Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52006AE0968

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Euroopan naapuruuspolitiikka

OJ C 309, 16.12.2006, p. 96–102 (ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)

16.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 309/96


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Euroopan naapuruuspolitiikka”

(2006/C 309/20)

Komissio pyysi 22. huhtikuuta 2005 päivätyllä jäsenensä Benita Ferrero-Waldnerin allekirjoittamalla kirjeellä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan lausunnon aiheesta Euroopan naapuruuspolitiikka.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”-erityisjaosto antoi lausuntonsa 4. toukokuuta 2006. Esittelijä oli Giacomina Cassina.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 5.—6. heinäkuuta 2006 pitämässään 428. täysistunnossa (heinäkuun 5. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 160 ääntä puolesta ja 2 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

Alkusanat

ETSK on jo aiemmin laatinut kaksi osittaista arviota Euroopan naapuruuspolitiikasta (ENP). Toinen koski Keski- ja Itä-Euroopan maita ja toinen Välimeren aluetta (1). Käsillä olevassa lausunnossa esitetään siis vain viitteeksi muutamia kyseisten asiakirjojen sisältämiä seikkoja. Asiakirjat lähetetään kuitenkin tämän lausunnon kanssa tiedoksi EU:n ja asianomaisten maiden viranomaisille.

0   Tiivistelmä ja päätelmät

0.1

ETSK katsoo, että ENP on strategisesti erittäin tärkeä politiikanlohko, johon liittyviä mahdollisuuksia rauhan, vakauden, yhteisten arvojen ja toimintalinjojen sekä kaikilla tasoilla tapahtuvan vaihtotoiminnan edistämiseksi naapurimaiden kanssa tulee hyödyntää huolehtimalla siitä, että toteutus on johdonmukaista ja vastuullista.

0.2

ETSK korostaa erityisesti, että tulee varmistaa seuraavien seikkojen johdonmukaisuus:

jäsenvaltioiden ulkopolitiikat ja ENP

EU:n ulkosuhteisiin liittyvät muut toimet ja ENP

kumppanuusmaiden ulko- ja sisäpolitiikat sekä ENP

ENP:n toteuttamiseen osallistuvien komission eri pääosastojen toimet

EU:n budjettipäätökset ja ENP:n strateginen merkitys

eriyttämisperiaatteen soveltaminen, jonka avulla voidaan herättää maiden ja alueiden välistä positiivista kilpailudynamiikkaa, sekä mahdollisuus alueiden sisäiseen ja väliseen synergiaan, joka edistää yhteistyötä ja ymmärtämystä

ensisijaisina pidetyt konkreettiset toimet ja toiminnan laajat tavoitteet.

0.3

ETSK kehottaa kaikkia institutionaalisia toimijoita osoittamaan teoin, että yhteisen omistajuuden (omaksi kokemisen) periaate tarkoittaa vahvaa sitoutumista demokraattisiin arvoihin, joita tulee kunnioittaa ja edistää eikä vain julistaa muodollisesti yhteisiksi. Yhteisen omistajuuden tulee olla ohjenuorana paitsi EU:n ja kumppanimaiden välisissä suhteissa myös niiden sisällä sekä valtioiden viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kesken. Euroopan naapuruuspolitiikkaa voidaan siis toteuttaa tehokkaasti ja tyydyttävällä tavalla vain, jos mukana on järjestelmällisesti kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja erityisesti yhteiskuntaelämän toimijoita ja yhteiskunnallis-ammatillisia toimijoita ja jos niiden kuulemisrooli ja neuvotteluvalmiudet tunnustetaan selkeästi ja niitä edistetään. Onkin varmistettava seuraavat seikat:

selkeät, avoimet, dokumentoidut ja ajankohtaiset tiedot ENP:hen liittyvien päätösten toteutuksesta

paikat, välineet ja mekanismit, joiden avulla toteutetaan kuulemiset ja varmistetaan mahdollisuus osallistua kyseisten päätösten muotoiluun tuloksekkaan kansalaisvuoropuhelun aikaansaamiseksi

tietämys, välineet ja yhdenmukaistetut tiedot tulosten arvioimiseksi sekä sitoutuminen toteuttamaan säännöllisesti tätä tavoitetta edistäviä aloitteita

koulutusmahdollisuudet, jotta kyseisenlaiset organisaatiot voivat osallistua ENP:n toteutukseen ja parantaa omaa panostaan myös hyödyntämällä yhteisön resursseja ja ohjelmia

mahdollisuus muodostaa eri maiden ja alueiden organisaatioiden verkostoja vuoropuhelua, yhteistyötä ja ENP:n toteutuksen valvontaa varten.

0.4

ETSK sitoutuu solmimaan, ylläpitämään ja kehittämään suhteita kumppanimaiden neuvoa-antaviin elimiin ja/tai yhteiskunnallis-ammatillisiin organisaatioihin, kuuntelemaan niitä kaikissa yhteyksissä ja tekemään yhteistyötä Euroopan parlamentin ja alueiden komitean kanssa, jotta Euroopan naapuruuspolitiikkaa toteutettaisiin osallisuutta edistäen, tehokkaasti ja johdonmukaisesti siten, että tavoitteina ovat rauha, vakaus ja turvallisuus sekä yhteinen ja kestävä kehitys.

1   Johdanto

1.1

Yhteisön viranomaiset ovat ottaneet yhdentymisprosessissa aina huomioon naapurimaiden tilanteen. Hyviä syitä on ainakin seuraavat kaksi:

Ensimmäinen liittyy Euroopan maiden yhteisön muodostamisen poliittiseen perusajatukseen: integroituvalla alueella ja myös sen ulkopuolella tulee vallita rauha, vapaus ja vakaus.

