11.2.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/62

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kuluttajille annettava tieto” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 44/11

Esittelijä: Jorge PEGADO LIZ

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Kuluttajille annettava tieto.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 15. kesäkuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 81 ääntä puolesta ja 1 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   Kansalaisten oikeus tietoon eri muodoissaan – tiedonvälityksen vapaus, oikeus tiedottaa ja saada tietoa ja erityisesti kuluttajien oikeus saada tietoa – on nykyään tunnustettu velvoittavaksi perusoikeudeksi yhteisön oikeusjärjestyksessä primaarioikeuden tasolla (EU:n perusoikeuskirjan johdanto-osan viides kappale ja 11, 27, 38, 42 ja 53 artikla, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artikla ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artikla).

1.2   Johdetun oikeuden alalla kaikki on kuitenkin vielä kesken, sillä tätä perussääntöä ei ole vielä kirjattu eikä muotoiltu asianmukaisesti. Sitä, mitä kuluttajien oikeus tietoon pitää sisällään, miten ja milloin oikeutta voidaan käyttää, mitkä ovat sen rajat ja mikä on sen muoto, ei käsitellä johdonmukaisesti yhteisön lainsäädännössä. Tämä tuo esiin puutteita ja päällekkäisyyksiä, jotka heijastuvat ja vahvistuvat jäsenvaltioiden lainsäädännöissä aiheuttaen haittaa kuluttajille, taloudellisille toimijoille ja lopulta sisämarkkinoiden toteuttamiselle.

1.3   ETSK katsoo, että EU:n tasolla tulee antaa erityiset säännöt kuluttajien oikeudesta tietoon ennen sopimuksen tekoa, sopimuksentekovaiheessa ja sen jälkeen sekä oikeudesta apuun ja neuvontaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toissijaisuusperiaatteen soveltamista.

1.4   Käsillä olevassa oma-aloitteisessa lausunnossa on rajoituttava välttämättä kuluttajien tiedonsaantioikeuden perusnäkökohtiin, ja sen tavoitteena on esitellä eräitä tästä uudesta lähestymistavasta kumpuavia periaatteita ja niiden käytännön seurauksia erityisesti 2000-luvun sisämarkkinoiden toteuttamisen ja Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä.

1.5   On aiheellista huomauttaa, että yleisesti kuluttajien oikeuksiin ja erityisesti kuluttajien tiedonsaantioikeuteen liittyvä komission viimeaikainen suuntaus toteuttaa erottelematta täydellistä yhdenmukaistamista on mitä ilmeisimmin tämän käsityksen vastainen, sillä siinä rikotaan toissijaisuusperiaatetta ja supistetaan näin jäsenvaltioiden mahdollisuutta nostaa kuluttajien oikeuksien tasoa ja jopa rajoitetaan sitä. Tämä vaikuttaa takautuvasti oikeuksiin, jotka perustuvat voimassaoleviin yhteisön direktiiveihin sekä jäsenvaltioiden valtiosääntöihin ja lainsäädäntöön.

1.6   ETSK katsoo edelleenkin, että EU:n toimivaltaan kuuluvien kuluttajien oikeuksien määrittelyssä keskeisessä asemassa tulee olla heikon tai suojattoman osapuolen käsite eikä valistuneen, tarkkaavaisen, harkitsevan ja yksinomaan taloudellisin perustein päätöksiä tekevän kuluttajan käsite. Tämän näkemyksen mukaisesti ETSK on edelleenkin sitä mieltä, että vähimmäistason yhdenmukaistaminen ja korkea suojelun taso noudattavat paremmin perustamissopimuksen vaatimuksia ja sopivat paremmin yhteen kulutussuhteiden todellisen luonteen kanssa.

1.7   Tässä yhteydessä tulee esiin ”asianmukaisen tiedon” käsite, jossa määrän sijasta tulee kiinnittää huomiota ensisijaisesti laatuun niin, että voidaan vastata kuluttajien todellisiin tarpeisiin ja odotuksiin. Sitä on arvioitava tiedon tarkoituksen, sisällön, esitystavan ja kontekstin perusteella.

1.8   Kun oikeutta tietoon tarkastellaan yleisesti, on tärkeää, että vahvistetaan yhteisön tasolla yleiskattavasti sen asema subjektiivisena oikeutena ja että eritellään siihen liittyvät velvoitteet, jotka tiedon jakamisesta vastaavien tahojen – julkishallinnon ja ammattialojen – on täytettävä.

1.9   Kun ajatellaan kaupallisen tiedottamisen, mukaan lukien mainostamisen, roolia kuluttajille suunnatussa tiedottamisessa, ETSK katsoo, että pakettimatkadirektiivissä säädettyä sääntöä tulee soveltaa yleisesti siten, että kun viestiin sisältyy yksityiskohtaisia ja konkreettisia tietoja hyödykkeestä, palvelusta tai kulutussuhteen kohteena olevasta oikeudesta, sitä pidetään olennaisena osana sopimusta.

