28.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 188/1

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9, 49 ja 56 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (1),

—

ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 päivätyn, palveludirektiivin täytäntöönpanon edistymistä koskevan komission muistion kilpailukykyneuvostolle,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti” (KOM(2010)0608),

—

ottaa huomioon komission puheenjohtajalle annetun raportin ”A new strategy for the single market”,

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0012/2011),

A.

ottaa huomioon, että palveludirektiivin tavoitteena on palvelujen sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen siten, että taataan samalla laadun ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden korkea taso,

B.

ottaa huomioon, että palveludirektiivi on Euroopan unionin kasvun väline ja että sen täytäntöönpanon on sisällyttävä Eurooppa 2020 -strategiaan ja sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin,

C.

ottaa huomioon, että palvelujen tarjoamisen vapaus on kirjattu perussopimuksiin,

D.

ottaa huomioon, että palveludirektiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on merkittävä haaste jäsenvaltioille, julkishallinnolle ja paikallisviranomaisille, kun otetaan huomioon siinä esitetyt sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat säännökset sekä keskitettyjen asiointipisteiden perustaminen palveluntarjoajien ja etenkin pk-yritysten auttamiseksi,

E.

ottaa huomioon, että palveludirektiivin vaikutusta talouteen, yrityksiin ja kansalaisiin voidaan arvioida vasta, kun se on täysimääräisesti ja asianmukaisesti saatettu osaksi EU:n kaikkien jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä,

F.

ottaa huomioon, että palveludirektiivin täytäntöönpanon laatu jäsenvaltioissa on aivan yhtä tärkeä seikka kuin täytäntöönpanolle asetettujen määräaikojen noudattaminen,

G.

ottaa huomioon, että palveludirektiivi auttaa huomattavasti itsenäisiä ammatinharjoittajia ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä erityisesti harjoittamaan liiketoimintaa, käynnistämään uutta liiketoimintaa ja palkkaamaan uutta henkilöstöä toisessa jäsenvaltiossa,

H.

toteaa, että palveludirektiivin kattaman toiminnan osuus on 40 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta ja työpaikoista ja että se on siksi talouskasvun ja työttömyyden torjunnan kannalta ratkaisevan tärkeä sektori; toteaa, että palveludirektiivin tavoitteena on vapauttaa se valtava taloudellinen ja työpaikkojen luomiseen liittyvä potentiaali, joka piilee Euroopan palvelujen sisämarkkinoilla; toteaa, että palveluihin liittyvän potentiaalin osuus on arviolta 0,6–1,5 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta; toteaa lisäksi, että palveludirektiivillä pyritään saavuttamaan SEUT-sopimuksen 3 artiklassa mainitut tavoitteet,

I.

ottaa huomioon, että dynaamisempi ja työvoimavaltaisempi palveluala voisi auttaa ylläpitämään kasvua,

1.

muistuttaa, että palveludirektiivistä on käyty ennennäkemätöntä julkista ja poliittista keskustelua ja että Euroopan parlamentti on ollut kyseisessä keskustelussa avainroolissa; katsoo näin ollen, että Euroopan parlamentin olisi seurattava tehokkaasti sitä, miten jäsenvaltiot panevat kyseisen direktiivin täytäntöön; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille säännöllisesti edistymisestä direktiivin saattamisessa osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä;

2.

painottaa, että palveludirektiivi on olennainen askel kohti palvelujen todellisten sisämarkkinoiden toteutumista, jonka myötä yritysten ja erityisesti pk-yritysten pitäisi voida tarjota kansalaisille parempia palveluja kilpailukykyiseen hintaan koko sisämarkkinoiden alueella; katsoo kuitenkin, että sen jälkeen kun palveludirektiivi on saatettu täysin osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, on ratkaisevan tärkeää arvioida kattavasti direktiivin vaikutukset;

3.

pitää myönteisenä sitä, että palveludirektiivin täytäntöönpano saa aikaan kaikissa jäsenvaltioissa ennennäkemätöntä uudenaikaistamisen dynamiikkaa, joka ilmenee käytännössä uusina työ- ja arviointimenetelminä; korostaa työmarkkinaosapuolten ja ammattijärjestöjen keskeistä roolia direktiivin saattamisessa osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä; kehottaa komissiota ottamaan ammattijärjestöt täysimääräisesti mukaan keskinäisen arvioinnin vaiheeseen;

