52000PC0302

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI kesäaikasäännöksistä

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Yleistä

1. Kesäaika otettiin käyttöön useimmissa jäsenvaltioissa 1970-luvulla, mutta joissakin niistä sitä on sovellettu jo paljon aikaisemminkin pitempinä tai lyhyempinä jaksoina.

Neuvoston (ensimmäinen) kesäaikasäännöksiä koskeva, 22 päivänä heinäkuuta 1980 annettu direktiivi [1] tuli voimaan vuonna 1981. Sen ainoana tarkoituksena oli yhdenmukaistaa asteittain kesäajan alkamis- ja päättymispäivämäärät. Kesäajan yhdenmukaistamista koskeva yhteisön lainsäädäntö on osoittautunut tarpeelliseksi niiden tavaroiden, palveluiden ja henkilöiden vapaan liikkuvuuden esteiden poistamiseksi, joita toisistaan poikkeavat kansalliset kesäaikasäännökset saattavat aiheuttaa.

[1] EYVL L 205, 7.8.1980, s. 17.

2. Tämä tarkoitus saavutettiin ensimmäisellä direktiivillä ainoastaan osittain, sillä ainoastaan kesäajan alkamispäivä yhdenmukaistettiin kaikissa jäsenvaltioissa. Seuraavissa direktiiveissä määriteltiin sittemmin kaksi päättymispäivää: mannerjäsenvaltioissa syyskuun viimeinen sunnuntai ja Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa lokakuun neljäs sunnuntai. Kesäaikakäytäntö yhdenmukaistettiin lopulta täysin 30 päivänä toukokuuta 1994 annetulla seitsemännellä direktiivillä 94/21/EY [2], jossa säädettiin kesäajan yhteisen alkamis- ja päättymispäivämäärän käyttöönotosta poikkeuksetta kaikissa jäsenvaltioissa vuodesta 1996 alkaen. Euroopan parlamentin ja neuvoston 22 päivänä heinäkuuta 1997 antamalla kahdeksannella direktiivillä 97/44/EY [3] seitsemännen direktiivin säännösten voimassaoloaikaa jatkettiin neljällä vuodella (vuosiksi 1998-2001). Niiden mukaan kesäaika alkaa maaliskuun viimeisenä sunnuntaina ja päättyy lokakuun viimeisenä sunnuntaina poikkeuksetta kaikissa jäsenvaltioissa.

[2] EYVL L 164, 30.6.1994, s. 1.

[3] EYVL L 206, 1.8.1997, s. 62.

3. Kahdeksannen direktiivin antamisen yhteydessä valtaosa jäsenvaltioista vastusti perinpohjaisen juridisen kuulemisen perusteella ja laajan keskustelun päätteeksi sellaisen poikkeuksen lisäämistä direktiiviin, joka sallisi jäsenvaltion olla soveltamatta kesäaikasäännöksiä. Täten ne katsoivat, että yhteisön direktiivi on kaikilta osiltaan velvoittava ja että sen nojalla on sovellettava sekä kesäaikajärjestelmää että yhteistä kesäajan alkamis- ja päättymispäivämäärää ja -kellonaikaa.

2. Kesäajan vaikutukset Euroopan unionissa

Kahdeksannen direktiivin antamisen yhteydessä komissio teetti perusteellisen tutkimuksen kesäajan soveltamisen vaikutuksista Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

Kyseisen laajan tutkimuksen teki Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä [4] julkaistun tarjouskilpailun perusteella valittu riippumaton konsulttitoimisto. Valitun konsulttitoimiston, Research voor Beleid Internationalin (RvB), tehtävänä oli perehtyä erilaisiin aihetta käsitteleviin yhteisötason ja kansallisen tason tutkimuksiin ja raporttien päätelmiin, haastatella aiheeseen liittyvien eri alojen asiantuntijoita sekä esittää lopuksi tekemiinsä analyyseihin ja tutkimuksiin perustuvia päätelmiä ja suosituksia. Tutkimus rajattiin koskemaan ainoastaan kesäajan soveltamisen vaikutuksia ja seurauksia. Sen tarkoituksena ei ollut tutkia Euroopan aikavyöhykejakoa tai sen muuttamista eikä varsinkaan yhden ainoan aikavyöhykkeen käyttöönottoa Euroopan unionissa. Tutkimuksessa siis keskityttiin selvittämään, tunnistamaan ja arvioimaan kesäajan soveltamisen myönteiset ja kielteiset taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset kaikilla tärkeimmillä talouden aloilla, kuten maatalouden, teollisuuden, kaupan, pankkitoiminnan, kansanterveyden, liikenteen, liikenneturvallisuuden sekä matkailun ja vapaa-ajan alalla. Tehtävänä oli myös tarkastella kesäajan soveltamisen vaikutuksia kaikissa jäsenvaltioissa. Erityistä huomiota kiinnitettiin maihin, joissa aikajärjestelyt ovat erilaiset kuin muualla sillä aikavyöhykkeellä, johon ne kuuluvat. Asianomaisiin kansallisiin viranomaisiin samoin kuin asiaan liittyvien tahojen sekä erilaisten kesäaikaa kannattavien ja vastustavien yhdistysten edustajiin oltiin tiiviisti yhteydessä tutkimuksen eri toteutusvaiheiden aikana. Tulokset ja loppuraportin luonnos esiteltiin yksityiskohtaisesti Brysselissä 4 päivänä maaliskuuta 1999. Tilaisuuden kuluessa konsulttitoimisto esitti kansallisille asiantuntijoille näiden toivomat tarkennukset. Konsultti toimitti kesäkuun 1999 lopussa viimeistellyn loppuraportin, jossa oli otettu huomioon kansallisten viranomaisten huomautukset. Yksityiskohtainen raportti sekä sen tiivistelmä osoitettiin kaikille yhteisön toimielimille, jäsenvaltioille ja niille kolmansille maille, joita asia koskee, samoin kuin eri aloja edustaville järjestöille ja yhdistyksille.

[4] EYVL:n täydennysosa S 3, 6.1.1998, s. 22.

Ei ainoastaan RvB:n tekemän tutkimuksen vaan myös komission aiemmin teettämien tutkimusten alakohtaisten selvitysten tuloksista ja eri alojen vastauksista käy usein ilmi, että kesäajan vaikutukset ovat erilaisia eri maantieteellisillä alueilla sijaitsevissa maissa samoin kuin eri aloilla sen mukaan, kuinka aikaan sidottua kunkin toiminta on. Tämä hankaloittaa selkeiden yleispäätelmien tekoa. Sen vuoksi näissä perusteluissa esitetään tiivistelmä tärkeimmiksi arvioituja aloja koskevista raportin päätelmistä sekä syvennytään erityisesti selvityksiin, joiden on arvioitu asiasisältönsä, perinpohjaisuutensa ja/tai uutuusarvonsa vuoksi täydentävän tai parantavan huomattavasti aihetta koskevaa tietämystä. Lisäksi on aiheellista korostaa, että tähän esitykseen sisältyvät huomiot perustuvat sekä jäsenvaltioiden että asiaan liittyvien alojen ja organisaatioiden toimittamille tiedoille. Tässä suhteessa viime vuosina järjestetyt erilaiset neuvottelut ja kuulemiset ovat antaneet eri alojen sekä kesäaikaa kannattavien ja vastustavien yhdistysten edustajille tilaisuuden ilmaista mielipiteensä ja välittää komission lisäksi myös kaikille jäsenmaille käsityksensä mahdollisista vastaan tulevista ongelmista ja niiden ratkaisukeinoista.

3. Kesäajan vaikutukset aloihin

3.1. Maatalous

Edellisten tutkimusten tuloksista, kyselyyn saaduista vastauksista ja yhdistysten esittämistä näkemyksistä huolimatta tiedot kesäajan vaikutuksista maatalouteen eivät ole riittävän yksityiskohtaisia selkeän näkemyksen muodostamiseksi siitä, ovatko vaikutukset alaan pääosin myönteisiä vai kielteisiä. Sitä paitsi konsulttitoimiston tekemän kyselyn pieni vastausprosentti näyttäisi viittaavan siihen, että aihe kiinnostaa ammatillisten elinten edustajia varsin vähän. Vastausten yksityiskohtainen analyysi osoittaa, että suurimmat huolenaiheet liittyvät eläinten hyvinvointiin ja maanviljelijöiden työskentelyolosuhteisiin. Kesäajan vastustajat tuovat omasta puolestaan esiin sekä ihmisten että eläinten luonnollisen rytmin häiriintymisen. He valittavat myös työntekijöiden vaikeita työskentelyolosuhteita, kun nämä joutuvat aloittamaan työnsä kesäaikaan siirryttäessä aamulla pimeässä ja lisäksi joko työskentelemään päivän kuumimpaan aikaan tai siirtämään työskentelyä iltaa kohden, jolloin heidän vapaa-aikansa ja perheen kanssa viettämänsä aika lyhenee. Kesäajan kannattajat puolestaan korostavat sitä, että sekä ihmiset että eläimet tottuvat kellonajan siirtoon muutamassa päivässä. Kansallisia erityispiirteitä kuitenkin on. Niinpä Itävallassa todettiin, että kellonajan siirto ja lypsyn lykkääntyminen saattaa aiheuttaa lypsylehmille tulehduksia ja johtaa siten maidontuotannon vähenemiseen. Saksassa sen sijaan suurin osa järjestöistä, joilta asiaa tiedusteltiin, arvioi, että lypsyn aikaistumisella ei ole mitään kielteisiä vaikutuksia eläinten terveyteen vaan että se häiritsee ainoastaan työntekijöiden elämää, koska nämä joutuvat heräämään tuntia tavallista varhemmin mukautuakseen eläinten luonnolliseen rytmiin. Yhdistyneessä kuningaskunnassa taas kesäaikaa vastustetaan eniten Skotlannissa, jossa eteenpäin siirretyn kellonajan vaikutuksia voimistaa alueen pohjoinen sijainti. Vastustajat huomauttavat erityisesti kesäaikaan siirryttäessä kasvavasta liikenneonnettomuusriskistä, kun maanviljelijät joutuvat liikkumaan työkoneillaan huonosti valaistuilla tai valaisemattomilla teillä. Ranskassa useissa tutkimuksissa on tuotu esiin kesäajan kielteiset vaikutukset erityisesti kotieläinten ja niistä huolehtivien henkilöiden luonnolliseen rytmiin samoin kuin edellä jo esitellyt vapaa-aikaan ja perhe-elämään liittyvät haitat. Monet kesäaikaa vastustavat yhdistykset yhtyvät näihin mielipiteisiin. Muissa maissa kysymys sen sijaan ei näyttäisi herättävän mitään erityisiä reaktioita. Unionin eteläisissä maissa, joissa peltotyöt aloitetaan perinteisesti aikaisin aamulla, arvostetaan valoisaa lisätuntia, joka antaa mahdollisuuden syventyä loppuiltapäivästä muihin töihin.

