toimenpiteet valitaan YKP:hen sisältyvän luonnonvarojen säilyttämispolitiikan alalla käytettävissä olevista toimenpiteistä. Tämä tuo unionin lainsäädännön soveltamiseen alueellista joustavuutta. Jäsenvaltioilla on edelleen vapaus jakaa neuvoston niille jakamat kalastusmahdollisuudet parhaaksi katsomallaan tavalla alueiden tai toimijoiden kesken, ja näin ollen niillä on runsaasti liikkumavaraa päättää siitä, minkälaisen sosiaalisen tai taloudellisen mallin mukaan ne niille myönnettyjä kalastusmahdollisuuksia hyödyntävät.

4.           LISÄTIETOJA

· Ehdotuksen yksityiskohtaiset perustelut

Komissio esittää ehdotuksessaan merkittäviä muutoksia yhteiseen kalastuspolitiikkaan. Tässä jaksossa selostetaan ehdotusta tarkemmin.

Yleiset säännökset

Yhteisen kalastuspolitiikan yleisenä tavoitteena on taata, että kalastus- ja vesiviljelytoiminnalla luodaan pitkäaikaiset kestävät ympäristöedellytykset. Ne ovat perusedellytys sellaisen taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän kalastusalan kehittymiselle, joka osaltaan parantaa elintarvikkeiden saatavuutta. Vaikutusten arviointi osoittaa, että kalavaroja koskevat kunnianhimoiset tavoitteet, jotka vastaavat unionin kansainvälistä velvoitetta saavuttaa kestävä enimmäistuotto viimeistään vuonna 2015, voivat kohentaa kalakantojen tilaa merkittävästi ja johtaa näin huomattaviin taloudellisiin ja sosiaalisiin parannuksiin. Edellä kuvatuissa vaikutusten arvioinnin myönteisissä tuloksissa korostuu se, että pitkän aikavälin taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden perustana on ekologinen kestävyys.

Tahattomien saaliiden väheneminen, saaliiden poisheittämisen lopettaminen ja meriekosysteemeihin kohdistuvien kielteisten vaikutusten minimoiminen yhdistettynä ennalta varautuvaan lähestymistapaan ja ekosysteemilähtöiseen lähestymistapaan edistävät ympäristön hyvän tilan saavuttamista merialueilla meristrategian puitedirektiivin mukaisesti.

Pääsy vesialueille

Ehdotuksessa vahvistetaan periaate yhtäläisestä pääsystä vesialueille ja taataan yhdenvertainen kohtelu sellaisille kolmansien maiden aluksille, joilla on pääsy unionin vesille.

Komissio ehdottaa, että 12 meripeninkulman sisällä kalastamista koskevien nykyisten rajoitusten voimassaoloa jatketaan vuoteen 2022. Kyseiset rajoitukset ovat vähentäneet kalastuspainetta biologisesti herkimmillä alueilla ja tuoneet taloudellista vakautta rannikoiden pienimuotoiseen kalastustoimintaan.

Komissio ehdottaa, että asetukseen lisätään Azorien, Madeiran ja Kanarian saarten ympärillä olevaa 100 meripeninkulman aluetta koskevat erityisrajoitukset, joista nykyään säädetään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1954/2003[12]. Ne ovat perusteltuja kyseisiä saaria ympäröivien vesialueiden biologisesti herkän tilanteen suojelemiseksi ja ottaen perussopimuksen 349 artiklan mukaisesti huomioon kyseisten saarten rakenteellinen, sosiaalinen ja taloudellinen tilanne ja tarve niiden paikallisen talouden säilyttämiseen.

Meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen

Meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen on YKP:n tavoitteiden saavuttamisen kannalta politiikan peruspilari.

Keskeisenä välineenä tässä ovat kalakantojen monivuotiset hoitosuunnitelmat, joiden avulla kalavarat pyritään saamaan kestävän enimmäistuoton mahdollistaville tasoille. Niiden osalta olisi siirryttävä mahdollisuuksien mukaan kalastuskohtaisiin suunnitelmiin. Tämä tarkoittaisi, että nykytilanteeseen verrattuna suunnitelmia olisi vähemmän ja ne koskisivat useampia kantoja. Suunnitelmien ulkopuolelle jäävien kantojen hoitotoimenpiteinä ovat neuvoston vahvistamat kalastusmahdollisuudet sekä muut toimet.

Säilyttämistä käsittelevän ehdotuksen toinen ydinkohta on saaliiden poisheittämistä koskevan käytännön lopettaminen ja tahattomien saaliiden vähentäminen. Ehdotetaan, että otetaan käyttöön velvoite purkaa aluksesta kaikki tiettyjen kantojen saaliit tarkkaa aikataulua noudattaen ja toteuttamalla samalla joitakin oheistoimenpiteitä.

Ehdotuksessa esitetään myös kalavarojen teknisiä säilyttämistoimenpiteitä koskevat pääperiaatteet.

Monivuotisten suunnitelmien ja teknisten säilyttämistoimenpiteiden osalta komission tavoitteena on siirtyä pois lainsäätäjien harjoittamasta mikrohallinnoinnista. Kyseisiä suunnitelmia ja toimenpiteitä koskevassa unionin lainsäädännössä on määriteltävät olennaiset seikat, kuten soveltamisala, tavoitteet, arvioinneissa käytettävät indikaattorit ja aikataulut. Komissio ehdottaa hajauttamista siten, että jäsenvaltiot voisivat toteuttaa tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavia säilyttämistoimia ja teknisiä toimenpiteitä luonnonvarojen säilyttämispolitiikan toimenpidevalikoimaa käyttäen. Näin saataisiin alueellista joustavuutta ja politiikka yksinkertaistuisi. Ehdotukseen sisältyy säännöksiä sen varmistamiseksi, että asianomaiset jäsenvaltiot toteuttavat vaikuttavia toimenpiteitä, jotka sopivat yhteen muun politiikan kanssa. Perustetaan komission toiminnalle varajärjestelmä sellaisia tapauksia varten, joissa jäsenvaltiot eivät pääse yksimielisyyteen tai joissa tavoitteita ei saavuteta.

Säilytetään säännökset, jotka koskevat joko jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta toteutettavia kiireellisiä toimenpiteitä meren elollisten luonnonvarojen ollessa uhattuina, ja lisätään velvoitteisiin liittyviä kalastusalan toimenpiteitä koskeva uusi säännös. Ehdotuksessa säilytetään nykyinen jäsenvaltioille myönnetty lupa, jonka mukaan ne voivat toteuttaa kalavarojen säilyttämistoimia 12 meripeninkulman alueella sekä toteuttaa ainoastaan oman lippunsa alla purjehtiviin aluksiin sovellettavia toimenpiteitä.

Mahdollisuudet hyödyntää luonnonvaroja

Tärkeänä välineenä laivaston kapasiteetin mukauttamisessa otetaan käyttöön uusi siirrettäviä kalastusoikeuksia koskeva järjestelmä. Vaikutusten arviointi on osoittanut, että tällaisen siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmän avulla voidaan vähentää merkittävästi ylikapasiteettia ja parantaa kalastusalan taloudellista tulosta.

Ehdotuksen mukaan vuonna 2014 otetaan käyttöön pakollinen (säänneltyjä kantoja koskeviin kalastusmahdollisuuksiin liittyvien) siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmä, jota sovelletaan kaikkiin aluksiin lukuun ottamatta passiivisia pyydyksiä käyttäviä alle 12-metrisiä aluksia. Pienimuotoista kalastusta harjoittavien laivastojen erityispiirteet ja sosioekonominen haavoittuvuus tunnustaen jäsenvaltioille jätetään vapaus valita, ottavatko ne siirrettävät kalastusoikeudet käyttöön vielä jäljellä olevien alusten osalta. Jäsenvaltiot voivat säännellä siirrettäviä kalastusoikeuksia varmistaakseen tiiviin yhteyden oikeuksien ja kalastajayhteisöjen välillä (esimerkiksi rajoittamalla siirrettävyyden laivastonosaan) ja ehkäistäkseen keinottelun. Suhteellisen vakauden säilyttämiseksi kyseisten oikeuksien siirrettävyys voitaisiin rajata koskemaan saman valtion lipun alla purjehtivia aluksia. Jäsenvaltiot voivat luoda varannon ja ottaa käyttöön maksun niille siirrettäville oikeuksille, jotka jäsenvaltiot normaalioloissa voivat peruuttaa vasta niiden voimassaolon päätyttyä tai varhaisen varoituksen antamisen jälkeen.

Kalastuskapasiteetin hallinnointi

Jäsenvaltioiden yleinen velvoite mukauttaa laivaston kapasiteetti kalastusmahdollisuuksiin säilyy ennallaan. Laivastojen hallinnointia varten tarvitaan edelleenkin perusperiaatteet, joihin sisältyvät myös komission kullekin jäsenvaltiolle vahvistamat kalastuskapasiteetin ylärajat. Siirrettävät kalastusoikeudet nopeuttavat laivaston kapasiteetin vähennystä, ja tämän perusteella jäsenvaltioille olisi annettava oikeus jättää kyseisiä oikeuksia hallussaan pitävät alukset ottamatta huomioon kapasiteetin ylärajoissa. Laivaston kapasiteetin vähentämistä koskevat säännökset on pidettävä voimassa niin kauan kuin alusten poistaminen käytöstä on mahdollista julkisella tuella Euroopan kalatalousrahaston puitteissa. Jäsenvaltioiden ja komission alusrekisterit takaavat sen, että laivastojen seurantaan ja hallinnointiin on käytettävissä tarvittavat tiedot.

Kalastuksen hoidon tieteellinen perusta

Toimivan kalastuksenhoidon kannalta on olennaisen tärkeää, että niin tieteellisiä lausuntoja kuin täytäntöönpanoa ja valvontaakin varten on käytettävissä luotettavat ja kattavat tiedot. Ehdotukseen sisältyvät jäsenvaltioihin sovellettavat tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöön saattamista koskevat perussäännöt ja ‑velvoitteet sekä tiedonsaantia koskevat säännökset komissiota varten. Hajautetusti toimittaessa on tarpeen koordinoida tietojen keruuta jäsenvaltioiden välillä, ja tämä on keskeinen syy siihen, että komissio ottaa käyttöön tietojen keruuta koskevan alueellisen koordinointivelvoitteen.

Käytännön politiikkaan suuntautuvien tutkimustoimien laadun, yhtenäisyyden ja synergian parantamiseksi ehdotukseen sisältyy jäsenvaltioita varten säännöksiä myös kansallisen kalastustietojen keruun ja kansallisten tiede- ja innovointiohjelmien mukauttamisesta ja niiden koordinoimisesta jäsenvaltioiden välillä, erityisesti unionin tutkimus- ja innovointikehyksen puitteissa.

Ulkosuhdepolitiikka

Ulkosuhdepolitiikka integroidaan yhteiseen kalastuspolitiikkaan, jotta sen tavoitteet olisivat varmasti yhdenmukaisia YKP:n yleisten periaatteiden ja tavoitteiden kanssa. Unioni osallistuu aktiivisesti alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen työhön sekä kansainvälisten monenvälisten elinten (YK, FAO) toimintaan vahvistaakseen niitä ja tehostaakseen niiden työtä kansainvälisten kalakantojen hoidossa ja säilyttämisessä. Unioni pyrkii siihen, että kannat määritellään parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen pohjalta ja että laajennetaan tieteellistä perustaa ja tehdään yhteistyötä vaatimustenmukaisuuden parantamiseksi kansainvälisellä tasolla.

YKP:n periaatteita ja tavoitteita voidaan edistää kansainvälisesti myös pitämällä yllä suhteita kolmansiin maihin kestävää kalastusta koskevien sopimusten kautta. Kyseiset sopimukset tukevat laadukkaan kalastuksen hallinnan kehyksen muodostamista kumppanimaahan, ovat yhteneviä kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteiden kanssa ja painottuvat kalavarojen kestävään ja avoimeen hoitoon sekä seurantaan, tarkkailuun ja valvontaan. Sopimuksilla varmistetaan, että kalavarojen hyödyntäminen perustuu luotettavaan tutkimustietoon ja kohdistuu ainoastaan sellaiseen kalavarojen ylimäärään, jota kumppanimaa ei voi tai ei halua kalastaa itse. Kestävää kalastusta koskevien sopimusten nojalla kumppanimaat saavat korvauksen siitä, että ne tarjoavat mahdollisuuden omien kalavarojensa hyödyntämiseen, ja kumppanimaille annetaan rahoitustukea oman kestävän kalastuspolitiikan täytäntöönpanoa varten.

Vesiviljely

YKP:n olisi tuettava vesiviljelyalan kehittämistä ympäristön, talouden sekä sosiaalisten näkökohtien kannalta kestävällä tavalla. Vesiviljely parantaa osaltaan elintarviketurvaa ja lisää kasvua ja työpaikkoja rannikko- ja maaseutualueilla. Todellista edistymistä voidaan saavuttaa, jos jäsenvaltiot laativat unionin strategisten suuntaviivojen pohjalta kansalliset strategiasuunnitelmat edistääkseen vesiviljelyn kestävää kehitystä yritysturvallisuuden, vesille ja muille alueille pääsyn sekä lupamenettelyjen hallinnoinnin yksinkertaistamisen suhteen. Vesiviljelyn kehitykseen sisältyy selkeä unioniulottuvuus, sillä kansallisella tasolla tehdyt strategiset valinnat voivat vaikuttaa vesiviljelyn kehitykseen viereisissä jäsenvaltioissa. On olennaisen tärkeää, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus saada tietoa siitä, mitä suunnitelmia muilla jäsenvaltioilla on vesiviljelyn tulevan kehityksen suhteen.

Komission näkemyksen mukaan vesiviljelyn erityisluonteen vuoksi tarvitaan alan sidosryhmien neuvoa-antava elin, ja tämän vuoksi se ehdottaa, että perustetaan vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunta.

Yhteinen markkinajärjestely

Yhteisiä markkinoita koskevalla järjestelyllä olisi edistettävä YKP:n tavoitteita, luotava toimialalle edellytykset soveltaa yhteistä kalastuspolitiikkaa sopivalla tasolla sekä parannettava kilpailukykyä, etenkin tuottajien osalta.

Valvonta ja täytäntöönpano

Neuvoston asetuksilla (EY) N:o 1005/2008 ja (EY) N:o 1224/2009[13] hyväksyttyä uutta valvontajärjestelmää vastaavasti ehdotetaan, että asetukseen sisällytetään peruselementit YKP:n sääntöjen noudattamiseen sovellettavaa unionin valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmää varten. Ottaen huomioon, että luonnonvarojen säilyttämistä koskevaan osaan sisällytetään saaliin poisheittämisen estämiseksi velvoite purkaa saalis aluksesta, komissio esittää seuranta- ja valvontavelvoitteita erityisesti kaikkien kalastustietojen kirjaamisen osalta sekä pilottihankkeita uusista, kestävää kalastusta edistävistä kalastuksenvalvontatekniikoista.

Rahoitusvälineet

Sääntöjen noudattamisen parantamiseksi ehdotetaan, että luodaan edellytykset sellaiselle unionin rahoitustuelle, jota voidaan myöntää YKP:n tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi. Rahoitustuen saaminen edellyttäisi sääntöjen noudattamista, ja tätä periaatetta sovellettaisiin sekä jäsenvaltioihin että toimijoihin. Jos jäsenvaltiot eivät noudattaisi sääntöjä, niille maksettava unionin rahoitustuki voitaisiin keskeyttää väliaikaisesti tai lopullisesti tai siihen voitaisiin tehdä rahoitusoikaisuja. Toimijoilla vakavat rikkomukset voisivat johtaa rahoitustuen epäämiseen tai tuen vähennyksiin. Lisäksi ehdotuksella otettaisiin käyttöön uusi jäsenvaltioita koskeva velvoite, jonka mukaan niiden on rahoitustukea myöntäessään otettava huomioon toimijan toiminta lähimenneisyydessä (erityisesti vakavien rikkomusten puuttuminen).

Neuvoa-antavat toimikunnat

Komissio ehdottaa, että YKP:n puitteissa toimivat alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat vakiinnutetaan ja niiden käyttöä laajennetaan mahdollisuuksien mukaan edelleen. Koska joillakin nykyisistä seitsemästä toimikunnasta ei ole lainkaan alueellista luonnetta tai niitä ei ole rajattu alueellisesti, ne on nimettävä uudelleen neuvoa-antaviksi toimikunniksi ja lisäksi on perustettava vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunta. Koska Mustameri on erityistapaus sisämerenä, joka jaetaan neljän unionin ulkopuolisen valtion kanssa, komissio ehdottaa, että EU:n ulkopuolisten Mustanmeren rannikkovaltioiden kanssa parhaillaan käytävät keskustelut huomioon ottaen perustetaan Mustaamerta varten vuoteen 2015 mennessä neuvoa-antava toimikunta antamaan neuvoja luonnonvarojen säilyttämispolitiikkaa varten sekä edistämään yhteistyötä Romanian ja Bulgarian sekä niiden merialuenaapureiden välillä.

Loppusäännökset

Loppuosassa vahvistetaan alueet, joilla toimivaltaa siirretään komissiolle, siirretyn toimivallan käyttö, peruuttaminen ja vastustaminen sekä täytäntöönpanosäädöksiin liittyvän kalastus- ja vesiviljelykomitean perustaminen. Lisäksi esitetään nykyisin voimassa olevan lainsäädännön kumoamista ja/tai muuttamista koskevat ehdotukset.

2011/0195 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

yhteisestä kalastuspolitiikasta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen[14],

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[15],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Neuvoston asetuksella (EY) N:o 2371/2002[16] perustettiin yhteisön järjestelmä yhteisen kalastuspolitiikan mukaista elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämistä ja kestävää hyödyntämistä varten.

(2) Yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvat meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen, hoito ja hyödyntäminen. Lisäksi yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvat politiikan tavoitteita tukevien markkina- ja rahoitustoimenpiteiden osalta makean veden elolliset luonnonvarat ja vesiviljely sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen, jos kyseistä toimintaa harjoitetaan jäsenvaltioiden alueella tai unionin vesillä, mukaan luettuina kolmansien maiden lipun alla purjehtivat tai niissä rekisteröidyt kalastusalukset, taikka jos sitä harjoittavat unionin kalastusalukset tai jäsenvaltioiden kansalaiset, lippuvaltion ensisijaista vastuuta rajoittamatta ja ottaen huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 117 artiklan määräykset.

(3) Yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi varmistettava, että kalastus- ja vesiviljelytoimilla edistetään ympäristön, talouden ja sosiaalisten näkökohtien kestävyyttä pitkällä aikavälillä. Lisäksi sen avulla olisi voitava parantaa tuottavuutta, helpottaa kohtuullisen elintason saavuttamista kalastusalalla ja edistää markkinoiden vakautta sekä turvata kalavarojen saatavuus ja se, että tarjonta kohtaa kuluttajat kohtuullisin hinnoin.

