52008PC0817

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 4.12.2008

KOM(2008) 817 lopullinen

2008/0237 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä sekä kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (komission esittämä) {SEK(2008) 2953} {SEK(2008) 2954}

PERUSTELUT

1. Ehdotuksen tausta

1.1. Perustelut ja tavoitteet

Linja-autoilla harjoitettavan kansainvälisen matkustajaliikenteen markkinat on jo vapautettu. Pääsy näille markkinoille avattiin asetuksella (ETY) N:o 684/92, jota on muutettu asetuksella (EY) N:o 11/98. Yhdessä asetuksen (EY) N:o 12/98 kanssa, joka koskee muiden kuin jäsenvaltiosta olevien linja-autoliikenteen harjoittajien pääsyä kansallisille liikennemarkkinoille, tämä lainsäädäntö muodostaa maanteiden kansainvälisen henkilöliikenteen sisämarkkinoiden perustan[1]. Liikenteen yhtenäismarkkinat ovat tuottaneet eurooppalaisille merkittäviä hyötyjä muun muassa laajemman reittivalikoiman ja edullisten matkatarjousten muodossa. Rajojen poistamiseen ja liikenteen kasvuun ei ole aina liittynyt riittäviä toimenpiteitä matkustajien oikeuksien suojelemiseksi. On olennaisen tärkeää, että näiden palvelujen käyttöoikeudet ja niiden tarjoamista koskevat säännöt vahvistetaan kattavasti, koska tämä liikennemuoto on välttämätön työssäkäynnin, sukulaisten ja ystävien tapaamisen sekä vapaa-ajan ja matkailun kannalta. Huonot matkustusmahdollisuudet voivat haitata vakavasti monien kansalaisten integroitumista, mikä koituu koko yhteiskunnan tappioksi. Euroopan komissio suunnittelee valkoisessa kirjassaan Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika [2] matkustajien oikeuksien vahvistamista kaikissa liikennemuodoissa ja siten käyttäjien asettamista liikennepolitiikan keskiöön. Tällaisten toimien tärkeyttä korostetaan myös vuonna 2005 annetussa tiedonannossa Matkustajien oikeuksien vahvistaminen Euroopan unionissa [3], jossa komissio esittelee poliittisen lähestymistavan matkustajien suojelua koskevien toimenpiteiden ulottamiseksi lentoliikenteen lisäksi myös muihin liikennemuotoihin. Komissio määritteli oikeudet, joita olisi vahvistettava yhteisön toimin riippumatta käytetystä liikennemuodosta[4].

Linja-autoliikenteen osalta komissio määritteli kolme keskeistä ongelma-aluetta: 1) liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeudet, 2) vastuukysymykset ja 3) korvaukset ja avunanto matkan keskeytyessä.

Kesäkuun 22. päivänä 2006 antamassaan tiedonannossa Kestävää liikkuvuutta Eurooppaan – Euroopan komission vuoden 2001 liikennepolitiikan valkoisen kirjan väliarviointi [5] komissio sitoutuu selvittämään, kuinka palvelun laatua ja matkustajien oikeuksien turvaamista voidaan parantaa kaikissa liikennemuodoissa.

1.2. Linja-autoliikenne

Tällä liikennemuodolla on eräitä erityispiirteitä, jotka liittyvät sekä liikenteenharjoittajiin että matkustajiin.

Matkustajakilometreinä laskettuna linja-autoliikenteellä on 9,3 prosentin osuus Euroopan unionin kaikista maaliikennepalveluista, ja se on edelleen henkilöautojen (82,8 %) jälkeen tärkein yleisesti saatavilla oleva kuljetusväline (linja-autoliikenteen osuus kaikista liikennemuodoista on 8,3 prosenttia)[6]. Alalla on tapahtunut tasainen 5,8 prosentin kasvu vuosina 1995–2004 (474 miljoonasta 502 miljoonaan matkustajakilometriin)[7]. Kansainvälisen linja-autoliikenteen vuotuisen matkustajamäärän arvioidaan olevan 72,8 miljoonaa.

Muiden liikennemuotojen matkustajille, etenkin lentomatkustajille, on jo vahvistettu yhteisön tasolla joukko oikeuksia, jotka tarjoavat riittävän suojan.

Toisin kuin muissa liikennemuodoissa, linja-automatkustajien oikeuksista ei ole olemassa kansainvälisiä sopimuksia (lukuun ottamatta Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimusta matkustajien ja matkatavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävästä sopimuksesta (CVR)[8], jonka on ratifioinut vain kolme jäsenvaltiota) eikä yhteisön lainsäädäntöä.

Linja-automatkustajien suoja vaihtelee eri jäsenvaltioissa. Matkustajien on turvauduttava kansallisiin vastuujärjestelmiin, hyvää kauppatapaa koskevaan lainsäädäntöön ja liikenteenharjoittajien vapaaehtoisiin asiakasturvasitoumuksiin. Eräissä maissa liikenteenharjoittajat ovat kehittäneet laaja-alaisia vapaaehtoisia sopimuksia, joihin sisältyvät asianmukaiset mekanismit valitusten käsittelyä ja riitojen ratkaisua varten. Näin ei kuitenkaan ole toimittu suurimmassa osassa jäsenvaltioista. Tällä hetkellä ei ole olemassa yhteisiä sääntöjä siitä, kuinka valitukset käsitellään ja matkustajien ja yritysten väliset riidat ratkaistaan. Tämä estää tasapuolisen kilpailun eri jäsenvaltioista tulevien liikenteenharjoittajien välillä.

Liikenteenharjoittajien vastuuta koskevissa säännöissä on suuria eroja, eikä korvauksia ja avunantoa matkan keskeytyessä ole yleisesti taattu. Muille liikennemuodoille on vahvistettu vastuuta koskevat säännöt yhteisön tasolla[9] tai kansainvälisesti, mutta linja-autoliikenteelle ei. Kansainvälisillä matkoilla matkustajien on vaikea saada selvää siitä, mitä vastuujärjestelmiä onnettomuustapauksissa sovelletaan[10].

Matkustajille tiedottamisesta on olemassa yleisiä velvollisuuksia[11], joiden mukaan liikenteenharjoittajien on esitettävä matkareitti, linja-auton pysähdykset, aikataulut ja kuljetusmaksut ja -ehdot. Matkustajien voi kuitenkin olla vaikea saada riittävästi tietoa kriittisissä tilanteissa, joissa matka keskeytyy.

Tämän liikennemuodon käyttäjät ovat yleisesti ottaen heikommassa asemassa siinä mielessä, että he kuuluvat usein alempiin tuloluokkiin. Linja-autoliikennepalvelujen saatavuus on rajallista myös vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille, mikä saattaa vaikeuttaa heidän integroitumistaan yhteiskuntaan.

1.3. Käsiteltävät kysymykset

Ehdotuksella pyritään vahvistamaan linja-automatkustajien oikeudet, jotta voitaisiin lisätä linja-autoliikenteen houkuttelevuutta ja parantaa luottamusta siihen sekä saavuttaa tasapuoliset toimintaolosuhteet eri jäsenvaltioista tulevien liikenteenharjoittajien ja eri liikennemuotojen kesken.

Ehdotuksessa käsitellään seuraavia kysymyksiä:

- vastuu matkustajien kuoleman tai loukkaantumisen ja matkatavaroiden katoamisen tai vahingoittumisen yhteydessä;

- linja-autoyritysten matkustajille tarjoamien kuljetusehtojen syrjimättömyys kansallisuuden tai asuinpaikan perusteella;

- vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden avustaminen;

- linja-autoyrityksen velvollisuudet matkan peruuntuessa tai viivästyessä;

- tiedonantovelvollisuus;

- valitusten käsittely;

- yleiset täytäntöönpanoa koskevat säännöt.

2. Soveltamisala

Tämä ehdotus koskee linja-autoliikennettä. Markkinoille pääsyä säännellään jo yhteisön tasolla yhteisistä säännöistä harjoitettaessa kansainvälistä henkilöliikennettä linja-autoilla 16. maaliskuuta 1992 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 684/92, jota on muutettu neuvoston asetuksella (EY) N:o 11/98.

Linja-autoilla harjoitettavasta kotimaan kaupunki- ja esikaupunkiliikenteestä ja lyhyen matkan alueellisesta liikenteestä on yleensä tehty julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset, joissa on otettu suurelta osin huomioon matkustajien oikeudet ja palvelun laatu. Linja-autoliikenteen harjoittajien velvollisuudet ja vastaavat matkustajien oikeudet on siis määritelty kansallisessa lainsäädännössä. Jäsenvaltiot voivat jättää tällaisen liikenteen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, kunhan sopimuksissa määrätty matkustajien oikeuksien taso vastaa tässä asetuksessa säädettyä tasoa.

Liikenteenharjoittajien vastuun ja vammaisten avustamisen osalta jäsenvaltiot tarjoavat matkustajille toisistaan poikkeavia ratkaisuja ja vaihtelevan tasoista suojaa. Tässä ehdotuksessa puututaan tilanteisiin, joiden on todettu olevan kriittisiä asianmukaisen avun puuttumisen vuoksi. Esimerkiksi kauas omasta asuinpaikastaan suuntautuvalla matkalla olevat matkustajat ovat erittäin haavoittuvassa asemassa, jos matka keskeytyy tai tapahtuu onnettomuus.

Komissio ehdottaa, että tässä vaiheessa puututaan ongelmiin, jotka monimutkaisuutensa ja/tai kansainvälisen luonteensa (rajat ylittävät matkat, kansainväliset liikenteenharjoittajat) vuoksi vaativat merkittävää yhdenmukaistamista jäsenvaltioiden välillä.

3. Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Asetusehdotus edesauttaa perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamista, koska se varmistaa korkeatasoisemman kuluttajansuojan, ehkäisee vammaisten syrjintää ja sosiaalista syrjäytymistä ja antaa Euroopan kansalaisille mahdollisuuden saada täysi hyöty sisämarkkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista.

