28.2.2018

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 58/1

---

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2018/273,

annettu 11 päivänä joulukuuta 2017,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 täydentämisestä viini-istutusten lupajärjestelmän, viinitilarekisterin, saateasiakirjojen ja todistusten, saapuvien ja lähtevien erien rekisterin, pakollisten ilmoitusten sekä tiedoksiantojen ja tiedoksiannettujen tietojen julkistamisen osalta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä asianomaisten tarkastusten ja seuraamusten osalta, komission asetusten (EY) N:o 555/2008, (EY) N:o 606/2009 ja (EY) N:o 607/2009 muuttamisesta sekä komission asetuksen (EY) N:o 436/2009 ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/560 kumoamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) ja erityisesti sen 69 ja 89 artiklan, 145 artiklan 4 kohdan, 147 artiklan 3 kohdan, 223 artiklan 2 kohdan sekä liitteessä VIII olevan II osan D jakson 5 kohdan,

ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (2) ja erityisesti sen 64 artiklan 6 kohdan ja 89 artiklan 5 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007 (3) on kumottu ja korvattu asetuksella (EU) N:o 1308/2013. Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 I osaston III luvussa ja II osan II osaston II luvun 2 jaksossa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat viini-istutusten lupajärjestelmää ja sen hallinnointia, viinitilarekisteriä, saateasiakirjoja ja todistuksia, saapuvien ja lähtevien erien rekisteriä sekä viinialan tiedoksiantovaatimuksia, ja siirretään komissiolle valta antaa asiaa koskevia delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä. Kyseisillä säädöksillä olisi korvattava komission asetusten (EY) N:o 555/2008 (4) ja (EY) N:o 436/2009 (5) säännökset sekä eräät komission asetusten (EY) N:o 606/2009 (6) ja (EY) N:o 607/2009 (7) säännökset, jotka liittyvät rypälelajikeviinien sertifiointiin sekä saapuvien ja lähtevien erien rekisteriä koskeviin hallinnollisiin sääntöihin. Uuteen delegoituun säädökseen olisi yksinkertaisuuden vuoksi sisällytettävä myös komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/560 (8) säännökset.

(2)

Eräät tässä asetuksessa ja komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/274 (9) käytetyt ilmaisut olisi oikeusvarmuuden vuoksi määriteltävä. On aiheellista määritellä eri viininviljelyalojen lajit ja toimijat sen mukaan, mitä tiettyjä oikeuksia ja vaatimuksia kunkin osalta säädetään molemmissa asetuksessa.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 62 artiklassa asetetaan jäsenvaltioille yleinen vaatimus myöntää viini-istutusta koskeva lupa, kun tuottaja, joka aikoo istuttaa tai uudelleenistuttaa viiniköynnöksiä, on jättänyt lupahakemuksen. Jotkin alat jätetään kuitenkin kyseisen artiklan 4 kohdan nojalla lupajärjestelmän ulkopuolelle. On tarpeen vahvistaa kyseisen poikkeuksen soveltamisedellytyksiä koskevat säännöt. Uuden järjestelmän kiertämisen estämiseksi aloja, jotka on tarkoitettu kokeellisiin tarkoituksiin tai emoviiniköynnösten varttamisoksien viljelyyn, olisi käytettävä ainoastaan näihin tarkoituksiin. Tällaisilla aloilla valmistettuja rypäletuotteita saisi pitää kaupan vain, jos jäsenvaltio katsoo, ettei markkinahäiriön riskiä ole. Nykyistä kokeellista viininviljelyä ja emoviiniköynnösten varttamisoksien kasvatusta olisi voitava jatkaa säännöin, joita niihin sovellettiin ennen delegoidun asetuksen (EU) 2015/560 voimaantuloa. Sen varmistamiseksi, että alat, joilta saatavat viini tai viinituotteet on tarkoitettu yksinomaan viininviljelijän talouden omaan kulutukseen, eivät aiheuta markkinahäiriöitä, on aiheellista vahvistaa kokorajoitus ja säätää poikkeuksesta sillä edellytyksellä, että viininviljelijä ei harjoita kaupallista viinintuotantoa. Samasta syystä vapautus olisi ulotettava koskemaan myös yhteisöjä, joilla ei ole kaupallista toimintaa. Silloin kun kyseessä ovat sellaisen tuottajan istuttamat alat, joka on menettänyt tietyn osan viiniköynnökselle istutetusta alastaan kansallisen lainsäädännön nojalla yleisen edun vuoksi toteutettujen pakkolunastusten vuoksi, olisi vahvistettava enimmäispinta-ala uudelle alalle, jotta viini-istutusten lupajärjestelmän yleiset tavoitteet eivät vaarantuisi.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 64 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetaan uusia istutuksia koskevien lupien myöntämistä koskevat säännöt sekä kelpoisuus- ja ensisijaisuusperusteet, joita jäsenvaltiot voivat lupien myöntämisessä soveltaa. Joihinkin kelpoisuus- ja ensisijaisuusperusteisiin olisi liitettävä erityisedellytyksiä, jotta varmistetaan yhtenäiset lähtökohdat kyseisten perusteiden ja perusteiden täytäntöönpanossa ja estetään se, että tuottajat, joille lupia myönnetään, kiertävät lupajärjestelmää. Lisäksi olisi säilytettävä delegoidulla asetuksella (EU) 2015/560 käyttöönotetut kolme lisäperustetta: kelpoisuusperuste, jolla pyritään välttämään suojatun maantieteellisen merkinnän maineen väärinkäytön riski; ensisijaisuusperuste, jolla suositaan sellaisia tuottajia, jotka noudattavat järjestelmän sääntöjä eivätkä ole luopuneet tilansa viinitarhoista; ensisijaisuusperuste, jolla suositaan sosiaalisessa tarkoituksessa toimivia voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä, jotka ovat saaneet käyttöönsä terrorismin tai muun rikollisen toiminnan vuoksi menetetyksi tuomittuja maa-alueita. Kelpoisuusperusteella vastataan tarpeeseen suojata tiettyjen alkuperänimitysten lisäksi myös tiettyjen maantieteellisten merkintöjen mainetta ja varmistaa, ettei uusilla istutuksilla vaaranneta tällaisten tuotteiden mainetta. Ensin mainitulla ensisijaisuusperusteella suositaan tiettyjä hakijoita, joiden tausta osoittaa, että ne noudattavat lupajärjestelmän sääntöjä eivätkä hae uusia istutuksia koskevaa lupaa sellaisten alojen perusteella, joille on istutettu viiniköynnöksiä mutta jotka on poistettu tuotannosta ja joiden kautta voitaisiin saada lupia uudelleenistutukseen. Toisen ensisijaisuusperusteen tarkoituksena on suosia sosiaalisissa tarkoituksissa toimivia voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä, jotka ovat saaneet käyttöönsä terrorismin tai muun rikollisen toiminnan vuoksi menetetyksi tuomittuja maa-alueita, jotta edistettäisiin tällaisten maa-alueiden, joihin muutoin liittyy tuotannosta poistamisen riski, käyttöä sosiaalisiin tarkoituksiin.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 118 artiklan perusteella ja jotta voitaisiin ottaa huomioon tietyn seudun eri alueiden väliset luontoon ja sosioekonomisiin seikkoihin liittyvät erot ja tällaisten alueiden talouden toimijoiden erilaiset kasvustrategiat, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus soveltaa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 64 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja kelpoisuus- ja ensisijaisuusperusteita sekä kolmea ylimääräistä kelpoisuus- ja ensisijaisuusperustetta eri tavoin eri alueilla, siltä osin kuin kyseessä ovat alueet, jotka soveltuvat suojatulla alkuperänimityksellä (SAN) varustettujen viinien viljelyyn, alueet, jotka soveltuvat suojatulla maantieteellisellä merkinnällä (SMM) varustettujen viinien viljelyyn, tai maantieteellistä merkintää vailla olevat alueet. Näiden perusteiden eriytetyn soveltamisen tulisi aina perustua kyseessä olevien alueiden välisiin eroihin.

(6)

Jotta voitaisiin varautua siihen, että järjestelmää kierretään muulla kuin tässä asetuksessa ennakoidulla tavalla, jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on varmistaa, etteivät luvanhakijat kierrä kelpoisuuskriteereitä tai ensisijaisuusperusteita niissä tapauksissa, joissa niiden toimiin ei sovelleta tässä asetuksessa säädettyjä kiertämisen ehkäisemistä koskevia erityisiä säännöksiä.

(7)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 66 artiklan 2 kohdassa säädetään mahdollisuudesta sallia raivattavien viiniköynnösten samanaikainen esiintyminen vastaistutettujen viiniköynnösten kanssa. Väärinkäytösten estämiseksi jäsenvaltioilla tulisi olla mahdollisuus varmistaa tarpeenmukaisin keinoin, että raivaamista koskevaa sitoumusta noudatetaan, ja edellyttää vakuuden asettamista ennakoitua uudelleenistutusta koskevan luvan myöntämisen yhteydessä. Lisäksi on tarpeen täsmentää, että tilanteessa, jossa raivausta ei ole toteutettu mainitussa säännöksessä asetetun neljän vuoden määräajan kuluessa, sitoumuksenalaiselle alalle istutettuja viiniköynnöksiä olisi pidettävä luvattomasti istutettuina.

(8)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 66 artiklan 3 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat rajoittaa uudelleenistutuksia alueilla, jotka soveltuvat suojatuilla alkuperänimityksillä tai suojatuilla maantieteellisillä merkinnöillä varustettujen viinien viljelyyn, tunnustettujen ja edustavien ammattialajärjestöjen suosituksen perusteella. Tällaiset rajoittamista koskevat päätökset olisi niiden soveltamisalan rajaamiseksi perusteltava, ja samalla olisi varmistettava järjestelmän johdonmukaisuus ja estettävä järjestelmän kiertäminen. Olisi varmistettava, ettei asetuksen (EU) N:o 1308/2013 66 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu uudelleenistutuksia koskevien lupien myöntäminen ilman eri toimenpiteitä estä jäsenvaltioiden mahdollisuutta rajoittaa lupien myöntämistä tietyille alueille mainitun asetuksen 63 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 63 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Olisi kuitenkin täsmennettävä, että tiettyjä erityistapauksia ei pidetä järjestelmän kiertämisenä.

(9)	Asetuksen (EY) N:o 1308/2013 145 artiklassa säädetään, että tiettyjen jäsenvaltioiden on pidettävä viinitilarekisteriä, joka sisältää ajantasaiset tiedot tuotantokyvystä. Tässä asetuksessa olisi vahvistettava tiedot, jotka viinitilarekisteriin on sisällytettävä.

(10)	Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 147 artiklan 1 kohdan mukaan viinialan tuotteet voidaan laskea liikkeeseen unionin alueella ainoastaan, jos niiden mukana on virallisesti hyväksytty saateasiakirja. Olisi vahvistettava kyseisen saateasiakirjan käyttöä koskevat säännöt.

(11)

Jäsenvaltioiden kokemusten mukaan niitä poikkeuksia, joita sovelletaan velvollisuuteen kuljettaa viinialan tuotteet saateasiakirjan kera, voidaan soveltaa pidempiin etäisyyksiin ja laajempaan valikoimaan toimia, mikä helpottaa viinin liikkumista, mutta viinialan tuotteiden jäljitettävyys säilyy kuitenkin tyydyttävällä tasolla. Erityisesti CN-koodin 2009 61 viinirypälemehun ja CN-koodin 2009 69 rypäleen puristemehun, joka toimitetaan muille kuin viininvalmistukseen osallistuville toimijoille, olisi myös kuuluttava poikkeuksen piiriin, koska tällaisiin toimijoihin ei sovelleta viinialan vastuuviranomaisten valvontaa ja koska tällaisten tuotteiden jäljitettävyys voidaan varmistaa kaupallisella asiakirjalla.

(12)

Neuvoston direktiivissä 2008/118/EY (10) säädetään yhdenmukaisista järjestelyistä eräiden valmisteveron alaisten tuotteiden osalta, eräät alkoholijuomat mukaan lukien, sekä sähköisestä hallinnollisesta asiakirjasta ja muista asiakirjoista, joiden on oltava tällaisten tavaroiden kuljetusten mukana. Unionissa sovellettavien yhdenmukaisten sääntöjen vahvistamiseksi sekä toimijoita koskevien hallinnollisten muodollisuuksien yksinkertaistamiseksi on aiheellista säätää, että viinialan tuotteiden kuljetusten mukana valmisteverosääntöjen soveltamiseksi seuraavia asiakirjoja olisi pidettävä myös asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 tarkoitettuina hyväksyttyinä saateasiakirjoina.

(13)

Ottaen huomioon direktiivin 2008/118/EY 40 artikla sekä toimijoita koskevien hallinnollisten muodollisuuksien nopeuttamiseksi ja viinialan tuotteiden sertifioinnin ja jäljitettävyyden luotettavuuden parantamiseksi pientuottajien viinialan tuotteiden sekä viinialan tuotteiden, jotka eivät ole valmisteveron alaisia, kuljetusten osalta olisi hyväksyttävä jäsenvaltion käyttöön ottaman yksinkertaistetun tietojärjestelmän hyödyntäminen sähköisten saateasiakirjojen antamiseksi ja sallittava se, että tässä yhteydessä käytetään kaupallista asiakirjaa, joka sisältää ainakin tuotteen tunnistamiseen ja liikkumisen seuraamiseen tarvittavat tiedot. Olisi kuitenkin säädettävä siirtymäajasta, jonka aikana voidaan käyttää sekä paperisia että sähköisiä saateasiakirjoja, jotta jäsenvaltiot, jotka eivät vielä hyödynnä tällaista järjestelmää, voisivat ottaa sellaisen käyttöön.

(14)	Ottaen huomioon direktiivin 2008/118/EY 30 artikla jäsenvaltion olisi sallittava käyttää yksinkertaistettuja menettelyjä ja asiakirjoja, joiden avulla se voi seurata sellaista viinialan tuotteiden liikkumista, joka tapahtuu yksinomaan sen alueella.

(15)

Saateasiakirjoja saatetaan käyttää myös viinialan tuotteiden tiettyjen ominaisuuksien, satovuoden tai rypälelajikkeiden todistamiseksi, kuten myös viinialan tuotteiden SAN- tai SMM-suojan todistamiseksi. Tässä asetuksessa olisi toimijoiden tasavertaisen kohtelun varmistamiseksi vahvistettava edellytykset, joilla saateasiakirjoja voidaan käyttää tällaiseen sertifiointiin. Toimijoiden hallinnollisten muodollisuuksien yksinkertaistamiseksi ja toimivaltaisten viranomaisten rutiinitehtävistä aiheutuvan taakan poistamiseksi olisi säädettävä, että edellä mainitut viranomaiset voivat sallia lähettäjien täyttää ja vahvistaa itse saateasiakirjoissa viinialan tuotteiden alkuperän tai lähtöisyyden ja ominaisuudet, satovuoden tai rypälelajikkeet, joista tuotteet on valmistettu, sekä viinin SAN- tai SMM-suojan.

(16)	Jos toimijan on kolmannen maan pyynnöstä annettava viinialan tuotteiden ominaisuuksista erityistodistuksia, tällä asetuksella olisi annettava mahdollisuus käyttää viinialan tuotteiden viennissä todistusta ja säädettävä todistuksen aitous- ja käyttöedellytyksistä.

(17)

Tullilainsäädännössä edellytetään, että viinialan tuotteiden vienti todistetaan saateasiakirjojen lisäksi täydentävillä asiakirjoilla, kuten vientitodistuksilla. Sen vuoksi olisi säädettävä lisämenettelyistä, jotka koskevat kyseisten asiakirjojan laadintaa ja validointia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 952/2013 (11) tai sen nojalla säädettyjen sääntöjen mukaisesti.

(18)

Pakkaamattomia viinialan tuotteita on helpompi käsitellä vilpillisesti kuin jo pullotettuja tuotteita, jotka on varustettu kertakäyttöisellä sulkimella ja etiketillä. Sen vuoksi tällaisten lähetysten osalta olisi vaadittava, että saateasiakirjoihin sisällytetään ennalta lastauspaikan toimivaltaisen viranomaisen tiedot, jos purkupaikan toimivaltainen viranomainen ei saa kyseisiä tietoja tietojärjestelmästä.

(19)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisen tekemien tarkastusten helpottamiseksi silloin kun kyseessä on vapaaseen liikkeeseen luovutettujen kolmannen maan tuotteiden lähetysten kuljettaminen tai sellaisten unionin viinialan tuotteiden lähetysten kuljettaminen, jotka oli alun perin viety kolmanteen maahan ja sen jälkeen jälleentuotu unioniin, tällaisten lähetysten mukana vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen jälkeen seuraavissa asiakirjoissa olisi oltava viittaus vapaaseen liikkeeseen luovuttamiseksi käytettyihin asiakirjoihin tai unionista peräisin olevien tuotteiden osalta alkuperäisen lähettämisen yhteydessä laadittuun saateasiakirjaan tai muuhun hyväksyttyyn asiakirjaan, joka todistaa tuotteiden alkuperän.

(20)

Oikeusvarmuuden vuoksi olisi vahvistettava säännöt niiden toimien yhdenmukaistamiseksi, jotka lähettäjän on toteutettava, jos vastaanottaja kieltäytyy ottamasta vastaan tuotetta, joka kuljetettiin saateasiakirjan kera ja täsmennettävä, millaisella saateasiakirjalla varustettuna tuote voidaan tämän jälkeen kuljettaa.

(21)

Niitä tapauksia varten, joissa toimivaltainen viranomainen toteaa tai sillä on perusteita epäillä, että lähettäjä on vakavasti rikkonut unionin tai kansallisia viinialan sääntöjä kuljetettaessa viinialan tuotteita saateasiakirjojen kera tai tällaisten tuotteiden tuotanto-olosuhteiden tai koostumuksen osalta, on aiheellista vahvistaa yksityiskohtaiset säännökset saateasiakirjoja sekä toimivaltaisten viranomaisten tietojenvaihtoa ja keskinäistä avunantoa koskevalle menettelylle, jonka toteuttamista toimivaltainen viranomainen saattaa vaatia tällaisessa tapauksessa, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat valvoa kyseisen tuotteen tulevaa liikkumista tai päättää kyseisen tuotteen tulevasta käytöstä.

