Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52010DC0704

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE mekaanisesti erotetun lihan välttämättömyydestä ja käytöstä Euroopan unionissa kuluttajille suunnattu tiedotuspolitiikka mukaan luettuna

/* KOM/2010/0704 lopull. */

52010DC0704

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE mekaanisesti erotetun lihan välttämättömyydestä ja käytöstä Euroopan unionissa kuluttajille suunnattu tiedotuspolitiikka mukaan luettuna /* KOM/2010/0704 lopull. */


[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 2.12.2010

KOM(2010) 704 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

mekaanisesti erotetun lihan välttämättömyydestä ja käytöstä Euroopan unionissa kuluttajille suunnattu tiedotuspolitiikka mukaan luettuna

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

mekaanisesti erotetun lihan välttämättömyydestä ja käytöstä Euroopan unionissa kuluttajille suunnattu tiedotuspolitiikka mukaan luettuna

SISÄLLYSLUETTELO

1. Tiivistelmä 3

2. Johdanto 3

3. Kuulemiset 4

4. Mekaanisesti erotettuun lihaan liittyvä EU-lainsäädäntö 4

4.1. Mekaanisesti erotetun lihan määritelmä 4

4.2. Käytettävää eläinlajia koskevat säännökset 5

4.3. Tuotantolaitoksiin ja raaka-aineisiin sovellettavat vaatimukset 5

4.4. Tuotannossa ja sen jälkeen sovellettavat hygieniavaatimukset 5

4.5. Merkintöjä koskevat vaatimukset 5

5. Arvio mekaanisesti erotetun lihan tuotannosta ja käytöstä 6

5.1. Mekaanisesti erotetun lihan tuotantomenetelmät 6

5.2. Mekaanisesti erotetun lihan tuotantomäärät 6

5.3. Mekaanisesti erotetun lihan käyttö 7

5.3.1. Jäsenvaltiot 7

5.3.2. Lihateollisuus 8

5.3.3. Kuluttajat 8

5.4. Mekaanisesti erotetun lihan EU:n sisäinen kauppa, tuonti ja vienti 8

6. Mekaanisesti erotettua lihaa koskevien hygienia- ja merkintävaatimusten täytäntöönpano 9

6.1. Viralliset tarkastukset 9

6.2. Elintarviketurvallisuus 9

6.3. Mekaanisesti erotetun lihan määritelmän soveltaminen 10

6.4. Mekaanisesti erotetun lihan kahteen luokkaan sovellettavat merkintävaatimukset 11

7. Komission kanta 11

LIITE I 13

LIITE II 15

TIIVISTELMÄ

Asetuksen (EY) N:o 999/2001[1] (TSE-asetus) 9 artiklan mukaisesti komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle tiedonannon mekaanisesti erotetun lihan välttämättömyydestä ja käytöstä yhteisössä, kuluttajille suunnattu tiedotuspolitiikka mukaan luettuna. Mekaanisesti erotettua lihaa saadaan poistamalla liha luista luuttomaksi leikkaamisen jälkeen tai siipikarjan ruhoista. Mekaanisesti erotetun lihan tuotannolla voidaan pyrkiä lisäämään lihantuotannossa tapahtuvasta talteenotosta saatavaa taloudellista hyötyä.

Tässä tiedonannossa esitetään katsaus EU-lainsäädännössä asetettuihin mekaanisesti erotettua lihaa koskeviin erityisiin hygienia- ja merkintävaatimuksiin sekä sen tuotantoon ja käyttöön (myös kuluttajien näkemyksiin sen käytöstä).

Mekaanisesti erotetun lihan tuotantomenetelmät vaihtelevat suuresti, minkä vuoksi tuotteet poikkeavat toisistaan huomattavasti visuaalisilta ja mikroskooppisilta (histologisilta) ominaisuuksiltaan ja laadultaan.

Mekaanisesti erotettua lihaa tuotetaan vuosittain lähes 700 000 tonnia. Vuonna 2007 korkeapainemenetelmällä tuotetun lihan osuus oli 77 prosenttia ja matalapainemenetelmällä tuotetun 23 prosenttia. Mekaanisesti erotetusta lihasta 88 prosenttia tuotetaan siipikarjasta ja 12 prosenttia sioista. BSE-lainsäädännössä kielletään mekaanisesti erotetun lihan tuottaminen märehtijöistä. Mekaanisesti erotetun lihan ilmoitetun tuotannon arvoksi voidaan arvioida 400–900 miljoonaa euroa vuodessa. EU:ssa tuotetusta mekaanisesti erotetusta lihasta 20 prosenttia menee vientiin. Tuontimäärät ovat olemattomia.

Komissio ei vastusta mekaanisesti erotetun lihan käytön jatkamista, jota myös jäsenvaltiot ja sidosryhmien järjestöt yleisesti tukevat. EU-lainsäädännössä vahvistettujen hygienia- ja merkintävaatimusten täytäntöönpanossa on havaittu joitakin ongelmia, jotka liittyvät lähinnä sovellettaviin määritelmiin. Jotta EU:n lainsäädäntöä sovellettaisiin yhdenmukaisesti ja EU:n markkinoilla vallitsisi reilu kilpailu, komissio laatii ohjeet, joiden avulla on helpompi tunnistaa ne tuotteet, joita on pidettävä mekaanisesti erotettuna lihana, tai esittää tarvittaessa muutoksia lainsäädäntöön.

