Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32017R1939

Neuvoston asetus (EU) 2017/1939, annettu 12 päivänä lokakuuta 2017, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa

OJ L 283, 31.10.2017, p. 1–71 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2017/1939/oj

31.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 283/1


NEUVOSTON ASETUS (EU) 2017/1939,

annettu 12 päivänä lokakuuta 2017,

tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 86 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomion Belgian, Bulgarian, Espanjan, Kreikan, Kroatian, Kyproksen, Liettuan, Luxemburgin, Portugalin, Ranskan, Romanian, Saksan, Slovakian, Slovenian, Suomen ja Tšekin ilmoitukset, joilla nämä jäsenvaltiot ilmoittivat 3 päivänä huhtikuuta 2017 Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle toiveestaan aloittaa tiiviimpi yhteistyö asetusehdotuksen perusteella,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin hyväksynnän (1),

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Unioni on asettanut tavoitteekseen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisen.

(2)

Mahdollisuudesta perustaa Euroopan syyttäjänvirasto, jäljempänä ’EPPO’, määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT’, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevassa osastossa.

(3)

Sekä unionilla että Euroopan unionin jäsenvaltioilla on velvollisuus suojella unionin taloudellisia etuja rikoksilta, jotka aiheuttavat joka vuosi merkittävää taloudellista vahinkoa. Kansalliset rikosoikeusviranomaiset eivät kuitenkaan tällä hetkellä aina riittävässä määrin tutki näitä rikoksia eivätkä nosta niistä syytteitä.

(4)

Komissio antoi 17 päivänä heinäkuuta 2013 ehdotuksen neuvoston asetukseksi EPPOn perustamisesta.

(5)

Neuvosto pani merkille kokouksessaan 7 päivänä helmikuuta 2017, ettei asetusehdotuksesta vallitse yksimielisyyttä.

(6)

SEUT 86 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti 17 jäsenvaltion ryhmä pyysi 14 päivänä helmikuuta 2017 päivätyllä kirjeellään, että asetusehdotus toimitetaan Eurooppa-neuvostolle.

(7)

Eurooppa-neuvosto keskusteli asetusehdotuksesta 9 päivänä maaliskuuta 2017 ja pani merkille, että asiasta ei päästy yksimielisyyteen SEUT 86 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(8)

Belgia, Bulgaria, Espanja, Kreikka, Kroatia, Kypros, Liettua, Luxemburg, Portugali, Ranska, Romania, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi ja Tšekki ilmoittivat 3 päivänä huhtikuuta 2017 Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle, että ne haluavat aloittaa tiiviimmän yhteistyön EPPOn perustamisessa. Näin ollen SEUT 86 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti katsotaan annetuksi lupa aloittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEU’, 20 artiklan 2 kohdassa ja SEUT 329 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tiiviimpi yhteistyö, ja tiiviimpää yhteistyötä koskevia säännöksiä sovelletaan 3 päivästä huhtikuuta 2017. Lisäksi Latvia ilmoitti 19 päivänä huhtikuuta 2017, Viro 1 päivänä kesäkuuta 2017, Itävalta 9 päivänä kesäkuuta 2017 ja Italia 22 päivänä kesäkuuta 2017 päivätyllä kirjeellään haluavansa osallistua tiiviimmän yhteistyön aloittamiseen.

(9)

SEUT 328 artiklan 1 kohdan mukaisesti tiiviimpään yhteistyöhön voivat sitä aloitettaessa liittyä kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot. Niiden on myös voitava milloin tahansa liittyä siihen myös meneillään olevan tiiviimmän yhteistyön osalta edellyttäen, että ne noudattavat yhteistyön yhteydessä jo annettuja säädöksiä. Komission ja jäsenvaltioiden, jotka osallistuvat tiiviimpään yhteistyöhön EPPOn perustamisessa, jäljempänä ’jäsenvaltiot’, olisi varmistettava, että ne edistävät mahdollisimman monen Euroopan unionin jäsenvaltion osallistumista. Tämän asetuksen olisi oltava kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä olisi sovellettava sellaisenaan ainoastaan niissä jäsenvaltioissa, jotka osallistuvat tiiviimpään yhteistyöhön EPPOn perustamisessa, tai SEUT 331 artiklan 1 kohdan toisen tai kolmannen alakohdan mukaisesti hyväksytyn päätöksen nojalla.

(10)

EPPO olisi perustettava Eurojustin pohjalta SEUT 86 artiklan mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että tässä asetuksessa olisi luotava niiden välinen tiivis suhde, joka perustuu keskinäiseen yhteistyöhön.

(11)

SEUT-sopimuksessa määrätään, että EPPOn asiallisen toimivallan olisi rajoituttava rikoksiin, jotka vahingoittavat unionin taloudellisia etuja tämän asetuksen mukaisesti. EPPOn tehtävänä olisi näin ollen oltava tutkia rikoksia, jotka vahingoittavat unionin taloudellisia etuja ja joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2017/1371 (2), sekä niihin erottamattomasti liittyviä rikoksia, ja asettaa niiden tekijät syytteeseen ja tuomittaviksi. Tämän toimivallan laajentaminen koskemaan rajat ylittävää vakavaa rikollisuutta edellyttää Eurooppa-neuvoston yksimielistä päätöstä.

(12)

Unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjumisen laajuuden ja vaikutusten vuoksi se voidaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti toteuttaa paremmin unionin tasolla. Unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten syytteeseenpano on nykyään kokonaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden viranomaisten tehtävänä. Tällä tavalla tavoitetta ei aina saavuteta riittävällä tavalla. Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät yksin voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjunnan tehostaminen perustamalla EPPO, koska unionin taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia koskevat kansalliset syytetoimet ovat hajanaisia, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla siten, että EPPOlle annetaan toimivalta nostaa syyte tällaisista rikoksista. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että asetuksen vaikutus jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin ja institutionaalisiin rakenteisiin on mahdollisimman vähäinen.

(13)

Tällä asetuksella säädetään järjestelmästä, jossa EPPOlla ja kansallisilla viranomaisilla on unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjunnassa jaettu toimivalta ja joka perustuu EPPOn oikeuteen ottaa asia käsiteltäväksi.

(14)

Ottaen huomioon vilpittömän yhteistyön periaate sekä EPPOn että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi tuettava toisiaan ja annettava toisilleen tietoja tarkoituksena torjua tehokkaasti EPPOn toimivaltaan kuuluvia rikoksia.

(15)

Tämä asetus ei vaikuta jäsenvaltioiden kansallisiin järjestelmiin koskien tapaa, jolla rikostutkinta on järjestetty.

(16)

Koska EPPOlle on määrä antaa tutkinta- ja syytteeseenpanovaltuuksia, olisi säädettävä institutionaalisista takeista, jotta varmistetaan sen riippumattomuus ja vastuuvelvollisuus unionin toimielimiin nähden.

(17)

EPPOn olisi toimittava koko unionin etujen ajamiseksi, eikä se saisi pyytää tai ottaa vastaan ohjeita EPPOn ulkopuolisilta henkilöiltä.

(18)

Tiukka vastuuvelvollisuus täydentää EPPOlle tässä asetuksessa myönnettyjä toimivaltuuksia ja riippumattomuutta. Euroopan pääsyyttäjä on kaikilta osin vastuussa hänelle EPPOn päällikkönä kuuluvien tehtävien suorittamisesta, ja tässä ominaisuudessa hänellä on institutionaalinen vastuuvelvollisuus EPPOn yleisestä toiminnasta Euroopan parlamenttiin, neuvostoon ja komissioon nähden. Tästä seuraa, että mikä tahansa näistä toimielimistä voi tietyissä olosuhteissa, kuten vakavan väärinkäytöksen vuoksi, pyytää Euroopan unionin tuomioistuinta, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’, panemaan Euroopan pääsyyttäjän viralta. Samaa menettelyä olisi sovellettava Euroopan syyttäjien erottamiseen.

(19)

EPPOn olisi esitettävä yleisestä toiminnastaan julkinen vuosikertomus, jossa olisi oltava vähintään tilastotiedot EPPOn toiminnasta.

(20)

EPPOn organisaatiorakenteen olisi mahdollistettava nopea ja tehokas päätöksenteko rikostutkinnan ja syytetoimien suorittamisen yhteydessä riippumatta siitä, liittyvätkö ne yhteen vai useampaan jäsenvaltioon. Rakenteessa olisi myös varmistettava, että EPPOssa ovat edustettuina kaikki jäsenvaltioiden kansalliset oikeudelliset järjestelmät ja perinteet ja että syyttäjät, jotka tuntevat yksittäiset oikeusjärjestelmät, periaatteessa toteuttavat tutkinta- ja syytetoimia omissa jäsenvaltioissaan.

(21)

Tätä varten EPPOn olisi oltava jakamaton unionin elin, joka toimii yhtenä virastona. Keskustaso koostuu Euroopan pääsyyttäjästä, joka on sekä koko viraston päällikkö että Euroopan syyttäjien kollegion päällikkö, pysyvistä jaostoista ja Euroopan syyttäjistä. Hajautettu taso koostuu jäsenvaltioissa toimivista valtuutetuista Euroopan syyttäjistä.

(22)

Lisäksi jotta voidaan varmistaa EPPOn toiminnan johdonmukaisuus ja siten unionin taloudellisten etujen yhtäläinen suoja, EPPOn organisaatiorakenteen ja sisäisen päätöksentekoprosessin olisi mahdollistettava se, että keskusvirasto seuraa, johtaa ja valvoo kaikkia valtuutettujen Euroopan syyttäjien toteuttamia tutkinta- ja syytetoimia.

(23)

Tässä asetuksessa termeillä ’yleinen valvonta’, ’seuraaminen ja johtaminen’ ja ’valvonta’ tarkoitetaan EPPOn toteuttamia erilaisia valvontatoimia. ”Yleisen valvonnan” olisi katsottava tarkoittavan EPPOn toiminnan yleistä hallinnointia, jolloin ohjeita annetaan vain sellaisissa kysymyksissä, joilla on EPPOlle horisontaalista merkitystä. ”Seuraamisen ja johtamisen” olisi katsottava tarkoittavan valtuuksia seurata ja johtaa yksittäistä tutkintaa ja yksittäisiä syytetoimia. ”Valvonnan” olisi katsottava tarkoittavan tiiviimpää ja jatkuvaa tutkinnan ja syytetoimien tarkkailua, mukaan lukien tarvittaessa väliintulo ja ohjeidenanto tutkinnassa ja syyteasioissa.

(24)

Kollegion olisi tehtävä päätöksiä strategisista asioista, muun muassa EPPOn toiminnan painopisteiden ja tutkintaa sekä syytetoimia koskevien käytäntöjen määrittelystä, sekä yleisistä kysymyksistä, jotka liittyvät yksittäisiin tapauksiin, kuten tämän asetuksen soveltamiseen, EPPOn tutkintaa ja syytetoimia koskevien käytäntöjen asianmukaiseen täytäntöönpanoon taikka periaatteellisiin tai EPPOn johdonmukaisen tutkinta- ja syytetoiminnan kehittämisen kannalta huomattavan tärkeisiin kysymyksiin. Yleisiä kysymyksiä koskevat kollegion päätökset eivät saisi vaikuttaa velvollisuuteen suorittaa tutkintaa ja syytetoimia tämän asetuksen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kollegion olisi parhaansa mukaan pyrittävä tekemään päätökset yhteisymmärryksellä. Jos yhteisymmärrykseen ei päästä, päätökset olisi tehtävä äänestämällä.

(25)

Pysyvien jaostojen olisi valvottava ja johdettava tutkintatoimia ja varmistettava EPPOn toiminnan johdonmukaisuus. Pysyvien jaostojen kokoonpano olisi määritettävä EPPOn sisäisen työjärjestyksen mukaisesti, millä olisi mahdollistettava muun muassa se, että Euroopan syyttäjä voi olla useamman pysyvän jaoston jäsen, jos näin voidaan varmistaa työtaakan mahdollisimman tasainen jakautuminen yksittäisten Euroopan syyttäjien kesken.

(26)

Pysyvien jaostojen puheenjohtajana olisi oltava Euroopan pääsyyttäjä, joku Euroopan varapääsyyttäjistä tai Euroopan syyttäjä EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä määriteltyjen periaatteiden mukaisesti.

(27)

Asiat olisi määrättävä käsiteltäviksi pysyvien jaostojen kesken sattumanvaraisen jakautumisen pohjalta, jotta työtaakan tasapuolinen jakautuminen voidaan varmistaa mahdollisimman hyvin. Tästä periaatteesta olisi voitava poiketa Euroopan pääsyyttäjän päätöksellä EPPOn asianmukaisen ja tehokkaan toiminnan varmistamiseksi.

(28)

Kollegioon olisi nimitettävä yksi Euroopan syyttäjä kustakin jäsenvaltiosta. Euroopan syyttäjien olisi periaatteessa valvottava toimivaltaisen pysyvän jaoston puolesta tutkinta- ja syytetoimia, joita valtuutetut Euroopan syyttäjät toteuttavat kotijäsenvaltioissaan. Heidän olisi toimittava yhteyshenkilöinä keskusviraston ja hajautetun tason välillä omissa jäsenvaltioissaan ja helpotettava näin EPPOn toimintaa yhtenä ainoana virastona. Valvovan Euroopan syyttäjän olisi myös tarkistettava, ovatko kaikki ohjeet kansallisen lainsäädännön mukaisia, ja jos ne eivät ole, hänen olisi ilmoitettava siitä pysyvälle jaostolle.

(29)

Tietyn jäsenvaltion tutkinta- ja syytetoimien suureen määrään liittyvän työtaakan vuoksi Euroopan syyttäjän olisi voitava vaatia, että tiettyjen tutkintojen ja tiettyjen syytetoimien valvonta hänen kotijäsenvaltiossaan määrätään poikkeuksellisesti muiden Euroopan syyttäjien tehtäväksi. Asiasta päättäisi Euroopan pääsyyttäjä asianomaiset tehtävät hoitaakseen ottavan Euroopan syyttäjän suostumuksella. Tällaisten päätösten perusteet olisi vahvistettava EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä, ja niihin olisi kuuluttava vaatimus siitä, että tehtävät hoitaakseen ottavalla Euroopan syyttäjällä on asianomaisen jäsenvaltion kielen ja oikeusjärjestelmän riittävä tuntemus.

(30)

EPPOn tutkintatoimien toteuttaminen olisi pääsääntöisesti annettava jäsenvaltioissa toimivien valtuutettujen Euroopan syyttäjien tehtäväksi. Niiden olisi toimittava näin tämän asetuksen mukaisesti, ja niiden asioiden osalta, joista ei säädetä tässä asetuksessa, kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Valtuutettujen Euroopan syyttäjien olisi hoidettava tehtävänsä valvovan Euroopan syyttäjän valvonnassa sekä toimivaltaisen pysyvän jaoston ohjausta ja ohjeita noudattaen. Kun jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädetään tiettyjen säädösten sisäisestä valvonnasta kansallisessa syyttäjänvirastossa, tällaisten valtuutetun Euroopan syyttäjän tekemien päätösten valvonnan olisi kuuluttava valvovan Euroopan syyttäjän valvontavaltuuksiin EPPOn sisäisen työjärjestyksen mukaisesti. Tällöin jäsenvaltioita ei pitäisi velvoittaa säätämään kansallisten tuomioistuinten toteuttamasta valvonnasta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEU 19 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 47 artiklan soveltamista.

(31)

Syyttäjän tehtäviä toimivaltaisissa tuomioistuimissa sovelletaan siihen saakka kun kyseinen menettely on saatettu päätökseen, mikä tarkoittaa sen kysymyksen lopullista ratkaisemista, onko epäilty tai syytetty tehnyt rikoksen, sekä tarvittaessa tuomion antamista ja niiden mahdollisten oikeudellisten toimien tai oikeussuojakeinojen ratkaisemista, jotka ovat käytettävissä siihen saakka, kun kyseisestä päätöksestä on tullut lopullinen.

(32)

Valtuutettujen Euroopan syyttäjien olisi oltava EPPOn erottamaton osa, joten heidän olisi EPPOn toimivaltaan kuuluviin rikoksiin liittyviä tutkinta- ja syytetoimia toteuttaessaan toimittava ainoastaan EPPOn puolesta ja nimissä oman jäsenvaltionsa alueella. Tämän vuoksi heille olisi myönnettävä tämän asetuksen nojalla toiminnallisesti ja oikeudellisesti riippumaton asema, joka on erilainen kuin mikä tahansa kansallisen lainsäädännön mukainen asema.

