52003IE1180

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Teollisuuden muutokset: nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät"

(2004/C 10/21)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 22. ja 23. tammikuuta 2003 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa lausunnon aiheesta "Teollisuuden muutokset: nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät".

Lausunnon valmistelusta vastannut neuvoa-antava valiokunta "teollisuuden muutokset" antoi lausuntonsa 1. syyskuuta 2003. Esittelijä oli Joost van Iersel ja apulaisesittelijä Rafael Varea Nieto.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24. ja 25. syyskuuta 2003 pitämässään 402. täysistunnossa (syyskuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 53 ääntä puolesta ja 1 vastaan.

1. Johdanto ja tavoitteet

1.1. EHTY-sopimuksen voimassaolon lähestyessä loppuaan jäsenvaltiot kehottivat Euroopan komissiota esittämään ajatuksiaan jäsennellyn vuoropuhelun tulevaisuudesta(1). ETSK:n yhteyteen ehdotettiin perustettavaksi elin(2), jonka vastuualueeseen kuuluisivat hiili- ja terästeollisuuden lisäksi myös kaikki teollisuuden muutosten hallintaan liittyvät näkökohdat erityisesti unionin laajentumista silmällä pitäen(3).

Neuvoa-antava valiokunta "teollisuuden muutokset" perustettiin ETSK:n täysistunnon päätöksellä 24. lokakuuta 2002. Päätöksessä todetaan, että neuvoa-antava valiokunta "teollisuuden muutokset" rikastuttaa ETSK:ta ja antaa komitealle lisäarvoa. Valiokunta koostuu 24:stä ETSK:n jäsenestä ja 30:stä valiokuntaan nimetystä ulkopuolisesta edustajasta, jotka on aluksi valittu entisen EHTY:n neuvoa-antavan komitean jäsenten keskuudesta. Vastaisuudessa jäseniä voidaan valita myös muilta aloilta.

1.2. Neuvoa-antavan valiokunnan "teollisuuden muutokset" perustaminen avaa uusia näköaloja. Teollisuuden muutoksiin liittyviä kysymyksiä voidaan tarkastella monipuolisesti sekä taloudellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta että ottamalla huomioon ympäristönsuojelu ja kestävä kehitys. Tarkastelussa keskitytään erityisesti tulevien jäsenvaltioiden ongelmiin.

1.3. Aiemmin toiminut EHTY:n neuvoa-antava komitea teki runsaasti hyödyllistä työtä vastuualueeseensa kuuluneiden alojen hyväksi. Se ilmentää Euroopan yhdentymisen historiassa todellista työmarkkinaosapuolten ja julkisen vallan sovittelumekanismia sekä alan kehittämisestä kannettua yhteistä vastuuta eli ainutlaatuista tapaa huolehtia teollisuuspolitiikasta. Pitkäjännitteisen kuulemismenettelyn tärkeimpiä tuloksia ovat

- yhteisön tekemät markkinatutkimukset ja rakenneuudistusprosessiin johtaneina vuosina vallinneiden markkinaolosuhteiden analyysit

- välttämättömistä teollisuuden rakenneuudistuksista erityisesti kärsiville alueille suunnatut ohjelmat

- yhteisön T& K-ohjelmat (osa rahoituksesta on nykyisin peräisin yrityksille ja työntekijöiden asumisoloihin myönnettyjen lainojen takaisinmaksusta)

- yhteisön täydennyskoulutusohjelmat

- hiili- ja terästeollisuuden rakenneuudistukseen suunnatut (tuki)ohjelmat

- lukuisat eri aiheista laaditut lausunnot, joissa käsitellään varsinkin kauppapolitiikkaa ja julkisen vallan tapaa myöntää kyseisille teollisuudenaloille valtiontukea

- muut toimet (työolojen yhtenäistämistä käsittelevät pariteettikomiteat, joiden pohjalta hiilialalle on sittemmin perustettu työmarkkinavuoropuhelusta vastaava komitea; samantapainen komitea perustettaneen vastaisuudessa myös teräsalalle)

- sosiaaliohjelmat (työttömyyskorvaukset ja varhaiseläkkeet).

Edellä lueteltujen toimien yhteisvaikutuksen ansiosta terästeollisuus on erittäin kilpailukykyinen ja eurooppalaista kaivostekniikkaa ja -osaamista hyödynnetään vientitarkoituksiin.

1.4. Tilanteesta eniten kärsivillä alueilla on katsottu niin ikään tarpeelliseksi tukea rakenneuudistusta ja aluekehitystä liitännäistoimenpitein. Rakenneuudistusta on tuettu rakennerahastovaroin suuntaamalla rakenneuudistuksesta kärsiville alueille erityisohjelmia: Rechar I (1990-1993), Rechar II (1994-1999), Resider I (1988-1993) ja Resider II (1994-1999). Ohjelmien avulla on toteutettu sosiaalisia toimenpiteitä, ja niissä on keskitytty erityisesti parantamaan sellaisia paikkakuntien ja alueiden perusrakenteita, joilla helpotetaan uusien elinkeinojen käynnistämistä ja puhdistetaan hiili- ja terästeollisuuden saastuttamia alueita.

1.5. EHTY-sopimuksen voimassaolon päätyttyä kumottiin EHTY:n neuvoa-antavan komitean erityinen kuulemismenettely, ja sen tilalle perustettiin neuvoa-antava valiokunta "teollisuuden muutokset". Menneisyydestä saadut kokemukset ovat edelleen arvokkaita, mutta olosuhteet, joissa teollisuuden muutokset tapahtuvat, ovat muuttuneet. Kuulemisvälineitä on hienosäädettävä Lissabonin strategian valossa, jotta kestävä kehitys sekä sosiaalinen ja alueellinen koheesio yhdistettäisiin kilpailukykyyn. Yleisten teollisuuspoliittisten tavoitteiden lisäksi nämä näkökohdat edellyttävät myös alakohtaista tarkastelua.

1.6. Nyt käsillä olevan lausunnon tavoitteena on valottaa neuvoa-antavan valiokunnan "teollisuuden muutokset" roolia, kun edistetään välitöntä vuoropuhelua kaikkien, teollisuuden muutosten kanssa tekemisissä olevien sidosryhmien kanssa ja kun hyödynnetään hiili- ja terästeollisuudesta sekä muilta aloilta saatuja kokemuksia. Lausunto on lajissaan ensimmäinen.

