1.6.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 136/50

(1)

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA) ja useat kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat viime vuosina havainneet, että hinnanerosopimusten markkinointi, jakelu tai myynti yksityisasiakkaille on lisääntynyt nopeasti koko unionissa. Hinnanerosopimukset ovat luonteeltaan riskialttiita ja monimutkaisia tuotteita, ja niillä käytävä kauppa on usein spekulatiivista. ESMA ja kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat havainneet myös, että niiden tarjoamiseen yksityisasiakkaille liittyy yhä enemmän aggressiivisia markkinointitekniikoita sekä avointen tietojen puutetta. Näin ollen yksityisasiakkailla ei ole mahdollisuuksia ymmärtää tuotteisiin liittyviä riskejä. ESMA ja kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmaisseet olevansa erittäin huolissaan siitä, että yhä useammat yksityisasiakkaat käyvät kauppaa näillä tuotteilla ja menettävät rahansa. Näitä huolenilmaisuja tukevat myös lukuisat yksityisasiakkailta ympäri EU:ta saadut valitukset siitä, että he ovat kärsineet huomattavia tappioita hinnanerosopimuksiin sijoittaessaan.

(2)

ESMA on näiden merkittävien sijoittajansuojaa koskevien ongelmien vuoksi ryhtynyt moniin ei-sitoviin toimiin. ESMA on vuoden 2015 kesäkuusta lähtien koordinoinut yhteisen asiantuntijaryhmän työtä. Ryhmä perustettiin puuttumaan ongelmiin, jotka liittyvät useisiin Kyprokseen sijoittautuneisiintarjoajiin, jotka tarjoavat yksityisasiakkaille binäärioptioita, hinnanerosopimuksia (CFD) ja muita spekulatiivisia tuotteita rajatylittävästi unionissa (4). Lisäksi ESMA on koordinoinut vuoden 2015 heinäkuusta lähtien ESMAsta ja kansallisista toimivaltaisista viranomaisista muodostettua työryhmää, jonka tarkoituksena on valvoa binäärioptioiden ja hinnanerosopimusten tarjontaa laajasti vähittäismarkkinoille sekä edistää yhtenäisiä valvontamalleja tällä alalla koko unionissa. ESMA on myös edistänyt hinnanerosopimusten tarjontaa yksityisasiakkaille koskevan valvonnan lähentämistä unionissa antamalla lausunnon (5) sekä julkaisemalla useita kysymyksiä ja vastauksia -asiakirjoja (6) asetuksen (EU) N:o 1095/2010 29 artiklan mukaisesti. ESMA on myös julkaissut varoituksia (7), joissa se on esittänyt huolensa riskeistä, joita muun muassa hinnanerosopimusten ja binäärioptioiden hallitsematon tarjoaminen yksityisasiakkaille aiheuttaa. Vaikka näillä toimilla on ollut joitakin myönteisiä vaikutuksia (8), ESMA katsoo, että merkittävät sijoittajansuojaa koskevat ongelmat eivät ole kadonneet.

(3)

ESMA julkaisi 18. tammikuuta 2018 kannanottopyynnön binäärioptioiden ja hinnanerosopimusten markkinointia, jakelua tai myyntiä yksityisasiakkaille koskevista mahdollisista tuotteisiin liittyvistä interventiotoimenpiteistä (9) (kannanottopyyntö). Kannanottopyyntö päättyi 5. helmikuuta 2018. ESMA sai siihen lähes 18 500 vastausta (10). Vastauksista 82 tuli tarjoajilta, toimialajärjestöiltä, pörsseiltä ja välittäjiltä, jotka ovat mukana binäärioptioihin ja/tai hinnanerosopimuksiin liittyvässä liiketoiminnassa, kymmenen tuli kuluttajien edustajilta ja loput yksityishenkilöiltä. Yksityishenkilöiden vastauksista suuri enemmistö välitettiin ja kanavoitiin binäärioptioiden ja/tai hinnanerosopimusten tarjoajien kautta. Kannanottopyyntö paljasti vastaajien ensimmäisen ryhmän ja erityisesti tarjoajien yleisen huolen siitä, että ehdotetut toimenpiteet vähentäisivät tuotteista saatavia tuloja, sekä niiden täytäntöönpanokustannuksia koskevan huolen. Lisäksi useat yksittäiset vastaajat ilmaisivat huolensa pääasiassa siitä, että ehdotetut vivutusrajat olivat liian alhaisia.

(4)

ESMA on ottanut kyseiset huolet asianmukaisesti huomioon. Puntaroituaan niitä sekä havaittua merkittävää sijoittajansuojaa koskevaa ongelmaa, jonka vahvistivat myös kuluttajien edustajilta ja yksityishenkilöiltä saadut vastaukset, joissa tuettiin ehdotettuja toimenpiteitä ja vaadittiin tiukempia toimenpiteitä, ESMA katsoo, että on välttämätöntä määrätä väliaikainen rajoitus hinnanerosopimusten markkinoinnille, jakelulle tai myynnille yksityisasiakkaille asetuksen (EU) N:o 600/2014 40 artiklan mukaisesti.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 600/2014 40 artiklan nojalla määrättyä toimenpidettä on tarkasteltava sopivin väliajoin ja vähintään joka kolmas kuukausi. Toimenpidettä tarkastellessaan ESMA puuttuu kaikkiin mahdollisiin käytäntöihin, joilla sitä yritetään kiertää. Jos toimenpidettä ei jatketa kolmen kuukauden jakson jälkeen, se päättyy.

(6)

Selvyyden vuoksi todettakoon, että tässä päätöksessä käytettävillä käsitteillä on sama merkitys kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/65/EU (11) ja asetuksessa (EU) N:o 600/2014, myös johdannaisten määritelmällä.

(7)

ESMAn väliaikainen rajoitus täyttää asetuksen (EU) N:o 600/2014 40 artiklassa asetetut ehdot seuraavaksi selitettävistä syistä.

(8)

Tämä päätös koskee hinnanerosopimuksia, jotka ovat nettoarvon tilityksellä toteutettavia johdannaissopimuksia, joissa haltija tekee lyhyitä tai pitkiä sijoituksia kohde-etuuden hinnan, tason tai arvon vaihteluihin. Näitä hinnanerosopimuksia ovat muun muassa jatkuvat valuuttakauppasopimukset ja rahoitusalan vedonlyönnit. Tämä päätös ei koske optioita, futuureita, swapeja eikä korkotermiinejä.

(9)

Jotkut kannanottopyyntöön vastanneista pyysivät lisäselvityksiä toimenpiteen laajuudesta. Jotkut vastaajista katsoivat, että ESMAn kannanottopyynnössä antama hinnanerosopimusten määritelmä sulki nimenomaisesti arvopaperistetut johdannaiset pois toimenpiteen soveltamisalasta. Toiset taas ilmoittivat hinnanerosopimusten ja muiden sijoitustuotteiden yhtäläisyyksistä ja pyysivät soveltamaan samoja toimenpiteitä.

(10)

ESMA vahvistaa, että tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvat vain hinnanerosopimukset. Warrantit ja turbosertifikaatit eivät kuulu sen soveltamisalaan. ESMA tunnustaa, että hinnanerosopimusten ja warranttien ja turbosertifikaattien välillä on yhtäläisyyksiä, mutta tuotteet myös eroavat monilta osin toisistaan. ESMA seuraa tiiviisti, kehittyykö yksityisasiakkaille koko Euroopan laajuisesti samanlaisia haitallisia seurauksia, ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin. Arvopaperistettuja johdannaisia, jotka ovat hinnanerosopimuksia, ei suljeta nimenomaisesti hinnanerosopimusten määritelmän ulkopuolelle. Vaikka ESMA ei ole tässä vaiheessa tietoinen arvopaperistetuista hinnanerosopimuksista, arvopaperikuori ja mahdollisuus käydä kauppaa kauppapaikalla eivät muuta hinnanerosopimusten keskeisiä ominaisuuksia. Mikäli kyseisiä tuotteita julkaistaisiin, ne kuuluisivat tämän päätöksen soveltamisalaan.

(11)

Hinnanerosopimukset, joissa voidaan tehdä vivutettu sijoitus kohde-etuutena olevien omaisuusluokkien hinnan, tason tai arvon muutoksiin, ovat olleet joillakin oikeudenkäyttöalueilla olemassa useita vuosia spekulatiivisena lyhytaikaisena sijoitustuotteena, jota tarjotaan niche-asiakaskunnalle. Viime vuosina useat kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat kuitenkin esittäneet huolia siitä, että hinnanerosopimuksia jaellaan yhä enemmän laajoilla vähittäismarkkinoilla huolimatta siitä, että nämä tuotteet ovat monimutkaisia eivätkä ne sovellu useimmille yksityisasiakkaille. Useiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten antamien tietojen perusteella ESMA on myös havainnut, että kyseisissä tuotteissa yksityisasiakkaille tarjotut vivutustasot ja näihin tuotteisiin sijoittamisesta johtuvat asiakkaiden tappiomäärät ovat nousseet (12). Hinnanerosopimuksia markkinoivien, jakelevien tai myyvien tarjoajien aggressiiviset markkinointitekniikat ja epäasianmukaiset käytännöt usein lisäävät näitä huolia. Näitä ovat muun muassa tuottojen, rahallisten tai muiden kuin rahallisten etujen tarjoaminen tai riskien epäasianmukainen julkistaminen.

(12)

Nämä ongelmat ovat nyt todellisuutta useilla oikeudenkäyttöalueilla, sillä useimmat kyseisten oikeudenkäyttöalueiden yksityisasiakkaat tavallisesti menettävät rahansa, kuten useat kansalliset toimivaltaiset viranomaiset osoittavat (13). Jotkin kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat ryhtyneet tällä alalla toimiin näihin ongelmiin puuttumiseksi (14). Muun muassa näiden toimien rajatylittävän luonteen vuoksi ESMAn määräämä väliaikainen rajoitus on kuitenkin asianmukaisin ja tehokkain työkalu merkittävien sijoittajansuojaa koskevien ongelmien ratkaisemiseksi ja yhteisen sijoittajansuojan vähimmäistason varmistamiseksi koko unionissa asetuksen (EU) N:o 600/2014 40 artiklan ehtojen mukaisesti.

(13)

Asetuksen (EU) N:o 600/2014 40 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa ehdossa edellytetään muun muassa merkittävää sijoittajansuojaa koskevaa ongelmaa. Määrittäessään, onko kyseessä merkittävä sijoittajansuojaa koskeva ongelma, ESMA on arvioinut delegoidun asetuksen (EU) 2017/567 19 artiklan 2 kohdassa lueteltuja seikkoja ja perusteita. ESMA otti asiaankuuluvat seikat ja perusteet huomioon ja päätyi siihen, että kyseessä on merkittävä sijoittajansuojaa koskeva ongelma seuraavien syiden vuoksi:

(14)

Hinnanerosopimukset ovat monimutkaisia tuotteita (15), joilla ei tavallisesti käydä kauppaa kauppapaikalla. Näiden tuotteiden hinnoittelua, kaupankäyntiehtoja ja selvitystä ei ole standardisoitu, mikä heikentää yksityisasiakkaiden kykyä ymmärtää tuotteen ehdot. Hinnanerosopimusten tarjoajat myös vaativat asiakkaita usein tunnustamaan, että hinnanerosopimuksen arvon määrittämisessä käytettävät vertailuhinnat voivat erota asiaankuuluvilla kohde-etuusmarkkinoilla saatavilla olevasta hinnasta, minkä vuoksi yksityisasiakkaan on vaikeaa tarkistaa ja varmistaa tarjoajilta saatujen hintojen täsmällisyys.

(15)

Hinnanerosopimuksia koskevaan kaupankäyntiin sovellettavat kulut ja muut veloitukset ovat monimutkaisia eivätkä ne ole avoimia yksityisasiakkaiden kannalta. Erityisesti yksityisasiakkaan on tavallisesti vaikeaa ymmärtää ja arvioida hinnanerosopimuksen odotettua tuottoa, kun otetaan huomioon myös monimutkaisuus, joka aiheutuu kaupankäyntipalkkioiden vaikutuksesta tuottoon. Hinnanerosopimuksissa kaupankäyntipalkkioita sovelletaan tavallisesti kaupan täyteen nimellisarvoon, ja siksi sijoittajien maksamat kaupankäyntipalkkioit ovat suurempia suhteessa sijoitettuihin varoihin, kun ne on sijoitettu korkeamman vivutustasolla. Kaupankäyntipalkkioit vähennetään tavallisesti asiakkaan sijoittamasta alkuvakuudesta, ja korkea vivutustaso voi johtaa tilanteeseen, jossa asiakas havaitsee hinnanerosopimuksen avaamishetkellä sijoitustilillään huomattavia tappioita, jotka johtuvat suurista kaupankäyntipalkkioista. Koska korkeammalla vivutustasolla kaupankäyntipalkkiot kuluttavat entisestään asiakkaan alkuvakuutta, asiakkaiden on ansaittava itse sijoituksesta enemmän rahaa voiton saamiseksi. Tämä vähentää asiakkaan mahdollisuuksia saada kaupankäyntipalkkioista nettovoittoa ja altistaa asiakkaat entistä suuremmille tappioriskeille.

(16)

Kaupankäyntipalkkioiden lisäksi voidaan soveltaa osto- ja myyntihinnan erotusta ja useita muita rahoituskuluja ja veloituksia (16). Niitä ovat muun muassa palkkiot (yleinen palkkio tai palkkio kustakin kaupasta tai hinnanerosopimustilin avaamisesta ja sulkemisesta) ja/tai tilinhallintakulut. Hinnanerosopimuksen pitämiseen avoimena sovelletaan tavallisesti myös rahoitusveloituksia, kuten päivittäisiä veloituksia tai yön yli -veloituksia. Niihin voidaan lisätä myös voittomarginaali. Erilaisten kulujen ja muiden veloitusten määrä ja monimutkaisuus ja niiden vaikutus asiakkaan sijoituksen tuottoon vähentävät hinnanerosopimusten osalta asianmukaista avoimuutta, jonka avulla yksityisasiakas voisi tehdä tietoon perustuvan sijoituspäätöksen.

(17)

Toinen monimutkaisuus johtuu stop-loss -toimeksiantojen käytöstä. Tämä tuotteen ominaisuus voi antaa yksityisasiakkaille harhaanjohtavan vaikutelman siitä, että stop-loss -toimeksiannolla taataan heidän asettamansa hinnan toteutuminen (stop-loss -taso). Stop-loss -toimeksiannoilla ei kuitenkaan taata suojatasoa vaan käynnistetään ”markkinatoimeksianto”, kun hinnanerosopimus saavuttaa asiakkaan asettaman hinnan. Näin ollen asiakkaan saama hinta (toteutushinta) voi erota hinnasta, johon stop-loss asetettiin (17). Vaikka stop-loss -toimeksiannot eivät koskekaan ainoastaan hinnanerosopimuksia, vivutus lisää sijoittajan vakuuden altistumista kohde-etuuden hinnan liikkeille. Se puolestaan lisää riskiä äkillisistä tappioista, mikä tarkoittaa, että perinteiset kaupankäynnin ohjauskeinot kuten stop-loss eivät riitä ratkaisemaan sijoittajansuojaa koskevaa ongelmaa.