(33)

Tämän asetuksen mukaisesta erityisasemastaan huolimatta valtuutettujen Euroopan syyttäjien olisi oltava toimikaudellaan myös oman jäsenvaltionsa syyttäjälaitoksen jäseniä, tarkoittaen syyttäjiä tai oikeuslaitoksen jäseniä, ja heidän jäsenvaltionsa olisi myönnettävä heille vähintään kansallisten syyttäjiensä toimivaltaa vastaava toimivalta.

(34)

Valtuutetut Euroopan syyttäjät olisi velvoitettava noudattamaan pysyvistä jaostoista ja Euroopan syyttäjiltä tulevia ohjeita. Jos valtuutettu Euroopan syyttäjä katsoo, että ohjeet velvoittaisivat hänet toteuttamaan toimia, jotka eivät ole kansallisen lainsäädännön mukaisia, hänen olisi pyydettävä, että Euroopan pääsyyttäjä tarkastelee näitä ohjeita uudelleen.

(35)

Asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän olisi raportoitava valvovalle Euroopan syyttäjälle ja toimivaltaiselle pysyvälle jaostolle kaikista asiaan liittyvistä merkittävistä tapahtumista, kuten tutkintatoimenpiteiden suorittamisesta taikka muutoksista epäiltyjen luetteloon.

(36)

Pysyvien jaostojen olisi käytettävä päätöksentekovaltaansa EPPOn menettelyjen eri vaiheissa yhteisen tutkinta- ja syytetoimia koskevan politiikan varmistamiseksi. Niiden olisi hyväksyttävä päätökset asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän ehdottaman päätösluonnoksen pohjalta. Poikkeustapauksissa pysyvän jaoston olisi kuitenkin voitava hyväksyä päätös ilman asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän päätösluonnosta. Tällaisissa tapauksissa päätösluonnoksen voi esittää käsittelyä valvova Euroopan syyttäjä.

(37)

Pysyvän jaoston olisi voitava siirtää päätöksentekovaltaansa valvovalle Euroopan syyttäjälle erityisissä tapauksissa, joissa rikos ei ole vakava tai menettelyt eivät ole monimutkaisia. Arvioitaessa rikoksen vakavuutta olisi otettava huomioon sen vaikutukset unionin tasolla.

(38)

EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä olisi määrättävä Euroopan syyttäjien välisestä sijaisuusmekanismista. Sijaisuusmekanismia olisi käytettävä silloin, kun Euroopan syyttäjä on lyhytaikaisesti kykenemätön suorittamaan tehtäviään esimerkiksi poissaolon johdosta.

(39)

Lisäksi Euroopan syyttäjän sijaisena olisi toimittava jonkun hänen jäsenvaltionsa valtuutetuista Euroopan syyttäjistä, jos Euroopan syyttäjä eroaa, hänet erotetaan tai jos hän luopuu tehtävästään mistä tahansa muusta syystä, tai esimerkiksi pitkittyneen sairauden tapauksessa. Sijaisuus saisi kestää enintään kolme kuukautta. Tämän jakson mahdollinen pidentäminen olisi tarvittaessa jätettävä kollegion harkittavaksi ottaen huomioon EPPOn työtaakka ja poissaolon pituus ennen kuin Euroopan syyttäjän tilalle nimitetään toinen henkilö tai nykyinen syyttäjä palaa tehtäväänsä. Euroopan syyttäjän sijaisena toimiva valtuutettu Euroopan syyttäjä ei saisi sijaisena toimiessaan enää vastata tutkinta- ja syytetoimista, joita hän on toteuttanut valtuutettuna Euroopan syyttäjänä tai kansallisena syyttäjänä. EPPOn menettelyihin, joiden käsittelystä vastasi Euroopan syyttäjän sijaisena toimiva valtuutettu Euroopan syyttäjä, sovelletaan käsiteltävien tapausten uudelleen jakamista koskevia EPPOn sääntöjä.

(40)

Euroopan pääsyyttäjän ja Euroopan syyttäjien nimittämismenettelyllä olisi taattava näiden riippumattomuus. Heidän olisi saatava legitiimiytensä nimittämiseen osallistuvilta unionin toimielimiltä. Kollegion olisi nimitettävä Euroopan varapääsyyttäjät jäsentensä joukosta.

(41)

Valintalautakunnan olisi laadittava esivalintaluettelo ehdokkaista Euroopan pääsyyttäjän tehtävään. Neuvostolle olisi siirrettävä valta vahvistaa komission ehdotuksen pohjalta lautakunnan toimintaa koskevat säännöt ja nimittää sen jäsenet. Tällainen täytäntöönpanovalta kuvastaisi neuvostolle SEUT 86 artiklan nojalla annettua erityistä toimivaltaa, ja siitä käy ilmi EPPOn erityisluonne: se on kiinteästi sidoksissa kansallisiin oikeudellisiin rakenteisiin samalla kun se on unionin elin. EPPO toimii menettelyissä, joissa useimmat muut toimijat, kuten tuomioistuimet, poliisiviranomaiset ja muut lainvalvontaviranomaiset, ovat kansallisia, joten neuvoston on erityisen tärkeää osallistua tiiviisti nimittämismenettelyyn. Kun neuvostolle annetaan näitä toimivaltuuksia, otetaan asianmukaisesti huomioon myös se, että päätöksentekovalta, joka vaikuttaa suoraan kansallisiin oikeudellisiin rakenteisiin ja syyttäjälaitoksiin, voi olla arkaluonteista. Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi nimitettävä yhteisellä sopimuksella yksi esivalintaluetteloon merkitty ehdokas Euroopan pääsyyttäjäksi.

(42)

Kunkin jäsenvaltion olisi nimettävä kolme ehdokasta Euroopan pääsyyttäjän tehtävään. Neuvosto valitsee ja nimittää pääsyyttäjän. Kollegion työn jatkuvuuden varmistamiseksi kolmasosa Euroopan syyttäjistä olisi vaihdettava joka kolmas vuosi. Neuvostolle olisi siirrettävä valta hyväksyä siirtymäsäännöt Euroopan syyttäjien nimittämisestä ensimmäistä toimikautta varten ja sen aikana. Tällainen täytäntöönpanovalta kuvastaa neuvoston valtuuksia valita ja nimittää Euroopan syyttäjät. Tätä voidaan perustella myös Euroopan syyttäjien erityisluonteella, koska he liittyvät jäsenvaltioihinsa ja ovat samalla kollegion jäseniä, ja yleisemmin EPPOn erityisluonteella sen saman logiikan mukaisesti, että neuvostolle annetaan täytäntöönpanovalta vahvistaa lautakunnan toimintaa koskevat säännöt ja nimittää sen jäsenet. Neuvoston olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden maantieteellinen kirjo, kun se antaa päätöksen, jolla kolmasosa Euroopan syyttäjistä vaihdetaan ensimmäisen toimikautensa aikana.

(43)

Valtuutettujen Euroopan syyttäjien nimittämismenettelyssä olisi varmistettava, että he ovat EPPOn erottamaton osa ja että he samalla ovat edelleen operatiivisesti integroituneet kansallisiin oikeusjärjestelmiinsä ja oikeus- ja syyttäjälaitoksiin. Jäsenvaltioiden olisi nimettävä ehdokkaat valtuutetun Euroopan syyttäjän tehtävään. Kollegio nimittää valtuutetut Euroopan syyttäjät Euroopan pääsyyttäjän ehdotuksesta.

(44)

Kussakin jäsenvaltiossa olisi oltava vähintään kaksi valtuutettua Euroopan syyttäjää sen varmistamiseksi, että EPPOssa käsiteltävät asiat hoidetaan asianmukaisesti. Euroopan pääsyyttäjän olisi kutakin jäsenvaltiota kuullen hyväksyttävä valtuutettujen Euroopan syyttäjien lukumäärä jäsenvaltioittain sekä heidän tehtäviensä toiminnallinen ja alueellinen jakautuminen. Kuulemisessa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kansallisten syyttäjälaitosten organisaatio. Valtuutettujen Euroopan syyttäjien välisen toimivallan toiminnallisen jaon käsitteen olisi mahdollistettava tehtävienjako.

(45)

Valtuutettujen Euroopan syyttäjien kokonaislukumäärää jäsenvaltiossa voidaan muuttaa Euroopan pääsyyttäjän hyväksynnällä EPPOa koskevan vuotuisen budjettikohdan rajoissa.

(46)

Kollegion olisi vastattava tämän asetuksen nojalla toimivien valtuutettujen Euroopan syyttäjien kurinpitomenettelyistä. Koska valtuutetut Euroopan syyttäjät ovat edelleen jäsenvaltioiden syyttäjälaitoksen tai oikeuslaitoksen aktiivisia jäseniä ja voivat myös toimia kansallisina syyttäjinä, heihin voidaan soveltaa kansallisia kurinpitoseuraamuksia koskevia sääntöjä syistä, jotka eivät liity tähän asetukseen. Tällaisissa tapauksissa Euroopan pääsyyttäjälle olisi kuitenkin annettava tieto erottamisesta tai muusta kurinpitotoimesta ottaen huomioon hänen vastuunsa EPPOn hallinnoinnista sekä sen integriteetin ja riippumattomuuden suojelemiseksi.

(47)

Asioita olisi käsiteltävä EPPOssa periaatteessa sähköisessä muodossa. Olisi perustettava asianhallintajärjestelmä, jonka olisi oltava EPPOn omistuksessa ja hallinnoima. Asianhallintajärjestelmän tietoihin olisi sisällytettävä tiedot, jotka on saatu mahdollisista EPPOn toimivaltaan kuuluvista rikoksista, sekä tiedot asiakirja-aineistosta, mukaan lukien tapaukset, joissa toimet on saatettu päätökseen. Perustaessaan asianhallintajärjestelmän EPPOn olisi varmistettava, että se voi järjestelmän ansiosta toimia yhtenä ainoana virastona, jossa valtuutettujen Euroopan syyttäjien hallinnoima asiakirja-aineisto on keskusviraston saatavilla tämän päätöksenteko-, seuranta-, johtamis- ja valvontatehtäviä varten.

(48)

Kansallisten viranomaisten olisi ilmoitettava EPPOlle viipymättä kaikesta toiminnasta, joka voisi täyttää sen toimivaltaan kuuluvan rikoksen tunnusmerkistön. EPPOn olisi toimivaltaansa kuulumattomissa asioissa ilmoitettava toimivaltaisille kansallisille viranomaisille kaikista tietoonsa tulleista seikoista, jotka voisivat täyttää rikoksen tunnusmerkistön, esimerkiksi perättömästä lausumasta.

(49)

Unionin toimielinten, elinten ja laitosten sekä kansallisten viranomaisten olisi toimitettava viipymättä EPPOlle kaikki tiedot rikoksista, joiden osalta se voisi käyttää toimivaltaansa. EPPO voi saada tai kerätä tietoja myös muista lähteistä, kuten yksityisiltä osapuolilta. EPPOn varmistamismekanismilla olisi pyrittävä arvioimaan saatujen tietojen pohjalta sitä, täyttyvätkö EPPOn asiallisen, alueellisen ja henkilöitä koskevan toimivallan edellytykset.

(50)

Väärinkäytösten paljastajat voivat saattaa uusia tietoja EPPOn tietoon ja auttaa sitä näin sen työssä unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten tutkimiseksi sekä niiden tekijöiden asettamiseksi syytteeseen ja tuomittaviksi. Väärinkäytösten paljastamista saattaa kuitenkin estää pelko kostotoimenpiteistä. Jotta helpotettaisiin EPPOn toimivaltaan kuuluvien rikosten havaitsemista, jäsenvaltioita kannustetaan luomaan kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti tehokkaat menettelyt EPPOn toimivaltaan kuuluvien mahdollisten rikosten raportoimiseksi sekä varmistamaan tällaisia rikoksia raportoivien henkilöiden suojelu kostotoimenpiteiltä ja erityisesti haitallisilta tai syrjiviltä työelämään liittyviltä toimilta. EPPOn olisi tarvittaessa kehitettävä omat sisäiset sääntönsä.

(51)

Noudattaakseen kaikilta osin velvollisuuttaan ilmoittaa EPPOlle, kun on aihetta epäillä, että on tapahtunut sen toimivallan piiriin kuuluva rikos, jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten sekä kaikkien unionin toimielinten, elinten ja laitosten olisi noudatettava voimassa olevia ilmoitusmenettelyjä, ja niillä olisi oltava käytössä tehokkaita järjestelmiä niille esitettyjen väitteiden alustavaa arviointia varten. Unionin toimielimet, elimet ja laitokset voivat käyttää Euroopan petostentorjuntaviraston, jäljempänä ’OLAF’, apua tähän tarkoitukseen.

(52)

Jäsenvaltioiden viranomaisten olisi perustettava järjestelmä, jolla varmistetaan, että tiedot ilmoitetaan EPPOlle mahdollisimman nopeasti. Päätös siitä, perustetaanko suora vai keskitetty järjestelmä, kuuluu jäsenvaltioille.

(53)

Tämän ilmoitusvelvoitteen noudattaminen on EPPOn moitteettoman toiminnan kannalta olennaisen tärkeää, ja sitä olisi tulkittava laajasti sen varmistamiseksi, että kansalliset viranomaiset ilmoittavat tapauksista, joissa tiettyjä kriteereitä ei voida arvioida välittömästi (kuten esimerkiksi vahingon taso tai sovellettava seuraamus). EPPOn olisi myös voitava pyytää jäsenvaltioiden viranomaisilta tapauskohtaisesti tietoja muista unionin taloudellisia etuja vahingoittavista rikoksista. Tämän ei kuitenkaan pitäisi katsoa olevan EPPOlle mahdollisuus pyytää systemaattisesti tai kausittain jäsenvaltioiden viranomaisilta tietoa vähäisistä rikkomuksista.

(54)

Unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten tehokas tutkinta ja ne bis in idem -periaate voivat tietyissä tapauksissa edellyttää tutkinnan laajentamista muihin kansallisessa lainsäädännössä rikoksiksi säädettyihin tekoihin silloin, kun ne liittyvät erottamattomasti unionin taloudellisia etuja vahingoittavaan rikokseen. Toiseen rikokseen erottamattomasti liittyvien rikosten käsitteen osalta olisi otettava huomioon asiaa koskeva oikeuskäytäntö, jossa ne bis in idem -periaatetta sovellettaessa pidetään merkityksellisenä kriteerinä konkreettisten tekojen identtisyyttä (tai olennaisesti samoja tekoja), jolla tarkoitetaan sitä, että on kyse joukosta konkreettisia seikkoja, jotka ajallisesti ja alueellisesti liittyvät erottamattomasti toisiinsa.

(55)

EPPOlla olisi oltava oikeus käyttää toimivaltaansa, kun on kysymys erottamattomasti toisiinsa liittyvistä rikoksista, joissa unionin taloudellisia etuja vahingoittava rikos on ensisijainen ottaen huomioon kyseisen rikoksen vakavuuden, joka ilmenee enimmäisseuraamuksista, joita rikoksesta voidaan määrätä.

(56)

EPPOlla olisi kuitenkin oltava myös oikeus käyttää toimivaltaansa, kun on kysymys erottamattomasti toisiinsa liittyvistä rikoksista, joista unionin taloudellisia etuja vahingoittava rikos ei ole ensisijainen rikoksesta määrättävien seuraamusten tason osalta, mutta joista erottamattomasti liittyvä muu rikos katsotaan luonteeltaan liitännäiseksi, koska se on ainoastaan välineellinen unionin taloudellisia etuja vahingoittavan rikoksen tekemiseksi, erityisesti kun tällaisen toisen rikoksen tekemisen päätarkoituksena on ollut luoda olosuhteet unionin taloudellisia etuja vahingoittavan rikoksen tekemiseen, kuten rikoksessa, jonka yksinomaisena tarkoituksena on hankkia aineelliset tai oikeudelliset keinot unionin taloudellisia etuja vahingoittavan rikoksen tekemiseen, tai varmistaa siitä saatava hyöty tai tuote.