1.10   Edelleen samaan aiheeseen liittyen sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin koko rakennetta on tarkistettava ja se on muotoiltava uudelleen niin, että voidaan eliminoida täydellisen yhdenmukaistamisen ikävät seuraukset, jotka ovat käymässä ilmi tuomioistuimen tekemistä useista päätöksistä.

1.11   Käsillä olevassa lausunnossa suositeltuihin toimiin ehditään kuitenkin ryhtyä vielä kuluttajien oikeuksia koskevan komission ehdotuksen yhteydessä. On laadittava todellinen peruskirja kuluttajien tiedonsaantioikeuksista ja määriteltävä sopimusta edeltävät, sopimukseen liittyvät ja sopimuksen jälkeiset näkökohdat, säädettävä oikeudesta apuun ja neuvontaan sekä määriteltävä tiedon puutteista ja epätäsmällisyyksistä aiheutuvien ongelmien ja seurausten luonne.

1.12   Näin ollen ETSK suosittaa tarkistamaan yleiskattavasti yksityiskohtaiset luettelot vaatimuksista, joita ammattilaisille asetetaan ennen sopimuksen tekemistä annettavista ja sopimukseen sisältyvistä tiedoista. Nämä vaatimukset ovat eri alakohtaisissa direktiiveissä usein epäjohdonmukaisia, ristiriitaisia ja päällekkäisiä.

1.13   ETSK suosittaa vielä määrittelemään kyseisten velvoitteiden yleiset vaatimukset seuraavien suuntaviivojen mukaisesti:

a.	Asetetaan yleinen velvollisuus antaa ennen sopimuksen tekoa tietoa hyödykkeistä ja palveluista, niitä tarjoavista ammattilaisista, hinnasta ja sopimuksen soveltamisehdoista, peruutusoikeudesta ja riitojenratkaisumenettelyistä.

b.	Ennen sopimuksen tekoa annettavien tietojen sisältö ja laajuus on mukautettava yleisesti kyseessä oleviin hyödykkeisiin tai palveluihin varsinkin, jos kyseessä on monimutkainen asia tai jos se vaikuttaa kuluttajien terveyteen ja turvallisuuteen.

c.

Tavassa, jolla tietoa annetaan, tulee noudattaa vilpittömyyden yleisperiaatetta. Tiedot eivät saa olla harhaanjohtavia eikä niissä saa jättää mainitsematta keskeisiä näkökohtia ja niiden tulee olla selkeitä ja helposti ymmärrettäviä. Tämä ei koske yksinomaan sopimuksen kohdetta vaan myös markkinointia.

d.	Ennen sopimuksen tekoa annettaviin tietoihin tulee sisältyä kuluttajan tekemä sopimus.

e.	On vahvistettava periaate, jonka mukaan sopimuksen keskeisiin näkökohtiin liittyvä tieto on maksutonta, sekä periaate maksun mukauttamisesta kustannuksiin muissa tapauksissa.

f.	Kun kuluttaja päättää sopimuksen tekemisestä, hänen tulee saada käytettävissä oleva ennen sopimuksen tekoa annettava tieto haltuunsa helposti ja hänellä tulee olla oikeus saada selvennystä kyseisistä tiedoista sekä sopimuksen sisällöstä ja seurauksista.

g.	Ammattilaisille on asetettava 8 kohdassa määritelty velvollisuus antaa apua ja neuvoja erityisesti silloin, kun kyseessä ovat monimutkaiset tuotteet tai palvelut tai kun kuluttajien terveys ja turvallisuus ovat vaarassa.

h.	Todistustaakka siitä, että ennen sopimuksen tekoa annettava tieto on toimitettu tai että avunantovelvollisuus on täytetty, kuuluu ammattilaisille.

i.	Jos ennen sopimuksen tekoa annettavien tietojen ja avunannon tärkeitä velvoitteita ei täytetä, kuluttajalla tulee olla peruutusoikeus sekä oikeus saada korvausta mahdollisista vahingoista.

1.14   ETSK kehottaakin komissiota tarkistamaan perusteellisesti edellä mainitun direktiiviehdotuksen erityisesti kuluttajien tiedonsaantioikeuteen liittyvin osin, jotta siinä otettaisiin huomioon käsillä olevassa lausunnossa suositetut periaatteet ja käytännön sovellukset.

1.15   ETSK kehottaa myös Euroopan parlamenttia ja jäsenvaltioita käsittelemään ennen ehdotuksen hyväksymistä kaikkia tässä lausunnossa esitettyjä kuluttajien tiedonsaantioikeuteen liittyviä keskeisiä näkökohtia.

1.16   Yhteisön tasolle on myös luotava johdonmukaiset oikeudelliset puitteet internetissä tapahtuvan kaupallisen tiedottamisen sääntelemiseksi, ja niiden yhteydessä on varmistettava ihmisten perusoikeuksiin kuuluvan yksityisyyden suojan noudattaminen kaikissa tapauksissa.

