25.8.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 248/1

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Koheesiopolitiikan rooli ja painopisteet EU 2020 -strategiassa” (puheenjohtajavaltio Unkarin pyytämä valmisteleva lausunto)

2011/C 248/01

Esittelijä: Etele BARÁTH

Euroopan unionin neuvoston silloisen tulevan puheenjohtajavaltion Unkarin pysyvä EU-edustaja Péter GYÖRKÖS pyysi 15. marraskuuta 2010 Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon aiheesta

Koheesiopolitiikan rooli ja painopisteet EU 2020 -strategiassa.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 31. toukokuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. kesäkuuta 2011 pitämässään 472. täysistunnossa (kesäkuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 141 puolesta ja 9 vastaan 22:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Suositukset ja huomiot

1.1   Suositukset

1.1.1   ETSK katsoo, että Euroopan unionin reagointi kriisiin sekä Eurooppa 2020 -strategian periaatteet ja tavoitteet sekä lippulaivahankkeet johdattavat oikeaan suuntaan ja toteutetut toimenpiteet ja ehdotetut välineet antavat aihetta optimismiin. Strategiassa – sekä Euro Plus -sopimuksessa – keskitytään tarvittaviin välttämättömiin laadullisiin muutoksiin ja kasvupotentiaalin osatekijöihin.

1.1.2   EU:n yhdentyminen syvenee ja lujittuu koko ajan. ETSK katsoo, että jos Euroopan unioni ja jäsenvaltiot haluavat vahvistaa yhdentymistä, niiden on tehtävä vuoteen 2020 mennessä etenkin laatua koskevia uusia ratkaisevia muutoksia toimielimiin ja instituutioihin sekä oikeus- ja rahoitusjärjestelmiin. Tämä edellyttää samalla kertaa kestävää (pitkän aikavälin) vakautta, kilpailukyvyn (kasvupotentiaalin) parantamista ja koheesion (taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden) vahvistumista.

1.1.3   ETSK on korostanut useissa lausunnoissa, että koheesiopolitiikka on unionin historiallinen arvo ja että sen kolme tavoitetta eli lähentyminen, alueellisen kilpailukyvyn parantaminen työpaikkojen luomisen avulla ja alueellisen yhteistyön tiivistäminen on säilytettävä ja niitä on vahvistettava. Muita heikommin kehittyneiden Euroopan maiden ja alueiden onkin lisättävä investointeja infrastruktuureihin ja muunlaiseen kasvupotentiaalin vauhdittamisen kannalta olennaiseen pääomaan.

1.1.4   Vaikka ETSK on vakuuttunut, että koheesiopolitiikan tukemiseen tarkoitetuilla varoilla on saatu aikaan laajalti hyviä tuloksia, se katsoo kuitenkin, että koheesiorahoitusta voidaan ja pitää muuttaa ja kehittää edelleen ja että erityisesti rahoituksen ja määrärahojen käytön tehokkuutta ja toimivuutta voitaisiin parantaa. Koheesiopolitiikan ja Eurooppa 2020 -strategian välineet on yhdenmukaistettava, jottei erojen kiinnikuromiseen tähtäävää EU:n politiikkaa pilata.

1.1.5   ETSK suosittaa, että tarkasteltaessa uudelleen koheesiopolitiikan nykyisiä tavoitteita ja välineitä samalla tutkittaisiin mahdollisuutta muuttaa niitä siten, että ne vastaavat Eurooppa 2020 -strategian näkökohtia seuraavasti:

1.1.5.1   Koheesiopolitiikan nykyiset tavoitteet ja välineet

Koheesiopolitiikka
Tavoitteet	Rakennerahastot ja välineet
Lähentyminen / kestävä kasvu	EAKR	ESR	Koheesiorahasto
Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys	EAKR	ESR
Euroopan alueellinen yhteistyö	EAKR

1.1.5.2   Eurooppa 2020 -strategia: kolme toisiinsa liittyvää painopistealaa

a)	Älykäs kasvu: osaamiseen ja innovointiin perustuvan talouden kehittäminen

b)	Kestävä kasvu: tehokkaamman, ympäristöystävällisemmän ja kilpailukykyisemmän talouden edistäminen

c)	Osallistava kasvu: sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta lisäävän korkean työllisyyden talouden edistäminen

1.1.5.3   ETSK ehdottaa, että koheesiopolitiikassa on painotettava selkeästi yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja solidaarisuuteen liittyviä tavoitteita sekä rakennerahastojen käyttöä investointitarkoituksessa tiiviissä yhteistyössä unionin muiden rahastojen kanssa. Muutoin Eurooppa 2020 -strategian suuntautuminen kohti voimakasta talouskasvua, jota sinällään on tuettava, voi sysätä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden taka-alalle.