(18)

Toinen hinnanerosopimuksiin liittyvä keskeinen monimutkaisuus voi johtua asiaankuuluvan kohde-etuuden markkinoista. Esimerkiksi valuuttakaupassa asiakkaat keinottelevat yhdellä valuutalla toista vastaan. Jos kumpikaan kyseisistä valuutoista ei ole asiakkaan hinnanerosopimusten avaamiseen käyttämä valuutta, kaikki asiakkaan saamat tuotot riippuvat toimenpiteistä, joihin asiakas ryhtyy näiden kolmen valuutan liikkeiden arvioimiseksi. Tästä voidaan päätellä, että tällaisen valuuttakaupan monimutkaisuuksien onnistunut hallinta edellyttää perusteellista tietämystä kaikista mukana olevista valuutoista. Yksityisasiakkailla ei tavallisesti ole sellaista tietämystä.

(19)

Hinnanerosopimukset, joiden kohde-etuutena on kryptovaluuttoja, herättävät vielä muita merkittäviä huolia. Kryptovaluutat ovat melko kypsymätön omaisuusluokka, joka aiheuttaa sijoittajille suuria riskejä. ESMA ja muut sääntelyviranomaiset ovat toistuvasti varoittaneet (18) kryptovaluuttoihin sijoittamisen vaaroista. Kryptovaluuttoja koskevissa hinnanerosopimuksissa monet näistä huolista ovat edelleen ajankohtaisia. Tämä johtuu siitä, että yksityisasiakkaat eivät tavallisesti ymmärrä riskejä, joita liittyy keinotteluun erittäin epävakailla ja melko kypsymättömillä omaisuusluokilla ja joita pahentaa kaupankäynti vakuudella, koska se edellyttää asiakkailta erittäin nopeaa reagointia. Koska kryptovaluutoilla on omaisuusluokkana erityisominaisuuksia, tämän päätöksen toimenpiteitä seurataan tarkasti ja tarkistetaan tarvittaessa.

(20)

Erittäin suuri monimutkaisuus, heikko avoimuuden taso, riskien luonne ja kohde-etuuden tyyppi vahvistavat, että näiden hinnanerosopimusten osalta on kyseessä merkittävä sijoittajansuojaa koskeva ongelma.

(21)

Hinnanerosopimusten keskeinen piirre on, että niitä voidaan tarjota vivutuksen kanssa. Yleisesti ottaen vivutus voi lisätä asiakkaan voittomahdollisuuksia, mutta se voi myös lisätä mahdollisia tappioita. Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat panneet merkille, että hinnanerosopimuksiin koko unionissa sovellettavat vivutustasot ovat 3:1–500:1 (19). Yksityisasiakkaan kannalta vivutuksen käyttö voi lisätä suuremman tappion todennäköisyyttä enemmän kuin suuremman voiton todennäköisyyttä jäljempänä selitetyistä syistä.

(22)

Vivutus vaikuttaa sijoituksen tulokseen, koska se lisää yksityisasiakkaille koituvien kaupankäyntipalkkioiden vaikutusta (20).

(23)

Toinen vivutetuilla tuotteilla käytävään kauppaan liittyvä riski liittyy korkean vivutustason ja automaattista vakuuteen perustuvaa sulkemista koskevan käytännön keskinäiseen vaikutukseen. Tavallisesti sovellettavien sopimusehtojen nojalla hinnanerosopimusten tarjoajat voivat harkintansa mukaan sulkea asiakkaan tilin, kun asiakkaan nettopääoma saavuttaa tietyn prosenttiosuuden alkuvakuudesta, joka asiakkaan on maksettava hinnanerosopimuksen position (positioiden) avaamiseksi (21).

(24)

Korkea vivutustaso ja automaattinen vakuuteen perustuva sulkeminen vaikuttavat yhdessä siten, että ne lisäävät sen todennäköisyyttä, että hinnanerosopimuksen tarjoaja sulkee automaattisesti asiakkaan position lyhyellä aikavälillä tai asiakkaan on asetettava lisävakuutta siinä toivossa, että tappiollinen positio voidaan kääntää voitolliseksi. Korkea vivutustaso lisää todennäköisyyttä siitä, että asiakkaan vakuus ei riitä tukemaan tämän avoimia hinnanerosopimuksia. Tällöin ne tekevät asiakkaan positioista alttiita kohde-etuuden pienille hinnanvaihteluille asiakkaan tappioksi.

(25)

ESMA huomauttaa, että markkinakäytännössä hinnanerosopimusten tarjoajat näyttävät ottaneen vakuuteen perustuvan sulkemisen käyttöön pääasiassa voidakseen hallita paremmin asiakkaan riskejä ja tarjoajan luottoriskiä sulkemalla asiakkaan position ennen kuin asiakkaan varat eivät enää riitä kattamaan riskiä. Automaattinen vakuuteen perustuva sulkeminen voi myös suojata asiakkaita jonkin verran, koska se vähentää, mutta ei poista, riskiä, että asiakas (erityisesti, kun vivutustaso on korkea) menettää alkuvakuuttaan enemmän.

(26)

Jotkin kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet ESMAlle (22), että taso, jolla automaattista vakuuteen perustuvaa sulkemista sovelletaan, on epäjohdonmukainen eri hinnanerosopimusten tarjoajilla (23). Hinnanerosopimustentarjoajat, joiden asiakkaat käyvät tavallisesti kauppaa pienemmillä toimeksiantoko'oilla ja jotka tavallisesti toimivat suorana vastapuolena asiakkaan kaupoissa, ovat aiemmin asettaneet vakuuteen perustuvaa sulkemista koskevan säännön (MCO-sääntö) 0–30 prosenttiin vaaditusta alkuvakuudesta. Kuluttamalla asiakkaan varat lähelle nollaa tarjoaja lisää asiakkaan riskiä menettää enemmän rahaa kuin tämä on sijoittanut. Jotkin kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovathavainneet, että markkinoilla on tavallista soveltaa tilikohtaista vakuuteen perustuvaa sulkemista (24). Tämä tarkoittaa, että vähimmäisvakuusvaatimuksia sovelletaan hinnanerosopimustiliin liittyviltä asiakkaan kaikilta avoimilta positioilta vaaditun yhteisen marginaalin perusteella, myös eri omaisuusluokissa. Näin asiakkaan tilillä tappiolliset positiot voidaan kuitata voitollisilla positioilla.

(27)

Vivutukseen liittyy myös riski siitä, että asiakkaat voivat menettää enemmän rahaa kuin he ovat sijoittaneet. Tämä on keskeinen riski, jota yksityisasiakkaat eivät kirjallisista varoituksistakaan huolimatta ymmärrä. Asiakkaan asettama vakuus asetetaan vakuudeksi tukemaan asiakkaan positiota. Jos esimerkiksi kohde-etuuden hinta liikkuu asiakkaan position suhteen yli asetetun alkuvakuuden (25), asiakkaalle voi koitua tappioita enemmän kuin hänen hinnanerosopimuksen kaupankäyntitilillään on varoja senkin jälkeen, kun kaikki muut asiakkaan avoimet hinnanerosopimuksen positiot on suljettu. Jotkin kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat raportoineet ESMAlle, että useat yksityisasiakkaat menettivät huomattavia rahasummia, kun Sveitsin frangi päästettiin kellumaan vuoden 2015 tammikuussa (26). Useat yksityisasiakkaat eivät olleet tietoisia siitä, että he voisivat menettää enemmän rahaa kuin olivat sijoittaneet (27).

(28)

Kaupankäynti korkeilla vivutustasoilla lisää myös pörssikurssien heilahtelujen vaikutuksia jaksoilla, joilla markkinat ovat erittäin epävakaita (esimerkiksi punnan äkkiromahdus ja Sveitsin frangin kelluttaminen). Heilahtelua tapahtuu, kun kohde-etuuden hinta muuttuu äkillisesti. Heilahtelu ei koske vain hinnanerosopimuksia, mutta korkea vivutustaso pahentaa tällaisiin tapauksiin liittyviä riskejä. Jos heilahtelua tapahtuu, tappiolla oleva asiakas ei ehkä pysty sulkemaan avointa hinnanerosopimusta haluamallaan hinnalla, mikä voi aiheuttaa asiakkaalle huomattavia tappioita (28), kun kauppaa käydään korkealla vivutustasolla. Esimerkiksi Sveitsin frangin yllättävä kelluttaminen vuonna 2015 sai yksityisasiakkaat menettämään huomattavasti enemmän rahaa kuin he olivat alun perin sijoittaneet (29).

(29)

Yksityisasiakkaille usein tarjotut korkeat vivutustasot, tiettyjen kohde-etuutena olevien omaisuuserien epävakaus sekä sijoituksen tulokseen vaikuttavien kaupankäyntikulujen soveltaminen voivat aiheuttaa nopeita muutoksia asiakkaan sijoituspositiossa. Tämä johtaa siihen, että asiakkaan on ryhdyttävä riskin hallitsemiseksi ripeisiin toimiin asettamalla lisävakuus position automaattisen sulkemisen välttämiseksi. Tällaisissa tapauksissa korkea vivutustaso voi aiheuttaa yksityisasiakkaalle suuria tappioita hyvin lyhyessä ajassa. Se myös lisää asiakkaan riskiä, että tämä menettää enemmän rahaa kuin hinnanerosopimuksilla käytävään kauppaan on maksettu.

(30)

Edellä olevat tekijät vahvistavat, että näissä hinnanerosopimuksissa on merkittävä sijoittajansuojaa koskeva ongelma.

(31)

Seuraavat kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ESMAlle toimittamat tiedot osoittavat, että hinnanerosopimuksiin sijoittavien yksityisasiakkaiden määrä sekä näitä tuotteita koko unionissa tarjoavien tarjoajien määrä on kasvanut:

(32)

Hinnanerosopimusten aktiivisten asiakkaiden määrät vaihtelevat, koska niiden asiakastilien elinkaari on melko lyhyt ja toimet rajatylittäviä. ESMA arvioi usealta kansalliselta toimivaltaiselta viranomaiselta keräämiensä tietojen (34) perusteella, että niiden yksityisasiakkaiden määrä, joilla on kaupankäyntitili ETA-alueelle sijoittautuneissa hinnanerosopimusten ja binäärioptioidentarjoajissa, oli noussut vuoden 2015 1,5 miljoonasta (35) noin 2,2 miljoonaan vuonna 2017 (36).

(33)

Myös yksityisasiakkaiden valituksia koskevat tiedot osoittavat kuluttajien huolien lisääntyneen tällä alalla (37).

(34)

Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset (38) ovat ilmoittaneet ESMAlle huolestaan, että hinnanerosopimusten tarjoajat etsivät asiakkaita muista jäsenvaltioista, koska joitakin kansallisia markkinoita rajoitetaan kansallisilla toimenpiteillä (esimerkiksi Belgia (39) ja Ranska (40)).

(35)

Seuraavien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tekemät erityistutkimukset hinnanerosopimuksiin sijoittaneiden yksityisasiakkaiden sijoitustuloksista osoittavat, että useimmat näissä jäsenvaltioissa näihin tuotteisiin sijoittaneet yksityisasiakkaat menettivät sijoituksessaan rahaa:

(36)

Lisäksi Finanstilsynet (NO-Finanstilsynet), Norjan kansallinen toimivaltainen viranomainen, teki vuonna 2016 tutkimuksen kuuden hinnanerosopimusten tarjoajan asiakkaiden kaupankäyntituloksista. Tutkimukseen kuului noin tuhat yksityisasiakasta (49), jotka kävivät kauppaa hinnanerosopimuksilla 1–2 vuotta alkaen vuoden 2014 tammikuusta vuoden 2014 joulukuuhun tai vuoden 2015 joulukuuhun asti (keskimääräinen kaupankäyntiaika oli 1,5 vuotta). Se osoitti, että 82 prosenttia asiakkaista menetti rahaa ja keskimääräinen asiakaskohtainen tappio oli 29 000 euroa. Asiakkaan pääomaan liittyvät keskimääräiset transaktiokulut olivat 37 prosenttia (korkean vivutustason ja toistuvan kaupankäynnin vuoksi) (50).

(37)

Huomionarvoista on se, että hinnanerosopimusten yksityisasiakkaiden keskimääräisissä tappioissa on yhdenmukainen kaava ajan myötä ja eri maissa, vaikka muiden rahoitustuotteiden yksityisasiakkailla on ollut monina kyseisinä vuosina positiivisia tuottoja. Esimerkiksi johdanto-osan 35 kappaleen iii kohdassa tarkoitetussa AMF:n tutkimuksessa jokaisena vuonna vuosina 2009–2013 rahaa menettäneiden yksityisasiakkaiden osuus on huomattavan yhdenmukainen huolimatta pörssimarkkinoiden ja hyödykeindeksien vaihtuvista vuosituotoista samana ajanjaksona (51). Hinnanerosopimusten yksityisasiakkaiden tappioiden pysyvyys osoittaa, että tuottoprofiileissa on rakenteellinen ominaisuus, joka on erilainen kuin muihin rahoitustuotteisiin, kuten pääomasijoitusrahastoihin, tehtyjen (pitkäaikaisten) sijoitusten positiivisissa historiallisissa tuotoissa.

(38)

Nämä tutkimukset antavat karun kuvan merkittävästä sijoittajansuojaa koskevasta ongelmasta, jonka näiden hinnanerosopimusten tarjoaminen yksityisasiakkaille on aiheuttanut.

(39)

Hinnanerosopimuksia markkinoidaan, jaellaan tai myydään sekä yksityis- että ammattimaisille asiakkaille. Yksityisasiakkailla ei kuitenkaan tavallisesti ole (ammattimaisista poiketen) kokemusta, tietämystä ja asiantuntemusta sellaisten sijoituspäätösten tekemiseksi, joissa arvioidaan asianmukaisesti riskejä, joita heille koituu näistä tällä päätöksellä rajoitettavista monimutkaisista hinnanerosopimuksista.

(40)

Yhdessä jäsenvaltiossa tehdyssä tutkimuksessa osoitetaankin, että yksityisasiakkaille tarjottiin usein mahdollisimman korkeita enimmäisvivutustasoja, kun taas ammattimaisille asiakkaille ja hyväksyttäville vastapuolille tarjottiin matalampia enimmäisvivutustasoja (52). Kun otetaan huomioon näytöt tässä päätöksessä kuvatuista ESMAn yksityisasiakkaiden tileillä havaitsemista tappioista, on selvää, että hinnanerosopimusten rajoittamattomaan markkinointiin, jakeluun tai myyntiin tälle asiakasluokalle liittyy merkittävä sijoittajansuojaa koskeva ongelma.

