22.12.2007

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/46

---

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakemuksen julkaiseminen

(2007/C 314/16)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Vastaväitteet on toimitettava komissiolle kuuden kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

YHTEENVETO

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

”ARROZ DEL DELTA DEL EBRO” tai ”ARRÒS DEL DELTA DE L'EBRE”

EY-nro: ES/PDO/005/0336/11.03.2004

SAN ( X ) SMM ( )

Tässä yhteenvedossa esitetään tuote-eritelmän pääkohdat tiedotustarkoituksessa.

1.   Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen:

Nimi:	Subdirección General de Sistemas de Calidad Diferenciada. Dirección General de Alimentación. Secretaría General de Agricultura, Pesca y Alimentación del Ministerio de Agricultura, Pesca y Alimentación
Osoite:	Paseo Infanta Isabel, 1 E-28071 Madrid
Puhelin:	(34) 913 47 53 94
Faksi:	(34) 913 47 54 10
Sähköposti:	sgcaproagro@mapya.es

2.   Hakijaryhmittymä:

Nimi:	Consejo Regulador de la Indicación Geográfica Protegida «Arroz del Delta del Ebro»
Osoite:	C/Prim 92 de Amposta E-43870 Amposta (Tarragona)
Puhelin:	(34) 977 70 10 20 — 977 48 77 77
Faksi:	(34) 977 70 01 90 — 977 48 77 78
Sähköposti:	info@arrossaires.com
Kokoonpano:	Tuottaja/jalostaja ( X ) muu ( )

3.   Tuotelaji:

Luokka 1.6 — Viljat

4.   Eritelmä:

(yhteenveto asetuksen (EY) N:o 510/2006 4 artiklan 2 kohdan mukaisista vaatimuksista)

4.1   Nimi: ”Arroz del delta del Ebro” tai ”Arròs del delta de l'Ebre”

4.2   Kuvaus: Oryza sativa, L -lajin lajikkeista ”Bahía”, ”Tebre”, ”Sénia”, ”Fonsa”, ”Bomba” ja ”Montsianell” saatu ekstra-kauppaluokkaan kuuluva kokonaan hiottu riisi.

Viljellyimmät lajikkeet ovat ”Bahía”, ”Sénia” ja ”Tebre”, jotka muistuttavat ominaisuuksiltaan paljolti toisiaan.

Tärkeimmän lajikkeen (Bahía) riisinjyvän erityisominaisuudet:

Eri lajikkeiden perusominaisuudet:

Kaikille näille lajikkeille ovat tunnusomaisia keitto-ominaisuuksien yhtenäisyys ja jyvien tasalaatuisuus. Lajikkeet soveltuvat alueen riisiruokien valmistukseen, koska niiden jyvät imevät itseensä makuja hyvin. Näin ne poikkeavat muuntyyppisistä riiseistä, kuten pitkäjyväisestä riisistä.

Näiden lajikkeiden jyvän keskustassa on runsaasti tärkkelystä sisältävä osa (perlado), jonka ansiosta riisi imee itseensä ruoan muiden valmistusaineiden makuja ja värjäytyy.

Kaikkien lajikkeiden, joille haetaan SAN-nimityksen Arroz del Delta del Ebro antamaa suojaa, on nimityksen antamishetkellä täytettävä ekstra-kauppaluokan vaatimukset. Lisäksi jyvien on oltava terveitä (niissä ei saa olla sieniä, pilaantuneita kohtia, hyönteisiä eikä loisia), puhtaita (niissä ei saa olla vieraita hajuja eikä makuja) ja kuivia (kosteuspitoisuus ei saa ylittää 15:tä prosenttia). Jyvissä ei saa myöskään olla jäänteitä siemenkalvon pintakelmusta.

4.3   Maantieteellinen alue: Tulevalla SAN-nimityksellä suojatun Arroz del Delta del Ebron tuotanto- ja jalostusalue kattaa Ebro-joen suistoalueen, joka sijoittuu Tarragonan maakunnassa sijaitsevien Baix Ebren ja Montsiàn alueille.