4.

panee merkille, että useimmat jäsenvaltiot ovat valinneet direktiivin saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä horisontaalisen lainsäädännön muodossa; toteaa kuitenkin, että se, missä muodossa direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, riippuu jäsenvaltioiden sisäisten järjestelyjen erityispiirteistä; kehottaakin kyseisiä jäsenvaltioita varmistamaan laajemman avoimuuden etenkin parantamalla kansallisten parlamenttien osallistumista vastaavuustaulukkojen tuottamiseen;

5.

muistuttaa, että useimpien jäsenvaltioiden ei pitäisi ajatella palveludirektiivin täytäntöönpanoa pelkkänä menettelynä, jossa mekaanisesti ja horisontaalisesti poistetaan erityisiä säännöksiä ja määräyksiä, vaan sen sijaan mahdollisuutena saattaa lainsäädäntöä ajan tasalle ja yksinkertaistaa sitä sekä järjestää palvelutaloutta merkittävästi uudelleen ottamalla samalla huomioon yleisen edun suojaamisen tavoitteet, kuten itse direktiivissä säädetään;

6.

katsoo, että on varmistettava, että palveludirektiivi pannaan kaikissa jäsenvaltioissa täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti täytäntöön sekä oikeudellisesti että toiminnallisesti, jotta palveluntarjoajat saavat täyden hyödyn palveludirektiivistä;

7.

pyytää komissiota valvomaan tarkasti direktiivin täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa sekä laatimaan säännöllisiä selontekoja täytäntöönpanosta; katsoo, että näissä selonteoissa olisi otettava huomioon direktiivin todelliset keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutukset työllisyyteen EU:ssa;

8.

toivoo, että palveludirektiivillä olisi todellinen myönteinen vaikutus ihmisarvoisten, kestävien ja tasokkaiden työpaikkojen luomiseen ja tarjottavien palvelujen laadun ja turvallisuuden parantamiseen;

9.

arvostaa palveludirektiivin tarjoamia mahdollisuuksia jatkaa EU:n talouden yhdentämistä ja sisämarkkinoiden kehittämistä siten, että edistetään taloudellista hyvinvointia ja kilpailukykyä sekä myötävaikutetaan työllisyyteen ja työpaikkojen luomiseen, sillä palvelujen osuus BKT:stä ja työllisyydestä EU:ssa on merkittävä; katsoo, että koheesio- ja aluepolitiikan tavoitteiden saavuttamisen tärkeä edellytys on, että direktiivi pannaan nopeasti ja säännösten mukaisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, ja että täytäntöönpano voi lujittaa sisämarkkinoiden ja koheesiopolitiikan välistä molemminpuolisesti vahvistavaa suhdetta sekä myötävaikuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen ja samalla auttaa poistamaan palvelualan sisämarkkinoiden nykyisen väsähtäneisyyden;

10.

toivoo, että direktiivin tavoitteita voidaan alkaa saavuttaa lähitulevaisuudessa ja että koko EU ja sen alueet voivat saada hyötyä, mikä edistää todellista taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

11.

pyytää komissiota valvomaan direktiivin vaikutusta alueilla tehokkaasti ja arvioimaan sitä alusta pitäen sekä varmistamaan kaikkien tämän direktiivin täytäntöönpanoon liittyvien toimintalinjojen tehokkaan yhteensovittamisen; kehottaa komissiota tukemaan alue- ja paikallisviranomaisille suunnattua tiedotuskampanjaa tämän direktiivin täytäntöönpanosta, jotta sen tavoitteet kyetään saavuttamaan helpommin;

12.

odottaa direktiivin voivan todella vähentää hallinnollista rasitusta ja oikeudellista epävarmuutta, erityisesti pk-yritysten kohdalla, joita valtaosa palvelualan yrityksistä on; katsoo, että hallinnollisen rasituksen vähentäminen helpottaa myös lisäpalvelujen kehittämistä maaseudulla sekä syrjäisillä ja syrjäisimmillä alueilla;

13.

kannattaa kansallisten strategioiden toteuttamista innovoivien pk-yritysten tukemiseksi, sillä talous- ja rahoituskriisi vaikuttaa niihin voimakkaimmin;

14.