(22)

Pelotevaikutuksen varmistamiseksi tai lainmukaisuuden palauttamiseksi, jos kyseessä ovat viinialan tuotteiden kuljetuksen mukana seuraaviin saateasiakirjoihin liittyvät muut kuin vakavat rikkomiset, olisi vahvistettava säännöt, joiden nojalla sääntöjenvastaisuuksia havainneet toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet tällaisen kuljetuksen säännönmukaistamiseksi tai toteuttaa oikeasuhteiset toimenpiteet sääntöjenvastaisuuksien suhteen, mukaan lukien kyseessä olevien tuotteiden kaupanpitokielto, sekä ilmoittaa asiasta lastauspaikan toimivaltaiselle viranomaiselle.

(23)	Oikeusvarmuuden takaamiseksi on aiheellista säätää kuljetuksen aikana kohdattuun ylivoimaiseen tai odottamattomaan esteeseen liittyvistä säännöistä, jotta kuljettaja tietää, mitä toimenpiteitä kyseisen kuljetuksen säännönmukaistamiseksi vaaditaan.

(24)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 90 artiklassa säädetään, että tuotaessa kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluvia viinialan tuotteita tuotteiden mukana on oltava tuotteen alkuperämaan toimivaltaisen viranomaisen laatima todistus ja tuotteen alkuperämaana olevan kolmannen maan nimeämän elimen tai viranomaisen laatima määritysseloste. Unioniin suuntautuvassa tuonnissa vaadittavien asiakirjojen lukumäärän vähentämiseksi ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tekemien tarkastusten helpottamiseksi kyseinen todistus ja määritysseloste olisi yhdistettävä yhdeksi VI 1 -asiakirjaksi. Oikeusvarmuuden takaamiseksi ja kaupan helpottamiseksi olisi säädettävä, että tällaista asiakirjaa on pidettävä todistuksena viinialan tuotteen ominaisuuksista, vuosikerrasta tai rypälelajikkeista tai SAN- tai SMM-suojasta.

(25)

Yhdenmukaisuuden vuoksi sekä toimijoiden ja jäsenvaltioiden hallinnollisen taakan keventämiseksi poikkeukset, joita sovelletaan vaatimukseen esittää unioniin tuotavista viinialan tuotteista VI 1 -asiakirja, olisi saatettava yhdenmukaisiksi niiden poikkeusten kanssa, joita sovelletaan viinialan tuotteiden lähetysten mukana niiden vapaaseen liikkeeseen unionissa luovuttamisen jälkeen seuraaviin saateasiakirjoihin, neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1186/2009 (12) säädetyn unionin tullittomuusjärjestelmän kanssa sekä kolmansien maiden kanssa tehdyistä konsulisuhteita koskevista yleissopimuksista johtuvien poikkeusten kanssa.

(26)

Jotta jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voisivat soveltaa yhdenmukaistettuja menettelyjä ja käyttää samantyyppistä asiakirjaa riippumatta siitä, mikä jäsenvaltio on tuotavien tuotteiden määränpää, olisi säädettävä VI 1 -asiakirjan ja sen otteen mallista (VI-2 -ote) sekä asiakirjojen antamismenettelyn yksityiskohdista.

(27)

Olisi vahvistettava VI 1 -asiakirjaa ja VI 2 -otetta koskevat säännöt sen varmistamiseksi, että kaikki asianomaiset osapuolet noudattavat samaa menettelyä lähetyksen luovuttamiseksi vapaaseen liikkeeseen. Silloin kun viinilähetys jaetaan osiin, on kauppatapojen huomioon ottamiseksi tarpeen antaa toimivaltaisille viranomaisille lupa laadituttaa valvonnassaan VI 1 -asiakirjasta otteet, joiden on seurattava jokaisen jakamisesta johtuvan uuden lähetyksen mukana.

(28)	Kaupan helpottamiseksi ja välillisen tuonnin yksinkertaistamiseksi on aiheellista vahvistaa säännöt tapauksille, joissa kolmannesta maasta, joka ei ole viinialan tuotteen alkuperämaa, tapahtuvassa tuonnissa ei vaadita lisämäärityksiä.

(29)

Väkevien viinien, tislausta varten väkevöityjen viinien ja maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien erityispiirteiden huomioon ottamiseksi olisi vahvistettava säännöt, jotka koskevat VI 1 -asiakirjan käyttöä tällaisten viinien kuljetuksissa. Viejien ja viranomaisten tehtävien helpottamiseksi VI 1 -asiakirjan esittämisen olisi tiettyjen edellytysten täyttyessä oltava riittävä todistus maantieteellisestä merkinnästä tai siitä, että väkeviin viineihin tai tislausta varten väkevöityihin viineihin lisätty alkoholi on viiniperäistä.

(30)

Jotta helpotettaisiin kauppaa sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka ovat tehneet unionin kanssa petosten ehkäisemiseksi toteutettavaa tiiviimpää yhteistyötä koskevia lausekkeita sisältäviä sopimuksia ja joilla on hyvät kauppasuhteet unionin, on aiheellista sallia, että kyseisten maiden tuottajat laativat itse VI 1 -asiakirjat ja että niitä pidetään, kuten unionin alkuperää olevien viinien osalta, asetuksen (EU) N:o 1308/2013 90 artiklassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten tai nimettyjen elinten tai viranomaisten antamina asiakirjoina.

(31)

Viinialan tuotteiden liikkumisen seurannan ja viinialan tuotteiden tarkastusten helpottamiseksi on viinialan sähköisten järjestelmien kehitys huomioon ottaen asianmukaista sallia sähköisten järjestelmien ja kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten tai kolmansien maiden toimijoiden suoraan toimivaltaisten viranomaistensa valvonnassa antamien sähköisten asiakirjojen käyttö. Sähköisten järjestelmien käytön olisi kuitenkin oltava tiettyjen vähimmäisedellytysten mukaista, ja sillä olisi oltava unionin tunnustus siitä, että kolmannessa maassa käyttöön otettu tarkastusjärjestelmä tarjoaa riittävät takeet unioniin kyseisestä maasta tuotavien viinialan tuotteiden luonteen, alkuperän ja jäljitettävyyden osalta. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa kyseiset vähimmäisedellytykset. VI 2 -otteiden antamismenettelyjen yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi toimijoiden ja toimivaltaisten viranomaisten kannalta on aiheellista sallia jäsenvaltioiden viranomaisten antaa tällaisia otteita vahvistamiensa menettelyjen mukaisesti sähköisten järjestelmien avulla.

(32)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 147 artiklan 2 kohdassa säädetään, että viinialan tuotteita hallussaan pitävien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden on pidettävä kirjaa erityisesti kyseisten tuotteiden saapuvista ja lähtevistä eristä. Eräille toimijoille, joiden varasto- tai myyntimäärät eivät ylitä tiettyjä kynnyksiä tai jotka myyvät ainoastaan omissa tiloissaan, tällaisen rekisterin pitäminen olisi kohtuuton taakka. Sen vuoksi kyseiset toimijat olisi vapautettava tästä velvollisuudesta. Jäsenvaltioiden olisi avoimuus- ja valvontasyistä pidettävä yllä luetteloa toimijoista, joilla on velvollisuus pitää saapuvien ja lähtevien erien rekisteriä. Lisäksi olisi viinialan tuotteiden jäljitettävyyden sekä liikkumisen ja varastoinnin seurannan varmistamiseksi vahvistettava säännöt, jotka koskevat kaikkien yritysten velvollisuutta pitää erillistä rekisteriä, rekisterinpitämisen yksityiskohtia ja rekisteriin kirjattavia toimia.

(33)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä kaikkiin toimijoihin sovellettavista yhteisistä säännöistä. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin tarkastusten helpottamiseksi voitava vahvistaa täydentäviä sääntöjä, jotka koskevat tietyistä tuotteista tai toimista rekisteriin kirjattavia tietoja, sekä vaatia toimijoita antamaan tietyt rekisteriin kirjattavat käsittelyt tiedoksi. Koska kyseiset tiedoksiannot voisivat aiheuttaa eräille toimijoille kohtuuttoman hallinnollisen taakan, on perusteltua rajoittaa jäsenvaltioiden mahdollisuuksia vaatia tällaisia tiedoksiantoja.

(34)

Markkinoiden seurantaa ja hallinnointia varten tarvittavien markkinatietojen keruun helpottamiseksi ja hallinnollisen taakan keventämiseksi olisi vahvistettava säännökset, joilla varmistetaan, että sellaiseen jäsenvaltioon, jonka on pidettävä viinitilarekisteriä, sijoittautuneet asianomaiset toimijat toimittavat tuotanto- ja varastoilmoitukset. Jäsenvaltioille, joilla ei ole velvollisuutta pitää viinitilarekisteriä, olisi kuitenkin annettava mahdollisuus vaatia tällaisia ilmoituksia. Jos jäsenvaltio on ottanut käyttöön viinitilarekisterin, joka sisältää vuosittain päivitettävät tiedot kunkin viininviljelijän viiniköynnökselle istutetuista aloista, sen olisi päällekkäisten tietojen välttämiseksi voitava myöntää toimijoille poikkeus pinta-alan ilmoittamisesta tuotantoilmoituksissa.

(35)	Jäsenvaltioiden olisi jäljitettävyyden ja markkinoiden hallinnoinnin parantamiseksi sallittava kerätä täydentäviä tietoja viininvalmistukseen tarkoitettujen rypäleiden ja rypäleen puristemehun tuotannosta. Jäsenvaltioiden olisi tätä varten sallittava vaatia satoilmoituksia.

(36)

Jäsenvaltioiden olisi jäljitettävyyden ja markkinoiden hallinnoinnin parantamiseksi sallittava kerätä tietoja toimista, joita voidaan toteuttaa varsinaisen satopäivän ja tuotanto- ja satoilmoitusten jättämispäivien välisenä aikana ja jotka koskevat korjattujen rypäleiden ja niistä valmistetun rypäleen puristemehun ja viinirypälemehun käsittelyä tai kaupan pitämistä.

(37)	Jotta avoimuus ja markkinoiden hallinnointi olisi parempaa, tässä asetuksessa säädettyjen sääntöjen ei pitäisi estää jäsenvaltioita pyytämästä kokonaisvaltaisempia tietoja. Jos tuotantoa tai varastoja ei ole, jäsenvaltioiden olisi myös sallittava vapauttaa toimijat ilmoitusvelvollisuudesta.

(38)

Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 89 artiklan soveltamiseksi olisi vahvistettava yhdenmukaiset säännöt, jotka koskevat sisämarkkinoiden osalta tehtäviä tarkastuksia. Sen vuoksi viinialan tuotteiden hallussapitämisen ja kaupan pitämisen seurannasta vastaavilla viranomaisilla olisi oltava tarvittavat välineet tehokkaiden tarkastusten tekemiseksi koko unionissa sovellettavien yhdenmukaisten sääntöjen mukaisesti tuotantokyvyn, viinitilarekisterin, saateasiakirjojen, todistusten sekä saapuvien ja lähtevien erien rekisterin osalta.

(39)

Jotta tarkastukset sekä näytteidenotto rypäleistä ja viinialan tuotteista sujuisivat vaivatta, olisi vahvistettava säännökset, joilla kielletään tarkastettavia osapuolia estämästä tarkastuksia sekä velvoitetaan heidät helpottamaan näytteidenottoa ja antamaan tämän asetuksen mukaisesti tarvittavat tiedot.

(40)

Jotta jäsenvaltioilla olisi tehokkaat välineet viinin vilpillisen käsittelyn riskin torjumiseksi, yhteisen tutkimuskeskuksen yhteydessä toimiva viinialan valvonnan eurooppalainen vertailukeskus (European reference centre) on perustanut asetuksen (EU) N:o 1306/2013 89 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun isotooppitietojen analyyttisen tietopankin, jota se myös hallinnoi. Isotooppista vertailumääritysmenetelmää soveltamalla varmistetaan, että viinialan tuotteiden väkevöintiä tai kyseisiin tuotteisiin lisätyn veden havaitsemista koskevat tarkastukset ovat tehokkaat. Yhdessä muiden määritystekniikoiden kanssa isotooppitietojen analyyttinen tietopankki auttaa varmistamaan, ovatko viinialan tuotteet ilmoitetun alkuperän ja lajikkeen mukaiset. Tätä varten olisi säädettävä isotooppisen vertailumääritysmenetelmän käytöstä ja analyyttisen tietopankin pitämisestä ja päivittämisestä.

(41)

Jokaisen jäsenvaltion olisi varmistettava viinialan tarkastuksista vastaavien viranomaisten toiminnan tehokkuus. Tätä varten jäsenvaltioissa, joissa viinialan tarkastuksista vastaavia viranomaisia on useita, eri toimivaltaisten viranomaisten tarkastustoimet olisi sovitettava yhteen, ja kunkin jäsenvaltion olisi nimettävä yksi viranomainen, joka vastaa yhteyksistä muiden jäsenvaltioiden yhteysviranomaisten ja komission kanssa.

(42)	Tarkastusten helpottamiseksi koko unionissa jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että toimivaltaisten viranomaisten virkamiehillä on riittävät valtuudet tutkia, noudatetaanko sääntöjä.

(43)

Jotta varmistetaan viinialan tuotteiden jäljitettävyys ja unionin sääntöjen noudattaminen viinialalla, olisi jatkossakin sovitettava yhteen viinialan toimivaltaisten viranomaisten toteuttamat tarkastukset ja näiden viranomaisten pääsy tietoihin. Jotta tätä yhteensovitettua lähestymistapaa voitaisiin täysin noudattaa, valmisteveron alaisten viinialan tuotteiden tarkastuksiin osallistuvilla eri viranomaisilla olisi oltava pääsy kyseisten tuotteiden direktiivin 2008/118/EY ja asetuksen (EY) N:o 684/2009 nojalla tehtyjä siirtoja koskeviin tietoihin. Tätä varten on aiheellista ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä 1152/2003/EY (13) käyttöönotettu valmisteveron alaisten tuotteiden liikkumisen ja valvonnan sähköinen järjestelmä.

(44)

Koska viinimarkkinat ja kauppa jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä ovat toisistaan riippuvaisia, tarkastuksista vastaavien eri viranomaisten välisen yhteistyön on oltava tiivistä. Jotta jäsenvaltiot tekisivät tehokasta yhteistyötä viinialan säännösten soveltamisessa, kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava pyynnöstä työskennellä toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Sen vuoksi olisi vahvistettava säännöt, jotka koskevat pyynnöstä tapahtuvaa keskinäistä avunantoa. Jotta yksinkertaistettaisiin näytteiden ottoon ja lähettämiseen, analyyttisiin ja aistinvaraisiin tutkimuksiin sekä asiantuntijan palkkaamiseen liittyvien menojen hallinnointia, olisi vahvistettava periaate, jonka mukaan tällaista menoista vastaa sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, joka on määrännyt näytteenoton tai asiantuntijan palkkaamisen.

(45)	Toimivaltaisten viranomaisten keskinäisen avunannon tehostamiseksi tässä asetuksessa olisi säädettävä, että tämän asetuksen mukaisissa tarkastuksissa tehdyt havainnot ovat todistusvoimaisia myös muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, jossa tarkastus tehtiin.

(46)

Jotta petoksia voitaisiin torjua tehokkaasti, välttää vakavat petosriskit tai toteuttaa asianmukaiset toimet epäiltäessä tai havaittaessa, että viinialan tuotteet eivät ole unionin sääntöjen mukaisia, asianomaisten jäsenvaltioiden yhteysviranomaisten olisi voitava antaa toisilleen tällaiset tapaukset tiedoksi. Tätä varten asianomaisten jäsenvaltioiden olisi käytettävä komission niiden käyttöön asettamia tietojärjestelmiä.

(47)

Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 64 artiklassa säädetään hallinnollisista seuraamuksista sellaisia tapauksia varten, joissa kelpoisuuskriteerejä, sitoumuksia ja muita alakohtaisen maatalouslainsäädännön soveltamisesta johtuvia velvoitteita ei noudateta. Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 71 artiklan 4 kohdan mukaan olisi säädettävä luvattomien istutusten yhteydessä sovellettavista hallinnollisista seuraamuksista. Pelotevaikutuksen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava mukauttaa porrastetusti kyseisiä seuraamuksia asianomaisilla viinitarhoilla tuotettujen viinien kaupallisen arvon mukaan. Tällaisten seuraamusten vähimmäismäärän olisi vastattava unionin keskimääräistä vuosituloa viininviljelyhehtaaria kohden, viininviljelyalojen hehtaarikohtaisen bruttomarginaalin perusteella määriteltynä. Olisi säädettävä seuraamusten porrastamisesta vähimmäismäärästä alkaen sen mukaan, kuinka kauan velvoitteen noudattamatta jättäminen on kestänyt. Jäsenvaltioille olisi myös annettava mahdollisuus soveltaa ankarampia vähimmäisseuraamuksia tietyn alueen tuottajiin, jos unionin tasolla vahvistettu vähimmäismäärä on kyseisen alueen arvioitua keskimääräistä hehtaarikohtaista vuosituloa pienempi. Seuraamusten vähimmäismäärän korottaminen olisi suhteutettava sen alueen, jolla luvaton viiniviljelmä sijaitsee, arvioituun keskimääräiseen hehtaarikohtaiseen vuosituloon.

(48)

Jos havaitaan petos tai kuluttajien terveyteen kohdistuva riski, on nopean ja tehokkaan kuluttajansuojan varmistamiseksi olennaisen tärkeää, että säädetään mahdollisuudesta keskeyttää saateasiakirjojen käyttö ja sellaisten toimijoiden toteuttamat sertifiointimenettelyt, joiden on todettu tai joiden epäillään jättäneen noudattamatta viinialan tuotteiden tuotantoa tai kuljetusta koskevia unionin sääntöjä, tai keskeyttää yksinkertaistettujen järjestelyjen tai sähköisten menettelyjen käyttö tuonnissa.