1.7. ETSK katsoo, että neuvoa-antavan valiokunnan "teollisuuden muutokset" olisi tulevassa työskentelyssään syytä pyrkiä

- tarkastelemaan teollisuuden muutoksia ja niiden syitä taloudellisesta, sosiaalisesta, alueellisesta ja ympäristönäkökulmasta ja arvioimaan teollisuuden muutosten vaikutusta tuotannonaloihin, yrityksiin, työvoimaan, alueisiin ja ympäristöön

- etsimään myönteisiä yhteisiä toimintatapoja, joilla teollisuuden muutoksia voidaan ennakoida ja hallita, ja luotaamaan tapoja, joilla EU ja jäsenvaltiot voivat parantaa yritysten kilpailukykyä ja kannattavuutta työmarkkinavuoropuhelun ja kaikkien asianosaisten tahojen yhteistyön avulla

- etsimään yhteisiä lähestymistapoja edistettäessä kestävää kehitystä ja parannettaessa sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta Lissabonin strategian vauhdittamiseksi; edistämään sellaisia puitteita ja olosuhteita, joissa teollisuuden muutokset vastaavat sekä yritysten kilpailukyvyn asettamia tarpeita että taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta

- edistämään tärkeimpiin teollisuuden muutoksiin liittyvien yhteisön toimien koordinointia ja yhtenäisyyttä laajentumista silmällä pitäen seuraavilla aloilla: tutkimus, talous, kilpailu, sosiaalikysymykset, aluepolitiikka, ympäristö, liikenne jne.

2. Teollisuuden muutokset ja niitä säätelevät voimat

2.1. Käsite

2.1.1. Euroopan teollisuuden muutoksia on usein käsitelty rakenneuudistuksen näkökulmasta. Käsite on kuitenkin huomattavasti dynaamisempi. Siihen sisältyy yhtäältä yritysmaailman jatkuva kehittyminen (yritysten perustaminen, kehittäminen, monipuolistaminen, muuttuminen) ja toisaalta se tosiseikka, että yritysmaailma liittyy läheisesti siihen eurooppalaiseen poliittiseen ja sosiaaliseen ympäristöön, jossa yritykset kehittyvät ja joka puolestaan vaikuttaa myös teollisuuden muutosprosesseihin.

Teollisuuden muutokset toteutetaan etupäässä kahdella tapaa: asteittaisin mukautuksin ja perinpohjaisin muutoksin. Muutokset voidaan jaotella myös toisella tavoin: olosuhteiden sanelemat muutokset ja ennakoivat muutokset, kun muutostarve ei ole välttämätön eikä ilmeinen, mutta muutokseen pyritään päättäväisesti(4).

Nyt on syytä pohtia muutoskäsitettä proaktiivisesti sekä pyrkiä aiempaa paremmin ennakoimaan ja hallitsemaan teollisuuden muutosten taloudellisia, sosiaalisia, organisatorisia, ympäristö- ym. vaikutuksia.

2.1.2. Rakenneuudistukset ovat olleet teollisuuden aikakaudella jatkuva ilmiö. Ne ovat olleet erityisen rajuja 70-luvulta lähtien esimerkiksi teräsalalla, kaivosteollisuudessa, tekstiili- ja laivanrakennusalalla. Viime aikoihin asti rakenneuudistusten taloudellisiin ja sosiaalisiin seurauksiin on kiinnitetty erityistä huomiota.

2.1.3. Yritykset joutuvat nykyisin toteuttamaan nopeita muutoksia, kun markkinat vapautuvat sääntelystä ja uusia markkinoita vallataan. Markkinoille ovat ominaisia pitkälle kehittyneet viestintä- ja kulkuvälineet, huipputekniikka ja sen sovellukset. Yritykset kamppailevat myös kiristyvän ja uudenlaisen kilpailun vallitessa ja joutuvat kohtaamaan vaativia osakkeenomistajia ja kilvoittelemaan alinomaa markkina-asemista. Niinpä yritysten on nykyisin mukautettava toimintaansa entistä ripeämmin muutoinkin kuin kehittymällä ajan myötä tai kehittämällä henkilöstörakennettaan sekä rahoitus- ja teknologiaperustaansa. Rakennemuutokset ovat käyneet yhä perinpohjaisemmiksi, monimutkaisemmiksi ja laaja-alaisemmiksi sekä ajallisesti että maantieteellisesti mm. alihankinnan vuoksi. Rakennemuutokset koskettavat kaikkia teollisuudenaloja ja palvelualoja sekä useita palkansaajaryhmiä ja alueita.

2.1.4. Äskettäin käyttöön otettu termi "teollisuuden muutokset" heijastaa edellä kuvattua yritysten mukauttamisessa tapahtunutta muutosta(5). Se kattaa kaikki yrityksiin, niiden organisaatioon, työpaikkoihin, suorituskykyyn ja sijaintipaikkaan vaikuttavat muutokset. Niiden seuraukset ulottuvat myös liiketoimintaympäristöön.

2.2. Teollisuuden muutosten viitekehys

Teollisuuden muutoksia säätelevät useat tekijät, joista seuraavassa kartoitetaan tärkeimmät.

2.2.1. Globalisoituminen

2.2.1.1. Meneillään olevasta talouden taantumasta huolimatta teollisuus muuttuu kaikkialla maailmassa, ja markkinat kansainvälistyvät entisestään (WTO:n myötä). Kansainvälinen kauppa ja teollisuuden muutokset ovat selvästi yhteydessä toisiinsa.

2.2.1.2. Kehitys kulkee samansuuntaisesti maailman kaikilla tärkeimmillä alueilla, mutta niiden talous- ja yhteiskuntaelämän rakenteet mukautuvat prosessiin eri tavoin. Euroopan teollisuustuotanto joutuu kilpailemaan maailmanlaajuisesti tuottavuuden saralla. Sen haasteita ovat muun muassa Yhdysvaltojen (toisinaan epäreilu) taloudellinen ja teknologinen kilpailu(6) sekä Aasian ja jopa Etelä-Amerikan nopea kehittyminen etenkin huipputeknologian alalla. Euroopan toimialojen on myös selviydyttävä epäreiluista kilpailukäytänteistä, jotka eivät aina ole WTO:n sääntöjen mukaiset.

2.2.1.3. Samanaikaisesti investointeja ja yritystoimintaa siirtyy maihin, joissa on alhainen kustannustaso (mm. työvoima- ja energiakustannukset), joista on suora pääsy markkinoille ja joissa koulutus ja tekninen osaaminen ovat korkeatasoisia. Niiden ympäristö-, vero- ym. lainsäädäntö ei useinkaan ole yhtä ankaraa kuin Euroopassa. Yritysten siirtyminen EU:n ulkopuolelle vaikuttaa paikoin kielteisesti yhteisön työllisyystilanteeseen, ja sillä saattaa olla tietyille unionin alueille vakavia seurauksia.

Edellä kuvattuun suuntaukseen liittyy yleisesti kaikkein kehittyneintä tekniikkaa käyttävien prosessien käyttöönotto maissa, joissa työvoimakustannukset ovat korkeat, mikä saattaa hyödyttää uusien alojen kehittämistä ja parantaa yritysten henkilökunnan ammattitaitoa.

