13.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 161/8

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pahoittelee, etteivät jäsenvaltiot ole toistaiseksi tehneet riittävästi yhteistyötä tukeakseen komission aloitteita veropetosten torjumiseksi. Komitea kannattaa asiaa koskevia jatkoaloitteita ja kannustaa komissiota hyödyntämään kaikkia toimivaltuuksia, jotka EU:n toimielimillä jo on nykyisten perussopimusten nojalla.

1.2

ETSK katsoo, että komission tiedonanto on riittävän yksityiskohtainen ja että siinä tarkastellaan veropetosten torjuntaan liittyviä ongelmia oikeasta näkökulmasta toteamalla, että ilmiön leviämistä voidaan torjua pääasiassa jäsenvaltioiden hallinnollista yhteistyötä voimistamalla.

1.3

Tiedonannossa käsitellään konkreettisella tavalla ongelmaa, joka liittyy EU:n ja sen ulkopuolisten maiden suhteeseen, ja ehdotetaan yhteistä lähestymistapaa. ETSK kannattaa ehdotusta.

1.4

ETSK kannattaa myös ehdotusta alv:n uudelleentarkastelusta, jota se onkin jo useaan otteeseen toivonut. Tässä yhteydessä voidaan harkita pohdintaryhmän muodostamista miettimään alv-järjestelmästä luopumista sillä ehdolla, että mahdollinen alv:n korvaava uusi vero ei lisäisi yritysten ja kansalaisten verotaakkaa.

1.5

ETSK suosittaa komissiolle Euroopan petostentorjuntaviraston nykyisten toimivaltuuksien täysimääräistä hyödyntämistä. OLAFilla on toimivaltuuksiensa perusteella jo merkittäviä tehtäviä. Komission tulisi arvioida, onko petostentorjuntavirastolla käytettävissään asianmukaiset voimavarat institutionaalisten tehtäviensä hoitamiseksi.

1.6

ETSK pitää ehdottoman ensisijaisena ehdotusta kansallisten petostentorjuntaelinten yhteistyön tehostamisesta. Poliisivoimat ja tutkintaelimet voitaisiin verkottaa, jotta ne saisivat tietokantansa yhteiseen käyttöön. Lisäksi komitea suosittaa kyseiseen alaan liittyvien teknisten ja juridisten kysymysten lähempää tarkastelua.

1.7

Ehdotus hallintoyhteistyön korkean tason foorumista on oikeansuuntainen. On todellakin mahdotonta ymmärtää tämän ajatuksen hallinnollista vastustamista ja esteitä, joita sen tiellä näyttää olevan.

1.8

ETSK pitää tehokkaana keinona eräissä jäsenvaltioissa jo toteutettujen toimien sisällyttämistä yhteisön säännöksiin ja käypää markkina-arvoa koskevan kriteerin ottamista käyttöön petostentorjunnan yhteydessä.

1.9

ETSK suosittaa, että myyjän ja ostajan yhteisvastuullisuutta koskevien toimenpiteiden käyttöönotossa noudatettaisiin suurta varovaisuutta. Todistustaakan tulee kuitenkin yhteisöjen tuomioistuimen tuomioidenkin perusteella olla käänteinen, kun on kyse ilmeisen perusteettomista liiketapahtumista.

1.10

ETSK katsoo, että komission ehdotusta hallinnon kanssa yhteistyötä tekevien toimijoiden velvoitteiden yksinkertaistamisesta ja toisaalta riskiryhmään kuuluvien valvonnan ja menettelyjen tiukentamisesta kannattaa selvittää tarkemmin.

1.11

ETSK pyytää komissiota jatkamaan yhteisön taloudellisten etujen suojelua edistävien yhteisön ohjelmien rahoittamista. Tällaisiin kuuluu mm. Herkules II -ohjelma.

1.12

ETSK suosittaa direktiivin 77/799/ETY yhdenmukaistamista välillisestä verotuksesta jo annettujen säännösten kanssa sekä eri alv-järjestelmien yhtenäistämistä.

2.1

Komission tiedonannon tavoitteena on laatia koordinoitu strategia veropetosten torjunnan tehostamiseksi, kun otetaan huomioon, että kyseisen alan yhteisötason lainsäädäntöä ei juuri hyödynnetä, vaikka sitä on parannettu ja vahvistettu, ja että hallinnollinen yhteistyö ei ole yhtä kehittynyttä kuin yhteisön sisäinen kauppa.

2.2

Komissio ottaakin jälleen kerran puheeksi sen jo moneen otteeseen käsitellyn seikan, että jäsenvaltioiden veroviranomaisten hallinnollista yhteistyötä tulee voimistaa. Yhteistyön avulla voidaan torjua veropetoksia ja veronkiertoa, jotka aiheuttavat taloudellista tappiota, vääristävät kilpailuedellytyksiä ja haittaavat sisämarkkinoiden toimintaa.

2.3

Verotuksesta ja tulliliitosta vastaava komission jäsen László Kovács totesi tiedonannon esittelytilaisuudessa seuraavaa: ”Olen vakuuttunut siitä, että on tullut aika harkita uusia, yhä tehokkaampia tapoja torjua veropetoksia. Ilmiö on saavuttanut todella huolestuttavat mittasuhteet.”

2.4

Taloustieteilijöiden mukaan veropetosten kokonaisarvo on noin 2–2,5 prosenttia BKT:sta eli yhteensä 200–250 miljardia euroa. Pahimpiin ongelmiin kuuluvat arvonlisäveroa koskevat nk. karuselli- eli ketjupetokset, mutta vakavuudeltaan samaa luokkaa ovat alkoholin ja tupakan salakuljetus ja väärennökset sekä välitöntä verotusta koskevat petokset. Tavaroiden, palvelujen, henkilöiden ja pääoman vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla vuodesta 1993 lähtien on heikentänyt yksittäisten jäsenvaltioiden mahdollisuuksia torjua veropetoksia tehokkaasti.

2.5

Välillisessä verotuksessa jäsenvaltioita koskevat yhteisön yhteiset säännöt (yhtenäiset menettelyt, toimivaltaisten viranomaisten yksilöinti, tietojen välittämismuodot), joiden tarkoituksena on edistää hallinnollista yhteistyötä ja tietojenvaihtoa.

2.6

Komissio yksilöi seuraavat kolme ensisijaista toiminta-alaa:

2.6.1.1

Komissio katsoo, että veropetosten torjunnassa voidaan saavuttaa nykyistä parempia tuloksia seuraavin keinoin:

2.6.2.1

Veropetokset eivät pääty Euroopan unionin ulkorajoille. Komissio esittää yhteistä lähestymistapaa unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön. Nykyisin se perustuu yksittäisten valtioiden kahdenvälisiin sopimuksiin ja on vaihtelevaa, mitä veropetosten tekijöiden on helppo käyttää hyväksi. Lisäksi komissio ehdottaa veroalan yhteistyötä koskevan lausekkeen sisällyttämistä unionin tekemiin talouskumppanuussopimuksiin.

2.6.3.1

Komissio virittää keskustelua siitä, että alv:n maksamisessa voitaisiin lujittaa yhteisvastuun periaatetta suhteellisuusperiaate ja oikeusvarmuus huomioon ottaen.

2.6.3.2

Lisäksi komissio harkitsee mahdollisuutta laajentaa käännetyn verovelvollisuuden soveltamista myös jäsenvaltion sisäisiin liiketapahtumiin. Nykyisin sitä on sovellettava vain muutamissa liiketapahtumissa, kun taas muiden yhteydessä jäsenvaltiot voivat periä tai jättää perimättä veroa harkintansa mukaan. Komissio katsoo, että voimassa olevaa alv-järjestelmää voidaan muuttaa vain, jos muutos vähentää huomattavasti petosmahdollisuuksia ja sulkee pois uudet petosriskit eikä aiheuta yrityksille ja viranomaisille kohtuutonta hallinnollista taakkaa. Mahdollisen muutoksen yhteydessä tulee myös varmistaa verotuksen tasapuolisuus ja toimijoiden syrjimätön kohtelu.

2.7.1

Komissio ehdottaa lisäksi mm. seuraavien erityistoimenpiteiden pohtimista:

3.1

Komitea pitää voimassa olevaan yhteisön lainsäädäntöön sisältyviä säädöksiä riittävinä veropetosten torjumiseksi. Jäsenvaltioita tulee kuitenkin kiireesti kannustaa hyödyntämään voimassa olevia hallinnollisen yhteistyön välineitä yhä laajemmin ja noudattamaan tässä yhteydessä määräaikoja ja menettelysääntöjä. Nykypäivän globalisoituneessa taloudessa myös petokset ylittävät valtakunnalliset rajat, ja tarvittavat tiedot on saatava silloin, kun tutkimukset niitä edellyttävät.

3.2

Verotuksen kahdella osa-alueella — välittömässä ja välillisessä verotuksessa — sovellettavien järjestelmien yhtenäistämiseksi komissio voisi joka tapauksessa saattaa direktiivin 77/799/ETY yhdenmukaiseksi välittömän verotuksen alalla sovellettavien säännösten kanssa ja säätää tietojenvaihdon menetelmien tehostamisesta tietotekniikan tarjoamien mahdollisuuksien mukaisesti. Lisäksi tulee yhdenmukaistaa erilaiset alv-järjestelmät etenkin verovelvollisten velvoitteita koskevin osin.

3.3

Yhteisötason lainsäädännön viisi keskeistä aihe-aluetta ovat

3.4

Viittaukset yhteisön säädöksiin ja lyhyt tiivistelmä asiaankuuluvista säännöksistä esitetään liitteessä A.

4.1

Komitea katsoo, että yleistymään päin olevien veropetosten torjuntaa tulee tehostaa. Komitea harmittelee, että komissio joutuu toteamaan jäsenvaltioiden toiminnan ja yhteistyön olevan kattavasta ja yksityiskohtaisesta lainsäädännöstä huolimatta täysin riittämätöntä.

4.2

Veronkierron ja veropetosten vääristävä vaikutus talouden ja sisämarkkinoiden toimintaan on vakava ongelma, johon on toistaiseksi kiinnitetty liian vähän huomiota. Verottajalta saamatta jäävien varojen, rahanpesun ja talousrikollisuuden yhteydet ovat niin ikään jääneet vaille riittävää huomiota. Epärehellinen toiminta, jonka tavoitteena on kansallisten ja yhteisön tukien saaminen vaikka niihin ei ole oikeutta, perustuu usein veroasiakirjojen väärentämiseen. Toisaalta veropetosten ja myös rajatylittävien operaatioiden avulla hankittua pääomaa käytetään usein muiden laittomien tai rikollisten toimien toteuttamiseen.

