EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32023R2772

Komission delegoitu asetus (EU) 2023/2772, annettu 31 päivänä heinäkuuta 2023, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU täydentämisestä kestävyysraportointistandardien osalta

C/2023/5303

OJ L, 2023/2772, 22.12.2023, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_del/2023/2772/oj (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

Legal status of the document In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_del/2023/2772/oj

European flag

virallinen lehti
Euroopan unionin

FI

Sarjan L


2023/2772

22.12.2023

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2023/2772,

annettu 31 päivänä heinäkuuta 2023,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU täydentämisestä kestävyysraportointistandardien osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (1) ja erityisesti sen 29 b artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivissä 2013/34/EU, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2022/2464 (2), edellytetään, että suuret yritykset, pienet ja keskisuuret yritykset, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, sekä suurten konsernien emoyritykset sisällyttävät toimintakertomuksensa tai konsernin toimintakertomuksen erilliseen osaan tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan ymmärtää yrityksen vaikutukset kestävyysseikkoihin, sekä tiedot, jotka ovat tarpeen sen ymmärtämiseksi, miten kestävyysseikat vaikuttavat yrityksen kehitykseen, tulokseen ja asemaan. Yritysten on laadittava nämä tiedot kestävyysraportointistandardien mukaisesti direktiivin (EU) 2022/2464 5 artiklan 2 kohdassa kunkin yritysluokan osalta ilmoitetusta tilivuodesta alkaen.

(2)

Komission edellytetään hyväksyvän viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2023 ensimmäinen standardikokonaisuus, jossa täsmennetään tiedot, jotka yritysten on ilmoitettava kyseisen direktiivin 19 a artiklan 1 ja 2 kohdan ja 29 a artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti ja joihin kuuluvat ainakin sellaiset tiedot, joita finanssimarkkinatoimijat tarvitsevat noudattaakseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/2088 (3) säädettyjä tiedonantovelvollisuuksia.

(3)

Komissio on ottanut huomioon EFRAGin antamat tekniset neuvot. EFRAGin riippumattomat tekniset neuvot täyttävät direktiivin 2013/34/EU 49 artiklan 3 b kohdan ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa alakohdassa säädetyt perusteet. Jotta varmistettaisiin oikeasuhteisuus ja jotta yritysten olisi helpompi soveltaa standardeja oikein, komissio on tehnyt EFRAGin teknisiin neuvoihin muutoksia, jotka koskevat olennaisuuteen liittyvää lähestymistapaa, tiettyjen vaatimusten asteittaista käyttöönottoa, tiettyjen vaatimusten muuntamista vapaaehtoisiksi tietopisteiksi, joustojen lisäämistä useisiin tiedonantovaatimuksiin ja sellaisten teknisten muutosten tekoa, joilla varmistetaan yhdenmukaisuus unionin oikeudellisen kehyksen kanssa sekä laaja yhteentoimivuus maailmanlaajuisten standardointialoitteiden kanssa. Lisäksi komissio on tehnyt teknisiin neuvoihin toimituksellisia muutoksia.

(4)

Nämä kestävyysraportointistandardit täyttävät direktiivin 2013/34/EU 29 b artiklassa säädetyt vaatimukset.

(5)

Sen vuoksi olisi hyväksyttävä yhteiset kestävyysraportointistandardit.

(6)

Direktiivin 2013/34/EU 29 b artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti tämän asetuksen olisi tultava voimaan aikaisintaan neljän kuukauden kuluttua siitä, kun komissio on sen hyväksynyt. Koska direktiivin (EU) 2022/2464 5 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että tietyt yritysluokat soveltavat näitä kestävyysraportointistandardeja 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen alkavien tilivuosien osalta, tämän asetuksen olisi tultava voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(7)

Komissio on direktiivin 2013/34/EU 49 artiklan 3 b kohdan neljännen alakohdan mukaisesti kuullut yhteisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 (4) 24 artiklassa tarkoitettua kestävää rahoitusta käsittelevää jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmää ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (5) 6 artiklassa tarkoitettua tilinpäätöskysymysten sääntelykomiteaa. Komissio on direktiivin 2013/34/EU 49 artiklan 3 b kohdan viidennen alakohdan mukaisesti pyytänyt lausunnon Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselta (ESMA), Euroopan pankkiviranomaiselta (EPV) ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselta (EIOPA) erityisesti tämän asetuksen yhdenmukaisuudesta asetuksen (EU) 2019/2088 ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten kanssa. Komissio on direktiivin 2013/34/EU 49 artiklan 3 b kohdan kuudennen alakohdan mukaisesti kuullut myös Euroopan ympäristökeskusta, Euroopan unionin perusoikeusvirastoa, Euroopan keskuspankkia, Euroopan tilintarkastajien valvontaelinten komiteaa ja asetuksen (EU) 2020/852 20 artiklan nojalla perustettua kestävän rahoituksen foorumia,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Kestävyysraportointistandardit, joita yritysten on käytettävä suorittaessaan kestävyysraportointiaan direktiivin 2013/34/EU 19 a ja 29 a artiklan mukaisesti direktiivin (EU) 2022/2464 5 artiklan 2 kohdassa säädettyä aikataulua noudattaen, vahvistetaan tämän asetuksen liitteissä I ja II.

2 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2024 tilivuosiin, jotka alkavat 1 päivänä tammikuuta 2024 tai sen jälkeen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 31 päivänä heinäkuuta 2023.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)   EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2464, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, asetuksen (EU) N:o 537/2014, direktiivin 2004/109/EY, direktiivin 2006/43/EY ja direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta yritysten kestävyysraportoinnin osalta (EUVL L 322, 16.12.2022, s. 15).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2088, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla (EUVL L 317, 9.12.2019, s. 1).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2020, kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2002, kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta (EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1).


LIITE I

Eurooppalaiset kestävyysraportointistandardit (ESRS)

ESRS 1

Yleiset vaatimukset

ESRS 2

Yleiset tiedot

ESRS E1

Ilmastonmuutos

ESRS E2

Pilaantuminen

ESRS E3

Vesivarat ja merten luonnonvarat

ESRS E4

Biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemit

ESRS E5

Resurssien käyttö ja kiertotalous

ESRS S1

Oma työvoima

ESRS S2

Arvoketjun työntekijät

ESRS S3

Vaikutusten kohteena olevat yhteisöt

ESRS S4

Kuluttajat ja loppukäyttäjät

ESRS G1

Liiketoiminnan harjoittaminen

ESRS 1

YLEISET VAATIMUKSET

SISÄLLYSLUETTELO

Tavoite

1.

ESRS-standardien luokat, raportointialat ja laadintatavat

1.1

ESRS-standardien luokat

1.2

Raportointialat sekä toimintaperiaatteista, toimista, tavoitteista ja mittareista annettavien tietojen vähimmäissisältöä koskevat vaatimukset

1.3

Laadintatavat

2.

Tietojen laadulliset ominaisuudet

3.

Kaksinkertainen olennaisuus kestävyystietojen tiedoksiantamisen perusteena

3.1

Sidosryhmät ja niiden merkitys olennaisuuden arviointiprosessin kannalta

3.2

Olennaisuusseikat ja tietojen olennaisuus

3.3

Kaksinkertainen olennaisuus

3.4

Vaikutuksen olennaisuus

3.5

Taloudellinen olennaisuus

3.6

Kestävyysseikkoihin liittyvistä toimista aiheutuvat olennaiset vaikutukset tai riskit

3.7

Erittelytaso

4.

Due diligence

5.

Arvoketju

5.1

Raportoiva yritys ja arvoketju

5.2

Estimointi alakohtaisten keskiarvojen ja korvaavien indikaattoreiden avulla

6.

Aikahorisontit

6.1

Raportointikausi

6.2

Menneen, nykyisen ja tulevaisuuden yhteenliittäminen

6.3

Raportointi edistymisestä suhteessa perusvuoteen

6.4

Lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin määritelmä raportointia varten

7.

Kestävyystietojen laatiminen ja esittäminen

7.1

Vertailutietojen esittäminen

7.2

Estimoinnissa käytetyt lähteet ja tuloksen epävarmuus

7.3

Annettujen tietojen päivittäminen raportointikauden jälkeen toteutuneilla tapahtumilla

7.4

Muutokset kestävyystietojen valmistelussa ja esittämisessä

7.5

Raportointi aiemmilla kausilla tehdyistä virheistä

7.6

Konsolidoitu raportointi ja tytäryrityksiä koskeva poikkeus

7.7

Turvallisuusluokitellut ja arkaluonteiset tiedot sekä tiedot teollis- ja tekijänoikeuksista, taitotiedosta tai innovaatiotuloksista

7.8

Raportointi mahdollisuuksista

8.

Kestävyysselvityksen rakenne

8.1

Yleinen esitystapaa koskeva vaatimus

8.2

Kestävyysselvityksen sisältö ja rakenne

9.

Yhteydet yritysraportoinnin muihin osiin ja niihin liittyvät tiedot

9.1

Tietojen sisällyttäminen viittauksina

9.2

Yhteenliitetyt tiedot ja yhteydet tilinpäätöksiin

10.

Siirtymäsäännökset

10.1

Yhteisökohtaisesti annettavia tietoja koskeva siirtymämääräys

10.2

Arvoketjua käsittelevää 5 lukua koskeva siirtymäsäännös

10.3

Vertailutietojen esittämistä käsittelevää 7.1 jaksoa koskeva siirtymäsäännös

10.4

Siirtymäsäännös: Luettelo vaiheittain käyttöön otettavista tiedonantovaatimuksista

Lisäys A:

Soveltamista koskevat vaatimukset

Yhteisökohtaisten tietojen antaminen

Kaksinkertainen olennaisuus

Estimointi alakohtaisten keskiarvojen ja korvaavien indikaattoreiden avulla

Kestävyysselvityksen sisältö ja rakenne

Lisäys B:

Tietojen laadulliset ominaisuudet

Lisäys C:

Luettelo vaiheittain käyttöön otettavista tiedonantovaatimuksista

Lisäys D:

ESRS-kestävyysselvityksen rakenne

Lisäys E:

Vuokaavio annettavien tietojen määrittämisestä

Lisäys F:

Esimerkki ESRS-kestävyysselvityksen rakenteesta

Lisäys G:

Esimerkki tietojen sisällyttämisestä viittauksina

Tavoite

1.

Eurooppalaisten kestävyysraportointistandardien (ESRS) tavoitteena on määrittää kestävyystiedot, jotka yrityksen on annettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (1), sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2022/2464 (2), mukaisesti. ESRS-standardien mukainen raportointi ei vapauta yrityksiä muista unionin oikeudessa säädetyistä velvoitteista.

2.

ESRS-standardeissa määritetään erityisesti sellaiset tiedot, jotka yrityksen on annettava olennaisista vaikutuksistaan, riskeistään ja mahdollisuuksistaan, jotka kytkeytyvät ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyviin kestävyysseikkoihin. ESRS-standardeissa ei edellytetä, että yritykset antavat tietoja ESRS-standardeissa käsitellyistä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvistä aiheista, jos yritys on arvioinut kyseiset aiheet epäolennaisiksi (ks. tämän standardin lisäys E ”Vuokaavio mukaan otettavien tietojen määrittämisestä”).ESRS-standardien mukaisesti annettavien tietojen avulla kestävyysselvitysten käyttäjät voivat saada käsityksen yrityksen olennaisista vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön sekä kestävyysseikkojen olennaisista vaikutuksista yrityksen kehitykseen, tulokseen ja asemaan.

3.

Tämän standardin (ESRS 1) tavoitteena on esitellä ESRS-standardien rakenne, laadintatavat ja peruskäsitteet sekä direktiivin 2013/34/EU, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2022/2464, mukaiset kestävyystietojen laatimista ja esittämistä koskevat yleiset vaatimukset.

1.   ESRS-standardien luokat, raportointialat ja laadintatavat

1.1    ESRS-standardien luokat

4.

ESRS-standardit jaetaan kolmeen luokkaan seuraavasti:

a)

monialaiset standardit;

b)

aihekohtaiset standardit (ympäristö-, yhteiskunta- ja hallintotapastandardit); ja

c)

alakohtaiset standardit.

Monialaiset standardit ja aihekohtaiset standardit ovat toimialoista riippumattomia eli niitä sovelletaan kaikkiin yrityksiin riippumatta siitä, millä alalla tai aloilla yritys toimii.

5.

Monialaiset standardit ESRS 1 Yleiset vaatimukset ja ESRS 2 Yleiset tiedot koskevat aihekohtaisissa standardeissa ja alakohtaisissa standardeissa käsiteltyjä kestävyysseikkoja.

6.

Tässä standardissa (ESRS 1) kuvataan ESRS-standardien rakenne, selitetään niiden laadintatapoja ja peruskäsitteitä sekä asetetaan yleiset vaatimukset kestävyyteen liittyvien tietojen laatimiselle ja esittämiselle.

7.

ESRS 2:ssa esitetään niitä tietoja koskevat tiedonantovaatimukset, jotka yrityksen on annettava yleisellä tasolla kaikista olennaisista kestävyysseikoista, jotka on esitettävä hallintotapaa, strategiaa sekä vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien hallintaa käsittelevillä raportointialoilla, sekä mittareista ja tavoitteista.

8.

Aihekohtaisissa ESRS-standardeissa käsitellään jotakin kestävyysaihetta, ja ne on jaoteltu aiheiden, osa-aiheiden ja tarvittaessa osaosa-aiheiden mukaan. Tämän standardin soveltamisvaatimuksessa 16 (AR 16) olevassa taulukossa esitetään yleiskatsaus aihekohtaisissa ESRS-standardeissa käsitellyistä kestävyysaiheista, -osa-aiheista ja -osaosa-aiheista (yhdessä ”kestävyysseikat”).

9.

Aihekohtaisiin ESRS-standardeihin voi sisältyä erityisvaatimuksia, jotka täydentävät ESRS 2:n yleisen tason tiedonantovaatimuksia. ESRS 2:n lisäyksessä C Aihekohtaisiin ESRS-standardeihin sisältyvät tiedonanto-/soveltamisvaatimukset, joita sovelletaan yhdessä ESRS 2:n Yleiset tiedot kanssa esitetään luettelo aihekohtaisiin ESRS-standardeihin sisältyvistä lisävaatimuksista, joita yrityksen on noudatettava yhdessä ESRS 2:n yleisen tason tiedonantovaatimusten kanssa.

10.

Alakohtaisia standardeja sovelletaan kaikkiin tietyn alan yrityksiin. Niissä käsitellään vaikutuksia, riskejä ja mahdollisuuksia, jotka ovat todennäköisesti olennaisia kaikille tietyn alan yrityksille ja joita ei käsitellä aihekohtaisissa standardeissa lainkaan tai riittävästi. Alakohtaiset standardit liittyvät useisiin aiheisiin ja kattavat kunkin alan kannalta merkityksellisimmät aiheet. Alakohtaiset standardit ovat hyvin vertailukelpoisia.

11.

Jos yritys toteaa, ettei ESRS kata tai ei kata riittävällä tarkkuustasolla jotakin sellaista vaikutusta, riskiä tai mahdollisuutta, joka on yrityksen tiettyjen tosiseikkojen ja olosuhteiden vuoksi olennainen, yrityksen on ESRS-standardien kolmessa eri luokassa vaadittujen tietojen lisäksi annettava yhteisökohtaiset tiedot, jotta käyttäjät voivat ymmärtää kestävyyteen liittyvät vaikutukset, riskit tai mahdollisuudet yrityksessä. Soveltamisvaatimuksissa AR1–AR5 annetaan lisäohjeita yhteisökohtaisten tietojen antamisesta.

1.2    Raportointialat sekä toimintaperiaatteista, toimista, tavoitteista ja mittareista annettavien tietojen vähimmäissisältöä koskevat vaatimukset

12.

ESRS 2:n, aihekohtaisten ESRS-standardien ja alakohtaisten ESRS-standardien mukaiset tiedonantovaatimukset esitetään raportointialoittain seuraavasti:

a)

Hallintotapa (GOV): hallintoprosessit, valvontatoimet ja menettelyt, joita käytetään vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien seurannassa, hallinnassa ja valvonnassa (ks. ESRS 2, 2 luku Hallintotapa).

b)

Strategia (SBM): miten yrityksen strategia ja liiketoimintamalli ovat vuorovaikutuksessa sen olennaisten vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien kanssa, mukaan lukien tapa, jolla yritys käsittelee näitä vaikutuksia, riskejä ja mahdollisuuksia (ks. ESRS 2, 3 luku Strategia).

c)

Vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien hallinta (IRO): prosessit, joilla yritys

i.

tunnistaa vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet ja arvioi niiden olennaisuuden (ks. ESRS 2, 4.1 jakso, IRO-1),

ii.

hallitsee olennaisia kestävyysseikkoja toimintaperiaatteiden ja toimien avulla (ks. ESRS 2, 4.2 jakso).

d)

Mittarit ja tavoitteet (MT): yrityksen suorituskyky, mukaan lukien sen asettamat tavoitteet ja edistyminen niiden saavuttamisessa (ks. ESRS 2, 5 luku Mittarit ja tavoitteet).