Toinen liittyy taloudelliseen ja markkinoiden yhdentymiseen: yhtäältä on varmistettava, että kauppa-alue ulottuu jäsenvaltioiden ulkopuolellekin, ja toisaalta on siis koeteltava voimia sellaisten maiden kanssa, joiden talouskasvun ja henkisen pääoman kehityksen dynamiikka on täysin tai lähes verrattavissa yhteisön jäsenvaltioiden dynamiikkaan, jotta kauppa hyödyttäisi molempia osapuolia eikä siihen liittyisi vääristymiä, polkumyyntiä ja/tai protektionistista sulkeutuneisuutta kummallakaan puolella.

1.2

Maailman pitkän kahtiajaon aikana itäisen ja läntisen Euroopan talouksien heterogeenisyys, mutta ennen muuta poliittisten järjestelmien erilaisuus johtivat valitettavasti siihen, että vaihtotoiminta (ei pelkästään eikä niinkään kauppa, vaan myös henkinen, kulttuurinen ja yhteiskunnallinen vaihto) oli erittäin vähäistä ja että Euroopan eri puolten kansojen keskinäinen tuntemus oli yli neljänkymmenen vuoden ajan vain diplomaattisten yhteyksien tai järjestöjen ja kuntien pinnallisten kontaktien varassa. Seurauksena oli, että yhtäältä kylmän sodan lietsomat stereotypiat iskostuivat lujasti ja toisaalta väitetty kansainvälinen demokraattinen legitiimiys — jota neuvostojärjestelmän vallanpitäjillä ei ollut eikä voinut olla — vahvistui.

1.3

Samaan aikaan Euroopan yhteisö kuitenkin kehitti suhteitaan demokraattisiin naapurimaihin (tai diktatuurista demokratiaan siirtyneisiin maihin, kuten Kreikkaan, Espanjaan ja Portugaliin) ja vei läpi neljä laajentumisprosessia (2). Maihin, joilla ei ollut mahdollisuutta tai jotka eivät aikoneet liittyä yhteisöön, luotiin vakaat suhteet erityissopimusten avulla: vuonna 1960 perustettu Euroopan vapaakauppajärjestö (Efta) ja vuonna 1994 perustettu Euroopan talousalue (ETA) sekä suuri joukko kahdenvälisiä sopimuksia (etenkin Välimeren alueen maiden kanssa).

1.4

Välimeren etelä- ja itäpuolisten maiden lähialueiden merkitys Euroopan yhteisölle kasvoi asteittain 1980-luvun lopusta 1990-luvun alkuun. Kehityksen huipennukseksi vahvistettiin Barcelonassa vuonna 1995 pidetyssä ministerikokouksessa assosiaatiosopimuksiin ja alueellisiin hankkeisiin perustuva strateginen kumppanuus. Tavoitteena on luoda vuoteen 2010 mennessä vapaakauppaan, rauhaan, turvallisuuteen ja vaurauden jakamiseen perustuva alue.

1.5

Yhteisö oli siihen mennessä pyrkinyt yhdentämään markkinoita ja valmistautui yhteisen rahajärjestelmän luomiseen. Geopoliittista tilannetta muutti kuitenkin radikaalisti Keski- ja Itä-Euroopan maiden vapautuminen neuvostojärjestelmästä sekä kyseisten maiden siirtyminen demokratiaan ja markkinatalouteen.

1.6

Euroopan uudelleenyhdistyminen ja 1. toukokuuta 2004 tapahtunut unionin laajentuminen ovat Euroopan sodanjälkeisen historian tärkein poliittinen saavutus, jonka ansiosta EU:lla on nyt ennennäkemättömän mittava henkinen, kulttuurinen, historiallinen, taloudellinen ja sosiaalinen pääoma. Tämän EU:ssa tapahtuneen perustavanlaatuisen määrällisen ja laadullisen mullistuksen johdosta on pyrittävä ymmärtämään syvällisesti sekä hyödynnettävä, edistettävä ja puolustettava uutta todellisuutta sekä mukautettava kaikkia yhteisön toimintalinjoja ja siis myös naapuruuspolitiikkaa. Tämä vakaa käsitys on Euroopan naapuruuspolitiikan lähtökohtana, ja ETSK yhtyy siihen täysin. Komitea on omalta osaltaan myötävaikuttanut kyseisten tulosten saavuttamiseen panostamalla laajasti yhteistyöhön ja vuoropuheluun ehdokasvaltioiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa.

2   Euroopan naapuruuspolitiikan alkuvaihe

2.1

Yleisten asiain ja ulkosuhteiden neuvosto totesi jo marraskuussa 2002, että on luotava naapuruuspolitiikka. Saman vuoden joulukuussa Kööpenhaminassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti EU:ta tiivistämään suhteitaan naapurimaihin yhteisten arvojen pohjalta, jotta Eurooppaan ei syntyisi uusia jakolinjoja ja jotta vakaus ja hyvinvointi vahvistuisivat niin EU:ssa kuin sen ulkopuolellakin. Aluksi huomiota kiinnitettiin pikemminkin Venäjän-, Ukrainan-, Valko-Venäjän- ja Moldovan-suhteisiin kuin Välimeren alueen kumppanimaihin.

2.2

Vuosina 2003 ja 2004 komissio julkaisi kaksi tiedonantoa ja vuonna 2004 vielä asetusehdotuksen eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen perustamisesta (3).

2.3

Vuonna 2004 Euroopan naapuruuspolitiikkaa laajennettiin koskemaan edellä mainittujen maiden lisäksi myös Armeniaa, Azerbaidžania ja Georgiaa näiden kolmen eteläkaukasialaisen maan nimenomaisesta pyynnöstä. Aiemmin Venäjä oli jo ilmoittanut, ettei se aio osallistua Euroopan naapuruuspolitiikkaan vaan pitäytyy EU-suhteissaan erityisessä ”strategisessa kumppanuudessa”. Euroopan naapuruuspolitiikkaa ei myöskään sovelleta Balkanin vakautussopimuksen piiriin kuuluviin ja/tai ehdokasvaltion asemassa oleviin Balkanin maihin (esim. Kroatia) eikä Turkkiin. (Se oli aiemmin mukana Välimeren alueen kumppanuuspolitiikassa ja on nykyisin ehdokasvaltio; liittymisneuvottelut käynnistyivät 3. lokakuuta 2005.)

