Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52004XG0430(01)

"Koulutus 2010" Lissabonin strategian toteuttamisen edellyttämät kiireelliset uudistukset - Neuvoston ja komission yhteinen väliraportti Euroopan koulutusjärjestelmien tavoitteiden yksityiskohtaisen seurantaohjelman täytäntöönpanosta

OJ C 104, 30.4.2004, p. 1–19 (ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)

52004XG0430(01)

"Koulutus 2010" Lissabonin strategian toteuttamisen edellyttämät kiireelliset uudistukset - Neuvoston ja komission yhteinen väliraportti Euroopan koulutusjärjestelmien tavoitteiden yksityiskohtaisen seurantaohjelman täytäntöönpanosta

Virallinen lehti nro C 104 , 30/04/2004 s. 0001 - 0019


"Koulutus 2010"

Lissabonin strategian toteuttamisen edellyttämät kiireelliset uudistukset

Neuvoston ja komission yhteinen väliraportti Euroopan koulutusjärjestelmien tavoitteiden yksityiskohtaisen seurantaohjelman täytäntöönpanosta

(2004/C 104/01)

KOULUTUS 2010: NEUVOSTON JA KOMISSION KESKEINEN SANOMA EUROOPPA-NEUVOSTOLLE

1. Henkilöresurssit ovat Euroopan unionin tärkein rikkaus. Ne ovat keskeisessä asemassa tiedon luomisessa ja levittämisessä ja määräävänä tekijänä tarkasteltaessa kunkin yhteiskunnan innovointimahdollisuuksia. Investoinnit koulutukseen ovat unionin kilpailukykyyn, kestävään kasvuun ja työllisyyteen vaikuttava keskeinen tekijä ja siten ennakkoedellytys Lissabonin strategiassa asetettujen taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden saavuttamiselle. Olennaisen tärkeää on niin ikään vahvistaa synergiaa ja täydentävyyttä koulutuksen ja muiden politiikan alojen, kuten työllisyys-, tutkimus- ja innovointi- ja makrotalouspolitiikan, välillä.

2. Neuvosto ja komissio toteavat uudelleen pyrkivänsä päättäväisesti sekä jäsenvaltioissa että EU:ssa saavuttamaan sovitun tavoitteen, jonka mukaan eurooppalaisista koulutusjärjestelmistä on tultava laatunsa puolesta maailmanlaajuisia esikuvia vuoteen 2010 mennessä. Eurooppalaisten viitearvojen (benchmarks) hyväksyminen viidellä keskeisellä alalla on lisäosoitus opetusministereiden pyrkimyksistä saavuttaa tavoite. Jäsenvaltioiden pyrkimysten tukemiseksi olisi toimittava samanaikaisesti ja viipymättä seuraavilla kolmella ensisijaisella alalla:

Keskitetään uudistukset ja investoinnit osaamisyhteiskunnan keskeisille aloille

Jotta Euroopan unionista voisi tulla maailman johtava tietoon perustuva talous, inhimillisiin voimavaroihin tosiasiallisesti kohdistuvia investointeja on pikaisesti lisättävä ja tehostettava. Tämä edellyttää julkisten investointien lisäämistä osaamisyhteiskunnan keskeisille aloille ja tarvittaessa yksityisten investointien määrän lisäämistä etenkin korkea-asteen koulutuksessa, aikuiskoulutuksessa ja ammatillisessa täydennyskoulutuksessa. Yhteisön rahoituksella, rakennerahastot ja koulutusohjelmat mukaan luettuina, olisi oltava myös yhä merkittävämpi tehtävä inhimillisen pääoman kehittämisessä.

Tehdään elinikäisestä oppimisesta konkreettista toimintaa

Tarvitaan johdonmukaisia ja kokonaisvaltaisia elinikäisen oppimisen kansallisia strategioita. Tässä yhteydessä on vahvistettava kumppanuuksia sellaisten keskeisten toimijoiden välillä kuin yritykset, työmarkkinaosapuolet ja eri asteiden oppilaitokset. Strategioihin olisi kuuluttava aikaisempien opintojen huomioon ottaminen sekä avointen, kiinnostavien ja kaikkien kansalaisten, erityisesti heikossa asemassa olevien ryhmien saatavilla olevien oppimisympäristöjen luominen. Yhteiset eurooppalaiset puitteet ja periaatteet olisi ensi tilassa kehitettävä ja pantava täytäntöön kansallisten olosuhteiden mukaan ja jäsenvaltioiden toimivaltuuksien puitteissa.

Luodaan yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen Eurooppa

Tutkintojen ja ammattipätevyyksien tunnustamisen yhteiseksi viitekehykseksi on tarpeen luoda eurooppalaiset puitteet kansallisten puitteiden pohjalta. Tutkintotodistusten ja todistusten tunnustaminen kaikkialla Euroopassa on olennaisen tärkeää Euroopan työmarkkinoiden ja Euroopan kansalaisuuden kehittämiseksi. Jäsenvaltioiden olisi myös toteutettava asianmukaiset toimenpiteet liikkuvuuden esteiden poistamiseksi ja annettava tarvittava taloudellinen tuki yhteisön ohjelmien yhteydessä ja niiden ulkopuolella.

3. Euroopan unionissa on edistytty hyväksymällä esimerkiksi Erasmus Mundus- ja eLearning-ohjelmat ja tehostamalla eurooppalaista yhteistyötä ammatillisen koulutuksen ja korkea-asteen koulutuksen alalla. Kansallisella tasolla saavutetusta edistyksestä huolimatta puutteitakin esiintyy sellaisilla tärkeillä aloilla kuten elinikäiseen oppimiseen osallistuminen, joka on vaillinaista. Siirtyminen osaamisyhteiskuntaan on sekä haaste että mahdollisuus uusille jäsenvaltioille. Niiden sitoutuminen uudistuksiin ja uudistuksista saadut kokemukset edistävät osaltaan koko Euroopan unionin edistystä.

4. Edellä esitetty huomioon ottaen ja Lissabonin tavoitteiden edistämiseksi koulutusjärjestelmien uudistuksia olisi vauhditettava. Niin ikään Koulutus 2010 -työohjelma olisi otettava asianmukaisesti huomioon kansallisia politiikkoja laadittaessa. Tässä yhteydessä neuvosto ja komissio korostavat yleisesti pitävänsä tärkeinä seuraavan sukupolven koulutusohjelmia. Neuvosto ja komissio raportoivat kahden vuoden välein Eurooppa-neuvostolle Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpanossa saavutetusta edistyksestä.

JOHDANTO: RATKAISEVA ASEMA LISSABONIN STRATEGIASSA

Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, että "Euroopan unionilla on vastassaan mittava muutos, joka on seurausta globaalistumisesta ja uuden tietoon perustuvan talouden asettamista haasteista", ja se asetti uuden strategisen päämäärän, jonka mukaan Euroopan unionista on vuoteen 2010 mennessä tultava "maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta". Eurooppa-neuvosto korosti, että muutokset edellyttävät "Euroopan talouden perinpohjaista uudistamista" ja sen lisäksi "haastavaa ohjelmaa (...) hyvinvointi- ja koulutusjärjestelmien nykyaikaistamiseksi".

Koulutuspolitiikka on keskeisessä asemassa tiedon luomisessa ja levittämisessä, ja se on määräävänä tekijänä tarkasteltaessa kunkin yhteiskunnan innovointimahdollisuuksia. Näin ollen koulutuspolitiikalla on keskeinen asema uudessa kehityssuuntauksessa ja se täydentää synergisesti yhteisön toimintaa muilla aloilla kuten työllisyyden, sosiaalisen osallisuuden sekä tutkimuksen ja innovoinnin aloilla, kulttuuri- ja nuorisopolitiikassa, yrityspolitiikassa, tietoyhteiskunnan alalla, talouspolitiikassa ja sisämarkkinoiden alalla. Yleissivistävä ja ammatillinen koulutus hyötyvät näillä aloilla käynnissä olevasta kehityksestä ja vahvistavat puolestaan niiden vaikutusta. Tämä edellyttää koulutusjärjestelmien merkityksen tunnustamista, mihin tiiviisti liittyy lisääntynyt vastuu ja yhä voimakkaampi nykyaikaistamis- ja muutosvaatimus etenkin EU:n laajentuminen huomioon ottaen.

Henkilöresurssit ovat unionin tärkein rikkaus, ja on tunnettua, että niihin tehtävät investoinnit vaikuttavat kasvuun ja tuottavuuteen samalla tavalla kuin pääoma- tai laiteinvestoinnit. Arvioiden mukaan väestön keskimääräisen koulutusasteen kohoaminen vuodella vastaa kasvuvauhdin kohoamista 5 prosentilla lyhyellä aikavälillä ja vielä lisää 2,5 prosentilla pitkällä aikavälillä(1). Lisäksi koulutuksen positiivinen vaikutus työllisyyteen(2), terveyteen, sosiaaliseen osallisuuteen ja aktiiviseen kansalaisuuteen on jo osoitettu useissa yhteyksissä.

Jotta unioni menestyisi kilpailijoitaan paremmin osaamistaloudessa, koulutukseen on välttämättä investoitava enemmän ja tehokkaammin. Tällä toteamuksella on sitäkin suurempi merkitys, kun osaamisyhteiskunnan ja -talouden edellyttämät uudet haasteet moninkertaistuvat tulevina vuosina. Keskimääräisen työssäoloiän todennäköisesti pidentyessä ja taloudellisten ja teknologisten muutosten yhä nopeutuessa kansalaisten on edelleen saatettava ammattipätevyytensä ja -taitonsa ajan tasalle yhä tiheämmin. Ensisijaisena tavoitteena on oltava työllistyvyyden ja liikkuvuuden edistäminen avoimilla eurooppalaisilla työmarkkinoilla tavaroiden ja palvelujen yhtenäismarkkinoita täydentävästi, mikä asettaa koulutukselle uusia vaatimuksia. Tässä yhteydessä on olennaista lujittaa suhteita koulutusmaailman ja työnantajien välillä, jotta niiden olisi helpompi ymmärtää toistensa tarpeet. Samalla osaamisyhteiskunta luo uusia tarpeita, jotka liittyvät sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, aktiiviseen kansalaisuuteen ja henkilökohtaiseen kehitykseen ja joiden täyttämistä koulutus voi edesauttaa huomattavasti.

Tukholmassa maaliskuussa 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti tähän liittyen koulutusjärjestelmille kolme strategista päämäärää (ja 13 niihin liittyvää konkreettista tavoitetta), jotka koskevat laatua, koulutukseen pääsyä ja avautumista ympäröivään maailmaan(3). Maaliskuussa 2002 Barcelonassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi työohjelman näiden tavoitteiden panemiseksi täytäntöön(4) ja kehotti tiivistämään yhteistyötä korkea-asteen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen alalla. Ohjelma muodostaa strategisen viitekehyksen koulutuspolitiikan kehittämiselle yhteisön tasolla, jotta eurooppalaisista koulutusjärjestelmistä tulisi laatunsa puolesta maailmanlaajuisia esikuvia vuoteen 2010 mennessä.