2.2.1.4. Tiedon ja tekniikan innovaatioiden ansiosta sekä pääomamarkkinoiden vapautumisen vuoksi eivät maailmanlaajuiset investoinnit enää koske pelkästään suuria tai monikansallisia yhtiöitä. Monet keskikokoiset ja jopa pienet yritykset, etenkin runsaasti teknologista lisäarvoa tuottavat yritykset, ovat yhä vähemmän riippuvaisia tietystä sijaintipaikkakunnasta tai maasta. Alihankinnat ja verkottuminen monipuolistavat investointeja entisestään maailmanlaajuisesti sekä edistävät kansainvälistä vuorovaikutusta ja yritysten kietoutumista yhteen.

2.2.2. Yhtenäismarkkinalainsäädäntö ja sen täytäntöönpano

2.2.2.1. Yhtenäismarkkinoiden toteutuminen on keskeisellä sijalla rakennettaessa Euroopan unionia, ja maailmanlaajuistumisprosessiin kiinteästi liittyvänä osatekijänä se johtaa unionin talouksien ja yritysten tiiviiseen yhdentymiseen.

Taloudellinen yhdentyminen merkitsee kauppavaihdon lisäksi fuusioiden ja yritysostojen kehittymistä, osittain yhteisön laajuisesti(7). Pitkän aikavälin suuntaus osoittaa ilmiön olevan selvästi voimistumassa.

2.2.2.2. Talouskasvu oli kiihkeää 1990-luvun lopussa. Talouskasvu ja Emu vahvistivat yhdessä Euroopan liiketoimintaa. Mutta Euroopan talous- ja yhteiskuntakehityksessä sekä tietopohjan kehittämisessä oli vielä puutteita. Niinpä Eurooppa-neuvosto asetti maaliskuussa 2000 Lissabonissa uuden strategisen päämäärän, jotta Euroopan unionista tulisi vuoteen 2010 mennessä "maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta". Kunnianhimoisen päämäärän saavuttamiseksi neuvosto laati kokonaisvaltaisen strategian, jonka avulla ennakoidaan ja hallitaan unionin talouksiin vaikuttavia muutoksia. Tavoitteena on luoda maailman kilpailukykyisin talous ja sijoittaa se mahdollisimman vakaisiin talouselämän puitteisiin.

2.2.2.3. Euroopan kasvuvauhti on hidastunut, taloudellinen epävarmuus on lisääntynyt, yritykset ja kuluttajat eivät luota talouteen, investoinnit ovat hidastuneet ja työpaikkoja on menetetty monilla elinkeinoelämän sektoreilla. Tämä johtuu osittain tieto- ja viestintätekniikan sekä televiestinnän alalla vallitsevasta kriisistä ja kansainvälisten osakemarkkinoiden romahtamisesta.

2.2.2.4. Euroopan komissio ja Eurooppa-neuvosto ovat päättäneet jatkaa ponnistelujaan luodakseen kaikille teollisuuden muutoksille suotuisan ilmapiirin. Lissabonin strategiassa asetettuja tavoitteita on työstetty Göteborgissa ja Barcelonassa pidetyissä huippukokouksissa. Vuoden 2003 keväällä pidetyssä huippukokouksessa päädyttiin keskittymään neljään teollisuuden muutoksiin läheisesti liittyvään painopistealaan:

- innovointi ja yrittäjyys

- työllisyystyöryhmän perustaminen

- sisämarkkinoiden lujittaminen: vahvistettiin kilpailukykyneuvoston perustaminen

- kasvua ja työllisyyttä tukeva ympäristönsuojelu.

2.2.2.5. Laajoissa päätelmissään neuvosto korosti jälleen, että EU:n on toteutettava visionsa tietopohjaisesta yhteiskunnasta. Päätelmissä todetaan niin ikään, että "kilpailukyky on nostettava jälleen keskeiseen asemaan". Neuvosto pyrkii muun muassa panemaan pikaisesti täytäntöön lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista koskevan toimintasuunnitelman sekä arvioimaan kattavasti EU:n tärkeimpien talous- ja sosiaalialaan liittyvien säädösehdotusten vaikutuksia (muun muassa kuulemalla järjestelmällisesti työmarkkinaosapuolia).

2.2.2.6. Eurooppa-neuvosto mainitsee päätelmissään myös sähkö- ja kaasualan direktiivit, liikenteen, rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman, T& K-toimet ja puolustushankintasopimukset, Euroopan avaruuspolitiikan, tietoyhteiskunnan ja bioteknologian. Erityistä huomiota kehotetaan kiinnittämään yleishyödyllisiin palveluihin, niiden laatuun ja saatavuuteen sekä ottamaan huomioon EU:n valtiontuki- ja kilpailusäännöt(8).

2.2.2.7. Maaliskuussa 2003 pidetyn huippukokouksen päätelmien mukaisesti Euroopan komissio julkaisi 7. toukokuuta 2003 kymmenkohtaisen ohjelman sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi, Ohjelmassa korostetaan muun muassa lainsäädännön täytäntöönpanoa. ETSK pahoittelee sitä, että Eurooppa-neuvoston harjoittaessa yhä EU-keskeisempää politiikkaa toimintalinjojen käytännön toteuttamiseen ei viime aikoihin asti ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Täytäntöönpano on teollisuuden muutosten kannalta tärkeää, etenkin eurooppalaisen oikeusjärjestyksen näkökulmasta tarkasteltuna.

2.2.2.8. Edellä mainitussa kymmenkohtaisessa ohjelmassa komissio vaatii asianosaisia oikeutetusti toimimaan jälleen yhteisymmärryksessä ja päättäväisesti, koska näyttää siltä, että sisämarkkinapotentiaalia menee paljon hukkaan, koska rikkomusten määrä kasvaa. Tavoitteena on vähentää sisäisten rikkomistapausten määrää vuoteen 2006 mennessä vähintään 50 %:lla(9).

2.2.2.9. Komission jäsen Erkki Liikanen viittasi myös alakohtaiseen lähestymistapaan todetessaan 29. tammikuuta 2003 seuraavaa: "Vaikka horisontaalinen ulottuvuus on edelleen ensiarvoisen tärkeää, on seurattava huolellisesti vaikutuksia etenkin sellaisiin teollisuuden aloihin, joilla on edessään erityishaasteita, ja mukautettava toimia mahdollisuuksien mukaan vastaamaan erityistilanteita".

2.2.2.10. ETSK kannattaa komission tiedonannossa "Teollisuuspolitiikka laajentuneessa unionissa" esitettyjä suuntaviivoja, mutta on myös sitä mieltä, että lisäksi on syytä korostaa alakohtaisten politiikkojen tarvetta. Ne saattaisivat olla erityisen hyödyllisiä uudistettaessa ehdokasmaiden talouksia. On näet pidettävä mielessä, että kyseisissä maissa ei nykyisin käydä asiaa koskevaa vuoropuhelua.

2.2.2.11. Teollisuuden valtiontukia on supistettu, joskin niitä täytyy supistaa vielä lisää. Valtiontukien vähentäminen edistää kyseisillä aloilla Euroopan tasoista, tasavertaisiin mahdollisuuksiin perustuvaa toimintaa.