4.3

Veropetoksesta poiketen veronkierto tarkoittaa sellaista toimintaa, joka ei sinänsä ole kiellettyä mutta jonka ainoana ennalta mietittynä tavoitteena on laiton verojen välttäminen. Komitea toteaa, ettei jäsenvaltioiden lainsäädännöissä käsitellä veronkiertoa ja sen merkitystä yhtenäisellä tavalla. Jotta paikoin epäyhtenäisten lainsäädäntöjen aiheuttamat hallinnolliset ja sosiaaliset kustannukset eivät kasvaisi, alan kansallisia lainsäädäntöjä tulisi komitean mielestä lähentää liittämällä niihin yleinen veronkierron vastainen lauseke tai määrittelemällä yhteisesti, millaisissa tapauksissa tunnusmerkistö täyttyy ja veroviranomaisilla on valtuudet jättää verotustarkoituksissa huomiotta veronkiertoon liittyvien toimien oikeusvaikutuksen.

4.4

Komitean mielestä komissio käsittelee ehdotuksissaan kyseistä aihetta liian varovasti, kun otetaan huomioon, että sillä on perussopimusten nojalla valtuudet toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet unionin toimielinten taloudellisen tasapainon varmistamiseksi. Neuvosto on siirtänyt komissiolle huomattavat täytäntöönpanovaltuudet 28. kesäkuuta 1999 antamallaan päätöksellä 1999/468/EY. Tässä yhteydessä komitea muistuttaa, että EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa esitetyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti yhteisö toimii myös aloilla, jotka eivät kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan, siinä tapauksessa, että jäsenvaltiot eivät voi toteuttaa asetettuja tavoitteita tai ne voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla. Komitea kehottaa komissiota hyödyntämään täysimääräisesti kyseisiä toimivaltuuksiaan.

4.5

Komissio on korostanut jo siitä lähtien, kun se julkaisi kesäkuussa 2001 tiedonannon Euroopan unionin veropolitiikan ensisijaisista tavoitteista tulevina vuosina (KOM(2001) 260 lopullinen), että ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi tulee hyödyntää säädösten lisäksi kaikkia muitakin käytettävissä olevia välineitä. Kyseisessä yhteydessä kiinnitettiin huomiota siihen, että veropolitiikan alan päätökset edellyttävät — tuolloin ja vielä nykyäänkin — yksimielisyyttä (1).

4.6

Komitea esitti tuolloin siirtymäjärjestelmän muuttamista ja ripeää siirtymistä lopulliseen verotusjärjestelmään, joka perustuisi alkuperämaassa tapahtuvaan verotukseen. Komitea pohti lausunnossaan painokkaasti, ”montako vuotta vielä joudutaan turvautumaan horjuvaan siirtymäjärjestelmään ennen kuin tavoite saavutetaan”, ja kehotti yksinkertaistamaan ja uudenaikaistamaan sääntöjä, yhtenäistämään niiden soveltamista ja lisäämään hallinnollista yhteistyötä. Vaikuttaisi siltä, ettei tavoitteessa ole ollenkaan edistytty.

4.7

Komitea kannattaa yleistä pyrkimystä vahvistaa yhteistyötä menemällä nykyistä tietojenvaihtojärjestelmää (VIES) pidemmälle ja kehittämällä toimenpiteitä, jotka liittyvät jäsenvaltioiden väliseen automaattiseen tai spontaaniin tietojenvaihtoon.

4.8

Komitea arvostaa keskustelunavausta alv-järjestelmän muuttamisesta mutta korostaa, että muutoksista tulee tehdä perusteellinen vaikutusarviointi. Perusedellytyksenä on, että mahdolliset muutokset tehostavat ja yksinkertaistavat järjestelmää eivätkä lisää kansalaisten ja yritysten verotaakkaa. Komitea palauttaa tässä yhteydessä mieliin jo aiemmin esittämänsä ehdotuksen (2) siitä, että lisäksi tulisi pohtia sellaisia alv-järjestelmälle vaihtoehtoisia tapoja verottaa kulutusta, joiden avulla saataisiin vähintään nykyisen tasoiset verotulot mutta jotka eivät tulisi niin kalliiksi koko yhteisölle ja joissa verojen perintä olisi tehokkaampaa.

5.1.1.1

Menetettyjen verotulojen määrän takia vaarallisimpiin ja salakavaluuden vuoksi vaikeimmin havaittaviin alv-petosten lajeihin kuuluu karuselli- eli ketjupetos. Se tarkoittaa arvonlisäveron kiertämisen mahdollistavien menetelmien hyödyntämistä varta vasten tässä tarkoituksessa perustettujen, kansainvälisessä ympäristössä toimivien yritysten avulla. Tavoitteena on jättää maksettavana oleva arvonlisävero maksamatta, jotta petosketjun muut lenkit voivat vähentää verosta fiktiivisiä summia saadakseen palautuksen tai pienentääkseen tilitettävän alv:n määrää. Velvollisuutensa laiminlyövällä toimijalla ei yleensä ole laittoman päämääränsä saavuttamiseksi todellista taloudellista toimintaa eikä operatiivisia rakenteita, ja sen ”toimipaikkana” on usein pelkkä postilokero-osoite. Toimittuaan muutamia kuukausia nimellisesti tällainen toimija katoaa tekemättä tarvittavaa ilmoitusta ja tilittämättä arvonlisäveroa, joka sen pitäisi maksaa. Tarkoituksena on toimia siten, että veroviranomaisten on vaikea päästä tekijän jäljille.