Tässä neuvoston ja komission yhteisessä asiakirjassa vastataan Barcelonan Eurooppa-neuvoston pyyntöön saada raportti tavoitteita koskevan työohjelman täytäntöönpanosta maaliskuussa 2004(5). Raportissa tarkastellaan tähän mennessä saavutettua edistystä, kartoitetaan ratkaistavat haasteet ja ehdotetaan kiireellisiä toimenpiteitä vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Lissabonin tavoitteita edistävien koulutuspolitiikkojen yhdentämisen tarpeen vuoksi tässä yhteisessä raportissa tarkastellaan myös, miten liikkuvuutta koskeva suositus ja toimintasuunnitelma(6), elinikäistä oppimista koskeva neuvoston päätöslauselma(7) sekä Kööpenhaminassa annettu ministerien julistus ammatillisen koulutuksen tehostetusta yhteistyöstä Euroopassa on pantu täytäntöön(8). Raportissa otetaan huomioon myös useiden komission tiedonantojen seuranta, erityisesti niiden, joissa käsitellään tehokasta investoimista henkilöresursseihin(9), yliopistojen roolia tietojen ja taitojen Euroopassa(10), tutkijan ammatin arvostusta Euroopassa(11) sekä Euroopan koulutustuloksia muuhun maailmaan verrattuna.

I OSA: LISÄTOIMIA TARVITAAN, KOSKA AIKA ON LOPPUMASSA

Kuten Brysselissä lokakuussa 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto(12) korosti, inhimillisen pääoman kehittäminen on välttämätön edellytys unionin talouden kasvun edistämiseksi. Tämä toteutuu erityisesti lisäämällä investointeja koulutukseen ja parantamalla koulutuspolitiikan integrointia sosiaali- ja työllisyyspolitiikan kanssa. Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2003 hyväksymissä työllisyyden suuntaviivoissa(13) korostetaan samoin inhimillisen pääoman ja elinikäisen oppimisen kehittämistä. Wim Kokin johtaman työllisyystyöryhmän äskettäin esitetyssä raportissa korostettiin, että Euroopan unioni on vaarassa epäonnistua Lissabonissa vuodeksi 2010 asetetun kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamisessa ja että inhimilliseen pääomaan tehtäviä investointeja on lisättävä ja tehostettava.

Koulutusjärjestelmien muuttaminen on keskipitkän tai pitkän aikavälin prosessi. Unionin (nykyisissä ja tulevissa) jäsenvaltioissa jo käynnistetyt keskustelut ja uudistukset osoittavat, että yleissivistävästä ja ammatillisesta koulutuksesta vastaavat tahot, työmarkkinaosapuolet mukaan luettuina, ovat aktivoituneet vastaansa tulleiden ongelmien edessä: ne ovat sitoutuneet mukauttamaan järjestelmiään osaamisyhteiskunnan ja -talouden haasteita vastaaviksi. Tässä yhteydessä on pidettävä mielessä, että (nykyisillä ja tulevilla) jäsenvaltioilla on erilaiset lähtökohdat ja että maiden erilaiset olosuhteet ja painopisteet näkyvät käynnistetyissä uudistuksissa.

Työohjelman hyväksymisen jälkeisten kahden vuoden perusteella ei voida vielä arvioida tarkasti saavutettua edistystä. Tässä vaiheessa on sen sijaan mahdollista - ja erittäin tärkeää - tarkastella, miten paljon vielä uupuu yhteisesti vahvistettujen kunnianhimoisten mutta realististen tavoitteiden saavuttamisesta. Kaikki käytettävissä olevat raportit ja indikaattorit johtavat samaan päätelmään: jos koulutustavoitteet halutaan saavuttaa, uudistuksia on vauhditettava. Jäljellä on vielä liikaa heikkoja kohtia, jotka rajoittavat unionin kehittymismahdollisuuksia. Tämä on sitäkin tärkeämpää, kun otetaan huomioon, että koulutusjärjestelmien uudistusten vaikutukset eivät ole välittömiä ja että määräaika, vuosi 2010, lähenee uhkaavasti. Lisäksi tulevilla jäsenvaltioilla on useissa tapauksissa vielä huomattavan paljon tekemistä osaamistalouden ja -yhteiskunnan kehittämisessä. Niiden saumaton osallistuminen työohjelmaan on olennaisen tärkeää ja sitä on tuettava.

1.1 Eurooppalaisessa yhteistyössä on edistytty

1.1.1 Työohjelman täytäntöönpanon ensivaiheet

Koulutusjärjestelmien tavoitteita koskevalla työohjelmalla luodaan aiempaa jäsennetympi yhteistyöalue 31:n Euroopan maan(14) välille ja otetaan yhteistyöhön mukaan asiaan liittyvät toimijat (kansalaisyhteiskunnan edustajat ja eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet) ja kansainväliset organisaatiot (kuten OECD, UNESCO ja Euroopan neuvosto).

Työohjelma kattaa kaikki koulutusjärjestelmät ja -tasot ja siinä otetaan huomioon uudet poliittiset aloitteet, erityisesti äskettäin hyväksytyt ERASMUS Mundus(15) - ja eLearning-ohjelmat(16) sekä kielten oppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistäminen(17).

Vuoden 2001 jälkipuoliskolta lähtien on perustettu työryhmiä yhteisten tavoitteiden saavuttamisen tukemiseksi. Tämä oli tarpeen, jotta saatiin kartoitettua ensisijaiset aiheet, koottua yhteen tähänastiset kokemukset, määritettyä ensimmäinen luettelo edistystä mittaavista indikaattoreista ja löydettyä välttämätön yksimielisyys asiaan liittyvien eri tahojen kesken. Tämän mukaisesti useimmat työryhmät ovat keränneet ja valikoineet esimerkkejä hyvistä toimintatavoista eri maissa toteutetuista politiikoista ja strategioista, joita tarkastellaan myöhemmin menestystekijöiden määrittämiseksi. Tällaisista esimerkeistä on määrä tiedottaa laajalti, ja niitä on tarkoitus käyttää apuna kansallisen politiikan suunnittelussa.

Indikaattorit ja eurooppalaiset viitearvot (benchmarks) ovat avoimen koordinointimenetelmän välineitä, jotka ovat Koulutus 2010 -työohjelman kannalta tärkeitä(18). Opetusministerit ottivat ratkaisevan askeleen toukokuussa 2003, kun ne sopivat viiden eurooppalaisen viitearvon saavuttamisesta vuoteen 2010 mennessä korostaen samalla, että he eivät määritä kansallisia tavoitteita eivätkä vaikuta päätöksiin, joita kansalliset hallitukset tulevat tekemään(19). Osa maista on ottanut ne kansallisiksi tavoitteiksi edistämään eurooppalaisen viitetason saavuttamista.

Neuvosto ja komissio korostavat tarvetta lisätä kansallisia toimia Koulutus 2010 -työohjelman avainaloilla ja voimistaa yhteisön toimia kansallisten toimien tueksi etenkin hyviä käytäntöjä vaihtamalla.

1.1.2 Korkea-asteen koulutus keskeistä tiedon Euroopalle

Korkea-asteen koulutus sijaitsee tutkimuksen, koulutuksen ja innovoinnin välimaastossa, minkä vuoksi se on keskeinen tekijä osaamistaloudessa ja -yhteiskunnassa ja avain Euroopan unionin kilpailukykyyn. Euroopan korkea-asteen koulutuksessa olisi edelleen pyrittävä huippuosaamiseen ja sen laadusta olisi tultava maailmanlaajuinen esikuva, jotta se voi kilpailla maailman parhaiden kanssa.

Useissa keskeisissä seikoissa on saavutettu merkittävää edistystä tai sellainen on valmisteilla Bolognan prosessin puitteissa. Hiljattain Berliinissä pidetyssä kokouksessa(20) osanottajamaiden ministerit määrittivät lyhyen aikavälin ensisijaisia toimia, joilla vauhditetaan tavoitetta perustaa korkea-asteen koulutuksen eurooppalainen alue vuoteen 2010 mennessä. Osanottajamaiden ministerit ensinnäkin

- sitoutuivat tukemaan laadunvarmistuksen kehittämistä sekä oppilaitosten että kansallisella ja Euroopan tasolla ja korostivat tarvetta kehittää yhteisiä arviointiperusteita ja menetelmiä tällä alalla

- sitoutuivat aloittamaan kaksiportaisen tutkintorakenteen täytäntöönpanon vuoteen 2005 mennessä. Samassa yhteydessä he päättivät laatia tutkintojen yleispuitteet korkea-asteen koulutuksen eurooppalaista aluetta varten

- korostivat korkea-asteen koulutusta koskevien tutkintojen tunnustamisesta Euroopan alueella tehdyn Lissabonin yleissopimuksen(21) merkitystä ja sitä, että yleissopimus olisi ratifioitava kaikissa Bolognan prosessiin osallistuvissa maissa

- asettivat tavoitteeksi, että jokaisen vuodesta 2005 lähtien tutkintonsa suorittavan opiskelijan olisi saatava tutkintotodistuksen liite (Diploma Supplement) automaattisesti ja maksutta.

Ministerit korostivat myös korkea-asteen koulutuksen eurooppalaisen alueen ja eurooppalaisen tutkimusalueen välisen synergian vahvistamista. Lopuksi päätettiin seurata kaikissa osallistuvissa maissa tapahtuvaa edistystä.

Vaikka edistys on ollut merkittävää, olisi pidettävä mielessä, että korkea-asteen koulutuksen merkitys Lissabonin strategiassa on kauaskantoisempi kuin Bolognan julistuksella käynnistetty uudistusohjelma. Yliopistojen ja korkeakoulujen(22) merkitys ulottuu niinkin erilaisille ja ratkaiseville aloille kuin opettajien ja tulevien tutkijoiden koulutus, heidän liikkuvuutensa Euroopan unionissa, Euroopan kulttuurin, tieteen ja arvojen asema maailmassa, lähentyminen yrityksiin, alueisiin ja yleensä yhteiskuntaan sekä yhteiskuntaan ja kansalaisuuteen liittyvien ulottuvuuksien sisällyttäminen opinto-ohjelmiin. Komissio käynnisti tiedonannollaan "Yliopistojen rooli tietojen ja taitojen Euroopassa"(23) kaikkien korkeakoulutahojen kuulemisen, jossa käsiteltiin keskeisiä aiheita kuten rahoitusta, oppilaitosten toiminnan ja painopisteiden monimuotoisuutta, osaamiskeskusten perustamista, yliopistouran houkuttelevuutta ja verkottuneena työskentelyä. Komissio esittää päätelmänsä ja ehdotuksensa eurooppalaisesta korkeakoulutuksesta vuoden 2004 ensimmäisellä puoliskolla.

1.1.3 Kööpenhaminan julistuksen täytäntöönpanon ensimmäiset konkreettiset tulokset

Ammatillinen koulutus on keskeisessä asemassa pyrittäessä saavuttamaan Lissabonin tavoitteet sellaisten pätevyyksien ja tutkintojen tarjoamiseksi ihmisille, jotka vastaavat nykyaikaisten työmarkkinoiden nopeasti muuttuvia tarpeita. Eurooppalaisten ammatillisen koulutuksen järjestelmien ja säännösten moninaisuus ja erityispiirteet asettavat erityisiä haasteita avoimuudelle, laadulle ja pätevyyksien ja tutkintojen tunnustamiselle. Erityisesti liikkuvuus on ammatillisessa koulutuksessa korkea-asteen koulutukseen verrattuna vähäistä.