Tuotantoalue koostuu sellaisista Deltebren ja Sant Jaume d'Envejan kuntien alueella sekä L'Aldean, Ampostan, L'Ampollan, Camarlesin ja Sant Carles de la Ràpitan kunnissa sijaitsevista Ebro-joen suiston palstoista, jotka soveltuvat riisinviljelyyn.

Tuote käsitellään ja puhdistetaan tuotantoalueen kunnissa, ja alueen rajana on valtatie 340:n tieosuus lukuun ottamatta Ampostan kuntaa, jossa rajana on moottoritie A7. Riisi on peräisin tuotantoalueella sijaitsevilta, sääntelyneuvoston viljelmärekisteriin merkityiltä hyväksyttyjen lajikkeiden viljelmiltä.

4.4   Alkuperätodisteet: Riisi on peräisin tuotantoalueella sijaitsevilta, sääntelyneuvoston viljelmärekisteriin merkityiltä hyväksyttyjen lajikkeiden viljelmiltä. Riisiin sovelletaan eritelmässä asetetut vaatimukset täyttävää arviointijärjestelmää, ja riisi varastoidaan ja pakataan teollisuusyrityksissä, jotka on merkitty sääntelyneuvoston ylläpitämiin pakkaajien/myyjien rekistereihin. Tuotantoprosessin ja kauppakunnostamisen aikana suoritetut tarkastukset sekä fysikaalis-kemialliset ja aistinvaraiset analyysit läpäissyt riisi saatetaan markkinoille varustettuna suojatulla alkuperänimityksellä ja etiketillä, vastaetiketillä tai tapauksen mukaan sääntelyneuvoston numeroidulla laatumerkinnällä.

4.5   Viljelymenetelmä: Riisinviljely koostuu seuraavista vaiheista: kylvö; itäminen; versonta; korjuu; tähkiminen ja kukinta sekä jyvän tuleentuminen.

Kylvö tapahtuu huhtikuun puolenvälin ja toukokuun alun välillä. Siemeniä kylvetään päivittäin lajikkeen mukaan 35–38 kg (160–175 kg/ha), jos tähkiä ei murskata, ja 45–50 kg (205–228 kg/ha), jos tähkät murskataan, ja riisivainioille lasketaan 5–10 cm:n vesikerros.

Riisi sekä rikkaruohot, levät ja villiriisi alkavat itää 15–20 päivän kuluttua. Tästä hetkestä alkaen riisiä käsitellään valikoivilla herbisideillä riisin kanssa kilpailevan haitallisen kasvillisuuden poistamiseksi. Jos olosuhteet ovat edulliset villiriisin kasvun kannalta, ennen kylvöä suoritetaan ennakkokäsittely, jotta ei muodostettaisi liejua.

Kylvöä edeltävän pohjalannoituksen lisäksi kesäkuun aikana suoritetaan täydentävä pintalannoitus käyttämällä typpeä sisältävää lannoitetta.

Versonta tapahtuu kesäkuun puolenvälin ja heinäkuun puolenvälin välillä. Tässä vaiheessa vedenpinta nostetaan 15–20 cm:iin ja pidetään jatkuvin lisäyksin tällä korkeudella.

Syyskuun alussa vedenpintaa lasketaan ja aloitetaan korjuu, joka voi jatkua lokakuun kymmenenteen päivään asti. Korjuu aloitetaan sääntelyneuvoston ilmoituksesta, kun hedelmä on tuleentunut sopivasti. Ihanteellisin ajankohta korjuulle on jyvän kosteuspitoisuuden ollessa 18–21 prosenttia.

Jyvät kuljetetaan jalostuslaitokseen, ja ennen kuin ne varastoidaan siiloihin, niitä kuivatetaan erityisillä kuivaimilla, kunnes niiden enimmäiskosteuspitoisuus on 14–15 prosenttia.

