(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, antoi 4 päivänä toukokuuta 2018 asetuksen (EU) 2018/683 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen linja-autoissa ja kuorma-autoissa käytettävien uusien tai uudelleen pinnoitettujen pneumaattisten kumisten ulkorenkaiden, jäljempänä ’renkaat’ tai ’tarkasteltavana oleva tuote’, joiden kuormitustunnus on suurempi kuin 121, tuonnissa käyttöön otettavasta väliaikaisesta polkumyyntitullista.

(2)

Komissio antoi 18 päivänä lokakuuta 2018 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1579 (3) Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen linja-autoissa ja kuorma-autoissa käytettävien uusien tai uudelleen pinnoitettujen pneumaattisten kumisten ulkorenkaiden, joiden kuormitustunnus on suurempi kuin 121, tuonnissa käyttöön otettavasta lopullisesta polkumyyntitullista ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta, jäljempänä ’riidanalainen asetus’.

(3)

Komissio antoi 9 päivänä marraskuuta 2018 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1690 (4) Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen linja-autoissa ja kuorma-autoissa käytettävien uusien tai uudelleen pinnoitettujen pneumaattisten kumisten renkaiden, joiden kuormitustunnus on suurempi kuin 121, tuonnissa käyttöön otettavasta lopullisesta tasoitustullista ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen linja-autoissa ja kuorma-autoissa käytettävien uusien tai uudelleen pinnoitettujen pneumaattisten kumisten ulkorenkaiden, joiden kuormitustunnus on suurempi kuin 121, tuonnissa käyttöön otettavasta lopullisesta polkumyyntitullista ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/163 kumoamisesta annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1579 muuttamisesta.

(4)

China Rubber Industry Association, jäljempänä ’CRIA’, ja China Chamber of Commerce of Metals, Minerals & Chemicals Importers & Exporters, jäljempänä ’CCCMC’, jäljempänä yhdessä ’kantajat’, riitauttivat riidanalaisen asetuksen unionin yleisessä tuomioistuimessa eräiden johdanto-osan 9 ja 10 kappaleessa lueteltujen jäsentensä puolesta, jäljempänä ’asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat’. Unionin yleinen tuomioistuin, jäljempänä ’yleinen tuomioistuin’, antoi 4 päivänä toukokuuta 2022 tuomionsa (5) asioissa T-30/19 ja T-72/19, jäljempänä ’tuomio’.

(5)

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi tuomiossaan riidanalaisen asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1690.

(6)

CRIA ja CCCMC esittivät useita väitteitä, joilla riidanalainen asetus asetettiin riidanalaiseksi, ja unionin yleinen tuomioistuin antoi ratkaisun niistä kahdesta: i) väite, jonka mukaan komissio ei tehnyt tasapuolista hintavertailua hinnan alittavuuden ja vahinkomarginaalien laskennassa vientiä harjoittavien tuottajien osalta, ja ii) tietyt väitteet, jotka koskivat lähinnä epäjohdonmukaisuuksia ja puolustautumisoikeuden loukkaamista vahinkoindikaattoreiden osalta sekä unionin tuottajia koskevan otoksen tietojen painotusta.

(7)

Hinnan alittavuuden marginaalien laskemisen osalta unionin yleinen tuomioistuin totesi, että komissio ei ollut tehnyt tasapuolista vertailua oikaistessaan vientihintaa vähentämällä etuyhteydessä olevan tuojan myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä laskennallisen voiton, kun myynti tapahtui etuyhteydessä olevan unionissa toimivan myyntiyksikön välityksellä. Yleinen tuomioistuin totesi, että myös unionin tuottajat myivät jonkin verran etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta eikä niiden myyntihintoja oikaistu samalla tavalla. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että komission riidanalaisessa asetuksessa suorittaman hinnan alittavuuden laskenta oli oikeudellisesti virheellinen ja ilmeinen arviointivirhe ja että sen vuoksi kyseinen laskelma rikkoi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (6), jäljempänä ’polkumyyntiä koskeva perusasetus’, 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1037 (7), jäljempänä ’tukien vastainen perusasetus’, 8 artiklan 1 ja 2 kohtaa. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, että virheet vaikuttivat vahinkoa ja syy-yhteyttä koskeviin kokonaishavaintoihin sekä vahinkomarginaaleihin eikä ollut mahdollista määrittää täsmällisesti, missä määrin lopulliset polkumyyntitullit olivat osittain perusteltuja.

(8)

Toisen kohdan osalta unionin yleinen tuomioistuin totesi, että komissio ei ollut tehnyt puolueetonta tarkastelua (jota polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdassa edellytetään), sillä se ei ollut käyttänyt kaikkia käytettävissään olevia olennaisia tietoja, koska se tarkisti kaikkien mikrotaloudellisten indikaattoreiden sijasta ainoastaan kannattavuuden laskelmat eikä esittänyt tarkistettuja lukuja riidanalaisissa asetuksissa. Yleinen tuomioistuin totesi lisäksi, että kantajien puolustautumisoikeutta oli loukattu. Yleinen tuomioistuin oli eri mieltä erityisesti siitä, voidaanko joitakin tietoja, joita ei ollut annettu tiedoksi asianomaisille osapuolille, pitää luottamuksellisina, ja totesi, että kaikki kyseiset tiedot ”liittyvät riidanalaisessa asetuksessa esitettyihin tosiasioita koskeviin päätelmiin”. Sen vuoksi ne olivat ”olennaisia tosiasioita ja huomioita”, jotka olisi pitänyt ilmoittaa osapuolille.

(9)

Edellä esitetyn perusteella yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen CRIA:n ja CCCMC:n edustamien (jäljempänä olevassa taulukossa lueteltujen) yritysten osalta.

(10)

Lisäksi yleinen tuomioistuin kumosi asetuksen (EU) 2018/1690 siltä osin kuin se koski CRIA:n ja CCCMC:n edustamia (edellä olevassa taulukossa lueteltuja) yrityksiä sekä Zhongce Rubber Group Co., Ltd -yritystä (Taric-lisäkoodi C379).

(11)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 266 artiklan mukaan unionin toimielinten on toteutettava tuomioistuimen tuomioiden täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Jos unionin toimielinten hyväksymä säädös kumotaan hallinnollisen menettelyn – kuten nyt kyseessä olevan polkumyyntitutkimuksen – yhteydessä, unionin yleisen tuomioistuimen tuomion noudattamiseen sisältyy kumotun säädöksen korvaaminen uudella säädöksellä, jossa unionin yleisen tuomioistuimen yksilöimä lainvastaisuus on poistettu (11).

(12)

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan menettely kumotun säädöksen korvaamiseksi voidaan aloittaa uudelleen juuri siitä ajankohdasta, jolloin lainvastaisuus tapahtui (12). Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että tilanteessa, jossa hallinnollisen menettelyn päättävä säädös kumotaan, kumoaminen ei välttämättä vaikuta valmisteleviin säädöksiin, kuten polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanoon. Jos esimerkiksi lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotosta annettu asetus kumotaan, menettely pysyy vireillä, koska ainoastaan menettelyn päättävä säädös on poistettu unionin oikeusjärjestyksestä (13), lukuun ottamatta tapauksia, joissa lainvastaisuus tapahtui vireillepanovaiheessa. Hallinnollisen menettelyn uudelleenaloittamista ja polkumyyntitullien ottamista uudelleen käyttöön tuonnissa, joka tapahtui kumotun asetuksen soveltamisaikana, ei voida pitää taannehtivuuskiellon vastaisena (14).

(13)

Nyt käsiteltävässä asiassa yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta sillä perusteella, että komissio teki virheen määrittäessään merkittävän hinnan alittavuuden olemassaoloa, mikä vaikutti syy-yhteyttä koskevaan analyysiin. Sama menetelmävirhe havaittiin asianomaisten viejien vahinkomarginaalien laskennassa. Yleinen tuomioistuin havaitsi virheitä myös siltä osin, että seuraavia tietoja ei ollut julkistettu: i) bruttomääräiset vahinkoindikaattorit ennen painotusoikaisujen soveltamista sekä pk-yrityksiä ja suuria yrityksiä koskevat tiedot; ii) muut vahinkoindikaattorit kuin kannattavuus painotuksen tarkistamisen jälkeen; iii) tietyt tiedot makrotaloudellisia vahinkoja koskevien tietojen lähteistä ja luettelo unionin tuotannonalan pk-yrityksistä, jotka olivat lopettaneet tuotannon; sekä iv) tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden unionin tuotannonalan pk-yritysten myynnin tarkka kokonaismäärä ja tiedot pk-yritysten osuudesta unionin tuotannonalalla.

(14)

Ne riidanalaisen asetuksen päätelmät, joita ei riitautettu tai jotka riitautettiin mutta joiden riitauttamisen unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tai joita se ei tutkinut ja jotka eivät tämän vuoksi olleet syynä riidanalaisen asetuksen kumoamiseen, ovat edelleen voimassa, eikä uudelleenaloittaminen vaikuta niihin (15).

(15)

Yleisen tuomioistuimen 4 päivänä toukokuuta 2022 asioissa T-30/19 ja T-72/19 antamien tuomioiden perusteella komissio päätti aloittaa osittain uudelleen polkumyynnin ja tukien vastaiset tutkimukset, jotka koskevat tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien linja-autoissa tai kuorma-autoissa käytettävien, uusien tai uudelleen pinnoitettujen pneumaattisten kumisten renkaiden, joiden kuormitustunnus on suurempi kuin 121, tuontia, sekä aloittaa tutkimukset uudelleen siitä ajankohdasta, jolloin lainvastaisuus tapahtui. Tutkimuksen uudelleenaloittaminen, joka toteutettiin ilmoituksella (16), jäljempänä ’uudelleenaloittamista koskeva ilmoitus’, rajoittui yleisen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanoon CRIA:n ja CCCMC:n edustamien ja uudelleenaloittamista koskevassa ilmoituksessa lueteltujen yritysten osalta.

(16)

Komissio päätti samana päivänä myös asettaa näiden yritysten tuottamien Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen linja-autoissa ja kuorma-autoissa käytettävien uusien tai uudelleen pinnoitettujen pneumaattisten kumisten ulkorenkaiden, joiden kuormitustunnus on suurempi kuin 121, tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi ja kehotti kansallisia tulliviranomaisia odottamaan sellaisten komission täytäntöönpanoasetusten (17), jäljempänä ’kirjaamista koskeva asetus’, julkaisemista, joilla tullit otetaan uudelleen käyttöön, ennen kuin ne tekevät polkumyyntitullien palauttamista tai peruuttamista koskevan päätöksen kyseisten yritysten osalta.

(17)

Komissio ilmoitti asianomaisille osapuolille tutkimuksen uudelleenaloittamisesta ja pyysi niitä esittämään huomautuksia.

(18)

Tutkimus käsittää 1 päivän heinäkuuta 2016 ja 30 päivän kesäkuuta 2017 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2014 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen jakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(19)

Komissio ilmoitti 10 päivänä tammikuuta 2023 niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa polkumyyntitullin uudelleen käyttöön, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa tästä ilmoituksesta.

(20)

Huomautuksia saatiin China Rubber Industry Associationilta, jäljempänä ’CRIA’, GITI-ryhmältä (18) ja Hämmerling The Tyre Company GmbH -yhtiöltä, joka on etuyhteydetön tuoja, jäljempänä ’Hämmerling’. Komissio tarkasteli näitä huomautuksia ja otti ne huomioon soveltuvin osin. Hämmerling ja CRIA pyysivät tulla kuulluiksi, ja niitä kuultiin.

(21)

CRIA:n toimittamissa päätelmien ilmoittamista koskevissa huomautuksissa esitetyn pyynnön perusteella komissio ilmoitti seuraavat lisätiedot, jäljempänä ’täydentävien päätelmien ilmoittaminen’:

(22)

Ainoastaan CRIA esitti huomautuksia täydentävien päätelmien ilmoittamisesta, ja komissio otti ne soveltuvin osin huomioon.

(23)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen CRIA väitti, että sen puolustautumisoikeuksia oli loukattu, koska

(24)

Kuten jäljempänä johdanto-osan 160 kappaleessa mainitaan, komissio teki uudet laskelmat kaikkien asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tulleista erityisesti niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jotka oli valittu otokseen riidanalaisen asetuksen yhteydessä ja joita unionin yleisen tuomioistuimen tuomio koski (eli GITI-ryhmä, Hankook-ryhmä ja Aeolus/Pirelli). On syytä muistaa, että otokseen valittujen asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien vahinkomarginaalit määritettiin yritysten salassapidettävien tietojen perusteella. Näin ollen laskelmia ei voitu julkistaa kaikille asianomaisille osapuolille, vaan ainoastaan asianomaisille yrityksille.