(57)

Rikollisjärjestön toimintaan osallistumiseen liittyvien rikosten käsite olisi määriteltävä kansallisessa lainsäädännössä neuvoston puitepäätöksen 2008/841/YOS (3) mukaisesti, ja se voi kattaa esimerkiksi jäsenyyden tällaisessa rikollisjärjestössä tai toimimisen sen organisoijana tai johtajana.

(58)

Unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten osalta EPPOn toimivallan olisi pääsääntöisesti oltava ensisijainen suhteessa kansalliseen toimivaltaan, jotta se voi varmistaa tutkinnan ja syytetoimien johdonmukaisuuden ja ohjauksen unionin tasolla. Jäsenvaltioiden viranomaisten olisi pidättäydyttävä toteuttamasta näitä rikoksia koskevia toimia kunnes EPPO on päättänyt, toteutetaanko tutkinta, paitsi jos tapauksessa edellytetään kiireellisiä toimenpiteitä.

(59)

Asialla olisi katsottava olevan unionin tason vaikutuksia, kun esimerkiksi rikoksen luonne ja laajuus ovat ylikansallisia, kun rikokseen liittyy rikollisjärjestö tai kun kyseisen kaltainen rikos voisi muodostaa vakavan uhan unionin taloudellisille eduille tai unionin toimielinten maineelle ja unionin kansalaisten luottamukselle.

(60)

Kun EPPO ei tietyssä tapauksessa voi käyttää toimivaltaansa, koska on syytä olettaa, että rikoksesta unionin taloudellisille eduille aiheutunut tai todennäköisesti aiheutuva vahinko ei ole suurempi kuin toiselle uhrille aiheutunut tai todennäköisesti aiheutuva vahinko, EPPOn olisi kuitenkin pystyttävä käyttämään toimivaltaansa edellyttäen, että sillä on asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisia paremmat edellytykset tutkia rikosta tai asettaa siitä syytteeseen. EPPOlla voisi katsoa olevan paremmat edellytykset tutkia rikosta muun muassa silloin, kun olisi tuloksellisempaa antaa EPPOn hoitaa tutkinta ja syytetoimet, koska rikoksen luonne ja laajuus ovat ylikansallisia, kun rikokseen liittyy rikollisjärjestö tai kun kyseisen kaltainen rikos voisi olla vakava uhka unionin taloudellisille eduille tai unionin toimielinten maineelle ja unionin kansalaisten luottamukselle. Tällaisessa tapauksessa EPPOn olisi pystyttävä käyttämään toimivaltaansa sen jäsenvaltion tai niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten antamalla suostumuksella, jossa tai joissa vahinko aiheutui toiselle uhrille tai toisille uhreille.

(61)

Jos jäsenvaltion oikeus- tai lainvalvontaviranomainen aloittaa rikosta koskevan tutkinnan ja katsoo, että EPPO ei voisi käyttää toimivaltaansa, sen olisi ilmoitettava tästä EPPOlle, jotta tämä voi arvioida, pitäisikö sen käyttää toimivaltaansa.

(62)

Jollei toimivallan käytöstä päästä yhteisymmärrykseen, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi päätettävä toimivallan jakamisesta. Käsitteen ”toimivaltaiset kansalliset viranomaiset” olisi katsottava tarkoittavan kaikkia oikeusviranomaisia, joilla on toimivalta päättää toimivallan jakamisesta kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(63)

Koska EPPOn olisi voitava nostaa syytteitä kansallisissa tuomioistuimissa, sen toimivallan määrittelyssä olisi viitattava sellaisiin jäsenvaltioiden rikoslain säännöksiin, joissa kriminalisoidaan unionin taloudellisia etuja vahingoittavat teot tai laiminlyönnit ja määritetään niihin sovellettavat seuraamukset panemalla asiaa koskeva unionin lainsäädäntö, erityisesti direktiivi (EU) 2017/1371, täytäntöön kansallisissa oikeusjärjestelmissä.

(64)

EPPOn olisi käytettävä toimivaltaansa mahdollisimman laajasti, jotta sen tutkinta- ja syytetoimet voidaan ulottaa koskemaan jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella tehtyjä rikoksia.

(65)

EPPOn olisi tutkinta- ja syytetoimissaan noudatettava oikeasuhteisuuden, puolueettomuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita suhteessa epäiltyyn tai syytettyyn. Tähän sisältyy velvollisuus tutkia kaikentyyppisiä, sekä epäillyn syyllisyyteen että hänen syyttömyyteensä viittaavia todisteita, joko oma-aloitteisesti tai puolustuksen pyynnöstä.

(66)

Oikeusvarmuuden turvaamiseksi ja unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjumiseksi tehokkaasti EPPOn tutkinta- ja syytetoimien ohjenuorana olisi oltava laillisuusperiaate, jonka mukaisesti EPPO soveltaa tiukasti tässä asetuksessa säädettyjä sääntöjä, jotka koskevat erityisesti toimivaltaa ja sen käyttämistä, tutkinnan aloittamista, tutkinnan päättämistä, asian siirtämistä, asian käsittelyn lopettamista ja yksinkertaistettuja syytetoimia.

(67)

Jotta vastaajan oikeudet turvattaisiin parhaalla mahdollisella tavalla, EPPOn olisi kohdistettava epäiltyyn tai syytettyyn periaatteessa vain yksi tutkinta tai syytetoimet. Jos rikokseen on syyllistynyt useampi henkilö, EPPOn olisi periaatteessa pantava vireille vain yksi asia ja suoritettava kaikkia epäiltyjä tai syytettyjä koskevat tutkinnat yhdessä.

(68)

Jos useampi valtuutettu Euroopan syyttäjä on aloittanut tutkinnan samasta rikoksesta, pysyvän jaoston olisi tarvittaessa yhdistettävä tällaiset tutkinnat. Pysyvä jaosto voi päättää olla yhdistämättä tällaisia oikeuskäsittelyjä tai se voi päättää jakaa ne myöhemmin, jos tämä on tutkinnan tehokkuuden kannalta suotavaa, esimerkiksi jos yhtä epäiltyä tai syytettyä koskeva oikeuskäsittely voitaisiin saattaa päätökseen aikaisemmin, mutta muita epäiltyjä tai syytettyjä koskevia oikeuskäsittelyjä olisi vielä jatkettava, tai jos asian jakaminen voisi lyhentää yhden epäillyn tutkintavankeusaikaa. Jos yhdistettävät asiat kuuluvat eri pysyvien jaostojen vastuulle, EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä olisi määriteltävä asianmukainen toimivalta ja menettely. Jos pysyvä jaosto päättää jakaa asian, sen olisi edelleen oltava toimivaltainen kyseisissä asioissa.

(69)

EPPOn olisi tukeuduttava kansallisiin viranomaisiin, mukaan lukien poliisiviranomaisiin, erityisesti pakkokeinojen täytäntöönpanossa. Kaikkien kansallisten viranomaisten ja alalla toimivien unionin elinten, kuten Eurojustin, Europolin ja OLAFin, olisi vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti aktiivisesti tuettava EPPOn tutkinta- ja syytetoimia sekä toimittava yhteistyössä sen kanssa siitä hetkestä, jona rikosepäilystä ilmoitetaan EPPOlle, siihen hetkeen, jona se päättää nostaa syytteen tai ratkaista asian muulla tavoin.

(70)

Unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten tutkinnan ja syytetoimien tuloksellisuuden vuoksi on välttämätöntä, että EPPO voi kerätä todisteita käyttämällä vähintään vähimmäistutkintatoimenpiteitä noudattaen samalla suhteellisuusperiaatetta. Näiden toimenpiteiden olisi oltava käytettävissä EPPOn toimivaltaan kuuluvien rikosten tutkintaa ja syytetoimia varten ainakin, jos enimmäisseuraamuksena on vähintään neljä vuotta vankeutta, mutta niihin voidaan soveltaa rajoituksia kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(71)

Valtuutettujen Euroopan syyttäjien olisi tässä asetuksessa lueteltujen vähimmäistutkintatoimenpiteiden lisäksi voitava pyytää tai määrätä muitakin toimenpiteitä, jotka ovat syyttäjien käytettävissä kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastaavissa kansallisissa tapauksissa. Käytön mahdollisuus olisi varmistettava kaikissa tilanteissa, joissa mainittu tutkintatoimenpide on olemassa, mutta siihen voidaan soveltaa rajoituksia kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(72)

Rajat ylittävissä tapauksissa asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän olisi voitava tukeutua avustavaan valtuutettuun Euroopan syyttäjään, kun toimenpiteitä on toteutettava muissa jäsenvaltioissa. Jos toimenpidettä varten edellytetään tuomioistuimen antamaa lupaa, olisi määriteltävä tarkoin, missä jäsenvaltiossa se olisi saatava; joka tapauksessa tarvittaisiin vain yksi lupa. Jos oikeusviranomaiset epäävät lopullisesti tutkintatoimenpiteen eli sen jälkeen, kun kaikki oikeudelliset muutoksenhakukeinot on käytetty loppuun, asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän olisi peruutettava pyyntö tai määräys.

(73)

Tämän asetuksen mukaisella mahdollisuudella soveltaa vastavuoroista tunnustamista tai rajat ylittävää yhteistyötä koskevia oikeudellisia välineitä ei olisi korvattava tämän asetuksen mukaisia erityissääntöjä rajat ylittävistä tutkintatoimista. Sillä olisi pikemminkin täydennettävä niitä sen varmistamiseksi, että jos toimenpide on tarpeen rajat ylittävässä tutkinnassa mutta se ei ole käytettävissä kansallisessa lainsäädännössä puhtaasti kansallista tilannetta varten, sitä voidaan käyttää kyseisen välineen täytäntöönpanoa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti tutkinta- tai syytetoimia toteutettaessa.

(74)

Tämän asetuksen rajat ylittävää yhteistyötä koskevat säännökset eivät saisi vaikuttaa olemassa oleviin oikeudellisiin välineisiin, joilla helpotetaan rajat ylittävää yhteistyötä muiden kansallisten viranomaisten kuin syyttäjä- tai lainkäyttöviranomaisten välillä. Samaa olisi sovellettava kansallisiin viranomaisiin, jotka tekevät yhteistyötä hallinto-oikeuden perusteella.

(75)

Tämän asetuksen tutkintavankeutta ja rajan yli luovuttamista koskevat säännökset eivät saisi vaikuttaa erityisiin menettelyihin jäsenvaltioissa, joissa ei edellytetä tuomioistuimen lupaa epäillyn tai syytetyn pidättämiseksi.

(76)

Asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän olisi voitava antaa tai pyytää eurooppalaisia pidätysmääräyksiä EPPOn toimivallan puitteissa.

(77)

EPPOn olisi voitava siirtää asia kansallisille viranomaisille, jos tutkinnassa käy ilmi, että rikos ei kuulu EPPOn toimivaltaan. Siinä tapauksessa kansallisten viranomaisten olisi säilytettävä kansallisen lainsäädännön mukaiset täydet toimivaltuudet aloittaa tutkinta, jatkaa sitä tai lopettaa se.

(78)

Tässä asetuksessa edellytetään, että EPPO hoitaa syyttäjän tehtäviä, joihin kuuluu päätösten tekeminen epäillyn tai syytetyn syytteeseen asettamisesta ja sen jäsenvaltion valinta, jonka tuomioistuimet ovat toimivaltaisia käsittelemään syytteen. Toimivaltaisen pysyvän jaoston olisi periaatteessa päätettävä epäillyn tai syytetyn syytteeseen asettamisesta valtuutetun Euroopan syyttäjän päätösluonnoksen perusteella sen varmistamiseksi, että syytetoimissa noudatetaan yhteistä linjaa. Pysyvän jaoston olisi voitava tehdä mikä tahansa päätös 21 päivän kuluessa päätösluonnoksen vastaanottamisesta, mukaan lukien lisänäyttöä koskevat pyynnöt, ennen kuin se päättää siitä, saatetaanko asia ratkaistavaksi, paitsi jos asian käsittely on päätetty lopettaa valtuutetun Euroopan syyttäjän ehdotettua asian saattamista ratkaistavaksi.

(79)

Toimivaltaisen pysyvän jaoston olisi valittava jäsenvaltio, jonka tuomioistuimet ovat toimivaltaisia käsittelemään syytteen, tässä asetuksessa säädettyjen kriteerien perusteella. Pysyvän jaoston olisi tehtävä päätöksensä asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän kertomuksen ja päätösluonnoksen pohjalta, jotka valvovan Euroopan syyttäjän olisi toimitettava pysyvälle jaostolle tarvittaessa yhdessä oman arvionsa kanssa. Valvovan Euroopan syyttäjän olisi säilytettävä kaikki valtuudet antaa erityisiä ohjeita valtuutetulle Euroopan syyttäjälle tämän asetuksen mukaisesti.

(80)

EPPOn tuomioistuimelle esittämien todisteiden hyväksymisestä ei saisi kieltäytyä pelkästään sillä perusteella, että todisteet on kerätty toisessa jäsenvaltiossa tai toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, edellyttäen että asiaa käsittelevä tuomioistuin katsoo todisteiden hyväksymisen olevan menettelyn oikeudenmukaisuutta ja epäillyn tai syytetyn puolustautumisoikeuksia koskevien perusoikeuskirjan määräysten mukaisia. Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan SEU 6 artiklassa ja perusoikeuskirjassa, erityisesti sen VI osastossa, kansainvälisessä oikeudessa ja kansainvälisissä sopimuksissa, joiden osapuolina unioni tai kaikki jäsenvaltiot ovat, mukaan lukien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty eurooppalainen yleissopimus, sekä jäsenvaltioiden perustuslaeissa, kunkin niistä soveltamisalalla, tunnustettuja periaatteita. Näitä periaatteita noudattaen ja SEUT 67 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden erilaisia oikeudellisia järjestelmiä ja perinteitä kunnioittaen tämän asetuksen ei voida miltään osin tulkita estävän tuomioistuimia soveltamasta menettelyn oikeudenmukaisuutta koskevia kansallisen lainsäädännön perusperiaatteita, sellaisina kuin niitä sovelletaan kansallisissa järjestelmissä, mukaan lukien common law -järjestelmissä.

(81)

Kun otetaan huomioon laillisuusperiaate, EPPOn tutkinnan olisi pääsääntöisesti johdettava syytteen nostamiseen toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa, jos näyttö on riittävä eikä syytteen nostamiselle ole oikeudellista estettä tai jos ei ole sovellettu yksinkertaistettua syyttämismenettelyä. Asian käsittelyn lopettamisen syyt määritellään tyhjentävästi tässä asetuksessa.

(82)

Kansallisissa oikeusjärjestelmissä säädetään erilaisista yksinkertaistetuista syyttämismenettelyistä, joihin voi liittyä tai olla liittymättä tuomioistuimen osallistuminen, kuten esimerkiksi sovintoratkaisuista epäillyn tai syytetyn kanssa. Jos tällaisia menettelyjä on olemassa, valtuutetulla Euroopan syyttäjällä olisi oltava valtuudet soveltaa niitä kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen ehtojen mukaisesti ja tässä asetuksessa vahvistetuissa tilanteissa. Näihin tilanteisiin olisi kuuluttava asiat, joissa rikoksen lopullinen vahinko, mahdollisesti perityn vahinkoa vastaavan määrän jälkeen, ei ole merkittävä. Toimivaltaiselta pysyvältä jaostolta olisi aina pyydettävä suostumus tällaisten menettelyjen käyttämiselle, jotta varmistetaan EPPOn syytetoimia koskevan politiikan johdonmukaisuus ja tehokkuus. Kun yksinkertaistetun menettelyn soveltaminen on toteutettu menestyksellisesti, asian käsittely olisi päätettävä lopullisesti.

(83)

Tässä asetuksessa edellytetään erityisesti, että EPPO kunnioittaa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, oikeutta puolustukseen ja syyttömyysolettamaa, sellaisina kuin ne on kirjattu perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklaan. Noudattamalla perusoikeuskirjan 50 artiklan kieltoa syyttää ja rangaista oikeudenkäynnissä kahdesti samasta rikoksesta (ne bis in idem) varmistetaan, että EPPOn nostamat syytteet eivät johda kaksoisrangaistavuuteen. EPPOn olisi näin ollen noudatettava toiminnassaan näitä oikeuksia kaikilta osin, ja tätä asetusta olisi sovellettava ja tulkittava sen mukaisesti.