Jotta siiloihin käsittelyä odottamaan varastoitu riisi säilyisi mahdollisimman hyvin, siiloon johdetaan jäähdyttimillä (granifrigo) säännöllisin väliajoin mieluiten 5-asteista tai ympäristönlämpöistä ilmaa.

Hiottava riisi otetaan siiloista, ja tätä ennen jyvistä on poistettava epäpuhtaudet, ulkokuori ja kuori myllynkivillä tai kumiteloilla. Tämän jälkeen riisi viedään tärypöydille sellaisten jyvien erottelemiseksi, joihin on kuitenkin jäänyt ulkokuori tai sen osia. Nämä jyvät viedään vielä kerran kuorimakoneeseen, jossa kuorintaprosessi toistetaan.

Kokonaiset jyvät, joista on poistettu ulkokuori, ovat esikuorittua riisiä tai cargoriisiä, jota toisinaan kutsutaan täysjyväriisiksi. Kun kuori tai siemenkalvo on poistettu, riisi kiillotetaan hiomalla hiomakivin, jolloin saadaan kokonaan hiottua riisiä.

Tämän jälkeen erotellaan toisistaan kokonaiset jyvät ja rikkoutuneet jyvät (keskikokoiset jyvät), alkiot tai sen osat ja muut sivutuotteet. Tästä saadaan jo hiottua riisiä.

Viimeinen toimenpide on virheellisten jyvien (vihreiden tai punaisten) jyvien erottelu väriluokittelun avulla. Tämän jälkeen voidaan vielä suorittaa viimeinen valinta (puhalluksen ja tärinän avulla) ennen pakkausta.

Tuotteet pakataan automaattisella linjastolla erityyppisiin suojatulla alkuperänimityksellä varustettuihin pakkauksiin. Yhdessä pakkauksessa saa olla vain ekstra-kauppaluokkaan kuuluvaa saman lajikkeen riisiä. Tuotteen jäljitettävyyden varmistamiseksi on pakkaamisessa noudatettava kaikkia eritelmissä mainittuja vaatimuksia.

4.6   Yhteys maantieteelliseen alkuperään:

Historiallinen yhteys

Riisi on peräisin Kaakkois-Aasiasta, muinaisesta Kiinasta, josta sen viljelyalue laajeni yli kolme tuhatta vuotta sitten muualle Aasiaan ja Keski-itään. Myöhemmin se levisi Välimeren kautta ja tuli 700-luvulla maurivallan alla olleeseen Espanjaan. Riisin nykyinen nimitys pohjautuukin arabiankieliseen kantamuotoon ”al-ruzz”.

Riisinviljelyllä on Ebron suiston alueella pitkät perinteet, ja viljely on tiiviisti sidoksissa Ebro-joen suiston fysikaaliseen ja geologiseen muotoutumiseen ja muuttumiseen. Ebron suiston omintakeiset piirteet ovat taanneet riisin erottuvuuden ja sen maineen leviämisen kuluttajien keskuudessa, ja riisi osataan yhdistää nopeasti alkuperäänsä.

Perinteisen riisinviljelyn ja Ebron suiston yhteydestä ovat osoituksena lukemattomat kirjalliset lähteet. Näistä mainittakoon Lluís Solé y Sabarisin teos Geografía de Catalunya (1958), jossa todetaan, että ”1400-luvulta on tietoja suunnitelmista aloittaa riisinviljely Ebron suistossa, vaikka viljelyn pääasiallinen kehitys osuikin 1800-luvulle”. Muualla samassa teoksessa todetaan, että ”suistossa, jolla siirtolaiduntava karja laidunsi, Xertaan 1800-luvun jälkipuoliskolla rakennettu kanava Canal de la Derecha antoi mahdollisuuden makean veden tulvittamiseen ja riisinviljelyyn, joka on lisääntynyt jatkuvasti. Tulvittaminen on vähentänyt suolamaiden suolapitoisuutta ja taannut samalla onnistuneen viljelyn.”