(4) Unioni on 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS)[17] sopimuspuoli, ja se on ratifioinut 4 päivänä elokuuta 1995 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuksen hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta[18]. Se on myös hyväksynyt aavan meren kalastusalusten kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden edistämisestä 24 päivänä marraskuuta 1993 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön sopimuksen (FAO:n sopimus)[19]. Kyseisissä kansainvälisissä asiakirjoissa määrätään ennen kaikkea luonnonvarojen säilyttämistä koskevista velvoitteista, muun muassa velvoitteista toteuttaa säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä meren luonnonvarojen palauttamiseksi kestävän enimmäistuoton mahdollistaville tasoille sekä kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla että aavalla merellä ja tehdä tätä varten yhteistyötä muiden valtioiden kanssa, velvoitteista soveltaa kalakantojen säilyttämiseen, hoitoon ja hyödyntämiseen laajasti ennalta varautuvaa lähestymistapaa, velvoitteista varmistaa säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden sääntöjenmukaisuus meren luonnonvarojen esiintyessä lainkäyttövallan suhteen asemaltaan erilaisilla merialueilla sekä velvoitteista ottaa asianmukaisesti huomioon merien oikeutettu käyttö muihin tarkoituksiin. Yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi myötävaikutettava siihen, että unioni täyttää asiamukaisesti edellä mainittuihin kansainvälisiin välineisiin perustuvat kansainväliset velvoitteensa. Kun jäsenvaltiot toteuttavat säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa saamansa toimivallan mukaisesti, niiden olisi myös toimittava kaikilta osin mainittuihin kansainvälisiin asiakirjoihin perustuvien kansainvälisten säilyttämis- ja yhteistyövelvoitteiden mukaisesti.

(5) Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa unioni ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat toteuttamaan toimia monien kalakantojen jatkuvan hupenemisen torjumiseksi. Sen vuoksi unionin olisi parannettava mitä pikimmin yhteistä kalastuspolitiikkaansa varmistaakseen, että meren elollisten luonnonvarojen hyödynnettävät kannat elvytetään tasoille, jotka mahdollistavat pyydettävien kantojen kestävän enimmäistuoton vuoteen 2015 mennessä. Tapauksissa, joissa tieteellistä tietoa ei ole käytettävissä riittävästi, kestävän enimmäistuoton osalta joudutaan ehkä käyttämään likiarvoja.

(6) Kalastusta koskevat tavoitteet on vahvistettu luonnon monimuotoisuutta koskevasta strategisesta suunnitelmasta 2011–2020 tehdyssä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten kokouksen päätöksessä[20], ja yhteisessä kalastuspolitiikassa olisi varmistettava yhtenevyys Euroopan neuvoston hyväksymien biodiversiteettitavoitteiden[21] ja komission tiedonannossa Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020[22] asetettujen tavoitteiden kanssa, erityisesti jotta kestävä enimmäistuotto toteutuisi vuoteen 2015 mennessä.

(7) Meren elollisten luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen olisi perustuttava ennalta varautuvaan lähestymistapaan, joka on johdettava perussopimuksen 191 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainitusta ennalta varautumisen periaatteesta.

(8) Yhteisen kalastuspolitiikan olisi edistettävä meriympäristön suojelua ja erityisesti ympäristön hyvän tilan saavuttamista vuoteen 2020 mennessä, kuten yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetun direktiivin 2008/56/EY[23] (meristrategiadirektiivi) 1 artiklan 1 kohdassa säädetään.

(9) Kalastuksenhoidossa on tarpeen ottaa käyttöön ekosysteemilähtöinen toimintatapa, kalastustoiminnan ympäristövaikutuksia olisi rajoitettava ja tahattomat saaliit olisi saatava mahdollisimman pieniksi ja vähitellen lopetettua kokonaan.

(10) On tärkeää, että yhteisen kalastuspolitiikan hallinnointi perustuu hyvän hallinnan periaatteisiin. Kyseisiin periaatteisiin kuuluvat parhaaseen käytettävissä olevaan tutkimustietoon perustuva päätöksenteko, sidosryhmien laaja osallistuminen sekä pitkän aikavälin näkökulma. Yhteisen kalastuspolitiikan hallinnoinnin onnistumisen kannalta on tärkeää, että unionin tason sekä kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason vastuut on määritelty selkeästi ja että yhteinen kalastuspolitiikka ja unionin muiden politiikkojen yhteydessä toteutettavat toimenpiteet sopivat yhteen ja ovat keskenään johdonmukaisia.

(11) Yhteisessä kalastuspolitiikassa olisi tarvittaessa otettava kaikilta osin huomioon eläinten terveyteen ja hyvinvointiin sekä elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuteen liittyvät näkökohdat.

(12) Yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanossa olisi otettava huomioon vuorovaikutus yhdennetyn meripolitiikan[24] alaan kuuluvien muiden meriasioiden kanssa ja tunnustettava, että kaikki Euroopan meriä ja valtameriä koskevat asiat kytkeytyvät toisiinsa, merten aluesuunnittelu mukaan luettuna. Olisi varmistettava, että eri alojen politiikkoja hallinnoidaan johdonmukaisesti ja yhtenäisesti Itämeren, Pohjanmeren, Kelttienmeren, Biskajanlahden ja Iberian niemimaan rannikon sekä Välimeren ja Mustanmeren alueilla.

(13) Unionin kalastusaluksilla olisi oltava yhtäläinen pääsy YKP:n sääntöjen piiriin kuuluville unionin vesille ja yhtäläinen oikeus hyödyntää kyseisten sääntöjen piiriin kuuluvia luonnonvaroja.

(14) Nykyisin voimassa olevat säännöt, joilla evätään mahdollisuus luonnonvarojen hyödyntämiseen 12 meripeninkulman alueella jäsenvaltioista, ovat toimineet tyydyttävästi ja edistäneet luonnonvarojen säilymistä rajoittaessaan kalastusta unionin vesialueiden herkimmillä osilla. Kyseisten sääntöjen ansiosta on myös säilynyt perinteinen kalastustoiminta, jonka varassa tiettyjen rannikkoyhteisöjen sosiaalinen ja taloudellinen kehitys hyvin suuressa määrin on. Sen vuoksi sääntöjen soveltamista olisi jatkettava.

(15) Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten ympärillä olevien meren elollisten luonnonvarojen erityistä suojelua olisi jatkettava, sillä kyseiset luonnonvarat edistävät saarten paikallistalouden säilymistä saarten rakenteellisen, sosiaalisen ja taloudellisen tilanteen kannalta. Tästä syystä kyseisillä vesialueilla olisi pidettävä voimassa tiettyjä kalastustoimia koskevat rajoitukset, joita sovelletaan Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten satamissa rekisteröityihin aluksiin.

(16) Meren elollisten luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen tavoite saavutetaan paremmin soveltamalla kalastuksenhoitoon monen vuoden päähän ulottuvaa lähestymistapaa, jonka tärkeimpänä piirteenä on eri kalastusten erityispiirteet huomioon ottavien monivuotisten suunnitelmien laadinta.

(17) Monivuotisissa suunnitelmissa olisi mahdollisuuksien mukaan käsiteltävä monia eri kantoja silloin, kun ne ovat kaikki saman hyödyntämisen kohteena. Monivuotisissa suunnitelmissa olisi vahvistettava perusta kalastusmahdollisuuksien ja määrällisten tavoitteiden määrittämiseksi asianomaisten kantojen kestävää hyödyntämistä ja asianomaisia meriekosysteemejä varten, annettava selvät aikarajat sekä määriteltävä suojamekanismit ennakoimattomien tapahtumien varalta.

(18) Nykyisin suurina määrinä esiintyvien tahattomien saaliiden ja kalojen poisheittämisten vähentämiseksi ja lopettamiseksi kokonaan tarvitaan toimenpiteitä. Tahattomat saaliit ja poisheitetyt määrät muodostavat näet merkittävän jäte-erän ja vaikuttavat kielteisellä tavalla meren elollisten luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen ja meriekosysteemeihin sekä kalastuselinkeinon taloudelliseen kannattavuuteen. Olisi vahvistettava velvoite purkaa aluksesta kaikki unionin vesillä tai unionin kalastusalusten toimesta toteutettujen kalastustoimien aikana pyydetyt hoidettujen kantojen saaliit, ja otettava se käyttöön asteittain.

(19) Tahattomien saaliiden purkamisesta ei saisi koitua toimijalle täyttä taloudellista hyötyä. Säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen saaliita purettaessa saaliiden määränpäälle olisi asetettava rajoituksia eikä saalista saisi myydä ihmisravinnoksi.

(20) Kantojen säilymisen turvaamiseksi olisi tiettyjen teknisten toimenpiteiden yhteydessä asetettava selkeät tavoitteet.

(21) Kannoilla, joille ei ole vahvistettu monivuotista suunnitelmaa, kestävän enimmäistuoton mahdollistava hyödyntämisintensiteetti olisi varmistettava asettamalla saalis- ja/tai pyyntiponnistusrajoituksia.

(22) Ottaen huomioon kalastusalan epävarma taloudellinen tilanne ja tiettyjen rannikkoyhteisöjen riippuvuus kalastuksesta on tarpeen varmistaa kalastustoiminnan suhteellinen vakaus jakamalla kalastusmahdollisuudet jäsenvaltioiden kesken kalakannoista kullekin jäsenvaltiolle kuuluvan ennakoitavissa olevan osuuden perusteella.

(23) Tilanteessa, jossa kantojen biologinen tilanne muuttuu nopeasti, tällaisen kalastustoimien suhteellisen vakauden odotetaan turvaavan erityistarpeet sellaisilla alueilla, joilla paikalliset yhteisöt ovat erityisen riippuvaisia kalastuksesta ja sen liitännäistoiminnoista, siten kuin neuvosto on päättänyt tietyistä yhteisön 200 meripeninkulman kalastusvyöhykkeen 1 päivänä tammikuuta 1977 voimaan tulevaan perustamiseen liittyvistä ulkoisista näkökohdista 3 päivänä marraskuuta 1976 antamassaan päätöslauselmassa[25] ja erityisesti sen liitteessä VII. Juuri näin olisi sen vuoksi ymmärrettävä tavoitteena oleva suhteellisen vakauden käsite.

(24) Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus esittää perusteltuja pyyntöjä komissiolle, jotta tämä laatisi yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa sellaisia toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot katsovat tarvittavan luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston direktiivin 2009/147/EY[26] 4 artiklan mukaisiin erityissuojelualueisiin, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY[27] 6 artiklan mukaisiin erityisten suojelutoimien alueisiin sekä yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY[28] (meristrategiadirektiivi) 13 artiklan 4 kohdan mukaisiin suojeltuihin merialueisiin liittyvien velvoitteiden täyttämiseksi.

(25) Komission olisi voitava toteuttaa väliaikaisia toimenpiteitä, jos ilmenee sellaisia meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen tai meren ekosysteemiin kohdistuvia kalastustoiminnasta johtuvia vakavia uhkia, jotka edellyttävät välitöntä toimintaa.

(26) Yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöön panemiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava toteuttaa säilyttämistoimia ja teknisiä toimenpiteitä, jotta politiikalla voitaisiin käsitellä nykyistä paremmin yksittäisten kalastusten todellisia tilanteita ja erityispiirteitä ja jotta politiikan noudattamista saataisiin tehostettua.

(27) Jäsenvaltioille olisi annettava lupa toteuttaa oman 12 meripeninkulman vyöhykkeensä sisällä kaikkiin unionin kalastusaluksiin sovellettavia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä edellyttäen, että kun toimenpiteitä sovelletaan toisten jäsenvaltioiden kalastusaluksiin, ne ovat syrjimättömiä ja niistä on edeltäkäsin kuultu muita jäsenvaltioita, joita asia koskee, eikä unioni ole toteuttanut kyseisellä 12 meripeninkulman alueella erityisesti säilyttämiseen ja kalastuksenhoitoon liittyviä toimenpiteitä.

(28) Jäsenvaltioille olisi annettava lupa toteuttaa unionin vesillä olevien kantojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, joita sovelletaan ainoastaan niiden lipun alla purjehtiviin unionin kalastusaluksiin.

(29) Useimpien yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti hoidettujen kantojen osalta olisi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 otettava käyttöön siirrettäviä kalastusoikeuksia koskeva järjestelmä, jota sovelletaan kaikkiin vähintään 12 metrin pituisiin aluksiin sekä kaikkiin muihin vedettävillä pyydyksillä kalastaviin aluksiin. Jäsenvaltiot voivat jättää siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmän ulkopuolelle sellaiset alle 12 metrin pituiset alukset, jotka eivät käytä vedettäviä pyydyksiä. Tällaisen järjestelmän odotetaan kannustavan kalastusalaa pienentämään laivastojen kokoa sekä parantavan taloudellista tulosta samalla, kun luodaan oikeudellisesti varma jäsenvaltion vuotuisia kalastusmahdollisuuksia koskeva yksinomainen siirrettävä kalastusoikeus. Koska meren elolliset luonnonvarat ovat yhteinen hyödyke, siirrettävillä kalastusoikeuksilla vain vahvistettaisiin käyttöoikeus jäsenvaltion osuuteen vuotuisista kalastusmahdollisuuksista ja ne voitaisiin peruuttaa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

(30) Kalastusoikeuksia olisi voitava siirtää ja vuokrata, jotta kalastusmahdollisuuksien hallinnointia saataisiin hajautettua kalastusalalle ja voitaisiin varmistaa, ettei elinkeinosta luopuvien kalastajien tarvitse turvautua julkiseen taloudelliseen tukeen yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa.

(31) Joidenkin pienimuotoista kalastusta harjoittavien laivastojen erityispiirteiden ja sosioekonomisen haavoittuvuuden vuoksi on perusteltua rajoittaa siirrettäviä kalastusoikeuksia koskeva pakollinen järjestelmä suuriin aluksiin. Siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää olisi sovellettava kantoihin, joiden osalta on myönnetty kalastusmahdollisuuksia.

(32) Siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmään kuulumattomien unionin alusten yhteydessä voidaan toteuttaa erityistoimenpiteitä unionin kalastusalusten lukumäärän mukauttamiseksi hyödynnettävissä olevien luonnonvarojen määrään. Toimenpiteillä olisi määrättävä laivaston kapasiteetin ehdoton yläraja ja vahvistettava käytöstä poistoja varten Euroopan kalatalousrahastosta myönnettävään rahoitukseen liittyvät kansalliset lisäys-/poistojärjestelmät.

(33) Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava vähimmäistiedot oman lippunsa alla purjehtivien unionin kalastusalusten ominaisuuksista ja toiminnasta. Kyseiset tiedot olisi saatettava komission käyttöön jäsenvaltioiden laivastojen koon seurantaa varten.

(34) Parhaaseen käytettävissä olevaan tutkimustietoon perustuvaan kalastuksenhoitoon tarvitaan yhdenmukaistettuja, luotettavia ja tarkkoja tietokokonaisuuksia. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi kerättävä tietoa laivastoista ja niiden kalastustoiminnasta, erityisesti biologista tietoa kalasaaliista, poisheitetyt saaliit mukaan luettuina, sekä selvityksiä kalakannoista ja meriekosysteemiin kalastustoiminnan vuoksi mahdollisesti kohdistuvista ympäristövaikutuksista.

(35) Olisi myös kerättävä tietoja, jotka helpottavat kalastus- ja vesiviljelyaloilla ja kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostuksen parissa toimivien yritysten sekä kyseisten alojen työllisyyssuuntausten taloudellista arviointia.

(36) Jäsenvaltioiden olisi hallinnoitava kerättyjä tietoja ja saatettava ne tieteellisen tiedon loppukäyttäjien käyttöön unionin monivuotisen ohjelman mukaisesti. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä keskenään tiedonkeruun koordinoimiseksi. Tarvittaessa jäsenvaltioiden olisi tehtävä tiedonkeruuyhteistyötä samalla merialueella toimivien kolmansien maiden kanssa.

(37) Soveltavaa kalataloustutkimusta olisi lisättävä hyväksymällä kalataloutta koskevan tutkimustiedon keruuta ja alan tutkimusta ja innovointia koskevia ohjelmia kansallisella tasolla koordinoidusti muiden jäsenvaltioiden kanssa ja myös käyttäen unionin tutkimus- ja innovointikehykseen sisältyviä välineitä.

(38) Unionin olisi edistettävä yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita kansainvälisellä tasolla. Tätä tarkoitusta varten unionin olisi pyrittävä parantamaan alueellisten ja kansainvälisten organisaatioiden saavutuksia kalakantojen säilyttämisen ja hoidon alalla siten, että edistetään tutkimustietoon perustuvaa päätöksentekoa ja sääntöjen parempaa noudattamista, lisätään avoimuutta ja sidosryhmien osallistumista sekä torjutaan laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastustoimintaa.

(39) Kolmansien maiden kanssa tehtävissä kestävää kalastusta koskevissa sopimuksissa olisi varmistettava, että unionin kolmansien maiden vesillä harjoittama kalastustoiminta perustuu parhaaseen käytettävissä olevaan tutkimustietoon, ja näin taattava meren elollisten luonnonvarojen hyödyntäminen kestävällä tavalla. Näillä sopimuksilla, jotka takaavat unionille pääsyn vesialueille vastikkeeksi sen antamasta rahoitustuesta, olisi edistettävä laadukkaan hallinnan kehyksen kehittämistä erityisesti tehokkaiden seuranta-, tarkkailu- ja valvontatoimenpiteiden varmistamiseksi.

(40) Ihmisoikeuslausekkeen sisällyttäminen kestävää kalastusta koskeviin sopimuksiin olisi toteutettava niin, että noudatetaan kaikilta osin unionin kehitysyhteistyöpolitiikan yleisiä tavoitteita.

(41) Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja muissa kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa määriteltyjen demokratian periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen olisi kuuluttava olennaisena osana kestävää kalastusta koskeviin sopimuksiin, ja sopimuksissa olisi oltava niitä koskeva erityinen ihmisoikeuslauseke.

(42) Vesiviljelyalan olisi osallistuttava kestävällä tavalla ruoantuotantopotentiaalin säilyttämiseen koko unionissa, jotta Euroopan kansalaisille voitaisiin taata elintarviketurva pitkällä aikavälillä ja auttaa tyydyttämään vesieliöistä saatavien elintarvikkeiden kasvavaa kysyntää maailmassa.

(43) Vuonna 2009 hyväksytyssä Euroopan vesiviljelyn kestävää kehittämistä koskevassa komission strategiassa[29], joka sai myönteisen vastaanoton sekä neuvostolta että Euroopan parlamentilta, todettiin, että vesiviljelylle on luotava tasavertaiset toimintaedellytykset perustaksi alan kestävälle kehittämiselle.

(44) Yhteisen kalastuspolitiikan olisi annettava panoksensa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaan EU 2020 ‑strategiaan[30] ja autettava saavuttamaan siinä asetetut tavoitteet.