2.   Johdanto ja aiheen rajaaminen: oikeus tietoon kansalaisten perusoikeutena sekä kuluttajien tiedonsaantioikeus

2.1   EU:n toimielinten tasolla käsitellään nyt ensimmäistä kertaa itsenäisesti ja systemaattisesti kuluttajien tiedonsaantioikeutta laajemmassa yhteydessä, joka liittyy tiedonsaantiin unionin kansalaisten oikeutena. ETSK osallistuu tähän antamalla panoksen laajaan keskusteluun, jota aiheesta käydään yleisesti kansalaisyhteiskunnassa, unohtamatta asian erityistä vaikutusta uuteen näkemykseen sisämarkkinoiden toteuttamisesta.

2.2   Koska aihe on laaja, se on rajattava tarkkaan. Tämä on välttämätöntä kyseisen kaltaisen lausunnon luonnollisten rajoitusten takia, sillä se on tulosta eri tahoilta saaduista kommenteista sekä ETSK:ssa 1. maaliskuuta 2010 järjestetyssä laajassa kuulemisessa esille tulleista seikoista (ks. yksityiskohtaisemmin sisämarkkinoiden seurantaryhmän verkkosivut http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.consumer-information).

2.3   On aiheellista huomauttaa, että yleisimpiin ihmisten ja kansalaisten perusoikeuksia käsitteleviin julistuksiin ja peruskirjoihin sisältyvä kansalaisten oikeus tietoon otettiin osaksi yhteisön oikeusjärjestystä vasta, kun perusoikeuskirja liitettiin vähän aikaa sitten voimaan tulleeseen Lissabonin sopimukseen. Asian piiriin kuuluvat tiedonvälityksen vapaus, oikeus tiedottaa ja hankkia tietoa sekä velvoite tiedottaa ja oikeus saada tietoa (ks. erityisesti EU:n perusoikeuskirjan johdanto-osan viides kappale ja 11, 27, 38, 42 ja 53 artikla, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artikla ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artikla). Lisäksi perusoikeuksiin kuuluu kuluttajien oikeus yksityisyyteen, kun kyseessä ovat aggressiiviset ja epätoivotut kaupalliset menettelyt sekä epätoivottu kaupallinen tiedottaminen tai roskaposti.

2.4   Nämä näkökohdat ovat nykyään erityisen tärkeitä etenkin kuluttajien oikeuksien kohdalla, ja ne koskevat ennen kaikkea oikeuksien sisältöä ja sitä, miten niitä käytetään, sekä asiaan liittyvien osapuolien velvoitteita. Tämä johtuu siitä, että ne katsotaan nyt perusoikeuksiksi, jotka on otettava huomioon yhteisön eri politiikkojen ja toimien määrittelyssä ja toteuttamisessa.

2.5   Sanotun rajoittamatta toissijaisuusperiaatteen soveltamista ja EU:n oikeusjärjestykseen tässä asiassa kuuluvaa jaettua toimivaltaa, EU:n perustana olevaan markkinatalousjärjestelmään kuuluvan vapaan kilpailun moitteettoman toiminnan perusedellytyksenä pidetään nykyään velvoitetta varmistaa, että kuluttajilla on taloudellisina toimijoina kaikki tarpeellinen tieto keskeisistä seikoista, jotta he voivat tehdä järkeviä päätöksiä markkinoilla.

2.6   Yksi tämän yleisen velvoitteen seurauksista on se, että on taattava yhteisön toimielinten toiminnan avoimuus. Salassapitämisen tulee olla poikkeus, jolle on oltava painavat, oikeuden toimintaan, yleiseen etuun ja järjestykseen tai yksityisyyden suojaan liittyvät perusteet. Vaikka yhteisön toimielimissä on tapahtunut huomattavaa edistystä komission ja EP:n tärkeiden aloitteiden (1) muodossa, tämä suuntaus ei ole kuitenkaan valitettavasti saanut vastakaikua neuvoston tasolla. Lissabonin sopimuksen voimaantulo vie toivottavasti asiaa eteenpäin merkittävällä tavalla. Vaikka aihe on tärkeä yleisen kuluttajatiedotuksen kannalta, sitä ei käsitellä tässä yksityiskohtaisesti, vaan viitataan aihetta nimenomaisesti käsittelevään ETSK:n lausuntoon.

2.7   Tässä lausunnossa ei myöskään käsitellä kuluttajille suunnattua yleistä koulutusta ja valistusta, vaikka ne ovatkin kiistämättä mielenkiintoisia aiheita, vaan viitataan jälleen ETSK:n aiheesta antamiin lausuntoihin (2), erityisesti ETSK:n oma-aloitteiseen lausuntoon kuluttajavalistuksesta (3).