1.1.5.4   Jos rakennerahastojen kilpailukykyyn ja kasvuun liittyvien tavoitteiden järjestystä muutettaisiin ja nk. monirahasto- käsitteen sallittaisiin päästä vallalle, Eurooppa 2020 -strategian ja koheesiopolitiikan tavoitteet sopisivat keskenään melko hyvin yhteen ja EU:n rakennerahastoilla voitaisiin edistää tehokkaammin alueellisen kilpailukyvyn parantumista.

EU 2020 -strategia		Koheesiopolitiikka (Uudistettu rakenne)
Tavoitteet/välineet	Lippulaivahankkeet	Tavoitteet/ välineet	Rakennerahastot ja välineet
Älykäs kasvu	”Euroopan digitaalistrategia”, ”Innovaatiounioni”, ”Nuoret liikkeellä”	Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys
Tutkimus/innovointi, koulutus, digitaaliyhteiskunta		Kilpailukyvyn lisääminen / houkuttelevuuden lisääminen, inhimillisten voimavarojen kehittäminen / koulutus jne. Innovointi / osaamiseen perustuva yhteiskunta
Kestävä kasvu	”Resurssitehokas Eurooppa”, ”Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka”	Lähentyminen
Ympäristöystävälliset energialähteet / ympäristön huomioon ottava yhteiskunta, verkostojen kehittäminen, pienyritykset		Ympäristön ja infrastruktuurin kehittäminen kasvupohjien aikaansaamiseksi, institutionaalisten valmiuksien kehittäminen
Osallistava kasvu	”;Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma”;, ”;Euroopan köyhyydentorjuntafoorumi”;	Euroopan alueellinen yhteistyö
Tasa-arvoinen hyötyminen / enemmän laadukkaampia työpaikkoja		Paikallinen, alueellinen ja makroalueellinen yhteistyö

1.1.6   ETSK toteaa, että edellä ehdotettu rakenteellinen yhdenmukaistaminen edellyttää perusteellisia muutoksia ja keskittämistä yksityiskohtaisten tavoitteiden määritelmän osalta: on muun muassa vahvistettava kilpailukyvyn alan täydentävät tavoitteet ja laajennettava alueellista yhteistyötä makroalueellisen toiminnan tueksi. Mikäli EU 2020 -strategiaa ja koheesiorahastoa ei voida yhdistää suoraan toisiinsa, niiden tavoitteet ja välineet sekä politiikkojen tehokas täytäntöönpano saattavat heikentyä huomattavasti.

1.1.7   Tällainen rakenteellinen yhdenmukaistaminen voisi toteutua, jos yhteenkuuluvuus ja koheesiopolitiikka sanan laajassa merkityksessä tunnustettaisiin EU:ssa niin, että yhdenvertaisuus nousisi ensisijaiseen asemaan yhdessä kilpailukyvyn kanssa. Tämän pitäisi näkyä myös siinä, miten varoja jaetaan näihin kahteen painopisteeseen. Kyse ei ole kuitenkaan vain taloudellisten varojen turvaamisesta jatkossakin koheesiopolitiikan tavoitteille, vaan koheesiopolitiikan varat on myös käytettävä tehokkaammin.

1.1.7.1   ETSK kehottaa tekemään välittömästi parannuksia ehdotuksiin, jotka koskevat etukäteis- ja jälkikäteisvaatimuksia unionin koheesiopolitiikan tehokkuuden ja toimivuuden valvomiseksi. Tällä järjestelmällä ei pitäisi kuitenkaan pilata koheesiopolitiikan kaikkien välineiden yksinkertaistamista; sillä olisi päinvastoin alennettava täytäntöönpanokustannuksia ja parannettava ennustettavuutta. ETSK toivoo, että instituutioihin ja hallintoon tehtävät muutokset tekevät järjestelmästä yksinkertaisemman ja entistä tehokkaamman. On kehitettävä malli, jolla voidaan arvioida Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden, kansallisten uudistusohjelmien ja koheesiopolitiikan toteuttamisen välistä vuorovaikutusta tukea saavien maiden ja alueiden erityispiirteiden pohjalta.