2.4

Euroopan naapuruuspolitiikan tavoitteena on, että naapurimaiden kanssa harjoitetaan yhteistä politiikkaa lukuisilla aloilla. Se edellyttää, että EU ja kumppanimaat sitoutuvat merkittävällä tavalla edistämään yhteisiä arvoja (yhteisen omistajuuden tai omaksi kokemisen periaate), joita ovat oikeusvaltio, hyvä hallinto, ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen, sukupuolten tasa-arvon vahvistaminen sekä markkinatalous ja kestävä kehitys. Kumppanimailta edellytetään myös erityistä sitoutumista joukkotuhoaseiden leviämisen ja terrorismin vastaisiin toimiin, kansainvälisten oikeusperiaatteiden kunnioittamiseen sekä konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen.

2.5

Yhteisymmärryksessä kumppanimaiden kanssa laaditaan kansallisia toimintasuunnitelmia, joissa otetaan huomioon eri tahojen erityispiirteet ja vaatimukset (eriyttämisperiaate) mutta joiden yhteiset painopisteet perustuvat edellä mainittujen arvojen edistämiseen. Tämän jälkeen asianomaiset assosiaationeuvostot hyväksyvät kansalliset toimintasuunnitelmat, ja niitä toteuttavat yhteistyössä kyseinen kumppanimaa ja EU. Unioni valvoo toimintasuunnitelmien toteutusta komission säännöllisten selontekojen avulla. Näin strategian kehitystä voidaan mukauttaa myös sen mukaan, millaisia tuloksia kukin kumppanimaa saavuttaa.

2.6

Kuluvalla ohjelmakaudella (vuoden 2006 loppuun saakka) resurssit saadaan Tacis- ja Meda-ohjelmista. Vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymiin sen sijaan on tarkoitus sisällyttää yksi yhtenäinen ENP:n rahoitusväline (eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline). Sen määrärahoja ei ole vielä määritelty, mutta komission ehdotuksen mukaan ne olisivat noin kaksinkertaiset edellä mainittujen kahden ohjelman nykyisiin määrärahoihin verrattuna.

2.7

ETSK:n on valitettavasti todettava, että komissio ei ole toistaiseksi esittänyt asiakirjoissaan eikä kansallisten toimintasuunnitelmien määrittämistä koskevissa neuvotteluissa mitään yhteisön kehitykseen tiiviisti liittyvää tai sellaista, mikä edistäisi yhdentymisprosessia ja lisäisi sen demokraattisuutta ja siihen osallistumista. Erityisesti työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja kuulemistoiminta puuttuvat. ETSK on maininnut komissiolle näistä puutteista jo useaan otteeseen ja odottaa, että kaikki yhteisön vastuutahot tekevät parhaansa, jotta kyseisistä seikoista tulee kansallisten toimintasuunnitelmien toteutuksessa yleinen käytäntö.

3   Naapuruuden käsite ja puitteisiin liittyvät ongelmat

3.1

Naapuruuden käsite saattaa vaikuttaa intuitiivisesti varsin selkeältä, mutta ei ole lainkaan itsestään selvää, mistä tällaiseen sisäiseen näkemykseen perustuvaan erittäin kunnianhimoiseen politiikkaan saadaan tarvittavaa strategista kurinalaisuutta. EU:n ulkopolitiikka on itse asiassa vielä niukkaa, sillä jäsenvaltiot pitävät mustasukkaisesti kiinni monista ulkopolitiikkaan liittyvistä toimivaltuuksista ja käyttävät niitä itse. Ongelma liittyy sen ymmärtämiseen, että EU:n harjoittama ulkopolitiikka ei vie jäsenvaltioilta niiden omia kansainvälisiä strategioita vaan voi päinvastoin täydentää niitä ja antaa niille lisäarvoa. Tämä edellyttää jäsenvaltioilta yhä enemmän tahtoa toimia yhdessä ja luoda jäsenvaltioiden ulkopoliittisten toimien koordinointivälineitä, jotta voidaan varmistaa kaikkien tietyllä alueella toimivien osapuolten toiminnan johdonmukaisuus ja tehokkuus. Tämä tavoite voidaan saavuttaa Euroopan naapuruuspolitiikassa sillä nimenomaisella ehdolla, että jäsenvaltiot ja EU pyrkivät päättäväisesti varmistamaan johdonmukaisuuden yhteisön tason puitteiden kanssa ja esiintyvät keskustelukumppanien edessä ryhmänä, jolla on samat tavoitteet ja joka esittää yhteneviä ehdotuksia.

3.2

ETSK:n mielestä naapuruuspolitiikan käsitettä ei voida määritellä pelkästään maantieteellisistä lähtökohdista. Alaviitteessä 3 mainittujen asiakirjojen perusteella Euroopan naapuruuspolitiikasta saa päin vastoin sellaisen käsityksen, että sen yhteydessä korostuvat voimakkaasti yhteiset arvot, kulttuuri ja tavoitteet (tai näiden seikkojen yhteisyyden tavoittelu) (4). Naapuruus on siis maantieteellistä, mutta myös ennen muuta poliittista ja arvojen lähekkäisyyttä. Tällä hetkellä ei siis voida sulkea pois muiden maiden osallistumista ENP:hen tulevaisuudessa.

