52001AE1492

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus työvoimakustannusindeksistä"

(2002/C 48/24)

Neuvosto päätti 13. syyskuuta 2001 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut "talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus" -jaosto antoi lausuntonsa 12. marraskuuta 2001. Esittelijä oli Renate Hornung-Draus.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28. ja 29. marraskuuta 2001 pitämässään 386. täysistunnossa (marraskuun 29. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 49 ääntä puolesta, 2 vastaan, ja 1 pidättyi äänestämästä.

1. Komission asiakirjan pääsisältö

1.1. Ajantasaisen ja vertailukelpoisen lyhyen aikavälin työvoimakustannusten suuntauksia osoittavan indikaattorin puuttumisen on jo vuosia katsottu olevan työmarkkinatilastojen suurimpia heikkouksia. Käytettyään 1990-luvulla paljon aikaa työn hintaindeksin kehittämiseksi tilasto-ohjelmakomitea päätti vuonna 1997 käyttää työvoimahintaindeksiä mahdollisena pitkän aikavälin ratkaisuna ja ottaa käyttöön työvoimakustannusindeksin väliaikaisena ratkaisuna, vaikkakin ilman oikeusperustaa.

1.2. Siitä lähtien laskettu ja säännöllisesti ilmoitettu työvoimakustannusindeksi ei ole osoittautunut tyydyttäväksi ajantasaisuutensa, kattavuutensa eikä vertailtavuutensa osalta.

1.3. Tästä syystä talous- ja rahaliiton (EMU) tilastovaatimuksia koskeva toimintasuunnitelma (jonka Ecofin-neuvosto hyväksyi 29. syyskuuta 2000) sisälsi lyhyen aikavälin työvoimakustannustilastot säädösluonnospaketissa, joka oli tarkoitus esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle keväällä 2001.

1.4. Komissio on nyt tehnyt ehdotuksen asetukseksi työvoimakustannusindeksistä. Ehdotuksensa perusteluissa komissio toteaa muun muassa, että EMU:n kokoisella suurella alueella työvoimakustannuksia pidetään yleensä inflaation tärkeimpänä potentiaalisena aiheuttajana. Tuore työvoimakustannusindeksi on siksi äärimmäisen tärkeä Euroopan keskuspankille sen seuratessa inflaatiokehitystä EMU:ssa sekä työmarkkinaosapuolille käytettäväksi palkkaneuvotteluissa.

1.5. Asetusehdotuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot antavat neljännesvuosittain työnantajilta keräämäänsä tietoa työvoimakustannuksista käyttäen mahdollisuuksien mukaan olemassa olevaa tietoa. Tarkoituksena on ottaa huomioon kaiken kokoiset yritykset ja laajentaa tietojen kerääminen kaikille toimialoille, myös julkiselle sektorille.

1.6. Jäsenvaltioiden kanssa sekä työryhmissä että tilasto-ohjelmakomiteassa käydyissä keskusteluissa on päädytty karsimaan vaadittujen tietojen yksityiskohtaisuutta. Enää ei esimerkiksi tarvitse erotella ammatteja tai kokopäivä- ja osa-aikatyötä. Asetusehdotus on laadittu yhdenmukaiseksi nykyisen työvoimakustannuksia, ansioita ja kansallista tilinpitoa koskevan lainsäädännön kanssa.

1.7. Indeksin laskentamenetelmä sekä tietojen toimittamismuodot samoin kuin kunkin jäsenvaltion työvoimakustannusindeksin laadunarviointikriteerit määritellään yksityiskohtaisesti komission asetuksessa.

2. Arviointi

2.1. Talous- ja sosiaalikomitea pitää komission esittämää ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi työvoimakustannusindeksistä periaatteessa tervetulleena. Maailmanlaajuistumisen myötä yritysten ja samalla Euroopan unionin jäsenvaltioiden kilpailukykyyn vaikuttaa huomattavalla tavalla myös työvoimakustannusten kehitys. Komitea toteaa näin ollen, että tarvitaan pikaisesti luotettavia, vertailukelpoisia ja ajankohtaisia tietoja EU:n jäsenvaltioiden työvoimakustannusten kehityksestä.

