(1)

Meriliikenteeseen vaikuttavista geopoliittisista konflikteista johtuva vaarallisten aineiden, myös öljyn, kuljetusten viimeaikainen kehitys antaa aihetta vakavaan huoleen. Erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) yleiskokouksen päätöslauselmassa A.1192(33) määritelty niin sanottu pimeä laivasto tai varjolaivasto, joka koostuu usein alikuntoisista aluksista, aiheuttaa merkittäviä riskejä meriturvallisuudelle ja meriekosysteemeille.

(2)

Arvioiden mukaan varjolaivasto on kasvanut 70 prosenttia viime vuosina ja käsittää noin 600 alusta. Varjolaivaston läpinäkymätön toiminta vaikeuttaa erityisesti todistusten, myös vakuutustodistusten, todentamista ja voimassaolon tarkastamista. Kasvavat öljynkuljetukset tällaisilla vaarallisilla ja vakuuttamattomilla aluksilla heikentävät IMO:n laatimiin asiakirjoihin perustuvia turvallisuus- ja ympäristönormeja.

(3)

Varjolaivaston lisääntynyt toiminta kasvattaa merionnettomuuksien ja merellä tapahtuvien vaaratilanteiden riskiä ja saattaa siten jäsenvaltioiden rannikot Euroopassa entistä alttiimmiksi ympäristövahingoille. Tämän katsotaan muodostavan ihmishengen turvallisuuteen merellä ja ympäristöön kohdistuvan uhan, jota ei voida hyväksyä.

(4)

Vaaratilanteen sattuessa oikeudelliset mahdollisuudet vastuuseen saattamiseen tai korvauksen saamiseen voivat olla rajalliset, koska alusten omistussuhteet ja vakuutusturva ovat epäselvät, jolloin taakka mahdollisen päästön aiheuttamien vahinkojen korjaamisesta jää asianomaisille jäsenvaltioille ja unionille.

(5)

Alusten omistajien vakuutuksesta merioikeudellisia vaateita varten annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/20/EY (2) sisältää säännöksiä, jotka koskevat mihin tahansa EU:n jäsenvaltion satamaan saapuvien tai EU:n jäsenvaltioiden aluevesillä liikennöivien alusten merivakuutusta koskevan todisteen ilmoittamista riippumatta siitä, minkä lipun alla alus purjehtii, rajoittamatta kuitenkaan kansainvälisen oikeuden vaatimusten soveltamista. Se ei kuitenkaan kata kauttakulkumatkalla olevia aluksia.

(6)

Direktiivin 2002/59/EY 5 artiklassa edellytetään, että kaikkien alusten, jotka saapuvat sellaiselle minkä tahansa EU:n jäsenvaltion alueelle, jossa on käytössä pakollinen alusten ilmoitusjärjestelmä, on noudatettava kyseistä järjestelmää ja ilmoitettava vaaditut tiedot. Lisäksi 16 artiklassa edellytetään, että kaikkien alusten, jotka eivät esitä tai joilla ei ole kansainvälisten tai EU:n sääntöjen mukaista vakuutustodistusta tai rahavakuutta, on katsottava aiheuttavan mahdollisen vaaran merenkululle tai uhan merenkulun tai ihmisten turvallisuudelle tai ympäristölle.

(7)

Nykyiset vaatimukset eivät kata riittävällä tavalla tilanteita, joissa alukset niiden lipusta riippumatta purjehtivat jäsenvaltioiden rannikoilla kauttakulkumatkalla, mutta eivät saavu minkään jäsenvaltion satamaan, ja näihin tilanteisiin on puututtava.

(8)

Viimeaikainen kansainvälinen kehitys on tuonut korostetusti esiin, että vakuuttamattomien ja vaarallisten alusten aiheuttamiin riskeihin on puututtava tiukoin toimenpitein. IMO:n yleiskokouksen päätöslauselmassa A.1192(33) (joulukuu 2023) kehotetaan toimiin pimeän laivaston tai varjolaivaston laittoman toiminnan ehkäisemiseksi merenkulkualalla. IMO:n oikeudellisen komitean tarkistetuissa ohjeissa (LEG.1/Circ.16, kesäkuu 2024) vahvistetaan päivitetyt standardit siviilioikeudellista vastuuta koskevien vakuutustodistusten tunnustamiselle ja rahavakuuksien tarjoajien validoinnille, mukaan lukien P&I-yhdistykset (Protection & Indemnity Clubs), kun taas vuoden 1992 rahastoa ja lisärahastoa koskevilla yleiskokousten päätöslauselmilla (päätöslauselmat nro 14 ja nro 6, marraskuu 2024) vahvistetaan vuoden 1992 siviilioikeudellista vastuuta koskevalla yleissopimuksella, vuoden 1992 rahastoyleissopimuksella ja lisärahastopöytäkirjalla perustettua kansainvälistä vastuu- ja korvausjärjestelmää. Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus näiden kansainvälisten standardien kanssa ja puuttua tehokkaasti esiin nouseviin riskeihin, direktiivi 2002/59/EY on tarpeellista saattaa ajan tasalle tämän kehityksen huomioon ottamiseksi.

(9)

IMO on perustanut useita pakollisia alusten ilmoitusjärjestelmiä parantaakseen meriturvallisuutta ja pilaantumisen torjuntavalmiutta ja antaakseen rannikkovaltioille mahdollisuuden valvoa tehokkaasti meriliikennettä, erityisesti aluksia, jotka kuljettavat vaarallisia tai saastuttavia lasteja, kuten öljyä. Näiden järjestelmien tarkoituksena on helpottaa alusten liikkeisiin ja lastiin liittyvien keskeisten tietojen vaihtoa ja varmistaa, että niistä ilmoitetaan viipymättä asiaankuuluville viranomaisille. Unionissa nämä tiedot toimitetaan unionin merenkulun tiedonvaihtojärjestelmään (SafeSeaNet) liitettyjen kansallisten ilmoitusjärjestelmien kautta. Direktiivin 2002/59/EY liitteessä I olevassa 4 kohdassa esitetään, minkä tyyppisiä tietoja alusten on toimitettava viranomaisille asianmukaisten ilmoitusjärjestelmien kautta. Muuttuviin operatiivisiin ja turvallisuustarpeisiin vastaamiseksi on tarpeen muuttaa kyseistä liitettä siten, että siihen sisällytetään uusia tietoja ja erityisesti vakuutustodistuksia koskevat tiedot, joita pidetään olennaisina meriturvallisuuden, ympäristönsuojelun ja tehokkaiden hätätoimien varmistamiseksi.

(10)

Sen vuoksi direktiiviä 2002/59/EY olisi muutettava,

”X.

Muita tietoja: