52003DC0532

KOMISSION TOINEN KERTOMUS joka perustuu rahanväärennyksen estämiseksi annettavan suojan vahvistamisesta rikosoikeudellisten ja muiden seuraamusten avulla euron käyttöönoton yhteydessä 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 11 artiklaan {SEK(2003) 936}

1.1. JOHDANTO

Turvatakseen eurolle yhdenmukaisen ja vahvistetun rikosoikeudellisen suojan koko Euroopan unionissa neuvosto teki 29. toukokuuta 2000 puitepäätöksen 2000/383/YOS [1]. Päätös tehtiin euron käyttöönottoa vuonna 2002 silmällä pitäen, ja sen tarkoituksena oli täydentää väärän rahan valmistamisen vastustamiseksi 20. huhtikuuta 1929 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen määräyksiä ja helpottaa sopimuksen soveltamista [2]. Sikäli kuin jäsenvaltioiden liittymistä yleissopimukseen pidettiin edelleen tarpeellisena, sen oli määrä tapahtua viimeistään 29. toukokuuta 2001. Sama määräaika koski puitepäätöksen säännösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä.

[1] Neuvoston puitepäätös, tehty 29 päivänä toukokuuta 2000, rahanväärennyksen estämiseksi annettavan suojan vahvistamisesta rikosoikeudellisten ja muiden seuraamusten avulla euron käyttöönoton yhteydessä (EYVL L 140, 14.6.2000, s. 1).

[2] Kansainliiton sopimussarja N:o 2623, s. 372, 1931.

Komissio antoi 13. joulukuuta 2001 puitepäätöksen 11 artiklan nojalla puitepäätöksen täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen [3]. , joka perustui jäsenvaltioiden komissiolle toimittamiin tietoihin. Neuvostolle toimitetussa kertomuksessa esitetään yksityiskohtaisesti puitepäätöksessä asetetut velvoitteet ja kuvataan, kuinka jäsenvaltiot ovat noudattaneet niitä. Neuvosto katsoi kertomusta koskevissa päätelmissään, että vaikka puitepäätöksen tavoite on suurelta osin saavutettu, komission tulisi kuitenkin laatia toinen kertomus, johon jäsenvaltioiden myöhemmin toimittamat täydentävät tiedot kootaan.

[3] KOM(2001) 771 lopullinen.

Myöhemmin saamiensa tietojen perusteella komissio laati maakohtaiset kertomukset sisältävän työasiakirjan, jonka ensimmäinen versio toimitettiin aineellista rikosoikeutta käsittelevälle neuvoston työryhmälle marraskuussa 2002. Toinen versio, johon sisältyivät ajantasaistetut maakohtaiset taulukot, toimitettiin petostentorjunnan koordinoinnin neuvoa-antavan komitean (COCOLAF) väärennösasiantuntijoiden ryhmälle huhtikuussa 2003. Tarkoituksena oli saada jäsenvaltioilta lisätietoja niiden kansalliseen lainsäädäntöön tekemistä muutoksista ja tarkennusta tiettyjen kansallisten säädösten tulkintaan.

Taulukot olivat jo mukana eräässä ensimmäisen kertomuksen täydennysasiakirjassa [4], mutta ne eivät varsinaisesti sisältyneet kyseiseen kertomukseen. Niinpä taulukot onkin sisällytetty tähän kertomukseen [5], kun taas maakohtaiset kertomukset ovat osa komission yksiköiden valmisteluasiakirjaa [6]. Tässä kertomuksessa esitetään ensin artikla artiklalta kaikki muutokset kansalliseen lainsäädäntöön ja kaikki selvennykset, joista on ilmoitettu komissiolle ensimmäisen kertomuksen valmistumisen jälkeen. Sen jälkeen kertomuksessa kuvataan, missä vaiheessa puitepäätöksen kunkin artiklan täytäntöönpano on tällä hetkellä. [7] Tämä ei koske puitepäätöksen uutta 9a artiklaa, jossa käsitellään rikoksen uusimista ja joka lisättiin 6. joulukuuta 2001 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2001/888/YOS [8], sillä jäsenvaltiot eivät ole vielä toimittaneet tätä artiklaa koskevia tietoja.

[4] KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA, 13.12.2001 (SEK(2001) 1999).

[5] TAULUKOT OVAT KERTOMUKSEN LIITTEESSÄ 1 JA MAAKOHTAISET KERTOMUKSET LIITTEESSÄ 2.

[6] KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA, SEK(2003)936 (3.09.2003).