(45) Vesiviljelytoiminnan edellytykset vaihtelevat unionissa yli kansallisten rajojen, myös toimijoille myönnettävien lupien suhteen, ja kansallisia strategiasuunnitelmia varten olisi vesiviljelyalan kilpailukyvyn parantamiseksi laadittava unionin strategiset suuntaviivat, jotka tukevat alan kehittämistä ja innovointia ja kannustavat taloudelliseen toimintaan, monipuolistamiseen ja elämän laadun parantamiseen rannikko- ja maaseutualueilla sekä edistävät järjestelyjä, joissa jäsenvaltiot voivat kansallisten toimenpiteiden avoimen koordinointimenetelmän avulla vaihtaa tietoja ja parhaita käytäntöjä yritysturvallisuudesta, pääsystä unionin vesille ja muille alueille ja lupamenettelyjen hallinnon yksinkertaistamisesta.

(46) Vesiviljelylle tarvitaan alan erityisluonteen vuoksi neuvoa-antava toimikunta, jotta alan sidosryhmiä voidaan kuulla unionin politiikkojen sellaisista osista, jotka ehkä vaikuttavat vesiviljelyyn.

(47) On tarpeen parantaa unionin kalastus- ja vesiviljelyalan kilpailukykyä ja vaatia yksinkertaistamista alan tuotanto- ja kaupanpitämistoimien hallinnoinnin tehostamiseksi; kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisen markkinajärjestelyn olisi taattava yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille unionissa kaupan pidettäville kalastus- ja vesiviljelytuotteille, luotava kuluttajille mahdollisuus tehdä nykyistä paremmin tietoon perustuvia valintoja ja tuettava vastuullista kuluttamista sekä parannettava taloudellista tietoa ja ymmärrystä unionin markkinoista koko toimitusketjun osalta.

(48) Yhteinen markkinajärjestely olisi pantava täytäntöön unionin kansainvälisiä sitoumuksia, erityisesti Maailman kauppajärjestön määräyksiä, vastaavalla tavalla. Yhteisen kalastuspolitiikan onnistumiseen tarvitaan tehokas valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmä, joka kattaa myös laittomien, ilmoittamattomien ja sääntelemättömien kalastustoimien (IUU) torjunnan. Valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmä olisi luotava sellaiseksi, että unioni pystyy sen avulla täyttämään yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen vaatimukset.

(49) Unionin valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmän yhteydessä olisi pyrittävä lisäämään nykyaikaisten tekniikoiden käyttöä. Jäsenvaltioilla tai komissiolla olisi voitava olla mahdollisuus toteuttaa uusiin valvontatekniikoihin ja tiedonhallintajärjestelmiin liittyviä pilottihankkeita.

(50) Jotta voitaisiin varmistaa asianomaisten toimijoiden osallisuus unionin valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmässä, jäsenvaltioiden olisi voitava edellyttää, että niiden lipun alla purjehtivien vähintään 12 metrin pituisten unionin alusten kalastuslisenssien haltijat osallistuvat suhteellisella osuudella järjestelmän kustannuksiin.

(51) Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla jäsenvaltioiden toimesta, kun otetaan huomioon kalastusalan kehittämisessä ja hallinnoimisessa ilmenneet ongelmat ja jäsenvaltioiden rajalliset taloudelliset resurssit. Kyseisten tavoitteiden saavuttamista varten olisi sen vuoksi myönnettävä unionin monivuotista rahoitustukea kohdennetusti yhteisen kalastuspolitiikan painopisteisiin.

(52) Unionin rahoitustuen saamisen ehtona olisi oltava, että sekä jäsenvaltiot että toimijat noudattavat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä. Niinpä rahoitustuen maksu olisi keskeytettävä tai sitä olisi lykättävä tai siihen olisi tehtävä oikaisuja tapauksissa, joissa jäsenvaltiot eivät noudata yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä tai toimijat rikkovat kyseisiä sääntöjä vakavasti.

(53) Alan sidosryhmien kanssa käytävä vuoropuhelu on osoittautunut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta olennaisen tärkeäksi. Kun otetaan huomioon unionin vesialueiden moninaiset olosuhteet ja yhteisen kalastuspolitiikan kasvanut alueellistaminen, on tärkeää, että politiikassa voidaan käyttää neuvoa-antavien toimikuntien välityksellä hyödyksi alan kaikkien sidosryhmien tiedot ja kokemukset.

(54) Näyttää aiheelliselta, että komissiolle siirretään delegointisäädöksillä valta perustaa uusi neuvoa-antava toimikunta ja muuttaa nykyisten toimikuntien toimivalta-aluetta ottaen erityisesti huomioon Mustanmeren erityisluonne.

(55) Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi komissiolle olisi perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti siirrettävä valta antaa säädöksiä sellaisten kalastukseen liittyvien toimenpiteiden täsmentämiseksi, jotka koskevat erityissuojelualueilla harjoitettavan kalastustoiminnan vaikutusten lieventämistä, kaikkien saaliiden purkamista koskevan velvoitteen mukauttamista unionin kansainvälisiin velvoitteisiin, yksipuolisia säilyttämistoimia monivuotisten suunnitelmien yhteydessä tai teknisiä toimenpiteitä, laivaston kapasiteetin ylärajojen laskemista uudelleen, unionin kalastusalusten ominaisuuksista ja toiminnasta ilmoitettavien tietojen määrittelyä, uusia valvontatekniikoita ja tiedonhallintajärjestelmiä koskevien pilottihankkeiden toteutukseen sovellettavia sääntöjä, liitteeseen III neuvoa-antavien toimikuntien toimivalta-alueiden muuttumisen johdosta tehtäviä muutoksia sekä neuvoa-antavien toimikuntien kokoonpanoa ja toimintaa.

(56) On erittäin tärkeää, että komissio toteuttaa delegoitujen säädösten antamista edeltävän valmistelutyönsä aikana asianmukaisia kuulemisia, myös asiantuntijatasolla.

(57) Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(58) Jotta olosuhteet kalastuslaivastorekistereitä koskevien tietojen ja kalastuksenhoidossa tarvittavien tietojen siirrolle asetettujen teknisten vaatimusten täyttämiselle olisivat yhtenäiset, täytäntöönpanovaltaa olisi siirrettävä komissiolle. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[31] mukaisesti.

(59) Yhteisen kalastuspolitiikan perustavoitteen saavuttamiseksi eli kalastus- ja vesiviljelyalan pitkäaikaisten kestävien ympäristöä koskevien, taloudellisten ja sosiaalisten edellytysten turvaamiseksi ja elintarvikkeiden saatavuuden lisäämiseksi on tarpeen ja aiheellista vahvistaa säännöt meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hyödyntämistä varten.

(60) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(61) Alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien perustamisesta yhteisen kalastuspolitiikan alalla 19 päivänä heinäkuuta 2004 tehty neuvoston päätös N:o 585/2004/EY[32] olisi kumottava tämän asetuksen vastaavien sääntöjen tullessa voimaan.

(62) Kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta 25 päivänä helmikuuta 2008 annettu asetus (EY) N:o 199/2008[33] olisi kumottava, mutta sitä olisi sovellettava edelleen tietojen keruuta ja hallinnointia koskeviin, vuosiksi 2011–2013 hyväksyttyihin kansallisiin ohjelmiin.

(63) Tarvittavien muutosten määrän ja suuren merkityksen vuoksi neuvoston asetus (EY) N:o 2371/2002 olisi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSA YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla Soveltamisala

1. Yhteisen kalastuspolitiikan alaan kuuluvat

(a) meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen, hoito ja hyödyntäminen; sekä

(b) makean veden elolliset luonnonvarat, vesiviljely sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen yhteistä kalastuspolitiikkaa tukevien markkina- ja rahoitustoimenpiteiden osalta.

2. Yhteistä kalastuspolitiikkaa sovelletaan 1 kohdassa tarkoitettuun toimintaan, jos sitä harjoitetaan/harjoittavat

(a) jäsenvaltioiden alueella; tai

(b) unionin vesialueilla, myös jos on kyse kolmannen maan lipun alla purjehtivista ja kolmannessa maassa rekisteröidyistä kalastusaluksista; tai

(c) unionin kalastusalukset unionin vesialueiden ulkopuolella; tai

(d) jäsenvaltioiden kansalaiset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lippuvaltion ensisijaista vastuuta.

2 artikla Yleiset tavoitteet

1. Yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi varmistettava, että kalastus- ja vesiviljelytoimet luovat edellytyksiä ympäristön, talouden ja sosiaalisten näkökohtien pitkän aikavälin kestävyydelle ja parantavat elintarvikkeiden saatavuutta.

2. Yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan kalastuksenhoitoon ennalta varautuvaa lähestymistapaa, ja politiikalla pyritään varmistamaan, että meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään siten, että pyydettävien lajien kannat palautetaan vuoteen 2015 mennessä kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pidetään tämän kokoisina.

3. Yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan kalastuksenhoitoon ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa sen varmistamiseksi, että kalastustoimien vuoksi meriekosysteemiin kohdistuvia vaikutuksia saataisiin rajoitettua.

4. Yhteiseen kalastuspolitiikkaan sisällytetään unionin ympäristölainsäädännön vaatimukset.

3 artikla Erityiset tavoitteet

Edellä 2 artiklassa asetettujen yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisellä kalastuspolitiikalla pyritään erityisesti

(a) lopettamaan kaupallisten kantojen tahattomat saaliit ja varmistamaan vähitellen, että kyseisten kantojen kaikki saaliit puretaan aluksesta;

(b) luomaan edellytykset tehokkaille kalastustoimille taloudellisesti kannattavan ja kilpailukykyisen kalastusalan puitteissa;

(c) edistämään unionin vesiviljelytoiminnan kehittämistä elintarviketurvan ja työllisyyden varmistamiseksi rannikko- ja maaseutualueilla;

(d) edistämään kohtuullisen elintason toteutumista kalastustoiminnasta riippuvaisille;

(e) ottamaan huomioon kuluttajien edut;

(f) takaamaan järjestelmällinen ja yhdenmukaistettu tietojen keruu ja hallinnointi.

4 artikla Hyvän hallinnan periaatteet

Yhteistä kalastuspolitiikkaa ohjaavat seuraavat hyvän hallinnan periaatteet:

(a) vastuiden selkeä määrittely sekä unionin tasolla että kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

(b) toimenpiteiden vahvistaminen parhaan käytettävissä olevan tutkimustiedon mukaisesti;

(c) pitkän aikavälin näkökulma;

(d) alan toimijoiden laaja osallistuminen toimenpiteiden kaikkiin vaiheisiin, suunnittelusta täytäntöönpanoon;

(e) lippuvaltion ensisijainen vastuu;

(f) johdonmukaisuus yhdennettyyn meripolitiikkaan sekä unionin muihin politiikkoihin nähden.

5 artikla Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

– ’unionin vesillä’ jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvia vesialueita, lukuun ottamatta perussopimuksen liitteen II luettelossa mainittujen alueiden lähivesiä,

– ’meren elollisilla luonnonvaroilla’ käytettävissä ja saavutettavissa olevia merivedessä eläviä lajeja, myös anadromisia ja katadromisia lajeja, niiden elinkierron kaikissa vaiheissa,

– ’makean veden elollisilla luonnonvaroilla’ käytettävissä ja saavutettavissa olevia makeassa vedessä eläviä lajeja,

– ’kalastusaluksella’ aluksia, jotka on varustettu meren elollisten luonnonvarojen kaupallista kalastusta varten,

– ’unionin kalastusaluksella’ jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja unionissa rekisteröityä kalastusalusta,

– ’kestävällä enimmäistuotolla’ suurinta saalista, joka kalakannasta voidaan pyytää määräämättömän ajan,

– ’kalastuksenhoidon ennalta varautuvalla lähestymistavalla’ toimintamallia, jossa riittävien tieteellisten tietojen puuttumisen perusteella ei voida lykätä tai jättää toteuttamatta hoitotoimenpiteitä kohdelajien, niiden ohessa saaliiksi saatavien tai niistä riippuvaisten lajien sekä muiden kuin kohdelajien ja niiden ympäristön suojelemiseksi,

– ’kalastuksenhoidon ekosysteemilähtöisellä lähestymistavalla’ toimintamallia, jossa pyritään varmistamaan, että elollisista vesiluonnonvaroista saadaan suuri hyöty samalla kun kalastustoimista meriekosysteemeihin kohdistuvat suorat ja välilliset vaikutukset pysyvät vähäisinä eivätkä vahingoita kyseisten ekosysteemien toimintaa, monimuotoisuutta ja eheyttä,

– ’kalastuskuolevuudella’ jonkin kannan tietyn ajanjakson saaliita osuutena kyseisenä ajanjaksona keskimäärin käytettävissä olevasta kannasta,

– ’kannalla’ tietyllä kalastuksenhoitoalueella esiintyvää, ominaisuuksiltaan erottuvaa meren elollista luonnonvaraa,

– ’saalisrajalla’ jonkin kalakannan tai kalakantaryhmän purettujen saaliiden määrällistä rajoitusta tiettynä ajanjaksona,

– ’säilyttämisen viitearvoilla’ kalakantoja koskevien parametrien (kuten biomassa tai kalastuskuolevuus) arvoja, joita käytetään kalastuksenhoidossa esimerkiksi suhteessa hyväksyttävään biologiseen riskitasoon tai toivottuun tuotostasoon,

– ’suojatoimenpiteellä’ varotoimenpidettä, jonka tavoitteena on suojata tai estää jonkin ei-toivotun asian esiintyminen,

– ’teknisellä toimenpiteellä’ toimenpidettä, jolla säädellään saaliiden lajikoostumusta ja kokojakaumaa sekä kalastustoiminnan vuoksi ekosysteemien eri osiin kohdistuvia vaikutuksia määräämällä pyydysten käytön ja rakenteen osalta ehtoja ja rajoittamalla pääsyä kalastusalueille,

– ’kalastusmahdollisuudella’ määrällistä kalastusoikeutta, joka ilmaistaan saaliina ja/tai pyyntiponnistuksena, sekä sellaisia siihen toiminnallisesti kytkeytyviä edellytyksiä, joita määrän ilmoittamiseksi jollain tietyllä tasolla tarvitaan,

– ’pyyntiponnistuksella’ kalastusaluksen kapasiteetin ja kalastustoiminnan tuloa; kun on kyse kalastusalusten ryhmästä, tarkoitetaan ryhmän kaikkien alusten pyyntiponnistusten summaa,

– ’siirrettävillä kalastusoikeuksilla’ peruutettavissa olevia, jäsenvaltiolle myönnettyjen tai jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 1967/2006[34] 19 artiklan mukaisesti hyväksymissä kalastuksenhoitosuunnitelmissa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien tiettyä osaa koskevia käyttöoikeuksia, jotka niiden haltija saa siirtää muille hyväksyttäville tällaisten siirrettävien kalastusoikeuksien haltijoille,

– ’yksittäisillä kalastusmahdollisuuksilla’ vuotuisia kalastusmahdollisuuksia, jotka on myönnetty jäsenvaltiossa siirrettävien kalastusoikeuksien haltijoille kyseiselle jäsenvaltiolle kuuluvan kalastusmahdollisuusosuuden perusteella,

– ’kalastuskapasiteetilla’ neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2930/86[35] 4 ja 5 artiklan mukaista aluksen vetoisuutta bruttotonneina (bt) ja tehoa kilowatteina (kW),

– ’vesiviljelyllä’ vesieliöiden kasvatusta tai viljelyä, jossa käytetyllä tekniikalla on tarkoitus lisätä kyseisten eliöiden tuotantoa ympäristön luonnollista kapasiteettia suuremmaksi ja jossa eliöt pysyvät koko kasvatus- tai viljelyvaiheen ja myös nostovaiheen ajan luonnollisen tai oikeushenkilön omaisuutena,

– ’kalastuslisenssillä’ asetuksen (EY) N:o 1224/2009 4 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua lisenssiä,

– ’kalastusluvalla’ asetuksen (EY) N:o 1224/2009 4 artiklan 10 kohdassa tarkoitettua lupaa,

– ’kalastuksella’ luontaisessa ympäristössään elävien vesieliöiden keräämistä tai pyydystämistä tai tällaisen keräämisen tai pyydystämisen mahdollistavan minkä tahansa välineen tarkoituksellista käyttöä,

– ’kalastustuotteilla’ millä tahansa kalastustoiminnalla tuotettuja vesieliöitä,

– ’toimijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka hoitaa tai pitää hallinnassaan mitä tahansa yritystä, joka toteuttaa kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotannon, jalostuksen, kaupan pitämisen, jakelun ja vähittäiskaupan vaiheisiin liittyviä toimia,

– ’vakavalla rikkomuksella’ neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklan 1 kohdassa ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan 1 kohdassa määriteltyä rikkomusta,

– ’tieteellisen tiedon loppukäyttäjällä’ tahoa, jolla on tutkimuksen tai hallinnon näkökulmasta mielenkiintoa kalastusalan tietojen tieteellistä analysointia kohtaan,

– ’sallitun saaliin ylimäärällä’ sallitun saaliin osaa, jonka pyyntiin rannikkovaltiolla ei ole kapasiteettia,

– ’vesiviljelytuotteella’ vesiviljelytoiminnalla tuotettuja vesieliöitä niiden elinkierron kaikissa vaiheissa,

– ’kutukannan biomassalla’ arviota tietyn määrättynä aikana lisääntyvän kalavaran kalojen massasta, mukaan luettuina sekä naaras- että koirasyksilöt sekä eläviä poikasia synnyttävät kalat,

– ’sekakalastuksella’ kalastusta, jossa kalastusalueella on useampia pyydykseen herkästi kiinni jääviä lajeja,

– ’kestävää kalastusta koskevalla sopimuksella’ muiden valtioiden kanssa tehtyjä kansainvälisiä sopimuksia, joiden tarkoituksena on saada pääsy luonnonvarojen hyödyntämiseen tai vesialueille unionin myöntämää taloudellista tukea vastaan.

II OSA PÄÄSY VESIALUEILLE

6 artikla Vesialueille pääsyä koskevat yleiset säännöt

1. Unionin kalastusaluksilla on yhtäläinen pääsy kaikille unionin vesialueille ja yhtäläinen vesiluonnonvarojen käyttöoikeus kaikilla unionin vesillä lukuun ottamatta 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja vesiä, jollei III osan mukaisesti hyväksytyistä toimenpiteistä muuta johdu.

2. Jäsenvaltioilla on niiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla enintään 12 meripeninkulman sisällä niiden perusviivoista lukien tammikuun 1 päivästä 2013 joulukuun 31 päivään 2022 oikeus rajoittaa kalastus niihin kalastusaluksiin, jotka perinteisesti kalastavat tällä vyöhykkeellä läheisen rannikon satamista käsin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia unionin kalastusaluksia koskevia järjestelyjä, jotka perustuvat jäsenvaltioiden välisiin olemassa oleviin naapuruussuhteisiin, ja liitteeseen I sisältyviä järjestelyjä, joissa vahvistetaan kullekin jäsenvaltiolle sellaiset muiden jäsenvaltioiden rannikkoalueen maantieteelliset vyöhykkeet, joilla kalastusta harjoitetaan, sekä kalastuksen kohteena olevat lajit. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan nojalla asetetuista rajoituksista.

3. Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten vesialueilla 100 meripeninkulman sisällä niiden perusviivoista asianomaiset jäsenvaltiot voivat rajoittaa kalastuksen tammikuun 1 päivästä 2013 joulukuun 31 päivään 2022 kyseisten saarten satamissa rekisteröityihin aluksiin. Tällaisia rajoituksia ei sovelleta kyseisillä vesialueilla perinteisesti kalastaviin unionin kalastusaluksiin niin kauan kuin alukset eivät ylitä perinteisesti käytetyn pyyntiponnistuksen tasoa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan nojalla asetetuista rajoituksista.

4. Edellä 2 ja 3 kohdassa kuvattujen järjestelyjen jälkeen sovellettavat säännökset on annettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022.

III OSA TOIMENPITEET MEREN ELOLLISTEN LUONNONVAROJEN SÄILYTTÄMISEKSI

I OSASTO  TOIMENPIDELAJIT

7 artikla Säilyttämistoimenpiteiden lajit

Meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistoimenpiteisiin voi kuulua seuraavaa:

(a) 9–11 artiklan mukaisten monivuotisten suunnitelmien hyväksyminen;

(b) tavoitteiden vahvistaminen kantojen kestävälle hyödyntämiselle;

(c) toimenpiteiden toteutus kalastusalusten lukumäärän ja/tai kalastusalustyyppien mukauttamiseksi käytettävissä oleviin kalastusmahdollisuuksiin;

(d) kannustimien vahvistaminen, taloudelliset kannustimet mukaan luettuina, valikoivamman tai vähän vaikuttavan kalastuksen edistämiseksi;

(e) kalastusmahdollisuuksien vahvistaminen;

(f) 14 artiklassa tarkoitettujen teknisten toimenpiteiden toteutus;

(g) kaikkien saaliiden purkamista koskevaan velvoitteeseen liittyvien toimenpiteiden toteutus;

(h) vaihtoehtoisia kalastuksenhoitomenetelmiä koskevien pilottihankkeiden toteuttaminen.

8 artikla Teknisten toimenpiteiden lajit

Teknisiin toimenpiteisiin voi kuulua seuraavaa:

(a) silmäkoot ja pyydysten käyttöä koskevat säännöt;

(b) pyydysten rakentamista koskevat rajoitukset, mukaan luettuna

i) muutokset tai lisälaitteet valikoivuuden parantamiseksi tai bentaaliseen vyöhykkeeseen kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi,

ii) muutokset tai lisälaitteet uhanalaisten, uhattujen ja suojeltujen lajien tahattoman pyynnin vähentämiseksi;

(c) tiettyjen pyydysten käytön kieltäminen tietyillä alueilla tai tiettyinä aikoina;

(d) kalastustoiminnan kieltäminen tai rajoittaminen tietyillä vyöhykkeillä ja/tai tiettyinä aikoina;

(e) kalastusaluksille asetetut vaatimukset lopettaa toiminta jollakin alueella määritellyksi vähimmäisajaksi meren herkästi haavoittuvien luonnonvarojen tilapäisen yhteenkertymän suojelemiseksi;

(f) erityistoimenpiteet kalastustoimista meriekosysteemeihin ja muihin kuin kohdelajeihin kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi;

(g) muut meren biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi toteutettavat tekniset toimenpiteet.

II OSASTO  UNIONIN TOIMENPITEET

9 artikla Monivuotiset suunnitelmat

1. Ensisijaisena toimenpiteenä olisi vahvistettava monivuotiset suunnitelmat säilyttämistoimiksi, joilla kalakannat säilytetään kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suurempina tai palautetaan näitä tasoja suuremmiksi.

2. Monivuotisissa suunnitelmissa esitetään

(a) perusta asianomaisia kalakantoja koskevien kalastusmahdollisuuksien vahvistamista varten etukäteen määriteltyjen säilyttämisen viitearvojen pohjalta; sekä

(b) toimenpiteet, joilla säilyttämisen viitearvojen ylitykset voidaan ehkäistä tehokkaasti.

3. Monivuotiset suunnitelmat koskevat mahdollisuuksien mukaan joko yhtä tai useampaa kantaa hyödyntävää kalastusta, ja niissä otetaan asianmukaisesti huomioon kantojen ja kalastusten vuorovaikutus.

4. Monivuotiset suunnitelmat perustuvat kalastuksenhoidon ennalta varautuvaan lähestymistapaan, ja niissä on otettava huomioon käytettävissä olevia tietoja ja arviointimenetelmiä koskevat rajoitukset sekä kaikki mitattavissa olevat epävarmuustekijät tieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

10 artikla Monivuotisten suunnitelmien tavoitteet

1. Monivuotisissa suunnitelmissa esitetään toimenpiteet kalastuskuolevuuden mukauttamiseksi sellaiseksi, että kaikki kannat voidaan palauttaa pysyvästi kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi vuoteen 2015 mennessä.

2. Silloin kun ei ole mahdollista määritellä kalastuskuolevuutta, joka takaa kantojen palauttamisen pysyvästi kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi, monivuotisissa suunnitelmissa on esitettävä varotoimenpiteet, joilla voidaan turvata asianomaisten kantojen säilyttäminen vastaavan tasoisesti.

11 artikla Monivuotisten suunnitelmien sisältö

Monivuotisessa suunnitelmassa esitetään

(a) suunnitelman soveltamisala, joka ilmoitetaan kantojen, kalastuksen ja meriekosysteemin muodossa;

(b) 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaiset tavoitteet;

(c) määrälliset tavoitteet, jotka ilmoitetaan

i) kalastuskuolevuutena, ja/tai

ii) kutukannan biomassana, ja

ii) saaliiden vakautena;

(d) selvät aikarajat määrällisten tavoitteiden saavuttamiselle;

(e) tekniset toimenpiteet, mukaan luettuina tahattomien saaliiden lopettamiseksi toteutettavat toimenpiteet;

(f) monivuotisen suunnitelman tavoitteiden saavuttamista kuvaavat määrälliset indikaattorit edistymisen määräajoin tehtävää seurantaa ja arviointia varten;

(g) erityistoimenpiteet ja ‑tavoitteet anadromisten ja katadromisten lajien makeassa vedessä tapahtuvaa elinkierron vaihetta varten;

(h) kalastuksesta ekosysteemiin kohdistuvien vaikutusten minimointi;

(i) suojatoimet ja perusteet niiden aktivoinnille;

(j) muut mahdolliset, monivuotisten suunnitelmien tavoitteiden saavuttamisen kannalta aiheelliset toimenpiteet.

12 artikla Unionin ympäristölainsäädännön mukaisten velvoitteiden täyttyminen

1.           Direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan, direktiivin 2009/147/EY 4 artiklan ja direktiivin 2008/56/EY 13 artiklan 4 kohdan mukaisilla erityissuojelualueilla jäsenvaltioiden on harjoitettava kalastustoimintaa sillä tavoin, että lievennetään kalastuksesta kyseisillä erityissuojelualueilla aiheutuvia vaikutuksia.

2.           Siirretään komissiolle valta antaa kalastukseen liittyvien, kalastustoiminnasta erityissuojelualueille aiheutuvien vaikutusten lieventämiseksi toteutettavien toimenpiteiden täsmentämiseksi delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti.

13 artikla Komission toimenpiteet, kun meren elollisiin luonnonvaroihin kohdistuu vakava uhka

1. Jos on merkkejä meren elollisten luonnonvarojen säilymiseen tai meriekosysteemiin kohdistuvasta, välitöntä toimintaa edellyttävästä vakavasta uhasta, komissio voi joko jäsenvaltion perustellusta pyynnöstä tai omasta aloitteestaan tehdä päätöksen väliaikaisista toimenpiteistä uhan vähentämiseksi.

2. Jäsenvaltion on toimitettava 1 kohdassa tarkoitettu perusteltu pyyntönsä samanaikaisesti komissiolle, muille jäsenvaltioille ja asianomaisille neuvoa-antaville toimikunnille.

14 artikla  Tekniset toimenpidekehykset

Meren elollisten luonnonvarojen suojelun ja kalastustoiminnasta kalakantoihin ja meriekosysteemeihin kohdistuvien vaikutusten vähentämisen turvaamiseksi on perustettava teknisiä toimenpidekehyksiä. Teknisten toimenpidekehysten avulla

(a) edistetään kalakantojen säilyttämistä kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suurempina tai palauttamista näitä tasoja suuremmiksi parantamalla koon ja tarvittaessa lajin perusteella tapahtuvaa valintaa;

(b) vähennetään kalakantojen alimittaisia yksilöitä sisältäviä saaliita;

(c) vähennetään ei-toivottujen merieliöiden saaliita; 

(d) lievennetään pyydyksistä ekosysteemille ja ympäristölle aiheutuvia vaikutuksia, erityisesti biologisesti herkkien kantojen ja elinympäristöjen osalta.

15 artikla Velvoite purkaa aluksesta kaikki saaliit

1. Kaikki seuraavien kalakantojen saaliit, joihin sovelletaan saalisrajoja ja jotka on pyydetty unionin vesillä harjoitetun kalastuksen aikana tai jotka ovat unionin alusten unionin vesien ulkopuolella pyytämiä, on nostettava kalastusalukselle ja säilytettävä siellä, ilmoitettava ja purettava aluksesta, jos niitä ei käytetä elävänä syöttinä, seuraavan aikataulun mukaisesti:

(a) viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2014:

– makrilli, silli, piikkimakrilli, mustakitaturska, karjukala, sardelli, hopeakuore, Sardinella spp., villakuore,

– tonnikala, miekkakala, valkotonnikala, isosilmätonnikala, muut purjekalat;

(b) viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2015: turska, kummeliturska, meriantura;

(c) viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016: kolja, valkoturska, lasikampela, merikrotti, punakampela, molva, seiti, lyyraturska, pikkupääkampela, piikkikampela, silokampela, tylppäpyrstömolva, mustahuotrakala, lestikala, keltaroussi, grönlanninpallas, keila, punasimppu ja Välimeren pohjakalakannat.

2. Edellä 1 kohdassa mainituille kalakannoille on vahvistettava säilyttämisen vähimmäisviitekoot parhaan käytettävissä olevan tutkimustiedon pohjalta. Kyseisistä kannoista pyydettyjen, säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen myynti sallitaan ainoastaan kalajauhoksi tai lemmikkieläinten ruoaksi.

3. Kaupan pitämistä koskevat vaatimukset vahvistettuja kalastusmahdollisuuksia suuremmille saaliille vahvistetaan [kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen] 27 artiklan mukaisesti.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivat unionin kalastusalukset on varustettu niin, että kaikki kalastus- ja jalostustoimet voidaan dokumentoida kattavasti kaikkien saaliiden purkamista koskevan velvoitteen noudattamisen seurantaa varten.

5. Edellä oleva 1 kohta ei saa rajoittaa kansainvälisten velvoitteiden noudattamista.

6. Siirretään komissiolle valta antaa 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden täsmentämiseksi, jotta unioni pystyisi täyttämään kansainväliset velvoitteensa, delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti.

16 artikla Kalastusmahdollisuudet

1. Jäsenvaltioille jaetut kalastusmahdollisuudet takaavat kullekin jäsenvaltiolle kalastustoiminnan suhteellisen vakauden kunkin kalakannan tai kalastuksen osalta. Kaikkien jäsenvaltioiden edut on otettava huomioon uusia kalastusmahdollisuuksia jaettaessa.

2. Kalastusmahdollisuuksien kokonaismäärään voidaan sisällyttää sivusaaliiden kalastusmahdollisuuksia koskeva varaus.

3. Kalastusmahdollisuudet on vahvistettava siten, että ne vastaavat 9 artiklan 2 kohdan ja 11 artiklan b, c ja h alakohdan mukaisesti vahvistettuja määrällisiä tavoitteita, aikarajoja ja marginaaleja.

4. Jäsenvaltiot voivat vaihtaa keskenään kaikki niille jaetut kalastusmahdollisuudet tai osan niistä ilmoitettuaan asiasta komissiolle.

III OSASTO ALUEELLISTAMINEN

I LUKU MONIVUOTISET SUUNNITELMAT

17 artikla Monivuotisten suunnitelmien mukaisesti hyväksytyt säilyttämistoimet

1. Edellä olevan 9, 10 ja 11 artiklan mukaisesti laaditussa monivuotisessa suunnitelmassa voidaan antaa jäsenvaltioille lupa toteuttaa kyseisen monivuotisen suunnitelman mukaisesti toimenpiteitä, jossa täsmennetään asianomaisten valtioiden lipun alla purjehtiviin aluksiin sovellettavat säilyttämistoimet, sellaisia unionin vesialueilla olevia kantoja varten, joiden osalta jäsenvaltioille on myönnetty kalastusmahdollisuuksia.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdan nojalla toteutetut säilyttämistoimet

(a) ovat 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisia;

(b) ovat monivuotisen suunnitelman soveltamisalan ja tavoitteiden mukaisia;

(c) todella täyttävät monivuotisessa suunnitelmassa asetetut yleiset ja määrälliset tavoitteet; sekä

(d) ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa olevassa unionin lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet.

18 artikla Ilmoitus jäsenvaltioiden säilyttämistoimista

Toteuttaessaan 17 artiklan 1 kohdan nojalla säilyttämistoimia jäsenvaltioiden on ilmoitettava toimenpiteistä komissiolle, muille jäsenvaltioille, joita asia koskee, sekä asianomaisille neuvoa-antaville toimikunnille.

19 artikla Arviointi

Komissio voi milloin tahansa arvioida jäsenvaltioiden 17 artiklan 1 kohdan nojalla toteuttamien säilyttämistoimien yhteensopivuutta ja vaikuttavuutta.

20 artikla Monivuotisten suunnitelmien puitteissa toteutettavat yksipuoliset säilyttämistoimet

1. Siirretään komissiolle valta antaa monivuotisessa suunnitelmassa tarkoitettuihin kalastuksiin sovellettavien säilyttämistoimien täsmentämiseksi delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti, jos jäsenvaltiot, jotka ovat 17 artiklan mukaisesti saaneet luvan toteuttaa toimenpiteitä, eivät ilmoita tällaisista toimenpiteistä komissiolle kolmen kuukauden kuluessa monivuotisen suunnitelman voimaantulopäivästä.

2. Siirretään komissiolle valta antaa monivuotisessa suunnitelmassa tarkoitettuihin kalastuksiin sovellettavien säilyttämistoimien täsmentämiseksi delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti, jos

(a)     19 artiklan nojalla suoritetun arvioinnin perusteella katsotaan, etteivät jäsenvaltioiden toimenpiteet ole yhdenmukaisia monivuotisen suunnitelman tavoitteiden kanssa; tai

(b)     19 artiklan nojalla suoritetun arvioinnin perusteella katsotaan, etteivät jäsenvaltioiden toimenpiteet tosiasiassa täytä monivuotisissa suunnitelmissa asetettuja yleisiä ja määrällisiä tavoitteita; tai

(c)     toteutetaan 11 artiklan i kohdan mukaisesti vahvistettuja suojatoimenpiteitä.

3. Komission toteuttamilla säilyttämistoimilla pyritään varmistamaan monivuotisessa suunnitelmassa asetettujen tavoitteiden toteutuminen. Kun komissio antaa delegoidun säädöksen, jäsenvaltion toimenpiteiden voimassaolo lakkaa.

II LUKU TEKNISET TOIMENPITEET

21 artikla Tekniset toimenpiteet

Edellä olevan 14 artiklan mukaisesti laaditussa teknisessä toimenpidekehyksessä voidaan antaa jäsenvaltioille lupa toteuttaa kyseisen kehyksen mukaisesti toimenpiteitä, joissa täsmennetään asianomaisten valtioiden lipun alla purjehtiviin aluksiin sovellettavat tekniset toimenpiteet, sellaisia jäsenvaltioiden vesialueilla olevia kantoja varten, joiden osalta niille on myönnetty kalastusmahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekniset toimenpiteet

(a) ovat 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisia;

(b) sopivat yhteen 14 artiklan mukaisesti toteutetuissa toimenpiteissä vahvistettujen tavoitteiden kanssa;

(c) tosiasiassa täyttävät 14 artiklan mukaisesti toteutetuissa toimenpiteissä asetetut tavoitteet; sekä

(d) ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa olevassa unionin lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet.

22 artikla Ilmoitus jäsenvaltioiden teknisistä toimenpiteistä

Toteuttaessaan 21 artiklan tarkoitettuja teknisiä toimenpiteitä jäsenvaltioiden on ilmoitettava toimenpiteistä komissiolle, muille jäsenvaltioille, joita asia koskee, sekä asianomaisille neuvoa-antaville toimikunnille.

23 artikla Arviointi

Komissio voi milloin tahansa arvioida jäsenvaltioiden 21 artiklan nojalla toteuttamien teknisten toimenpiteiden yhteensopivuutta ja vaikuttavuutta.

24 artikla Teknisen toimenpidekehyksen puitteissa toteutettavat yksipuoliset toimenpiteet

1. Siirretään komissiolle valta antaa teknisessä toimenpidekehyksessä tarkoitettujen teknisten toimenpiteiden täsmentämiseksi delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti, jos jäsenvaltiot, jotka ovat 21 artiklan mukaisesti saaneet luvan toteuttaa toimenpiteitä, eivät ilmoita tällaisista toimenpiteistä komissiolle kolmen kuukauden kuluessa teknisen toimenpidekehyksen voimaantulopäivästä.

2. Siirretään komissiolle valta antaa teknisten toimenpiteiden täsmentämiseksi delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti, jos 23 artiklan nojalla suoritetun arvioinnin perusteella katsotaan, etteivät jäsenvaltioiden toimenpiteet

(a)     sovi yhteen teknisessä toimenpidekehyksessä vahvistettujen tavoitteiden kanssa, tai

(b)     tosiasiassa täytä kyseisessä teknisessä toimenpidekehyksessä vahvistettuja tavoitteita.

3. Komission toteuttamilla teknisillä toimenpiteillä pyritään varmistamaan teknisen toimenpidekehyksen tavoitteiden toteutuminen. Kun komissio antaa delegoidun säädöksen, jäsenvaltion toimenpiteiden voimassaolo lakkaa.

IV OSASTO  KANSALLISET TOIMENPITEET

25 artikla Jäsenvaltioiden toimenpiteet, joita sovelletaan ainoastaan niiden oman lipun alla purjehtiviin kalastusaluksiin

Jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteitä kalakantojen säilyttämiseksi unionin vesillä edellyttäen, että

(a) toimenpiteitä sovelletaan ainoastaan kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtiviin kalastusaluksiin tai, jos kalastustoimintaa ei harjoita kalastusalus, kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneisiin henkilöihin;

(b) toimenpiteet ovat 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisia, sekä

(c) toimenpiteet ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa olevassa unionin lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet.