Alalla tehdyt kyselyt ja tutkimukset osoittavat, että teknologia ja ajatustavat ovat muuttuneet. Siten koneistuminen on tehnyt mahdolliseksi työvoiman vähentämisen, ja tehokkaiden tuotantomenetelmien käyttöönotto on kasvattanut maanviljelyn ja maitotalouden tuottavuutta. Teknologisen kehityksen ansiosta työ on voitu myös jakaa aiempaa tasaisemmin, ja tuottavuuden kasvu on vaikuttanut maataloustyön organisointiin ja ajantarpeeseen. Lypsykarjan kasvatuksen osalta on vaikea tehdä selkeitä ja lopullisia päätelmiä, koska eläinten sairastuvuutta ei ole varsinaisesti tutkittu Euroopan laajuisesti. Yleisesti ottaen eläinten ja ihmisten sopeutumiskyky on niin hyvä, että mahdollisesti ilmenevät oireet ovat ohimeneviä ja väliaikaisia. Varsinaisista sosiaalisista näkökohdista on puolestaan todettava, että peltotöihin vaikuttaa ennen kaikkea sadon kypsyminen ja vaihtelevat sääolot sekä lisäksi tarve hyödyntää vuokratyökoneita tehokkaasti käyttämällä niitä mahdollisimman lyhyen aikaa. Kaikista näistä syistä maanviljelijät joutuvat työskentelemään vuorokauden kaikkina aikoina, jopa myöhään illalla, viikonloppuisin ja juhlapäivinä, riippumatta siitä, mikä aikajärjestelmä on käytössä. On myös mielenkiintoista panna merkille, että viinintuottajat ovat ensimmäistä kertaa huomauttaneet myönteisestä seikasta. Näin erityisesti Itävallassa, jossa viininviljelijät sanovat olevansa tyytyväisiä siihen, että korjuuta voi jatkaa luonnonvalossa tuntia myöhempään illalla lokakuuhun asti.

3.2. Ympäristö

Vaikka kesäaika ei vaikuta ympäristöön välittömästi, on paikallaan tarkastella sen välillisiä vaikutuksia. Yleisesti ottaen taloudellisen toiminnan lisääntyminen Euroopassa lisää sekä liikennettä että saastumista. Näihin ilmiöihin liittyvä ongelma on epäilemättä otsonin muodostuminen. Tiedemiehet ovat yksimielisiä autoliikenteen päästöjen ja auringon säteilyn osuudesta otsonin muodostumiseen. Auringon säteily saa päästöissä aikaan reaktioita, joissa vapautuu otsonia. Saastepäästön ajankohta saattaa aiheuttaa eroja otsonin muodostumisen lähteenä toimivien fotokemiallisten oksidanttien muodostumisprosessissa. Joissakin tutkimuksissa on pyritty selvittämään kesäajan ja otsonin muodostumisen välistä yhteyttä. Perusteellisin niistä, SGS/ECOCARE:n komission yksiköille vuonna 1991 tekemä tutkimus [5], käsittelee kesäajan vaikutusta foto-oksidanttien, kuten otsonin ja peroksiasetyylinitraatin, muodostumiseen. Tutkimuksessa huomattiin, että päästöhuippujen ajankohtien siirtyminen suhteessa auringon säteilyhuipun intensiteettiin saattaa aiheuttaa muutoksia foto-oksidanttien muodostumiseen. Otsonia syntyy, kun auringon säteily vaikuttaa typen oksideihin (NO) ja hiilivetyihin. Otsonia syntyy paljon alueilla, joilla typpeä on ilmassa liikaa. Typpidioksidipitoisuuden pieneneminen ei välttämättä hillitse otsonin muodostumista, mutta hiilivetypitoisuuksien pieneneminen hillitsee. Otsonipitoisuudet ovat pienimmillään öisin. Autoliikenne lisää typen oksidien ja hiilivetyjen pitoisuuksia ilmassa. Typpioksidi NO muuttuu auringonsäteilyn vaikutuksesta typpidioksidiksi NO2. Kun typpidioksidipitoisuus on suurimmillaan, otsonin muodostuminen kiihtyy ja saavuttaa huippunsa kello 14-17. Otsonipitoisuus alkaa laskea noin kello 17-18. Ilmiöön vaikuttavat muun muassa tuuli, lämpötila ja auringonsäteily. ECOCARE mainitsee J. Cohenin (Systems Application Inc.) [6] vuonna 1990 Yhdysvalloissa tekemän tutkimuksen, jossa osoitettiin, että suurimmassa osassa tutkittuja alueita Los Angelesia lukuun ottamatta kellonajan siirto ei ole muuttanut merkittävästi otsonipitoisuuksia. Cohenin kehittämän PHOXA-mallin avulla Euroopan olosuhteista toteutetut simulaatiot osoittivat, että otsonipitoisuuksien erot jaksoissa, joissa kesäaikaa sovellettiin ja ei sovellettu, välillä olivat merkityksettömän pienet. Erään toisen mallin, LOTOS:in, käyttö otsonin muodostumisen analysoimiseksi koko Euroopan alueella antoi tulokseksi äärimmäisen pienet erot kesäajan sisältävien ja sisältämättömien laskelmien välillä. ECOCARE päätyi siihen johtopäätökseen, että ajalla ei ole mitään merkittävää vaikutusta ainakaan suuressa osassa Eurooppaa.

[5] SGS/Ecocare, The influence of summer time on photochemical oxidant formation, 1991.

[6] Cohen, J., Systems Applications Inc., A Statistical analysis of the effect of time shifting automobile emissions on ambient ozone concentrations, San Rafael, Kalifornia, Yhdysvallat, 1990.

Kansallisella tasolla aiheesta on hyvin vähän yksityiskohtaisia tieteellisiä tutkimuksia, ja mielipiteet vaihtelevat suuresti koulukunnasta ja maasta toiseen. Kesäajan ympäristövaikutuksia näytetään tutkitun erityisesti ainoastaan Saksassa, Belgiassa, Ranskassa ja Kreikassa.

Tohtorin Hecqin Belgiassa Université Libre de Bruxelles -yliopistossa vuonna 1991 tekemä tutkimus [7] perustui hypoteesille, jonka mukaan vapaa-ajan vieton mahdollisuuksia laajentava kesäaika lisää myös liikkuvuutta. Hecq päätteli tästä, että valoisa lisätunti lisää liikennettä ja että lämpötila ja sääolosuhteet vaikuttavat myöskin merkittävästi liikenteen vilkkauteen. Tutkimuksessa päädyttiin siihen, että lisääntyneestä liikkuvuudesta aiheutuneiden primaarisaasteiden, kuten typen oksidien (NOX) ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt vaikuttavat otsonipitoisuuteen vain vähän. Otsonipitoisuuksien keskimääräinen kasvu olisi vain 3,3 prosentin luokkaa. Sen sijaan otsonipitoisuudet saattavat kohota auringonsäteilyn ja primaarien epäpuhtauksien yhteisvaikutuksesta. Peroksiasetyylinitraattipäästöjen pitoisuudet näyttäisivät kasvavan keskimäärin 6,2 prosenttia.

[7] Hecq, Dr. Walter, Effets du décalage horaire sur la consommation d'énergie et la pollution photo-oxydante par les véhicules en Belgique, Centre d'économie politique de l'Université Libre de Bruxelles, 1991.

Kahdessa ranskalaisessa tutkimuksessa on päädytty siihen, että kesäajalla on vaikutusta saasteiden muodostumiseen. Ensimmäisessä, Dechaux'n [8] Agence française pour la qualité de l'air -virastolle tekemässä tutkimuksessa todetaan otsonipitoisuuden kasvaneen koko maassa keskimäärin 10 prosenttia ja Pariisissa vielä tätä enemmän. Tutkimuksessa osoitetaan peroksiasetyylinitraattipäästöjen kasvaneen lähes 15 prosenttia. Samalla kuitenkin todetaan, että kesäaikajaksolla kyseiset päästöt muodostuvat vasta myöhemmin päivällä, mikä saattaa hillitä otsonipitoisuuden suurenemista. Nollet'n [9] tutkimuksessa osoitetaan selkeästi otsonipitoisuuden kasvavan 10 prosentilla ja foto-oksidanttien 88 prosentilla, kun taas aurinkoajan käyttö näyttäisi päin vastoin pienentävän otsonipitoisuuksia 10 prosentilla ja foto-oksidanttipitoisuuksia 51 prosentilla.

[8] Dechaux, Coddeville, Etude sur modèle de l'influence de l'heure d'été sur la pollution photo-oxydante, Agence française pour la Qualité de l'Air, 1986.

[9] Nollet, Simulation numérique des facteurs validants pour la formation des polluants photochimiques de la troposphère. Application à la conception de nouveaux types de stratégies de contrôle, Université des sciences et technologies de Lille, 1992.

Saksassa ja Kreikassa tehdyt tutkimukset sen sijaan päätyvät kesäajan käytön kannalta suotuisiin tuloksiin. Niinpä Saksan liittovaltion ympäristöministeriön mukaan iltaliikenne ei lisäisi otsonin muodostumista, koska auringonsäteilyn intensiteetti on tällöin vähäinen. Kaiken lisäksi autoista lähtöisin olevilla saasteilla näyttäisi olevan otsonipitoisuutta pienentävä vaikutus, sillä liikennepäästöt hajottavat O3-molekyylejä. Liittovaltion ympäristövirasto Berliinissä vahvistaa tämän käsityksen. Virasto korostaa lisäksi sitä, että aamuliikenteen aiheuttamilla päästöillä on aikaa haihtua tuntia pitempään, ennen kuin aurinko on korkeimmillaan.

Kreikassa, jossa on ilmennyt suuria saasteongelmia, on vuodesta 1994 alkaen ollut käytössä mielenkiintoinen järjestelmä, jossa työajat on porrastettu toimialoittain. Järjestelmä on käytössä ainoastaan kesäkuusta syyskuuhun nämä kuukaudet mukaan lukien. Työaikojen porrastus vaikuttaa myönteisesti sekä ruuhkiin että ilman saastepitoisuuteen. Kesäajasta luopuminen siirtäisi aamuruuhkaa Kreikassa kohti hetkeä, jolloin ultraviolettisäteily on voimakkaimmillaan. Ateenassa tehdyssä tutkimuksessa on havaittu, että ilman laatu ei määräydy ainoastaan saastepitoisuuden mukaan, vaan siihen vaikuttavat myös sääolosuhteet. Tutkimuksessa havaittiin myös, että työaikojen porrastuksen vaikutukset heijastuivat kahteen seuraavaan tuntiin, mikä vaikeutti mittauksia. Kaiken kaikkiaan työaikojen porrastuksen vaikutukset olivat myönteisiä sikäli, että porrastuksen ansiosta saasteiden vaikutus jakaantui pitemmälle ajanjaksolle sekä aamulla että iltapäivällä. Kaikki nämä syyt näyttävät osoittavan, että kesäaika soveltuu hyvin Kreikkaan ainakin ympäristönäkökohtien kannalta.

Selvityksistä näyttää käyvän kuitenkin ilmi se, ettei saasteiden vaikutuksiin liittyviä mekanismeja vielä tunneta hyvin. Tämän vuoksi tutkimuksen tässä vaiheessa ja nykyisillä tiedoilla vaikuttaa hyvin vaikealta, jollei mahdottomalta, tehdä päteviä ja yleisiä johtopäätöksiä kesäajan suorasta vaikutuksesta ympäristöön.