Yksi varhaisimmista kirjallisista lähteistä on vuodelta 1697, jolloin seudulla maata omistaneet Benifassarin luostarin sistersiläismunkit kokeilivat riisinviljelyä Carrovan tulva- ja turvesuoalueella. Hyvistä tuloksista huolimatta viljelyä ei seuraavina vuosina jatkettu, koska vainioiden tulvittamiseksi ei ollut käytettävissä kastelukanavajärjestelmää.

Vuoden 1857 tienoilla oikeanpuoleinen kanava (Canal de la Derecha) ulotettiin Ampostaan, jolloin laajamittainen riisinviljely saattoi alkaa.

Vuonna 1872 alettiin rakentaa vasemmanpuoleista kanavaa (Canal de la Izquierda), ja se saatiin kokonaan valmiiksi 5. toukokuuta 1912. Vuonna 1907 suiston pohjoisosan eli vasemmanpuoleisen osan maanomistajat muodostivat Ebro-joen maatalous- ja keinokasteluyhdistyksen (Comunidad de Regantes-Sindicato Agrícola del Ebro). Kanavat mullistivat alueen maatalouden, ja riisinviljelyala kasvoi huomattavasti.

Luonnollinen yhteys

—   Pinnanmuodot ja maaperän rakenne:

Ebro-joen suiston riisinviljelyn kehityksen pontimina ovat olleet sekä ilmasto-olot että maaperän rakenne samoin kuin suiston suolaisuus ja pohjaveden korkeus. Suisto on hyvin tasaista. Yli 60 prosenttia pinta-alasta sijaitsee alle metrin korkeudessa merenpinnasta (yksittäisissä kohdissa maanpinta voi olla merenpintaa alempana), 30 prosenttia 1–2 metrin korkeudessa ja ainoastaan 10 prosenttia yli 2 metrin korkeudessa.

Suisto on tulvamaata, joka on kerrostunut ajan kuluessa sedimenteistä. Tämän vuoksi maaperä on selvästi kerrostunutta ja koko suistolle on vaikea määritellä yhtä ainoaa maaperätyyppiä. Pintakerros on tulvalietettä, ja sen paksuus vaihtelee. Se on hyvin viljavaa, ja sen muodostuminen on tiiviisti sidoksissa keinokasteluun ja liettymisestä johtuvaan maaperän tukkeutumiseen. Korkeammalla sijaitsevien alueiden maaperä on melko hienojakoista.

Meren vaikutus näkyy nimenomaan alavilla seuduilla. Rajuilmalla meri kuljettaa valtavat määrät hiekkaa joen synnyttämille tulvamaille. Tutkimukset ovat osoittaneet, että näillä alueilla on hienojakoisen lietteen kerroksia, joiden ala- ja yläpuolella on paljon paksumpia, keskikoostumukseltaan karkeita ja hyvin suolapitoisen pohjaveden kyllästämiä hiekkakerroksia. Alueille, joilla maaperä läpäisee vettä heikosti tai joilla tapahtuu jatkuvaa sivuttaissuuntaista infiltraatiota, on kertynyt orgaanista ainesta, joka on muodostanut huomattavat määrät turvetta. Korkeiden ja alavien seutujen sekä turvemaiden välissä ovat muut maa-alueet, joiden pinta-ala on suurin. Maaperä on sekoitus savea, lietettä ja hiekkaa. Niiden suhteelliset osuudet vaihtelevat sen mukaan, miten kauaksi alue on etääntynyt joesta ja vastaavasti miten lähelle merta se on siirtynyt.