3.3

Toteutettavien toimien yhteisen omistajuuden (omaksi kokemisen) periaatteen yhteydessä yhtenä vaikeutena saattaa olla se, että naapuruuspolitiikkaan osallistuville kumppanimaille ei ole tarjolla unionin jäsenyyttä. Sellainen mahdollisuus kannustaisi varmasti paljon enemmän, mutta tulee huomata, että kansalliset toimintasuunnitelmat ovat sisällöltään, menettelytavoiltaan ja suhteellisesti myös toteuttamismäärärahoiltaan samankaltaisia tai jopa aivan vastaavia kuin unioniin viimeksi liittyneiden jäsenvaltioiden liittymisprosessit. Myös kumppanimaiden kehittämispolitiikan toteuttamismekanismeissa tulisi ottaa mallia rakennepolitiikkaan liittyvistä kokemuksista, ja niiden tulisi perustua EU:n ja kumppanimaiden hyvin tiiviiseen yhteistyöhön. Euroopan naapuruuspolitiikan metodologisiin ominaispiirteisiin kuuluu eteneminen askel askeleelta, jonka ansiosta käytettyjä menetelmiä ja välineitä voidaan tarkistaa. Tärkeää on etenkin se, että näin voidaan analysoida merkittäviä kehityskulkuja, jotka saattaisivat antaa aihetta muokata jo määriteltyjä tavoitteita. Jo ENP:n ”uudessa vaiheessa” aiotaan lisätä entisestään yhteyksiä kansallisia toimintasuunnitelmia parhaiten toteuttaviin kumppanimaihin. Kyse on eräänlaisesta palkinnosta, jonka avulla pyritään edelleen tiivistämään taloudellisia, poliittisia ja toivottavasti myös yhteiskunnallisia suhteita ja vastaamaan siten kumppanimaiden väestön toisinaan innokkaisiinkin odotuksiin. Näin ollen ETSK katsoo, että nyt ei pidä esittää joustamattomia puitteita, joilla suljettaisiin liittymismahdollisuudet kokonaan pois, eikä myöskään ruokkia vääriä odotuksia.

3.4

Komissio julkaisi maaliskuussa 2005 tiedonannon (5), jossa esitetään Etelä-Kaukasian kolmea valtiota sekä Egyptiä ja Libanonia koskevat suositukset. Kyseisille valtioille ei vielä ole hyväksytty kansallisia toimintasuunnitelmia. EU:n neuvosto ilmaisi 25. huhtikuuta 2005 pitämässään kokouksessa kannattavansa asiakirjaa ja toivoi, että kansalliset toimintasuunnitelmat saataisiin pian valmiiksi, jotta toimivaltaiset elimet (assosiaationeuvostot) voivat hyväksyä ne ripeästi ja suunnitelmia voidaan alkaa toteuttaa. Lisäksi neuvosto kiinnitti jälleen huomiota siihen, että eriyttämisperiaatetta tulee soveltaa, ja korosti samalla Etelä-Kaukasian kolmen valtion vakuuttaneen, että ne aikovat hyödyntää ENP:n välineitä parhaalla mahdollisella tavalla alueyhteistyön lujittamiseksi (ks. myös kohta 4).

4   Eri alojen ongelmat

4.1

Euroopan naapuruuspolitiikalle on ominaista voimakas EU:n ja kumppanimaan välinen bilateraalisuus, mutta ENP:n toteuttamisalueilla (karkeasti jaoteltuina: Keski- ja Itä-Euroopan maat, Välimeren maat ja Etelä-Kaukasian maat) on sisäisiä erityispiirteitä, joiden vuoksi toteuttamisesta vastaavien tahojen tulisi kiinnittää erityishuomiota alueiden sisäisen synergian ja suhteiden edistämiseen. Tämä tavoite voidaan saavuttaa sellaisten kohdennettujen toimien ja kannustimien avulla, jotka helpottavat alueiden sisäisten ja välisten suhteiden ja yhteistyön kehittämistä ja tekevät siitä tavoittelemisen arvoista. Tästä olisi hyötyä paitsi kolmen toteuttamisalueen maille, jotka usein pyytävät sitä nimenomaisesti, myös vakaudelle, turvallisuudelle ja rauhalle koko EU:ssa sekä ENP:n toteuttamisalueiden ulkopuolisissakin maissa. On kuitenkin tärkeää säilyttää joustava ja pragmaattinen lähestymistapa, jotta kahdenvälisyys ja sekä alueiden sisäinen että niiden välinen yhteistyö pysyvät asianmukaisessa tasapainossa.

4.2

ENP:n toteuttamismekanismiin liittyy jonkin verran eri kumppanimaiden välistä kilpailua. EU:n kumppanimaan asema voi parantua (lisää helpotuksia, lisää tukea keskeisiin toimiin, yhä avoimemmat markkinat, henkilöiden liikkuvuuden helpottuminen jne.) sitä mukaa kuin se saavuttaa yhdessä EU:n kanssa sovittuja tavoitteita. Kilpailua voi ilmetä myös toteuttamisalueiden tasolla. Silloin tulee pyrkiä tarkoin välttämään sitä, että suurista vaikeuksista kärsivillä toteuttamisalueilla tai niihin kuuluvilla mailla olisi aihetta turhautumiseen ja luovuttamisen haluun. Maiden välisiä yhteyksiä on ratkaisevan tärkeää edistää, sillä on helpompaa kehittää keskinäistä ymmärtämystä ja keksiä mahdollisia yhteistyömuotoja, joita ei ehkä ole aiemmin tultu ajatelleeksi, jos kaikki ENP:n toteuttajat ovat vakuuttuneita siitä, ettei työtä tehdä vain itseä varten vaan myös suuren yhteisen hankkeen hyväksi. Kansalaisyhteiskunta voi omalla panoksellaan viedä tällaista kehitystä voimakkaasti eteenpäin.

4.3

Kaikilla kolmella suurella ENP:n toteuttamisalueella on kuitenkin myös selkeästi näkyviä, piileviä tai mahdollisesti puhkeavia konflikteja. Jännitteitä esiintyy myös eräiden kumppanimaiden sisällä, etenkin maissa, joissa demokratia ei ole vakiintunutta. EU:ssa mahdollisesti aiheutuvista seurauksista on oikeutettua kantaa huolta, mutta vielä tärkeämpää on huoli kumppanimaiden ja niiden väestön turvallisuudesta ja vakaudesta. Kansallisia toimintasuunnitelmia toteutettaessa tulee siis kiinnittää jatkuvasti erityishuomiota kohdennettuihin toimiin, joiden avulla pyritään nimenomaan purkamaan jännitteiden ja erimielisyyksien syitä, luomaan edellytyksiä vaikeuksien voittamiselle ja edistämään maiden, kansantalouksien ja kansojen yhteistyötä. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden on tietenkin voitava osallistua kyseisiin toimiin. Tällaiset organisaatiot ovat taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen yhteistyön keskeisiä toimijoita, ja yhteistyö puolestaan on ehdottoman välttämätöntä rauhanomaiselle yhteiselolle.