3.3. Energia

Kuten muistetaan, tärkeimpänä perusteena kesäajan käyttöönotolle esitettiin alun perin energian säästymistä. Tämän tutkimuksen ansioihin kuuluu useiden jäsenmaissa eri aikoina tehtyjen selvitysten läpikäyminen. Useimmissa niistä todetaan energiaan säästyvän, vaikka säästöt jäävät suhteellisen vaatimattomiksi eli noin 0-0,5 prosentiksi. Samalla kuitenkin todetaan olevan vaikeaa tehdä eroa sähkön kokonaiskulutuksessa ja koko energiankulutuksessa saatujen säästöjen välillä.

Yksi merkittävimmistä tämän alan tutkimuksista on tohtori Hecqin tutkimus [10], johon viitattiin ympäristöä käsittelevässä 3.2 kohdassa. Sen mukaan merkittävänä vastapainona suhteellisen merkityksettömille energiansäästöille on vilkastuneesta iltaliikenteestä aiheutuva polttoaineen kulutuksen kasvu. Sähkönkulutuksen osalta tohtori Hecq huomauttaa, että kesäajan vaikutus kulutuspiikkeihin on näyttänyt pienenevän uusien teknologioiden kehittymisen ja energiansäästölamppujen käytön yleistymisen myötä. Hän arvioi säästöiksi noin 0-1 prosenttia. Tätä väitettä ovat asettuneet kannattamaan myös eräät kesäaikaa vastustavat yhdistykset. Lisäksi ne korostavat, että arvioissa ei oteta huomioon varsinkin eteläisissä maissa yhä yleisemmiksi käyneiden ilmastointijärjestelmien käytöstä johtuvaa energiankulutuksen lisäystä eikä myöskään keväisin kesäajan alkamisen jälkeen aamuiseen lisälämmitykseen kuluvaa energiaa.

[10] Katso alaviite 7.

Saksassa tärkein aihetta käsittelevä tutkimus on tohtori Bouillonin [11] tekemä. Siinä päädytään lopputulokseen, jonka mukaan energiaa ei säästy, sillä valaistukseen käytetyn energian osuus on pienentynyt huomattavasti erityisesti vuoden 1960 25 prosentista vuoden 1983 10 prosenttiin. Samaan aikaan energiankulutus kuitenkin kaksinkertaistui. Vuonna 1980 sähkön kokonaiskulutuksessa näytetään saavutetun 1,8 promillen säästö kesäajan ansiosta. Tämä vastaa 121 kW:n säästöä kotitaloutta kohden eli kahden 60 watin hehkulampun käyttöä tunnin ajan. Kun otetaan huomioon lämmityksestä johtuva kulutuksen lisäys kylminä aamuina, tutkimuksessa päätellään säästöksi jäävän vain noin 0,1 promillea (eli 234 GWh), mikä on täysin merkityksetöntä.

[11] Bouillon, Mikro- und Makroanalyse der Auswirkungen der Sommerzeit auf den Energie-Leistungsbedarf, IFR Schriftenreihe 13 (Dissertation TU München), 1983.

Ranskassa puolestaan ADEME, Ranskan energianhallintatoimisto, arvioi vuonna 1995 kesäajan säästävän energiaa 1 200 GWh, mikä vastaa 267 000 tonnia raakaöljyä. Tämä on neljä prosenttia valaistukseen kuluvasta energiasta ja 0,4 prosenttia koko Ranskassa kulutettavasta energiasta kyseisenä vuonna. Vuonna 1996 säästöt kasvoivat 10 prosenttia eli hiukan yli 1 300 gigawattituntiin, kun kesäaikaa jatkettiin lokakuun loppuun. Nämä luvut koskevat vain valaistusta. Lämmityksestä aiheutuvaan kulutukseen kesäaika ei toimiston mukaan vaikuttane. ADEME:n mukaan energian säästöt jakautuivat eri energialähteiden kesken seuraavasti: ydinenergia 5 prosenttia, hiili 75 prosenttia ja polttoöljy 20 prosenttia.

Kreikassa, jossa energiankulutus on suoraan sidoksissa asuntojen valaistustarpeeseen, kesäajan vaikutukset ovat myönteisiä, sillä väestöllä on tapana käydä myöhään nukkumaan ja nousta aikaisin. On kuitenkin huomattava, että sähköä kuluu varsinkin toimistoissa paljon ilmastointiin. Työaikojen porrastuksesta annetun lain vaikutuksesta sähkönkulutus kuitenkin jakaantuu tasaisemmin työpäivän ajalle. Suotuisten sääolojen vaikutuksesta väestö viettää sitä paitsi paljon aikaa ulkona, ja kotitalouksissa kulutetaan sen vuoksi vähemmän sähköä varsinkin iltaisin ja vapaapäivinä. On kuitenkin erittäin vaikeaa arvioida tarkasti kaikilla aloilla toteutuvat energiansäästöt.

Italiassa kansallinen sähköenergialaitos ENEL (Ente nazionale per l'energia elettrica) totesi aikanaan, että kesäajan ansiosta säästyy vuosittain noin 126 miljoonaa euroa, mikä vastaa arviolta 0,3 prosentin säästöä kansallisesta energiankulutuksesta. Myös vuonna 1996 julkaistussa Bellerén raportissa [12] korostetaan kesäajan tärkeyttä. Kesäaika nimittäin mahdollisti vuonna 1996 noin 900 miljoonan kWh:n suuruiset energiankulutuksen säästöt Italiassa, mikä on 0,4 prosenttia maan sisäisestä energian tarpeesta.

[12] Belleré, R., Report on the proposal for an eighth European Parliament and Council Directive on summer-time arrangements, Euroopan parlamentti, liikenne- ja matkailuvaliokunta, PE 218.712/lopullinen, 1996.

Konsulttitoimisto kuitenkin toteaa, että energiansäästöjen vaikutusta on vaikeaa arvioida rahallisesti. Käyttäen lähtökohtana Alankomaiden vuosikulutusta, joka on noin 180 000 GWh, konsulttitoimisto muunsi luvun koko Euroopan tasolle asukasmäärien suhteessa ja sai tulokseksi 3,5-4,5 miljoonaa gigawattituntia vuodessa. Arviota tarkasteltaessa on otettava huomioon tämän tyyppisille laskelmille ominaiset virhemarginaalit. Kun yhden kilowattitunnin keskihinta on 0,2 euroa, konsulttitoimisto arvioi sähkönkulutuksen kokonaiskustannuksiksi 700-900 miljardia euroa. Jos sähköä säästyy vuodessa keskimäärin 0,3 prosenttia, vuosittaiseksi rahalliseksi säästöksi saadaan 2,1-2,7 miljardia euroa. Säästöistä on kuitenkin vähennettävä lisäkulut, jotka ovat seurausta aamuisesta lämmityksestä kesäaikaan siirryttäessä aiheutuvasta energiankulutuksen kasvusta ja vapaa-ajan liikenteen lisääntymisestä aiheutuvasta polttoaineenkulutuksen kasvusta, jolloin vuosittainen säästö pienenee 0,8 miljardiin euroon. Kun tästä vähennetään ajoneuvojen polttoaineen liikakulutus, vuosittaiseksi säästöksi saadaan arviolta noin 200 miljoonaa euroa koko yhteisössä. Kun otetaan huomioon edellä esitetyt laskelmien perusteena olevat lukuisat oletukset, on selvää, että todella luotettavien ja tarkkojen tulosten saavuttaminen ei vaikuta mahdolliselta. Niinpä edellä esitettyjä lukuja onkin pidettävä vain suuntaa-antavina.

3.4. Terveys

Terveys on epäilemättä yksi niistä aiheista, johon liittyvä kesäajan etuja ja haittoja käsittelevä keskustelu on ollut ja tulee olemaan vilkasta. Tutkimuksessa on pyritty esittelemään mahdollisuuksien mukaan tuoreimmat tiedot kaikista maista. Tässä yhteydessä voidaan jälleen todeta, että eniten tutkimuksia löytyy maista, joissa aihe on herättänyt vilkasta keskustelua.

Luonnollinen rytmi ja uni

Kesäajan on perinteisesti väitetty muuttavan varsinkin lapsien, nuorten ja ikääntyneiden ihmisten luonnollista rytmiä ja vaikuttavan näiden uneen. Aiheesta on julkaistu paljon kirjallisuutta.

Beauvais'n [13] komissiolle vuonna 1990 tekemässä tutkimuksessa todettiin lääkärissä käyntien lisääntyvän kesäaikaan siirtymistä seuraavan 2-3 viikon aikana. Syksyllä muutosta näytettiin toisaalta siedettävän paremmin. Lisäksi tutkimuksessa todettiin rauhoittavien lääkkeiden ja unilääkkeiden kulutuksen lievästi kasvaneen, kun taas muiden lääkkeiden kulutuskäyrä oli laskeva. Tutkimuksen mukaan kesäaika ei aiheuta terveydelle vakavia vaikutuksia ja että ihmisten tuntemat oireet ovat hetkellisiä ja täysin ohimeneviä. Muista tutkimuksista, kuten CNRS:ssa toimivan kronobiologian tutkija Reinbergin tutkimuksesta [14] ja tohtori Valtax'n Académie de Lyonille tekemästä tutkimuksesta [15] Ranskassa tai Hasselkussin tutkimuksesta [16] Saksassa, saadut tulokset ovat samanlaisia kuin Beauvais'n tutkimuksen. Niiden mukaan ihminen tarvitsee yhdestä seitsemään vuorokautta mukauttaakseen valveillaoloaikansa, ruumiinlämpönsä, heräämisensä ja unen laatunsa uuteen vuorokausirytmiin. Yleensä näihin liittyvät häiriöt häviävät yhden tai kahden viikon kuluessa.

[13] Beauvais Consultants, Impact de l'heure d'été sur la santé, Pariisi, 1990.

[14] Reinberg, Labreque, Smolensky, Chronobiologie et chronothérapeutique, Médecine-Sciences, 1991.

[15] Valtax, Une enquête réalisée dans l'Académie de Lyon dont les résultats devraient permettre de mieux comprendre le comportement de certains de nos élèves, Académie de Lyon, 1988.

[16] Hasselkuss, W., Sozialmedizinische Auswirkungen der Umstellung auf die Sommerzeit, in Prävention. III, 1980.