(84)

SEUT 82 artiklan 2 kohdan mukaan unioni voi säätää vähimmäissäännöistä, jotka koskevat yksilön oikeuksia rikosasioiden käsittelyssä, varmistaakseen oikeuden puolustukseen ja menettelyn oikeudenmukaisuuden. Unionin lainsäätäjä on antanut vaiheittain näitä vähimmäissääntöjä erityisiä oikeuksia koskevissa direktiiveissä.

(85)

EPPOn toimintaan olisi sovellettava asiaan liittyvässä unionin oikeudessa, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2010/64/EU (4), 2012/13/EU (5), 2013/48/EU (6), (EU) 2016/343 (7) ja (EU) 2016/1919 (8), sellaisina kuin ne on pantu täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä, säädettyä oikeutta puolustukseen. Jokaisen rikoksesta epäillyn tai syytetyn henkilön, jonka osalta EPPO aloittaa tutkinnan, olisi saatava nauttia näistä oikeuksista sekä kansallisen lainsäädännön mukaisista oikeuksista vaatia, että nimitetään asiantuntijoita tai kuullaan todistajia tai että EPPO esittää puolustuksen todisteet muulla tavoin.

(86)

SEUT 86 artiklan 3 kohdan mukaisesti unionin lainsäätäjä vahvistaa säännöt, joita sovelletaan EPPOn tehtäviensä hoidossa toteuttamien prosessuaalisten toimien oikeudelliseen valvontaan. Unionin lainsäätäjälle myönnetty toimivalta kuvastaa EPPOn tehtävien ja rakenteen erityisluonnetta, jonka vuoksi se poikkeaa kaikista muista unionin elimistä ja virastoista ja jonka vuoksi tarvitaan laillisuusvalvontaa koskevia erityissääntöjä.

(87)

SEUT 86 artiklan 2 kohdan mukaisesti EPPO toimii syyttäjän tehtävissä jäsenvaltioiden toimivaltaisissa tuomioistuimissa. EPPOn tutkintatoimiensa yhteydessä toteuttamat toimet liittyvät läheisesti syytetoimiin, joihin ne voivat johtaa ja joilla voi näin ollen olla vaikutuksia jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä. Useissa tapauksissa kansalliset lainvalvontaviranomaiset toteuttaisivat näitä toimia EPPOn ohjeiden mukaan, joissakin tapauksissa saatuaan ensin kansallisen tuomioistuimen luvan.

Sen vuoksi on aiheellista katsoa, että toimivaltaisten kansallisten tuomioistuinten olisi valvottava kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen vaatimusten ja menettelyjen mukaisesti EPPOn prosessuaalisia toimia, joilla on tarkoitus tuottaa kolmansia osapuolia koskevia oikeusvaikutuksia. Tällä on tarkoitus varmistaa, että kansalliset tuomioistuimet valvovat sellaisia EPPOn prosessuaalisia toimia, jotka on hyväksytty ennen syytteeseen asettamista ja joilla on tarkoitus tuottaa kolmansia osapuolia (tähän ryhmään kuuluvat epäilty, uhri sekä muut henkilöt, joiden oikeuksia tällaiset toimet voivat loukata) koskevia oikeusvaikutuksia. Prosessuaalisilla toimilla, jotka liittyvät sen jäsenvaltion valintaan, jonka tuomioistuimilla on toimivalta ottaa asia käsiteltäväksi, ja joka määräytyy tässä asetuksessa säädettyjen kriteerien pohjalta, on tarkoitus tuottaa oikeusvaikutuksia kolmansiin osapuoliin nähden, ja niiden olisi näin ollen kuuluttava kansallisten tuomioistuimien laillisuusvalvonnan piiriin viimeistään oikeudenkäyntivaiheessa.

Toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa voidaan hakea muutosta EPPOn toimien laiminlyönteihin sellaisten prosessuaalisten toimien osalta, joita EPPOlla on lakisääteinen velvollisuus hyväksyä ja joilla on tarkoitus tuottaa kolmansia osapuolia koskevia oikeusvaikutuksia. Jos kansallisessa lainsäädännössä edellytetään laillisuusvalvontaa sellaisten prosessuaalisten toimien osalta, joilla ei ole tarkoitus tuottaa kolmansia osapuolia koskevia oikeusvaikutuksia, tai jos siinä edellytetään muita laiminlyöntejä koskevia oikeudellisia toimia, tätä asetusta ei saisi tulkita niin, että sillä vaikutetaan tällaisiin säännöksiin. Lisäksi jäsenvaltioilta ei tulisi edellyttää toimivaltaisten kansallisten tuomioistuimien suorittamaa laillisuusvalvontaa sellaisten prosessuaalisten toimien osalta, joiden tarkoituksena ei ole tuottaa kolmansia osapuolia koskevia oikeusvaikutuksia, kuten asiantuntijoiden nimeäminen tai todistajien kulujen korvaaminen.

Tämä asetus ei myöskään vaikuta asiaa käsittelevän kansallisen tuomioistuimen toimivaltuuksiin.

(88)

Kansallisten tuomioistuinten olisi valvottava niiden EPPOn prosessuaalisten toimien laillisuutta, joilla on tarkoitus tuottaa kolmansia osapuolia koskevia oikeusvaikutuksia. Tältä osin olisi varmistettava tehokkaat oikeussuojakeinot SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. Lisäksi, kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä korostetaan, kansalliset menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla suojellaan unionin oikeuteen perustuvia yksityisten oikeuksia, eivät saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia oikeussuojakeinoja (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate).

Kansalliset tuomioistuimet voivat valvoa tällaisten toimien laillisuutta unionin oikeuden pohjalta, mukaan lukien tämä asetus, sekä myös sellaisen kansallisen lainsäädännön pohjalta, jota sovelletaan siltä osin kuin asia ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan. Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä korostetaan, kansallisten tuomioistuinten olisi esitettävä unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä aina, jos niillä on epäilyksiä tällaisten toimien pätevyydestä suhteessa unionin oikeuteen.

Kansalliset tuomioistuimet eivät kuitenkaan saa esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä EPPOn prosessuaalisten toimien pätevyydestä kansallisen prosessioikeuden osalta tai direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevien kansallisten toimenpiteiden osalta, vaikka tässä asetuksessa viitattaisiinkin niihin. Tämä ei kuitenkaan vaikuta sellaisiin ennakkoratkaisupyyntöihin, jotka koskevat primaarilainsäädännön, mukaan lukien perussopimuksen ja perusoikeuskirjan, määräysten tulkintaa tai unionin sekundaarilainsäädännön, mukaan lukien tämän asetuksen ja sovellettavien direktiivien, säännösten tulkintaa ja pätevyyttä. Tällä asetuksella ei myöskään suljeta pois kansallisten tuomioistuinten mahdollisuutta valvoa EPPOn sellaisten prosessuaalisten toimien pätevyyttä, joilla on tarkoitus tuottaa kolmansia osapuolia koskevia oikeusvaikutuksia kansallisessa lainsäädännössä säädetyn suhteellisuusperiaatteen osalta.

(89)

Tämän asetuksen laillisuusvalvontasäännös ei muuta unionin tuomioistuimen toimivaltaa tarkastella EPPOn hallinnollisia päätöksiä, joilla on tarkoitus tuottaa kolmansia osapuolia koskevia oikeusvaikutuksia, eli päätöksiä, joita ei tehdä sen tutkintaa, syytteeseen asettamista tai tuomittavaksi asettamista koskevien tehtävien suorittamiseksi. Tämä asetus ei myöskään vaikuta Euroopan unionin jäsenvaltion, Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission mahdollisuuteen nostaa kumoamiskanne SEUT 263 artiklan toisen kohdan ja SEUT 265 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti ja käynnistää rikkomusmenettely SEUT 258 ja 259 artiklan mukaisesti.

(90)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (9) sovelletaan EPPOn suorittamaan hallinnollisten henkilötietojen käsittelyyn.

(91)

Yksilöiden perusoikeuksien ja -vapauksien suojelua henkilötietojen käsittelyssä koskevien sääntöjen johdonmukainen ja yhtenäinen soveltaminen olisi varmistettava koko unionissa.

(92)

SEU-sopimukseen ja SEUT-sopimukseen liitetyssä julistuksessa N:o 21 henkilötietojen suojasta rikosoikeuden alalla tehtävän oikeudellisen yhteistyön ja poliisiyhteistyön aloilla todetaan, että SEUT 16 artiklan mukaiset erityissäännöt henkilötietojen suojasta ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta saattavat osoittautua tarpeellisiksi rikosoikeuden alalla tehtävän oikeudellisen yhteistyön ja poliisiyhteistyön aloilla näiden alojen erityisluonteen vuoksi.

(93)

Tämän asetuksen sääntöjä henkilötietojen suojasta olisi tulkittava ja sovellettava sen mukaisesti kuin tulkitaan ja sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/680 (10), jota sovelletaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten.

(94)

Asianmukaista tietojenkäsittelyä koskeva tietosuojaperiaate on käsitteenä erillinen oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, sellaisena kuin se on määritelty perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklassa.

(95)

Tämän asetuksen tietosuojasäännöt eivät vaikuta sovellettaviin sääntöihin, jotka koskevat henkilötietojen hyväksyttävyyttä todisteina rikosoikeudenkäynneissä.

(96)

Kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat Kansainvälisen rikospoliisijärjestön (Interpol) jäseniä. Toimeksiantonsa mukaisesti Interpol vastaanottaa, säilyttää ja jakaa henkilötietoja auttaakseen toimivaltaisia viranomaisia kansainvälisen rikollisuuden ehkäisemisessä ja torjunnassa. Sen vuoksi unionin ja Interpolin yhteistyötä on aiheellista tiivistää edistämällä tehokasta henkilötietojen vaihtoa ja turvaamalla samalla perusoikeuksien ja -vapauksien noudattaminen henkilötietojen automaattisessa käsittelyssä. Kun operatiivisia henkilötietoja siirretään EPPOsta Interpolille ja siihen jäseniä lähettäneisiin maihin, olisi sovellettava tätä asetusta ja erityisesti sen kansainvälisiä siirtoja koskevia säännöksiä. Tämä asetus ei saisi vaikuttaa neuvoston yhteisessä kannassa 2005/69/YOS (11) ja neuvoston päätöksessä 2007/533/YOS (12) vahvistettuihin erityisiin sääntöihin.

(97)

Kun EPPO siirtää operatiivisia henkilötietoja kolmannen maan viranomaiselle, kansainväliselle järjestölle tai Interpolille SEUT 218 artiklan mukaisesti tehdyn kansainvälisen sopimuksen nojalla, olisi varmistettava yksityisyyden, perusoikeuksien ja yksilön vapauksien suojaamiseksi esitetyillä asianmukaisilla takeilla, että tämän asetuksen tietosuojasäännöksiä noudatetaan.

(98)

Jotta voitaisiin varmistaa tämän asetuksen noudattamisen ja täytäntöönpanon tosiasiallinen, luotettava ja johdonmukainen seuranta operatiivisten henkilötietojen osalta perusoikeuskirjan 8 artiklan edellyttämällä tavalla, Euroopan tietosuojavaltuutetulla olisi oltava tässä asetuksessa säädetyt tehtävät ja tehokkaat valtuudet, mukaan lukien tutkintavaltuudet, korjaavat toimivaltuudet ja neuvontavaltuudet, jotka ovat tarpeen näiden tehtävien suorittamiseksi. Euroopan tietosuojavaltuutetun valtuudet eivät kuitenkaan saisi olla aiheettomasti ristiriidassa rikosoikeudellisia menettelyjä, kuten rikosten tutkimista ja niihin liittyviä syytetoimia, koskevien sääntöjen tai tuomioistuinten riippumattomuuden kanssa.

(99)

Jotta EPPO voisi suorittaa tehtävänsä ja ottaen huomioon tietotekniikassa ja tietoyhteiskunnassa tapahtuva kehitys, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa SEUT 290 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteessä lueteltavia operatiivisten henkilötietojen ryhmiä ja rekisteröityjä ryhmiä koskevien luettelojen laatimisen ja päivittämisen osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten sopimuksessa (13) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle olisi toimitettava kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmän kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(100)

EPPOn olisi toimittava läheisessä yhteistyössä unionin muiden toimielinten, elinten ja laitosten kanssa helpottaakseen tämän asetuksen mukaisten tehtäviensä hoitamista ja vahvistaakseen tarvittaessa viralliset järjestelyt, jotka koskevat tiedonvaihtoon ja yhteistyöhön liittyviä yksityiskohtaisia sääntöjä. Europolin ja OLAFin kanssa tehtävää yhteistyötä olisi pidettävä erityisen tärkeänä päällekkäisyyden välttämiseksi ja sen mahdollistamiseksi, että EPPO saisi käyttöönsä niiden hallussa olevat olennaiset tiedot ja voisi myös hyödyntää niiden analyysejä yksittäisissä tutkintatoimissa.

(101)

EPPOn olisi voitava saada kaikki toimivaltaansa kuuluvat tarvittavat tiedot unionin toimielinten, elinten ja laitosten tietokannoista ja rekistereistä.

(102)

EPPOn ja Eurojustin olisi oltava yhteistyökumppaneita ja tehtävä yhteistyötä operatiivisissa asioissa kummankin toimivaltuuksien mukaisesti. Tähän yhteistyöhön voi kuulua EPPOn toteuttamia tutkintatoimia silloin kun Eurojustin toimivaltaan kuuluviin asioihin liittyvä tietojenvaihto tai tutkintatoimenpiteiden koordinointi katsotaan tarpeelliseksi tai asianmukaiseksi. Kun EPPO pyytää Eurojustilta tällaista yhteistyötä, sen olisi otettava yhteyttä sen jäsenvaltion Eurojustin kansalliseen jäseneen, jonka valtuutettu Euroopan syyttäjä käsittelee kyseistä asiaa. Operatiiviseen yhteistyöhön voi osallistua myös sellaisia kolmansia maita, joilla on yhteistyösopimus Eurojustin kanssa.

(103)

EPPOn ja OLAFin olisi luotava tiivis yhteistyösuhde ja ylläpidettävä sitä sen varmistamiseksi, että niiden toimivaltuudet täydentävät toisiaan ja päällekkäisyys vältetään. Tältä osin OLAF ei periaatteessa saisi aloittaa rinnakkaista hallinnollista tutkimusta EPPOn jo toteuttaman samoja tosiseikkoja koskevan tutkinnan kanssa. Tämä ei saisi kuitenkaan vaikuttaa OLAFin valtuuksiin käynnistää hallinnollinen tutkimus omasta aloitteestaan EPPOa tiiviisti kuullen.

(104)

OLAF toimii kaikissa EPPOa tukevissa toimissa komissiosta riippumatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (14) mukaisesti.

(105)

Jos EPPO ei joissakin tapauksissa toteuta tutkintaa, sen olisi voitava antaa siihen liittyviä olennaisia tietoja OLAFille, jotta tämä voi toimivaltuuksiensa mukaisesti harkita asianmukaisia toimia. EPPO voisi harkita OLAFille ilmoittamista erityisesti tapauksissa, joissa ei ole perusteltua syytä olettaa, että EPPOn toimivaltaan kuuluva rikos on tekeillä tai tehty, mutta OLAFin hallinnollinen tutkimus saattaisi olla asianmukainen, tai tapauksissa, joissa EPPO on lopettanut asian käsittelyn ja asia olisi syytä siirtää OLAFille hallinnollisia jatkotoimia tai takaisinperintää varten. EPPO voi tietoja antaessaan pyytää OLAFia harkitsemaan, onko syytä aloittaa hallinnollinen tutkimus tai toteuttaa muita hallinnollisia jatko- tai seurantatoimia, erityisesti turvaamistoimenpiteitä, takaisinperintää tai kurinpitotoimia varten, asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 mukaisesti.

(106)

Sikäli kuin takaisinperintämenettelyt siirretään myöhempään ajankohtaan sellaisten päätösten tuloksena, joita EPPO on tehnyt tämän asetuksen mukaisten tutkinta- tai syytetoimien yhteydessä, jäsenvaltioiden ei pitäisi katsoa syyllistyneen perintämenettelyissään virheeseen tai laiminlyöntiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (15) 122 artiklan mukaisessa merkityksessä.

