EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52009DC0064
Communication from the Commission to the European Parliament, the Council, the European Economic and Social Committee and the Committee of the Regions - Final evaluation of the implementation of the multiannual Community Programme on promoting safer use of the Internet and new online technologies
Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Loppuarviointi internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuutta koskevan monivuotisen yhteisön ohjelman toteuttamisesta
Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Loppuarviointi internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuutta koskevan monivuotisen yhteisön ohjelman toteuttamisesta
/* KOM/2009/0064 lopull. */
Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Loppuarviointi internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuutta koskevan monivuotisen yhteisön ohjelman toteuttamisesta /* KOM/2009/0064 lopull. */
[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 18.2.2009 KOM(2009) 64 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Loppuarviointi internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuutta koskevan monivuotisen yhteisön ohjelman toteuttamisesta KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Loppuarviointi internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuutta koskevan monivuotisen yhteisön ohjelman toteuttamisesta 1. JOHDANTO Tämä tiedonanto käsittelee internetin käyttöturvallisuutta koskevan monivuotisen Safer Internet plus -ohjelman (2005–2008), jäljempänä ’ohjelma’, loppuarviointia. Ohjelman tavoite, sellaisena kuin se määriteltiin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä[1], oli edistää internetin ja uuden verkkoteknologian käyttöturvallisuutta, erityisesti lasten näkökulmasta, sekä torjua lainvastaista ja loppukäyttäjälle ei-toivottua sisältöä. Ohjelma kesti neljä vuotta 1. päivästä tammikuuta 2005 31. päivään joulukuuta 2008, ja sen määrärahat olivat 45 miljoonaa euroa. Ohjelma koostui neljästä päätoimintalinjasta: - lainvastaisen sisällön torjunta; - ei-toivotun ja haitallisen sisällön torjunta; - turvallisemman käyttöympäristön luominen; - tiedottaminen. Edeltävään internetin käyttöturvallisuutta koskevaan toimintasuunnitelmaan verrattuna ohjelman soveltamisalaa laajennettiin kattamaan sellaisia verkkoteknologioita kuin matkapuhelin- ja laajakaistaviestinnän sisältö, verkkopelit, käyttäjien koneiden välinen suora tiedostojensiirto ja kaikenlainen reaaliaikainen viestintä, kuten verkkojutteluryhmät ja pikaviestipalvelut. Pääasiallisena pyrkimyksenä oli parantaa lasten ja alaikäisten suojelua. Lisäksi se kattoi enemmän aiheita, jotka liittyvät lainvastaiseen ja haitalliseen sisältöön sekä huolestusta herättävään käyttäytymiseen, kuten rasismiin ja väkivaltaan. Ohjelman pääasiallinen toteutusväline on ollut julkisten ehdotuspyyntöjen perusteella valittujen hankkeiden yhteisrahoitus. Näin on rahoitettu lukuisia hankkeita eri toimintalinjojen alaisuudessa. Lisäksi hankkeita on tarpeen mukaan tuettu muulla kuin rahoitettavalla toiminnalla. Ohjelmalla osallistutaan INSAFE-tiedotuskeskusverkoston rahoitukseen. Näiden keskusten tarkoitus on tarjota lapsille, perheille ja kouluille tiedotusta ja auttavia linjoja, joissa lapset voivat purkaa verkkoteknologian käytön aiheuttamia huoliaan. Lisäksi rahoitetaan INHOPE-vihjelinjaverkostoa, jossa internetin käyttäjät voivat ilmoittaa lainvastaisesta sisällöstä[2]. Ohjelmassa tuetaan myös aihepiirikohtaisia verkostoja, jotka tuovat yhteen eri sidosryhmiä, kuten tutkijoita, hallituksesta riippumattomia järjestöjä ja lainvalvontaviranomaisia. Verkostojen tarkoituksena on edistää vuoropuhelua ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista. Lisäksi edistetään kohdennettuja hankkeita, joissa tehostetaan lainvalvontaviranomaisten suorittamaa lainvastaisen aineiston analysointia, sekä hankkeita, joissa hankitaan lisätietoa lasten, vanhempien ja lainrikkojien tavoista käyttää internetiä. EU Kids Online -hankkeessa hankitaan uutta tietoa lasten ja vanhempien riski- ja turvallisuuskokemuksista. Tämän hankkeen tulevassa jatkohankkeessa pyritään tuottamaan vertailukelpoista tietoa, jonka puuttuminen kävi ilmi tämän hankkeen yhteydessä. Lisäksi toteutetaan hanke, jossa hankitaan lisätietoa tietoverkoissa tapahtuvasta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä suorittamalla kvalitatiivista tutkimusta aikuisten rikollisuudesta[3]. Ohjelman puitteissa suoritettiin kaksi Eurobarometri-kyselyä, joissa kartoitettiin EU:n kansalaisten suhtautumista lainvastaiseen ja haitalliseen sisältöön sekä heidän tietämystään keinoista suojautua siltä. Syksyllä 2008 suoritetaan vielä kolmas kysely. Lisäksi komissio on tehnyt selvityksen suodatusohjelmien tehokkuudesta. Yksi ohjelman saavutuksista on Turvallisempi internet -päivä, jota vietetään maailmanlaajuisesti helmikuussa. Vuonna 2008 siihen osallistui 56 maata. Komissio on aloittanut vuoropuhelun toimialan ja kansalaisyhteiskunnan kanssa itsesääntelyn edistämiseksi. Matkapuhelinala allekirjoitti vuonna 2007 lasten ja varhaisteini-ikäisten turvallisempaa matkapuhelimen käyttöä koskevan eurooppalaisen puitesopimuksen. Vuotuinen internetin käyttöturvallisuutta käsittelevä foorumi ( Safer Internet Forum ) on arvovaltainen kaikkien sidosryhmien kohtauspaikka, jossa keskustellaan ajankohtaista asioista. Ohjelmapäätöksen 5 artiklan mukaisesti komissio antaa ohjelman päätyttyä Euroopan parlamentille ja neuvostolle lopullisen arviointikertomuksen ohjelman toteuttamisessa saavutetuista tuloksista. Arvioinnin suoritti kolmesta riippumattomasta asiantuntijasta koostunut paneeli[4] vuoden 2008 touko–heinäkuussa tiiviissä yhteistyössä asianomaisten komission yksiköiden[5] kanssa. 2. ARVIOINNIN TAVOITTEET Arvioinnissa tarkasteltiin ohjelman tavoitteiden, painopisteiden ja toteutuskeinojen tarkoituksenmukaisuutta, ohjelman tuloksellisuutta, saavutuksia, vaikutuksia, kestävyyttä sekä sen täydentävyyttä muiden EU:n sisä- ja ulkopuolisten sekä kansallisten aloitteiden kanssa. 