5.1.1.2

Komitea katsoo, että erilaisten verokantojen ohella myös jäsenvaltioiden riittämätön yhteistyö on luonut mahdollisuuksia karusellipetosten tekoon. Komitea ehdottaakin, että käyttöön otettaisiin kaikki yhteistyön ja tietojenvaihdon muodot, joiden avulla tätä ilmiötä voidaan torjua tehokkaasti.

5.1.2.1

Koska arvonlisäveroa kierretään, jäsenvaltioiden viranomaiset pyrkivät yhä aktiivisemmin parantamaan tutkintatekniikoita veronkierron torjunnan tehostamiseksi.

Hallinnollisella yhteistyöllä on alv-petosten torjunnassa keskeinen rooli, sillä petosten tekoon osallistuu useita eri jäsenvaltioihin sijoittautuneita taloudellisia toimijoita.

Jäsenvaltiot ovat luoneet tavanomaisten välineiden avulla tietojenvaihtojärjestelmän, joka on osoittautunut hyödylliseksi verovelvollisten verotuksellisen aseman määrittelyssä sekä kansainvälisten veropetosten torjunnassa ja estämisessä.

Komitea on jo aikaa sitten huomauttanut, että komission pitäisi olla yhteistyöasioissa nykyistä aktiivisempi. Komitea suhtautuukin myönteisesti seurantajärjestelmän luomiseen avunannon laadun ja määrän tarkkailemiseksi.

5.1.2.2

Tietojenvaihto ei ole vielä nykyisin kovin yleistä, koska toimintakulttuurit ovat erilaisia, tietotekniikkaa hyödynnetään eriasteisesti ja jäsenvaltioiden rankaisemiseksi toimettomuudesta ei ole sääntöjä. Onkin tarpeen luoda yhtenäinen toimintakulttuuri, jossa tiedostetaan, että tietopyyntöjen lähettämiseen ulkomaille ei tule turvautua vain poikkeustapauksissa, vaan sen tulee valvonnan niin vaatiessa olla normaali osa tarkastusmenettelyä.

Jotta tavoite saavutettaisiin, tulisi poistaa yhteisen hallintokulttuurin leviämisen tiellä olevat esteet ja kannustaa hyödyntämään täysimääräisesti jo olemassa olevia yhteistyövälineitä. Yhteistyössä tulee noudattaa määräaikoja ja menettelysääntöjä, jotta tutkintaelimet saisivat tarvittavat tiedot silloin, kun tutkimukset niitä edellyttävät.

5.1.2.3

Sen mukaisesti, mitä komissio esittää vakiomuotoisten tiedonvaihtojärjestelmien käytöstä, voitaisiin lisäksi harkita veropetosten torjuntaan osallistuvien yksittäisten jäsenvaltioiden poliisivoimien ja tutkintaelinten verkottamista, jotta ne voisivat suoraan vaihtaa tietoja varmennetun sähköpostijärjestelmän avulla ja käyttää — VIES-järjestelmän ensimmäisen ja toisen tason tietojen tapaan — toistensa tietokantoja, jotka sisältävät tietoja jäsenvaltioissa tehdyistä veroilmoituksista.

Tällainen aloite edellyttää kuitenkin, että kyseisiin arkistoihin tallennettavien tietojen sisällöstä sovitaan ennakkoon ja että toiminta on jäsenvaltioiden tietosuojalainsäädännön mukaista. Aloite parantaisi huomattavasti veropetosten torjuntaa, sillä sen ansiosta tutkintaelimet saisivat tarvittavat tiedot käyttöönsä suoraan, reaaliaikaisesti ja ilman turhaa byrokratiaa.

5.1.2.4

Jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa sääntelevä lainsäädäntö on kyllä järjestelmällistä ja aivan kelvollista, mutta EU:ssa esiintyvän petostoiminnan hillitsemistä haittaa pahiten yksittäisten kansallisten viranomaistahojen tutkintavaltuuksien käyttöä sääntelevän lainsäädännön epäyhtenäisyys sekä se, että torjuntatoimenpiteet ovat voimakkuudeltaan erilaisia.

Onkin ennakoitavissa, että petoksia tapahtuu maissa, joiden valvontaelimillä on heikot tutkintavaltuudet tai joissa rangaistukset eivät ole riittäviä ollakseen ennalta ehkäiseviä.

5.1.2.5

Tästä syystä EU:n tasolla tulisi yhdenmukaistaa — jäsenvaltioiden suvereeniuden periaatetta noudattaen — vakavuudeltaan samantasoisten tapausten rangaistuskohtelut, kuten on jo tehty esimerkiksi rahanpesunvastaisille säännöille. Näin tulisi tehdä, jotta muita lievemmät lainsäädännöt tai tehottomammat tarkastusjärjestelmät eivät synnyttäisi käytännössä lievien rangaistusten ”paratiiseja”, joihin voidaan ohjata rikollisen toiminnan tuotto tai sijoittaa karuselli- eli ketjurikosten päätepisteet.