3.1. Kuluttajansuoja

Matkustajien oikeuksien määritteleminen ja niiden lujittaminen edelleen vastaa sitä tärkeää asemaa, joka kuluttajansuojalle on annettu Amsterdamin sopimuksessa. Tiedonannossaan EU:n kuluttajapoliittinen strategia vuosiksi 2007–2013 – Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, hyvinvoinnin parantaminen ja tehokas suojaaminen [12] komissio ilmoittaa, että yhtenä keskeisenä tavoitteena on kuluttajan aseman parantaminen EU:n eri alojen politiikassa. Tiedonannossa todetaan, että kuluttajien etujen huomioon ottamisessa on edistytty muun muassa lentoliikenteen alalla. Jatkossa tavoitteena on käyttää perustana näitä saavutuksia ja pyrkiä ottamaan kuluttajien edut järjestelmällisemmin huomioon. Siksi komissio laajentaa ilmailualalla kehitetyt matkustajien oikeudet myös muihin liikennemuotoihin erityisesti liikuntarajoitteisten matkustajien osalta.

3.2. Sosiaalinen osallisuus ja perusoikeudet

Tämä linja-autoliikenteen matkustajien oikeuksia koskeva ehdotus on linjassa sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemistä koskevien tavoitteiden kanssa, sillä siinä vahvistetaan vammaisten syrjimättömyyden ja avustamisen periaate. EY:n perustamissopimuksen 12 artiklassa määrätään, että kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä. Sen vuoksi myös linja-autoliikenteen alalla linja-autoyritysten tai lipunmyyjien on tarjottava käyttäjille sopimusehtoja ja hintoja ilman minkäänlaista asiakkaan kansalaisuuteen tai asuinpaikkaan taikka lipunmyyjän sijoittautumispaikkaan yhteisössä perustuvaa syrjintää. Tämä ei kuitenkaan rajoita sosiaalista hinnoittelua edellyttävien julkisen palvelun velvoitteiden soveltamista. Ehdotus on myös sopusoinnussa perusoikeuskirjan 21 artiklan kanssa. Mainitussa artiklassa määrätään yleisestä periaatteesta, jonka mukaan kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen, on kielletty. Ehdotus vastaa myös EY:n perustamissopimuksen 13 artiklaa, jonka mukaan yhteisö voi torjua syrjintää toimivaltaansa kuuluvilla aloilla. Se vastaa myös Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista, jonka kaikki jäsenvaltiot ja Euroopan yhteisö ovat allekirjoittaneet.

3.3. Yhtenäismarkkinat

Ehdotus antaisi paremmasta suojasta nauttiville matkustajille mahdollisuuden ottaa täysi hyöty yhtenäismarkkinoista. Ehdotus varmistaa, että kansalaiset, myös liikuntarajoitteiset henkilöt, voivat hyödyntää täysin yhtenäismarkkinoiden edut ja että heillä on luottamus tehdä niin. EU:n kuluttajapolitiikka on yhtenäismarkkinoiden seuraavan vaiheen keskiössä, kuten todetaan kevään 2007 Eurooppa-neuvostolle tarkoitetussa komission tiedonannossa, jossa luodaan katsaus yhtenäismarkkinoihin[13]. Yhtenäismarkkinat tuovat kuluttajille hyötyjä laajentamalla valikoimaa ja alentamalla hintoja ja tarjoamalla riittävän suojan. Tässä suhteessa linja-automatkustajien oikeuksien määritteleminen täydentää edistystä, jota liikennealalla on saavutettu Euroopan yhtenäismarkkinoiden puitteissa.

4. Kuulemiset ja vaikutusten arviointi

4.1. Intressitahojen kuuleminen

Komission yksiköt aloittivat heinäkuussa 2005 julkisen kuulemisen, jonka pohjana oli komission yksiköiden valmisteluasiakirja kansainvälisen linja-autoliikenteen matkustajien oikeuksista. Asiakirjassa annetaan yleiskatsaus ongelmista ja haasteista, jotka liittyvät matkustajien oikeuksien määrittelemiseen tässä liikennemuodossa, ja pyydetään intressitahoja esittämään kommenttinsa eräistä kysymyksistä. Kuulemisen päätteeksi julkaistiin raportti sen tuloksista[14] ja järjestettiin sidosryhmien kokous Brysselissä 29. maaliskuuta 2006[15].

Saadut vastaukset osoittivat, että yhtäältä linja-autoyritysten ja niiden yhdistysten ja liittojen ja toisaalta kuluttajajärjestöjen mielipiteet jakautuvat selvästi. Yleisesti ottaen ensin mainitut eivät näe lainkaan tai näkevät ainoastaan hyvin rajallista tarvetta EU-tason sääntelylle, kun taas viimeksi mainitut peräänkuuluttavat laajoja matkustajien oikeuksia. Selkeästi oltiin myös huolestuneita alan taloudellisesta ja organisatorisesta rakenteesta. Yhteisymmärrykseen ei myöskään päästy asetuksen soveltamisalasta eikä siitä, pitäisikö tietyntyyppinen liikenne, etenkin paikallinen ja alueellinen liikenne, sisällyttää asetukseen vai jättää sen ulkopuolelle. Liikenteenharjoittajat katsoivat yleensä, ettei nykyinen taloudellinen tilanne salli minkäänlaisten ylimääräisten rasitteiden asettamista, ettei sääntelylle ole todellista tarvetta ja että suuri osa kysymyksistä on jo joka tapauksessa ratkaistu joko kansallisessa lainsäädännössä tai liikenteenharjoittajien tekemissä vapaaehtoisissa sitoumuksissa. Kuluttajajärjestöt sitä vastoin vaativat laajoja yhteisön toimia, koska matkustajien oikeuksien suoja vaihtelee suuresti eri maissa.

Vastaajat eivät olleet yksimielisiä siitäkään, kuinka tulisi käsitellä kysymystä palvelujen esteettömyydestä tätä liikennemuotoa käyttäville liikuntarajoitteisille henkilöille ja tällaisten henkilöiden avustamisesta. Eräät liikenteenharjoittajat toivat esiin kasvavat kustannukset ja huonon toteutettavuuden koko ajoneuvokannassa ja totesivat, että liikuntarajoitteisille henkilöille on olemassa vaihtoehtoisia ratkaisuja (erikoistuneet linja-autoyhtiöt), kun taas toiset viittasivat näiden henkilöiden mahdolliseen sosiaaliseen syrjäytymiseen.

Epäilyjä esitettiin myös siitä, että viivästymisestä maksettavia korvauksia koskevat säännökset voisivat vaarantaa liikenneturvallisuuden.

Tiivistelmä julkisessa kuulemisessa saaduista vastauksista, yksittäiset vastaukset kokonaisuudessaan sekä pöytäkirja 29. maaliskuuta 2006 pidetystä kuulemistilaisuudesta ovat saatavilla seuraavassa osoitteessa:http://ec.europa.eu/transport/road/consultations/passengers_rights_en.htm.

4.2. Asiantuntijatiedon käyttö

Komissio sai kesäkuussa 2006 eurooppalaisen energia- ja liikennefoorumin lausunnon, jossa tuetaan yhteisön toimia linja-automatkustajien oikeuksien alalla. Komissio on ottanut huomioon seuraavat tutkimukset: ” COST Action 349 - Accessibility of coaches and long-distance buses for people with reduced mobility ”, lokakuu 2005, ja ” Evaluation and monitoring of trends with regard to passenger needs on the level of service and treatment of passengers ” (lyhyesti ”EU SERVICE GUARANTEES - EUSG”)[16].

4.3. Vaikutusten arviointi

Ohjeiden mukaisesti suoritetussa vaikutusten arvioinnissa käsiteltiin seuraavia kysymyksiä: liikenteenharjoittajien vastuuta koskevat periaatteet matkustajien kuoleman tai loukkaantumisen yhteydessä muihin liikennemuotoihin verrattuna; korvausta ja avunantoa koskevat periaatteet matkan peruuntumisen ja viivästymisen yhteydessä; palvelujen esteettömyyttä ja vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden syrjimättömyyttä ja avustamista koskevat säännöt; laatuvaatimukset ja tiedonantovelvollisuudet; sekä valitusten käsittelyä ja vaatimusten noudattamisen valvontaa koskevat säännöt.

Kaikkiaan tarkasteltiin neljää eri toimintavaihtoehtoa:

”Nykytilanteen säilyttäminen” -vaihtoehdossa oletetaan, ettei mitään EU:n toimia toteuteta.

”Vähimmäissuoja” -vaihtoehdossa vahvistettaisiin yleinen kehys, jossa määriteltäisiin ainoastaan suojaa koskevat vähimmäissäännöt ja tarvittaessa konsolidoitaisiin/muutettaisiin ja/tai yksinkertaistettaisiin voimassa olevaa yhteisön tai kansallista lainsäädäntöä (moottoriajoneuvojen vakuutukset, pakettimatkadirektiivi, kuluttajalainsäädäntö).

”Enimmäissuoja” -vaihtoehdossa toteutettaisiin yhteisön lainsäädäntötoimia, joissa vahvistetaan linja-automatkustajien oikeudet kansainvälisessä liikenteessä (vaihtoehto I) tai sekä kotimaan liikenteessä (kauko- ja alueliikenne) että kansainvälisessä liikenteessä (vaihtoehto II) säännöllisen ja satunnaisen liikenteen osalta. Tämä vaihtoehto varmistaisi matkustajien riittävän ja yhdenmukaisen suojan kaikissa jäsenvaltioissa.

”Vapaaehtoiset sitoumukset ja itsesääntely” -vaihtoehdossa oletetaan, että linja-autoyritykset kehittäisivät ja hyväksyisivät vapaaehtoisia EU:n laajuisia tai maakohtaisia itsesääntelytoimenpiteitä linja-automatkustajien oikeuksien alalla.