4.3.1

Tulee myös varmistaa, että EU:n eri ulkosuhdealoitteita kehitetään sopusointuisesti ENP:n eri osatekijöiden kanssa. Tässä yhteydessä erityisen arkaluonteisia ovat strategiseen kumppanuuteen liittyvät Venäjän-suhteet, kuten taannoinen kaasukriisi osoitti. Lisäksi (eikä ainoastaan Ukrainan tapauksessa) on hyvä tarkistaa huolellisesti mm. kaikki sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset, joita markkinatalouden aseman tunnustamisesta saattaa aiheutua asianomaiselle maalle ja EU:lle.

4.3.2

Olisi tekopyhää olla mainitsematta tässä yhteydessä, että ENP:n tavoitteisiin kuuluu myös hyvien suhteiden ylläpitäminen maihin, jotka ovat EU:n energiantuotannon raaka-aineiden toimittajia. Asiassa ei ole mitään järisyttävää, jos seuraavat ehdot täyttyvät: Energiahuollon varmuudesta on aivan oikeutettua kantaa huolta, mutta huoli ei saa käydä kumppanimaiden sopusointuista taloudellista ja sosiaalista kehitystä koskevan tavoitteen edelle. Lisäksi jäsenvaltioiden tulee toimia nykyistä johdonmukaisemmin ja osoittaa aitoa halua keskinäiseen yhteistyöhön ratkaisujen löytämiseksi energia-alan ongelmiin, jotka ovat sekä arkaluonteisia että strategisen tärkeitä.

4.4

Saman logiikan ja samojen tavoitteiden mukaisesti keskeisellä sijalla on EU:n jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden rajatylittävä yhteistyö. Suurella osalla uusia jäsenvaltioita on yhteistä rajaa ENP:hen osallistuvien valtioiden kanssa, joten ne ovat yhtäältä alttiita naapuruuteen liittyville ongelmille ja voivat toisaalta hyödyntää maantieteellisen läheisyyden tarjoamat mahdollisuudet. ENP:n avulla tuleekin pyrkiä minimoimaan (poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen) epävakauden riskit sekä etenkin helpottamaan myönteisten mahdollisuuksien muuttamista konkreettisiksi toimintalinjoiksi ja kaikkia osapuolia hyödyttäviksi tuloksiksi. Tämä vaikuttaisi myönteisesti koko yhteisön alueeseen, joka on nyt hyvin avoin ja yhtenäinen, lisäämällä ja parantamalla kauppaa sekä lisäämällä turvallisuutta ja kansojen keskinäistä tuntemusta.

4.5

Käsillä olevassa lausunnossa ei pyritä analysoimaan eri maiden tai alueiden erityisoloja, koska ETSK on jo aiemmin laatinut kannanottoja erityisesti Välimeren alueesta ja uusista Itä-Euroopassa sijaitsevista naapurivaltioista, kuten lausunnon alussa todettiin. ETSK toteutti Kiovassa helmikuussa 2006 aloitteen Ukrainan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa. Aloite osoitti, että kyseiset organisaatiot — jotka ovat hyvin innostuneita EU:sta ja odottavat ENP:ltä paljon — ovat erittäin elinvoimaisia ja että uusia Itä-Euroopassa sijaitsevia naapurivaltioita käsittelevällä lausunnolla aloitettu työ alkaa kantaa hedelmää. ETSK:n vakaana tavoitteena on nykyistä järjestelmällisempi ja pysyvämpi vuoropuhelu ja yhteistyö Ukrainan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa.

4.5.1

ETSK ilmaisee olevansa syvästi huolissaan Valko-Venäjän viimeaikaisista tapahtumista. Komitea tuomitsee sortotoimet sekä epädemokraattiset ja vainoon perustuvat toimintatavat, jotka loukkaavat sosiaalisia ja kansalaisoikeuksia. ETSK aikoo jatkaa suhteiden tiivistämistä Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin ja valmistelee aihetta käsittelevää lausuntoa (6).

4.5.2

Sitä vastoin ETSK:lla ei valitettavasti vielä ole selkeää käsitystä Etelä-Kaukasian maiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioista eikä edes kiinteitä yhteyksiä niihin. Tämä puute voitaisiin piakkoin korjata perehtymällä aiheeseen tiedonannon ja mahdollisesti erillisen lausunnon avulla.

5   Menetelmät ja rahoitusvälineet

5.1

Kansallisten toimintasuunnitelmien toteuttamismenetelmään kuuluu EU:n ja asianomaisten maiden viranomaisten pysyvä vuoropuhelu ja neuvottelu, ja kaikkien osapuolten tulee noudattaa toimien toteutuksessa yhteisössä käytettäviä menettelyjä. ETSK on jo aiemmin ilmaissut olevansa syvästi huolissaan siitä, että Meda-ohjelman yhteydessä etenkin kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden on ollut vaikea hakea tukea (7). Sen lisäksi, että kurin tulee olla erittäin tiukkaa määrärahojen epäasianmukaisen käytön välttämiseksi, on tuen myöntämis- ja valvontamenettelyjen oltava selkeitä, avoimia (esimerkiksi lomakkeet tulee kääntää kohdealueiden kielille!), yksinkertaisia ja suoraan yhdistettävissä ENP:n poliittisiin tavoitteisiin. Paisuttamalla tuen hakumenettelyjä kohtuuttomasti ja tekemällä niistä hyvin monimutkaisia ja byrokraattisia ei voida lisätä sitoutuneisuutta keskeisiin tavoitteisiin eikä tehostaa toimintaa tarvittavalla tavalla. Päinvastoin näin edistetään yhteistyöhön liittyvää ammattimaista toimintaa (konsulttiyritykset), minkä johdosta kumppaniosapuolten erityispiirteiden kirjo ja aloitteellisuus laimenevat. EU:n viranomaiset korostavat, että ENP:n tulee olla tarpeiden mukaan räätälöityä politiikkaa. Se onkin hyvin tärkeää, mutta ehtona on, että räätälöinti ilmenee myös toteuttamismenetelmissä. Niiden tulee olla järjestelmällisesti ja säännönmukaisesti sidoksissa eri maiden taloudelliseen ja sosiaaliseen todellisuuteen sekä yhteiskunnan eri toimijoiden ymmärrettävissä.

