(1)

Direktiivissä 2003/87/EY, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2023/959 (2), säädetään meriliikenteen päästöjen sisällyttämisestä unionin kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään, jäljempänä ’EU:n päästökauppajärjestelmä’.

(2)

Laivayhtiöiden hallinnollisen taakan keventämiseksi direktiivissä 2003/87/EY säädetään, että kustakin laivayhtiöstä vastaa yksi jäsenvaltio. Direktiivin 2003/87/EY mukaan laivayhtiön hallinnoinnista vastaavaa jäsenvaltiota kutsutaan ”laivayhtiöstä vastaavaksi hallinnointiviranomaiseksi”.

(3)

Yleisen merilainoikeuden yhteydessä käsitteellä ’laivayhtiö’ viitataan tahoon, jonka tehtävänä on aluksen hallinnointi, eikä sitä voida muuttaa osapuolten välisellä kahdenvälisellä sopimuksella. Tämä yleinen lähestymistapa ei kuitenkaan ole paras mahdollinen EU:n päästökauppajärjestelmässä, johon tämä säädös liittyy. EU:n päästökauppajärjestelmän yhteydessä on tarpeen osoittaa velvoitteet sille taholle, jolla on paremmat mahdollisuudet toteuttaa tältä osin tarvittavat toimenpiteet. Toisin kuin yleisessä merioikeudessa, tämä taho voi olla eri kuin se, jonka tehtäväksi on annettu aluksen tosiasiallinen hallinnointi. Tämän vuoksi EU:n päästökauppajärjestelmän yhteydessä on poikettava siitä, mitä käsitteellä ’laivayhtiö’ tarkoitetaan yleisessä merioikeudessa, jotta osapuolet voivat sopia keskenään siitä tahosta, jolle annetaan EU:n päästökauppajärjestelmästä johtuvat velvoitteet.

(4)

Jotta voidaan varmistaa laivayhtiöiden yhdenvertainen kohtelu, jäsenvaltioiden olisi noudatettava yhdenmukaistettuja sääntöjä niiden laivayhtiöiden hallinnoinnissa, joista ne ovat vastuussa. Jotta voidaan taata EU:n päästökauppajärjestelmän asianmukainen täytäntöönpano ja ottaa huomioon erot EU:n päästökauppajärjestelmän ja yleisen merioikeuden välillä, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että jos se organisaatio tai henkilö, joka on ottanut vastuun aluksen toiminnasta aluksen omistajalta ja joka on tällaisen vastuun ottaessaan suostunut ottamaan hoitaakseen kaikki Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 336/2006 (3) liitteessä I vahvistetussa alusten turvallista toimintaa ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevassa kansainvälisessä turvallisuusjohtamissäännöstössä määrätyt velvoitteet ja vastuut, on ottanut vastuun myös EU:n päästökauppajärjestelmän velvoitteista, aluksen omistaja on asianmukaisesti valtuuttanut kyseisen organisaation tai henkilön noudattamaan kansallisia toimenpiteitä, joilla direktiivi 2003/87/EY saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, mukaan lukien velvoite palauttaa päästöoikeuksia mainitun direktiivin 3 g b ja 12 artiklan mukaisesti. Siltä osin kuin tämä vaatimus poikkeaa ’laivayhtiön’ määritelmää koskevasta käytännöstä yleisessä merioikeudessa, se rajoittuu vastuun ottamiseen EU:n päästökauppajärjestelmässä.

(5)

EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanon valvonnan helpottamiseksi sen organisaation tai henkilön, joka on ottanut vastuun EU:n päästökauppajärjestelmän velvoitteista, olisi toimitettava laivayhtiöstä vastaavalle hallinnointiviranomaiselle tiedot vastuullaan olevista aluksista.

(6)

Tahot, jotka ovat vastuussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/757 (4) mukaisten velvoitteiden ja direktiivin 2003/87/EY mukaisten velvoitteiden noudattamisesta, on aina yksilöitävä selkeästi. Tätä varten hallinnon ja täytäntöönpanon johdonmukaisuuden varmistamiseksi asetuksessa (EU) 2015/757 säädetään, että saman tahon on oltava vastuussa molemmista.

(7)

Direktiivin 2003/87/EY 3 g f artiklan 1 ja 3 kohdat sisältävät säännökset, jotka koskevat laivayhtiöiden osoittamista laivayhtiöstä vastaavalle hallinnointiviranomaiselle. Laivayhtiöiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi on tarpeen säätää yhdenmukaisista yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat laivayhtiöiden osoittamista jäsenvaltioiden vastuulle. Säännöt, jotka koskevat laivayhtiön osoittamista jäsenvaltiolle, sisältävät laivayhtiön rekisteröintimaan, jonka olisi perustuttava Thetis MRV -järjestelmään talletettuihin tietoihin. Kyseessä on Euroopan meriturvallisuusviraston kehittämä ja ylläpitämä unionin tietojärjestelmä, jolla tuetaan asetuksen (EU) 2015/757 täytäntöönpanoa. Jos laivayhtiötä ei ole rekisteröity missään jäsenvaltiossa, laivayhtiön osoittamisen olisi perustuttava satamakäyntitietoihin, jotka on tallennettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/59/EY perustettuun unionin merenkulun tiedonvaihtojärjestelmään (SafeSeaNet) (5). Satamakäyntitietoja voidaan tarvittaessa täydentää muista tietojärjestelmistä saatavilla tiedoilla.

(8)

Lisäksi on tarpeen vahvistaa yksityiskohtaiset osoittamissäännöt laivayhtiöille, joita ei ole rekisteröity missään jäsenvaltiossa ja jotka eivät ole tehneet yhtään direktiivin 2003/87/EY 3 g a artiklan soveltamisalaan kuuluvaa matkaa neljän edeltävän tarkkailuvuoden aikana ja joiden ensimmäinen mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluva matka on kahden jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvien satamien välinen matka, sekä laivayhtiöille, joita ei ole rekisteröity missään jäsenvaltiossa ja joilla satamakäyntien määrä on suurin kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa. EU:n päästökauppajärjestelmän sujuvan täytäntöönpanon varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi vaihdettava tietoja, jos tietyn laivayhtiön laivayhtiöstä vastaava hallinnointiviranomainen vaihtuu.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat ilmastonmuutoskomitean lausunnon mukaiset,