13.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 161/40

1.1

Unionin lainsäädäntöä eli perussopimuksia, direktiivejä ja asetuksia, suosituksia, EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja muita unionin säädöksiä on annettu jatkuvasti 50 vuoden ajan ilman, että lainsäädäntöä olisi konsolidoitu johdonmukaisesti. Sen vuoksi unionin oikeudesta on tullut hyvin monimutkaista ja jopa asiantuntijoille hyvin vaikeasti ymmärrettävää.

1.2

Esimerkiksi tietyillä oikeuden aloilla on annettu uusia direktiivejä ilman, että samalla olisi selvitetty johdonmukaisesti, tekeekö uusi direktiivi voimassa olevista saman alan direktiiveistä vanhentuneita tai voitaisiinko ne sisällyttää uuteen direktiiviin, jotta samaa aihetta koskeva voimassa oleva direktiivi voitaisiin samalla kumota. Lisäksi sisällöllisesti yhteenkuuluvan oikeudenalan tiettyjä kysymyksiä on säädelty vuosien aikana toisistaan erillään aina uusissa direktiiveissä. Joskus direktiivejä on muutettu osittain ajan kuluessa eri säädöksillä, ilman että samalla olisi annettu uutta sitovaa konsolidoitua säädöstä.

1.3

Sen vuoksi nyt on aika muuttaa tilannetta. Ei ole mitään syytä vastustaa olemassa olevien direktiivien teknistä konsolidointia, kunhan se vain tehdään hyvin tarkoitusperin eikä sitä käytetä keinona saavuttaa muita tavoitteita, esimerkiksi selvitellä välejä muiden toimielinten kanssa tai viedä läpi sellaisia omia näkökantoja, joita ei ole vielä hyväksytty päätöksentekoprosessissa.

Näin ollen komitea kannattaa lähtökohtaisesti komission ilmoittamaa aikomusta ”siivota” lainsäädäntöä pelkästään lainsäädäntöteknisesti.

1.4

Lisäksi komission samanaikaisesti ilmoittama aikomus vähentää byrokratiaa ja turhaa hallinnollista työtä jäsenvaltioissa yksinkertaistamalla unionin oikeutta on erittäin tervetullut.

1.5

Asianomaisia komission direktiiviehdotuksia voimassa olevien säädösten muuttamiseksi tai kumoamiseksi tässä menettelyssä tulee kuitenkin tarkastella kummastakin mainitusta näkökulmasta.

2.1

Komissio ehdottaa uutta direktiiviä (2), joka kumoaisi voimassa olevan direktiivin 71/304/ETY.

2.2

Neuvoston 26. heinäkuuta 1971 antaman direktiivin 71/304/ETY tavoitteena on saada jäsenvaltiot poistamaan rajatylittävien palvelujen tarjoajiin kohdistuvat rajoitukset, jotka koskevat oikeutta tehdä sopimus rakennusurakasta, saada tai toteuttaa rakennusurakka tai osallistua rakennusurakkaan, jonka teettäjänä on valtio, mikä tahansa julkisyhteisö tai julkishallinnon oikeushenkilö. Direktiivillä pyritään torjumaan ulkomaisten palveluntarjoajien suoraa ja epäsuoraa syrjintää jäsenvaltioiden julkisissa hankintamenettelyissä. Lisäksi direktiivissä velvoitetaan jäsenvaltiot huolehtimaan siitä, että ulkomaiset yrittäjät saavat luottoja, avustuksia ja tukia samoin ehdoin kuin kotimaiset yritykset ja että ulkomaisilla yrityksillä on ”rajoittamaton ja joka tapauksessa samoilla ehdoilla kuin valtion omilla kansalaisilla toteutuva oikeus käyttää hyväkseen” (valtion valvomia) ”hankintalähteitä”, jotka ovat tarpeen rakennusurakan toteuttamiseksi.

2.3

Komissio perustelee ehdotustaan sillä, että mainittu direktiivi on vanhentunut sen hyväksymisen jälkeen tehtyjen muutosten takia.

2.3.1

Komissio toteaa ensinnäkin, että julkisia rakennusurakoita säännellään sittemmin direktiiveillä 2004/17/EY ja 2004/18/EY, minkä vuoksi mainittu direktiivi on vanhentunut.

2.3.2

Toiseksi komissio toteaa, että siltä osin kuin direktiivi 71/304/ETY koskee lisäksi palvelujen vapaata liikkuvuutta yleisesti, EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö on sittemmin kehittynyt olennaisesti. Komissio perustelee tätä lainaamalla ehdotuksensa alaviitteessä samasanaisesti asiassa C-76/90, Säger, annetun tuomion perusteluja. Niiden mukaan perustamissopimuksen 59 artiklassa (palvelujen tarjoamisen vapaus, nykyisessä 49 artiklassa) kielletään paitsi kaikenlainen palveluntarjoajien kansalaisuuteen perustuva syrjintä myös kaikki sellaiset rajoitukset, jotka ”voivat estää tai haitata sellaisen palveluntarjoajan toimintaa, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon tarjotakseen siellä laillisesti vastaavia palveluja”, vaikka rajoitukset koskisivat yhtä lailla oman maan kuin muidenkin jäsenvaltioiden palveluntarjoajia.

2.3.3

Perusteluosassa komissio tiivistää EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöä toteamalla, että ”EY:n perustamissopimuksen 49 artiklassa kielletään sellaiset erottelematta sovellettavat toimet, jotka voivat haitata palvelujen tarjoamisen vapautta”.

2.4

Johdanto-osan kappaleissa komissio viittaa uudelleen uusiin hankintadirektiiveihin ja asiassa Säger annettuun tuomioon ja toteaa, että niiden avulla taataan talouden toimijoiden suojelun taso, joka on vähintään yhtä korkea kuin kumottavaan direktiivin perustuva taso.

