21.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 78/16

(1)

Arseenin, kadmiumin ja lyijyn enimmäismäärät erilaisissa elintarvikkeissa vahvistetaan komission asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 (1). Näiden aineiden enimmäismääriä merilevässä ja suolakkokasveissa ei kuitenkaan ole tätä nykyä vahvistettu lukuun ottamatta tämän asetuksen nojalla vahvistettuja enimmäismääriä ravintolisille, jotka koostuvat yksinomaan tai pääasiassa merilevästä tai merilevästä saaduista tuotteista.

(2)

Elohopean osalta jäämien enimmäismäärä on nykyisin vahvistettu asetuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston (EY) N:o 396/2005 (2) nojalla leville ja prokaryoottisille organismeille oletustasolla 0,01 mg/kg.

(3)

Elintarvikealan tiedekomitea vahvisti vuonna 2006 jodin saannin ylärajaksi 600 μg päivässä aikuisille ja 200 μg päivässä 1–3-vuotiaille lapsille (3). Se totesi, että runsaasti jodia sisältävien levätuotteiden, erityisesti kuivattujen tuotteiden, nauttiminen saattaa johtaa vaarallisen suureen jodin saantiin, jos tällaiset tuotteet sisältävät enemmän kuin 20 mg jodia/kg kuiva-ainetta ja altistunut väestö elää yleisesti jodin puutteesta kärsivällä alueella.

(4)

Saatavilla olevat esiintymistiedot osoittavat, että merilevät sisältävät arseenia, kadmiumia, jodia, lyijyä ja elohopeaa merkittävinä pitoisuuksina. Koska myös suolakkokasvit kasvavat meriympäristössä, voidaan kohtuudella olettaa, että näitä aineita on imeytynyt niihin samalla tavalla ja näin ollen niiden kuormitus on samantapainen.

(5)

Merilevä ja suolakkokasvit ovat yhä tärkeämpi osa tiettyjen EU:n kuluttajien ravintoa. Tämän vuoksi on tarpeen arvioida, vaikuttaako arseenin, kadmiumin, jodin, lyijyn ja elohopean saanti merilevästä ja suolakkokasveista kokonaisaltistumiseen näille aineille niin paljon, että olisi tarpeen vahvistaa arseenin, kadmiumin ja lyijyn enimmäismäärät näille hyödykkeille tai muuttaa leville ja prokaryoottisille organismeille vahvistettua elohopean jäämien enimmäismäärää tai toteuttaa toimia näistä tuotteista aiheutuvan jodialtistuksen osalta.

(6)

Merileväpohjaisille elintarvikelisäaineille vahvistetaan eritelmät komission asetuksen (EU) N:o 231/2012 (4) liitteissä. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’EFSA’, suositteli joidenkin näiden lisäaineiden osalta, että myrkyllisten aineiden epäpuhtauksien enimmäismääriä olisi tarkistettava sen varmistamiseksi, että näiden lisäaineiden käyttö ei merkittävällä tavalla johda erityisesti imeväisten ja pikkulasten altistumiseen kyseisille myrkyllisille aineille (5). Tämän vuoksi olisi arvioitava altistumista merilevään ja levään perustuvissa elintarvikelisäaineissa olevalle arseenille, kadmiumille, jodille, lyijylle ja elohopealle.

(7)

Arseenin, lyijyn, kadmiumin ja elohopean enimmäispitoisuudet rehussa vahvistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/32/EY (6). Koska tiettyjä merilevälajeja käytetään rehuna, näiden lajien metallipitoisuus olisi myös tutkittava niin eläinten terveyteen liittyvistä syistä kuin ottaen huomioon näiden metallien siirtymisen eläinperäisiin elintarvikkeisiin.

(8)

Tietoja arseenin, kadmiumin, jodin, lyijyn ja elohopean esiintymisestä eri merilevälajeissa, suolakkokasveissa ja merileväpohjaisissa tuotteissa olisi kerättävä ravinnon kautta tapahtuvaa altistumista koskevan arvioinnin tueksi,

1.

Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä elintarvike- ja rehualan toimijoiden kanssa seurattava vuosina 2018, 2019 ja 2020 arseenin, kadmiumin, jodin, lyijyn ja elohopean esiintymistä merilevässä, suolakkokasveissa ja merileväpohjaisissa tuotteissa. Seurannan olisi sisällettävä syötäviä suolakkokasveja, mukaan luettuina Salicorna europaea ja Tetragonia tetragonoides, sekä – ottaen huomioon kulutustottumukset ja rehukäytön – useita erilaisia merilevälajeja, mukaan luettuina arame-levä (Ecklonia bicyclis), rakkolevä (Fucus vesiculosus), dulse-levä (Palmaria palmata), hiziki-levä (Hizikia fusiforme), irlanninlevä (Chondrus crispus), sormivuotakelppi (Laminaria digitata), kombu-levä (Laminaria japonica, Saccharina japonica), norilevä (Porphyra ja Pyropia spp.), solmulevä (Ascophyllum nodosum), suolilevät (Ulva sp.), merispagetti (Himanthalia elongata), sahahauru (Fucus serratus), plyysilevät (Codium sp.), makealapakelppi (Sacharina latissima) wakame-levä (Undaria pinnatifida) ja lainevaskisiipi (Alaria esculenta), jotta altistumisesta voidaan tehdä tarkka arvio. Esiintymistietoja olisi kerättävä myös merileväpohjaisista elintarvikelisäaineista, mukaan luettuina E400, E401, E403, E404, E405, E406, E407, E407a ja E160a(iv).

2.

Elintarvikkeiden seurannassa olisi noudatettava komission asetuksessa (EY) N:o 333/2007 (7) vahvistettuja näytteenottomenettelyjä sen varmistamiseksi, että näytteet ovat edustavia tutkittavan erän kannalta.

3.

Rehun seurannassa olisi noudatettava komission asetuksessa (EY) N:o 152/2009 (8) säädettyjä säännöksiä.

4.

Määritykset olisi tehtävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (9) liitteen III mukaisesti käyttämällä sellaista määritysmenetelmää, jonka on todistettu antavan luotettavia tuloksia.

5.

Elohopean määritys olisi mieluiten tehtävä määrittämällä metyylielohopean ja kokonaiselohopean pitoisuus, ja arseenin määritys olisi tehtävä määrittämällä epäorgaanisen arseenin ja kokonaisarseenin pitoisuus ja, jos mahdollista, muiden merkityksellisten arseenilajien pitoisuus.

6.

Olisi ilmoitettava lajit tai lisäaineen numerot ja se, analysoitiinko tuoreita, kuivattuja vai jalostettuja tuotteita. Mahdollisuuksien mukaan olisi ilmoitettava myös tuotteiden alkuperä (luonnonvaraiset vai viljellyt), korjuun päivämäärä ja sijainti, se merilevän osa, joka analysoitiin, ja mahdolliset tiedot lopputuotteiden merkinnöistä.

7.

Seurantatiedot olisi toimitettava EFSAlle säännöllisesti sisältäen EFSAn yksilöimät tiedot sen vahvistamassa sähköisessä raportointimuodossa, jotta tiedot voidaan koota yhteen tietokantaan.