(25)

CRIA väitti, että johdanto-osan 10 kappaleessa mainitut yritykset olivat allekirjoittaneet valtuutuskirjeitä, joilla myönnettiin pääsy kyseisten yritysten salassapidettäviin tietoihin, ja näin ollen komission olisi pitänyt julkistaa CRIA:lle näiden yritysten yksilölliset hinnan alittavuutta ja vahinkomarginaalia koskevat laskelmat. Lisäksi valtuutuskirjeiden sisältö oli CRIA:n mukaan identtinen tavanomaisen valtakirjan kanssa, jolla oikeudellinen neuvonantaja valtuutetaan edustamaan yritystä.

(26)

Komissio tutki CRIA:n toimittamat valtuutuskirjeet. Useat kiinalaiset tuottajat, joihin yleisen tuomioistuimen tuomio vaikutti, olivat allekirjoittaneet tällaisia yksittäisiä valtuutuskirjeitä. Komissio havaitsi, että valtuutuskirjeet perustuivat kaikille (sekä otokseen valituille että muille) tuottajille tarkoitettuun vakiotekstiin eikä niissä täsmennetty, oliko kyseinen yritys valtuuttanut CRIA:n ottamaan vastaan yritystä koskevia luottamuksellisia tietoja. Lisäksi kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat, joita tämä tutkimus koskee, eivät suostuneet myöntämään CRIA:lle pääsyä niiden luottamuksellisiin tietoihin. Väitteestä, jonka mukaan valtakirja ja kyseiset valtuutuskirjeet olivat identtisiä, komissio katsoi, että valtakirjan ja toimialajärjestölle osoitetun valtuutuskirjeen välisenä olennaisena erona on se yhteisö, jolla on oikeus vastaanottaa tiedot. Valtakirjan tapauksessa oikeudellista neuvonantajaa sitovat sen asianajajayhdistyksen eettiset säännöt, johon asianajaja on rekisteröity, mikä edellyttää muun muassa, että hän ei paljasta mitään yrityksen luottamuksellisia tietoja. Näin ollen se, että valtakirja ei välttämättä sisällä tällaisia tietoja koskevaa erityistä määräystä, ei vapauta kyseistä asianajajaa tai asianajajia asiaa koskevien korkeimpien eettisten sääntöjen noudattamisesta ja saatujen tietojen luottamuksellisuuden varmistamisesta. Sitä vastoin on poikkeuksellista, että järjestöt saavat jäseniltään rajoittamattoman pääsyn yritysten luottamuksellisiin tietoihin, mikä voi muun muassa olla voimassa olevien kilpailusääntöjen vastaista. Näin ollen komissio katsoi, että yritysten allekirjoittamat valtuutuskirjeet eivät olleet riittävän täsmällisiä ja selväsanaisia sen suhteen, myönsivätkö kyseiset yritykset järjestölle pääsyn luottamuksellisiin tietoihinsa.

(27)

Edellä esitetyn analyysin sekä komission sen käytettävissä olevien luottamuksellisten yritystietojen hallinnoinnissa noudattaman asianmukaisen huolellisuuden perusteella komissio päätti ilmoittaa yrityksiä koskevat luottamukselliset tiedot suoraan ainoastaan asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille eikä CRIA:lle, jotta näiden tietojen luottamuksellisuus suojataan. Tästä syystä tietojoukko lähetettiin GITI-ryhmän lailliselle edustajalle ja Hankook-yhtiön edustajalle 10 päivänä tammikuuta 2023. Koska Aeolus/Pirelliä tai mitään kyseiseen ryhmään kuuluvaa vientiä harjoittavaa tuottajaa ei rekisteröity asianomaisiksi osapuoliksi, komissio selvitti Aeolus/Pirellin yhteyshenkilöt ja ilmoitti näille asianomaisia vientiä harjoittavia tuottajia koskevat erilliset päätelmät 17 päivänä tammikuuta 2023. Yhteyshenkilöille annettiin 31 päivään tammikuuta 2023 asti aikaa esittää huomautuksia.

(28)

CRIA pyysi 16 päivänä tammikuuta 2023 asianomaisten yritysten hinnan ja viitehinnan alittavuutta koskevia laskelmia allekirjoitettujen valtuutuskirjeiden perusteella. Vastauksena tähän komissio kehotti johdanto-osan 26 ja 27 kappaleessa esitetyistä syistä CRIA:ta ottamaan yhteyttä näihin yrityksiin ja hankkimaan tiedot suoraan niiltä.

(29)

Aeolus Tyre Co., Ltd antoi 19 päivänä tammikuuta 2023 komissiolle nimenomaisen luvan toimittaa sitä koskevat erilliset päätelmät CRIA:lle. Komissio ilmoitti samana päivänä CRIA:lle Aeolus/Pirellin hinnan ja viitehinnan alittavuutta koskevat laskelmat. Yksityiskohtaisista myyntitapahtumista komissio ilmoitti Aeolus Tyre Co., Ltd:lle ja Pirelli Tyre Co., Ltd:lle erikseen ainoastaan niiden omat tiedot. Tämä johtui siitä, että CRIA toimitti valtuutuskirjeen, jonka oli allekirjoittanut ainoastaan Aeolus Tyre Co., Ltd, ei Pirelli Tyre Co., Ltd.

(30)

Hankook-ryhmän osalta komissio ei saanut nimenomaista lupaa jakaa tietoja CRIA:n kanssa. CRIA väitti kuitenkin päätelmien ilmoittamista koskevissa huomautuksissaan, että ryhmä toimitti erilliset päätelmänsä järjestölle.

(31)

Päätelmien ilmoittamista koskevissa huomautuksissaan CRIA ilmoitti komissiolle, että GITI-ryhmä peruutti valtuutuskirjeensä CRIA:lle. Tämän jälkeen GITI-ryhmä toimitti 3 päivänä helmikuuta 2023 CRIA:lle uuden valtuutuskirjeen, jossa se nimenomaisesti valtuutti CRIA:n vastaanottamaan 10 päivänä tammikuuta 2023 saadut erilliset päätelmät. Tämän kirjeen perusteella ja CRIA:n pyynnöstä komissio asetti 8 päivänä helmikuuta 2023 kyseiset erilliset päätelmät CRIA:n saataville.

(32)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ja kaikkien muiden asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien puolustautumisoikeuksia tai CRIA:n puolustautumisoikeuksia ei rikottu. Asianomaisille yrityksille toimitettiin hinnan ja viitehinnan alittavuutta koskevat laskelmat ja annettiin riittävästi aikaa esittää niistä huomautuksia.

(33)

CRIA:n mukaan komissio ei ottanut huomioon poikkeuksellisia olosuhteita eli kiinalaista uuttavuotta, jota vietettiin 21 päivän tammikuuta ja 29 päivän tammikuuta 2023 välisenä aikana, kun se hylkäsi CRIA:n pyynnön pidentää päätelmien ilmoittamisesta esitettävien huomautusten määräaikaa ja järjestää kuuleminen vasta selvästi kiinalaisen uudenvuoden vieton päättymisen jälkeen. CRIA:n oikeudellinen yksikkö väitti, että kiinalaisen uudenvuoden vuoksi heidän oli mahdotonta saada CRIA:lta asianmukaisia ohjeita tai antaa palautetta kommentteja varten. Vaikka CRIA pyysi kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan väliintuloa, merkittävää lisäaikaa ei myönnetty eikä kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja järjestänyt kuulemista pyynnön käsittelemiseksi.

(34)

Komissio totesi, että pyyntö koski määräajan pidentämistä 6 päivään helmikuuta 2023 asti, jolloin määräaika olisi ollut poikkeuksellisen pitkä eli sitä olisi jatkettu 14 päivällä. Jotta tutkimus voitiin saattaa päätökseen ajoissa, komissio myönsi – vaikka se oli jo antanut 13 päivää aikaa esittää huomautuksia – lisäaikaa vielä kaksi työpäivää eli 25 päivään tammikuuta 2023 asti. Kuulemispyynnön osalta komissio ehdotti alun perin kuulemisen järjestämistä 18 päivänä tammikuuta 2023 eli ennen kiinalaista uuttavuotta. CRIA ehdotti myöhemmin kuulemisen järjestämistä kiinalaisen uudenvuoden lomakauden jälkeen, mieluiten helmikuussa. Komissio hyväksyi ehdotuksen ja suostui järjestämään kuulemisen 31 päivänä tammikuuta 2023 eli kiinalaisen uudenvuoden jälkeen ja huomautusten esittämiselle asetetun pidennetyn määräajan umpeuduttua.

(35)

Komissio totesi, että osapuolten huomautusten esittämiselle asetettu lakisääteinen määräaika on kymmenen kalenteripäivää polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 20 artiklan 3 kohdan mukaisesti. CRIA:lle ja kaikille muille asianomaisille osapuolille asetettu määräaika oli pidentämisen jälkeen selvästi pidempi kuin kymmenen kalenteripäivää; CRIA:lle annettiin aikaa jopa 15 päivää. Lisäksi komissio julkisti päätelmien ilmoittamisen jälkeen esitettyjen huomautusten perusteella lisätietoja ja antoi asianomaisille osapuolille vielä neljä päivää lisäaikaa, eli 3 päivään helmikuuta 2023 asti, esittää huomautuksia täydentävien päätelmien ilmoittamisesta. Toisin kuin CRIA väittää, tutkimusten uudelleenaloittamisen yhteydessä ei edellytetä alustavien päätelmien ilmoittamista.

(36)

Lisäksi olisi syrjivää kaikkia muita tähän uudelleen aloitettuun tutkimukseen rekisteröityneitä asianomaisia osapuolia kohtaan myöntää vain CRIA:lle yli kaksi viikkoa lisäaikaa.

(37)

Mitä tulee huomautukseen, jonka mukaan komissio ei käsitellyt kaikkia niitä vaatimuksia, joita yleinen tuomioistuin ei ollut käsitellyt, komissio käsittelee tätä seikkaa jäljempänä johdanto-osan 65 kappaleessa eikä uusia väitteitä ole esitetty. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(38)

CRIA pyysi kuulemismenettelystä vastaavaa neuvonantajaa puuttumaan asiaan kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan toimivaltuuksien 12, 13 ja 16 artiklan nojalla, koska päätelmien ilmoittamista koskevien huomautusten esittämisen määräaikaa ei ollut jatkettu riittävästi, komission kanssa järjestettävän ehdotetun päätelmien ilmoittamista koskevan kuulemisen ajankohta oli kohtuuton eikä tiettyjä tietoja ollut ilmoitettu.

(39)

Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja totesi, että CRIA:n määräaikaa oli pidennetty 25 päivään tammikuuta 2023 asti. Esitetyt erityiset olosuhteet ja kyseisen menettelyn aikarajoitukset huomioon ottaen ja kuultuaan tutkimuksesta vastaavia komission yksiköitä kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja piti myönnettyä määräajan pidennystä riittävänä ja hylkäsi uudet pidennykset. Päätelmien ilmoittamisen sisällön osalta kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja suositteli, että CRIA ja komission yksiköt järjestäisivät kuulemisen ennen kuin ne kääntyvät kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan puoleen.

(40)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että CRIA voi täysin käyttää puolustautumisoikeuksiaan annettujen ja pidennettyjen määräaikojen puitteissa, kun otetaan huomioon myös päätelmien ilmoittamisen sisältö ja päätelmien ilmoittamisen jälkeen asianomaisten osapuolten saataville asetetut lisätiedot. Komission yksiköiden kanssa 31 päivänä tammikuuta 2023 järjestetyn kuulemisen jälkeen CRIA ei pyytänyt kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa järjestettävää kuulemista mistään aiemmin esille tuoduista kysymyksistä.

(41)

Komissio sai huomautuksia unionin tuotannonalalta, CRIA:lta, GITI-ryhmältä, Hämmerlingiltä ja Opoltrans sp. z o.o. -yritykseltä, jäljempänä ’Opoltrans’.

(42)

CRIA toimitti useiden sellaisten vientiä harjoittavien tuottajien allekirjoittamat valtuutuskirjeet, joiden osalta yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen, mukaan lukien ne asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat, jotka valittiin otokseen riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneen tutkimuksen yhteydessä, erityisesti GITI-ryhmä, Aeolus Rere Co., Ltd, Chongqing Hankook Tire Co., Ltd ja Jiangsu Hankook Tire Co., Ltd.

(43)

CRIA ja GITI-ryhmä vastustivat komission päätöstä tuonnin kirjaamisesta, koska tässä nimenomaisessa tapauksessa tällaista kirjaamista ei nimenomaisesti sallita polkumyynnin ja tukien vastaisissa perusasetuksissa. Nämä kaksi osapuolta toistivat väitteensä päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Unionin tuotannonala katsoi, että kirjaamisvelvoite kuului selvästi komission harkintavaltaan.