13.

ESRS 2 sisältää

a)

4.2 jaksossa toimintaperiaatteita (MDR-P) ja toimia (MDR-A) koskevat vähimmäistiedonantovaatimukset;

b)

5 jaksossa mittareita (MDR-M) ja tavoitteita (MDR-T) koskevat vähimmäistiedonantovaatimukset.

Yrityksen on sovellettava toimintaperiaatteita, toimia, mittareita ja tavoitteita koskevia vähimmäistiedonantovaatimuksia yhdessä vastaavien aihekohtaisissa ja alakohtaisissa ESRS-standardeissa asetettujen tiedonantovaatimusten kanssa.

1.3    Laadintatavat

14.

Kaikissa ESRS-standardeissa

a)

termillä ”vaikutukset” tarkoitetaan yrityksen liiketoimintaan kytkeytyviä myönteisiä ja kielteisiä kestävyyteen liittyviä vaikutuksia, jotka määritetään vaikutuksen olennaisuuden arvioinnissa (ks. 3.4 jakso Vaikutuksen olennaisuus). Termillä viitataan sekä tosiasiallisiin että mahdollisiin tuleviin vaikutuksiin;

b)

Termeillä ”riskit” ja ”mahdollisuudet” tarkoitetaan kestävyyteen liittyviä yrityksen taloudellisia riskejä ja mahdollisuuksia, mukaan lukien ne, jotka johtuvat siitä, että yritys on riippuvainen luonnonvaroista, henkilöresursseista ja yhteiskunnallisista resursseista, sellaisina kuin ne on määritetty taloudellisen olennaisuuden arvioinnissa (ks. 3.5 jakso).

Näitä kutsutaan yhdessä ”vaikutuksiksi, riskeiksi ja mahdollisuuksiksi” (IRO). Ne kuvastavat 3 jaksossa kuvattua ESRS-standardien kaksinkertaisen olennaisuuden näkökulmaa.

15.

Määritelmäsanastossa (liite II) määritellyt termit on lihavoitu ja kursivoitu kaikissa ESRS-standardeissa, paitsi jos määriteltyä termiä käytetään samassa kohdassa useammin kuin kerran.

16.

Tiedot, jotka on annettava, esitetään ESRS-standardien tiedonantovaatimuksissa. Kukin tiedonantovaatimus koostuu yhdestä tai useammasta erillisestä tietopisteestä. Termi ”tietopiste” voi viitata myös tiedonantovaatimuksen selittävään alaosioon.

17.

Useimpiin ESRS-standardeihin sisältyy tiedonantovaatimusten lisäksi myös soveltamisvaatimuksia. Soveltamisvaatimukset tukevat tiedonantovaatimusten soveltamista ja vastaavat sitovuudeltaan ESRS-standardin muita osia.

18.

ESRS-standardeissa erotetaan toisistaan yrityksen eriasteiset tiedonantovelvollisuudet seuraavilla termeillä:

a)

”on annettava” – tarkoittaa sitä, että tiedonantovaatimuksessa tai tietopisteessä edellytetään tietojen antamista;

b)

”voidaan antaa” – tarkoittaa sitä, että tiedot voidaan antaa vapaaehtoisesti hyvien käytäntöjen edistämiseksi.

Lisäksi ESRS-standardeissa käytetään ilmaisua ”on otettava huomioon” viitattaessa seikkoihin, resursseihin tai menetelmiin, jotka yrityksen odotetaan ottavan huomioon tai joita sen on tarvittaessa käytettävä valmistellessaan tiettyjen tietojen antamista.

2.   Tietojen laadulliset ominaisuudet

19.

Laatiessaan kestävyysselvitystä yrityksen on

a)

otettava huomioon tietojen keskeiset laadulliset ominaisuudet eli merkityksellisyys ja todenmukainen esittäminen; ja

b)

parannettava tietojen laadullisia ominaisuuksia eli vertailtavuutta, todennettavuutta ja ymmärrettävyyttä.

20.

Nämä tietojen laadulliset ominaisuudet määritellään ja kuvataan tämän standardin lisäyksessä B.

3.    Kaksinkertainen olennaisuus kestävyystietojen tiedoksiantamisen perusteena

21.

Yrityksen on raportoitava kestävyysseikoista tässä luvussa määritellyn ja selitetyn kaksinkertaisen olennaisuuden periaatteen mukaisesti.

3.1    Sidosryhmät ja niiden merkitys olennaisuuden arviointiprosessissa

22.

Sidosryhmillä tarkoitetaan niitä tahoja, jotka voivat vaikuttaa yritykseen tai joihin se voi vaikuttaa. Sidosryhmät jaetaan kahteen pääryhmään seuraavasti:

a)

vaikutusten kohteena olevat sidosryhmät: henkilöt tai ryhmät, joiden intresseihin vaikuttavat tai saattavat vaikuttaa myönteisesti tai kielteisesti yrityksen toiminnat ja sen suorat ja välilliset liikesuhteet koko sen arvoketjussa; ja

b)

kestävyysselvitysten käyttäjät: yleistä tarkoitusta palvelevan taloudellisen raportoinnin ensisijaiset käyttäjät (nykyiset ja mahdolliset sijoittajat, luotonantajat ja muut luottoa antavat tahot, mukaan lukien omaisuudenhoitajat, luottolaitokset ja vakuutusyritykset) sekä muut käyttäjät, mukaan lukien yrityksen liikekumppanit, ammattiliitot ja työmarkkinaosapuolet, kansalaisyhteiskunta ja kansalaisjärjestöt, hallitukset, analyytikot ja tutkijat.

23.

Osa sidosryhmistä voi kuulua kumpaankin 22 kohdassa tarkoitettuun ryhmään, mutteivät kaikki.

24.

Yhteistyö vaikutusten kohteina olevien sidosryhmien kanssa on keskeistä yrityksen jatkuvan due diligence -prosessin (ks. 4 luku Due diligence) ja kestävyyden olennaisuuden arvioinnin kannalta. Tähän sisältyvät yrityksen prosessit niiden tosiasiallisten ja mahdollisten kielteisten vaikutusten tunnistamiseksi ja arvioimiseksi, jotka otetaan arviointiprosessissa huomioon olennaisten vaikutusten tunnistamiseksi kestävyysraportointia varten (ks. tämän standardin 3.4 jakso).

3.2    Olennaisuusseikat ja tietojen olennaisuus

25.

Olennaisuuden arviointi (ks. 3.4 jakso Vaikutuksen olennaisuus ja 3.5 jakso Taloudellinen olennaisuus) on tarpeen, jotta yritys voi tunnistaa olennaiset vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet, joista on ilmoitettava.

26.

Olennaisuuden arviointi on ESRS-standardien mukaisen kestävyysraportoinnin lähtökohta. ESRS 2:n 4.1 jaksossa oleva IRO-1 sisältää yleiset tiedonantovaatimukset, jotka koskevat yrityksen prosessia vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien tunnistamiseksi ja niiden olennaisuuden arvioimiseksi. ESRS 2:n SBM-3 sisältää yleiset tiedonantovaatimukset, jotka koskevat yrityksessä suoritetussa olennaisuuden arvioinnissa tunnistettuja olennaisia vaikutuksia, riskejä ja mahdollisuuksia.

27.

Tämän standardin lisäyksen A soveltamisvaatimuksiin sisältyy luettelo aihekohtaisissa ESRS-standardeissa käsitellyistä kestävyysseikoista jaoteltuina aiheiden, osa-aiheiden ja osaosa-aiheiden mukaan olennaisuuden arvioinnin tueksi. Tämän standardin lisäys E Vuokaavio annettavien tietojen määrittämisestä havainnollistaa tässä jaksossa kuvattua olennaisuuden arviointia.

28.

Kestävyysseikka on ”olennainen”, kun se täyttää kriteerit, jotka on määritelty vaikutuksen olennaisuudelle (ks. tämän standardin 3.4 jakso) tai taloudelliselle olennaisuudelle (ks. tämän standardin 3.5 jakso) tai molemmat.

29.

Olennaisuusarvioinnin tuloksesta riippumatta yrityksen on aina annettava seuraavissa edellytetyt tiedot: ESRS 2 Yleiset tiedot (eli kaikki ESRS 2:ssa määritetyt tiedonantovaatimukset ja tietopisteet) sekä tiedonantovaatimukset (mukaan lukien tietopisteet) aihekohtaisissa ESRS-standardeissa, jotka liittyvät tiedonantovaatimukseen IRO-1 Kuvaus olennaisten vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien tunnistamis- ja arviointiprosesseista, sellaisina kuin ne on lueteltu ESRS 2:n lisäyksessä C Aihekohtaisiin ESRS-standardeihin sisältyvät tiedonanto-/soveltamisvaatimukset, joita sovelletaan yhdessä ESRS 2:n Yleiset tiedot kanssa.

30.

Kun yritys katsoo, että jokin sellainen kestävyysseikka, jolle ESRS 2 IRO-1, IRO-2 ja SBM-3 asettaa tiedonantovaatimuksia, on sen olennaisuuden arvioinnin perusteella olennainen, sen on

a)

annettava tiedot kyseisestä kestävyysseikasta sitä vastaavan aihekohtaisen ja alakohtaisen ESRS-standardin tiedonantovaatimusten (mukaan lukien soveltamisvaatimukset) mukaisesti; ja

b)

annettava lisäksi yhteisökohtaiset tiedot (ks. tämän standardin 11 kohta ja AR 1 – AR 5), jos ESRS-standardi ei kata olennaista kestävyysseikkaa riittävästi tai ollenkaan.

31.

Tiedonantovaatimuksessa määritetyt sovellettavat tiedot, mukaan lukien tietopisteet tai yhteisökohtaiset tiedot, on annettava, kun yritys arvioi olennaisten tietojen arvioinnin yhteydessä, että kyseiset tiedot ovat merkityksellisiä jommastakummasta tai kummastakin seuraavasta näkökulmasta:

a)

tietojen merkitys sen seikan kannalta, jota niiden on tarkoitus kuvata tai selittää; tai

b)

se, kuinka hyvin tiedot vastaavat käyttäjien päätöksentekotarpeita, mukaan lukien 48 kohdassa kuvattuja yleistä tarkoitusta palvelevan taloudellisen raportoinnin ensisijaisten käyttäjien tarpeita ja/tai niiden käyttäjien tarpeita, joiden pääasiallisena intressinä on saada tietoa yrityksen vaikutuksista.

32.

Jos yritys katsoo, ettei ilmastonmuutos ole sen kannalta olennainen, ja jättää näin ollen huomiotta kaikki tiedonantovaatimukset ESRS E1:ssä Ilmastonmuutos, sen on annettava yksityiskohtainen selvitys päätelmistä, jotka se on tehnyt ilmastonmuutosta koskevassa olennaisuuden arvioinnissaan (ks. ESRS 2 IRO-2 Yrityksen kestävyysselvityksissä huomioon otetut ESRS-standardien tiedonantovaatimukset), mukaan lukien ennakoiva analyysi olosuhteista, joiden perusteella yritys saattaa päätellä, että ilmastonmuutos on tulevaisuudessa sen kannalta olennainen. Jos yritys katsoo, että jokin muu aihe kuin ilmastonmuutos ei ole olennainen, ja jättää näin ollen kaikki vastaavan aihekohtaisen ESRS-standardin tiedonantovaatimukset huomioimatta, se voi selittää lyhyesti kyseisen aiheen olennaisuudesta tekemänsä arvioinnin päätelmiä.

33.

Antaessaan tietoja olennaisiksi arvioiduista kestävyysseikkoihin liittyvistä toimintaperiaatteista, toimista ja tavoitteista yrityksen on sisällytettävä niihin kaikki tiedot, jotka vaaditaan kyseiseen seikkaan liittyvissä aihe- ja alakohtaisten ESRS-standardien tiedonantovaatimuksissa ja tietopisteissä sekä vastaavissa ESRS 2:ssa asetetuissa toimintaperiaatteita, toimia ja tavoitteita koskevissa vähimmäistiedonantovaatimuksissa. Jos yritys ei voi antaa tietoja, joita edellytetään joko aihe- tai alakohtaisen ESRS-standardin tiedonantovaatimuksissa ja tietopisteissä tai ESRS 2:n toimintaperiaatteita, toimia ja tavoitteita koskevissa vähimmäistiedonantovaatimuksissa, koska se ei ole ottanut käyttöön kyseisiä toimintaperiaatteita, toteuttanut niitä tai asettanut niitä koskevia tavoitteita, sen on ilmoitettava tästä, ja se voi ilmoittaa määräajan, jonka kuluessa se aikoo ottaa nämä käyttöön.

34.

Antaessaan tietoja olennaisen kestävyysseikan mittareista asiaankuuluvan aihekohtaisen ESRS-standardin mittareita ja tavoitteita koskevan jakson mukaisesti

a)

yrityksen on annettava tiedonantovaatimuksessa edellytetyt tiedot, jos se arvioi, että nämä tiedot ovat olennaisia; ja

b)

yritys voi jättää pois tiedonantovaatimuksen tietopisteen edellyttämät tiedot, jos se arvioi, etteivät nämä tiedot ole olennaisia, ja toteaa, ettei tällaisia tietoja tarvita tiedonantovaatimuksen tavoitteen saavuttamiseksi.

35.

Jos yritys jättää antamatta sellaisen tietopisteen edellyttämät tiedot, joka perustuu ESRS 2:n lisäyksessä B lueteltuun muuhun EU:n lainsäädäntöön, sen on nimenomaisesti ilmoitettava, että kyseiset tiedot eivät ole olennaisia.

36.

Yrityksen on esitettävä, miten se soveltaa kriteerejä (mukaan lukien asianmukaiset kynnysarvot), kun se määrittää

a)

tiedot, jotka se antaa 34 kohdan mukaisesti olennaisen kestävyysseikan mittareista asiaankuuluvan aihekohtaisen ESRS:n mittareita ja tavoitteita koskevan jakson mukaisesti; ja

b)

yhteisökohtaisina tietoina annettavat tiedot.

3.3    Kaksinkertainen olennaisuus

37.

Kaksinkertaisella olennaisuudella on seuraavat kaksi ulottuvuutta: vaikutuksen olennaisuus ja taloudellinen olennaisuus. Jollei toisin mainita, termejä ”olennainen” ja ”olennaisuus” käytetään ESRS-standardeissa aina viittaamaan kaksinkertaiseen olennaisuuteen.

38.

Vaikutuksen olennaisuuden ja taloudellisen olennaisuuden arvioinnit liittyvät toisiinsa, ja näiden kahden ulottuvuuden keskinäiset riippuvuussuhteet on otettava huomioon. Yleensä lähtökohtana on vaikutusten arviointi, vaikka voi olla myös olennaisia riskejä ja mahdollisuuksia, jotka eivät liity yrityksen vaikutuksiin. Kestävyysvaikutus voi olla alusta alkaen taloudellisesti olennainen tai siitä voi tulla taloudellisesti olennainen, kun sen voidaan kohtuudella odottaa vaikuttavan yrityksen taloudelliseen asemaan, taloudelliseen tulokseen, kassavirtoihin, rahoituksen saantiin tai pääomakustannuksiin lyhyellä, keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. Vaikutukset otetaan niiden olennaisuusnäkökulmasta huomioon riippumatta siitä, ovatko ne taloudellisesti olennaisia vai eivät.

39.

Tunnistaessaan ja arvioidessaan yrityksen arvoketjun vaikutuksia, riskejä ja mahdollisuuksia niiden olennaisuuden määrittämiseksi yrityksen on keskityttävä aloihin, joilla vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien katsotaan todennäköisesti syntyvän toiminnan luonteen, liikesuhteiden tai maantieteellisten tai muiden tekijöiden perusteella.

40.

Yrityksen on tarkasteltava, miten sen riippuvuus mahdollisuuksista saada riittävän laadukkaita luonnonvaroja, henkilöresursseja ja yhteiskunnallisia resursseja kohtuullisilla hinnoilla vaikuttaa kyseiseen yritykseen, riippumatta yrityksen mahdollisista vaikutuksista näihin resursseihin.

41.

Yrityksen pääasiallisten vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien katsotaan olevan samat kuin ne olennaiset vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet, jotka on eritelty kaksinkertaisen olennaisuuden periaatteen mukaisesti ja joista sen vuoksi raportoidaan yrityksen kestävyysselvityksessä.

42.

Yrityksen on sovellettava tämän standardin 3.4 ja 3.5 jaksossa esitettyjä kriteerejä ja käytettävä asianmukaisia määrällisiä ja/tai laadullisia kynnysarvoja. Asianmukaiset kynnysarvot ovat tarpeen, jotta voidaan määrittää, mitkä vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet yritys tunnistaa olennaisiksi ja käsittelee niitä sen mukaisesti ja mitkä kestävyysseikat ovat olennaisia raportoinnin kannalta. Joissakin nykyisissä standardeissa ja sääntelykehyksissä käytetään termiä ”merkittävimmät vaikutukset”, kun viitataan kynnysarvoon, jota käytetään määritettäessä niitä vaikutuksia, jotka ESRS-standardeissa kuvataan ”olennaisina vaikutuksina”.