Tiivistelmä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ”Vaikutustenarviointi ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi matkustajien oikeuksista kansainvälisessä linja-autoliikenteessä” esitetystä vaikutusten arvioinnista:

Vaikutusten arvioinnissa tarkasteltujen kysymysten laajuudesta johtuen kustannusten ja hyötyjen välinen oikea tasapaino arvioitiin löytyvän tehokkaimmin useilla eri vaihtoehdoilla.

Vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden syrjimättömyyttä ja avustamista koskevan periaatteen osalta parhaana pidettiin vaihtoehdon 2 ”Vähimmäissuoja” (vain satunnaisen liikenteen osalta) ja vaihtoehdon 3.I ”Enimmäissuoja” (vain säännöllisen kansainvälisen liikenteen osalta) yhdistelmää. Jotta ehdotettu toimintavaihtoehto vahvistaisi vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden syrjimättömyyttä ja avustamista koskevaa periaatetta, sen tulisi taata sellainen palvelujen saatavuuden optimaalinen taso, joka saa liikenteenharjoittajat ja terminaalien pitäjät järjestämään riittävät esteettömyysratkaisut samalla kun vältetään tähän liittyvät lippujen hinnankorotukset.

Vastuujärjestelmien osalta vaikutusten arvioinnissa todettiin, että suurimmat hyödyt matkustajille ilman merkittäviä lisäkustannuksia saavutettaisiin, jos valittaisiin vaihtoehto ”täysimittaisen järjestelmän perustaminen”. Matkustajat hyötyisivät paremmasta oikeudellisesta ja taloudellisesta suojasta samalla kun kansallisesta lainsäädännöstä johtuvat erot poistettaisiin.

”Täysimittaisen järjestelmän perustaminen” -vaihtoehto vaikuttaa tehokkaimmalta ratkaisulta matkan keskeytymiseen liittyvien avunanto- ja tiedotusvelvoitteiden osalta. Matkustajien parempi suoja johtaa tarjottujen palvelujen paranemiseen. Matkustajien parempi palvelu voi puolestaan parantaa linja-autoyritysten asemaa markkinoilla, joilla ne kilpailevat sekä hinnalla että palvelun laadulla. Tästä syystä komissio suosii ”Enimmäissuoja” -vaihtoehtoa avunanto- ja tiedotusvelvoitteiden osalta.

Täydellinen vaikutusten arviointi ja sen liitteet ovat tämän ehdotuksen liitteenä.

5. Oikeudelliset näkökohdat

5.1. Oikeusperusta

Ehdotuksen oikeusperusta on esitetty EY:n perustamissopimuksen 71 artiklassa, johon sovelletaan yhteispäätösmenettelyä.

5.2. Sääntelytavan valinta

Ehdotuksen päätavoitteena on varmistaa riittäväntasoinen suoja linja-automatkustajille, myös vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille. Tämän ehdotuksen mukaisesti vahvistettavia sääntöjä olisi sovellettava yhdenmukaisesti ja tehokkaasti kaikkialla Euroopan unionissa. Sellaisenaan sovellettava asetus vaikuttaa sopivimmalta sääntelytavalta, kun halutaan varmistaa sääntöjen mahdollisimman yhdenmukainen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa. Yhteisö on jo käyttänyt asetusta oikeudellisena välineenä lento- ja rautatiematkustajien oikeuksien suojaamiseksi. Asetus on sopivin väline, jotta myös linja-autoliikenteeseen saataisiin vastaavat ja valvottavissa olevat matkustajien oikeudet.

5.3. Toissijaisuusperiaate

Matkustajien suojelu osana sisämarkkinapolitiikkaa ja yhteistä liikennepolitiikkaa on koko Euroopan laajuinen kysymys, joka vaatii yhteisön tason ratkaisun. Sisämarkkinoiden kaksi toisiaan täydentävää puolta ovat markkinoiden vapauttaminen sekä kuluttajien ja etenkin vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden etujen huomioon ottaminen. Koska yhä kasvava joukko kuluttajia matkustaa Euroopan unionissa työn tai vapaa-ajan merkeissä, on entistäkin tärkeämpää varmistaa, että he voivat luottaa samoihin oikeuksiin missä tahansa he ovatkin. Ehdotuksen tavoitteena onkin varmistaa, että linja-automatkustajat nauttivat samantasoisista oikeuksista ja suojasta kaikkialla Euroopan unionissa.

Tämän liikennemuodon kansainvälisen luonteen vuoksi (matkat ja/tai liikenteenharjoittajat) tätä tavoitetta ei voida riittävällä tavalla toteuttaa pelkästään jäsenvaltioiden toimin. Voimassa olevaa kansainvälistä sopimusta (YK:n Euroopan talouskomission CVR-yleissopimusta) ei voida pitää tehokkaana välineenä, sillä vain hyvin harvat jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen. Tarvitaan siis yhteisön toimia.

5.4. Suhteellisuusperiaate

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen. Komissio on rajannut ehdotuksensa aloille, joilla tarvitaan tarkkoja yhteisön sääntöjä, ja välttänyt kysymyksiä, joihin on parempi soveltaa itsesääntelytoimia. Ehdotus on rajattu aloille, joilla yhteisön toimet ovat selvästi ja yleisesti hyväksyttyjä. Se on siis suhteutettu haluttuun tavoitteeseen ja sopiva olosuhteisiin, joissa tavoite pyritään saavuttamaan. Ilman yhdenmukaisia sääntöjä matkustajilla olisi parhaassa tapauksessa erilaiset oikeudet ja huonoimmassa tapauksessa ei lainkaan oikeudellista suojaa. Lisäksi heidän olisi vaikea tuntea oikeutensa Euroopassa matkustaessaan ja siten vaatia niiden noudattamista.

5.5. Täytäntöönpanon valvonta

Matkustajat ja etenkin vammaiset ja liikuntarajoitteiset henkilöt ovat heikossa asemassa, jos linja-autoyritykset eivät täytä velvoitteitaan. Vammaisten oikeuksista tehdyssä Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksessa määrätään, että niillä, jotka katsovat sopimusvaltion rikkoneen YK:n yleissopimuksen määräyksiä, on mahdollisuus tehdä valitus. Uuden EY-asetuksen laatiminen tarjoaa toimivamman ja yhdenmukaisemman oikeudellisen suojan kaikkialla EU:ssa. Ehdotetun asetuksen täytäntöönpanoa on valvottava tiukasti. Tästä syystä komission ehdotukseen sisältyy artikla, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan määräämään seuraamuksia asetuksen rikkomisesta ja nimeämään elin, joka vastaa asetuksen täytäntöönpanon valvonnasta ja matkustajien valitusten käsittelystä. Näissä säännöksissä noudatetaan samaa lähestymistapaa kuin matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa ja vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä annetussa asetuksessa.

5.6. Euroopan talousalue ja Sveitsi

Ehdotettu asetus on Euroopan talousalueen kannalta merkityksellinen, minkä vuoksi se olisi ulotettava kattamaan myös Euroopan talousalue. Ehdotus on merkityksellinen myös Sveitsin kannalta.

5.7. Itsesääntely

Komissio on tietoinen siitä, että linja-autoyritykset ovat toteuttaneet eräitä vapaaehtoisia sopimuksia ja muita itsesääntelytoimia, joilla taataan riittävän korkea palvelun taso. Komissio suhtautuu edelleen myönteisesti tällaisiin järjestelyihin, koska ne täydentävät ehdotettua yhteisön tointa.

6. Ehdotetun asetuksen säännökset

I luku

Tähän lukuun sisältyvät asetuksen kohdetta, määritelmiä ja soveltamisalaa koskevat yleiset säännökset. Ehdotus kattaa linja-autoyritysten vastuun sekä vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden syrjimättömyyttä ja pakollista avustamista koskevat säännöt. Lisäksi ehdotuksessa esitetään linja-autoyritysten velvollisuudet matkan keskeytyessä sekä valitusten käsittelyä ja täytäntöönpanon valvontaa koskevat asianmukaiset säännöt.

1 artikla

Tässä artiklassa määritellään asetuksen kohde.

2 artikla

Tässä artiklassa määritellään asetuksen soveltamisala.

3 artikla

Tässä artiklassa annetaan määritelmät.

4 artikla

Tämä artikla koskee todistetta kuljetussopimuksen tekemisestä, ja siinä kielletään sellaisten sopimusehtojen tarjoaminen, joissa matkustajia syrjitään kansallisuuden tai asuinpaikan perusteella.

5 artikla

Tässä artiklassa kielletään velvollisuuksista luopuminen tässä ehdotuksessa vahvistettujen oikeuksien osalta.

II luku

Tässä luvussa esitetään säännöt, jotka koskevat linja-autoyritysten vastuuta matkustajiin ja heidän matkatavaroihinsa nähden. Matkustajilla on oikeus yhdenmukaiseen korvaustasoon, ja he hyötyvät linja-autoyritysten vastuuta koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä. Yritysten vastuu on rajaton. Tietyin edellytyksin yritykset eivät voi myöskään kiistää onnettomuudesta aiheutuvaa vahingonkorvausvelvollisuutta tiettyyn rajaan asti. Onnettomuuteen joutuneilla matkustajilla on oikeus ennakkomaksuun selvitäkseen taloudellisista vaikeuksista, joita he tai heidän perheensä voivat kohdata kuolemantapauksen tai loukkaantumisen seurauksena. Tässä luvussa vahvistetaan myös säännöt, jotka koskevat matkatavaroiden katoamisesta tai vahingoittumisesta maksettavia korvauksia.

6 artikla

Tämä artikla koskee vastuuta matkustajien kuoleman tai loukkaantumisen yhteydessä.

7 artikla

Tässä artiklassa esitetään vahingonkorvauksia koskevat yleiset säännöt.

8 artikla

Tässä artiklassa linja-autoyritykset velvoitetaan maksamaan ennakkomaksuja onnettomuustapauksessa.

9 artikla

Tässä artiklassa vahvistetaan kadonneiden tai vahingoittuneiden matkatavaroiden korvaamista koskevat säännöt.

III luku

Tämä luku koskee pääasiassa vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä, jotka käyttävät tätä liikennemuotoa. Tämä matkustajaryhmä ei usein pysty matkustamaan linja-autossa, koska näiden palvelujen esteettömyydestä ei ole huolehdittu ja linja-autoyritysten tarjoama apu on puutteellista. Tässä luvussa puututaan näihin ongelmiin kieltämällä vammaisuuteen tai liikuntarajoitteisuuteen perustuva syrjintä matkaa varattaessa tai ajoneuvoon noustessa. Tämä ei rajoita eräiden poikkeusten soveltamista etenkin perustelluista turvallisuussyistä, joista on säädetty laissa.

Terminaaleissa ja ajoneuvoissa annettavan pakollisen avun laajuus määritellään liitteessä I. Apua on annettava korvauksetta sillä edellytyksellä, että matkustaja on ilmoittanut avuntarpeesta etukäteen ja saapuu terminaaliin määrättyyn aikaan ennen aikataulun mukaista lähtöä. Linja-autoyritysten henkilöstöllä ja terminaalihenkilöstöllä olisi oltava asianmukaiset tiedot vammaisten avustamisesta.

10 artikla

Tässä artiklassa vahvistetaan säännöt, joiden mukaan kuljettamisesta ei saa kieltäytyä matkustajan vammaisuuden tai liikuntarajoitteisuuden perusteella.

11 artikla

Tämä artikla koskee tässä luvussa vahvistettuihin sääntöihin liittyviä poikkeuksia, erityisehtoja ja tiedottamista.

12 artikla

Tässä artiklassa vahvistetaan palvelujen esteettömyyttä koskevat säännöt vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä varten.

13 artikla

Tässä artiklassa vahvistetaan vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeus saada apua.

14 artikla

Tässä artiklassa vahvistetaan terminaaleissa tapahtuvaa avunantoa koskevat säännöt.

15 artikla

Tässä artiklassa käsitellään ajoneuvossa tapahtuvaa avunantoa.

16 artikla

Tässä artiklassa vahvistetaan ehdot, joiden mukaisesti apua on annettava.

17 artikla

Tämä artikla koskee vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden avuntarvetta koskevien ilmoitusten välittämistä kolmansille osapuolille linja-autoyritysten ja/tai lipunmyyjien toimesta.

18 artikla

Tässä artiklassa säädetään velvollisuudesta varmistaa henkilöstön riittävä koulutus vammaisten avustamiseen.

19 artikla

Tässä artiklassa vahvistetaan kadonneiden tai vahingoittuneiden liikkumisvälineiden korvaamista koskevat yleiset säännöt.

IV luku

Tämä luku koskee linja-autoyritysten velvollisuuksia matkan keskeytymisen, peruuntumisen tai viivästymisen yhteydessä. Peruutusten erityistapauksessa ja sellaisilla vähintään kolmen tunnin pituisilla säännöllisillä matkoilla, joissa lähtö viivästyy vähintään kaksi tuntia, yritysten on tarjottava kohtuullisia vaihtoehtoisia palveluja vastaavissa aikarajoissa tai, jos tämä ei ole mahdollista, annettava matkustajille tietoja muista saatavilla olevista palveluista. Jos yritykset eivät pysty täyttämään tätä vaatimusta, niiden on maksettava korvauksena koko lipun hinta. Matkustajilla on kaikissa tapauksissa oikeus saada matkatietoja.

20 artikla

Tässä artiklassa vahvistetaan peruutuksiin ja pitkiin viivästymisiin liittyvää korvausvastuuta koskevat yleiset säännöt. Siinä määritellään tiedonsaantia, uudelleenreititystä ja/tai lipun hinnan palauttamista ja korvausta koskevan oikeuden laajuus peruutusten ja pitkien viivästymisten yhteydessä.

21 artikla

Tässä artiklassa vahvistetaan oikeus saada matkatietoja.

22 artikla

Tässä artiklassa luodaan edellytykset lisäkorvausten hakemiselle.

23 artikla

Tässä artiklassa linja-autoyritykset velvoitetaan tekemään yhteistyötä vahvistaakseen järjestelyt matkustajien oikeuksien ja palvelun laadun edistämiseksi.

V luku

Tässä luvussa linja-autoyritykset velvoitetaan perustamaan sisäiset menettelyt valitusten käsittelyä varten. Matkustajien valitusten käsittelylle asetetaan tiukat määräajat. Yrityksillä ja terminaalien pitäjillä on velvollisuus tiedottaa matkustajille heidän oikeuksistaan.

24 artikla

Tämä artikla koskee matkatietoja, joita linja-autoyritysten ja terminaalien pitäjien on annettava.

25 artikla

Tässä artiklassa edellytetään, että linja-autoyritykset ja terminaalien pitäjät antavat matkustajille tietoja heille tämän asetuksen nojalla kuuluvista oikeuksista.

26 artikla

Tässä artiklassa vahvistetaan valitusten käsittelymenettelyä koskevat säännöt.

VI luku

Tässä luvussa vahvistetaan täytäntöönpanoa koskevat säännöt ja asianmukainen institutionaalinen kehys. Jäsenvaltioiden on nimettävä kansalliset täytäntöönpanoelimet, joille matkustajat voivat tehdä valituksia heille tämän asetuksen nojalla kuuluvien oikeuksien väitetyistä rikkomisista. Näiden kansallisten elinten on tehtävä yhteistyötä keskenään. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi määrättävä varoittavista seuraamuksista tilanteissa, joissa matkustajien oikeuksia ei kunnioiteta.

27 artikla

Tämä artikla koskee asetuksen täytäntöönpanoa, mukaan luettuna kansallisten täytäntöönpanoelinten perustaminen.

28 artikla

Tässä artiklassa edellytetään, että täytäntöönpanoelimet julkaisevat vuosittain toimintakertomuksen.

29 artikla

Tässä artiklassa vahvistetaan kansallisten täytäntöönpanoelinten keskinäisen yhteistyön periaate.

30 artikla

Tässä artiklassa käsitellään seuraamuksia, joita jäsenvaltioiden on määrättävä.

VII luku

Tässä luvussa säädetään, että komission on annettava neuvostolle ja Euroopan parlamentille kertomus asetuksen toimivuudesta kolmen vuoden kuluttua sen voimaantulosta. Asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä , ja sitä sovelletaan vuoden kuluttua kyseisestä päivästä.

31 artikla

Tässä artiklassa säädetään komission raportointivelvollisuudesta.

32 artikla

Tämä artikla koskee kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamista.

33 artikla

Tässä artiklassa vahvistetaan asetuksen voimaantulopäivä.

Liite I

Tässä liitteessä määritellään vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille annettavan avun laajuus terminaaleissa (a kohta) ja linja-autoissa (b kohta).

Liite II

Tämä liite koskee vammaisuuteen liittyvän koulutuksen sisältöä.

2008/0237 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä sekä kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen[17],

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[18],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[19],

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä,

sekä katsovat seuraavaa:

1. Linja-autoliikenteen alalla toteutettavalla yhteisön toiminnalla olisi pyrittävä muun muassa varmistamaan matkustajien suojelun yhtä korkea taso kuin muissa liikennemuodoissa riippumatta siitä, missä he matkustavat. Lisäksi olisi otettava kaikilta osin huomioon kuluttajansuojelun yleiset vaatimukset.

2. Koska linja-automatkustaja on kuljetussopimuksen heikompi osapuoli, matkustajien oikeudet olisi turvattava tässä suhteessa riippumatta siitä, mikä on heidän kansallisuutensa tai asuinpaikkansa yhteisössä.

3. Matkustajilla olisi kuolemaan tai loukkaantumiseen johtavissa onnettomuustapauksissa oltava samanlainen oikeus korvaukseen kuin muissa liikennemuodoissa.

4. Matkustajilla olisi oltava oikeus ennakkomaksuihin, jotta he voisivat kattaa välittömät taloudelliset tarpeensa onnettomuuden jälkeen.

5. Linja-autoyrityksillä olisi oltava muita liikennemuotoja vastaava korvausvastuu matkustajien matkatavaroiden katoamisesta tai vahingoittumisesta.

6. Linja-autoliikenteen palvelujen tulisi hyödyttää kansalaisia yleisesti. Siksi myös vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä, oli liikuntarajoitteisuuden syy sitten vamma, ikä tai jokin muu tekijä, olisi oltava samat mahdollisuudet käyttää linja-autoliikennepalveluja kuin muillakin kansalaisilla. Vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä on samat oikeudet vapaaseen liikkuvuuteen, valinnanvapauteen ja syrjimättömyyteen kuin kaikilla muillakin kansalaisilla.

7. Vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 9 artikla huomioon ottaen ja jotta vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä olisi samat mahdollisuudet linja-automatkustamiseen kuin muillakin kansalaisilla, on syytä vahvistaa säännöt tällaisten henkilöiden syrjimättömyydestä ja avustamisesta matkan aikana. Tällaiset henkilöt olisi näin ollen hyväksyttävä kuljetettavaksi eikä heiltä saisi evätä pääsyä ajoneuvoon heidän vammansa tai liikuntarajoituksensa perusteella lukuun ottamatta tapauksia, joissa se on perusteltua lakisääteisten turvallisuussyiden takia. Heillä olisi oltava oikeus saada apua linja-autoterminaaleissa ja ajoneuvoissa, ajoneuvoon nousu ja siitä poistuminen mukaan luettuina. Yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiseksi kyseisten henkilöiden tulisi saada tätä apua korvauksetta. Linja-autoyritysten olisi vahvistettava esteettömyyttä koskevat säännöt mieluimmin eurooppalaisen standardointijärjestelmän pohjalta.

8. Terminaalien pitäjien olisi uusia terminaaleja koskevista suunnitelmista päättäessään ja osana laajoja kunnostustöitä otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeet. Linja-autoterminaalien pitäjien olisi joka tapauksessa osoitettava pisteet, joissa tällaiset henkilöt voivat ilmoittaa tulostaan terminaaliin ja pyytää tarvitsemaansa apua.

9. Linja-automatkustajien oikeuksiin olisi kuuluttava palvelua koskevien tietojen saanti ennen matkaa ja matkan aikana. Kaikki linja-automatkustajille annettavat tiedot olisi annettava myös vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille soveltuvissa vaihtoehtoisissa muodoissa.

10. Tällä asetuksella ei tulisi rajoittaa linja-autoyritysten oikeutta hakea asiaa koskevan lainsäädännön nojalla korvausta keneltä tahansa henkilöltä, kolmannet osapuolet mukaan luettuina.

11. Matkan peruuttamisesta tai pitkäaikaisesta viivästymisestä matkustajille aiheutuvia haittoja olisi vähennettävä. Tätä varten matkustajista olisi huolehdittava asianmukaisesti ja heille olisi annettava riittävästi tietoa. Matkustajien olisi voitava peruuttaa lippunsa tai saada lippunsa hinta takaisin taikka saada uudelleenreititys tyydyttävissä olosuhteissa tai tietoja vaihtoehtoisista liikennepalveluista. Jos linja-autoyritys ei pysty antamaan matkustajille tarvittavaa apua, matkustajilla olisi oltava oikeus rahalliseen korvaukseen.

12. Linja-autoyritysten olisi tehtävä yhteistyötä vahvistaakseen kansalliset tai eurooppalaiset järjestelyt matkustajista huolehtimisen ja heille annetun avun parantamiseksi matkan keskeytyessä ja etenkin pitkäaikaisten viivästysten yhteydessä.

13. Tämä asetus ei vaikuta matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista annetussa direktiivissä 90/314/ETY[20] vahvistettuihin matkustajien oikeuksiin. Tätä asetusta ei olisi sovellettava tapauksiin, joissa valmismatka peruutetaan muista syistä kuin linja-autoliikennepalvelun peruuntumisen takia.

14. Matkustajille olisi tiedotettava kaikista heille tämän asetuksen nojalla kuuluvista oikeuksista, jotta he voivat käyttää niitä tehokkaasti.

15. Matkustajien olisi voitava käyttää oikeuksiaan linja-autoyritysten toteuttamien asianmukaisten valitusmenettelyjen kautta tai tapauksen mukaan tekemällä valitus asianomaisen jäsenvaltion nimeämälle elimelle tai elimille.

16. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava ja valvottava, että linja-autoyritykset noudattavat yleisesti tämän asetuksen säännöksiä, ja nimettävä asianmukainen elin tätä valvontatehtävää suorittamaan. Valvonta ei saisi vaikuttaa matkustajien oikeuteen turvautua tuomioistuinmenettelyyn kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti.

17. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että seuraamuksia sovelletaan. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

18. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on korkean ja yhtäläisen suojelun ja avunannon tason takaaminen linja-autoliikenteen matkustajille kaikissa jäsenvaltioissa, vaan se voidaan toiminnan merkittävän kansainvälisen ulottuvuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

19. Tämä asetus ei saisi rajoittaa yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY[21] soveltamista.

20. Tämän asetuksen täytäntöönpanon valvonnan olisi perustuttava kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27 päivänä lokakuuta 2004 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 2006/2004[22] (asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä). Kyseistä asetusta olisi sen vuoksi muutettava.

21. Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I lukuYleiset säännökset

1 artikla Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt seuraavista seikoista:

1) matkustajien syrjimätön kohtelu linja-autoyritysten tarjoamissa kuljetusehdoissa;

2) linja-autoyritysten vastuu kuolemaan tai loukkaantumiseen johtavissa onnettomuustapauksissa taikka matkatavaroiden katoamisen tai vahingoittumisen yhteydessä;

3) linja-autolla matkustavien vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden syrjimättömyys ja avustusvelvollisuus;

4) linja-autoyritysten velvollisuudet matkustajiin nähden peruutus- tai viivästymistapauksissa;

5) tiedot, jotka matkustajille on vähintään annettava;

6) valitusten käsittely;

7) matkustajien oikeuksien täytäntöönpanon valvonta.

2 artikla Soveltamisala

1. Tätä asetusta sovelletaan linja-autoyritysten harjoittamaan matkustajien kuljetukseen säännöllisessä liikenteessä.

2. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten piiriin kuuluvan kaupunki-, esikaupunki- ja alueellisen liikenteen tämän asetuksen soveltamisesta, jos näissä sopimuksissa taataan tässä asetuksessa vaadittua tasoa vastaavat matkustajien oikeudet.

3. Satunnaiseen liikenteeseen sovelletaan ainoastaan II lukua.

3 artikla Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) ’linja-autoyrityksellä’ liikenneyritystä, jolla on oikeus harjoittaa sijoittautumisvaltiossa liikennettä linja-autoilla kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen markkinoille pääsyä koskevien edellytysten mukaisesti, ja liikenneyritystä, jolla on neuvoston asetuksen (ETY) N:o 684/92 mukaisesti myönnetty voimassa oleva yhteisön liikennelupa kansainvälisen henkilöliikenteen harjoittamista varten;

2) ’satunnaisliikenteellä’ asetuksen (ETY) N:o 684/92 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua liikennettä;

3) ’säännöllisellä liikenteellä’ asetuksen (ETY) N:o 684/92 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua liikennettä;

4) ’kuljetussopimuksella’ linja-autoyrityksen tai sen valtuutetun lipunmyyjän matkustajan kanssa tekemää sopimusta, joka koskee yhden tai useamman kuljetuspalvelun suorittamista;

5) ’lipulla’ matkustamiseen oikeuttavaa voimassa olevaa asiakirjaa tai vastaavaa paperittomassa muodossa, myös sähköisessä muodossa, olevaa asiakirjaa, jonka linja-autoyritys tai sen valtuuttama lipunmyyjä on kirjoittanut tai hyväksynyt;

6) ’lipunmyyjällä’ linja-autoliikennepalvelujen vähittäismyyjää, joka tekee kuljetussopimuksia ja myy lippuja linja-autoyrityksen puolesta tai omaan lukuunsa;

7) ’matkanjärjestäjällä’ direktiivin 90/314/ETY 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua matkanjärjestäjää tai välittäjää;

8) ’vammaisella’ tai ’liikuntarajoitteisella henkilöllä’ henkilöä, jonka liikuntakyky on hänen kulkuneuvoja käyttäessään rajoittunut (pysyvän tai väliaikaisen sensorisen tai motorisen) fyysisen vamman, kehitysvamman tai älyllisen vajavaisuuden tai jonkin muun vamman tai iän takia ja jonka tilanne edellyttää asianmukaista huomiota ja kaikille matkustajille tarjolla olevien palvelujen mukauttamista kyseisen henkilön erityisiin tarpeisiin;

9) ’varauksella’ asiakirjan muodossa olevaa tai sähköistä vahvistusta, joka oikeuttaa matkustamiseen edellyttäen, että aiemmin on vahvistettu henkilökohtaiset matkustusjärjestelyt;

10) ’terminaalin pitäjällä’ jäsenvaltiossa olevaa organisaatioyksikköä, jolle on annettu vastuu linja-autoterminaalin hallinnasta;

11) ’peruuttamisella’ sitä, että aikataulun mukainen palvelu, jolle ainakin yksi paikka oli varattu, ei toteudu;

12) ’viivästymisellä’ eroa sen ajan, jolloin matkustajan oli julkaistun aikataulun mukaisesti määrä lähteä tai saapua, ja hänen tosiasiallisen tai arvioidun lähtö- tai saapumisaikansa välillä.

4 artikla Kuljetussopimus ja syrjimättömät kuljetusehdot

1. Linja-autoyritysten on annettava matkustajille todiste kuljetussopimuksen tekemisestä kirjoittamalla näille yksi tai useampi lippu. Liput ovat riittävä alustava näyttö sopimuksen tekemisestä, ja ne antavat siten matkustajille tässä asetuksessa säädetyt oikeudet.

2. Linja-autoyritysten tai lipunmyyjien soveltamia sopimusehtoja ja hintoja on tarjottava suurelle yleisölle ilman minkäänlaista asiakkaan kansalaisuuteen tai asuinpaikkaan taikka linja-autoyritysten tai lipunmyyjien sijoittautumispaikkaan yhteisössä perustuvaa syrjintää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sosiaalista hinnoittelua edellyttävien julkisen palvelun velvoitteiden soveltamista.

5 artikla Velvollisuuksista luopumista koskeva kielto

1. Tämän asetuksen mukaisia velvollisuuksia ei voida rajoittaa eikä niistä voida luopua esimerkiksi kuljetussopimukseen sisältyvällä vapauttavalla tai rajoittavalla lausekkeella.

2. Linja-autoyritykset voivat tarjota sopimusehtoja, jotka ovat matkustajan kannalta suotuisampia kuin tässä asetuksessa asetetut ehdot.

II lukuLinja-autoyritysten vastuu matkustajista ja näiden matkatavaroista

6 artikla Vastuu matkustajien kuolemasta tai loukkaantumisesta

1. Tämän luvun mukaisesti linja-autoyritykset ovat vastuussa vahingosta, joka on aiheutunut matkustajan kuolemasta, ruumiinvammasta tai henkisestä vammasta linja-autoliikennepalvelujen käyttöön liittyvän onnettomuuden seurauksena matkustajan oleskellessa ajoneuvossa, noustessa siihen tai siitä poistuessa.

2. Linja-autoyritysten vahingonkorvausvastuuta eivät koske mitkään lainsäädännössä, yleissopimuksessa tai sopimusperusteisesti määritellyt rahamäärää koskevat rajat.

3. Linja-autoyritys ei voi vapautua korvausvastuusta tai rajoittaa sitä niiden vahinkojen osalta, joiden määrä on enintään 220 000 euroa, näyttämällä, että se on noudattanut vaadittua huolellisuutta 4 kohdan a alakohdan mukaisesti.

4. Linja-autoyritys ei ole vastuussa 1 alakohdan mukaisesti:

a) jos onnettomuus on aiheutunut linja-autoliikennepalvelujen käyttöön kuulumattomasta seikasta, jota linja-autoyritys ei tapauksen laadun edellyttämästä huolellisuudesta huolimatta ole voinut välttää ja jonka seurauksia se ei ole voinut estää;

b) siltä osin kun onnettomuus on aiheutunut matkustajan virheestä tai huolimattomuudesta.

5. Tämä asetus ei:

a) merkitse, että linja-autoyritys olisi ainoa korvausvastuussa oleva osapuoli; tai

b) rajoita linja-autoyrityksen oikeutta hakea korvausta miltä tahansa kolmannelta osapuolelta jäsenvaltion sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

7 artikla Vahingonkorvaukset

1. Jos matkustaja on saanut surmansa, 6 artiklassa säädettyyn vastuuseen liittyvä vahingonkorvaus käsittää:

a) matkustajan kuolemasta aiheutuvat välttämättömät kustannukset, erityisesti kustannukset ruumiin kuljetuksesta ja hautauksesta;

b) ellei kuolema ole seurannut välittömästi, tämän artiklan 2 kohdassa määrätyt korvaukset.

2. Jos matkustaja on saanut ruumiinvamman tai hänen fyysistä tai henkistä koskemattomuuttaan on muuten loukattu, vahingonkorvaus käsittää:

a) korvauksen välttämättömistä kuluista, erityisesti hoidosta ja kuljetuksesta;

b) korvauksen joko täydellisestä tai osittaisesta työkyvyttömyydestä tai tarpeiden lisääntymisestä aiheutuneesta taloudellisesta menetyksestä.

3. Jos matkustajan kuoleman johdosta henkilöt, joita matkustaja lain nojalla oli tai olisi ollut tulevaisuudessa velvollinen elättämään, menettävät toimeentulonsa, on myös tämän menetys korvattava.

8 artikla Ennakkomaksut

1. Jos matkustaja saa surmansa tai saa ruumiinvamman tai henkisen vamman linja-autoliikennepalvelujen käyttöön liittyvän onnettomuuden seurauksena, linja-autoyrityksen on viipymättä ja viimeistään 15 päivän kuluttua siitä, kun korvaukseen oikeutetun luonnollisen henkilön henkilöllisyys on todettu, suoritettava ennakkomaksu, joka kattaa kyseisen henkilön välittömät taloudelliset tarpeet ja joka on suhteessa siihen, mitä vahinkoa hän on kärsinyt.

2. Kuolemantapauksessa kyseisen ennakkomaksun on oltava vähintään 21 000 euroa matkustajaa kohti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

3. Ennakkomaksun suorittaminen ei merkitse korvausvastuun tunnustamista, ja se voidaan vähentää tämän asetuksen perusteella maksettavista myöhemmistä määristä, mutta se on maksettava takaisin ainoastaan, jos vahinko on aiheutunut matkustajan huolimattomuudesta tai virheestä tai jos henkilö, jolle ennakkomaksu suoritettiin, ei ollut korvaukseen oikeutettu henkilö.

9 artikla Vastuu kadonneista ja vahingoittuneista matkatavaroista

1. Linja-autoyritykset ovat vastuussa niiden vastuulle annettujen matkatavaroiden katoamisesta tai vahingoittumisesta. Enimmäiskorvaus on 1 800 euroa matkustajaa kohti.

2. Linja-autoliikennepalvelujen käyttöön liittyvien onnettomuuksien yhteydessä linja-autoyritykset ovat vastuussa matkustajien päällä olleiden tai heidän mukanaan käsimatkatavaroina olleiden henkilökohtaisten tavaroiden katoamisesta tai vahingoittumisesta. Enimmäiskorvaus on 1 300 euroa.

3. Jos linja-autoyritys osoittaa, että vahingon aiheutti tai siihen myötävaikutti matkustajan virhe tai huolimattomuus, linja-autoyritys vapautuu kokonaan tai osittain vastuustaan korvausta vaativaa kohtaan siltä osin kuin tällainen virhe tai huolimattomuus on aiheuttanut vahingon tai myötävaikuttanut sen syntymiseen.

III lukuVammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeudet

10 artikla Kuljettamisesta kieltäytymisen estäminen

1. Linja-autoyritykset tai niiden lipunmyyjät ja matkanjärjestäjät eivät saa vammaisuuden tai liikuntarajoitteisuuden perusteella kieltäytyä:

a) hyväksymästä varausta tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaan liikennepalveluun tai kirjoittamasta lippua tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvalle matkalle;

b) ottamasta ajoneuvoon vammaista tai liikuntarajoitteista henkilöä edellyttäen, että tällä on voimassaoleva lippu tai varaus.

2. Vammaisille tai liikuntarajoitteisille henkilöille on tarjottava varaukset ja liput ilman lisäkustannuksia.

11 artikla Poikkeukset ja erityisehdot

1. Se estämättä, mitä 10 artiklassa säädetään, linja-autoyritykset tai niiden lipunmyyjät ja matkanjärjestäjät voivat kieltäytyä hyväksymästä varausta tai kirjoittamasta lippua vammaisuuden tai liikuntarajoitteisuuden perusteella tai evätä vammaiselta tai liikuntarajoitteiselta henkilöltä pääsyn ajoneuvoon

a) jos se on välttämätöntä kansainvälisissä, yhteisön tai kansallisissa säädöksissä vahvistettujen sovellettavien turvallisuusvaatimusten tai kyseiselle linja-autoyritykselle liikenneluvan myöntäneen viranomaisen vahvistamien turvallisuusvaatimusten noudattamiseksi,

b) jos ajoneuvon koko tekee vammaisen tai liikuntarajoitteisen henkilön ajoneuvoon nousun ja kuljettamisen fyysisesti mahdottomaksi.

Jos varausta on kieltäydytty hyväksymästä ensimmäisen alakohdan a tai b alakohdan mukaisten syiden perusteella, linja-autoyritysten, lipunmyyjien tai matkanjärjestäjien on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet, jotta kyseiselle henkilölle voidaan tarjota hyväksyttävissä oleva vaihtoehto.

2. Vammaiselle tai liikuntarajoitteiselle henkilölle, jolta on evätty pääsy ajoneuvoon vammaisuuden tai liikuntakyvyttömyyden perusteella, on tarjottava oikeus korvaukseen ja kohtuullisia vaihtoehtoisia liikennepalveluja määräpaikkaan vastaavissa aikarajoissa.

3. Linja-autoyritys, lipunmyyjä tai matkanjärjestäjä voi 1 kohdan a alakohdan mukaisten ehtojen täyttyessä edellyttää, että vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden seurassa matkustaa toinen henkilö, joka kykenee antamaan kyseisen henkilön tarvitsemaa apua, jos tämä on ehdottoman välttämätöntä.

4. Kun linja-autoyritys, lipunmyyjä tai matkanjärjestäjä soveltaa 1 kohdassa säädettyä poikkeusta, sen on viipymättä ilmoitettava kyseiselle vammaiselle tai liikuntarajoitteiselle henkilölle poikkeusjärjestelyn syyt tai pyynnöstä ilmoitettava tälle perustelunsa kirjallisesti viiden arkipäivän kuluessa varauksen epäämisestä.

12 artikla Esteettömyys ja tiedotus

1. Linja-autoyritysten on sovellettavien turvallisuusvaatimusten täyttämiseksi laadittava vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä edustavien järjestöjen ja 27 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanoelinten aktiivisella myötävaikutuksella palvelun esteettömyyttä ja syrjimättömyyttä koskevat säännöt, joita sovelletaan vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden kuljetukseen. Näihin sääntöihin on sisällyttävä kaikki kyseisen linja-autopalvelun esteettömyyttä koskevat ehdot, mukaan luettuina pääsy käytettyihin ajoneuvoihin ja mahdollisuus käyttää ajoneuvoissa olevia tiloja.

2. Linja-autoyritysten tai lipunmyyjien on asetettava 1 kohdassa tarkoitetut säännöt yleisesti saataville vähintään varausta tehtäessä asianmukaisin tavoin ja samoilla kielillä kuin muut kaikille matkustajille yleensä annettavat tiedot. Näitä tietoja annettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeisiin.

3. Linja-autoyritysten on pyynnöstä asetettava saataville ne kansainvälisissä, yhteisön tai kansallisissa säädöksissä vahvistetut turvallisuusvaatimukset, joihin palvelun esteettömyyttä ja syrjimättömyyttä koskevat säännöt perustuvat.

4. Matkanjärjestäjien on asetettava saataville 1 kohdassa tarkoitetut säännöt, joita sovelletaan niiden järjestämiin, myymiin tai myytäväksi tarjoamiin matkapaketteihin, pakettilomiin ja pakettikiertomatkoihin sisältyviin matkoihin.

5. Linja-autoyritysten tai niiden lipunmyyjien ja matkanjärjestäjien on varmistettava, että kaikki kuljetusehtoja koskevat tarpeelliset tiedot, matkatiedot ja palvelujen esteettömyyttä koskevat tiedot ovat saatavilla vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille soveltuvissa asianmukaisissa muodoissa, myös verkkovaraus- ja verkkotietopalveluissa.

13 artikla Oikeus avunsaantiin

1. Terminaalin pitäjien ja linja-autoyritysten on varmistettava, että vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille annetaan korvauksetta liitteessä I määriteltyä asianmukaista apua ennen matkaa, matkan aikana ja matkan jälkeen.

2. Terminaalin pitäjät ja linja-autoyritykset voivat antaa apua itse tai tehdä sopimuksen avun antamisesta yhden tai useamman muun osapuolen kanssa. Ne voivat tehdä tällaisia sopimuksia omasta aloitteestaan tai pyynnöstä.

Vastuu avun antamisesta säilyy terminaalin pitäjillä ja linja-autoyrityksillä, vaikka ne tekisivät sopimuksen avun antamisesta yhden tai useamman muun osapuolen kanssa.

3. Tämän luvun säännökset eivät estä terminaalin pitäjiä tai linja-autoyrityksiä antamasta korkeatasoisempaa apua kuin liitteessä I määritellään tai antamasta muuta apua mainitussa liitteessä määritellyn avun lisäksi.