(44)

Tämän väitteen osalta komissio totesi yleisen tuomioistuimen katsoneen, että komission valtuuksia vaatia kansallisia viranomaisia toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet tuonnin kirjaamiseksi voidaan soveltaa yleisesti, mikä käy ilmi vuoden 2016 polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 14 artiklan yleisistä säännöksistä. Kyseisen asetuksen 14 artiklan 5 kohdan soveltaminen ei myöskään rajoitu mihinkään tiettyihin tilanteisiin, joissa komissiolla on oikeus vaatia kansallisia tulliviranomaisia kirjaamaan tavarat (21). Näin ollen tämä väite hylättiin.

(45)

Lisäksi GITI-ryhmä väitti, että tuomioon voitiin vielä tuolloin hakea muutosta, minkä vuoksi se ei muodostanut pätevää oikeudellista perustetta kirjaamiselle. Komissio katsoi, ettei tuomioon ollut haettu muutosta ja että kirjaaminen oli asianmukainen toimenpide sen varmistamiseksi, että tullit voidaan ottaa käyttöön asianmukaisella tasolla, ja tulliviranomaisten kehottamiseksi odottamaan tämän asetuksen julkaisemista (22).

(46)

CRIA, GITI-ryhmä, Hämmerling ja Opoltrans väittivät, että komissio ei voinut määrätä kansallisia tulliviranomaisia olemaan palauttamatta ja/tai peruuttamatta tulleja, jotka oli peritty riidanalaisen asetuksen nojalla. Tällaisen palauttamisen on tapahduttava välittömästi ja kokonaisuudessaan. CRIA, GITI-ryhmä, Hämmerling ja Opoltrans väittivät myös, että tässä tapauksessa tilanne on erilainen kuin asiassa Deichmann annetussa tuomiossa (23), koska osapuolten mukaan markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevien pyyntöjen arvioimatta jättäminen ei tässä tapauksessa vaikuttanut tullien tasoon. Osapuolet väittivät lisäksi, ettei tulleja voida ottaa käyttöön uudelleen takautuvasti. Osapuolten mukaan riidanalainen asetus kumottiin kokonaisuudessaan, mikä tarkoittaa sitä, että se poistettiin unionin oikeusjärjestyksestä taannehtivasti, kun taas asiassa Deichmann annetussa tuomiossa ei ollut tekijöitä, jotka olisivat voineet vaikuttaa lopullista tullia koskevan asetuksen pätevyyteen. Lisäksi osapuolet väittivät, että hinnan alittavuuden analyysissa todettu lainvastaisuus tekee syy-yhteyttä koskevan komission analyysin kokonaan pätemättömäksi. Tämä merkitsee osapuolten näkemyksen mukaan sitä, että tulleja kokonaisuudessaan ei olisi pitänyt ottaa käyttöön eikä ottaa uudelleen käyttöön, koska vahinkoa ja syy-yhteyttä koskeva analyysi oli kokonaan virheellinen.

(47)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen GITI-ryhmä väitti, että komission päätös määrätä kansalliset tulliviranomaiset olemaan palauttamatta tulleja rikkoo Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’peruskirja’, 47 artiklassa vahvistettua oikeussuojaa tuomioistuimissa koskevaa periaatetta. Komission olisi pikemminkin sallittava tullien palauttaminen, kuten tapahtui, kun unionin yleinen tuomioistuin kumosi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan rikkomisesta perityt sakot (24). GITI-ryhmä viittasi erityisesti unionin tuomioistuimen päätelmiin, joiden mukaan silloin, ”kun unionin tuomioistuin toteaa pätemättömäksi […] polkumyyntitullien käyttöön ottamisesta annetun asetuksen, on katsottava, että kyseisiä tulleja ei tullikoodeksin 236 artiklan mukaisesti ollut lain mukaan maksettava, minkä vuoksi kansallisten tulliviranomaisten on lähtökohtaisesti palautettava ne tämän osalta säädetyin edellytyksin” (25). Lisäksi GITI-ryhmän mukaan tullien palauttamisen viivästymisellä on merkittäviä käytännön seurauksia, jotka vaikuttavat kielteisesti asianomaisten yritysten taloudelliseen tilanteeseen ja investointien tuottoon.

(48)

Komissio muistutti, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se voi määrätä kansalliset tulliviranomaiset odottamaan, kunnes se on määrittänyt unionin tuomioistuinten antaman tuomion mukaisesti tasot, joille kyseiset tullit olisi pitänyt vahvistaa, ennen kuin tulliviranomaiset lausuvat kyseiset tullit maksaneiden toimijoiden esittämistä palautuspyynnöistä (26). Tuomioistuin on katsonut myös, että unionin tuomioistuimen tuomiossa tekemän pätemättömäksi julistamisen, samoin kuin siitä johtuvien velvoitteiden, täsmällinen laajuus on määriteltävä jokaisessa tapauksessa erikseen ottamalla huomioon sekä tuomion tuomiolauselma että perustelut, jotka ovat tuomiolauselman välttämätön tuki (27).

(49)

Nyt käsiteltävässä asiassa yleinen tuomioistuin kyseenalaisti hinnan alittavuuden laskentamenetelmän ja sen vaikutuksen syy-yhteyteen sekä saman virheen vaikutuksen tuomioistuimen tuomion kohteena olevien yritysten vahinkomarginaaliin (28). Tuomioistuin edellytti myös, että komissio tarkistaa ja julkistaa tiettyjä vahinkoindikaattoreita koskevia tietoja. Nämä seikat eivät kuitenkaan asettaneet kyseenalaiseksi kaikkien muiden riidanalaisessa asetuksessa esitettyjen päätelmien pätevyyttä. Yleinen tuomioistuin katsoi lisäksi, että menettelyn uudelleenaloittamisen jälkeen komissio voi hyväksyä kumotun toimenpiteen korvaavan toimenpiteen ja ottaa näin ollen uudelleen käyttöön lopullisen polkumyyntitullin korjaamalla tässä yhteydessä erityisesti ilmenneet lainvastaisuudet (29). Tässä yhteydessä on merkityksetöntä, koskevatko lainvastaisuudet tullien tasoa vai eivät. Vaikka uudelleen aloitetussa tutkimuksessa pääteltäisiin, että polkumyyntitulleja ei pitäisi ottaa uudelleen käyttöön, tulliviranomaisilla olisi joka tapauksessa mahdollisuus palauttaa kaikki riidanalaisen asetuksen antamisen jälkeen kannetut tullit asiaa koskevan tullilainsäädännön mukaisesti. Lisäksi palauttamiseen sisältyisi asianmukainen korko asiaa koskevan tullilainsäädännön mukaisesti. Toisin kuin GITI-ryhmä väittää, yrityksille maksettaisiin näin ollen asianmukainen korvaus siitä, että ne ovat maksaneet kyseiset tullit.

(50)

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 10 artiklan 1 kohta ei ole esteenä säädöksille, joilla otetaan uudelleen käyttöön polkumyyntitulleja tuonnissa, joka on tapahtunut pätemättömiksi todettujen asetusten soveltamisaikana (30).

(51)

Toisin kuin väliaikaisten toimenpiteiden hyväksymistä edeltävänä aikana tapahtuvan kirjaamisen yhteydessä, polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan edellytyksiä ei voida soveltaa käsiteltävänä olevassa tapauksessa. Kun on kyse tuomioistuimen päätelmien täytäntöönpanemisesta, tuonnin kirjaamisen tarkoituksena ei ole mahdollistaa kaupan suojatoimien mahdollista taannehtivaa soveltamista kyseisissä säännöksissä tarkoitetulla tavalla. Tarkoituksena on pikemminkin varmistaa voimassa olevien toimenpiteiden tehokkuus ilman tarpeettomia keskeytyksiä riidanalaisen asetuksen voimaantulopäivästä siihen saakka, kun mahdolliset korjatut tullit otetaan uudelleen käyttöön, varmistamalla, että toimenpiteiden soveltaminen oikean suuruisina on tulevaisuudessa mahdollista. Kuten kirjaamista koskevan asetuksen johdanto-osan 20 kappaleessa selitetään, hallinnollisen menettelyn aloittamista uudelleen ja mahdollista tullien uudelleen käyttöön ottamista ei näin ollen voida pitää taannehtivuuskiellon vastaisena. Kuten osapuolet ovat myöntäneet, unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi vahvistanut hiljattain saman lähestymistavan asiassa T-440/20 antamassaan tuomiossa (31). Tästä syystä väite, jonka mukaan tulleja ei voida ottaa uudelleen käyttöön, hylättiin.

(52)

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettu oikeussuojaa tuomioistuimissa koskeva periaate ei voi estää EU:n toimielintä, jonka toimi on aiemmin mitätöity, antamasta uutta asianomaiselle vastaista tointa eri perustein (32). Käsiteltävänä olevassa asiassa tehdyt päätelmät perustuvat eri perusteisiin kuin ne, joiden perusteella riidanalainen asetus kumottiin. Yleisen tuomioistuimen päätelmien mukaisesti (33) komissio ei näin ollen rikkonut tehokkaan oikeussuojan periaatetta, koska se otti voimassa olevalla asetuksella käyttöön lopullisen polkumyyntitullin yleisen tuomioistuimen kumottua riidanalaisen asetuksen.

(53)

CRIA väitti, että koska tullivelkoja ei ole syntynyt, tullien uudelleen käyttöön ottaminen ylittäisi oikeudellisen määräajan, jonka kuluessa kansallisilla tulliviranomaisilla on oikeus periä maksuja, kun otetaan huomioon kolmen vuoden rajoitus. GITI-ryhmä väitti, että ottamalla tulli uudelleen käyttöön taannehtivasti kolmen vuoden määräajan jälkeenkin saatettaisiin puuttua kansallisten tulliviranomaisten itsenäiseen päätöksentekoprosessiin (koska se merkitsisi sitä, että tulleja voidaan periä tämän kolmen vuoden määräajan jälkeen) ja siten häiritä EU:n perussopimusten mukaista huolellisesti tasapainotettua toimivallan jakoa komission ja EU:n jäsenvaltioiden välillä. Päätelmien ilmoittamisen jälkeen GITI-ryhmä toisti väitteensä.

(54)

Komissio katsoi, että molemmat väitteet oli hylättävä. Unionin tuomioistuin on ensinnäkin todennut, että määräajat eivät ”voi olla esteenä sille, että komissio antaa asetuksen, jolla otetaan käyttöön tai otetaan uudelleen käyttöön polkumyyntitulleja, eikä varsinkaan sille, että kyseinen toimielin aloittaa tällaisen asetuksen antamista edeltävän menettelyn tai jatkaa tällaista menettelyä” (34). Yleinen tuomioistuin on todennut vastaavasti, että unionin tullikoodeksin 103 artiklan 1 kohtaa sovelletaan vain tullien määrän tiedoksiantoon velalliselle, ja sen täytäntöönpano kuuluu näin ollen yksinomaan kansallisille tulliviranomaisille. Näin ollen se ei estä komissiota antamasta asetusta, jolla otetaan käyttöön tai otetaan uudelleen käyttöön lopullinen tasoitustulli (35). Väitteestä, jonka mukaan ottamalla tulli uudelleen käyttöön puututaan komission ja jäsenvaltioiden väliseen toimivallan jakoon, komissio totesi, ettei GITI-ryhmä ole yksilöinyt, mitä perussopimusten määräystä tullien uudelleen käyttöön ottaminen rikkoisi. Unionin tuomioistuin on johdonmukaisesti katsonut, että komissiolla on oikeus ottaa uudelleen käyttöön tulleja korjatessaan tuomioistuimen toteamia virheitä (36). Lisäksi tähän asetukseen sovellettiin kokonaisuudessaan polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 15 artiklan 3 kohdassa säädettyä tarkastelumenettelyä. Näin ollen väitteet hylättiin.

(55)

GITI-ryhmä väitti, että (tarkistettujen) polkumyynti- ja tasoitustullien ottaminen uudelleen käyttöön taannehtivasti olisi myös suhteetonta ja vastoin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 1 ja 4 kohdassa vahvistettua suhteellisuusperiaatetta. Lisäksi GITI-ryhmä väitti, että tullien ottaminen uudelleen käyttöön taannehtivasti ei tarjoa – eikä voi tarjota – ”lisäsuojaa” unionin tuotannonalalle eikä estä tuonnin jatkumista. Näin ollen se rikkoisi suhteellisuusperiaatetta. Päätelmien ilmoittamisen jälkeen GITI-ryhmä toisti väitteensä.