1.1.8   ETSK on samaa mieltä siitä, että kaikkien unionin politiikkojen on palveltava Eurooppa 2020 -strategian onnistumista. EU:n talousarvion kokonaistarkastelua koskevassa tiedonannossa ehdotetaan koheesiopolitiikan uutta strategista ohjelmasuunnittelua. ETSK hyväksyy täysin Euroopan komission aikomuksen laatia yhteinen strategiakehys, jolla Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet ja päämäärät saadaan muutettua ensisijaisiksi investoinneiksi. Kehys kattaisi kaikki EU-rahastot ja kokoaisi lisäksi yhteen kaikki muut EU:n rahoitusvälineet.

1.1.9   ETSK toteaa jälleen kerran, että Euroopan sosiaalirahastosta olisi tuettava inhimillisiin voimavaroihin investointiin keskittyvänä EU:n välineenä Eurooppa 2020 -strategian kaikkia kolmea painopistealaa eli älykästä kasvua, kestävää kasvua ja osallistavaa kasvua. Työllisyys, peruskoulutus ja ammatillinen koulutus, aktiivinen osallistaminen ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia edistävä politiikka ovat tässä avainasemassa.

1.1.10   ETSK:n mielestä vahvistettujen tavoitteiden toteutus edellyttää ESR:n institutionaalisen rakenteen lujittamista ja sen tehokkuuden parantamista hallintotaakkaa kasvattamatta. On tärkeää, että ESR:lla pyritään ensisijaisesti parantamaan erityisen epäedullisessa asemassa olevien väestöryhmien (esim. maahanmuuttajat, vähemmistöryhmät, vammaiset tai romaniväestö) tilannetta ja takaamaan olosuhteet näiden ryhmien yhteiskuntaan osallistumisen turvaamiseksi.

1.1.11   ETSK huomauttaa, että EU:n eri koheesiopoliittisista rahastoista ja EU 2020 -välineistä rahoitettujen politiikkojen yhteensovittaminen saattaa vaikuttaa niiden alkuperäisiin tavoitteisiin sekä aluekokonaisuuteen, mikä voi muuttaa politiikkoja; niiden täytäntöönpanon aikana saattaa ilmetä uusia olennaisia näkökohtia. On otettava käyttöön uusiutuvia suunnittelun, hallinnoinnin ja valvonnan mekanismeja. Uusiutuvan prosessin keskeinen käsite on, että kumppanuussopimuksen puitteissa on määriteltävä sekä kehittämisvalmistelut että koko täytäntöönpanoprosessi tehokkuudelle asetettuine ehtoineen ja mittausmekanismeineen; osapuolten on kuitenkin oltava myös valmiit hyväksymään, että hallintokomiteoiden kokonaistavoitteita tarkistetaan edunsaajien jatkuvan seurannan pohjalta.

1.1.12   Komitea painottaa, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi on koordinointia lisättävä kunkin rahaston, etenkin koheesiorahaston, rakennerahastojen ja innovaatiorahastojen hallinnoinnin tasolla.

1.1.13   ETSK on yhtä mieltä siitä, että ristiriitojen välttämiseksi monet perusteet puhuvat pitkällä aikavälillä sen puolesta, että kaikki EU:n rakennepolitiikan osatekijät (mukaan luettuina Eurooppa 2020 -strategia, koheesiopolitiikka, YMP tai EIP jne.) yhdistetään joukoksi täysin johdonmukaisia yhteisön toimintaperiaatteita, joita voitaisiin kutsua Eurooppa 2050 -strategiaksi. Näin voitaisiin vahvistaa koordinointia ja poliittista ja teknistä yhteistyötä, eikä tämä merkitsisi eri politiikkojen loppua. Tätä olisi tietenkin hankala toteuttaa niin kauan kuin osa asianomaisista politiikoista kuuluu EU:n toimivaltaan ja muut osat kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Alueellisen ulottuvuuden vahvistaminen saattaa olla asianmukainen keino päästä vähitellen haluttuun tavoitteeseen.

1.1.14   Toisiinsa yhteydessä olevista älykkäistä keskuksista muodostuvan monikeskuksisen EU:n rakentaminen edellyttää tiimityötä, joka onnistuu vain asiaan osallistuvien osapuolten välisellä yhteistyöllä. Eri maiden ja alojen toimijoita yhdistävä rajatylittävien alueiden yhteistyö ja makroalueelliset kehitysstrategiat voivat olla yksi mahdollinen etenemistapa.