(49)

Tämän asetuksen tehokkaan soveltamisen ja viinimarkkinoiden moitteettoman valvonnan varmistamiseksi olisi säädettävä seuraamuksista, joilla on pelotevaikutus ja joita jäsenvaltioiden on sovellettava säännösten noudattamatta jättämisen vakavuuden ja toistuvuuden perusteella, sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole noudatettu velvollisuutta pitää kirjaa saapuvista ja lähtevistä eristä, jättää ilmoituksia tai tehdä tiedoksiantoja.

(50)	Toimijoiden oikeudenmukaisen kohtelun varmistamiseksi olisi vahvistettava säännöt, joita sovelletaan, kun kyseessä on ilmeinen virhe tai poikkeukselliset olosuhteet.

(51)	Olisi vahvistettava asetuksen (EU) N:o 1308/2013 223 artiklan mukaisesti säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioiden komissiolle tekemiä tiedoksiantoja. Tätä tarkoitusta varten on aiheellista vahvistaa toimitettavien tietojen laatu ja luonne sekä kyseisten tietojen julkaisemisedellytykset.

(52)

Jotta helpotettaisiin niiden asiakirjojen tarkastamista, joita kolmannet maat antavat viinialan tuotteiden tuontia varten, komission olisi laadittava ja julkaistava luettelo kolmansien maiden tiedoksi antamista toimivaltaisista viranomaisista, nimetyistä elimistä tai viranomaisista sekä viinituottajista, joilla on valtuudet laatia tällaisia asiakirjoja. Jäsenvaltioiden ja komission sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisen viestinnän ja avustuspyyntöjen helpottamiseksi komission olisi julkaistava myös kussakin kolmannessa maassa nimetyt yhteysviranomaiset, jotka vastaavat yhteyksistä komissioon ja jäsenvaltioihin.

(53)

Viinialan tuotteiden laadun varmistamiseksi olisi vahvistettava säännökset, jotka koskevat rypäleiden ylipuristamiskiellon täytäntöönpanoa. Kyseisen kiellon moitteettoman soveltamisen tarkistaminen vaatii viininvalmistuksen sivutuotteiden ja niiden loppukäytön asianmukaista seurantaa. Sen vuoksi olisi vahvistettava vähimmäisalkoholipitoisuus, joka sivutuotteella on oltava rypäleiden puristamisen jälkeen, sekä edellytykset, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden tai henkilöryhmittymien hallussaan pitämien sivutuotteiden hävittämistä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa. Koska tällaiset edellytykset liittyvät suoraan viininvalmistukseen, ne olisi lueteltava yhdessä asetuksessa (EY) N:o 606/2009 vahvistettujen viininvalmistusmenetelmien ja niiden rajoitusten kanssa. Sen vuoksi kyseistä asetusta olisi muutettava.

(54)

Asetusten (EY) N:o 555/2008, (EY) N:o 606/2009 ja (EY) N:o 607/2009 säännökset olisi selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi kumottava, sillä ne korvataan tällä asetuksella ja täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2018/274. Asetus (EY) N:o 436/2009 ja delegoitu asetus (EU) 2015/560 oli samasta syystä kumottava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, joilla täydennetään asetuksia (EU) N:o 1306/2013 ja (EU) N:o 1308/2013 seuraavien osalta:

a)	viini-istutusten lupajärjestelmä;

b)	viinitilarekisteri;

c)	hyväksytyt saateasiakirjat, todistukset ja säännöt viinien tuonnissa;

d)	saapuvien ja lähtevien erien rekisteri;

e)	pakolliset ilmoitukset;

f)	tarkastukset ja isotooppitietojen analyyttinen tietopankki;

g)	toimivaltaiset viranomaiset ja niiden keskinäinen avunanto;

h)	seuraamukset;

i)	tiedoksiannot ja tiedoksiannettujen tietojen julkistaminen.

2 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa ja täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/274 tarkoitetaan:

a)

’viininviljelijällä’ sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmää, riippumatta ryhmän ja sen jäsenten oikeudellisesta asemasta kansallisessa lainsäädännössä, jonka tila sijaitsee Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 52 artiklassa, luettuna yhdessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 355 artiklan kanssa, tarkoitetulla unionin alueella ja jolla on viiniköynnökselle istutettua alaa, jonka tuotosta käytetään viinialan tuotteiden kaupalliseen tuotantoon tai jolle on myönnetty tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu poikkeus kokeellisiin tarkoituksiin tai emoviiniköynnösten varttamisoksien viljelyyn;

b)	’viinialan tuotteilla’ asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä I olevassa XII osassa lueteltuja tuotteita lukuun ottamatta CN-koodien 2209 00 11 ja 2209 00 19 viinietikkaa;

c)

’viinitarhan lohkolla’ asetuksen (EU) N:o 1306/2013 67 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettua viljelylohkoa, jolle on istutettu viiniköynnöksiä, jotka on tarkoitettu joko viinialan tuotteiden kaupalliseen tuotantoon tai joille on myönnetty tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu poikkeus kokeellisiin tarkoituksiin tai emoviiniköynnösten varttamisoksien viljelyyn;

d)

’viljelystä poistetulla viininviljelyalalla’ alaa, jolle on istutettu viiniköynnöksiä mutta jolle ei ole yli viiteen vuoteen tehty säännöllisesti viljelytoimenpiteitä sellaisen tuotteen saamiseksi, jota voidaan pitää kaupan, rajoittamatta jäsenvaltioiden määrittelemien erityistapausten soveltamista, ja jonka raivaamisen perusteella tuottaja ei voi enää saada asetuksen (EU) N:o 1308/2013 66 artiklan mukaista uudelleenistutuslupaa;

e)

’sadonkorjaajalla’ sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmää, riippumatta ryhmän ja sen jäsenten oikeudellisesta asemasta kansallisessa lainsäädännössä, joka korjaa rypälesadon viiniköynnökselle istutetulta alalta kyseisten rypäleiden pitämiseksi kaupan kolmansien osapuolten toteuttamaa viinialan tuotteiden tuotantoa varten tai valmistaakseen ne viinialan tuotteiksi omalla tilallaan tai valmistuttaakseen ne kaupallisessa tarkoituksessa;

f)

’jalostajalla’ sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmää, riippumatta ryhmän ja sen jäsenten oikeudellisesta asemasta kansallisessa lainsäädännössä, joka valmistaa tai valmistuttaa viinejä niin, että tuloksena on viinejä, väkeviä viinejä, kuohuviinejä, helmeileviä viinejä, hiilihapotettuja kuohuviinejä, hiilihapotettuja helmeileviä viinejä, laatukuohuviinejä ja aromaattisia laatukuohuviinejä;

g)

’vähittäiskauppiaalla’ sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmää, riippumatta ryhmän ja sen jäsenten oikeudellisesta asemasta kansallisessa lainsäädännössä, jonka ammattimaisesti harjoittamaan kaupalliseen toimintaan kuuluu viinin ja rypäleen puristemehun myyminen suoraan kuluttajille pienissä erissä, jotka kunkin jäsenvaltion on määritettävä ottaen huomioon kaupan ja jakelun erityispiirteet, lukuun ottamatta niitä henkilöitä, jotka käyttävät kellareita varastoidakseen tai laitoksia pakatakseen huomattavia viinimääriä tai jotka harjoittavat pakkaamattomana kuljetettavien viinien kiertokauppaa;

h)	’pullotuksella’ viinin pakkaamista lopputuotteena kaupallisessa tarkoituksessa tilavuudeltaan enintään 60 litran säiliöihin;

i)	’pullottajalla’ sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmää, riippumatta ryhmän ja sen jäsenten oikeudellisesta asemasta kansallisessa lainsäädännössä, joka suorittaa tai suorituttaa viinin pullotuksen;

j)

’kauppiaalla’ sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmää, riippumatta ryhmän ja sen jäsenten oikeudellisesta asemasta kansallisessa lainsäädännössä, yksittäisiä kuluttajia ja vähittäiskauppiaita lukuun ottamatta, jolla on viinialan tuotteiden varastoja kaupallisessa tarkoituksessa tai joka osallistuu viinialan tuotteiden kauppaan ja mahdollisesti myös pullottaa kyseisiä tuotteita, tislaamoja lukuun ottamatta;

k)	’viinivuodella’ asetuksen (EU) N:o 1308/2013 6 artiklan d alakohdassa tarkoitettua viinialan markkinointivuotta.

2.   Tämän asetuksen IV–VIII luvun – 47 artiklaa lukuun ottamatta – ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/274 IV–VII luvun soveltamiseksi ’tuottajalla’ tarkoitetaan sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmää, riippumatta ryhmän ja sen jäsenten oikeudellisesta asemasta kansallisessa lainsäädännössä, joka valmistaa tai valmistuttaa tuoreita rypäleitä, rypäleen puristemehua tai käymistilassa olevaa uutta viiniä viiniksi tai rypäleen puristemehuksi kaupallisessa tarkoituksessa.

3.   Jäljempänä olevan 10 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi ’pientuottajalla’ tarkoitetaan vuosittain keskimäärin vähemmän kuin 1 000 hehtolitraa viiniä tuottavaa tuottajaa, kun vuosittainen keskituotto lasketaan vähintään kolmen perättäisen viinivuoden perusteella.

Jäsenvaltio voi päättää, että pientuottajan määritelmää ei sovelleta tuottajaan, joka ostaa tuoreita rypäleitä, rypäleen puristemehua tai käymistilassa olevaa uutta viiniä jalostaakseen sen viiniksi.

II LUKU

VIINI-ISTUTUSTEN LUPAJÄRJESTELMÄ

3 artikla

Viini-istutusten lupajärjestelmästä vapautetut alueet

1.   Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 II osan I osaston III luvussa säädettyä viini-istutusten lupajärjestelmää ei sovelleta istutuksiin tai uudelleenistutuksiin mainitun asetuksen 62 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuilla alueilla, jotka täyttävät tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa vahvistetut edellytykset.

2.   Istutukset tai uudelleenistutukset alueilla, jotka on tarkoitettu kokeellisiin tarkoituksiin tai emoviiniköynnösten varttamisoksien viljelyyn, on annettava tiedoksi ennalta toimivaltaisille viranomaisille. Tiedoksiannossa on oltava kaikki asiaankuuluvat tiedot kyseisistä alueista ja ajanjaksoista, joina kokeilu tai emoviiniköynnösten varttamisoksien viljely tapahtuu. Tällaisten ajanjaksojen pidentäminen on niin ikään annettava tiedoksi toimivaltaisille viranomaisille.

Jos markkinahäiriöiden riskiä ei katsota olevan, jäsenvaltiot voivat päättää, että kyseisillä alueilla tuotettuja viinirypäleitä ja niistä saatuja viinialan tuotteita voi pitää kaupan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuina ajanjaksoina. Tällaisen ajanjakson päättyessä tuottajan on joko

a)	saatava kyseiselle alueelle lupa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 64 artiklan tai 68 artiklan mukaisesti, jotta alueella tuotettuja viinirypäleitä ja niistä saatuja viinialan tuotteita voidaan pitää kaupan; tai

b)	raivattava ala omalla kustannuksellaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Alueiden, jotka on tarkoitettu kokeellisiin tarkoituksiin tai emoviiniköynnösten varttamisoksien viljelyyn ja jotka on istutettu ennen 1 päivää tammikuuta 2016 uusien istutusoikeuksien perusteella, on mainitun päivämäärän jälkeen edelleen täytettävä kaikki tällaisten oikeuksien käytölle asetetut edellytykset aina siihen asti, kun kokeellisiin tarkoituksiin tai emoviiniköynnösten varttamisoksien tuottamiseen tarkoitettu viljely, jolle oikeudet on myönnetty, päättyy. Kyseisten ajanjaksojen päättymisen jälkeen sovelletaan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa vahvistettuja sääntöjä.

3.   Istutettaviin tai uudelleenistutettaviin aloihin, joilta saatavat viini tai viinituotteet on tarkoitettu yksinomaan viininviljelijän oman talouden käyttöön, sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

a)	ala saa olla kooltaan enintään 0,1 hehtaaria;

b)	kyseinen viininviljelijä ei harjoita kaupallista viinintuotantoa tai muiden viinialan tuotteiden kaupallista tuotantoa.

Tämän kohdan soveltamiseksi jäsenvaltiot voivat rinnastaa viiniviljelijän omaan talouteen tietyt järjestöt, jotka eivät harjoita kaupallista toimintaa.

Jäsenvaltio voi päättää, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut istutukset kuuluvat tiedoksiantovelvollisuuden piiriin.

4.   Tuottajalla, joka on menettänyt tietyn osan viiniköynnökselle istutetusta alastaan kansallisen lainsäädännön nojalla yleisen edun vuoksi toteutettujen pakkolunastusten johdosta, on oikeus istuttaa uusi ala, jos tällainen vastaistutettu ala on todelliselta satotasoltaan enintään 105 prosenttia menetettyyn alaan nähden. Vastaistutettu ala on merkittävä viinitilarekisteriin.

5.   Sellaisten alueiden raivaus, joihin sovelletaan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua vapautusta, ei oikeuta asetuksen (EU) N:o 1308/2013 66 artiklan mukaiseen uudelleenistutuksia koskevaan lupaan. Tällainen lupa on kuitenkin myönnettävä, jos kyseessä on 4 kohdassa tarkoitetun vapautuksen nojalla vastaistutettujen alojen raivaus.

4 artikla

Luvan myöntämisperusteet

1.   Kun jäsenvaltio soveltaa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 64 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyä kelpoisuusperustetta, sovelletaan tämän asetuksen liitteessä I olevassa A jaksossa vahvistettuja sääntöjä.

Jäsenvaltio voi soveltaa myös puolueetonta ja syrjimätöntä lisäperustetta sen varmistamiseksi, ettei hakemus aiheuta tiettyjen suojattujen alkuperänimitysten maineen väärinkäytön merkittävää riskiä, mikä on oletuksena, elleivät viranomaiset osoita tällaisen riskin olemassaoloa.

Tällaisen lisäperusteen soveltamista koskevat säännöt vahvistetaan liitteessä I olevassa B jaksossa.

2.   Jos jäsenvaltio päättää uusia istutuksia koskevia lupia myöntäessään soveltaa yhtä tai useampaa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 64 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa tarkoitettua kelpoisuusperustetta ja tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lisäperustetta, se voi soveltaa kyseisiä kriteereitä kansallisella tai sitä alemmalla tasolla.

3.   Kun jäsenvaltio soveltaa yhtä tai useampaa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 64 artiklan 2 kohdassa lueteltua ensisijaisuusperustetta, sovelletaan tämän asetuksen liitteessä II olevassa A–H jaksossa vahvistettuja sääntöjä.

Jäsenvaltio voi soveltaa myös tuottajan taikka sosiaalisissa tarkoituksissa toimivan voittoa tavoittelemattoman yhteisön, joka on saanut käyttöönsä terrorismin tai muun rikollisen toiminnan vuoksi menetetyksi tuomittuja maa-alueita, aiempaa toimintaa koskevia puolueettomia ja syrjimättömiä lisäperusteita. Tällaisten lisäperusteiden soveltamista koskevat säännöt vahvistetaan liitteessä II olevassa I jaksossa.

4.   Jos jäsenvaltio päättää uusia istutuksia koskevia lupia myöntäessään soveltaa yhtä tai useampaa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 64 artiklan 2 kohdan a–h alakohdassa tarkoitettua ensisijaisuusperustetta sekä tämän artiklan 3 kohdassa vahvistettuja lisäperusteita, se voi soveltaa kyseisiä perusteita yhtenäisesti kansallisella tasolla tai eriyttää niiden soveltamista aluetasolla antamalla eri perusteille erilainen painoarvo.

5.   Yhden tai useamman asetuksen (EU) N:o 1308/2013 64 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun perusteen käyttämistä kelpoisuusperusteena jollakin 63 artiklan 2 kohdassa mainitulla maantieteellisellä tasolla pidetään perusteltuna kyseisen asetuksen 64 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamiseksi, jos tarkoituksena on ratkaista kyseisellä maantieteellisellä tasolla ilmenevä viininviljelyalan erityisongelma, jota ei voida ratkaista muulla tavoin kuin tällaista rajoitusta soveltamalla.

6.   Jäsenvaltioiden on tarvittaessa hyväksyttävä lisätoimenpiteitä, joilla varmistetaan, etteivät luvanhakijat kierrä liitteissä I ja II vahvistettuja kelpoisuus- ja ensisijaisuusperusteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainituissa liitteissä erityisten kelpoisuus- ja ensisijaisuusperusteiden osalta vahvistettujen sääntöjen soveltamista.

5 artikla

Ennakoitua uudelleenistutusta koskevat luvat

Jäsenvaltio voi asettaa luvan myöntämisen edellytykseksi vakuuden asettamista koskevan velvoitteen, kun kyseessä on tuottaja, joka sitoutuu raivaamaan viiniköynnökselle istutetun alan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 66 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Jos tuottaja ei ole suorittanut raivausta viimeistään neljännen vuoden lopussa siitä päivästä, jona uudet viiniköynnökset istutettiin, sitoumuksenalaiseen raivaamattomaan alaan sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 71 artiklaa.

6 artikla

Uudelleenistutusta koskevat rajoitukset

Jäsenvaltio voi rajoittaa uudelleenistutuksia asetuksen (EU) N:o 1308/2013 66 artiklan 3 kohdan perusteella, jos uudelleenistutettava ala sijaitsee alueella, jolla uusia istutuksia koskevien lupien myöntämistä rajoitetaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 63 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti ja jos päätöksen perusteena on tarve välttää selvästi osoitettua tietyn suojatun alkuperänimityksen (SAN) tai suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) arvon alenemisen merkittävää riskiä.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua merkittävää arvon alenemisen riskiä ei ole, jos

a)	uudelleenistutettava ala sijaitsee samalla SAN- tai SMM-alueella kuin raivattava ala, ja viiniköynnösten uudelleenistutuksessa noudatetaan samaa SAN- tai SMM-eritelmää kuin raivattavalla alalla;

b)	uudelleenistutuksen tarkoituksena on sellaisten viinien tuottaminen, joilla ei ole maantieteellistä merkintää, edellyttäen, että hakija tekee uusien istutusten osalta samat sitoumukset kuin ne, jotka vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä I olevan A ja B jakson 2 kohdassa.