(56)

Komissio muistutti, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se ei rikkonut suhteellisuusperiaatetta, kun se otti tuomion täytäntöön panemiseksi käyttöön lopullisen tullin asianmukaisen määräisenä lopullisten toimenpiteiden voimaantulopäivästä alkaen. Se piti myös oikeasuhteisena, että uudelleen käyttöön otettavia tulleja alennetaan ja että ero määrätään palautettavaksi tai peruutettavaksi (37). Yleinen tuomioistuin totesi lopuksi väitteestä, jonka mukaan ei ole oikeasuhtaista, että unionin tuotannonala saisi lisäsuojaa menneisyyden perusteella, että tämä väite ei sellaisenaan osoita oikeudellisesti riittävällä tavalla, että riidanalaisella asetuksella merkittävästi alennetun lopullisen polkumyyntitullin uudelleen käyttöön ottaminen olisi suhteetonta tässä tapauksessa (38). Näin ollen väitteet hylättiin.

(57)

Hämmerlingin mukaan on otettava huomioon nykyinen taloudellinen tilanne. Kyseinen talouden ala on sittemmin kärsinyt covid-19-kriisistä, koko toimitusketjuun (mukaan lukien kuljetus ja logistiikka) vaikuttavasta hintojen maailmanlaajuinen noususta ja siihen liittyvästä talouskriisistä. Tällä hetkellä se kärsii muun muassa sähkön hinnannoususta ja korkeasta inflaatiosta, joiden yhtenä syynä on Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Sen vuoksi ei olisi järkevää ottaa kyseisiä tulleja uudelleen käyttöön sektorilla, markkinoilla tai mikro- ja makrotaloudellisissa tilanteissa, jotka ovat täysin erilaisia kuin ne, joita tarkasteltiin riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneessa tutkimuksessa.

(58)

Kuten johdanto-osan 11 kappaleessa todetaan, menettely kumotun säädöksen korvaamiseksi voidaan aloittaa uudelleen ajankohdasta, jolloin lainvastaisuus tapahtui (39). Käsiteltävänä olevassa asiassa yleisen tuomioistuimen havaitsema lainvastaisuus ilmeni asetuksessa, jolla otettiin käyttöön lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet. Näin ollen komissio ei voi ottaa huomioon yleisen tuomioistuimen toteamia lainvastaisuuksia korjatessaan viimeaikaista kehitystä, joka ei koske tutkimusajanjaksoa eikä tarkastelujaksoa. Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdassa säädetään, että jos lopullisesti vahvistetut seikat osoittavat, että on kyse polkumyynnistä ja sen aiheuttamasta vahingosta ja unionin etu edellyttää toimia 21 artiklan mukaisesti, ”komissio ottaa käyttöön” lopullisen polkumyyntitullin. Näin ollen tutkimuksen aloittaminen uudelleen voi johtaa siihen, että polkumyyntitulleja ei oteta uudelleen käyttöön, vain siinä tapauksessa, että komissio toteaa, ettei tutkimusajanjaksolla ollut polkumyyntiin, sen aiheuttamaan vahinkoon tai unionin etuun liittyviä seikkoja tulleja vastaan (40).

(59)

GITI-ryhmä katsoi, että uudelleenaloittaminen olisi rajoitettava tiukasti yleisen tuomioistuimen käsittelemiin seikkoihin. Näin ollen komissio ei voi korvata hinnan alittavuuden analyysia hinnankorotusten estymistä koskevalla analyysilla selvittääkseen hintojen vaikutuksen, koska komission käyttämä menetelmä on edelleen pätevä eikä uudelleenaloittaminen näin ollen koske sitä. Yleinen tuomioistuin ei käsitellyt hinnankorotusten estymistä koskevan analyysin vaikutusta, ja sen vuoksi tämä uudelleenaloittaminen ei koske sitä.

(60)

Komissio totesi, että yleinen tuomioistuin kyseenalaisti komission tekemän hinnan alittavuuden analyysin siltä osin, tehtiinkö siinä tasapuolinen vertailu vientihintojen ja unionin tuotannonalan hintojen välillä. Näin ollen hinnan alittavuuden määrittämisessä käytetty menetelmä sinänsä asetettiin kyseenalaiseksi. Mikään ei myöskään estänyt komissiota ottamasta huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin muita mahdollisia vaikutuksia hintoihin polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Asiassa Deichmann annetussa tuomiossa tuomioistuin katsoi, että komissiolla on laaja harkintavalta: ainoastaan kyseisten toimenpiteiden ilmeinen soveltumattomuus tavoitellun päämäärän saavuttamiseen voi vaikuttaa niiden laillisuuteen (41). Näin ollen väite hylättiin.

(61)

GITI-ryhmä katsoi, että komissio ei voi ottaa käyttöön uutta toimintatapaa määrittäessään hintojen alittavuutta. Komissio ei etenkään saisi laskiessaan (uudelleen) hinnan alittavuutta ja vahinkomarginaalia ottaa käyttöön uutta tuotevalvontakoodirakennetta esimerkiksi lisäämällä siihen asiakkaan tyypin (42).

(62)

Komissio muistutti, että riippumatta siitä, onko komissiolla oikeus sisällyttää tuotevalvontakoodirakenteeseen uusia elementtejä, jäljempänä 4.1 jaksossa kuvatuilla hinnan alittavuutta koskevilla laskelmilla ei lisätty tuotevalvontakoodirakenteeseen uusia elementtejä. Tästä syystä tämä väite oli merkityksetön.

(63)

CRIA katsoi sekä vireillepanovaiheessa että päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että esitetyt oikeudelliset vaateet, joista yleinen tuomioistuin ei vielä ole antanut ratkaisua, on otettava huomioon ja että komission olisi otettava aktiivisesti huomioon ne vaateet, joita yleinen tuomioistuin ei ole käsitellyt.

(64)

Opoltrans väitti, että Kiinasta tulevan tuonnin polkumyynnistä ei ollut näyttöä tutkimuksen ajankohtana. Lisäksi se väitti muun muassa, että Yhdysvaltojen käyttö vertailumaana ei ollut asianmukaista, että unionin tuotannonalalle ei aiheudu vahinkoa, että unionin tuotannonalan tilanteen ja Kiinasta tulevan tuonnin välillä ei ole syy-yhteyttä ja ettei ole käyttäjien edun mukaista ottaa tulleja uudelleen käyttöön.

(65)

Kuten komissio selitti uudelleenaloittamista koskevassa ilmoituksessa, riidanalaisessa asetuksessa esitetyt päätelmät, joita ei ole riitautettu tai jotka on riitautettu mutta joiden riitauttamisen unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tuomiossaan tai joita se ei tutkinut ja jotka eivät näin ollen olleet syynä riidanalaisen asetuksen kumoamiseen, ovat edelleen voimassa (43). Tähän sisältyvät CRIA:n ja Opoltransin esiin tuomat seikat. Sen vuoksi komission ei tarvinnut tarkastella väitteitä, jotka koskevat muita kuin unionin yleisen tuomioistuimen laittomiksi katsomia seikkoja.

(66)

Kuten johdanto-osan 5–7 kappaleessa todetaan, yleinen tuomioistuin katsoi, ettei komissio tehnyt hinnan alittavuuden marginaalien laskennassa tasapuolista vertailua, koska se oikaisi vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa soveltamalla polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa analogisesti, kun taas unionin tuotannonala myi tuotteita myös etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta eikä niiden myyntiä oikaistu.

(67)

Yleisen tuomioistuimen tuomion 163 kohdassa todettiin myös, että polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaista oikaisua ei tehty. Tällainen menetelmä olisi yleisen tuomioistuimen mukaan mahdollistanut hintojen tasapuolisen vertailun tapauksissa, joissa sekä tarkasteltavana olevaa tuotetta että samankaltaista tuotetta myydään etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta. Tuomion 190 kohdassa yleinen tuomioistuin totesi lisäksi, että tällaisella vertailulla ”ei voida neutralisoida sen virheen mahdollisia vaikutuksia, jossa kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien unionin asiakkailta suoraan veloittamia todellisia myyntihintoja verrataan unionin tuottajiin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen veloittamiin jälleenmyyntihintoihin” (korostus lisätty). Yleinen tuomioistuin totesi tuomion 134 kohdassa myös, että ”[r]iippumatta komission valitseman kaupan portaan laillisuudesta ja merkityksellisyydestä vientiä harjoittavien tuottajien tai unionin tuottajien kannalta kyseisen toimielimen suorittaman hintavertailun on toisaalta oltava aina tasapuolista ja koskettava samassa kaupan portaassa olevia hintoja”.

(68)

Kuten yleisen tuomioistuimen tuomion 150 kohdassa selostetaan, otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien niihin etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta toteuttamien myyntien osuus on 0 prosenttia Xingyuan-ryhmässä, 34 prosenttia GITI-ryhmässä, 19 prosenttia Aeolus-ryhmässä ja 98,6 prosenttia Hankook-ryhmässä. Lisäksi komissio täsmensi yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimeen antamassaan vastauksessa, että etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta tapahtuneen myynnin prosenttiosuus oli 46,9 prosenttia otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien myynnistä ja 87 prosenttia otokseen valittujen unionin tuottajien myynnistä. Sen vuoksi etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta tapahtuneen myynnin osuus oli kummassakin otoksessa suuri tai erittäin suuri.

(69)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 149 kappaleessa on selitetty, komissio määritti hinnan alittavuuden tutkimusajanjakson aikana vertaamalla seuraavia:

(70)

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomion noudattamiseksi vientihintoja ei enää oikaistu analogisesti polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti silloin, kun myynti tapahtui etuyhteydessä olevien kauppiaiden kautta. Näin ollen etuyhteydessä olevan tuojan myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä otokseen kuuluvien etuyhteydettömien tuojien voitto lisättiin takaisin vientihintaan.

(71)

Lisäksi komissio arvioi, oliko muita mahdollisia kaupan portaita, joita olisi tarkasteltava tasapuolisen vertailun varmistamiseksi tapauksissa, joissa vientiä harjoittavat tuottajat myivät tuotteita suoraan unionin asiakkaille, kun taas otokseen valitut unionin tuottajat myivät niitä etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta unionin asiakkaille. Tätä varten se suoritti yksityiskohtaisen hinta-analyysin otokseen valittujen unionin tuottajien kaikesta myynnistä määrittääkseen tehtaalta tapahtuvan suoran myynnin ja etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta tapahtuvan välillisen myynnin hintarakenteet. Vertailussa havaittiin huomattavia hintavaihteluja yhden tuotelajin sisällä mutta ei mitään ilmeistä hintarakennetta. Vaikka etuyhteydessä oleville myyntiyksiköille olisi periaatteessa aiheuduttava markkinointikustannuksia niiden harjoittaessa myyntiä asiakkaille unionissa, vaikutti siltä, että näitä kustannuksia ei siirretty johdonmukaisesti lopullisiin hintoihin.

(72)

Näin ollen komissio totesi, että sillä, harjoittivatko tuottajat myyntiä suoraan vai tapahtuiko myynti tuottajien etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta, ei ollut havaittavaa vaikutusta kyseisen myynnin asiakashintoihin. Etuyhteydessä olevan myyntiyksikön kautta tapahtuvan myynnin ei etenkään havaittu johtavan korkeampiin hintoihin kuin tuottajan suoraan harjoittaman myynnin. Näin ollen komissio ei havainnut mitään mahdollisia hintatasoihin kohdistuvia vaikutuksia, jotka olisi täytynyt neutralisoida, vaikka unionin yleinen tuomioistuin tuomion 190 kohdassa epäili sellaisten esiintymistä. Sen vuoksi tässä tapauksessa oli perusteltua verrata otokseen valittujen unionin tuottajien suoraan harjoittaman myynnin tai etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta unionin asiakkaille tapahtuneen myynnin todellisia myyntihintoja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien vientihintoihin.

(73)

Komissio analysoi yksityiskohtaisesti myös unionin tuotannonalan käyttämien eri myyntikanavien hintarakenteita. Unionin tuotannonala harjoitti myyntiä käyttäjille, jakelijoille, vähittäiskauppiaille ja ”muille asiakkaille” vaihtelevissa määrin. Myynti kaikille asiakkaille ”muita asiakkaita” lukuun ottamatta oli edustava kaikkien tuotelajien osalta. Komissio totesi, että myyntihinnat saman tuotelajin käyttäjille olivat usein alhaisemmat kuin jakelijoille ja vähittäiskauppiaille mutta myös päinvastaista voitiin havaita. Eri asiakkailta veloitettavien hintojen erot eivät välttämättä riippuneet myöskään tietylle asiakkaalle myydystä kokonaismäärästä. Näin ollen komissio päätteli, että erityyppisiltä asiakkailta veloitettavissa hinnoissa ei ollut mitään ilmeistä hintarakennetta eikä lisäoikaisuja ollut tarpeen tehdä tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, kuten yleinen tuomioistuin oli määrännyt.

(74)

Komissio muistutti, että se oli toimittanut 30 päivänä tammikuuta 2023 päivätyllä asiakirja-aineistoon liitetyllä muistiolla lisätietoja tekemästään analyysista, joka koski unionin tuotannonalan perimiä hintoja sen myydessä tuotteita suoraan, välillisesti ja erityyppisille asiakkaille.