1.2   Alueet ja yhteenkuuluvuus

1.2.1   ETSK:n mielestä unionin kilpailukyky riippuu suurelta osin alueiden kilpailukyvyn lisääntymisestä.

1.2.2   ETSK katsoo, että esiin nouseva makroalueellinen yhteistyö on ratkaisevassa asemassa usealta kannalta. Kuten ETSK on korostanut useissa lausunnoissa (jotka koskevat Itämeren ja Tonavan alueita), rakennerahastoista myönnetyn tuen avulla voidaan laatia niin konkreettisiin kuin abstrakteihinkin Euroopan laajuisiin verkkoihin liittyviä strategioita, joita Euroopan unioni tarvitsee alueidensa kilpailukyvyn ja houkuttelevuuden vakiinnuttamiseksi.

1.2.3   ETSK katsoo, että Euroopan unionin tulevaisuus ja sen poliittisen yhtenäisyyden vahvistaminen edellyttävät myös kykyä irrottautua tilastoihin perustuvasta alueellisesta näkökulmasta, joka rajoittuu valtiollisiin rajoihin. On ilmeistä, että viime vuosina tapahtuneet tuntuvat edistysaskeleet kohti alueellisuutta, monitahoisia ohjelmia ja monialaisia yhteyksiä sekä paikallisten tuotantojärjestelmien (klusterien) vahvistamista ovat keinoja, joilla EU:n talouden sosiaalinen ja alueellinen ulottuvuus saadaan kukoistamaan.

1.2.4   Komitean mukaan ei ole mielekästä toteuttaa rinnakkaisia ja joskus jopa täysin päällekkäisiä tavoitteita, eikäottaa käyttöön muita koheesiovälineitä hyvin vakiintuneiden koheesiopoliittisten välineiden rinnalle.

1.2.4.1   Tuleva vuosikymmen on entistä enemmän toiminnallisten alueiden vuosikymmen. Alueet voivat tukeutua yhteen tai useampaan keskukseen ja monialaisiin alueellisiin tai vertikaalisiin taloudellisiin rajatylittäviin yhteyksiin sekä ”tiiviimmän yhteistyön” oikeudellisiin, rahoituksellisiin ja institutionaalisiin mahdollisuuksiin. Tällainen uusi alueellisuus voi tuoda uuden ulottuvuuden älykkääseen Eurooppaan. Kiinnikuromissuunnitelmaa tarvitaan kuitenkin edelleen, sillä osa alueista on nyt ja myös tulevaisuudessa jäljessä kehityksestä.

1.2.5   ETSK uskoo, että Euroopan talouden muuttaminen siten, että unionista tulee menestyvä globaali toimija, kasvupotentiaalin lisääminen, alueellisten erojen kaventaminen, syrjäisillä alueilla toimintaansa harjoittavien mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten tukeminen, uusien varojen vapauttaminen, ympäristöasioista ja terveellisistä elämäntavoista tiedottaminen, koulutuksen laadun parantaminen, nuorten motivointi, innovoinnin edistäminen, osallistumishalukkuuden lisääminen ja eurooppalaisen identiteetin vahvistaminen ovat kaikki huomionarvoisia osa-alueita.

1.3   Kaupungit ja taajamat

1.3.1   ETSK korostaa, että EU:n kilpailukyky riippuu voimakkaasti sen suurkaupungeista ja suurkaupunkialueista, joilla yritykset voivat osallistua kaupunkien talouksiin ja verkostoihin, joilta on yhteydet maailmanmarkkinoille. Kaupunkialueet voivat toimia yleisesti kasvun vetureina ja luovuuden ja innovoinnin keskuksina. Kasvua voidaan parantaa ja uusia työpaikkoja luoda, kun esim. yritysten, yliopistojen ja tutkijoiden kaltaisten toimijoiden vähimmäismäärää koskevat vaatimukset täyttyvät. Kaupunkien ongelmat, niin ympäristön pilaantumiseen kuin sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyvät ongelmat, edellyttävät erityisiä toimenpiteitä ja asianomaisten paikallisyhteisöjen suoraa osallistumista.

1.3.2   ETSK katsoo, että on laadittava kunnianhimoinen kaupunkien toimintaohjelma, jossa määritellään yhä selkeämmin kaupunkien ongelmien ratkaisemiseksi käytettävissä olevat taloudelliset varat ja annetaan paikallisviranomaisille merkittävämpi asema kaupunkikehitysstrategioiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa.