2.2.2.12. Makrotalous-, raha- ja veropolitiikka vaikuttavat välittömästi Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden liiketoimintailmapiiriin. Euron onnistunut käyttöönotto ei vielä ole yhdenmukaistanut riittävästi jäsenvaltioiden talouspolitiikkoja. Verotusjärjestelmissä on vielä olennaisia eroja. Tällaiset jäsenvaltioiden väliset makrotaloudelliset erot saattavat vaikuttaa jossain määrin kielteisesti myös Euroopassa tapahtuviin teollisuuden muutoksiin.

2.2.2.13. Yhtenäismarkkinoiden kehitys kärsii myös siitä, että tietyillä elintärkeillä aloilla kehitys on ollut hidasta tai sitä ei ole tapahtunut lainkaan. Esimerkkeinä mainittakoon eurooppalaisten pääomamarkkinoiden heikko toimivuus, kilpailukäytännön puutteet, yritysostoja koskevan direktiivin puuttuminen, eurooppalaisesta patentista käydyt hyvin pitkäksi venyneet neuvottelut, joissa lopulta onnistuttiin vain osittain, sekä joissakin tapauksessa unionin lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon puuttuminen.

2.2.2.14. Jotta teollisuuden muutoksille luotaisiin sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja kilpailukykyyn perustuvat entistä paremmat olosuhteet, ETSK toistaa kehotuksensa luoda tehokkaita politiikkoja seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi:

- henkilöresurssien kehittäminen

- yhä useampien ja parempien työpaikkojen luominen sekä osallisuuden edistäminen työmarkkinoilla

- erityishuomion kiinnittäminen aktiiviväestön ikääntymiseen sekä toimenpiteisiin, joilla edistetään naisten pääsyä työmarkkinoille.

Kunkin edellä mainitun tavoitteen saavuttaminen edellyttää elinikäistä oppimista kaikilla tasoilla sekä koulutuksen tehostamista. On myös erittäin toivottavaa, että kullakin kyseisistä aloista sovellettavat parhaat käytännöt analysoidaan.

2.2.2.15. Innovaatiopolitiikka on Lissabonin strategian keskeinen osa-alue. Maat kuitenkin myöntävät siihen rahoitusta eri tavoin. Useissa jäsenvaltioissa yliopistojen tai osaamiskeskusten ja liike-elämän yhteistyö ei suinkaan toteudu parhaalla mahdollisella tavalla, kuten maaliskuussa 2003 pidetyn huippukokouksen päätelmissä todetaan. Tällä alalla Eurooppa on esimerkiksi Yhdysvaltoihin verrattuna epäsuotuisassa asemassa, minkä johdosta EU:n ja Yhdysvaltojen välinen alakohtaisesti eritelty kauppatase on Yhdysvalloille edullinen.

2.2.2.16. ETSK kannattaa kestävän kehityksen periaatetta. Komitea on laatinut aiheesta useita lausuntoja, jotka tulisi ottaa huomioon teollisuuden muutosprosessin yhteydessä.

3. Teollisuuden ja työmarkkinoiden muutokset

3.1. Viime vuosina EU:ssa on julkaistu useita laajaan tietoisuuteen levinneitä selvityksiä liike-elämässä ja liiketoimintaympäristössä tapahtuneista perusluonteisista muutoksista(10).

Myös Euroopan parlamentti, Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö ja UNICE ovat antaneet päätöslauselmia teollisuuden muutoksista(11).

3.2. Muutos on aina ollut suhdannejaksolle ominainen piirre. Se on viime vuosikymmenien aikana vaikuttanut merkittävästi yhteiskunta- ja talouselämään. Palvelualalla työskentelevän aktiiviväestön osuus on muutosten aikakaudella lisääntynyt huomattavasti, mikä johtuu osittain alihankinnasta ja osittain myös sellaisten dynaamisten sektoreiden kuten viihde- ja viestintäalan kehittymisestä.

3.3. Tekniikan kehittyminen lyhentää tuotteiden ja palveluiden elinkaarta. Markkinat ovat enimmäkseen avoimet. Tämä edellyttää mukautumista. Monet yritykset - jopa sellaiset yritykset, jotka ovat kärsineet kriisistä tai joutuneet toteuttamaan rakenneuudistuksia - muuttavat toimintaansa osittain tai kokonaan. Joustavuus (eli sopeutumiskyky ja uudet taidot) sekä työpaikkojen vakaus on saatava pysymään sopivasti tasapainossa käymällä työmarkkinavuoropuhelua. Konkreettisten tapausten tarkastelu osoittaa, että rakenneuudistustarpeeseen on monia syitä: kapasiteetin mukauttaminen, taloudellinen siirtymäkausi, kilpailukyky, tuottavuuden vaatima mukauttaminen, markkina-aseman uudelleenmäärittely, rationalisointi, organisatoriset muutokset ja konkurssit(12). Monissa tutkituista tapauksista yritys alkoi muutoksen jälkeen tuottaa täysin uusia tuotteita tai palveluita, siirsi työntekijöitä uusiin tehtäviin tai jopa lisäsi työntekijöidensä määrää. Tällaiset yrityksissä toteutettavat muutosprosessit liittyvät yleensä alalle ominaiseen kehitykseen. Työnantajat ja työntekijät ovat ennen rakenneuudistuksen toteuttamista käyneet tuloksellista työmarkkinavuoropuhelua, mikä näkyy toteuttamistavoissa.

3.4. Muutosprosessit jatkuvat meneillään olevasta talouden taantumasta huolimatta. Nykytilanne itse asiassa kannustaa kilpailua yritysten pyrkiessä varmistamaan markkina-asemansa turvatakseen toimintansa jatkumisen. Vaikka nykyisin kiinnitetään ehkä enemmän huomiota kustannuksiin, yritykset uudistavat edelleen sisäistä organisaatiotaan ja vahvistavat asemiaan tulevaisuutta silmällä pitäen unohtamatta yrityssulautumien ja -kauppojen seurauksena tapahtuvaa teollisuuden keskittymistä.

Voimakas rakenneuudistus on vähentänyt romahdusmaisesti työpaikkojen määrää. Vuoden 2001 yhdeksänä ensimmäisenä kuukautena euroalueella menetettiin 230000 työpaikkaa ja koko EU:ssa 350000. Työpaikkojen menetyksestä kärsivät sekä yksittäiset palkansaajat että kokonaiset seutukunnat ja alueet. Tilanteeseen on puututtava oheistoimenpitein ja laatimalla suunnitelmia vaihtoehtoisten työpaikkojen luomiseksi, kuten joissakin jäsenvaltioissa on jo tehty.