(75)

Täydentävien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CRIA oli eri mieltä komission toteamuksesta, jonka mukaan unionin tuottajien myynnissä ei voitu todeta mitään selkeää hintarakennetta. Komissio huomautti, ettei CRIA perustellut väitettään eikä toimittanut mitään näyttöä siitä, että komission analyysi olisi virheellinen. Näin ollen se hylkäsi väitteen.

(76)

Tällä tavoin selvitetty otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tuontiin perustuva tarkistettu painotettu keskimääräinen hinnan alittavuuden marginaali oli 14,7 prosenttia.

(77)

Vaikka tarkistettua hinnan alittavuuden marginaalia pidettäisiin vähäisenä tai epätarkoituksenmukaisena, komissio katsoi joka tapauksessa, että tarkasteltavana olevalla tuonnilla oli kielteinen vaikutus unionin myyntihintoihin.

(78)

Polkumyynnillä tapahtuvalla tuonnilla voi olla huomattava vaikutus markkinoihin, joilla hintaherkkyys on merkittävää. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134 kappaleessa todetaan, kuorma-autojen ja linja-autojen renkaiden unionin markkinat ovat erittäin kilpaillut ja hintaeroilla voi olla merkittävä vaikutus niihin.

(79)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukoista 7–10 käy ilmi, unionin tuotannonalan keskimääräinen hinta laski tarkastelujaksolla kahdeksan prosenttia ja tuotannon yksikkökustannukset kuusi prosenttia. Tilanne oli vaikein 3-laatuluokassa, jossa myyntihinta laski viisi prosenttia ja tuotannon yksikkökustannukset nousivat yhden prosentin. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vuoksi 3-laatuluokassa toimivat yritykset joutuivat lopulta harjoittamaan myyntiä tuotantokustannuksiaan vastaavaan hintaan. Ne myivät siis ilman voittoa ja tuottivat siten tappiota. Näin ollen Kiinasta tuleva tuonti esti tarkastelujaksolla hintojen korotukset määriensä (jotka kasvoivat 32 %) ja hintojensa (jotka laskivat 11 %) vuoksi, ja tämän takia unionin tuotannonalan ei ollut mahdollista mukauttaa hintojaan ylöspäin ottaakseen huomioon yksikkökohtaisten tuotantokustannusten nousun.

(80)

Tämän perusteella komissio totesi, että vaikka hinnan alittavuuden olemassaolo kiistettäisiin, tarkasteltavana oleva tuonti aiheuttaisi tässä tapauksessa hinnankorotusten estymistä.

(81)

Komissio tutki, olisiko syy-yhteys polkumyyntituonnin ja unionin tuottajille aiheutuneen vahingon välillä edelleen olemassa, kun otetaan huomioon tarkistetut hinnan alittavuuden marginaalit otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuonnin osalta sekä hinnankorotusten estymistä koskevat havainnot.

(82)

Se, että kaikkien otokseen valittujen kiinalaisten viejien paitsi Xingyuan-ryhmän hinnan alittavuuden marginaalia laskettiin, ei kuitenkaan muuttanut sitä tosiseikkaa, että otokseen valittujen kiinalaisten viejien tuonnit alittivat unionin tuotannonalan myyntihinnat merkittävästi. Tarkistetut hinnan alittavuuden marginaalit eivät siis muuttaneet väliaikaista tullia koskevan asetuksen 5.1 jaksossa esitettyä ja riidanalaisen asetuksen 5.1 jaksossa vahvistettua komission alkuperäistä päätelmää siitä, että unionin tuottajille aiheutuneen vahingon ja Kiinasta tulevan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välillä oli syy-yhteys. Tarkistetut hinnan alittavuuden marginaalit ja hinnankorotusten estymistä koskevat lisähavainnot eivät nyt käsiteltävässä asiassa muuttaneet väliaikaista tullia koskevan asetuksen 5.2 jaksossa ja riidanalaisen asetuksen 5.2 jaksossa esitettyä muita vahingon syitä koskevaa analyysia tai päätelmiä.

(83)

Tästä syystä komissio katsoi edelleen, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syynä oli Kiinasta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ja että muut tekijät, tarkasteltuina yksin tai yhdessä, eivät vähentäneet syy-yhteyttä vahingon ja polkumyynnillä tulevan tuonnin välillä.

(84)

Yleinen tuomioistuin totesi tuomionsa 179 kohdassa, että ”vahinkomarginaalia laskettaessa hinnan alittavuuden laskennassa käytettyjä tuontihintoja verrataan samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattomiin hintoihin, joihin sisältyy tavanomaisten markkinaehtojen ja -olosuhteiden mukainen tavoitevoitto. Kaupan portaaseen, jossa hintavertailu tehdään, liittyvä virhe on siten omiaan vaikuttamaan sekä hinnan alittavuuden että vahinkomarginaalin laskentaan.”

(85)

Tuomion noudattamiseksi komissio laski uudelleen vahingon korjaavan tason kaikkien niiden yritysten osalta, joita uudelleenaloittaminen koskee.

(86)

Alkuperäisessä tutkimuksessaan komissio määritti vahingon korjaavan tason tutkimusajanjaksolla vertailemalla seuraavia tekijöitä:

(87)

Unionin tuotannonalan vahinkoa aiheuttamaton hinta perustuu tavallisesti noudettuna-tasolla määritettyihin tuotelajikohtaisiin tuotantokustannuksiin, mukaan lukien myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset, lisättynä kohtuullisella voitolla. Tässä nimenomaisessa tapauksessa komissiolla ei kuitenkaan ollut riittävästi yksityiskohtaisia, todennettuja tietoja PCN-pohjaisista tuotantokustannuksista, jotka ovat tarpeen vahinkomarginaalin laskemiseksi, kuten edellä selostetaan. Ottaen huomioon tämän tapauksen erityiset olosuhteet sekä sen, että hintojen eroissa ei ollut selkeää mallia sen mukaan, mitä myyntikanavaa otokseen valitut unionin tuottajat käyttivät, vahinkoa aiheuttamaton hinta perustui tuotelajikohtaiseen lopulliseen myyntihintaan, joka veloitettiin suoraan tai etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta tapahtuneen myynnin yhteydessä etuyhteydettömiltä asiakkailta unionin markkinoilla ja joka oli oikaistu noudettuna-tasolle, kuten johdanto-osan 86 kappaleen ensimmäisessä luetelmakohdassa kuvataan, ja josta vähennettiin tosiasiallinen voitto ja johon sitten lisättiin kohtuullinen voitto. Näiden erityisten olosuhteiden vuoksi katsottiin, että tuomion täytäntöön panemiseksi oli asianmukaista verrata kyseistä hintaa vientiä harjoittavien tuottajien lopulliseen myyntihintaan symmetrisesti eli siihen etuyhteydessä olevien tuojien tasolla; myös tätä hintaa oikaistiin ainoastaan edellä johdanto-osan 69 kappaleen toisessa luetelmakohdassa kuvattujen tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten osalta, mukaan lukien myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä unioniin sijoittautuneiden vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevien tuojien voitto.

(88)

Ottaen huomioon yleisen tuomioistuimen tuomion 190 kohdassa esittämät päätelmät komissio tarkasteli myös huolellisesti, oliko olemassa muita kaupan portaaseen liittyviä kysymyksiä, jotka edellyttäisivät neutralisointia tasapuolisen vertailun suorittamiseksi, koska 87 prosenttia otokseen valituista unionin tuottajista harjoitti myyntiä etuyhteydessä olevien myyntiyksikköjen kautta ja monet vientiä harjoittavat tuottajat myivät myös suoraan loppuasiakkaille. Komissio muistutti, että vahinkomarginaalia koskevissa laskelmissa käytettiin unionin tuotannonalan lopullisia myyntihintoja tuotelajeittain, kuten johdanto-osan 87 kappaleessa todetaan. Kuten yleinen tuomioistuin totesi tuomionsa 179 kohdassa, hinnan alittavuutta koskevia laskelmia koskevat päätelmät olivat näin ollen tasapuolisen vertailun kannalta täysin päteviä myös vahinkomarginaalia koskevien laskelmien osalta. Kuten edellä johdanto-osan 71 ja 72 kappaleessa selostetaan, komissio ei havainnut muita kaupan portaaseen liittyviä kysymyksiä, jotka edellyttäisivät oikaisua tasapuolisen vertailun tekemiseksi.

(89)

Näin vahvistetut tarkistetut vahinkomarginaalit olivat seuraavat:

(90)

Yleinen tuomioistuin totesi tuomionsa 33 kohdassa, että komissio loukkasi kantajien puolustautumisoikeuksia, koska se ei ilmoittanut mitään kyseisen tuomion 244 kohdassa tarkoitettuja tietoja.

(91)

Yleinen tuomioistuin luetteli kyseisinä tietoina (tuomion 244 kohta) seuraavat tiedot:

(92)

Yleinen tuomioistuin totesi tuomionsa 215–235 kohdassa, että lopullisessa vaiheessa painotukseen tehtyjen muutosten (ks. riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 188–195 kappale) jälkeen komissio laski oikein ja esitti unionissa tapahtuneen myynnin kannattavuuden koko unionin tuotannonalan tasolla (riidanalaisen asetuksen taulukko 5) ja 3-laatuluokan tasolla (riidanalaisen asetuksen taulukko 6). Kuten yleinen tuomioistuin totesi tuomionsa 227 kohdassa, painotusmenetelmän muutoksen vuoksi kaikki mikrotaloudelliset indikaattorit kannattavuutta lukuun ottamatta oli kuitenkin laskettava uudelleen. Koska komissio ei tehnyt tätä, se ei tutkinut objektiivisesti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(93)

Yleisen tuomioistuimen tuomion noudattamiseksi komissio tutki näin ollen seuraavissa jaksoissa lopullisessa vaiheessa vahvistetun painotuksen soveltamisen vaikutusta kaikkiin mikrotaloudellisiin indikaattoreihin paitsi kokonaiskannattavuuteen ja 3-laatuluokan kannattavuuteen, jäljempänä ’tarkistettu painotus’. Kuten jäljempänä esitetään, tämän painotuksen soveltaminen ei muuttanut merkittävästi mitään mikrotaloudellisia indikaattoreita koskevia komission päätelmiä. Näin ollen vahvistettiin, että tarkastelujaksolla aiheutui merkittävää vahinkoa.

(94)

Lisäksi yleinen tuomioistuin totesi tuomionsa 244 kohdassa, että komissio rikkoi kantajien puolustautumisoikeuksia jättämällä ilmoittamatta niille bruttomääräiset vahinkoindikaattorit ennen painotusoikaisujen soveltamista sekä pk-yrityksiä ja suuria yrityksiä koskevat tiedot. Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan vaatinut komissiota tekemään vahinkoa koskevia päätelmiään uudelleen ilman painotusoikaisuja. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi ainoastaan, että kyseiset bruttomääräiset vahinkoindikaattorit, joihin ei ollut sovellettu painotusoikaisuja, olisi pitänyt ilmoittaa asianomaisille osapuolille.

(95)

Edellä esitetyn perusteella komissio esitti yleisen tuomioistuimen tuomion noudattamiseksi seuraavissa jaksoissa mikrotaloudelliset indikaattorit, jotka oli vahvistettu 1) väliaikaista tullia koskevaan asetukseen sisältyvässä alustavassa vaiheessa, 2) lopullisessa vaiheessa painotuksen tarkistamisen jälkeen (kaikissa jäljempänä olevissa taulukoissa ’tarkistettu painotus’), 3) ilman painotusoikaisua ja 4) 3-laatuluokan osalta: 4 a) vain pk-yritysten indikaattorit ja 4 b) vain suurten yritysten indikaattorit.

(96)

Kuten riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 185–192 kappaleessa selitetään, komissio katsoi, että mikrotaloudelliset indikaattorit eivät voineet kuvata unionin tuotannonalan todellista tilannetta, koska otokseen valituilla suurilla yrityksillä oli suurempi vaikutus kokonaisuutta koskeviin tietoihin kuin otokseen valituilla pk-yrityksillä, joiden osuus unionin tuotannonalan kokonaismyynnistä oli noin 13 prosenttia.

