(1)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaan unioni torjuu sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää sekä edistää naisten ja miesten tasa-arvoa ja lapsen oikeuksien suojelua.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT’, 9 artiklan mukaan unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset.

(3)

SEUT 151 artiklan mukaan unionin ja jäsenvaltioiden tavoitteena on työllisyyden edistäminen, elin- ja työolojen kohentaminen, riittävä sosiaalinen suojeleminen, työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu, inhimillisten voimavarojen kehittäminen tarkoituksena saavuttaa korkea ja kestävä työllisyystaso, ja syrjäytymisen torjuminen. SEUT 153 artiklan 1 kohdan j alakohdassa määrätään, että näiden tavoitteiden toteuttamiseksi unioni tukee ja täydentää jäsenvaltioiden toimintaa sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi.

(4)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 24 artiklassa tunnustetaan lapsen oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon ja todetaan, että kaikissa lasta koskevissa viranomaisten tai yksityisten laitosten toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Perusoikeuskirjan 33 artiklassa varmistetaan perheen oikeudellinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen suoja.

(5)

Strasbourgissa 3 päivänä toukokuuta 1996 tehdyn uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan 17 artiklassa vahvistetaan sitoutuminen kaikkien asiaankuuluvien ja tarpeellisten toimenpiteiden toteuttamiseen, joilla varmistetaan, että lapset saavat tarvitsemansa huolenpidon, tuen, kasvatuksen ja koulutuksen.

(6)

Kaikki unionin jäsenvaltiot ovat ratifioineet 20 päivänä marraskuuta 1989 tehdyn lapsen oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen. Sen 2, 3, 6, 12, 18, 24, 27, 28 ja 31 artiklassa määrätään, että yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat, että on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu, sekä lapsen oikeuden osallistua ja kehittyä, mukaan lukien oikeus suojeluun kaikenlaiselta syrjinnältä, oikeuden elämään, oikeus tulla kuulluksi oikeudellisissa ja hallinnollisissa menettelyissä, oikeuden nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta, oikeuden saada terveydenhuoltopalveluja, oikeuden saada valtiolta apua riittävän elintason, koulutuksen, vapaa-ajan ja virkistystoiminnan varmistamiseksi sekä oikeuden osallistua täysimääräisesti kulttuurielämään ja taiteisiin.

(7)

Unioni ja kaikki sen jäsenvaltiot ovat ratifioineet vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (1), jonka 7 artiklassa määrätään, että kyseisen yleissopimuksen sopimuspuolet toteuttavat kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen, että vammaiset lapset voivat nauttia kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa.

(8)

Unioni on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa täysin sitoutunut toimimaan edelläkävijänä Yhdistyneiden kansakuntien Agenda 2030 -toimintaohjelman ja Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa, mukaan lukien tavoitteet, jotka koskevat köyhyyden poistamista, terveellisen elämän varmistamista ja hyvinvoinnin edistämistä sekä kaikille avoimen, tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen varmistamista.

(9)

Komissio antoi 20 päivänä helmikuuta 2013 suosituksen 2013/112/EU (2)”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre”. Suosituksessa esitetään lasten köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vähentämistä ja lasten hyvinvoinnin edistämistä koskeva yhdennetty lähestymistapa, joka perustuu kolmeen pilariin: riittävien resurssien saanti, laadukkaiden palvelujen saanti ja lasten oikeus osallistua.

(10)

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio esittivät marraskuussa 2017 Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen, jossa esitetyillä 20 periaatteella tuetaan oikeudenmukaisia ja moitteettomasti toimivia työmarkkinoita ja hyvinvointijärjestelmiä. Pilarin 11. periaate koskee lasten oikeutta kohtuuhintaiseen varhaiskasvatukseen, laadukkaaseen hoitoon ja suojeluun köyhyyttä vastaan sekä erityisiä toimia heikommista lähtökohdista tulevien lasten yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi.