2.2. Komission julkaisema työvoimakustannusindeksi ei vastaa täysin siihen kohdistuneita odotuksia, koska se heijastaa kansallisten tilastojärjestelmien menettely- ja määrittelytapojen suuria eroja. On siis suunniteltava uudenlainen indeksi.

2.3. Työvoimakustannusindeksiä koskeva asetusehdotus soveltuu lähtökohdiltaan periaatteessa ajankohtaisten työvoimakustannusten kehityksen seurantaan. Erityisen tervetulleena talous- ja sosiaalikomitea pitää

- olemassa olevien kansallisten rekisteritietojen käyttöä

- asianmukaisten tilastollisten estimointimenetelmien soveltamista kansallisten tilastoviranomaisten työssä. Talous- ja sosiaalikomitea kehottaa kansallisia tilastoviranomaisia käyttämään kyseistä mahdollisuutta.

2.4. TSK suhtautuu kuitenkin huolestuneena ja epäilevästi eräisiin asetusehdotuksen osiin niiden nykyisessä muodossa. Kyseessä ovat seuraavat kohdat:

2.4.1. Tietojen keräämisessä myös pieniltä ja mikroyrityksiltä on kyse ristiriidasta kahden tavoitteen - yhtäältä työvoimakustannusindeksin laadun parantamisen ja toisaalta pk-yritysten hallinnollisten rasitteiden vähentämisen - välillä. TSK suosittelee, että komissio tarkastelee mahdollisuuksia käyttää yksinkertaistettua kartoitusmenettelyä, johon kuuluisi myös tiedon hankkiminen muista asianmukaisista lähteistä tai poikkeuskäytäntöjen käyttöönotto perustelluissa tapauksissa. Tässä tulisi ottaa huomioon tulokset koetutkimuksista, joilla pyritään selvittämään, "onko mahdollista kerätä täydelliset tiedot alle kymmenen työntekijän tilastoyksiköistä". Nämä koetutkimukset on neuvoston asetuksen (EY) N:o 530/1999(1) (ansioita ja työvoimakustannuksia koskevat rakennetilastot) 4 artiklan mukaan suoritettava joka tapauksessa.

2.4.2. Työvoimakustannusten kartoittaminen, ilman että otetaan huomioon epäsäännöllisesti maksetut lisäpalkkiot ja bonukset, tuottaa tiedonkeruun kohteena oleville yrityksille suhteettoman suurta vaivaa ja korkeita kustannuksia. On pelättävissä, että asetuksen (EY) N:o 1726/1999 liitteen II kohdassa D.11112 mainittujen lisäpalkkioiden kartoittamiseen liittyvä lisätyö ja siitä aiheutuvat lisäkustannukset keskimääräisesti heikentävät kerättyjen tietojen ajankohtaisuutta ja myös laatua ja että tilastojen käyttökelpoisuus siten vähenee. TSK vaatii siksi painokkaasti, että tästä osaindeksistä luovutaan kokonaan tai että se lasketaan korkeintaan kerran vuodessa.

2.4.3. TSK tunnustaa, että ajankohtaiselle työvoimakustannusindeksille on olemassa selkeä tarve. Komitea epäilee kuitenkin vahvasti, pystyvätkö jäsenvaltiot noudattamaan vaadittua 70 päivän määräaikaa, koska se on liian lyhyt hallinnollisten tietojen käytölle. TSK ehdottaa siksi, että viiden vuoden siirtymäkaudeksi määräaikaa pidennetään 90 päivään, jotta jäsenvaltiot voivat sopeuttaa tilastojärjestelmänsä uusiin vaatimuksiin.

2.4.4. Työvoimakustannusindeksin laajentaminen koskemaan myös NACE Rev. 1:n pääluokkia L, M, N ja O vaikuttanee lisäksi hidastavasti indeksin laskemiseen ja levittämiseen, koska näitä toimialoja ei kaikissa jäsenvaltioissa ole tilastollisesti vielä riittävästi kartoitettu. Siksi on toivottavaa, että aluksi laskettaisiin osaindeksi, jonka jaottelu ei sisällä NACE Rev. 1:n pääluokkia L, M, N ja O.

Bryssel, 29. marraskuuta 2001.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) EYVL L 63, 12.3.1999, s. 6.