5.1.3.1

Kuten yhteisöjen tuomioistuin on moneen otteeseen korostanut, petostoiminnan estämisen tarpeeseen tulee vastata loukkaamatta mm. syrjimättömyyttä ja suhteellisuutta koskevia yhteisön periaatteita. Eri järjestelmien väliset erot ovat suurimpia kysymyksissä, jotka koskevat muun kuin osapuolten sopiman vastikkeen käyttöä verotettavan summan määritysperusteena. Kyse voi olla omasta käytöstä tai yrityksen ulkopuolisesta käyttötarkoituksesta taikka mistä tahansa tilanteesta, johon katsotaan liittyvän veropetoksen tai veronkierron riski.

Komitea huomauttaa tässä yhteydessä, että verotettavaa summaa määritettäessä kaikkien jäsenvaltioiden järjestelmissä korostuu osapuolten neuvottelutahto. Tavoitteena on varmistaa, että verotettavaksi tulee suoritettu vastike, sillä veron määräytymisperusteena on yleensä tavaran luovuttamisesta tai palvelun suorittamisesta maksettavaksi sovittu vastike. Kyseisen peruskriteerin rinnalla käytetään myös käypää markkina-arvoa, jonka avulla pyritään oikaisemaan tai palauttamaan veron laskentaperusta eräiden ehtojen täyttyessä.

5.1.3.2

Alv-tarkoituksissa sovellettava käyvän markkina-arvon käsite on lähes samanlainen kaikissa jäsenvaltioissa. Se perustuu keskeisin osin 17. toukokuuta 1977 annetun direktiivin 77/388/ETY (kuudennen alv-direktiivin) sisältämään määritelmään, jonka mukaan käyvällä markkina-arvolla tarkoitetaan keskimääräistä hintaa, joka samanlaisista tavaroista ja palveluista pitäisi maksaa vapaassa kilpailussa samassa vaihdannan vaiheessa sekä samalla hetkellä ja samassa paikassa tai, mikäli tämä ei käy päinsä, mahdollisimman lähellä suorittamisajankohtaa ja -paikkaa.

5.1.3.3

Käypää arvoa käytetään kaikissa yhteisön järjestelmissä veron vaihtoehtoisena määritysperusteena seuraavissa tapauksissa:

5.1.3.4

Periaatteesta, jonka mukaan veron määräytymisperusteena on suoritettu vastike, voidaan edellä mainittujen tilanteiden lisäksi poiketa, mikäli

5.1.3.5

Yhteisöjen tuomioistuin (4) on todennut kyseisistä seikoista, että veropetosten tai veronkierron ennalta ehkäisemiseen tähtäävien kansallisten toimenpiteiden yhteydessä ei yleisesti ottaen voida poiketa kuudennen alv-direktiivin periaatteesta, jonka mukaan alv:n määräytymisperusteena on sovittu vastike. Poikkeaminen on mahdollista vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä ennaltaehkäisytavoitteen saavuttamiseksi.

5.1.3.6

Käypä arvo on siis mahdollisen petoksen havaitsemisen perustekijä. Jos veron määräytymisperusteena oleva sovittu vastike on käypää arvoa alempi, sitä ei korvata käyvällä arvolla, mutta veroviranomaiset voivat olettaa petoksen tapahtuneen ja todistustaakan olevan käänteinen.

5.1.4.1

Eräiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöön on karusellipetosten leviämisen hillitsemistä koskevien lainsäädäntöaloitteiden yhteydessä lisätty säännöksiä, joiden mukaan ostajan on yhteisvastuullisesti maksettava arvonlisävero, jos myyjä on jättänyt sen tekemättä. Tällaiset säännökset koskevat tiettyihin kategorioihin kuuluvien hyödykkeiden kauppaa tapauksissa, joissa hinta on ollut käypää arvoa alempi.

5.1.4.1.1

Kyseisten säännösten perustana on kuudennen alv-direktiivin 21 artikla, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat suhteellisuusperiaatetta noudattaen määrätä muun henkilön kuin veronmaksuvelvollisen yhteisvastuullisesti maksamaan veron.

5.1.4.2

Jos näin päätetään tehdä, olettamuksena on, että markkina-arvosta poikkeavin hinnoin toteutettu liiketoimi saattaa olla kulissi, jonka taakse kätkeytyy petosaikeita. Periaatteena on, että lainsäädännössä mainittujen edellytysten täyttyessä ostajan oletetaan toimineen vilpillisessä mielessä, koska hänen oli maksamansa hinnan johdosta oltava tietoinen siitä, että kyseessä on petos (5). Kyse on relatiivisesta olettamuksesta, sillä ostajan on mahdollista todistaa asiakirjojen avulla, että hinta oli käypää arvoa alempi objektiivisten ja todellisten tapahtumien ja tilanteiden takia tai lainsäädännön perusteella ja että asialla ei ole yhteyttä veron maksamatta jättämiseen. Tämä heikentää ostajan yhteisvastuullisuutta myyjän maksamatta jättämästä verosta.