katsoo, että sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien kansallisten lainsäädäntöjen arviointimenettely on yksi direktiivin tukipilareista; toteaa, että arviointimenettelyn avulla on voitava uudenaikaistaa lupajärjestelmiä ja sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyviä vaatimuksia palvelujen rajatylittävän tarjoamisen helpottamiseksi;

15.

on vakuuttunut, että keskinäinen arviointi myötävaikuttaa merkittävästi sisämarkkinasääntöjen laatuun ja tehokkuuteen siinä mielessä, että täytäntöönpanon järjestelmällinen arviointi ja siihen liittyvä täytäntöönpanon valvonta edellyttävät, että kansalliset viranomaiset kiinnittävät huomiota unionin vaatimuksiin ja niiden täytäntöönpanoon kansallisella tasolla;

16.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä palveluiden sisämarkkinoiden kehittämiseksi edelleen direktiivissä säädetyn keskinäisen arviointimenettelyn perusteella, jota jäsenvaltiot ovat parhaillaan toteuttamassa;

17.

muistuttaa, että jäsenvaltiot voivat pitää voimassa omat lupajärjestelmänsä ja tietyt vaatimukset vain, jos ne ovat selvästi tarpeellisia, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä; korostaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltiot ovat säilyttäneet joitakin lupajärjestelmiä tekemällä niistä helpompia noudattaa ja avoimempia palveluntarjoajien kannalta; pitää valitettavana, että jotkin jäsenvaltiot eivät ole olleet kunnianhimoisempia ja käyttäneet täysin hyväkseen palveludirektiivin tarjoamia mahdollisuuksia hallinnon ja sääntelyn yksinkertaistamiseen;

18.

korostaa ammattipätevyyden tunnustamisessa ilmenneitä ongelmia etenkin terveydenhuollon alalla; muistuttaa, ettei palveludirektiiviä voida soveltaa säännöksiin, jotka on jo katettu alakohtaisissa direktiiveissä; kehottaa komissiota selventämään tätä tilannetta ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin tarkistamisen yhteydessä;

19.

muistuttaa sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tilapäistä tarjoamista toisessa jäsenvaltiossa koskevien säännösten erityisluonteesta; kehottaa komissiota ottamaan arvioinnissaan täysimääräisesti huomioon niiden erityisluonteen;

20.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lopettamaan kuluttajiin heidän kansallisuutensa tai asuinosoitteensa perusteella kohdistetun perusteettoman syrjinnän, varmistamaan palveludirektiivin 20 artiklan 2 kohdan tehokkaan täytäntöönpanon ja sen, että kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet varmistavat niiden kansallisten säännösten asianmukaisen soveltamisen, joilla kyseinen syrjimättömyyttä koskeva määräys pannaan täytäntöön jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä; muistuttaa, että 20 artiklan 2 kohdan tarkoituksena ei ole estää yleisistä olosuhteista johtuvaa erilaista kohtelua, joka perustuu objektiivisiin näkökohtiin, kuten välimatkan pituuteen tai siihen, että kustannukset ovat korkeammat, kun palvelujen vastaanottaja on toisessa jäsenvaltiossa;

21.

korostaa, että direktiivin puitteissa käynnistetty arviointimenettely merkitsee kansallisille hallinnoille huomattavaa työmäärää ja että tämä työtaakka on otettava huomioon sen arvioinnissa, miten direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä;

22.

panee merkille jäsenvaltioiden toimet keskinäisen arviointimenettelyn toteuttamiseksi; katsoo, että arviointiprosessi on tärkeä väline määritettäessä, missä vaiheessa jäsenvaltiot ovat kyseisen direktiivin täytäntöönpanossa; katsoo, ettei menettely ole vielä edennyt siinä määrin, että sen tehokkuutta voitaisiin arvioida; korostaa, että menettelyn avulla pitäisi voida tarkistaa, vastaavatko jäsenvaltioissa voimassa olevat säännöt sisämarkkinoiden vaatimuksia, ja varmistaa, etteivät ne luo uusia esteitä; toivoo, että komissio tutkii tarkasti tähän uuteen menettelyyn sisältyviä mahdollisuuksia sisämarkkinoiden toimenpidepaketin yhteydessä;

23.

pahoittelee sitä, ettei Euroopan parlamenttia ja kansallisia parlamentteja ole otettu enemmän mukaan keskinäiseen arviointimenettelyyn;

24.