III LUKU

VIINITILAREKISTERI

7 artikla

Viinitilarekisterin sisältämät vähimmäistiedot

1.   Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 145 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltiossa, joka panee täytäntöön viini-istutuksia koskevan lupajärjestelmän, viinitilarekisterin ajan tasalla pidettäviin tietoihin on sisällyttävä vähintään tämän asetuksen liitteissä III ja IV esitetyt tiedot ja tarkennukset kustakin viininviljelijästä.

2.   Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 145 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltiossa, joka ei pane täytäntöön viini-istutuksia koskevaa lupajärjestelmää mutta panee täytäntöön viinitarhojen rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä koskevan kansallisen tukiohjelman, viinitilarekisterin ajan tasalla pidettäviin tietoihin on sisällyttävä vähintään tämän asetuksen liitteessä III esitetyt yksinkertaiset tiedot ja tarkennukset.

IV LUKU

SAATEASIAKIRJAT JA SÄÄNNÖT VIINIALAN TUOTTEIDEN TUONNISSA

I JAKSO

SAATEASIAKIRJAT VIINIALAN TUOTTEIDEN VALVOMISEKSI JA SERTIFIOIMISEKSI

8 artikla

Yleiset säännöt

1.   Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 147 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi jokaisella viinialan tuotteiden kuljetuksella, joka tapahtuu viininviljelijöiden, sadonkorjaajien, tuottajien, jalostajien, pullottajien tai kauppiaiden välillä tai joka tapahtuu edellä mainituilta vähittäiskauppiaille, on oltava saateasiakirja.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen toimijoiden on pystyttävä esittämään saateasiakirja toimivaltaiselle viranomaiselle missä tahansa kuljetustoimen vaiheessa.

2.   Saateasiakirjaa saa koskea ainoastaan yhtä lähetystä.

3.   Jäsenvaltion on laadittava luettelo tässä artiklassa tarkoitetuista toimijoista ja pidettävä se ajan tasalla. Jos tällainen luettelo tai rekisteri on jo olemassa muita tarkoituksia varten, sitä voidaan käyttää myös tämän asetuksen soveltamiseksi.

9 artikla

Poikkeukset

1.   Poiketen siitä, mitä 8 artiklassa säädetään, seuraavissa tapauksissa ei vaadita lainkaan saateasiakirjaa:

a)

viinialan tuotteet, jotka kuljetetaan viinitarhalta viinivalmistustiloihin, saman yrityksen kahden tilan välillä tai kahden tuottajaryhmälle kuuluvan tilan välillä ilman että omistaja vaihtuu, edellyttäen että kuljetus tapahtuu viinivalmistuksen, jalostuksen, varastoinnin tai pullottamisen suorittamiseksi, että matkan kokonaispituus maantietä pitkin on enintään 70 kilometriä ja että kuljetus tapahtuu yksinomaan yhden jäsenvaltion alueella tai asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella;

b)

rypäleiden puristejäännös ja viinisakka i) joka kuljetetaan tislaamoon tai viinietikan tuotantolaitokseen, jos tuotteen mukana on tuottajan lähetysluettelo, joka on sen jäsenvaltion, josta kuljetus alkaa, toimivaltaisten viranomaisten määräysten mukainen; tai ii) silloin kun kuljetuksen tarkoituksena on poistaa tuote viininvalmistuksesta tai mistä tahansa muusta rypäleiden jalostuksesta toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa, kuten täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/274 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan vii alakohdassa ja 18 artiklan 2 kohdassa säädetään;

c)	CN-koodin 2009 61 viinirypälemehu tai CN-koodin 2009 69 rypäleen puristemehu, joka toimitetaan muille kuin viininvalmistukseen osallistuville toimijoille, jos tuotteen mukana on kaupallinen asiakirja;

d)	viinialan tuotteet, jotka tuotetaan ja kuljetetaan yksinomaan niiden jäsenvaltioiden alueella, joilla ei ole velvoitetta pitää viinitilarekisteriä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 145 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

e)

viinialan tuotteet, jotka kuljetetaan yksinomaan yhden jäsenvaltion alueella nimellistilavuudeltaan enintään 60 litran säiliöissä seuraavissa tapauksissa: i) viinialan tuotteet nimellistilavuudeltaan enintään 10 litran etiketöidyissä säiliöissä, jotka on suljettu kertakäyttöisellä sulkimella, ja kun kokonaismäärä on enintään — viisi litraa tai viisi kilogrammaa, kun kyseessä on puhdistettu tai puhdistamaton tiivistetty rypäleen puristemehu, — 100 litraa, kun kyseessä ovat muut tuotteet; ii) diplomaattiedustustoille, konsulaateille ja vastaaville tahoille tarkoitettu viini tai viinirypälemehu niille myönnettyjen kiintiöiden rajoissa; iii) viini tai viinirypälemehu — joka sisältyy yksityistalouksien muuttojen yhteydessä siirrettäviin irtaimistoihin ja joita ei ole tarkoitettu myyntiin, — laivoissa, lentokoneissa ja junissa niissä tapahtuvaa kulutusta varten; iv) yksityishenkilön kuljettama viini, käymistilassa oleva rypäleen puristemehu ja rypäleen puristemehu, joka on tarkoitettu vastaanottajan oman talouden kulutukseen, jos kuljetettava kokonaismäärä on enintään 30 litraa; v) tieteelliseen tai tekniseen tutkimuskäyttöön tarkoitettu tuote, jos kuljetettava kokonaismäärä on enintään yksi hehtolitra; vi) kaupalliset näytteet; vii) näytteet toimivaltaiselle viranomaiselle tai nimettyyn laboratorioon.

2.   Silloin kun saateasiakirjaa ei vaadita, lähettäjän on aina pystyttävä todistamaan kaikkien niiden tietojen paikkansapitävyys, jotka on kirjattu sen V luvussa säädettyyn saapuvien ja lähtevien erien rekisteriin tai muuhun sen jäsenvaltion, jossa kuljetus alkoi, vaatimaan rekisteriin.

10 artikla

Hyväksytyt saateasiakirjat

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä seuraavat asiakirjat saateasiakirjoiksi, jos ne ovat 2–5 kohdassa ja liitteessä V vahvistettujen edellytysten mukaiset:

a)

kun kyseessä ovat jäsenvaltiossa tai jäsenvaltioiden kesken lähetetyt viinialan tuotteet – rajoittamatta tämän alakohdan b alakohdan soveltamista – i) jokin direktiivin 2008/118/EY 21 artiklan 6 kohdassa tai 26 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista asiakirjoista tuotteille, jotka kuljetetaan unionissa väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä, edellyttäen että asiakirjassa mainitaan selkeästi kyseisen direktiivin 21 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu yksilöivä hallinnollinen viitekoodi, jäljempänä ’ARC-numero’, että asiakirja on laadittu komission asetuksen (EY) N:o 684/2009 (14) mukaisesti ja että direktiivin 2008/118/EY 26 artiklan 1 kohdan a alakohtaa käytettäessä lähettäjä täyttää kyseisen 1 kohdan edellytykset; ii) kun kyseessä ovat unionissa kuljetettavat valmisteveron alaiset tavarat sen jälkeen kun ne on luovutettu kulutukseen siinä jäsenvaltiossa, jossa kuljetus alkoi, direktiivin 2008/118/EY 34 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yksinkertaistettu saateasiakirja, joka on laadittu ja jota käytetään komission asetuksen (ETY) N:o 3649/92 (15) mukaisesti; iii) kun kyseessä ovat valmisteveron alaiset viinialan tuotteet, joita pientuottajat lähettävät direktiivin 2008/118/EY 40 artiklan nojalla, ja muut kuin valmisteveron alaiset viinialan tuotteet, jokin seuraavista lähetysjäsenvaltion vahvistamien edellytysten mukaisesti laadituista asiakirjoista: — silloin kun jäsenvaltio käyttää tietojärjestelmää, tuloste siitä saadusta sähköisestä hallinnollisesta asiakirjasta tai muusta kaupallisesta asiakirjasta, johon on selkeästi merkitty järjestelmän sähköiselle hallinnolliselle asiakirjalle antama erityinen hallinnollinen viitekoodi, jäljempänä ’MVV-koodi’, edellyttäen että asiakirja on laadittu sovellettavien kansallisten sääntöjen mukaisesti, — silloin kun jäsenvaltio ei käytä tietojärjestelmää, hallinnollinen tai kaupallinen asiakirja, jossa on toimivaltaisen viranomaisen antama MVV-koodi, edellyttäen että asiakirja ja sen jäljennös varmennetaan tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti;

b)	kun kyseessä ovat viinialan tuotteet, jotka lähetetään kolmanteen maahan tai direktiivin 2008/118/EY 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetulle alueelle, jokin a alakohdan i tai iii alakohdassa tarkoitetuista asiakirjoista.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdan iii alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettuja asiakirjoja voi käyttää ainoastaan 31 päivään joulukuuta 2020.

2.   Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetuissa asiakirjoissa on oltava liitteessä V olevassa A jaksossa tarkoitetut tiedot, tai toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava pääsy näihin tietoihin.

Jos asiakirjassa on direktiivin 2008/118/EY 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sähköisen järjestelmän antama ARC-koodi tai lähetysjäsenvaltion käyttöön ottaman 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan iii alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetun tietojärjestelmän antama MVV-koodi, tämän asetuksen liitteessä V olevassa A jaksossa tarkoitetut tiedot on säilytettävä käytetyssä järjestelmässä.

3.   Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan iii alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetut asiakirjat ja niiden jäljennökset on varmennettava ennen lähetystä seuraavasti:

a)	toimivaltaisen viranomaisen virkamiehen päiväyksellä ja allekirjoituksella sekä kyseisen henkilön leimaamalla leimalla; tai

b)

lähettäjän päiväyksellä ja allekirjoituksella sekä, tapauksen mukaan, tämän i) leimaamalla erityisleimalla, joka on liitteessä V olevassa C jaksossa tarkoitetun mallin mukainen; ii) leimaamalla toimivaltaisten viranomaisten määräämällä leimamerkillä, tai iii) leimaamalla toimivaltaisten viranomaisten hyväksymän leimauslaitteen leimalla.

Edellä b alakohdassa tarkoitettu erityisleima tai leimamerkki voidaan painaa valmiiksi lomakkeisiin, jos painaminen on annettu tähän tarkoitukseen hyväksytyn kirjapainon tehtäväksi.

4.   Kun kyseessä ovat kolmannesta maasta tuotavat viinialan tuotteet, 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetuissa asiakirjoissa on viitattava alkuperämaan 20 artiklan mukaisesti laatimaan todistukseen.

5.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi hyväksyä saateasiakirjoiksi muita asiakirjoja, mukaan lukien yksinkertaistetuksi menettelyksi vahvistetusta tietokoneistetusta menettelystä saatavat asiakirjat, kun kyseessä ovat sellaiset viinialan tuotteiden kuljetukset, jotka tapahtuvat yksinomaan sen alueella, ja kun tuotteet viedään suoraan jäsenvaltion alueelta.

11 artikla

Alkuperän tai lähtöisyyden, ominaisuuksien, vuosikerran, rypälelajikkeen ja SAN- tai SMM-suojan todistaminen

1.   Edellä 10 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan i ja iii alakohdassa tarkoitettuja asiakirjoja pidetään todistuksena alkuperästä tai lähtöisyydestä, viinialan tuotteen laadusta ja ominaisuuksista, vuosikerrasta tai rypälelajikkeesta, josta / rypälelajikkeista, joista se on tuotettu, ja tapauksen mukaan SAN- tai SMM-suojasta. Tätä varten lähettäjän tai lähettäjän puolesta toimivan valtuutetun henkilön on kirjattava kyseisten asiakirjojen kohtaan 171 liitteessä VI olevassa I osassa esitetyt asianmukaiset tiedot.

2.   Lähettäjän on todistettava 1 kohdan nojalla vaadittujen merkintöjen paikkansapitävyys V luvun mukaisesti pidettävän saapuvien ja lähtevien erien rekisterin tai asianomaisen tuotteen aiemmissa lähetyksissä mukana seuranneissa asiakirjoissa todistettujen tietojen ja toimivaltaisten viranomaisten VII luvun mukaisesti suorittamien virallisten tarkastusten perusteella.

3.   Jos jäsenvaltio velvoittaa tätä tarkoitusta varten nimetyn valvontaelimen laatimaan asianomaisen jäsenvaltion alueella tuotetuille viinialan tuotteille SAN- tai SMM-todistuksen, saateasiakirjassa on oltava viittaus kyseiseen todistukseen sekä valvontaelimen nimi ja mahdollinen sähköpostiosoite.

12 artikla

Vietävien viinialan tuotteiden todistus

1.   Jos määränpäänä olevan kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset vaativat kyseiseen maahan lähetettäviltä viinialan tuotteilta 11 artiklassa tarkoitetun todistuksen, kyseinen todistus on jokin seuraavista:

a)

sähköinen hallinnollinen asiakirja tai muu kaupallinen asiakirja, jota käytetään direktiivin 2008/118/EY 21 artiklan 6 kohdan mukaisesti, tai tämän asetuksen 10 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitettu asiakirja, jos lähettäjä tai lähettäjän puolesta toimiva valtuutettu henkilö merkitsee siihen tämän asetuksen liitteessä VI olevassa I osassa esitetyt asianomaiset tiedot;

b)	erityinen vientitodistus, joka on laadittu tämän asetuksen liitteessä VI olevassa II osassa esitettyjen mallin ja vaatimusten mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua todistusta pidetään aitona, jos se on varmennettu lähettäjän tai lähettäjän puolesta toimivan valtuutetun henkilön päiväyksellä ja allekirjoituksella ja kun lähettäjä on merkinnyt toimivaltaisen viranomaisen saateasiakirjalle antaman ARC-numeron tai MVV-koodin todistukseen hallinnollisena viitteenä.

3.   Edellä olevaa 11 artiklan 2 ja 3 kohtaa sovelletaan 1 kohdassa tarkoitettuun todistukseen soveltuvin osin.

13 artikla

Asiakirjat, joita käytetään todisteena viennistä

1.   Silloin kun viinialan tuotteiden mukana seuraa jokin 10 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetuista asiakirjoista, todiste unionin tullialueelta poistumisesta on direktiivin 2008/118/EY 28 artiklassa tarkoitettu vientiraportti, jonka on laatinut vientitullipaikka komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 (16) 334 artiklan mukaisesti.

2.   Silloin kun viinialan tuotteiden mukana seuraa jokin 10 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitetuista asiakirjoista, todiste unionin tullialueelta poistumisesta on laadittava täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 334 artiklan mukaisesti. Tällöin lähettäjän tai lähettäjän puolesta toimivan valtuutetun henkilön on kirjattava saateasiakirjaan vientitullitoimipaikan antaman, kyseisen asetuksen 331 artiklassa tarkoitetun vienti-ilmoituksen viite jollakin tämän asetuksen liitteessä V olevassa D jaksossa esitetyllä maininnalla.

3.   Jos viinialan tuote viedään väliaikaisesti Euroopan vapaakauppaliittoon (EFTA) kuuluvaan maahan siellä varastoitavaksi, vanhennettavaksi ja/tai pakattavaksi asetuksen (EU) N:o 952/2013 210 artiklan d alakohdassa tarkoitetussa ulkoisen jalostuksen järjestelmässä komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 (17) VII osaston I ja V luvun ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 VII osaston I luvun mukaisesti, saateasiakirjan lisäksi vaaditaan tulliyhteistyöstä 3 päivänä joulukuuta 1963 annetussa neuvoston suosituksessa vahvistettu ilmoituslomake. Lomakkeessa oleviin tuotteiden kuvaukselle varattuihin kohtiin on merkittävä unionin ja kansallisten säännösten mukainen kuvaus ja kuljetettujen viinien määrät.

Kyseiset tiedot on siirrettävä kuljetuksen mukana seuraavan sen asiakirjan alkuperäiskappaleesta, jolla viini saapui tullitoimipaikkaan, jossa ilmoituslomake annetaan. Lisäksi ilmoituslomakkeeseen on merkittävä lähetyksen mukana aiemmin seuranneen asiakirjan luonne, päivämäärä ja numero.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tuotteita tuodaan uudelleen unionin tullialueelle, EFTA-maiden toimivaltaisten tulliviranomaisten on täytettävä ilmoituslomake asianmukaisesti. Asiakirjan katsotaan vastaavan saateasiakirjaa siihen saakka, että tuotteet kuljetetaan määräpaikkana olevaan unionin tullitoimipaikkaan tai tullitoimipaikkaan, jossa tuotteet luovutetaan kulutukseen, edellyttäen että asiakirjan tuotteiden kuvausta varten varattuun ruutuun on merkitty ensimmäisessä alakohdassa säädetyt tiedot.

Unionin asianomaisen tullitoimipaikan on leimattava vastaanottajan tai tämän edustajan toimittama mainitun asiakirjan jäljennös tai valokopio ja palautettava se hänelle tämän asetuksen soveltamiseksi.