5.1.4.3

Komitea yhtyy lukuisten toimijoiden ilmaisemaan huoleen yhteisvastuun periaatteesta ja katsoo, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (6) perusteella mahdolliset toimenpiteet tulee rajoittaa pyrkimyksiin saada takeet veron maksamisesta niiltä toimijoilta, joiden on selvästi todettu olevan veronmaksuvelvollisia. Olisi siis mahdollista säätää, että ostaja on myyjän kanssa yhteisvastuullisesti velvollinen maksamaan veron, jos kauppa on tehty hyödykkeen käypää arvoa alemmasta hinnasta. Näin ankara säännös rankaisisi ostajaa velvoittamalla hänet maksamaan muiden maksamatta jättämän veron. Sen konkreettinen soveltaminen tuleekin rajata vain tilanteisiin, joissa täyttyvät seuraavat erityisedellytykset:

5.1.5

Komitea kannattaa mahdollisuutta alkaa soveltaa käännettyä verovelvollisuutta myös jäsenvaltioiden sisäisiin liiketoimiin. Komitea toteaa hiljattain antamassaan lausunnossa pitävänsä kyseistä mekanismia ”välttämättömänä välineenä veropetosten ja veronkierron ehkäisemiseksi. Mekanismi on erityisen soveltuva tapauksissa, joissa luovuttaja on taloudellisissa vaikeuksissa — –.” (7) Komissio on jo laajentanut käännetyn verovelvollisuuden vapaaehtoista soveltamista, kun siitä oli saatu positiivisia kokemuksia rakennusmateriaalien ja -palvelujen yhteydessä. Kyseisten toimenpiteiden ei kuitenkaan tulisi haitata yhteisön sisäistä tavaroiden ja palvelujen kauppaa. Laskutukseen liittyvät erilaiset velvoitteet voivat häiritä sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa.

5.2.1

Veropetoksia on torjuttava myös yleisemmällä tasolla lähentämällä välitöntä verotusta ja tarkistuksia koskevia jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä.

5.2.1.1

Koska Euroopan unionin jäsenvaltioiden määrä on kasvanut, verojärjestelmien erot vaikuttavat yhä enenevässä määrin päätöksiin pääomien allokoinnista eri maihin sekä yritystoiminnan organisointiin. Talouspolitiikan huomattavan koordinoinnin ansiosta jäsenvaltiot pystyvät vaikuttamaan investointien ja resurssien kohdentamiseen Euroopan unionissa juuri erilaisten kansallisten verolainsäädäntöjen avulla. Jäsenvaltioiden välittömän verotuksen järjestelmissä on kuitenkin edelleen huomattavia eroja, ja nämä erot voivat paikoin haitata markkinoiden yhdentämistä (8) ja heikentää Euroopan talouden kilpailukykyä.

5.2.2

Komissio analysoi jäsenvaltioiden verolainsäädäntöjen lähentämistä 24. marraskuuta 2003 antamassaan tiedonannossa KOM(2003) 726 lopullinen. Yhtiöverotukseen ja etenkin laaja-alaisiin (comprehensive) toimenpiteisiin, jotka koskevat yhteisesti sovituin perustein määräytyvän eurooppalaisen yhtiöveron käyttöönottoa (9), liittyy kuitenkin huomattavia soveltamisvaikeuksia. Ne johtuvat jäsenvaltioiden välisistä sitkeistä eroista siinä, millä perusteilla vero määritetään. Yhteisen veron käyttöönotto edellyttää talouspolitiikkojen pitkälleviedyn lähentämisen lisäksi myös asianmukaisia oikeudellisia puitteita. Nykyisellään EY:n perustamissopimuksen 94 artiklassa määrätään, että neuvosto antaa yksimielisesti komission ehdotuksesta direktiivejä jäsenvaltioiden sellaisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä, jotka suoraan vaikuttavat yhteismarkkinoiden toteuttamiseen tai toimintaan.

5.2.3

Se, että tällainen määräys on olemassa, että veropolitiikka kuuluu edelleen jäsenvaltioiden määräysvaltaan ja etteivät jäsenvaltiot vaikuta suopeilta aloitteille, joiden tavoitteena on veron määrittäminen Euroopan unionissa toimiville yrityksille yhteisesti sovituin perustein, haittaa edelleen huomattavasti yhtiöverojärjestelmien lähentämistä. Yksimielisyyden saavuttaminen on nimittäin erittäin vaikeaa jäsenvaltioiden lukumäärän kasvettua. Lisäksi asiaan vaikuttaa se, että Euroopan perustuslakisopimuksen lopullisessa versiossa ei määrätä, että yhtiöveroalan toimenpiteitä koskevat lait tai puitelait hyväksyttäisiin määräenemmistöllä.

5.2.4

Yksimielisyyssäännön poistamista ajatellen otettiin konkreettinen askel kohti yhtiöveron määräytymisperusteiden todellista yhdenmukaistamista, kun 23. joulukuuta 2005 annetussa tiedonannossa aiheesta ”Pienten ja keskisuurten yritysten yhtiöveroesteiden poistaminen sisämarkkinoilla — kotivaltioverotusta (Home State Taxation) koskevan mahdollisen kokeiluhankkeen suuntaviivat” (SEC(2005) 1785) tarkasteltiin kotivaltioverotuksen kokeilemista pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (10). Kyseisestä selvityksestä ilmenee, että EU:n 25 jäsenvaltiossa sijaitsevat 23 miljoonaa pk-yritystä muodostavat Euroopan talouden selkärangan, sillä 99,8 prosenttia kaikista Euroopan yrityksistä on pk-yrityksiä, ja 66 prosenttia yksityisen sektorin työpaikoista on kyseisissä yrityksissä (11). Jos edellä mainittua järjestelmää ryhdyttäisiin todella soveltamaan, pk-yritykset voisivat lisätä toimintansa kansainvälisyyttä nk. noudattamiskustannusten (12) pienentymisen johdosta. Kyseiset kustannukset ovat pk-yrityksillä aivan eri luokkaa kuin suuryrityksillä (13). Lisäksi järjestelmän käyttöönotto laajentaisi tappioiden siirtomahdollisuuksia, joiden puute on rajatylittävän taloudellisen toiminnan kehittämisen suurin este. Se edistäisi osaltaan yhtiöverotusta koskevan lainsäädännön lähentämistä yhteisössä.