(41)

Vaikka hinnanerosopimukset ovat monimutkaisia tuotteita, niitä tarjotaan yksityisasiakkaille useimmiten sähköisten kaupankäyntialustojen kautta tarjoamatta sijoitusneuvontaa tai salkunhoitoa. Direktiivin 2014/65/EU 25 artiklan 3 kohdan mukaisesti tällaisissa tapauksissa on arvioitava asianmukaisuus (53). Tämä arviointi ei kuitenkaan estä hinnanerosopimusten tarjoajaa tai niiden asiakkaita tai potentiaalisia asiakkaita jatkamasta transaktiota, sillä se edellyttää vain, että asiakasta varoitetaan. Näin voi käydä, jos asiakas ei ole antanut tarjoajalle tietoja tai ei ole antanut riittävästi tietoja tietämyksestään ja kokemuksestaan tiettyyn tuotetyyppiin liittyvällä sijoitusalalla tai jos tarjoaja katsoo, että tuote ei ole asiakkaalle asianmukainen. Näin yksityisasiakkaat voivat päästä käsiksi tuotteisiin, kuten hinnanerosopimuksiin, joita ei ominaisuuksiensa vuoksi pitäisi jaella heille (54).

(42)

UK-FCA havaitsi toistuvia laiminlyöntejä hinnanerosopimusten tarjoajien tavassa tehdä asianmukaisuusarviointi, muun muassa puutteita itse arvioinnissa, riittämättömät riskivaroitukset yksityisasiakkaille, jotka eivät läpäisseet asianmukaisuusarviointia, sekä sellaisen menettelyn puuttuminen, jolla arvioidaan, pitäisikö asiakkaiden, jotka eivät läpäise asianmukaisuusarviointia mutta jotka kuitenkin haluavat sijoittaa hinnanerosopimuksiin, antaa toteuttaa hinnanerosopimuksia koskevia transaktioita (55). UK-FCA tutki asiaa uudelleen vuoden 2016 lopulla ja havaitsi, että huomattava osa yrityksistä ei ollut korjannut näitä laiminlyöntejä niille aiemmin annetun palautteen perusteella (56)

(43)

Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat myös ilmaisseet huolensa siitä, noudattavatko hinnanerosopimusten tarjoajat velvoitteitaan antaa asiakkaille tasapuolisia ja selkeitä tietoja, jotka eivät johda harhaan, ja toimia asiakkaiden etujen mukaisesti (57). Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat myös ilmaisseet huolensa asianmukaisuustestien epäasianmukaisesta suorittamisesta (58) käytännössä ja epäasianmukaisista varoituksista asiakkaille, kun nämä eivät ole läpäisseet asianmukaisuustestiä (59). Näiden huonojen käytäntöjen esimerkkejä kuvataan niistä laaditussa ESMAn kysymyksiä ja vastauksia -asiakirjassa, joka koskee hinnanerosopimusten ja muiden spekulatiivisten tuotteiden tarjoamista yksityisasiakkaille rahoitusmarkkinadirektiivin mukaisesti (60).

(44)

Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat havainneet aggressiivisia markkinointikäytäntöjä sekä harhaanjohtavaa markkinatiedotusta tällä markkinasektorilla (61). Niitä ovat muun muassa suurten urheiluseurojen kanssa tehtyjen sponsorisopimusten tai sidonnaisuuksien käyttö, mikä luo harhaanjohtavan kuvan siitä, että hinnanerosopimusten kaltaiset monimutkaiset ja spekulatiiviset tuotteet soveltuvat laajoille vähittäismarkkinoille, hyödyntämällä merkin nimen yleistä tunnettuutta. Niissä käytetään lisäksi harhaanjohtavia lausuntoja, kuten ”sijoittaminen ei ole koskaan ollut näin helppoa”, ”aloita sijoittajan urasi nyt”, ”ansaitse 13 000 puntaa vuorokaudessa! Aloita tästä” (62).

(45)

Hinnanerosopimuksia koskevia kysymyksiä ja vastauksia -asiakirjoja laadittaessa jotkin kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet ESMAlle, että hinnanerosopimusten tarjoajat eivät usein kerro asianmukaisesti näiden tuotteiden riskejä (63). Erityisesti jotkin kansalliset toimivaltaiset viranomaiset (64) katsoivat, että hinnanerosopimusten tarjoajat eivät ole kuvanneet asianmukaisesti sijoitetut varat ylittävien nopeiden tappioiden mahdollisuutta.

(46)

Tässä yhteydessä jotkin kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat esittäneet huolensa myös joidenkin hinnanerosopimusten tarjoajien liiketoimintamalleille luonteenomaisesta liiallisesta kaupankäynnistä (65). Koska asiakastilin keskimääräinen elinkaari voi olla melko lyhyt, se voi aiheuttaa tarjoajalle tietynlaista painetta säilyttää uusien asiakkaiden jatkuva virta. Tämä voi kannustaa tarjoajia omaksumaan aggressiivisia markkinointi- ja myyntitekniikoita, jotka eivät ole yksityisasiakkaiden etujen mukaisia.

(47)

Hinnanerosopimusten alalla omaksuttujen markkinointi- ja myyntitekniikoiden yhteinen piirre on (rahallisten ja muiden kuin rahallisten) kaupankäyntietujen, kuten bonusten, tarjoaminen, millä houkutellaan ja kannustetaan yksityisasiakkaita sijoittamaan hinnanerosopimuksiin, ja lahjojen (esimerkiksi lomien, autojen, elektroniikan), kaupankäyntioppaiden ja hinnanalennusten tarjoaminen (esimerkiksi osto- ja myyntihinnan erotuksesta tai maksuista) (66).

(48)

Bonuksilla ja muilla kaupankäyntieduilla voidaan siirtää huomio pois tuotteen suuririskisyydestä. Ne on tavallisesti tarkoitettu houkuttamaan yksityisasiakkaita ja kannustamaan sijoittamiseen. Yksityisasiakkaat voivat katsoa nämä myynninedistämiset tuotteen keskeiseksi ominaisuudeksi jopa siinä määrin, että he eivät ehkä arvioi asianmukaisesti tuotteeseen liittyvien riskien tasoa.

(49)

Lisäksi tällaiset kaupankäyntiedut hinnanerosopimuksen kaupankäyntitilin avaamiseksi edellyttävät usein, että asiakkaat maksavat varoja tarjoajalle ja tekevät tietyn määrän kauppoja tiettynä aikana. Koska näyttö osoittaa, että useimmat yksityisasiakkaat menettävät rahaa hinnanerosopimuksiin sijoittaessaan, tämä tarkoittaa usein, että asiakkaat menettävät useammin enemmän rahaa sijoittaessaan hinnanerosopimuksiin kuin he muuten olisivat menettäneet, jos he eivät olisi saaneet bonustarjousta.

(50)

Useiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa valvontatyössä on havaittu, että myynninedistämistarjousten ehdot ovat usein harhaanjohtavia ja useat asiakkaat eivät olleet tietoisia ehdoista, joilla tarjotut edut/bonukset saa käyttöön. Jotkut asiakkaat ilmoittivat myös vaikeuksista nostaa varoja, kun he yrittivät käyttää kyseisiä bonuksia (67).

(51)

Edellä esitettyjen tekijöiden lisäksi useat kansalliset toimivaltaiset viranomaiset (68) havaitsivat, että tämän markkinasektorin jakelumalleissa on tiettyjä eturistiriitoja (69). Paine saada jatkuvasti uusia asiakkaita lisää eturistiriitojen syntymisen mahdollisuutta. Eturistiriidat ovat johtuneet ja voivat johtua siitä, että jotkut hinnanerosopimusten tarjoajat ovat asiakkaiden sijoitusten vastapuolia suojaamatta riskiään, jolloin niiden edut ovat suorassa ristiriidassa niiden asiakkaiden etujen kanssa. Näille tarjoajille riski on suurempi ja niin on myös kannustin manipuloida tai käyttää vähemmän avoimia vertailuhintoja tai käyttää muita kyseenalaisia käytäntöjä, kuten kannattavien kauppojen perumista kyseenalaisella tekosyyllä. Riskinä on myös se, että tarjoaja voi pyrkiä käyttämään epäsymmetristä liukumaa (esimerkiksi siirtämään liukumasta johtuvat tappiot asiakkaalle ja pitämään kaikki liukumasta johtuvat voitot). Tarjoajat voivat tarkoituksella viivyttää aikaa tarjousten ja hinnanerosopimuskauppojen toteuttamisen välillä, jotta käytäntöä voidaan hyödyntää vielä enemmän. Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat myös havainneet käytäntöjä, joissa hinnanerosopimusten tarjoajat soveltavat epäsymmetristä tai epäjohdonmukaista voittomarginaalia keskeisiin osto- ja myyntihinnan erotuksiin.

(52)

Edellä kuvatut hinnanerosopimuksiin liittyvät markkinointi- ja jakelukäytännöt vahvistavat, että näihin hinnanerosopimuksiin liittyy merkittävä sijoittajansuojaa koskeva ongelma.

(53)

Kuten asetuksen (EU) N:o 600/2014 40 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vaaditaan, ESMA on pohtinut, torjutaanko uhkaa unionin oikeuden mukaisilla sääntelyvaatimuksilla, joita sovelletaan kyseiseen rahoitusvälineeseen tai toimintaan. Sovellettavat voimassa olevat sääntelyvaatimukset on esitetty direktiivissä 2014/65/EU, asetuksessa (EU) N:o 600/2014 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1286/2014 (70). Niissä on erityisesti i) vaatimus antaa asiakkaille asianmukaista tietoa direktiivin 2014/65/EU 24 artiklan 3 ja 4 kohdassa (71), ii) soveltuvuus- ja asianmukaisuusvaatimukset direktiiviin 2014/65/EU 25 artiklan 2 ja 3 kohdassa (72), iii) toimeksiannon toteuttamista asiakkaan kannalta mahdollisimman edullisin ehdoin (parasta toteutusta) koskevat vaatimukset direktiivin 2014/65/EU 27 artiklassa (73), iv) tuotevalvontavaatimukset direktiivin 2014/65/EU 16 artiklan 3 kohdassa ja 24 artiklan 2 kohdassa ja v) julkistamista koskevat vaatimukset asetuksen (EU) N:o 1286/2014 5–14 artiklassa.

(54)

Jotkut tarjoajat, välittäjät ja toimialajärjestöt mainitsivat kannanottopyyntöön antamissaan vastauksissa nimenomaisesti, että ESMAn on otettava huomioon uuden lainsäädännön vaikutukset ennen tuotteita koskevien interventiotoimenpiteiden soveltamista, erityisesti toisen rahoitusmarkkinadirektiivin äskettäinen käyttöönotto (erityisesti tuotehallintasäännöt) ja PRIIP-tuotteet.

(55)

On pantava merkille, että useiden direktiivin 2014/65/EU ja asetuksen (EU) N:o 600/2014 nojalla sovellettavien sääntelyvaatimusten soveltamisala ja sisältö ovat samanlaisia kuin direktiivin 2004/39/EY nojalla voimassa olevien (74). Direktiivin 2014/65/EU ja asetuksen (EU) N:o 600/2014 antamisen tarkoituksena oli parantaa sijoituspalvelujen ja -toiminnan useita merkittäviä osia sijoittajansuojan vahvistamiseksi (muun muassa tuotteita koskevilla interventiovaltuuksilla), mutta monien asiaankuuluvien säännösten parannuksilla ei ratkaista tässä päätöksessä kuvattuja nimenomaisia ongelmia. Tässä päätöksessä kuvattujen riskien ja sijoittajalle koituvan haitan kannalta useat säännökset ovat siten pysyneet olennaisilta osiltaan muuttumattomina.

(56)

Vaatimuksia asianmukaisten tietojen antamisesta asiakkaille on täsmennetty lisää direktiivissä 2014/65/EU ja tehty huomattavia parannuksia kulujen ja muiden maksujen julkistamisen osalta, sillä sijoituspalveluyritysten on ilmoitettava asiakkaille kokonaiskustannukset kaikista sijoituspalveluihin ja rahoitusvälineisiin liittyvistä kuluista ja muista maksuista. Julkistamiseen perustuvat säännöt – myös kustannuksia koskevien tietojen parantaminen – eivät kuitenkaan selkeästi riitä hinnanerosopimusten yksityisasiakkaille markkinoinnista, jakelusta tai myynnistä johtuvaan monimutkaiseen riskiin puuttumiseen.

(57)

Erityisesti direktiivin 2014/65/EU 24 artiklan 3 kohdassa vaaditaan muun muassa sijoituspalveluyrityksiä varmistamaan, että kaikki tieto, markkinointiviestintä mukaan lukien, jonka sijoituspalveluyritys osoittaa asiakkaille tai potentiaalisille asiakkaille, on tasapuolista ja selkeää eikä se saa olla harhaanjohtavaa. Direktiivin 2014/65/EU 24 artiklan 4 kohdassa vaaditaan lisäksi sijoituspalveluyrityksiä antamaan asiakkaille tai potentiaalisille asiakkaille hyvissä ajoin asianmukaista tietoa sijoituspalveluyrityksestä ja sen tarjoamista palveluista, rahoitusvälineistä ja ehdotetuista sijoitusstrategioista, toteuttamispaikoista sekä kaikista kuluista ja liitännäismaksuista, myös erityisesti ohjeita ja varoituksia kyseisiin rahoitusvälineisiin tehtäviin sijoituksiin sisältyvistä riskeistä sekä siitä, onko rahoitusväline tarkoitettu yksityisasiakkaille vai ammattimaisille asiakkaille.

(58)

ESMA on myös ottanut huomioon asetuksen (EU) N:o 1286/2014 mukaisten julkistamissääntöjen asiaankuuluvuuden. Asetuksessa (EU) N:o 1286/2014 esitetään yhtenäiset säännöt niiden avaintietoasiakirjojen muodosta ja sisällöstä, jotka vähittäismarkkinoille tarkoitettujen paketoitujen ja vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden (PRIIP) kehittäjien on annettava yksityissijoittajille, jotta nämä pystyvät ymmärtämään PRIIP-tuotteiden keskeiset ominaisuudet ja riskit ja vertailemaan niitä. Erityisesti asetuksen (EU) N:o 1286/2014 5 artiklassa, sellaisena kuin se pannaan täytäntöön komission delegoidun asetuksen (EU) 2017/653 (75) nojalla, esitetään muun muassa menetelmä riski-indikaattorien tiivistelmän ja sitä tukevien perustelujen esittämisestä sekä siitä, voiko piensijoittaja menettää kaiken sijoitetun pääoman tai voiko hänelle koitua muita rahoitussitoumuksia. Tällaisella julkistamisella ei kuitenkaan kiinnitetä yksityisasiakkaiden huomiota riittävästi erityisesti hinnanerosopimuksiin sijoittamisen seurauksiin. Tuottosuhde esimerkiksi liittyy vain yksittäiseen hinnanerosopimustuotteeseen, eikä asiakas saa siitä tietoa hinnanerosopimuksiin sijoittamisessa rahaa menettävien yksityisasiakkaiden tilien yleisestä prosenttiosuudesta. Riski-indikaattorien tiivistelmä ei myöskään sisällä suoraa tietoa tuotteen aiemmasta tuloksesta eikä tätä tietoa voida antaa sitä tukevissa selityksissä, koska PRIIP-tuotteen valmistajalle jätetään jonkin verran harkintavaltaa siitä, mitkä nimenomaiset selitykset olisi otettava mukaan.

(59)

ESMA on pohtinut, voitaisiinko kyseisillä vaatimuksilla ratkaista jotkin tai kaikki hinnanerosopimusten markkinointiin, jakeluun ja myyntiin yksityisasiakkaille liittyvät ongelmat tai ainakin välttää se, että tässä päätöksessä on otettava käyttöön riskivaroitukset. Näillä vaatimuksilla ei kuitenkaan varmisteta, että yksityisasiakkaille koko unionissa annetaan yhtenäistä ja tehokasta tietoa hinnanerosopimuksiin sijoittamiseen liittyvistä riskeistä. Etenkään direktiivin 2014/65/EU 24 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuilla ohjeilla ja varoituksilla ei näytetä puuttuvan näihin ongelmiin, koska asiakkaille mahdollisesti annettavat tiedot ovat hajanaisia eivätkä ne ehkä riittävästi kiinnitä asiakkaiden huomiota hinnanerosopimuksiin sijoittamisesta johtuviin konkreettisiin seurauksiin. Tässä päätöksessä käyttöön otettavissa riskivaroituksissa annettaisiin yksityisasiakkaille tärkeää tietoa, erityisesti niiden yksityisasiakkaiden osuudesta, jotka menettävät rahaa käydessään hinnanerosopimuksilla kauppaa kunkin tietyn yrityksen kanssa. Sillä myös yhdenmukaistettaisiin käytäntöjä rajatylittävässä liiketoiminnassa ja varmistettaisiin siten tasapuolinen tiedontaso kaikille sijoittajille unionissa.

(60)

Soveltuvuusvaatimuksia on myös vahvistettu direktiivissä 2014/65/EU, jossa edellytetään, että asiakkaalle on toimitettava soveltuvuusraportti, ja täsmennetään soveltuvuusarviointia. Erityisesti direktiivin 2014/65/EU 25 artiklan 2 kohdassa vaaditaan hinnanerosopimusten tarjoajia hankkimaan tarvittavat tiedot asiakkaan tai potentiaalisen asiakkaan tietämyksestä ja kokemuksesta tietystä tuotteesta tai palvelusta sekä tämän taloudellisesta tilanteesta, mukaan lukien tappionsietokyky, ja sijoitustavoitteista, mukaan lukien riskiraja, jotta hinnanerosopimusten tarjoaja voi suositella asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle soveltuvia ja erityisesti tämän riskirajan ja tappionsietokyvyn mukaisia sijoitustuotteita. Soveltuvuusvaatimuksia sovelletaan kuitenkin vain sijoitusneuvonnan ja salkunhoidon tarjoamiseen. Näin ollen ne eivät ole yleensä merkityksellisiä hinnanerosopimusten kaupankäynnissä, joka tavallisesti tehdään sähköisillä alustoilla ilman sijoitusneuvonnan ja salkunhoidon tarjoamista.

(61)

Lisäksi soveltuvuusarviointia koskevat tavoitteet (jotka koskevat asiakkaiden tietämystä ja kokemusta, taloudellista tilannetta ja sijoitustavoitteita tuotteen kannalta) eivät ole olennaisilta osiltaan juurikaan muuttuneet verrattuna direktiiviin 2004/39/EY, ja kuten tässä päätöksessä osoitetaan, ne eivät riitä välttämään sijoittajalle aiheutuvaa vahinkoa.

(62)

Samoin asianmukaisuutta koskevia vaatimuksia on vahvistettu direktiivin 2014/65/EU nojalla pääasiassa kaventamalla yksinkertaisten tuotteiden luetteloa ja siten rajoittamalla vain toimeksiantopalvelua koskevien tuotteiden soveltamisalaa. Direktiivin 2014/65/EU 25 artiklan 3 kohdassa vaaditaan hinnanerosopimusten tarjoajia pyytämään asiakasta tai potentiaalista asiakasta antamaan tietoja rahoitusalan tietämyksestään ja kokemuksestaan muun muassa tietystä tarjotusta tai pyydetystä tuotteesta, jotta tarjoaja voi arvioida, onko suunniteltu tuote asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle asianmukainen. Jos tarjoaja katsoo, että tuote ei ole asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle asianmukainen, sen on varoitettava asiakasta tai potentiaalista asiakasta. Hinnanerosopimukset katsotaan monimutkaisiksi rahoitustuotteiksi, ja siksi niihin sovelletaan direktiivin 2014/65/EU 25 artiklan 3 kohdan asianmukaisuustestiä.

(63)

Näin oli kuitenkin jo direktiivin 2004/39/EY nojalla, sillä siinä säädettiin olennaisilta osiltaan samanlaisesta asianmukaisuustestistä kuin direktiivissä 2014/65/EU on esitetty. Kuten päätös ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten valvontakokemus osoittavat (76), asianmukaisuustesti ei ole riittänyt ratkaisemaan tässä päätöksessä kuvattuja sijoittajansuojaa koskevia ongelmia.

(64)

Siksi voimassa olevien sääntelyvaatimusten mukaiset soveltuvuus- ja asianmukaisuustestit eivät todennäköisesti estä yksityisasiakkaita sijoittamasta hinnanerosopimuksiin siten, että varmistetaan merkittävän sijoittajansuojaa koskevan ongelman ratkaisu.

(65)

Useimmat parasta toteutusta koskevat säännöt puolestaan olivat jo olemassa direktiivissä 2004/39/EY. Sääntöjä on kuitenkin vahvistettu direktiivissä 2014/65/EU. Erityisesti direktiivin 2014/65/EU 27 artiklassa edellytetään, että sijoituspalveluyritykset toteuttavat ”kaikki riittävät toimet” (eikä enää ”kaikkia kohtuullisia toimia”) päästäkseen toimeksiantoja toteuttaessaan asiakkaidensa kannalta parhaimpaan mahdolliseen tulokseen. Lisäksi markkinatoimijoiden on julkaistava lisätietoja, ja erityisesti sijoituspalveluyritysten edellytetään julkistavan viisi tärkeintä toteuttamispaikkaa, joissa ne toteuttivat asiakastoimeksiantoja, sekä tiedot toteutusten tuloksista.

(66)

ESMA on harkinnut, voidaanko tarkistetuilla parasta toteutusta koskevilla säännöillä puuttua edes joihinkin ongelmiin, jotka on havaittu hinnanerosopimusten markkinoinnissa, jakelussa tai myynnissä yksityisasiakkaille. Toimeksiannon avoimuuden lisääminen auttaa asiakkaita ymmärtämään paremmin ja arvioimaan yrityksen toteutuskäytäntöjen laatua ja siten arvioimaan paremmin itselleen tarjotun kokonaispalvelun laatua. Lisäksi tietojen parantaminen siitä, miten yritykset toteuttavat asiakastoimeksiantoja, auttaa asiakkaita valvomaan, että yritys on toteuttanut kaikki riittävät toimet asiakkaan kannalta parhaan mahdollisen tuloksen saamiseksi. Parasta toteutusta koskevilla vaatimuksilla vahvistetaan myös parhaan toteutuksen standardia OTC-tuotteiden osalta vaatimalla yrityksiä tarkastamaan asiakkaalle ehdotetun hinnan tasapuolisuus, kun ne toteuttavat toimeksiantoja tai tekevät kaupankäyntipäätöksiä OTC-tuotteita, myös tilaustuotteita, koskien. Direktiivin 2014/65/EU vaatimuksilla pyritään keräämään markkinatietoja käytettäväksi kyseisten tuotteiden hinnan arvioinnissa ja mahdollisuuksien mukaan samanlaisten tai vertailukelpoisten tuotteiden vertailussa. Parasta toteutusta koskevilla säännöillä pelkästään ei kuitenkaan puututa tuotteen ominaisuuksiin liittyviin riskeihin toimeksiantoa lukuun ottamatta eikä näiden tuotteiden laajaan markkinointiin, jakeluun tai myyntiin yksityisasiakkaille.

(67)

Näiden olennaisilta osiltaan samanlaisten voimassa olevien sääntelyvaatimusten osalta ESMA on toistuvasti huomauttanut edellä kuvatuista riskeistä sijoittajille annetuissa varoituksissa, kysymyksiä ja vastauksia -asiakirjoissa (77) ja lausunnossaan rahoitusmarkkinadirektiivin käytännöistä monimutkaisia tuotteita myyville yrityksille. ESMA on myös tehnyt valvonnan lähentämistä koskevaa työtä muun muassa yhteisessä asiantuntijaryhmässä ja hinnanerosopimuksia käsittelevässä työryhmässä. Huolimatta siitä, että ESMA on käyttänyt kattavasti ei-sitovia välineitään sovellettavien voimassa olevien sääntelyvaatimusten johdonmukaisen ja tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi, sijoittajansuojaa koskeva ongelma on yhä olemassa. Tämä korostaa sitä, että tässä osiossa esitettyjen syiden vuoksi näillä vaatimuksilla ei ratkaista havaittua ongelmaa.

(68)

ESMA on ottanut huomioon direktiivin 2014/65/EU 16 artiklan 3 kohdassa ja 24 artiklan 2 kohdassa esitettyjen tuotehallintasääntöjen mahdollisen vaikutuksen. Näissä säännöissä edellytetään, että tarjoajien, jotka valmistavat rahoitusvälineitä (mikä sisältää siten myös hinnanerosopimukset) asiakkaille myytäviksi, on varmistettava, että kyseiset rahoitusvälineet suunnitellaan siten, että ne täyttävät loppuasiakkaiden yksilöidyn kohdemarkkinan tarpeet asiaankuuluvassa asiakkaiden luokassa, että rahoitusvälineiden jakelustrategia on yhteensopiva yksilöidyn kohdemarkkinan kanssa ja että tarjoajat toteuttavat kohtuulliset toimenpiteet varmistaakseen, että rahoitusvälineitä jaetaan yksilöidyille kohdemarkkinoille. Lisäksi niiden on tarkistettava näiden kohdemarkkinoiden yksilöinti ja tuotteen toimivuus määrävälein. Hinnanerosopimusten tarjoajien on ymmärrettävä tarjoamansa tai suosittelemansa rahoitusvälineet, arvioitava välineen yhteensopivuus sen asiakkaan tarpeiden kanssa, jolle se tarjoaa sijoituspalveluja, ja otettava myös huomioon loppuasiakkaiden yksilöidyt kohdemarkkinat sekä varmistettava, että rahoitusvälineitä tarjotaan tai suositellaan vain, kun se on asiakkaan etujen mukaista. Lisäksi hinnanerosopimustentarjoajilla, jotka jakelevat rahoitusvälinettä, joka ei ole niiden valmistama, on oltava käytössä asianmukaiset järjestelyt, joilla saadaan ja ymmärretään tuotteen hyväksyntäprosessia koskevat asiaankuuluvat tiedot, myös yksilöidyt kohdemarkkinat ja tuotteen ominaisuudet. Myös hinnanerosopimusten tarjoajilla, jotka jakelevat sellaisten tarjoajien valmistamia rahoitusvälineitä, joihin ei sovelleta direktiivin 2014/65/EU tuotevalvontavaatimuksia, tai kolmansien maiden tarjoajien valmistamia rahoitusvälineitä, on oltava asianmukaiset järjestelyt, joilla saadaan riittävät tiedot rahoitusvälineistä.

(69)

ESMA panee merkille, että tuotehallintavaatimukset otettiin unionin lainsäädännössä ensimmäisen kerran käyttöön direktiivin 2014/65/EU nojalla. ESMA julkaisi 2. kesäkuuta 2017 toisen rahoitusmarkkinadirektiivin tuotevalvontavaatimuksia koskevat ohjeet (78), joissa annetaan ohjeita valmistajille ja kehittäjille kohdemarkkinan arviointia varten.

(70)

Vaikka näillä vaatimuksilla voitaisiin kaventaa niiden asiakkaiden tyyppiä (eli kohdemarkkinoita), joille hinnanerosopimukset olisivat asianmukaisia ja joille niitä pitäisi siksi jaella, niillä ei puututa tässä päätöksessä kuvattuihin keskeisiin riskeihin, jotka liittyvät tuotteen ominaisuuksiin (esimerkiksi korkea vivutustaso) tai niitä koskeviin käytäntöihin (esimerkiksi lisämaksuvelvoitteiden salliminen tai bonusten tarjoaminen). Niillä ei myöskään rajoiteta nimenomaisesti sellaisten tuotteiden jakelua laajoille markkinoille, joilla on edellä mainitut ominaisuudet. Sen sijaan asiakkaille koitunut haitta osoittaa, että hinnanerosopimusten markkinointi, jakelu tai myynti ei ole asianmukaista laajoilla vähittäismarkkinoilla, ellei siihen liitetä tiettyjä rajoituksia, joita tuotevalvontavaatimuksissa ei eritellä. Kannanottopyyntöön vastanneet toteavat aivan oikein, että tuotevalvontavaatimukset ovat tärkeitä näkökohtia kohdemarkkinan määrittämisessä ja jakelustrategian mukauttamisessa kyseiseen kohdemarkkinaan, mutta kannanottopyynnöstä käy myös selväksi, että tietyt tarjoajat ilmoittivat vastauksessaan, että hinnanerosopimukset, joissa on korkeat vivutustasot (esimerkiksi 100:1 (79)), ovat silloinkin, kun tuotevalvontavaatimukset ovat sovellettavissa, asianmukainen tuote yksityisasiakkaille (nämä katsoivat, että hinnanerosopimusten, joilla on tämä tietty vivutustaso, kohdemarkkinat ovat laajoja markkinoita). Useat yritykset markkinoivat direktiivin 2014/65/EU ja sen tuotevalvontavaatimusten täytäntöönpanon jälkeen edelleen hinnanerosopimuksia, joilla on tällaiset korkeat vivutustasot, laajoille markkinoille (ja arvioivat vain niiden asianmukaisuuden). ESMA ja kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat eri mieltä tällaisesta toimintamallista. Tämä osoittaa, että tuotevalvontavaatimukset antavat edelleen yksittäisille tarjoajille tiettyä harkintavaltaa määrittää niiden tuotteiden ominaisuudet, joita ne aikovat tarjota asiakkailleen. Unionista puuttuu siten edelleen sijoittajansuojan yhteinen vähimmäistaso.

