(1)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kyseisen asetuksen 4 artiklassa säädettyä määritysvelvollisuutta ei sovelleta 18 päivään kesäkuuta 2021 asti jatkuvana siirtymäaikana OTC-johdannaissopimuksiin, jotka objektiivisesti mitattavalla tavalla vähentävät eläkejärjestelmien vakavaraisuuteen suoraan liittyviä sijoitusriskejä, eikä yhteisöihin, jotka on perustettu korvauksen maksamiseksi eläkejärjestelmien jäsenille maksukyvyttömyystapauksessa. Siirtymäkausi otettiin käyttöön, jotta vältettäisiin johdannaissopimusten keskusvastapuolimäärityksen kielteiset vaikutukset tulevien eläkeläisten eläke-etuuksiin ja jotta olisi aikaa kehittää toteuttamiskelpoisia teknisiä ratkaisuja, jotta eläkejärjestelmät voivat siirtää käteisvaroina ja muina kuin käteisvaroina olevia vakuuksia vaihtuvina vakuuksina.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 85 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa komissiolle annetaan valtuudet pidentää tätä siirtymäaikaa kahdesti yhdellä vuodella kerrallaan, jos komissio katsoo, ettei tällaisia toteutuskelpoisia teknisiä ratkaisuja ole vielä kehitetty eivätkä johdannaissopimusten keskusvastapuolimäärityksen kielteiset vaikutukset tulevien eläkeläisten eläke-etuuksiin ole muuttuneet. Asetuksen 85 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa edellytetään, että komissio laatii siirtymäkauden lopulliseen pidentämiseen saakka vuosittain kertomuksen, jossa arvioidaan, onko toteutuskelpoisia teknisiä ratkaisuja kehitetty ja onko tarpeen hyväksyä mahdollisia toimenpiteitä tällaisten toteutuskelpoisten teknisten ratkaisujen löytämiseksi.

(3)

Komissio antoi ensimmäisen kertomuksensa (2)23 päivänä syyskuuta 2020. Kertomuksessa korostettiin, että markkinatoimijat ovat vuosien mittaan pyrkineet kehittämään tällaisia toteuttamiskelpoisia teknisiä ratkaisuja ja että jotkin eläkejärjestelmät ovat alkaneet määrittää vapaaehtoisesti osan johdannaisistaan keskitetysti. Kertomuksessa todettiin, että eläkejärjestelmien tärkein jäljellä oleva haaste on tarve asettaa vaihtuva vakuus käteisvaroina markkinoiden stressitilanteessa, jolloin keskusvastapuolet saattavat vaatia niitä asettamaan huomattavan suuret vaihtuvat vakuudet.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 85 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa edellytetään myös, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen, jäljempänä ’ESMA’, toimittaa yhteistyössä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen, Euroopan pankkiviranomaisen ja Euroopan järjestelmäriskikomitean kanssa komissiolle vuosittain kertomuksen, jossa arvioidaan muun muassa, ovatko keskusvastapuolet, määritysosapuolet ja eläkejärjestelmät toteuttaneet asianmukaisia toimia ja kehittäneet toteutuskelpoisia teknisiä ratkaisuja, joilla mahdollistetaan tällaisten järjestelmien osallistuminen keskusvastapuolimääritykseen siten, että ne voivat antaa käteisvaroina ja muina kuin käteisvaroina olevia vakuuksia vaihtuvina vakuuksina, mukaan lukien näiden ratkaisujen vaikutukset markkinoiden likviditeettiin ja myötäsyklisyyteen sekä niiden mahdolliset oikeudelliset ja muut vaikutukset. ESMA totesi 17 päivänä joulukuuta 2020 antamassaan kertomuksessa, että asianomaiset sidosryhmät ovat vuosien mittaan kartoittaneet eläkejärjestelmien kohtaamien haasteiden lieventämiseksi joitakin ratkaisuja, jotka yhdessä voisivat tukea eläkejärjestelmiä sekä tavanomaisina että vaikeina aikoina. ESMA totesi kuitenkin myös, että näitä ratkaisuja on kehitettävä edelleen tai että niihin saattaa tietyissä tapauksissa olla tarpeen yhdistää joitakin sääntelymuutoksia. Sen vuoksi ESMA esitti näkemyksenään, että siirtymäkautta on pidennettävä yhdellä vuodella.

(5)

Komissio ottaa huomioon ESMAn kertomuksen ja katsoo, että siirtymäkautta on todellakin tarpeen pidentää yhdellä vuodella, jotta suunniteltuja ratkaisuja voidaan kypsyttää ja jalostaa.

(6)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua siirtymäkautta olisi sen vuoksi pidennettävä.

(7)

Tämän asetuksen olisi tultava voimaan kiireellisesti, jotta nykyistä siirtymäkautta voidaan jatkaa ennen sen voimassaolon päättymistä tai mahdollisimman pian sen päättymisen jälkeen. Myöhempi voimaantulo aiheuttaisi eläkejärjestelmien keskuudessa oikeudellista epävarmuutta siitä, onko niiden alettava valmistautua tuleviin määritysvelvollisuuksiin,