26 artikla Jäsenvaltioiden 12 meripeninkulman vyöhykkeen sisäpuolella toteuttamat toimenpiteet

1. Jäsenvaltio voi toteuttaa syrjimättömiä toimenpiteitä kalakantojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi sekä kalastuksesta meriekosysteemiin kohdistuvien vaikutusten minimoimiseksi 12 meripeninkulman sisällä kyseisen jäsenvaltion perusviivoista edellyttäen, ettei unioni ole toteuttanut erityisesti kyseistä aluetta koskevia säilyttämis- ja kalastuksenhoitotoimenpiteitä. Jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden on sovittava yhteen 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden kanssa ja oltava vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa olevassa unionin lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet.

2. Jos jäsenvaltio aikoo toteuttaa sellaisia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, jotka todennäköisesti vaikuttavat muiden jäsenvaltioiden kalastusaluksiin, toimenpiteet saa toteuttaa vasta sen jälkeen, kun komissiota, kyseisiä jäsenvaltioita ja asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia on kuultu toimenpideluonnoksesta, johon on liitetty perustelut.

IV OSA MAHDOLLISUUS HYÖDYNTÄÄ LUONNONVAROJA

27 artikla Siirrettäviä kalastusoikeuksia koskevien järjestelmien perustaminen

1. Kunkin jäsenvaltion on perustettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmä

(a) kaikkia kokonaispituudeltaan vähintään 12 metrin pituisia kalastusaluksia varten; sekä

(b) kaikkia vedettävillä pyydyksillä varustettuja kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituisia kalastusaluksia varten.

2. Jäsenvaltiot voivat laajentaa siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää niin, että siihen kuuluvat myös ne kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituiset kalastusalukset, jotka käyttävät muun tyyppisiä pyydyksiä kuin vedettäviä pyydyksiä, ja tällöin niiden on ilmoitettava asiasta komissiolle.

28 artikla Siirrettävien kalastusoikeuksien jakaminen

1. Siirrettävät kalastusoikeudet vahvistavat oikeuden käyttää 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti jaettuja yksittäisiä kalastusmahdollisuuksia.

2. Kunkin jäsenvaltion on jaettava siirrettävät kalastusoikeudet avoimin perustein kutakin sellaista kalakantaa tai kalakantaryhmää varten, jonka osalta on jaettu kalastusmahdollisuuksia 16 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta kestävää kalastusta koskevien sopimusten nojalla saatuja kalastusmahdollisuuksia.

3. Sekakalastukseen liittyviä siirrettäviä kalastusoikeuksia jaettaessa jäsenvaltioiden on otettava huomioon kyseiseen kalastukseen osallistuvien alusten todennäköinen saaliskoostumus.

4. Jäsenvaltio voi jakaa siirrettäviä kalastusoikeuksia ainoastaan sen oman lipun alla purjehtivan kalastusaluksen omistajalle taikka oikeushenkilölle tai luonnolliselle henkilölle käytettäväksi tällaisella aluksella. Siirrettävät kalastusoikeudet voidaan keskittää yhteen oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden taikka tunnustettujen tuottajaorganisaatioiden toimesta suoritettavaa hallinnointia varten. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa siirrettävien kalastusoikeuksien saamiselle asetettuja edellytyksiä avoimia ja puolueettomia perusteita soveltaen.

5. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa siirrettävien kalastusoikeuksien voimassaoloajan vähintään 15 vuoden pituiseksi ajaksi niiden uudelleen jakamista varten. Jos jäsenvaltiot eivät ole rajoittaneet siirrettävien kalastusoikeuksien voimassaoloaikaa, ne voivat peruuttaa kyseiset oikeudet ilmoittamalla tästä vähintään 15 vuotta aikaisemmin.

6. Jäsenvaltiot voivat peruuttaa siirrettävät kalastusoikeudet lyhyemmällä varoitusajalla, jos vahvistetaan, että oikeuksien haltija on syyllistynyt vakavaan rikkomukseen. Peruutus on tehtävä noudattaen kaikilta osin yhteistä kalastuspolitiikkaa ja suhteellisuusperiaatetta, ja tarvittaessa sen on tultava voimaan välittömästi.

7. Sen estämättä, mitä 5 ja 6 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat peruuttaa sellaiset siirrettävät kalastusoikeudet, joita ei ole käytetty kalastusaluksella kolmeen peräkkäiseen vuoteen.

29 artikla Yksittäisten kalastusmahdollisuuksien jakaminen

1. Jäsenvaltiot jakavat yksittäiset kalastusmahdollisuudet 28 artiklassa tarkoitetuille siirrettävien kalastusoikeuksien haltijoille jäsenvaltioille jaettujen tai jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 1967/2006 19 artiklan mukaisesti hyväksymissä monivuotisissa suunnitelmissa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien pohjalta.

2. Jäsenvaltioiden on määritettävä kalastusmahdollisuudet, jotka parhaan käytettävissä olevan tutkimustiedon mukaan voidaan jakaa kyseisten jäsenvaltioiden lipun alla purjehtiville kalastusaluksille sellaisten lajien osalta, joita varten neuvosto ei ole vahvistanut kalastusmahdollisuuksia.

3. Kalastusalukset saavat harjoittaa kalastustoimintaa vain, jos niillä on hallussaan riittävät yksittäiset kalastusmahdollisuudet niiden kaikkia mahdollisia saaliita varten.

4. Jäsenvaltiot voivat varata kalastusmahdollisuuksista enimmillään 5 prosenttia. Niiden on vahvistettava tavoitteet ja avoimet perusteet kyseisten varantoon sisältyvien kalastusmahdollisuuksien jakamista varten. Kyseisiä kalastusmahdollisuuksia voidaan jakaa ainoastaan hyväksyttäville 28 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuille siirrettävien kalastusoikeuksien haltijoille.

5. Jakaessaan siirrettäviä kalastusoikeuksia 28 artiklan mukaisesti ja kalastusmahdollisuuksia tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat tarjota kalastusaluksille kannustimia, jotta nämä käyttäisivät valikoivia pyydyksiä tahattomien sivusaaliiden torjumiseksi asianomaiselle jäsenvaltiolle osoitettujen kalastusmahdollisuuksien rajoissa.

6. Jäsenvaltiot voivat asettaa yksittäisten kalastusmahdollisuuksien käytölle maksuja, joilla katetaan kalastuksenhoidon kustannuksia.

30 artikla Siirrettävien kalastusoikeuksien ja yksittäisten kalastusmahdollisuuksien rekisteri

Jäsenvaltioiden on perustettava siirrettävien kalastusoikeuksien ja yksittäisten kalastusmahdollisuuksien rekisteri ja pidettävä sitä yllä.

31 artikla Siirrettävien kalastusoikeuksien siirto

1. Kokonaisia tai osittaisia siirrettäviä kalastusoikeuksia voidaan siirtää jäsenvaltiossa kyseisten oikeuksien hyväksyttävien haltijoiden kesken.

2. Jäsenvaltio voi antaa luvan toiseen jäsenvaltioon tai toisesta jäsenvaltiosta suuntautuvaan siirrettävien kalastusoikeuksien siirtoon.

3. Jäsenvaltiot voivat säännellä siirrettävien kalastusoikeuksien siirtoa määräämällä siihen avoimin ja puolueettomin perustein sovellettavista edellytyksistä.

32 artikla Yksittäisten kalastusmahdollisuuksien vuokraus

1. Yksittäisiä kalastusmahdollisuuksia voidaan vuokrata kokonaisina tai osittaisina jäsenvaltion sisällä.

2. Jäsenvaltio voi antaa luvan toiseen jäsenvaltioon tai toisesta jäsenvaltiosta suuntautuvaan yksittäisten kalastusmahdollisuuksien vuokraukseen.

33 artikla Siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmän ulkopuolella olevien kalastusmahdollisuuksien jako

1. Kukin jäsenvaltio päättää, kuinka sellaiset sille 16 artiklan mukaisesti osoitetut kalastusmahdollisuudet, joihin ei sovelleta siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää, voidaan jakaa sen lipun alla purjehtiville aluksille. Sen on ilmoitettava jakomenetelmä komissiolle.

V OSA KALASTUSKAPASITEETIN HALLINNOINTI

34 artikla Kalastuskapasiteetin mukauttaminen

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava laivastojensa kalastuskapasiteetin mukauttamistoimenpiteitä hyvän tasapainon saavuttamiseksi kyseisen kalastuskapasiteetin ja omien kalastusmahdollisuuksiensa välillä.

2. Alusta ei saa poistaa Euroopan kalatalousrahastosta ohjelmakaudella 2007–2013 myönnetyin julkisin varoin tuetusta laivastosta, ellei kalastuslisenssiä ja kalastuslupia ole ensin peruutettu.

3. Julkisella tuella käytöstä poistettujen kalastusalusten kalastuskapasiteettia ei korvata uudella kapasiteetilla.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 päivästä tammikuuta 2013 niiden laivaston kalastuskapasiteetti ei missään vaiheessa ylitä 35 artiklan mukaisesti vahvistettuja kalastuskapasiteetin ylärajoja.

35 artikla Kalastuskapasiteetin hallinnointi

1. Kunkin jäsenvaltion laivastolle asetetaan kalastuskapasiteetin ylärajat liitteen II mukaisesti.

2. Jäsenvaltiot voivat pyytää komissiota olemaan sisällyttämättä 1 kohdan mukaisesti vahvistettuihin kalastuskapasiteetin ylärajoihin kalastusaluksia, joihin sovelletaan 27 artiklan mukaisesti vahvistettua siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää. Tällaisessa tapauksessa kalastuskapasiteetin ylärajat on laskettava uudelleen siten, että huomioon otetaan kalastusalukset, joihin siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmää ei sovelleta.

3. Siirretään komissiolle valta antaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua kalastuskapasiteetin ylärajojen uudelleen laskemista varten delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti.

36 artikla Kalastusalusrekisterit

1. Jäsenvaltioiden on kirjattava niiden lipun alla purjehtivien unionin kalastusalusten ominaisuuksista ja toiminnasta tiedot, joita tarvitaan tämän asetuksen nojalla vahvistettujen toimenpiteiden hallinnoimiseksi.

2. Jäsenvaltioiden on annettava komission käyttöön 1 kohdassa tarkoitetut tiedot.

3. Komissio perustaa unionin kalastuslaivastorekisterin, joka sisältää sen 2 kohdan nojalla saamat tiedot.

4. Unionin kalastuslaivastorekisteriin sisältyvät tiedot on saatettava kaikkien jäsenvaltioiden käyttöön. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen määrittelyä varten.

5. Komissio vahvistaa 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen tietojen siirron teknistä toteutusta koskevat vaatimukset. Asianomaiset täytäntöönpanosäädökset annetaan 56 artiklassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti.

VI OSA KALASTUKSENHOIDON TIETEELLINEN PERUSTA

37 artikla Kalastuksenhoidossa tarvittavat tiedot

1. Jäsenvaltioiden on kerättävä ekosysteemilähtöisessä kalastuksenhoidossa tarvittavia biologisia, teknisiä, ympäristöä koskevia ja sosioekonomisia tietoja, käsiteltävä ne ja saatettava ne tieteellisen tutkimustiedon loppukäyttäjien saataville, mukaan luettuina komission nimeämät elimet. Kyseisten tietojen avulla olisi erityisesti voitava arvioida

(a) hyödynnettyjen meren biologisten luonnonvarojen tilaa;

(b) kalastuksen voimakkuutta sekä vaikutuksia, joita kalastustoiminnasta kohdistuu meren biologisiin luonnonvaroihin ja meriekosysteemeihin; sekä

(c) kalastus-, vesiviljely- ja jalostusalojen sosioekonomista tilannetta unionin vesillä ja niiden ulkopuolella.

2. Jäsenvaltioiden on

(d) varmistettava, että kerätyt tiedot ovat tarkkoja ja luotettavia;

(e) vältettävä päällekkäisyyttä tietojen keruussa eri tarkoituksiin;

(f) varmistettava kerättyjen tietojen turvallinen varastointi ja tarvittaessa kerättyjen tietojen asianmukainen suoja ja luottamuksellisuus;

(g) varmistettava, että komissiolla tai sen nimeämillä elimillä on tietojen olemassaolon ja laadun tarkastamiseksi pääsy kerättyjen tietojen käsittelyssä käytettäviin kansallisiin tietokantoihin ja ‑järjestelmiin.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava tutkimustiedon keruun ja hallinnan kansallinen koordinointi kalastuksenhoitoa varten. Tätä varten ne nimeävät kansallisen vastuuhenkilön ja järjestävät vuosittain kansallisen koordinointikokouksen. Komissiolle on ilmoitettava kansallisista koordinointitoimista, ja se on kutsuttava koordinointikokouksiin.

4. Jäsenvaltioiden on koordinoitava tiedonkeruutoimintansa samalla merialueella toimivien muiden jäsenvaltioiden kanssa, ja niiden on kaikin tavoin pyrittävä koordinoimaan toimintansa niiden kolmansien maiden kanssa, joiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvia vesialueita on samalla merialueella.

5. Tietojen keruu, hallinta ja käyttö tapahtuvat vuodesta 2014 lähtien monivuotisen ohjelman puitteissa. Monivuotisilla ohjelmilla on oltava tavoitteet kerättävien tietojen tarkkuuden osalta sekä aggregointitasojen osalta tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä varten.

6. Siirretään komissiolle valta antaa 5 kohdassa tarkoitetun monivuotisen ohjelman osalta kerättävien tietojen tarkkuutta koskevien tavoitteiden täsmentämiseksi ja tiedonkeruun aggregointitasojen määrittelemiseksi tietojen hallintaa ja käyttöä varten delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti.

7. Komissio vahvistaa kerättyjen tietojen siirron teknistä toteutusta koskevat vaatimukset. Asianomaiset täytäntöönpanosäädökset annetaan 56 artiklassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti.

38 artikla Tutkimusohjelmat

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kalastukseen liittyviä kansallisia tutkimustiedon keruuohjelmia ja tutkimus- ja innovointiohjelmia. Niiden on koordinoitava kalastustietojen keruuta ja alan tutkimus- ja innovointitoimintaa muiden jäsenvaltioiden sekä unionin tutkimus- ja innovointirakenteiden kanssa.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tieteelliseen neuvoa-antavaan prosessiin on käytettävissä tarpeen mukaan osaamista ja henkilöresursseja.

VII OSA ULKOSUHDEPOLITIIKKA

I OSASTO KANSAINVÄLISET KALASTUSJÄRJESTÖT

39 artikla Tavoitteet

1. Unioni osallistuu kalastusalan kansainvälisten järjestöjen, myös alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen, toimintaan kansainvälisten velvoitteiden ja kalastuspolitiikan tavoitteiden sekä 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

2. Kalastusalan kansainvälisissä järjestöissä ja alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä vahvistettava unionin kanta perustuu parhaaseen käytettävissä olevaan tutkimustietoon, jotta voitaisiin varmistaa kalavarojen säilyminen kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suurempina tai niiden palauttaminen näitä tasoja suuremmiksi.

3. Unioni osallistuu aktiivisesti tutkimustiedon ja tieteellisten lausuntojen tuottamiseen alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä ja kansainvälisissä järjestöissä ja tukee tätä toimintaa.

40 artikla Kansainvälisten määräysten noudattaminen

Unioni tekee yhteistyötä kolmansien maiden sekä kalastusalan kansainvälisten järjestöjen, myös alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen, kanssa tehostaakseen kyseisten kansainvälisten järjestöjen sopimien toimien noudattamista.

II OSASTO KESTÄVÄÄ KALASTUSTA KOSKEVAT SOPIMUKSET

41 artikla Kestävää kalastusta koskevien sopimusten periaatteet ja tavoitteet

1. Kolmansien maiden kanssa tehtävissä kestävää kalastusta koskevissa sopimuksissa vahvistetaan oikeudelliset, taloudelliset ja ympäristöä koskevat näkökohdat kattava hallinnan kehys unionin kalastusalusten kolmansien maiden vesillä harjoittamaa kalastustoimintaa varten.

2. Unionin kalastusalukset saavat pyytää ainoastaan sallitun saaliin sellaisen ylimäärän, jonka asianomainen kolmas maa määrää Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 62 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja joka on määritelty parhaan käytettävissä olevan tutkimustiedon sekä pyynnin kohteina olevien kantojen kokonaispyyntiponnistuksesta unionin ja kolmannen maan välillä vaihdettujen tietojen perusteella, jotta voidaan varmistaa kalavarojen säilyminen kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suurempina.

42 artikla Rahoitustuki

1.           Unioni antaa kolmansille maille rahoitustukea kestävää kalastusta koskevien sopimusten kautta tarkoituksena

(a) tukea osaa kustannuksista, jotka aiheutuvat pääsystä hyödyntämään kolmansien maiden vesien kalavaroja;

(b) perustaa kolmansien maiden kestävän kalastuspolitiikan kehittämiselle hallinnan kehys, mukaan luettuina tarpeellisten tiede- ja tutkimuslaitosten kehittäminen ja ylläpito, seuranta-, tarkkailu- ja valvontavalmiudet ja muiden valmiuksien kehittämistoimet. Rahoitustuen saannin edellytyksenä on tiettyjen tulosten saavuttaminen.

VIII OSA VESIVILJELY

43 artikla Vesiviljelyn edistäminen

1. Kestävyyden, elintarviketurvan sekä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi komission olisi laadittava viimeistään vuonna 2013 vesiviljelytoiminnan kehittämisen yhteisiä painopisteitä ja tavoitteita koskevat ei-sitovat unionin strategiset suuntaviivat. Näissä suuntaviivoissa on otettava huomioon unionin jäsenvaltioiden erilainen lähtökohta ja erilaiset olosuhteet, ja ne muodostavat perustan monivuotisille kansallisille strategiasuunnitelmille pyrkimyksenä

(a) parantaa vesiviljelyalan kilpailukykyä ja tukea sen kehittymistä ja innovointia;

(b) kannustaa taloudelliseen toimintaan;

(c) lisätä monipuolistumista ja parantaa elämän laatua rannikko- ja maaseutualueilla;

(d) luoda vesiviljelyalan toimijoille tasavertaiset mahdollisuudet vesille ja muille alueille pääsyn osalta.

2. Jäsenvaltiot laativat viimeistään vuonna 2014 monivuotisen kansallisen strategiasuunnitelman vesiviljelytoiminnan kehittämistä varten.

3. Monivuotisessa kansallisessa strategiasuunnitelmassa esitetään jäsenvaltion tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi toteutettavat toimenpiteet.

4. Monivuotisilla kansallisilla strategiasuunnitelmilla on erityisesti seuraavat tavoitteet:

(a) hallinnon yksinkertaistaminen, erityisesti lisenssien osalta;

(b) vesiviljelyalan toimijoille turvataan varmuus pääsystä vesille ja muille alueille;

(c) ympäristöä, taloutta sekä sosiaalisia kysymyksiä koskevat indikaattorit;

(d) muiden mahdollisten viereisiin jäsenvaltioihin kohdistuvien rajat ylittävien vaikutusten arviointi.