Komissio pitää nykyisiä mekaanisesti erotetun lihan merkintään liittyviä säännöksiä asianmukaisina ja katsoo, että ne olisi pidettävä voimassa.

JOHDANTO

Mekaanisesti erotettu liha on tuote, joka saadaan poistamalla luista tai siipikarjanruhoista[2] niissä jäljellä oleva liha mekaanisesti, jolloin lihassyyn rakenne häviää tai muuttuu niin, ettei se ole verrattavissa tavanomaiseen lihaan.

Mekaanisesti erotettu liha on tärkeä raaka-aine, jota käytetään liha- ja raakalihavalmisteiden valmistamisessa, ja sen tuottaminen voi merkittävällä tavalla auttaa lisäämään lihantuotannosta saatavaa taloudellista hyötyä.

Takavuosina on kuitenkin havaittu tähän tuotantomenetelmään liittyviä mahdollisia kansanterveysriskejä, kuten mahdollinen BSE-riski. Märehtijöiden luiden käyttö mekaanisesti erotetun lihan tuotannon raaka-aineena on ollut EU:ssa kiellettyä vuodesta 2001. Kun TSE-asetusta vuonna 2006 tarkistettiin, komissiota pyydettiin esittämään Euroopan parlamentille ja neuvostolle tiedonanto, jossa tarkastellaan märehtijöiden ja muiden lajien luista saatavan mekaanisesti erotetun lihan välttämättömyyttä ja käyttöä EU:ssa sekä kuluttajille suunnattua tiedotuspolitiikkaa.

Tällä tiedonannolla on sen vuoksi seuraavat tavoitteet:

( Esitetään katsaus voimassa oleviin EU-lainsäädännön säännöksiin, jotka liittyvät mekaanisesti erotettuun lihaan.

( Esitetään katsaus ja arvio mekaanisesti erotetun lihan tuotannosta ja käytöstä EU:ssa.

( Arvioidaan mekaanisesti erotetun lihan tuotantoon ja merkintöihin liittyvien EU-säännösten täytäntöönpanoa ja selvitetään, olisiko niitä tarkistettava keskipitkällä aikavälillä.

KUULEMISET

Tämä komission tiedonanto perustuu jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin mekaanisesti erotetun lihan käytöstä ja tuotantomenetelmästä alueellaan. Jotta tiedot voitaisiin kerätä yhdenmukaisesti, komissio lähetti asiaa koskevan kyselylomakkeen kaikille jäsenvaltioille. Lomakkeessa pyydettiin tietoja tuotantomenetelmistä, eri menetelmillä tuotetun mekaanisesti erotetun lihan erotteluun käytetyistä tekijöistä, käytetyistä eläinlajeista, tuotantomääristä, käyttötavoista, taloudellisesta arvosta sekä aikeista jatkaa tuotantoa. Kaikki 27 jäsenvaltiota vastasivat kyselylomakkeisiin.

Komissio kuuli myös keskeisiä sidosryhmien järjestöjä EU:ssa – näitä olivat UECBV,[3] AVEC,[4] Clitravi,[5] CIAA[6] ja BEUC.[7]

Lisää tietoa EU:n säännösten täytäntöönpanosta saatiin tarkastusraporteista, joita on laatinut komission tarkastusyksikkö eli terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston alainen elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto FVO.

MEKAANISESTI EROTETTUUN LIHAAN LIITTYVÄ EU-LAINSÄÄDÄNTÖ

Mekaanisesti erotetun lihan määritelmä

Asetuksen (EY) N:o 853/2004[8] liitteessä I olevassa 1.14 kohdassa ja TSE-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan n alakohdassa määritellään mekaanisesti erotettu liha seuraavasti:

”mekaanisesti erotetulla lihalla” [tarkoitetaan] tuotetta, joka saadaan poistamalla liha luista luuttomaksi leikkaamisen jälkeen tai siipikarjan ruhoista käyttämällä mekaanisia keinoja, joiden seurauksena lihassyyn rakenne häviää tai muuttuu”.

Määritelmän oli tarkoitus olla luonteeltaan yleinen ja kattaa kaikki mekaanisen erottamisen menetelmät, jotta voitaisiin tehdä ero mekaanisesti erotetun lihan ja esimerkiksi leikatun tai jauhelihan välille ja vahvistaa elintarvikehygieniavaatimukset tuotetyypin mukaan. Joustavaa määritelmää pidettiin teknologian nopean kehityksen vuoksi tarkoituksenmukaisena. Mekaanisesti erotetun lihan määrittelevät seuraavat tekijät:

( käytettävä raaka-aine eli luuttomaksi leikkaamisen jälkeen lihaa sisältävät luut tai siipikarjan ruhot

( mekaanisen menetelmän käyttö

( lihassyyn rakenteen häviäminen tai muuttuminen.

Käytettävää eläinlajia koskevat säännökset

TSE-asetuksessa kielletään nautojen, lampaiden ja vuohien luiden tai luullisten ruhonosien käyttö mekaanisesti erotetun lihan valmistukseen kaikissa jäsenvaltioissa. Myöskään tuodut naudoista, lampaista tai vuohista saadut tuotteet eivät saisi sisältää nautojen, lampaiden tai vuohien luita tai olla valmistettuja niistä. Muista lajeista saadun mekaanisesti erotetun lihan tuotanto ja tuonti sallitaan tiettyjen hygienia- ja merkintävaatimusten täyttyessä.