5.3.1

Sähköisen kaupankäynnin lisääntyminen ja tekninen kehittyminen avaa taloudellisille toimijoille uusia mahdollisuuksia, mutta uusien kaupankäyntitapojen johdosta verojärjestelmiä ja etenkin kulutusverotuksen toteuttamiseen liittyviä näkökohtia tulee mukauttaa. Keskeisiltä osiltaan perinteisen kaupankäynnin sääntöihin perustuvissa verojärjestelmissä tulee ottaa huomioon kyseiset muutokset, ja järjestelmät tulee sopeuttaa uusia kehittyviä kaupankäynnin muotoja vastaaviksi.

5.3.2

Telemaattisten liiketapahtumien verotuksen pääongelmana on syrjinnän vaara, kun erilaisia tapahtumia kohdellaan eri tavoin sen mukaan, miten liiketapahtuman kohteena oleva hyödyke toimitetaan perille.

5.3.2.1

Kun harkitaan, voitaisiinko digitaaliajalle tyypillisissä tilanteissa soveltaa perinteisiä veroperiaatteita, tulee varmistaa verotuksen tasapuolisuus. Samanlaisia toimia, jotka kyseisessä tapauksessa eroavat toisistaan vain toimitusmuodoltaan (online tai offline), ei tasapuolisuusperiaatteen mukaan saa kohdella syrjivästi.

5.3.3

Erityisen suuria ongelmia liittyy aineettomien (tai digitalisoitujen) hyödykkeiden välittömään ja välilliseen verotukseen, sillä niitä koskevan kauppatapahtuman kaikki vaiheet (luovutus ja toimitus) tapahtuvat telemaattisesti (verkon välityksellä) siten, että tuotteet toimitetaan verkossa virtuaalisesti. Itse asiassa palvelun ja tavaran tarjoaja muuttaa ne ensin aineettomaan muotoon, ja lopuksi vastaanottaja muuttaa ne jälleen aineelliseen muotoon. Tällaisessa tapauksessa ei ole olemassa käsin kosketeltavaa tavaraa, joka voitaisiin materiaalisesti tarkastaa edes tutkintatarkoituksessa.

5.4.1

Komitea katsoo, että OLAFilla on jo yhteisön nykyisen lainsäädännön — Euroopan petostentorjuntaviraston perustamisen oikeusperustan — nojalla merkittäviä tehtäviä. Niistä säädetään komission päätöksen 1999/352/EY, EHTY, Euratom 2 artiklassa. Komitea vetoaakin komissioon, jotta se ryhtyisi aktiivisiin toimiin petostentorjuntaviraston nykyisten toimivaltuuksien toteuttamiseksi käytännössä ja myöntäisi virastolle tarvittaessa lisäresursseja, jotta se voi täyttää institutionaaliset tehtävänsä. Tässä yhteydessä mallina voitaisiin käyttää esimerkiksi kilpailuviranomaisen toimintaa säänteleviä 81–86 artiklaa.

5.4.2

OLAF voisi toimia myös veropetosten torjunnassa EU-tason analysointi- ja koordinointielimenä, ja sille voitaisiin antaa veroalan (välitön, välillinen ja valmisteverotus) hallinnollista yhteistyötä koskevia tehtäviä ja toimivaltuuksia, jotta se voisi helpottaa tietojenvaihtoa kansallisten lainsäädäntöjen mukaan veropetosten torjuntaan osallistuvien elinten välillä.

5.5

Yhteistyötä riskienhallintaa koskevien tietojen vaihdossa tulee lisätä yhteisön sisäisen kaupan kehittymisen johdosta. Komissio ei kuitenkaan ole esittänyt konkreettisia aloitteita vaan vain kehottanut jäsenvaltioita käyttämään verohallintojen käyttöön tarkoitettua riskinhallintaopasta. Komitea ehdottaa, että luotaisiin riskienhallinta-asioita koskeva keskitetty tietokanta, johon voidaan koota tietoja eri hallintoelimistä. Tätä nykyä tiedot ovat saatavilla vakiomuotoisina vain tulliasioista ja kahdenvälisten sopimusten perusteella.

5.5.1

Lisäksi voitaisiin laatia luettelo tuotteista, joiden kohdalla karusellipetosten riski on jäsenvaltioiden toimivaltaisten elinten tekemien tutkimusten mukaan erityisen suuri. Esimerkkinä voidaan mainita ajoneuvot ja huipputeknologiatuotteet, kuten tietotekniset laitteet ja puhelimet. Kyseinen analysointi voitaisiin myös antaa OLAFin tehtäväksi. Se voisi toimittaa jäsenvaltioille tutkimusten tuloksia säännöllisin väliajoin ohjatakseen tällä tavoin ilmiön tulevaa seurantaa ja luodakseen mahdollisuuksia toteuttaa kohdennettuja operatiivisia toimia. Lisäksi tulisi järjestää ja organisoida vastaava tiedonkulku jäsenvaltioista OLAFille.