Kööpenhaminan julistus, jonka 31:n Euroopan maan ministerit, eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ja komissio antoivat marraskuussa 2002, antoi lisäsysäyksen alan eurooppalaiselle yhteistyölle näiden kysymysten käsittelemiseksi elinikäisen oppimisen näkökulmasta. Vuoden tehokkaan yhteistyön jälkeen on päästy ensimmäisiin konkreettisiin tuloksiin. Komissio esitti joulukuussa 2003 nykyisten välineiden rationalisoimiseksi ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisistä tutkinto- ja pätevyysvaatimuksia selkeyttävistä puitteista (Europass)(24), jota neuvosto ja Euroopan parlamentti käsittelevät lähikuukausina.

On myös laadittu laadunvarmistuksen yhteiset puitteet, yhteiset laatukriteerit ja johdonmukaiset indikaattorit. On luotu perusta ammatillisen koulutuksen eurooppalaisten opintosuoritusten siirtojärjestelmälle liikkuvuuden kannustamiseksi. Lisäksi on laadittu epäviralliseen oppimiseen ja arkioppimiseen liittyvien taitojen yhteiset eurooppalaiset tunnustamisperiaatteet.

Huolimatta Euroopan tasolla saavutetusta huomattavasta edistyksestä ja kansallisesti toteutetuista merkittävistä ponnisteluista ammatillisen koulutuksen näkyvyyden ja aseman parantamiseksi, sen laatu on edelleen hyvin eritasoista Euroopassa. Samalla monilla aloilla on puutetta ammattitaitoisesta ja pätevästä työvoimasta. Lisäponnisteluja tarvitaan, jotta ammatillisen koulutus olisi nuorison silmissä yhtä houkutteleva kuin yleissivistävä koulutus. Lissabonin tavoitteiden saavuttamisesta vastaavien alan toimijoiden kaikilla tasoilla, työmarkkinaosapuolet mukaan luettuina, on pidettävä yllä saavutettua vauhtia.

1.1.4 Koulutusalan liikkuvuuden määrää ja laatua on nostettava

Liikkuvuutta koskevan suosituksen täytäntöönpanoon(25) liittyvissä jäsenvaltioiden toimittamissa raporteissa esitellään toimia, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet liikkuvuuden edistämiseksi ja liikkuvuuden (hallinnollisten tai oikeudellisten) esteiden poistamiseksi. Kuitenkin ainoastaan joissakin jäsenvaltioissa on selkeästi määriteltyjä liikkuvuutta koskevia strategioita tai koordinointirakenteita. Niiden olisi toimitettava esimerkkejä hyvistä toimintatavoista muille jäsenvaltioille näiden laatiessa omia liikkuvuutta edistäviä toimenpiteitään.

Yhteisön ohjelmissa ja niiden ulkopuolella tapahtuneesta vakaasta kehityksestä huolimatta liikkuvuuteen osallistuvien määrä on edelleen hyvin rajallinen. Pelkästään yhteisön ohjelmia koskevien lukujen mukaan Erasmus-ohjelmaan vuosittain osallistuvien opiskelijoiden määrä on 120000 (eli alle 1 prosenttia koko opiskelijaväestöstä).

Ammatillisessa koulutuksessa olevat, opettajat ja kouluttajat osallistuvat liikkuvuuteen suhteessa vielä vähemmän: vuonna 2002 ainoastaan noin 40000 henkilöä osallistui johonkin Leonardo da Vinci -ohjelmasta rahoitettavaan liikkuvuutta koskevaan järjestelyyn ja noin 55000 opettajaa - kaikki koulutusasteet mukaan luettuina - sai tukea liikkuvuuteen Comenius-ohjelmasta.

Vähäinen osallistuminen johtuu siitä, että viimeaikaisesta kehityksestä huolimatta oikeudellisia ja hallinnollisia esteitä on edelleen olemassa erityisesti sosiaaliturva ja verotuksen alalla sekä opiskelujaksojen ja tutkintojen tunnustamisessa akateemisia tai ammatillisia tarkoituksia varten. Lisäksi rahoituksen puute ja heikko organisointi jarruttavat edelleen korkeakouluopiskelijoiden ja sitäkin enemmän ammattikoulutuksessa olevien nuorten, opettajien ja kouluttajien liikkuvuutta.

1.2 Euroopan unionin on saavutettava tärkeimmät kilpakumppaninsa

Viimeaikaisten analyysien(26) mukaan Euroopan unioni kokonaisuudessaan on jäänyt Yhdysvaltojen ja Japanin jälkeen osaamistalouteen tehtyjen investointien(27) osalta, vaikka joissakin maissa investointitaso on sama tai korkeampikin kuin näissä maissa. Myös osaamistalouden tulosten(28) osalta EU on Yhdysvaltoja jäljessä, mutta Japania edellä. Tilanne parani 1990-luvun jälkipuoliskolla, mutta EU:n on tehostettava toimiaan voidakseen kuroa eron Yhdysvaltoihin kiinni vuoteen 2010 mennessä.

1.2.1 Vaje henkilöresursseihin tehtävissä investoinneissa

Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti jäsenvaltioita lisäämään merkittävästi "inhimilliseen pääomaan asukasta kohti tehtäviä investointeja vuosittain". Vuonna 2000 koulutuksen julkiset kokonaismenot suhteessa BKT:hen olivat Euroopan unionissa 4,9 prosenttia, mikä vastaa Yhdysvaltojen menoja (5,0 %) ja on enemmän kuin Japanissa (3,6 %).

EU kärsii yksityissektorin ali-investoinneista, etenkin korkea-asteen ja täydennyskoulutuksen alalla, mikä ilmentää osittain koulutuksen rahoitusrakenteiden eroja. Yksityiset investoinnit oppilaitoksiin ovat EU:hun verrattuna Yhdysvalloissa nelinkertaiset (USA 2,2 % ja EU 0,6 % BKT:stä) ja Japanissa kaksinkertaiset (1,2 %). Lisäksi menot opiskelijaa kohti Yhdysvalloissa kaikilla koulutusjärjestelmän tasoilla ovat korkeammat kuin suurimmassa osassa EU-maita. Korkeakoulutuksessa erot ovat suurimmat: Yhdysvalloissa käytetään varoja kahdesta viiteen kertaa niin paljon opiskelijaa kohti kuin EU-maissa.

1.2.2 Ei riittävästi korkeakoulututkintoja

Voidakseen toimia kilpailukykyisesti osaamistaloudessa EU tarvitsee riittävän määrän korkeakoulututkinnon suorittaneita, joilla on tutkimusyhteisön ja työmarkkinoiden tarpeita vastaava pätevyys. Toisen asteen koulutuksen heikkouksista on kuitenkin seurauksia korkea-asteelle. EU:ssa 25-64-vuotiaiden ryhmään kuuluvista miehistä keskimäärin 23 prosenttia ja naisista 20 prosenttia on hankkinut korkea-asteen tutkinnon. Luvut ovat huomattavasti alle Japanin (miehistä 36 % ja naisista 32 %) ja Yhdysvaltojen (37 % koko väestöstä).

1.2.3 EU houkuttelee vähemmän lahjakkuuksia kuin sen kilpakumppanit

Opetusministerit ovat vahvistaneet tavoitteeksi, että EU:sta on tehtävä suosituin kohde muun maailman opiskelijoille, apurahan saajille ja tutkijoille(29). Vaikka EU onkin Yhdysvaltojen ohella ainoana alueena maailmassa nettosaaja liikkuvuuden suhteen, suurin osa aasialaisista ja eteläamerikkalaisista opiskelijoista menee mieluummin Yhdysvaltoihin. Viime aikoihin asti eurooppalaisia opiskelijoita Yhdysvalloissa on ollut kaksinkertainen määrä verrattuna yhdysvaltalaisiin opiskelijoihin Euroopassa. Eurooppalaiset opiskelijat pyrkivät yleensä suorittamaan täyden tutkinnon vastaanottavassa korkeakoulussa, useimmiten edistyneellä tasolla ja luonnontieteiden ja teknologian alalla. Yhdysvaltalaiset opiskelijat taas tulevat yleensä Eurooppaan lyhyeksi ajaksi osana oman korkeakoulunsa tutkintoa, ovat useimmiten opintojensa alkuvaiheessa ja opiskelevat yleisimmin humanistisia tai yhteiskunnallisia aineita.

EU "tuottaa" enemmän luonnontieteen ja teknologian alan tutkintoja ja tohtoreita kuin Yhdysvallat tai Japani (EU:ssa niiden osuus kaikista korkeakoulututkinnoista on 25,7 %, Japanissa 21,9 % ja Yhdysvalloissa 17,2 %). Samalla kuitenkin tutkijoiden osuus aktiiviväestöstä on paljon pienempi EU:ssa (5,4 tutkijaa 1000:ta kohti vuonna 1999) kuin Yhdysvalloissa (8,7) tai Japanissa (9,7), etenkin yksityisissä yrityksissä. Tämä johtuu ammattia vaihtavista tutkijoista(30) (lähes 40 % uusista tohtoritutkinnon suorittaneista). Lisäksi Euroopan työmarkkinat ovat paljon kapeammat tutkijoille, jotka lähtevät EU:sta luodakseen uraa muualla (pääasiassa Yhdysvalloissa, jossa heillä on paremmat uranäkymät ja työolosuhteet).

1.3 Tilanne on yhä hälyttävä

Vaikka EU on kokonaisuudessaan edistynyt hyvin useilla aloilla, tilanneanalyysi paljastaa joillakin aloilla puutteita, joihin on reagoitava yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi(31).

1.3.1 Koulunkäynnin varhain lopettaneiden lukumäärä edelleen liian korkea

EU on asettanut yhdeksi ensisijaiseksi tehtäväkseen käsitellä koulunkäynnin varhaisen lopettamisen ongelmaa. Vuonna 2002 unionissa koulunkäyntinsä lopetti varhain melkein 20 prosenttia 18-24-vuotiaista nuorista, jotka joutuvat näin osaamisyhteiskunnan reuna-alueille (vastaava luku liittyvissä valtioissa oli 8,4 %). Opetusministerit ovat sopineet tavoitteeksi luvun alentamisen 10 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Vaikka siinä onkin jo edistytty hyvin ja aihetta optimismiin on olemassa, suurimmassa osassa jäsenvaltioita on jatkettava ponnistuksia tavoitteen saavuttamiseksi tällä alalla.

1.3.2 Liian vähän naisia luonnontieteiden ja tekniikan aloilla

Tukholmassa maaliskuussa 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto toi esiin tarpeen kannustaa nuoria, etenkin nuoria naisia suuntaamaan kiinnostuksensa luonnontieteiden ja tekniikan aloihin ja uraan niillä. Merkittävä osa unionin tutkimus- ja innovointikapasiteetista riippuu tästä. Neuvosto on vahvistanut kaksi tavoitetta: näiden alojen opiskelijoiden määrää on lisättävä 15 prosentilla vuoteen 2010 mennessä ja pienennettävä epätasapainoa naisten ja miesten lukumäärän välillä. Ensimmäisellä tavoitteella on enemmän mahdollisuuksia onnistua, kun taas toinen vaatii huomattavia ponnistuksia: unionin jäsenvaltioissa on tällä hetkellä kahdesta neljään kertaa enemmän miehiä kuin naisia luonnontieteiden ja tekniikan aloilla.