5. Jäsenvaltioiden on vaihdettava avoimen koordinointimenetelmän kautta tietoja ja parhaita käytäntöjä monivuotisiin strategiasuunnitelmiin sisältyvistä kansallisista toimenpiteistä.

44 artikla Neuvoa-antavien toimikuntien kuuleminen

Perustetaan vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunta 53 artiklan mukaisesti.

IX OSA  YHTEINEN MARKKINAJÄRJESTELY

45 artikla Tavoitteet

1. Perustetaan kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteinen markkinajärjestely

(a) edistämään 2 ja 3 kohdassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamista;

(b) luomaan kalastus- ja vesiviljelyalalle edellytykset soveltaa yhteistä kalastuspolitiikkaa sopivalla tasolla;

(c) parantamaan unionin kalastus- ja vesiviljelyalan, erityisesti tuottajien, kilpailukykyä;

(d) parantamaan markkinoiden avoimuutta, erityisesti lisäämällä taloudellista tietämystä ja ymmärrystä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden unionin markkinoista koko toimitusketjun osalta sekä lisäämällä kuluttajien tietoisuutta;

(e) tukemaan yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutumista kaikille unionissa kaupan pidettäville tuotteille edistämällä kalavarojen kestävää hyödyntämistä.

2. Kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteistä markkinajärjestelyä sovelletaan [kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen] liitteessä I lueteltuihin kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin, joita pidetään kaupan unionissa.

3. Yhteiseen markkinajärjestelyyn sisältyvät erityisesti

(a) alan organisointi mukaan luettuina markkinoiden vakauttamistoimenpiteet;

(b) yhteiset kaupan pitämistä koskevat vaatimukset.

X OSA VALVONTA JA TÄYTÄNTÖÖNPANO

46 artikla Tavoitteet

1. Yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen on varmistettava tehokkaalla unionin kalastuksenvalvontajärjestelmällä, johon kuuluu myös laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjunta.

2. Unionin kalastuksenvalvontajärjestelmä perustuu erityisesti seuraaviin tekijöihin:

(a) globaali ja kokonaisvaltainen lähestymistapa;

(b) nykyaikaisten valvontatekniikoiden käyttö kalastustietojen saatavuuden ja laadukkuuden varmistamiseksi;

(c) riskiperusteinen strategia, jonka ydinajatuksena on kaikille saatavilla oleville asiaankuuluville tiedoille automaattisesti tehtävä järjestelmällinen ristiintarkistus;

(d) sääntöjen noudattamisen kulttuurin kehittäminen toimijoiden keskuudessa;

(e) tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten käyttöönotto.

47 artikla Uusia valvontatekniikoita ja tietojärjestelmiä koskevat pilottihankkeet

1. Komissio ja jäsenvaltiot voivat toteuttaa uusiin valvontatekniikoihin ja tietojärjestelmiin liittyviä pilottihankkeita.

2. Siirretään komissiolle valta antaa uusiin valvontatekniikoihin ja tietojärjestelmiin liittyvien pilottihankkeiden toteuttamista koskevien sääntöjen osalta delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti.

48 artikla Osallistuminen valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanokustannuksiin

Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että niiden lipun alla purjehtivien kokonaispituudeltaan vähintään 12 metrin pituisten kalastusalusten kalastuslisenssin haltijat osallistuvat suhteellisella osuudella unionin kalastuksenvalvontajärjestelmän täytäntöönpanon kustannuksiin.

XI OSA RAHOITUSVÄLINEET

49 artikla Tavoitteet

Unionin rahoitustukea voidaan myöntää 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävää toimintaa varten.

50 artikla Jäsenvaltioille myönnettävän rahoitustuen edellytykset

1. Unionin jäsenvaltioille myöntämän rahoitustuen ehtona on, että jäsenvaltiot noudattavat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä.

2. Jos jäsenvaltiot eivät noudata yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä, seurauksena voi olla yhteisen kalastuspolitiikan mukaisen unionin rahoitustuen maksujen keskeyttäminen tai lykkääminen tai rahoitusoikaisujen tekeminen tukeen. Kyseisten toimenpiteiden on oltava oikeasuhtaisia sääntöjen noudattamatta jättämisen luonteeseen, laajuuteen, kestoon ja toistuvuuteen nähden.

51 artikla Toimijoille myönnettävän rahoitustuen edellytykset

1. Unionin toimijoille myöntämän rahoitustuen ehtona on, että toimijat noudattavat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä.

2. Jos toimijat rikkovat vakavalla tavalla yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä, niiltä evätään väliaikaisesti tai pysyvästi mahdollisuus unionin rahoitustukeen ja/tai rahoitustukea vähennetään. Kyseisten toimenpiteiden on oltava oikeasuhtaisia vakavien rikkomusten luonteeseen, laajuuteen, kestoon ja toistuvuuteen nähden.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että unionin rahoitustukea myönnetään vain siinä tapauksessa, ettei asianomaiselle toimijalle ole määrätty seuraamuksia vakavista rikkomuksista unionin rahoitustuen soveltamispäivää edeltävän vuoden aikana.

XII OSA NEUVOA-ANTAVAT TOIMIKUNNAT

52 artikla  Neuvoa-antavat toimikunnat

1. Kutakin liitteessä III ilmoitettua toimivalta-aluetta varten perustetaan neuvoa-antava toimikunta edistämään kaikkien sidosryhmien tasapainoista edustusta sekä 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

2. Siirretään komissiolle valta antaa neuvoa-antavien toimikuntien toimivalta-alueiden muuttamista, uusien toimivalta-alueiden muodostamista tai uusien neuvoa-antavien toimikuntien perustamista koskevista liitteen muutoksista delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti.

3. Kukin neuvoa-antava toimikunta laatii oman työjärjestyksensä.

53 artikla  Neuvoa-antavien toimikuntien tehtävät

1. Neuvoa-antavat toimikunnat voivat

(a) antaa komissiolle tai asianomaiselle jäsenvaltiolle suosituksia tai esittää niille ehdotuksia kalastuksenhoitoon ja vesiviljelyyn liittyvistä kysymyksistä;

(b) ilmoittaa komissiolle ja jäsenvaltioille omalla toimivalta-alueellaan ilmenevistä kalastuksenhoitoon ja vesiviljelyyn liittyvistä ongelmista;

(c) osallistua tiiviissä yhteistyössä tutkijoiden kanssa kalavarojen säilyttämistoimenpiteiden kehittelyssä tarvittavien tietojen keräämiseen, esittämiseen ja analysointiin.

2. Komission ja tarvittaessa asianomaisen jäsenvaltion on vastattava kohtuullisen ajan kuluessa 1 kohdan nojalla saamiinsa suosituksiin, ehdotuksiin ja tietoihin.

54 artikla Neuvoa-antavien toimikuntien kokoonpano, toiminta ja rahoitus

1. Neuvoa-antavat toimikunnat muodostuvat kalastusalan toimijoita edustavista järjestöistä ja muista yhteisen kalastuspolitiikan alan eturyhmistä.

2. Kukin neuvoa-antava toimikunta muodostuu yleiskokouksesta ja toimeenpanevasta komiteasta, ja se hyväksyy toimenpiteet, joita tarvitaan komitean järjestäytymistä varten sekä avoimuuden ja kaikkien ilmaistujen näkökantojen kunnioittamisen takaamiseksi.

3. Neuvoa-antavat toimikunnat voivat hakea unionin rahoitustukea Euroopan yleistä etua tavoittelevana organisaationa.

4. Siirretään komissiolle valta antaa neuvoa-antavien toimikuntien kokoonpanon osalta delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti.

XIII OSA MENETTELYSÄÄNNÖKSET

55 artikla Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

2. Edellä 12 artiklan 2 kohdassa, 15 artiklan 6 kohdassa, 20 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 24 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 35 artiklan 3 kohdassa, 36 artiklan 4 kohdassa, 37 artiklan 6 kohdassa, 47 artiklan 2 kohdassa, 52 artiklan 2 kohdassa ja 54 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu toimivallan siirto tehdään määräämättömäksi ajaksi 1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 12 artiklan 2 kohdassa, 15 artiklan 6 kohdassa, 20 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 24 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 35 artiklan 3 kohdassa, 36 artiklan 4 kohdassa, 37 artiklan 6 kohdassa, 47 artiklan 2 kohdassa, 52 artiklan 2 kohdassa ja 54 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun toimivallan siirron. Päätöksessä mainittu säädösvallan siirto lopetetaan peruuttamispäätöksellä. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai päätöksessä mainittuna myöhempänä päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon.

4. Heti kun komissio on hyväksynyt delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5. Edellä olevan 12 artiklan 3 kohdan, 15 artiklan 4 kohdan, 20 artiklan 1 ja 2 kohdan, 24 artiklan 1 ja 2 kohdan, 35 artiklan 3 kohdan, 36 artiklan 4 kohdan, 37 artiklan 7 kohdan, 47 artiklan 2 kohdan, 52 artiklan 2 kohdan ja 54 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös voi tulla voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei vastusta sitä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen tämän määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne vastusta sitä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta määräaikaa pidennetään kahdella kuukaudella.

56 artikla Täytäntöönpano

Yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen täytäntöönpanossa komissiota avustaa kalastus- ja vesiviljelyalan komitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

XIV OSA LOPPUSÄÄNNÖKSET

57 artikla Kumoamiset

1. Kumotaan asetus (EY) N:o 2371/2002.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

2. Kumotaan päätös (EY) N:o 2004/585 51 artiklan 4 kohdan ja 52 artiklan 4 kohdan nojalla hyväksyttyjen sääntöjen voimaantulosta alkaen.

3. Poistetaan asetuksen (EY) N:o 1954/2003 5 artikla.

4. Kumotaan asetus (EY) N:o 199/2008.

5. Kumotaan asetus (EY) N:o 639/2004.

58 artikla Siirtymätoimenpiteet

Sen estämättä, mitä 57 artiklan 4 kohdassa säädetään, asetusta (EY) N:o 199/2008 sovelletaan edelleen kansallisiin ohjelmiin, jotka koskevat tietojen keruuta ja hallintaa vuosien 2011–2013 osalta.

59 artikla Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta                    Neuvoston puolesta

Puhemies                                                       Puheenjohtaja

LIITE I 6 ARTIKLAN 2 KOHDAN MUKAINEN RANNIKKOVESILLE PÄÄSY

1. YHDISTYNEEN KUNINGASKUNNAN RANNIKKOVEDET

A. RANSKA

Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

1. Berwick-upon-Tweedistä itään Coquet Islandista itään || silli || rajoittamaton

2. Flamborough Headistä itään Spurn Headistä itään || silli || rajoittamaton

3. Lowestoftista itään Lyme Regisistä etelään || kaikki lajit || rajoittamaton

4. Lyme Regisistä etelään Eddystonesta etelään || pohjakalat || rajoittamaton

5. Eddystonesta etelään Longshipsistä lounaaseen || pohjakalat kampasimpukat hummerit langusti || rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton

6. Longshipsistä lounaaseen Hartland Pointista luoteeseen || pohjakalat langusti hummerit || rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton

7. Hartland Pointista Lundy Islandista pohjoiseen vedettyyn viivaan || pohjakalat || rajoittamaton

8. Lundy Islandista suoraan länteen vedetystä viivasta Cardigan Harbouriin || kaikki lajit || rajoittamaton

9. Point Lynasista pohjoiseen Morecamben majakkalaivasta itään || kaikki lajit || rajoittamaton

10. County Down || pohjakalat || rajoittamaton

11. New Islandista koilliseen Sanda Islandista lounaaseen || kaikki lajit || rajoittamaton

12. Port Stewartista pohjoiseen Barra Headistä länteen || kaikki lajit || rajoittamaton

13. 57°40' pohjoista leveyttä Butt of Lewisista länteen || kaikki lajit paitsi äyriäiset ja nilviäiset || rajoittamaton

14. St Kilda, Flannan Islands || kaikki lajit || rajoittamaton

15. Butt of Lewisin majakan ja pisteen 59°30′ N –– 5°45′ W välisestä viivasta länteen || kaikki lajit || rajoittamaton

B. IRLANTI

Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet ||

|| Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

|| 1. Point Lynasista pohjoiseen Mull of Gallowaysta etelään || pohjakalat keisarihummeri || rajoittamaton rajoittamaton

|| Mull of Oasta länteen Barra Headistä länteen || pohjakalat keisarihummeri || rajoittamaton rajoittamaton

C. SAKSA

Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

1. Shetlandista ja Fair Islesta itään seuraavien linjojen välissä: Sumburgh Headin majakasta suoraan kaakkoon, Skroon majakasta suoraan koilliseen ja Skadanin majakasta suoraan lounaaseen || silli || rajoittamaton

2. Berwick-upon-Tweedistä itään, Whitby High’n majakasta itään || silli || rajoittamaton

2. North Forelandin majakasta itään, Dungenessin uudesta majakasta etelään || silli || rajoittamaton

4. St Kildaa ympäröivä alue || silli makrilli || rajoittamaton rajoittamaton

5. Butt of Lewisin majakasta länteen Butt of Lewisin majakan ja pisteen 59°30′ N – 5°45′ W väliseen viivaan || silli || rajoittamaton

6. North Ronaa ja Suliskeria (Sulasgeir) ympäröivä alue || silli || rajoittamaton

D. ALANKOMAAT

Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

1. Shetlandista ja Fair Islesta itään seuraavien linjojen välissä: Sumburgh Headin majakasta suoraan kaakkoon, Skroon majakasta suoraan koilliseen ja Skadanin majakasta suoraan lounaaseen || silli || rajoittamaton

2. Berwick-upon-Tweedistä itään, Flamborough Headistä itään || silli || rajoittamaton

3. North Forelandistä itään, Dungenessin uudesta majakasta etelään || silli || rajoittamaton

E. BELGIA

Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

1. Berwick-upon-Tweedistä itään Coquet Islandista itään || silli || rajoittamaton

2. Cromerista pohjoiseen North Forelandistä itään || pohjakalat || rajoittamaton

3. North Forelandistä itään Dungenessin uudesta majakasta etelään || pohjakalat silli || rajoittamaton rajoittamaton

4. Dungenessin uudesta majakasta etelään, Selsey Billistä etelään || pohjakalat || rajoittamaton

5. Straight Pointista kaakkoon, South Bishopista luoteeseen || pohjakalat || rajoittamaton

2. IRLANNIN RANNIKKOVEDET

A. RANSKA

Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

1. Erris Headistä luoteeseen Sybil Pointista länteen || pohjakalat keisarihummeri || rajoittamaton rajoittamaton

2. Mizen Headistä etelään Stagsistä etelään || pohjakalat keisarihummeri makrilli || rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton

3. Stagsistä etelään Corkista etelään || pohjakalat keisarihummeri makrilli silli || rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton

4. Corkista etelään Carnsore Pointista etelään || kaikki lajit || rajoittamaton

5. Carnsore Pointista etelään Haulbowlinesta kaakkoon || kaikki lajit paitsi äyriäiset ja nilviäiset || rajoittamaton

B. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

1. Mine Headistä etelään Hook Point || pohjakalat silli makrilli || rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton

2.Hook Point Carlingford Lough || pohjakalat silli makrilli keisarihummeri kampasimpukat || rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton

C. ALANKOMAAT

Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

1. Stagsistä etelään Carnsore Pointista etelään || silli makrilli || rajoittamaton rajoittamaton

D. SAKSA

Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

1. Old Head of Kinsalestä etelään Carnsore Pointista etelään || silli || rajoittamaton

2. Corkista etelään Carnsore Pointista etelään || makrilli || rajoittamaton

E. BELGIA

Maantieteellinen alue || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

1. Corkista etelään Carnsore Pointista etelään || pohjakalat || rajoittamaton

2. Wicklow Headistä itään Carlingford Lough’sta kaakkoon || pohjakalat || rajoittamaton

3. BELGIAN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue || Jäsenvaltio || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet

3–12 meripeninkulmaa || Alankomaat || kaikki lajit || rajoittamaton

|| Ranska || silli || rajoittamaton

4. TANSKAN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue || Jäsenvaltio || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet

Pohjanmeren rannikko (Tanskan ja Saksan rajalta Hanstholmiin) (6–12 meripeninkulmaa) || Saksa || kampelakalat katkaravut || rajoittamaton rajoittamaton

Tanskan ja Saksan rajalta Blåvands Hukiin || Alankomaat || kampelakalat turskakalat || rajoittamaton rajoittamaton

Blåvands Hukista Bovbjergiin || Belgia || turska || rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa

|| || kolja || rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa

|| Saksa || kampelakalat || rajoittamaton

|| Alankomaat || punakampela || rajoittamaton

|| meriantura || rajoittamaton

Thyborønista Hanstholmiin || Belgia || valkoturska || rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa

|| || punakampela || rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa

|| Saksa || kampelakalat || rajoittamaton

|| kilohaili || rajoittamaton

|| turska || rajoittamaton

|| seiti || rajoittamaton

|| kolja || rajoittamaton

|| makrilli || rajoittamaton

|| silli || rajoittamaton

|| valkoturska || rajoittamaton

|| Alankomaat || turska || rajoittamaton

|| punakampela || rajoittamaton

|| meriantura || rajoittamaton

Skagerrak (Hanstholmista Skageniin) (4–12 meripeninkulmaa) || Belgia Saksa Alankomaat || punakampela kampelakalat kilohaili turska seiti kolja makrilli silli valkoturska turska punakampela meriantura || rajoittamaton vain kesä- ja heinäkuussa rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton

Kattegat (3–12 meripeninkulmaa) || Saksa || turska || rajoittamaton

|| || kampelakalat || rajoittamaton

|| keisarihummeri || rajoittamaton

|| silli || rajoittamaton

Zeelandista pohjoiseen Forsnæsin majakan kautta kulkevalle leveyspiirille || Saksa || kilohaili || rajoittamaton

Itämeri (Beltit, Juutinrauma ja Bornholm mukaan luettuina) 3–12 meripeninkulmaa || Saksa || kampelakalat || rajoittamaton

|| || turska || rajoittamaton

|| silli || rajoittamaton

|| kilohaili || rajoittamaton

|| ankerias || rajoittamaton

|| lohi || rajoittamaton

|| valkoturska || rajoittamaton

|| makrilli || rajoittamaton

Skagerrak (4–12 meripeninkulmaa) || Ruotsi || kaikki lajit || rajoittamaton

Kattegat (3 (*)–12 meripeninkulmaa) || Ruotsi || kaikki lajit || rajoittamaton

Itämeri (3–12 meripeninkulmaa) || Ruotsi || kaikki lajit || rajoittamaton

(*) Mitattuna rannikkoviivasta

5. SAKSAN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue || Jäsenvaltio || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet

Pohjanmeren rannikko (3–12 meripeninkulmaa) kaikki rannikot || Tanska || pohjakalat || rajoittamaton

|| || kilohaili || rajoittamaton

|| tuulenkalat || rajoittamaton

|| Alankomaat || pohjakalat || rajoittamaton

|| katkaravut || rajoittamaton

Tanskan ja Saksan rajalta Amrumin pohjoiskärkeen pisteeseen 54°43' N || Tanska || katkaravut || rajoittamaton

Helgolandia ympäröivä vyöhyke || Yhdistynyt Kuningaskunta || turska || rajoittamaton

|| || puna­kampela || rajoittamaton

Itämeren rannikko (3–12 meripeninkulmaa) || Tanska || turska || rajoittamaton

|| || puna­kampela || rajoittamaton

|| silli || rajoittamaton

|| kilohaili || rajoittamaton

|| ankerias || rajoittamaton

|| valkoturska || rajoittamaton

|| makrilli || rajoittamaton

6. RANSKAN JA MERENTAKAISTEN DEPARTEMENTTIEN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue || Jäsenvaltio || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet

Koillis-Atlantin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

Belgian ja Ranskan rajalta Manchen departementin itäpuolelle (Vire-Grandcamp-les-Bainsin suisto 49°23' 30" N – 1°2' W pohjois-koilliseen) || Belgia || pohjakalat || rajoittamaton

|| || kampasimpukat || rajoittamaton

|| Alankomaat || kaikki lajit || rajoittamaton

Dunkerquesta (2°20' E) Cap d'Antiferiin (0°10' E) || Saksa || silli || rajoittamaton vain lokakuusta joulukuuhun

Belgian ja Ranskan rajalta läntiseen Cap d'Alprechiin (50°42' 30" N – 1°33' 30" E) || Yhdistynyt Kuningaskunta || silli || rajoittamaton

Atlantin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

Espanjan ja Ranskan rajalta pisteeseen 46°08' N || Espanja || sardellit || kohdennettu kalastus, rajoittamaton vain 1.3.–30.6.

|| || kalastus eläväksi syötiksi vain 1.7.–31.10.

|| sardiinit || rajoittamaton vain 1.1.–28.2. ja 1.7.–31.12.

|| Lisäksi yllämainittuihin lajeihin liittyvää toimintaa on harjoitettava vuonna 1984 harjoitetun toiminnan mukaisesti ja sen rajoissa.