2.8   Lopuksi todettakoon vielä, että vaikka on tunnustetusti tarpeen käsitellä tiedonsaantioikeutta alakohtaisesti yhteisön tasolla niin, että otetaan huomioon tiettyjen alojen, tuotteiden ja palvelujen – esimerkiksi elintarvikkeet, lääkkeet, rahoituspalvelut tai sähköinen kaupankäynti – erityispiirteet ja pyritään varmistamaan yhdenmukaistamisessa mahdollisimman korkea kuluttajien suojelun taso, tämäntyyppiseen lausuntoon liittyvät rajoitukset estävät kyseisen seikan esille ottamisen.

2.9   Lausunnossa käsitellään siis suuntaviivoja, joita yhteisön tasolla on noudatettava määriteltäessä ja luonnehdittaessa kuluttajien tiedonsaantioikeuksia yleisesti sekä erityisesti sopimuksen teon eri vaiheissa.

3.   ”Keskivertokuluttaja” vs. ”suojaton” kuluttaja: asianmukaisen tiedon käsite

3.1   Komission ensimmäisistä kuluttajansuojaohjelmista lähtien – jotka ovat muotoutuneet merkittäviksi lainsäädäntötoimiksi viimeisten 30 vuoden aikana – yhteisön säännöstössä sekä siihen liittyvässä tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja alan asiantuntijoiden julkaisemissa teoksissa on vahvistettu käsite kuluttajasta ”heikkona osapuolena” oikeudellisissa kulutussuhteissa, jotka ovat luonteeltaan epätasapainoisia. Kaiken annetun lainsäädännön perustana onkin ollut tarve tasapainottaa tätä suhdetta erityisin suojakeinoin.

3.2   Komissio on kuitenkin viime aikoina esitellyt erinäisissä strategisissa asiakirjoissa, joiden pohjalta on tehty lainsäädäntöaloitteita (4), ”valistuneen, kohtuullisen tarkkaavaisen ja harkitsevan” (5)”keskivertokuluttajan” käsitteen. Tämän käsitteen pohjalta on pyritty luomaan uusi yhteisön tason kuluttajapolitiikan lähestymistapa, joka perustuu täydelliseen yhdenmukaistamiseen, alkuperämaan suorittamaan valvontaan ja vastavuoroiseen tunnustamiseen.

3.3   Tämä suuntaus, jonka kaikkien jäsenvaltioiden kuluttajajärjestöt yleisesti kiistävät ja jota ETSK on vastustanut useissa lausunnoissa, johtaa lopulta kuluttajien suojelun tason heikentymiseen ja yhteisön kuluttajansuojapolitiikan taantumiseen, jota ei voida hyväksyä.

3.4   Kuitenkin juuri nimenomaan tämän uuden suuntauksen valossa kuluttajien tiedonsaantioikeuden merkitys kasvaa, sillä kuluttajien on oltava yhä paremmin selvillä asioista, jotta he voivat tehdä järkeviä päätöksiä maailmanlaajuisilla markkinoilla. Taustalla oleva uusliberaalinen malli perustuu itse asiassa muun muassa seuraaviin lähtökohtiin:

a)	kriittinen tietoisuus tarpeista ja mieltymysten asettaminen tärkeysjärjestykseen

b)	mahdollisuus vertailla markkinoilla tarjottavia eri tuotteita ja palveluja

c)	tietoisuus jokaisen tuotteen ja palvelun laadusta ja hinnasta tekniseltä ja taloudelliselta kannalta tarkasteltuina. (6)

3.4.1   Tässä valossa myös kysymys sen tiedon luonteesta ja laadusta, joka tulee olla kuluttajien saatavilla, käy yhä polttavammaksi, ja ”asianmukaisen” tiedon käsite saa yhä enemmän merkitystä.

3.5   Toisin kuin komission viimeaikaisissa teksteissä todetaan, tiedon määrällä ei ole merkitystä. Tiedon tulee vastata kuluttajien todellisiin tarpeisiin ja odotuksiin, ja sen asianmukaisuutta tulee arvioida tarkoituksen, sisällön, esitystavan ja kontekstin kannalta.

3.6   Tiedon asianmukaisuutta (suitability) tulee testata jatkuvasti, jotta voidaan arvioida, onko se soveltuvaa tarkoitukseensa ja kohderyhmänä oleviin kuluttajiin nähden. Perusparametreja tässä ovat luotettavuus, ajantasaisuus, puolueettomuus, täsmällisyys, tähdellisyys, tiiviys, ymmärrettävyys, selkeys, luettavuus ja helppo saatavuus.

3.7   ETSK kehottaa komissiota osana parempaa sääntelykäytäntöä ottamaan käyttöön kuluttajatestit, joilla testataan annettavien tietojen sisältöä ja muotoa, jotta saadaan selville, ovatko ne tehokkaita ja jotta kuluttajat voivat itse määritellä, mikä on heille hyödyllistä.

3.8   Rahoituspalvelujen ollessa kyseessä kuluttajatiedotus, talousvalistus ja valmiudet ymmärtää rahoitusasioita kulkevat käsi kädessä. Annettavan tiedon pitäisi olla yleistajuisessa muodossa, ja laki- ja teknistä jargonia on rajoitettava. Kuitenkin eräät rahoitustuotteet ovat monimutkaisia: siksi tietojen pitää olla myös tarkkoja ja heijastaa tuotteiden monimutkaisuutta.