(71)

Näiden sääntelyvaatimusten olemassaolosta huolimatta näytöt osoittavat, että yksityisasiakkaat menettävät edelleen ja menettävät jatkossakin rahaa hinnanerosopimuksissa. Siksi tämä toimenpide on tarpeen uhan torjumiseksi.

(72)

Yhtenä ehtona sille, että ESMA voi antaa tässä päätöksessä rajoituksen, on se, että toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset eivät ole toteuttaneet toimenpiteitä uhan torjumiseksi, tai toteutetut toimenpiteet eivät ole riittäviä uhan torjumiseksi.

(73)

Tässä päätöksessä kuvattu sijoittajansuojaa koskeva ongelma on saanut jotkin kansalliset toimivaltaiset viranomaiset harkitsemaan tai toteuttamaan kansallisia toimia, joiden tarkoituksena on rajoittaa hinnanerosopimusten markkinointia, jakelua tai myyntiä yksityisasiakkaille:

(74)

Tämän lisäksi Norjan kansallinen toimivaltainen viranomainen Finanstilsynet (NO-Finanstilsynet) julkaisi 26. helmikuuta 2018 kuulemisasiakirjan, jossa ehdotettiin muun muassa samanlaisia toimenpiteitä hinnanerosopimusten osalta kuin ESMA ehdotti kannanottopyynnössä. Kuuleminen kesti helmikuun 26. päivästä 2018maaliskuun 26. päivään 2018 (92).

(75)

Muut kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat varoittaneet yksityisasiakkaita hinnanerosopimuksista. Erityisesti seuraavat:

(76)

NO-Finanstilsynet on myös kumonnut erään hinnanerosopimusten tarjoajan toimiluvan paikalla tehdyn tarkastuksen jälkeen.

(77)

Kuten edellä esitetään, kansalliset toimivaltaiset viranomaiset 13:ssa 28 jäsenvaltiosta ovat toteuttaneet tai harkinneet toimenpiteitä, joilla puututaan hinnanerosopimusten markkinoinnista, myynnistä tai jakelusta yksityisasiakkaille johtuvaan sijoittajansuojaa koskevaan ongelmaan. Nämä toimenpiteet vaihtelevat huomattavasti, ja niihin kuuluu muun muassa kielto hinnanerosopimusten myynnistä yksityisasiakkaille, tiettyjen vivutustasojen käyttöönotto, markkinointirajoitukset ja vaatimus varmistaa negatiivista saldoa koskeva suoja. Vaikka näillä toimenpiteillä on ollut jonkin verran vaikutusta, merkittävä sijoittajansuojaa koskeva ongelma on edelleen olemassa.

(78)

Esimerkiksi Ranskassa, jossa otettiin käyttöön yksi unionin voimakkaimmista toimenpiteistä, FR-AMF vahvistaa, että sillä on edelleen huolia, jotka liittyvät näiden tuotteiden ominaisuuksiin ja näiden tuotteiden jatkuvaan tarjontaan yksityisasiakkaille. FR-AMF on esimerkiksi vuonna 2017 havainnut valitusten määrän vähenneen, mutta näihin tuotteisiin liittyvien valitusten määrä on edelleen huomattava (33 %) (95) verrattuna sen muiden sijoitustuotteiden ja -palvelujen osalta saamien valitusten kokonaismäärään. Puolassa vuoden 2015 heinäkuussa käyttöön otetuilla toimenpiteillä ei ole pystytty puuttumaan riittävästi sijoittajansuojaa koskevaan ongelmaan. Kuten edellä mainittiin, PL-KNF:n vuoden 2018 ensimmäisellä neljänneksellä tekemä tutkimus osoitti, että 79,69 prosenttia asiakkaista menetti rahaa vuonna 2017 ja asiakaskohtainen keskitappio nousi.

(79)

Sitä vastoin Belgiassa BE-FSMA on tyytyväinen toimenpiteensä tulokseen. BE-FSMA kuitenkin otti käyttöön kiellon hinnanerosopimusten myynnistä yksityisasiakkaille, eikä näitä tuotteita voi siksi tarjota enää laillisesti yksityisasiakkaille Belgiassa.

(80)

ESMAlla ei ole näyttöä siitä, että hinnanerosopimusten markkinointia, jakelua tai myyntiä yksityisasiakkaille koskeva kielto unionissa olisi rajoitusten sijasta tarpeen tässä vaiheessa. Koska tähän mennessä toteutetuissa kansallisissa toimenpiteissä sovelletut yksittäiset rajoitukset, joissa on ollut vain joitakin tähän toimenpiteeseen sisältyviä tekijöitä (esimerkiksi erityisesti vivutusrajat tai markkinoinnin rajoitukset), ovat osoittautuneet riittämättömiksi havaitun sijoittajansuojaa koskevan ongelman ratkaisemiseksi, ESMA katsoo, että on välttämätöntä määrätä kaikki tämän päätöksen vaatimukset pakettina, jotta saadaan aikaan yksityisasiakkaiden suojan vähimmäistaso koko unionissa.

(81)

Lisäksi hinnanerosopimuksia markkinoidaan, jaellaan tai myydään tavallisesti verkon kaupankäyntitileillä. Kansallinen kielto tai rajoitus ei siksi riitä suojaamaan jäsenvaltioiden yksityisasiakkaita muualla kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa toimenpide toteutetaan, kun hinnanerosopimusten tarjoajat toimivat muissa jäsenvaltioissa. Kuten UK-FCA:n ja CY-CySEC:n keräämistä tiedoista käy ilmi (96), hinnanerosopimusten tarjoajat ovat pystyneet hankkimaan uusia asiakkaita koko unionista helposti ja nopeasti verkon avulla. Toinen esimerkki, joka vahvistaa tämän alan liiketoiminnan pysyvän EU-ulottuvuuden, on IT-CONSOB:n ESMAlle antama ilmoitus siitä, että kaikki valitukset, jotka se sai hinnanerosopimuksista ja binäärioptioista vuoden 2017 syyskuun ja vuoden 2018 helmikuun välisenä aikana, koskivat hinnanerosopimusten tarjoajia, jotka toimivat Italiassa viidestä eri jäsenvaltiosta käsin sijoituspalvelujen tai -toiminnan tarjoamisen vapauden nojalla tai sillä perusteella, että niillä on oikeus perustaa sivuliike toiseen jäsenvaltioon (97).

(82)

Edellä esitetyn perusteella se, että kansalliset toimenpiteet olisivat tehokkaita yksityisasiakkaiden kannalta koko unionissa, edellyttäisi, että kaikkien jäsenvaltioiden kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ryhtyisivät toimiin ja ottaisivat käyttöön tässä päätöksessä esitetyn yhteisen sijoittajansuojan vähimmäistason tietyksi ajaksi. Koska tätä ei ole tapahtunut ja koska havaittuun sijoittajansuojaa koskevaan ongelmaan on puututtava kiireellisesti, ESMA katsoo, että sen on käytettävä valtuuksiaan toteuttaa tuotteita koskevia väliaikaisia interventiotoimia. Nykyisessä hajautuneessa kehyksessä yksityisasiakkaat eivät saa lainkaan suojaa tai saavat eritasoista suojaa unionissa sijoittaessaan samoihin monimutkaisiin tuotteisiin, jotka joskus ovat peräisin samoilta tarjoajilta.

(83)

Direktiivin 2014/65/EU 69 artiklan, esimerkiksi 2 kohdan f alakohdan (ammattitoiminnan väliaikainen kieltäminen) ja t alakohdan (markkinoinnin tai myynnin keskeyttäminen, jos tuotteiden hyväksymistä koskevaa menettelyä ei ole noudatettu) mukaisilla kansallisten toimivaltaisten viranomaisten valvontavaltuuksien käytöllä ei myöskään ratkaistaisi merkittäviä sijoittajansuojaa koskevia ongelmia. Tuotetta koskevaa interventiotoimea sovelletaan tuotteeseen tai kyseiseen tuotteeseen liittyvään toimintaan, ja näin ollen sitä sovelletaan kaikkiin kyseistä tuotetta tai toimintaa tarjoaviin sijoituspalveluyrityksiin eikä yhden yksittäisen sijoituspalveluyrityksen tiettyyn sääntöjenvastaisuuteen. Kun yksityisasiakkaille hinnanerosopimusten tarjonnasta johtuvia riskejä käsitellään unionin laajuisesti, interventiotoimi on tehokkaampi kuin jos kansalliset toimivaltaiset viranomaiset yrittäisivät toteuttaa toimia kunkin yrityksen osalta yksittäin. Kuten edellä on pantu merkille, näytöt osoittavat, että tämä on koko markkinoita koskeva kysymys, koska ongelma ei rajoitu tiettyjen tarjoajien erityisominaisuuksiin ja koska keskeiset riskit johtuvat tuotteen ja tarjoajien liiketoimintamallin luonteesta. Siksi erilaisilla yksittäisillä valvontatoimilla ei voitaisi välittömästi varmistaa, että yksityisasiakkaille jatkossa koituva haitta estetään, eivätkä ne olisi asianmukainen vaihtoehto ESMAn interventiovaltuuksien käytölle. Hinnanerosopimusten jakelun rajatylittävä luonne, se, että ne vaikuttavat useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon, hinnanerosopimusten jakelun laajentuminen uusille oikeudenkäyttöalueille ja samanlaisiin sijoittajansuojaa koskeviin ongelmiin puuttumiseksi toteutettujen erilaisten kansallisten toimenpiteiden lisääntyminen (mikä puolestaan voi lisätä sääntelyn mielivaltaisuuden riskiä) ovat perustana sille, että unionin laajuiset toimenpiteet yhteisen suojan tason varmistamiseksi koko unionissa katsotaan tarpeellisiksi.

(84)

Kun otetaan huomioon havaitun merkittävän sijoittajansuojaa koskevan ongelman koko ja luonne, ESMA katsoo välttämättömäksi ja oikeasuhteiseksi rajoittaa väliaikaisesti hinnanerosopimusten markkinointia, jakelua ja myyntiä yksityisasiakkaille tilanteisiin, joissa useat ehdot täyttyvät.

(85)

ESMAn rajoituksella ratkaistaan havaittu merkittävä sijoittajansuojaa koskeva ongelma takaamalla asianmukainen ja yhtenäinen vähimmäissuojan taso unionissa hinnanerosopimuksiin sijoittaville yksityisasiakkaille. Se ei myöskään vaikuta sillä saavutettaviin etuihin nähden kohtuuttoman haitallisesti finanssimarkkinoiden tehokkuuteen tai sijoittajiin.

(86)

ESMAn väliaikaisiin interventiotoimenpiteisiin liittyvät tärkeimmät hyödyt ovat seuraavat:

(87)

ESMA katsoo, että mahdolliset taloudelliset seuraukset ja kustannukset, joita tarjoajille voi koitua tämän päätöksen interventiotoimenpiteiden täytäntöönpanosta, ovat todennäköisesti sekä kertaluonteisia että jatkuvia. Ne liittyvät muun muassa seuraaviin:

(88)

Joitakin näistä kuluista mahdollisesti siirretään sijoittajille.

(89)

Lisätietoa interventiotoimenpiteiden odotetusta vaikutuksesta esitetään jäljempänä.

(90)

ESMA katsoo, että hinnanerosopimusten markkinointia, jakelua tai myyntiä yksityisasiakkaille on rajoitettava soveltamalla tiettyjä vivutusrajoja kohde-etuuden luonteen mukaan.

(91)

Näiden vivutusrajojen käyttöönotolla suojellaan asiakkaita vaatimalla heitä maksamaan vähimmäisalkuvakuus hinnanerosopimuksen tekemiseksi. Tätä vaatimusta sanotaan alkuvakuussuojaksi. Näin rajoitetaan asiakkaan nimellisarvoista sijoitusriskiä suhteessa sijoitettuun rahamäärään. Koska asiakkaalle koituvat kulut kasvavat nimellisarvoisen sijoitusriskin kasvaessa, alkuvakuussuojalla vähennetään asiakkaan tappioiden todennäköisyyttä verrattuna siihen, mitä olisi odotettavissa, jos asiakkaan kaupankäynnin vivutustaso olisi korkeampi (98). Kuten jäljempänä selitetään tarkemmin, tämä analyysi on vahvistettu empiirisellä tieteellisellä tutkimuksella, jossa todetaan, että vivutusrajat parantavat sijoittajien keskimääräisiä tuottoja (99).

(92)

ESMA on päätöstä tehdessään ottanut huomioon sen kannanottopyyntöön annetut vastaukset. Tarjoajilta, toimialajärjestöiltä ja muilta asianosaisilta tahoilta kannanottopyyntöön saaduissa vastauksissa suhtauduttiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kielteisesti ehdotettuihin vivutusrajoihin. Ehdotetun mukaisten vivutusrajojen määräämisen suurin vaikutus tarjoajilla oli tulojen odotettavissa oleva lasku. Monet vastaajista kuitenkin ilmoittivat, että he eivät – yleisesti ottaen – vastustaneet vivutusrajoja interventiotoimenpiteenä, mutta olivat eri mieltä ehdotetuista täsmällisistä rajoista.

(93)

Kuluttajien edustajat suhtautuivat yleisesti myönteisesti hinnanerosopimuksista ehdotettuihin toimenpiteisiin, myös ESMAn ehdottamiin vivutusrajoihin. Lähes puolessa kuluttajien edustajilta saaduista vastauksista kuitenkin ehdotettiin menemistä ESMAn ehdottamia toimenpiteitä pidemmälle ja ottamaan käyttöön ankarampia toimenpiteitä, kuten tiukemmat vivutusrajat tai täydellinen kielto markkinoida, jaella tai myydä hinnanerosopimuksia yksityisasiakkaille.

(94)

Useimmissa yksityishenkilöiden vastauksissa hyväksyttiin tai torjuttiin ehdotetut toimenpiteet yleisesti ja hyvin lyhyesti, ja vain hyvin harvassa perusteltiin näkemystä tarkemmin. Näistä yksityishenkilöistä suuri osa suhtautui kielteisesti ehdotettuihin vivutusrajoihin. Niistä harvoista henkilöistä, jotka kannattivat ESMAn hinnanerosopimuksista ehdottamia toimenpiteitä, jotkut sanoivat katsovansa, että yksityisasiakkaat tarvitsevat lisäsuojatason näihin välineisiin sijoittaessaan. Heistä jotkut viittasivat hinnanerosopimuksiin sijoittamisesta johtuvien tappioiden määrään tai valittivat joidenkin yritysten aggressiivisesta käytöksestä. Joissakin tapauksissa sijoittajat väittivät joutuneensa petoksen uhreiksi.

(95)

Jotkut kannanottopyyntöön vastanneista totesivat arvostavansa alkuvakuussuojaan käytettävien luokkien hienosäätöä. Yksi vastaaja mainitsi useita kohde-etuuksia, jotka olisi luokiteltava uudelleen niiden volatiliteetin vuoksi. Määrällisen lisäanalyysin jälkeen ESMA on luokitellut EuroSTOXX50:n merkittävien indeksien omaisuusluokkaan. Myös NASDAQ-100 on lisätty merkittävien indeksien omaisuusluokkaan.