(97)

Sen vuoksi komissio päätti lisätä otokseen valittujen pk-yritysten painoarvoa. Seuraavassa selostettua painotusta sovellettiin riidanalaisessa asetuksessa lopullisessa vaiheessa. Ensiksi komissio määritti pk-yritysten myynnin ja suurten yritysten myynnin prosenttiosuudet unionin kokonaismyynnistä. Tämän jälkeen komissio ilmoitti otokseen valittujen pk-yritysten ja otokseen valittujen suurten tuottajien myynnin niiden myyntimäärien osuutena unionin kokonaismyynnistä. Lopuksi vertailtiin prosenttiosuuksia ja korotettiin pk-yritysten tietoja siten, että ne vastasivat samaa prosenttiosuutta kuin otokseen valitut suuret yritykset. Tätä selitettiin myös johdanto-osan 138 kappaleessa. Komissio käytti alustavassa vaiheessa myös täydentävää oikaisua (ottaakseen huomioon kunkin laatuluokan osuuden unionin myynnistä otokseen valittujen yritysten tiedoissa). Kuten riidanalaisessa asetuksessa selitettiin, tästä oikaisusta kuitenkin luovuttiin lopullisessa vaiheessa, koska asianomaiset osapuolet kyseenalaistivat kiinteän suhdeluvun käytön tarkastelujaksolla.

(98)

Painotusoikaisu vaikutti yleisten mikroindikaattorien tuloksen lisäksi 3-laatuluokkaan, koska sekä suuret yritykset että pk-yritykset toimivat kyseisessä laatuluokassa. Tämä ei vaikuttanut 1- ja 2-laatuluokan suuntauksiin, koska kyseisissä laatuluokissa toimi vain suuria yrityksiä. Kuten johdanto-osan 93 kappaleessa todetaan, painotusoikaisulla oli vähäinen vaikutus yleisiin mikrotaloudellisiin indikaattoreihin, koska pk-yritysten myynnin tutkimusajanjaksolla arvioitiin olevan noin 13 prosenttia tutkimusajanjaksolla tapahtuneesta unionin kokonaismyynnistä.

(99)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 1

Myyntihinnat unionissa ja tuotantokustannukset

(100)

Tarkastelujaksolla eri vaihtoehtojen mukaisesti määritettyjen keskimääräisten yksikkömyyntihintojen nimellisestä erosta huolimatta alustavassa ja lopullisessa vaiheessa käytetyn painotuksen välillä ei havaittu eroa yleisen suuntauksen osalta. Ilman painotusta keskimääräinen yksikkömyyntihinta laski kaksi prosenttiyksikköä enemmän kuin kahdessa muussa skenaariossa. Sama päätelmä voitiin tehdä keskimääräisissä tuotantokustannuksissa havaituista suuntauksista.

(101)

Painotuksella tai pikemminkin sen puuttumisella ei ollut vaikutusta 1- ja 2-laatuluokkia koskeviin päätelmiin. 3-laatuluokan osalta komissio tarkasteli painotuksen ja sen soveltamatta jättämisen vaikutusta kolmeen tietojoukkoon, kuten taulukoista 2–4 käy ilmi. Nämä tiedot koskivat koko 3-laatuluokkaa, kyseisessä laatuluokassa toimivia suuria yrityksiä ja pk-yrityksiä.

Taulukko 2

Myyntihinnat unionissa ja tuotantokustannukset – 3-laatuluokka

(102)

3-laatuluokan osalta painotuksen tarkistaminen lopullisessa vaiheessa ei vaikuttanut yksikkömyyntihinnan ja yksikkötuotantokustannusten kehitykseen. Koska yksikkömyyntihintaa ja yksikkötuotantokustannuksia ei painotettu, molempien indikaattorien osalta aleneminen oli voimakkaampaa, vähintään viisi prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla. Nämä suuntaukset heijastivat pitkälti 3-laatuluokassa toimivien suurten yritysten kohdalla havaittua suuntausta, joka esitetään jäljempänä.

(103)

Kuten taulukosta 3 käy ilmi, 3-laatuluokassa toimivien suurten yritysten osalta kehitys oli huomattavasti heikompaa kuin yksikkömyyntihinnan ja tuotantokustannusten yleinen kehityssuuntaus.

Taulukko 3

Myyntihinnat unionissa ja tuotantokustannukset – 3-laatuluokka: Vain suuret yritykset

(104)

Taulukosta 4 käy ilmi, että vain 3-laatuluokassa toimivien pk-yritysten tuotannon yksikkökustannusten kehitys heikkeni tarkastelujaksolla ja kustannukset nousivat seitsemän prosenttia. Samaan aikaan yksikköhinta laski kaksi prosenttia.

Taulukko 4

Myyntihinnat unionissa ja tuotantokustannukset – 3-laatuluokka: Vain pk-yritykset

(105)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(106)

Keskimääräiset työvoimakustannukset kasvoivat tarkastelujaksolla kuusi prosenttia molempia painotustyyppejä käytettäessä ja viisi prosenttia, jos painotusta ei sovellettu.

(107)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Varastot

(108)

Varastot kasvoivat tarkastelujaksolla kyseisiä kahta painotustyyppiä käytettäessä 44/46 prosenttia ja 48 prosenttia, jos painotusta ei sovellettu. Loppuvarastot kasvoivat noin yhdeksään prosenttiin vuotuisesta tuotannosta molempia painotustyyppejä käytettäessä ja kahdeksan prosenttia, jos painotusta ei sovellettu. Tilanteella oli kielteinen vaikutus otokseen valittujen unionin tuottajien rahoitustilanteeseen.

(109)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(110)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta.

(111)

Molempien painotustyyppien perusteella kokonaiskannattavuuden kehitys oli samankaltainen: se laski 15,6/15,4 prosentista vuonna 2014 tutkimusajanjaksolla mitattuun 13,7 prosenttiin. Tämä laskettiin sen perusteella, kuinka suuri kunkin laatuluokan painoarvo oli kokonaismyynnistä. Ilman painotusta kokonaiskannattavuus heikkeni 16,9 prosentista (vuonna 2014) 15,6 prosenttiin.

(112)

Kaikkia kolmea menetelmää sovellettaessa havaittu kannattavuuden heikkeneminen johtui kahden prosenttiyksikön erosta hintojen ja kustannusten välillä.

(113)

Komissio muistutti, että kuten johdanto-osan 93 kappaleessa selostetaan, kokonaiskannattavuus ilmoitettiin jo lopullisessa asetuksessa eivätkä yleisen tuomioistuimen päätelmät havaituista virheistä koskeneet sitä. Kannattavuus on esitetty edellä olevassa taulukossa vain täydellisyyden vuoksi. Kyseisiä kolmea eri menetelmää sovellettaessa kokonaiskannattavuuteen vaikutti kannattavuus 1- ja 2-laatuluokassa, kun taas painottamaton kannattavuus 3-laatuluokassa laski tarkastelujaksolla noin viisi prosenttiyksikköä, kuten jäljempänä olevasta taulukosta 9 käy ilmi. Koko unionin tuotannonalan kannattavuuden suuntaus oli aleneva.

(114)

Nettokassavirralla tarkoitetaan unionin tuottajien kykyä rahoittaa itse toimintaansa. Nettokassavirta pieneni 7–12 prosenttia ilmaistuna painottamattomana tai väliaikaisella painotuksella.

(115)

Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Se kehittyi negatiivisesti kaikkien kolmen menetelmän osalta ja pieneni noin 15 prosenttiyksiköllä tarkastelujakson aikana.

(116)

2-laatuluokan osalta alustavan ja lopullisen painotuksen välinen tarkistus vaikutti arvoihin mutta ei havaittuun yleiseen kehityssuuntaukseen. Tämä vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 196 ja 197 kappaleessa esitetyt päätelmät.

Taulukko 8

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto: 2-laatuluokka

(117)

3-laatuluokan, 3-laatuluokassa toimivien pk-yritysten ja 3-laatuluokassa toimivien suurten yritysten osalta tehtiin erityinen analyysi, joka perustui edellä kuvattuun menetelmään.

(118)

Komissio muistutti, että kuten johdanto-osan 93 kappaleessa selostetaan, 3-laatuluokan kannattavuus ilmoitettiin jo riidanalaisessa asetuksessa eivätkä yleisen tuomioistuimen päätelmät havaituista virheistä koskeneet sitä. Kannattavuus on esitetty edellä olevassa taulukossa vain täydellisyyden vuoksi.

(119)

Koko 3-laatuluokan osalta kannattavuuskehitys todettiin molemmissa painotusmenetelmissä samanlaiseksi. Tämä johtuu siitä, että pk-yritysten ilmoittamilla tappioilla oli suurempi painoarvo kokonaislaskelmassa, koska erityisesti pk-yritysten tappiot olivat huomattavat (–6,1 % tutkimusajanjaksolla). Ilman painotusta 3-laatuluokan kannattavuus oli lähellä kyseisessä laatuluokassa toimivien suurten yritysten ilmoittamaa kannattavuutta. Suurten yritysten kannattavuus 3-laatuluokassa puolittui vuoden 2014 ja tutkimusajanjakson välillä 10 prosentista 4,8 prosenttiin.

(120)

3-laatuluokan osalta nettokassavirta pieneni merkittävästi eli noin 60 prosenttia ja ilman painotusta noin 35 prosenttia. Investointien tuotto laski tarkastelujaksolla molempia painotusmenetelmiä käytettäessä noin 66 prosenttiyksikköä ja ilman painotusta noin 48 prosenttiyksikköä. Ilman painotusta 3-laatuluokan kannattavuus vastasi suurten yritysten kannattavuutta 3-laatuluokassa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 198 kappaleen perusteella oli odotettavissa.

Taulukko 9

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto: 3-laatuluokka

(121)

Komissio toimitti jäljempänä olevat täydelliset tiedot 3-laatuluokassa toimivien suurten yritysten kannattavuudesta, kassavirrasta, investoinneista ja investointien tuotosta.

Taulukko 10

Suuret yritykset – Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto – 3-laatuluokka

(122)

Komissio toimitti jäljempänä olevat täydelliset tiedot 3-laatuluokassa toimivien pk-yritysten kannattavuudesta, kassavirrasta, investoinneista ja investointien tuotosta. Tutkimusajanjaksolla ilmoitetut tappiot ilmoitettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 198 kappaleessa.

Taulukko 11

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto – 3-laatuluokka – Pk-yritykset

(123)

Komissio katsoi, että tarkistettuun painotukseen perustuvat mikrotaloudelliset indikaattorit vahvistivat riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 196 kappaleessa esitetyt päätelmät ja että näin ollen väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettyihin suuntauksiin perustuvat päätelmät olivat edelleen päteviä.

(124)

Lisäksi mikrotaloudelliset indikaattorit, joita laskettaessa ei sovellettu painotusta, todettiin kummankintyyppisiin painotusmenetelmiin perustuvien mikrotaloudellisten indikaattorien mukaisiksi. Painotuksen puuttuminen vaikutti pääasiassa 3-laatuluokkaan. Erityisesti 3-laatuluokan kokonaiskannattavuus ilman painotusta kuvasti 3-laatuluokassa toimivien suurten yritysten kannattavuutta. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 198 kappaleessa esitettiin suurten yritysten voittomarginaali tutkimusajanjaksolla.

(125)

3-laatuluokassa toimivien suurten yritysten voittomarginaali ja investointien tuotto laskivat merkittävästi ja pienenivät samoin kuin kassavirta. Erityisesti pk-yritysten tappiot olivat tutkimusajanjaksolla huomattavat (–6,1 %). Vastaavat päätelmät voitiin tehdä kassavirrasta ja investointien tuotosta, jotka muuttuivat negatiiviksi. Sen vuoksi pk-yritysten tilannetta koskevat päätelmät olivat edelleen päteviä, ja väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ja riidanalaisessa asetuksessa esitetyt suuntaukset vahvistettiin.

(126)

Tässä tapauksessa tarkistetun painotuksen perusteella määritetyt mikrotaloudelliset indikaattorit olivat samankaltaisia kuin painottamattomat mikrotaloudelliset indikaattorit mutta komissio katsoi, että lopullisessa vaiheessa sovellettu painotusmenetelmä oli oikea markkinatilanteessa, jossa unionin tuotannonala koostui sekä suurista yrityksistä että useista pk-yrityksistä. Komissio totesi myös, että yleinen tuomioistuin ei kyseenalaistanut tätä menetelmää sinänsä.

(127)

Makrotaloudellisten indikaattorien osalta unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kuten CRIA ja CCCMC väittivät, komissio ei toimittanut lisätietoja käytettyjen tietojen lähteistä. Lisäksi CRIA ja CCCMC totesivat lopullisessa vaiheessa epäilevänsä eräiden tietojen luotettavuutta, kuten riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 201 kappaleessa todetaan.

(128)

Noudattaakseen tuomiota komissio pyysi lisätietoja ja sai lisäselvityksiä European Tyre & Rubber Manufacturers Association -järjestön, jäljempänä ’ETRMA’, edustajien kanssa järjestetyssä kokouksessa. ETRMA toimitti yksityiskohtaisia tietoja menetelmästä, jota järjestö käytti markkinatietojen koostamiseen. Kokouspöytäkirjan avoin versio ja useita liitteitä toimitettiin kaikille asianomaisille osapuolille. Liitteissä kuvattiin yksityiskohtaisesti, miten ETRMA keräsi tiedot Europool Governance -tytäryhtiönsä avulla, joka kokosi makrotaloudelliset tiedot sen puolesta. Komissio totesi uudelleen, että eräät vientiä harjoittavat tuottajat (kuten Hankook-ryhmä ja Aeolus/Pirelli), jotka olivat ETRMA:n jäseniä, eivät kyseenalaistaneet lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä ETRMA:n toimittamia makrotaloudellisia tietoja sellaisenaan.