Tuotantolaitoksiin ja raaka-aineisiin sovellettavat vaatimukset

Asetuksessa (EY) N:o 852/2004[9] vahvistettujen yleisten vaatimusten lisäksi sovelletaan mekaanisesti erotettavaa lihaa tuottaviin laitoksiin ja tuotannossa sallittuihin raaka-aineisiin asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevan V jakson I luvussa vahvistettuja erityisvaatimuksia.

Tuotannossa ja sen jälkeen sovellettavat hygieniavaatimukset

Asetuksessa (EY) N:o 852/2004 vahvistettujen yleisten vaatimusten lisäksi on mekaanisesti erotetun lihan tuotannon aikana ja sen jälkeen noudatettava asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevan V jakson III luvun 1 kohdassa vahvistettuja erityisiä hygieniavaatimuksia.

Pidettiin välttämättömänä tarkastella mekaanisesti erotettua lihaa erikseen sen mukaan, millä tekniikalla se on valmistettu (esim. matala- ja korkeapainemenetelmä), koska valmistustekniikka vaikuttaa siihen, kuinka alttiita tuotteet ovat mikrobiologiselle kontaminaatiolle tuotannon aikana ja sen jälkeen.

Liitteessä I vertaillaan tiivistetysti eri tekniikoihin liittyviä erityisiä vaatimuksia, joita mekaanisesti erotetun lihan tuotannossa ja käytössä on noudatettava.

Merkintöjä koskevat vaatimukset

Mekaanisesti erotettu liha (jota nimitetään myös koneellisesti erotetuksi lihaksi) eroaa merkittävästi siitä lihasta, jota kuluttajat pitävät lihana. Sen vuoksi se jätettiin pois komission direktiivissä 2001/101/EY[10] vahvistetusta lihan määritelmästä (direktiivissä määritellään liha elintarvikkeiden merkintöjä varten). Tämän vuoksi merkinnöissä on erikseen mainittava, että on kyse mekaanisesti erotetusta lihasta, ja ilmoitettava eläinlaji, josta se on saatu. Tätä merkintäsääntöä sovelletaan tuotteisiin, jotka kuuluvat edellä mainitun ’mekaanisesti erotetun lihan’ EU-määritelmän[11] piiriin.

Asetuksessa (EY) N:o 853/2004 edellytetään lisäksi, että lopulliselle kuluttajalle toimitettavaksi tarkoitetuissa pakkauksissa, jotka sisältävät siipikarjasta tai kavioeläimistä peräisin olevaa jauhelihaa tai mekaanisesti erotettua lihaa sisältäviä lihavalmisteita, on mainittava, että kyseiset tuotteet on kypsennettävä ennen nauttimista, jos tätä kansallisessa lainsäädännössä vaaditaan.

ARVIO MEKAANISESTI EROTETUN LIHAN TUOTANNOSTA JA KÄYTÖSTÄ

Mekaanisesti erotetun lihan tuotantomenetelmät

Eri teknologioita sovellettaessa käytettävä paine vaihtelee koneiden ja käyttöparametrien mukaan. Jäsenvaltioiden ilmoittaman mukaan paine on mekaanisesti erotetun lihan valmistuksessa matalapainemenetelmää sovellettaessa useimmiten alle 100 bar (joskus vain muutama baari) ja korkeapainemenetelmää sovellettaessa yli 100 bar (aina 400 baariin asti). Tuotantomenetelmissä käytetty paine voi joissain tapauksissa asettua myös toisen menetelmän painealueelle.

Ajan myötä on kehitetty uutta teknologiaa tai uusia käyttötapoja käytössä oleville koneille. Toisinaan myös käytetään eri teknologioiden yhdistelmiä.

Mekaanisesti erotetun lihan laatu vaihtelee tuotannossa käytettävien koneiden ja useiden parametrien mukaan (ks. liite II).

Korkeapainemenetelmällä tuotetulla mekaanisesti erotetulla lihalla on luonteenomainen ja erityisen taikinamainen ulkonäkö, mikä johtuu lihassyyn rakenteen häviämisestä tai muuttumisesta. Muilla tekniikoilla (matalapainetekniikalla) tuotettua mekaanisesti erotettua lihaa on mahdotonta tai vaikeaa erottaa silmämääräisesti jauhelihasta.[12]

Mikroskoopilla voidaan arvioida ”lihassyyn rakenteen häviämistä tai muuttumista” lihasta otettujen mikroskooppinäytteiden avulla. Tuotteen sisäisen rakenteen muutoksia on hyvinkin monenlaisia sen mukaan, mitä tuotantoparametreja käytetään.

Mekaanisesti erotetun lihan tuotantomäärät

Neljässä jäsenvaltiossa ei ole mekaanisesti erotetun lihan tuotantoon hyväksyttyjä laitoksia. Eräät jäsenvaltiot eivät eri syistä ole toimittaneet tietoja tuotannosta. Taulukossa 3 esitetyt jäsenvaltioilta saadut tiedot ovat sen vuoksi liian pieniä arvioita.

Eräät muut jäsenvaltiot eivät pystyneet toimittamaan tietoja matala- ja korkeapainemenetelmällä tuotetun mekaanisesti erotetun lihan erottelusta taikka niistä eläinlajeista, joista kyseistä lihaa niiden alueella tuotetaan.

Teollisuuden toimittamat arviot mekaanisesti erotetun lihan tuotantomääristä vaihtelivat huomattavasti.