Välimeren rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

Espanjan rajalta Cap Leucateen || Espanja || kaikki lajit || rajoittamaton

7. ESPANJAN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue || Jäsenvaltio || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet

Atlantin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

Ranskan ja Espanjan rajalta Cap Mayorin majakkaan (3°47' W) || Ranska || pela­giset lajit || rajoittamaton vuonna 1984 harjoitetun toiminnan mukaisesti ja sen rajoissa

Välimeren rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

Ranskan rajalta Cap Creusiin || Ranska || kaikki lajit || rajoittamaton

8. ALANKOMAIDEN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue || Jäsenvaltio || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet

(3–12 meripeninkulmaa) koko rannikko || Belgia || kaikki lajit || rajoittamaton

|| Tanska || pohjakalat kilohaili tuulenkalat piikkimakrillit || rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton rajoittamaton

|| Saksa || turska katkaravut || rajoittamaton rajoittamaton

(6–12 meripeninkulmaa) koko rannikko || Ranska || kaikki lajit || rajoittamaton

Texelin eteläkärjestä länteen Alankomaiden ja Saksan rajaan || Yhdistynyt kuningaskunta || pohjakalat || rajoittamaton

9. SUOMEN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue || Jäsenvaltio || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet

Itämeri (4–12 meripeninkulmaa) (*) || Ruotsi || kaikki lajit || rajoittamaton

(*) 3–12 meripeninkulmaa Bogskärin saarten ympärillä

10. RUOTSIN RANNIKKOVEDET

Maantieteellinen alue || Jäsenvaltio || Lajit || Laajuus tai erityispiirteet

Skagerrak (4–12 meripeninkulmaa) || Tanska || kaikki lajit || rajoittamaton

Kattegat (3 (*)–12 meripeninkulmaa) || Tanska || kaikki lajit || rajoittamaton

Itämeri (4–12 meripeninkulmaa) || Tanska || kaikki lajit || rajoittamaton

|| Suomi || kaikki lajit || rajoittamaton

(*) Mitattuna rannikkoviivasta || || ||

LIITE II KALASTUSKAPASITEETIN YLÄRAJAT

Kapastiteetin ylärajat (perustuu tilanteeseen 31. joulukuuta 2010) || ||

Jäsenvaltio || GT || kW

Belgia || 18 911 || 51 585

Bulgaria || 8 448 || 67 607

Tanska || 88 528 || 313 341

Saksa || 71 114 || 167 089

Viro || 22 057 || 53 770

Irlanti || 77 254 || 210 083

Kreikka || 91 245 || 514 198

Espanja (ml. syrjäisimmät alueet) || 446 309 || 1 021 154

Ranska (ml. syrjäisimmät alueet) || 219 215 || 1 194 360

Italia || 192 963 || 1 158 837

Kypros || 11 193 || 48 508

Latvia || 49 067 || 65 196

Liettua || 73 489 || 73 516

Malta || 15 055 || 96 912

Alankomaat || 166 384 || 350 736

Puola || 38 376 || 92 745

Portugali (ml. syrjäisimmät alueet) || 115 305 || 388 054

Romania || 1 885 || 6 716

Slovenia || 1 057 || 10 974

Suomi || 18 187 || 182 385

Ruotsi || 42 612 || 210 744

Yhdistynyt kuningaskunta || 235 570 || 924 739

|| ||

EU:n syrjäisimmät alueet || GT || kW

Espanja

Kanariansaaret: L< 12 m. EU:n vesialueet || 2 649 || 21 219

Kanariansaaret: L > 12 m. EU:n vesialueet || 3 059 || 10 364

Kanariansaaret: L > 12 m. Kansainväliset ja kolmansien maiden vesialueet || 28 823 || 45 593

Ranska

Reunionin saari: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit L < 12 m || 1 050 || 19 320

Reunionin saari: Pelagiset lajit. L > 12 m || 10 002 || 31 465

Ranskan Guayana: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit Pituus < 12 m || 903 || 11 644

Ranskan Guayana: Katkarapualukset || 7 560 || 19 726

Ranskan Guayana: Pelagiset lajit. Avomerikalastusalukset || 3 500 || 5 000

Martinique: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit. L < 12 m || 5 409 || 142 116

Martinique: Pelagiset lajit. L > 12 m || 1 046 || 3 294

Guadeloupe: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit. L < 12 m || 6 188 || 162 590

Guadeloupe: Pelagiset lajit. L > 12 m || 500 || 1 750

Portugali

Madeira: Pohjakalalajit. L < 12 m || 617 || 4 134

Madeira: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit. L > 12 m || 4 114 || 12 734

Madeira: Pelagiset lajit. Nuotta. L > 12 m || 181 || 777

Azorit: Pohjakalalajit. L < 12 m || 2 626 || 29 895

Azorit: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit. L > 12 m || 12 979 || 25 721

L tarkoittaa aluksen kokonaispituutta || ||

LIITE III NEUVOA-ANTAVAT TOIMIKUNNAT

Neuvoa-antavan toimikunnan nimi || Toimivalta-alue

Itämeri || ICES-alueet[36] III b, III c ja III d

Välimeri || 5°36' läntisestä pituuspiiristä itään olevilla Välimeren merivesillä

Pohjanmeri || ICES-alueet IV ja III a

Luoteiset vesialueet || ICES-alueet V (ei kuitenkaan V a ja V b:stä ainoastaan unionin vedet), VI ja VII

Lounaiset vedet || ICES-alueet VIII, IX ja X (Azoreita ympäröivät vesialueet), ja CECAF-alueet[37] 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0 (Madeiraa ja Kanariansaaria ympäröivät vesialueet)

Pelagiset kannat (mustakitaturska, makrilli, piikkimakrilli, silli) || Kaikki toimivalta-alueet (ei kuitenkaan Itämeri, Välimeri ja vesiviljely)

Aava meri / pitkän matkan laivastot || Kaikki unionille kuulumattomat vesialueet

Vesiviljely || Vesiviljely sellaisena kuin se määritellään 5 artiklassa

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1.           PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

              1.1.    Ehdotuksen/aloitteen nimi

              1.2.    Toimintalohko(t) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB)

              1.3.    Ehdotuksen/aloitteen luonne

              1.4.    Tavoitteet

              1.5.    Ehdotuksen/aloitteen perustelut

              1.6.    Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto

              1.7.    Hallinnointitapa (hallinnointitavat)

2.           HALLINNOINTI

              2.1.    Seuranta- ja raportointisäännöt

              2.2.    Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä

              2.3.    Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

3.           EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

              3.1.    Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

              3.2.    Arvioidut vaikutukset menoihin

              3.2.1. Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin

              3.2.2. Arvioidut vaikutukset toimintamäärärahoihin

              3.2.3. Arvioidut vaikutukset hallintomäärärahoihin

              3.2.4. Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

              3.2.5. Ulkopuolisten tahojen osallistuminen rahoitukseen

              3.3.    Arvioidut vaikutukset tuloihin

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1.           PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

1.1.        Ehdotuksen/aloitteen nimi

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisestä kalastuspolitiikasta

1.2.        Toimintalohko(t) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB)[38]

Toiminta-alue 11: Kalastus ja meriasiat

1.3.        Ehdotuksen/aloitteen luonne

¨ Ehdotus/aloite liittyy uuteen toimeen.

¨ Ehdotus/aloite liittyy uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen[39].

¨ Ehdotus/aloite liittyy käynnissä olevan toimen jatkamiseen.

ý Ehdotus/aloite liittyy toimeen, joka on suunnattu uudelleen.

1.4.        Tavoitteet

1.4.1.     Komission monivuotinen strateginen tavoite (monivuotiset strategiset tavoitteet), jonka (joiden) saavuttamista ehdotus/aloite tukee

Resurssitehokas Eurooppa

1.4.2.     Erityistavoite (erityistavoitteet) sekä toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä

Erityistavoitteet

SEUT-sopimuksen 39 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden edistäminen

1. Lisätään sidosryhmien osallistumista.

2. Varmistetaan tieteellisen tiedon saatavuus.

3. Nykyaikaistetaan ja tehostetaan valvontaa kaikkialla unionissa.

4. Tarkastetaan jäsenvaltioiden valvonta- ja tarkastustoiminta.

5. Edistetään jäsenvaltioiden valvontatoimien parempaa koordinointia yhteisön kalastuksenvalvontaviraston kautta.

Toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä

Toiminnot ABB 11 04 01, 11 07 02, 11 08 01, 11 08 02, 11 08 05

1.4.3.     Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

Selvitys siitä, miten ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän tilanteeseen

Kestävyys on YKP:n ehdotetun uudistuksen ydinasia, ja tavoitteena on, että viimeistään vuonna 2015 kalakantoja hyödynnetään kestävän enimmäistuoton mukaisella tasolla. Kestävä kalastus johtaa suurempiin saaliisiin ja voittomarginaaleihin, lopettaa pyyntisektorin riippuvuuden julkisesta tuesta ja myös edistää vakaiden hintojen toteutumista avoimissa olosuhteissa kuluttajien eduksi.

1.4.4.     Tulos- ja vaikutusindikaattorit

Selvitys siitä, millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen toteuttamista seurataan

Ympäristövaikutukset: kannat kestävän enimmäistuoton mukaisella tasolla, ylikapasiteetin väheneminen sekä edistyminen siirrettävien pyyntiosuuksien käyttöönotossa.

Taloudelliset vaikutukset: pyyntisektorin toimijoiden tulot, bruttoarvonlisäys, ansiotulot/kannattavuusraja ja nettovoittomarginaali.

Sosiaaliset vaikutukset: työllisyys (kokoaikavastaava) ja miehistön palkat kokoaikavastaavaa kohden.

1.5.        Ehdotuksen/aloitteen perustelut

1.5.1.     Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä

YKP:llä on saavutettava kalavarojen hyödyntämisessä kestävyys ympäristön, talouden ja sosiaalisten kysymysten osalta. Nämä tavoitteet ovat oikeudellisesti yhtä tärkeitä, eikä yhtäkään niistä voida saavuttaa muista erillään. YKP:n uudistuksen yhteydessä laaditussa vaikutusten arvioinnissa kuitenkin vahvistettiin, että jos kalakantojen tilassa ei tapahdu hyvin selvää parannusta, myös taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys jää vähäiseksi.

1.5.2.     EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo

SEUT-sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti unionilla on yksinomainen toimivalta meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisessä. Sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan unionilla on jäsenvaltioiden kanssa jaettu toimivalta muissa kalastuspolitiikan kysymyksissä. Unionin mukaantulon lisäarvo liittyy siihen, että YKP koskee yhteisen luonnonvaravarannon hyödyntämistä.

1.5.3.     Vastaavista toimista saadut kokemukset

Yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskevassa vihreässä kirjassa[40] pääteltiin, että YKP:llä ei nykyisellään saavuteta politiikan keskeisiä tavoitteita: kalakannat ovat liikapyydettyjä, osassa laivastoja taloudellinen tilanne on epävarma tukien suuresta määrästä huolimatta, kalastusalan työpaikkoja ei koeta houkutteleviksi ja monien kalastuksesta riippuvaisten rannikkoyhteisöjen tilanne on epävakaa. Tämä analyysi vahvistui vihreästä kirjasta järjestetyssä laajassa kuulemisprosessissa[41].

Nykyisen YKP:n suurimpana ongelmana on liikakalastuksen aiheuttama heikko ympäristön kestävyys. Kaikki muut ongelmat pahentavat osaltaan tätä ongelmaa. Laivastojen ylikapasiteetti, poikkeaminen tieteellisistä lausunnoista sallittuja kokonaissaaliita vahvistettaessa ja tavoitteiden puutteellinen priorisointi ovat tärkeimmät liikakalastuksen taustalla olevat tekijät. Toinen ongelma on pyyntisektorin heikko taloudellinen kestävyys. Monet laivastot ovat kannattamattomia ja alttiita ulkoisille äkillisille muutoksille, kuten polttoaineiden hinnannousuille. Kolmantena puutteellinen sosiaalinen kestävyys vaikuttaa pyyntisektoriin ja kalastuksesta riippuvaisiin alueisiin.

1.5.4.     Yhteensopivuus muiden kyseeseen tulevien välineiden kanssa ja mahdolliset synergiaedut

Kalakantojen hyödyntämistä kestävän enimmäistuoton mukaisella tasolla koskeva tavoite vahvistettiin YK:n merioikeusyleissopimuksessa, ja se hyväksyttiin vuoden 2002 kestävän kehityksen huippukokouksessa tavoitteeksi, joka olisi saavutettava vuoteen 2015 mennessä, missä tämä vain mahdollista. Tämän tavoitteen ansiosta uudistetulla YKP:llä voidaan paremmin tukea hyvän ympäristön tilan saavuttamista merialueilla meristrategiadirektiivin[42] mukaisesti.

1.6.        Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto

¨ Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kesto on rajattu.

– ¨  Ehdotuksen/aloitteen mukainen toiminta alkaa

– ¨  Rahoitusvaikutukset alkavat vuonna VVVV ja päättyvät vuonna VVVV.

ý Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kestoa ei ole rajattu.

– Käynnistysvaihe alkaa vuonna VVVV ja päättyy vuonna VVVV,

– minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa.

1.7.        Hallinnointitapa (hallinnointitavat)[43]

ý komissio hallinnoi suoraan keskitetysti

¨ välillinen keskitetty hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty

– ¨  toimeenpanovirastoille

– ¨  yhteisöjen perustamille elimille[44]

– ¨  kansallisille julkisoikeudellisille elimille tai julkisen palvelun tehtäviä hoitaville elimille

– ¨  henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston mukaisia erityistoimia ja jotka nimetään varainhoitoasetuksen 49 artiklan mukaisessa perussäädöksessä

ý hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

¨ hajautettu hallinnointi yhteistyössä kolmansien maiden kanssa

¨ hallinnointi yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa (tarkennettava)

Jos käytetään useampaa kuin yhtä hallinnointitapaa, huomautuksille varatussa kohdassa olisi annettava lisätietoja.

2.           HALLINNOINTI

2.1.        Seuranta- ja raportointisäännöt

Ilmoitetaan sovellettavat aikavälit ja edellytykset

2.2.        Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä

2.2.1.     Todetut riskit

2.2.2.     Valvontamenetelmä(t)

2.3.        Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

Ilmoitetaan käytössä olevat ja suunnitellut torjunta- ja suojatoimenpiteet

3.           EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

3.1.        Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

· Talousarviossa jo olevat budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä

Moniv. rahoitus-kehyksen otsake || Budjettikohta || Määrä-rahalaji || Rahoitusosuudet

Numero [Nimi…...….] || JM/EI-JM[45]) || EFTA-mailta[46] || ehdokas­mailta[47] || kolman­silta mailta || varainhoitoasetuksen 18 artiklan 1 kohdan aa alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet

2 || 11 04 01 Vuoropuhelun vahvistaminen kalastusteollisuuden ja yhteisen kalastuspolitiikan alan eri toimijoiden kanssa || JM || Ei || Ei || Ei || Ei

2 || 11 07 02 Tuki kalavarojen hoitoon (tieteellisten lausuntojen parantaminen) || JM || Ei || Ei || Ei || Ei

2 || 11 08 01 Rahoitusosuus jäsenvaltioille valvonnasta aiheutuviin kuluihin || JM || Ei || Ei || Ei || Ei

2 || 11 08 02 Kalastustoiminnan tarkastus ja valvonta EU:n vesillä ja EU:n ulkopuolella || JM || Ei || Ei || Ei || Ei

2 || 11.08.05.01. Yhteisön kalastuksenvalvontavirasto – Rahoitusosuus osastoihin 1 ja 2 || JM || Ei || Ei || Ei || Ei

2 || 11.08.05.02. Yhteisön kalastuksenvalvontavirasto – Rahoitusosuus osastoon 3 || JM || Ei || Ei || Ei || Ei

· Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä

Monivuot. rahoitus-kehyksen otsake || Budjettikohta || Määrä-rahalaji || Rahoitusosuudet

Numero [Nimi…...….] || JM/EI-JM || EFTA-mailta || ehdokas­mailta || kolman­silta mailta || varainhoitoasetuksen 18 artiklan 1 kohdan aa alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet

|| [XX.YY.YY.YY] || || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI

3.2.        Arvioidut vaikutukset menoihin

3.2.1.     Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake: || 2 || Luonnonvarojen suojelu ja hoito

PO MARE || || || 2013[48] || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || vuosi n + 4 || vuosi n + 5 || vuosi n + 6 || vuosi n + 7 || vuosi n + 8 || vuosi n + 9 || YHTEENSÄ