ETSK kiinnittää tässä yhteydessä huomiota tieto- ja viestintätekniikan paradoksiin. Viime vuosina havaittu talouskasvun pysähtyminen on supistanut jyrkästi investointeja ylikuumentuneeseen tieto- ja viestintätekniikan alaan. Siitä huolimatta viestintäyhteyksien, tietotekniikan ja Internetin tuotanto- ja palvelusektoreilla on toteutettu radikaaleja muutoksia, joiden ansiosta perinteiset alat näyttävät kokonaan uusilta: niille on syntynyt runsaasti uusia yrityksiä, markkinoista kilpailevat kumppanit ovat solmineet uusia alliansseja ja koonneet uusia tuote- ja palvelupaketteja. Yksikään lohko ei ole jäänyt uudistusprosessin ulkopuolelle. Tieto- ja viestintätekniikan ala on siis uusi voimavara. Seuraavaksi lähiaikoina uudistetaan radikaalisti biotekniikkaa.

3.5. Rakenneuudistus on kuitenkin itsenäisenä ilmiönä jäsenvaltioiden todellisuutta. ETSK viittaa useisiin esimerkkeihin alueilla toteutettavasta rakenneuudistuksesta, jonka seurauksena työpaikat muuttavat luonnettaan, yritykset kehittyvät uudella tapaa ja uusia yrityksiä syntyy. Tällaisen rakenneuudistuksen taustalla on usein monimutkaisia prosesseja. Monilla Euroopan alueilla on erityispiirteitä, joihin ovat vaikuttaneet alueen aiempi elinkeinoelämä, maantieteellinen sijainti ja omat perinteet. Toisinaan teollisuusrakenteiden mukauttamiseen ei ole varauduttu asianmukaisesti. Mutta samalla on nähtävissä, että alueen sidosryhmät - työnantajat, ammattiliitot, alue- ja paikallisviranomaiset - ovat usein lähteneet liikkeelle ja toimivat nyt tiiviissä yhteistyössä valtakunnallisten viranomaisten ja Euroopan unionin kanssa (esimerkiksi Rechar-, Resider- ja Retext-ohjelmien puitteissa) luodakseen pohjan uusille tulevaisuuden näkymille. Teollisuuden muutoksia on pantu ja pannaan edelleen täytäntöön rakenneuudistuksen ja nykyaikaistamisen avulla, toisinaan hämmästyttävän myönteisin tuloksin.

Esimerkkeinä alueista, joille on luotu monia uusia yrityksiä ja joilla on muutettu entisten yritysten toimintatapoja, mainittakoon Saksan Ruhr ja Yhdistyneiden kuningaskuntien Birmingham, jossa raskasta teollisuutta on muutettu palvelualan yrityksiksi, Suomen Oulu vahvoine televiestintäsektoreineen ja Espanjan Barcelona, joka on kokenut suuria muutoksia vuonna 1992 pidettyjen olympialaisten vuoksi.

3.6. Vaikka rakenneuudistus on eräillä esimerkkialueilla todistetusti onnistunut, se on toisilla alueilla vielä kesken. Näin esimerkiksi Espanjan Asturiasissa, jonka teräs- ja kaivosteollisuutta mukautettiin rajusti 1990-luvulla. Teräsalan työntekijöiden määrä laski 23000:sta nykyiseen 8000:een, eli kaiken kaikkiaan 15000 hengellä. Alueen kaivosteollisuudesta katosi yli 17000 työpaikkaa. Espanjan keskushallitus ja Asturiasin aluehallitus ovat ponnistelleet asian hyväksi, ja Euroopan komissio on kanavoinut alueelle tukea (EHTY:n perustamissopimuksen nojalla sekä Rechar- ja Resider-ohjelmien kautta). Ongelmaan ei kuitenkaan vielä ole löytynyt ratkaisua, ja vaikka talouselämä on jonkin verran piristynyt, edes puolia kyseisiltä teollisuudenaloilta tai niihin liittyviltä aloilta menetetyistä työpaikoista ei ole onnistuttu korvaamaan uusilla. Tämä osoittaa selvästi, että taloudellisia tukitoimia tarvitaan jatkuvasti menetysten korvaamiseksi ja alueen talouselämän kehittämiseksi täyteen mittaansa.

Muita ajankohtaisia tapauksia ovat Belgiassa sijaitseva Liègen alue ja Bremenin alue Saksassa. Siellä Arbedin, Aceralian ja Usinorin sulautumana syntynyt Arcelor on päättänyt - lattatankojen tuotannon rakenteellisen ylikapasiteetin takia ja yhteisvaikutusten parantamiseksi - sulkea asteittain Liègen tuotantolaitoksensa ja vähentää tuotantoa Bremenissä. Koska toimenpide merkitsee työpaikkojen menetystä, Arcelor on luvannut, ettei se jätä ketään yksin työttömyysongelman kanssa ja että se kunnostaa kyseiset laitokset ja pyrkii yhdessä kaikkien osapuolten kanssa käynnistämään uudelleen paikallisen talousrakenteen teollisen kehityksen. Vuosia sitten käynnistettyjen Rechar- ja Resider-ohjelmien kaltaisten tukitoimien tulisi auttaa alueita välttymään vastoinkäymisiltä. Kyseisten alueiden kestävälle kehitykselle on myös luotava yhdessä otolliset olosuhteet.

3.7. Nykykehityksessä on tärkeää huomata, että yksittäisten yritysten luonne on muuttumassa, ja nykyisin on aiempaa vaikeampaa edes erottaa yhtä teollisuudenalaa toisesta. Tilanne on muuttunut ratkaisevasti, sillä entinen alojen välinen selkeä ero on tehnyt tilaa uusille pelisäännöille, joille on ominaista yritysten keskinäinen riippuvuus, vuorovaikutus, verkottuminen ja alihankinta. Koska useimmat yritykset tekevät oman valintansa tulevaisuuden visionsa ja markkina-asemansa pohjalta, tilanne pyrkii vaihtelemaan yksittäisestä tapauksesta tai yrityksestä toiseen. Joustavuus, työntekijöiden osallistuminen, jatkuva kehittäminen ja vakaus on siis yhdistettävä asianmukaisesti toisiinsa.

3.8. Tämä suppea hahmotelma uudistumisesta, kansainvälistymisestä ja yritystoiminnan suuntaamisesta uudelleen tuotanto- ja palvelualoille osoittaa, että kehitys vaikuttaa kaikkeen taloudelliseen toimintaan, sillä sen vaikutukset tuntuvat kaikilla yritystasoilla. Tästä syystä useimpien maiden työmarkkinaosapuolet painottavat uudenlaista koulutusta ja taitojen kehittämistä. Nykyiselle tuotanto- ja palvelujärjestelmälle on ominaista ammattitaitoisen työvoiman liikkuvuus. Perinteiset työyhteisöt [esimerkiksi Choletais'n kenkäteollisuus Ranskassa(13)] ovat säilyneet nykyaikaisempien rinnalla, ja monet yritykset ovat luonnollisesti vasta siirtymässä "perinteisistä" uudenlaisiksi yrityksiksi. Mutta sellaisten perinteisten alojen kuin vähittäiskauppa ja jakelu havaitaan toisinaan kokeneen täydellisen, tervehdyttävän rakenneuudistuksen. Koulutus ja vuoropuhelu ovat joka tapauksessa siirtymäprosessin olennaisia perustekijöitä. Ammatillisen koulutuksen uudelleenorganisointi ja mahdollisuudet, joita nykyisille työntekijöille tarjotaan ja on tarjottava, jotta voidaan varmistaa mahdollisimman turvallinen tulevaisuus, ovat erittäin tärkeitä muutokseen liittyviä oheistoimia, joista edellä on lueteltu muutamia.