2.5

Itse direktiiviteksti koostuu neljästä artiklasta. Direktiivin 1 artiklassa kumotaan direktiivi 71/304/ETY. Sen 2 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot saattamaan voimaan mainitun direktiivin kumoavan direktiivin edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset. Niiden on toimitettava komissiolle kyseiset säädöstekstit sekä mainittujen säädösten ja tämän direktiivin säännösten välinen vastaavuustaulukko. Lisäksi jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan; jäsenvaltiot säätävät itse siitä, miten viittaukset tehdään. Ehdotetun direktiivin 3 artiklan mukaan direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan, ja sen 4 artiklassa todetaan, että direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

3.1

Ehdotus direktiiviksi direktiivin 71/304/ETY kumoamisesta ei täytä valitettavasti kaikilta osin tämän lausunnon ensimmäisessä kohdassa mainittuja kriteerejä.

3.2

Yleisenä huomiona mainittakoon, että kyseinen direktiiviehdotus toisen direktiivin kumoamisesta on lajissaan ensimmäisiä useista vastaavista ehdotuksista. Sen vuoksi on asianmukaista pohtia, voidaanko tulevien kuukausien ja vuosien työohjelma monien vanhentuneiden direktiivien kumoamiseksi todella toteuttaa tehokkaimmin siten, että kukin vanhentunut direktiivi kumotaan uudella direktiivillä. Jatkettaessa työohjelman täytäntöönpanoa tulisi selvittää vielä kerran, olisiko vaihtoehtoisesti mahdollista ja tehokkaampaa kumota useampia direktiivejä yhdellä uudella direktiivillä. Koska jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädetään usein monen direktiivin samanaikaisesta voimaansaattamisesta, tällä tavoin voitaisiin välttää jäsenvaltioissa aina samojen lakien mukauttaminen moneen kertaan lyhyin väliajoin.

3.3

Tässä käsiteltävää direktiiviehdotusta tarkasteltaessa tulisi harkita vielä kerran, eikö 2 artiklassa tarkoitetulle voimaansaattamistavalle tosiaan ole vaihtoehtoa, vai riittäisikö tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioille osoitettu kehotus selvittää, onko lainsäädäntöä tarpeen mukauttaa ja tarvittaessa toteuttaa muutos.

3.4

Vuonna 1971 annetun, nyt kumottavaksi ehdotettavan direktiivin päätarkoitus oli jäsenvaltioiden silloisten syrjivien lakien ja säännösten kumoaminen sekä unionin säädösten yleisten periaatteiden voimaansaattaminen julkisten hankintojen alalla; periaatteita on sittemmin sisällytetty uusiin direktiiveihin ja tarkennettu.

3.5

Jäsenvaltioiden syrjivät säännökset piti poistaa jo saatettaessa direktiivi 71/304/ETY voimaan 1970-luvulla ja unioniin myöhemmin liittyneissä valtioissa yhteisön säännöstön voimaansaattamisen yhteydessä. Tämän direktiivin suunniteltu kumoaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että näiden aiempien syrjivien jäsenvaltioiden säännösten kumoaminen täytyy mitätöidä. Syrjivien säännösten kumoamiseksi aikoinaan annettuja jäsenvaltioiden lakeja ei siis tarvitse muuttaa direktiivin kumoamisen vuoksi, sillä ne ovat joka tapauksessa saavuttaneet tavoitteensa, kun syrjivät säännökset on poistettu. Perustamissopimuksessa ja kaikissa uudemmissa direktiiveissä säädetään joka tapauksessa syrjivien säännösten kumoamisesta tai kieltämisestä.

3.6

Julkisia hankintoja koskevat jäsenvaltioiden lait on joka tapauksessa saatettu useimmissa tapauksissa viimeistään direktiivien 2004/18/EY ja 2004/17/EY antamisen jälkeen vastaamaan vuoden 1971 jälkeistä unionin oikeuden kehitystä. Mikäli näin ei vielä ole tehty, komission uudet direktiivit voidaan yhä panna täytäntöön. Koska kaikki direktiivit kohdistuvat periaatteessa kuitenkin jäsenvaltioiden lainsäätäjiin, asetetun tavoitteen saavuttamiseen riittäisi tässä tapauksessa mitä ilmeisimmin täysin pelkkä direktiivin 71/304/ETY kumoaminen unionitasolla ja tarkistustoimeksianto jäsenvaltioille. Useimmissa tapauksissa kyse on enintään siitä, että poistetaan tässä yhteydessä toimituksellisena muutoksena viittaus vanhentuneeseen direktiiviin 71/304/ETY, mikäli viittauksia tähän direktiiviin ylipäätään vielä on jäljellä.

3.7

Valitettavasti nyt on liian myöhäistä muuttaa sitä, ettei direktiiviä 71/304/EY kumottu jo direktiivejä 2004/17/EY ja 2004/18/EY annettaessa. Sen vuoksi ehdotetaan, että kaikissa tulevissa direktiiviehdotuksissa selvitettäisiin, vanhentuuko uutta direktiiviä annettaessa aiemmin annettuja direktiivejä, jotka olisi mahdollisesti samalla kumottava. Myös tällä tavoin voitaisiin vähitellen parantaa unionin oikeuden johdonmukaisuutta ja selkeyttä.

4.

ETSK ehdottaa sen vuoksi, että direktiiviehdotusta muutetaan siten, että direktiivillä pelkästään kumotaan aiempi direktiivi ja velvoitetaan jäsenvaltiot selvittämään, tarvitseeko niiden muuttaa lainsäädäntöään, ja tekemään mahdollisesti tarvittavat muutokset.