(107)

EPPOn olisi annettava unionin toimielimille, elimille ja laitoksille sekä muille uhreille mahdollisuus toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä. Tähän voi kuulua turvaamistoimenpiteitä etenkin jatkuvien väärinkäytösten ehkäisemiseksi tai unionin maineen suojelemiseksi taikka mahdollisuus toimia asianomistajana oikeudenkäynnissä kansallisen oikeuden mukaisesti. Tietojenvaihdon olisi tapahduttava kunnioittaen täysin EPPOn riippumattomuutta ja ainoastaan siinä määrin kuin se on mahdollista niin, ettei vaaranneta tutkintatoimien asianmukaisuutta ja luottamuksellisuutta.

(108)

EPPOn olisi myös voitava luoda ja pitää yllä yhteistyösuhteita kolmansien maiden viranomaisiin ja kansainvälisiin järjestöihin siltä osin kuin on tarpeen sen tehtävien suorittamiseksi. Tässä asetuksessa ’kansainvälisillä järjestöillä’ tarkoitetaan kansainvälisiä järjestöjä ja niiden alaisia julkisoikeudellisia elimiä tai muita elimiä, jotka on perustettu kahden tai useamman maan välisellä sopimuksella tai tällaisen sopimuksen perusteella, sekä Interpolia.

(109)

Jos kollegio toteaa, että yhteistyöhön kolmannen maan tai kansainvälisen järjestön kanssa on operatiivinen tarve, sen olisi voitava ehdottaa neuvostolle, että tämä kiinnittää komission huomion tietosuojan tason riittävyyttä koskevan päätöksen tai kansainvälisestä sopimuksesta käytävien neuvottelujen aloittamista koskevan suosituksen tarpeeseen.

Odotettaessa, että unioni tekee uusia kansainvälisiä sopimuksia tai liittyy jäsenvaltioiden jo tekemiin monenvälisiin sopimuksiin rikosasioissa annettavasta oikeusavusta, jäsenvaltioiden olisi helpotettava EPPOn toimien hoitamista SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi tunnustettava ja tarvittaessa ilmoitettava EPPO toimivaltaiseksi viranomaiseksi kyseisten monenvälisten sopimusten täytäntöönpanoa varten, jos se on sallittua asiaankuuluvan monenvälisen sopimuksen mukaisesti ja edellyttäen, että kolmas maa antaa tähän suostumuksensa. Tämä saattaa edellyttää tietyissä tapauksissa tällaisten sopimusten muuttamista, mutta näiden sopimusten neuvottelemista uudelleen ei tulisi pitää pakollisena toimena, koska tämä ei kenties ole aina mahdollista. Jäsenvaltiot voivat myös ilmoittaa EPPOn toimivaltaiseksi viranomaiseksi rikosasioissa annettavaa oikeusapua koskevien muiden kansainvälisten sopimustensa täytäntöönpanon osalta, myös muuttamalla noita sopimuksia.

Jos EPPOa ei voida ilmoittaa toimivaltaiseksi viranomaiseksi sellaisten monenvälisten sopimusten osalta, jotka jäsenvaltiot ovat jo tehneet kolmansien maiden kanssa, tai jos kolmannet maat eivät hyväksy ilmoittamista, ja odotettaessa unionin liittymistä tällaisiin kansainvälisiin sopimuksiin, valtuutetut Euroopan syyttäjät voivat käyttää kansallisen syyttäjän asemaansa tällaisiin kolmansiin maihin nähden edellyttäen, että he ilmoittavat kolmansien maiden viranomaisille, että näistä kolmansista maista kyseisten kansainvälisten sopimusten perusteella kerättyjä todisteita käytetään EPPOn suorittamissa tutkinta- ja syytetoimissa, ja pyrkivät tarvittaessa saamaan tähän suostumuksen kolmansien maiden viranomaisilta.

EPPOn olisi myös voitava vedota vastavuoroisuuteen tai kansainväliseen kohteliaisuuteen kolmansien maiden viranomaisten suhteen. Tämä olisi kuitenkin tehtävä tapauskohtaisesti EPPOn asiallisen toimivallan rajoissa ja jollei kolmansien maiden viranomaisten asettamista ehdoista muuta johdu.

(110)

Tämä asetus ei sido niitä Euroopan unionin jäsenvaltioita, jotka eivät osallistu tiiviimpään yhteistyöhön EPPOn perustamisessa. Komission olisi tarvittaessa tehtävä ehdotuksia, jotta varmistetaan tehokas oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa EPPOn ja niiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä, jotka eivät osallistu tiiviimpään yhteistyöhön EPPOn perustamisessa. Tämä koskee erityisesti rikosasioissa tehtävään oikeudelliseen yhteistyöhön ja luovutukseen liittyviä sääntöjä, noudattaen täysin unionin säännöstöä tällä alalla sekä vilpittömän yhteistyön periaatetta SEU 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(111)

EPPOn täyden itsemääräämisoikeuden ja riippumattomuuden varmistamiseksi sillä olisi oltava oma talousarvio, jonka varat muodostuvat suurimmaksi osaksi unionin talousarviosta saatavasta rahoitusosuudesta. EPPOn varainhoito-, talousarvio- ja henkilöstösääntöjen olisi oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (16) 208 artiklassa tarkoitettuihin elimiin sovellettavien unionin normien mukaisia, ottaen kuitenkin huomioon, että EPPOn toimivalta suorittaa rikostutkintaa ja syytetoimia unionin tasolla on ainutlaatuinen.

(112)

EPPOn vastuulleen ottamia tutkintatoimenpiteitä suorittavien kansallisten viranomaisten olisi periaatteessa vastattava toimien kustannuksista. EPPO voisi osittain korvata tämän asetuksen ja sovellettavien varainhoitosääntöjen mukaisesti tutkintatoimenpiteiden poikkeuksellisen korkeita kustannuksia, joita voi aiheutua esimerkiksi monitahoisista asiantuntijalausunnoista, laajoista poliisioperaatioista tai pitkäkestoisesta tarkkailutoiminnasta, muun muassa mahdollisuuksien mukaan kohdentamalla uudelleen varoja EPPOn muista budjettikohdista tai muuttamalla talousarviota.

Hallintojohtajan olisi tuloja ja menoja koskevaa alustavaa ennakkoarvioehdotusta laatiessaan otettava huomioon se, että EPPOn on korvattava osittain pysyvän jaoston hyväksymien tutkintatoimenpiteiden poikkeuksellisen korkeita kustannuksia.

(113)

EPPOn toimintamenot katetaan sen talousarviosta. Niihin olisi sisällyttävä valtuutetun Euroopan syyttäjän ja EPPOn keskustason välisen operatiivisen viestinnän kustannukset, kuten postin toimituskulut, matkakulut, EPPOn sisäisen toiminnan kannalta välttämättömät käännökset ja muut kulut, jotka eivät aiheutuneet jäsenvaltioista aiemmin tutkinnan aikana ja jotka johtuvat ainoastaan siitä, että EPPO otti hoitaakseen tutkinnan ja syytetoimet. Valtuutettujen Euroopan syyttäjien viraston ja sihteeripalvelujen kuluista vastaisivat kuitenkin jäsenvaltiot.

SEUT 332 artiklan mukaisesti EPPOn täytäntöönpanosta aiheutuvista menoista vastaavat jäsenvaltiot. Näihin menoihin eivät kuulu SEU 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimielinten hallintomenot.

(114)

Kollegion olisi periaatteessa aina siirrettävä virkamiehiin sovellettavissa henkilöstösäännöissä ja muuta henkilöstöä koskevissa palvelussuhteen ehdoissa (17), jäljempänä ’henkilöstösäännöt ja palvelussuhteen ehdot’, nimittävälle viranomaiselle annettu toimivalta tehdä palvelukseenottosopimuksia hallintojohtajalle, paitsi jos erityiset olosuhteet edellyttävät, että se käyttää kyseisiä valtuuksia itse.

(115)

Hallintojohtaja vastaa tulojen ja menojen hyväksyjänä EPPOn talousarvion toteuttamisesta. Kuullessaan pysyvää jaostoa tutkintatoimenpiteitä koskevista poikkeuksellisen korkeista kustannuksista hallintojohtaja päättää myönnettävän avustuksen määrästä käytettävissä olevien varojen perusteella ja EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä vahvistettujen kriteerien mukaisesti.

(116)

Erityisneuvonantajina toimivien valtuutettujen Euroopan syyttäjien palkkojen, jotka määritellään suoraan heidän kanssaan tehdyllä sopimuksella, olisi perustuttava kollegion erityispäätökseen. Kyseisellä päätöksellä olisi varmistettava muun muassa se, että valtuutetut Euroopan syyttäjät saavat siinä erityistapauksessa, että he toimivat myös kansallisina syyttäjinä 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti, periaatteessa edelleen palkkaa kansallisen syyttäjän asemassaan ja että erityisneuvonantajana saatu palkka vastaa ainoastaan sitä työtä, jota he tekevät EPPOn puolesta valtuutettuina Euroopan syyttäjinä. Kukin jäsenvaltio säilyttää toimivaltansa määrittää lainsäädännössään unionin lainsäädännön mukaisesti edellytykset etuuksien myöntämiseksi sosiaaliturvajärjestelmässään.

(117)

Jotta EPPO olisi täysin toimintavalmis myöhemmin vahvistettavana ajankohtana, se tarvitsee henkilöstöä, jolla on kokemusta unionin toimielimistä, elimistä tai laitoksista. Tähän tarpeeseen vastaamiseksi olisi helpotettava unionin toimielimissä, elimissä tai laitoksissa jo työskentelevien väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden palvelukseenottoa EPPOon siten, että heille taataan heidän sopimukseen perustuvien oikeuksiensa jatkuminen, mikäli heidät otetaan EPPOn palvelukseen sen perustamisvaiheessa kunnes on kulunut vuosi siitä, kun EPPOsta on tullut toimintavalmis 120 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen mukaisesti.

(118)

EPPOn työskentelyn olisi oltava avointa SEUT 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja kollegion olisi hyväksyttävä erityiset säännökset siitä, kuinka yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin varmistetaan. Tällä asetuksella ei ole miltään osin tarkoitus rajoittaa yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin sikäli kuin se on turvattu unionissa ja jäsenvaltioissa, erityisesti perusoikeuskirjan 42 artiklassa ja muissa asiaa koskevissa määräyksissä.

(119)

Unionin virastoihin sovellettavia avoimuutta koskevia yleisiä sääntöjä olisi sovellettava myös EPPOon, mutta ainoastaan muiden asiakirjojen kuin asiakirja-aineistojen ja niiden sähköisten kuvien osalta, jotta ei millään tavalla vaarannettaisi sen operatiivisen toiminnan luottamuksellisuutta. Samoin Euroopan oikeusasiamiehen olisi hallinnollisissa tutkimuksissaan kunnioitettava EPPOn toiminnan luottamuksellisuutta. EPPOn tutkinta- ja syytetoimien integriteetin varmistamiseksi avoimuussääntöjä ei olisi sovellettava operatiiviseen toimintaan liittyviin asiakirjoihin.

(120)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu, ja hän on antanut lausuntonsa 10 päivänä maaliskuuta 2014.

(121)

Valtion- tai hallitusten päämiesten tasolla Brysselissä 13 päivänä joulukuuta 2003 kokoontuneet jäsenvaltioiden edustajat ovat vahvistaneet EPPOn kotipaikan 8 päivänä huhtikuuta 1965 tehdyn päätöksen (18) säännösten mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

KOHDE JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tällä asetuksella perustetaan Euroopan syyttäjänvirasto, jäljempänä ’EPPO’, ja vahvistetaan sen toimintaa koskevat säännöt.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

’jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, joka osallistuu tiiviimpään yhteistyöhön EPPOn perustamisessa, jollei toisin mainita, kuten erityisesti VIII luvussa; lupa tiiviimpään yhteistyöhön katsotaan annetuksi SEUT 86 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti tai päätöksellä, joka on hyväksytty SEUT 331 artiklan 1 kohdan toisen tai kolmannen alakohdan mukaisesti;

2)

’henkilöllä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä;

3)

’unionin taloudellisilla eduilla’ kaikkia tuloja, menoja ja varoja, jotka kuuluvat unionin talousarvioon, perussopimusten nojalla perustettujen toimielinten, elinten ja laitosten talousarvioihin ja niiden hallinnoimiin ja valvomiin talousarvioihin tai jotka on hankittu niistä tai lankeavat maksettavaksi niistä;

4)

’EPPOn henkilöstöllä’ keskustason henkilöstöä, joka avustaa kollegiota, pysyviä jaostoja, Euroopan pääsyyttäjää, Euroopan syyttäjiä, valtuutettuja Euroopan syyttäjiä ja hallintojohtajaa heidän päivittäisessä toiminnassaan heidän suorittaessaan heille tämän asetuksen nojalla kuuluvia EPPOn tehtäviä;

5)

’asiaa käsittelevällä valtuutetulla Euroopan syyttäjällä’ valtuutettua Euroopan syyttäjää, joka vastaa tutkinta- ja syytetoimista, jotka hän on aloittanut, jotka on määrätty hänelle tai jotka hän on siirtänyt itselleen käyttäen oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen 27 artiklan mukaisesti;

6)

’avustavalla valtuutetulla Euroopan syyttäjällä’ valtuutettua Euroopan syyttäjää, joka toimii siinä jäsenvaltiossa, jossa tutkinta tai muu hänen tehtäväkseen määrätty toimenpide suoritetaan, kun kyseinen jäsenvaltio on eri kuin asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän jäsenvaltio;

7)

’henkilötiedoilla’ kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön, jäljempänä ’rekisteröity’, liittyviä tietoja; tunnistettavissa olevana pidetään luonnollista henkilöä, joka voidaan suoraan tai välillisesti tunnistaa erityisesti tunnistetietojen, kuten nimen, henkilötunnuksen, sijaintitiedon, verkkotunnistetietojen taikka yhden tai useamman hänelle tunnusomaisen fyysisen, fysiologisen, geneettisen, psyykkisen, taloudellisen, kulttuurillisen tai sosiaalisen tekijän perusteella;

8)

’käsittelyllä’ toimintoa tai toimintoja, joita kohdistetaan henkilötietoihin tai henkilötietoja sisältäviin tietojoukkoihin joko automaattista tietojenkäsittelyä käyttäen tai muutoin, kuten tietojen keräämistä, tallentamista, järjestämistä, jäsentämistä, säilyttämistä, muokkaamista tai muuttamista, hakua, kyselyä, käyttöä, tietojen luovuttamista siirtämällä, levittämällä tai asettamalla ne muutoin saataville, tietojen yhteensovittamista tai yhdistämistä, rajoittamista, poistamista tai tuhoamista;

9)

’käsittelyn rajoittamisella’ tallennettujen henkilötietojen merkitsemistä tarkoituksena rajoittaa niiden myöhempää käsittelyä;

10)

’profiloinnilla’ mitä tahansa henkilötietojen automaattista käsittelyä, jossa henkilötietoja käyttämällä arvioidaan luonnollisen henkilön tiettyjä henkilökohtaisia ominaisuuksia, erityisesti analysoidaan tai ennakoidaan piirteitä, jotka liittyvät kyseisen luonnollisen henkilön työsuoritukseen, taloudelliseen tilanteeseen, terveyteen, henkilökohtaisiin mieltymyksiin, kiinnostuksen kohteisiin, luotettavuuteen, käyttäytymiseen, sijaintiin tai liikkeisiin;

11)

’pseudonymisoinnilla’ henkilötietojen käsittelemistä siten, että henkilötietoja ei voida enää yhdistää tiettyyn rekisteröityyn käyttämättä lisätietoja, edellyttäen että tällaiset lisätiedot säilytetään erillään ja niihin sovelletaan teknisiä ja organisatorisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan, ettei henkilötietojen yhdistämistä tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön tapahdu;

12)

’rekisterillä’ mitä tahansa jäsenneltyä henkilötietoja sisältävää tietojoukkoa, josta tiedot ovat saatavilla tietyin perustein, oli tietojoukko sitten keskitetty, hajautettu tai toiminnallisin tai maantieteellisin perustein jaettu;

13)

’rekisterinpitäjällä’ EPPOa tai muuta toimivaltaista viranomaista, joka yksin tai yhdessä muiden kanssa määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot; jos tällaisen käsittelyn tarkoitukset ja keinot määritellään unionin oikeudessa tai Euroopan unionin jäsenvaltion lainsäädännössä, rekisterinpitäjä tai tämän nimittämistä koskevat erityiset kriteerit voidaan vahvistaa unionin oikeuden tai Euroopan unionin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti;