(129)

Tämän perusteella komissio katsoi noudattaneensa makrotaloudellisten tietojen lähteitä koskevia yleisen tuomioistuimen päätelmiä, jotka on esitetty tuomion 244 kohdassa.

(130)

Unionin yleinen tuomioistuin totesi kantajien olleen oikeassa niiden väittäessä kuulemisessa, että niiden 85 pk-yrityksen, jotka olivat kahdeksan kulutuspinnan toimittajan mukaan lopettaneet tuotannon, nimien ilmoittaminen ei mahdollistanut tavarantoimittajien ja asiakkaiden välisten yksittäisten liikesuhteiden yksilöimistä ja että näin ollen nämä nimet eivät liity mihinkään tietoihin, jotka saattavat olla luottamuksellisia. Tässä tilanteessa komissio ei ole osoittanut, että luettelo unionin tuotannonalan pk-yrityksistä, jotka olivat lopettaneet tuotannon, olisi luottamuksellinen (ks. tuomion 253 kohta).

(131)

Komissio katsoi, että yrityksen nimeä ei periaatteessa saisi ilmoittaa muille asianomaisille osapuolille ilman kyseisen yrityksen nimenomaista suostumusta. Lisäksi kulutuspinnan toimittajan ja sen asiakkaan välisen yhteyden poistaminen ei välttämättä ole riittävä edellytys sille, että tällaiset tiedot voitaisiin ilmoittaa. Asiakasluettelo on yksi yrityksen tärkeimmistä kilpailuvalteista, joten ei ole kulutuspinnan toimittajan edun mukaista paljastaa tällaisia tietoja kilpailijoille. Lisäksi osa asianomaisista pk-yrityksistä ei keskittynyt yksinomaisesti pinnoitustoimintaan, vaan renkaiden pinnoitus oli yksi toiminto muiden (esimerkiksi uusien renkaiden myynnin tai suuria kuorma-autoyhtiöitä palvelevan korjaamotoiminnan) joukossa. Lisäksi se, että yritys oli ilmoittanut asiakkaan lopettaneen kulutuspintamateriaalien hankinnan, ei välttämättä tarkoittanut, että yritys oli asetettu konkurssiin tai purettu. Näin ollen näiden tietojen toimittaminen paljastaisi arkaluonteisia kaupallisia tietoja.

(132)

Vaikka useiden osapuolten määriä tai arvoja koskevia tietoja voidaan ilmoittaa koostettuina ilman luottamuksellisuuteen liittyviä ongelmia, erityisesti jos koostettujen tietojen vaihteluväli on sama, näin ei voida menetellä yrityksen nimen suhteen. Lisäksi yhteistyössä toimiva osapuoli ei voi luovuttaa tällaisia tietoja ilman sen osapuolen lupaa, jonka nimi tiedoissa ilmoitettaisiin. Tämän vuoksi kunkin kulutuspinnan toimittajan olisi täytynyt pyytää jokaiselta asiakkaaltaan lupaa ilmoittaa asiakkaan nimi muille asianomaisille osapuolille.

(133)

Riidanalaisen asetuksen antamisajankohtana ainoastaan sellaiset yritykset, joiden oli ilmoitettu joutuneen konkurssiin tai selvitystilaan, olisi voitu ilmoittaa asianomaisille osapuolille. Komissiolla ei kuitenkaan ollut yksityiskohtaisia tietoja siitä, mitkä yritykset olivat konkurssissa tai selvitystilassa tai yksinkertaisesti lopettaneet tuotannon. Komissio antoi 19 päivänä heinäkuuta 2019 päivätyssä asiakirja-aineistoon liitetyssä muistiossa tarkkoja selityksiä edellä mainitun luettelon laatimisessa käytetystä menetelmästä. Riidanalaisen asetuksen antamisen yhteydessä komissio otti yhteyttä kahdeksaan kulutuspinnan toimittajaan saadakseen tietoja niiden asiakasluetteloista ja myynnistä tarkastelujaksolla (1 päivän tammikuuta 2014 ja 30 päivän kesäkuuta 2017 välisenä aikana). Koska pinnoittajilla voi olla useita tavarantoimittajia, tavarantoimittajien toimittamat tiedot koottiin asiakaskohtaisesti niiden yritysten yksilöimiseksi, jotka olivat lopettaneet kulutuspintamateriaalin ostamisen tarkastelujaksolla. Tämän tietokannan perusteella komissio pystyi yksilöimään pinnoittajat, jotka vaihtoivat tavarantoimittajaa. Komissio totesi riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 244 kappaleessa, että ainakin 85 pk-yritystä oli lopettanut tuotannon, viitaten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 202 kappaleeseen.

(134)

Komissiolla ei ollut tietoja kunkin pinnoittajan oikeudellisesta asemasta. Komissio ei etenkään pystynyt tunnistamaan konkurssiin asetettuja tai purettuja yrityksiä eikä siten ilmoittamaan niistä asianomaisille osapuolille.

(135)

Tämän tutkimuksen yhteydessä komissio otti yhteyttä yhteistyössä toimineisiin kulutuspinnan toimittajiin saadakseen selville niiden yritysten tosiasiallisen oikeudellisen aseman, jotka olivat lopettaneet kulutuspintamateriaalien hankinnan. Komission pyynnön perusteella kulutuspinnan toimittajat antoivat suostumuksensa näiden nimien ilmoittamiseen mutta sillä edellytyksellä, että toimittajien yritysten nimet erotetaan asiakkaiden nimistä. Komissio havaitsi, että suurin osa luetelluista yrityksistä ei harjoittanut toimintaa. Sen vuoksi komissio päätti julkistaa luettelon pk-yrityksistä, jotka olivat lopettaneet kulutuspintamateriaalien ostamisen asianomaisilta osapuolilta. Niiden nimet sisältyivät ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon.

(136)

Yleinen tuomioistuin katsoi, että komissio ei ilmoittanut pk-yritysten osuutta unionin tuotannonalasta koskevia tietoja (ks. tuomion 244–266 kohta).

(137)

Komissio ilmoitti kuitenkin pk-yritysten tarkan osuuden unionin tuotannonalasta riidanalaisen asetuksen taulukossa 4.

(138)

Kuten riidanalaisen asetuksen taulukossa 4 osoitetaan, tarkistettu painotusmenetelmä ei perustunut yhteistyössä toimineiden yritysten ilmoittamaan määrään vaan pk-yritysten ja suurten yritysten myynnin kokonaismäärään, kuten jäljempänä olevasta taulukosta käy ilmi. Käytetyt asiaa koskevat tiedot esitetään taulukossa 12.

Taulukko 12

Pk-yritysten myynnin osuus unionin kokonaismyynnistä (%)

(139)

Komissio muistutti, että se myönsi asianmukaisesti perustelluista pyynnöistä kaikille valituksen tekijöille käsittelyn nimettömänä tutkimusten kaikissa vaiheissa. Tämän anonymiteetin suojaamiseksi tarkistetun painotuksen mukaisten arvojen määrittämisessä käytetty suhdeluku perustui lisäksi ainoastaan unionin kokonaismyyntiin, mukaan lukien pk-yritysten kokonaismyynti, ei pelkästään yhteistyössä toimineiden pk-yritysten myyntimääriin. Näin ollen yhteistyössä toimineiden pk-yritysten tarkat myyntimäärät eivät sinänsä muodostaneet olennaista tosiseikkaa tai näkökantaa, jonka perusteella komissio määritti unionin tuotannonalan vahinkoindikaattorit. Yleinen tuomioistuin katsoi kuitenkin tuomionsa 256 kohdassa, että komissio ei selittänyt yksityiskohtaisesti, miten yhteenlasketun luvun julkistaminen voisi paljastaa tiettyjen valituksen tekijöiden henkilöllisyyden.

(140)

Komissio katsoi, että tietyissä tapauksissa yhteenlaskettujen lukujen ilmoittaminen ei välttämättä paljasta valituksen tekijöiden henkilöllisyyttä. Näin voi olla esimerkiksi toimialalla, jolla yritysten myyntimäärät jakautuvat epätasaisesti ja kunkin toimijan markkinaosuus on pieni. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa unionin tuotannonala oli kuitenkin jakaantunut toisaalta muutaman suuren yritysryhmän ja toisaalta yli 380 pk-yrityksen kesken. Suurten yritysryhmien osuus myynnistä unionissa oli noin 85 prosenttia, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 129 kappaleessa todetaan. Näin ollen pk-yritysten tarkkojen määrien (tai vain määrien vaihteluvälien) paljastaminen olisi antanut muille osapuolille mahdollisuuden päätellä, kuinka suuri osuus valituksen tekijöistä oli suuria unionin tuottajia, ja se olisi viime kädessä voinut mahdollistaa riidanalaisen asetuksen antamiseen johtaneessa tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden suurten unionin tuottajien tunnistamisen. Sen vuoksi komissio päätteli käytettävissään olevien tietojen huolellisen uudelleentarkastelun jälkeen, että tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden pk-yritysten myynnin tarkkojen määrien (tai vain niiden vaihteluvälien) paljastaminen olisi vaarantanut valituksen tekijöiden käsittelyn nimettömänä.

(141)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen CRIA toisti väitteensä, jonka mukaan komission olisi pitänyt ilmoittaa niiden pk-yritysten myynnin tarkka määrä, jotka toimivat yhteistyössä riidanalaiseen asetukseen johtaneessa tutkimuksessa.

(142)

Komissio katsoi, että tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden pk-yritysten myynnin määrä oli käytettävissä riidanalaiseen asetukseen johtaneen tutkimuksen aikana otantalomakkeiden avulla, jotka kaikki yhteistyössä toimineet yritykset toimittivat ja jotka asetettiin saataville avoimessa asiakirja-aineistossa. Otantalomakkeet olivat näin ollen kaikkien asianomaisten osapuolten saatavilla. Lisäksi, kuten johdanto-osan 139 kappaleessa todetaan, yhteistyössä toimineiden pk-yritysten myynnin tarkkaa määrää ei otettu huomioon määritettäessä pk-yritysten suhdelukua, vaan tarkistetun painotuksen mukaisten arvojen määrittämiseksi komissio käytti ainoastaan unionin kokonaismyyntiä. Näin ollen yhteistyössä toimineiden pk-yritysten myynnin tarkka määrä ei kuulunut olennaisiin tosiasioihin, joita käytettiin tarkistettujen arvojen määrittämiseen. Kuten edellä johdanto-osan 140 kappaleessa selitetään, näiden tietojen ilmoittaminen olisi vaarantanut valituksen tekijöiden käsittelyn nimettömänä. Näin ollen väite hylättiin.

(143)

Edellä esitetyn perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskeva lopullinen polkumyyntitulli olisi otettava uudelleen käyttöön polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Tässä tapauksessa lopullinen polkumyyntitulli olisi asetettava todettujen vahinkomarginaalien tasolle kaikkien asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

(144)

On huomattava, että polkumyyntitutkimuksen kanssa samanaikaisesti tehtiin tukien vastainen tutkimus. Kun asetuksen (EU) 2016/1037 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti otetaan huomioon alhaisemman tullin säännön käyttö ja se, että lopulliset tukiprosentit ovat alemmat kuin vahingon korjaava taso, on asianmukaista, että lopullinen tasoitustulli otetaan käyttöön vahvistettujen lopullisten tukiprosenttien tasoisena, minkä jälkeen otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli vahingon korjaavaan tasoon asti.

(145)

Kuten riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 335–343 kappaleessa selostetaan, komissio päätti, että toimenpiteiden asianmukainen muoto oli kiinteä tulli.

(146)

Päätelmien ilmoittamisen ja täydentävien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CRIA väitti, että komissio käytti nimittäjänä epäjohdonmukaisia CIF-arvoja määrittäessään hinnan ja viitehinnan alittavuuden marginaaleja. Molemmat marginaalit olisi pitänyt määrittää hinnan alittavuuden marginaalin laskennassa käytetyn nimittäjän perusteella.