—   Ilmasto:

Suisto sijaitsee ilmastovyöhykkeellä, joka on täysin Välimeren vaikutuspiirissä. Ilmastotyyppiä voidaan siis pitää merellisenä välimerenilmastona eli kuumana ja kuivana. Talvet ovat leutoja eikä lämpötila laske milloinkaan kovin alas, sadetta saadaan vähän, ja tuuli käy yleensä kuivana pohjoisen ja luoteen välistä. Kesät ovat lämpimiä, lämpötila on subtrooppinen, sää tyyni ja kuivuus huomattava. Kosteaa ilmaa virtaa etelän ja kaakon välistä. Alueella sataa melko vähän ja epäsäännöllisesti: sadetta saadaan pääasiassa siirtymävuodenaikoina (keväällä ja syksyllä). Ilmankosteus on läpi vuoden suuri.

—   Hydrografia:

Alueen vesistö keskittyy Ebro-joen ympärille. Juuri kasteluveden alkuperä takaa tuotteiden tasalaatuisuuden ja erottaa ne muiden alueiden tuotteista. Kasteluveden laatu on erittäin hyvä, koska Ebro-joen suulla on vain vähän asutusta ja teollisuutta. Keinokastelukanavia ja -verkostoja hallinnoivat kunkin alueen keinokasteluyhdistykset (Comunidades de Regantes ja Sindicatos de Riego).

Kokoavasti voidaan todeta, että tuote on laadultaan yhtenäinen. Vaikka on olemassa yksi pääasiallinen lajike, niin bombaa lukuun ottamatta muissa lajikkeissa lopputuote on laadultaan samanlainen. Vaihtelu ei johdu yksinomaan lajikkeesta, vaan tärkeitä ovat myös maantieteellinen levinneisyysalue, ympäristö, ilmasto- ja vesistöolot sekä tuleentumisprosessit. Kaiken kaikkiaan alue on varsin yhtenäinen.

Alueen luonnonympäristön erityispiirteet näkyvät myös riisin ominaisuuksissa. Ilmasto-olojen ja maaperän ominaisuuksien sekä suolaisuuden ja pohjaveden korkeuden vuoksi koko suoja-alueella viljellään ainoastaan riisiä. Suiston riisivainiot ovat erittäin viljavia, ja niiden tuottavuus on maailman parhaita. Tämä on odotuksenmukaista, kun otetaan huomioon alueen sijainti, 40° pohjoista leveyttä, ja alueen keskilämpötila, 19 °C.

Kuluttajat arvostavat tämän alueen riisiä sen kiiltävän valkoisen värin, maun ja koostumuksen tähden. Näiden laatunäkökohtien taustalla ovat lajikkeiden ominaisuudet ja maantieteellinen viljelyalue. Arvostettuja ominaisuuksia ruoanlaitossa ovat myös keitettyjen jyvien irtonaisuus (jyvien tarttuvuus 7,3) ja veden imeytyvyys (1,93 grammaa vettä riisigrammaa kohden). Näiden ominaisuuksien ansiosta riisi imee itseensä hyvin makuja, kun sitä käytetään ruokalajien valmistusaineena.

4.7   Valvontaelin:

Nimi:	Calitax
Osoite:	Tuset, 10 E-08006 Barcelona
Puhelin:	(34) 932 17 27 03
Faksi:	(34) 932 18 51 95
Sähköposti:	—

Toimivaltaisen viranomaisen ilmoituksen mukaan valvontaelin täyttää standardissa EN-45011 asetetut vaatimukset.

4.8   Merkintä: Sääntelyneuvosto numeroi ja myöntää etiketit tai vastaetiketit taikka ylipäätään laatumerkinnät, ja ne kiinnitetään tuotteeseen rekisteriin merkityssä teollisuusyrityksessä aina siinä muodossa, ettei niitä voida käyttää uudelleen.

Tuotteessa on oltava numeroitu suojattu alkuperänimitys ”Arroz del Delta del Ebro” tai ”Arròs del Delta de l'Ebre” ja sovellettavassa lainsäädännössä määrätyt yleiset tiedot.

---

(1)  (g vettä/g riisiä).

(2)  asteikko: 9 = erinomainen, 7 = hyvä, 5 = normaali, 3 = puutteellinen.

---