14 artikla

Pakkaamattomien viinialan tuotteiden lähetys

1.   Jos ei käytetä 10 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan iii alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tai 10 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua sähköistä järjestelmää tai tietojärjestelmää tai jos tällaisesta järjestelmästä ei saada tietoja purkupaikan toimivaltaiselle viranomaiselle, pakkaamattomien viinialan tuotteiden lähetyksen lähettäjän on toimitettava viimeistään kuljetusvälineen lähtiessä jäljennös saateasiakirjasta lastauspaikan alueellisesti toimivaltaiselle viranomaiselle seuraavien tuotteiden osalta:

a)

unionista peräisin olevat tuotteet yli 60 litran suuruisena määränä; i) viini, joka on tarkoitettu SAN- tai SMM-viinin taikka rypälelajike- tai satovuosiviinin valmistukseen tai joka pakataan pidettäväksi kaupan jonakin tällaisista viineistä; ii) käymistilassa oleva rypäleen puristemehu; iii) puhdistettu tai puhdistamaton tiivistetty rypäleen puristemehu; iv) tuore rypäleen puristemehu, jonka käyminen on estetty tai keskeytetty lisäämällä alkoholia; v) viinirypälemehu; vi) tiivistetty viinirypälemehu;

b)

tuotteet, jotka eivät ole peräisin unionista, yli 60 litran suuruisena määränä; i) tuoreet viinirypäleet syötäväksi tarkoitettuja viinirypäleitä lukuun ottamatta; ii) rypäleen puristemehu; iii) puhdistettu tai puhdistamaton tiivistetty rypäleen puristemehu; iv) käymistilassa oleva rypäleen puristemehu; v) tuore rypäleen puristemehu, jonka käyminen on estetty tai keskeytetty lisäämällä alkoholia; vi) viinirypälemehu; vii) tiivistetty viinirypälemehu; viii) väkevä viini, joka on tarkoitettu muiden kuin CN-koodiin 2204 kuuluvien tuotteiden valmistukseen;

c)

rajoittamatta 9 artiklassa tarkoitettujen poikkeusten soveltamista seuraavat tuotteet riippumatta siitä, mikä on niiden alkuperä tai kuljetettu määrä: i) viinisakka; ii) tislattavaksi tai muuhun teolliseen jalostukseen tarkoitettu rypäleen puristejäännös; iii) puristejäännöksestä valmistettu viini (piquette); iv) tislausta varten väkevöity viini; v) sellaisista rypälelajikkeista saatu viini, joita ei ole mainittu viininvalmistukseen käytettävien rypäleiden lajikkeina jäsenvaltioiden asetuksen (EU) N:o 1308/2013 81 artiklan mukaisesti laatimassa luokituksessa sen hallinnollisen yksikön osalta, josta ne on korjattu; vi) tuotteet, joita ei voida tarjota tai toimittaa suoraan ihmisravinnoksi.

Lastauspaikan alueellisesti toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava purkupaikan alueellisesti toimivaltaiselle viranomaiselle kuljetuksen alkaneen.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi vahvistaa saateasiakirjan jäljennöksen lähettämiselle eri määräaikoja kun kyseessä ovat sellaisten viinialan tuotteiden lähetykset, jotka kuljetetaan yksinomaan sen alueella.

15 artikla

Kolmansien maiden tuotteiden tai alun perin kolmanteen maahan vietyjen unionin tuotteiden lähetykset

1.   Kun kyseessä on vapaaseen liikkeeseen luovutettujen kolmannen maan viinialan tuotteiden lähetyksen kuljettaminen unionin tullialueella, saateasiakirjan on perustuttava 20 artiklassa tarkoitettuun VI 1 -asiakirjaan tai 26 tai 27 artiklassa tarkoitettuun vastaavaan asiakirjaan, ja siinä on oltava seuraavat tiedot tai toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava pääsy seuraaviin tietoihin:

a)	VI 1 -asiakirjan numero tai viittaus johonkin 26 tai 27 artiklassa tarkoitettuun asiakirjaan;

b)	a alakohdassa tarkoitetun asiakirjan laatineen tai tuottajalle asiakirjan laatimiseen luvan antaneen kolmannen maan elimen nimi ja osoite;

c)	a alakohdassa tarkoitetun asiakirjan laatimispäivä.

Toimijan on pystyttävä esittämään VI 1 -asiakirja, 26 tai 27 artiklassa tarkoitettu vastaava asiakirja tai 22 artiklassa tarkoitettu VI 2 -ote milloin tahansa jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten sitä pyytäessä.

2.   Kuljetettaessa unionin tullialueella unionista peräisin olevien viinialan tuotteiden lähetyksiä, jotka on alun perin viety kolmanteen maahan tai direktiivin 2008/118/EY 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetulle alueelle, saateasiakirjassa on oltava seuraavat tiedot tai toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava pääsy seuraaviin tietoihin:

a)	tämän asetuksen 10 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun, alkuperäisen lähettämisen yhteydessä laaditun saateasiakirjan viite; tai

b)	viittaukset tuojan laatimiin tuotteen alkuperän osoittaviin muihin todistusasiakirjoihin, joita toimivaltainen viranomainen pitää tyydyttävinä luovutettaessa tuotteet vapaaseen liikkeeseen unionissa.

3.   Jos käytetään direktiivin 2008/118/EY 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tietokoneistettua järjestelmää tai lähtöjäsenvaltion käyttöön ottamaa tietojärjestelmää, käytettävässä järjestelmässä on oltava tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.

16 artikla

Tapaukset, joissa vastaanottaja kieltäytyy ottamasta lähetystä vastaan

Jos vastaanottaja kieltäytyy ottamasta vastaan kokonaan tai osittain tuotetta, joka kuljetettiin saateasiakirjan kera, hänen on kirjoitettava asiakirjan kääntöpuolelle merkintä ”Vastaanottaja kieltäytyy vastaanottamasta”, päiväys ja allekirjoituksensa sekä tarvittaessa myös litroina tai kiloina määrä, jonka hän kieltäytyy vastaanottamasta.

Tällöin kyseinen tuote voidaan palauttaa lähettäjälle samalla saateasiakirjalla tai säilyttää kuljettajan tiloissa siihen asti, kun tuotteen uudelleen lähettämistä varten on laadittu uusi asiakirja.

17 artikla

Saateasiakirjan validoiminen silloin kun on tapahtunut vakava rikkominen tai sääntöjen noudattamatta jättäminen

1.   Jos toimivaltainen viranomainen katsoo tai jos sillä on perusteita epäillä, että lähettäjä kuljettaa tai on kuljettanut viinialan tuotetta, joka ei ole tuotanto-olosuhteiltaan tai koostumukseltaan unionin säännösten tai niiden nojalla annettujen kansallisten säännösten mukainen, tai viinialan tuotetta, jonka osalta on tapahtunut vakava saateasiakirjoihin liittyvä rikkominen, se voi vaatia lähettäjää laatimaan kyseiselle viinialan tuotteelle uuden saateasiakirjan ja varmennuttamaan sen toimivaltaisella viranomaisella.

Annettuun varmennukseen voidaan liittää tuotteen myöhempää käyttöä koskevia edellytyksiä tai tuotteen kaupanpitokielto. Siinä on oltava toimivaltaisen viranomaisen virkamiehen leima, allekirjoitus ja päiväys.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun viranomaisen on annettava tieto lastauspaikan alueellisesti toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos kuljetus tapahtuu unionin sisällä, sovelletaan 43 ja 45 artiklan mukaista keskinäistä avunantoa tai sääntöjenvastaisuusepäilyn tiedoksiantamista.

18 artikla

Toimenpiteet silloin kun saateasiakirjoihin liittyy rikkomisia, jotka eivät ole vakavia

1.   Jos toimivaltainen viranomainen toteaa lähetyksen, jota varten vaaditaan saateasiakirja, tapahtuvan ilman tällaista asiakirjaa tai asiakirjalla, joka sisältää vääriä, virheellisiä tai vaillinaisia merkintöjä, sen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tällaisen kuljetuksen säännönmukaistamiseksi joko korjaamalla virheet tai laatimalla uusi asiakirja.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun viranomaisen on leimattava kyseistä säännöstä soveltaen korjatut tai laaditut asiakirjat. Sääntöjenvastaisuuksien poistaminen ei saa viivästyttää kyseistä kuljetusta enempää kuin on välttämätöntä.

Jos samalla lähettäjällä esiintyy toistuvasti sääntöjenvastaisuuksia, ensimmäisen alakohdan 1 kohdassa tarkoitetun viranomaisen on ilmoitettava siitä lastauspaikan alueellisesti toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos kuljetus tapahtuu unionin sisällä, sovelletaan 43 ja 45 artiklan mukaista keskinäistä avunantoa tai sääntöjenvastaisuusepäilyn tiedoksiantamista.

2.   Jos kuljetuksen säännönmukaistaminen 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti on mahdotonta, kyseisessä alakohdassa tarkoitetun viranomaisen on pysäytettävä kuljetus. Sen on ilmoitettava lähettäjälle kuljetuksen pysäyttämisestä ja sen vuoksi toteutetuista toimenpiteistä. Kyseisillä toimenpiteillä voidaan kieltää tuotteen saattaminen markkinoille.

19 artikla

Odottamaton tai ylivoimainen este

Jos osa lähetyksestä tai koko lähetys, jolta edellytetään saateasiakirja, on jaettava osiin tai menetetään kuljetuksen aikana odottamattoman tai ylivoimaisen esteen vuoksi, kuljettajan on pyydettävä sitä paikkaa lähinnä olevaa toimivaltaista viranomaista, jossa odottamaton tai ylivoimainen este ilmeni, antamaan lausunnon tapahtuneesta ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet kyseisen kuljetuksen säännönmukaistamiseksi.

II JAKSO

SAATEASIAKIRJAT TUOTAVIEN VIINIALAN TUOTTEIDEN LUOVUTTAMISEKSI VAPAASEEN LIIKKEESEEN

20 artikla

Tuotavien viinialan tuotteiden vaatimustenmukaisuustodistus

1.   Viinialan tuotteiden tuonnissa mukana seuraava saateasiakirja koostuu asetuksen (EU) N:o 1308/2013 90 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta todistuksesta ja b alakohdassa tarkoitetusta määritystodistuksesta, ja sitä pidetään yhtenä asiakirjana, jäljempänä ’VI 1 -asiakirja’. VI 1 -asiakirjan määritysselosteosaa ei kuitenkaan tarvitse täyttää, jos tuotteita ei ole tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi.

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 90 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset ja b alakohdassa tarkoitetut nimetyt elimet tai viranomaiset ovat tämän asetuksen 51 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia ja nimettyjä elimiä tai viranomaisia asianomaisten kolmansien maiden osalta.

2.   VI1 -asiakirja on laadittava ja sitä on käytettävä 22–25 artiklan mukaisesti, ja sen katsotaan todistavan, että tuotava tuote täyttää seuraavat edellytykset:

a)	sillä on unionin lainsäädännön tai unionin ja kolmannen maan välisen voimassa olevan kahdenvälisen sopimuksen mukaiset viinialan tuotteen ominaisuudet;

b)	se on valmistettu tietyn satovuoden rypäleistä tai yhdestä tai useammasta nimetystä rypälelajikkeesta;

c)

se täyttää tapauksen mukaan maantieteellisen merkinnän eritelmän edellytykset joko Maailman kauppajärjestön (WTO) teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimus), maantieteellisiä merkintöjä koskevan unionin lainsäädännön tai maantieteellisten merkintöjen tunnustamisesta ja suojaamisesta unionin ja sen kolmannen maan, josta viini on peräisin, välillä tehdyn sopimuksen mukaisesti.

21 artikla

Poikkeukset

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 90 artiklan 3 kohdassa säädetään, sovelletaan seuraavia poikkeuksia:

a)

VI 1 -asiakirjaa ei tarvitse esittää seuraavista: i) tuotteet nimellistilavuudeltaan enintään 10 litran etiketöidyissä säiliöissä, jotka on suljettu kertakäyttöisellä sulkimella, ja kun kokonaismäärä on enintään 100 litraa, vaikka se koostuisi useasta erillisestä lähetyksestä; ii) viini ja viinirypälemehu, joka kuuluu sellaisen yksityisen henkilön henkilökohtaiseen omaisuuteen, joka muuttaa vakituisen asuinpaikkansa kolmannesta maasta unioniin asetuksen (EY) N:o 1186/2009 3 artiklan mukaisesti; iii) viini, jonka yksityinen henkilö lähettää toiselle asetuksen (EY) N:o 1186/2009 25 artiklan mukaisesti, siten, että määrä on lähetystä kohden enintään 30 litraa; iv) viini, rypäleen puristemehu ja viinirypälemehu, joka sisältyy matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin asetuksen (EY) N:o 1186/2009 41 artiklan mukaisesti, siten, että määrä on matkustajaa kohden enintään 30 litraa; v) viinit ja viinirypälemehut, jotka on tarkoitettu asetuksen (EY) N:o 1186/2009 90 artiklassa määritellyille messuille, jos kyseiset tuotteet on pakattu etiketöityihin enintään kahden litran säiliöihin, jotka on varustettu kertakäyttöisillä sulkimilla; vi) viini, rypäleen puristemehu ja viinirypälemehu, joka on muussa kuin v alakohdassa tarkoitetussa astiassa ja tuodaan tieteellistä ja teknistä kokeilua varten enintään sadan litran säiliöissä; vii) viini ja viinirypälemehu, joka tuodaan 18 päivänä huhtikuuta 1961 tehdyn diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen, 24 päivänä huhtikuuta 1963 tehdyn konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen, muiden konsulisuhteita koskevien yleissopimusten tai 16 päivänä joulukuuta 1969 tehdyn erityisedustustoja koskevan New Yorkin yleissopimuksen mukaisesti; viii) viini ja rypäleen puristemehu, joka pidetään kansainvälistä liikennettä harjoittavilla vesialuksilla tai kansainvälistä liikennettä harjoittavissa ilma-aluksissa; ix) viini ja viinirypälemehu, joka on peräisin unionista ja pullotettu unionista, viety kolmanteen maahan, palautettu unionin tullialueelle ja luovutettu vapaaseen liikkeeseen;

b)

kun kyseessä on enintään 60 litran etiketöityihin, kertakäyttöisillä sulkimilla varustettuihin säiliöihin pakattu viini, joka on peräisin unionin hyväksymät erityistakeet antaneesta, liitteessä XII olevassa IV osassa olevassa A jaksossa mainitusta maasta, VI 1 -asiakirjan määritysselosteosa on tarpeen täyttää vain seuraavien osalta: i) todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina; ii) kokonaishappopitoisuus; iii) rikkidioksidin kokonaispitoisuus.

22 artikla

VI 1 -asiakirjan ja VI 2 -otteen laadintaa koskevat säännöt

1.   VI 1 -asiakirja on laadittava liitteessä VII olevassa I osassa esitetyn mallin mukaisesti kyseisessä liitteessä esitettyjä teknisiä sääntöjä noudattaen.

Sen allekirjoittavat 51 artiklan 1 kohdassa säädetyssä luettelossa mainitun toimivaltaisen viranomaisen virkamies ja kyseisessä luettelossa mainitun nimetyn elimen tai viranomaisen virkamies.

VI 1 -asiakirjan alkuperäiskappaleen ja jäljennöksen on oltava tuotteen mukana.

Voidaan laatia liitteessä VII olevassa II osassa esitetyn mallin mukaisesti ote, jäljempänä ’VI 2 -ote’, joka sisältää VI 1 -asiakirjaan merkityt tiedot tai jos esitettiin VI 2 -ote, kyseiseen VI 2 -otteeseen merkityt tiedot, ja siinä on oltava unionin tullitoimipaikan leima. VI 2 -otteen alkuperäiskappaleen ja kahden jäljennöksen on oltava tuotteen mukana.

2.   VI 1 -asiakirjassa ja VI 2 -otteessa on oltava sarjanumero, jonka on VI 1 -asiakirjalle antanut se toimivaltainen viranomainen, jonka virkamiehen allekirjoittama todistus on, ja V I 2 -otteelle otteen leimaava tullitoimipaikka.

23 artikla

VI 1 -asiakirjan ja VI 2 -otteiden käyttäminen

VI 1 -asiakirjan tai VI 2 -otteen alkuperäiskappale ja jäljennökset annetaan tullimuodollisuuksia täytettäessä sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jonka alueella täytetään ne tullimuodollisuudet, jotka vaaditaan asiakirjassa tai otteessa tarkoitetun lähetyksen laskemiseksi vapaaseen liikkeeseen, seuraavasti:

a)

tulliviranomaiset tekevät VI 1 -asiakirjan alkuperäiskappaleen ja jäljennöksen tai VI 2 -otteen alkuperäiskappaleen ja jäljennösten kääntöpuolelle hyväksymismerkinnän, palauttavat VI 1 -asiakirjan alkuperäiskappaleen tai VI 2 -otteen alkuperäiskappaleen ja jäljennöksen asianomaiselle henkilölle ja säilyttävät VI 1 -asiakirjan tai VI 2 -otteen jäljennöksen vähintään viiden vuoden ajan;

b)

jos lähetys lähetetään uudelleen ennen sen luovuttamista vapaaseen liikkeeseen, uuden lähettäjän on annettava tulliviranomaisille, joiden valvonnassa kyseinen lähetys on, lähetystä koskeva VI 1 -asiakirja tai VI 2 -ote, tai jos lähetykselle on laadittu VI 2 -otteet sekä aiemmin että myöhemmin, molemmat VI 2 -otteet; Jos VI 2 -ote annetaan yhdessä VI 1 -asiakirjan kanssa, tulliviranomaiset tarkistavat, vastaavatko VI 1 -asiakirjan tiedot V I 2 -otteen tietoja. Jos myöhemmin laadittu VI 2 -ote annetaan yhdessä aiemmin laaditun VI 2 -otteen kanssa, tulliviranomaisten on tarkistettava, ovatko kyseiseen aiemmin laadittuun VI 2 -otteeseen merkityt tiedot samat kuin myöhemmin laaditussa VI 2 -otteessa, sekä leimattava jälkimmäinen ote, jota sen jälkeen pidetään aiemmin laadittua VI 2 -otetta vastaavana. Tulliviranomaiset tekevät VI 1 -asiakirjan tai aiemmin laaditun VI 2 -otteen alkuperäiskappaleen ja jäljennöksen kääntöpuolelle hyväksymismerkinnän. Tämän jälkeen tulliviranomaiset palauttavat VI 1 -asiakirjan tai VI 2 -otteen alkuperäiskappaleen uudelle lähettäjälle ja säilyttävät jäljennökset vähintään viiden vuoden ajan. VI 2 -otetta ei tarvitse kuitenkaan laatia, kun lähetys jälleenviedään kolmanteen maahan.

c)

jos lähetys jaetaan osiin ennen sen luovuttamista vapaaseen liikkeeseen, asianomaisen henkilön on annettava kyseistä lähetystä valvoville tulliviranomaisille jaettavaa lähetystä koskevan VI 1 -asiakirjan tai aiemmin laaditun VI 2 -otteen alkuperäiskappale ja jäljennös yhdessä sellaisen VI 2 -otteen alkuperäiskappaleen kanssa, joka on laadittu myöhemmin jokaisesta uudesta lähetyksestä, sekä sen kaksi jäljennöstä. Tulliviranomaisten on tarkistettava, ovatko VI 1 -asiakirjaan tai aiemmin laadittuun VI 2 -otteeseen merkityt tiedot samat kuin jokaiselle uudelle lähetykselle myöhemmin laaditussa VI 2 -otteessa. Jos tiedot vastaavat toisiaan, tulliviranomaisten on leimattava jälkimmäinen ote, jota sen jälkeen pidetään aiemmin laadittua VI 2 -otetta vastaavana, ja tehtävä VI 1 -asiakirjan tai aiemmin laaditun VI 2 -otteen alkuperäiskappaleen ja jäljennöksen kääntöpuolelle hyväksymismerkintä. Niiden on palautettava myöhemmin laaditun VI 2 -otteen alkuperäiskappale yhdessä VI 1 -asiakirjan tai aiemmin laaditun V I 2 -otteen alkuperäiskappaleen kanssa asianomaiselle henkilölle ja säilytettävä kaikkien näiden asiakirjojen jäljennökset vähintään viisi vuotta.