3.4    Vaikutuksen olennaisuus

43.

Kestävyysseikka on vaikutukseltaan olennainen, kun se liittyy yrityksen olennaisiin tosiasiallisiin tai mahdollisiin myönteisiin tai kielteisiin vaikutuksiin, joita sillä on ihmisiin tai ympäristöön lyhyellä, keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. Vaikutuksia ovat muun muassa sellaiset vaikutukset, jotka liittyvät yrityksen omaan toimintaan ja arvoketjun alku- ja loppupäähän – myös sen tuotteiden, palvelujen ja liikesuhteiden kautta. Liikesuhteisiin kuuluvat yrityksen arvoketjun alku- ja loppupään liikesuhteet, eivätkä ne rajoitu suoriin sopimussuhteisiin.

44.

Tässä yhteydessä ihmisiin tai ympäristöön kohdistuviin vaikutuksiin kuuluvat ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyvät vaikutukset.

45.

Kielteisten vaikutusten olennaisuuden arvioinnissa hyödynnetään due diligence -prosessia, joka on määritelty yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden kansainvälisissä välineissä sekä OECD:n toimintaohjeissa monikansallisille yrityksille. Tosiasiallisten kielteisten vaikutusten osalta olennaisuus perustuu vaikutuksen vakavuuteen, ja mahdollisten kielteisten vaikutusten osalta se perustuu vaikutuksen vakavuuteen ja todennäköisyyteen. Vakavuus perustuu seuraaviin tekijöihin:

a)

mittakaava;

b)

laaja-alaisuus; ja

c)

vaikutuksen korjaamaton luonne.

Kun on kyse mahdollisesta kielteisestä ihmisoikeusvaikutuksesta, vaikutuksen vakavuus on ensisijainen sen todennäköisyyteen nähden.

46.

Myönteisten vaikutusten osalta olennaisuus perustuu seuraaviin seikkoihin:

a)

vaikutusten mittakaava ja laaja-alaisuus tosiasiallisten vaikutusten osalta; ja

b)

vaikutusten mittakaava, laaja-alaisuus ja todennäköisyys mahdollisten vaikutusten osalta.

3.5    Taloudellinen olennaisuus

47.

Kestävyysraportoinnin taloudellinen olennaisuus laajentaa sitä olennaisuuden soveltamisalaa, jota käytetään määritettäessä, mitkä tiedot on sisällytettävä yrityksen tilinpäätökseen.

48.

Taloudellisen olennaisuuden arviointi vastaa niiden tietojen tunnistamista, joita pidetään olennaisina yleistä tarkoitusta palvelevan taloudellisen raportoinnin ensisijaisten käyttäjien kannalta tehtäessä päätöksiä resurssien tarjoamisesta yhteisölle. Tietoja pidetään yleistä tarkoitusta palvelevan taloudellisen raportoinnin ensisijaisten käyttäjien kannalta olennaisina erityisesti silloin, kun voidaan kohtuudella odottaa, että näiden tietojen poisjättö, vääristely tai peittely vaikuttaa päätöksiin, joita kyseiset käyttäjät tekevät yrityksen kestävyysselvityksen perusteella.

49.

Kestävyysseikka on taloudellisesta näkökulmasta olennainen, jos siitä aiheutuu tai siitä voidaan kohtuudella odottaa aiheutuvan yritykselle olennaisia taloudellisia vaikutuksia. Näin on silloin, kun kestävyysseikasta aiheutuu sellaisia riskejä tai mahdollisuuksia, joilla on olennainen vaikutus tai joiden voidaan kohtuudella olettaa vaikuttavan olennaisesti yrityksen kehitykseen, taloudelliseen asemaan, taloudelliseen tulokseen, kassavirtoihin, rahoituksen saatavuuteen tai pääomakustannuksiin lyhyellä, keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. Riskejä ja mahdollisuuksia voi aiheutua menneistä tai tulevista tapahtumista. Kestävyysseikan taloudellinen olennaisuus ei rajoitu seikkoihin, jotka ovat yrityksen määräysvallassa, vaan se sisältää tietoa niistä olennaisista riskeistä ja mahdollisuuksista, jotka johtuvat tilinpäätösten laatimisessa käytetyn konsolidoinnin piiriin kuulumattomista liikesuhteista.

50.

Riippuvuudet luonnonvaroista, henkilöresursseista ja yhteiskunnallisista resursseista voi aiheuttaa taloudellisia riskejä tai mahdollisuuksia. Nämä riippuvuudet voivat aiheuttaa vaikutuksia kahdella eri tavalla:

a)

ne voivat vaikuttaa yrityksen kykyyn jatkaa liiketoimintaprosesseissaan tarvittavien resurssien käyttöä tai hankkimista sekä näiden resurssien laatuun ja hinnoitteluun; ja

b)

ne voivat vaikuttaa yrityksen kykyyn turvautua sen liiketoimintaprosesseissa tarvittaviin suhteisiin hyväksyttävin ehdoin.

51.

Riskien ja mahdollisuuksien olennaisuutta arvioidaan sekä niiden esiintymisen todennäköisyyden että taloudellisten vaikutusten mahdollisen suuruuden perusteella.

3.6    Kestävyysseikkoihin liittyvistä toimista johtuvat olennaiset vaikutukset tai riskit

52.

Olennaisuuden arviointiprosessi yrityksessä voi johtaa sellaisten tilanteiden tunnistamiseen, joissa yrityksen toimilla, joilla puututaan tiettyihin vaikutuksiin tai riskeihin tai hyödynnetään tiettyjä kestävyysseikkoihin liittyviä mahdollisuuksia, voi olla olennaisia kielteisiä vaikutuksia tai ne voivat aiheuttaa olennaisia riskejä yhden tai useamman muun kestävyysseikan osalta. Esimerkiksi:

a)

tuotannon hiilestä irtautumista koskevalla toimintasuunnitelmalla, johon sisältyy tiettyjen tuotteiden hylkääminen, voi olla olennaisia kielteisiä vaikutuksia yrityksen omaan työvoimaan, ja siitä voi aiheutua olennaisia riskejä irtisanomiskorvausten vuoksi; tai

b)

autoteollisuuden toimittajan toimintasuunnitelma, jossa keskitytään sähköajoneuvojen toimituksiin, saattaa johtaa hukkainvestointeihin tavanomaisten ajoneuvojen toimitusosien tuotannossa.

53.

Tällaisissa tilanteissa yrityksen on

a)

annettava tiedot olennaisten kielteisten vaikutusten tai olennaisten riskien olemassaolosta yhdessä sekä tiedot niitä aiheuttavista toimista ristiinviittaamalla aiheeseen, johon vaikutukset tai riskit liittyvät; ja

b)

kuvailtava, miten olennaisiin kielteisiin vaikutuksiin tai olennaisiin riskeihin puututaan aihepiirissä, johon ne liittyvät.

3.7    Erittelytaso

54.

Jos se on tarpeen olennaisten vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien ymmärtämiseksi, yrityksen on eriteltävä raportoidut tiedot

a)

maittain, kun olennaisissa vaikutuksissa, riskeissä ja mahdollisuuksissa on merkittäviä eroja maiden välillä ja kun tietojen esittäminen ylemmällä aggregointitasolla hämärtäisi olennaisia tietoja vaikutuksista, riskeistä tai mahdollisuuksista; tai

b)

merkittävän toimipaikan tai merkittävän omaisuuden tasolla, kun olennaiset vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet ovat erittäin riippuvaisia tietystä toimipaikasta tai tietystä omaisuudesta.

55.

Määrittäessään asianmukaista erittelytasoa raportointia varten yrityksen on otettava huomioon olennaisuuden arvioinnissa käytetty erittely. Yritystä koskevista tosiasioista ja olosuhteista riippuen tiedot voi olla tarpeen eritellä tytäryhtiöittäin.

56.

Jos tiedot eri tasoilta tai useista sijainneista tietyllä tasolla kootaan yhteen, yrityksen on varmistettava, ettei tietojen aggregointi hämärrä tietojen tulkinnan edellyttämää tarkkuutta ja asiayhteyttä. Yritys ei saa aggregoida luonteeltaan erilaisia olennaisia eriä.

57.

Kun yritys esittää tietoja aloittain eriteltyinä, sen on hyväksyttävä ESRS-alaluokitus, joka määritetään komission direktiivin 2013/34/EU 29 b artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan ii alakohdan nojalla antamassa delegoidussa säädöksessä. Kun aihekohtainen tai alakohtainen ESRS edellyttää, että tiettyä tietoyksikköä laadittaessa otetaan käyttöön tietty erittelytaso, sovelletaan aihekohtaisen tai alakohtaisen ESRS-standardin vaatimusta.

4.   Due diligence

58.

Yrityksen kestävyyttä koskevan due diligence -prosessin (nimitystä ”due diligence -prosessi” käytetään myös jäljempänä mainituissa kansainvälisissä välineissä) tulokset otetaan huomioon yrityksen arviossa sen olennaisista vaikutuksista, riskeistä ja mahdollisuuksista. ESRS-standardeissa ei aseteta due diligence -prosessin osalta mitään toimintatapavaatimuksia, eikä myöskään laajenneta tai muuteta yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelinten roolia due diligence -prosessin osalta.

59.

Due diligence on prosessi, jonka avulla yritykset tunnistavat, ehkäisevät ja lieventävät tosiasiallisia ja mahdollisia kielteisiä vaikutuksia, jotka kohdistuvat ympäristöön ja yrityksen liiketoiminnassa mukana oleviin ihmisiin, sekä selostavat, miten ne käsittelevät näitä vaikutuksia. Näihin kuuluvat kielteiset vaikutukset, jotka liittyvät yrityksen omaan toimintaan ja alku- ja loppupään arvoketjuun, myös sen tuotteiden, palvelujen ja liikesuhteiden kautta. Due diligence on jatkuva käytäntö, joka myötäilee yrityksen strategiaa, liiketoimintamallia, toimintoja, liikesuhteita, toimintaa, hankintaa sekä myyntiin liittyviä olosuhteita ja saattaa aiheuttaa muutoksia niihin. Tätä prosessia kuvataan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden kansainvälisissä välineissä sekä OECD:n toimintaohjeissa monikansallisille yrityksille.

60.

Näissä kansainvälisissä välineissä yksilöidään useita due diligence -prosessin vaiheita, mukaan lukien yrityksen omaan toimintaan ja alku- ja loppupään arvoketjuun – myös sen tuotteiden, palvelujen ja liikesuhteiden kautta – liittyvien kielteisten vaikutusten tunnistaminen ja arviointi. Jos yritys ei pysty käsittelemään kaikkia vaikutuksia kerralla, due diligence -prosessi mahdollistaa toimien priorisoinnin niiden vaikutusten vakavuuden ja todennäköisyyden perusteella. Juuri tämä seikka due diligence -prosessissa vaikuttaa olennaisten vaikutusten arviointiin (ks. tämän standardin 3.4 jakso). Olennaisten vaikutusten tunnistaminen tukee myös kestävyyteen liittyvien olennaisten riskien ja mahdollisuuksien tunnistamista, sillä ne ovat usein tulosta tällaisista vaikutuksista.

61.

Due diligence -prosessin keskeiset osatekijät näkyvät suoraan ESRS 2:ssa vahvistetuissa tiedonantovaatimuksissa ja aihekohtaisissa ESRS-standardeissa seuraavasti:

a)

Due diligence -prosessin sisällyttäminen hallintoon, strategiaan ja liiketoimintamalliin. (3) Tätä käsitellään seuraavissa asiakirjoissa:

i.

ESRS 2 GOV-2: Yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelimille toimitettavat tiedot ja niiden käsittelemät kestävyysseikat;

ii.

ESRS 2 GOV-3: Kestävyyteen liittyvän suorituskyvyn sisällyttäminen kannustinjärjestelmiin ja

iii.

ESRS 2 SBM-3: Olennaiset vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet sekä niiden vuorovaikutus strategian ja liiketoimintamallin kanssa.

b)

Yhteydenpito vaikutusten kohteena olevien sidosryhmien kanssa. (4) Tätä käsitellään seuraavissa asiakirjoissa:

i.

ESRS 2 GOV-2.

ii.

ESRS 2 SBM-2: Sidosryhmien edut ja näkemykset;

iii.

ESRS 2 IRO-1.

iv.

ESRS 2 MDR-P ja

v.

aihekohtainen ESRS: sidosryhmävuorovaikutuksen eri vaiheiden ja tarkoitusten huomioon ottaminen due diligence -prosessin kaikissa vaiheissa.

c)

Ihmisiin ja ympäristöön kohdistuvien kielteisten vaikutusten tunnistaminen ja arviointi. (5) Tätä käsitellään seuraavissa asiakirjoissa:

i.

ESR 2 IRO-1 (mukaan lukien soveltamisvaatimukset, jotka liittyvät erityisiin kestävyysseikkoihin asianomaisessa ESRS:ssä) ja

ii.

ESRS 2 SBM-3.

d)

Toimien toteuttaminen ihmisiin ja ympäristöön kohdistuviin kielteisiin vaikutuksiin puuttumiseksi. (6) Tätä käsitellään seuraavissa asiakirjoissa:

i.

ESRS 2 MDR-A ja

ii.

aihekohtainen ESRS: erilaiset toimet, mukaan lukien siirtymäsuunnitelmat, joiden avulla vaikutuksia käsitellään.

e)

Toimien tuloksellisuuden seuranta. (7) Tätä käsitellään seuraavissa asiakirjoissa:

i.

ESRS 2 MDR-M;

ii.

ESRS 2 MDR-T ja

iii.

mittareita ja tavoitteita koskeva aihekohtainen ESRS.

5.   Arvoketju

5.1    Raportoiva yritys ja arvoketju

62.

Kestävyysselvityksen on koskettava samaa raportoivaa yritystä kuin tilinpäätös. Jos raportoiva yritys esimerkiksi on emoyhtiö, jonka edellytetään laativan konsernitilinpäätöksen, kestävyysselvitys laaditaan konsernille. Tätä vaatimusta ei sovelleta, jos raportoivan yrityksen ei edellytetä laativan tilinpäätöstä tai jos raportoiva yritys laatii direktiivin 2013/34/EU 48 i artiklan nojalla konsernin kestävyysraportoinnin.

63.

Kestävyysselvityksessä annetut raportoivaa yritystä koskevat tiedot on laajennettava kattamaan tiedot niistä olennaisista vaikutuksista, riskeistä ja mahdollisuuksista, jotka liittyvät yritykseen sen suorien ja epäsuorien liikesuhteiden kautta arvoketjun alku- ja/tai loppupäässä, jäljempänä ’arvoketjua koskevat tiedot’. Laajentaessaan raportoivaa yritystä koskevia tietoja yrityksen on otettava huomioon ne olennaiset vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet, jotka liittyvät sen alku- ja loppupään arvoketjuun

a)

sen due diligence -prosessin tulosten ja olennaisuuden arvioinnin jälkeen; ja

b)

muiden ESRS-standardien arvoketjuun mahdollisesti liittyvien erityisvaatimusten mukaisesti.

64.

Tietoja ei 63 kohdan mukaan edellytetä kaikista arvoketjun toimijoista, vaan ainoastaan olennaisen alku- ja loppupään arvoketjun tiedot. Eri kestävyysseikat voivat olla olennaisia yrityksen alku- ja loppupään arvoketjun eri osien kannalta. Tiedot on laajennettava kattamaan arvoketjua koskevat tiedot ainoastaan niiden arvoketjun osien osalta, joissa seikka on olennainen.

65.

Yrityksen on annettava olennaiset arvoketjua koskevat tiedot, jos se on tarpeen, jotta

a)

kestävyyslausuntojen käyttäjillä on mahdollisuus ymmärtää yrityksen olennaiset vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet; ja/tai

b)

voidaan tuottaa tietokokonaisuuksia, jotka vastaavat tietojen laadullisia ominaisuuksia (ks. tämän standardin lisäys B).

66.

Määrittäessään, millä tasolla sen omassa toiminnassa sekä sen alku- ja loppupään arvoketjussa esiintyy olennainen kestävyysseikka, yrityksen on käytettävä vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien arviointiaan kaksinkertaisen olennaisuuden periaatteen mukaisesti (ks. tämän standardin luku 3).

67.

Kun yrityksen arvoketjuun sisältyy (esim. toimittajina) osakkuusyrityksiä tai yhteisyrityksiä, joita käsitellään pääomaosuusmenetelmällä tai jotka on sisällytetty tilinpäätökseen suhteellisesti konsolidoituina, yrityksen on sisällytettävä näihin osakkuusyrityksiin tai yhteisyrityksiin liittyvät tiedot 63 kohdan mukaisesti noudattaen lähestymistapaa, jota sovelletaan muihin liikesuhteisiin kyseisessä arvoketjussa. Tässä tapauksessa osakkuus- tai yhteisyrityksen tiedot eivät vaikutuksen mittareita määritettäessä rajoitu hallussa olevan oman pääoman osuuteen, vaan ne on otettava huomioon niiden vaikutusten perusteella, jotka ovat yhteydessä yrityksen tuotteisiin ja palveluihin sen liikesuhteiden kautta.