1.3.3 Toisen asteen tutkinnon suorittaminen

Toisen asteen tutkinnon suorittaminen on yhä tärkeämpää paitsi työmarkkinoille pääsyn kannalta myös siksi, että sen ansiosta opiskelijat voivat hyödyntää korkea-asteen koulutuksen ja jatkokoulutuksen tarjoamia opinto- ja koulutusmahdollisuuksia. Tämän vuoksi jäsenvaltiot sopivat, että vuoteen 2010 mennessä vähintään 85 prosentilla Euroopan unionin 22-vuotiaista olisi oltava toisen asteen tutkinto.

Toisen asteen tutkinnon suorittaneiden osuus EU:ssa oli 76 prosenttia vuonna 2002. Liittyvät valtiot, joissa tutkinnon suorittaneita on 90 prosenttia, parantavat jonkin verran EU:n keskiarvoa 78,8 prosenttiin. Jos nykysuuntaus jatkuu ennallaan, jäsenvaltioiden tavoitteen saavuttaminen vuoteen 2010 mennessä pitäisi olla mahdollista.

1.3.4 Lähes 20 prosenttia nuorista ei saa hankittua keskeisiä taitoja

Kaikkien ihmisten on saavutettava tietty taitojen vähimmäistaso, jotta he pystyvät oppimaan, työskentelemään ja kehittymään osaamisyhteiskunnassa ja -taloudessa. Keskeisellä lukutaidon alalla OECD on kuitenkin laskenut(32), että vuonna 2000 17,2 prosenttia EU:n nykyisten jäsenvaltioiden alle 15-vuotiaista nuorista saavutti vain lukutaidon alimman tason. EU:lla on vielä pitkä matka jäsenvaltioiden vahvistamaan tavoitteeseen eli määrän vähentämiseen 20 prosentilla vuoteen 2010 mennessä.

Opiskeltujen vieraiden kielien määrässä oppilasta kohti yleisessä toisen asteen koulutuksessa on kuitenkin tapahtunut hieman kasvua: 1990-luvun alkupuolella määrä oli 1,2 vierasta kieltä oppilasta kohti ja vuonna 2000 keskiarvo oli 1,5. Paljon on vielä tehtävä, jotta saavutetaan Barcelonassa maaliskuussa 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston vahvistama tavoite, jonka mukaan kaikkien oppilaiden/opiskelijoiden olisi opiskeltava vähintään kahta vierasta kieltä. Luku ei kuitenkaan anna tietoja kieltenopetuksen ja oppimisen todellisesta laadusta. Puutteen korjaamiseksi komissio kehittää parhaillaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kielitaitoa koskevaa indikaattoria Barcelonan Eurooppa-neuvoston pyynnön mukaisesti.

1.3.5 Aikuisten riittämätön osallistuminen elinikäiseen oppimiseen

Osaamisyhteiskunnassa kansalaisten on ajantasaistettava ja parannettava tietojaan ja taitojaan jatkuvasti ja hyödynnettävä mahdollisimman laajasti erilaisia oppimisympäristöjä. Elinikäistä oppimista koskevan neuvoston päätöslauselman seurannan yhteydessä(33) saatujen jäsenvaltioiden kannanottojen tarkastelu vahvistaa edistysaskeleet ja heikkoudet, jotka jo todettiin työllisyyttä koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien(34) ja työllisyystyöryhmän äskettäisen raportin tarkastelun yhteydessä. Useissa maissa elinikäisen oppimisen ketjun tietyt lenkit eivät ole riittävän vahvoja(35).

Korjattavat puutteet johtuvat usein siitä, että työllistyvyyttä koskevia vaatimuksia tarkastellaan liian kapeasta näkökulmasta tai että kiinnitetään liian suurta huomiota niihin, jotka ovat pujahtaneet peruskoulutuksen verkkojen läpi. Nämä seikat ovat toki perusteltuja, mutta ne eivät ole ainoita tekijöitä elinikäisen oppimisen strategiassa, joka olisi todella integroitu, johdonmukainen ja avoin kaikille.

Tavoite nostaa aikuisten täydennyskoulutukseen osallistumisaste 12,5 prosenttiin vaatii edelleen erityishuomiota useimmissa (nykyisissä ja tulevissa) jäsenvaltioissa. Vuonna 2002 osallistumisasteeksi EU:ssa arvioitiin 8,5 prosenttia, joka on vain 0,1 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2001, ja liittyvissä valtioissa osallistumisasteeksi arvioitiin ainoastaan 5 prosenttia. Lisäksi tämä luku, joka kasvoi vakaasti 1990-luvun puolivälistä lähtien, on neljän viime vuoden aikana pysynyt ennallaan.

1.3.6 Pätevien opettajien ja kouluttajien puute on uhkaava

EU:ssa keskimäärin 27 prosenttia perusasteen opettajista ja 34 prosenttia toisen asteen opettajista on yli 50-vuotiaita. On arvioitu, että vuoteen 2015 mennessä on saatava rekrytoitua ja sitä varten koulutettua yli miljoona perus- ja toisen asteen opettajaa. Massiivinen henkilöstön uusiutuminen useimmissa maissa on samalla kertaa sekä suuri haaste että mahdollisuus.

Ammattiin ei kuitenkaan ole halukkaiden tulvaa, ja joitakin maita voi hyvinkin uhata merkittävä pätevien opettajien ja kouluttajien puute, kuten OECD hiljattain painotti(36). Tämän vuoksi on pohdittava mahdollisuuksia urarakenteita tukemalla houkutella parhaat kyvyt alalle ja saada heidät pysymään sillä ja tarvetta laadukkaaseen täydennyskoulutukseen, jolla valmistettaisiin opettajia heidän muuttuviin tehtäviinsä.

II OSA: KOLME KEINOA ONNISTUMISEEN

Edellä esitetyt seikat korostavat uudistusten kiireellisyyttä ja tarvetta seurata Lissabonin strategiaa paljon päättäväisemmin kuin tähän mennessä. Vuonna 2002 hyväksytyssä yksityiskohtaisessa seurantaohjelmassa koulutukselle vahvistetut tavoitteet ovat edelleen täysin hyväksyttäviä tulevina vuosina. Niitä on tietenkin voitava mukauttaa kehittyviin tarpeisiin. Jäsenvaltioiden tehtävänä on määritellä maakohtaisesti eniten toimia edellyttävät alat ottaen huomion yhteiset tavoitteet. Jäsenvaltioiden pyrkimysten tukemiseksi ehdotetaan kuitenkin seuraavien kolmen keinon toteuttamista samanaikaisesti ja viipymättä:

- Keskitetään uudistukset ja investoinnit tärkeimmille aloille.

- Tehdään elinikäisestä oppimisesta konkreettista toimintaa.

- Luodaan vihdoinkin yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen Eurooppa.

2.1 Keskitetään uudistukset ja investoinnit tärkeimmille aloille

Inhimillisen pääoman kehittämisestä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kilpailukyvyn edistämiseksi tietoyhteiskunnassa annetussa neuvoston päätöslauselmassa(37) jäsenvaltiot sopivat vahvistavansa inhimillisen pääoman kehittämistä tukevaa jäsennettyä yhteistyötä ja varmistavansa tulosten säännöllisen seurannan koulutusjärjestelmien tavoitteita koskevan työohjelman yhteydessä. Koulutukseen tarvittavia resursseja ja niiden tehokkuutta olisi pohdittava ensisijaisena asiana yhteisössä ministeritasolla koulutusjärjestelmien tavoitteita koskevan työohjelman täytäntöönpanon yhteydessä. Jäsenvaltioiden ja komission olisi harkittava, mitkä ovat kaikkein kiireellisimpiä yhteistyöaloja.

Komission käynnistämän koulutuksen taloudellisuutta koskevan aloitteen puitteissa toteutetuilla toimilla tuetaan osaltaan asian pohdintaa etenkin pyrittäessä kartoittamaan aloja ja ryhmiä, joihin tehtävät investoinnit olisivat tuottavimpia. Myös kansainvälisten organisaatioiden (kuten OECD:n) tekemiä tutkimuksia ja analyysejä olisi hyödynnettävä täysimääräisesti, jotta unioni saisi ideoita muualla maailmassa käytössä olevista hyvistä toimintavoista.

2.1.1 Aktivoidaan tarvittavat resurssit tehokkaasti

Tämänhetkisessä taloustilanteessa argumentit henkilöresursseihin tehtävien investointien merkittävästä lisäämisestä, jota Lissabonin Eurooppa-neuvosto halusi, ovat entistä osuvampia, varsinkin kun se säätelee tulevaa kasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen (vuosiksi 2003-2005)(38) ja työllisyyspolitiikan suuntaviivojen mukaisesti olisi toteutettava aktiivisia toimenpiteitä osaamiseen tehtävien investointien edistämiseksi, mihin sisältyy koulutusjärjestelmien laadun ja tehokkuuden parantaminen. Inhimilliseen pääomaan kohdistuvia menoja ei pitäisi myöskään ajatella kustannuksena vaan investointina. Resurssien tarvittavan lisäyksen on tultava sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta, ja eri toimijoiden väliset tehtävät ja vastuualueet olisi määriteltävä selkeästi kansalliset järjestelmät ja olosuhteet huomioon ottaen. Resurssien lisäyksen yhteydessä niiden käyttöä olisi tehostettava muun muassa keskittämällä investoinnit siten, että laatu paranee, toiminta on merkityksellistä ja koulutustulokset parempia, ja kohdistamalla investoinnit yksilöllisten tarpeiden pohjalta.

Kansallisella tasolla

- Julkisten investointien lisääminen joillekin keskeisille aloille: julkisia investointeja voidaan lisätä kohdennetusti nykyisten budjettirajoitusten puitteissa; tämä voidaan tehdä vähentämällä tehottomuutta ja suuntaamalla olemassa olevia resursseja asianmukaisesti koulutukseen.

- Yksityissektorin osuutta olisi lisättävä etenkin korkea-asteen koulutuksessa, aikuiskoulutuksessa ja ammatillisessa täydennyskoulutuksessa. Näillä aloilla, joilla julkissektorin on toki säilytettävä asemansa erityisesti korkealaatuiseen koulutukseen pääsyn tasavertaisuuden varmistamiseksi, yksityissektorin osallistumista on edistettävä osaamisyhteiskunnan vaatimukset ja julkisten varojen rajoitukset huomioon ottaen. Yksityisten investointien tehostamisen olisi perustuttava työnantajien ja työntekijöiden jaettuun vastuuseen ammattipätevyyden kehittämisestä.

Yhteisön tasolla

Yhteisön rahoituksella, rakennerahastot ja Euroopan investointipankki(39) mukaan luettuina, on myös oltava yhä suurempi merkitys henkilöresurssien kehittämisessä. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä niitä enemmän koulutusinvestoinneissa ottaen huomioon Lissabonin strategiassa vahvistetut tavoitteet.

2.1.2 Tehdään opettajan ja kouluttajan ammatista houkuttelevampi

Uudistustoimien onnistuminen on suoraan riippuvainen opetushenkilöstön motivaatiosta ja laadusta. Jäsenvaltioiden olisi tämän vuoksi tarvittaessa ja kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti toteutettava toimenpiteitä, joilla opettajan ammatista tehdään houkuttelevampi. Parhaat kyvyt olisi saatava houkuteltua opettajan ammattiin ja pysymään siinä muun muassa luomalla houkuttelevat työolosuhteet ja asianmukainen urarakenne ja -kehitys. Lisäksi opettajia on valmistettava uusiin tehtäviin osaamisyhteiskunnassa ja koulutusjärjestelmien muutoksissa. Jäsenvaltioiden on lisäksi kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti edelleen tehostettava opetushenkilöstön täydennyskoulutusta, jotta opettajat ja kouluttajat voisivat vastata näihin haasteisiin.