Taulukko 3: Jäsenvaltioiden ilmoittama mekaanisesti erotetun lihan tuotanto vuosina 2006–2007 (tonnia)

Alkuperälaji |

Siipikarja | Siat | Kaniinit | Ei ilmoitettu | Yhteensä |

Korkeapainemenetelmä | 255 867 | 13 574 | 0 | 200 564 | 470 005 |

Matalapainemenetelmä | 87 347 | 18 827 | 0 | 30 979 | 137 153 |

Ei ilmoitettu | 65 000 | 25 000 | 73 | 1 170 | 91 243 |

Yhteensä | 408 213 | 57 401 | 73 | 232 713 | 698 400 |

Mekaanisesti erotettua lihaa tuotetaan 20 jäsenvaltiossa vuosittain lähes 700 000 tonnia (vuodet 2006–2007). Niiltä osin kuin käytetty tuotantomenetelmä mainittiin, korkeapainemenetelmällä tuotetun lihan osuus oli 77 prosenttia ja matalapainemenetelmällä tuotetun 23 prosenttia. Niiltä osin kuin alkuperälaji ilmoitettiin, mekaanisesti erotetusta lihasta 88 prosenttia tuotetaan siipikarjasta (suurin osa broilereista ja vähemmässä määrin kalkkunoista) ja yli 11 prosenttia sioista. Muista lajeista ei nykyään tuoteta mekaanisesti erotettua lihaa merkittäviä määriä.

Korkeapainemenetelmällä tuotetun mekaanisesti erotetun lihan arvo vaihteli jäsenvaltioiden ilmoittaman mukaan välillä 0,3–0,6 euroa/kilo. Matalapainemenetelmällä tuotetun mekaanisesti erotetun lihan arvoksi ilmoitettiin 0,6–1,5 euroa/kilo. Mekaanisesti erotetun lihan ilmoitetun tuotannon arvoksi voidaan näin ollen arvioida 400–900 miljoonaa euroa.

EU27-maissa tuotetaan vuosittain yli 11 miljoonaa tonnia siipikarjanlihaa. Vuosiliikevaihto on ilmoitusten mukaan arviolta 20 miljardia euroa. Siipikarjasta tuotetun mekaanisesti erotetun lihan osuus arvosta on 2–4 prosenttia. EU27-maissa tuotetaan vuosittain yli 22,5 miljoonaa tonnia sianlihaa. Vuosiliikevaihto on ilmoitusten mukaan arviolta 35 miljardia euroa. Sioista tuotetun mekaanisesti erotetun lihan osuus arvosta on 0,1–0,3 prosenttia. Sikojen kohdalla valtaosassa tuotannosta käytetään matalapainemenetelmää.

Mekaanisesti erotetun lihan käyttö

Jäsenvaltiot

Matala- ja korkeapainemenetelmällä tuotettua mekaanisesti erotettua lihaa käytetään lähinnä ihmisille tarkoitetuissa elintarvikkeissa. Korkeapainemenetelmällä tuotettua mekaanisesti erotettua lihaa käytetään jonkin verran myös lemmikkieläinten ravinnossa. Useimmat jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet, että mekaanisesti erotettua lihaa käytetään lihavalmisteissa, jotka on lämpökäsiteltävä (esim. nakit). Joidenkin mukaan matalapainemenetelmällä tuotettua mekaanisesti erotettua lihaa käytetään raakalihavalmisteissa (esim. lihapullissa). Eräät muut ilmoittavat, että lihavalmisteiden tuotannossa käytetään vain matalapainemenetelmällä tuotettua mekaanisesti erotettua lihaa ja että korkeapainemenetelmällä tuotettua mekaanisesti erotettua lihaa käytetään vain lemmikkieläinten ravinnon tuotannossa.

23 jäsenvaltiota ilmoitti haluavansa jatkaa mekaanisesti erotetun lihan tuotantoa. Kahdessa näistä jäsenvaltioista sallitaan vain matalapainemenetelmä. Neljässä jäsenvaltiossa ei tuoteta mekaanisesti erotettua lihaa.

Useimmat jäsenvaltiot (20) eivät näe erityisiä elintarviketurvallisuusriskejä siinä, että syödään elintarvikkeita, joissa on käytetty mekaanisesti erotettua lihaa, sillä EU-lainsäädännössä vahvistetaan erityisiä elintarviketurvallisuusvaatimuksia. BSE-riskiltä on suojauduttu sillä, että sellaisten nautaeläinten, lampaiden ja vuohien luita, jotka ovat peräisin sellaisista maista tai niiden alueilta, joiden BSE-riski on hallinnassa tai sitä ei ole määritelty, ei saa käyttää mekaanisesti erotetun lihan tuotantoon.

Lihateollisuus

Mekaanisesti erotettua lihaa tuottava teollisuus on ilmaissut halunsa käyttää tuotannossa sekä korkea- että matalapainemenetelmää. Kummankin tyyppisen mekaanisesti erotetun lihan tuotantomäärät ja -menetelmät ja käyttö vaihtelevat suuresti jäsenvaltioittain.

Halu käyttää mekaanisesti erotetun lihan tuotannossa matalapainemenetelmää riippuu mahdollisuuksista hyödyntää sen parempaa laatua verrattuna korkeapainemenetelmällä tuotettuun mekaanisesti erotettuun lihaan. Mekaanisesti erotettua lihaa käytetään lihavalmisteiden tuotannossa myös sen rakenteen ja sitomiskyvyn vuoksi.

