52000AC0243

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta 22. kerran (ftalaatit) ja lelujen turvallisuutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 88/378/ETY muuttamisesta"

(2000/C 117/12)

Neuvosto päätti 29. helmikuuta 2000 EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan mukaisesti pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut "yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus" -jaosto antoi lausuntonsa 15. helmikuuta 2000. Esittelijä oli Alma Williams.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 1. ja 2. maaliskuuta 2000 pitämässään 370. täysistunnossa (maaliskuun 1. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 27 ääntä puolesta, 21 vastaan, ja 8 pidättyi äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Käsiteltävänä oleva ehdotus liittyy ennen kaikkea Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ja edelleen Amsterdamin sopimuksen 153 artiklassa tavoitteeksi asetettuun kuluttajien terveyden ja turvallisuuden korkeatasoiseen suojeluun. Komissio ehdottaa kuuden myrkyllisen ftalaatin käytön kieltämistä tietyissä vauvoille ja pikkulapsille, eli kaikkein heikoimmalle ja turvattomimmalle kuluttajaryhmälle tarkoitetuissa tuotteissa. Komissio ehdottaa vaarallisia aineita koskevan direktiivin(1) muuttamista 22. kerran sekä erillistä muutosta lelujen turvallisuutta koskevaan direktiiviin(2).

1.2. Ehdotuksella on kuitenkin kauaskantoisia yleisiä vaikutuksia, ja se koskee seuraavia tärkeitä kysymyksiä tai aihepiirejä:

1.2.1. käytäntöjen yhdenmukaistaminen ja yhtenäisten sääntöjen käyttöönotto sekä sisämarkkinoilla että jäsenehdokasvaltioissa

1.2.2. vuorovaikutus muiden direktiivien, kuten yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin(3) ja sen 9 artiklassa kuvailtujen kiireellisyysmenettelyjen kanssa

1.2.3. tuotteesta vapautuvan ftalaattitason määrityksessä käytettävien mittaustapojen luotettavuus

1.2.4. ympäristönsuojelijoiden esittämät vaatimukset käsiteltäessä tunteisiin vetoavaa ja käytännön seikkoihin puuttumista edellyttävää aihetta

1.2.5. riskinarviointimenettelyjen ja varovaisuusperiaatteen noudattamisen korostuminen entisestään.

1.2.5.1. Erityisesti on korostettava varovaisuusperiaatteen merkitystä. Kyseessä on melko uusi ja komission äskettäin antamassa tiedonannossa(4) kuvailtu menettely, johon nyt turvaudutaan vasta kolmannen kerran. Menettely tarjoaa komissiolle mahdollisuuden ryhtyä toimiin tapauksissa, joihin ei liity riittäviä, ratkaisevia tai varmoja todisteita, mutta joissa toimettomuudesta aiheutuisi kansanterveydelle tai ympäristölle (kuten belgialaisten elintarvikkeiden dioksiini) kohtuuton riski. Keskeinen periaate on riskien arvioiminen mahdollisen uhan vallitessa. Toimiin ryhtyminen ei kuitenkaan edellytä, että riskinarvioinnin tulosten on oltava ratkaisevia. Toimettomuutta ei tule perustella tieteellisten todisteiden puutteella.

2. Taustaa

2.1. Mitä ftalaatit ovat?

Ehdotus koskee kuutta ftalaattia, jotka on eritelty ehdotuksen liitteessä. Ne ovat kemikaaleja, jotka on tunnettu jo kauan ja joita lisätään pehmentämään kovia muoveja (esim. polyvinyylikloridi, PVC). Pehmennetystä muovista voidaan valmistaa vauvoille ja alle kolmevuotiaille lapsille tarkoitettuja tuotteita, kuten pururenkaita, tutteja, helistimiä ja tiettyjä leluja kuten kylpyleluksi tarkoitettuja ankkoja. Purulelujen kaltaisissa tuotteissa käytetään yleisimmin di-"isononyyli"ftalaattia (DINP). Tiettyjä ftalaatteja esiintyy myös luonnostaan elintarvikkeissa, esim. banaaneissa.

2.2. Mitä ongelmia ftalaateista aiheutuu?

Ftalaatit eivät sitoudu PVC:hen ja voivat ajan myötä kulkeutua tai liueta. Rotilla tehdyt kokeet osoittavat, että ftalaatit voivat häiritä hormonitasapainoa sekä aiheuttaa syöpää ja vaurioittaa siten maksaa, munuaisia ja kiveksiä. Riski kohdistuu erityisesti vauvoihin ja pikkulapsiin, jotka pureskelevat ja imevät mainitunlaisia esineitä pitkähköjä aikoja. Puremisen yhteydessä muovi saattaa rikkoutua, mikä nopeuttaa ftalaattien vapautumista ja niiden kulkeutumista sylkeen. Lisäksi aikuiselle vaaraton sallittu päivittäinen enimmäisannos (Acceptable Daily Intake, ADI) on vauvoille vahingollinen, koska he ovat aikuista kevyempiä. Ftalaatit saattavat lisäksi kumuloitua, ja vauva voi saada niitä myös muista lähteistä, esim. rintamaidosta.