5.2    Estimointi alakohtaisten keskiarvojen ja korvaavien indikaattoreiden avulla

68.

Yrityksen kyky saada tarvittavat tiedot alku- ja loppupään arvoketjusta voi vaihdella eri tekijöiden mukaan (esim. yrityksen sopimusjärjestelyt, sen määräysvallan taso, jota se käyttää konsolidointiin kuulumattomassa toiminnassa, ja yrityksen ostovoima). Jos yrityksellä ei ole valmiutta valvoa alku- ja/tai loppupään arvoketjunsa toimintaa ja liikesuhteitaan, arvoketjua koskevien tietojen hankkiminen voi olla haastavampaa.

69.

On tilanteita, joissa yrityksen on kohtuulliset toimet toteutettuaan mahdotonta kerätä 63 kohdassa edellytetyt tiedot alku- ja loppupään arvoketjustaan. Tällöin yrityksen on estimoitava raportoitavat tiedot sen alku- ja loppupään arvoketjusta käyttämällä kaikkia kohtuullisia ja perusteltavissa olevia tietoja, kuten alakohtaisia keskiarvotietoja ja muita korvaavia indikaattoreita.

70.

Arvoketjua koskevien tietojen hankkiminen saattaa olla haastavaa myös pk-yrityksille ja muille alku- ja/tai loppupään arvoketjuyhteisöille, jotka eivät kuulu direktiivin 2013/34/EU 19 a ja 29 a artiklassa vaaditun kestävyysraportoinnin piiriin (ks. ESRS 2 BP-2 Tiettyjä olosuhteita koskevat tiedot).

71.

Toimintaperiaatteiden, toimien ja tavoitteiden osalta yrityksen raportointiin on sisällytettävä alku- ja/tai loppupään arvoketjua koskevat tiedot siltä osin kuin kyseiset toimintaperiaatteet, toimet ja tavoitteet koskevat arvoketjun toimijoita. Mittareiden osalta voidaan todeta, että monissa tapauksissa, erityisesti sellaisissa ympäristöasioissa, joiden osalta on käytettävissä korvaavia indikaattoreita, yritys saattaa pystyä noudattamaan raportointivaatimuksia keräämättä tietoja alku- ja loppupään arvoketjunsa toimijoilta ja erityisesti pk-yrityksiltä esimerkiksi laskiessaan yrityksen scope 3 -kasvihuonekaasupäästöjä.

72.

Alakohtaisia keskiarvotietoja tai muita vastaavia indikaattoreita käyttäen tehtyjen estimaattien sisällyttäminen ei saa johtaa tietoihin, jotka eivät olen tietojen laadullisten ominaisuuksien mukaisia (ks. tämän standardin 2 luku ja 7.2 jakso Estimoinnissa käytetyt lähteet ja tuloksen epävarmuus ).

6.   Aikahorisontit

6.1    Raportointikausi

73.

Yrityksen kestävyysselvityksen raportointikauden on oltava yhdenmukainen yrityksen tilinpäätöksen raportointikauden kanssa.

6.2    Menneen, nykyisen ja tulevaisuuden yhteenliittäminen

74.

Yrityksen on tarvittaessa luotava kestävyysselvityksessään asianmukaiset yhteydet takautuvan ja ennakoivan tiedon välille, jotta voidaan saada selkeä käsitys siitä, miten historialliset tiedot liittyvät tulevaisuuteen suuntautuvaan tietoon.

6.3    Raportointi edistymisestä perusvuoteen nähden

75.

Perusvuosi on historiallinen viitepäivä tai -jakso, jolta tietoja on saatavilla ja johon myöhempiä tietoja voidaan verrata eri aikoina.

76.

Yrityksen on esitettävä vertailutiedot perusvuoteen nähden kuluvalla kaudella ilmoitettujen lukujen osalta raportoidessaan kehityksestä ja edistymisestä kohti tavoitetta, jollei asiaankuuluvassa tiedonantovaatimuksessa jo määritellä, miten edistymisestä raportoidaan. Yritys voi myös sisällyttää tietoja perusvuoden ja raportointikauden välillä saavutetuista välitavoitteista, jos tämä on merkityksellistä.

6.4    Lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin määritelmät raportointia varten

77.

Yrityksen on kestävyysselvitystä laatiessaan raportointikauden päättymisestä alkaen noudatettava seuraavia aikavälejä:

a)

lyhyt aikaväli: ajanjakso, jonka yritys on tilinpäätöksessään määrittänyt raportointikaudeksi;

b)

keskipitkä aikaväli: a alakohdan mukaisen lyhyen aikavälin raportointikauden päättymisestä viiteen vuoteen; ja

c)

pitkä aikaväli: yli 5 vuotta.

78.

Yrityksen on käytettävä lisäjaottelua pitkän aikavälin aikahorisontilla, kun vaikutuksia tai toimia odotetaan yli viiden vuoden ajanjaksolla, jos tämä on tarpeen asiaankuuluvien tietojen toimittamiseksi kestävyysselvitysten käyttäjille.

79.

Jos keskipitkän tai pitkän aikavälin aikahorisontit on määriteltävä eri tavoin joidenkin muiden ESRS-standardien mukaisesti annettavien tietojen tietoyksiköiden osalta, sovelletaan kyseisten ESRS-standardien määritelmiä.

80.

Saattaa olla tilanteita, joissa 77 kohdassa määriteltyjen keskipitkän tai pitkän aikavälin aikahorisonttien käyttö johtaa epäolennaisiin tietoihin, koska yritys käyttää erilaista määritelmää i) olennaisten vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien tunnistamis- ja hallintaprosesseissaan tai ii) toimiensa määrittelyssä ja tavoitteidensa asettamisessa. Nämä olosuhteet voivat johtua toimialan erityispiirteistä, kuten kassavirrasta ja suhdannevaihteluista, pääomainvestointien odotetusta kestosta, aikahorisonteista, joiden aikana kestävyysselvitysten käyttäjät tekevät arviointinsa, tai suunnitteluhorisonteista, joita yrityksen toimialalla tyypillisesti käytetään päätöksenteossa. Näissä tilanteissa yritys voi käyttää erilaista keskipitkän ja/tai pitkän aikavälin aikahorisontin määritelmää (ks. ESRS 2 BP-2, 9 kohta).

81.

Ilmaisuilla ”lyhyt aikaväli”, ”keskipitkä aikaväli” ja ”pitkä aikaväli” tarkoitetaan ESRS-standardeissa aikahorisonttia, jonka yritys määrittää 77–80 kohdan mukaisesti.

7.   Kestävyystietojen laatiminen ja esittäminen

82.

Tässä luvussa esitetään yleiset vaatimukset, joita on noudatettava kestävyystietojen laatimisessa ja esittämisessä.

7.1    Vertailutietojen esittäminen

83.

Yrityksen on annettava vertailutiedot edelliseltä kaudelta kaikista edellisellä kaudella ilmoitetuista määrällisistä mittareista ja kuluvalla kaudella ilmoitetuista rahamääristä. Yrityksen on annettava myös vertailutiedot selostuksia varten, jos se on aiheellista raportointikauden kestävyysselvityksen ymmärtämisen kannalta.

84.

Kun yritys ilmoittaa vertailutietoja, jotka poikkeavat edellisellä kaudella ilmoitetuista tiedoista, sen on annettava seuraavat tiedot:

a)

edellisellä kaudella ilmoitetun luvun ja tarkistetun vertailuluvun välinen ero; ja

b)

syyt luvun tarkistamiseen.

85.

Joskus on käytännössä mahdotonta mukauttaa vertailutietoja yhdeltä tai useammalta aiemmalta kaudelta niin, että ne olisivat vertailukelpoisia tarkasteltavana olevan kauden kanssa. Tietoja ei ehkä esimerkiksi ole kerätty aiemmilla kausilla tavalla, joka mahdollistaa joko mittarin tai tavoitteen uuden määritelmän taannehtivan soveltamisen taikka takautuvan oikaisun aiemman kauden virheen korjaamiseksi, ja tietojen uudelleen kokoaminen voi olla käytännössä mahdotonta (ks. ESRS 2 BP-2). Jos vertailutietojen oikaiseminen yhdeltä tai useammalta aiemmalta kaudelta on käytännössä mahdotonta, yrityksen on ilmoitettava tästä.

86.

Jos ESRS-standardissa edellytetään, että yritys esittää useamman kuin yhden vertailujakson mittarille tai tietopisteelle, noudatetaan kyseisen ESRS-standardin vaatimuksia.

7.2    Estimoinnissa käytetyt lähteet ja tuloksen epävarmuus

87.

Kun määrällisiä mittareita ja rahamääriä, mukaan lukien alku- ja loppupään arvoketjua koskevat tiedot (ks. tämän standardin 5 luku), ei voida mitata suoraan vaan ne voidaan ainoastaan estimoida, saattaa syntyä mittausepävarmuutta.

88.

Yrityksen on annettava tiedot, joiden avulla käyttäjät voivat ymmärtää merkittävimmät epävarmuustekijät, jotka vaikuttavat yrityksen kestävyysselvityksessä ilmoitettuihin määrällisiin mittareihin ja rahamääriin.

89.

Kohtuullisten oletusten ja estimaattien käyttö, mukaan lukien skenaario- tai herkkyysanalyysi, on olennainen osa kestävyyteen liittyvien tietojen laatimista, eikä se heikennä näiden tietojen hyödyllisyyttä edellyttäen, että oletukset ja estimaatit on kuvattu ja selitetty tarkasti. Edes suuri mittausepävarmuus ei välttämättä estä tällaista oletusta tai estimaattia tuottamasta hyödyllistä tietoa tai täyttämästä tietojen laadullisia ominaisuuksia (ks. tämän standardin lisäys B).

90.

Kestävyysselvityksen laatimisessa käytettävien tietojen ja oletusten on oltava mahdollisimman yhdenmukaisia yrityksen tilinpäätöksessä käytettyjen vastaavien taloudellisten tietojen ja oletusten kanssa.

91.

Joissakin ESRS-standardeissa edellytetään annettavan selityksiä mahdollisista tulevista tapahtumista, joiden tulokset ovat epävarmoja. Arvioidessaan, onko tällaisia mahdollisia tulevia tapahtumia koskeva tieto olennainen, yrityksen on käytettävä tämän standardin 3 luvussa esitettyjä kriteerejä ja otettava huomioon seuraavat seikat:

a)

tapahtumien mahdolliset taloudelliset vaikutukset (mahdollinen tulos);

b)

mahdollisten tapahtumien ihmisiin tai ympäristöön kohdistuvien vaikutusten vakavuus ja todennäköisyys ottaen huomioon 45 kohdassa määritetyt vakavuustekijät; ja

c)

kaikki mahdolliset tulokset ja niiden todennäköisyys kyseisellä vaihteluvälillä.

92.

Mahdollisia tuloksia arvioidessaan yrityksen on otettava huomioon kaikki sellaiset merkitykselliset tosiseikat ja olosuhteet, mukaan lukien tiedot heikosta todennäköisyydestä ja vaikutuksiltaan merkittävistä tuloksista, joista aggregoituina voisi tulla olennaisia. Yritys voi esimerkiksi altistua useille vaikutuksille tai riskeille, joista jokainen voi aiheuttaa samantyyppisiä häiriöitä (esim. häiriöt yrityksen toimitusketjussa). Tiedot yksittäisestä riskin lähteestä eivät välttämättä ole olennaisia, jos tästä lähteestä aiheutuva häiriö on erittäin epätodennäköinen. Kaikista lähteistä saadut aggregoidut tiedot toimitusketjun häiriintymisen kokonaisriskistä voivat kuitenkin olla olennaisia (ks. ESRS 2 BP-2).

7.3    Annettujen tietojen päivittäminen raportointikauden jälkeen toteutuneilla tapahtumilla

93.

Joissakin tapauksissa yritys voi saada tietoja raportointikauden jälkeen mutta ennen kuin toimintakertomus on hyväksytty annettavaksi. Jos tällaiset tiedot antavat näyttöä tai näkemyksiä kauden lopussa vallitsevista olosuhteista, yrityksen on tarvittaessa päivitettävä estimaatteja ja kestävyydestä annettavia tietoja uusien tietojen perusteella.

94.

Jos tällaiset tiedot antavat näyttöä tai näkemyksiä olennaisista liiketoimista tai muista tapahtumista ja olosuhteista, joita ilmenee raportointikauden jälkeen, yrityksen on tarvittaessa esitettävä selostus, josta käy ilmi näiden vuoden lopun jälkeisten tapahtumien olemassaolo, luonne ja mahdolliset seuraukset.

7.4    Muutokset kestävyystietojen valmistelussa ja esittämisessä

95.

Mittareiden määritelmien ja laskelmien on oltava johdonmukaisia eri aikoina (mukaan lukien tavoitteiden asettamisessa ja niiden saavuttamisen edistymisen seurannassa käytettävät mittarit). Yrityksen on annettava uudelleen oikaistut vertailuluvut, paitsi jos se ei ole käytännössä mahdollista (ks. ESRS 2 BP-2), kun se on

a)

määritellyt uudelleen mittarin tai tavoitteen tai korvannut mittarin tai tavoitteen;

b)

tunnistanut edellisellä kaudella annettuihin estimoituihin lukuihin liittyviä uusia tietoja ja uudet tiedot antavat näyttöä kyseisellä kaudella vallinneista olosuhteista.

7.5    Raportointi aiemmilla kausilla tehdyistä virheistä

96.

Yrityksen on oikaistava aikaisempia raportointikausia koskevat olennaiset virheet antamalla uudelleen vertailuluvut edelliselle kaudelle tai aiemmille kausille, paitsi jos se on käytännössä mahdotonta. Tämä vaatimus ei koske raportointikausia, jotka edeltävät ensimmäistä vuotta, jona ESRS-standardit ovat olleet yrityksessä käytössä.

97.

Aiempia kausia koskevat virheet ovat yhden tai useamman edeltävän kauden osalta tehtyjä yrityksen kestävyysselvityksiin sisältyneitä laiminlyöntejä tai virheellisyyksiä. Tällaiset virheet johtuvat sellaisten luotettavien tietojen käyttämättä jättämisestä tai väärinkäytöstä, jotka

a)

olivat saatavilla, kun kyseisiä kausia koskevan kestävyysselvityksen sisältävä toimintakertomus hyväksyttiin annettavaksi; ja

b)

joiden osalta voidaan kohtuudella olettaa, että tiedot on saatu ja otettu huomioon laadittaessa näissä raporteissa annettuja kestävyystietoja.

98.

Tällaisia virheitä ovat muun muassa seuraavat: matemaattisten virheiden vaikutukset, mittareiden tai tavoitteiden määritelmien soveltamisessa tapahtuneet virheet, tosiasioiden huomiotta jättäminen tai väärintulkinta sekä petokset.

99.

Kuluvalla kaudella havaitut kuluvaa kautta koskevat mahdolliset virheet on oikaistava ennen kuin toimintakertomus hyväksytään annettavaksi. Joskus olennaisia virheitä havaitaan kuitenkin vasta myöhemmällä kaudella.

100.

Jos käytännössä ei ole mahdollista määrittää virheen vaikutusta kaikkiin esitettyihin aikaisempiin kausiin, yrityksen on annettava uudet vertailutiedot virheen oikaisemiseksi aikaisimmasta mahdollisesta ajankohdasta alkaen. Kun yritys oikaisee aiemmalla kaudella annettuja tietoja, se ei saa käyttää jälkikäteisoletuksia siitä, mitä toimivan johdon aikomukset olisivat olleet aiemmalla kaudella, eikä estimoidessaan aiemmalla kaudella ilmoitettuja määriä. Tätä vaatimusta sovelletaan sekä takautuvien että tulevaisuuteen suuntautuvien tietojen oikaisemiseen.

101.

Virheiden oikaisut erotetaan estimaattien muutoksista. Estimaatit saattaa olla tarpeen tarkistaa heti, kun lisätietoja tulee esiin (ks. ESRS 2 BP-2).

7.6    Konsolidoitu raportointi ja tytäryrityksiä koskeva poikkeus

102.

Kun yritys raportoi konsolidoidulla tasolla, sen on tehtävä arviointinsa olennaisista vaikutuksista, riskeistä ja mahdollisuuksista koko konsolidoidun ryhmän osalta riippumatta konsernin oikeudellisesta rakenteesta. Yrityksen on varmistettava, että kaikki tytäryritykset katetaan tavalla, joka mahdollistaa olennaisten vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien puolueettoman tunnistamisen. Olennaisen vaikutuksen, riskin tai mahdollisuuden arvioinnissa käytettävät kriteerit ja kynnysarvot on määritettävä tämän standardin 3 luvun perusteella.

103.