3. ARVIOINNIN TULOKSET Arvioijat katsoivat, että ohjelmassa on onnistuttu saavuttamaan alkuperäisessä ohjelmapäätöksessä ja vuotuisissa työohjelmissa asetetut tavoitteet. Se on myötävaikuttanut internetin turvallisuuden parantamiseen lukuisten toimien kautta ja tuottanut huomattavia vaikutuksia. Sidosryhmiltä saatu palaute osoittaa selkeästi, että ohjelmaa on arvostettu. Erityisesti on kiitelty sen tarjoamia mahdollisuuksia jakaa tietämystä ja korostettu työn jatkamisen tarvetta. Arvioinnissa todettiin seuraavaa: Komissio on kyennyt mukauttamaan ohjelman painopisteitä haasteiden ja tarpeiden muuttuessa , ja ohjelmassa on onnistuttu varmistamaan, että sen aihepiireillä ja toimilla on merkitystä siinä dynaamisessa yhteiskunnallisessa ja teknologisessa ympäristössä, jossa sitä toteutetaan. Ohjelman maantieteellinen kattavuus on toinen alue, jonka suhteen ohjelma on toiminut nopeasti ja tehokkaasti. EU:n nopea maantieteellinen laajentuminen on huomioitu ripeästi sisällyttämällä uusia jäsenvaltioita ohjelman piiriin. Ohjelma on myös tärkeällä asialla annettuaan hiljattain painoa lasten ja nuorten itsensä kuulemiselle ja varmistettuaan, että heidän oikeutensa ja mielipiteensä ovat ensisijaisia ohjelman kaikissa näkökohdissa. Ohjelman hallinnointi on ollut tehokasta ja tuloksellista. Lähes kaikissa jäsenvaltioissa on vihjelinjoja ja tiedotuskeskuksia, useita aihepiirikohtaisia verkostoja on perustettu ja teknisten ratkaisujen kehittäminen jatkuu esimerkiksi kuvantunnistuksen osalta. Ohjelman yleisten tavoitteiden yksityiskohtaisempaa tuloksellisuutta on kuitenkin vaikeampi arvioida, ja ohjelmaa seuraavissa aloitteissa onkin syytä kerätä ja analysoida paremmin mitattavissa olevaa tietoa, jotta varmistettaisiin rahoitettujen toimien tuloksellisuus ja vaikutukset. Ohjelmalla on näyttöä huomattavista saavutuksista. Se on ensinnäkin onnistunut pitämään turvallisemman internetin näkyvällä sijalla politiikan laatijoiden asialistalla Euroopassa ja muualla maailmassa, minkä lisäksi siitä on tullut toiminnan veturi Euroopan ulkopuoliselle toiminnalle. Muut maat, joilla on vastassaan samanlaisia haasteita, pitävät ohjelman kokemuksia ja parhaita käytäntöjä hyvin hyödyllisinä. INHOPE-verkoston erittäin laaja kansainvälinen jäsenistö on niin ikään osoitus ohjelman asemasta laajemmassa internet-yhteisössä. Monet sidosryhmät arvostavat erittäin korkealle ohjelman tarjoamia verkostoitumismahdollisuuksia ja korostavat sitä, että ohjelma mahdollistaa yhteistyön sellaisten toimijoiden kesken, jotka muuten eivät olisi yhdistäneet voimiaan (esim. keskeiset teleoperaattorit ja hallituksesta riippumattomat järjestöt). Ohjelman kahden verkoston laajeneminen kattamaan lähes koko Euroopan ja sen ulkopuolisia maita on eittämätön saavutus. INSAFE-verkosto kattoi vuonna 2006 21 maata ja vuonna 2008 34 maata. Samoin on laajentunut INHOPE-verkosto, johon liittyi ohjelman aikana 13 jäsentä, mikä nosti sen jäsenmäärän 33:een. Yksi ohjelman saavutuksista on se, kuinka paljon se edistänyt internetin turvallisuuteen liittyvän tutkimusaineiston keräämistä ja analysointia EU Kids Online -verkostossa. Ohjelmassa on onnistuttu edistämään eri alojen sisäistä ja niiden välistä vuoropuhelua ja auttamaan matkaviestintäalaa luomaan tehokkaita itsesääntelymekanismeja alaikäisten suojelemiseksi. Valistustoimien alalla Turvallisempi internet -päivä on ollut kiistaton menestys. Osallistujien määrä ja maantieteellinen kattavuus ovat kasvaneet vuosi vuodelta, toiminta on yhä kansainvälisempää ja se on saanut paljon huomiota osakseen lehdistössä ja tiedotusvälineissä. Ohjelman