14)

’henkilötietojen käsittelijällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, viranomaista, virastoa tai muuta elintä, joka käsittelee henkilötietoja rekisterinpitäjän lukuun;

15)

’vastaanottajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, viranomaista, virastoa tai muuta elintä, jolle luovutetaan henkilötietoja, oli kyseessä kolmas osapuoli tai ei. Muita Euroopan unionin jäsenvaltioiden viranomaisia kuin direktiivin (EU) 2016/680 3 artiklan 7 alakohdan a alakohdassa määriteltyjä toimivaltaisia viranomaisia, jotka saavat henkilötietoja tietyn EPPOn tutkimuksen puitteissa, ei kuitenkaan pidetä vastaanottajina; näiden viranomaisten on käsiteltävä kyseisiä tietoja sovellettavia tietosuojasääntöjä noudattaen käsittelyn tarkoitusten mukaisesti;

16)

’henkilötietojen tietoturvaloukkauksella’ tietoturvaloukkausta, jonka seurauksena on siirrettyjen, tallennettujen tai muuten käsiteltyjen henkilötietojen vahingossa tapahtuva tai lainvastainen tuhoaminen, häviäminen, muuttaminen, luvaton luovuttaminen taikka pääsy tietoihin;

17)

’hallinnollisilla henkilötiedoilla’ kaikkia EPPOn käsittelemiä henkilötietoja, operatiivisia henkilötietoja lukuun ottamatta;

18)

’operatiivisilla henkilötiedoilla’ kaikkia henkilötietoja, joita EPPO käsittelee 49 artiklassa säädettyjä tarkoituksia varten;

19)

’geneettisillä tiedoilla’ henkilötietoja, jotka koskevat luonnollisen henkilön perittyjä tai hankittuja geneettisiä ominaisuuksia, joista selviää yksilöllistä tietoa kyseisen luonnollisen henkilön fysiologiasta tai terveydentilasta ja jotka on saatu erityisesti kyseisen luonnollisen henkilön biologisesta näytteestä analysoimalla;

20)

’biometrisillä tiedoilla’ luonnollisen henkilön fyysisiin ja fysiologisiin ominaisuuksiin tai käyttäytymiseen liittyvällä teknisellä käsittelyllä saatuja henkilötietoja, kuten kasvokuvia tai sormenjälkitietoja, joiden perusteella kyseinen luonnollinen henkilö voidaan tunnistaa tai kyseisen henkilön tunnistaminen voidaan varmistaa;

21)

’terveystiedoilla’ luonnollisen henkilön fyysiseen tai psyykkiseen terveyteen liittyviä henkilötietoja, jotka ilmaisevat hänen terveydentilansa, mukaan lukien tiedot terveyspalvelujen tarjoamisesta;

22)

’valvontaviranomaisella’ Euroopan unionin jäsenvaltion Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (19) 51 artiklan nojalla tai direktiivin (EU) 2016/680 41 artiklan nojalla perustamaa riippumatonta viranomaista;

23)

’kansainvälisellä järjestöllä’ järjestöä ja sen alaisia elimiä, joihin sovelletaan kansainvälistä julkisoikeutta, tai muuta elintä, joka on perustettu kahden tai useamman maan välisellä sopimuksella tai tällaisen sopimuksen perusteella.

II LUKU

EPPOn PERUSTAMINEN, TEHTÄVÄT JA PERUSPERIAATTEET

3 artikla

Perustaminen

1.   Perustetaan EPPO unionin elimenä.

2.   EPPO on oikeushenkilö.

3.   EPPO toimii yhteistyössä Eurojustin kanssa ja saa siltä tukea 100 artiklan mukaisesti.

4 artikla

Tehtävät

EPPO vastaa direktiivissä (EU) 2017/1371 säädettyjen ja tässä asetuksessa määritettyjen unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten tutkimisesta sekä kyseisten rikosten tekijöiden ja niihin osallisten asettamisesta syytteeseen ja saattamisesta tuomittaviksi. Tätä varten EPPO toteuttaa tutkinta- ja syytetoimia sekä hoitaa syyttäjän tehtäviä jäsenvaltioiden toimivaltaisissa tuomioistuimissa siihen asti kun asia on lopullisesti ratkaistu.

5 artikla

Toiminnan perusperiaatteet

1.   EPPO huolehtii siitä, että sen toiminnassa kunnioitetaan perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia.

2.   EPPOa sitovat kaikessa sen toiminnassa oikeusvaltio- ja suhteellisuusperiaatteet.

3.   EPPOn puolesta suoritettuihin tutkinta- ja syytetoimiin sovelletaan tätä asetusta. Kansallista lainsäädäntöä sovelletaan siltä osin kuin tässä asetuksessa ei ole asiaan sovellettavia säännöksiä. Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, asiaan sovelletaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka valtuutettu Euroopan syyttäjä käsittelee asiaa 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Jos asiasta on säännöksiä sekä kansallisessa lainsäädännössä että tässä asetuksessa, sovelletaan jälkimmäistä.

4.   EPPO suorittaa tutkintansa puolueettomasti ja tutkii kaikki merkitykselliset todisteet riippumatta siitä, viittaavatko ne epäillyn syyllisyyteen vai hänen syyttömyyteensä.

5.   EPPO aloittaa ja suorittaa tutkintansa ilman aiheetonta viivytystä.

6.   Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on aktiivisesti avustettava ja tuettava EPPOa sen tutkinta- ja syytetoimissa. Kaikkia tämän asetuksen alaisia toimia, käytäntöjä tai menettelyjä ohjaa vilpittömän yhteistyön periaate.

6 artikla

Riippumattomuus ja vastuuvelvollisuus

1.   EPPO on riippumaton elin. Euroopan pääsyyttäjä, Euroopan varapääsyyttäjät, Euroopan syyttäjät, valtuutetut Euroopan syyttäjät, hallintojohtaja sekä EPPOn henkilöstö toimivat lainsäädännössä määritellyn koko unionin edun mukaisesti eivätkä tämän asetuksen mukaisia tehtäviään hoitaessaan pyydä eivätkä ota vastaan ohjeita yhdeltäkään EPPOn ulkopuoliselta henkilöltä, Euroopan unionin jäsenvaltiolta tai unionin toimielimeltä, elimeltä tai laitokselta. Euroopan unionin jäsenvaltiot ja unionin toimielimet, elimet ja laitokset kunnioittavat EPPOn riippumattomuutta eivätkä pyri vaikuttamaan siihen, miten se hoitaa tehtäviään.

2.   EPPO vastaa yleisestä toiminnastaan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle ja esittää vuosikertomuksia 7 artiklan mukaisesti.

7 artikla

Kertomukset

1.   EPPO laatii ja julkaisee joka vuosi vuosikertomuksen yleisestä toiminnastaan unionin toimielinten virallisilla kielillä. Se toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille, kansallisille parlamenteille, neuvostolle ja komissiolle.

2.   Euroopan pääsyyttäjä osallistuu kerran vuodessa Euroopan parlamentin ja neuvoston sekä pyynnöstä jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien istuntoon antaakseen selvityksen EPPOn yleisestä toiminnasta sanotun kuitenkaan vaikuttamatta EPPOn pidättymistä ja luottamuksellisuutta koskevaan velvollisuuteen yksittäisten tapausten ja henkilötietojen osalta. Jokin Euroopan varapääsyyttäjistä voi korvata Euroopan pääsyyttäjän kansallisten parlamenttien järjestämissä kuulemisissa.

III LUKU

EPPOn ASEMA, RAKENNE JA ORGANISAATIO

1 JAKSO

Eppon asema ja rakenne

8 artikla

EPPOn rakenne

1.   EPPO on jakamaton unionin elin, joka toimii yhtenä ainoana virastona, jolla on hajautettu rakenne.

2.   EPPO organisoidaan keskustasolla ja hajautetulla tasolla.

3.   Keskustaso koostuu EPPOn kotipaikassa sijaitsevasta keskusvirastosta. Keskusvirasto koostuu kollegiosta, pysyvistä jaostoista, Euroopan pääsyyttäjästä, Euroopan varapääsyyttäjistä, Euroopan syyttäjistä ja hallintojohtajasta.

4.   Hajautettu taso koostuu jäsenvaltioissa toimivista valtuutetuista Euroopan syyttäjistä.

5.   EPPOn henkilöstö avustaa keskusvirastoa ja valtuutettuja Euroopan syyttäjiä näiden hoitaessa tämän asetuksen mukaisia tehtäviään.

9 artikla

Kollegio

1.   EPPOn kollegiossa on Euroopan pääsyyttäjä ja yksi Euroopan syyttäjä kustakin jäsenvaltiosta. Euroopan pääsyyttäjä toimii kollegion kokousten puheenjohtajana ja vastaa niiden valmistelusta.

2.   Kollegio tapaa säännöllisesti ja on vastuussa EPPOn toiminnan yleisestä valvonnasta. Se tekee päätöksiä strategisista asioista sekä yleisistä kysymyksistä, joihin yksittäiset tapaukset antavat aihetta, erityisesti sen varmistamiseksi, että EPPOn syytetoimet ovat johdonmukaisia, tehokkaita ja yhtenäisiä kaikkialla jäsenvaltioissa, sekä muista kysymyksistä, jotka yksilöidään tässä asetuksessa. Kollegio ei tee operatiivisia päätöksiä yksittäisissä tapauksissa. EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä annetaan säännöt menettelyistä, joita noudattaen kollegio harjoittaa toiminnan yleistä valvontaa ja tekee päätöksiä strategisista asioista ja yleisistä kysymyksistä tämän artiklan mukaisesti.

3.   Euroopan pääsyyttäjän ehdotuksesta ja EPPOn sisäistä työjärjestystä noudattaen kollegio perustaa pysyviä jaostoja.

4.   Kollegio hyväksyy EPPOn sisäisen työjärjestyksen 21 artiklan mukaisesti ja määrää kollegion jäsenten sekä EPPOn henkilöstön tehtävien hoitamiseen kuuluvat velvollisuudet.

5.   Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, kollegio tekee päätöksensä yksinkertaisella enemmistöllä. Jokaisella kollegion jäsenellä on aloiteoikeus äänestykseen kollegion päätettävistä asioista. Jokaisella kollegion jäsenellä on yksi ääni. Äänten mennessä tasan asiassa, josta kollegio tekee päätöksen, Euroopan pääsyyttäjän ääni ratkaisee.

10 artikla

Pysyvät jaostot

1.   Pysyvän jaoston puheenjohtajana toimii Euroopan pääsyyttäjä tai joku Euroopan varapääsyyttäjistä tai Euroopan syyttäjä, joka on nimitetty puheenjohtajaksi EPPOn sisäisen työjärjestyksen mukaisesti. Puheenjohtajan lisäksi pysyvissä jaostoissa on kaksi pysyvää jäsentä. Pysyvien jaostojen lukumäärässä ja niiden kokoonpanossa samoin kuin toimivallan jaossa jaostojen välillä on otettava asianmukaisesti huomioon EPPOn toiminnalliset tarpeet, ja ne on määritettävä EPPOn sisäisen työjärjestyksen mukaisesti.

EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä on taattava työtaakan tasapuolinen jakautuminen sattumanvaraista asioiden käsiteltäviksi määräämistä koskevan järjestelmän avulla ja määritettävä erikoistapauksissa menettelyt, jotka mahdollistavat silloin, kun se on EPPOn asianmukaisen toiminnan kannalta välttämätöntä, Euroopan pääsyyttäjälle poikkeamisen sattumanvaraisen käsiteltäviksi määräämisen periaatteesta.

2.   Pysyvät jaostot seuraavat ja johtavat valtuutettujen Euroopan syyttäjien suorittamia tutkinta- ja syytetoimia tämän artiklan 3, 4 ja 5 kohdan mukaisesti. Ne varmistavat myös tutkinnan ja syytetoimien koordinoinnin rajat ylittävissä asioissa ja kollegion 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti tekemien päätösten täytäntöönpanon.

3.   Pysyvät jaostot tekevät seuraavat päätökset tässä asetuksessa säädettyjen ehtojen ja menettelyjen mukaisesti tarkasteltuaan tarvittaessa asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän esittämää päätösehdotusta:

a)

asian saattaminen ratkaistavaksi 36 artiklan 1, 3 ja 4 kohdan mukaisesti;

b)

asian käsittelyn lopettaminen 39 artiklan 1 kohdan a–g alakohdan mukaisesti;

c)

yksinkertaistettujen syyttämismenettelyjen soveltaminen ja valtuutetun Euroopan syyttäjän ohjeistaminen toteuttamaan toimet asian käsittelyn päättämiseksi lopullisesti 40 artiklan mukaisesti;

d)

asian siirtäminen kansallisille viranomaisille 34 artiklan 1, 2, 3 tai 6 kohdan mukaisesti;

e)

tutkinnan aloittaminen uudelleen 39 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

4.   Pysyvät jaostot tekevät tarvittaessa seuraavat päätökset tässä asetuksessa säädettyjen ehtojen ja menettelyjen mukaisesti:

a)

valtuutetun Euroopan syyttäjän ohjeistaminen aloittamaan tutkinta 26 artiklan 1–4 kohdan sääntöjen mukaisesti silloin kun tutkintaa ei ole aloitettu;

b)

valtuutetun Euroopan syyttäjän ohjeistaminen käyttämään oikeutta ottaa asia käsiteltäväksi 27 artiklan 6 kohdan mukaisesti silloin kun asiaa ei ole otettu käsiteltäväksi;

c)

strategisten asioiden tai yleisten kysymysten, joihin yksittäiset tapaukset antavat aihetta, siirtäminen kollegion käsiteltäviksi 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

d)

asian määrääminen käsiteltäväksi 26 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

e)

asian käsittelyn siirtäminen jollekulle toiselle 26 artiklan 5 kohdan tai 28 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

f)

hyväksynnän antaminen Euroopan syyttäjän päätökselle suorittaa tutkinta itse 28 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

5.   Toimivaltainen pysyvä jaosto voi tutkinta- tai syytetoimea valvovan Euroopan syyttäjän välityksellä toimien erityisessä tapauksessa antaa sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti ohjeita asiaa käsittelevälle valtuutetulle Euroopan syyttäjälle aina kun se on tarpeen tutkinnan tai syytetoimen tehokasta toteuttamista varten tai oikeudenmukaisen käsittelyn varmistamiseksi taikka EPPOn johdonmukaisen toiminnan varmistamiseksi.

6.   Pysyvä jaosto tekee päätökset yksinkertaisella enemmistöllä. Jaosto äänestää jaoston jäsenen pyynnöstä. Kullakin jäsenellä on yksi ääni. Äänten mennessä tasan puheenjohtajan ääni ratkaisee. Päätökset tehdään jaostojen kokouksissa suoritetun käsittelyn jälkeen ja tarvittaessa asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän esittämän päätösehdotuksen pohjalta.

Kaiken asiaan liittyvän aineiston on oltava pyydettäessä toimivaltaisen pysyvän jaoston saatavilla päätösten valmistelua varten.

7.   Pysyvät jaostot voivat päättää siirtää tämän artiklan 3 kohdan a tai b alakohdan mukaisen päätöksentekovaltansa – jälkimmäisessä tapauksessa ainoastaan 39 artiklan 1 kohdan a–f alakohdassa vahvistettujen sääntöjen osalta – 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti käsittelyä valvovalle Euroopan syyttäjälle, jos siirtäminen voidaan asianmukaisesti perustella ottaen huomioon rikoksen vakavuus tai yksittäisen asian käsittelyn monimutkaisuus sellaisen rikoksen osalta, joka on aiheuttanut tai todennäköisesti aiheuttaa unionin taloudellisille eduille vahinkoa, jonka määrä on vähemmän kuin 100 000 euroa. EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä asetetaan suuntaviivat, joiden tarkoituksena on varmistaa sääntöjen johdonmukainen soveltaminen EPPOssa.