2.2 Tehdään elinikäisestä oppimisesta konkreettista toimintaa

2.2.1 Otetaan käyttöön kattavia, johdonmukaisia ja yhtenäisiä strategioita

Kuten kesäkuussa 2002 annetussa neuvoston päätöslauselmassa elinikäisestä oppimisesta(40) korostetaan, elinikäinen oppiminen on koulutuspolitiikan johtava periaate. Elinikäiseen oppimiseen liittyvät uudet tarpeet vaativat radikaaleja uudistuksia sekä kattavien, johdonmukaisten ja yhtenäisten kansallisten strategioiden täytäntöönpanoa eurooppalainen toimintaympäristö huomioon ottaen.

Toimissa olisi keskityttävä seuraaville aloille:

Annetaan kaikille kansalaisille heidän tarvitsemansa perustaidot

Ihmisten henkilökohtainen kehitys ja itsensä toteuttaminen, yhteiskuntaan ja työelämään sijoittuminen sekä jatko-opiskelu riippuvat suuressa määrin siitä, että heillä on oppivelvollisuuden päätyttyä perustaidot. Perustaitoihin, joiden tarjoamisesta jäsenvaltiot ovat vastuussa, voisi kuulua äidinkielen taito, vieraiden kielten taito, laskutaito ja perustaidot luonnontieteissä ja tekniikassa, tieto- ja viestintätekniikkataidot, kyky oppia oppimaan, sosiaaliset ja kansalaistaidot, yrittäjyys ja kulttuuritietoisuus. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi erityisesti

- kehitettävä johdonmukaisia kielipolitiikkoja, asianmukainen opettajankoulutus mukaan luettuina. Nuoret, heidän perheensä sekä yksityiset ja julkiset elimet olisi myös saatava tietoisiksi usean kielen oppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden säilyttämisen eduista. Tässä yhteydessä neuvosto kehotti äskettäin jäsenvaltioita "toteuttamaan asianmukaisiksi katsomansa toimenpiteet tarjotakseen oppilaille mahdollisimman laajalti tilaisuuden oppia äidinkielensä lisäksi kahta tai tarvittaessa useampaa kieltä"(41)

- kannustettava luonnontieteellisen ja teknisen kulttuurin kehittämistä opetusmenetelmiä ja -käytäntöjä uudistamalla. Nuoria, etenkin tyttöjä, olisi pyrittävä motivoimaan luonnontieteen ja tekniikan opintoihin ja uravalintoihin

- edistettävä yrittäjätaitoja luovuutta ja aloitekykyä kehittämällä ja perustuen eri oppiaineiden rajat ylittävään lähestymistapaan. Kouluille olisi myös annettava mahdollisuus toteuttaa yrittäjälähtöisiä asenteita ja taitoja edistävää toimintaa.

Tässä yhteydessä tieto- ja viestintätekniikkaan liittyviä palveluja olisi kehitettävä edelleen käyttämällä paremmin hyväksi niiden tarjoamia mahdollisuuksia opetusmenetelmissä ja opetuksen järjestämisessä ja ottamalla oppilaat tiiviimmin mukaan.

Luodaan avoimia, houkuttelevia ja kaikkien saatavilla olevia oppimisympäristöjä

- Opettajia ja kouluttajia olisi kannustettava mukauttamaan oppimis- ja opetusmenetelmänsä muuttuviin tehtäviinsä. Tieto- ja viestintätekniikkaa voidaan hyödyntää tässä yhteydessä sellaisten innovatiivisten ja tehokkaiden pedagogisten välineiden kehittämiseksi, jotka soveltuvat oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin.

- Tutkintojen ja ammattipätevyyksien tunnustamiselle olisi luotava joustavat ja avoimet puitteet, joilla kannustetaan elinikäistä oppimista ja järjestelyjä, joiden ansiosta epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen kautta saatu pätevyys on mahdollista saada tunnustettua.

- Tieto- ja neuvontapalvelujen merkitystä, laatua ja koordinointia olisi vahvistettava siten, että ne tukevat eri muotoista oppimista kaikissa ikävaiheissa, antavat kansalaisille mahdollisuuden opintojen ja työn organisointiin ja helpottavat erityisesti erilaisia opiskelu- ja uravalintoja ja niissä edistymistä. Eri kohderyhmien yksilölliset vaatimukset ja tarpeet olisi otettava asianmukaisesti huomioon.

- Kaikentasoisia (kansallisia, alueellisia, paikallisia ja alakohtaisia) kumppanuuksia olisi vahvistettava, jotta kaikki kumppanit (muun muassa oppilaitokset, työmarkkinaosapuolet, opiskelijat, opettajat ja kansalaisyhteiskunta) voivat jaetun vastuun hengessä osallistua saumattomasti joustavien, tehokkaiden ja ympäristölleen avoimien koulutusjärjestelmien kehittämiseen.

Työllisyyden suuntaviivojen ja elinikäistä oppimista koskevassa neuvoston päätöslauselmassa sovitun mukaisesti jäsenvaltioiden olisi tehostettava toimiaan johdonmukaisten ja kattavien elinikäisen oppimisen strategioiden kehittämiseksi ja panemiseksi täytäntöön. Olisi toivottavaa, että tällaiset strategiat laadittaisiin vuoteen 2006 mennessä. Kehitystoiminnassa olisi huomioitava järjestelmien kaikki tasot ja ulottuvuudet (olivatpa ne virallisia tai epävirallisia), ja kaikkien asianomaisten toimijoiden, myös työmarkkinaosapuolten, olisi osallistuttava siihen. Neuvosto ja komissio odottavat tässä yhteydessä Euroopan työmarkkinaosapuolten vuosiraporttia ammattitaidon ja -pätevyyden elinikäistä kehittämistä koskevien toimintapuitteiden täytäntöönpanosta(42).

2.2.2 Kohdennetaan toimet heikossa asemassa oleviin ryhmiin

Nuorilla aikuisilla, korkeasti koulutetuilla ja työssäkäyvillä on paremmat mahdollisuudet osallistua elinikäiseen oppimiseen. He ovat tietoisia ajan tasalla pidetyn ammattitaidon eduista, ja heidän motivaationsa on tämän vuoksi korkeampi.

Sitä vastoin heikossa asemassa olevat ryhmät, kuten henkilöt, joilla on heikko lukutaito tai alhainen koulutustaso, vanhemmat työntekijät, kaupunkien ongelma-alueilla tai syrjäisillä alueilla asuvat, oppimisvaikeuksista kärsivät tai vajaakuntoiset henkilöt saavat usein heikosti tietoja koulutusmahdollisuuksista. He eivät pidä oppilaitoksia ja opinto-ohjelmia tarpeitaan vastaavina. Kilpailukykyä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevat Lissabonin tavoitteet huomioon ottaen on tärkeää vaikuttaa koulutuksen avulla sosiaalista osallisuutta edistäviin politiikkoihin.

Kuten koulun keskeyttämisestä ja nuorten ongelmien ehkäisemisestä annetussa neuvoston päätöslauselmassa(43) todetaan, koulun ensisijainen tehtävä on edistää opetustoiminnan kautta jokaisen nuoren koulumenestystä siten, että tuetaan hänen pyrkimyksiään ja tuodaan esiin hänen kykyjään. Tämän lisäksi keskeisen tärkeää on saada heikossa asemassa olevat ryhmät tietoisiksi koulutuksen eduista ja tehdä koulutusjärjestelmistä heidän kannaltaan houkuttelevampia ja helppopääsyisempiä ja heidän tarpeisiinsa paremmin mukautettuja. Tässä yhteydessä on korostettava ennaltaehkäisyä, ongelmien varhaista havaitsemista ja riskiryhmien yksilöllistä seurantaa. Elinikäistä oppimista koskevien kansallisten strategioiden täytäntöönpanon seurannassa yhteisön tasolla kiinnitetään erityishuomiota tähän.

2.2.3 Tukeudutaan yhteisiin eurooppalaisiin puitteisiin ja periaatteisiin

Yhteisten eurooppalaisten puitteiden ja periaatteiden laatiminen voi tukea kansallisia politiikkoja. Vaikka tällaiset yhteiset puitteet ja periaatteet eivät luo jäsenvaltioille velvoitteita, ne edistävät keskeisten toimijoiden molemminpuolisen luottamuksen rakentamista ja kannustavat uudistuksiin. Yhteisiä puitteita ja periaatteita ollaan kehittämässä useilla tärkeillä elinikäiseen oppimiseen liittyvillä aloilla osana koulutusjärjestelmien tavoitteita koskevan työohjelman ja Kööpenhaminan julistuksen täytäntöönpanoa.

Ne liittyvät seuraavaan:

- perustaidot, jotka kaikkien olisi voitava hankkia ja jotka ovat edellytyksenä kaikelle myöhemmälle oppimiselle

- opettajien ja kouluttajien muuttuvien tehtäviensä hoitamiseksi tarvitsema ammattipätevyys ja -taito

- laadukas liikkuvuus

- epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen kelpuuttaminen ja tunnustaminen

- neuvontapalvelujen tarjoaminen

- ammatillisen koulutuksen laadunvarmistus

- eurooppalainen opintosuoritusten siirtojärjestelmä ammatillista koulutusta varten.

Nämä yhteiset puitteet ja periaatteet olisi laadittava ensisijaisina ja pantava täytäntöön kansallisella tasolla kunkin jäsenvaltion tilanne huomioon ottaen ja jäsenvaltioiden toimivaltuuksia kunnioittaen.

2.3 Luodaan yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen Eurooppa

2.3.1 Tarvitaan tutkintojen tunnustamista koskevat eurooppalaiset puitteet

Euroopan työmarkkinat eivät pysty toimimaan tehokkaasti ja joustavasti, ellei käytössä ole yhteisiä eurooppalaisia puitteita tutkintojen tunnustamiselle. Tällä seikalla on myös merkittäviä vaikutuksia jokaiseen kansalaiseen ja itse yhteiskuntaan: yhdenvertaiset mahdollisuudet Euroopan työmarkkinoilla ja Euroopan kansalaisuuden kehittyminen riippuvat myös siitä, miten realistiset mahdollisuudet EU:n kansalaisilla on saada tutkintonsa tunnustettua kaikkialla unionissa. Ottaen huomioon rakenteiden ja organisoinnin monimuotoisuuden koko Euroopassa ohjelmien tai harjoittelujaksojen kautta hankitut oppimistulokset ja ammattipätevyydet ovat tärkeitä viitearvoja tutkintojen kuvaamisen kannalta.

Eurooppalaisten puitteiden olisi luonnollisesti perustuttava kansallisiin puitteisiin, joiden itsessään on oltava johdonmukaiset ja katettava korkea-asteen koulutus ja ammatillinen koulutus. Tarvittava luottamus voi syntyä vain siitä, että käytössä on riittävän yhteensopivat ja uskottavat laadunvarmistusvälineet, jotka voidaan vastavuoroisesti hyväksyä.

Näin ollen ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen yhteiset puitteet (osana Kööpenhaminan julistuksen seurantaa) ja sovittujen laadunvarmistusta koskevien standardien, menettelyjen ja suuntaviivojen kehittäminen(44) (Bolognan prosessiin liittyen ja koulutusjärjestelmien tavoitteita koskevan työohjelman osana)(45) olisi asetettava ehdottomasti etusijalle Euroopassa.