1.3.3   Kaupunkijärjestelmiä täydentävät maantieteellisestä sijainnista riippuen erilaiset vaikutusalueet. Vanhakantaista kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelua ei ETSK:n mielestä voida jatkaa. Kaupunki- ja maaseutualueiden välisistä yhteistyökumppanuuksista saatavat edut ovat voimakkaasti riippuvaisia paikallisista – viime kädessä ainutlaatuisista – tekijöistä.

1.4   Maaseutualueet ja maatalous

1.4.1   ETSK on sitä mieltä, että yhtäältä koheesiopolitiikalla ja toisaalta yhteisellä maatalouspolitiikalla on Eurooppa 2020 -strategiassa keskeinen asema etenkin alueiden yhdennetyn kehityksen kannalta. Maatalous on talouden dynaamisuuden merkittävä lähde, ja se on edelleen yksi EU:lle strategisesti tärkeistä aloista sekä ruokaturvan kannalta että siksi, että siinä piilee maaseutualueiden kasvu- ja työllisyyspotentiaalia ja sen avulla voidaan edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa.

1.4.2   Tältä kannalta katsottuna näissä kahdessa politiikassa on suunnattava synergiat yhteisiin ja laaja-alaisiin tavoitteisiin, joilla pyritään tekemään Euroopan unionista älykäs, kestävä ja osallistava talous, jossa työllisyys, tuottavuus ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus ovat korkealla tasolla.

1.4.2.1   ETSK katsoo, että maaseutualueiden älykkäillä keskuksilla, joista on maailmanlaajuiset yhteydet, on oma tehtävänsä Eurooppa 2020 -strategialla tavoitellun elvytyksen toteuttamisessa. Samoin kuin kaupunkialueilla, verkostot ovat myös maaseudulla ensiarvoisen tärkeä toimintamuoto yrityksille ja aluekehitykselle.

2.   Päätelmät

2.1   ETSK hyväksyy sen, että Eurooppa 2020 -strategian poliittisilla viittauksilla innovaatiotarpeisiin, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen, energiatehokkuuteen, uusiutuviin energialähteisiin, terveyteen ja väestörakenteen muutoksiin, on rakenteellisia yhteyksiä koheesiopolitiikan tavoitteisiin koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen ja digitaaliyhteiskunnan aloilla. Ne muodostavat eritoten alueellisella tasolla sillan koheesiopolitiikan ja Eurooppa 2020 -strategian välillä.

2.1.1   ETSK toteaa lisäksi, että erilaisten teoreettisten lähestymistapojen ja käytettyjen käsitteiden välillä on ristiriita. Lissabonin sopimuksella vahvistettiin yhteenkuuluvuuden alueellisuus ja sen merkitykseen lisättiin uusi ulottuvuus. Ei ole yhdentekevää, miten alue määritellään jatkossa aluepolitiikassa. Tarvitaan määritelmä, jonka avulla voidaan löytää yhteinen pohja joko alueelliselta ja institutionaaliselta kannalta tai asiaan liittyvien oikeudellisten ja rahoitusvälineiden kannalta, jotta varmistetaan Euroopan kestävä ja dynaaminen kasvu.

2.1.1.1   ETSK toteaa, että makroalueellisten strategioiden ilmaantuminen on erittäin myönteinen prosessi, joka kytkeytyy tiiviisti Lissabonin sopimuksella vahvistettuun alueellisen yhteenkuuluvuuden käsitteeseen. Varsinaisten aluepolitiikkojen tulee täydentää tehokkaasti laajempien tai etäällä toisistaan olevien mutta keskinäisiä yhteistyöintressejä omaavien alueiden yhteistyötä.

2.2   Kehityksen vetureina toimivat alueet kuvastuvat konkreettisen alueen perusteella määritellyissä ohjelmatyypeissä (esim. alueellinen ja kaupunkien välinen). Näillä alueilla on yksi tai useampia suuria kaupunkikeskuksia, jotka eivät kuitenkaan sulje muita keskuksia pois tai työnnä niitä syrjään. Innovaatiovalmiuksien perusteella määritellyt eurooppalaiset ”osaamiskeskukset” ovat tyypillisiä tietyille talouden aloille. Ne eivät ole syntyneet sattumalta yksilöllisten taitojen ja osaamisen kerryttyä johonkin keskukseen vaan ne ovat pikemminkin tietyllä konkreettisella alueella selvästi määrittyneiden suhteiden toteuttaman osaamisen ansiosta.