3.9   Annettavien tietojen (sekä sisällön että muodon) sekä sitä koskevan lainsäädännön on säilyttävä vakaana. Jos tietojen antamisen parametreja muutetaan taajaan, kuluttajien voi olla vaikeampi ymmärtää tietoa.

4.   Tiedotus, mainonta ja markkinointi: direktiivi 2005/29/EY

4.1   Kuluttajien yleinen tiedonsaantioikeus voi tuoda mukanaan laajoja etuja, joita saadaan siitä, kun valtio tai muu julkinen taho harjoittaa yleisluonteista tiedotustoimintaa (tätä ei voida pitää varsinaisena ”subjektiivisena oikeutena”), ja se voi vastaavasti merkitä tiedonantovelvoitteita, joita asetetaan tavaroiden ja palvelujen toimittajille ja muille tuotantoon ja markkinointiin osallistuville.

4.2   Tässä mielessä kaupallinen tiedottaminen, joka ei johda suoranaisesti sopimussuhteisiin tai sopimusta edeltäviin suhteisiin, voi kuitenkin synnyttää oikeuksia, jotka ovat joko kollektiivisia (kuluttajajärjestöjen mahdollisesti käyttämiä tai joukkokanteissa käytettäviä) tai jopa todellisia subjektiivisia oikeuksia.

4.3   Aihetta säännellään tällä hetkellä direktiivillä 2005/29/EY. ETSK:lla oli tilaisuus ottaa kantaa kyseistä direktiiviä koskevaan ehdotukseen lausunnossaan (7), johon tässä nyt viitataan.

4.3.1   Kuten ETSK aikoinaan totesi, täydellinen yhdenmukaistaminen on alentanut selvästi kuluttajatiedotuksen velvoitteiden yleistä tasoa.

4.3.2   Kuitenkin itse harhaanjohtavien kaupallisten menettelyjen – olivatpa sitten kyseessä harhaanjohtavat toimet tai mainitsematta jättämiset – määrittely ja direktiivin liitteenä oleva rajallinen luettelo menettelyistä tuovat parhaiten esille sen, miten paljon direktiivi on heikentänyt mainonnan ja markkinoinnin roolia kuluttajille suunnatussa todenmukaisessa tiedottamisessa.

4.3.3   Tilanteesta tekee vielä vakavamman se, että ”yleisiä ja lainmukaisia mainontakäytäntöjä, joiden mukaisesti voidaan esittää liioittelevia väitteitä tai väitteitä, joita ei ole tarkoitus ymmärtää kirjaimellisesti” pidetään hyväksyttävinä myös silloin, kun mainonta on kohdistettu kuluttajaryhmälle, joka on ”erityisen altis — henkisen tai fyysisen vajavaisuutensa, ikänsä tai herkkäuskoisuutensa vuoksi”.

4.3.4   Vielä huomattavampi menetys on se, että direktiivin takia näyttää olevan mahdotonta säilyttää muun muassa sellaisia yhteisön tai jäsenvaltioiden oikeuden säännöksiä, joiden mukaan tiettyä hyödykettä, palvelua tai oikeutta koskevaan mainosviestiin sisältyviä konkreettisia ja objektiivisia tietoja pidetään oleellisena osana niiden sopimusten sisältöä, jotka on tehty viestin välittämisen jälkeen, eikä päinvastaisia sopimuslausekkeita sovelleta.

5.   Sopimuksiin liittyvät tiedot: ehdotus kuluttajien oikeuksia koskevaksi direktiiviksi

5.1   Kuluttajien tiedonsaantioikeuksia koskevan peruskirjan määrittely on vasta hädin tuskin aluillaan. Voitaneenkin odottaa, että äskettäin annettu ehdotus kuluttajien oikeuksia koskevaksi direktiiviksi auttaa poistamaan tämän puutteen yhteisön säännöstön tasolla.

5.2   Kuluttajille annettavia tietoja koskeva luku tuottaa suuren pettymyksen. Sen sijaan, että siinä määriteltäisiin todelliset, sitovat oikeudet, kuten jäsenvaltioiden lainsäädännössä tehdään, siinä esitetään yksinkertaisesti luettelo vapaaehtoisesti – ”elleivät ne ilmene muutoin asiayhteydestä” (8) – toimitettavista tiedoista, jotka ovat kaiken lisäksi itsestään selviä ja perustavaa laatua olevia ja jotka voi löytää minkä tahansa tavanomaisen ammattikunnan käytännesäännöistä. Muiden seikkojen osalta viitataan ETSK:n lausuntoon (9) kyseisestä ehdotuksesta.