[7] TARKEMMAT TIEDOT ERITYISESTI SELLAISISTA KANSALLISISTA SÄÄNNÖKSISTÄ, JOIDEN KATSOTTIIN OLEVAN YHDENMUKAISET PUITEPÄÄTÖKSEN KANSSA KOMISSION ENSIMMÄISEN RAPORTIN VALMISTUESSA, LÖYTYVÄT LIITTEENÄ OLEVISTA TAULUKOISTA, MAAKOHTAISET KERTOMUKSET KÄSITTÄVÄSTÄ ASIAKIRJASTA JA ENSIMMÄISESTÄ KERTOMUKSESTA.

[8] NEUVOSTON PUITEPÄÄTÖS, ANNETTU 6 PÄIVÄNÄ JOULUKUUTA 2001, RAHANVÄÄRENNYKSEN ESTÄMISEKSI ANNETTAVAN SUOJAN VAHVISTAMISESTA RIKOSOIKEUDELLISTEN JA MUIDEN SEURAAMUSTEN AVULLA EURON KÄYTTÖÖNOTON YHTEYDESSÄ TEHDYN PUITEPÄÄTÖKSEN 2000/383/YOS MUUTTAMISESTA (EYVL L 329, 14.12.2001, S. 3).

1.2. PUITEPÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANON EDISTYMINEN

Tässä selostuksessa komissiolle ensimmäisen kertomuksen jälkeen ilmoitetuista kansallisen lainsäädännön muutoksista ja selvennyksistä noudatetaan mahdollisuuksien mukaan ensimmäisen kertomuksen luvussa 2.2 esitettyä kappalejakoa ja otsikointia.

1.3. Puitepäätöksen täytäntöönpanon tila ja vuoden 1929 yleissopimuksen ratifiointi

Tässä vaiheessa kaikki jäsenvaltiot ovat toimittaneet komissiolle puitepäätöksen täytäntöönpanoa koskevat tiedot ja yleensä myös siihen liittyvät kansalliset säädökset.

Silloin kun komission ensimmäinen kertomus valmistui, eräät jäsenvaltiot (Saksa, Ranska, Irlanti, Luxemburg) olivat jo valmistelleet uutta lainsäädäntöä, jolla oli tarkoitus täydentää tai muuttaa olemassa olevaa rikoslakia ja joka oli laadittu nimenomaan puitepäätöksen soveltamiseksi. Kyseiset säädökset ovat tulleet tällä välin voimaan.

Ensimmäisen kertomuksen julkaisemisen jälkeen eräät jäsenvaltiot ovat myös käynnistäneet uusia lainsäädäntöhankkeita pannakseen täytäntöön eräät puitepäätöksen säännöksistä. Esimerkiksi Espanja on muuttanut rikoslakiaan pannakseen täytäntöön erityisesti puitepäätöksen 3, 8 ja 9 artiklan. Muutokset eivät ole kuitenkaan tulleet vielä voimaan.

Ranska on ilmoittanut suunnittelevansa lakimuutosta pannakseen puitepäätöksen 4 artiklan täytäntöön. Portugali, Luxemburg ja Itävalta ovat puolestaan laatineet lainsäädäntöehdotukset, joilla pannaan täytäntöön puitepäätöksen 8 ja 9 artikla. Säädökset eivät ole kuitenkaan tulleet vielä voimaan.

Luxemburg on nyt saanut päätökseen vuoden 1929 yleissopimuksen ratifioinnin, joten kaikki jäsenvaltiot ovat yleissopimuksen osapuolia.

1.4. Yleiset rikokset (3 artikla): taulukko 1

Puitepäätöksen 3 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa esitetyn rahanväärennyksen käsitteen osa-alueet on saatettu osaksi kaikkien jäsenvaltioiden kansallista rikoslainsäädäntöä heti kun Espanjan rikoslakiin tehtävät muutokset ovat tulleet voimaan.

Koska rahan muuntaminen ei ole toistaiseksi ollut Espanjassa rikos, rikoslain 386 :ää on tarkoitus muuttaa siten, että se kattaa nimenomaisesti kyseisen toiminnan.

Lisäksi Espanjan rikoslainsäädäntöä muutetaan siten, että puitepäätöksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa esitetty väärennetyn rahan maahan tuonti, maasta vienti ja kuljettaminen säädetään rangaistaviksi teoiksi. Tanskan rikoslainsäädännön osalta voidaan todeta, että se sisältää 3 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetun toiminnan rahanväärennyksen tai väärennetyn rahan liikkeeseen laskemisen yrityksenä tai avunantona siihen. Tanska on selvittänyt komissiolle, että toisin kuin komission ensimmäisessä kertomuksessa sanottiin ja mahdollisesti muista jäsenvaltioista poiketen tällä ei ole vaikutusta langetettaviin rangaistuksiin.