14 artikla Oikeus avunsaantiin terminaaleissa

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä linja-autoterminaalit, joissa vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille olisi annettava apua, viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta, ja otettava tässä huomioon tarve varmistaa palvelujen esteettömyys useimmilla paikkakunnilla. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava asiasta komissiolle.

2. Jäsenvaltion 1 kohdan mukaisesti nimeämän terminaalin pitäjä on vastuussa liitteessä I olevassa a osassa määritellyn avun järjestämisestä korvauksetta vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille sillä edellytyksellä, että kyseiset henkilöt täyttävät 16 artiklassa säädetyt ehdot.

15 artikla Oikeus avunsaantiin ajoneuvossa

Linja-autoyritysten on annettava vähintään liitteessä I olevassa b osassa määriteltyä apua korvauksetta vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille ajoneuvossa ja ajoneuvoon noustaessa ja siitä poistuttaessa sillä edellytyksellä, että kyseiset henkilöt täyttävät 16 artiklassa säädetyt ehdot.

16 artikla Avunannon edellytykset

1. Linja-autoyritysten, terminaalin pitäjien, lipunmyyjien ja matkanjärjestäjien on toimittava yhteistyössä avun antamiseksi vammaisille tai liikuntarajoitteisille henkilöille sillä edellytyksellä, että kyseisen henkilön avuntarpeesta ilmoitetaan linja-autoyritykselle, terminaalin pitäjälle, lipunmyyjälle tai matkanjärjestäjälle vähintään 48 tuntia ennen kuin apua tarvitaan.

2. Linja-autoyritysten, lipunmyyjien ja matkanjärjestäjien on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet helpottaakseen vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden avuntarvetta koskevien ilmoitusten vastaanottamista. Tätä velvollisuutta sovelletaan kaikissa myyntipisteissä, puhelin- ja internet-myynti mukaan luettuina.

3. Jos ilmoitusta ei ole tehty 1 kohdan mukaisesti, linja-autoyritysten, terminaalin pitäjien, lipunmyyjien ja matkanjärjestäjien on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet järjestääkseen avun antamisen siten, että vammainen tai liikuntarajoitteinen henkilö voi nousta lähtevään linja-autoon, vaihtaa linja-autoa tai nousta määräpaikkaan saapuvasta linja-autosta matkalla, jota varten hän on ostanut lipun.

4. Apua annetaan sillä edellytyksellä, että kyseinen henkilö saapuu ilmoitettuun pisteeseen:

- linja-autoyrityksen etukäteen ilmoittamassa määräajassa, joka ei saa olla aikaisempi kuin 60 minuuttia ennen julkistettua lähtöaikaa, tai

- jos määräaikaa ei ole ilmoitettu, viimeistään 30 minuuttia ennen julkistettua lähtöaikaa.

5. Jäsenvaltion 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimeämän terminaalin pitäjän on määrättävä, ottaen huomioon paikalliset olosuhteet, terminaalin alueella tai terminaalin pitäjän välittömässä valvonnassa olevissa pisteissä sekä terminaalirakennuksessa että sen ulkopuolella olevat saapumis- ja poistumispisteet, joissa vammaiset ja liikuntarajoitteiset henkilöt voivat ilmoittaa saapumisestaan terminaaliin ja pyytää apua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden yhteisöjen toimivaltaa terminaalin tilojen ulkopuolella sijaitsevien alueiden suhteen.

6. Edellä 5 kohdassa tarkoitetut pisteet on merkittävä selvästi ja niissä on annettava soveltuvassa muodossa perustiedot terminaalista ja annettavasta avusta.

17 artikla Tietojen välittäminen kolmannelle osapuolelle

1. Kun avunanto teetetään alihankintana ja linja-autoyritys, lipunmyyjä tai matkanjärjestäjä saa ilmoituksen avuntarpeesta vähintään 48 tuntia ennen matkan julkistettua lähtöaikaa, sen on välitettävä kyseinen ilmoitus alihankkijalle vähintään 36 tuntia ennen matkan julkistettua lähtöaikaa.

2. Kun avunanto teetetään alihankintana ja linja-autoyritys, lipunmyyjä tai matkanjärjestäjä ei saa ilmoitusta avuntarpeesta vähintään 48 tuntia ennen matkan julkistettua lähtöaikaa, linja-autoyrityksen tai lipunmyyjän taikka matkanjärjestäjän on välitettävä ilmoitus alihankkijalle heti kun mahdollista.

18 artikla Koulutus

Linja-autoyritysten on

a) varmistettava, että niiden henkilöstö, mukaan luettuna mahdollisten alihankkijoiden palveluksessa oleva henkilöstö, joka antaa suoraa apua vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille, tietää, miten kohdata erilaisten vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden yksilölliset tarpeet;

b) tarjottava kaikelle henkilöstölleen, joka on suoraan tekemisissä matkustajien kanssa, liitteessä II kuvattua vammaisten avustamista koskevaa ja vammaisuuteen liittyvää tietoisuutta lisäävää koulutusta;

c) varmistettava, että kaikki uudet työntekijät osallistuvat työhönoton yhteydessä vammaisuuteen liittyvään koulutukseen ja että henkilöstölle järjestetään tarvittaessa täydennyskoulutustilaisuuksia.

19 artikla Pyörätuolien ja liikkumisvälineiden korvaaminen

1. Jos pyörätuoli tai jokin muu liikkumisväline tai sellaisen osa katoaa tai vahingoittuu terminaalissa tapahtuvan käsittelyn tai linja-autokuljetuksen aikana, välineen omistavalle matkustajalle on maksettava korvaus, jonka maksaa linja-autoyritys tai terminaalin pitäjä riippuen siitä, kumpi oli vastuussa välineestä katoamisen tai vahingoittumisen tapahtuessa.

Tarvittaessa on tehtävä kaikki mahdollinen korvaavan välineen saamiseksi pikaisesti kyseisen matkustajan käyttöön.

2. Tämän artiklan nojalla maksettavalla korvauksella ei ole ylärajaa.

IV lukuLinja-autoyritysten velvollisuudet matkan keskeytyessä

20 artikla Vastuu peruutuksista ja pitkäaikaisista viivästymisistä

Linja-autoyritykset ovat vastuussa peruutuksista sekä lähdön viivästymisistä yli kahdella tunnilla, jos matkan aikataulun mukainen kesto on vähintään kolme tuntia. Tällaisissa tapauksissa

a) matkustajille on tarjottava vaihtoehtoisia liikennepalveluja kohtuullisin ehdoin tai, jos tämä ei ole käytännössä mahdollista, annettava tietoja muiden liikenteenharjoittajien soveltuvista vaihtoehtoisista liikennepalveluista;

b) matkustajille on palautettava lipun hinta, paitsi jos he hyväksyvät a alakohdassa tarkoitetut vaihtoehtoiset liikennepalvelut;

c) matkustajilla on oikeus korvaukseen, joka on 100 prosenttia lipun hinnasta, jos linja-autoyritys ei tarjoa a alakohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoisia palveluja tai tietoja. Korvaus on maksettava kuukauden kuluessa korvausvaatimuksen esittämisestä.

21 artikla Tiedottaminen

1. Viivästymistapauksessa linja-autoyritysten tai tapauksen mukaan terminaalin pitäjien on tiedotettava matkustajille arvioidusta lähtö- ja saapumisajasta heti, kun kyseiset tiedot ovat saatavissa, mutta viimeistään 30 minuuttia aikataulun mukaisen lähtöajan jälkeen tai yksi tunti ennen aikataulun mukaista saapumisaikaa.

2. Jos matkustajat menettävät jatkoyhteyden viivästymisen takia, linja-autoyritysten on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet tiedottaakseen kyseisille matkustajille vaihtoehtoisista yhteyksistä.

22 artikla Lisävaateet

Tämä asetus ei estä matkustajia hakemasta korvausta liikennepalvelujen peruuntumisesta tai viivästymisestä aiheutuneesta vahingosta kansalliselta tuomioistuimelta.

23 artikla Lisätoimenpiteet matkustajien hyväksi

Linja-autoyritysten on tehtävä yhteistyötä vahvistaakseen kansalliset tai eurooppalaiset järjestelyt sidosryhmien, ammattijärjestöjen ja asiakas-, matkustaja- ja vammaisjärjestöjen myötävaikutuksella. Näillä toimenpiteillä olisi pyrittävä parantamaan matkustajista huolehtimista etenkin pitkäaikaisten viivästysten ja matkan keskeytymisen tai peruuntumisen yhteydessä.

V lukuTiedottaminen matkustajille ja valitusten käsittely

24 artikla Oikeus saada matkatietoja

Terminaalin pitäjien ja linja-autoyritysten on annettava matkustajille riittävästi tietoja koko heidän matkansa ajan tarkoituksenmukaisimmassa muodossa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeisiin.

25 artikla Tiedottaminen matkustajien oikeuksista

1. Linja-autoyritysten ja terminaalin pitäjien on varmistettava, että matkustajille annetaan viimeistään lähtöhetkellä sekä matkan aikana asianmukaista ja ymmärrettävää tietoa heille tämän asetuksen nojalla kuuluvista oikeuksista. Tieto on annettava tarkoituksenmukaisimmassa muodossa. Näitä tietoja annettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeisiin. Näihin tietoihin on sisällyttävä jäsenvaltion 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimeämän täytäntöönpanoelimen yhteystiedot.

26 artikla Valitukset

1. Linja-autoyritysten on perustettava valitustenkäsittelymenettely tämän asetuksen kattamia oikeuksia ja velvoitteita varten.

2. Matkustaja voi tehdä valituksen linja-autoyritykselle kuukauden kuluessa siitä, kun palvelu suoritettiin tai se olisi pitänyt suorittaa. Valituksen vastaanottajan on 20 arkipäivän kuluessa joko annettava perusteltu vastaus tai perustelluissa tapauksissa ilmoitettava matkustajalle, mihin päivään mennessä vastausta voidaan odottaa. Vastausaika saa olla enintään kaksi kuukautta valituksen vastaanottamisesta.