6.   Ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot

6.1   Vaikka toissijaisuusperiaatteen mukaisesti suurin osa kulutussuhteista kuuluu edelleenkin pääasiallisesti jäsenvaltioiden omien säännösten piiriin, yhteisöstä peräisin olevat tiedotusvaatimukset vaikuttavat yhä suurempaan osaan niistä. Tämä koskee muun muassa ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja, yleisesti palveluja ja matkapaketteja ja erityisesti rahoituspalveluja, eräitä kulutushyödykkeitä, jotka vaikuttavat kuluttajien terveyteen tai turvallisuuteen, sekä etämyynnissä tarjottavia tavaroita, palveluja ja oikeuksia, jotka kuuluvat kaupallisen tiedottamisen ja kaupallisten menettelyjen tai vakiomuotoisten sopimusten piiriin.

6.2   Yhteisön lainsäädännön tarkastelu osoittaa selkeästi, että ennen sopimuksen tekoa annettavien tietojen sisällöissä ja niihin sovellettavissa lähestymistavoissa on sekä yhteisiä piirteitä että huomattavia eroja. Näistä voidaan mainita erityisesti seuraavat:

i.

Ennen sopimuksen tekoa annettaviin tietoihin sovelletaan kokonaan tai osittain sääntöjä, jotka koskevat pakollisia mainintoja ja kiellettyjä ilmauksia tiettyjen tavaroiden, palvelujen tai oikeuksien mainonnassa. Tämä koskee kulutusluottoja, joiden mainonnassa edellytetään vakiotietojen antamista, ja matkapaketteja, joissa tietoa käsitellään pakollisina mainintoina keskeisistä näkökohdista. Näin tapahtuu niin ikään lääkkeiden kohdalla, kun kuluttajille annettava tieto yhdistetään kaupalliseen tiedottamiseen, myös mainontaan, ja kirjallisten tietojen vaatimukset keskittyvät lääkepakkauksiin ja -selosteisiin tai erityismainintoihin mainonnassa. Elintarvikkeiden lukuisat pakkausmerkinnät ja yksinkertaistut pakkausmerkinnät luovat tarpeetonta sekaannusta, jota pahentavat vielä entisestään elintarvikkeiden ravintosisältöä ja terveysvaikutuksia koskevista väittämistä annettavia tietoja koskevat säännöt markkinoilla, jotka ovat suuressa myllerryksessä ja jotka saattavat tuoda mukanaan kuluttajien terveyteen kohdistuvia riskejä.

ii.

Ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot standardoidaan laatimalla kaikessa sisämarkkinoiden tarjonnassa käytettäviksi tarkoitettuja yhteisiä lomakkeita. Näin on tehty muun muassa kulutusluottojen alalla, kun on otettu käyttöön eurooppalainen kulutusluottotietolomake. Periaatteena on, että ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot vastaanotetaan ja ymmärretään samalla tavalla koko unionin alueella.

6.3   Vaikka ennen sopimuksen tekoa annettavalla standardoidulla tiedolla on tietyissä tapauksissa tarjonnan vertailun kannalta omat etunsa, on tärkeää, että jätetään liikkumavaraa, jotta voidaan mukautua kunkin jäsenvaltion kuluttajien erityispiirteisiin. Koska useat markkinat ovat edelleenkin pääosin kansallisia, vertailun mahdollistamiseksi tarvittavan tiedon määrä voi aiheuttaa korkeita kustannuksia kaupankäynnissä, eikä näitä kustannuksia voida kattaa rajatylittävän kaupan kasvulla. Tämä saattaa osoittautua haitalliseksi pk-yrityksille.

7.   Sopimukseen sisällytettävät tiedot ja sopimuksen tekemisen jälkeen annettavat tiedot

7.1   Tiedotusvelvoite kattaa myös sopimuksentekovaiheen erityisesti sellaisissa kulutussopimuksissa, jotka ovat luonteeltaan jatkuvia, kestäviä ja/tai monimutkaisia (esim. rahoituspalvelut ja -tuotteet, aikaosuudet) tai joilla voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia (lääkkeet).

7.2   Sopimukseen sisällytettäviä tietoja koskevasta oikeudesta on jo esimerkkejä yhteisön lainsäädännössä, esimerkiksi pakettimatkadirektiivi ja maksupalveludirektiivi.

7.3   Kuluttajan oikeus tehdä vapaita ja valistuneita päätöksiä on taustalla ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja koskevissa velvoitteissa, ja se jatkuu läpi koko sopimuksentekovaiheen ja joissakin tapauksissa jopa sopimuksenteon jälkeen. Näistä tiedoista riippuu, päättääkö kuluttaja jatkaa sopimusta vai ei, sekä mahdollisesti se, miten vastuu jakautuu sopimusta sovellettaessa.