Mitä tulee rahanväärennösten valmistamista ja väärentämisen estämiseksi tarkoitettuja rahan komponentteja koskeviin rikosmääritelmiin (puitepäätöksen 3 artiklan 1 kohdan d alakohta), Ranskassa, Saksassa ja Luxemburgissa on tehty muutosehdotuksia, joilla pyritään sisällyttämään rikoslainsäädäntöön kyseinen rikos. Muutokset ovat tulleet nyt voimaan.

1.5. Täydentävät rikokset (4 artikla) ja liikkeeseen laskettavaksi tarkoitettu raha, jota ei ole vielä laskettu liikkeeseen (5 artikla): taulukko 2

Italian ja Portugalin toimittamista lisätiedoista selviää, että niiden väärentämistä koskevat määritelmät kattavat epäsuorasti myös rahan laittoman valmistuksen laillisia välineitä tai laillisia materiaaleja käyttäen. Tämä koskee myös Espanjaa heti kun suunnitteilla oleva lainmuutos tulee voimaan. Sen sijaan Ranska aikoo edelleen laatia erityisen säädöksen, jolla 4 artiklassa mainitut teot tulevat rangaistaviksi.

Italia on myös toimittanut lisäselvityksen rikoslainsäädäntönsä yhdenmukaisuudesta 5 artiklan b kohdan kanssa. Selvityksestä käy ilmi, että väärennysrikosta sovelletaan kaikkeen laillisena maksuvälineenä käytettävään rahaan riippumatta siitä, onko se laskettu liikkeeseen vai ei. Tämä puitepäätöksen säännös on pantu täytäntöön nyt myös Irlannissa ja Luxemburgissa, joiden lainsäädäntöhankkeet saatiin päätökseen komission ensimmäisen kertomuksen julkaisemisen jälkeen.

1.6. Rangaistukset (6 artikla): taulukko 3

Jäsenvaltiot ovat vakuuttaneet komissiolle huolehtineensa tai aikovansa huolehtia rikoksia koskevien puitepäätöksen artiklojen saattamisesta osaksi kansallista rikoslainsäädäntöä. Tämä vakuutus on hälventänyt tietyt rangaistusten täytäntöönpanoon liittyvät epäilykset, jotka koskivat erityisesti Espanjaa ja Italiaa.

Irlannin ja Luxemburgin säädösehdotukset puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohdan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä ovat tulleet voimaan komission ensimmäisen kertomuksen julkaisemisen jälkeen. Ruotsissa enimmäisrangaistus törkeästä rikoksesta on vain 8 vuotta, mutta se on toimittanut komissiolle selvityksen, jonka mukaan sovellettavien rangaistusten asteikosta (lievä tai törkeä rikos) valitaan rangaistus tapauskohtaisesti ja tuomioistuinten tehtävänä on ottaa olosuhteet huomioon tuomiota annettaessa.

Jäsenvaltioille on asetettu velvollisuus määrätä puitepäätöksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainituista rikoksista rangaistus, mukaan lukien vapausrangaistus, josta voi seurata rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen. On huomattava, että eräät jäsenvaltiot, jotka olivat tehneet rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta vuonna 1957 tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen varaumia, ovat muuttaneet kantaansa tai täsmentäneet sitä [9]. Heti kun eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä 13. kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen säännökset on pantu täytäntöön [10], ne koskevat myös rahanväärennystä, euron väärentäminen mukaan luettuna.

[9] Tanska on peruuttanut varaumat kokonaan, kun taas Ruotsi on antanut luvan rikoksesta epäillyn luovuttamiseen toiseen jäsenvaltioon silloin, kun vankeusrangaistus olisi vähintään kuusi kuukautta. Ranska taas edellyttää, että Schengen-valtion pyytäessä rikoksentekijän luovutusta kyseisestä rikoksesta on Ranskassa määrätty kahden vuoden vankeusrangaistus ja luovutusta pyytävässä maassa vuoden rangaistus. Tuomion antamisen jälkeen rikoksentekijä voidaan luovuttaa, jos vankeusrangaistus on kaksi kuukautta.

[10] Neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä (EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1).