Jos yritys havaitsee merkittäviä eroja konsernin tasolla esiintyvien olennaisten vaikutusten, riskien tai mahdollisuuksien sekä yhden tai useamman tytäryrityksensä olennaisten vaikutusten, riskien tai mahdollisuuksien välillä, sen on tarvittaessa annettava asianmukainen kuvaus kyseisen tytäryrityksen tai kyseisten tytäryritysten vaikutuksista, riskeistä ja mahdollisuuksista.

104.

Arvioidessaan, ovatko erot konsernin tasolla esiintyvien olennaisten vaikutusten, riskien tai mahdollisuuksien sekä yhden tai useamman tytäryrityksen olennaisten vaikutusten, riskien tai mahdollisuuksien välillä merkittäviä, yritys voi ottaa huomioon erilaiset olosuhteet, kuten sen, toimiiko tytäryritys tai tytäryritykset eri alalla kuin muu konserni, tai 3.7 jaksossa Erittelytaso mainitut olosuhteet.

7.7    Turvallisuusluokitellut ja arkaluonteiset tiedot sekä tiedot teollis- ja tekijänoikeuksista, taitotiedosta tai innovaatiotuloksista

105.

Yrityksen ei tarvitse paljastaa turvallisuusluokiteltuja tietoja tai arkaluonteisia tietoja, vaikka tällaisia tietoja pidettäisiin olennaisina.

106.

Kun tietty teollis- ja tekijänoikeuksia, taitotietoa tai innovaatiotuloksia koskeva tieto on merkityksellistä tiedonantovaatimuksen tavoitteen saavuttamiseksi, yritys voi kuitenkin antaessaan strategiaansa, suunnitelmiaan ja toimiaan koskevia tietoja jättää kyseisen tiedon pois seuraavissa tapauksissa:

a)

tieto on salaista siinä mielessä, että se ei ole kokonaisuudessaan ja osiensa täsmällisenä kokoonpanona ja yhdistelmänä sellaisten henkilöiden yleisessä tiedossa tai helposti saatavissa, jotka yleensä käsittelevät tällaista tietoa;

b)

tiedolla on kaupallista arvoa, koska se on salaista; ja

c)

yritys on toteuttanut kohtuulliset toimenpiteet pitääkseen tiedon salassa.

107.

Jos yritys ei anna turvallisuusluokiteltuja tietoja tai arkaluonteisia tietoja taikka jotakin erityistä tietoa, joka on teollis- ja tekijänoikeuksia, taitotietoa tai innovaatiotuloksia koskeva tieto, koska se täyttää edellisessä kohdassa vahvistetut kriteerit, yrityksen on noudatettava tiedonantovaatimusta antamalla kaikki muut vaaditut tiedot.

108.

Yrityksen on pyrittävä kaikin kohtuullisin tavoin varmistamaan, ettei kyseisten tietojen yleinen merkityksellisyys vaarannu muuten kuin siltä osin, että turvallisuusluokitellut tiedot tai arkaluonteiset tiedot taikka teollis- ja tekijänoikeuksia, taitotietoa tai innovaatiotuloksia vastaavat tiedot jätetään pois.

7.8    Raportointi mahdollisuuksista

109.

Kun raportoidaan mahdollisuuksista, annettavien tietojen olisi koostuttava kuvailevista tiedoista, joiden avulla lukija voi ymmärtää yrityksen tai koko alan tarjoamat mahdollisuudet. Raportoidessaan mahdollisuuksista yrityksen on otettava huomioon annettavien tietojen olennaisuus. Tässä yhteydessä sen on otettava huomioon muun muassa seuraavat seikat:

a)

hyödynnetäänkö mahdollisuutta parhaillaan ja onko se sisällytetty yrityksen yleiseen strategiaan sen sijaan, että se nähtäisiin yritykselle tai alalle yleisenä mahdollisuutena; ja

b)

onko ennakoitujen taloudellisten vaikutusten määrällisten mittareiden sisällyttäminen asianmukaista, kun otetaan huomioon niiden oletusten määrä, joita se saattaa edellyttää, ja tästä johtuva epävarmuus.

8.   Kestävyysselvityksen rakenne

110.

Tässä luvussa esitetään perusta direktiivin 2013/34/EU 19 a ja 29 a artiklan mukaisten kestävyysseikkoja koskevien tietojen (eli kestävyysselvityksen) esittämiselle yrityksen toimintakertomuksessa. Tiedot esitetään toimintakertomuksen erillisessä osassa, joka on nimetty kestävyysselvitykseksi. Tämän standardin lisäyksessä F Esimerkki ESRS-kestävyysselvityksen rakenteesta on esimerkki tämän luvun vaatimusten mukaisesti jäsennellystä kestävyysselvityksestä.

8.1    Yleinen esitystapaa koskeva vaatimus

111.

Kestävyystiedot on esitettävä

a)

tavalla, joka mahdollistaa ESRS-standardeissa edellytetysti annettujen tietojen ja muiden toimintakertomukseen sisältyvien tietojen erottamisen toisistaan; ja

b)

jäsenneltyinä tavalla, joka helpottaa kestävyysselvityksen saatavuutta ja ymmärtämistä niin ihmisen luettavissa olevassa kuin koneellisesti luettavassa muodossa.

8.2    Kestävyysselvityksen sisältö ja rakenne

112.

Lukuun ottamatta mahdollisuutta sisällyttää tiedot viittauksina tämän standardin 9.1 kohdan Tietojen sisällyttäminen viittauksina mukaisesti, yrityksen on raportoitava kaikki ESRS-standardeissa edellytetyt tiedot tämän standardin 1 luvun mukaisesti toimintakertomuksen erillisessä osiossa.

113.

Yrityksen on sisällytettävä kestävyysselvitykseensä kaikki tiedot, jotka annetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 (8) 8 artiklan sekä niiden komission delegoitujen asetusten mukaan, joissa määritetään kyseisten tietojen sisältö. Yrityksen on varmistettava, että annetut tiedot ovat erikseen tunnistettavissa kestävyysselvityksestä. Kutakin luokitusjärjestelmäasetuksessa määriteltyä ympäristötavoitetta koskevat tiedot on esitettävä yhdessä kestävyysselvityksen ympäristöosion selvästi tunnistettavissa olevassa osassa. Näihin tietoihin ei sovelleta ESRS-standardien säännöksiä, lukuun ottamatta tätä kohtaa ja tämän standardin 115 kohdan ensimmäistä virkettä.

114.

Kun yritys sisällyttää kestävyysselvitykseensä lisätietoja, jotka perustuvat i) muuhun lainsäädäntöön, jossa edellytetään, että yritys antaa kestävyystiedot, tai ii) yleisesti hyväksyttyihin kestävyysraportointistandardeihin ja -kehyksiin, mukaan lukien ei-pakolliset ohjeet ja alakohtaiset ohjeet, jotka muut standardointielimet ovat julkaisseet (kuten kansainvälisen kestävyysstandardilautakunnan tekninen aineisto tai GRI-ohjeisto), annettavien tietojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

ne on yksilöitävä selkeästi viittaamalla asiaankuuluvaan lainsäädäntöön, standardiin tai säätelykehykseen (ks. ESRS 2 BP-2, 15 kohta);

b)

niiden on täytettävä tämän standardin 2 luvussa ja lisäyksessä B määritetyt tietojen laadullisia ominaisuuksia koskevat vaatimukset.

115.

Yrityksen on jaoteltava kestävyysselvityksensä neljään osaan seuraavassa järjestyksessä: yleiset tiedot, ympäristötiedot (mukaan lukien asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklan mukaisesti annettavat tiedot), yhteiskunnalliset tiedot ja hallintotapatiedot. Jos yhdessä osassa annetut tiedot sisältävät toisessa osassa raportoitavaa tietoa, yritys voi päällekkäisyyksien välttämiseksi viitata toisessa osassa esitettyihin tietoihin noudattaen tämän standardin 3.6 jaksoa Kestävyysseikkoihin liittyvistä toimista johtuvat olennaiset vaikutukset tai riskit. Yritys voi ottaa käyttöön tämän standardin lisäyksessä F kuvatun yksityiskohtaisen rakenteen.

116.

Alakohtaisessa ESRS-standardissa vaaditut tiedot on ryhmiteltävä raportointialueen ja, tapauksen mukaan, kestävyysaiheen mukaan. Ne on esitettävä ESRS 2:ssa ja vastaavissa aihekohtaisissa ESRS-standardeissa vaadittujen tietojen yhteydessä.

117.

Jos yritys laatii 11 kohdan mukaisia olennaisia yhteisökohtaisia tietoja, sen on raportoitava annettavat tiedot yhdessä merkityksellisimpien alasta riippumattomien ja alakohtaisten tietojen kanssa.

9.   Yhteydet yritysraportoinnin muihin osiin ja niihin liittyvät tiedot

118.

Yrityksen on annettava tiedot, joiden avulla sen kestävyysselvityksen käyttäjät voivat ymmärtää selvityksessä olevien eri tietojen väliset yhteydet sekä kestävyysselvityksessä annettujen tietojen ja yrityksen yritysraportoinnin muissa osissa antamien muiden tietojen väliset yhteydet.

9.1    Tietojen sisällyttäminen viittauksina

119.

Edellyttäen, että 120 kohdan edellytykset täyttyvät, ESRS-standardin tiedonantovaatimuksessa määritetyt tiedot ja tiedonantovaatimuksessa määritetty erityinen tietopiste voidaan sisällyttää kestävyysselvitykseen viittauksina seuraaviin:

a)

jokin toimintakertomuksen toinen osa;

b)

tilinpäätös;

c)

selvitys hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä (jos se ei ole osa toimintakertomusta);

d)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/36/EY (9) vaadittu palkitsemisraportti;

e)

asetuksen (EU) 2017/1129 (10) 9 artiklassa tarkoitettu yleinen rekisteröintiasiakirja; ja

f)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (11) mukaan annettavat tiedot (pilarin 3 tiedot). Jos yritys sisällyttää tietoja annettavista pilarin 3 tiedoista viittauksina, sen on varmistettava, että tiedot vastaavat kestävyysselvityksessä käytettyä konsolidoinnin laajuutta täydentämällä sisällytettyjä tietoja tarvittaessa lisätiedoilla.

120.

Yritys voi sisällyttää tiedot viittauksina 119 kohdassa lueteltuihin asiakirjoihin tai asiakirjojen osiin edellyttäen, että mukaan otetut viittauksina esitettävät tiedot:

a)

muodostavat erillisen tietoelementin, ja ne on kyseisessä asiakirjassa selkeästi merkitty vastaavan asiaankuuluvaa tiedonantovaatimusta tai tiedonantovaatimuksessa määritettyä tiettyä tietopistettä;

b)

julkaistaan ennen toimintakertomusta tai samanaikaisesti sen kanssa;

c)

on laadittu samalla kielellä kuin kestävyysselvitys;

d)

ovat varmuustasoltaan vähintään samantasoisia kuin kestävyysselvitys; ja

e)

täyttävät samat digitalisointia koskevat tekniset vaatimukset kuin kestävyysselvitys.

121.

Jos 120 kohdassa mainitut edellytykset täyttyvät, ESRS-standardin tiedonantovaatimuksessa määritetyt tiedot, mukaan lukien tiedonantovaatimuksessa määritetty tietty tietopiste, voidaan sisällyttää kestävyysselvitykseen viittauksina EU:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää (EMAS) koskevan asetuksen (EU) N:o 1221/2009 (12) mukaisesti laadittuun yrityksen raporttiin. Tässä tapauksessa yrityksen on varmistettava, että viittauksina sisällytetyt tiedot on tuotettu käyttäen samoja ESRS-tietojen laatimisperusteita (mukaan lukien konsolidoinnin laajuus ja arvoketjua koskevien tietojen käsittely).

122.

Laatiessaan kestävyysselvitystä sisällyttämällä tiedot viittauksina yrityksen on otettava huomioon raportoitujen tietojen yleinen johdonmukaisuus ja varmistettava, ettei viittausten käyttö heikennä kestävyysselvityksen luettavuutta. Lisäyksessä G Esimerkki tietojen sisällyttämisestä viittauksina on havainnollistava esimerkki viittauksina sisällyttämisestä (ks. ESRS 2 BP-2).

9.2    Yhteenliitetyt tiedot ja yhteydet tilinpäätökseen

123.

Yrityksen on kuvattava eri tietojen väliset suhteet. Tämä saattaa edellyttää, että hallintotapaa, strategiaa ja riskinhallintaa koskevat selostukset yhdistetään niihin liittyviin mittareihin ja tavoitteisiin. Toisiinsa yhdistettyjä tietoja antaessaan yrityksen saattaa esimerkiksi olla tarpeen selittää strategiansa vaikutus tai todennäköinen vaikutus tilinpäätökseensä tai rahoitussuunnitelmiinsa taikka tuloskehityksen mittaamiseen käytettäviin mittareihin ja tavoitteisiin. Lisäksi yrityksen saattaa olla tarpeen selittää, miten sen luonnonvarojen käyttö ja toimitusketjun muutokset voisivat vahvistaa, muuttaa tai vähentää sen olennaisia vaikutuksia, riskejä ja mahdollisuuksia. Sen voi olla tarpeen linkittää nämä tiedot tietoihin sen nykyisistä tai ennakoiduista tuotantokustannuksista, strategisista toimista tällaisten vaikutusten tai riskien lieventämiseksi sekä tähän liittyviin uusiin omaisuuseriin tehtävistä investoinneista. Yrityksen saattaa myös olla tarpeen tehdä linkitys selostukseen asiaan liittyvistä mittareista ja tavoitteista sekä tilinpäätökseen sisältyvistä tiedoista. Yhteyksiä kuvaavien tietojen on oltava selkeitä ja ytimekkäitä.

124.

Jos kestävyysselvitys sisältää rahamääriä tai muita määrällisiä tietopisteitä, jotka ylittävät olennaisuuden rajan ja jotka esitetään tilinpäätöksessä (suora yhteys kestävyysselvityksessä esitettyjen tietojen ja tilinpäätöksessä esitettävien tietojen välillä), yrityksen on sisällytettävä viittaus tilinpäätöksensä kohtaan, josta vastaavat tiedot löytyvät.

125.

Kestävyysselvitys voi sisältää rahamääriä tai muita määrällisiä tietopisteitä, jotka ylittävät olennaisuuden rajan ja jotka ovat joko yrityksen tilinpäätöksessä esitettyjen rahamäärien tai määrällisten tietojen kooste tai osa niistä (välillinen yhteys kestävyysselvityksessä esitettyjen tietojen ja tilinpäätöksessä esitettävien tietojen välillä). Jos näin on, yrityksen on tuotava esiin, miten nämä kestävyysselvityksessä esitetyt määrät tai tietopisteet liittyvät merkittävimpiin tilinpäätöksessä esitettyihin määriin. Näissä tiedoissa on oltava viittaus tilinpäätöserään ja/tai tilinpäätöksen kohtiin, joista vastaavat tiedot ovat saatavilla. Tarvittaessa voidaan laatia täsmäytys, joka voidaan esittää taulukkomuodossa.

126.

Jos kyse on tiedoista, jotka eivät kuulu 124 ja 125 kohdan soveltamisalaan, yrityksen on olennaisuusrajan perusteella tuotava esiin sen kestävyysselvitykseen sisältyvien merkittävien tietojen, oletusten ja laadullisten tietojen johdonmukaisuus tilinpäätökseen sisältyvien vastaavien tietojen, oletusten ja laadullisten tietojen kanssa. Näin voi tapahtua, kun kestävyysselvitys sisältää

a)

rahamääriä tai muita määrällisiä tietoja, jotka linkittyvät tilinpäätöksessä esitettäviin rahamääriin tai muihin määrällisiin tietoihin; tai

b)

laadullisia tietoja, jotka linkittyvät tilinpäätöksessä esitettäviin laadullisiin tietoihin.

127.

Johdonmukaisuuden, jota vaaditaan 126 kohdassa, on toteuduttava tietopisteen tasolla, ja siihen on sisällyttävä viittaus asianomaiseen tilinpäätöksen erään tai liitetietojen kappaleeseen. Jos merkittävät tiedot, oletukset ja laadulliset tiedot eivät ole johdonmukaisia, yrityksen on ilmoitettava tästä ja selitettävä syy tähän.

128.

Esimerkkejä eristä, joiden osalta vaaditaan 126 kohdassa esitetty selitys, ovat seuraavat tapaukset:

a)

kun sama parametri esitetään raportointipäivänä tilinpäätöksessä ja tulevien kausien ennusteena kestävyysselvityksessä; ja

b)

kun mittareiden laatimiseen kestävyysselvityksessä käytetään makrotaloutta tai liiketoimintaa koskevia ennusteita, joilla on merkitystä myös estimoitaessa kerrytettävissä olevaa varojen määrää, velkojen määrää tai varausten määrää tilinpäätöksessä.

129.

Aihe- ja alakohtaisiin ESRS-standardeihin voi sisältyä vaatimuksia täsmäytysten sisällyttämisestä tai tietojen ja oletusten johdonmukaisuuden havainnollistamisesta tiettyjen tiedonantovaatimusten osalta. Tällaisissa tapauksissa noudatetaan kyseisten ESRS-standardien vaatimuksia.

10   Siirtymämääräykset

10.1    Yhteisökohtaisten tietojen antamista koskeva siirtymäsäännös

130.

Sen, missä määrin ESRS-standardit kattavat kestävyysseikat, odotetaan kasvavan sitä mukaa, kun tiedonantovaatimuksia laaditaan. Sen vuoksi yhteisökohtaisten tietojen tarve todennäköisesti vähenee ajan mittaan erityisesti alakohtaisten standardien tulevan käyttöönoton seurauksena.

131.

Yhteisökohtaisia tietoja määritellessään yritys voi kolmessa ensimmäisessä vuotuisessa kestävyysselvityksessä ottaa niiden laatimisessa käyttöön siirtymätoimenpiteitä, joiden mukaan yrityksen on ensisijaisesti

a)

esitettävä raportoinnissaan aiempina kausina raportoimansa yhteisökohtaiset tiedot, jos ne täyttävät tämän standardin 2 luvussa tarkoitetut tietojen laadulliset ominaisuudet tai ne on mukautettu niihin; ja

b)

täydennettävä ajantasaisten ESRS-standardien perusteella laadittuja tieojaan asianmukaisilla lisätiedoilla, jotka kattavat ne kestävyysseikat, jotka ovat olennaisia yrityksen toimialalle tai toimialoille, käyttäen saatavilla olevia parhaita käytäntöjä ja/tai käytettävissä olevia viitekehyksiä tai raportointistandardeja, kuten IFRS-standardien toimialakohtaista aineistoa ja alakohtaisia GRI-standardeja.

10.2    Arvoketjua käsittelevää 5 lukua koskeva siirtymäsäännös

132.

Jos niinä kolmena ensimmäisenä vuonna, joina yritys käyttää ESRS-raportointia, sen alku- ja loppupään arvoketjua koskevat tarvittavat tiedot eivät ole kokonaisuudessaan saatavilla, yrityksen on tuotava esiin, millä tavoin se on pyrkinyt hankkimaan tarvittavat tiedot alku- ja loppupään arvoketjustaan, mistä syistä kaikkia tarvittavia tietoja ei voitu saada ja miten se suunnittelee hankkivansa tarvittavat tiedot tulevaisuudessa.

133.

ESRS-standardien mukaisen kestävyysraportoinnin kolmen ensimmäisen vuoden aikana, jotta voidaan ottaa huomioon ne vaikeudet, joita yrityksillä voi olla kerätä tietoja toimijoilta koko arvoketjussaan, ja rajoittaa arvoketjuun kuuluville pk-yrityksille aiheutuvaa rasitetta:

a)

antaessaan tietoja toimintaperiaatteista, toimista ja tavoitteista ESRS 2:n ja muiden ESRS-standardien mukaisesti yritys voi rajoittaa alku- ja loppupään arvoketjua koskevat tiedot yrityksen sisäisiin tietoihin, kuten yrityksen jo saatavilla oleviin tietoihin ja julkisesti saatavilla oleviin tietoihin; ja

b)

antaessaan tietoja mittareista, yrityksen ei tarvitse sisällyttää alku- ja loppupään arvoketjua koskevia tietoja, lukuun ottamatta muusta EU:n lainsäädännöstä johtuvia tietopisteitä, jotka luetellaan ESRS 2:n lisäyksessä B.

134.

Edellä 132 ja 133 kohtaa sovelletaan riippumatta siitä, onko arvoketjun toimija pk-yritys.

135.

Yrityksen on ESRS-standardien mukaisen raportoinnin neljännestä vuodesta alkaen sisällytettävä alku- ja loppupään arvoketjua koskevat tiedot 63 kohdan mukaisesti. Tässä yhteydessä tiedot, jotka on ESRS-standardien mukaan saatava yrityksen alku- ja loppupään arvoketjuun kuuluvilta pk-yrityksiltä, eivät ylitä listattuja pk-yrityksiä koskevan tulevan ESRS-standardin sisältöä.

10.3    Vertailutietojen esittämistä käsittelevää 7.1 jaksoa koskeva siirtymäsäännös

136.

Tämän standardin ensimmäisen soveltamisen helpottamiseksi yrityksen ei tarvitse antaa 7.1 kohdassa Vertailutietojen esittäminen vaadittuja vertailutietoja ESRS-standardien mukaisen kestävyysselvityksen ensimmäisenä laatimisvuonna. Lisäyksessä C Luettelo vaiheittain käyttöön otettavista tiedonantovaatimuksista lueteltujen tiedonantovaatimusten osalta tätä siirtymäsäännöstä sovelletaan ensimmäiseen vuoteen, jona vaiheittainen käyttöön otettava tiedonantovaatimus on pakollinen.

10.4    Siirtymäsäännös: Luettelo vaiheittain käyttöön otettavista tiedonantovaatimuksista

137.

Tämän standardin lisäyksessä C Luettelo vaiheittain käyttöön otettavista tiedonantovaatimuksista vahvistetaan vaiheittain käyttöön otettavat säännökset, jotka koskevat ESRS-standardien tiedonantovaatimuksia tai tietopisteitä, jotka voidaan jättää pois tai joita ei sovelleta ESRS-standardien mukaisen kestävyysselvityksen laatimisen ensimmäisenä vuonna tai ensimmäisinä vuosina.

Lisäys A

Soveltamisvaatimukset

Tämä lisäys on erottamaton osa ESRS 1:tä, ja se on yhtä sitova kuin standardin muut osat.

Yhteisökohtaiset tiedot

AR 1.

Yhteisökohtaisten tietojen on annettava käyttäjille mahdollisuus ymmärtää yrityksen vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet ympäristöön, yhteiskuntaan tai hyvään hallintotapaan liittyvissä asioissa.

AR 2.

Laatiessaan yhteisökohtaisia tietoja yrityksen on varmistettava, että

a)

annettavat tiedot ovat 2 luvussa Tietojen laadulliset ominaisuudet esitettyjen laadullisten ominaisuuksien mukaisia; ja

b)

sen antamat tiedot sisältävät soveltuvin osin kaikki olennaiset tiedot, jotka liittyvät hallintotavan, strategian, vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien hallinnan raportointialoihin sekä mittareihin ja tavoitteisiin (ks. ESRS 2, 2–5 luku).

AR 3.

Kun yritys määrittää mittareiden hyödyllisyyttä niiden sisällyttämiseksi yhteisökohtaisiin tietoihinsa, sen on otettava huomioon seuraavat seikat:

a)

antavatko sen valitsemat suorituskykymittarit käsityksen seuraavista seikoista:

i.

kuinka tehokkaita sen käytännöt ovat kielteisten tulosten vähentämisessä ja/tai ihmisten ja ympäristön kannalta myönteisten tulosten lisäämisessä (vaikutusten osalta); ja/tai

ii.

kuinka todennäköistä on, että sen menettelytavoilla on taloudellisia vaikutuksia yritykseen (riskien ja mahdollisuuksien osalta);

b)

ovatko mitatut tulokset riittävän luotettavia, eli niihin ei liity liian suurta määrää sellaisia oletuksia ja tuntemattomia seikkoja, jotka tekisivät mittareista liian sattumanvaraisia todenmukaisen kuvan antamiseen; ja

c)

onko se antanut riittävästi asiayhteyteen liittyviä tietoja, jotta suorituskykymittareita voidaan tulkita asianmukaisesti, ja voivatko tällaisten asiayhteystietojen vaihtelut vaikuttaa parametrien vertailukelpoisuuteen eri aikoina.

AR 4.

Laatiessaan yhteisökohtaisia tietoja yrityksen on otettava huolellisesti huomioon seuraavat seikat:

a)

yritysten välinen vertailukelpoisuus niin, että toimitettujen tietojen merkityksellisyys säilyy, ottaen huomioon, että vertailukelpoisuus voi olla rajoitettua yhteisökohtaisten tietojen osalta. Yrityksen on tarkasteltava, tarjoavatko saatavilla olevat ja asiaankuuluvat sääntelykehykset, aloitteet, raportointistandardit ja vertailuarvot (esim. kansainvälisen kestävyysstandardilautakunnan tekninen aineisto tai GRI-ohjeisto) elementtejä, joilla vertailtavuutta voidaan tukea mahdollisimman paljon; ja

b)

vertailukelpoisuus eri aikoina: menetelmien ja tietojen johdonmukaisuus on keskeinen tekijä, jotta voidaan saavuttaa vertailukelpoisuus eri aikoina.

AR 5.

Lisäohjeita yhteisökohtaisten tietojen laatimiseen on saatavilla tarkastelemalla tietoja, joita vaaditaan samantyyppisiä kestävyysseikkoja käsittelevissä aihekohtaisissa ESRS-standardeissa.

Kaksinkertainen olennaisuus

Sidosryhmät ja niiden merkitys olennaisuuden arviointiprosessissa

AR 6.

Niiden sidosryhmiäluokkien lisäksi, jotka luetellaan 22 kohdassa, yleisiä sidosryhmien luokkia ovat seuraavat: työsuhteiset työntekijät ja muut työntekijät, toimittajat, kuluttajat, asiakkaat, loppukäyttäjät, paikallisyhteisöt ja haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt sekä viranomaiset, mukaan lukien sääntelyviranomaiset, valvontaviranomaiset ja keskuspankit.

AR 7.

Luontoa voidaan pitää hiljaisena sidosryhmänä. Tällöin ekologiset tiedot ja lajien suojelua koskevat tiedot voivat tukea yrityksen olennaisuuden arviointia.

AR 8.

Olennaisuuden arviointi perustuu vaikutusten kohteena olevien sidosryhmien kanssa käytävään vuoropuheluun. Yritys voi pitää yhteyttä vaikutusten kohteena oleviin sidosryhmiin tai niiden edustajiin (kuten työsuhteisiin työntekijöihin tai ammattiliittoihin) sekä kestävyysraportoinnin käyttäjiin ja muihin asiantuntijoihin antaakseen syöttötietoja tai palautetta päätelmistä, jotka se on tehnyt olennaisista vaikutuksistaan, riskeistään ja mahdollisuuksistaan.

Vaikutuksen olennaisuuden arviointi

AR 9.

Arvioidessaan vaikutuksen olennaisuutta ja määrittäessään raportoitavia olennaisia seikkoja yrityksen on otettava huomioon seuraavat kolme vaihetta:

a)

kontekstin ymmärtäminen suhteessa sen vaikutuksiin, mukaan lukien sen toiminta, liikesuhteet ja sidosryhmät;

b)

tosiasiallisten ja mahdollisten (sekä kielteisten että myönteisten) vaikutusten tunnistaminen, myös sidosryhmien ja asiantuntijoiden kanssa tapahtuvan vuorovaikutuksen kautta. Tässä vaiheessa yritys voi tukeutua kestävyysseikkoihin kohdistuvia vaikutuksia koskevaan tieteelliseen ja analyyttiseen tutkimukseen;

c)

tosiasiallisten ja mahdollisten vaikutusten olennaisuuden arviointi sekä olennaisten seikkojen määrittäminen. Tässä vaiheessa yrityksen on vahvistettava kynnysarvot sen määrittämiseksi, mitkä vaikutukset sen kestävyysselvitys kattaa.

Vakavuuden ominaisuudet

AR 10.

Vakavuus määritetään seuraavien tekijöiden perusteella:

a)

mittakaava: miten vakava kielteinen vaikutus on tai kuinka hyödyllinen myönteinen vaikutus on ihmisille tai ympäristölle;

b)

laaja-alaisuus: kuinka laajalle kielteiset tai myönteiset vaikutukset leviävät. Ympäristövaikutusten osalta laaja-alaisuudella voidaan tarkoittaa ympäristövahinkojen laajuutta tai maantieteellistä aluetta. Jos vaikutukset kohdistuvat ihmisiin, laaja-alaisuus voidaan ymmärtää niiden ihmisten lukumääräksi, joihin vaikutukset kohdistuvat; ja

c)

korjaamaton luonne: voidaanko kielteiset vaikutukset korjata ja missä määrin, eli ennallistaa ympäristö tai palauttaa vaikutuksen kohteeksi joutuneiden ihmisten tilanne aikaisempaa vastaavaksi.

AR 11.

Mikä tahansa näistä kolmesta ominaisuudesta (mittakaava, laaja-alaisuus ja korjaamaton luonne) voi tehdä kielteisestä vaikutuksesta vakavan. Kun on kyse mahdollisesta kielteisestä ihmisoikeusvaikutuksesta, vaikutuksen vakavuus on ensisijainen sen todennäköisyyteen nähden.

Yritykseen liittyvät vaikutukset

AR 12.

Esimerkki:

a)

jos yritys käyttää tuotteissaan kobolttia, joka louhitaan lapsityövoiman avulla, kielteinen vaikutus (eli lapsityövoiman käyttö) liittyy yrityksen tuotteisiin sen loppupään arvoketjun liikesuhteiden eri tasojen kautta. Näihin suhteisiin luetaan sulattamo- ja mineraalikauppias sekä lapsityövoimaa käyttävä kaivosyritys; ja

b)

jos yritys myöntää jollekin yritykselle rahoituslainoja sellaista liiketoimintaa varten, joka sovittujen normien vastaisesti johtaa veden ja toimintaan käytettävän ympäröivän maan saastumiseen, tämä kielteinen vaikutus liittyy yritykseen sen ja sen yrityksen välisen suhteen kautta, jolle se myöntää lainoja.

Taloudellisen olennaisuuden arviointi

AR 13.

Seuraavassa esitetään esimerkkejä siitä, miten vaikutukset ja riippuvuudet ovat riskien tai mahdollisuuksien lähteitä:

a)

kun yrityksen liiketoimintamalli on riippuvainen luonnonvarasta, esimerkiksi vedestä, kyseisen luonnonvaran laadun, saatavuuden ja hinnoittelun muutokset todennäköisesti vaikuttavat siihen;

b)

kun yrityksen toiminnalla on kielteisiä vaikutuksia esimerkiksi paikallisyhteisöihin, toimintaan saatetaan soveltaa tiukempaa valtion sääntelyä ja/tai vaikutus voisi aiheuttaa maineeseen kohdistuvia seurauksia. Näillä voi olla kielteisiä vaikutuksia yrityksen tuotemerkkiin, ja rekrytointikustannukset saattavat nousta; ja

c)

kun yrityksen liikekumppaneihin kohdistuu olennaisia kestävyyteen liittyviä riskejä, myös yritys voi altistua asiaan liittyville seurauksille.

AR 14.

Sellaisten riskien tai mahdollisuuksien tunnistaminen, jotka vaikuttavat tai joiden voidaan kohtuudella olettaa vaikuttavan yrityksen taloudelliseen asemaan, taloudelliseen tulokseen, kassavirtoihin, rahoituksen saatavuuteen tai pääomakustannuksiin lyhyellä, keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä, on taloudellisen olennaisuuden arvioinnin lähtökohta. Tässä yhteydessä yrityksen on otettava huomioon seuraavat seikat:

a)

riippuvuus luonnonvaroista ja yhteiskunnallisista resursseista taloudellisten vaikutusten lähteenä (ks. 50 kohta);

b)

niiden luokittelu seuraavien lähteinä:

i.

riskit (vaikuttavat negatiiviseen poikkeamaan tulevista odotettavissa olevista saapuvista rahavirroista tai poikkeaman kasvuun tulevista odotettavissa olevista lähtevistä rahavirroista ja/tai negatiiviseen poikkeamaan odotettavissa olevasta pääoman muutoksesta, jota ei ole otettu huomioon tilinpäätöksessä); tai

ii.

mahdollisuudet (vaikuttavat positiiviseen poikkeamaan tulevista odotettavissa olevista saapuvista rahavirroista tai poikkeaman kasvuun tulevista lähtevistä rahavirroista ja/tai positiiviseen poikkeamaan odotettavissa olevasta pääoman muutoksesta, jota ei ole otettu huomioon tilinpäätöksessä).

AR 15.

Kun yritys on tunnistanut riskinsä ja mahdollisuutensa, sen on määritettävä, mitkä niistä ovat olennaisia raportoinnin kannalta. Tämä perustuu i) esiintymisen todennäköisyyden ja ii) asianmukaisten kynnysarvojen perusteella määritettyjen taloudellisten vaikutusten mahdollisen suuruuden yhdistelmään. Tässä vaiheessa yrityksen on tarkasteltava näiden riskien ja mahdollisuuksien osuutta taloudellisissa vaikutuksissa lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä seuraavien tekijöiden perusteella:

a)

todennäköisesti toteutuvat skenaariot/ennusteet; ja

b)

kestävyysseikkoihin liittyvät mahdolliset taloudelliset vaikutukset, jotka johtuvat joko tilanteista, jotka alittavat ”todennäköisempi kuin ei” -kynnysarvon tai joissa varoja/velkoja ei ole tai ei vielä ole otettu huomioon tilinpäätöksessä. Tähän sisältyvät seuraavat:

i.

mahdolliset tilanteet, joissa tulevat tapahtumat voivat vaikuttaa kassavirtapotentiaaliin;

ii.

pääomat, joita ei kirjata varoiksi kirjanpidon ja taloudellisen raportoinnin näkökulmasta mutta joilla on merkittävä vaikutus taloudelliseen tulokseen, kuten luonnollinen, älyllinen (organisatorinen), inhimillinen, yhteiskunnallinen ja suhdepääoma; ja

iii.

mahdolliset tulevat tapahtumat, jotka voivat vaikuttaa tällaisten pääomien kehitykseen.