Ÿ Toimintamäärärahat || || || || || || || || || || ||

11 04 01 || Sitoumukset || (1) || 6,400 || || || || || || || || || ||

Maksut || (2) || 5,950 || || || || || || || || || ||

11 07 02 || Sitoumukset || (1a) || 4,500 || || || || || || || || || ||

Maksut || (2a) || 3,500 || || || || || || || || || ||

11 08 01 || Sitoumukset || (1a) || 47,430 || || || || || || || || || ||

Maksut || (2a) || 25,200 || || || || || || || || || ||

11 08 02 || Sitoumukset || (1a) || 2,300 || || || || || || || || || ||

Maksut || (2a) || 2,300 || || || || || || || || || ||

11.08.05.01 || Sitoumukset || (1a) || 7,413 || || || || || || || || || ||

Maksut || (2a) || 7,413 || || || || || || || || || ||

11.08.05.02 || Sitoumukset || (1a) || 1,711 || || || || || || || || || ||

Maksut || (2a) || 2,711 || || || || || || || || || ||

Tiettyjen toimintaohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat[49] || || || || || || || || || || ||

|| || (3) || || || || || || || || || || ||

PO MARE:n määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || =1+1a +3 || 69,754 || || || || || || || || || ||

Maksut || =2+2a +3 || 47,074 || || || || || || || || || ||

Ÿ Toimintamäärärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || (4) || 69,754 || || || || || || || || || ||

Maksut || (5) || 47,074 || || || || || || || || || ||

Ÿ Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat YHTEENSÄ || (6) || || || || || || || || || || ||

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 2 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || =4+ 6 || 69,754 || || || || || || || || || ||

Maksut || =5+ 6 || 47,074 || || || || || || || || || ||

Jos ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia useampaan otsakkeeseen:

Ÿ Toimintamäärärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || (4) || 69,754 || || || || || || || || || ||

Maksut || (5) || 47,074 || || || || || || || || || ||

Ÿ Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat YHTEENSÄ || (6) || || || || || || || || || || ||

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–4 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ (viitemäärä) || Sitoumukset || =4+ 6 || || || || || || || || || || ||

Maksut || =5+ 6 || || || || || || || || || || ||

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake: || 5 || ”Hallintomenot”

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| || || 2013 || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || vuosi n + 4 || vuosi n + 5 || vuosi n + 6 || vuosi n + 7 || vuosi n + 8 || vuosi n + 9 || YHTEENSÄ

PO: ||

Ÿ Henkilöresurssit || 9,404 || || || || || || || || || ||

Ÿ Muut hallintomenot 11 01 02 11 || 0,210 || || || || || || || || || ||

PO YHTEENSÄ || Määrärahat || 9,614 || || || || || || || || || ||

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || (Sitoumukset yhteensä = maksut yhteensä) || 9,614 || || || || || || || || || ||

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| || || vuosi 2013[50] || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || vuosi n + 4 || vuosi n + 5 || vuosi n + 6 || vuosi n + 7 || vuosi n + 8 || vuosi n + 9 || YHTEENSÄ

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || 79,368 || || || || || || || || || ||

Maksut || 56,688 || || || || || || || || || ||

3.2.2.     Arvioidut vaikutukset toimintamäärärahoihin

– ¨  Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja.

– ý  Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti:

Maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Tavoitteet ja tuotokset ò || || || 2013 || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) || YHTEENSÄ

TUOTOKSET

Tyyppi[51] || Keski-määr. kustan-nukset || Lukumäärä || Kus–tannus || Lukumäärä || Kus–tannus || Lukumäärä || Kus–tannus || Lukumäärä || Kus–tannus || Lukumäärä || Kus–tannus || Lukumäärä || Kus–tannus || Lukumäärä || Kus–tannus || Luku-määrä yhteensä || Kustan­nukset yhteensä

ERITYISTAVOITE 1[52]… || Lisätään sidosryhmien osallistumista

Täysin toimivat alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat || lkm || 0,280 || 8 || 2,240 || || || || || || || || || || || || || ||

Uusi osio MARE-pääosaston verkko­sivuilla ja verkko­sivujen sisällön päivitys || lkm || 0,040 || 5 || 0,200 || || || || || || || || || || || || || ||

”Fisheries and Aquaculture in Europe”-lehden tuotanto ja jakelu 23:lla kielellä ( 5 kertaa vuodessa) || lkm || 0,114 || 5 || 0,580 || || || || || || || || || || || || || ||

Korkealaatuisten tietoaineistojen, ml. audio­visuaalinen aineisto, tuotanto ja jakelu medialle, yleisölle ja sidosryhmille. Tiedotus­kampanja ensisijaisista kysymyksistä, kuten YKP:n uudistuksesta. || lkm || 0,310 || 6 || 1,860 || || || || || || || || || || || || || ||

Monikielisten julkaisujen tuotanto ja jakelu. || lkm || 0,025 || 20 || 0,500 || || || || || || || || || || || || || ||

PO MARE:n osallistuminen messuille ja näyttelyihin. || lkm || 0,200 || 1 || 0,200 || || || || || || || || || || || || || ||

Euroopan meripäivän järjestäminen vuosittain toukokuussa. || lkm || 0,400 || 1 || 0,400 || || || || || || || || || || || || || ||

Yhteistä kalastus­politiikkaa ja yhdennettyä meripolitiikkaa käsittelevät konferenssit ja seminaarit esim. YKP:n uudistuksesta || lkm || 0,050 || 4 || 0,200 || || || || || || || || || || || || || ||

Muu (tiedotus­materiaali, logo sekä säilytys ja jakelu julkaisu­toimiston toimesta) || lkm || 0,110 || 2 || 0,220 || || || || || || || || || || || || || ||

Välisumma erityistavoite 1 || || 6,400 || || || || || || || || || || || || || ||

ERITYISTAVOITE 2 || Varmistetaan tieteellisen tiedon saatavuus

Tuetaan tiedonkeruun puitteiden toteutusta esim. koordinoimalla ja järjestämällä STECF:n toimintaa, pitämällä yllä asiaan liittyviä verkkosivustoja ja tukemalla Annual Economic Performance of Union fishing fleet­kertomuksen laadintaa komission ja yhteisen tutkimus­keskuksen välisen hallinnollisen järjestelyn puitteissa || Hallin­nolliset järjes­telyt || 1,400 || 1 || 1,400 || || || || || || || || || || || || || ||

Säännöllisesti annettavat lausunnot TACeja ja kiintiöitä koskevan asetuksen pohjalta hoidettavien kantojen tilasta sekä epäsäännöllisesti annettavat lausunnot, kuten monivuotisia suunnitelmia tai kalastuksen valvontasääntöjä koskevat arvioinnit komission ja ICES:n välisen yhteisymmärrys­pöytäkirjan yhteydessä || Muis­tio || 1,500 || 1 || 1,500 || || || || || || || || || || || || || ||

Asiantuntija­lausunnot kalakannoista biologisten, teknisten, taloudellisten ja ekosysteemiin liittyvien kysymysten kannalta STECF:n ja sen alaryhmien kokousten yhteydessä || Koko­usten lkm || 0,024 || 25 || 0,6 || || || || || || || || || || || || || ||

Tieteelliset lausunnot ja muut palvelut yhteisen kalastus­politiikan täytäntöön­panemiseksi Välimerellä || || 1,0 || 2 || 1,0 || || || || || || || || || || || || || ||

Välisumma erityistavoite 2 || || 4,500 || || || || || || || || || || || || || ||

ERITYISTAVOITE 3 || Nykyaikaistetaan ja tehostetaan valvontaa kaikkialla unionissa

IT-järjestelmät ja data-analyysi || || || N/A || 10,000 || || || || || || || || || || || || || ||

Jäljitettävyys­työkalut ja varusteet konetehon mittaamista varten || || || 1600 || 8,000 || || || || || || || || || || || || || ||

Pilottihankkeet (ml. CCTV vuodesta 2011 alkaen) || || || N/A || 2,000 || || || || || || || || || || || || || ||

Automaattisen paikannuksen laitteet – alusten satelliitti­paikannus­järjestelmät ja automaattiset tunnistus­järjestelmät (VMS/IAS) || || || 3000 || 3,800 || || || || || || || || || || || || || ||

Sähköiset aluspäiväkirjat aluksilla || || || 3300 || 7,400 || || || || || || || || || || || || || ||

Kalastuksen seuranta­keskuksen parannukset || || || 22 || 11,400 || || || || || || || || || || || || || ||

Investointi valvonta­kalustoon (mm. partio­alukset ja ilma-alukset) || || || N/A || 3,700 || || || || || || || || || || || || || ||

Valvonta­henkilöstölle tarkoitetut kurssit ja vaihto-ohjelmat || || || 30 || 0,600 || || || || || || || || || || || || || ||

Seminaarit tietoisuuden lisäämiseksi YKP:n sääntöjen täytäntöönpanon välttämättö­myydestä || || || 5 || 0,530 || || || || || || || || || || || || || ||

Välisumma erityistavoite 3 || || 47,430 || || || || || || || || || || || || || ||

ERITYISTAVOITE 4 || Tarkastetaan jäsenvaltioissa toteutettu valvonta- ja tarkastustoiminta

Jäsenvaltioiden valvonta­toiminnan seuranta - Matkat YKP:n sääntöjen soveltamisen valvomiseksi - Tarkastajien varusteet || || || 250 || 0,800 || || || || || || || || || || || || || ||

YKP:n sääntöjen täytäntöönpanon edistäminen - Kalastuksen­valvonnan asiantuntija­ryhmän kokoukset kalastuksen valvontaan liittyvistä kysymyksistä - Selvitykset || || || 30 || 0,400 || || || || || || || || || || || || || ||

IT-laitteet, ‑ohjelmat ja ‑tuki (data, tietojen ristiintarkistus, ylläpito, tietokantaan pääsy jne.) valvontaa varten || || || N/A || 1,100 || || || || || || || || || || || || || ||

Välisumma erityistavoite 4 || || 2,300 || || || || || || || || || || || || || ||

ERITYISTAVOITE 5 || Edistetään jäsenvaltioiden valvontatoimien parempaa koordinointia yhteisön kalastuksenvalvontaviraston kautta.

Palveluksessa oleva henkilöstö || || || N/A || 5,634 || || || || || || || || || || || || || ||

Muut henkilöstöön liittyvät menot || || || N/A || 0,440 || || || || || || || || || || || || || ||

Hallintomenot || || || N/A || 1,320 || || || || || || || || || || || || || ||

Valmiuksien kehittäminen || || || N/A || 0,720 || || || || || || || || || || || || || ||

Toiminnan koordinointi (ml. yhteiset käyttö­suunnitelmat) || || || N/A || 1,010 || || || || || || || || || || || || || ||

Välisumma erityistavoite 5 || || 9,124 || || || || || || || || || || || || || ||

KUSTANNUKSET YHTEENSÄ || || 69,754 || || || || || || || || || || || || || ||

3.2.3.     Arvioidut vaikutukset hallintomäärärahoihin

3.2.3.1.  Yhteenveto

– ¨ Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja.

– ý  Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti:

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| 2013 [53] || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) || YHTEENSÄ

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5 || || || || || || || ||

Henkilöresurssit || 9,404 || || || || || || ||

Muut hallintomenot || 0,210 || || || || || || ||

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5, välisumma || 9,614 || || || || || || ||

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät[54] || || || || || || || ||

Henkilöresurssit || || || || || || || ||

Muut hallintomenot || || || || || || || ||

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät, välisumma || || || || || || || ||

YHTEENSÄ || 9,614 || || || || || || ||

3.2.3.2.  Henkilöresurssien arvioitu tarve

– ¨  Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja.

– ý  Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti:

arvio kokonaislukuina (tai enintään yhden desimaalin tarkkuudella)

|| || 2013 || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6)

Ÿ Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt) ||

|| 11 01 01 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot) || 66 || || || || || ||

|| 11 01 01 02 (lähetystöt) || 0 || || || || || ||

|| 11 01 05 01 (suora tutkimustoiminta) || 0 || || || || || ||

|| 10 01 05 01 (suora tutkimustoiminta) || 0 || || || || || ||

|| Ÿ Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna)[55] ||

|| 11 01 02 01 (kokonaismäärärahoista katettavat sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || 14 || || || || || ||

|| 11 01 02 02 (lähetystöjen sopimussuhteiset ja paikalliset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö, nuoremmat asiantuntijat ja kansalliset asiantuntijat) || 0 || || || || || ||

|| 11 01 04 yy[56] || - päätoimipaikassa[57] || 0 || || || || || ||

|| - lähetystöissä || 0 || || || || || ||

|| 11 01 05 02 (epäsuora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || 0 || || || || || ||

|| 10 01 05 02 (suora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || 0 || || || || || ||

|| Muu budjettikohta (mikä?) || 0 || || || || || ||

|| YHTEENSÄ || 80 || || || || || ||

XX viittaa kyseessä olevaan toimintalohkoon eli talousarvion osastoon.

Henkilöresurssien tarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

Kuvaus henkilöstön tehtävistä:

Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt || edellä mainittujen toimintamäärärahojen sekä operatiivisten toimintojen hallinnointi vuoden 2013 osalta

Ulkopuolinen henkilöstö || edellä mainittujen toimintamäärärahojen sekä operatiivisten toimintojen hallinnointi vuoden 2013 osalta

3.2.4.     Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

– ý  Ehdotus/aloite on nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen mukainen.

– ¨  Ehdotus/aloite edellyttää rahoituskehyksen asianomaisen otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista.

Selvitys rahoitussuunnitelmaan tarvittavista muutoksista, mainittava myös kyseeseen tulevat budjettikohdat ja määrät

– ¨  Ehdotus/aloite edellyttää joustovälineen varojen käyttöön ottamista tai monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista.[58]

Selvitys tarvittavista toimenpiteistä, mainittava myös kyseeseen tulevat rahoituskehyksen otsakkeet, budjettikohdat ja määrät

3.2.5.     Ulkopuolisten tahojen osallistuminen rahoitukseen

– ý Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja.

– ¨ Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen osallistuu ulkopuolisia tahoja seuraavasti (arvio):

määrärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| vuosi n || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) || Yhteensä

Rahoitukseen osallistuva taho || || || || || || || ||

Yhteisrahoituksella katettavat määrärahat YHTEENSÄ || || || || || || || ||

3.3.        Arvioidut vaikutukset tuloihin

– ý  Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin.

– ¨  Ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia tuloihin seuraavasti:

– ¨             vaikutukset omiin varoihin

– ¨             vaikutukset sekalaisiin tuloihin

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Tulopuolen budjettikohta: || Käytettävissä olevat määrärahat kuluvana varainhoito­vuonna || Ehdotuksen/aloitteen vaikutus[59]

vuosi n || vuosi n + 1 || vuosi n + 2 || vuosi n + 3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6)

Momentti …. || || || || || || || ||

Vastaava(t) menopuolen budjettikohta (budjettikohdat) käyttötarkoitukseensa sidottujen sekalaisten tulojen tapauksessa:

Selvitys tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskentamenetelmästä

[1]               KOM(2009) 163 lopullinen, 22. huhtikuuta 2009.

[2]               EYVL L 125, 27.4.1998, s. 1.

[3]               EYVL L 17, 21.1.2000, s. 22.

[4]               EUVL L 349, 31.12.2005, s. 1.

[5]               EUVL L 223, 15.8.2006, s. 1.

[6]               EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11.

[7]               EUVL L 60, 5.3.2008, s. 1.

[8]               EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1.

[9]               EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1.

[10]             EUVL L 256, 3.8.2004, s. 17.

[11]             SEC(2010) 428 lopullinen, 16. huhtikuuta 2010.

[12]             Neuvoston asetus (EY) N:o 1954/2003 tiettyjä yhteisön kalastusalueita ja kalavaroja koskevan pyyntiponnistuksen hallinnoinnista, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 635/95 ja (EY) N:o 2027/95 kumoamisesta.

[13]             Laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008 sekä yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009.

[14]             EUVL

[15]             EUVL

[16]             EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

[17]             EYVL L 179, 23.6.1998, s. 1.

[18]             EYVL L 189, 3.7.1998, s. 14.

[19]             EYVL L 177, 16.7.1996, s. 24.

[20]             COP Decision X/2.

[21]             EU CO 7/10, 26 päivänä maaliskuuta 2010.

[22]             KOM(2011) 244.

[23]             EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.

[24]             Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka, KOM(2007) 575 lopullinen.

[25]             EYVL C 105, 7.5.1981, s. 1.

[26]             EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1.

[27]             EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.

[28]             EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.

[29]             KOM(2009) 162 lopullinen.

[30]             KOM(2010) 2020 lopullinen.

[31]             EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

[32]             EUVL L 256, 3.8.2004, s. 17.

[33]             EUVL L 60, 3.3.2008, s. 1.

[34]             EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11.

[35]             EYVL L 274, 25.9.1986, s. 1.

[36]             ICES:in (kansainvälinen merentutkimusneuvosto) alueet sellaisina kuin ne määritellään asetuksessa (EY) N:o 218/2009.

[37]             CECAF:in (Itäinen Keski-Atlantti tai FAO:n pääasiallinen kalastusalue 34) alueet siten kuin ne määritellään asetuksessa (EY) N:o 216/2009.

[38]             ABM: toimintoperusteinen johtaminen; ABB: toimintoperusteinen budjetointi.

[39]             Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 49 artiklan 6 kohdan a ja b alakohdassa.

[40]             KOM(2009) 163 lopullinen, 22 päivänä huhtikuuta 2009.

[41]             Ks. myös SEC(2010) 428 lopullinen, 16 päivänä huhtikuuta 2010: Synthesis of the Consultation on the Reform of the Common Fisheries Policy (yhteenveto yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskevasta kuulemisesta).

[42]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista.

[43]             Kuvaukset eri hallinnointitavoista ja viittaukset varainhoitoasetukseen ovat saatavilla budjettipääosaston verkkosivuilla osoitteessa http://www.cc.cec/budg/man/budgmanag/budgmanag_en.html

[44]             Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 185 artiklassa.

[45]             JM = jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat määrärahat.

[46]             EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto.

[47]             Ehdokasmaat ja soveltuvin osin Länsi-Balkanin mahdolliset ehdokasmaat.

[48]             Vuosi n on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi.

[49]             Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

[50]             Vuosi n on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi.

[51]             Tuotokset ovat tuloksena olevia tuotteita ja palveluja (esim. rahoitettujen opiskelijavaihtojen määrä tai rakennetut tiekilometrit).

[52]             Kuten kuvattu kohdassa 1.4.2 ”Erityistavoitteet”.

[53]             Vuosi n on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi.

[54]             Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

[55]             Sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö, nuoremmat asiantuntijat lähetystöissä, paikalliset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat.

[56]             Toimintamäärärahoista katettavan ulkopuolisen henkilöstön enimmäismäärä (entiset BA-budjettikohdat).

[57]             Etenkin rakennerahastot, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) ja Euroopan kalatalousrahasto.

[58]             Katso toimielinten sopimuksen 19 ja 24 kohta.

[59]             Perinteiset omat varat (tulli- ja sokerimaksut) on ilmoitettava nettomääräisinä eli bruttomäärästä on vähennettävä kantokuluja vastaava 25 prosentin osuus.