(147)

Kuten komissio on edellä 9 jaksossa esittänyt, hinnan alittavuuden marginaalin laskemisessa käytetty vientihinta määritettiin poistamalla otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ensimmäisiltä riippumattomilta asiakkailta veloittamasta myyntihinnasta kaikki unionissa aiheutuneet kustannukset (jotka riippuvat kunkin liiketoimen Incoterms-toimituslausekkeista), jotta voitiin määrittää arvo unionin rajalla. Myyntihinnasta vähennettiin esimerkiksi unionissa aiheutuneet kuljetuskustannukset. Tähän arvoon lisättiin tapauksen mukaan tullit ja tuonnin jälkeiset kustannukset. Näin saatiin niin kutsuttu maahantuotu CIF-hinta, jota verrattiin unionin tuottajien myyntihintaan hinnan alittavuuden marginaalin määrittämiseksi. Tämä marginaali ilmaistiin prosenttiosuutena unionin myyntihinnasta.

(148)

Viitehinnan alittavuuden marginaali määritettiin tuotelajikohtaisesti seuraavasti:

(149)

Alhaisemman tullin säännön soveltamiseksi viitehinnan alittavuuden marginaalin ja polkumyyntimarginaalin määrittämisessä olisi vertailua varten käytettävä samaa nimittäjän arvoa perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Vertailun tarkoituksena on määrittää prosenttiosuus, jolla tullissa ilmoitettua tuontihintaa on korotettava polkumyyntitulleilla aiemmin laskettujen viitehinnan alittavuuden tai polkumyynnin määrien vaikutuksen poistamiseksi. Koska tullia sovelletaan unionin tullirajalla ilmoitettuun CIF-arvoon, tulli on ilmaistava matemaattisesti prosenttiosuutena edellä mainitusta CIF-hinnasta, joka on tullin soveltamisen perusta, kuten edellä on selitetty. Olisi epäloogista ja matemaattisesti virheellistä laskea prosenttiosuus yhden nimittäjänä käytetyn arvon perusteella ja sitten soveltaa tuloksena saatua prosenttiosuutta eri arvoon.

(150)

Esitettyjen huomautusten perusteella komissio tarkasteli uudelleen ilmoitettuja laskelmia ja vahvisti, että nimittäjän arvojen määrittämisessä käytetty menetelmä oli asianmukainen. Näin ollen komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan käytetyt CIF-arvot olivat epäjohdonmukaisia ja että maahantuodun CIF-hinnan, jota verrattiin hinnan ja viitehinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa unionin hintaan, ja CIF-arvon, jota käytettiin nimittäjänä määritettäessä sekä viitehinnan alittavuuden marginaali että polkumyyntimarginaali, olisi oltava samat.

(151)

CRIA väitti, että komissio käytti kiinteää tullia määrittäessään virheellistä menetelmää, koska vahinkomarginaalin prosenttiosuus ekstrapoloitiin rengaskohtaisessa tullissa tuonnin kokonaismäärän perusteella sen sijaan, että olisi käytetty ainoastaan alun perin lasketun vahinkomarginaalin laskennassa käytettyjen vastaavien tuotelajien määrää.

(152)

Komissio käytti samaa menetelmää kuin riidanalaisessa asetuksessa, eikä yleinen tuomioistuin kyseenalaistanut menetelmää. Komissio totesi joka tapauksessa, että polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä on oltava samantasoinen korjaava vaikutus riippumatta niiden muodosta. On kiistatonta, että jos tulli olisi toteutettu arvoon perustuvana toimenpiteenä, arvotullia sovellettaisiin kaikkeen tuontiin ja kaikkiin tarkasteltavana olevan tuotteen lajeihin riippumatta siitä, otettiinko tietty tuotelaji huomioon määritettäessä viitehinnan alittavuutta tai polkumyyntiä. Jos tulli päätetään ilmaista tiettynä määränä, tällaisen paljoustullin on näin ollen perustuttava kaikkien tuotujen tarkasteltavana olevien tuotteiden myyntiin asianomaisella tutkimusajanjaksolla, koska sitä sovelletaan kaikkiin tuotelajeihin samalla tavalla kuin vastaavaa arvotullia. Tämän perusteella komissio katsoi, että oli asianmukaista ottaa huomioon tuonnin kokonaismäärä, kuten se olisi tehnyt, jos se soveltaisi arvotullia. Sen vuoksi se hylkäsi tämän väitteen.

(153)

Täydentävien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CRIA väitti, että komissio teki virheen määrittäessään Zhongce Rubber Group Co., Ltd:hen sovellettavan tullin tason.

(154)

Komissio selvensi 31 päivänä tammikuuta 2023 päivätyssä asiakirja-aineistoon liitetyssä muistiossa, että se otti huomioon Zhongce Rubber Group Co., Ltd:hen sovellettavan vahingon korjaavan tason, joka oli 32,39 prosenttia, tasoitustullien käyttöönotosta annetun asetuksen voimaantuloa edeltävänä ajanjaksona (toukokuun 8 päivästä 2018marraskuun 12 päivään 2018). Vastaava kiinteä tulli kyseiseltä ajanjaksolta oli näin ollen 49,31 euroa/yksikkö. Kun asetus (EU) 2018/1690 tuli voimaan ja sillä muutettiin vastaavasti riidanalaista asetusta, komissio asetti kuitenkin 13 päivästä marraskuuta 2018 alkaen Zhongce Rubber Group Co., Ltd:lle korkeamman, 55,07 prosentin vahinkomarginaalin tukien vastaisen tutkimuksen osalta, koska kyseinen yritys toimi yhteistyössä polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa mutta ei tukien vastaisessa tutkimuksessa. Tämän tuloksena polkumyyntimarginaali oli nolla ja tukiprosentti 51,8 prosenttia, joka vastasi kiinteää tasoitustullia, jonka taso oli 57,28 euroa/yksikkö. CRIA ei toimittanut huomautuksia tästä selvityksestä. Näin ollen CRIA:n väite, jonka mukaan komissio teki virheen tämän yrityksen vahingon korjaavan tason laskennassa, hylättiin.

(155)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen CRIA väitti myös, että kolmen yrityksen, Zhongce Rubber Group Co., Ltd:n, Weifang Yuelong Rubber Co., Ltd:n ja Hefei Wanli Tire Co., Ltd:n, tullia olisi alennettava, koska komissio ei ole pannut asianmukaisesti täytäntöön yleisen tuomioistuimen tuomion 190–192 kohtaa.

(156)

Kuten edellä johdanto-osan 70 kappaleessa selostetaan, komissio totesi, että sen oikaisun lisäksi, joka tehtiin lisäämällä tapauksen mukaan aiemmin vähennetyt myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaan soveltamalla analogisesti perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa, ei tarvita muita oikaisuja. Kuten edellä johdanto-osan 72, 73 ja 88 kappaleessa todetaan, komissio totesi, että välillisen ja suoran myynnin tai erityyppisten asiakkaiden tasapuolisessa vertailussa ei ollut ongelmia. Riidanalaisessa asetuksessa sovelletun menetelmän tavoin otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien suoraa myyntiä verrattiin tuotelajeittain otokseen valittujen unionin tuottajien myyntiin vahinkomarginaalien määrittämiseksi. Tätä sovellettiin myös jäännöstullin laskemiseen, joka perustui yksinomaan suoramyyntiä harjoittavan Xingyuan-ryhmän 55,1 prosentin vahinkomarginaaliin. Tällä perusteella komissio totesi, että Weifang Yuelong Rubber Co., Ltd:hen ja Hefei Wanli Tire Co., Ltd:hen sovellettavat jäännöspolkumyynti- ja -tasoitustullit sekä Weifang Yuelingiin sovellettava jäännöstasoitustulli olisi säilytettävä ennallaan. Näin ollen komissio katsoi, että sen päätelmät olivat yleisen tuomioistuimen tuomion 190–192 kohdan mukaisia, ja hylkäsi väitteen.

(157)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissio havaitsi Aeolus/Pirellille vahvistettuun vahinkomarginaaliin perustuvassa kiinteässä tullissa virheen. Vahinkomarginaali oikaistiin 29,79 prosentista 27,56 prosenttiin, ja kaikille osapuolille ilmoitettiin asiasta.

(158)

Täydentävien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CRIA väitti, että komissio teki virheen määrittäessään Hankook-ryhmään sovellettavan tullin tason.

(159)

Väitteen analysoinnin jälkeen komissio havaitsi laskuvirheen ja oikaisi Hankook-ryhmän vahinkomarginaalin 11,18 prosentista 10,31 prosenttiin.

(160)

Edellä esitetyn perusteella lopullisten polkumyyntitullien määrien olisi oltava seuraavat:

(161)

Polkumyyntitullien tarkistettua tasoa sovelletaan ilman ajallista keskeytystä väliaikaista tullia koskevan asetuksen voimaantulopäivästä alkaen (eli 8 päivästä toukokuuta 2018).

(162)

Lopullisen tukien vastaisen asetuksen voimaantuloa edeltävänä ajanjaksona (eli 8 päivänä toukokuuta 2018 alkavana ja 12 päivänä marraskuuta 2018 päättyvänä ajanjaksona) on myös sovellettava erisuuruista polkumyyntitullia. Kyseisenä ajanjaksona sovellettava tulli vastaa kaikille asianomaisille yrityksille vahvistettua vahinkomarginaalia.

(163)

Vaikka vain Aeolus Tyre Co., Ltd ja Double Coin Group (Jiang Su) Tyre Co., Ltd olivat kantajina asioissa T-30/19 ja T-72/19, komissio katsoi, että oikaistua tullia sovelletaan kattavasti niihin ryhmiin, joihin nämä yritykset kuuluvat. Aeolus-ryhmän osalta asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat seuraavat: Aeolus Tyre Co., Ltd, Aeolus Tyre (Taiyuan) Co., Ltd,; Qingdao Yellow Sea Rubber Co., Ltd ja Pirelli Tyre Co., Ltd Double Coin Group (Jiang Su) Tyre Co., Ltd:n osalta asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat Double Coin Group (Jiang Su) Tyre Co., Ltd ja Shanghai Huayi Group Corp. Ltd.

(164)

Tulliviranomaiset velvoitetaan kantamaan asiaankuuluva määrä asianomaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta tulevassa tuonnissa ja palauttamaan liikaa kannetut määrät sovellettavan tullilainsäädännön mukaisesti.

(165)

Tällä asetuksella ei muuteta niiden vientiä harjoittavien tuottajien tulleja, joita uudelleenaloittamista koskeva ilmoitus ja kirjaamista koskeva asetus eivät koskeneet. Niiden tullit pysyivät näin ollen muuttumattomina, ja sen vuoksi näitä yrityksiä ei yksilöity tässä asetuksessa.

(166)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hämmerling väitti, että koska komissio aikoi ottaa tullit uudelleen käyttöön unionin tullikoodeksissa säädetyn kolmen vuoden vanhentumisajan jälkeen, sen olisi myös täsmennettävä, että uudelleen käyttöön otettavien ja aiemmin sovellettujen tullien välinen erotus olisi palautettava kolmen vuoden vanhentumisajan jälkeen.

(167)

Komissio muistutti ensinnäkin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tullikoodeksi ei estä komissiota antamasta asetusta, jolla lopullinen polkumyyntitulli tai tasoitustulli otetaan uudelleen käyttöön yli kolmen vuoden ajaksi (50).

(168)

Kuten johdanto-osan 164 kappaleessa selitetään, tulliviranomaiset velvoitetaan lisäksi kantamaan asiaankuuluva määrä asianomaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta tulevassa tuonnissa ja palauttamaan liikaa kannetut määrät sovellettavan tullilainsäädännön mukaisesti. Yleinen tuomioistuin selvensi asiassa T-440/20 antamassaan tuomiossa, että sovellettavalla tullilainsäädännöllä tarkoitetaan muun muassa unionin tullikoodeksin 101 artiklan 1 kohtaa, 102 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa, 103 artiklan 1 kohtaa ja 104 artiklan 2 kohtaa. Kyseisten säännösten mukaan tullivelkojen tiedoksi antamisesta vastaavien toimivaltaisten tulliviranomaisten on määritettävä kannettavan tullin määrä, jollei kyseisen velan syntymispäivästä ole kulunut kolmea vuotta. Tuomioistuin selvensi lisäksi, että unionin tullikoodeksin 103 artiklan 1 kohdassa säädetty sääntö estää tullien määrän antamisen tiedoksi velalliselle sen jälkeen, kun on kulunut kolme vuotta siitä päivästä, jona tullivelka on syntynyt, ja aiheuttaa myös sen, että kyseiseen tullivelkaan sovelletaan vanhentumisaikaa kyseisen määräajan päättyessä. Tätä sääntöä sovelletaan kuitenkin vain tullien määrän tiedoksiantoon velalliselle, ja sen täytäntöönpano kuuluu näin ollen yksinomaan kansallisille tulliviranomaisille, jotka ovat toimivaltaisia tekemään tällaisen tiedoksiannon (51). Näin ollen komissio vahvisti, että käsiteltävänä olevaan asiaan sovellettiin kolmen vuoden vanhentumisaikaa, ja hylkäsi pyynnön.

(169)

Asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (52) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tuloksena, maksettava korko on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistu Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama korko.

(170)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,