Kuluttajat

Kuluttajat ovat hyvin kiinnostuneita lihavalmisteiden laadusta, ja markkinoilla olevien lihavalmisteiden koostumus aiheuttaa heille huolta. Mekaanisesti erotetun lihan ilmoittamista valmistusaineena pidetään merkittävänä osoituksena lihavalmisteiden suhteellisesta laadusta. Mekaanisesti erotetun lihan käyttö yhdistetään usein heikkolaatuisiin valmisteisiin.

Kuluttajajärjestö kannattaisi mekaanisesti erotetun lihan käyttöä sillä ehdolla, että sen käytöstä mainitaan merkinnöissä asianmukaisesti ja että sen tuotantoa ja käyttöä varten vahvistettaisiin selkeämmät säännöt.

Kuluttajien näkökulmasta ei siksi voitaisi hyväksyä sitä, että mekaanisesti erotettu liha sisällytettäisiin merkinnöissä lihan määritelmään.

Mekaanisesti erotetun lihan EU:n sisäinen kauppa, tuonti ja vienti

Jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet EU:n sisäisestä kaupasta mutta eivät pystyneet toimittamaan tarkkoja tietoja.

Vientiin menee lähinnä korkeapainemenetelmällä tuotettua mekaanisesti erotettua lihaa. Mekaanisesti erotettua lihaa vietiin vuonna 2008 arviolta 150 000 tonnia. Pääkohteita olivat Venäjä (49 %), Ukraina (33 %) sekä muut entisen Neuvostoliiton maat. Vuonna 2008 vientiin meni 20 prosenttia EU:ssa tuotetusta mekaanisesti erotetusta lihasta (arvo 83 miljoonaa euroa), mikä oli 32 prosenttia enemmän kuin vuonna 2007.

Mekaanisesti erotetun lihan tuonti oli kiellettyä ennen asetuksen (EY) N:o 853/2004 antamista.

Sorkkaeläimistä saatavan lihan osalta tilanne on asetuksen (EY) N:o 853/2004 antamisen jälkeen se, että tuoreen lihan tuontia varten laaditussa luettelossa mainittu kolmas maa voi pyytää mekaanisesti erotettua lihaa tuottavan laitoksen sisällyttämistä luetteloon. Luetteloon on vastaavuussopimuksen mukaisesti sisällytetty neljä uusiseelantilaista laitosta, joilla on lupa mekaanisesti erotetun lihan vientiin.

Siipikarjanlihan kohdalla tilanne on se, että koska tuontitodistuksia ei ole vahvistettu komission asetuksen (EY) N:o 798/2008[13] mukaisesti, siipikarjasta saadun mekaanisesti erotetun lihan tuonti on kielletty.

MEKAANISESTI EROTETTUA LIHAA KOSKEVIEN HYGIENIA- JA MERKINTÄVAATIMUSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

Viralliset tarkastukset

Elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto arvioi jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin suuntautuvilla tarkastusmatkoillaan myös niitä virallisia tarkastuksia, joita toimivaltaiset viranomaiset tekevät mekaanisesti erotettua lihaa tuottavissa, käsittelevissä ja käyttävissä laitoksissa. Esiin on tullut joitakin puutteita (esim. raaka-aineen laatu tai mikrobiologisten kriteerien noudattaminen), mutta yleisesti ottaen tarkastusraporteissa on todettu, että mekaanisesti erotetun lihan tuotanto-, käsittely- ja käyttöolosuhteet tavallisesti vastaavat EU:n vaatimuksia.

Jäsenvaltioissa tehtävissä virallisissa tarkastuksissa voidaan käyttää visuaalisia tai mikroskooppisia indikaattoreita mekaanisesti erotetun lihan tuotannossa tai sen käytössä raaka-aineena. Näiden indikaattorien käyttö on kuitenkin vähäisempää vähittäiskaupassa, jossa tehtävissä tarkastuksissa selvitetään muiden muassa sitä, onko mekaanisesti erotettua lihaa sisältävät lopputuotteet merkitty oikein. Tilanne on tämä etenkin silloin, kun tuotteissa on käytetty matalapainemenetelmällä valmistettua mekaanisesti erotettua lihaa.

Elintarviketurvallisuus

Mekaanisesti erotettua lihaa saa yleisesti ottaen käyttää vain hyväksytyissä laitoksissa valmistettavissa lämpökäsitellyissä lihavalmisteissa. Matalapainemenetelmällä tuotettua mekaanisesti erotettua lihaa saa kuitenkin tietyin edellytyksin käyttää myös raakalihavalmisteissa, joita ei ole tarkoitettu nautittavaksi lämpökäsittelyn jälkeen.

Kun otetaan huomioon nykyisten hygieniasääntöjen soveltamisesta saatu kokemus, voidaan katsoa, että sellaisten raakaliha- ja lihavalmisteiden nauttimisesta, joissa on käytetty raaka-aineena mekaanisesti erotettua lihaa, ei aiheudu merkityksellisen suurta riskiä kansanterveydelle. Niinpä jos mekaanisesti erotetun lihan tuotantoa jatketaan nykyisten hygieniasäännösten mukaisesti, kansanterveydelle ei katsota aiheutuvan riskiä, joten asiaan liittyviä säännöksiä ei ole tarpeen muuttaa.