tulosten osalta onnistumiseen on vaikuttanut merkittävästi lähestymistavan ja viestien johdonmukaisuus koko Euroopassa. Ohjelman tunnettuutta voitaisiin kuitenkin parantaa lisäämällä sen näkyvyyttä niin verkossa kuin sen ulkopuolellakin sekä mainostamalla ohjelmaa enemmän. Ohjelman brändin yhtenäistäminen auttaisi luomaan ohjelmalle identiteettiä ja uskottavuutta eri aloilla, eri maissa ja eri alueilla. Ohjelman kestävyys sinänsä on vahvalla pohjalla. On kuitenkin syytä seurata verkostojen toimintaa sen varmistamiseksi, että käytetty malli on edelleen tarkoituksenmukaisin. Erityisesti olisi pohdittava, olisiko ohjelman kaksi verkostoa yhdistettävä yhdeksi organisaatioksi, joka koordinoi kaikkea toimintaa kaikkialla Euroopassa, kun otetaan huomioon, että vihjelinjojen, tiedotuskeskusten ja auttavien linjojen on määrä muodostaa yhdistettyjä yhteyspisteitä kansallisella tasolla, jotta toiminnan tehokkuutta ja tuloksellisuutta voitaisiin lisätä. Ohjelma täydentää useita EU:n sisä- ja ulkopuolisia aloitteita sekä useimpien jäsenvaltioiden kansallisia aloitteita. Tämä koskee erityisesti aloitteita, jotka liittyvät lainvastaisen sisällön torjuntaan, medialukutaidon edistämiseen ja lasten oikeuksien lujittamiseen. Sidosryhmät panevat erityistä painoa ohjelman merkitykselle kansainvälisen ja kansallisen osallistumisen lisääjänä. Jos maassa ei aikaisemmin ollut asiaan liittyvää kansallista aloitetta, ohjelma auttoi nostamaan asiat esille ja tuomaan sidosryhmät yhteen. Niissä maissa puolestaan, joissa eri organisaatiot olivat jo ryhtyneet ratkomaan näitä kysymyksiä, ohjelma auttoi koordinoimaan lähestymistapaa ja antoi uskottavuutta organisaatioille, joiden muuten olisi voinut olla vaikea saada kansallisten viranomaisten ja alan toimijoiden huomiota. 4. ARVIOINNIN PERUSTEELLA ANNETUT SUOSITUKSET Arviointiraportissa esitetään joukko suosituksia tulevaa toimintaa varten: 1. Lasten, nuorten ja muiden internetin legitiimien käyttäjien oikeudet ja yksityisyys olisi suojattava ja niitä olisi edistettävä ohjelman kaikissa toiminnoissa. Nuoria voitaisiin ottaa entistä enemmän mukaan keskustelemaan ratkaisuista ja kehittämään ja toteuttamaan niitä. 2. Jatkossakin tulisi pyrkiä saavuttamaan kansallisen tason kaikkien asiaan liittyvien toimialojen aktiivinen tuki ja osallistuminen ohjelmaan ja yksittäisiin hankkeisiin. Tämän pitäisi johtaa eri sidosryhmistä koostuvien Euroopan tason verkostojen luomiseen, jotta eri toimijat voitaisiin tuoda yhteen. 3. Erityisen tärkeää on poliittinen ja operatiivinen yhteistyö kolmansien maiden kanssa niin Euroopassa kuin sen ulkopuolellakin. Erityisesti tämä koskee lasten hyväksikäyttökuvien tunnistamista, jäljittämistä ja hävittämistä. 4. Eri EU:n aloitteiden välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä olisi lisättävä, silloin kun niillä on yhteisiä intressejä tai niitä voitaisiin toteuttaa yhteistyössä Safer Internet plus -ohjelman kanssa. Näin voitaisiin yksilöidä uusia synergia- ja innovointialueita ja parantaa yksittäisten ohjelmien tehokkuutta. 