3.9. Henkilöresurssien kehittäminen on tietysti keskeisen tärkeää. Kuten Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, yritysten muutosprosessin, uusien työpaikkojen luomisen ja Euroopan kilpailukyvyn lähtökohtana on tutkimus, innovointi, työntekijöiden luovuus ja mukautumiskyky. Henkilöresurssien strategisen merkityksen ymmärtäminen merkitsee seuraavaa:

- investoimista täydennyskoulutukseen ja työntekijöiden ammattitaitoon heidän koko työikänsä ajan

- yritysten mukautumiskyvyn parantamista

- työntekijöiden osallistumista muutoksen hallintaan ja uudenlaisen turvallisuuden luomista

- vähän koulutettujen työntekijöiden työllistymisen tukemista

- yritysten työmarkkinavuoropuhelumekanismien kehittämistä(14).

Nykyään myös itse työntekijä saa aikaan muutoksia yritysten johtamisessa ja tätä kautta teollisuudessa. Vanhat hierarkkiset rakenteet on usein korvattu organisaatiokaavioilla, joissa otetaan täysin huomioon nykypäivän työntekijöiden vankka ammattitaito.

3.10. Viime aikoina on korostettu entistä enemmän "yrityksen hallintokulttuuria". Kyseessä on joukko yrityksen sisäisiä sääntöjä, normistoja ja käyttäytymismalleja, joissa pyritään ottamaan huomioon kaikkien asianosaisten intressit. Varsinkin useita työntekijöitä työllistävillä yrityksillä on myös yhteiskunnallista vastuuta, joka sijoittuu luonnollisesti kansainvälisen kilpailukyvyn muodostamiin puitteisiin. Yrityksen hallintokulttuuri kanavoi ongelmia, jotka laajemmin liittyvät toivottuun tapaan suhtautua liiketoimintaan. Teollisuuden muutoksen näkökulmasta tarkasteltuna yrityksen hallintokulttuuri on yritysten edun mukaista. Se on tärkeää muun muassa kestävän kehityksen, avoimuuden ja tehokkaan valvonnan kannalta. Hallintokulttuurin avulla pyritään varmistamaan hyvät työelämän suhteet ja vastuu ympäröivästä yhteiskunnasta. Juuri tällä alalla on muokattava eurooppalaiselle yhteiskuntamallille ominaisia erityispiirteitä ja arvoja. Niinpä komission äskettäin tekemä ehdotus ottaa yritysten hallintokulttuuri EU:n asialistalle on niin ikään myönteinen askel, jonka avulla pyritään hyödyntämään resursseja entistä tehokkaammin ja harjoittamaan yhä laadukkaampaa tuotantoa.

4. Päätelmät ja suositukset

4.1. On tärkeää palauttaa luottamus taloudelliseen tilaan. ETSK yhtyy Euroopan komission ja Eurooppa-neuvoston kevätkokouksessaan 2003 määrittelemiin suuntaviivoihin ja tavoitteisiin sekä komission kymmenkohtaisessa ohjelmassa esittämiin tavoitteisiin, joilla pyritään elvyttämään taloutta, luomaan työpaikkoja ja ylipäätään toteuttamaan Lissabonin strategiaa. Euroopassa tarvitaan taloudellista ilmapiiriä, joka on otollinen kilpailukykyyn, kestävään kehitykseen sekä sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen perustuville "inhimillisille teollisuuden muutoksille".

4.2. ETSK suosittelee valiovertailua, vertaispainostusta ja hyvistä käytänteistä tiedottamista teollisuuden muutoksiin liittyviä seikkoja käsiteltäessä. Vertailumenetelmissä tulisi keskittyä teknologisiin muutoksiin, innovaatioon ja sosiaalisiin näkökohtiin. Komitea suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen, jonka tarkoituksena on julkaista jäsenvaltioiden välisiä konkreettisia vertailuanalyysejä.

4.3. ETSK kannattaa laaja-alaista teollisuuspolitiikkaa, jonka puitteissa teollisuuden muutoksia voidaan kuitenkin samalla käsitellä myös alakohtaisesti.

Alakohtaista lähestymistapaa on täydennettävä vahvistamalla kuulemismenettelyjä, työmarkkinaneuvotteluja sekä kaikkien toimijoiden osallistumista prosessiin etenkin ehdokasmaissa.

4.4. ETSK:n mielestä on hyvä tarkistaa säännöllisesti, noudatetaanko yhteisön sääntöjä ja päätöksiä, sillä poikkeukset johtaisivat "à la carte" -Euroopan syntyyn.

4.5. On hyvin tärkeää taata, että muutoksen kohteena olevan alan edustajat osallistuvat lainsäädäntäprosessin kaikkiin vaiheisiin (bottom-up), jotta eri politiikan alojen sääntöjä ja päätöksiä arvioidaan suhteessa teollisuuden muutoksiin. ETSK korostaa tarvetta valvoa, että kilpailustrategia ja teollisuuden muutoksia varten laadittu strategia pannaan täytäntöön tehokkaasti ja johdonmukaisesti. Neuvoa-antava valiokunta "teollisuuden muutokset" seuraa prosessia erityisen tarkkaavaisesti

ETSK painottaa, että on tärkeää välttää tilanne, jossa yritykset sijoittuvat muualle jäsenvaltioiden välisten lainsäädäntöerojen kasvaessa esimerkiksi ympäristö- ja verolainsäädännön aloilla.

4.6. Jokin aika sitten perustettiin kilpailukykyneuvosto. ETSK suhtautuu uuteen lähestymistapaan myönteisesti. On toivottavaa, että asiat ratkaistaan ja niitä koskevat säännöt laaditaan asioiden omassa kontekstissa ja että samalla pidetään huolta työpaikkojen laadusta.

ETSK painottaa, että jotta teollisuuden muutoksiin liittyvä politiikka olisi tehokasta, unionin kaikkien toimintalinjojen on oltava johdonmukaisia. Tämä koskee etenkin sosiaali-, teollisuus-, vero-, alue-, energia-, liikenne-, kilpailu-, koulutus- ja tutkimuspolitiikkaa.

4.7. On toivottavaa arvioida yhteisön lainsäädännön todellista vaikutusta. ETSK kannattaakin ehdotusta perustaa riippumaton neuvontaryhmä arvioimaan, miten EU:n säännöstö vaikuttaa liiketoimintaan, jotta EU-lainsäädäntöä voidaan aikanaan parantaa.