(11)

Euroopan parlamentti kehotti 24 päivänä marraskuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa (3) komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön lapsitakuun, jossa otettaisiin ensisijaisesti huomioon köyhyydessä elävät lapset ja heidän mahdollisuutensa saada palveluja. Euroopan parlamentti kehotti lisäksi 11 päivänä maaliskuuta 2021 antamassaan päätöslauselmassa (4) komissiota sisällyttämään lapsen oikeuksia koskevaan EU:n strategiaan konkreettisia toimenpiteitä lapsiin investoimiseksi, jotta lapsiköyhyys voidaan poistaa, mukaan lukien asianmukaisin määrärahoin varustetun eurooppalaisen lapsitakuun perustaminen, ja esittämään ehdotuksensa eurooppalaisen lapsitakuun perustamisesta vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä sekä jäsenvaltioita investoimaan kaikki mahdolliset resurssit, unionin rahastot mukaan lukien, lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan ja laatimaan lapsitakuuta koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia.

(12)

TSTK-neuvoston (työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat) 24 ministeriä allekirjoittivat joulukuussa 2020 yhteisen julkilausuman ”Overcoming poverty and social exclusion – mitigating the impact of COVID-19 on families – working together to develop prospects for strong children”, jossa vaaditaan eurooppalaisen lapsitakuun perustamista suosituksen 2013/112/EU ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteiden ja yhdennetyn lähestymistavan pohjalta. Ministerit vahvistivat, että mahdollisuus maksuttomaan terveydenhuoltoon ja koulutukseen, kohtuuhintaiseen varhaiskasvatukseen sekä kohtuulliseen asuntoon ja riittävään ravitsemukseen ovat köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien lasten kannalta keskeisen tärkeitä asioita.

(13)

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevalla toimintasuunnitelmalla (5) annetaan uutta pontta köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnalle unionissa erityisesti asettamalla tavoitteeksi vähentää köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien määrää vuoteen 2030 mennessä 15 miljoonalla henkilöllä, joista vähintään viiden miljoonan olisi oltava lapsia.

(14)

Lapsen oikeuksia koskeva kattava unionin strategia (6) auttaa vahvistamaan lasten osallistumista yhteiskuntaan ja asettamaan lasten edun ensisijaiseksi, suojaamaan heikossa asemassa olevia lapsia, kuten niitä, joilla sosioekonomisen syrjäytymisen riski on suuri, sekä suojaamaan lasten oikeuksia verkossa, edistämään lapsiystävällistä oikeudenkäyttöä ja ehkäisemään ja torjumaan lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Strategian tarkoituksena on myös torjua lasten syrjintää esimerkiksi heidän tai heidän vanhempiensa sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

(15)

Tämän suosituksen tavoitteena on ehkäistä ja torjua sosiaalista syrjäytymistä takaamalla eräiden keskeisten palvelujen saanti avun tarpeessa oleville lapsille, myös sukupuolinäkökulma huomioon ottaen, jotta voidaan huomioida tyttöjen ja poikien erilaiset tilanteet ja torjua lapsiköyhyyttä sekä edistää yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Avun tarpeessa olevat lapset ovat köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevia alle 18-vuotiaita henkilöitä. Tämä tarkoittaa lapsia, jotka elävät köyhyysriskissä olevissa, vakavasta aineellisesta ja sosiaalisesta puutteesta kärsivissä tai hyvin alhaisen työssäkäyntiasteen kotitalouksissa.

(16)

Keskeisten palvelujen tosiasiallisen saannin tai tosiasiallisen ja maksuttoman saannin varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi – kansallisten olosuhteiden ja toimintatapojen mukaisesti – joko järjestettävä ja tarjottava tällaiset palvelut tai myönnettävä riittävät etuudet, jotta avun tarpeessa olevien lasten vanhemmat tai huoltajat pystyvät kattamaan näistä palveluista aiheutuvat kustannukset tai maksut. Erityistä huomiota on kiinnitettävä sen välttämiseen, etteivät mahdolliset liitännäiskustannukset estä pienituloisia perheitä saamasta apua tarvitsevien lasten kannalta keskeisiä palveluja täysimääräisesti.