3. Jos vastausta ei saada 2 kohdassa asetetuissa määräajoissa, valitus on katsottava hyväksytyksi.

VI lukuTäytäntöönpano ja kansalliset täytäntöönpanoelimet

27 artikla Kansalliset täytäntöönpanoelimet

1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi elin, joka vastaa tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Kunkin elimen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että matkustajien oikeuksia kunnioitetaan, mukaan luettuna 12 artiklassa tarkoitettujen esteettömyyssääntöjen noudattaminen. Kunkin elimen on oltava organisaatioltaan, rahoituspäätöksiltään, oikeudelliselta rakenteeltaan ja päätöksenteoltaan riippumaton linja-autoyrityksistä.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan mukaisesti nimetystä elimestä tai elimistä sekä sen tai niiden vastuualueista.

3. Matkustaja voi valittaa 1 kohdan mukaisesti nimetylle asianmukaiselle elimelle tämän asetuksen väitetystä rikkomisesta.

4. Jäsenvaltioiden, jotka ovat päättäneet vapauttaa tietyt palvelut tämän asetuksen soveltamisesta 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, on huolehdittava siitä, että matkustajien oikeuksien täytäntöönpanoa varten on olemassa vastaava järjestelmä.

28 artikla Täytäntöönpanosta raportointi

1. Tämän asetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetyn täytäntöönpanoelimen on julkaistava kunkin vuoden kesäkuun 1 päivänä edellisen vuoden toiminnastaan kertomus, johon on sisällyttävä muun muassa seuraavat tiedot:

a) kuvaus tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanemiseksi toteutetuista toimista,

b) tiedot yksittäisten valitusten käsittelyyn sovellettavasta menettelystä,

c) yhteenveto kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavista, vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden esteettömyyttä koskevista säännöistä,

d) koostetiedot valituksista,

e) yksityiskohtaiset tiedot sovelletuista seuraamuksista,

f) muut tämän asetuksen paremman täytäntöönpanon kannalta olennaiset seikat.

2. Voidakseen laatia tällaisen kertomuksen täytäntöönpanoelinten on koottava tilastoja yksittäisistä valituksista aiheen ja asianomaisten yritysten mukaan. Nämä tiedot on voitava antaa pyynnöstä komission tai kansallisten tutkintaviranomaisten käyttöön kolmen vuoden ajan tapahtuman jälkeen.

29 artikla Täytäntöönpanoelinten välinen yhteistyö

Tämän asetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimettyjen kansallisten täytäntöönpanoelinten on vaihdettava tietoja työskentely- ja päätöksentekoperiaatteistaan ja -käytännöistään matkustajien suojan yhdenmukaistamiseksi koko yhteisössä. Komissio tukee niitä tässä tehtävässä.

30 artikla Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että säädökset pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle ja ilmoitettava niiden muutoksista viipymättä.

VII lukuLoppusäännökset

31 artikla Kertomus

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen toimivuudesta ja vaikutuksista viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia tämän asetuksen säännösten yksityiskohtaisemmasta täytäntöönpanosta tai sen muuttamisesta.

32 artikla Asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttaminen

Lisätään asetuksen (EY) N:o 2006/2004 liitteeseen kohta seuraavasti:

”18. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu …, matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004[23] muuttamisesta.”

33 artikla Voimaantulo

1. Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

2. Sitä sovelletaan [vuoden kuluttua sen voimaantulosta].

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

Vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille annettava apu

a) Avunanto terminaaleissa

Tarvittava apu ja järjestelyt, jotta vammaiset ja liikuntarajoitteiset henkilöt voivat:

- ilmoittaa määrätyissä pisteissä saapumisestaan terminaaliin ja avuntarpeestaan;

- siirtyä määrätystä pisteestä maksupisteeseen, odotustiloihin ja lähtölaiturille.

b) Avunanto ajoneuvoissa

Tarvittava apu ja järjestelyt, jotta vammaiset ja liikuntarajoitteiset henkilöt voivat:

- nousta ajoneuvoon siten, että käytössä on hissi, pyörätuoli tai muita asianmukaisia laitteita;

- kuormata matkatavaransa;

- hakea matkatavaransa;

- nousta ajoneuvosta;

- päästä tarvittaessa WC-tiloihin;

- kuljettaa hyväksyttyä avustuskoiraa linja-autossa;

- siirtyä istumapaikalleen;

- saada olennaisia matkatietoja soveltuvissa muodoissa;

- nousta ajoneuvosta/ajoneuvoon taukojen aikana, jos mahdollista.

LIITE II

Vammais uuteen liittyvä koulutus

a) Vammaisuuteen liittyvää tietoisuutta lisäävä koulutus

Suoraan matkustajien kanssa tekemisissä olevan henkilöstön koulutuksessa käsitellään muun muassa seuraavia aiheita:

- tietoisuus matkustajista, joilla on fyysinen, sensorinen (kuulo tai näkö), henkinen tai älyllinen vamma, ja asianmukainen suhtautuminen tällaisiin matkustajiin, mukaan luettuna se, kuinka tunnistaa sellaisten yksittäisten henkilöiden kyvyt, joiden liikkuvuus, suuntavaisto tai viestintä voi olla heikentynyt;

- vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden kohtaamat esteet, mukaan luettuina asenteet, ympäristöön liittyvät ja fyysiset esteet sekä organisatoriset esteet;

- hyväksytyt avustajaeläimet, mukaan luettuina niiden tehtävä ja tarpeet;

- odottamattomien tilanteiden käsittely;

- ihmissuhdetaidot ja kommunikointimenetelmät kuurojen ja kuulovammaisten, näkövammaisten, puhevammaisten ja älyllisesti vammaisten henkilöiden kanssa;

- pyörätuolien ja muiden liikkumisen apuvälineiden huolellinen käsittely niiden vahingoittumisen estämiseksi (kaikelle matkatavaroiden käsittelystä vastaavalle henkilöstölle, jos sellaista on).

b) Vammaisten avustamista koskeva koulutus

Suoraan vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä avustavan henkilöstön koulutuksessa käsitellään muun muassa seuraavia aiheita:

- kuinka pyörätuolin käyttäjiä autetaan nousemaan pyörätuoliin ja pois siitä;

- taidot avun antamiseksi hyväksytyn avustajaeläimen kanssa matkustaville vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille, mukaan luettuina näiden eläinten tehtävä ja tarpeet;

- tekniikat sokeiden ja näkövammaisten matkustajien saattamista ja hyväksyttyjen avustajaeläinten käsittelyä ja kuljetusta varten;

- käsitys siitä, minkä tyyppisillä laitteilla vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä voidaan avustaa, ja tällaisten laitteiden käsittelyn tuntemus;

- ajoneuvoon nousussa ja siitä poistumisessa avustavien laitteiden käyttö ja sellaisten tässä yhteydessä käytettävien menettelyjen tuntemus, jotka turvaavat vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden turvallisuuden ja arvokkuuden;

- riittävä ymmärrys luotettavan ja ammattitaitoisen avun tarpeesta; myös tietoisuus siitä, että eräät vammaiset matkustajat saattavat tuntea olonsa haavoittuvaksi matkan aikana, koska he ovat riippuvaisia annetusta avusta;

- ensiaputaidot.

[1] Ks. myös ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä (uudelleenlaadittu), KOM(2007) 264.

[2] KOM (2001) 370.

[3] KOM (2005) 46.

[4] Liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeudet, automaattiset ja välittömät ratkaisut matkan keskeytyessä, korvausvastuu matkustajien kuoleman tai loukkaantumisen yhteydessä, valitusten käsittely ja oikeussuojakeinot, matkustajille tiedottaminen ja muut aloitteet.

[5] KOM (2006) 314.

[6] Lähde: EU Energy and Transport in Figures: Statistical Pocketbook 2006 .

[7] Lähde: EU Energy and Transport in Figures: Statistical Pocketbook 2006 .

[8] Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimus matkustajien ja matkatavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävästä sopimuksesta (CVR), tehty 1. maaliskuuta 1973.

[9] Asetus (EY) N:o 2027/97, annettu 9 päivänä lokakuuta 1997, lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa (EYVL L 285, 17.10.1997, s. 1), asetus sellaisena kuin se on muutettuna 13 päivänä toukokuuta 2002 annetulla asetuksella (EY) N:o 889/2002 (EYVL L 140, 30.5.2002, s. 2); asetus (EY) N:o 785/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, lentoliikenteen harjoittajia ja ilma-alusten käyttäjiä koskevista vakuutusvaatimuksista (EUVL L 138, 30.4.2004, s. 1); Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1371/2007, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (EUVL L 315, 3.12.2007, s. 14).

[10] Ongelman monimutkaisuutta voidaan kuvata seuraavalla esimerkillä: belgialainen bussi, jonka kuljettaja on marokkolainen, joutuu onnettomuuteen Ranskassa.

[11] Neuvoston asetus (ETY) N:o 684/92, annettu 16 päivänä maaliskuuta 1992, yhteisistä säännöistä harjoitettaessa kansainvälistä henkilöliikennettä linja-autoilla.

[12] KOM (2007) 99.

[13] Yhtenäismarkkinat kansalaisia varten – Väliraportti kevään 2007 Eurooppa-neuvostolle , KOM(2007) 60, 21.2.2007.

[14] Raportti julkisen kuulemisen tuloksista on saatavilla englanniksi, ranskaksi ja saksaksi seuraavasta osoitteesta: http://ec.europa.eu/transport/road/consultations/passengers_rights_en.htm.

[15] Kokouksen pöytäkirja löytyy osoitteesta:http://ec.europa.eu/transport/road/consultations/passengers_rights_en.htm.

[16] Saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/consumers/topics/facts_en.htm.

[17]

[18]

[19] EUVL C […], […], s. […].

[20] EYVL L 158, 23.6.1990, s. 59.

[21] EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

[22] EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1.

[23] EUVL L […], […], s. […].