4.8. ETSK katsoo, että on oleellisen tärkeää edistää tutkimustyön ja innovaation avulla Euroopan johtoasemaa sekä kilpailukyvyn että hyvinvointipalveluiden osalta. Samalla vastataan osittain maailman muilla alueilla harjoitettavaan samantapaiseen politiikkaan. Esimerkkinä mainittakoon Yhdysvallat, jossa valtiovallan tekemien puolustusaloitteiden avulla edistetään tiettyjen teollisuudenalojen kehitystä(15).

4.9. ETSK katsoo olevan toivottavaa ryhtyä edistämään yliopistojen ja osaamiskeskusten sekä yritysten välistä yhteistyötä(16).

4.10. ETSK katsoo, että olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota siihen, miten tietyt yhteisön määräykset ja säännökset vaikuttavat mahdollisesti pk-yrityksiin.

4.11. Unionin on pidettävä edelleen voimassa johdonmukaiset, jäljellä olevaa valtiontukea koskevat säännöt. Samalla Euroopan unionin on edelleen pääasiallisesti WTO:n kautta vastustettava tullien väärinkäyttöä, josta esimerkki ovat Yhdysvaltain määräämät terästuotetullit. Tämä on tarpeen tasapuolisten toimintaedellytysten luomiseksi kansainvälisessä kaupassa.

4.12. Jotta teollisuuden muutosilmapiiri olisi tasapainoinen, ETSK kehottaa Euroopan komissiota valvomaan, että WTO:n säännöt pannaan täytäntöön sellaisilla aloilla, joilla asiassa on vielä puutteita(17).

4.13. ETSK:n mielestä on syytä kiinnittää huomiota siihen, että teollisuudessa tapahtuu monenlaisia muutoksia. Ero on selkein yhdestä teollisuudenalasta riippuvaisilla alueilla toteutettavan rakenneuudistuksen ja sellaisten teollisuuden muutosten välillä, joilla tuotantoteollisuus ja palveluala mukautetaan vallitsevaan tilanteeseen. Ensiksi mainitussa tapauksessa kyseisillä alueilla voidaan ryhtyä väliaikaisiin erityistoimenpiteisiin.

ETSK suosittaa, että yhdestä teollisuudenalasta riippuvaisia unionin tulevien ja nykyisten jäsenvaltioiden alueita nykyaikaistettaessa otetaan huomioon sellaisista alakohtaisista ohjelmista kuin Rechar, Resider ja Retext saadut myönteiset kokemukset ja että maissa kehitetään uusia tapoja käydä työmarkkinavuoropuhelua.

Sellaisilla alueilla, jotka kärsivät eniten yritysten paikkakunnanvaihdoksesta, saattaa olla tarpeen toteuttaa väliaikaisia erityistoimenpiteitä.

4.14. Alueilla, joilla tapahtuu teollisuuden muutoksia, hyödynnetään usein yritysten, viranomaisten, työmarkkinaosapuolten ja mahdollisesti muiden yhteiskunta- ja talouselämän tahojen välistä tiivistä yhteistyötä. ETSK kehottaa komissiota levittämään tietoa sellaisista alan kokemuksista, onnistuneista yhteistyöesimerkeistä ja havaituista rajoituksista, joiden tuntemuksesta saattaa olla apua siirtymävaiheessa oleville alueille, erityisesti unionin tulevissa jäsenvaltioissa.

4.15. ETSK korostaa henkilökunnan koulutusohjelmien merkitystä ja kehottaa komissiota ottamaan huomioon kaikki - myös yksityissektorilla toteutettujen - ammatillisen koulutuksen erityisohjelmien ja oppisopimuskoulutuksen suuntaukset ja niistä saadut tulokset. Olisi asianmukaista järjestää asiasta keskustelutilaisuuksia, joihin osallistuisivat eri alojen työmarkkinaosapuolet.

4.16. Vastauksena Gyllenhammarin työryhmän ehdotukseen Dublinissa toimivan Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön yhteyteen perustettiin vuonna 2001 Euroopan muutoksenseurantakeskus, jolla on arvokas tehtävä. Se tuottaa yhteistyössä talouselämän toimijoiden (mm. yritysten ja työmarkkinaosapuolten) sekä jäsenvaltioiden tutkimuslaitosten kanssa konkreettista tietoa tietyillä tuotannonaloilla ja koko teollisuudessa tapahtuvista yleisistä muutoksista sekä siitä, miten muutoksia voidaan ennakoida ja ryhtyä tarvittaviin oheistoimiin. ETSK:n tarkoituksena on kehittää edelleen neuvoa-antavan valiokunnan "teollisuuden muutokset" sekä Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön välistä yhteistyötä.

4.17. ETSK katsoo, että alakohtaisten seurantakeskusten perustaminen auttaisi ennakoimaan ja toteuttamaan teollisuuden muutoksia, löytämään järkeviä vaihtoehtoja ja minimoimaan muutosten kielteisiä vaikutuksia. Kuten ETSK on jo aikaisemmin todennut(18), teollisuuden muutoksia voitaisiin ennakoida ja hallita kannustamalla "EU:n alueella sijaitsevia yli 1000 työntekijän yrityksiä laatimaan oman 'muutoksenhallintaraporttinsa' vapaaehtoisesti. Raportista voitaisiin saada tietoa tulevista rakennemuutoksista ja - tavasta hallita muutosta."(19)

4.18. ETSK ehdottaa, että parhaiden käytäntöjen hyödyntämiseksi tehdään arviointi niistä yrityksistä, jotka ovat parhaiten selviytyneet rakenneuudistuksesta (Lissabonin strategian mukaisesti) tietämyksen, kestävän kehityksen ja työmarkkinaohjelmien avulla.

4.19. ETSK katsoo, että yrityksissä ja mahdollisesti paikallisten toimijoiden sekä viranomaisten kanssa käytävä työmarkkinavuoropuhelu on ratkaiseva väline kehitettäessä kilpailukykyä, työoloja, työllisyyttä ja ympäristönsuojelua hedelmällisen tasapainoisesti. ETSK:n sekä toimintansa lopettaneen EHTY:n neuvoa-antavan komitean kokemukset osoittavat, että tasapaino onnistutaan varmistamaan käymällä unionitasolla jatkuvaa alakohtaista vuoropuhelua, joka tarjoaa tuottajien, työntekijöiden ja muiden järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan eturyhmien (kuten kuluttajien ja jakeluportaan) edustajille hyödyllisen foorumin osallistua uudenlaisen teollisuuspolitiikan hahmottamiseen.

4.20. ETSK:ssa toimiva neuvoa-antava valiokunta "teollisuuden muutokset" keskittyy tästedes työskentelyssään niihin aloihin ja maantieteellisiin alueisiin, joilla toteutetaan tuntuvia teollisuuden muutoksia. Valiokunta tukeutuu tämän lausunnon kohdassa 1.7 esitettyihin suuntaviivoihin ja lausunnon päätelmiin.

Bryssel 25. syyskuuta 2003.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Roger Briesch

(1) 18. toukokuuta 2000 kokoontunut teollisuusneuvosto.

(2) 27. syyskuuta 2000 julkaistu tiedonanto (KOM(2000) 588 lopullinen).