Tiedot mikrobiologisten kriteerien täyttymisestä (mm. sen, ettei mekaanisesti erotetussa lihassa esiinny salmonellaa) esitetään tiivistetysti zoonoosien, zoonoosien aiheuttajien ja elintarvikeperäisten tautien puhkeamisen kehityssuuntia ja lähteitä Euroopan unionissa koskevassa vuotuisessa yhteenvetokertomuksessa, jonka elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA ja Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskus ECDC laativat. Tuoreimpien tietojen[14] (vuodelta 2008) mukaan salmonellakriteerin täyttyminen mekaanisesti erotetussa lihassa on parantunut vuodesta 2006 lähtien. Vuonna 2008 tilanne oli seuraava:

( 1,6 prosenttia mekaanisesti erotetusta lihasta otetuista näytteistä ei täyttänyt kriteeriä, mikä vastaa salmonellakriteerien täyttymättä jäämisen prosenttiosuutta jauheliha-, raakalihavalmiste- ja lihavalmistenäytteissä.

( 2,7 prosenttia mekaanisesti erotetusta lihasta koostuvista eristä ei täyttänyt kriteeriä. Osuus on hieman suurempi kuin muiden valmisteiden erissä. Prosenttiosuus on suurempi kuin positiivisten näytteiden prosenttiosuus, koska erää pidettiin positiivisena, jos jokin siihen kuuluvista näytteistä oli positiivinen.

Mekaanisesti erotetun lihan määritelmän soveltaminen

Asetuksen (EY) N:o 853/2004 voimaantulon jälkeen on ilmoitettu joistakin tapauksista, joissa mekaanisesti erotetun lihan määritelmän soveltamisessa on ollut ongelmia. Esimerkkinä voidaan mainita se, että mekaanisesti erotetun lihan tuotannossa käytetään raaka-aineena paitsi ”luita luuttomaksi leikkaamisen jälkeen tai siipikarjan ruhoja” myös mm. lihaa, josta on poistettu luut.

Jos tuotannossa on tietyissä jäsenvaltioissa käytetty mekaanista erottamisteknologiaa, tuotetta pidetään mekaanisesti erotettuna lihana, vaikka raaka-aine ei sisältäisikään luita luuttomaksi leikkaamisen jälkeen tai siipikarjan ruhoja tai lihassyyn rakenne ei selvästi häviäisi tai muuttuisi. Toisissa jäsenvaltioissa tuotetta puolestaan pidetään mekaanisesti erotettuna lihana vain siinä tapauksessa, että määritelmää noudatetaan. Lihateollisuus on asettunut jälkimmäisen näkemyksen taakse ja katsoo, että lopputuotetta pitäisi pitää lihana tai erillisenä lihaluokkana tuotantomenetelmästä riippumatta.

Teknologian kehitys on tällä alalla ollut nopeaa, ja sen myötä joillakin lihan mekaanista erottelua hyödyntävillä teknologioilla pystytään tuottamaan lopputuotetta, jonka ominaisuudet ovat vastaavat tai lähes vastaavat kuin jauhelihan. Komissio katsoo nykyisen lainsäädännön perusteella, että tällainen tuote kuuluu mekaanisesti erotetun lihan määritelmän piiriin ja että se on sen vuoksi merkittävä vastaavasti.

Lisäksi on todettava, että elintarvikealan toimijoiden mekaanisesti erotetun lihan tuotannossa käyttämiä menetelmiä käytetään myös lihan poistamiseen luista lämpökäsittelyn jälkeen. Mekaanisesti erotetun lihan tuotannon raaka-aineena pidetään kuitenkin vain asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä I olevan määritelmän mukaista tuoretta lihaa. Ei ole selvää, tulisiko lopputuotetta pitää mekaanisesti erotettuna lihana (jolloin se olisi merkittävä vastaavasti). Niillä menetelmillä, joilla tuotteiden virallisissa laboratoriotesteissä todennetaan, onko lihavalmisteissa mekaanisesti erotettua lihaa, ei pystytä selvittämään, onko käytetty raaka-aine mekaanisesti erotettua lihaa vai tuotetta, joka on saatu luista lämpökäsittelyn jälkeen. Tämä on joissakin jäsenvaltioissa aiheuttanut hankaluuksia virallisissa tarkastuksissa.

Nämä mekaanisesti erotetun lihan määritelmän soveltamiseen liittyvät erot saattavat aiheuttaa epäreilua kilpailua, koska sama tuote, jota käytetään lihavalmisteiden tuotannossa, voidaan joissakin jäsenvaltioissa merkitä lihaksi ja joissakin muissa mekaanisesti erotetuksi lihaksi.

Mekaanisesti erotetun lihan kahteen luokkaan sovellettavat merkintävaatimukset

Jäsenvaltiot käyttävät matala- ja korkeapainemenetelmällä valmistetun mekaanisesti erotetun lihan erottamiseen paitsi EU:n yhdenmukaistettua kalsiumpitoisuuskriteeriä myös muita, toisistaan poikkeavia kriteerejä. Ne perustuvat tuotantomenetelmään, käytettyyn paineeseen ja suodatinkokoon, tuotetun mekaanisesti erotetun lihan silmämääräiseen arviointiin, proteiini- ja rasvasisältöön sekä histologiseen tutkimukseen, jolla arvioidaan lihassyyn rakenteen häviäminen tai muuttuminen.