5.1.1

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden vaikeudet päästä mukaan ohjelmiin ja hyödyntää niihin liittyviä määrärahoja johtuvat ainakin osittain sääntöjen ja menettelyjen puutteellisesta tai epätarkasta tuntemuksesta. Osallistumista yhteisön ohjelmiin tai EU:n politiikkaan liittyviin toimiin ei voida tarkastella samalla mittapuulla kuin tarjouskilpailuja, joiden yhteydessä tarjoajilla tulee olla omasta takaa osallistumisen edellyttämät tiedot ja organisatoriset välineet. Yhteisön elinten on kannettava tarkasti määritelty vastuunsa ja tuettava yhteiskunnallisia ja yhteiskunnallis-ammatillisia organisaatioita, jotta ne voivat hankkia tarvittavia valmiuksia ja asiantuntemusta. Vielä jonkin aikaa sitten komissio toimi tämänsuuntaisesti ja järjesti hankkeisiin osallistuville kohtuuhintaisia kursseja. Sittemmin kurssien hinnat ovat kolminkertaistuneet, mikä estää suurta osaa kurssitusta tarvitsevista yhteiskunnallisista toimijoista osallistumasta niihin. ETSK:n mielestä kyseisen tyyppisen osaamisen edistäminen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden keskuudessa on välttämätöntä siinä missä ENP:hen osallistuvien kumppanimaiden hallinnollisten valmiuksien kehittäminenkin. Jos kansalaisyhteiskunnan halutaan antavan panoksensa ENP:n toteuttamiseen, tulisikin harkita välttämättömien palvelujen tarjoamista maksutta.

5.2

Koska kansallisten toimintasuunnitelmien piiriin kuuluvat kaikki komission jäsenten vastuualueisiin kuuluvat politiikanalat, on ratkaisevan tärkeää, että ENP-hanke ymmärretään ja omaksutaan kaikissa pääosastoissa. Niiden tulee verkostoitua ja toimia vastuuntuntoisesti hankkeen onnistumisen varmistamiseksi.

5.3

Jotta säännöllisin väliajoin tehtävät arvioinnit olisivat tehokkaita, arviointimekanismissa tulee keskittyä olennaiseen, välttää toistoa ja kohdentaa huomio nimenomaan tärkeimpiin tavoitteisiin. Näin voidaan tehostaa järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistumista ENP:n toteutukseen ja arviointiin ja lisätä osallistumisen tuloksellisuutta. Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat korvaamattoman tärkeitä naapuruuspolitiikan ja minkä tahansa muunkin politiikan onnistumiselle (ks. jäljempänä oleva kohta 6). Ansioituneisuutta koskevissa kysymyksissä tulee painottaa asianomaisen kumppanimaan demokraattista kehitystä mittaavia kriteerejä sekä arvojen ja perusoikeuksien kunnioittamista. Menetelmäkysymyksissä taas tulee painottaa sellaisen verkkopohjaisen tiedonkeruu- ja tilastojärjestelmän luomista, jonka avulla voidaan luotettavasti ja mahdollisuuksien mukaan vertailukelpoisesti arvioida kunkin osallistuvan maan saavutuksia. Lisäksi tulisi pyrkiä laatimaan arviointiraportit lähestulkoon samanaikaisesti, jotta olisi helpompi arvioida parhaita saavutuksia ja määrittää, mitkä keskeiset tavoitteet vaativat lisää tai muunlaista tukea.

5.4

Vaikka EU on ENP:hen osallistuvien unionin ulkopuolisten maiden tärkein kauppakumppani, sen talousarviossa yhteistyöhön varatut määrärahat ovat tietyissä tapauksissa ja tiettyjen maiden osalta pienemmät kuin muilla globaaleilla toimijoilla. EU:n kumppanimaat ovat kuitenkin osoittaneet useissa yhteyksissä pitävänsä yhdentyneen Euroopan toimintaa laadullisesti tärkeänä omalle kehitykselleen. Ne katsovat, että unionin toiminnan avulla voidaan tietyin osin vakiinnuttaa saavutettua kehitystä, vahvistaa merkittävästi hallinnollisia valmiuksia ja luoda kumppanuus, jossa kutakin osapuolta pidetään vastuullisena ja yhtä arvokkaana toimijana eikä milloinkaan tuen kohteena, jonka on miltei pakko sitoutua itselleen vieraisiin tavoitteisiin.

5.5

EU:n kumppanimaille ei tule tuottaa pettymystä. Kaikkien yhteisön toimijoiden — ensisijaisesti jäsenvaltioiden, joilla on pääasiallinen toimivalta talousarviokysymyksissä — tulee siis kantaa tarkoin vastuunsa. Vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymissä tulee korostaa Euroopan naapuruuspolitiikkaa, joka on ratkaisevan tärkeää EU:n sisäisen kehityksen ja turvallisuuden varmistamiseksi sekä sen kansainvälisen roolin laventamiseksi. Vastaamalla tähän vaatimukseen voidaan myös parantaa yksityisen rahoituksen saantia, kun sijoittajille on tarjolla yhtenäinen ja vakaa toimintaympäristö.