(96)

Nykyisen tutkimuksen mukaan alempi vivutustaso liittyy asiakkaiden tulosten paranemiseen, muun muassa kauppakohtaisiin pienempiin tappioihin ja pienempiin kaupankäyntipalkkioihin kokonaisuudessaan, koska kaupankäyntimäärät ovat pienempiä (100).

(97)

Erityisesti Rawley Z. Heimerin ja Alp Simsekin yksityiskohtaisessa tutkimuksessa, jossa verrataan asiakkaan tuloksia ennen vivutusrajojen soveltamista ja sen jälkeen Yhdysvaltain markkinoilla, todetaan, että vivutusrajat paransivat tuloksia asiakkailla, joiden vivutustasot olivat korkeimpia, 18 prosenttiyksikköä kuukaudessa ja vähensivät heidän tappioitaan 40 prosenttia (101). Tämä perusteellinen tieteellinen tutkimus osoittaa myönteisen suhteen matalamman vivutustason ja pienempien kaupankäyntimäärien välillä, mikä parantaa kuluttajien tuloksia.

(98)

ESMA ei ole saanut kannanottopyynnön aikana määrällisiä tietoja, jotka osoittaisivat, että alkuvakuussuojan käyttöönotto pienentäisi yksityisasiakkaiden sijoituksen tuottoja.

(99)

Vähimmäisalkuvakuutta koskevalla vaatimuksella puututaan lisäksi joihinkin hinnanerosopimuksia koskeviin jakeluriskeihin varmistamalla, että vain yksityisasiakkaat, jotka pystyvät asettamaan riittävän ison vakuuden, voivat sijoittaa näihin tuotteisiin (102).

(100)

Alkuvakuussuojan odotetaan näin myös pienentävän sen todennäköisyyttä, että hinnanerosopimusten tarjoajat ottavat kohteekseen suuret yksityisasiakkaiden joukot pienikokoisemmilla tileillä, joita tuetaan korkeammalla vivutustasolla. Se todennäköisesti kannustaa yrityksiä keskittymään valistuneempiin yksityisasiakkaisiin ja ammattimaisiin asiakkaisiin kuin käymään liiallisesti kauppaa vähemmän valistuneiden yksityisasiakkaiden kanssa. Ehdotetulla alkuvakuussuojalla autetaan siten varmistamaan, että hinnanerosopimusten tarjoajat toimivat ehdoin, jotka ovat heidän asiakkaidensa etujen mukaisia, eivätkä pyri houkuttelemaan uusia asiakkaita tai laajentamaan markkinoita korkeammilla vivutustasoilla.

(101)

Alkuvakuussuojalla autetaan myös puuttumaan mahdollisia eturistiriitoja koskevaan riskiin erityisesti silloin, kun hinnanerosopimusten tarjoajat eivät suojaa asiakkaidensa sijoituksia ja hyötyvät siten suoraan asiakkaiden tappioista. Tämä vähentää riskiä, että yritykset hyötyvät asiakkaiden sijoitusten tappioista ja kaupankäynnistä saatavista odotettavissa olevista voitoista. Se perustuu yleiseen sijoittajansuojaa koskevaan toimintamalliin, joka on otettu käyttöön monilla kansainvälisillä oikeudenkäyttöalueilla (103).

(102)

Kunkin kohde-etuuden alkuvakuussuoja on asetettu kyseisen kohde-etuuden volatiliteetin mukaan käyttämällä simulointimallia, jossa arvioidaan se, kuinka todennäköisesti asiakas menettää 50 prosenttia alkusijoituksestaan asianmukaisen hallussapitojakson aikana (104). ESMA teki nimenomaisesti määrällisen simuloinnin niiden tuottojen jakautumisesta, joita yhteen hinnanerosopimukseen sijoittava voi odottaa saavansa eri vivutustasoilla. Simuloinnin lähtökohtana olivat tiedot päivittäisistä markkinahinnoista kymmenen vuoden ajalta (useimmissa tapauksissa) erityyppisistä kohde-etuuksista, joita käytetään tavallisesti yksityisasiakkaille myytävissä hinnanerosopimuksissa (105). Analyysia varten ESMA otti huomioon hinnanerosopimuksen, joka suljetaan automaattisesti, jos vakuus saavuttaa 50 prosenttia alkuperäisestä arvostaan. Simuloitu todennäköisyys, jolla sulkeminen tapahtuu, riippuu kyseisestä vivutustasosta (ja kasvaa sen myötä). Tutkittuna mittarina oli (automaattisen) sulkemisen todennäköisyys vivutustason mukaan. Tämän mittarin avulla vivutustasot voidaan asettaa sellaisen mallin mukaan, jolla odotetaan voitavan puuttua haittaan johdonmukaisesti erilaisissa kohde-etuustyypeissä.

(103)

ESMA katsoi, että koska kyse oli piensijoittajista ja tilastosta hinnanerosopimusten hallussapitojaksojen jakaumasta (jossa käytettiin kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta kerättyjä tietoja), oli asianmukaista asettaa alkuvakuussuoja olettamalla, että yksityisasiakkaat pitävät kohde-etuutta hallussaan ainakin yhden päivän. Yhdenmukaisen vertailukohdan takaamiseksi ESMA simuloi sen jälkeen eri kohde-etuuksilla, mikä vivutustaso johtaisi vakuuteen perustuvaan sulkemiseen viiden prosentin todennäköisyydellä. Kunkin omaisuusluokan tulosten jakautumisen perusteella valittiin vivutusrajat. Useimmissa tapauksissa rajat asetettiin varovasti lähemmäksi asteikon alapäätä. Huomioon otettiin se, miten laajasti eri kohde-etuuksilla käydään kauppaa. Esimerkiksi hyödykkeitä, öljyä ja kultaa koskevista hinnanerosopimuksista käyvät tavallisesti kauppaa yksityisasiakkaat, mutta simuloinnit osoittavat, että vakuuteen perustuvaan sulkemiseen viiden prosentin todennäköisyydellä johtava vivutustaso kultaa koskevissa hinnanerosopimuksissa on kaksi kertaa suurempi kuin öljyä koskevissa hinnanerosopimuksissa. Kultaa koskevien hinnanerosopimusten vivutusraja on siten eri kuin öljyä ja muita hyödykkeitä koskevissa. Kun alkuvakuussuoja määritetään tällä tavalla erityisesti vähintään yhden päivän kestävien simuloitujen positioiden avulla, saadaan johdonmukainen ja tarvittava suojan taso yksityisasiakkaille, jotka eivät seuraa positiotaan aktiivisesti kaupantekopäivän aikana tai eivät ehkä pysty arvioimaan, onko kohde-etuuden markkinoiden volatiliteetin vuoksi reagoitava nopeasti. Osakkeita koskevissa hinnanerosopimuksissa hallussapidot ovat tietojen mukaan tavallisesti pidempiä kuin muissa omaisuuserissä, ja niiden osalta otettiin huomioon enintään viisi päivää kestäneet hallussapitojaksot.

(104)

ESMA otti vaihtoehtoisia toimintamalleja huomioon alkuvakuussuojan kalibroinnissa. Vaihtoehtona voisi esimerkiksi olla yhden vivutusrajan asettaminen kaikille hinnanerosopimuksille niiden kohde-etuudesta riippumatta. ESMA kuitenkin katsoi asianmukaiseksi erottaa erilaiset kohde-etuustyypit toisistaan eri kohde-etuusluokkien aiempaa hintojen epävakautta koskevien erojen vuoksi ja siksi, että nykyisissä hinnanerosopimuksia tarjoavien yritysten tyypillisissä palkkiorakenteissa (106) ja tyypillisessä asiakkaan käytöksessä on eroja.

(105)

Vaikka alkuvakuussuojan täytäntöönpano merkitsee epäilemättä tiettyjä kuluja niille hinnanerosopimustentarjoajille, joiden on muokattava tällä hetkellä yksityisasiakkaille käyttöön annettuja vivutusrajoja, ESMA odottaa, että nämä kulut eivät ole kohtuuttomia verrattuna kyseisen suojan käyttöönoton etuihin. ESMA huomauttaa myös, että hinnanerosopimusten tarjoajien vakiokäytäntöön jo kuuluu asiakkaille tarjottavan vivutustason muokkaaminen tiettyjen omaisuuserien muuttuvan riskiprofiilin perusteella.

(106)

Toinen toimenpide yksityisasiakkaiden suojaamiseksi on vakuuteen perustuvan sulkemisen suoja eli MCO-suoja. Tällä toimenpiteellä täydennetään alkuvakuussuojan käyttöönottoa ja lievennetään riskiä siitä, että yksityisasiakkaat menettävät merkittäviä määriä varoja, jotka ylittävät hinnanerosopimuksiin tavanomaisissa markkinaolosuhteissa sijoitetut varat.

(107)

MCO-suojalla ja sen prosenttiosuuden vakioimisella, joka saavutettaessa hinnanerosopimusten tarjoajan on suljettava asiakkaan avoimet hinnanerosopimukset (50 prosenttia vaaditusta alkuvakuudesta), on myös tarkoitus puuttua hinnanerosopimusten tarjoajien MCO-käytäntöjen epäjohdonmukaiseen soveltamiseen. Jotkin kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat havainneet, että hinnanerosopimusten tarjoajat antavat asiakkaidensa varojen laskea 0–30 prosenttiin alkuvakuudesta, joka vaaditaan hinnanerosopimuksen avaamiseen (107). Antamalla asiakkaiden kuluttaa vakuutensa lähelle nollaa tarjoajat aiheuttavat asiakkaalle riskin menettää enemmän varoja kuin nämä ovat sijoittaneet erityisesti pörssikurssien heilahteluja aiheuttavan tapahtuman aikana. Liian korkea vakuuteen perustuvan sulkemisen taso puolestaan altistaisi asiakkaat toistuvalle sulkemiselle, mikä ei ehkä olisi heidän etujensa mukaista. ESMAn toimenpiteessä asetettu 50 prosentin kynnys lieventää yksityisasiakkaiden huomattavan tappion riskiä ja on siksi oikeasuhtainen.

(108)

Kannanottopyynnössä ESMA kuvaili MCO-suojan yksittäistä positiota kohti. Tällaisen lähestymistavan tarkoituksena oli puuttua useisiin huoliin, jotka koskevat tämän toimenpiteen soveltamista hinnanerosopimuksen kaupankäyntitilin perusteella nykyisillä markkinoilla. Etenkin koska alkuvakuussuojaa sovelletaan hinnanerosopimuksen kohde-etuuden perusteella, MCO-säännön positiokohtaisella soveltamisella varmistettaisiin alkuvakuussuojan tehokas soveltaminen kussakin kohde-etuusluokassa ja varmistettaisiin tiukka yläraja kohde-etuusluokkaa varten saatavilla olevalle vivutustasolle. Toinen syy tähän lähestymistapaan oli pyrkimys auttaa varmistamaan, että yksityisasiakkaat ovat tietoisia kunkin yksittäisen kohde-etuutensa riskistä ja että he ymmärtävät sen. ESMA ehdotti alun perin MCO-säännön soveltamista 50 prosenttiin alkuvakuudesta positiokohtaisesti, jotta voidaan taata tehokas suoja yksityisasiakkaille sekä vähentää samalla myös tuotteen monimutkaisuutta sekä parantaa yksityisasiakkaiden ymmärrystä riskistään.

(109)

ESMA on ottanut huomioon sen kannanottopyyntöön annetut vastaukset. Suuri enemmistö kannanottopyyntöön vastanneista tarjoajista, välittäjistä ja toimialajärjestöistä luetteli huolensa positiokohtaisesta MCO-säännöstä. Yrityksiin kohdistuvien vaikutusten osalta keskeisiä esiin otettuja seikkoja olivat tietotekniikan käyttöönoton huomattavat kustannukset ja jatkuvat valvontakustannukset. Monissa yritysten vastauksissa myös ilmaistiin huolia nykyisistä asiakkaista, jotka ovat tottuneet tilikohtaiseen sulkemiseen. Vastaajat korostivat lisäksi, että tiettyjä kaupankäyntistrategioita soveltavat sijoittajat eivät voisi enää käyttää kyseisiä strategioita tehokkaasti, koska yksittäisiä positioita voitaisiin sulkea tietyllä hetkellä, jos asiakkaat eivät täydentäisi vakuuksiaan tietyn position osalta. Tämä johtaisi odottamattomaan markkinariskiin jäljellä olevien positioiden osalta. Toinen väite, jossa otettiin esiin positiokohtaisen MCO-säännön mahdolliset kielteiset seuraukset, oli se, että positioiden sulkemisen vuoksi asiakkaiden pitäisi avata uudelleen positiot, mikä voisi nostaa kaupankäynnin kustannuksia.

(110)

Huomattava osa kannanottopyyntöön vastanneista yksityishenkilöistä esitti samanlaisia huolia positiokohtaisesta MCO-säännöstä sijoittajille aiheutuvista kielteisistä seurauksista. Useimmin esitettyjen perustelujen mukaan positiokohtainen sääntö estäisi käyttämästä tiettyjä kaupankäyntistrategioita ja edellyttäisi, että sijoittajat seuraavat jatkuvasti positioitaan, koska he eivät enää voisi luottaa tiettyihin asettamiinsa suojiin.

(111)

Useimmat kuluttajien edustajat kannattivat ehdotettuja toimenpiteitä tai jopa ehdottivat huomattavasti rajoittavampia toimenpiteitä hinnanerosopimusten kannalta (kuten täydellistä kieltoa näiden rahoitusvälineiden markkinoinnille, jakelulle tai myynnille yksityisasiakkaille).

(112)

Myös yrityksiltä saatiin kannanottopyyntöön vastauksia, joissa kannatettiin positiokohtaista MCO-sääntöä, jota kannanottopyynnössä ehdotettiin. Nämä yritykset ilmoittivat jo soveltavansa kyseistä lähestymistapaa ja olevansa sen tuloksiin tyytyväisiä.