Mekaanisesti erotetun lihan määritelmä kattaa sekä matalapaine- että korkeapainemenetelmällä tuotetun mekaanisesti erotetun lihan, jotka on merkittävä vastaavasti (ks. edellä). Korkeapainemenetelmällä tuotetun mekaanisesti erotetun lihan kohdalla kaikki kuullut tahot myöntyivät nykyisten merkintäsääntöjen noudattamiseen.

Mitä taas tulee matalapainemenetelmällä tuotettuun mekaanisesti erotettuun lihaan, lihateollisuus katsoo kuitenkin, että jos tuotetta ei lähinnä silmämääräisen arvioinnin perusteella voida erottaa jauhelihasta, se voitaisiin merkitä joko lihaksi (tai jonkin erityisen luokan lihaksi) käytetystä tuotantomenetelmästä riippumatta. Näkemyksen perustana on matalapainemenetelmällä tuotetun mekaanisesti erotetun lihan parempi laatu verrattuna korkeapainemenetelmällä tuotettuun.

Kuluttajajärjestöt ja useimmat asiasta mielipiteensä esittäneet jäsenvaltiot pitäisivät parhaana, ettei näitä kahta mekaanisesti erotetun lihan tyyppiä eroteltaisi toisistaan merkintävaatimusten suhteen, koska ei ole selvää, että kuluttajat ymmärtäisivät, mitä eroa matalapaine- ja korkeapainemenetelmällä tuotetulla mekaanisesti erotetulla lihalla on.

Kuluttajajärjestöt pitävät tärkeimpänä sitä, että kuluttajille annetaan asianmukaiset tiedot tuotteen valmistusaineista ja laadusta. Niiden mukaan velvollisuus mekaanisesti erotetun lihan käytön ilmoittamisesta on säilytettävä eikä tuotteiden sisältämää mekaanisesti erotettua lihaa saisi ”piilottaa”, sillä se eroaa selvästi siitä, mitä kuluttajat pitävät lihana.

Kuluttajien etujen mukaista olisi myös se, ettei mekaanisesti erotettua lihaa koskevaa merkintävaatimusta sovellettaisi pelkästään valmiiksi pakattuihin elintarvikkeisiin.

KOMISSION KANTA

Kuulemisten perusteella komissio on päätynyt seuraavaan kantaan:

- Sioista ja siipikarjasta saatavan mekaanisesti erotetun lihan käytön jatkamista ei vastusteta.

Jäsenvaltiot ja liha-alan sidosryhmien järjestöt tukevat mekaanisesti erotetun lihan käytön jatkamista. Vain muutama jäsenvaltio katsoo, että parasta olisi käyttää vain matalapainemenetelmällä tuotettua mekaanisesti erotettua lihaa. Tämä yleinen tuki perustuu osittain tällaisesta tuotannosta saatavaan taloudelliseen hyötyyn.

Hygieniavaatimusten, myös mikrobiologisten kriteerien, noudattamisen taso on lisäksi niin hyvä, ettei sen perusteella ole tarvetta rajoittaa mekaanisesti erotetun lihan tuotantoa nykyiseltä tasolta. Voidaan katsoa, että sellaisten raakaliha- ja lihavalmisteiden nauttimisesta, joissa on käytetty raaka-aineena mekaanisesti erotettua lihaa, ei aiheudu merkityksellisen suurta riskiä kansanterveydelle. Näin ollen asiaa koskevia säännöksiä ei olisi tarpeen muuttaa.

- Komissio ei kannata sitä, että mekaanisesti erotettua lihaa ryhdyttäisiin taas tuottamaan naudoista, lampaista ja vuohista.

- Olisi paremmin ja yhdenmukaisesti määriteltävä ne tuotteet, joita on pidettävä mekaanisesti erotettuna lihana. Jotta EU-lainsäädäntöä sovellettaisiin yhdenmukaisesti ja EU:n markkinoilla vallitsisi reilu kilpailu, komissio laatii ohjeet, joiden avulla on helpompi tunnistaa ne tuotteet, joita on pidettävä mekaanisesti erotettuna lihana, tai esittää muutoksia lainsäädäntöön, jos se on oikeudelliselta kannalta tarkoituksenmukaista.

- Komissio katsoo, että kaiken mekaanisesti erotetun lihan käytöstä olisi edelleenkin ilmoitettava merkinnöissä, jotta kuluttajat saavat tietoa mekaanisesti erotetun lihan käytöstä yleensä. Komissio ei kannata sitä, että matalapaine- ja korkeapainemenetelmällä tuotetulla mekaanisesti erotetulla lihalla olisi erilaiset merkintävaatimukset. Edellisen perusteella komissio katsoo, että nykyiset merkintävaatimukset ovat tarkoituksenmukaiset eikä niitä pitäisi muuttaa.

LIITE I

Mekaanisesti erotettuun lihaan sovellettavat erityiset hygieniavaatimukset (asetukset (EY) N:o 853/2004 ja 2074/2005)

Taulukko 1: Mekaanisesti erotetun lihan raaka-aineeseen sovellettavien hygieniavaatimusten vertailu

Matalapainemenetelmällä tuotettu mekaanisesti erotettu liha | Korkeapainemenetelmällä tuotettu mekaanisesti erotettu liha |

Siipikarjan ruhot | Enintään 3 päivää vanhaa | Enintään 3 päivää vanhaa |

Paikan päällä olevasta teurastamosta peräisin oleva muu raaka-aine | Enintään 7 päivää vanhaa | Enintään 7 päivää vanhaa |

Muualta peräisin oleva muu raaka-aine | Enintään 5 päivää vanhaa | Enintään 5 päivää vanhaa |