6   Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen Euroopan naapuruuspolitiikkaan

6.1

ETSK on vakuuttunut siitä, että ENP:n onnistuminen on läheisesti sidoksissa kaikkien institutionaalisten toimijoiden kykyyn saada kansalaisyhteiskunnan organisaatiot mukaan osallistumaan kansallisten toimintasuunnitelmien toteutukseen. Komitea on perustellut tätä näkemystä laajasti aiemmissa lausunnoissaan, esim. kaikissa laajentumisprosessia käsittelevissä lausunnoissaan (8). Komission olisi suotavaa viestittää nykyistä selkeämmin, että kansalaisyhteiskunnan organisaatiot tulee nivoa kansallisten toimintasuunnitelmien toteutukseen, sekä esittää kriteerejä, menettelyjä ja välineitä, joiden avulla kyseinen tavoite voidaan saavuttaa. Kun otetaan huomioon kohdassa 3.3 todetut seikat, unionin laajentumisen yhteydessä saadut kokemukset ovat tärkeä lähtökohta, kun ajatellaan ehdokasvaltioiden yhteiskunnallisten ja yhteiskunnallis-ammatillisten toimijoiden osallistumista neuvotteluprosessiin sekä EU:n ja ehdokasvaltioiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden vuoropuhelua. Neuvotteluprosessiin osallistumisesta huolehdittiin hyvin etenkin eräissä ehdokasvaltioissa, jotka ovat nyt unionin jäseniä, mutta kansalaisyhteiskuntien vuoropuhelu jäi organisaatioiden, säätiöiden ja neuvoa-antavien elinten, erityisesti ETSK:n, vapaaehtoisten aloitteiden varaan. ENP:n toteutuksen yhteydessä kyseisenlainen osallistuminen tulee kuitenkin organisoida ja varmistaa.

6.2

Seuraavassa luetellaan ETSK:n tähänastisen kokemuksen ja työskentelyn sekä alaviitteessä 1 mainittujen lausuntojen pohjalta vain ne toimet, joita komitea pitää välttämättöminä Euroopan naapuruuspolitiikan toteuttamiseksi tehokkaalla ja yhteiskunnan osallistumiseen perustuvalla tavalla.

6.3

ETSK pyytää komissiota

varmistamaan, että ENP:n eri näkökohtia käsittelevät pääosastot toimivat keskenään erittäin johdonmukaisesti ja antavat virikkeitä yhteisvaikutusten, verkostoihin perustuvan työskentelyn ja hyvien käytäntöjen edistämiseksi.

korostamaan ENP:hen osallistuvien kumppanimaiden hallitusten kanssa nimenomaisesti, että kansallisten toimintasuunnitelmien toteutukseen tulee kutsua mukaan kansalaisyhteiskunnan organisaatiot; yhtenä keinona voisi olla, että eri kumppanimaiden tulosten arvioinnin yhteydessä arvioidaan myös kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumista.

huolehtimaan siitä, että yhteiskunnallisilla ja yhteiskunnallis-ammatillisilla toimijoilla on tarvittavat tiedot ja taidot, jotta ne voivat hyödyntää naapuruuspolitiikkaan osoitettuja resursseja parhaalla mahdollisella tavalla ja asianmukaisesti sekä valvoa maansa kansallisen toimintasuunnitelman toteutusta ja tehdä tulevaisuutta koskevia ehdotuksia.

esittämään selkeät ja tehokkaat kriteerit yhteisten arvojen noudattamisen arvioimiseksi; tätä tavoitetta on ehdottomasti noudatettava ENP:n toteutuksessa.

toimittamaan tietoa ja materiaalia assosiaatiosopimusten yhteydessä pidettävistä kokouksista, joissa käsitellään kansallisten toimintasuunnitelmien toteutusta (erityisesti tulisi julkaista kyseisten kokousten ajankohdat ja esityslistat), sekä edistämään tiedotus- ja kuulemistilaisuuksien järjestämistä ennen kyseisiä kokouksia ja niiden jälkeen.

esittämään, miten voitaisiin helpottaa viisumien myöntämistä ENP:hen osallistuvien kumppanimaiden kansalaisille, jotka haluavat lähteä EU:n alueelle opiskelemaan, osallistumaan koulutus- tai tutkimusaloitteisiin, solmimaan yhteyksiä vertaisorganisaatioihin, työmatkalle jne.

tukemaan ETSK:n ponnisteluja neuvoa-antavien elinten ja kansallisten toimintasuunnitelmien toteutukseen osallistuvien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toimien koordinoimiseksi sekä erityisesti rahoittamaan yhteiskunnallis-ammatillisten järjestöjen vuotuisen huippukokouksen (vastaavan kuin ETSK on järjestänyt jo kymmenenä vuonna Välimeren maille), jossa voidaan arvioida koko ENP:n toteutusta ja jonka ansiosta osallistujaorganisaatiot voivat tutustua toisiinsa yleisellä eikä vain kahdenvälisellä ja alueellisella tasolla.

6.4

ETSK pyytää EU:n jäsenvaltioiden hallituksia

vertailemaan toimiaan järjestelmällisesti sen varmistamiseksi, että eri maiden ulkopolitiikat ja ENP ovat keskenään johdonmukaisia ja vaikuttavia, jotta resurssien ja etenkin sellaisten aloitteiden määrä, jotka edistävät kaikkien osapuolten kannalta myönteisten tulosten saavuttamista, saavuttaisi riittävän tason.

harjoittamaan ulkopolitiikkaansa siten, että ENP:n toteuttamisen yhteydessä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan panosta korostetaan niin ENP:hen osallistuvissa kumppanimaissa kuin kansallisellakin tasolla mm. hyödyntämällä yhteistyöpolitiikkaa kyseisellä alalla toimivien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kumppanuuksien ja verkostojen luomiseksi ja kehittämiseksi.

varmistamaan ENP:n yhteydessä tehtyjen sitoumusten ja monenvälisissä kansainvälisissä elimissä tehtyjen aloitteiden johdonmukaisuuden.

esittämään täydelliset tiedot hallitusten näkökannoista kysymyksissä, jotka ovat assosiaatiosopimusten yhteydessä pidettävien kokousten esityslistalla.

sitoutumaan oman maansa osalta siihen, että ENP:hen osallistuvien kumppanimaiden opiskelijoiden pääsyä yliopistoihin edistetään ja helpotetaan.

järjestämään tietyin väliajoin (pari kertaa vuodessa) valtakunnallisia tiedotuspäiviä, joilla esitellään ENP:n toteuttamisen tuloksia ja kyseisen maan hallituksen omia arvioita tämän tärkeän politiikanalan toteuttamisesta.