Alankomaalaisen Leyden yliopiston kronobiologi tohtori Kerkhof [17] tutkii nukahtamisen osuutta vuosina 1989-1995 tapahtuneissa onnettomuuksissa. Hänen mukaansa nukahtaminen on syynä kuudessa prosentissa onnettomuuksia, ja yöllä luku nousee jopa 24 prosenttiin. Tohtori Kerkhofin lähtökohtana on huomio, että nykyihminen nukkuu yhä vähemmän ja kerää työviikon aikana univelkaa, jonka yrittää tasoittaa nukkumalla viikonloppuisin pitkään. Kerkhof päättelee, että kellon siirtäminen keväällä ja syksyllä vahvistaa ilmiötä. Vaikka heräämis- ja ylösnousuaikaa on helppo muuttaa, nukahtamisaikaa ei ole. Sitä säätelee mekanismi, vuorokausirytmi, jota yleensä nimitetään sisäiseksi biologiseksi kelloksi. Kyseinen kello määrää aikataulun monenlaisille sisäisille toiminnoille. Sen sykli on noin 25 tuntia, joten vuorokaudessa on aina otettava kiinni yksi tunti. Niinpä maanantaina kiinni kurottavaa aikaa on enemmän kuin tunti, koska heräämis- ja nukahtamisajat ovat siirtyneet myöhäisemmiksi viikonlopun aikana. Kerkhof väittää, että eri signaalien (valo, työ, ateriat ja niin edelleen) välisten suhteiden muuttuessa sisäinen kello häiriintyy ja siltä kuluu useita vuorokausia tottua uuteen tilanteeseen, millä puolestaan saattaa olla hetkellinen kielteinen vaikutus huomiokykyyn ja mielentilaan. Tätä teoriaa ei ole pystytty todistamaan analyysein. Onnettomuusaineistosta ei löytynyt merkkejä onnettomuuksien merkittävästä lisääntymisestä siirryttäessä kesäaikaan keväällä. Jos kuitenkin tarkasteltiin onnettomuuksien syitä, nukahtamiseen liittyneiden onnettomuuksien suhteellinen osuus kasvaa samana ajankohtana selvästi. Talviaikaan siirtymisen yhteydessä syksyllä voitiin havaita päinvastainen ilmiö.

[17] Kerkhof, Sleepy into summer, psykologian osasto, Leyden yliopisto, 1995.

Saksalaiset tutkijat [18] ovat havainneet, että aamuväsymystä valittavat eniten vuorotyön tekijät. Suurimmat ongelmat näyttävät aiheutuvan aamuvuorolle eli työvuorolle, jolle kesäajasta on periaatteessa eniten hyötyä.

[18] Knauth, P. u.a., Einstellung von Schichtarbeitern zur Sommereinstellung, in Zeitschrift für Arbeitswissenschaft XXXVI, 1982.

Vaikutus melatoniinin erittymiseen

Viime aikoina on ilmestynyt uusia tutkimuksia, joissa on tuotu esille melatoniinin keskeinen rooli nukkumistoiminnoissa. Kyseinen hormoni säätelee unta, ja sen vaikutuksesta heräämme aamulla ja nukahdamme illalla. Se reagoi päivän ja yön vaihteluun. Öisin melatoniinia on 5-10 kertaa enemmän kuin päivällä. Hormonia alkaa erittyä talvisin puoli kymmenen ja kesäisin puoli kahdentoista aikaan illalla ("aurinkoaikaa"). Eniten sitä on elimistössä kahden tai kolmen aikaan yöllä, minkä jälkeen sen määrä laskee takaisin päivätasolle seitsemään mennessä aamulla. Kesäaikana tämä sykli siirtyy tuntia -- tai Espanjan, Ranskan ja Alankomaiden kaltaisissa luontaiselta aikavyöhykkeeltään syrjässä sijaitsevissa maissa jopa kahta tuntia -- myöhäisemmäksi. Tämä näyttäisi selittävän kesäiset nukahtamisvaikeudet. Kun ylösnousuaika ei muutu, elimistön melatoniinitaso on seitsemältä aamulla (viideltä aurinkoaikaa edellä luetelluissa maissa) vielä korkealla, mistä seuraa uneliaisuutta ja keskittymiskyvyn puutetta, jotka saattavat vaikuttaa älylliseen suorituskykyyn työssä ja koulussa sekä liikenneturvallisuuteen. ACHE [19] ja Belgian kesäaikaa vastustava yhdistys tukevat voimakkaasti tätä teoriaa.

[19] Gabarain, E., La situation de l'heure légale dans la problématique des horaires et rythmes scolaires, ACHE, 1995.

Lääkärissä käynnit ja lääkkeiden käyttö

Beauvais'n [20] tutkimuksessa tarkasteltiin lääkärissä käyntien määrää kesäajan alkamisen ja päättymisen aikoihin syksyllä ja keväällä. Niissä huomattiin keväällä 10,9 prosentin ja syksyllä 8,5 prosentin huippu verrattuna keskiarvoon niinä kahtena-kolmena viikkona, jotka seurasivat kesä- ja talviaikaan siirtymistä. Yleisesti vaikutti siltä, että kellonajan siirtäminen aiheutti vähemmän ongelmia syksyllä kuin keväällä. Myös NIVEL-instituutin (Nederlands Instituut voor Onderzoek van de Gezondheitszorg) eli Alankomaiden terveysalan tutkimusinstituutin toimittamia tietoja on analysoitu kesä- ja talviaikaan siirtymisen läheisyyteen ajoittuvilta kahdelta jaksolta, 1.-18.4. keväällä ja 6.9.-17.10.1987 syksyllä. Tutkimuksessa todettiin, että lääkärissä käynnit lisääntyivät vain hieman eli 2,42 prosenttia. Uniongelmat olivat käyntien syynä yleisempiä keväällä. Tätä tulosta vahvistaa uni- ja masennuslääkemääräysten määrän kasvu vastaavasti 12,72 prosenttia ja 11,11 prosenttia.

[20] Katso alaviite 13.

Mielenterveys ja mieliala

Eräissä raporteissa mainitaan "vuodenajoittain vaihteleva mielialahäiriö" (SAD, seasonal affective disorder), josta osa väestöstä näyttäisi kärsivän talvikuukausina. Tämän häiriön aiheuttaa hypotalamuksen riittämätön valostimulaatio, ja se saattaa ilmetä unihäiriöinä, masennusoireina ja merkittävänä muutoksena melatoniinin erityksen määrässä. Viime aikojen tutkimuksissa on korostettu valon merkitystä terveydelle ja hyvinvoinnille. SAD-häiriötä ja keinovalohoitoa on tutkittu Frederiksbergin sairaalassa [21]. Vaikuttaa siltä, että valolla on aivan erityistä merkitystä pohjoisissa maissa ja Skandinavian maissa, jossa kesät ovat tyypillisesti hyvin valoisia mutta talvet pimeitä. Suomalaisissa tutkimuksissa mainitaan valolla olevan myönteinen vaikutus unen laatuun [22]. Tämän perusteella kesäajalla, jonka ansiosta valoisat tunnit lisääntyvät yhdellä, näyttäisi olevan tässä suhteessa myönteinen vaikutus.

[21] Dam, Henrik, Vinterdepressioner, Praksis Sektoren, 5, 1995, ss. 13-14.

[22] Ruosteenoja, Kimmo, julkaisematon tutkimus, 1998.

Ruumiillinen terveys

Asiantuntijat muistuttavat, että auringonvalo edistää D-vitamiinin imeytymistä ja tiettyjen ihosairauksien paranemista. He siis korostavat kesäajan suotuisaa vaikutusta, koska sen ansiosta auringossa on mahdollista viipyä illalla pitempään. Tämän lisäksi jo ADAS:n tutkimuksessa [23] viitattiin useisiin selvityksiin, joissa ulkoliikuntaharrastusten todetaan lisääntyvän kesäaikana. Ne torjuvat erityisen tehokkaasti stressin ja istumatyön haittavaikutuksia sekä ehkäisevät varsinkin lasten ja aikuisten liikalihavuutta samoin kuin sydän- ja verisuonitauteja. Pohjoismaiset asiantuntijat yhtyvät näihin perusteluihin ja korostavat voimakkaasti ylimääräisen valoisan tunnin merkitystä ulkoliikunnan harrastukselle maissa, joissa niiden harrastaminen on sääolojen vuoksi mahdotonta suuren osan vuotta.

[23] ADAS, Summer time in Europe, Guildford, 1995.

Vaikka asiantuntijat toteavat, että kesäajalla saattaa olla monenlaisia vaikutuksia, joista useimmat liittyvät ihmisruumiin sopeutumisvaikeuksiin, he myöntävät tutkimusten nykyvaiheessa ja aiheen nykyisen tuntemuksen perusteella, että useimmat havaituista terveyshäiriöistä ovat lyhytaikaisia eivätkä ohimenevyytensä vuoksi vaaranna terveyttä.

3.5. Vapaa-aika ja matkailu

Pohjoismaissa, joissa ei ole talvella maantieteellisten ja ilmastollisten olosuhteiden vuoksi mahdollista oleskella ulkona, käytetään kesän siihen tarjoamat tilaisuudet mahdollisimman tarkoin hyväksi. Eteläisissä maissa taas arvostetaan yhtä valoisaa lisätuntia illalla, jolloin ilma alkaa viilentyä. Näin kesäajan tarjoamasta valoisasta illasta on hyötyä vapaa-ajan ja matkailun alalla.

Jo ADAS:n tutkimuksessa [24] todettiin, että kesäaika lisää liikunta- ja ulkoilmaharrastuksia. Tätä kantaa perusteltiin sillä, että vapaa-aikaan käytettävissä olevat valoisat tunnit lisääntyvät Yhdistyneessä kuningaskunnassa 25-30 prosenttia. Samaa mieltä on myös Ranskan liikuntakasvatus- ja urheiluministeriö, jonka mukaan liikunnan harrastus lisääntyy kesäaikaan siirtymisen jälkeen keväällä. Ranskalainen kesäaikaa kannattava yhdistys Liberté Soleil [25] on puolestaan tuonut eri kansallisia urheilujärjestöjä haastateltuaan esiin erityisesti sen seikan, että kesäajasta luopuminen johtaisi Ranskan tennisliiton arvioiden mukaan tenniksen peluun vähenemiseen kuudella miljoonalla tunnilla vuodessa. Kaiken lisäksi matkailu- ja autoiluorganisaatioita edustava AIT/FIA huomautti komission yksiköiden vuonna 1993 järjestämässä kuulemisessa, että kesäajasta hyötyy ulkoliikunnan harrastajien lisäksi myös matkailu niin lyhyiden lomien kuin varsinaisten kesälomien aikana, ja totesi liikenneonnettomuuksien vähenevän hiukan muutamina kevät- ja syysviikkoina.

[24] Katso alaviite 23.

[25] Polo, Jean-François, L'heure d'été, une idée lumineuse, Liberté soleil, Pariisi.

Vaikka ACHE [26] ei kielläkään kesäajan myönteisiä vaikutuksia liikunnan harrastamiselle iltaisin, se huomauttaa, että tästä on hyötyä vain arkipäivinä. Kesäajan haittoja on järjestön mukaan se, että se estää liikunnan ja muut vapaa-ajan harrastukset varhaisina kevätaamuina ja kuumina kesäiltapäivinä sekä liiallisen valoisuuden vuoksi lykkää tai vaikeuttaa joitakin toimintoja, kuten ulkoilmaesityksiä kesäiltoina. ACHE onkin arvioinut suotuisten ja epäsuotuisten päivien määrän ja todennut ne samoiksi. Tällä perusteella ACHE päättelee, että kesäajalla ei ole myönteisiä vaikutuksia. Lisäksi ACHE huomauttaa, että suurin osa virkistäytymis- ja vapaa-ajan viettotiloista (ravintolat, teatterit ja niin edelleen) sulkevat ovensa aikaisin ottamatta huomioon valoisan ajan pitenemistä. Sitä paitsi kesäaika, joka aiheuttaa arkiviikolla kertyvän univelan vuoksi väsymystä, saa ihmiset nukkumaan pitempään viikonloppuisin ja menettämään siten arvokasta vapaa-aikaa. ACHE:n mukaan kesäajalla on kielteinen vaikutus myös matkailualan työskentelyolosuhteisiin varsinkin hotelli- ja ravintola-alalla, jossa on valiteltu asiakkaiden viipyvän ravintoloissa myöhään ja pakottavan siten henkilökunnan työskentelemään tavallista pitempään. Kaiken lisäksi Belgian kesäaikaa vastustava yhdistys ja Ranskan normaaliaikaan paluuta kannattava yhdistys (Association pour le retour à l'heure méridienne en France) huomauttavat, että kesäksi olisi järkevämpää muuttaa työaikoja kuin siirtää kellonaikaa. Tämä ratkaisu tyydyttäisi niiden mukaan parhaiten kaikkien eri tahojen tarpeet ilman, että siihen liittyisi kesäajan kielteisiä puolia.