(113)

ESMA teki analyysin sijoittajien odotettavissa olevista tuotoista sen mukaan, sovellettaisiinko MCO-sääntöä positiota kohti (hinnanerosopimus suljetaan, kun sen arvo laskee alle 50 prosentin alkuvakuuden arvosta) vai hinnanerosopimuksen kaupankäyntitiliä kohti (hinnanerosopimus suljetaan, kun kaupankäyntitiliin liittyvien avointen hinnanerosopimusten arvo sekä kaikkien tilillä olevien varojen arvo laskee alle 50 prosentin kaikkien kyseisten avointen hinnanerosopimusten kokonaisalkuvakuuden arvosta). Erityisesti siinä arvioitiin sulkemistiheyttä ja asiakkaan tappioiden selkiytymisen vaikutusta hinnanerosopimuspositioihin simuloidussa salkussa molemmissa skenaarioissa. Tässä analyysissa ei arvioitu tarkkoja numeerisia tuotoksia, koska sijoittajalla voi olla hallussaan erittäin laaja valikoima erilaisia mahdollisia salkkuja. Sen sijaan analyysissa otettiin huomioon, voitaisiinko jommankumman näistä kahdesta perustasta odottaa yleisesti johtavan parempaan tulokseen sijoittajien kannalta. Yleisenä johtopäätöksenä oli, että positio- tai tilikohtaisessa vakuuteen perustuvassa sulkemisessa sijoittajan tuloksen paraneminen riippuu hinnanerosopimusten kohde-etuuksien hintojen liikkeistä sijoitussalkuissa. Tämä johtuu siitä, että jommallakummalla perusteella tehdyn sulkemisen jälkeen kohde-etuuden hinta voi nousta tai laskea.

(114)

Yleisesti ottaen odotetaan, että sulkemisia tapahtuisi hieman enemmän positiokohtaisesti olettaen, että sijoittajan salkku olisi sama kaikissa tapauksissa. Sulkemisen odotetaan kuitenkin olevan harvinaista molemmissa tapauksissa alkuvakuussuojan vuoksi. Asiakkailla, joilla on vain yksi positio hinnanerosopimusten kaupankäyntitilillä, tili- ja positiokohtaisuuden välillä ei ole eroa. Kannanottopyynnöstä käy selväksi, että monilla yksityisasiakkaiden hinnanerosopimusten kaupankäyntitileillä on vain yksi positio.

(115)

Vaikka positiokohtaisen ja tilikohtaisen sulkemisen tulosten eron odotetaan olevan monien sijoittajien kannalta pieni (mutta sitä ei voida määritellä täsmällisesti, koska edustavaa salkkua ei ole), kannanottopyyntö toi esiin lisäsyitä sille, miksi tilikohtaisuus voisi olla joidenkin sijoittajien kannalta parempi. Ensinnäkin, koska yhden position voitoilla voi kuitata toisen tappiot, tilikohtaisuus tukee sijoitussalkun monipuolistamista. Toiseksi se vähentää sijoittajien mahdollisuuksia joutua vastaamaan positioiden uudelleen avaamisen kustannuksista, mikäli sulkemisia tapahtuu harvemmin tilikohtaisesti.

(116)

Kun otetaan huomioon edellä esitetty analyysi ja kannanottopyyntöön saadut vastaukset, ESMA katsoo, että vakioitu tilikohtainen MCO-sääntö, joka on asetettu 50 prosenttiin yhteenlasketusta alkuvakuussuojasta, on tässä päätöksessä kuvattujen muiden toimenpiteiden lisäksi toteutettavana yksittäisenä toimenpiteenä oikeasuhteisempi sovellettavana vähimmäissuojana. Erityisesti tämän säännön nojalla pitäisi voida sulkea yksi tai useampi hinnanerosopimus yksityisasiakkaalle mahdollisimman edullisin ehdoin, jotta voidaan varmistaa, että tilin arvo ei laske alle 50 prosentin sen yhteenlasketusta alkuvakuussuojasta, joka maksettiin kaikkien sillä hetkellä avointen hinnanerosopimusten tekemisestä milloin tahansa. Tätä varten tilin arvo olisi määritettävä kyseisellä tilillä yhteensä olevien varojen perusteella ja ottaen huomioon kaikki kyseiseen tiliin liittyvistä avoimista hinnanerosopimuksista rahaksi muuttamattomat nettovoitot.

(117)

ESMAn ehdottama MCO-suoja ei estä tarjoajaa soveltamasta positiokohtaista MCO-sääntöä, joka asetetaan 50 prosenttiin tietyn position alkuvakuusvaatimuksesta tilikohtaisen MCO-säännön soveltamisen sijasta. Tämä voisi itse asiassa vähentää monimutkaisuutta yksityisasiakkaiden kannalta. Kun sovelletaan positiokohtaista 50 prosentin MCO-sääntöä, tarjoaja täyttää lisäksi luontaisesti tilikohtaisen sulkemisvaatimuksen, koska kaikki yksittäiset positiot suljetaan 50 prosentin sulkemissäännön mukaisesti.

(118)

Negatiivista saldoa koskevan suojan tarkoituksena on suojata yksityisasiakkaita poikkeustapauksissa, joissa kohde-etuuden hinnan muutos on riittävän suuri ja äkillinen estämään sen, että hinnanerosopimuksen tarjoaja voi sulkea position MCO-suojan vaatimalla tavalla, eli silloin, kun asiakkaan tilin arvo on negatiivinen. Toisin sanoen suuret markkinatapahtumat voivat aiheuttaa pörssikurssien heilahtelua ja estää tehokkaan automaattisen MCO-suojan. Useat kansalliset toimivaltaiset viranomaiset (108) ovat havainneet, että tällaisten tapahtumien jälkeen asiakkailla on ollut huomattavasti enemmän velkaa kuin he ovat sijoittaneet, minkä vuoksi heidän hinnanerosopimuksen kaupankäyntitilinsä saldo on negatiivinen.

(119)

Negatiivista saldoa koskevan suojan tarkoituksena on varmistaa, että sijoittajan enimmäistappiot hinnanerosopimuksilla käytävästä kaupasta ja siihen liittyvistä kuluista rajoitetaan sijoittajan hinnanerosopimuksen kaupankäyntitilillä olevaan hinnanerosopimuksiin sijoittamiseen liittyvien kokonaisvarojen määrään. Tämän pitäisi sisältää kaikki varat, jotka on vielä määrä maksaa kyseiselle tilille kyseiseen tiliin liittyvien avointen hinnanerosopimusten sulkemisesta johtuvien nettovoittojen vuoksi. Sijoittajalle ei pitäisi koitua lisävastuita, jotka liittyvät sijoittajan hinnanerosopimuksiin tekemiin sijoituksiin. Muiden tilien ei pitäisi kuulua sijoittajan riskipääomaan. Mikäli kaupankäyntitilillä on myös muita rahoitusvälineitä (esimerkiksi yhteissijoitusyrityksiä tai osakkeita), vain hinnanerosopimuksilla tehtävään kaupankäyntiin yksiselitteisesti tarkoitetut varat ovat uhattuna, eivät muihin rahoitusvälineisiin tarkoitetut.

(120)

Negatiivista saldoa koskevan suojan tarkoituksena on myös tarjota varajärjestely äärimmäisissä markkinaolosuhteissa. ESMA teki vuoden 2015 tammikuussa Sveitsin frangiin liittyvästä tapahtumasta analyysin, jossa se selvitti tapahtuman suoraa vaikutusta sijoittajiin monissa skenaarioissa (109). Skenaariot olivat seuraavanlaisia:

(121)

Näitä vaihtoehtoja arvioidessaan ESMA pani merkille, että äärimmäisissä markkinaolosuhteissa eri vaihtoehdoista sijoittajiin kohdistuvaa suoraa vaikutusta on punnittava kyseisen suojan tarjoamisesta johtuvien jatkuvien kustannusten perusteella. Erityisesti hinnanerosopimusten tarjoajille tulisi jatkuvia kustannuksia lisäpääomasta tai suojauksesta osana niiden riskienhallintaa. Jokin osa näistä kustannuksista voitaisiin puolestaan siirtää sijoittajille itselleen suurempina osto- ja myyntihinnan eroina tai muina veloituksina.

(122)

Toisaalta siitä, että negatiivista saldoa koskevaa suojaa ei ole, koituu kuluttajalle se huomattavan haitan merkittävä riski, että sijoittaja voi joutua yritykselle velkaan äärimmäisten markkinaolosuhteiden vuoksi. Tällainen tilanne on erityisen haitallinen sijoittajille, joilla ei ole huomattavaa likvidiä varallisuutta (110). ESMA päätti ottaa käyttöön negatiivista saldoa koskevan suojan hinnanerosopimuksen kaupankäyntitiliä kohti, jotta on mahdollista puuttua tämän mahdollisen huomattavan haitan lähteeseen ja minimoida yrityksille ja sijoittajille siitä koituvia kustannuksia. ESMA otti erityisesti huomioon, että negatiivista saldoa koskevan suojan määrääminen kutakin hinnanerosopimusta kohti olisi voinut johtaa kohtuuttomiin kustannuksiin sijoittajille ja yrityksille. Jos olisi otettu käyttöön positiokohtainen negatiivista saldoa koskeva suoja, yritysten olisi pitänyt antaa anteeksi kaikki asiakkaan tappiot, jotka ylittävät kyseistä positiota varten tarkoitetut varat, myös alkuvakuus ja kaikki asiakkaan maksamat lisävakuudet. Koska negatiivista saldoa koskevalla suoja ei sallisi nettouttaa asiakkaan salkun muiden positioiden huomattavia tappioita, positiokohtainen sääntö kasvattaisi yritysten markkinariskiä. Tämä luultavasti lisäisi yritysten pääomavaatimuksia, joiden kustannukset todennäköisesti siirrettäisiin yksityisasiakkaille.

(123)

Useimmat tarjoajat, välittäjät ja toimialajärjestöt suhtautuivat myönteisesti ehdotukseen negatiivista saldoa koskevasta suojasta. Jotkut tarjoajat pyysivät säännöstä lisäselvityksiä. Esiin nostetut huolenaiheet liittyivät toimenpiteiden vaikutukseen yritysten pääomavaatimuksiin ja mahdollisuuteen siitä, että asiakkaat käyttäisivät tätä keinotteluun tarjoajia vastaan avaamalla kaksi vastakkaista positiota samalla välittäjällä eri tileillä. Kuluttajien edustajat suhtautuivat myönteisesti ehdotettuihin toimenpiteisiin, myös negatiivista saldoa koskevaan suojaan. Yleisesti ottaen yksityishenkilöt, jotka vastasivat kannanottopyyntöön ja viittasivat vastauksissaan nimenomaisesti ehdotuksiin negatiivista saldoa koskevasta suojasta, suhtautuivat myönteisesti näihin ehdotuksiin.

(124)

ESMA on ottanut huomioon negatiivista saldoa koskevan suojan määräämisen vaikutukset hinnanerosopimusten tarjoajiin sekä ilman tätä suojaa yksityisasiakkaalle mahdollisesti koituvan olennaisen haitan. ESMA katsoo, että kaiken kaikkiaan tilikohtaisella negatiivista saldoa koskevalla suojalla ratkaistaan havaittu sijoittajansuojaa koskeva ongelma ja se on oikeasuhteinen.

(125)

Vielä yksi toimenpide, jolla puututaan yksityisasiakkaille hinnanerosopimuksista aiheutuviin riskeihin, on vaatimus standardoitujen ja vaikuttavien yrityskohtaisten riskivaroitusten sekä yksityisasiakkaiden tilien tappio-osuuksia koskevien tietojen antamisesta. Kuten aiemmin kerrottiin, useat kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat havainneet asiakkaille annettavien riskivaroitusten huonon laadun ja ne ovat ilmoittaneet, että hinnanerosopimuksen tarjoajat eivät esitä usein selkeästi tuotteiden suuririskistä ja monimutkaista luonnetta. Riskivaroituksissa ei etenkään selitetä usein selkeästi sellaisten nopeiden tappioiden mahdollisuutta, jotka voivat olla suurempia kuin asiakkaiden sijoittamat rahamäärät, tai viestejä laimennetaan varoitusten esittämistavalla tai lausunnoilla mahdollisista voitoista.

(126)

Kannanottopyyntöön antamissaan vastauksissa vain tarjoajien ja välittäjien vähemmistö vastusti standardoidun riskivaroituksen käyttöönottoa. Jotkin yritykset ilmoittivat kannattavansa yrityskohtaista tappio-osuutta standardoidumman varoituksen sijasta. Kuluttajien edustajien kannat vaihtelivat, ja lähes puolet ilmoitti kannattavansa tiukempia toimenpiteitä hinnanerosopimusten kannalta (esimerkiksi kieltoa). Kuluttajien edustajat, jotka mainitsivat nimenomaisesti riskivaroituksen vastauksessaan, suhtautuivat myönteisesti ehdotukseen, mikäli se toteutetaan yhdessä muiden ehdotettujen toimenpiteiden kanssa.

(127)

Tässä päätöksessä käyttöön otettavilla yrityskohtaisilla riskivaroituksilla annettaisiin yksityisasiakkaalle olennaista tietoa näistä nimenomaisista tuotteista, erityisesti niiden vähittäistilien osuudesta, jotka menettävät rahaa käydessään hinnanerosopimuksilla kauppaa. Tutkimuksessa havaittiin, että standardoitu riskivaroitus paransi huomattavasti yksityisasiakkaiden ymmärrystä tuotteesta, muun muassa mahdollisuudesta menettää sijoitettua enemmän rahaa ja voiton saamisen todennäköisyydestä (111).

(128)

Vaatimus, jonka mukaan hinnanerosopimusten tarjoajan on ilmoitettava niiden yksityisasiakkaiden tilien prosenttiosuus, jotka ovat tappiolla, on tarkoitettu tasoittamaan hinnanerosopimusten tarjoajien taipumusta korostaa mahdollisia voittoja tappioita enemmän.

(129)

Varoitusten odotetaan myös tukevan yksityisasiakkaita tietoon perustuvan päätöksen tekemisessä siitä, haluavatko he jatkaa sellaisen suuririskisen tuotteen kanssa, joka tuottaa todennäköisemmin tappiota kuin voittoa.

(130)

Sijoittajien varoittamiseksi hinnanerosopimuksiin sijoittamiseen liittyvästä tappioiden riskistä ESMA katsoi, että kaikkien hinnanerosopimusten tarjoajien on ilmoitettava asiakkailleen niiden yksityisasiakkaidensa kaupankäyntitilien prosenttiosuus, jotka ovat menettäneet rahaa hinnanerosopimuksissa edeltävän 12 kuukauden aikana. Luvun ajan tasalla pitämiseksi tämä laskelma on päivitettävä neljännesvuosittain. Prosenttiosuus on esitettävä yksinkertaisesti ja selkeästi riskivaroituksen osana kaikissa tarjoajan tiedonannoissa.

(131)

Sekä rahaksi muutetut että muuttamattomat voitot tai tappiot on otettava huomioon, jotta voidaan määrittää, menettääkö tili rahaa. Rahaksi muutetut voitot ja tappiot liittyvät hinnanerosopimusten positioihin, jotka suljettiin laskelmajakson aikana. Rahaksi muuttamattomat voitot ja tappiot liittyvät avointen positioiden arvoon laskelmajakson lopussa. Laskelmassa on otettava huomioon kaikki hinnanerosopimuksiin sijoittamiseen liittyvät kustannukset, jotta voidaan saada täydellinen kuva voittoa tai tappiota tuottaneiden tilien prosenttiosuudesta.