(17)

Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen uhkaavat unionissa lähes 18 miljoonaa lasta (7), ja jäsenvaltioiden välillä on tässä huomattavia eroja. Riskitekijät, jotka voivat tehdä joistakin lapsista erityisen haavoittuvia ja alttiita köyhyydelle tai sosiaaliselle syrjäytymiselle, vaihtelevat huomattavasti, minkä vuoksi tämän suosituksen täytäntöönpanoa koskevat kansalliset toimintatavat olisi räätälöitävä paikallisiin erityisolosuhteisiin ja -tarpeisiin sopiviksi. Yksi tärkeimmistä lasten sosiaaliseen syrjäytymiseen vaikuttavista tekijöistä on keskeisten palvelujen epäyhdenvertainen saanti, sillä nämä palvelut ovat olennaisia heidän hyvinvointinsa ja heidän sosiaalisten, kognitiivisten ja emotionaalisten taitojensa kehittymisen kannalta. Köyhyydessä elävät tai muita heikommista lähtökohdista tulevat lapset kohtaavat todennäköisemmin esteitä varhaiskasvatuksen, kaikille avoimen koulutuksen, terveydenhuollon, terveellisen ravinnon ja riittävän asunnon saannissa. He aloittavat elämänsä epäsuotuisassa asemassa, millä voi olla pitkän aikavälin vaikutuksia heidän kehitykseensä ja tulevaisuudennäkymiinsä.

(18)

Sosiaalisen syrjäytymisen periytyminen sukupolvelta toiselle vaarantaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sukupolvien ajan ja aiheuttaa hyvinvointivaltiolle lisäkustannuksia, mikä heikentää taloudellista ja sosiaalista palautumiskykyä. Parantamalla avun tarpeessa olevien lasten yhtäläisiä mahdollisuuksia saada keskeisiä palveluja voidaan näin ollen merkittävästi tehostaa toimia sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Näin myös edistetään avun tarpeessa olevien lasten yhtäläisiä mahdollisuuksia ja torjutaan lapsiköyhyyttä.

(19)

Epäkohtiin puuttuminen nuoresta iästä alkaen on myös pitkällä aikavälillä kustannustehokas investointi, koska se paitsi edistää lasten osallisuutta ja heidän sosioekonomista asemaansa aikuisena, myös hyödyttää taloutta ja yhteiskuntaa edistämällä heidän parempaa integroitumistaan työmarkkinoille ja sosiaaliseen elämään sekä koulusta työelämään siirtymistä, myös panemalla täysimääräisesti täytäntöön 30 päivänä lokakuuta 2020 annettu neuvoston suositus ”Silta työelämään – entistä vahvempi nuorisotakuu” (8). Investoimalla lasten yhtäläisiin mahdollisuuksiin luodaan perusta kestävälle ja osallistavalle kasvulle sekä tuetaan oikeudenmukaisia ja sopeutumiskykyisiä yhteiskuntia ja ylöspäin tapahtuvaa sosiaalista lähentymistä. Näin myös lievennetään epäsuotuisan väestökehityksen vaikutuksia vähentämällä osaamis- ja työvoimapulaa ja varmistamalla toimien parempi alueellinen kattavuus, samalla kun hyödynnetään vihreän ja digitaalisen siirtymän tuomia mahdollisuuksia.

(20)

Laadukkaan ja kaikille avoimen varhaiskasvatuksen ja koulutuksen yhdenvertainen saanti on olennaisen tärkeää, jotta voidaan katkaista sosiaalisen syrjäytymisen periytyminen ja varmistaa epäsuotuisassa asemassa olevien lasten yhtäläiset mahdollisuudet. Varhaiskasvatuksen rajallinen saatavuus ja korkeat kustannukset voivat kuitenkin muodostaa esteen pienituloisten perheiden lapsille. Heidän osallistumisasteensa varhaiskasvatukseen on huomattavasti alempi, mikä johtaa myöhemmin heikompiin koulutustuloksiin ja yleisempään koulunkäynnin keskeyttämiseen, etenkin maahanmuuttajataustaisten ja romanilasten keskuudessa. Vammaisten ja erityisopetusta tarvitsevien lasten erottelu ja syrjintä yleisopetukseen pääsyssä on edelleen haaste. Oppilaitoksen valinnassa on otettava huomioon lapsen etu. Koska koulutusjärjestelmien piiriin tulee yhä enemmän maahanmuuttajataustaisia lapsia, on estettävä kouluympäristöjen eriytyminen ja mukautettava opetusmenetelmiä kansallisen lainsäädännön ja asiaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin perustuvien jäsenvaltioiden velvoitteiden mukaisesti.