24 artikla

VI 1 -asiakirjan käyttö välillisessä tuonnissa

Jos viini on viety sellaisesta kolmannesta maasta, jonka alueella se on tuotettu, jäljempänä ’alkuperämaa’, toiseen kolmanteen maahan, jäljempänä ’vientimaa’ ennen unioniin vientiä, asianomaisen viinin VI 1 -asiakirjaa voidaan käyttää tuonnissa unioniin, jos vientimaan toimivaltainen viranomainen on laatinut sen alkuperämaan toimivaltaisen viranomaisen laatiman VI 1 -asiakirjan tai vastaavan asiakirjan perusteella tekemättä kyseiselle viinille lisämäärityksiä, sillä edellytyksellä että viini

a)	on pullotettu ja etiketöity alkuperämaassa ja on edelleen tällaisessa muodossa; tai

b)	viedään pakkaamattomana alkuperämaasta ja pullotetaan ja etiketöidään vientimaassa ilman, että sitä jalostetaan myöhemmin muulla tavalla.

Vientimaan VI 1 -asiakirjassa on oltava kyseisen maan toimivaltaisen viranomaisen todistus siitä, että on kyse ensimmäisessä kohdassa tarkoitetusta viinistä ja että siinä säädetyt edellytykset täyttyvät.

Alkuperämaan VI 1 -asiakirjan tai vastaavan asiakirjan alkuperäiskappale tai oikeaksi todistettu jäljennös on liitettävä vientimaan VI 1 -asiakirjaan.

Tätä artiklaa sovellettaessa kolmansien maiden toimivaltaisia viranomaisia ovat 51 artiklan 1 kohdassa säädetyssä luettelossa mainitut viranomaiset.

25 artikla

Tiettyjen viinien todistuksia koskevat erityissäännöt

1.   Kun kyseessä ovat väkevät viinit ja tislausta varten väkevöidyt viinit, VI 1 -asiakirjojen katsotaan olevan voimassa vain, jos 51 artiklan 1 kohdassa säädetyssä luettelossa mainittu toimivaltainen viranomainen on tehnyt kohtaan 14 seuraavan merkinnän:

2.   VI 1 -asiakirjaa voidaan käyttää todisteena siitä, että tuontiviinillä on maantieteellinen merkintä, joka on joko TRIPS-sopimuksen, maantieteellisiä merkintöjä koskevan unionin lainsäädännön tai maantieteellisten merkintöjen tunnustamisesta ja suojaamisesta unionin ja sen kolmannen maan, josta viini on peräisin, välillä tehdyn sopimuksen mukainen.

Tällöin kohdassa 14 on oltava seuraava merkintä:

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun kohtaan 14 tehtävän merkinnän lisäksi on merkittävä seuraavat tiedot:

a)	asiakirjan antaneen toimivaltaisen viranomaisen täydellinen nimi ja osoite;

b)	toimivaltaisen viranomaisen virkamiehen allekirjoitus;

c)	toimivaltaisen viranomaisen leima.

26 artikla

Yksinkertaistettu menettely

1.   Sellaisen viinintuottajan laatimia VI 1 -asiakirjoja, joka on sijoittautunut johonkin liitteessä VII olevan IV osan B jaksossa lueteltuun sellaiseen kolmanteen maahan, jonka erityistakeet ovat unionin hyväksymiä, pidetään 51 artiklan 1 kohdassa säädetyssä luettelossa asianomaisen kolmannen maan osalta mainittujen toimivaltaisten viranomaisten ja nimettyjen elinten tai viranomaisten laatimina VI 1 -asiakirjoina, jos tuottaja on saanut asianomaisen kolmannen maan toimivaltaiselta viranomaiselta erikseen hyväksynnän ja on kyseisen viranomaisen valvonnan alainen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun hyväksytyn tuottajan on käytettävä ja laadittava VI 1 -asiakirjoja, joihin sen on merkittävä erityisesti seuraavat tiedot:

a)	kohtaan 1 nimensä, osoitteensa ja rekisterinumeronsa liitteessä VII olevan IV osan B jaksossa luetellussa kolmannessa maassa;

b)	kohtaan 9 sille hyväksynnän antaneen toimivaltaisen viranomaisen nimi ja osoite;

c)	kohtaan 10 vähintään 21 artiklan b alakohdassa säädetyt tiedot.

Tuottajan on allekirjoitettava nimensä kohdissa 9 ja 10 tähän varattuun tilaan ja viivattava yli sanat ”virkamiehen nimi ja virka-asema”.

Leimaa tai nimetyn elimen tai viranomaisen nimeä ja osoitetta ei vaadita.

27 artikla

Sähköinen asiakirja

1.   VI 1 -asiakirja voidaan korvata sähköisellä asiakirjalla tuotaessa unioniin viinialan tuotteita kolmansista maista, jotka ovat ottaneet käyttöön sellaisen tarkastusjärjestelmän, jonka unioni on hyväksynyt toisen alakohdan mukaisesti samojen tuotteiden osalta unionin lainsäädännössä säädettyä tarkastusjärjestelmää vastaavaksi.

Kolmannen maan tarkastusjärjestelmä voidaan hyväksyä unionissa samojen tuotteiden osalta käyttöön otettua tarkastusjärjestelmää vastaavaksi, jos se täyttää ainakin seuraavat edellytykset:

a)	se tarjoaa riittävät takeet asianomaisen kolmannen maan alueella tuotettujen tai kaupan kohteena olevien viinialan tuotteiden luonteen, alkuperän ja jäljitettävyyden osalta;

b)	se takaa pääsyn käytetyssä sähköisessä järjestelmässä oleviin tietoihin, jotka koskevat erityisesti toimijoiden, toimivaltaisten viranomaisten a nimettyjen elinten tai viranomaisten rekisteröintiä ja tunnistamista;

c)	se takaa mahdollisuuden tarkistaa b alakohdassa tarkoitetut tiedot keskinäisen hallinnollisen yhteistyön puitteissa.

Kolmannet maat, jotka ovat ottaneet käyttöön sellaisen tarkastusjärjestelmän, jonka unioni on hyväksynyt vastaavaksi toisen alakohdan mukaisesti, sisällytetään liitteessä VII olevan IV osan C jaksossa esitettyyn luetteloon.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun sähköisen asiakirjan on sisällettävä vähintään VI 1 -asiakirjan laatimiseksi tarvittavat tiedot sekä yksilöivä hallinnollinen viitekoodi, jonka on antanut vientimaana olevan kolmannen maan toimivaltainen viranomainen tai joka on annettu sen valvonnassa. Koodi on merkittävä kaupallisiin asiakirjoihin, joita tarvitaan tuonnissa unionin tullialueelle.

3.   Vientimaana olevan kolmannen maan on annettava pääsy sähköiseen asiakirjaan tai asiakirjan laadinnassa tarvittaviin tietoihin sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä, jossa tavarat on tarkoitus luovuttaa vapaaseen liikkeeseen. Jos asianomaisiin sähköisiin järjestelmiin ei ole pääsyä, tiedot voidaan pyytää paperiasiakirjana.

4.   Myös 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut VI 2 -otteet voidaan asettaa saataville ja niitä voidaan käyttää sähköisesti jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Sähköisen VI 2 -otteen sisällön on oltava sama kuin paperiasiakirjan sisällön.

V LUKU

SAAPUVIEN JA LÄHTEVIEN ERIEN REKISTERI

28 artikla

Saapuvien ja lähtevien erien rekisterin pitäminen

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 147 artiklan 2 kohdassa säädetään, ja edellyttäen että saapuvia ja lähteviä eriä sekä varastossa olevia tuotteita voidaan valvoa milloin tahansa liikekirjanpitoon käytettyjen kaupallisten asiakirjojen perusteella, seuraavien ei tarvitse pitää saapuvien ja lähtevien erien rekisteriä, tässä luvussa ’rekisteri’:

a)

toimija, joka pitää hallussaan tai asettaa myyntiin yksinomaan viinialan tuotteita nimellistilavuudeltaan enintään 10 litran etiketöidyissä säiliöissä, jotka on suljettu kertakäyttöisellä sulkimella, ja kun kokonaismäärä on enintään viisi litraa tai viisi kilogrammaa, kun kyseessä on puhdistettu tai puhdistamaton tiivistetty rypäleen puristemehu, ja 100 litraa, kun kyseessä ovat muut tuotteet;

b)	toimijat, jotka myyvät juomia yksinomaan paikalla tapahtuvaa kulutusta varten.

2.   Jäsenvaltio voi vaatia varastottomia kauppiaita pitämään rekisteriä, ja se voi tällaisessa tapauksessa vahvistaa säännöt ja menettelyt.

3.   Jäsenvaltion on laadittava ja pidettävä ajan tasalla luettelo toimijoista, joiden on pidettävä rekisteriä. Jos tällainen luettelo tai rekisteri on jo olemassa muita tarkoituksia varten, sitä voidaan käyttää myös tämän asetuksen soveltamiseksi.

4.   Rekisteriä on pidettävä erikseen jokaisesta yrityksestä.

Jos yhden yrityksen muodostavat vähittäiskaupat myyvät tuotteita suoraan kuluttajalle ja saavat tuotteita useasta kyseisen yrityksen keskusvarastosta, jokaisen keskusvaraston on pidettävä rekisteriä toimittamistaan tuotteista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan a alakohdan soveltamista. Vähittäiskauppoihin tehdyt toimitukset on kirjattava rekisteriin lähtevinä erinä.

5.   Rekisteriä on pidettävä samoissa tiloissa kuin tuotteita.

Jos saapuvia ja lähteviä eriä sekä varastossa olevia tuotteita voidaan kuitenkin valvoa milloin tahansa tuotteiden sijaintipaikassa muiden todistusasiakirjojen perusteella, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että

a)	rekisteriä pidetään yrityksen toimipaikassa, jos tuotteita säilytetään useissa samalle yritykselle kuuluvissa varastoissa, jotka sijaitsevat samassa paikallisessa hallinnollisessa yksikössä tai toistensa välittömässä läheisyydessä olevissa paikallisissa hallinnollisissa yksiköissä;

b)	rekisterin pito uskotaan alaan erikoistuneelle yritykselle.

29 artikla

Rekistereihin kirjattavat toimet

1.   Rekisterinpitovelvollisten toimijoiden on kirjattava asetuksen (EU) N:o 1308/2013 78 artiklan 2 kohdassa ja 80 artiklassa sekä asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteissä I A ja I D tarkoitettujen vaatimusten ja viininvalmistusmenetelmien mukaisesti toteuttamansa viininvalmistusmenetelmät, -käytännöt ja -käsittelyt sekä uusien viininvalmistusmenetelmien kokeellinen käyttö, mukaan lukien viittaus asianomaisen jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 606/2009 4 artiklan mukaisesti antamaan lupaan.

2.   Seuraavia käsittelyjä koskevat toteutetut toimet on kirjattava rekisteriin täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/274 16 ja 17 artiklan mukaisesti, mukaan lukien viittaukset jäsenvaltioiden mahdollisesti vaatimiin tiedoksiantoihin, jotka on tehtävä toimivaltaisille viranomaisille 30 artiklan 2 kohdan mukaisesti:

a)	viinin alkoholipitoisuuden korjaaminen (asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteessä I A oleva 40 kohta ja lisäys 10) ja rypäleen puristemehun sokeripitoisuuden vähentäminen kahden eri kalvokäsittelyn avulla (asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteessä I A oleva 49 kohta ja lisäys 16);

b)	väkevöiminen ja makeuttaminen (asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä VIII oleva I A ja B osa; asetuksen (EY) N:o 606/2009 11 ja 12 artikla sekä liitteet I D ja II);

c)	happamuuden lisääminen ja vähentäminen (asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä VIII oleva I C ja D osa; asetuksen (EY) N:o 606/2009 13 artikla sekä liitteessä I A oleva 12, 13, 46, 48 ja 50 kohta);

d)	käsittely viininvalmistuskäyttöön tarkoitetulla hiilellä (asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteessä I A oleva 9 kohta);

e)	käsittely kaliumferrosyanidilla (asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteessä I A oleva 26 kohta);

f)	elektrodialyysikäsittely tai kationinvaihtokäsittely viinikiven stabiloimiseksi tai happamuuden lisääminen kationinvaihtokäsittelyllä (asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteessä I A oleva 20, 36 ja 43 kohta);

g)	dimetyylidikarbonaatin lisääminen viiniin (asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteessä I A oleva 34 kohta);

h)	tammipuun palasten käyttö viininvalmistuksessa (asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteessä I A oleva 38 kohta ja lisäys 9);

i)	uusien viininvalmistusmenetelmien käyttö kokeilutarkoituksessa (asetuksen (EY) N:o 606/2009 4 artikla);

j)	viiniin liuenneen kaasun käsittely kalvokontaktoreilla (asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteessä I A oleva 52 kohta);

k)	käsittely kalvotekniikalla sekä aktiivihiilellä (asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteessä I A oleva 53 kohta);

l)	polyvinyyli-imidatsolin ja polyvinyylipyrrolidonin kopolymeerien käyttö (asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteessä I A oleva 54 kohta);

m)	hopeakloridin käyttö (asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteessä I A oleva 55 kohta).

3.   Rekisteriin on kirjattava seuraavat toteutetut toimet:

a)	asetuksen (EY) N:o 606/2009 7 ja 8 artiklassa säädetyt sekoittaminen ja leikkaaminen;

b)	pullottaminen;

c)	kaikkien kuohuviiniluokkien sekä helmeilevien viinien ja hiilihapotettujen helmeilevien viinien valmistaminen;

d)	väkevien viinien valmistaminen;

e)	puhdistetun tai puhdistamattoman tiivistetyn rypäleen puristemehun valmistaminen;

f)	tislausta varten väkevöityjen viinien valmistaminen;

g)	jalostaminen muun tuoteluokan tuotteeksi, esimerkiksi maustetuksi viiniksi.

Kun kyseessä on pullottaminen, on kirjattava täytettyjen säiliöiden lukumäärä ja sisältö.

30 artikla

Kansalliset säännöt

1.   Jäsenvaltio voi vahvistaa rekisteritietoja koskevia lisäsääntöjä seuraavien osalta:

a)	jäsenvaltion alueella myyntiin saatettavat, 28 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tuotteet nimellistilavuudeltaan enintään 10 litran etiketöidyissä säiliöissä, jotka on suljettu kertakäyttöisellä sulkimella;

b)	tietyt täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/274 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tuoteluokat;

c)	tietyt 29 artiklassa tarkoitetut toimet.

Jäsenvaltio voi säätää velvollisuudesta pitää erillisiä tilejä tai mukauttaa nykyistä rekisteriä.

2.   Rajoittamatta velvollisuutta kirjata rekisteriin tiedot jokaisesta 29 artiklan 2 kohdassa a alakohdassa tarkoitetusta viinin alkoholipitoisuuden korjaamisesta, b alakohdassa tarkoitetusta väkevöimisestä ja c alakohdassa tarkoitetusta happamuuden lisäämisestä ja vähentämisestä jäsenvaltio voi vaatia toimijoita, jotka toteuttavat kyseisiä toimia sen alueella, antamaan tietyssä määräajassa kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tai elimelle tiedoksi tällaiset toimet niiden toteuttamisen jälkeen ja väkevöimistoimet ennen niiden toteuttamista.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tiedoksiantoa ei vaadita viinintuottajilta, joiden kaikille tuote-erille jäsenvaltion toimivaltainen tekee järjestelmällisesti analyyttiset tarkastukset.

VI LUKU

ILMOITUKSET

31 artikla

Tuotantoilmoitukset

1.   Sellaiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden tuottajien, jolla on velvollisuus pitää päivitettävää viinitilarekisteriä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 145 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on jätettävä vuosittain asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tuotantoilmoitus asianomaisen viinivuoden tuotannostaan kyseisessä jäsenvaltiossa.

Jäsenvaltio, jolla on käytössään viinitilarekisteri, jota päivitetään vuosittain ja jonka perusteella ilmoituksentekijän, ilmoitetun tuotannon ja asianomaisten viinitarhan lohkojen välille saadaan luotua yhteys, voi vapauttaa tuottajat velvollisuudesta ilmoittaa täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/274 22 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetut tiedot. Tällöin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on merkittävä pinta-ala ilmoituksiin viinitilarekisterissä esitettyjen tietojen perusteella.