(3) Neuvoa-antava valiokunta "teollisuuden muutokset" laatii parhaillaan lausuntoa aiheesta "Raskaan teollisuuden rakenneuudistus unioniin liittyvissä maissa".

(4) Muutoksiin on useita syitä. Aiheesta saa lisätietoja seuraavista lähteistä:

- Prahalad, C. K. & Hamel, G. (1994): "Strategy as a field of study: Why search for a new paradigm?", Strategic management Journal, nide 15.

- López J. & Leal, I. (2002): Cómo aprender en la sociedad del conocimiento, Gestión 2000, Barcelona.

(5) Ks. etenkin F. Aggeri & F. Pallez: "Les nouvelles figures de l'État dans les mutations industrielles", Cahiers de recherche du centre de gestion scientifique n:o 20, École des mines de Paris 2002 tai Bernard Brunhes Consultants: "La gestion des crises industrielles locales en Europe", Cahiers n:o 6, 2000.

(6) Esimerkiksi luokan 201 soveltaminen, mikä on maaliskuusta 2002 lähtien nostanut tiettyjen lattatankojen tullitariffeja, tai WTO:n tuomitsema Foreign Sales Corporation -verolaki, jonka turvin tietyille yrityksille voidaan myöntää vientitukea.

(7) Vuonna 1991 rekisteröitiin 8239 yritysfuusiota tai -ostoa, joissa oli osallisena EU:ssa toimiva yritys. Vuonna 1999 luku oli jo 12796. Lähde: Mergers and acquisitions, European Economy, Supplement A: Economic trends, n:o 5/6 2000, Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto.

(8) Euroopan komissio on äskettäin julkaissut vihreän kirjan yleishyödyllisistä palveluista (KOM(2003) 270 lopullinen, 21.5.2003).

(9) Avointen rikkomusten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti: vuonna 1992 niitä oli vajaat 700 ja nykyisin lähes 1600. Kymmenkohtaisessa ohjelmassa kiinnitetään erityistä huomiota palvelumarkkinoiden integroimiseen ja sellaisiin "verkkoteollisuuden" aloihin kuin energiaan, liikenteeseen, televiestintään ja postipalveluihin, jotka ovat "elintärkeitä kaikille EU:n kansalaisille" ja jotka muodostavat suuren osan liiketoiminnan kustannuksista. Muita kymmenkohtaisessa ohjelmassa mainittuja tärkeitä seikkoja ovat sääntelyn parantamista koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpano ja julkisten hankintojen markkinoiden avoimuus.

(10) Tärkeimmät selvitykset ovat Pehr Gyllenhammarin johtaman työryhmän marraskuussa 1998 julkaisema raportti "Kuinka hallita muutosta" (Managing Change, josta ETSK antoi myönteisen joskin kriittisen lausunnon: EYVL C 258, 10.9.1999, esittelijät: John Little ja Mario Sepi) sekä Maria João Rodriguesin johtaman, Euroopan unionin teollisuuden suhteita ja muutoksia tutkineen korkean tason työryhmän tammikuussa 2002 julkaisema raportti.

(11) Euroopan parlamentin helmikuussa 2001 antama päätöslauselma teollisuuden muutosten sosiaalisista vaikutuksista (B5-0089/2001). Asiakirjassa kehotetaan laatimaan teollisuuden rakenneuudistuksia ja niiden sosiaalisia seurauksia varten strategia, joka perustuu entistä enemmän vapaaehtoisuuteen. Parlamentti korostaa tarvetta kehittää työmarkkinavuoropuhelua ja muistuttaa perustamissopimuksen määräyksistä, joiden mukaan tavoitteena oleva työllisyyden korkean tason saavuttaminen otetaan huomioon yhteisön politiikkoja määriteltäessä ja toteutettaessa. EAY:n 11.-12. maaliskuuta 2002 antama päätöslauselma, jossa todetaan, että työntekijöille on tarjottava pysyvästi tilaisuus osallistua muutosprosessiin ja rakenneuudistukset on toteutettava mahdollisimman alhaisten sosiaalisten kustannusten periaatteen mukaisesti. Päätöslauselmassa kehotetaan arvioimaan jatkuvien tutkimusten ja analyysien avulla yritysten rakenneuudistusten laajuutta ja vaikutuksia tiettyyn teollisuudenalaan, maahan ja maantieteelliseen alueeseen. UNICE:n 8. maaliskuuta 2002 antama päätöslauselma, jossa liitto toteaa olevansa valmis järjestämään kokemustenvaihtoa muutosten ennakoinnista ja hallinnasta.

(12) Ks. tärkeiden teollisuuden rakenneuudistusten sosiaalisten vaikutusten käsittelystä tehdyt tapaustutkimukset: Euroopan komission yritystoiminnan pääosaston Bernard Brunhes -konsulttiyrityksellä teettämä tapaustutkimus (http://www.brunhes.com/Etudligne /Cahiers/6/Cahier6.htm).

(13) Franck Aggeri & Frédérique Pallez: The case of the Chotelais shoe-making industry, Centre de Gestion Scientifique, École des mines de Paris, syyskuu 2001.

(14) Komission asiakirja Anticipating and managing change: A dynamic approach to the social aspects of corporate restructuring - First phase of consultation of the Community cross-industry and sectoral social partners (Muutoksen ennakointi ja hallinta: dynaaminen lähestymistapa yrityksen uudelleenjärjestelyn sosiaalisiin näkökohtiin) (kohta 1.3).

(15) ETSK:n lausunto aiheesta "Vihreä kirja Euroopan avaruuspolitiikasta", esittelijä Stéphane Buffetaut, EUVL C 220, 16.9.2003, s. 19. Ks. myös ETSK:n lausunto komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Euroopan puolustus - Teollisuus- ja markkinanäkökohtia - Tavoitteena EU:n puolustustarvikepolitiikka", esittelijä Clive Wilkinson, CESE 1160/2003 (johon CCMI on laatinut lisälausunnon, esittelijä Antonello Pezzini, CESE 875/2003 fin).

(16) On mielenkiintoista todeta, että Suomen tapaan myös Alankomaiden hallitus on perustanut pääministerin alaisuudessa toimivan osaamiskeskusten ja liike-elämän yhteistyötahon.

(17) Esimerkiksi Kiinan mikroelektroniikkateollisuudelle asettamat kiintiöt, Etelä-Korean telakkateollisuudelle myöntämät tuet ja Yhdysvaltojen rauta- ja terästeollisuudelleen myöntämä tuki.

(18) ETSK:n lausunto aiheesta "Kuinka hallita muutosta - Teollisuuden muutosten taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia käsittelevä korkean tason työryhmä - Loppukertomus", kohta 3.2.3, EYVL C 258, 10.9.1999.

(19) Teollisuuden muutosten taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia tutkineen korkean tason työryhmän loppuraportti (Gyllenhammarin raportti) "Kuinka hallita muutosta" (Managing Change).