(21)

Merkittävä osa oppimista, muun muassa sosiaalisten taitojen hankkiminen, tapahtuu urheilun, vapaa-ajan ja kulttuuritoiminnan yhteydessä. Tällaisten toimien on osoitettu olevan hyödyllisiä erityisesti heikommista lähtökohdista tuleville lapsille. Tietyillä lapsiryhmillä ei kuitenkaan ole varaa osallistua niihin, tai heidän osallistumistaan haittaavat asianmukaisen infrastruktuurin tai esteettömyyden puute tai kieliongelmat.

(22)

Avun tarpeessa olevien lasten on yleensä vaikeampi saada myös tiettyjä terveydenhuoltopalveluita, kuten hammashoitoa tai apuvälineitä, kuten hammastukia tai silmälaseja. Näillä lapsilla on myös vähemmän mahdollisuuksia ja resursseja hyötyä sairauksien ehkäisyä ja terveyden edistämistä koskevista ohjelmista. Tuloköyhyys ja muut sosiaaliset tekijät vaikuttavat merkittävästi lasten yleiseen kehitykseen ja terveyteen, myös mielenterveyteen, ja lisäävät terveysongelmien riskiä myöhemmällä iällä. Varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy ovat olennaisen tärkeitä yhdessä sairauksien ehkäisemistä ja terveyden edistämistä koskevien julkisten ohjelmien, kuten rokotusohjelmien, saatavuuden parantamisen ja vanhemmuuden tukemisen kanssa, jotka voivat osaltaan parantaa tuloksia.

(23)

Terveellisen ja kestävän ravinnon saanti on haaste erityisesti pienituloisille perheille. Terveellistä ruokavaliota ja ravitsemusta koskevilla ohjelmilla voidaan edistää puuttumista ongelmiin, jotka liittyvät puutteelliseen ruokavalioon, liikunnan puutteeseen, liikalihavuuteen tai alkoholin ja tupakan käyttöön. Näin voidaan vähentää virheravitsemusta ja heikkolaatuista ravitsemusta, jotka ovat yleisempiä muita heikommista lähtökohdista tulevien lasten keskuudessa. Covid-19-pandemiasta saadut kokemukset ovat osoittaneet kouluruokaohjelmien tärkeyden, kun osa lapsista jäi sulkutoimien seurauksena äkillisesti vaille säännöllistä ravinnon lähdettä (9). Näin ollen on ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että apua tarvitsevat lapset saavat vähintään yhden terveellisen aterian jokaisena koulupäivänä. Tämä saadaan aikaan joko tarjoamalla tällaisia aterioita tai varmistamalla, että vanhemmat tai huoltajat taikka itse lapset pystyvät huolehtimaan aterioista, paikalliset erityisolosuhteet ja tarpeet huomioon ottaen.

(24)

Lapsilla, joiden perhe on pienituloinen tai jotka ovat maahanmuuttajataustaisia tai kuuluvat etniseen vähemmistöön, on suurempi riski joutua asumaan erittäin puutteellisissa ja ahtaissa oloissa ja kärsiä energiaköyhyydestä tai joutua asunnottomaksi. Asumiskulut ovat suuri rasite yksinhuoltajatalouksille ja erityisesti niille, joissa huoltajana on nainen. Riittävän asunnon tarjoaminen ja sen varmistaminen, että lapset ja heidän perheensä saavat asianmukaisen väliaikaismajoituksen, ovat merkittäviä keinoja torjua lasten sosiaalista syrjäytymistä ja minimoida asunnottomuuden riski. Lasten laitoshoidon vähentämiseksi olisi edistettävä laadukkaita yhteisöperustaisia hoitopalveluita tai perhehoitoa. Lasten sijoittamista laitoshoitoon olisi käytettävä vain viimesijaisena keinona ja kun se on lapsen edun mukaista, hänen kokonaistilanteensa ja yksilölliset tarpeensa huomioon ottaen. Laitoshoidosta tai sijaishuollosta poistuvien lasten tukeminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta voidaan edistää heidän mahdollisuuttaan itsenäiseen asumiseen ja sosiaalista integraatiotaan.