[26] Gabarain, E, Effets de l'heure avancée sur les loisirs et le tourisme, Ranska, 1998.

On yllättävää, että kansallisella tasolla kesäajan vaikutusta vapaa-ajan viettoon ja matkailuun ei ole tutkittu juuri lainkaan. Konsulttitoimisto joutuikin tukeutumaan joukkoon varsin sekalaisia tutkimuksia, joista suurimmassa osassa käsiteltiin taloudellisia seikkoja vain hyvin lyhyesti tai ei ollenkaan. Esimerkiksi Tanskan valtion matkailutoimiston vuonna 1992 teettämän selvityksen [27] mukaan matkailijat näyttivät suosivan yhä enemmän "aktiivilomia", mikä tarkoittaa luonnon, kulttuuripalveluiden ja kaupallisten palveluiden lisääntynyttä hyväksikäyttöä. Pitemmän päivän ansiosta matkailijat pystyvät nauttimaan entistä paremmin luonnosta ja heille suunnatuista palveluista. Selvityksessä ei valitettavasti anneta tietoja päivänvalon vaikutuksista erityisesti rahan käyttöön.

[27] Danmarks Statistik et al, Fælles fodslag, Turisme, miljø, planlægning, Kööpenhamina, 1992.

Tohtori Kimmo Ruosteenoja on tehnyt Suomessa tutkimuksen [28], jossa hän auringon korkeuskulmaa eri kellonaikoina maailman eri puolilla lähtökohtanaan käyttäen on laskenut vapaa-aikaan käytettävissä olevien tuntien määrän ennen auringon laskua sekä kesäaikaa sovellettaessa että ilman sitä. Laskelmissa on käytetty hypoteesina sitä, että Suomessa olisi koko vuoden käytössä Keski-Euroopan aika (CET). Tämä vastaisi kesäajasta luopumista kesäisin, mutta talvisin vaikutus olisi päinvastainen. Tutkija on arvioinut tavanomaisella väestöllä olevan viikoittain vapaa-aikaa keskimäärin 60 tuntia. Hän toteaa, että Helsingin seudulla valoisaan aikaan sijoittuva vapaa-aika lyhenisi vuodessa 3,3 viikkoa, Oulun seudulla 2,8 viikkoa ja Kittilässä, joka sijaitsee vielä pohjoisemmassa, 2,3 viikkoa. Heinäkuuta, joka on oletettu lomakuukaudeksi, ei ole sisällytetty laskelmiin. Tämän analyysin tuloksiin nojautuen Ruosteenoja on laskenut luonnonvalossa käytettävän vapaa-ajan pituuden eron kesäaikaa sovellettaessa ja ilman sitä. Laskelmien mukaan ero on kesäajan hyväksi 10 prosenttia pohjoisessa ja 13 prosenttia etelässä. Matkailun edistämiskeskuksen edustaja Ylkänen Helsingistä taas korostaa sitä, että tärkeintä on yhdenmukaistaa kesäajan alkamis- ja päättymisajankohdat, mutta tähdentää samalla valoisien iltojen vapaa-ajan vietolle tarjoamia mahdollisuuksia. Ruotsissa vuonna 1962 valmistuneessa raportissa [29] on päädytty samanlaisiin tuloksiin. Siinä todetaan valoisan ilta-ajan lisääntyvän etelässä 40 prosenttia, maan keskiosissa 30 prosenttia ja pohjoisessa 22-24 prosenttia.

[28] Katso alaviite 22.

[29] Nordiska undersökningar, Sommartid: Svensk undersökning och norsk stortingsdebatt, Nordisk undersökningsserie 5, s. 40, 1962.

Saksan matkailualan järjestöt, kuten Deutsche Zentrale für Tourismus (Saksan matkailukeskus), ADAC (Allgemeiner Automobil Club Deutschland - Saksan autoliitto) ja Ameropa, ovat ilmoittaneet kannattavansa kesäaikaa ensisijaisesti valoisan illan vuoksi, koska siitä on hyötyä vapaa-ajan vietolle ja liikunnan harrastukselle ja koska se lisää mahdollisuuksia viettää aikaa perhepiirissä tai ystävien seurassa työpäivän jälkeen ja lähteä myös lyhyille retkille ja vierailuille. Ainoastaan hotelli- ja ravintola-ala näyttäisi vastustavan kesäaikaa. Ensisijaisena syynä on se, että eräissä Saksan kaupungeissa ulkoilmaravintolat (Biergarten) joutuvat sulkemaan ovensa kello 22, jotta naapurit eivät häiriintyisi melusta. Kun kesäaika on käytössä, ihmisillä tuntuu kuitenkin olevan tapana lähteä ulos vasta kello 21 aikoihin, joten kuluttamiseen ravintoloissa jää aiempaa vähemmän aikaa. Tämä saattaa vaikuttaa kielteisesti alan talouteen. Alaa Westfalenissa edustavan liiton edustaja Hammermeister ei vastusta kesäaikaa, vaan ilmoittaa sen sijaan kannattavansa alan aukioloaikojen vapauttamista, mikä kompensoisi edellä esitetyt kielteiset vaikutukset.

Ranskassa julkaistussa Gonnot'n raportissa [30] mainitaan Ranskan hotellin-, ravintolan-, kahvilan- ja diskonpitäjien liiton (Confédération française des hôteliers, restaurateurs, cafetiers et discothèques) kesäaikaa vastustava kanta, jonka ainoana perusteena ovat henkilökunnan vaikeutuneet työaikajärjestelyt. Asiakkaiden vähittäisen ja myöhäisen saapumisen seurauksena palvelua joudutaan liiton mukaan pitkittämään, mikä saattaa puolestaan johtaa työaikalainsäädännön rikkomiseen. Portugalissa kuultiin saman suuntaisia vastustavia mielipiteitä, kun maassa siirryttiin GMT-aikavyöhykkeestä GMT+1-aikavyöhykkeseen.

[30] Gonnot, François-Michel, Changement d'heure: l'heure du changement, Rapport au Premier Ministre, Ranska, 1996.

Unionin eteläisimmistä maista Kreikassa on esitetty joitakin mielenkiintoisia huomioita kesäajan vaikutuksista vapaa-ajan viettoon ja matkailuun, vaikka aiheesta ei löydykään numerotietoa sisältäviä tutkimuksia. Vuonna 1997 kehittämisestä vastaavalle ministerille lähettämässään kirjeessä Pireuksen eri ammattialoja edustava järjestö nimesi syyt, joiden vuoksi kesäajasta ei tulisi luopua: vierailumahdollisuudet ja siten myös matkailijoiden määrä vähenevät illan valoisan ajan lyhetessä, tilauslentojen saapumisaikojen koordinointi vaikeutuu varsinkin Kreikan saarien pienillä lentokentillä, mikä puolestaan johtaa lisäkuluihin, sekä kauppojen, museoiden ja arkeologisten nähtävyyksien aukioloaikojen lyhenevät. Samat perustelut on esitetty myös matkustajalaivavarustamoiden liiton Kreikan valtiovarainministerille vuonna 1997 osoittamassa kesäajan jatkamista puoltavassa kirjeessä.

Konsulttitoimiston Alankomaiden työnantajajärjestöltä (Verbond van Nederlandse Ondernemingen VNO-NCW) tilaamassa arviossa on puolestaan esitetty lukuja, jotka ovat tuoreempia kuin PSI:n (Policy Studies Institute) 1980-luvulta peräisin olevat tiedot. Niiden mukaan kesäaika pidentäisi vapaa-ajanviettopaikkojen aukioloaikaa kymmenellä prosentilla ja lisäisi asiakasmäärää viidellä prosentilla. Tästä aiheutuva vuosittainen liikevaihdon lisäys olisi noin 22,5 miljoonaa euroa, joka vastaa viittä prosenttia pääsymaksutuloista. Hotelli- ja ravintola-alalla liikevaihto kasvaisi puolestaan viisi prosenttia, joka vastaa arviolta noin 13,5 miljoonan euron varsin merkittävää lisäystä. Kaiken kaikkiaan ala kasvaisi kokonaisuudessaan kolme prosenttia, mikä johtaisi 500 uuden työpaikan syntymiseen.

Konsulttitoimisto viittasi myös päätelmiin, jotka julkistettiin lukuisia Saksan hotelli- ja ravintola-alan edustajia yhteen keränneessä Kölnissä lokakuussa 1998 pidetyssä ammattilaistapahtumassa. Kokouksen osanottajat ilmoittivat yksimielisesti todenneensa elintason parantuneen selvästi viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Vaikuttaisi siltä, että väestö nousee ylös ja menee nukkumaan myöhemmin kuin vuonna 1978. Vuoteen 1958 verrattuna ero on vielä selvempi. Hotellialan ammattilaiset esittivät tämän selvän suuntauksen syiksi varsinkin kesäajan, työpäivien myöhäisen alkamisen palvelualoilla (pankkitoiminta, vähittäiskauppa jne., jotka työllistävät nykyisin enemmän väkeä kuin työpäivän paljon varhaisemmin aloittavat perinteinen teollisuus ja maatalous), kauppojen aukioloajan pidentymisen kello 20:een kahden vuosikymmenen takaisen 18.30:n asemesta, myöhään ulkona viihtyvien opiskelijoiden määrän lisääntymisen, televisio-ohjelmien lähettämisen aiempaa paljon myöhempään tai jopa keskeytymättä läpi yön, saksalaiset "italialais- tai espanjalaistyyliseen" yöelämään ja myöhäiseen nukkumaanmenoon totuttaneen ulkomaanmatkailun lisääntymisen sekä loppujen lopuksi myös demografisen kehityksen, jossa on havaittavissa yhden henkilön muodostamien ja lapsettomien kotitalouksien lisääntyminen.

Vaikka taloudellisista vaikutuksista ei olekaan varsinaisia numerotietoja, kyselyihin saadut vastaukset antavat kuitenkin perustan kesäajan vaikutusten arvioimiselle. Niiden mukaan 84 prosenttia matkailun ja vapaa-ajan alan edustajista arvioi, että pimeillä aamuilla ei ollut merkittävää vaikutusta, kun taas 62 prosenttia arvioi valoisilla illoilla olevan erittäin myönteisiä vaikutuksia. Vastaajista 58 prosenttia piti sopivimpana kesäajan voimassaolojaksona nykykäytännön mukaista maalis-lokakuuta.