kehottaa komissiota määrittämään, mitkä ammatit ja alat ovat ongelmallisia rajojen yli tapahtuvan palvelujen tarjonnan kannalta, ja arvioimaan perusteellisesti sovellettavan lainsäädännön ja syyt, joista ongelmat johtuvat;

25.

katsoo, että keskitettyjen asiointipisteiden käyttöönotto kuuluu olennaisena osana direktiivin tehokkaaseen täytäntöönpanoon; tunnustaa, että direktiivi edellyttää huomattavia ponnisteluja jäsenvaltioilta niin taloudellisesti, teknisesti kuin järjestelyjenkin kannalta; painottaa olevan tarpeen ottaa työmarkkinaosapuolet ja elinkeinoelämän järjestöt mukaan kyseiseen prosessiin;

26.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään keskitetyistä asiointipisteistä portaaleja, jotka tarjoavat kattavasti sähköisiä viranomaispalveluita palveluntarjoajille, jotka haluavat perustaa yrityksen tai tarjota rajatylittäviä palveluita; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan edelleen keskitettyjen asiointipisteiden helppokäyttöisyyttä muun muassa siten, että menettelyt on mahdollista hoitaa sähköisesti ja ilman henkilökohtaista asiointia asiointipisteessä, sekä parantamaan käyttäjille ja etenkin pk-yrityksille tarjottavien tietojen ja menettelyjen laatua ja tarkoituksenmukaisuutta, mukaan lukien tiedotus ja mahdollisuus hoitaa kaikki palveluntarjoajan kannalta merkitykselliset jäsenvaltioiden työ- ja vero-oikeuteen liittyvät hallinnolliset menettelyt, kuten arvonlisäveroon ja sosiaaliturvaan liittyvät menettelyt; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että kaikki keskitettyjen asiointipisteiden tarjoamat tiedot ovat saatavilla myös muilla kuin kansallisilla kielillä ja että erityisesti naapurimaiden kielet otetaan huomioon;

27.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään sitä, että menettelyt voidaan hoitaa sähköisesti ja että kaikki asiaankuuluvat lomakkeet käännetään; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan keskitettyjen asiointipisteiden käyttäjille palveluita, joiden avulla nämä voivat seurata käynnissä olevien menettelyjen etenemistä;

28.

toteaa, että keskitetyillä asiointipisteillä on ollut ongelmia henkilöllisyyden todistamiseen, sähköisten allekirjoitusten käyttöön ja alkuperäisten asiakirjojen tai oikeaksi todistettujen jäljennösten toimittamiseen liittyvissä asioissa etenkin rajojen yli toimittaessa; pyytää komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla ongelmat saataisiin ratkaistua, jotta pk-yritykset saisivat hyötyä sisämarkkinoista ja välttyisivät oikeudellisilta ja teknisiltä epävarmuustekijöiltä;

29.

korostaa, että käyttäjäystävällisyyden kannalta on erityisen tärkeää selventää, mitkä vaatimukset koskevat yrityksen pysyvää perustamista ja mitkä puolestaan tilapäistä rajat ylittävää palvelujen tarjontaa;

30.

pahoittelee sitä, että keskitettyjen asiointipisteiden tarjoama neuvonta ei vielä tavoita mahdollisia palveluntarjoajia ja että se, miten keskitettyihin asiointipisteisiin otetaan yhteyttä, ei ole laajalti tiedossa; kehottaa komissiota osoittamaan vuoden 2012 talousarvioesityksessä riittävästi määrärahoja, jotta keskitettyjä asiointipisteitä tehdään kampanjan avulla laajalti tunnetuksi koko unionissa, jotta yleisö saisi tietoa mahdollisuuksista, joita ne tarjoavat palveluntarjoajille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa käynnistämään pikaisesti tarkasti kohdennettuja edistämis-, tiedotus- ja koulutuskampanjoja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään eu-go-verkkotunnuksen näkyvyyttä ja tunnistettavuutta ja esittämään esimerkkejä keskitettyjä asiointipisteitä käyttävistä yrityksistä ja siitä, mitä etua palvelusta on niille ollut;

31.

katsoo, että asiointipisteiden parantamisen ja kehittämisen kannalta on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot käyvät vuoropuhelua ja vaihtavat parhaita käytäntöjä keskenään; korostaa, että niiden jäsenvaltioiden, joissa joko ei ole vielä tällaisia asiointipisteitä tai joissa ne eivät toimi asianmukaisesti, on kiireellisesti ryhdyttävä toimiin; kehottaa useimpia jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, joilla pyritään varmistamaan, että kaikki tarvittavat menettelyt on mahdollista hoitaa asianmukaisesti keskitettyjen asiointipisteiden kautta;