2.2.1   Osaamista ei synny ilman määrällistä kehitystä, joka niveltyy kohdejärjestelmässä yhteenkuuluvuuteen, jossa yhdistyvät ympäristö, infrastruktuurit, peruskoulutus ja ammatillinen koulutus. Tällaisten alueiden ominaispiirteenä on avoimuus. Osallistuminen on vapaata, mutta laadullisista syistä tilaisuuksia ilmaantuu pitkällä aikavälillä näillä painopistealueilla. Ennustettavuus perustuu juuri alueiden monialaisten valmiuksien ennustettavissa olevaan vakauteen.

2.3   Jotta innovointia voi tapahtua, on ensiarvoisen tärkeää tukea uusia demokratian muotoja. On muokattava perinteisiä työmarkkinasuhteita ja otettava käyttöön osallistavan demokratian välineitä ja vapautettava siten osaamista järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kannustamiseksi osallistumaan yhä innokkaammin EU:n perussopimusten keskeisten periaatteiden mukaisesti.

2.4   Innovoinnilla toteutetaan käytännössä uusia ajatuksia ja ehdotuksia ja ennakoidaan kilpailua. Sillä pyritään pääsemään ennakoitavissa olevien prosessien edelle osaamista hyödyntämällä. Innovoinnin monitahoisuuden ansiosta siinä yhdistyvät ihmisten osaaminen, tekniset taidot ja taloudelliset suhteet kaikessa monimuotoisuudessaan. Kaupungeissa tai keskuksissa on luonnollisesti tarjolla oikeat ja olennaiset olosuhteet, joita ilman kaikki jäisi toteutumatta.

2.5   Tästä syystä rahoitustukijärjestelmillä ja -politiikoilla on tuettava rinnakkain ja yhtenäisellä tavalla innovointia ja kiinnikuromista alueellisten analyysien pohjalta.

2.6   Eurooppa 2020 -strategia on toki kattava kasvu-, kilpailukyky-, kestävyys- ja rakenneohjelma, mutta laajemmasta näkökulmasta, globaalilta kannalta katsottuna se on ohjelma, joka auttaa Eurooppaa olemaan maailmanmarkkinoilla kilpailukykyinen.

2.7   Institutionaalisessa rakenteessa, jonka avulla Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet on määrä panna täytäntöön, ei kuitenkaan ole yhteisiä uusia rahoitusvälineitä ja oikeudellisia välineitä, joilla saataisiin yhdessä aikaan tehokkuuden kasvua. Väite, jonka mukaan koheesiopolitiikan välineiden muokkaaminen ja yhdentäminen nopeuttaisi innovointiin suuntautuvan ”älykkään” EU:n toteuttamista, pitää paikkansa, mutta vain silloin, jos rahoitusvälineiden kirjoa laajennetaan tukeutumalla eri lähteiden yhdistämisellä aikaan saataviin synergiaetuihin.

3.   Keskustelu

3.1   Viime vuosikymmenen lopussa alkanut kriisi nopeutti Euroopan unionin poliittista uudistumista.

3.1.1   Euroopan unioni tarvitsee osittain maailmanlaajuisen kriisin vuoksi vahvistettua taloudellista yhdentymistä. Komitean mielestä tästä on hyötyä, koska siten vahvistetaan unionia, mutta prosessi on myös vaikea, sillä yhteistyö 27 maan kesken ei suju kitkattomasti. Kaikista näistä ongelmista huolimatta tässä vahvistetussa taloudellisessa (ja väistämättä poliittisessa) yhdentymisessä on yhtenä johtavana ajatuksena ”EU:n talouspolitiikan muovaaminen”. Se perustuu kolmeen pääpilariin:  (1)

a)	Vakaus EU laajentaa vakaus- ja kasvusopimuksen avulla vakautta uhkaavien alojen yhteisvalvontaa ja ottaa käyttöön kriisienhallintamekanismin (ERVM ja EVM).

b)	Kasvu ja kilpailukyky Tätä varten EU on hyväksynyt Eurooppa 2020 -strategian ja Euro Plus -sopimuksen.

c)	Koheesio Euroopan unioni harjoittaa koheesiopolitiikkaa ja yhteistä maatalouspolitiikkaa sosiaalisten, taloudellisten ja alueellisten erojen umpeenkuromiseksi.