1.7. Lainkäyttövalta (7 artikla): taulukko 4

Irlannin, Ranskan ja Luxemburgin säädösehdotukset, joiden tarkoituksena on panna täytäntöön puitepäätöksen 7 artiklan 2 kohta, ovat tulleet voimaan. Nyt kaikki jäsenvaltiot, joissa euro on otettu käyttöön, ovat saattaneet tämän säännöksen sisältämän velvoitteen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

1.8. Oikeushenkilöiden vastuu ja oikeushenkilöihin kohdistuvat seuraamukset (8 ja 9 artikla): taulukko 5

Sen jälkeen kun Irlannin uusi lainsäädäntö ja Saksan lainsäädäntömuutos tulivat voimaan, lainsäädäntö on yhdenmukainen puitepäätöksen 8 ja 9 artiklan kanssa kymmenessä jäsenvaltiossa.

Espanja, Itävalta ja Portugali ovat joko käynnistäneet tai käynnistämässä lainsäädäntöhankkeet puitepäätöksen 8 ja 9 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Komission saamien tietojen mukaan vastaavanlainen hanke on valmisteilla myös Luxemburgissa. Luxemburg on lisäksi ilmoittanut, että sen yhtiölainsäädännön perusteella yleisellä syyttäjällä on jo pitkään ollut valtuudet vaatia lainvastaiseen toimintaan osallistuvan yhtiön purkamista tai asettamista selvitystilaan.

Yhdistynyt kuningaskunta ei aio säätää erityistä lakia sisällyttääkseen oikeushenkilöiden vastuun käsitteen lainsäädäntöönsä, sillä se on ilmoittanut lainsäädäntönsä olevan yhdenmukainen puitepäätöksen 8 ja 9 artiklassa asetettujen velvoitteiden kanssa. Yhdistyneen kuningaskunnan yksityisoikeudessa esiintyvä laiminlyönnin käsite vastaisi siis 8 artiklan 2 kohdan säännöksiä. Tämän käsitteen perusteella brittiläinen tuomioistuin voisi määrätä maksettavaksi vahingonkorvauksia, jos uhri voi todistaa, että kärsitty vahinko johtuu oikeushenkilön laiminlyönnistä. Näiden kysymysten tarkempi selventäminen saattaa kuitenkin olla tarpeen.

2. PÄÄTELMÄT

2.1. Yleistä

Kaikki jäsenvaltiot ovat vihdoin toimittaneet komissiolle tiedot puitepäätöksen täytäntöönpanosta - tosin puitepäätöksen 11 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan jälkeen. Vaikka tiedot ovat edelleen eräiltä osin puutteelliset, niiden avulla on kuitenkin voitu laatia kattavampi arviointi kuin komission ensimmäisen kertomuksen julkaisemisen aikoihin.

Komissio voi päätellä tietojen perusteella, että heti kun valmisteilla ja hyväksyttävinä olevat lainsäädäntömuutokset (Itävallassa, Espanjassa, Ranskassa, Luxemburgissa ja Portugalissa) ovat tulleet voimaan, kaikki jäsenvaltiot ovat saattaneet puitepäätöksen kokonaisuudessaan osaksi kansallista lainsäädäntöä lukuun ottamatta kuitenkin ainakin yhtä säännöstä, jonka täytäntöönpanossa näyttää olevan pieniä puutteita joidenkin jäsenvaltioiden kohdalla. Komission tämänhetkisten tietojen perusteella tämä koskee erityisesti Suomea ja Ruotsia puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohdan osalta. Lisäksi saattaa olla tarpeen selvittää, onko eräät säännökset pantu täysimääräisesti täytäntöön. Näitä ovat muun muassa säännökset, jotka liittyvät Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaiseen oikeushenkilön vastuuseen.

Neuvoston olisikin kehotettava niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä saattaneet tiettyjä säännöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään tai joiden on määrä toimittaa lisäselvennyksiä niistä lainsäädäntönsä osista, jotka eivät välttämättä ole täysin yhdenmukaiset puitepäätöksen kanssa, pitämään neuvoston ja komission jatkossakin tilanteen tasalla. Näin asioita voitaisiin käsitellä neuvoston keskusteluissa sen jälkeen, kun komissio on esitellyt sille tämän kertomuksen.

2.2. Yksityiskohtainen tarkastelu

2 artikla

Kaikki jäsenvaltiot ovat liittyneet vuoden 1929 Geneven yleissopimukseen.

3 artikla

Heti kun lakimuutokset ovat tulleet voimaan Espanjassa, kaikki jäsenvaltiot ovat saattaneet puitepäätöksen 3 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa määritellyn rahanväärennyksen käsitteen kokonaisuudessaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Puitepäätöksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa esitetystä väärennetyn rahan maahan tuonnista, maasta viennistä ja kuljettamisesta on määrätty rangaistus seitsemässä jäsenvaltiossa (Itävalta, Suomi, Kreikka, Luxemburg, Alankomaat, Portugali ja Espanja sen jälkeen, kun muutokset sen rikosoikeuteen on hyväksytty), kun taas muut jäsenvaltiot ovat panneet tämän artiklan säännökset täytäntöön yleisemmällä tasolla (Saksa, Belgia, Tanska, Ranska, Irlanti, Italia, Yhdistynyt kuningaskunta, Ruotsi).