Pysyvä jaosto tiedottaa Euroopan pääsyyttäjälle kaikista päätöksistä, jotka koskevat sen päätöksentekovallan siirtämistä. Saatuaan tällaisen tiedon Euroopan pääsyyttäjä voi kolmen päivän kuluessa pyytää pysyvää jaostoa tarkistamaan päätöstään, mikäli Euroopan pääsyyttäjä katsoo, että viraston tutkinta- ja syytetoimien johdonmukaisuuden varmistaminen sitä edellyttää. Jos Euroopan pääsyyttäjä on asianomaisen pysyvän jaoston jäsen, jonkun Euroopan varapääsyyttäjistä on käytettävä oikeutta pyytää mainittua tarkistamista. Valvova Euroopan syyttäjä ilmoittaa pysyvälle jaostolle asian lopullisesta ratkaisusta sekä kaikki tiedot tai seikat, joiden hän katsoo edellyttävän uutta arviointia siltä osin, voidaanko siirtäminen pitää voimassa, erityisesti 36 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa.

Päätös päätöksentekovallan siirtämisestä voidaan peruuttaa milloin tahansa pysyvän jaoston jäsenen pyynnöstä, ja asiasta päätetään tämän artiklan 6 kohdan mukaisesti. Siirto voidaan peruuttaa, kun valtuutettu Euroopan syyttäjä on korvannut Euroopan syyttäjän 16 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

Päätöksentekovallan siirron periaatteen johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi kukin pysyvä jaosto antaa vuosittain kollegiolle selvityksen päätöksentekovallan siirron käytöstä.

8.   EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä annetaan pysyville jaostoille oikeus tehdä päätöksiä kirjallisella menettelyllä, josta määrätään yksityiskohtaisesti EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä.

Kaikki 3, 4, 5 ja 7 kohdan mukaisesti tehdyt päätökset ja annetut ohjeet esitetään kirjallisesti ja niistä tulee osa tutkinta-aineistoa.

9.   Pysyvien jäsenten lisäksi Euroopan syyttäjä, joka valvoo tutkinta- tai syytetoimea 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti, osallistuu pysyvän jaoston käsittelyihin. Euroopan syyttäjällä on äänioikeus, lukuun ottamatta pysyvän jaoston tämän artiklan 7 kohdan mukaisia päätöksiä päätöksentekovallan siirrosta tai sen peruuttamisesta, 26 artiklan 3, 4 ja 5 kohdan sekä 27 artiklan 6 kohdan mukaisia päätöksiä asian määräämisestä käsiteltäväksi tai asian käsittelyn siirtämisestä jollekulle toiselle sekä 36 artiklan 3 kohdan mukaisia päätöksiä asian saattamisesta ratkaistavaksi, jos useammalla kuin yhdellä jäsenvaltiolla on asiaa koskeva toimivalta, sekä 31 artiklan 8 kohdassa kuvatuissa tilanteissa.

Pysyvä jaosto voi myös Euroopan syyttäjän tai valtuutetun Euroopan syyttäjän pyynnöstä tai omasta aloitteestaan kutsua muita Euroopan syyttäjiä tai valtuutettuja Euroopan syyttäjiä, joita asia koskee, osallistumaan kokouksiinsa ilman äänioikeutta.

10.   Pysyvien jaostojen puheenjohtajat tiedottavat EPPOn sisäisen työjärjestyksen mukaisesti kollegiolle tämän artiklan nojalla tehdyistä päätöksistä, jotta kollegio voi täyttää tehtävänsä 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

11 artikla

Euroopan pääsyyttäjä ja Euroopan varapääsyyttäjät

1.   Euroopan pääsyyttäjä on EPPOn päällikkö. Euroopan pääsyyttäjä organisoi EPPOn työtä, johtaa sen toimintaa ja tekee päätöksiä tämän asetuksen ja EPPOn sisäisen työjärjestyksen mukaisesti.

2.   Kaksi varapääsyyttäjää nimitetään avustamaan Euroopan pääsyyttäjää hänen tehtäviensä hoidossa ja toimimaan hänen sijaisenaan, kun hän on poissa tai estynyt hoitamasta kyseisiä tehtäviä.

3.   Euroopan pääsyyttäjä edustaa EPPOa sen suhteissa unionin ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimielimiin ja kolmansiin osapuoliin. Euroopan pääsyyttäjä voi siirtää edustukseen liittyviä tehtäviään jollekin Euroopan varapääsyyttäjälle tai Euroopan syyttäjälle.

12 artikla

Euroopan syyttäjät

1.   Euroopan syyttäjät valvovat pysyvän jaoston puolesta ja kaikkien sen 10 artiklan 3, 4 ja 5 kohdan nojalla antamien ohjeiden mukaisesti tutkintaa ja syytetoimia, joista kotijäsenvaltioissaan asiaa käsittelevät valtuutetut Euroopan syyttäjät ovat vastuussa. Euroopan syyttäjät esittävät yhteenvetoja asioista, joita he valvovat, ja tarvittaessa ehdotuksia kyseisen jaoston päätöksiksi valtuutettujen Euroopan syyttäjien laatimien päätösluonnosten pohjalta.

EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä määrätään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 16 artiklan 7 kohdan soveltamista, Euroopan syyttäjien välisestä sijaisuusjärjestelmästä, mikäli valvova Euroopan syyttäjä on tilapäisesti poissa työstä tai on muista syistä kykenemätön hoitamaan Euroopan syyttäjien tehtäviä. Sijaisena toimiva Euroopan syyttäjä voi suorittaa minkä tahansa Euroopan syyttäjän tehtävän lukuun ottamatta mahdollisuutta suorittaa tutkinta 28 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

2.   Euroopan syyttäjä voi poikkeuksellisesti pyytää kotijäsenvaltionsa tutkinta- ja syytetoimien määrään liittyvän työtaakan tai henkilökohtaisen eturistiriidan vuoksi, että valtuutettujen Euroopan syyttäjien kotijäsenvaltiossaan käsittelemien yksittäisten tapausten tutkinnan ja syytetoimien valvonta määrätään muiden Euroopan syyttäjien tehtäväksi, edellyttäen että nämä suostuvat siihen. Euroopan pääsyyttäjä tekee päätöksen pyynnöstä, jonka perusteena on Euroopan syyttäjän työtaakka. Jos kyseessä on Euroopan syyttäjää koskeva eturistiriita, Euroopan pääsyyttäjä suostuu tähän pyyntöön. EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä määrätään tätä päätöstä koskevista periaatteista ja sitä seuraavasta menettelystä kyseisten asioiden määräämiseksi käsiteltäväksi. Tämän kohdan mukaisesti valvottuihin tutkintaan ja syytetoimiin ei sovelleta 28 artiklan 4 kohtaa.

3.   Valvovat Euroopan syyttäjät voivat erityisessä tapauksessa ja sovellettavan kansallisen lainsäädännön ja toimivaltaisen pysyvän jaoston antamien ohjeiden mukaisesti antaa ohjeita asiaa käsittelevälle valtuutetulle Euroopan syyttäjälle aina kun se on tarpeen tutkinnan tai syytetoimien tehokasta toteuttamista varten tai oikeudenmukaisen käsittelyn varmistamiseksi taikka EPPOn johdonmukaisen toiminnan varmistamiseksi.

4.   Kun jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädetään tiettyjen säädösten sisäisestä valvonnasta kansallisessa syyttäjänvirastossa, tällaisten valtuutetun Euroopan syyttäjän tekemien toimien valvonnan on kuuluttava valvovan Euroopan syyttäjän valvontavaltuuksiin EPPOn sisäisen työjärjestyksen mukaisesti, sanotun rajoittamatta pysyvän jaoston valvonta- ja seurantavaltuuksia.

5.   Euroopan syyttäjät toimivat yhteyshenkilöinä ja tiedonvälityskanavina pysyvien jaostojen ja kotijäsenvaltioissaan toimivien valtuutettujen Euroopan syyttäjien välillä. He seuraavat EPPOn tehtävien suorittamista omissa jäsenvaltioissaan tiiviissä yhteistyössä valtuutettujen Euroopan syyttäjien kanssa. He varmistavat tämän asetuksen ja EPPOn sisäisen työjärjestyksen mukaisesti, että kaikki keskusviraston toimittamat merkitykselliset tiedot välitetään valtuutetuille Euroopan syyttäjille ja päinvastoin.

13 artikla

Valtuutetut Euroopan syyttäjät

1.   Valtuutetut Euroopan syyttäjät toimivat EPPOn puolesta omissa jäsenvaltioissaan, ja heillä on samat valtuudet kuin kansallisilla syyttäjillä tutkinnan, syytteeseenpanon ja syytteiden ajamisen osalta, minkä lisäksi heille on annettu erityinen toimivalta ja asema, joiden käytössä heidän on noudatettava tässä asetuksessa säädettyjä ehtoja.

Valtuutetut Euroopan syyttäjät ovat vastuussa tutkinnasta ja syytetoimista, jotka he ovat aloittaneet, jotka on määrätty heille tai jotka he ovat siirtäneet itselleen käyttäen oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen. Valtuutetut Euroopan syyttäjät seuraavat asiasta vastaavan pysyvän jaoston ohjausta ja ohjeita sekä valvovan Euroopan syyttäjän ohjeita.

Valtuutetut Euroopan syyttäjät ovat myös vastuussa asian saattamisesta tuomioistuimen ratkaistavaksi, ja heillä on erityisesti valtuudet kansallisen oikeuden mukaisesti esittää syyllisyysväittämiä, osallistua todisteiden hankkimiseen ja turvautua käytettävissä oleviin muutoksenhakukeinoihin.

2.   Kussakin jäsenvaltiossa on oltava kaksi tai useampi valtuutettu Euroopan syyttäjä. Euroopan pääsyyttäjä hyväksyy, kuultuaan asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisia ja päästyään niiden kanssa yhteisymmärrykseen, valtuutettujen Euroopan syyttäjien lukumäärän sekä toimivallan toiminnallisen ja alueellisen jaon kunkin jäsenvaltion valtuutettujen Euroopan syyttäjien välillä.

3.   Valtuutetut Euroopan syyttäjät voivat hoitaa myös kansallisen syyttäjän tehtäviä siinä määrin kuin se ei estä heitä täyttämästä tämän asetuksen mukaisia velvoitteitaan. Heidän on ilmoitettava tällaisista tehtävistä valvovalle Euroopan syyttäjälle. Siinä tapauksessa, että valtuutettu Euroopan syyttäjä ei jonain ajankohtana kykene hoitamaan tehtäviään valtuutettuna Euroopan syyttäjänä sen vuoksi, että hän hoitaa tällaisia tehtäviä kansallisena syyttäjänä, hän ilmoittaa siitä valvovalle Euroopan syyttäjälle, joka kuulee toimivaltaisia kansallisia syyttäjäviranomaisia voidakseen päättää, olisiko heidän tämän asetuksen nojalla hoitamansa tehtävä asetettava etusijalle. Euroopan syyttäjä voi ehdottaa pysyvälle jaostolle, että asia siirretään toiselle valtuutetulle Euroopan syyttäjälle samassa jäsenvaltiossa, tai että hän suorittaa tutkintaa itse 28 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

2 JAKSO

Eppon jäsenten nimittäminen ja erottaminen

14 artikla

Euroopan pääsyyttäjän nimittäminen ja erottaminen

1.   Euroopan parlamentti ja neuvosto nimittävät yhteisellä sopimuksella Euroopan pääsyyttäjän seitsemän vuoden toimikaudeksi, jota ei voida uusia. Neuvosto tekee ratkaisunsa yksinkertaisella enemmistöllä.

2.   Euroopan pääsyyttäjä valitaan sellaisten ehdokkaiden joukosta

a)

jotka ovat jäsenvaltioiden syyttäjälaitoksen tai oikeuslaitoksen aktiivisia jäseniä tai aktiivisia Euroopan syyttäjiä;

b)

joiden riippumattomuus on kiistaton;

c)

joilla on korkeimpaan syyttäjän tai tuomarin virkaan nimittämiseksi omassa jäsenvaltiossaan vaadittava pätevyys ja asiaankuuluvaa käytännön kokemusta kansallisista oikeusjärjestelmistä, talousrikostutkinnoista ja kansainvälisestä oikeudellisesta yhteistyöstä rikosasioissa tai jotka ovat toimineet Euroopan syyttäjinä; ja

d)

joilla on riittävä johtamiskokemus ja pätevyys tehtävään.

3.   Valinta tehdään Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavan avoimen ehdokashaun perusteella, minkä jälkeen valintalautakunta laatii pätevistä ehdokkaista esivalintaluettelon ja toimittaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Valintalautakunta muodostuu 12 henkilöstä, jotka valitaan unionin tuomioistuimen ja tilintarkastustuomioistuimen entisten jäsenten, Eurojustin entisten kansallisten jäsenten, kansallisten korkeimpien oikeuksien jäsenten, korkea-arvoisten syyttäjien ja tunnustetusti pätevien lainoppineiden joukosta. Valittavista henkilöistä yhtä ehdottaa Euroopan parlamentti. Neuvosto määrittää valintalautakunnan toimintaa koskevat säännöt ja hyväksyy päätöksen sen jäsenten nimityksistä komission ehdotuksesta.

4.   Jos Euroopan syyttäjä nimitetään Euroopan pääsyyttäjäksi, hänen paikkansa Euroopan syyttäjänä täytetään viipymättä 16 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

5.   Unionin tuomioistuin voi Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission hakemuksesta erottaa Euroopan pääsyyttäjän, jos se toteaa, että Euroopan pääsyyttäjä ei enää kykene hoitamaan tehtäviään tai että hän on syyllistynyt vakavaan väärinkäytökseen.

6.   Jos Euroopan pääsyyttäjä eroaa, hänet erotetaan tai jos hän luopuu tehtävästään mistä tahansa syystä, tehtävään valitaan viipymättä toinen henkilö 1, 2 ja 3 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

15 artikla

Euroopan varapääsyyttäjien nimittäminen ja erottaminen

1.   Kollegio nimittää kaksi Euroopan syyttäjää Euroopan varapääsyyttäjiksi kolmen vuoden toimikausiksi, jotka voidaan uusia mutta jotka eivät voi ylittää heidän toimikauttaan Euroopan syyttäjinä. Valintaprosessista määrätään EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä. Euroopan varapääsyyttäjät säilyttävät asemansa Euroopan syyttäjinä.

2.   Euroopan varapääsyyttäjien tehtävien hoitamisen säännöistä ja ehdoista määrätään EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä. Jos Euroopan syyttäjä ei enää kykene hoitamaan tehtäviään Euroopan varapääsyyttäjänä, kollegio voi EPPOn sisäisen työjärjestyksen mukaisesti päättää erottaa Euroopan varapääsyyttäjän virastaan.

3.   Jos Euroopan varapääsyyttäjä eroaa, hänet erotetaan tai jos hän luopuu tehtävästään Euroopan varapääsyyttäjänä mistä tahansa syystä, tehtävään valitaan viipymättä toinen henkilö tämän artiklan 1 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Hän jatkaa Euroopan syyttäjänä, jollei 16 artiklan säännöistä muuta johdu.

16 artikla

Euroopan syyttäjien nimittäminen ja erottaminen

1.   Kukin jäsenvaltio nimeää kolme ehdokasta Euroopan syyttäjän tehtävään sellaisten ehdokkaiden joukosta

a)

jotka ovat asianomaisen jäsenvaltion syyttäjälaitoksen tai oikeuslaitoksen aktiivisia jäseniä;

b)

joiden riippumattomuus on kiistaton; ja

c)

joilla on korkeaan syyttäjän tai tuomarin virkaan nimittämiseksi omassa jäsenvaltiossaan vaadittava pätevyys ja asiaankuuluvaa käytännön kokemusta kansallisista oikeusjärjestelmistä, talousrikostutkinnoista ja kansainvälisestä oikeudellisesta yhteistyöstä rikosasioissa.

2.   Saatuaan 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulta valintalautakunnalta perustellun lausunnon neuvosto valitsee ja nimittää yhden ehdokkaista kyseessä olevan jäsenvaltion Euroopan syyttäjäksi. Jos valintalautakunta toteaa, että jokin ehdokas ei täytä vaatimuksia, joita Euroopan syyttäjän tehtävien hoitaminen edellyttää, sen lausunto sitoo neuvostoa.

3.   Neuvosto valitsee ja nimittää yksinkertaisella enemmistöllä Euroopan syyttäjät kuuden vuoden toimikaudeksi, jota ei voida uusia. Neuvosto voi päättää jatkaa toimikautta enintään kolmella vuodella kuuden vuoden toimikauden päättyessä.