6.5

ETSK pyytää ENP:hen osallistuvien kumppanimaiden hallituksia

tavoittelemaan kahden- ja monenvälisessä ulkopolitiikassaan sekä ENP:hen liittyvissä sitoumuksissa vahvaa johdonmukaisuutta.

varmistamaan, että oman maan työmarkkinaosapuolten organisaatiot ja yhteiskunnallis-ammatilliset organisaatiot saavat jatkuvasti selkeää tietoa kansallisten toimintasuunnitelman toteutuksesta ja että kansallisen toimintasuunnitelman toteutuksen kehittymiseen liittyvät asiakirjat ovat saatavilla.

kuulemaan neuvoa-antavia elimiä — mikäli sellaisia on — järjestelmällisesti valmisteilla olevista päätöksistä, olivatpa kyseessä kansallisen toimintasuunnitelman toteutus taikka arviointi tai mahdolliset muut etapit asianomaisen maan ja EU:n suhteiden kehittämisessä.

perustamaan — mikäli kyseisessä maassa ei ole neuvoa-antavia elimiä — välineen, jonka avulla edistetään ja koordinoidaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumista kansallisen toimintasuunnitelman toteutusta koskevien päätösten muotoiluun ja toteutettujen toimien seurantaan.

huolehtimaan siitä, että kansalaisyhteiskunnan kuuleminen ja osallistuminen nivotaan myös aluetasoon, jotta ENP:n avulla voidaan kehittää ja tasapainottaa koko valtion taloudellista ja sosiaalista järjestelmää.

6.6

ETSK kehottaa ENP:hen osallistuvien kumppanimaiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioita

pyrkimään aktiivisesti tutustumaan ENP:n toteutukseen omassa maassaan, arvioimaan sitä ja osallistumaan siihen; tässä yhteydessä niiden tulee vedota maan hallitukseen, jotta se toimittaisi tietoja ja takaisi osallistumismahdollisuudet, sekä pitää yhteyttä ETSK:hon, jotta se ja yhteisön viranomaiset saavat tietoa asetetuista tärkeimmistä tavoitteista.

olemaan valmiita järjestelmälliseen vuoropuheluun ETSK:n, EU:n jäsenvaltioiden ja ENP:hen osallistuvien muiden kumppanimaiden neuvoa-antavien elinten kanssa, jotta saataisiin aikaan laaja ENP:n toteutusta seuraava verkosto ja jotta organisaatiot tuntisivat toisensa yhä paremmin ja voisivat levittää hyviä osallistumiskäytäntöjä.

6.7

ETSK puolestaan sitoutuu seuraamaan tiiviisti ENP:n toteutusta eri alueilla sekä hyödyntämään kaikkia Euroopan parlamentin ja alueiden komitean kanssa tehtävän yhteistyön tehokkaimpia muotoja edistääkseen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumista tällä tärkeällä politiikanalalla.

Bryssel 5. heinäkuuta 2006.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Ensin mainittu on lausunto aiheesta ”Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin” (esittelijä: Karin Alleweldt — EUVL C 80, 30.3.2004, s. 148–155). Toinen on Jordaniassa 16.–17. marraskuuta 2005 pidettyyn Euroopan ja Välimeren alueen yhteiskunnallis-ammatillisten järjestöjen huippukokoukseen laadittu teemakohtainen asiakirja aiheesta ”Neuvoa-antavien elinten ja yhteiskunnallis-ammatillisten järjestöjen rooli kumppanuussopimusten täytäntöönpanossa ja Euroopan naapuruuspolitiikassa” (esittelijä: Giacomina Cassina). Se laadittiin yhteistyössä Kreikan, Israelin ja Tunisian talous- ja sosiaalineuvostojen sekä Marokon yhteiskunnallis-taloudellisten eturyhmien edustajien kanssa.

(2)  Vuonna 1973 liittyivät Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti, vuonna 1981 Kreikka, vuonna 1986 Espanja ja Portugali ja vuonna 1995 Itävalta, Ruotsi ja Suomi.

(3)  Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille — Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin, KOM(2003) 104 lopullinen, Bryssel 11.3.2003.

Komission tiedonanto — Euroopan naapuruuspolitiikka — strategia-asiakirja, KOM(2004) 373 lopullinen, Bryssel 12.5.2004.

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä, KOM(2004) 628 lopullinen, Bryssel 29.9.2004.

(4)  Konkreettisena osoituksena tästä on se, että Armenia, Azerbaidžan ja Georgia, joilla ei ole yhteistä rajaa EU:n kanssa, ovat pyytäneet päästä mukaan Euroopan naapuruuspolitiikkaan.

(5)  Komission tiedonanto neuvostolle — Euroopan naapuruuspolitiikka — Armeniaa, Azerbaidžania, Georgiaa, Egyptiä ja Libanonia koskevat suositukset, KOM(2005) 72 lopullinen, Bryssel 2.3.2005.

(6)  Ks. David Stulíkin laatima lausunto (REX/220).

(7)  Ks. tiedonanto (REX/113), jonka Dimitrios Dimitriadis laati Maltassa pidettyyn Euromed-huippukokoukseen, erityisesti kohdat 35 ja 36.1.

(8)  Ks. mm. hiljattain annettu REX-erityisjaoston lausunto REX/208 (esittelijä: Antonello Pezzini).


Top