3.2   Hyväksytyt muutokset, sekä perusasiakirjat ja -strategiat muodostavat uudistussuunnitelman, jossa vahvistettaan edellytykset sekä välineet, joita EU:n ja jäsenvaltioiden poliittisen johdon tulee yhdessä käyttää. Eri välineiden avulla on tarkoitus yhdessä saavuttaa vakaus, kasvu ja kilpailukyky ja kuroa umpeen eroja.

3.3   Eurooppa 2020 -strategian ja koheesiopolitiikan yhteensovittamiseen sisältyy jo itse tehtävänä tällainen kahtiajako. Sen yhteydessä saa käsityksen vaarasta, joka liittyy markkinoiden vapauden ja sosiaalisten ja alueellisten erojen tasaamisen vastakkainasetteluun. Vaara on tällä hetkellä vielä suurempi, sillä kun varoista on puutetta, toinen tapahtuu toisen kustannuksella. Koheesiota olisi vahvistettava parantamalla kasvu- ja kilpailukykyolosuhteita. Muita heikommin kehittyneet jäsenvaltiot tai alueet eivät saa enää hukata aikaa nykyisessä globaalissa toimintaympäristössä.

3.4   Julkinen talous on heikentynyt pysyvällä tavalla kriisin vuoksi useissa jäsenvaltioissa, ja sitä on vaikeaa saada tasapainoon nyt, kun väestön vanhentumisen kustannukset alkavat jo tuntua. Lyhyesti sanottuna suurimmalla osalla EU:n jäsenvaltioista on edessään vaikea tulevaisuus.

3.5   Eurooppa 2020 -strategiassa ei eroteta toisistaan pitkällä aikavälillä toteutettavia rakenteellisia uudistuksia ja lyhyen aikavälin elvytystoimia, mikä on erittäin hyvä.

3.6   Eurooppa 2020 -strategian onnistuminen ei saa riippua lähiaikojen taloussuhdanteista. Nimenomaan hitaisiin rakenteellisiin muutoksiin sijoitetut varat saavat alat uudistamaan järjestelmää itse aloilla tapahtuvan kilpailukykyisen innovoinnin avulla.

3.7   Kasvupotentiaaliin liittyvät näkökohdat ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet voivat vastata toisiaan useassa kohtaa (mikä on erittäin hyvä), mutta niiden välillä on myös perusteettomia eroja.

3.7.1   Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista työllisyys- ja koulutustason nostaminen vastaa kasvupotentiaalin kannalta työvoiman määrään ja laatuun liittyviä näkökohtia. Tutkimus- ja kehittämismenoja koskeva tavoite sekä ilmasto- ja energiatavoitteet kytkeytyvät pääoman laatuun ja ekologiseen kestävyyteen. Eurooppa 2020 -strategiassa ei kuitenkaan täsmennetä tarvittavan pääoman määrän ja laadun määrittäviä eri tekijöitä (investoinnit ja niiden tekninen taso), eikä myöskään tekijöiden kokonaistuottavuutta. Eurooppa 2020 -strategiassa kiinnitetään paljon huomiota tutkimus- ja kehittämismenoihin, mutta siinä ei käsitellä riittävän perusteellisesti yritysten innovointiprosesseja eikä taloudellista ja sosiaalista innovointia, jota ei voida rinnastaa tutkimukseen ja kehittämiseen.

3.7.2   Näiden seikkojen perusteella voidaan todeta, että Eurooppa 2020 -strategiassa sovelletaan taloudellista lähestymistapaa, joka vastaa sellaisten kehittyneiden talouksien ominaisuuksia ja tarpeita, joissa kasvu on hidasta ja joilla on merkittävästi tutkimus- ja kehittämisvalmiuksia ja joissa investointi on suhteellisen vähäistä, koska se on osoittautunut jo kauan sitten riittäväksi tarvittavien rakenneuudistusten toteuttamiseen. Kehittyneissä maissa ei ole epäilystäkään siitä, että tutkimus, kehittäminen ja innovointi ovat tärkeässä asemassa talouskasvun kannalta. Tällä tavoin tulkittuna kilpailukyky syrjäyttää yhteenkuuluvuuden, vaikkei olekaan välttämättä ristiriidassa sen kanssa.