(25)

Covid-19-pandemian aiheuttamalla kriisillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia perheiden ja lasten taloudelliseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin, ja se vaikuttaa todennäköisesti suhteettoman paljon muita heikommista lähtökohdista tuleviin lapsiin. Pieni- ja keskituloiset ryhmät kärsivät muita todennäköisemmin tulonmenetyksistä, millä voi olla merkittävä vaikutus kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin työttömyyden lisääntymisen ja rajallisten etätyömahdollisuuksien vuoksi. Kriisin odotetaan pahentavan vallitsevaa eriarvoisuutta ja todennäköisesti lisäävän köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien kotitalouksien määrää. Se aiheuttaa myös huomattavia paineita palvelujen saatavuudelle. Erilaisista huono-osaisuuden muodoista kärsivät lapset kuuluvat kriisin pahimmin koettelemiin ryhmiin. Etäopiskelu on ollut vaikeaa monille lapsille, jotka eivät voi saada kotona tarvitsemaansa tukea perheeltään, joilta puuttuu taitoja tai laitteita tai jotka asuvat syrjäisillä tai maaseutualueilla, missä digitaalinen infrastruktuuri on riittämätöntä.

(26)

Lasten sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen ja covid-19-pandemian sosioekonomisten seurausten lieventäminen edellyttävät yhdennettyä, henkilökeskeistä ja moniulotteista lähestymistapaa ja mahdollistavia toimintapoliittisia puitteita. Yhteistyön ja koordinoinnin vahvistaminen eri tasoja edustavien palvelujen välillä on tehokasta ongelmien ennaltaehkäisyä ja tukee lasten sosiaalista osallisuutta. Sen lisäksi, että varmistetaan keskeisten palvelujen saanti kaikilla alueilla, myös investoimalla palveluinfrastruktuuriin ja työvoimaan, on myös parannettava tähän liittyvien toimintapolitiikkojen tuloksellisuutta ja merkityksellisyyttä, yhdistettävä ehkäiseviä ja korjaavia toimenpiteitä ja hyödynnettävä olemassa olevia unionin välineitä suurimmassa mahdollisessa laajuudessa.

(27)

Talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon kuuluvassa talous- ja työllisyystoimien koordinoinnissa ja sen tueksi laaditussa sosiaali-indikaattoreiden tulostaulussa (10) on nostettu esiin lasten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen muodostama haaste, ja useat jäsenvaltiot ovatkin saaneet maakohtaisia suosituksia. Työllisyyspolitiikan suuntaviivoissa korostetaan, kuinka tärkeää on huolehtia tiettyjen palvelujen, kuten varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja terveydenhuollon, saatavuudesta kaikille, myös lapsille, sillä niiden saanti on välttämätöntä yhtäläisten mahdollisuuksien varmistamiseksi.

(28)

Unionin rahoituksella voidaan tukea eurooppalaisen lapsitakuun täytäntöönpanoa ja muita tukitoimia. Kaikki jäsenvaltiot varaavat Euroopan sosiaalirahasto plussan puitteissa asianmukaisen rahoituksen lasten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan. Niissä jäsenvaltioissa, joissa köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien lasten osuus on unionin keskiarvoa suurempi, tämän rahoituksen on oltava vähintään viisi prosenttia Euroopan sosiaalirahasto plussan kansallisista määrärahoista. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti myös Euroopan aluekehitysrahastosta ja InvestEU-ohjelmasta tuetaan investointeja mahdollistavaan infrastruktuuriin, kuten sosiaaliseen asuntotuotantoon ja varhaiskasvatuspalveluihin, sekä laitteisiin ja laadukkaiden peruspalveluiden saatavuuteen. Osana Euroopan elpymissuunnitelmaa ja Next Generation EU -välinettä tarjotaan unionin lisärahoitusta elpymis- ja palautumistukivälineestä uudistuksiin, investointeihin ja toimintapolitiikkoihin seuraavan sukupolven, lasten ja nuorten hyväksi, esimerkiksi koulutuksen ja osaamisen kehittämiseksi. Toimet olisi sisällytettävä kansallisiin elpymis- ja palautumissuunnitelmiin (11). Teknisen tuen välineestä voidaan tukea jäsenvaltioita rakenneuudistusten suunnittelussa ja toteuttamisessa koulutuksen, sosiaalipalveluiden, oikeusjärjestelmän ja terveydenhuollon alalla; tämä voi tarkoittaa myös monialaisten uudistusten toteuttamista lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi.