2.3.2 Lisätään liikkuvuutta poistamalla esteitä ja edistämällä sitä aktiivisesti

Monet edellä mainituista toimista, etenkin eurooppalaisten puitteiden kehittäminen tutkintojen tunnustamiselle, edistävät liikkuvuutta. Niin ikään Bolognan prosessiin liittyen ministerit sitoutuivat äskettäin edistämään liikkuvuutta toteuttamalla erityisesti toimia, jotka mahdollistavat kansallisten opintolainojen ja -tukien siirrettävyyden. Hallinnollisia ja oikeudellisia esteitä on kuitenkin edelleen olemassa varsinkin ammattipätevyyden ja tutkintojen tunnustamisen osalta.

Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet esteiden poistamiseksi. Niiden on myös annettava tarvittavaa rahoitustukea yhteisön ohjelmien yhteydessä ja niiden ulkopuolella, perustettava asianmukaiset organisatoriset puitteet liikkuvuuden laadun parantamiseksi ja kehitettävä virtuaaliliikkuvuutta etenkin perus- ja toisen asteen kouluissa. Liikkuvuutta oppimis- tai opetustarkoituksissa olisi lisättävä kaikilla tasoilla etenkin yhteisön koulutusohjelmien osana. Erityistä huomiota on kiinnitettävä opettajien ja kouluttajien liikkuvuuteen heidän urakehitykseensä kuuluvana osana sekä ammatillisessa koulutuksessa olevien liikkuvuuteen.

2.3.3 Vahvistetaan eurooppalaista ulottuvuutta koulutuksessa

Viisikymmentä vuotta käynnistämisensä jälkeen Eurooppa-hanke ei vieläkään ole onnistunut herättämään riittävässä määrin kiinnostusta ja saamaan täyttä tukea EU:n kansalaisten keskuudessa. Vaikka edistystä on saavutettukin, varsinkin koulutus- ja nuorisoalan yhteisön toimien ja ohjelmien ansiosta, mielipidetutkimukset vahvistavat säännöllisesti, että on välttämätöntä vahvistaa Euroopan unionin kansalaiskeskeisyyttä(46).

Kysymys oli keskeisenä esillä myös Euroopan tulevaisuutta käsitelleen valmistelukunnan työssä; yksi valmistelukunnan kunnianhimoisista tavoitteista oli saada kansalaiset lähemmäs yhdentymisprosessia. Koulujen tehtävä on keskeisen tärkeä, jotta kaikki saisivat asioista tietoa ja ymmärtäisivät Euroopan yhdentymisen merkityksen.

Kaikissa koulutusjärjestelmissä olisi varmistettava, että oppilailla on toisen asteen koulutuksen päättyessä tiedot ja taidot, joita he tulevaisuudessa tarvitsevat Euroopan kansalaisina. Tämä vaatii erityisesti kieltenopetuksen lisäämistä kaikilla tasoilla ja eurooppalaisen ulottuvuuden huomioon ottamista opettajien koulutuksessa ja perus- ja toisen asteen opetussuunnitelmissa.

III OSA: NOSTETAAN KOULUTUS 2010 -OHJELMAN PROFIILIA

3.1 Lisätään eurooppalaisen työohjelman näkyvyyttä

Koulutus 2010 -työohjelma voi onnistua kansallisella ja yhteisön tasolla vain, jos sille annetaan se asema, joka sille kuuluu Lissabonin strategiassa. Kahden ensimmäisen täytäntöönpanovuoden kokemusten perusteella on tarpeen kohentaa työohjelman profiilia ja asemaa kaikilla tasoilla. Jotta koulutuksesta tulisi todellinen ratkaiseva tekijä Lissabonin strategiassa, Koulutus 2010 -työohjelma olisi otettava asianmukaisesti huomioon kansallisen politiikan laatimisessa.

Jäsenvaltioiden olisi tulevaisuudessa otettava kaikki energia paremmin käyttöön ja saatava kaikki sidosryhmät ja yleensäkin kansalaisyhteiskunta osallistumaan alan toimiin, jotta eurooppalaisen työohjelman näkyvyyttä ja vaikutusta lisättäisiin kansallisella tasolla. Jatkuva tiedonjako ja neuvonta tiedon hyödyntämisessä on tarpeen jäsenvaltioiden ja yhteisön tasolla.

3.2 Parannetaan täytäntöönpanon tehokkuutta

On keskeisen tärkeää hyödyntää mahdollisimman hyvin koulutusalaan sovitetun avoimen koordinointimenetelmän mahdollisuuksia, jotta saataisiin maksimoitua toiminnan tehokkuus. Koulutus 2010 on monitahoinen ohjelma, jota varten on otettu käyttöön merkittäviä henkilö- ja rahoitusresursseja, joilla on voitu luoda perusta yhteistyölle. Tulevalla kaudella toteutetaan toimia, joilla pystytään määrittämään paremmin työryhmien toimeksiannot, järkeistämään menetelmiä ja lisäämään yhteisvaikutusta. Asianmukaisia vertaisarviointimuotoja voitaisiin myös kehittää ja soveltaa, jotta jäsenvaltiot voisivat tehdä ryhminä yhteistyötä yhteistä etua koskevissa asioissa.

Toimien vaikutus ja näkyvyys riippuu myös koulutusalan eri aloitteiden välisestä johdonmukaisuudesta. Ammatillista koulutusta (Kööpenhaminan julistuksen ensisijaiset toimet ja seuranta), elinikäistä oppimista (neuvoston päätöslauselman seuranta) sekä liikkuvuutta (liikkuvuutta koskevan suosituksen ja toimintasuunnitelman täytäntöönpano) koskevat toimet olisi integroitava Euroopan tasolla vuoteen 2006 mennessä.

Koulutus 2010 -työohjelmaan kuuluvissa 31 maassa toimet olisi koordinoitava tiiviimmin Bolognan prosessin mukaan. Yleisesti ottaen rinnakkaisia toimia, joita ei ole integroitu, on yhä vaikeampi perustella tulevaisuudessa olipa sitten kyseessä korkea-asteen koulutus tai ammatillinen koulutus, paitsi jos ne ovat selvästi kunnianhimoisempia ja tehokkaampia.

Tähän mennessä tehdyn työn pohjalta on pystytty kartoittamaan keskeiset alat, joilta ei ole saatavissa merkityksellisiä ja vertailukelpoisia tietoja, joiden avulla seurata edistystä vahvistettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Nykyisten indikaattoreiden laatua ja vertailtavuutta erityisesti elinikäisen oppimisen alalla on parannettava ja säännöllisesti tarkistettava. On vahvistettava painopisteet joidenkin uusien indikaattoreiden kehittämiseksi ottaen asianmukaisesti huomioon muiden kyseisellä alalla toimijoiden työ. Indikaattoreita käsittelevää pysyvää ryhmää ja kaikkia perustettuja työryhmiä kehotetaan tekemään ehdotuksia vuoden 2004 loppuun mennessä uusien indikaattoreiden suppean luettelon laatimiseksi sekä niiden laatimista koskevista tarkoista säännöistä. Komissio toimittaa sen pohjalta uusien indikaattoreiden luettelon neuvoston tarkasteltavaksi. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä seuraaviin aloihin: perustaidot ja etenkin oppimaan oppiminen, investointien tehokkuus, tieto- ja viestintätekniikka, liikkuvuus sekä aikuiskoulutus ja ammatillinen koulutus.

3.3 Tiivistetään yhteistyötä ja parannetaan seurantaa

Saavutetun vauhdin ylläpitämiseksi neuvosto ja komissio pitävät välttämättömänä aloittaa koulutusjärjestelmien tavoitteissa edistymisen säännöllinen seuranta. Tämä lisää merkittävästi avoimen koordinointimenetelmän vaikutusta ja tehoa koulutusalalla. Samalla seurantajärjestelmässä olisi kuitenkin pyrittävä välttämään turhaa byrokratiaa.

Neuvosto ja komissio toimittavat kevään Eurooppa-neuvostolle kahden vuoden välein yhteisen raportin koulutusjärjestelmien tavoitteita koskevan työohjelman (Koulutus 2010) täytäntöönpanosta (eli vuosina 2006, 2008 ja 2010). Jäsenvaltiot toimittavat tässä yhteydessä komissiolle tarvittavat tiedot toteutetuista toimista ja yhteisissä tavoitteissa kansallisella tasolla saavutetusta edistyksestä. Tämä olisi mahdollisuuksien mukaan nivellettävä työllisyyspolitiikkaa ja sosiaalista osallisuutta edistävää politiikkaa koskevaan raportointiprosessiin.

Kansallisella tasolla toteutettuja uudistuksia ja toimia ohjaavien painopisteiden on näyttävä jäsenvaltioiden toimittamissa tiedoissa kunkin jäsenvaltion erityisolosuhteiden mukaisesti. Kyseisillä tiedoilla korvattaisiin liikkuvuutta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon ja elinikäistä oppimista koskevan neuvoston päätöslauselman seurantaan liittyvät nykyisin pyydetyt erityisraportit. Kokonaisvaltaista lähestymistapaa noudattaen kyseisissä tiedoissa käsiteltäisiin Kööpenhaminan julistuksen täytäntöönpanoa ja ne voisivat koskea myös Bolognan prosessiin liittyviä seikkoja.

(1) Komission tiedonanto "Tehokas investoiminen koulutukseen tärkeää Euroopalle", KOM(2002) 779, 10.1.2003 (asiak. 5269/03).

(2) Työttömyysaste heikkenee, kun koulutusaste kohoaa. Tämä merkitsee myös työttömyyteen liittyvien taloudellisten ja sosiaalisten kustannusten laskemista. Vastaavasti työvoimaan kuuluvan väestön työllisyysaste kohoaa koulutusasteen kohoamisen myötä.

(3) Neuvoston (koulutus) selvitys Eurooppa-neuvostolle koulutusjärjestelmien konkreettisista tulevaisuuden tavoitteista (asiak. 5980/01) http://register. consilium.eu.int/pdf/ en/01/st05/05980f1.pdf

(4) Euroopan koulutusjärjestelmien tavoitteiden yksityiskohtainen seurantaohjelma (EYVL C 142, 14.6.2002) http://ue.eu.int/newsroom/ related.asp?BID=75& GRP=4280& LANG=1

(5) Barcelonassa 15.-16. maaliskuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien 43 kohta (asiak. SN 100/1/02 REV 1).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus, annettu 10. heinäkuuta 2001, opiskelijoiden, koulutuksessa olevien, vapaaehtoisten, opettajien ja kouluttajien liikkuvuudesta Euroopan yhteisössä (EYVL L 215, 9.8.2001) ja liikkuvuutta koskeva toimintasuunnitelma (EYVL C 371, 23.12.2000).

(7) Neuvoston päätöslauselma, annettu 27. kesäkuuta 2002, elinikäisestä oppimisesta (EYVL C 163, 9.7.2002).

(8) Kööpenhaminassa 29.-30. marraskuuta 2002 kokoontuneiden ammatillisesta opetuksesta ja koulutuksesta vastaavien ministerien ja komission julistus ammatillisen koulutuksen tehostetusta yhteistyöstä Euroopassa (http://europa.eu.int/comm/ education/copenhagen/ index_en.html). Julistus perustuu neuvoston (koulutus) 19. joulukuuta 2002 antamaan päätöslauselmaan samasta aiheesta (EYVL C 13, 18.1.2003).