3.7.3   Jotta varmistetaan, että taloudeltaan heikommin kehittyneet EU:n uudet jäsenvaltiot saavat kurottua erot umpeen, tarvitaan investointeja infrastruktuuriin ja muihin osa-alueisiin. Näissä maissa talouskasvun pääasiallinen lähde ovat investoinnit, kun taas tutkimus- ja kehittämistyön asema ei ole yhtä keskeinen. Komission asiakirjassa (2) mainitaan toki yhteenkuuluvuus, mutta tältä osin ei painoteta riittävästi sitä, että vähemmän kehittyneet maat saisivat kurottua erot kiinni.

3.8   Eurooppa 2020 -strategiaa on mahdotonta ymmärtää tuntematta rahoituksen jakoperiaatteita. Yhtäältä vuodet 2010–2013 ovat ”harmaata aluetta”, jolloin nykyinen rahoituskehys on edelleen voimassa, mutta sillä ei voida aina täyttää Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita (esimerkiksi digitaalistrategian alalla). Toisaalta Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä hyväksytyt tavoitteet määrittävät suurelta osin Euroopan unionin tulevan talousarvion menokohdat. Tämän perusteella olisi suotavaa kytkeä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet rahoituskehyksen painopistealoihin.

3.9   Analyysit osoittavat, että erojen kiinnikuromiseen käytetty energia korvautuu moninkertaisesti ja muutenkin saadaan paljon hyötyä:

—

Ensinnäkin voidaan osoittaa, että unionin talousarviosta tehdyillä sijoituksilla saadaan aikaan keskimääräistä suurempaa talouskasvua ja taloudellisen suorituskyvyn lisääntymistä EU:ssa (bkt) pitkälle kehittyneen teknologian siirron ansiosta sekä siksi, että tuonnin osuus investoinneista on merkittävä, työvoima on ammattitaitoista, infrastruktuuri on tullut halvemmaksi ja investoinneille on saatu rahoitustukea ja niitä on tehty nykyaikaisen infrastruktuurin lisäksi.

—	Toiseksi sisämarkkinoiden laajentuminen, palvelutoiminnan yleistyminen ja osaamispohjan kasvu ovat edistäneet merkittävästi innovointia.

—	Kolmanneksi rakennerahastoista saatava taloudellinen tuki on merkinnyt pk-yrityksille suurelta osin joko markkinoita, markkinoille pääsyä tai kehittämiseen käytettäviä varoja.

—	Neljänneksi yhdentymisellä ja erojen kiinnikuromisella voi olla huomattavia myönteisiä vaikutuksia työmarkkinoiden ulkopuolelle eri tavoin jääneille kaikkein epäedullisimmassa asemassa oleville väestöryhmille.

3.10   ETSK pitää valitettavana sitä, ettei komissio ole esittänyt sellaista kasvuskenaariota, jossa maksimoitaisiin sisämarkkinoiden potentiaali, vaan komissio keskittyy pikemmin radikaaliin julkisen talouden vakauttamiseen kasvun ennakkoedellytyksenä. Paljon enemmän huomiota olisi kiinnitettävä kasvun vetureihin, joiden avulla jäsenvaltiot voivat vakauttaa taloutensa ja kulkea samalla kestävän kasvun tietä. Komitea katsoo tämän edellyttävän, että tulevaisuuteen suuntaavaan talousstrategiaan kuuluu aina kiinteänä osana tasapainoinen makrotalouspolitiikka, jossa yhdistyvät asianmukaisesti sekä kysyntä- että tarjontapuolen näkökohdat.

3.11   Olisi erityisen hyvä, jos ohjelmat määritettäisiin odotettujen tulosten ja riskianalyysin perusteella käyttöön otettujen ”rahoitusklusterien” mukaisesti. Tämä on välttämätöntä, sillä globalisaatio ulottuu paljon alueellisia rajoja kauemmas ja joillakin alueilla kehitettävien innovaatiokannustinten maailmanlaajuinen vaikutus ja myös niiden yhteenkokoava rooli vahvistuvat koko ajan.

3.11.1   Tällaisten alueiden pitää voida hallita omia taloudellisia resurssejaan ja päättää itse, miten ne painottavat eri kehitystekijöitä resursoinnissa. Niiden tulee voida päättää rahoitusten myöntämisestä tai peruuttamisesta pitkäjänteiseen innovointiin osallistumisen ja tuotetun lisäarvon perusteella.

---

(1)  Ks. Lissabonin sopimuksen 3 artiklan 3 kohta ja 174 artikla.

(2)  KOM(2010) 2020 lopullinen.

---