Olennaisuuden arviointiin sisällytettävät kestävyysseikat

AR 16.

Olennaisuuden arviointia tehdessään yrityksen on otettava huomioon seuraava luettelo aihekohtaisten ESRS-standardien kattamista kestävyysseikoista. Jos jokin tässä luettelossa mainittu kestävyysseikka arvioidaan yrityksen laatiman olennaisuuden arvioinnin (ks. ESRS 2 IRO-1) perusteella olennaiseksi, yrityksen raportoinnin on oltava asiaankuuluvien aihekohtaisten ESRS-standardien tiedonantovaatimusten mukaista. Luettelon käyttö ei korvaa olennaisten seikkojen määrittämisprosessia. Tämä luettelo on väline, jolla tuetaan olennaisuuden arviointia yrityksessä. Yrityksen on oleellisia seikkoja määrittäessään otettava silti huomioon omat erityistilanteensa. Yrityksen on tarvittaessa myös laadittava yhteisökohtaiset tiedot niistä olennaisista vaikutuksista, riskeistä ja mahdollisuuksista, joita ESRS ei kata, kuten tämän standardin 11 kohdassa kuvataan.

Aihekohtaiset

ESRS-standardit

Aihekohtaisten ESRS-standardien kattamat kestävyysseikat

 

Aihe

Osa-aihe

Osaosa-aiheet

ESRS E1

Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen

Ilmastonmuutoksen hillintä

Energia

 

ESRS E2

Pilaantuminen

Ilman pilaantuminen

Veden pilaantuminen

Maaperän pilaantuminen

Elävien organismien ja elintarvikkeiden pilaantuminen

Ongelma-aineet

Erityistä huolta aiheuttavat aineet

Mikromuovit

 

ESRS E3

Vesivarat ja merten luonnonvarat

Vesi

Merten luonnonvarat

Vedenkulutus

Vedenotto

Jätevesipäästöt

Jätevesipäästöt valtameriin

Merten luonnonvarojen hyödyntäminen ja käyttö

ESRS E4

Biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemit

Biologisen monimuotoisuuden vähenemisen suorat vaikutustekijät

Ilmastonmuutos

Maankäytön muutokset, makean veden ja merten käytön muutokset

Suora hyödyntäminen

Haitalliset vieraslajit

Pilaantuminen

Muut

Vaikutukset lajien tilaan

Esimerkkejä:

Lajin populaation koko

Lajin maailmanlaajuisen sukupuuton riski

Vaikutukset ekosysteemien laajuuteen ja tilaan

Esimerkkejä:

Maaympäristön tilan heikkeneminen

Aavikoituminen

Maaperän sulkeminen rakentamisella

Vaikutukset ekosysteemipalveluihin ja riippuvuudet niistä

 

ESRS E5

Kiertotalous

Resurssien sisäänvirtaukset, mukaan lukien resurssien käyttö

Tuotteisiin ja palveluihin liittyvät resurssien ulosvirtaukset

Jäte

 

ESRS S1

Oma työvoima

Työolot

Työllisyysturva

Työaika

Riittävä palkka

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu

Yhdistymisvapaus, yritysneuvostojen olemassaolo sekä työntekijöiden tiedonsaanti-, kuulemis- ja osallistumisoikeudet

Työehtosopimusneuvottelut, mukaan lukien työehtosopimusten piiriin kuuluvien työntekijöiden osuus

Työ- ja yksityiselämän tasapaino

Terveys ja turvallisuus

 

 

Yhdenvertainen kohtelu ja yhtäläiset mahdollisuudet kaikille

Sukupuolten tasa-arvo ja sama palkka samanarvoisesta työstä

Koulutus ja taitojen kehittäminen

Vammaisten ja toimintarajoitteisten henkilöiden työllistäminen ja inkluusio

Toimenpiteet työpaikalla esiintyvän väkivallan ja häirinnän torjumiseksi

Moninaisuus

 

 

Muut työhön liittyvät oikeudet

Lapsityövoima

Pakkotyö

Asianmukaiset asuinolot

Yksityisyys

ESRS S2

Arvoketjun työntekijät

Työolot

Työllisyysturva

Työaika

Riittävä palkka

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu

Yhdistymisvapaus, mukaan lukien yritysneuvostojen olemassaolo

Työehtosopimusneuvottelut

Työ- ja yksityiselämän tasapaino

Terveys ja turvallisuus

 

 

Yhdenvertainen kohtelu ja yhtäläiset mahdollisuudet kaikille

Sukupuolten tasa-arvo ja sama palkka samanarvoisesta työstä

Koulutus ja taitojen kehittäminen

Vammaisten ja toimintarajoitteisten henkilöiden työllistäminen ja inkluusio

Toimenpiteet työpaikalla esiintyvän väkivallan ja häirinnän torjumiseksi

Moninaisuus

 

 

Muut työhön liittyvät oikeudet

Lapsityövoima

Pakkotyö

Asianmukaiset asuinolot

Puhdas vesi ja sanitaatio

Yksityisyys

ESRS S3

Vaikutusten kohteena olevat yhteisöt

Yhteisöjen taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet

Asianmukaiset asuinolot

Riittävä ruoka

Puhdas vesi ja sanitaatio

Maahan liittyvät vaikutukset

Turvallisuuteen liittyvät vaikutukset

 

 

Yhteisöjen kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet

Sananvapaus

Kokoontumisvapaus

Vaikutukset ihmisoikeuksien puolustajiin

 

 

Alkuperäiskansojen oikeudet

Vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus

Itsemääräämisoikeus

Sivistykselliset oikeudet

ESRS S4

Consumers and end- users

Tietoihin liittyvät kuluttajiin ja/tai loppukäyttäjiin kohdistuvat vaikutukset

Yksityisyys

Sananvapaus

(Laadukkaiden) tietojen saatavuus

 

 

Kuluttajien ja/tai loppukäyttäjien henkilökohtainen turvallisuus

Terveys ja turvallisuus

Henkilönsuoja

Lasten suojeleminen

 

 

Kuluttajien ja/tai loppukäyttäjien sosiaalinen inkluusio

Syrjimättömyys

Tuotteiden ja palvelujen saanti

Responsible marketing practices

ESRS G1

Liiketoiminnan harjoittaminen

Yrityskulttuuri

Väärinkäytösten paljastajien suojelu

Eläinten hyvinvointi

Poliittinen vuorovaikutus ja lobbaustoiminta

Suhteet tavaran- ja palveluntoimittajiin, mukaan lukien maksukäytännöt

 

 

 

Korruptio ja lahjonta

Ehkäiseminen ja havaitseminen, mukaan lukien koulutus

Tapaukset

Estimointi alakohtaisten keskiarvojen ja korvaavien indikaattoreiden avulla

AR 17.

Jos yritys ei kohtuullisten ponnistelujen jälkeen kykene keräämään 63 kohdassa edellytettyjä alku- ja loppupään arvoketjua koskevia tietoja, sen on estimoitava raportoitavat tiedot käyttämällä kaikkia kohtuullisia ja perusteltavissa olevia tietoja, jotka ovat yrityksen saatavilla raportointipäivänä ilman kohtuuttomia kustannuksia tai vaivaa. Tähän sisältyvät muun muassa sisäiset ja ulkoiset tiedot, kuten epäsuorista lähteistä saatavat tiedot, alakohtaiset keskiarvotiedot, otosanalyysit, markkinoita ja vertaisryhmiä koskevat tiedot, muut vastaavat korvaavat indikaattorit tai menoperusteiset tiedot.

Kestävyysselvityksen sisältö ja rakenne

AR 18.

Esimerkkinä tämän standardin 8.2 jaksossa Kestävyysselvityksen sisältö ja rakenne olevaa 115 kohtaa varten, yritys, joka käsittelee ympäristö- ja yhteiskunnallisia asioita samoissa toimintaperiaatteissa, voi käyttää ristiviittauksia. Tämä tarkoittaa sitä, että yritys voi raportoida toimintaperiaatteistaan ympäristötiedonannoissaan ja viitata siinä ristiin asiaa koskeviin yhteiskunnallisiin tietoihin tai päinvastoin. Eri aihepiirejä koskevien toimintaperiaatteiden konsolidoitu esittely on sallittua.

Lisäys B

Tietojen laadulliset ominaisuudet

Tämä lisäys on erottamaton osa ESRS 1:tä, ja se on yhtä sitova kuin standardin muut osat. Tässä lisäyksessä määritellään laadulliset ominaisuudet, joiden mukaisia ESRS-standardien mukaisesti laaditussa kestävyysselvityksessä esitettyjen tietojen on oltava.

Merkityksellisyys

QC 1.

Kestävyystiedot ovat merkityksellisiä, kun ne voivat vaikuttaa käyttäjien päätöksiin kaksinkertaisen olennaisuuden periaatteen mukaisesti (ks. tämän standardin luku 3).

QC 2.

Tiedoilla voi olla merkitystä päätöksen kannalta, vaikka jotkut käyttäjät päättävät olla hyödyntämättä niitä tai ovat jo tietoisia niistä muista lähteistä. Kestävyystiedot voivat vaikuttaa käyttäjien päätöksiin, jos niillä on ennakoivaa tai vahvistavaa arvoa taikka molempia. Tiedolla on ennakoivaa arvoa, jos sitä voidaan käyttää prosesseihin, joita käyttäjät käyttävät tulevien tulosten ennustamiseen. Kestävyystietojen ei tarvitse olla ennusteita, jotta niillä olisi ennakoivaa arvoa, vaan pikemminkin niillä on ennakoivaa arvoa, jos käyttäjät käyttävät niitä omien ennusteidensa laatimiseen.

QC 3.

Tiedoilla on vahvistava arvo, jos ne antavat palautetta aiemmista evaluoinneista (vahvistuksista tai muutoksista).

QC 4.

Olennaisuus on yhteisökohtainen merkityksellisyysnäkökohta, joka perustuu niiden kohteiden luonteeseen tai suuruuteen taikka molempiin, joihin tieto liittyy, sellaisena kuin se on arvioituna yrityksen kestävyysraportoinnin yhteydessä (ks. tämän standardin 3 luku).

Todenmukainen esittäminen

QC 5.

Ollakseen hyödyllinen tieto ei saa ainoastaan edustaa merkityksellisiä ilmiöitä, vaan sen on myös todenmukaisesti kuvattava niiden ilmiöiden sisältöä, joita sen väitetään edustavan. Todenmukainen esittäminen edellyttää, että tiedot ovat i) täydellisiä, ii) neutraaleja ja iii) tarkkoja.

QC 6.

Täydellinen kuvaus vaikutuksesta, riskistä tai mahdollisuudesta sisältää kaikki olennaiset tiedot, joita käyttäjät tarvitsevat ymmärtääkseen kyseisen vaikutuksen, riskin tai mahdollisuuden. Tähän sisältyy se, miten yritys on mukauttanut strategiaansa, riskinhallintaansa ja hallintotapaansa kyseisen vaikutuksen, riskin tai mahdollisuuden huomioon ottamiseksi, sekä mittarit, jotka on määritetty tavoitteiden asettamiseksi ja suorituskyvyn mittaamiseksi.

QC 7.

Neutraali kuva edellyttää puolueettomuutta tietojen valinnassa tai antamisessa. Tiedot ovat neutraaleja, jos ne eivät ole arvioivia, niissä ei ole korostuksia tai korostamatta jättämisiä eikä niitä ole muutoin käsitelty sen todennäköisyyden lisäämiseksi, että käyttäjät suhtautuisivat tietoihin suotuisammin tai epäsuotuisammin. Tietojen on oltava tasapainoisia niin, että ne kattavat suotuisat/myönteiset ja epäsuotuisat/negatiiviset näkökohdat. Kielteisiin ja myönteisiin olennaisiin vaikutuksiin on vaikutuksen olennaisuuden näkökulmasta kiinnitettävä yhtä paljon huomiota, samoin kuin olennaisiin riskeihin ja mahdollisuuksiin taloudellisen olennaisuuden näkökulmasta. Kaikkien toivepohjaisten kestävyystietojen, kuten tavoitteiden tai suunnitelmien, on katettava sekä toiveet että tekijät, jotka voivat estää yritystä saavuttamasta näitä tavoitteita, jotta saadaan aikaan neutraali kuva.

QC 8.

Puolueettomuutta tukee varovaisuus, joka tarkoittaa varovaisuutta tehtäessä päätöksiä epävarmoissa olosuhteissa. Tietoja ei saa nettouttaa eikä kompensoida, jotta ne olisivat neutraaleja. Varovaisuus tarkoittaa sitä, ettei mahdollisuuksia yliarvioida eikä riskejä aliarvioida. Varovaisuus tarkoittaa vastaavasti myös sitä, ettei mahdollisuuksia aliarvioida tai riskejä yliarvioida. Yritys voi bruttoarvojen lisäksi esittää nettotietoja, jos tällainen esitystapa ei hämärrä asiaankuuluvia tietoja ja sisältää selkeän selityksen nettoutuksen vaikutuksista ja syistä.

QC 9.

Tiedot voivat olla paikkansapitäviä ilman, että ne olisivat kaikilta osin täysin tarkkoja. Paikkansapitävillä tiedoilla viitataan siihen, että yritys on ottanut käyttöön asianmukaiset prosessit ja sisäiset kontrollit olennaisten virheiden tai olennaisten virheellisyyksien välttämiseksi. Estimaatit on siis esitettävä painottaen selkeästi niiden mahdollisia rajoituksia ja niihin liittyvää epävarmuutta (ks. tämän standardin 7.2 kohta). Tarvittava ja saavutettavissa oleva tarkkuuden määrä sekä tekijät, jotka tekevät tiedoista paikkansapitäviä, riippuvat tietojen luonteesta ja niiden kohteena olevien seikkojen luonteesta. Paikkansapitävyys edellyttää esimerkiksi, että

a)

asiatiedoissa ei ole olennaisia virheitä;

b)

kuvaukset ovat tarkkoja;

c)

estimaatit, likiarviot ja ennusteet on selkeästi yksilöity sellaisiksi;

d)

asianmukaisen estimointi-, likiarviointi- tai ennustemenetelmän valinta ja soveltamisprosessissa ei ole tehty oleellisia virheitä ja että kyseiseen prosessiin syötetyt tiedot ovat kohtuullisia ja perusteltuja;

e)

väittämät ovat kohtuullisia ja perustuvat riittävän laadukkaaseen ja määrälliseen tietoon; ja

f)

tiedot tulevaisuutta koskevista päätöksistä kuvastavat todenmukaisesti kyseisiä päätöksiä ja niiden perustana olevia tietoja.

Vertailukelpoisuus

QC 10.

Kestävyystiedot ovat vertailukelpoisia, jos niitä voidaan verrata yrityksen aiempina kausina antamiin tietoihin sekä muiden yritysten antamiin tietoihin, erityisesti niiden, jotka harjoittavat samankaltaista toimintaa tai toimivat samalla toimialalla. Vertailukohtana voivat olla tavoite, perustaso, toimialan vertailuarvo, joko muilta yrityksiltä tai kansainvälisesti tunnustetulta laitokselta saadut vertailukelpoiset tiedot jne.

QC 11.

Johdonmukaisuus liittyy vertailukelpoisuuteen, mutta se ei ole sama asia. Johdonmukaisuudella tarkoitetaan sitä, että yritys ja muut yritykset käyttävät samoja lähestymistapoja tai menetelmiä samassa kestävyysseikassa ajanjaksolta toiselle. Johdonmukaisuus auttaa saavuttamaan vertailukelpoisuuden tavoitteen.

QC 12.

Vertailukelpoisuus ei ole yhdenmukaisuutta. Jotta tiedot olisivat vertailukelpoisia, samojen osien on näyttävä samanlaisina ja eri osien on näyttävä erilaisina. Kestävyystietojen vertailukelpoisuutta ei paranna se, että erilaiset asiat näyttävät samanlaisilta, eikä sekään, että samat asiat näyttävät erilaisilta.

Todennettavuus

QC 13.

Todennettavuus auttaa käyttäjiä luottamaan siihen, että tiedot ovat täydellisiä, neutraaleja ja paikkansapitäviä. Kestävyystiedot ovat todennettavissa, jos on mahdollista vahvistaa itse tiedot tai niiden tuottamiseen käytetyt syöttötiedot.

QC 14.

Todennettavuus tarkoittaa sitä, että useat asiantuntevat ja riippumattomat tarkkailijat voivat päästä jonkinlaiseen – vaikkakaan ei välttämättä täydelliseen – yhteisymmärrykseen siitä, että tietty kuvaus on todenmukainen esitys. Kestävyystiedot on annettava tavalla, joka parantaa niiden todennettavuutta, esimerkiksi

a)

ottamalla mukaan tiedot, jotka voidaan vahvistaa vertaamalla niitä muihin käyttäjien saatavilla oleviin tietoihin yrityksen liiketoiminnasta, muista yrityksistä tai ulkoisesta ympäristöstä;

b)

antamalla tiedot estimaattien tai likiarvoiden laatimisessa käytetyistä syöttötiedoista ja laskentamenetelmistä; ja

c)

antamalla hallinto-, johto- ja valvontaelinten tai niiden komiteoiden tarkistamia ja hyväksymiä tietoja.