(9) Komission tiedonanto "Tehokas investoiminen koulutukseen: tärkeää Euroopalle", KOM(2002) 779, 10.1.2003 (asiak. 5269/03).

(10) Komission tiedonanto "Yliopistojen rooli tietojen ja taitojen Euroopassa", KOM(2003) 58 lopullinen, 5.2.2003 (asiak. 5355/03).

(11) Komission tiedonanto "Tutkijat eurooppalaisella tutkimusalueella: yksi ammatti, monta uraa", KOM(2003) 436, 18.7.2003 (asiak. 12420/03).

(12) Brysselissä 16.-17. lokakuuta 2003 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien 19 kohta (asiak. SN 300/03).

(13) Neuvoston päätös 2003/579/EY, tehty 22. heinäkuuta 2003, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (EUVL L 197, 5.8.2003).

(14) 15 jäsenvaltiota sekä Bratislavassa kesäkuussa 2002 annetun ministeritason julistuksen perusteella 10 liittymistä valmistelevaa maata, 3 ehdokasmaata sekä 3 EFTA-/ETA-maata (Islanti, Liechtenstein ja Norja).

(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 2317/2003/EY, tehty 5. joulukuuta 2003, ohjelman käynnistämisestä korkea-asteen koulutuksen laadun parantamiseksi ja kulttuurien välisen ymmärtämyksen edistämiseksi kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön avulla (Erasmus Mundus) (2004-2008) (EUVL L 345, 31.12.2003).

(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 2318/2003/EY, tehty 5. joulukuuta 2003, monivuotisesta ohjelmasta (2004-2006) tieto- ja viestintätekniikan tehokkaaksi integroimiseksi yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiin Euroopassa (eLearning-ohjelma) (EUVL L 345, 31.12.2003).

(17) Kielten oppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistäminen - Toimintaohjelma 2004-2006, KOM(2003) 449, 24.7.2003 (asiak. 11834/03).

(18) Brysselissä maaliskuussa 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti vertailuarvojen tärkeyttä "hyvien käytäntöjen määrittämiseksi ja inhimillisiin voimavaroihin kohdistuvien investointien tuloksellisuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi".

(19) Neuvoston päätelmät, annettu 5. toukokuuta 2003, keskimääräistä eurooppalaista suoritusta koskevista koulutuksen viitearvoista (benchmarks) (EUVL C 134, 7.6.2003).

(20) Korkea-asteen koulutuksen eurooppalaisen alueen toteuttaminen, korkeakoulutuksesta vastaavien ministerien konferenssin virallinen tiedonanto, Berliini, 19.9.2003.

(21) Yleissopimus korkea-asteen koulutusta koskevien tutkintojen tunnustamisesta Euroopan alueella.

(22) "yliopistolla tai korkeakoululla" tarkoitetaan korkea-asteen koulutusta tarjoavaa kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaista laitosta, jossa voi suorittaa yliopisto- tai korkeakoulututkinnon, riippumatta siitä mitä nimitystä oppilaitoksesta kyseisessä jäsenvaltiossa käytetään.

(23) Komission tiedonanto "Yliopistojen rooli tietojen ja taitojen Euroopassa", KOM(2003) 58 lopullinen, 5.2.2003 (asiak. 5355/03).

(24) Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös yhteisistä tutkinto- ja pätevyysvaatimuksia selkeyttävistä puitteista (Europass). KOM(2003) 796 lopullinen, 17.12.2003 (asiak. 5032/04).

(25) Komission kertomus opiskelijoiden, koulutuksessa olevien, vapaaehtoisten, opettajien ja kouluttajien liikkuvuudesta Euroopan yhteisössä 10. heinäkuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen jatkotoimista (KOM(2004) 21, 23.1.2004) (asiak. 5780/04).

(26) Kohti eurooppalaista tutkimusaluetta, avainluvut 2003-2004, Euroopan komissio, tutkimuksen pääosasto.

(27) Yhdistetty investointi-indikaattori sisältää alaindikaattoreita, jotka liittyvät T& K-investointeihin, tieteen ja teknologian alan tutkijoiden lukumäärään, tohtoritutkintojen suorittaneiden osuuteen asukasta kohti, koulutusinvestointeihin, osallistumiseen elinikäiseen oppimiseen, sähköiseen hallintoon ja kiinteisiin bruttoinvestointeihin.

(28) Yhdistetty tulosindikaattori sisältää seuraavat osatekijät: työn kokonaistuottavuus, tieteen ja teknologian tulokset, sähköinen kaupankäynti ja koulutustaso.

(29) Euroopan koulutusjärjestelmien tavoitteiden yksityiskohtainen seurantaohjelma (EYVL C 142, 14.6.2002).

(30) Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Tutkijat eurooppalaisella tutkimusalueella: yksi ammatti, monta uraa. KOM(2003) 436, 18.7.2003 (asiak. 12420/03).

(31) Perustuu tuoreimpiin käytettävissä oleviin tietoihin (2000, 2001, 2002). Ks. tilastoliite ja tarkempien tietojen saamiseksi komission yksikköjen valmisteluasiakirja 5648/04 (SEC(2004) 73.

(32) PISA-tutkimuksen tulokset (OECD, 2000).

(33) Tässä tarkoitetaan elinikäistä oppimista koskevan päätöslauselman täytäntöönpanoa koskevia jäsenvaltioiden raportteja. Tiivistelmä löytyy seuraavasta Internet-osoitteesta: http://europa.eu.int/comm/ education/policies/2010/ et_2010_en.html.

(34) Komission tiedonanto neuvostolle: Ehdotus yhteiseksi työllisyysraportiksi 2003/2004 (KOM(2004) 24, 21.1.2004) (asiak. 5620/04).

(35) Tämä koskee etenkin kaikkien asiaan liittyvien tahojen välistä koordinointia, joustavien koulutusväylien ja eri oppimisjärjestelmien ja -puitteiden välillä siirtymisen kehittämistä, pysyvää oppimiskulttuuria jo varhaisesta iästä, julkisen ja yksityissektorin välistä yhteistyötä ja työpaikalla oppimista.

(36) "Education at a glance: OECD indicators" (vuoden 2003 painos).

(37) Neuvoston päätöslauselma, annettu 25. marraskuuta 2003, inhimillisen pääoman kehittämisestä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kilpailukyvyn edistämiseksi tietoyhteiskunnassa (EUVL C 295, 5.12.2003).

(38) Neuvoston suositus, annettu 26. kesäkuuta 2003, jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi (vuosiksi 2003-2005) (EYVL L 195, 1.8.2003).

(39) Euroopan investointipankin aloite "Innovaatio 2010".

(40) Neuvoston päätöslauselma, annettu 27. kesäkuuta 2002, elinikäisestä oppimisesta (EYVL C 163, 9.7.2002).

(41) Neuvoston päätöslauselma, annettu 14. helmikuuta 2002, kielellisen monimuotoisuuden ja kielten oppimisen edistämisestä Euroopan kielten teemavuoden 2001 tavoitteiden mukaisesti (EYVL C 50, 23.2.2002).

(42) EAY, UNICE/UEAPME, CEEP, "Framework of actions for the lifelong development of competencies and qualifications", 28.2.2002.

(43) Neuvoston päätöslauselma, annettu 25. marraskuuta 2003, avoimen oppimisympäristön koulusta koulun keskeyttämisen ja nuorten ongelmien ehkäisemiseksi ja heidän sosiaalisen osallisuutensa edistämiseksi (EUVL C 295, 5.12.2003).

(44) Eurooppalaisen korkea-asteen opetuksen alueen luominen, Berliinissä 19. syyskuuta 2003 pidetyn opetusministerien konferenssin tiedonanto.

(45) Tavoite 3.5. - Eurooppalaisen yhteistyön edistäminen.

(46) Kansalaismielipide Euroopan unionissa, Eurobarometri 59 (kesäkuu 2003), Euroopan komission lehdistö- ja viestintäpääosasto.

TILASTOLIITE

KOULUNKÄYNNIN VARHAINEN KESKEYTTÄMINEN

Prosenttiosuus 18-24-vuotiaasta väestöstä, joka ei ole suorittanut toisen asteen tutkintoa eikä ole yleissivistävässä eikä ammatillisessa koulutuksessa (2002)

>PIC FILE= "C_2004104FI.001302.TIF">

Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus

>PIC FILE= "C_2004104FI.001303.TIF">

Lähde:

Eurostat, työvoimatutkimus

Huomautus:

Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevat tiedot ovat vain alustavia. Maltaa koskevat tiedot puuttuvat.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Koulunkäynnin varhain lopettavien nuorten keskimääräinen osuus unionissa on 18,5 %. Liittyvissä valtioissa vain noin 8,4 % 18-24-vuotiaista lopettaa koulunkäynnin perusasteen tutkintoon. Näiden maiden tulos tässä on siis parempi kuin EU:n jäsenvaltioiden. Tietyissä maissa, varsinkin Kreikassa, Ranskassa ja Luxemburgissa, tällaisten nuorten osuus on vähentynyt säännöllisesti 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Tanskassa ja Portugalissa 1990-luvun alkupuolella havaittu laskeva suuntaus kuitenkin kääntyi vuosikymmenen lopulla niin, että koulunkäynnin varhain lopettavien nuorten osuus on lähellä 1990-luvun alun tasoa.

MATEMATIIKAN, LUONNONTIETEIDEN JA TEKNIIKAN ALOJEN TUTKINNOT

Korkea-asteen tutkintojen (ISCED 5A, 5B ja 6) kokonaismäärä matematiikan, luonnontieteiden ja tekniikan aloilla (2001)

>PIC FILE= "C_2004104FI.001401.TIF">

Lähde: Eurostat, UOE-kyselylomakkeet (Unesco, OECD ja Eurostat)

Matematiikan, luonnontieteiden ja tekniikan opiskelijoiden osuus kaikista korkeakouluopiskelijoista (ISCED 5A, 5B ja 6) (2001)

>PIC FILE= "C_2004104FI.001402.TIF">

Lähde:

Eurostat, UOE-kyselylomakkeet (Unesco, OECD ja Eurostat)

Lisähuomautukset:

DK, FR, IT, LU, FI, UK ja CY: tiedot koskevat vuotta 2000. Kreikkaa koskevat tiedot puuttuvat. Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevat tiedot ovat vain alustavia.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Saatavilla olevat tiedot(1) osoittavat, että 15 EU-maan olisi lisättävä matematiikan, luonnontieteen ja tekniikan alojen tutkintojen määrää lähes 90000:lla vuodessa vuoteen 2010 mennessä. Laajentumisen jälkeen vuonna 2004 Euroopan tavoitetaso on luonnollisesti korkeampi, ja tällöin 25 EU-maan on lisättävä näiden alojen tutkintojen määrää yli 100000:lla vuodessa.

Kun tarkastellaan matematiikan, luonnontieteen ja tekniikan alojen korkea-asteen opintoihin osallistumista, on selvää - kuten neuvoston päätelmissä eurooppalaisista vertailuarvoista ("benchmarks") korostetaan - että perusongelmana on naisten ja miesten epätasapainoinen edustus. Irlanti on ainoa maa, jossa näillä aloilla opiskelevista yli 20 prosenttia on naisia. Toisessa ääripäässä (Alankomaissa ja Belgiassa) naisten osuus on alle 10 prosenttia. Sama koskee myös joitakin liittyviä valtioita (Kypros, Unkari, Liettua ja Malta). Parantamalla naisten ja miesten edustuksen tasapainoa näillä aloilla korkea-asteen opetuksessa lisätään myös aloilla suoritettujen tutkintojen määrää.