2.2.1. Edellä mainituista syistä eräät jäsenvaltiot ovat voimakkaasti vaatineet ftalaattien kieltämistä pikkulapsille tarkoitetuissa tuotteissa. Tämän seurauksena komissio antoi heinäkuussa 1998 suosituksen(5) (eikä komission jäsenen Emma Boninon toivomaa kiireellistä kieltoa). Lisäksi ympäristöjärjestöt ovat ajaneet kieltoa osana laajempaa kaikkien PVC-tuotteiden kieltämiseen tähtäävää kampanjaa. Myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevä tiedekomitea (SCTEE) antoi lausuntonsa syksyllä 1999.

2.2.2. Soveltaen yleistä tuoteturvallisuutta koskevan direktiivin kiireellisyysmenettelyä komissio on saanut jäsenvaltioilta suostumuksen kieltää mainitut kuusi ftalaattia tilapäisesti määräajaksi, koska ne ovat vakava uhka lasten terveydelle. Kielto tuli voimaan 19. joulukuuta 1999.

2.2.3. Tässä käsiteltävä ehdotus koskee lainsäädännön pitkäjänteistä muutosta.

3. Yleistä: komitean näkemys

3.1. Komitea kannattaa tietyissä lastentarvikkeissa ilmeneviä ftalaatteja koskevaa komission asettamaa välitöntä kieltoa ja siten ehdotetun direktiivin 1 artiklaa.

3.1.1. Koska kielto on tilapäinen ja määräaikainen ja sitä tarkastellaan uudelleen 8. maaliskuuta, komiteaa kiinnostaa, mitä siirtymämenettelyjä tulevaisuudessa aiotaan soveltaa.

3.1.2. Komitea on tietoinen, että komissiolla oli valittavanaan kaksi mahdollisuutta: joko kieltää ftalaattien käyttö tai selvittää tarkastusten vertausarvoksi suurin sallittu päästöraja tarkoilla testeillä. Komitea hyväksyy varovaisuusperiaatteeseen vedoten komission päätöksen, koska ftalaattien kohdalla kyseiset testimenetelmät ovat vielä epävarmoja, epäluotettavia ja lisäksi vauvan imu- ja puruliikkeen simuloimisen vaikeuden vuoksi mahdottomia toistaa. Komitea huomauttaa lisäksi, että mahdollisesti kehitettäviin vaihtoehtoihin voi liittyä paljon uusia epäilyksiä ja epävarmuutta. Se kehottaakin tekemään runsaasti jatkoselvityksiä.

3.2. Komitea epäilee komission hahmottelemaa menettelyä, jota on tulevaisuudessa tarkoitus soveltaa tuotteisiin, jotka voidaan panna suuhun vaikkei niitä ole siihen tarkoitettu (2 artikla). Tällaisiin esineisiin, eli pääasiassa lyhyehkön ajan purtaviin tai imettäviin leluihin, liittyy riski, jonka komissio aikoo torjua varustamalla pakkaukset vanhemmille tai muille pikkulapsista huolehtiville tarkoitetulla varoitusmerkinnällä.

3.2.1. Komitea korostaa, että muotoiltaessa kaikenlaisia varoituksia, joilla pyritään tyydyttävällä tavalla kattamaan valtava määrä lapsille suunnattuja tuotteita, aiheutuu käytännön vaikeuksia, varsinkin jos varoitukset täytyy merkitä monilla kielillä pakkauksen lisäksi myös itse tuotteeseen.

4. Erityistä

4.1. 1 artikla

Edellä esitetyin varauksin komitea hyväksyy artiklassa esitetyn nykytilanteessa ainoana mahdollisuutena. Komitea kiinnittää lisäksi huomiota seuraaviin seikkoihin:

4.1.1. Komitea pahoittelee sitä, että vaarallisten tuotteiden markkinoille saattamista koskevan lainsäädännön lopullista muutosta voidaan menettelysyistä soveltaa vasta vuosien kuluttua. Komitea kuitenkin huomauttaa, että siirtymäaikaa varten luodut väliaikaiset mekanismit on säilytettävä siihen asti vauvojen ja pikkulasten turvallisuuden takaamiseksi.

4.1.2. Komitea kiinnittää huomiota ongelmaan, joka liittyy perheissä sisaruksilta toisille periytyvien ja eri-ikäisten lasten käytössä olevien lelujen valvontaan. Komitea katsoo, että ongelmia aiheuttavat myös käytettyjen tavaroiden kaupoissa (esim. hyväntekeväisyyskaupoissa) myytävät lastentarvikkeet.

4.1.3. Komitea korostaa merkitystä, joka toimivaltaisten viranomaisten hoitamalla toimeenpanolla on (sekä Euroopan laajuista koordinaatiota), ja muistuttaa niiden maiden ongelmista, joissa asiasta ei vastaa ainoastaan yksi viranomainen.

4.1.4. Komitea korostaa kiellon jatkuvan ja tehokkaan seurannan merkitystä sekä tarvetta järjestää erityisesti yhteisön ulkopuolisista maista ja kolmannen maailman maista tuotavia tuotteita koskeva markkinoiden valvonta.

4.1.5. Komitea korostaa vanhemmille ja kaikille lastenhoidosta vastaaville suunnatun tehokkaan tuoteturvallisuutta ja erityisesti ftalaatteja koskevan viestinnän merkitystä. Erityisesti tulisi harkita joidenkin valmistajien pakkauksissa ilmoittaman palvelunumerotoiminnan laajentamista. Lisäksi tarvitaan jo varhain aloitettavaa tahdikasta ja tasa-arvoista valistusta vauvojen ja pikkulasten hoidosta ja käyttäytymisestä.

4.2. 2 artikla

Komitea huomauttaa, että ehdotetut varoitukset ovat niin vakavia, että ne vastaavat käytännössä kieltoa. Varoitusmerkintöihin ehdotettu sanamuoto on lisäksi vaikeaselkoinen ja viestinnällisesti puutteellinen.

Mikäli mainittu merkintä kuitenkin hyväksytään tarkoituksenmukaisena toimenpiteenä, komitea huomauttaa seuraavaa.

4.2.1. Ei riitä, että varoitus on helposti luettava ja pysyvä. Sen on myös oltava ymmärrettävä.

4.2.2. Komitea epäilee lapsille tarkoitettuihin pieniin esineisiin liitettävien pysyvien varoitusten käytännöllisyyttä sekä suunnittelun että valmistuksen kannalta etenkin, mikäli varoitus on tarkoitus esittää usealla kielellä.

4.3. Koska lelun ajoittaisesta imemisestä tai pureskelusta aiheutuva vaara on pieni, komitea suosittaa, että itse tuotteeseen painettavia pakollisia merkintöjä koskevasta ehdotuksesta luovutaan toistaiseksi sen toteutuessaan aiheuttamien vaikeuksien vuoksi. Varoituksia tulisi merkitä pakkauksiin, milloin tila siihen riittää. Varovaisuusperiaatteen mukaan siihen perustuvien toimien tulee olla järkevässä suhteessa vaaraan, jota niillä on tarkoitus pienentää tai poistaa.

5. Päätelmät

5.1. Komitea korostaa uudelleen erityisesti lasten turvallisuuden ensisijaisuutta ja tukee komission pyrkimyksiä nykyisen kiellon voimaan saattamiseksi. Komitea on kuitenkin edelleen huolissaan ftalaattipäästötasojen toteamisessa nykyisin käytettävien testimenetelmien luotettavuudesta ja siitä, että vaihtoehtoisten materiaalien käyttöön liittyy uusia epävarmuustekijöitä. Näin ollen se kehottaakin tekemään runsaasti jatkoselvityksiä.

5.2. Komitea hyväksyy sen, että komissio tuo 2 artiklassa julki käsityksensä, jonka mukaan vanhemmilla on oikeus sekä lastentarvikkeiden pakkauksissa että itse tuotteissa olevien vakavien varoitusmerkintöjen tarjoamaan tietoon. Mikäli komissio haluaa siitä huolimatta ottaa kieltomerkinnät käyttöön, tulee sekä niiden sanamuotoon että viestinnälliseen toimivuuteen kiinnittää huomiota.

Bryssel 1. maaliskuuta 2000.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Beatrice Rangoni Machiavelli

(1) Direktiivi 76/769/ETY, EYVL L 262, 27.9.1976, s. 201.

(2) Direktiivi 88/378/ETY, EYVL L 187, 16.7.1988, s. 1.

(3) Direktiivi 92/59/ETY, EYVL L 228, 11.8.1992, s. 24.

(4) COM(2000) 1 final, 2.2.2000.

(5) Suositus 98/485/EY, EYVL L 217, 5.8.1998, s. 35.