3.6. Liikenneturvallisuus

Kaikkien niiden seikkojen joukossa, jotka on otettava huomioon kesäajan vaikutuksia arvioitaessa, liikenneturvallisuus on epäilemättä yksi tärkeimmistä. Vertailukelpoisen aineiston puuttuessa ei valitettavasti kuitenkaan ole ollut mahdollista tehdä kaikkiin Euroopan unionin maihin päteviä johtopäätöksiä. Itse asiassa liikenneonnettomuuksien määrän selvittäminen CARE-tietokannan (base de données Communautaire sur les Accidents de la Route en Europe) avulla osoittautui äärimmäisen monimutkaiseksi tehtäväksi. Niinpä ei ollutkaan mahdollista selvittää onnettomuuksien, liikenteen tiheyden ja sääolojen välisiä riippuvuuksia, sillä CARE sisältää vain viikoittaiset tiedot onnettomuuksien määrästä maittain sekä päivittäiset tiedot kymmenen maan ryhmästä. Koska luotettavien yleisten johtopäätösten tekeminen ei ollut mahdollisia, tutkimuksessa otettiin huomioon vain joitakin kansallisen tason tuloksia.

ADAS:n komissiolle aiemmin tekemässä tutkimuksessa [31] kehitettiin Euroopan laajuisesti sovellettava malli, joka perustui niiden tulosten analysointiin, jotka oli kerätty Yhdistyneen kuningaskunnan siirryttyä käyttämään British Standard Time (BST) -aikaa vuosina 1968-71. Näinä vuosina onnettomuudet lisääntyivät aamulla mutta vähenivät illalla. Yhteensä onnettomuuksien määrä pieneni. ADAS kuitenkin huomautti, että kyseisen tilastollisen mallin soveltaminen toisiin jäsenvaltioihin oli vaikeaa osittain sen vuoksi, että kellonaikojen siirtämistavat ovat erilaiset. Yhdistyneen kuningaskunnan osalta ei ollut tutkittu tilannetta, jossa paikallista kesäaikaa vastaavaa "maailmanaika + yksi tunti" -tilannetta (UT+1) olisi verrattu tilanteeseen, jossa koko vuoden olisi ollut käytössä maailmanaika (UT). ACHE huomauttaa tähän, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehdyt tutkimukset koskevat tilannetta, jossa kelloa on siirretty tunnilla eteenpäin talvella eikä kesällä, sillä Yhdistyneessä kuningaskunnassa on aina ollut käytössä UT+1 kesällä ja UT talvella vuosia 1969-71 lukuun ottamatta. ACHE:n mukaan malliin perustuvat onnettomuuslaskelmat eivät päde tilanteessa, jossa on otettu käyttöön "kaksinkertainen" kesäaika (talvella UT+1 ja kesällä UT+2) kesäajan UT+2 osalta, koska aika UT+2 ei ole koskaan ollut käytössä Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

[31] Katso alaviite 23.

Kansallisella tasolla ACHE puolestaan on tehnyt kansallisen liikenneturvallisuuden seurantakeskuksen (Observatoire national de la sécurité routière) aineistoon perustuvan tutkimuksen [32] liikenneonnettomuusmäärien kehittymisestä Ranskassa vuosina 1993-1995, jolloin kesäaika päättyi syyskuun viimeisenä viikonloppuna, sekä vuosina 1996-1998, jolloin kesäaika päättyi lokakuun viimeisenä sunnuntaina. Aineiston analysointi paljasti, että vuonna 1996 onnettomuudet olivat vähentyneet ainoastaan 3,9 prosenttia vuoteen 1995 verrattuna ja nimenomaan lokakuussa vähennys oli vain 1,9 prosenttia vuoteen 1995 verrattuna. Lisäksi vuonna 1997 onnettomuuksia oli kaikkiaan 5 prosenttia vähemmän kuin vuonna 1995, mutta lokakuussa onnettomuuksia oli ollut 1,7 prosenttia enemmän kuin samassa kuussa kaksi vuotta aiemmin. Nämä tulokset näyttäisivät viittaavan siihen, että kesäajan pidentämisellä lokakuuhun olisi kielteinen vaikutus liikenneturvallisuuteen. Tarkasteltaessa vuosia 1994-1998 ACHE:n tutkimuksesta käy ilmi, että syys-, loka- ja marraskuussa kuolleiden määrä oli lisääntynyt yksitoista henkeä, vaikka muina vuosineljänneksinä uhreja oli ollut selvästi vähemmän. Sama koskee myös vakavasti ja lievästi loukkaantuneiden määrää. Météo France-Lillen ACHE:n tilauksesta tekemä tutkimus osoittaa lisäksi, että liikenne oli aamusumun (joka nousee useimmiten viiden-kuuden aikaan maailmanaikaa eli seitsemän-kahdeksan aikaan Ranskan kesäaikaa, joka on kaksi tuntia maailmanaikaa edellä) vuoksi hidasta yhden tunnin pitempään alkukeväästä loppukesään. Kyseinen tilanne saattaa lisätä ruuhkien ja siten myös onnettomuuksien vaaraa verrattuna tilanteeseen, jossa kelloa ei olisi siirretty.

[32] Gabarain, E., Effets possibles de l'heure d'été sur la sécurité routière, ACHE, France, 1998-99.

De Brabander [33] on tutkinut Belgiassa päivällä ja yöllä sattuneiden onnettomuuksien kokonaismäärää vuonna 1976. Kyseisenä vuonna sattuneista 63 500 onnettomuudesta alle 1 000 oli sattunut kello 3:n ja 7:n välillä aamulla ja melkein 6 000 kello 17-18. Kun kesäaika otettiin käyttöön, aamuruuhkan aikaisten onnettomuuksien havaittiin lisääntyvän mutta samalla iltaruuhkan aikaisten onnettomuuksien vähenevän huomattavasti viikonloppuja lukuun ottamatta. De Brabander tarkastelee myös vuosina 1975-1983 tapahtuneiden onnettomuuksien kokonaismäärää talvella ja kesällä. Käyttämällä lähtökohtana kesäajan käyttöönottoa edeltävän ja sitä seuraavan jakson aikana talvella ja kesällä tapahtuneiden onnettomuuksien määrien keskiarvoa De Brabander päättelee, että kesäajan vaikutus onnettomuuksien kokonaismäärään Belgiassa on ollut pieni ja että niiden määrä on ennemminkin pienentynyt kuin suurentunut. Hän ei kuitenkaan pysty osoittamaan, onko kesäajalla ollut minkäänlaista vaikutusta onnettomuuksien vakavuuteen. Lopuksi tutkimuksen laatija myöntää, että tuloksia on vaikea verrata muiden maiden kokemuksiin, sillä kaikissa niissä onnettomuuksia ei tilastoida kuukausittain.

[33] De Brabander, Influence de l'horaire d'été sur les accidents routiers en Belgique, Fonds d'études pour la sécurité routière, 1985.

Pfaffin ja Weberin [34] tutkimus Saksassa paljastaa toisaalta onnettomuuksien lisääntyneen kesäajan käyttöönottovuonna 1980 vuoteen 1979 verrattuna ja toisaalta sen, että onnettomuudet tapahtuivat tuntia myöhemmin kuin edellisenä vuonna. Selityksenä tähän oli se, että ihmiset olivat väsyneitä, koska joutuivat heräämään aikaisin mutta menivät nukkumaan aiempaa myöhemmin. On myös kiinnostavaa tarkastella liittovaltion tilastotoimiston vuoden 1997 aineistoa [35], sillä sen avulla tilanteita voidaan vertailla välittömästi kellon siirtämisen kummankin puolen sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina siirtämistä edeltävällä viikolla, siirtoviikolla ja viikkoa myöhemmin. Voidaankin todeta, että onnettomuudet vähenivät selvästi sunnuntaina, jolloin kelloja siirrettiin, mutta että niitä oli huomattavasti enemmän viikkoa myöhemmin. Maanantaipäivistä onnettomuuksia oli eniten viikko kellonajan siirron jälkeen. Vielä tätäkin enemmän onnettomuuksia tapahtui heti kellonajan siirtoa seuraavana tiistaina. Tilastotoimisto kuitenkin huomauttaa, että teiden kunnon ja säätilan kaltaiset tekijät vaikuttavat huomattavasti enemmän liikenneturvallisuuteen kuin valoisuus tai pimeys.

[34] Pfaff, G. u. Weber, E., Mehr Unfälle durch Sommerzeit- in International Archives of Occupational and Environmental Health, 1982.

[35] Statistisches Bundesamt, Fachserie 8, Reihe 7 Verkehrsunfälle 1997.

Irlannin liikenneviranomainen, National Roads Authority (NRA), on tehnyt mielenkiintoisen tutkimuksen onnettomuuksista, joissa on mukana jalankulkijoita [36]. Irlannissahan kuolee kolmanneksi eniten jalankulkijoita Euroopassa: suuntaa-antavia ovat vuoden 1997 luvut, jolloin 472:sta tieliikenteen uhrista 130 oli jalankulkijoita. Vuonna 1996 tehdyssä tutkimuksessa erottui kaksi ajankohtaa, jolloin onnettomuuksia sattui eniten: toisaalta kello 16:n ja 21:n välillä ja toisaalta kello 23:n ja aamuviiden välillä. Tutkimuksessa mainitaan kausivaihteluiden olevan huomattavia, sillä ensimmäisen ajankohdan aikana kuolleita oli talvella kaksi kertaa niin paljon kuin kesällä. Iältään uhrit olivat enimmäkseen nuoria ja ikääntyneitä, ja onnettomuudet jakaantuivat yleensä tasan eri viikonpäiville. NRA julkaisi vuonna 1998 seurantaraportin, jossa on esitetty kymmenen vuoden (1988-97) jaksoa koskevan vertailututkimuksen tulokset. Vertailuaineisto on saatu Isosta-Britanniasta ja Pohjois-Irlannista. Tutkimuksesta käy ilmi, että 43 prosenttia jalankulkijoista saa surmansa kello 16-22 ja 27 prosenttia kello 23:n ja aamuviiden välillä. Merkillepantavaa on se, että kuolleiden määrä vaihtelee huomattavasti eri vuodenaikoina, sillä kesä- ja heinäkuussa kyseinen määrä on 75 prosenttia pienempi kuin tammi- ja joulukuussa. Tämä suuri ero selittyy valoisuuden suurella vaihtelulla kello 16:n ja 22:n välillä vuoden mittaan. Vertailu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin lukuihin osoittaa muun ohessa samanlaisen riippuvuuden valoisan ajan pituuden ja kello 16-22 surmansa saaneiden jalankulkijoiden määrän välillä. Samoina tunteina loukkaantuneiden määrän voi havaita vaihtelevan selvästi päivän pituuden mukaan. Voidaankin todeta, että kesä- ja heinäkuussa loukkaantuneita on 45 prosenttia vähemmän kuin joulu- ja tammikuussa. Isossa-Britanniassa ja Pohjois-Irlannissa vastaavat lukemat ovat 22 ja 26 prosenttia. Nämä luvut vahvistavat käsitystä, jonka mukaan illan ylimääräinen valoisa aika parantaa omalta osaltaan liikenneturvallisuutta.

[36] Pedestrians Accidents 1996, National Roads Authority, RS 4356.