Toimet, joilla pyritään rahan väärentämiseen tai jotka liittyvät rahanväärennyksen estämiseksi tarkoitettuihin rahan komponentteihin (3 artiklan 1 kohdan d alakohta), löytyvät jokaisen jäsenvaltion lainsäädännöstä joko erillisinä rikoksina tai laajempien käsitteiden osana.

Kaikki jäsenvaltiot ovat lisänneet joko rikosoikeuteensa tai common law -oikeuteen yleiset säännökset, jotka koskevat näihin toimiin osallistumista tai yllyttämistä tai niiden yrittämistä puitepäätöksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

4 artikla

Heti kun Espanjan ja Ranskan lakimuutokset ovat tulleet voimaan, puitepäätöksen 4 artiklassa tarkoitettu rahan laiton valmistaminen laillisia välineitä tai materiaaleja käyttäen on rangaistavaa kaikissa jäsenvaltioissa. Joidenkin maiden lainsäädännössä tämä rikos on mainittu tai tullaan mainitsemaan erikseen, mutta useimmissa jäsenvaltioissa sovelletaan väärentämisen laajaa määritelmää, joka kattaa laillisten välineiden tai materiaalien laittoman käytön rahan valmistamiseen.

5 artikla

Kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädäntö on nyt yhdenmukainen puitepäätöksen 5 artiklan b alakohdan säännösten kanssa.

6 artikla

Rangaistuksia koskevan 6 artiklan täytäntöönpano on edelleen melko kirjavaa.

Vaikka on myönnettävä, että 6 artiklassa jätetään jäsenvaltioille suuri harkintavalta, on myös todettava, että Suomessa ja Ruotsissa rahan valmistamisesta ja muuntamisesta annettavan vapausrangaistuksen enimmäispituus on edelleen vähintään kahdeksan vuotta vain, jos kyse on 'törkeästä' rikoksesta. Sen sijaan kaikkien muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntö vastaa nyt täysin puitepäätöksen 6 artiklan 2 kohdan säännöksiä.

7 artikla

Kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädäntö on nyt yhdenmukainen puitepäätöksen 7 artiklan 1 kohdan säännösten kanssa. Lisäksi kaikki jäsenvaltiot, jotka ovat ottaneet euron käyttöön (ja lisäksi Tanska ja Ruotsi), ovat saattaneet 7 artiklan 2 kohdan velvoitteen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

8 ja 9 artikla

Kun Itävalta, Espanja, Luxemburg ja Portugali ovat panneet täytäntöön oikeushenkilöiden vastuuta ja oikeushenkilöihin kohdistuvia seuraamuksia koskevat puitepäätöksen säännökset, lainsäädäntö on neljässätoista jäsenvaltiossa yhdenmukainen 8 ja 9 artiklan kanssa. Yhdistynyt kuningaskunta ei ole laatinut erityisiä oikeushenkilöiden vastuuta ja oikeushenkilöihin kohdistuvia seuraamuksia koskevia säännöksiä. Sen olisikin tarvittaessa selvennettävä kansallisten säännöstensä soveltamisalaa erityisesti puitepäätöksen 8 artiklan 2 kohdan ja 9 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanon kannalta.

10 artikla

Yhdistyneen kuningaskunnan antamien tietojen mukaan 10 artiklaa ollaan saattamassa osaksi kansallista lainsäädäntöä lailla, jonka nojalla puitepäätöstä sovelletaan Gibraltariin.

liite komission toiseen kertomukseen

joka perustuu rahanväärennyksen estämiseksi annettavan suojan vahvistamisesta rikosoikeudellisten ja muiden seuraamusten avulla euron käyttöönoton yhteydessä 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston puitepäätöksen [11] 11 artiklaan

[11] EYVL L 140, 14.6.2000, s. 1.

TAULUKOT 1-5

Taulukko 1: Yleiset rikokset (3 artikla)

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 2: Täydentävät rikokset (4 artikla) ja liikkeeseen laskettavaksi tarkoitettu raha, jota ei ole vielä laskettu liikkeeseen (5 artikla)

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 3: Rangaistukset (6 artikla)

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 4: Lainkäyttövalta (7 artikla)

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 5: Oikeushenkilöiden vastuu (8 artikla) ja oikeushenkilöihin kohdistuvat seuraamukset (9 artikla)

>TAULUKON PAIKKA>