7.4   Tiedonsaantioikeuden pääasiallisina esteinä on näissä vaiheissa suoranaisen laiminlyönnin lisäksi myös oikeuden toteuttamisesta aiheutuvat lisäkustannukset. Huomattakoon, että kuluttajille annettavien tietojen maksuttomuutta ei vahvisteta yleisesti yhteisön säännöksissä, ei edes silloin, kun kyseessä ovat ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot. Direktiivisissä 2007/64/EY (maksupalvelut sisämarkkinoilla) säädetään kuitenkin kahdesta velvoitteesta, joilla on tarkoitus varmistaa tiedonsaantioikeuden ja tiedonantovelvollisuuden moitteeton toteuttaminen:

i.	Tietojen maksuttomuus: Maksupalveluntarjoaja ei saa veloittaa maksupalvelunkäyttäjältä kuluja tiettyjen tietojen antamisesta.

ii.	Kustannuksiin nähden oikeasuhtaiset kulut: Jos annettavat tiedot eivät ole maksuttomia, maksujen tulee olla asianmukaiset ja maksupalveluntarjoajan tosiasiallisiin kustannuksiin nähden oikeasuhteiset.

7.5   ETSK katsoo, että tiedonsaantioikeuden ja tiedonantovelvollisuuden tulee ulottua sopimuksen tekovaiheeseen sekä sopimuksen tekemisen jälkeiseen aikaan erityisesti silloin, kun kyseessä ovat sopimukset, jotka ovat jatkuvia tai kestoltaan keskipitkiä tai pitkiä tai joiden vaikutukset ovat pitkäkestoisia. On vielä vahvistettava periaate, jonka mukaan sopimuksen keskeisiin näkökohtiin liittyvä tieto on maksutonta, sekä periaate maksun mukauttamisesta kustannuksiin muissa tapauksissa.

8.   Avunanto- ja neuvontavelvoitteet

8.1   Ammattilaisille asetettujen lakisääteisten velvoitteiden nojalla annetut tiedot ovat usein standardoituja tai ennalta muotoiltuja, eivätkä ne ole aina riittäviä, jotta kuluttaja voisi päättää vapaasti ja valistuneesti tietyn sopimuksen tekemisestä tai jatkamisesta. Tietoja koskevaan oikeuteen ja velvoitteeseen sisältyykin oikeus ja velvollisuus saada ja antaa selvennystä sopimuksen sisällöstä.

8.2   Kuluttajan oikeus saada apua on kirjattu muun muassa direktiiviin 2008/48/EY kulutusluottosopimuksista (10), ja sitä on laajennettava siten, että se kattaa kaikki kuluttajien kanssa tehtävät sopimukset, erityisesti ne, jotka liittyvät kestohyödykkeisiin sekä jatkuvasti annettaviin tai kestoltaan keskipitkiin tai pitkiin, monimutkaisiin palveluihin tai joihin liittyy terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvia riskejä. Avunantovelvoitteen yhteydessä annettava tieto on toimitettava kuluttajan pyynnöstä kirjallisena.

8.3   ETSK korostaa, että on tarpeen erottaa toisistaan avunsaantioikeus, joka liittyy luonnollisella tavalla ammattilaisille asetettuun tiedonantovelvoitteeseen, ja oikeus neuvontaan, jota ammattilaisten on annettava vain tietyissä, tarkoin määritellyissä tapauksissa, kun kyseessä ovat monimutkaiset, arvoltaan suuret tuotteet ja palvelut taikka tuotteet tai palvelut, jotka saattavat vaarantaa kuluttajien terveyden tai turvallisuuden.

9.   Tiedon puuttumisesta aiheutuvat ongelmat ja seuraukset

9.1   Yksi oleellinen puute direktiiveissä, joissa ammattilaisille asetetaan tiedotusvelvoitteita, on se, ettei niissä säädetä seuraamuksia velvollisuuden laiminlyönnistä. EU on jättänyt tämän tehtävän jäsenvaltioille, jotka ovat päätyneet erilaiseen valikoimaan siviili- ja rikosoikeudellisia seuraamuksia. Tämä aiheuttaa sisämarkkinoille vääristymiä, joilla on kuluttajille ja taloudellisille toimijoille kielteisiä vaikutuksia.

9.2   Vain joissain tietyissä tapauksissa eräissä direktiiveissä säädetään, että kuluttajalla on oikeus peruuttaa tehty sopimus, jos tietoa, joka olisi kuulunut antaa, ei ole toimitettu tai saatettu tietoon (11), tai että tiedon toimittamista koskeva todistustaakka kuuluu ammattilaiselle, kuten palveluista sisämarkkinoilla annetussa direktiivissä 2006/123/EY (12) säädetään ennen sopimuksen tekemistä annettavien tietojen osalta.

9.3   Järjestelyt, joiden mukaan peruutusoikeuden määräajan laskeminen aloitetaan hetkestä, jolloin tieto on annettu tai jolloin kuluttaja on saanut sen, ja joissa todistustaakka tiedon toimittamisesta on ammattilaisilla, antavat perustakeet tiedonsaantioikeuden toteutumiselle. Ne sisältyvät yhdessä tietojen puuttumisesta aiheutuviin vahinkoihin liittyvän vastuunjakoperiaatteen kanssa jo eri jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiin. Tämä on looginen seuraus siitä, että kuluttajien tiedonsaantioikeus on tunnustettu tärkeäksi oikeudeksi, joka olisi vahvistettava yleisesti myös yhteisön tasolla.