Pohjoismaista saadut kokemukset osoittavat, että onnettomuusvaara on suurempi myöhäisen iltapäivän kuin aamun pimeydessä. Ruotsin tilastojen mukaan koululaisten onnettomuuksista 43 prosenttia tapahtuu kello 16-18 ja vain 6 prosenttia aamulla kello 6-8. Vuonna 1980 tehdyssä tutkimuksessa [37] vertaillaan onnettomuuslukuja ja liikenteen jakautumista vuosina 1979 ja 1980, jolloin kesäaika otettiin käyttöön. Vertailussa, jossa seurattiin kansallista tieverkkoa 24 viikon ajan 6 päivästä huhtikuuta 20 päivään syyskuuta, tarkkailtiin liikenteen vilkkautta ja poliisin rekisteröimien onnettomuuksien määrää. Tärkeimpinä seurauksina saatettiin heti havaita liikenneturvallisuuden selvä parantuminen ja onnettomuuksien, joissa on mukana eläimiä, väheneminen 15 prosentilla. Tämä oli erityisen selvästi havaittavissa vuorokauden toisella puoliskolla ja viikonloppuina.

[37] Lacko & Linderoth, Sommartid och trafiksäkerhet, Studier av olycks- och trafikutvecklingen, 1980.

Valitettavasti eteläisistä maista ei ole saatavissa numerotietoja. Niissä ei ilmeisesti ole tehty yhtään aihetta käsittelevää yksityiskohtaista tutkimusta, minkä vuoksi tilanteesta ei ole mahdollista esittää kokonaiskuvaa. Yhteenvetona on syytä korostaa sitä, että liikenneturvallisuuteen vaikuttavat valoisuuden ja pimeyden lisäksi myös muut seikat, kuten vuodenajoista johtuvat sekä viikoittaiset ja kuukausittaiset vaihtelut liikenneonnettomuuksien määrässä ja liikenteen luonteen muuttuminen iltaisin erityisesti lisääntyvän vapaa-aikaliikenteen vuoksi. Muita tekijöitä ovat tietysti myös sään vaihtelut: sumu, jäätyminen ja kosteus aamuisin erityisesti vuodenaikojen vaihtuessa sekä lainsäädännön tiukentumisesta johtuvat seikat, kuten kaikkia matkustajia koskeva turvavöiden käyttöpakko, veren sallitun alkoholipitoisuuden alentaminen ja myös päivisin sovellettava moottoripyörien ajovalopakko.

3.7. Liikenne ja viestintä

Kesäaikakäytännön yhdenmukaistamisen taustalla on tarve poistaa tavaroiden, palveluiden ja henkilöiden vapaan liikkuvuuden esteet, mikä edellyttää sisämarkkinoiden, erityisesti liikenteen alojen, sujuvan toiminnan edistämistä.

David Simmonds Consultancy -yrityksen (DSC) vuonna 1993 komission tilauksesta tekemän tutkimuksen [38] tavoitteena oli arvioida kesäajan kahdesta eri päättymispäivästä aiheutuvat kustannukset. Sen yhteydessä eri toimijoita haastateltiin laajasti, ja nämä toivat esiin esimerkiksi ylimääräisten aikataulujen laatimisesta kaikille liikennemuodoille aiheutuvan lisätyön, lentoyhtiöille kalliiksi tulevat neuvottelut hyvin lyhyttä jaksoa (alle kuukautta) koskevista väliaikaisista aikataulujärjestelyistä ja muut vastaavat ongelmat. Tutkimuksessa pidettiin välttämättömänä kesäaikakäytännön yhdenmukaistamista täydellisesti varsinkin, kun odotettavissa oli Englannin kanaalin alittavan tunnelin ja uuden, Euroopan mantereen ja Ison-Britannian yhdistävän, rautatieyhteyden käyttöönotto.

[38] David Simmonds Consultancy, Summer time in the European Community - Evaluation of the costs of different dates for return to winter time, 1993.

Useimmissa Euroopan maissa on teetetty tutkimuksia mahdollisista ongelmista kesäaikaan siirryttäessä. Tämän selvityksen yhteydessä ei tullut esiin uusia aihetta käsitteleviä kansallisen tason tutkimuksia. Ainoastaan Gonnot'n [39] Ranskan pääministerille vuonna 1996 jättämässä raportissa on esitetty joitakin tuoreempia esimerkkejä ongelmista, joita liikenteen alalle koituisi, jos Ranska luopuisi yksipuolisesti kesäaikakäytännön soveltamisesta. Tällöin olisi itse asiassa kyse "epäyhdenmukaistamisesta". Raportissa mainittiin esimerkiksi siitä, että Air France -yhtiön olisi neuvoteltava aikatauluvarauksensa uudelleen kaikkien Pariisin alueen ulkopuolella sijaitsevien lentokenttien kanssa. Kyseessä olisi hyvin monimutkainen toimenpide, sillä Euroopan muiden lentokenttien kapasiteetti on lähes kokonaan käytössä. Valtiollinen rautatieyhtiö SNCF arvioi pelkästään liikennöintisuunnitelman muokkaamisen maksavan 10 Ranskan miljoonaa frangia (noin 1,52 miljoonaa euroa) kutakin aikataulun muutosta kohti ja noin 50 miljoonaa frangia (noin 7,62 miljoonaa euroa) Ranskan muusta Euroopasta poikkeavan käytännön aiheuttamina lisäkuluina. Nämä lisäkulut muodostuvat liikennöintisuunnitelman muokkaamisesta Ranskan naapurimaiden tilanteisiin sopivaksi aina, kun unionin muissa maissa siirretään kelloa. Lopuksi Gonnot'n raportissa käsiteltiin maantieliikenteelle mahdollisesti aiheutuvia häiriöitä. Työaikojen valvonta saattaisi kyseisellä liikenteen alalla vaikeutua, jos eri tarkastuspisteiden kellot kävisivät yhden tunnin erolla. Tämä ongelma on kuitenkin ratkaistavissa suorittamalla tarkastukset reaaliaikaisina maailmanajassa. Raportissa ei myöskään unohdettu viitata vaikeuksiin, joita linja-autoyhtiöille koituisi liikennöintipalvelujen järjestämisestä raja-alueilla.

[39] Katso alaviite 30.

Kansallisen ja/tai ammatillisen tason selvitysten puuttuminen näyttäisi osoittavan, että kellonajan siirtämistä ei enää pidetä liikenteen alalla ongelmallisena varsinkaan sen jälkeen, kun kaikissa unionin maissa siirryttiin yhtenäiseen aikatauluun vuonna 1996. Niin kansallisen kuin Euroopankin tason toimijat ja ammatillisten organisaatioiden edustajat ovat tuoneet komission yksikköjen järjestämissä kuulemistilaisuuksissa ja/tai konsulttitoimiston järjestämissä haastatteluissa useaan otteeseen julki sitoutumisensa kesäaikasäännösten täydelliseen yhdenmukaistamiseen. Ala, jota kesäaikakäytäntö suorimmin koskettaa, näyttää siis omaksuneen ja hyväksyneen sen ja siihen liittyvät vuosittaiset kellonajan siirtämiset täydellisesti. Jotkin liikenteen aloista toivoisivat jopa aikavyöhykkeiden yhtenäistämistä koko Euroopassa, koska se helpottaisi sekä lento- että meriliikenneyhteyksien järjestämistä mantereen ja Brittein saarten välillä, mutta kuten edellä on todettu, tämä kysymys jää selvästi unionin toimivallan ulkopuolelle, sillä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kussakin jäsenvaltiossa sovellettavaa aikaa koskevat päätökset ovat täysin kansallisia.

4. Päätelmät

1. Kun otetaan huomioon maailmanlaajuistumisen vaikutukset kaikilla aloilla varsinkin länsimaisen mallin mukaisissa yhteiskunnissa, vapaa-aikaa ja matkailua käsittelevässä kohdassa 3.5 esitettyjä saksalaisia huomioita elintapojen muuttumisesta voidaan todennäköisesti soveltaa myös muihin Euroopan unionin maihin. Työajan jatkuva lyheneminen viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana on sitä paitsi vapauttanut Euroopan unionin koko väestön käyttöön merkittävästi lisävapaa-aikaa, jota tämä voi iltaisin kuluttaa yhä enemmän erilaisiin harrastuksiin. Kesäaika, joka suosii kaikenlaisten vapaa-ajan toimintojen harrastamista luonnonvalon vuoksi hyvissä olosuhteissa, näyttääkin täyttävän täydellisesti yhteiskunnan uudet vaatimukset uudella vuosituhannella. Tässä suhteessa ei tulisi myöskään vähätellä turvallisuustekijöitä, jotka on otettava ensisijaisina huomioon arvioitaessa elämänlaatua varsinkin kaupunkitaajamissa. ADAS:n tutkimuksessa [40] muistutettiin aikanaan illan valoisan lisätunnin antaman turvallisuudentunteen psykologisesta merkityksestä yksinäisille ja iäkkäille henkilöille sekä lapsille ja nuorille, joille on mahdollista lähteä illalla ulos ja palata kotiin valoisaan aikaan. Lisäksi voidaan todeta, että ongelmat, joihin joskus viitataan, ovat itse asiassa olleet sidoksissa työntekijöiden työaikoja sekä palvelulaitosten ja -yritysten aukioloaikoja koskevaan kysymykseen. Erityisesti hotelli- ja ravintola-alasta puhuttaessa ratkaisu työaikojen järjestelyä koskeviin ongelmiin olisi kansallinen lainsäädäntö, jossa työaikakysymys on otettu huomioon. Samalla todennäköisesti edistettäisiin uusien työpaikkojen syntymistä kyseiselle alalle.

[40] Katso alaviite 23.

2. Tämän tutkimuksen yhteydessä analysoidut selvitykset ja aiemmat tutkimukset näyttävät yleisesti ottaen viittaavan siihen, että eri alat ovat pystyneet sopeutumaan kesäaikaan ilman ylitsepääsemättömiä ongelmia ja että ne eivät aseta sen käyttöä kyseenalaiseksi. Kyselyyn joitakin aloilta saatu vähäinen palaute ja eräiden kansallisten viranomaisten ja elinten ilmaisema hämmästys tukevat käsitystä, jonka mukaan valtaosassa unionin maita ja unionin jäsenyyttä hakeneita maita kesäaikaa ei pidetä huolenaiheena. Eräiden järjestäytyneiden yhdistysten ilmaisemasta vastustuksesta on todettava, että kyseisiä yhdistyksiä on eniten ja ne ovat aktiivisimpia niissä maissa, joissa käytössä oleva aikavyöhyke ei vastaa maan luontaista aikavyöhykettä. Tällöin kesäajan kielteiset vaikutukset korostuvat, koska ero aurinkoaikaan kasvaa.

3. Silti sekä liikenteenharjoittajat että eräät matkailualan edustajat ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että itse kesäaikakäytännöstä aiheutuneet ongelmat ovat vähentyneet sen jälkeen, kun alkamis- ja päättymispäivämäärien yhdenmukaistaminen on poistanut suurimmat aiemmista vaikeuksista. Järjestelmän käyttöönotto ilman säännönmukaisuutta ja ajoittain soveltamiskausien lyhyys (kaksi, kolme tai neljä vuotta), joka on ollut käytäntönä näihin päiviin asti, on kuitenkin aiheuttanut huolta asianomaisille sosioekonomisille aloille. Huolenaiheita on vielä lisännyt se, että järjestelmän mahdollista kyseenalaistamista koskevat keskustelut ovat joskus lykänneet järjestelmän voimaantuloa, kuten kahdeksannen direktiivin yhteydessä voitiin todeta. Tämän vuoksi liikenteen alan toimijoille on jäänyt hyvin vähän aikaa toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä, mikä on aiheuttanut alalle tarpeettomia hankaluuksia, jotka olisi voitu välttää. Myös muiden toimialojen edustajat, kuten esimerkiksi kalenterien ja muistikirjojen sekä tietokoneohjelmistojen valmistajat ja erityisesti elektronisten ajopiirtureiden valmistajat ovat korostaneet järjestelmän vakiinnuttamisen etuja. Tämä poistaisi toistuvat ja moninkertaiset ohjelmointityöt ja pienentäisi omalta osaltaan niitä kellonajan muuttamisesta aiheutuvia kustannuksia, joihin edellä on viitattu.

4. Kesäajan soveltamiskauteen liittyvät haastattelut ja asianomaisten alojen kyselyihin antamien vastausten analysointi osoittaa, että soveliaimpana pidetään nykyisen käytännön mukaista maalis-lokakuuta, jota kannattaa 46 prosenttia. Ainakin mantereen jäsenvaltioissa aiemmin käytössä ollutta kautta maaliskuusta syyskuuhun kannattaa 15 prosenttia. Yksikään jäsenvaltio ei ole ilmoittanut haluavansa muuttaa nykyistä käytäntöä, jonka mukaan kesäaika alkaa maaliskuun viimeisenä sunnuntaina ja päättyy lokakuun viimeisenä sunnuntaina kello yksi yöllä maailmanaikaa (UT).

5. Jäsenvaltioilta saatujen tietojen perusteella voidaan tulkita, että yksikään jäsenvaltio ei ole tällä hetkellä aikeissa luopua kesäaikajärjestelmän soveltamisesta. Sitä paitsi Euroopan kolmannet maat ja erityisesti hakijamaat ovat ottaneet kesäaikajärjestelmän käyttöön jo useita vuosia sitten ja jatkavat sen soveltamista Euroopan unionissa voimassa olevassa direktiivissä vahvistetun käytännön mukaisesti.

4.1. Toissijaisuus

On myös aiheellista palauttaa mieleen, että hylätessään kahdeksannen direktiivin 97/44/EY [41] antamisen yhteydessä poikkeuksen, joka olisi sallinut jäsenvaltion olla soveltamatta kesäaikaa, jäsenvaltiot katsoivat, että direktiivi velvoittaa sekä soveltamaan kesäaikakäytäntöä että noudattamaan kesäajaksi kutsutun ajanjakson alkamis- ja päättymispäivämäärää. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti unionin tehtävänä on vahvistaa kesäajan soveltamista koskevat säännökset siten, että varmistetaan sisämarkkinoiden toimivuus ja etenkin poistetaan tavaroiden, palveluiden ja henkilöiden vapaan liikkuvuuden esteet. Sen sijaan on tärkeää korostaa sitä, että jäsenvaltiossa tavallisesti sovellettavasta ajasta eli siitä, joka on käytössä muulloin kuin kesäaikana, päättäminen kuuluu edelleen jäsenvaltioiden yksinomaisen toimivallan piiriin. Kussakin jäsenvaltiossa on tehtävä asiasta täysin kansallinen päätös.

[41] Katso alaviite 3.

4.2. Lainsäädäntömenettely

1. Näissä olosuhteissa komissio ehdottaa yhdenmukaistamistoimien jatkamista ja niiden päivämäärien ja kellonaikojen vahvistamista, joina kesäaika aloitetaan ja päätetään koko Euroopan unionissa vuoden 2001 jälkeen. Edellä esitettyjen syiden johdosta ehdotetaan, että vuodesta 2002 kesäaikaa koskevat säännökset otetaan käyttöön ilman voimassaolon määräaikaa. Komission yksiköt pitävät kuitenkin tarpeellisena, että säännösten soveltamista valvotaan ja että neuvostolle ja Euroopan parlamentille laaditaan kertomus niiden soveltamisen vaikutuksista. Komission toimivaltaiset yksiköt laativat kertomuksen, ja se perustuu jokaisen jäsenmaan kaikilta niiltä aloilta toimittamiin tietoihin, joita kesäaikakäytäntö koskee. Kertomus ehdotetaan julkaistavaksi viimeistään viisi vuotta yhdeksännen direktiivin voimaantulon jälkeen eli viimeistään vuonna 2007.

2. Lisäksi helpottaakseen tiedottamista jäsenvaltioissa komissio katsoo aiheelliseksi ilmoittaa kesäaikojen alkamis- ja päättymisajankohdat säännöllisesti viiden vuoden jaksoissa. Niinpä Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ehdotetaan julkaistavaksi jo direktiivin antamisen yhteydessä sekä direktiivin teksti että kesäajan alkamis- ja päättymispäivämäärät ja -kellonajat ensimmäiselle viiden vuoden jaksolle eli vuosiksi 2002-2006.

3. Koska kyseessä on periaatteessa toimi, jonka tarkoituksena on helpottaa liikenteen ja viestinnän alojen palveluiden tuottamista, se kuuluu yhteisön ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan piiriin.

Kesäajan alkamis- ja päättymispäivämäärät yhdenmukaistettiin kahdeksannessa direktiivissä 97/44/EY kokonaisuudessaan vuosien 1998-2001 osalta siten kuin jäljempänä esitetyissä säännöksissä tarkoitetaan.

Kuten tällä hetkellä sovellettavan kahdeksannen direktiivin 4 artiklassa säädetään, vuodesta 2002 sovellettava järjestelmä hyväksytään ennen 1 päivää tammikuuta 2001. Ehdotettu direktiivi perustuu neljännen, viidennen, kuudennen, seitsemännen ja kahdeksannen direktiivin tavoin perustamissopimuksen 95 artiklaan.

Perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua yhteispäätösmenettelyä on siis sovellettava.

2000/0140 (COD)

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI kesäaikasäännöksistä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [42],

[42] EYVL C

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [43],

[43] EYVL C

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Kesäaikasäännöksistä 22 päivänä heinäkuuta 1997 annetulla kahdeksannella Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/44/EY [44] otettiin käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa yhteinen päivämäärä ja kellonaika kesäajan alkamiselle ja päättymiselle vuosina 1998, 1999, 2000 ja 2001.

[44] EYVL L 206, 1.8.1997, s. 62.

(2) Koska jäsenvaltiot soveltavat kesäaikasäännöksiä, sisämarkkinoiden toiminnan kannalta on tärkeää vahvistaa edelleen kesäajan alkamiselle ja päättymiselle koko yhteisössä voimassa oleva yhteinen päivämäärä ja kellonaika.

(3) Jäsenvaltioiden mielestä kesäajan on sopivinta alkaa maaliskuun lopussa ja päättyä lokakuun lopussa, ja tämä kausi olisi näin ollen pidettävä voimassa.

(4) Tiettyjen alojen, liikenteen ja viestinnän lisäksi myös muiden teollisuuden alojen, moitteeton toiminta edellyttää pysyvien aikataulujen laatimista pitkällä aikavälillä. Tämän vuoksi on aiheellista antaa kesäaikasäännökset rajoittamattomaksi ajaksi. Direktiivin 97/44/EY 4 artiklassa säädetään, että Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat ennen 1 päivää tammikuuta 2001 vuodesta 2002 alkaen sovellettavat säännökset.

(5) Tietojen selkeyden ja täsmällisyyden vuoksi kesäajan alkamis- ja päättymispäivämäärät olisi vahvistettava ja julkaistava joka viides vuosi seuraaviksi viideksi vuodeksi.

(6) Tämän direktiivin soveltamista olisi lisäksi seurattava sellaisen kertomuksen perusteella, joka koskee tämän direktiivin säännösten vaikutusta kaikkiin asianomaisiin aloihin ja jonka komissio toimittaa parlamentille, neuvostolle ja talous- ja sosiaalikomitealle. Kertomus perustuu tietoihin, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet komissiolle riittävän ajoissa, jotta ne voidaan sisällyttää mainittuun kertomukseen vahvistetussa määräajassa.

(7) Perustamissopimuksen 5 artiklassa esitetyn toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuus- periaatteen mukaisesti, jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa liikenteen ja viestinnän helpottamiseksi kesäajan kalenteriajan yhdenmukaistamista, joka voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla. Tämä direktiivi rajoittuu vähimpään näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarpeelliseen eikä siten ylitä sitä, mikä tarvitaan tähän tarkoitukseen.

(8) Maantieteellisistä syistä ei kesäaikaa koskevia yhteisiä säännöksiä ole aiheellista soveltaa jäsenvaltioiden merentakaisiin alueisiin,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan 'kesäajalla' vuodenaikaa, jona kelloa on siirretty muuhun vuoteen verrattuna kuusikymmentä minuuttia eteenpäin.

2 artikla

Kesäaika alkaa kaikissa jäsenvaltioissa vuodesta 2002 alkaen kello 1 aamuyöllä (GMT) maaliskuun viimeisenä sunnuntaina.

3 artikla

Kesäaika päättyy kaikissa jäsenvaltioissa vuodesta 2002 alkaen kello 1 aamuyöllä (GMT) lokakuun viimeisenä sunnuntaina.

4 artikla

Komissio julkaisee Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ensimmäisen kerran, kun tämä direktiivi julkaistaan, ja sen jälkeen joka viides vuosi tiedonannon, jossa todetaan kesäajan alkamisen ja päättymisen kalenteripäivämäärä seuraaviksi viideksi vuodeksi.

5 artikla

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja talous- ja sosiaalikomitealle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2007 tämän direktiivin säännösten vaikutusta asianomaisiin aloihin koskevan kertomuksen.

Kertomus perustuu tietoihin, jotka kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2007.

6 artikla

Tätä direktiiviä ei sovelleta jäsenvaltioiden merentakaisiin alueisiin.

7 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2001. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

8 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

9 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

Komission tiedonanto [45] kesäaikasäännöksistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin .../... [46] 4 artiklan mukaisesti

[45] Julkaistaan EYVL:ssä erikseen direktiivin antamisen jälkeen.

[46] EYVL ...

Kesäajan alkamis- ja päättymispäivämäärät

Kesäajan vahvistetaan alkavan ja päättyvän vuosina 2002-2006 seuraavina päivänä kello 1 aamuyöllä (GMT):

- vuonna 2002: sunnuntai 31 päivä maaliskuuta ja sunnuntai 27 päivä lokakuuta,

- vuonna 2003: sunnuntai 30 päivä maaliskuuta ja sunnuntai 26 päivä lokakuuta,

- vuonna 2004: sunnuntai 28 päivä maaliskuuta ja sunnuntai 31 päivä lokakuuta,

- vuonna 2005: sunnuntai 27 päivä maaliskuuta ja sunnuntai 30 päivä lokakuuta,

- vuonna 2006: sunnuntai 26 päivä maaliskuuta ja sunnuntai 29 päivä lokakuuta.