(132)

Vastikään aloittaneet hinnanerosopimusten tarjoajat ja hinnanerosopimustentarjoajat, joilla ei ole ollut avoimia hinnanerosopimusten positioita edeltävän 12 kuukauden aikana, eivät voi laskea kyseistä prosenttiosuutta edeltävän 12 kuukauden ajalta. Tässä päätöksessä määrätään näille yrityksille standardoitu riskivaroitus, jossa viitataan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olemassa olevista tutkimuksistaan löytämiin prosenttiosuuksiin.

(133)

Kuten edellä on mainittu, lähes kaikki kannanottopyyntöön vastanneet tarjoajat kannattivat standardoitua riskivaroitusta tai suhtautuivat siihen neutraalisti. Siihen kielteisesti suhtautuneet vastaajat joko kyseenalaistivat riskivaroituksen vaikuttavuuden tai olivat eri mieltä kansallisen toimivaltaisen viranomaisen tutkimuksista löydetyistä prosenttiosuuksista. Usein esitetyn huomion mukaan yritykset pyysivät riskivaroituksesta tiivistetympää versiota, jota voitaisiin käyttää yritysten digitaalimarkkinoinnissa.

(134)

ESMA on pohtinut mahdollisuutta vaatia yleistä riskivaroitusta, jossa ilmoitetaan vain riski siitä, että yksityisasiakkaat voivat menettää nopeasti rahaa hinnanerosopimusten vivutuksen vuoksi, tai nimenomaisempaa riskivaroitusta, joka perustuu yksityisasiakkaiden keskimääräisiin tappioihin kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tutkimusten perusteella. Ensimmäinen vaihtoehto on hylätty, koska siinä ei kiinnitetä tehokkaasti yksityisasiakkaiden huomiota todelliseen riskiin, joka on ominaista hinnanerosopimuksiin sijoittamiselle. Toinen vaihtoehto on hylätty, koska nämä tutkimukset eivät perustu erityisominaisuuksiin (esimerkiksi vain tietyntyyppisiä hinnanerosopimuksia tarjoavaan yritykseen). Vaikka yrityskohtaiset laskelmat voivat olla tarjoajille työläämpiä kuin yleinen riskivaroitus, ESMA katsoo kannanottopyyntöön saadun palautteen mukaisesti, että ne ovat välttämättömiä, jotta sijoittajia voidaan varoittaa asianmukaisesti tappioiden riskistä.

(135)

ESMA ja kansalliset toimivaltaiset viranomaiset tunnustuvat yrityskohtaisessa tappio-osuudessa yhden riskin eli sen, että näitä prosenttiosuuksia käytetään markkinointiin alkuperäisen tarkoituksen eli riskeistä varoittamisen sijasta. Näistä syistä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten pitäisi valvoa, että sijoituspalveluyritykset eivät käytä yrityskohtaisia prosenttiosuuksia epäasianmukaisesti, ja tarkistaa tämän toimenpiteen soveltaminen.

(136)

Kannanottopyyntöön saadun palautteen mukaisesti ESMA katsoo, että olisi asianmukaisempaa mukauttaa riskivaroitus käytettävien tiedotuskanavien mukaan. Tämän vuoksi tässä päätöksessä määrätään lyhennetystä riskivaroituksesta muiden kuin pysyvien välineiden, kuten mobiilisovellusten tai sosiaalisen median julkaisujen, kautta annettaville tiedonannoille.

(137)

Viimeinen toimenpide hinnanerosopimusten jakeluun yksityisasiakkaille liittyviin riskeihin puuttumiseksi on rahallisten (esimerkiksi niin sanottujen sijoitusbonusten) ja tietyntyyppisten muiden kuin rahallisten etujen kieltäminen. Taloudelliset myynninedistämiskeinot, joissa tarjotaan bonuksia tai muita kannustimia hinnanerosopimuksiin sijoittamiseksi, vievät usein yksityisasiakkaiden huomion pois hinnanerosopimustuotteiden suuririskisyydestä. Niillä houkutellaan yksityisasiakkaita, jotka eivät muutoin ehkä päättäisi sijoittaa näihin tuotteisiin. Tällaiset edut usein edellyttävät, että asiakkaat tallettavat rahaa tilille tai tekevät kauppaa tietyn määrän.

(138)

ESMAn etuja koskeva kielto ei kuitenkaan koske yksityisasiakkaille tarjottavia tieto- ja tutkimustyökaluja, mikäli ne liittyvät hinnanerosopimuksiin (pois lukien muut kuin rahalliset edut), koska ne auttavat asiakkaita päätöksenteossa.

(139)

Suurimmassa osassa tarjoajilta, toimialajärjestöiltä ja välittäjiltä saaduista vastauksista kannatettiin asiakkaiden kannustimia koskevia toimenpiteitä. Myös näitä toimenpiteitä nimenomaisesti käsitelleet kuluttajien edustajat olivat myönteisiä. Näiden etujen yksityisasiakkaille aiheuttamien riskien vuoksi ESMA katsoo, että niiden rajoittaminen on välttämätöntä ja oikeasuhteista.

(140)

ESMAn tällä alalla käytettävissä olevat ei-sitovat keinot ovat loppuneet. Tässä yhteydessä ja erityisesti tuotehallinnan osalta ESMA tunnustaa myös, että tuotehallintaperiaatteet ovat jo osa rahoituspalvelujen valvontakulttuuria unionissa. Euroopan valvontaviranomaiset julkaisivat vuoden 2013 marraskuussa yhteisen kannan valmistajien tuotteiden valvonta- ja hallintaprosesseista. Siinä esitettiin korkean tason periaatteita, joita voidaan soveltaa rahoitusvälineiden valvonta- ja hallintaprosesseihin (112). ESMA antoi vuoden 2014 helmikuussa lausunnon rahoitusmarkkinadirektiivin käytännöistä monimutkaisia tuotteita myyville yrityksille (113) ja vuoden 2014 maaliskuussa lausunnon strukturoitujen vähittäistuotteiden tuotevalvontajärjestelyjä koskevista hyvistä käytännöistä (114). Lisäksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa on vuoden 2007 maaliskuusta lähtien ollut käytössä ohjeet tuotevalvontaperiaatteista (115).

(141)

Näistä valvontaperiaatteista ja tässä päätöksessä kuvatuista sääntelyvaatimuksista huolimatta hinnanerosopimusten markkinoinnista, jakelusta tai myynnistä yksityisasiakkaille johtuvat haitat ovat vain kasvaneet viime vuosina.

(142)

ESMAn toimenpide kokonaisuudessaan on välttämätön ja oikeasuhteinen havaitun sijoittajansuojaa koskevan ongelman ratkaisemiseksi. Sen odotetaan yleisesti vähentävän hinnanerosopimuksiin sijoittaneiden yksityisasiakkaiden kokemia epänormaaleja ja merkittäviä tappioita sekä lisäävän yksityisasiakkaiden tietämystä näihin tuotteisiin liittyvistä riskeistä. Havaitun sijoittajansuojaa koskevan ongelman ratkaisemisesta ehdotetulla tavalla saatavat hyödyt ovat suurempia kuin hinnanerosopimusten tarjoajille koituvat mahdolliset seuraukset, joita ovat muun muassa näiden vaatimusten noudattamiseen liittyvät täytäntöönpanokustannukset ja mahdollinen hinnanerosopimusten tarjoajien tulojen väheneminen (koska kaupankäynnin määrä pienenee, asiakkaiden maksamat kaupankäyntipalkkiot vähenevät ja asiakkaiden tappiot vähenevät).

(143)

ESMAn toimenpidettä aletaan lisäksi soveltaa kaksi kuukautta sen jälkeen, kun tämä päätös on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämä tarkoittaa, että virallisen ilmoituksen jälkeen on kahden kuukauden aika, jonka tarkoituksena on saada aikaan tasapaino sen välille, että yksityisasiakkaiden etujen mukaista on vähentää välittömästi nykyisestä hinnanerosopimusten kaupankäynnistä johtuvaa haittaa, ja sen välille, että asiaankuuluville markkinatoimijoille on annettava riittävästi aikaa järjestää ja muuttaa liiketoimintamallejaan hyvässä järjestyksessä.

(144)

Päätöksessä vahvistetaan yleiset vaatimukset, joiden tarkoituksena on taata tarvittava yksityisasiakkaiden suojan vähimmäistaso koko unionissa voimassa olevien vaatimusten lisäksi. Sen tarkoituksena ei ole estää kansallisia toimivaltaisia viranomaisia tai hinnanerosopimusten tarjoajia varmistamasta korkeampaa sijoittajansuojan tasoa esimerkiksi soveltamalla korkeampia alkuvakuutta koskevia vaatimuksia.

(145)

Kun otetaan huomioon havaittujen riskien luonne ja niiden sijoittajien määrä ja tyyppi, joihin asia vaikuttaa, sekä useiden jäsenvaltioiden ehdottamat kansalliset toimenpiteet, ESMAn toimenpiteellä varmistetaan yhteinen vähimmäistoimintamalli koko unionissa. ESMA on myös ottanut huomioon riskin siitä, että hinnanerosopimuksia tällä hetkellä tarjoavat tarjoajat voisivat yrittää tarjota tuotteita, joilla on vastaavat ominaisuudet, kuten optioita, futuureita, swapeja tai korkotermiinejä. Kannanottopyyntöön vastanneet vahvistivat, että hinnanerosopimusten ja näiden tuotteiden välillä on yhtäläisyyksiä. Näin ollen, vaikka ESMAn näyttö liittyy ensisijaisesti hinnanerosopimuksiin sijoittamiseen, ESMA ja kansalliset toimivaltaiset viranomaiset seuraavat tiiviisti, kehittyykö sellaisia uusia jakelusuuntauksia, joista olisi samanlaisia haitallisia seurauksia yksityisasiakkaille, ja onko hinnanerosopimusten tarjoajilla pyrkimyksiä kiertää näitä interventiotoimenpiteitä, ja toimivat tarvittaessa.

(146)

ESMAn väliaikaisia interventiotoimenpiteitä sovelletaan myös kaikkiin hinnanerosopimusten tarjoajiin ja muihin henkilöihin, jotka tietoisesti ja tarkoituksella edistävät näiden asetuksen (EU) N:o 600/2014 soveltamisalaan kuuluvien toimenpiteiden rikkomista. Vaikka tämän asetuksen 40 artiklan soveltamisalaan kuuluvien laitosten soveltamisala on sijoitusrahastojen rahastoyhtiöiden osalta lopulta ratkaistava lainsäädäntötasolla oikeusvarmuuden parantamiseksi (116), ESMA on ottanut huomioon sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön laajuuden. ESMA on todennut, että edellä osoitetun sijoittajille koituvan vahingon perusteella ehdotettujen toimenpiteiden soveltamisala on riittävän laaja ja että niillä voidaan siten ratkaista hinnanerosopimusten markkinoinnista, jakelusta tai myynnistä johtuva merkittävä sijoittajansuojaa koskeva ongelma.

(147)

Koska ehdotetut toimenpiteet voivat vähäisessä määrin liittyä maatalousalan hyödykejohdannaisiin, ESMA on kuullut fyysisten maatalousmarkkinoiden valvonnasta, hallinnoinnista ja sääntelystä vastaavia julkisia elimiä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (117) mukaisesti. ESMA sai vastaukset seuraavilta tahoilta: Bundesministerium für Ernährung und Landwirtschaft (Saksa), Latvian maatalousministeriö ja Suomen maa- ja metsätalousministeriö. Nämä vastaajat eivät vastustaneet ehdotettuja toimenpiteitä.

(148)

ESMA on ilmoittanut kansallisille toimivaltaisille viranomaisille tästä ehdotettavasta päätöksestä.

a)

’hinnanerosopimus’ tarkoittaa sellaista muuta johdannaista kuin optiota, futuuria, swapia ja korkotermiiniä, jonka tarkoituksena on antaa haltijalle lyhyt tai pitkä positio kohde-etuuden hinnan, tason tai arvon vaihteluihin riippumatta siitä, käydäänkö sillä kauppaa kauppapaikalla, ja joka on toteutettava nettoarvon tilityksellä tai se voidaan toteuttaa nettoarvon tilityksellä jonkin osapuolen niin halutessa (muutoin kuin maksun laiminlyönnin yhteydessä tai sopimuksen päättyessä muusta syystä)

b)

’poissuljettu muu kuin rahallinen etu’ tarkoittaa kaikkia muita kuin rahallisia etuja lukuun ottamatta tieto- ja tutkimustyökaluja, jotka liittyvät hinnanerosopimuksiin.

c)

’alkuvakuus’ tarkoittaa kaikkia maksuja, jotka maksetaan hinnanerosopimuksen tekemiseksi, lukuun ottamatta välityspalkkioita, kaupankäyntipalkkioita ja muita asiaan liittyviä kuluja;

d)

’alkuvakuussuoja’ tarkoittaa liitteessä I määritettyä alkuvakuutta

e)

’MCO-suoja’ tarkoittaa yksityisasiakkaan yhden tai useamman avoimen hinnanerosopimuksen sulkemista asiakkaalle edullisimmin ehdoin direktiivin 2014/65/EU 24 ja 27 artiklan mukaisesti, kun hinnanerosopimuksen kaupankäyntitilillä oleva varojen määrä ja kaikkien kyseiseen tiliin liittyvien avointen hinnanerosopimusten rahaksi muuttamattomat nettovoitot laskevat alle puoleen kaikkien näiden avointen hinnanerosopimusten yhteenlasketusta alkuvakuussuojasta

f)

’negatiivista saldoa koskeva suoja’ tarkoittaa yksityisasiakkaan yhteenlasketun vastuun rajaamista kaikissa hinnanerosopimuksissa, jotka liittyvät hinnanerosopimusten kaupankäyntitiliin hinnanerosopimusten tarjoajan kanssa, kyseisellä hinnanerosopimuksen kaupankäyntitilillä oleviin varoihin.

a)

hinnanerosopimusten tarjoaja vaatii yksityisasiakasta maksamaan alkuvakuussuojan

b)

hinnanerosopimusten tarjoaja tarjoaa yksityisasiakkaalle MCO-suojan

c)

hinnanerosopimusten tarjoaja tarjoaa yksityisasiakkaalle negatiivista saldoa koskevan suojan

d)

hinnanerosopimusten tarjoaja ei tarjoa yksityisasiakkaalle suoraan tai välillisesti maksua, rahallista tai poissuljettua muuta kuin rahallista etua, hinnanerosopimuksen markkinoinnin, jakelun tai myynnin osalta lukuun ottamatta mistä tahansa tarjotusta hinnanerosopimuksesta rahaksi muutettuja voittoja, ja

e)

hinnanerosopimusten tarjoaja ei lähetä suoraan tai välillisesti tiedonantoa yksityisasiakkaalle tai julkaise yksityisasiakkaan saataville tietoa liittyen hinnanerosopimusten markkinointiin, jakeluun tai myyntiin, ellei se sisällä asianmukaista riskivaroitusta, joka on laadittu liitteen II mukaisesti.