QC 15.

Jotkin kestävyystiedot ovat selityksiä tai tulevaisuuteen suuntautuvia tietoja. Nämä tiedot voidaan perustella sillä, että ne edustavat tosiasioihin perustuvasti esimerkiksi yrityksen strategioita, suunnitelmia ja riskianalyysejä. Jotta käyttäjät voivat päättää, käyttävätkö ne tällaisia tietoja, yrityksen on kuvattava tietojen perustana olevat oletukset ja menetelmät sekä muut tekijät, jotka osoittavat, että tiedot vastaavat yrityksen todellisia suunnitelmia tai päätöksiä.

Ymmärrettävyys

QC 16.

Kestävyystiedot ovat ymmärrettäviä, kun ne ovat selkeitä ja ytimekkäitä. Ymmärrettävät tiedot auttavat kohtuudella asiantuntevaa käyttäjää ymmärtämään välitetyt tiedot helposti.

QC 17.

Jotta kestävyystiedot olisivat ytimekkäitä, niissä on a) vältettävä yleisiä ”vakiotekstejä”, jotka eivät koske yritystä; b) vältettävä tarpeetonta päällekkäistä informaatiota, myös tilinpäätöksessä annettavaa informaatiota; ja c) käytettävä selkeää kieltä ja hyvin jäsenneltyjä virkkeitä ja kohtia. Ytimekkäät tiedot sisältävät ainoastaan olennaisia tietoja. Edellä 113 kohdan mukaisesti esitettävät täydentävät tiedot on annettava siten, että vältetään olennaisten tietojen hämärtyminen.

QC 18.

Selkeyttä on mahdollista parantaa erottamalla toisistaan raportointikaudella tapahtunutta kehitystä koskevat tiedot ja ”pysyvät” tiedot, jotka siirtyvät suhteellisen muuttumattomina kaudelta toiselle. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi kuvaamalla erikseen niitä yrityksen kestävyyteen liittyvien hallinto- ja riskinhallintaprosessien piirteitä, jotka ovat muuttuneet edellisen raportointikauden jälkeen verrattuna niihin, jotka pysyvät muuttumattomina.

QC 19.

Kestävyystietojen täydellisyys, selkeys ja vertailukelpoisuus perustuvat kaikki siihen, että tiedot esitetään johdonmukaisena kokonaisuutena. Jotta kestävyystiedot olisivat johdonmukaisia, ne on esitettävä tavalla, jossa selitetään asiayhteys ja asiaan liittyvien tietojen väliset suhteet. Johdonmukaisuus edellyttää myös, että yritys antaa tiedot siten, että käyttäjät voivat yhdistää tietoja yrityksen kestävyyteen liittyvistä vaikutuksista, riskeistä ja mahdollisuuksista sen tilinpäätöksessä esitettäviin tietoihin.

QC 20.

Jos kestävyyteen liittyvillä riskeillä ja mahdollisuuksilla, joita käsitellään tilinpäätöksessä, on vaikutusta kestävyysraportointiin, yrityksen on sisällytettävä kestävyysselvitykseen ne tiedot, joita käyttäjät tarvitsevat näiden vaikutusten arvioimiseksi, ja esitettävä asianmukaiset yhteydet tilinpäätökseen (ks. tämän standardin 9 luku). Tietojen taso, tarkkuustaso ja tekninen taso on sovitettava yhteen käyttäjien tarpeiden ja odotusten kanssa. Lyhenteitä on vältettävä, ja mittayksiköt on määriteltävä ja ilmoitettava.

Lisäys C

Luettelo vaiheittain käyttöön otettavista tiedonantovaatimuksista

Tämä lisäys on erottamaton osa ESRS 1:tä, ja se on yhtä sitova kuin standardin muut osat.

ESRS-standardit

Tiedonantovaatimus

Tiedonantovaatimuksen koko nimi

Käyttöönotto- tai voimaantulopäivä (ensimmäinen vuosi mukaan luettuna)

ESRS 2

SBM-1

Strategia, liiketoimintamalli ja arvoketju

Yrityksen on ilmoitettava ESRS 2:n SBM-1:n 40 kohdan b alakohdassa määritetyt tiedot (kokonaistulojen jakautuminen merkittävän ESRS-alan mukaan) ja 40 kohdan c alakohdassa määritetyt tiedot (luettelo muista merkittävistä ESRS-aloista) alkaen direktiivin (2013/34/EU) 29 b artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan ii alakohdan nojalla annettavassa komission delegoidussa säädöksessä määritetystä soveltamispäivästä.

ESRS 2

SBM-3

Olennaiset vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet sekä niiden vuorovaikutus strategian ja liiketoimintamallin kanssa

Yritys voi jättää pois ESRS 2:n tiedonantovaatimuksen SBM-3 48 kohdan e alakohdassa (ennakoidut taloudelliset vaikutukset) vaaditut tiedot laatiessaan kestävyysselvitystään ensimmäiseltä vuodelta. Yritys voi noudattaa ESRS 2:n tiedonantovaatimuksen SBM-3 48 kohdan e alakohtaa ilmoittamalla ainoastaan kvalitatiiviset tiedot kestävyysselvityksensä laatimisen kolmelta ensimmäiseltä vuodelta, jos määrällisiä tietoja ei ole käytännössä mahdollista laatia.

ESRS E1

E1-6

Kasvihuonekaasujen scope 1-, scope 2- ja scope 3 -bruttopäästöt ja kokonaispäästöt

Yritykset tai konsernit, joilla ylittyy tilinpäätöspäivinä raja-arvo, jonka mukaan työntekijöitä on tilivuoden aikana keskimäärin 750 (tapauksen mukaan konsolidoidusti), voivat jättää pois scope 3 -päästöjä ja kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä koskevat tietopisteet kestävyysselvityksensä ensimmäiseltä laatimisvuodelta.

ESRS E1

E1-9

Olennaisten fyysisten ja siirtymäriskien ja mahdollisten ilmastoon liittyvien mahdollisuuksien ennakoidut taloudelliset vaikutukset

Yritys voi jättää pois ESRS E1-9:ssä määritetyt tiedot kestävyysselvityksensä ensimmäiseltä laatimisvuodelta. Yritys voi noudattaa ESRS E1-9:ää ilmoittamalla ainoastaan kvalitatiiviset tiedot kestävyysselvityksensä laatimisen kolmelta ensimmäiseltä vuodelta, jos määrällisiä tietoja ei ole käytännössä mahdollista laatia.

ESRS E2

E2-6

Pilaantumiseen liittyvien vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien ennakoidut taloudelliset vaikutukset

Yritys voi jättää pois ESRS E2-6:ssä määritetyt tiedot kestävyysselvityksensä ensimmäiseltä laatimisvuodelta. Lukuun ottamatta 40 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja tietoja toiminta- ja pääomamenoista, jotka ovat toteutuneet raportointikaudella merkittävien tapausten ja esiintymien yhteydessä, yritys voi noudattaa ESRS E2-6:ta ilmoittamalla ainoastaan laadulliset tiedot kestävyysselvityksensä laatimisen kolmelta ensimmäiseltä vuodelta.

ESRS E3

E3-5

Vesivaroihin ja merten luonnonvaroihin liittyvien olennaisten riskien ja mahdollisuuksien ennakoidut taloudelliset vaikutukset

Yritys voi jättää pois ESRS E3-5:ssä vaaditut tiedot kestävyysselvityksensä ensimmäiseltä laatimisvuodelta. Yritys voi noudattaa ESRS E3-5:tä ilmoittamalla ainoastaan laadulliset tiedot kestävyysselvityksensä laatimisen kolmelta ensimmäiseltä vuodelta.

ESRS E4

Kaikki tiedonantovaatimukset

Kaikki tiedonantovaatimukset

Yritykset tai konsernit, joilla ylittyy tilinpäätöspäivinä raja-arvo, jonka mukaan työntekijöitä on tilivuoden aikana keskimäärin 750 (tapauksen mukaan konsolidoidusti), voivat jättää pois ESRS E4:n tiedonantovaatimuksissa määritetyt tiedot kestävyysselvityksensä laatimisen kahdelta ensimmäiseltä vuodelta.

ESRS E4

E4-6

Biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin liittyvien riskien ja mahdollisuuksien ennakoidut taloudelliset vaikutukset

Yritys voi jättää pois ESRS E4-6:ssä määritetyt tiedot kestävyysselvityksensä ensimmäiseltä laatimisvuodelta.

Yritys voi noudattaa ESRS E4-6:ta ilmoittamalla ainoastaan laadulliset tiedot kestävyysselvityksensä laatimisen kolmelta ensimmäiseltä vuodelta.

ESRS E5

E5-6

Resurssien käyttöön ja kiertotalouteen liittyvien vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien ennakoidut taloudelliset vaikutukset

Yritys voi jättää pois ESRS E5-6:ssä määritetyt tiedot kestävyysselvityksensä ensimmäiseltä laatimisvuodelta.

Yritys voi noudattaa ESRS E5-6:ta ilmoittamalla ainoastaan laadulliset tiedot kestävyysselvityksensä laatimisen kolmelta ensimmäiseltä vuodelta.

ESRS S1

Kaikki tiedonantovaatimukset

Kaikki tiedonantovaatimukset

Yritykset tai konsernit, joilla ylittyy tilinpäätöspäivinä raja-arvo, jonka mukaan työntekijöitä on tilivuoden aikana keskimäärin 750 (tapauksen mukaan konsolidoidusti), voivat jättää pois ESRS S1:n tiedonantovaatimuksissa määritetyt tiedot kestävyysselvityksensä ensimmäiseltä laatimisvuodelta.

ESRS S1

S1-7

Yrityksen omaan työvoimaan kuuluvien muiden kuin työsuhteisten työntekijöiden ominaisuudet

Yritys voi jättää raportoinnin ulkopuolelle kaikki tämän tiedonantovaatimuksen tietopisteet kestävyysselvityksensä ensimmäiseltä laatimisvuodelta.

ESRS S1

S1-8

Työehtosopimusneuvottelut ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu

Yritys voi olla soveltamatta tätä tiedonantovaatimusta ETA:n ulkopuolisissa maissa työskenteleviin omiin työsuhteisiin työntekijöihinsä kestävyysselvityksensä ensimmäisenä laatimisvuonna.

ESRS S1

S1-11

Sosiaalinen suojelu

Yritys voi jättää pois ESRS S1-11:ssä määritetyt tiedot kestävyysselvityksensä ensimmäiseltä laatimisvuodelta.

ESRS S1

S1-12

Vammaisten työsuhteisten työntekijöiden prosenttiosuus

Yritys voi jättää pois ESRS S1-12:ssä määritetyt tiedot kestävyysselvityksensä ensimmäiseltä laatimisvuodelta.

ESRS S1

S1-13

Koulutus ja taitojen kehittäminen

Yritys voi jättää pois ESRS S1-13:ssä määritetyt tiedot kestävyysselvityksensä ensimmäiseltä laatimisvuodelta.

ESRS S1

S1-14

Terveys ja turvallisuus

Yritys voi jättää pois työperäisiä terveyshaittoja sekä vammojen, onnettomuuksien, kuolonuhrien ja työperäisten sairauksien vuoksi menetettyjen päivien lukumäärää koskevat tietopisteet kestävyysselvityksensä ensimmäiseltä laatimisvuodelta.

ESRS S1

S1-14

Terveys ja turvallisuus

Yritys voi jättää raportoimatta muista kuin työsuhteisista työntekijöistä kestävyysselvityksensä l ensimmäiseltä laatimisvuodelta.

ESRS S1

S1-15

Työ- ja yksityiselämän tasapaino

Yritys voi jättää pois ESRS S1-15:ssä määritetyt tiedot kestävyysselvityksensä ensimmäiseltä laatimisvuodelta.

ESRS S2

Kaikki tiedonantovaatimukset

Kaikki tiedonantovaatimukset

Yritykset tai konsernit, joilla ylittyy tilinpäätöspäivinä raja-arvo, jonka mukaan työntekijöitä on tilivuoden aikana keskimäärin 750 (tapauksen mukaan konsolidoidusti), voivat jättää pois ESRS S2:n tiedonantovaatimuksissa määritetyt tiedot kestävyysselvityksensä laatimisen kahdelta ensimmäiseltä vuodelta.

ESRS S3

Kaikki tiedonantovaatimukset

Kaikki tiedonantovaatimukset

Yritykset tai konsernit, joilla ylittyy tilinpäätöspäivinä raja-arvo, jonka mukaan työntekijöitä on tilivuoden aikana keskimäärin 750 (tapauksen mukaan konsolidoidusti), voivat jättää pois ESRS S3:n tiedonantovaatimuksissa määritetyt tiedot kestävyysselvityksensä laatimisen kahdelta ensimmäiseltä vuodelta.

ESRS S4

Kaikki tiedonantovaatimukset

Kaikki tiedonantovaatimukset

Yritykset tai konsernit, joilla ylittyy tilinpäätöspäivinä raja-arvo, jonka mukaan työntekijöitä on tilivuoden aikana keskimäärin 750 (tapauksen mukaan konsolidoidusti), voivat jättää pois ESRS S4:n tiedonantovaatimuksissa määritetyt tiedot kestävyysselvityksensä laatimisen kahdelta ensimmäiseltä vuodelta.

Lisäys D

ESRS-kestävyysselvityksen rakenne

Tämä lisäys on erottamaton osa ESRS 1:tä, ja se on yhtä sitova kuin standardin muut osat 115 kohdassa luonnostellun neliosaisen raportoinnin osalta.

Toimintakertomuksen osa

ESRS-koodi

Otsikko

1.

Yleiset tiedot

ESRS 2

Yleiset tiedot, mukaan lukien ESRS 2:n lisäyksessä C lueteltujen aihekohtaisten ESRS-standardien soveltamisvaatimusten mukaisesti annetut tiedot.

2.

Ympäristötiedot

Ei sovelleta

Asetuksen (EU) 2020/852 (luokitusjärjestelmäasetus) 8 artiklan mukaiset tiedot

 

ESRS E1

Ilmastonmuutos

 

ESRS E2

Pilaantuminen

 

ESRS E3

Vesivarat ja merten luonnonvarat

 

ESRS E4

Biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemit

 

ESRS E5

Resurssien käyttö ja kiertotalous

3.

Yhteiskunnalliset tiedot

ESRS S1

Oma työvoima

 

ESRS S2

Arvoketjun työntekijät

 

ESRS S3

Vaikutusten kohteena olevat yhteisöt

 

ESRS S4

Kuluttajat ja loppukäyttäjät

4.

Hallintotapatiedot

ESRS G1

Liiketoiminnan harjoittaminen

Lisäys E

Vuokaavio annettavien ESRS-tietojen määrittämisestä

Olennaisuuden arviointi on ESRS-kestävyysraportoinnin lähtökohta. Tässä lisäyksessä esitetään ei-sitova esimerkki 3 luvussa luonnostellusta vaikutuksen ja taloudellisen olennaisuuden arvioinnista. ESRS 2:n 4.1 jakson IRO-1 sisältää yleiset tiedonantovaatimukset (DR), jotka koskevat yrityksen prosessia vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien tunnistamiseksi ja niiden olennaisuuden arvioimiseksi. ESRS 2:n SBM-3 sisältää yrityksessä tehtävään olennaisuuden arviointiin perustuvia olennaisia vaikutuksia, riskejä ja mahdollisuuksia koskevat yleiset tiedonantovaatimukset. Yritys voi jättää huomiotta kaikki aihekohtaisen standardin tiedonantovaatimukset, jos se arvioi, ettei kyseinen aihe ole olennainen. Tällöin se voi antaa lyhyen selityksen kyseisen aiheen olennaisuuden arvioinnin päätelmistä, mutta sen on annettava yksityiskohtainen selvitys ilmastonmuutosta koskevan ESRS E1:n tapauksessa (IRO-2 ESRS 2). ESRS-standardeissa asetetaan tiedonantovaatimuksia, ei käyttäytymisvaatimuksia. Toimintasuunnitelmiin, tavoitteisiin, toimintaperiaatteisiin, skenaarioanalyysiin ja siirtymäsuunnitelmiin liittyvät tiedonantovaatimukset ovat oikeasuhteisia, koska niiden edellytyksenä on, että nämä ovat yrityksellä, mikä voi riippua yrityksen koosta, kapasiteetista, resursseista ja osaamisesta. Huomautus: Vuokaavio ei kata tilannetta, jossa yritys arvioi kestävyysseikan olennaiseksi, mutta se ei kuulu aihekohtaiseen standardiin, jolloin yrityksen on annettava yhteisökohtaisia lisätietoja (ESRS 1, 30 kohdan b alakohta).