2.   Yhdessä tai useammassa osuustoiminnallisessa viininvalmistamossa tai tuottajaryhmässä osakkaina tai jäseninä olevat sadonkorjaajat, jotka toimittavat koko viinirypäleiden tai rypäleen puristemehun tuotantonsa asianomaisille osuustoiminnallisille viininvalmistamoille tai ryhmille mutta varaavat itselleen oikeuden valmistaa oman kotitaloutensa käyttöön enintään 10 hehtolitraa viiniä, vapautetaan velvollisuudesta toimittaa tuotantoilmoitus, jos kyseisten osuustoiminnallisten viininvalmistamojen tai ryhmien on jätettävä tuotantoilmoitus.

3.   Jäsenvaltio, jolla ei ole velvollisuutta pitää päivitettävää viinitilarekisteriä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 145 artiklan 1 kohdan mukaisesti, voi vaatia alueelleen sijoittautuneilta tuottajilta 1 kohdassa tarkoitetun tuotantoilmoituksen.

Tällöin 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

32 artikla

Varastoilmoitukset

1.   Tuottajien, jalostajien, pullottajien ja kauppiaiden, joilla on varastoja jäsenvaltiossa, jolla on velvollisuus pitää päivitettävää viinitilarekisteriä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 145 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on jätettävä vuosittain asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle 31 päivänä heinäkuuta hallussaan olevasta viinistä ja rypäleen puristemehusta varastoilmoitus.

2.   Jäsenvaltio, jolla ei ole velvollisuutta pitää päivitettävää viinitilarekisteriä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 145 artiklan 1 kohdan mukaisesti, voi vaatia alueelleen sijoittautuneilta tuottajilta, jalostajilta, pullottajilta ja kauppiailta 1 kohdassa tarkoitetun varastoilmoituksen.

33 artikla

Satoilmoitukset

Jäsenvaltio voi vaatia, että kaikki sadonkorjaajat tai tietyt, puolueettomin ja syrjimättömin perustein valitut sadonkorjaajat jättävät toimivaltaisille viranomaisille satoilmoituksen siltä viinivuodelta, jonka sato korjattiin.

34 artikla

Käsittelyä tai kaupan pitämistä koskevat ilmoitukset

1.   Jäsenvaltio voi säätää, että rypäleiden, viinirypälemehun ja rypäleen puristemehun sadonkorjaajien, tuottajien ja kauppiaiden, jotka ovat ennen täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/274 22 ja 24 artiklassa tarkoitettuja tuotanto- ja satoilmoitusten viimeisiä jättöpäiviä käsitelleet tai pitäneet kaupan viinin tuotantoon tarkoitettuja viinialan tuotteita, on jätettävä toimivaltaiselle viranomaiselle käsittely- tai kaupanpitoilmoitus siltä viinivuodelta, jona käsittely tai kaupan pitäminen tapahtui.

2.   Jos jäsenvaltio vaatii sadonkorjaajilta 1 kohdan nojalla käsittely- tai kaupanpitoilmoituksen, yhdessä tai useammassa osuustoiminnallisessa viininvalmistamossa tai tuottajaryhmässä osakkaina tai jäseninä olevat sadonkorjaajat, jotka toimittavat koko viinirypäleiden tai rypäleen puristemehun tuotantonsa asianomaisille viininvalmistamoille tai tuottajaryhmille mutta varaavat itselleen oikeuden valmistaa oman kotitaloutensa käyttöön enintään 10 hehtolitraa viiniä, vapautetaan velvollisuudesta toimittaa tällainen ilmoitus, jos kyseisten osuustoiminnallisten viininvalmistamojen tai ryhmien on jätettävä 1 kohdan nojalla käsittely- tai kaupanpitoilmoitus.

35 artikla

Yhteiset säännökset

Jäsenvaltio voi vaatia viinitilarekisterin tai tuotanto- tai varastoilmoitusten osalta kokonaisvaltaisempia lisätietoja.

Jäsenvaltio voi vapauttaa toimijan 31 ja 32 artiklassa säädettyjen ilmoitusten jättämisvelvollisuudesta niiltä viinivuosilta, joiden aikana ei ollut tuotantoa eikä varastoja.

VII LUKU

TARKASTUKSET, TOIMIVALTAISET VIRANOMAISET, KESKINÄINEN AVUNANTO JA SEURAAMUKSET

I JAKSO

TARKASTUKSET, TOIMIVALTAISET VIRANOMAISET, YHTEYSVIRANOMAISET JA KESKINÄINEN AVUNANTO

36 artikla

Yleiset periaatteet

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä tarkastuksista, jotka ovat tarpeen niiden sääntöjen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi, jotka koskevat viini-istutusten lupajärjestelmää, viinitilarekisteriä, saateasiakirjoja ja todistuksia, viinien tuontia, saapuvien ja lähtevien erien rekisteriä sekä pakollisia ilmoituksia, joista säädetään kyseisen alan osalta asetuksen (EU) N:o 1308/2013 90 artiklassa, II osan I osaston III luvussa ja II osaston II luvun 2 jaksossa sekä tässä asetuksessa. Jäsenvaltioiden on säädettävä tehokkaiden, riskiperusteisten virallisten tarkastusten järjestelmästä.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen tai toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä viralliset tarkastukset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/625 (18) yleisten periaatteiden mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/274 VI luvun säännösten soveltamista.

Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 59 artiklaa sovelletaan viini-istutusten lupajärjestelmään soveltuvin osin.

3.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin SAN- tai SMM-suojan saaneiden viinialan tuotteiden asetuksen (EU) N:o 1308/2013 II osan II osaston I luvun 2 jaksossa säädettyihin tarkastuksiin kyseisten tuotteiden eritelmävaatimusten noudattamisen osalta.

37 artikla

Tarkastuksia koskevat yhteiset säännökset

1.   Tarkastukset on tehtävä siinä jäsenvaltiossa, jossa tuotanto tapahtui, sanotun kuitenkaan rajoittamatta satunnaisotantaan tai riskianalyysiin perustuvien tarkastusten tekemistä lähetysjäsenvaltiossa.

Jos tarkastukset tehdään satunnaisotantana, tarkastusten on edustettava määrältään, tyypiltään ja tiheydeltään koko jäsenvaltion aluetta ja vastattava tapauksen mukaan tuotettujen, kaupan pidettyjen tai kaupan pitämistä varten säilytettyjen viinialan tuotteiden määrää.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tarkastukset ovat hallinnollisia tarkastuksia ja tapauksen mukaan paikalla tehtäviä tarkastuksia.

Hallinnolliseen tarkastukseen on kuuluttava tapauksen mukaan ristiintarkastuksia muun muassa asetuksen (EU) N:o 1306/2013 V osaston II luvussa säädetyn yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän tietojen kanssa.

Paikalla tehtävät tarkastukset on tehtävä ennalta ilmoittamatta. Jos valvonnan tarkoitus ei vaarannu, voidaan kuitenkin antaa vain ehdottoman välttämättömään rajautuva ennakkoilmoitus. Ilmoituksen saa antaa enintään 48 tuntia ennen tarkastusta, jollei kyseessä ole asianmukaisesti perusteltu tapaus tai toimenpide, jolle tehdään systemaattisesti tarkastuksia paikalla. Tarkastukset on tehtävä valitsemalla riskianalyysin perusteella tuottajista asianmukainen prosenttiosuus. Jokaisesta paikalla tehtävästä tarkastuksesta on laadittava tarkastuskertomus, jonka perusteella on mahdollista tarkastella tehtyjen tarkastusten sisältöä yksityiskohtaisesti.

3.   Jäsenvaltion on viinitilarekisterin osalta tarkistettava, vastaako kunkin viininviljelijän, luonnollisen henkilön, oikeushenkilön tai henkilöryhmittymän, joiden on tehtävä 31 artiklassa säädetty tuotantoilmoitus, liitteissä III ja IV säädettyjen tilakohtaisen asiakirja-aineiston ja tuotantoa koskevan asiakirjan perusteella rakentuva tilanne ja todellinen tilanne toisiaan. Asiakirjoihin on tehtävä tarvittavat muutokset kyseisen tarkistuksen perusteella.

4.   Kolmansista maista tulevien viinien ja muiden viinialan tuotteiden tarkastukset on tehtävä VI 1 -asiakirjan perusteella siinä jäsenvaltiossa, jossa ne saapuvat unionin alueelle.

38 artikla

Tarkastusten kohteena olevat henkilöt

1.   Ne luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt sekä näiden henkilöiden ryhmittymät, joiden ammattitoimintaa valvotaan tässä asetuksessa tarkoitetuilla tarkastuksilla, eivät saa estää näiden tarkastusten tekemistä, vaan niiden on aina helpotettava sitä.

2.   Toimijat, joilta toimivaltaisen viranomaisen virkamies ottaa näytteitä,

a)	eivät saa millään tavoin estää näytteiden ottoa; ja

b)	ovat velvollisia toimittamaan kyseisille henkilöille kaikki tämän asetuksen tai täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/274 mukaisesti vaaditut tiedot.

39 artikla

Isotooppitietojen analyyttinen tietopankki

Viinialan valvonnan eurooppalaisen vertailukeskuksen (European reference centre) on pidettävä yllä ja päivitettävä unionin tasolla isotooppitietojen analyyttistä tietopankkia jäsenvaltioiden nimettyjen laboratorioiden tiedoksiantamien tietojen perusteella. Kyseiset tiedot saadaan viinialan tuotteiden sisältämien etanolin ja veden ainesosien yhdenmukaistetuista isotooppianalyyseistä ja niiden perusteella voidaan tehdä asianmukaisia tarkastuksia koko kaupan pitämisen ajan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 80 artiklan 5 kohdan nojalla vahvistettujen määritysmenetelmien ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/274 27, 28 ja 29 artiklassa vahvistettujen sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.

40 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset ja yhteysviranomaiset

Jäsenvaltioiden on nimettävä 37 artiklassa tarkoitettujen tarkastusten osalta toimivaltaiset viranomaiset. Kyseisillä viranomaisilla on oltava käytettävissään henkilöstöä, joka lukumäärältään, pätevyydeltään ja kokemukseltaan soveltuu tarkastusten tehokkaaseen suorittamiseen.

Kun jäsenvaltio nimeää useita toimivaltaisia viranomaisia valvomaan viinialan sääntöjen noudattamista, sen on osoitettava niille vastuualat ja sovitettava yhteen niiden toiminta.

Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi yhteysviranomainen, joka vastaa yhteyksistä komission, muiden jäsenvaltioiden yhteysviranomaisten ja kolmansien maiden kanssa ja joka vastaanottaa ja lähettää edelleen hallinnollista apua koskevat pyynnöt.

41 artikla

Virkamiesten valtuudet

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet helpottaakseen toimivaltaisten viranomaistensa virkamiesten työtä. Niiden on valvottava, että kyseisillä virkamiehillä, tarvittaessa yhteistyössä jäsenvaltion omien yksiköiden tätä tarkoitusta varten valtuutettujen tarkastajien kanssa, on

a)	pääsy viinitarhoille sekä viinialan tuotteiden viiniyttämislaitoksiin, varastointilaitoksiin, jalostamoihin ja kuljetusvälineisiin;

b)	pääsy kenen tahansa viinialan tuotteita tai viinialalla mahdollisesti käytettäväksi tarkoitettuja tuotteita myymistarkoituksessa säilyttävän, kaupan pitävän tai kuljettavan henkilön kaupallisiin tiloihin, varastoihin tai kuljetusvälineisiin;

c)	mahdollisuus kartoittaa viinialan tuotteet sekä niiden valmistamiseen mahdollisesti tarkoitetut aineet tai tuotteet;

d)	mahdollisuus ottaa näytteitä viinialan tuotteista, aineista tai tuotteista, joita voidaan käyttää niiden valmistukseen, sekä myynti-, kaupan pitämis- tai kuljetustarkoituksessa hallussa pidetyistä tuotteista;

e)	mahdollisuus tutkia kirjanpitotietoja tai muita valvontatarkoituksissa hyödyllisiä asiakirjoja ja ottaa niistä jäljennöksiä tai otteita;

f)

mahdollisuus toteuttaa viinialan tuotteen tai tuotteen, jota voidaan käyttää tällaisen tuotteen valmistukseen, valmistusta, hallussapitoa, kuljetusta, kuvausta, esittelyä ja kaupan pitämistä koskevia asianmukaisia suojatoimenpiteitä, jos on perusteltua epäillä unionin lainsäädännön vakavaa rikkomista, erityisesti jos kyseessä on vilpillinen käsittely tai terveydelle aiheutuva vaara.

42 artikla

Tarkastusten yhteensovittaminen ja tietoihin pääsy

Kun tarkastus koskee lähetyksiä, joiden mukana seuraa 10 artiklassa tarkoitettu saateasiakirja, 40 artiklan nojalla nimetyillä toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava pääsy direktiivin 2008/118/EY 21 artiklassa säädetyssä tietokoneistetussa järjestelmässä oleviin tietoihin sekä mainitun direktiivin IV luvussa säädetyssä järjestelmässä liikkuvien viinialan tuotteiden siirtoihin.

Kyseisillä toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava pääsy myös sellaisten tietojärjestelmien tietoihin, jotka on otettu käyttöön muiden kuin ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen viinialan tuotteiden siirtojen tarkastuksia varten.

Ensimmäisen ja toisen kohdan nojalla haltuun saatuja tietoja saa käyttää vain tämän asetuksen soveltamiseksi.

43 artikla

Keskinäinen avunanto

1.   Kun jonkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tekee alueellaan tarkastuksia, se voi pyytää tietoja sellaisen toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, jota asia voi suoraan tai välillisesti koskea. Tällainen pyyntö on tehtävä 40 artiklan kolmannessa kohdassa säädettyjen yhteysviranomaisten kautta, ja apua on annettava viipymättä.

Komissiolle on annettava tiedoksi tapaukset, joissa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tarkastustoimien kohteena oleva tuote on peräisin kolmannesta maasta ja joissa tämän tuotteen kaupan pitämisellä voi olla erityistä merkitystä muille jäsenvaltioille.

Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on annettava kaikki tiedot, joita pyynnön esittävä viranomainen tarvitsee tehtävässään.

2.   Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on tehtävä pyynnön esittävän viranomaisen perustellusta pyynnöstä tarkastukset pyynnössä kuvattujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tällaiset tarkastukset tehdään.

Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on toimittava kuin se toimisi omasta puolestaan.

3.   Pyynnön esittävä viranomainen voi pyynnön vastaanottavan viranomaisen suostumuksella nimetä virkamiehiä, jotka

a)

joko saavat pyynnön vastaanottavan viranomaisen sijoittautumisjäsenvaltion tiloissa tietoja asetuksen (EU) N:o 1308/2013, tämän asetuksen tai täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/274 asiaankuuluvien säännösten soveltamisesta tai niihin liittyvistä tarkastuksista ja myös voivat ottaa jäljennöksiä kuljetusasiakirjoista tai muista asiakirjoista tai otteita rekistereistä;

b)	tai ovat läsnä 2 kohdan mukaisesti pyydetyissä tarkastuksissa, sen jälkeen kun pyynnön vastaanottavalle viranomaiselle on ilmoitettu siitä hyvissä ajoin ennen kyseisten tarkastusten aloittamista.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuja jäljennöksiä voidaan ottaa ainoastaan pyynnön vastaanottavan viranomaisen suostumuksella.

4.   Pyynnön vastaanottavan viranomaisen virkamiehet vastaavat koko ajan oman jäsenvaltionsa alueella tehtävistä tarkastuksista.

5.   Pyynnön esittävän viranomaisen virkamiehiin sovelletaan seuraavaa:

a)	virkamiesten on esitettävä kirjallinen valtuutus, josta ilmenee heidän henkilöllisyytensä ja virkanimikkeensä;

b)

tarkastukset tekeville virkamiehille on annettava – rajoittamatta sen jäsenvaltion, jonka viranomainen on ottanut pyynnön vastaan, omille tarkastajilleen kyseisten tarkastusten suorittamisen osalta asettamien rajoitusten soveltamista – i) 41 artiklan a ja b alakohdassa säädetyt pääsyoikeudet; ii) oikeus saada tietoja pyynnön vastaanottavan viranomaisen virkamiesten 41 artiklan c ja e alakohdan mukaisesti suorittamien tarkastusten tuloksista.

6.   Näytteen ottoon, käsittelyyn ja lähettämiseen sekä valvontatarkoituksissa tehtävään analyyttiseen ja aistinvaraiseen tutkimukseen liittyvistä kustannuksista vastaa sen jäsenvaltion viranomainen, joka on pyytänyt näytteen ottamista. Kustannukset lasketaan siinä jäsenvaltiossa sovellettavien hintojen mukaan, jonka alueella toimenpiteet on suoritettu.

44 artikla

Todistusvoima

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vedota jonkin muun jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen virkamiesten tätä jaksoa sovellettaessa tekemiin havaintoihin, ja tällaisilla havainnoilla on sama arvo kuin jos ne olisivat kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tekemiä havaintoja.

45 artikla

Sääntöjenvastaisuusepäilyn tiedoksiantaminen

Jos jonkin jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on syytä epäillä tai jos se saa tietoonsa, että viinialan tuote ei ole asetuksen (EU) N:o 1308/2013 viinialan tuotteita koskevien säännösten tai tässä asetuksessa tai täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/274 vahvistettujen sääntöjen mukainen tai että sen hankkiminen tai kaupan pitäminen on tapahtunut vilpillisesti, asianomaisen jäsenvaltion yhteysviranomaisen on annettava asia viipymättä tiedoksi niiden jäsenvaltioiden yhteysviranomaisille, joille kyseisten sääntöjen noudattamatta jättämisellä on erityistä merkitystä ja siitä voi aiheutua hallinnollisia toimenpiteitä tai oikeudellisia toimia.

Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat tai epäilevät, että viinialan tuotteet ovat olleet sellaisten väärennösten kohteena, jotka voivat aiheuttaa vaaraa kuluttajien terveydelle, tai että ne eivät ole asetuksen (EU) N:o 1308/2013 80 tai 90 artiklan mukaiset, kyseisen jäsenvaltion yhteysviranomaisen on ilmoitettava asiasta viipymättä komissiolle ja muiden jäsenvaltioiden yhteysviranomaisille ja tapauksen mukaan asianomaisten kolmansien maiden yhteysviranomaiselle komission käyttöön asettaman tietojärjestelmän välityksellä.