5. Tulevissa ratkaisuissa olisi edelleenkin otettava huomioon kansalliset, kulttuuriset, kielelliset ja sosiodemografiset tekijät erityisesti uusien jäsenvaltioiden, ehdokasmaiden ja liittymisneuvotteluja käyvien maiden suhteen, jotta varmistettaisiin toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuus. 6. Ohjelman teknistä osaamispohjaa olisi entisestään parannettava, jotta saataisiin korkeatasoista ja ajanmukaista osaamista sekä uskottavuutta. 7. Ohjelma todennäköisesti hyötyisi yhdenmukaisemmasta brändistä, jonka puitteissa sisäisiin ja kumppaneiden verkkosivustoihin ja muihin resursseihin kohdistettaisiin laadunvalvontatoimia. Lehdistöä ja tiedotusvälineitä olisi hyödynnettävä aktiivisemmin koko Euroopassa. 8. Osaamisen kartuttamista voitaisiin jatkaa kahdella keskeisellä alueella: lasten ja nuorten itsensä ongelmallinen, riskialtis ja rikollinen käyttäytyminen verkossa; INHOPE-verkostossa todettujen lainvastaisen sisällön trendien taustatekijät. 9. Ohjelman kahden verkoston (INHOPE ja INSAFE) rooleja olisi arvioitava uudelleen, jotta verkostojen kautta voitaisiin luoda mahdollisimman tarkoituksenmukainen mekanismi kansallisten keskusten työn koordinoinnille. Olisi pohdittava, olisiko verkostot yhdistettävä, jotta voitaisiin korostaa vihjelinja-, tiedotus- ja auttava linja -toiminnan yhteisyyttä ja valmistautua tarvittavalla tavalla ohjelman suunniteltuun laajentamiseen, jossa siihen sisällytetään myös verkkokiusaaminen ja viekoittelu (”grooming”). 10. Suurta painoa olisi pantava vihjelinjojen tunnettuuden parantamiseen. Nykyisellään ne ovat edelleenkin liian harvojen tiedossa. Myös auttavien linjojen tunnettuus kaipaa kohennusta, jotta eurooppalaiset saisivat tarvittavia yhteyspisteitä ja jotta vihjelinjojen työtä voitaisiin täydentää yleisluontoisimmissa kysymyksissä. 11. Toimialan osallistumista ohjelman toteuttamiseen olisi tehostettava. Etusijalle olisi asetettava yhteisten toimintasääntöjen laatiminen internet-palveluntarjoajille koko Euroopassa matkaviestinoperaattoreiden allekirjoittaman puitesopimuksen tarjoaman mallin mukaisesti. 5. KOMISSION KOMMENTIT JA PÄÄTELMÄT Komissio panee merkille ohjelman loppuarvioinnin tulokset ja ottaa sen suositukset huomioon pannessaan täytäntöön seurantaohjelmaa. Suosituksissa mainituilla aloilla jo saavutettua edistystä tullaan laajentamaan entisestään. Arviointiraporttiin antamiensa vastausten perusteella komissio kehottaa Euroopan parlamenttia, neuvostoa, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa sekä alueiden komiteaa: 12. panemaan merkille, että ohjelma on toteutettu onnistuneesti; 13. auttamaan komissiota Safer Internet -ohjelman tunnettuuden parantamisessa ja vauhdittamaan internetin käyttöturvallisuudesta käytävää jatkuvaa keskustelua. [1] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 854/2005/EY, tehty 11 päivänä toukokuuta 2005 (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 1). [2] Vuoden 2008 loppuun mennessä, ottaen huomioon neuvotteluvaiheessa olevat hankkeet, toiminnassa on 27 tiedotuskeskusta 25 jäsenvaltiossa sekä Islannissa ja Norjassa, 21 auttavaa linjaa ja 24 vihjelinjaa. [3] Täydellinen luettelo ohjelmassa yhteisrahoitettavista hankkeista on osoitteessa: http://ec.europa.eu/saferinternet. [4] Asiantuntijat nimettiin keväällä 2008 järjestetyn rajoitetun tarjouspyynnön perusteella. [5] Tietoyhteiskunnan pääosaston yksiköt C3 ja E6.