10.   Kuluttajien tiedonsaanti ja sisämarkkinoiden toteuttaminen

10.1   On yleisesti tiedossa, että sisämarkkinoiden toteuttamiseen liittyvät poliittiset näkymät ovat viime aikoina muuttuneet komission hahmoteltua uudet suuntaviivat Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä.

10.2   Kaikissa asiaan liittyvissä teksteissä tulee esille se, että kuluttajien katsotaan olevan sisämarkkinoiden lopullinen kohde ja taho, joka todella hyötyy niistä. Sisämarkkinoita pidetään välineenä talouskehitys- ja -kasvustrategialle, jota tarvitaan nykyisestä kriisistä selviytymiseksi ja jossa kiinnitetään entistä enemmän huomiota sosiaalisiin näkökohtiin ja kansalaisten perusoikeuksien takaamiseen. Siksi kuluttajatiedotuksen parantaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta kuluttajien luottamus yhtenäismarkkinoihin voidaan palauttaa.

10.3   Tässä yhteydessä on tarpeen varmistaa, että kuluttajat saavat asianmukaista tietoa uudistuneilla sisämarkkinoilla, joilla tähdätään 2000-luvun haasteiden ratkaisemiseen, jotta voitaisiin saavuttaa heidän luottamuksena ja varmistaa rakentava yhteistyö. Tavoitteena on poistaa nykyiset pelot, perustellut epäilykset sekä nykyinen epäröinti ja haluttomuus, jotka ovat esteenä entistä määrätietoisemmalle osallistumiselle rajatylittävään kauppaan.

10.3.1   Internetissä tapahtuvan kaupallisen tiedottamisen sääntely on tällä hetkellä hajautettu yhteisötasolla eri teksteihin (sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi, etämyynti, yksityisyyden suoja kaupallisessa tiedottamisessa, sopimattomat kaupalliset menettelyt jne.). Olisikin tehtävä uudistus, jossa nykyiset säännökset koottaisiin yhteen säädökseen pyrkien välttämään ristiriitaisuuksia.

10.4   Tämä on yksi käsillä olevassa lausunnossa esiin tuoduista pääasiallisista huolenaiheista.

---

(1)  Ks. Euroopan komission vihreä kirja ”Euroopan avoimuusaloite”, KOM(2006) 194 lopullinen ja ETSK:n lausunto, EUVL C 324, 30.12.2006, s. 74.

(2)  Ks. ETSK:n lausunto, EUVL C 133, 6.6.2003, s. 46.

(3)  Ks. ETSK:n lausunto, EUVL C 133, 6.6.2003, s. 1.

(4)  Ks. erityisesti direktiivi 2005/29/EY, annettu 11. toukokuuta 2005 (sopimattomat kaupalliset menettelyt), EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22 ja direktiivi 98/7/EY (kulutusluotot), EYVL L 101, 1.4.1998, s. 17 sekä äskettäin annettu ehdotus direktiiviksi kuluttajan oikeuksista, KOM(2008) 614 lopullinen. (ETSK:n lausunto, EUVL C 317, 23.12.2009, s. 54.)

(5)  Ks. unionin tuomioistuimen tuomio, asia C-220/98, 13.1.2000, Estée Lauder Cosmetics GmbH & Co. OHG vastaan Lancaster Group GmbH ja yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, asia C-210/96, 16.6.1998, Gut Springenheide GmbH ja Rudolf Tusky. Ks. myös unionin tuomioistuimen äskettäinen tuomio, asia C-278/08, 25.3.2010, Die BergSpechte Outdoor Reisen und Alpinschule Edi Koblmüller GmbH vastaan Günther Guni ja trekking.at Reisen GmbH, jossa internetin käyttäjien todetaan olevan ”tavanomaisesti valistuneita ja kohtuullisen tarkkaavaisia” (kohta 35 ja 39).

(6)  Ks. K. Simitis, Verbraucherschultz – Schlagwort oder Rechtsprinzip?, s. 109.

(7)  EUVL C 108, 30.4.2004, s. 81.

(8)  KOM(2008) 614 lopullinen, II luku, 5 artiklan 1 kohta.

(9)  ETSK:n lausunto, EUVL C 317, 23.12.2009, s. 54.

(10)  EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66.

(11)  Näin direktiivissä 85/577/ETY, jossa tietojen antamista koskeviin perusvelvoitteisiin sisältyy peruutusoikeus, mutta siinä ei kuitenkaan säädetä velvollisuuden laiminlyönnistä aiheutuvista seuraamuksista. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kuluttajan oikeus purkaa sopimus voi jatkua määräämättömän ajan, ja määräajan laskeminen aloitetaan siitä hetkestä, kun kuluttaja saa asianmukaiset tiedot. Ks. unionin tuomioistuimen tuomio, asia C-227/08, 17.12.2009, Eva Martín Martín, kohdat 25–29.

(12)  EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.

---