32.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että keskitettyjen asiointipisteiden kansallisilla verkkosivustoilla julkaistaan palveluntarjoajia koskevat uudet tiedonantovelvoitteet kuluttajien edun varmistamiseksi;

33.

pyytää jäsenvaltioita säännöllisesti antamaan komissiolle keskitettyjen asiointipisteiden toiminnan ja niiden kansallisesti ja EU:n tasolla aikaansaaman vaikutuksen arvioimiseksi tarvittavat vertailtavissa olevat tilastotiedot etenkin rajatylittävien palvelujen osalta; kehottaa komissiota vahvistamaan selkeät keskitettyjen asiointipisteiden arviointikriteerit; katsoo, että näiden kriteerien olisi perustuttava sekä määrällisiin että laadullisiin indikaattoreihin;

34.

toteaa, että joidenkin jäsenvaltioiden on ratkaistava eräitä oikeudellisia ja teknisiä seikkoja, jotta keskitettyjen asiointipisteiden käyttäminen rajojen yli olisi mahdollista; kehottaa näitä jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet ja kiinnittämään erityistä huomiota sähköisten allekirjoitusten tunnustamiseen; kehottaa komissiota toimimaan sinnikkäästi sähköisten menettelyjen yhteentoimivuuden ja vastavuoroisen tunnustamisen edistämiseksi ja toteuttamaan tarvittavat tukitoimenpiteet, joilla helpotetaan rajojen yli tapahtuvaa keskitettyjen asiointipisteiden käyttöä; suosittelee, että komissio tarjoaa palveluntarjoajille kaikilla unionin virallisilla kielillä suoran sähköisen linkin jäsenvaltioiden keskitettyihin asiointipisteisiin;

35.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään ponnistelujaan keskitettyjen asiointipisteiden täyden sähköisen yhteentoimivuuden varmistamiseksi; korostaa tämän yhteyttä sisämarkkinoiden toimenpidepaketin ehdotukseen nro 22, joka koskee sähköisiä allekirjoituksia sekä sähköistä varmentamista ja tunnistamista;

36.

muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat velvollisia arvioimaan riskit varmistaakseen, että yritysten ei ole liian vaivalloista hoitaa menettelyjä sähköisesti; kehottaa komissiota arvioimaan yritysten mahdollisuuksia käyttää omia kansallisia sähköisiä tunnistamis- tai varmentamismenetelmiään, jos ne käyttävät muissa jäsenvaltioissa olevia keskitettyjä asiointipisteitä;

37.

katsoo, että koska lainsäädäntö on monimutkaista, jokaisella kansalaisella on oltava mahdollisuus pyytää neuvoa asiasta vastaavilta viranomaisilta saadakseen tarkat vastaukset kysymyksiinsä; katsoo, että hallinnollisten ennakkopäätösten määritelmää olisi siksi kehitettävä työlainsäädännön alalla sekä sosiaaliturvan alalla oikeudellisen epävarmuuden välttämiseksi; katsoo lisäksi, että tehdyt päätökset olisi avoimuuden takaamiseksi julkaistava;

38.

muistuttaa hallinnollista yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa koskevien säännösten tärkeydestä; katsoo, että kyseisten säännösten täytäntöönpano on edellytys tehokkaan valvonnan kohdistamiselle palveluntarjoajiin ja laadultaan ja turvallisuudeltaan korkeatasoisten palvelujen varmistamiselle Euroopan unionissa;

39.

pitää myönteisenä sitä, että yhä useammat palvelujen valvonnasta vastaavat kansalliset viranomaiset ovat kirjautuneet sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmään, mikä mahdollistaa suoran, nopean ja tehokkaan tietojenvaihdon; katsoo, että sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää voidaan käyttää myös muiden asiaankuuluvien direktiivien yhteydessä;

40.