Tarkasteltaessa alalla opiskelevien miesten osuutta voidaan havaita, että Suomessa ja Irlannissa nämä alat ovat suosituimpia miesten keskuudessa (yli 50 % miehistä opiskelee näitä aloja). Tällaiset erot alalla opiskelevien osuudessa saavat aikaan maiden välistä eroavuutta, kun tarkastellaan aloilla suoritettujen tutkintojen prosenttiosuuksia suhteessa tutkintojen kokonaismäärään.

TOISEN ASTEEN TUTKINNOT

Vähintään toisen asteen tutkinnon (ISCED 3) suorittaneiden 22-vuotiaiden prosenttiosuus, 2002(2)

>PIC FILE= "C_2004104FI.001501.TIF">

Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus

>PIC FILE= "C_2004104FI.001502.TIF">

Lähde:

Eurostat, työvoimatutkimus, 2002.

- Huomautus:

(1) Tanskasta ei ole saatavilla vertailukelpoisia tietoja tutkintojen osuudesta 22-vuotiaiden osalta. Koulutustasoa koskeva rakenteellinen indikaattori kuitenkin osoittaa, että Tanskassa 79,6 prosenttia 20-24-vuotiaista oli suorittanut vähintään toisen asteen tutkinnon (2002).

(2) Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevat tiedot ovat vain alustavia. Maltaa koskevat tiedot puuttuvat.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Unionin keskimääräinen taso tällä hetkellä on 76 prosenttia. Jotkin maat ovat pystyneet kohottamaan lukuja vain hieman viime vuosina mutta toisissa edistyminen on ollut huomattavaa, esimerkiksi Portugalissa. Unionissa ja liittyvissä valtioissa keskimäärin noin 79 prosenttia 22-vuotiaista on suorittanut vähintään toisen asteen tutkinnon. Useissa unionin maissa (Belgiassa, Ranskassa, Kreikassa, Irlannissa, Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa) toisen asteen tutkintojen suorittamisaste on yli 80 prosenttia. Portugalissa aste on heikoin (45 %), mutta tasoa on kuitenkin tarkasteltava ottaen huomioon sen nopea kasvu viime vuosina. Toisen asteen tutkintojen keskimääräinen suorittamisaste liittyvissä valtioissa on 90,1 prosenttia. Kaikissa liittyvissä valtioissa toisen asteen tutkintojen suorittamisaste on lähellä unionin keskiarvoa tai sen yläpuolella. Mainitsemisen arvoisia ovat erityisesti Slovakia (94,6 %), Tsekki (93,4 %) ja Puola (91,0 %).

PERUSTAIDOT

Niiden oppilaiden prosenttiosuus, joiden suoritustaso PISA-lukutaitotutkimuksessa oli 1 tai sitä alempi, 2000

>PIC FILE= "C_2004104FI.001601.TIF">

Lähde: OECD, PISA 2000 -tietokanta(3)

Huomautus:

Vuoteen 2010 mennessä heikon tuloksen lukutaitotestissä saavien 15-vuotiaiden määrän pitäisi laskea ainakin 20 prosenttia Euroopan unionissa verrattuna vuoteen 2000. Vuonna 2000 niiden 15-vuotiaiden prosenttiosuus, joiden lukutaito vastasi suoritustasoa 1 tai vähemmän, oli 17,2 prosenttia 15 maan Euroopan unionissa. Tavoitetasoksi on asetettu 13,7 prosenttia.

>PIC FILE= "C_2004104FI.001602.TIF">

Lähde:

OECD, Pisa 2000 -tietokanta

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukon perusteella voidaan havaita, että keskimäärin noin 17,2 prosenttia 15-vuotiaista sai heikon tuloksen jäsenvaltioissa. Neuvoston vahvistaman tavoitetason saavuttamiseksi nykytasoa olisi alennettava 20 prosenttia eli olisi päästävä 13,7 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Suomessa, Alankomaissa, Irlannissa, Itävallassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa alle 15 prosenttia 15-vuotiaista sai PISAn lukutaitotutkimuksen määritelmän mukaisen heikon tuloksen. Muissa unionin jäsenvaltioissa tähän kategoriaan kuuluvien oppilaiden prosenttiosuus oli korkeampi. Saksassa, Kreikassa, Luxemburgissa ja Portugalissa yli 20 prosenttia oppilaista sai huonon tuloksen. Bulgariassa ja Romaniassa heikon tuloksen saaneiden oppilaiden osuus oli yli 40 prosenttia.

OSALLISTUMINEN ELINIKÄISEEN OPPIMISEEN

Niiden 25-64-vuotiaiden osuus, jotka olivat osallistuneet johonkin koulutukseen tutkimusta edeltävien neljän viikon aikana (2002)

>PIC FILE= "C_2004104FI.001701.TIF">

Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus

>PIC FILE= "C_2004104FI.001702.TIF">

Lähde:

Eurostat, työvoimatutkimus

Huomautus:

Ranska: Koulutusta koskevat tiedot kerätään, jos koulutus on meneillään tutkimuksen ajankohtana, toisin kuin muissa valtiossa, joissa tiedot kerätään tutkimusta edeltävältä neljältä viikolta. Lisähuomautus: Maltaa koskevat tiedot puuttuvat.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

EU-15:n keskimääräinen osuus on 8,5 prosenttia, mikä merkitsee sitä, että jokaisena kuukauden mittaisena jaksona 8-9 henkilöä sadasta osallistuu koulutustoimiin(4). Keskimääräinen suuntaus EU-15:ssä on säilynyt vakaana neljän viime vuoden aikana. Suuntaus kuitenkin alenee laajentumisen vuoksi, koska liittyvien maiden arvioitu keskiarvo vuonna 2002 oli 5,0 prosenttia. Luvut vaihtelevat huomattavasti maasta toiseen. Neljä parhaiten selviytynyttä maata ovat Yhdistynyt kuningaskunta, Ruotsi, Suomi ja Tanska ja hieman niiden perässä Alankomaat. Näissä maissa keskimääräinen osuus on yli 20 prosenttia; joissakin jäsenvaltioissa ja liittyvissä valtioissa oli selvästi heikompia tasoja.

INVESTOINNIT HENKILÖRESURSSEIHIN

1. Julkiset koulutusmenot prosentteina BKT:stä, 2000

>PIC FILE= "C_2004104FI.001801.TIF">

Lähde:

Eurostat, UOE-kyselylomakkeet (Unesco, OECD ja Eurostat)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Tiedoista näkyy selvästi, että koulutukseen käytetyt julkiset menot osuutena BKT:stä vaihtelevat suuresti maiden välillä. Tanskassa ja Ruotsissa menot ovat yli 7 prosenttia BKT:stä, joissakin maissa (Belgiassa, Ranskassa, Itävallassa, Portugalissa ja Suomessa) osuus on 5-6 prosenttia BKT:stä, ja Saksassa, Kreikassa, Espanjassa, Italiassa, Irlannissa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa osuus on alle 5 prosenttia. Myös liittyvissä valtioissa koulutusmenojen osuus on merkittävä. Virossa julkisten koulutusmenojen osuus on yli 6 prosenttia BKT:stä. Kyproksessa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa osuus on 5-6 prosenttia.

Vuosien 1995-2000 välillä julkiset koulutusmenot (osuutena BKT:stä) laskivat hieman ja vain neljässä maassa ne kasvoivat. Ainoa huomattava lisäys tapahtui Kreikassa, kun taas Irlannissa, Suomessa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tapahtui merkittävää laskua(5). Myös väestörakenne on otettava huomioon, koska suurin osa julkisista koulutusmenoista koskee nuoria ja alle 25-vuotiaan väestön osuus on laskenut yli 1,5 prosenttiyksikköä vuosien 1995 ja 2000 välisenä aikana. Tiedoista näkyy myös, että opiskelevien nuorten osuus ja heidän suorittamiensa tutkintojen määrä ovat lisääntymässä.

2. Oppilaitosten kokonaiskustannukset oppilasta/opiskelijaa kohti koulutusasteittain suhteessa BKT:hen asukasta kohti

Indikaattori osoittaa, että liittyvien valtioiden kokonaiskustannukset oppilasta/opiskelijaa kohti suhteessa BKT:hen asukasta kohti ovat lähes samalla tasolla kuin nykyisissä jäsenvaltioissa. Belgiassa, Tanskassa, Saksassa, Alankomaissa ja Ruotsissa korkea-asteen koulutuksen kokonaiskustannukset oppilasta/opiskelijaa kohti suhteessa BKT:hen asukasta kohti ovat yli 40 prosenttia. Vastaava tilanne on Kyproksessa, Unkarissa, Latviassa, Maltassa ja Slovakiassa. Ranskassa ja Portugalissa on suurimmat kokonaiskustannukset oppilasta/opiskelijaa kohti toisen asteen koulutuksen alalla (30 %). Kyproksessa on vastaava tilanne. Perusasteen koulutuksen kokonaiskustannukset oppilasta/opiskelijaa kohti suhteessa BKT:hen asukasta kohti ovat yli 20 prosenttia Tanskassa, Kreikassa, Italiassa, Itävallassa, Portugalissa, Ruotsissa, Latviassa ja Puolassa.

>PIC FILE= "C_2004104FI.001901.TIF">

Lähde:

Eurostat, UOE

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

(1) Tutkintoja koskevat tiedot, myös sukupuolittain eritellyt tiedot, eivät ole tällä hetkellä vertailukelpoisia, mikä johtuu tutkintojen määrän laskentatavasta joissakin maissa.

(2) Käytetty indikaattori valittiin neuvoston vahvistaman tavoitetason mukaisesti, jossa viitataan 22-vuotiaisiin. Eurostat katsoo kuitenkin, että kyseisellä indikaattorilla on vain rajallista arvoa, koska se perustuu työvoimatutkimuksen osana otettuun suhteellisen pieneen otokseen. Tavoitetason seurannassa indikaattoria käytetään yhdessä koulutustasoa koskevan rakenneindikaattorin kanssa, joka perustuu vähintään toisen asteen tutkinnon suorittaneiden 20-24-vuotiaiden prosenttiosuuteen.

(3) Alankomaiden tulokset on julkaistu vain osittain OECD:n PISA-raportissa, koska maa ei täyttänyt vaatimusta vastausprosentista, joka oli 80 %.

(4) Komissio on parhaillaan laatimassa aikuiskoulutustutkimusta. Lopullinen ehdotus tutkimukseksi tehdään vuoden 2004 loppuun mennessä ja se tulee perustumaan tutkimusmetodiikkaa parhaillaan kehittävän työryhmän suosituksiin. Aikuiskoulutustutkimuksen odotetaan antavan paremman kokonaiskuvan elinikäiseen oppimiseen osallistumisesta.

(5) Irlannin ja Suomen tapauksessa huomioon on otettava BKT:n nopea kasvu. Esimerkiksi Irlannissa koulutukseen käytetyt kokonaismenot kaksinkertaistuivat vuosien 1993 ja 2000 välisenä aikana ja BKT kasvoi 140 % (molemmat nimellisarvoja). Tämä vuoksi suhde pieneni, vaikka absoluuttiset menot kasvoivatkin nopeasti.

Top