Mekaaninen erottelu | Heti luuttomaksi leikkaamisen jälkeen | Ellei suoriteta heti luuttomaksi leikkaamisen jälkeen, luiden varastointi ja kuljetus lämpötilassa < 2 °C tai jäädytys lämpötilassa < −18 °C (ei uudelleenjäädytystä) |

Taulukko 2: Mekaanisesti erotettuun lihaan tuotannon jälkeen sovellettavien hygieniavaatimusten vertailu

Matalapainemenetelmällä tuotettu mekaanisesti erotettu liha | Korkeapainemenetelmällä tuotettu mekaanisesti erotettu liha |

Varastointi, ellei käytetä välittömästi | Kääritään ja pakataan, jäähdytetään lämpötilassa ≤ 2 °C tai jäädytetään sisälämpötilaan < −18 °C. | Kääritään ja pakataan, jäähdytetään lämpötilassa ≤ 2 °C, jos prosessoidaan 1–24 tunnin kuluessa; jos ei, jäädytetään 12 tunnin kuluessa tuotannosta siten että saavutetaan sisälämpötila < −18 °C kuuden tunnin kuluessa. Jäädytetyn mekaanisesti erotetun lihan enimmäisvarastointiaika lämpötilassa < −18 °C on kolme kuukautta. |

Käyttö | Jos elintarvikealan toimija on tehnyt analyysit, jotka osoittavat, että mekaanisesti erotettu liha täyttää jauhelihaan sovellettavat mikrobiologiset kriteerit:[15] ( raakalihavalmisteissa, jotka on selkeästi tarkoitettu kulutettavaksi vasta lämpökäsittelyn jälkeen ( lihavalmisteissa. Jos mekaanisesti erotettu liha ei täytä mikrobiologisia kriteerejä: ainoastaan hyväksytyissä laitoksissa valmistetuissa lämpökäsitellyissä tuotteissa | Ainoastaan hyväksytyissä laitoksissa valmistetut lämpökäsitellyt tuotteet |

Kalsiumpitoisuus[16] | Enintään 0,1 % (100 mg / 100g tai 1 000 ppm) tuoreesta tuotteesta | Ei määritelty |

LIITE II

Esimerkkejä parametreista, joilla on merkitystä mekaanisesti erotetun lihan laadun kannalta sen mukaan, millaisia eroja tuotantolaitteissa on

( Siivilän aukkojen halkaisija

( Rummun reikien halkaisija

( Koneen nopeus

( Koneen puristusvoima

( Paine eri moduuleissa

( Paine–aika-tuotos

( Syötetty leikattu liha

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001, annettu 22. toukokuuta 2001, tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä, sellaisena kuin se muutettuna asetuksella (EY) N:o 1923/2006.

[2] Myydyimmät siipikarjanlihan palat (kuten rintafileet, koivet ja siivet) poistetaan muilla tavoilla, kuten leikkaamalla, ennen kuin liha erotetaan jäljelle jäävästä ruhosta mekaanisesti.

[3] UECBV – Euroopan karja- ja lihakaupan liitto.

[4] AVEC – Euroopan siipikarjantuottajien ja -kauppiaiden järjestö.

[5] Clitravi – EU:n lihanjalostusteollisuuden yhteyskeskus.

[6] Euroopan elintarvike- ja juomateollisuuden keskusliitto.

[7] Euroopan kuluttajaliitto.

[8] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004, annettu 29. huhtikuuta 2004, eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä (EUVL L 226, 25.6.2004, s. 22).

[9] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004, annettu 29. huhtikuuta 2004, elintarvikehygieniasta (EUVL L 226, 25.6.2004, s. 3).

[10] Komission direktiivi 2001/101/EY, annettu 26. marraskuuta 2001, myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY muuttamisesta (EYVL L 310, 28.11.2001, s. 19).

[11] Asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä I oleva 1.14 kohta.

[12] Asetuksen (EY) N:o 853/2004 määritelmän mukaan jauhelihalla tarkoitetaan ”luuttomaksi leikattua lihaa, joka on hakattu hienoksi ja joka sisältää suolaa vähemmän kuin yhden prosentin”.

[13] Komission asetus (EY) N:o 798/2008, annettu 8. elokuuta 2008, sellaisten kolmansien maiden ja niiden alueiden, vyöhykkeiden tai erillisalueiden luettelon vahvistamisesta, joista saa tuoda yhteisöön tai kuljettaa yhteisön kautta siipikarjaa ja siipikarjatuotteita, sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista (EUVL L 226, 23.8.2008, s. 1).

[14] The EFSA Journal (2010), 1496.

[15] 25 grammassa (5 näytettä) tuotetta ei esiinny salmonellaa, jos tuote on tarkoitettu syötäväksi raakana tai on siipikarjanlihaa. 10 grammassa (5 näytettä) tuotetta ei esiinny salmonellaa, jos tuote on saatu muista eläinlajeista kuin siipikarjasta ja on tarkoitettu syötäväksi kypsennettynä.

[16] Joulukuun 5. päivänä 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2074/2005 4 artiklan ja liitteen IV mukaisesti mekaanisesti erotetun lihan kalsiumpitoisuus saa olla enintään 0,1 % (100 mg / 100 g tai 1 000 ppm) standardoidulla menetelmällä määritettynä, jolloin pitoisuutta ei pidetä merkittävästi suurempana kuin jauhelihan kohdalla.

Top