(29)

Jäsenvaltiot voivat hyödyntää myös EU:n vuosien 2017–2023 kouluhedelmä-, -vihannes- ja maitojärjestelmää, jonka tavoitteena on, että terveelliset elintarvikkeet olisivat helpommin lasten saatavilla ja että he ymmärtäisivät paremmin terveellisen ja kestävästi tuotetun ruoan hyödyt.

(30)

Tämä suositus olisi pantava täytäntöön kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin olosuhteisiin mukautettujen kansallisten toimintasuunnitelmien avulla. Tällaisissa kansallisissa toimintasuunnitelmissa olisi yksilöitävä avun tarpeessa olevat lapset ja heidän kohtaamansa esteet tämän suosituksen kattamien palvelujen saannissa ja hyödyntämisessä. Tätä varten jäsenvaltioiden suositetaan ottavan mukaan toimintaan asianomaiset sidosryhmät, mukaan lukien lasten oikeuksia edistävät kansalaisjärjestöt. Tämän suosituksen täytäntöönpanon edistymistä olisi myös seurattava säännöllisesti esimerkiksi osana sosiaali-indikaattoreiden tulostaulua talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä, muun muassa kehittämällä asianmukaiset seurantaindikaattorit.

(31)

Tämä suositus täydentää komission suositusta 2013/112/EU, on osa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan toimintasuunnitelman tuloksia ja täydentää myös lapsen oikeuksia koskevaa kattavaa unionin strategiaa.

(32)

Tässä suosituksessa otetaan kaikilta osin huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet. Se ei vaikuta kansallisen prosessioikeuden periaatteisiin eikä jäsenvaltioiden oikeusperinteisiin eikä sillä laajenneta unionin toimivaltaa,

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

a)

nimittävät kansallisen lapsitakuukoordinaattorin, jolla on riittävät resurssit ja valtuudet huolehtia tämän suosituksen täytäntöönpanon tuloksellisesta koordinoinnista ja seurannasta;

b)

osallistavat asiaankuuluvat sidosryhmät tunnistamaan avun tarpeessa olevat lapset sekä esteet, joita heillä on tämän suosituksen kattamien palvelujen saannissa ja hyödyntämisessä, jotta toimenpiteet voidaan kohdentaa mahdollisimman tuloksellisesti avun tarpeessa oleville lapsille, kansalliset, alueelliset ja paikalliset järjestöt ja olosuhteet huomioon ottaen;

c)

toimittavat komissiolle yhdeksän kuukauden kuluessa tämän suosituksen hyväksymisestä sen täytäntöönpanoa koskevan toimintasuunnitelman, joka kattaa vuoteen 2030 ulottuvan ajanjakson ja jossa otetaan huomioon kansalliset, alueelliset ja paikalliset olosuhteet sekä nykyiset politiikkatoimet avun tarpeessa olevien lasten tukemiseksi. Toimintasuunnitelmassa olisi mainittava etenkin seuraavat:

d)

kehittävät tuloksellisia toimia, joilla avun tarpeessa olevat lapset ja heidän perheensä tavoitetaan etenkin alue- ja paikallistasolla sekä oppilaitosten, koulutettujen sosiaalityöntekijöiden, perhetukipalveluiden, kansalaisyhteiskunnan ja yhteisötalouden organisaatioiden kautta, jotta voidaan lisätä tietoisuutta tämän suosituksen kattamista palveluista sekä rohkaista niiden hyödyntämiseen ja tehdä siitä helpompaa;

e)

varmistavat, että toimintasuunnitelman laatimisen, toteuttamisen, seurannan ja arvioinnin kaikkiin vaiheisiin osallistuu alueellisia ja paikallisia sekä muita asiaa käsitteleviä viranomaisia, lapsia sekä sidosryhmiä, jotka edustavat kansalaisyhteiskuntaa, kansalaisjärjestöjä ja oppilaitoksia sekä elimiä, jotka vastaavat sosiaalisen osallisuuden ja integroitumisen, lasten oikeuksien, kaikille avoimen koulutuksen ja syrjimättömyyden edistämisestä, kansalliset tasa-arvoelimet mukaan lukien;

f)

raportoivat komissiolle kahden vuoden välein edistymisestä tämän suosituksen täytäntöönpanossa c alakohdassa tarkoitetun kansallisen toimintasuunnitelman mukaisesti.

12.