katsoo, että koska sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä ja keskitetyt asiointipisteet edellyttävät suuressa määrin hallinnollista yhteistyötä kaikkien osallistuvien viranomaisten välillä, ne voivat tasoittaa tietä yhteentoimivuuden ja verkottumisen lisäämiselle kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla koko EU:ssa; toteaa, että niiden toimintaa koskevia sääntöjä ja menettelyjä vahvistettaessa on sovellettava tiettyä joustavuutta, jotta EU:n alueellisista eroista johtuvat vaatimukset voidaan ottaa huomioon, ja että tässä tarkoituksessa kaikki toimet on hyväksyttävä kumppanuuden hengessä ja paikallis- ja aluetasolla käytävän aidon vuoropuhelun perusteella;

41.

pitää jäsenvaltioiden viranomaisten muodostaman eurooppalaisen verkon puitteissa tehtävän yhteistyön ja palveluntarjoajien luotettavuutta koskevan keskinäisen tiedonvaihdon järjestämistä hyödyllisenä, jotta rajatylittävän toiminnan lisävalvontaa voidaan karsia;

42.

korostaa tarvetta kehittää koulutustoimintaa palvelujen valvonnasta vastaaville kansallisten ja aluehallintojen virkamiehille; toteaa, että jäsenvaltiot ovat jo pyrkineet parantamaan tilannetta tältä osin, ja kehottaa niitä lujittamaan edelleen sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää koskevia kansallisia verkostoja seuraamalla jatkuvasti niiden toimintaa käytännössä ja huolehtimalla riittävästä koulutuksesta; muistuttaa, että sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmään on investoitava riittävästi yhteisön tasolla, jotta se voisi menestyä jatkossakin; kehottaa komissiota näin ollen perustamaan tätä tarkoitusta varten monivuotisen ohjelman ja ottamaan käyttöön sen sujuvuuden takaamiseksi tarvittavat resurssit;

43.

katsoo, että hallintomenettelyjä on tehostettava; pitää tässä yhteydessä tarkoituksenmukaisena, että keskitetyt asiointipisteet tekevät tiivistä yhteistyötä, jotta voidaan vaihtaa kokemuksia rajatylittävien palvelujen tarjoamisesta Euroopan eri alueilla;

44.

muistuttaa, että direktiivistä on suljettu pois useita aloja, erityisesti yleisiin muihin kuin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut, terveydenhoitopalvelut ja suurin osa sosiaalipalveluista; toteaa, että direktiiviä ei sovelleta työlainsäädännössä eikä se myöskään vaikuta jäsenvaltioiden lainsäädäntöihin sosiaaliturvan alalla;

45.

panee merkille joissakin jäsenvaltioissa käydyn keskustelun direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jätetyistä palveluista; panee merkille, että suurimmalla osalla jäsenvaltioista ei ollut merkittäviä ongelmia palveludirektiivin soveltamisalan suhteen niiden pannessa sitä täytäntöön; muistuttaa, että kyseiset palvelut on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle niiden erityisluonteisuuden vuoksi ja että niitä varten on joissakin tapauksissa ehkä laadittava alakohtainen yhteisön lainsäädäntökehys; panee merkille, että komission tiedonannossa sisämarkkinoiden toimenpidepaketista sitoudutaan antamaan vuonna 2011 täydentävä toimenpidepaketti yleistä etua koskevista palveluista;

46.

kehottaa valvomaan direktiivissä säädettyjen rajoitusten soveltamista yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen kohdalla asianmukaisesti ja perusteellisesti sekä kunnioittamaan jäsenvaltioiden kanssa tehtyä toimivaltuuksien jakoa; muistuttaa, että tällä direktiivillä ei puututa jäsenvaltioiden oikeuteen vahvistaa Euroopan unionin lainsäädännön mukaisesti, mitä palveluja ne pitävät yleistä taloudellista etua koskevina palveluina, miten ne järjestetään ja rahoitetaan valtiontukia koskevien säännösten mukaisesti ja millaisia erityisvelvoitteita niille olisi asetettava;

47.

edellyttää, että paikallista itsehallintoa koskevaan keskeiseen periaatteeseen kiinnitetään enemmän huomiota palveludirektiiviä täytäntöön pantaessa ja että yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen yhteydessä vältetään mahdollisimman pitkälle byrokraattista hallinnollista rasitusta ja päätösvallan rajoittamista paikallistasolla;

48.

katsoo, että palvelujen sisämarkkinoiden loppuunsaattamiseksi tarvittavat lisätoimenpiteet on sisällytettävä täysimääräisesti sisämarkkinoiden toimenpidepaketista käytävään keskusteluun;

49.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.