II JAKSO

SEURAAMUKSET

46 artikla

Luvattomiin istutuksiin liittyvät seuraamukset ja kustannusten periminen

Jäsenvaltioiden on määrättävä taloudellisia seuraamuksia tuottajille, jotka eivät noudata asetuksen (EU) N:o 1308/2013 71 artiklan 1 kohdassa asetettua velvoitetta.

Taloudellisen seuraamuksen vähimmäismäärä on

a)	6 000 euroa hehtaarilta, jos tuottaja raivaa luvattoman istutuksen kokonaisuudessaan neljän kuukauden kuluessa päivästä, jona tuottajalle annettiin tiedoksi sääntöjenvastaisuus, siten kuin asetuksen (EU) N:o 1308/2013 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitetaan;

b)	12 000 euroa hehtaarilta, jos tuottaja raivaa luvattoman istutuksen kokonaisuudessaan neljän kuukauden määräajan päättymistä seuraavan ensimmäisen vuoden kuluessa;

c)	20 000 euroa hehtaarilta, jos tuottaja raivaa luvattoman istutuksen kokonaisuudessaan neljän kuukauden määräajan päättymistä seuraavan ensimmäisen vuoden jälkeen.

Jos alueella, jolla kyseiset viinitarhat sijaitsevat, saatavan vuositulon määrän arvioidaan ylittävän 6 000 euroa hehtaarilta, jäsenvaltio voi korottaa toisessa alakohdassa vahvistettuja vähimmäismääriä suhteessa kyseisen alueen arvioituun hehtaarikohtaiseen keskimääräiseen vuosituloon.

Jos jäsenvaltio huolehtii itse luvattomien istutusten raivaamisesta, raivaukseen liittyvät, tuottajalta asetuksen (EU) N:o 1308/2013 71 artiklan 2 kohdan mukaisesti perittävät kustannukset lasketaan puolueettomalla tavalla ottaen huomioon työvoimakustannukset, koneiden käyttö ja kuljetukset tai muut aiheutuneet kustannukset. Tällaiset kustannukset lisätään sovellettavaan seuraamukseen.

47 artikla

Saateasiakirjoihin ja VI 1 -asiakirjoihin, jotka eivät ole tiettyjen unionin sääntöjen mukaiset, liittyvät seuraamukset

1.   Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat tai epäilevät, että viinialan tuotteet olleet sellaisten väärennösten kohteena, jotka voivat aiheuttaa vaaraa kuluttajien terveydelle, tai että ne eivät ole asetuksen (EU) N:o 1308/2013 80 tai 90 artiklan mukaiset, 10, 11 ja 12 artiklan soveltaminen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin toimijoihin voidaan keskeyttää.

2.   Jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja havaintoja tai epäilyksiä esiintyy tuotavien viinien osalta, 26 ja 27 artiklan soveltaminen voidaan keskeyttää.

48 artikla

Seuraamukset, jotka liittyvät velvollisuuksiin pitää kirjaa saapuvista ja lähtevistä eristä, jättää ilmoituksia tai tehdä tiedoksiantoja

1.   Jos toimija, jolla on velvollisuus pitää kirjaa saapuvista ja lähtevistä eristä, jättää varasto- tai satoilmoituksia tai antaa 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut toimet tiedoksi toimivaltaisille viranomaisille, ei pidä tällaista kirjaa, ei jätä tällaisia ilmoituksia täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/274 22, 23 ja 24 artiklassa tarkoitetuissa määräajoissa tai ei anna tällaisia toimia tiedoksi jäsenvaltion tämän asetuksen 30 artiklan 2 kohdan nojalla vahvistamassa määräajassa, asianomaiseen toimijaan sovelletaan hallinnollisia seuraamuksia.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut seuraamukset ovat jäsenvaltion soveltamia sakkoseuraamuksia, jotka se vahvistaa tuotteiden arvon, arvioidun rahallisen hyödyn tai petoksesta aiheutuneen taloudellisen vahingon perusteella.

3.   Jos kyseessä on vakava tai toistuva 1 kohdassa tarkoitetun ilmoitusten määräajassa jättämistä koskevan velvollisuuden noudattamatta jättäminen, asianomainen toimija jätetään asetuksen (EU) N:o 1308/2013 47 ja 50 artiklassa säädettyjen tukitoimenpiteiden ulkopuolelle asianomaisena tai seuraavana varainhoitovuonna seuraavasti:

a)	jos täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/274 22, 23 ja 24 artiklassa tarkoitetut määräajat ylittyvät enintään 15 työpäivällä, sovelletaan vain tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja hallinnollisia seuraamuksia;

b)

jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset pitävät 1 kohdassa tarkoitetuissa ilmoituksissa olevia tietoja puutteellisina tai virheellisinä ja jos puuttuvat tai virheelliset tiedot ovat olennaisia asetuksen (EU) N:o 1308/2013 47 ja 50 artiklassa säädettyjen tukitoimenpiteiden asianmukaisen soveltamisen kannalta, maksettavasta tuesta vähennetään suhteellisesti määrä, jonka toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat rikkomisen vakavuuden perusteella.

49 artikla

Poikkeukselliset olosuhteet ja ilmeiset virheet

1.   Tässä asetuksessa säädettyjä seuraamuksia ei sovelleta, jos kyseessä ovat asetuksen (EU) N:o 1306/2013 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut poikkeukselliset olosuhteet.

2.   Jäsenvaltiolle tämän asetuksen mukaisesti tehtyä tiedonantoa tai hakemusta voi muuttaa milloin tahansa sen jättämisen jälkeen, jos kyseessä on toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä ilmeinen virhe.

VIII LUKU

TIEDOKSIANNOT

50 artikla

Tiedoksiannettavien tietojen luonne ja tyyppi

1.   Kunkin jäsenvaltion on annettava komissiolle tiedoksi

a)	asetuksen (EU) N:o 1308/2013 120 artiklan 2 kohdan a alakohdan, tämän asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/274 nojalla annetut lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset;

b)	virallisten määritysten tekemisestä, hallinnollisesta sertifiointimenettelystä sekä rekisterien ja saateasiakirjojen tarkastuksista vastaavien toimivaltaisten viranomaisten nimet ja osoitteet;

c)	viini-istutusten lupien myöntämisestä, viinitilarekisterin ylläpitämisestä ja päivittämisestä sekä tuotantokykyä koskevan ajantasaisen selvityksen toimittamisesta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten nimet ja osoitteet;

d)	liitteessä II olevan H jakson ensimmäisen kohdan 1 ja 2 alakohdassa tarkoitetut raja-arvot;

e)	toimenpiteet, jotka se on toteuttanut VII luvun täytäntöönpanemiseksi, jos kyseisten toimenpiteiden tiedoksiantaminen on tärkeää jäsenvaltioiden yhteistyön kannalta, sekä nimeämänsä yhteysviranomaisen nimi ja osoite;

f)	edellytykset, joita se soveltaa 10 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan iii alakohdassa ja b alakohdassa tarkoitettujen saateasiakirjojen laatimiseen;

g)	viinirypälelajikkeet, joihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 81 artiklaa ja 120 artiklan 2 kohdan b alakohtaa.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle muutoksista, joita tapahtuu sille 1 kohdan mukaisesti tiedoksiannettujen toimivaltaisten viranomaisten ja yhteysviranomaisten nimissä ja osoitteissa.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tiedoksianto on tehtävä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/274 34 artiklan mukaisesti.

51 artikla

Tiedoksiannettujen tietojen julkistaminen

1.   Komissio laatii ja päivittää kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten tiedoksiantojen perusteella seuraavat tiedot sisältävät luettelot:

a)	VI 1 -asiakirjojen antamisesta vastaavien tuotteen alkuperämaan toimivaltaisten viranomaisten nimet ja osoitteet;

b)	alkuperämaan nimeämien elinten tai viranomaisten nimet ja osoitteet tai jos alkuperämaassa ei ole sellaisia, tuotteen alkuperämaan ulkopuolella sijaitsevan jo hyväksytyn laboratorion nimi ja osoite VI 1 -asiakirjan määritysselosteosan täyttämistä varten;

c)	niiden viinituottajien ja -jalostajien nimet, osoitteet ja viralliset rekisteröintinumerot, joille tuotteen alkuperämaa on antanut valtuudet laatia VI 1 -asiakirjoja;

d)	kussakin kolmannessa maassa nimetyn sellaisen yhteysviranomaisen nimi ja osoite, joka vastaanottaa ja lähettää edelleen hallinnollista apua koskevat pyynnöt ja joka edustaa maataan yhteydenpidossa komissioon ja jäsenvaltioihin.

2.   Komissio julkaisee 50 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten nimet ja osoitteet, 50 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tuotantokykyä koskevat tiedot, 50 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun yhteysviranomaisen nimen ja osoitteet, 50 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetut rypälelajikkeet ja tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut luettelot.

IX LUKU

MUUTTAMISET JA KUMOAMISET SEKÄ SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

52 artikla

Asetuksen (EY) N:o 555/2008 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 555/2008 seuraavasti:

1)	kumotaan 1, 21, 22, 23, 38–54, 74, 83–95 a ja 98–102 artikla;

2)	kumotaan liitteet IX–XIII ja XVI–XXI.

53 artikla

Asetuksen (EY) N:o 606/2009 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 606/2009 seuraavasti:

1)	kumotaan 12 ja 13 artikla;

2)

lisätään 14 a ja 14 b artikla seuraavasti: ”14 a artikla Sivutuotteiden vähimmäisalkoholipitoisuuden vahvistaminen 1.   Jollei asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä VIII olevan II osan D jakson 1 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltion on vahvistettava tilavuusprosentteina ilmaistu vähimmäisalkoholipitoisuus, joka viinistä erotetulla sivutuotteella on oltava suhteessa tuotetun viinin alkoholipitoisuuteen. Jäsenvaltio voi mukauttaa vähimmäispitoisuutta puolueettomin ja syrjimättömin perustein. 2.   Jos jäsenvaltion 1 kohdan nojalla vahvistamaa prosenttiosuutta ei saavuteta, asianomaisen toimijan on toimitettava tuottamaansa viiniä määrä, joka vastaa vähimmäisprosenttiosuuden saavuttamiseksi tarvittavaa määrää. 3.   Sen alkoholipitoisuuden määrittämiseksi, joka sivutuotteilla on oltava suhteessa tuotetun viinin alkoholipitoisuuteen, eri viininviljelyvyöhykkeillä sovellettavat tilavuusprosentteina ilmoitetut alkoholin luonnolliset vakiopitoisuudet ovat seuraavat: a) A-vyöhykkeellä 8,0 prosenttia; b) B-vyöhykkeellä 8,5 prosenttia; c) C I -vyöhykkeellä 9,0 prosenttia; d) C II -vyöhykkeellä 9,5 prosenttia; e) C III -vyöhykkeellä 10,0 prosenttia. 14 b artikla Sivutuotteiden hävittäminen 1.   Tuottajien on poistettava viiniyttämisen tai muun rypäleiden jalostuksen sivutuotteet jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten valvonnan alaisena noudattaen komission delegoidun asetuksen (EU) 2018/273 (*1) 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/274 (*2) 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan vii alakohdassa ja 18 artiklassa säädettyjä toimittamista ja rekisteröintiä koskevia vaatimuksia. 2.   Tuotteet on poistettava viipymättä ja viimeistään sen viinivuoden lopussa, jona sivutuotteet saatiin, noudattaen unionin sovellettavaa lainsäädäntöä ja erityisesti ympäristölainsäädäntöä. 3.   Jäsenvaltio voi päättää, että tuottajien, jotka tuottavat asianomaisena viinivuonna enintään 50 hehtolitraa viiniä tai rypäleen puristemehua omissa tiloissaan, ei edellytetä poistavan sivutuotteitaan. 4.   Tuottaja voi noudattaa velvoitetta poistaa viiniyttämisen tai muun rypäleiden jalostuksen sivutuotteet kokonaan tai osittain toimittamalla sivutuotteet tislattaviksi. Tällaisella sivutuotteiden poistamisella on oltava jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen vahvistus. 5.   Jäsenvaltio voi puolueettomin ja syrjimättömin perustein päättää, että viiniyttämisen tai muun rypäleiden jalostuksen kaikkien sivutuotteiden tai osan niistä toimittaminen tislattavaksi on pakollista kaikille tuottajille tai osalle tuottajista. (*1)  Komission delegoitu asetus (EU) 2018/273, annettu 11 päivänä joulukuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 täydentämisestä viini-istutusten lupajärjestelmän, viinitilarekisterin, saateasiakirjojen ja todistusten, saapuvien ja lähtevien erien rekisterin, pakollisten ilmoitusten sekä tiedoksiantojen ja tiedoksiannettujen tietojen julkistamisen osalta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä asianomaisten tarkastusten ja seuraamusten osalta, komission asetusten (EY) N:o 555/2008, (EY) N:o 606/2009 ja (EY) N:o 607/2009 muuttamisesta sekä komission asetuksen (EY) N:o 436/2009 ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/560 kumoamisesta (EUVL L 58, 28.2.2018, s. 1)." (*2)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/274, annettu 11 päivänä joulukuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamissäännöistä viini-istutusten lupajärjestelmän, sertifioinnin, saapuvien ja lähtevien erin rekisterin, pakollisten ilmoitusten sekä tiedoksiantojen osalta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä asiaan liittyvien tarkastusten osalta sekä komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/561 kumoamisesta (EUVL L 58, 28.2.2018, s. 60).”"

54 artikla

Asetuksen (EY) N:o 607/2009 muuttaminen

Kumotaan asetuksen (EY) N:o 607/2009 63 artikla.

55 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 436/2009 ja delegoitu asetus (EU) 2015/560.

56 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549.

(3)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007, annettu 22 päivänä lokakuuta 2007, maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) (EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1).

(4)  Komission asetus (EY) N:o 555/2008, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2008, viinialan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tukiohjelmien, kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan, tuotantokyvyn ja viinialan tarkastusten osalta (EUVL L 170, 30.6.2008, s. 1).

(5)  Komission asetus (EY) N:o 436/2009, annettu 26 päivänä toukokuuta 2009, neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä viinitilarekisterin, markkinoiden seurantaan liittyvien pakollisten ilmoitusten ja tiedonkeruun, tuotteiden kuljetuksen mukana seuraavien asiakirjojen sekä viinialalla pidettävien rekisterien osalta (EUVL L 128, 27.5.2009, s. 15).

(6)  Komission asetus (EY) N:o 606/2009, annettu 10 päivänä heinäkuuta 2009, neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä rypäletuoteluokkien sekä viininvalmistusmenetelmien ja niiden rajoitusten osalta (EUVL L 193, 24.7.2009, s. 1).

(7)  Komission asetus (EY) N:o 607/2009, annettu 14 päivänä heinäkuuta 2009, neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinialan tuotteiden suojattujen alkuperänimitysten, maantieteellisten merkintöjen ja perinteisten merkintöjen sekä merkintöjen ja esittelyn osalta (EUVL L 193, 24.7.2009, s. 60).

(8)  Komission delegoitu asetus (EU) 2015/560, annettu 15 päivänä joulukuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 täydentämisestä viini-istutusten lupajärjestelmän osalta (EUVL L 93, 9.4.2015, s. 1).

(9)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/274, annettu 11 päivänä joulukuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamissäännöistä viini-istutusten lupajärjestelmän, sertifioinnin, saapuvien ja lähtevien erin rekisterin, pakollisten ilmoitusten sekä tiedoksiantojen osalta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä asiaan liittyvien tarkastusten osalta sekä komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/561 kumoamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 60).

(10)  Neuvoston direktiivi 2008/118/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta (EUVL L 9, 14.1.2009, s. 12).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 952/2013, annettu 9 päivänä lokakuuta 2013, unionin tullikoodeksista (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1).

(12)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1186/2009, annettu 16 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta (EUVL L 324, 10.12.2009, s. 23).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1152/2003/EY, tehty 16 päivänä kesäkuuta 2003, valmisteveron alaisten tuotteiden liikkumisen ja valvonnan tietokoneistamisesta (EUVL L 162, 1.7.2003, s. 5).

(14)  Komission asetus (EY) N:o 684/2009, annettu 24 päivänä heinäkuuta 2009, neuvoston direktiivin 2008/118/EY täytäntöön panemisesta valmisteveron alaisten tavaroiden väliaikaisesti verottomia siirtoja koskevien tietokoneistettujen menettelyjen osalta (EUVL L 197, 29.7.2009, s. 24).

(15)  Komission asetus (ETY) N:o 3649/92, annettu 17 päivänä joulukuuta 1992, lähtöjäsenvaltiossa kulutukseen luovutettujen yhteisön sisällä liikkuvien valmisteveron alaisten tuotteiden yksinkertaistetusta saateasiakirjasta (EYVL L 369, 18.12.1992, s. 17).

(16)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2447, annettu 24 päivänä marraskuuta 2015, unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 343, 29.12.2015, s. 558).

(17)  Komission delegoitu asetus (EU) 2015/2446, annettu 28 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 täydentämisestä tiettyjä unionin tullikoodeksin säännöksiä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta (EUVL L 343, 29.12.2015, s. 1).

(18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/625, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2017, virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 999/2001, (EY) N:o 396/2005, (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 1107/2009, (EU) N:o 1151/2012, (EU) N:o 652/2014, (EU) 2016/429 ja (EU) 2016/2031, neuvoston asetusten (EY) N:o 1/2005 ja (EY) N:o 1099/2009 ja neuvoston direktiivien 98/58/EY, 1999/74/EY, 2007/43/EY, 2008/119/EY ja 2008/120/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004, neuvoston direktiivien 89/608/ETY, 89/662/ETY, 90/425/ETY, 91/496/ETY, 96/23/EY, 96/93/EY ja 97/78/EY ja neuvoston päätöksen 92/438/ETY kumoamisesta (virallista valvontaa koskeva asetus) (EUVL L 95, 7.4.2017, s. 1).

---

---

---

---

---

---

---

---