5.6

Komitea katsoo, että esitetty yhteinen lähestymistapa EU:n ja sen ulkopuolisten maiden suhteisiin on taatusti kahdenvälisiä sopimuksia parempi vaihtoehto. Tätä tarkoitusta varten voitaisiin lisätä erityissäännöksiä luonnokseen, jonka tavoitteena on kaksoisverotuksen ehkäisemistä koskevan yhteisön mallisopimuksen hyväksyminen. Asiaa käsitellään Euroopan komission tiedonannossa yhtiöverotuksesta sisämarkkinoilla (SEC(2001) 1681) sekä tiedonannossa aiheesta ”Sisämarkkinat ilman yhtiöveroesteitä — saavutuksia, toteuttamisvaiheessa olevia aloitteita ja jäljellä olevia haasteita” (KOM(2003) 726 lopullinen), jota myös Euroopan parlamentti on tarkastellut asiakirjassaan (SEC A5-0048 2003). Komitea kannattaa erityisen yhteistyösopimuksen laatimista talouskumppanuussopimuksiin liitettäväksi. Koska jäsenvaltiot eivät ole osoittaneet selvää ja määrätietoista tahtoaan kyseisessä asiassa, laadintaprosessia jatkettaessa on kuitenkin pakko soveltaa edelleenkin kahdenvälisiä sopimuksia.

5.7

Komitea katsoo, että komission kaavaileman ilmoitusvelvoitteiden lisäämisen yhteydessä on noudatettava tinkimättömästi suhteellisuutta ja yksinkertaistamista koskevia periaatteita. Vaikka veropetokset on pyrittävä estämään, tämä ei saa tarkoittaa kohtuuttomien velvoitteiden sälyttämistä koko joukolle rehellisiä veronmaksajia ja yrityksiä. Komitea katsookin, että veroviranomaisten kanssa todellista yhteistyötä tekevien rehellisten yritysten velvoitteita tulee keventää huomattavasti ja että niiden toimijoiden velvoitteita, jotka kuuluvat objektiivisin perustein tarkasteltuna riskiryhmiin, tulee tiukentaa perustellussa määrin.

5.8

Komitea ei ole komission kanssa samaa mieltä tupakan ja alkoholin verottamisesta muiden, ”normaalien” kauppatavaroiden tapaan. Eräille jäsenvaltioille tupakan ja alkoholituotteiden valmisteveron ohjailu tarjoaa ratkaisun kyseisiin tuotteisiin liittyviin kansanterveydellisiin ongelmiin, minkä johdosta nämä seikat ajavat selvästikin sisämarkkinoiden toiminnan edelle. Komissio esittää kyseisten vääristymien poistamista, mutta tavoitteen saavuttaminen kestää vielä pitkään, sillä tulotaso vaihtelee jäsenvaltioittain huomattavasti ja jäsenvaltioiden tuloja ja terveyspolitiikkaa koskevissa tavoitteissa ja toimissa on eroja. Niin kauan kuin verokantoja ei ole asianmukaisesti yhdenmukaistettu, olisi löydettävä muita ratkaisuja sen takaamiseksi, että jäsenvaltiot voivat edelleen toimia omien vero- ja terveyspoliittisten tavoitteidensa mukaisesti. Joka tapauksessa on otettava huomioon, että vain murto-osa tupakan salakuljetuksesta tapahtuu EU:n jäsenvaltioista käsin. Salakuljetusta hallitsevat kansainväliset rikollisliigat. Komitea on tietoinen kyseisten aineiden väärinkäytön korkeista sosiaalisista ja kansanterveydellisistä kustannuksista ja toivoo, että toimivaltaiset tahot pyrkisivät rajoittamaan väärinkäyttöä asianmukaisin toimenpitein. Se katsoo kuitenkin, että tupakan ja alkoholin valmisteveroista päättämisen tulisi vastaisuudessakin kuulua tiukasti jäsenvaltioiden toimivaltaan.

5.9

Komitea kehottaa komissiota jatkamaan Herkules II -ohjelmaa ja toivoo, että parlamentti ja neuvosto hyväksyisivät ripeästi asiakirjassa KOM(2006) 339 lopullinen ehdotetun säädöksen. Sen aiheena on yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi toteutettavien toimien tukemista koskevan yhteisön tukiohjelman jatkaminen. Kyseisen ohjelman avulla on jo saavutettu merkittäviä tuloksia ja toteutettu 19 koulutustoimea, joihin on osallistunut 2 236 osanottajaa eri jäsenvaltioista, viidestä EU:n ulkopuolisesta maasta sekä muista eurooppalaisista toimielimistä. Erityisesti tulee ottaa huomioon tarve voimistaa yhteistyötä Bulgarian ja Romanian EU-jäsenyyden johdosta, sillä niidenkin tulee voida hyödyntää kyseisiä toimia.

5.10

Komitea pitää tarkoituksenmukaisena korkean tason pysyvän keskustelu- ja/tai neuvottelufoorumin perustamista, jotta petoksiin ja jäsenvaltioiden yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä voidaan tarkastella yhä kokonaisvaltaisemmin. Neuvonpito on nykyisin hajautunut useisiin vastuualoittain jakautuneisiin korkean tason komiteoihin, mikä estää hyödyllisen käytänteiden vaihdon, jonka avulla voitaisiin vahvistaa hallintojen yhteistyötä ja menettelytapoja. Komitea pitää talous- ja rahoitusasioiden neuvostossa esille tullutta kaikkea byrokraattista vastustusta ja päättämättömyyttä käsittämättömänä ja moitittavana.