4.   Kolmasosa Euroopan syyttäjistä vaihtuu joka kolmas vuosi. Neuvosto hyväksyy yksinkertaisella enemmistöllä Euroopan syyttäjien nimittämistä koskevat siirtymäsäännöt ensimmäistä toimikautta varten ja sen aikana.

5.   Unionin tuomioistuin voi Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission hakemuksesta erottaa Euroopan syyttäjän, jos se toteaa, että Euroopan syyttäjä ei enää kykene hoitamaan tehtäviään tai että hän on syyllistynyt vakavaan rikkomukseen.

6.   Jos Euroopan syyttäjä eroaa, jos hänet erotetaan tai jos hän luopuu tehtävästään mistä tahansa muusta syystä, tehtävään valitaan viipymättä toinen henkilö 1 ja 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Jos kyseinen Euroopan syyttäjä toimii myös Euroopan varapääsyyttäjänä, hänet erotetaan automaattisesti jälkimmäisestä tehtävästä.

7.   Kollegio nimeää jokaisen Euroopan syyttäjän nimityksen yhteydessä samasta jäsenvaltiosta olevien valtuutettujen Euroopan syyttäjien joukosta henkilön, joka toimii Euroopan syyttäjän sijaisena tämän ollessa kykenemätön hoitamaan tehtäviään tai jos tämä on jättänyt tehtävänsä 5 ja 6 kohdan mukaisesti.

Jos kollegio toteaa, että on tarvetta sijaiselle, nimetty henkilö toimii väliaikaisena Euroopan syyttäjänä siihen asti kunnes Euroopan syyttäjä korvataan tai hän palaa tehtäväänsä, mutta ei kolmea kuukautta pidempää aikaa. Kollegio voi pyynnöstä jatkaa tätä jaksoa tarvittaessa. Väliaikaisen sijaisuuden mekanismit ja toteutustavat määritellään EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä, jonka kautta niitä myös hallinnoidaan.

17 artikla

Valtuutettujen Euroopan syyttäjien nimittäminen ja erottaminen

1.   Kollegio nimittää Euroopan pääsyyttäjän ehdotuksesta jäsenvaltioiden nimeämät valtuutetut Euroopan syyttäjät. Kollegio voi hylätä nimetyn henkilön, jos hän ei täytä 2 kohdassa tarkoitettuja kriteerejä. Valtuutetut Euroopan syyttäjät nimitetään viiden vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia.

2.   Valtuutetut Euroopan syyttäjät ovat valtuutetuksi Euroopan syyttäjäksi nimittämisestään lähtien aina eroon asti heidät nimenneiden jäsenvaltioiden syyttäjälaitoksen tai oikeuslaitoksen aktiivisia jäseniä. Heidän riippumattomuutensa on oltava kiistaton, ja heillä on oltava tarvittava pätevyys ja asiaankuuluvaa käytännön kokemusta kansallisista oikeusjärjestelmistään.

3.   Kollegio erottaa valtuutetun Euroopan syyttäjän, jos se toteaa, ettei valtuutettu Euroopan syyttäjä enää täytä 2 kohdassa säädettyjä vaatimuksia tai että hän on kykenemätön hoitamaan tehtäviään tai on syyllistynyt vakavaan rikkomukseen.

4.   Jos jäsenvaltio päättää erottaa valtuutetuksi Euroopan syyttäjäksi nimitetyn kansallisen syyttäjän tai ryhtyä kurinpitotoimiin häntä vastaan syistä, jotka eivät liity hänen tämän asetuksen mukaisiin velvollisuuksiinsa, sen on ilmoitettava asiasta Euroopan pääsyyttäjälle ennen tällaisiin toimiin ryhtymistä. Jäsenvaltio ei saa ilman Euroopan pääsyyttäjän suostumusta erottaa valtuutettua Euroopan syyttäjää tai ryhtyä kurinpitotoimiin häntä vastaan syistä, jotka liittyvät hänen tämän asetuksen mukaisiin velvollisuuksiinsa. Jos Euroopan pääsyyttäjä ei anna suostumustaan, asianomainen jäsenvaltio voi pyytää kollegiota tarkastelemaan asiaa.

5.   Jos valtuutettu Euroopan syyttäjä eroaa, jos hänen palveluksiaan ei enää tarvita EPPOn tehtävien hoitamiseksi, jos hänet erotetaan tai jos hän luopuu tehtävästään mistä tahansa muusta syystä, asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta välittömästi Euroopan pääsyyttäjälle ja nimettävä tarvittaessa uudeksi valtuutetuksi Euroopan syyttäjäksi nimitettävän toisen syyttäjän 1 kohdan mukaisesti.

18 artikla

Hallintojohtajan asema

1.   Hallintojohtaja otetaan palvelukseen EPPOn väliaikaisena toimihenkilönä palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a kohdan nojalla.

2.   Kollegio nimittää hallintojohtajan niiden hakijoiden joukosta, jotka ovat Euroopan pääsyyttäjän avointa ja läpinäkyvää valintamenettelyä noudattaen EPPOn sisäisen työjärjestyksen mukaisesti ehdottamassa luettelossa. Hallintojohtajan työsopimusta tehtäessä EPPOa edustaa Euroopan pääsyyttäjä.

3.   Hallintojohtajan toimikausi on neljä vuotta. Toimikauden päättymiseen mennessä kollegio laatii arvion, jossa tarkastellaan hallintojohtajan suoriutumista tehtävistään.

4.   Kollegio voi Euroopan pääsyyttäjän ehdotuksesta, jossa otetaan huomioon 3 kohdassa tarkoitettu arvio, jatkaa hallintojohtajan toimikautta kerran enintään neljäksi vuodeksi.

5.   Hallintojohtaja, jonka toimikautta on jatkettu, ei voi enää jatketun toimikautensa päättyessä osallistua kyseisen toimen uuteen valintamenettelyyn.

6.   Hallintojohtaja vastaa toiminnastaan Euroopan pääsyyttäjälle ja kollegiolle.

7.   Hallintojohtaja voidaan erottaa EPPOsta kollegion päätöksellä, jonka se tekee jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä ja sanotun rajoittamatta sovellettavia sääntöjä, jotka koskevat työsopimuksen päättymistä henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen mukaisesti.

19 artikla

Hallintojohtajan velvollisuudet

1.   EPPOa johtaa hallinnollisissa ja varainhoitokysymyksissä hallintojohtaja.

2.   Hallintojohtaja hoitaa tehtäviään riippumattomasti, eikä hän saa pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita miltään hallitukselta eikä miltään muulta elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kollegion tai Euroopan pääsyyttäjän valtuuksia.

3.   Hallintojohtaja on EPPOn laillinen edustaja hallinnollisissa ja varainhoitokysymyksissä. Hallintojohtaja toteuttaa EPPOn talousarvion.

4.   Hallintojohtaja vastaa EPPOlle uskottujen hallinnollisten tehtävien täytäntöönpanosta ja erityisesti seuraavista:

a)

EPPOn päivittäisen toiminnan hallinnointi ja henkilöstöhallinto;

b)

Euroopan pääsyyttäjän tai kollegion tekemien päätösten täytäntöönpano;

c)

vuotuista ja monivuotista ohjelma-asiakirjaa koskevan ehdotuksen laatiminen ja sen esittäminen Euroopan pääsyyttäjälle sen hyväksymiseksi;

d)

vuotuisen ja monivuotisen ohjelma-asiakirjan täytäntöönpano ja siitä raportoiminen kollegiolle;

e)

EPPOn toimintaa koskevan vuosikertomuksen hallinnollisten ja varainhoitoa koskevien osien laatiminen;

f)

toimintasuunnitelman laatiminen sisäisen tai ulkoisen tarkastuksen raporttien, arviointien ja tutkimusten sekä Euroopan tietosuojavaltuutetun ja OLAFin tutkimusten päätelmien perusteella ja raportointi niille ja kollegiolle kahdesti vuodessa;

g)

EPPOn petostentorjuntastrategian valmistelu ja sen esittäminen kollegion hyväksyttäväksi;

h)

EPPOon sovellettavien varainhoitosääntöjen luonnosehdotuksen valmistelu ja sen toimittaminen Euroopan pääsyyttäjälle;

i)

EPPOn tuloja ja menoja koskevan ennakkoarvion luonnosehdotuksen laatiminen ja sen toimittaminen Euroopan pääsyyttäjälle;

j)

tarvittavan hallinnollisen tuen antaminen EPPOn operatiivisen toiminnan helpottamiseksi;

k)

Euroopan pääsyyttäjän ja Euroopan varapääsyyttäjien tukeminen näiden tehtävien suorittamisessa.

20 artikla

EPPOn väliaikaiset hallinnolliset järjestelyt

1.   Komissio vastaa sen omaan talousarvioon osoitettujen alustavien talousarviomäärärahojen perusteella EPPOn perustamisesta ja alkuvaiheen hallinnollisesta toiminnasta siihen asti, kunnes EPPOlla on valmiudet oman talousarvionsa toteuttamiseen. Tätä varten komissio voi

a)

neuvostoa kuultuaan nimetä komission virkamiehen toimimaan väliaikaisena hallintojohtajana ja hoitamaan hallintojohtajalle kuuluvia tehtäviä, joihin sisältyvät myös henkilöstösäännöissä ja palvelussuhteen ehdoissa nimittävälle viranomaiselle siirretyt valtuudet EPPOn hallintohenkilöstön osalta niiden työpaikkojen suhteen, jotka on täytettävä ennen kuin hallintojohtaja aloittaa tehtäviensä hoitamisen 18 artiklan mukaisesti;

b)

tarjota EPPOlle apua erityisesti lähettämällä virastoon rajoitetun määrän komission virkamiehiä, joita tarvitaan EPPOn hallinnollisten toimintojen hoitamiseen väliaikaisen hallintojohtajan vastuulla.

2.   Virkaa tekevä hallintojohtaja voi antaa luvan maksujen suorittamiseen EPPOn talousarviomäärärahoista ja tehdä sopimuksia, myös henkilöstöä koskevia sopimuksia.

3.   Kun kollegio ryhtyy hoitamaan tehtäviään 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti, väliaikainen hallintojohtaja hoitaa tehtäviään 18 artiklan mukaisesti. Väliaikainen hallintojohtaja lakkaa hoitamasta tehtävää, kun kollegion 18 artiklan mukaisesti nimittämä hallintojohtaja ryhtyy hoitamaan tehtäviään.

4.   Siihen saakka, kunnes kollegio ryhtyy hoitamaan tehtäviään 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti, komissio hoitaa tämän artiklan mukaisia tehtäviään kuullen asiantuntijaryhmää, joka koostuu jäsenvaltioiden edustajista.

3 JAKSO

Eppon sisäinen työjärjestys

21 artikla

EPPOn sisäinen työjärjestys

1.   EPPOn työn organisoinnista määrätään sen sisäisessä työjärjestyksessä.

2.   Kun EPPO on perustettu, Euroopan pääsyyttäjä laatii viipymättä ehdotuksen EPPOn sisäiseksi työjärjestykseksi ja kollegio hyväksyy sen kahden kolmasosan enemmistöllä.

3.   Kuka tahansa Euroopan syyttäjä voi ehdottaa muutoksia EPPOn sisäiseen työjärjestykseen, ja ne hyväksytään, jos kollegio niin päättää kahden kolmasosan enemmistöllä.

IV LUKU

EPPOn TOIMIVALTA JA TOIMIVALLAN KÄYTTÖ

1 JAKSO

Eppon toimivalta

22 artikla

EPPOn asiallinen toimivalta

1.   EPPO on toimivaltainen niiden unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten osalta, joista säädetään direktiivissä (EU) 2017/1371, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä, riippumatta siitä, olisiko sama rikollinen toiminta luokiteltavissa toisentyyppiseksi rikokseksi kansallisessa lainsäädännössä. Direktiivin (EU) 2017/1371, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä, 3 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen rikosten osalta EPPO on toimivaltainen vain, kun kyseisessä säännöksessä määritellyt tahalliset teot tai laiminlyönnit ovat yhteydessä unionin kahden tai useamman jäsenvaltion alueeseen ja niistä aiheutuva kokonaisvahinko on vähintään 10 miljoonaa euroa.

2.   EPPO on toimivaltainen myös niissä rikoksissa, jotka koskevat rikollisjärjestön toimintaan osallistumista, sellaisena kuin se on määritelty puitepäätöksessä 2008/841/YOS ja pantu täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä, jos kyseinen rikollisjärjestö keskittyy rikollisessa toiminnassaan minkä tahansa 1 kohdassa tarkoitetun rikoksen tekemiseen.

3.   EPPO on toimivaltainen myös kaikkien muiden rikosten osalta, jotka liittyvät erottamattomasti sellaiseen rikolliseen toimintaan, joka kuuluu tämän artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Toimivaltaa näissä rikoksissa voidaan käyttää ainoastaan 25 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

4.   EPPO ei missään tapauksessa ole toimivaltainen kansallisia välittömiä veroja koskevien rikosten, mukaan lukien niihin erottamattomasti liittyvät rikokset, osalta. Tämä asetus ei vaikuta jäsenvaltioiden verohallinnon rakenteeseen tai toimintaan.

23 artikla

EPPOn alueellinen ja henkilöitä koskeva toimivalta

EPPO on toimivaltainen 22 artiklassa tarkoitettujen rikosten osalta, jos

a)

rikokset tehtiin kokonaan tai osittain yhden tai useamman jäsenvaltion alueella;

b)

rikoksen tekijä on jäsenvaltion kansalainen, edellyttäen, että jäsenvaltio on toimivaltainen tällaisten rikosten osalta, kun ne on tehty sen alueen ulkopuolella; tai

c)

rikokset tehtiin kyseisten a alakohdassa tarkoitettujen alueiden ulkopuolella ja niiden tekijä on henkilö, johon rikoksen tekohetkellä sovellettiin henkilöstösääntöjä tai palvelussuhteen ehtoja, edellyttäen, että jäsenvaltio on toimivaltainen tällaisten rikosten osalta, kun ne on tehty sen alueen ulkopuolella.

2 JAKSO

Eppon toimivallan käyttö

24 artikla

Tietojen ilmoittaminen, rekisteröinti ja todentaminen

1.   Unionin toimielinten, elinten ja laitosten sekä jäsenvaltioiden sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava ilman aiheetonta viivytystä EPPOlle kaikesta rikollisesta toiminnasta, jonka osalta se voisi käyttää toimivaltaansa 22 artiklan, 25 artiklan 2 kohdan ja 25 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2.   Jos jäsenvaltion oikeus- tai lainvalvontaviranomainen aloittaa sellaista rikosta koskevan tutkinnan, jonka suhteen EPPO voisi käyttää toimivaltaansa 22 artiklan, 25 artiklan 2 kohdan ja 25 artiklan 3 kohdan mukaisesti, tai jos koska tahansa tutkinnan aloittamisen jälkeen jäsenvaltion toimivaltainen oikeus- tai lainvalvontaviranomainen katsoo, että tutkinta koskee tällaista rikosta, tämän viranomaisen on ilmoitettava tästä ilman aiheetonta viivytystä EPPOlle, jotta viimeksi mainittu voi päättää, käyttääkö se oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen 27 artiklan mukaisesti.

3.   Jos jäsenvaltion oikeus- tai lainvalvontaviranomainen aloittaa rikosta koskevan tutkinnan 22 artiklassa määritellystä rikoksesta ja katsoo, että EPPO ei voisi käyttää toimivaltaansa 25 artiklan 3 kohdan mukaisesti, sen on ilmoitettava tästä EPPOlle.

4.   Ilmoituksen on sisällettävä vähintäänkin tosiseikkojen kuvaus, mukaan lukien arvio aiheutuneesta tai todennäköisesti aiheutuvasta vahingosta, mahdollinen oikeudellinen luokittelu sekä kaikki saatavilla olevat tiedot mahdollisista uhreista, epäillyistä henkilöistä ja mahdollisista muista asianosaisista.

5.   EPPOlle on ilmoitettava tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti myös tapauksista, joissa ei ole mahdollista arvioida, täyttyvätkö 25 artiklan 2 kohdassa säädetyt perusteet.

6.   EPPO rekisteröi ja todentaa sille toimitetut tiedot sisäisen työjärjestyksensä mukaisesti. Todentamisella arvioidaan 1 ja 2 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen pohjalta, onko perusteita aloittaa tutkinta tai käyttää oikeutta ottaa asia käsiteltäväksi.

7.   Jos EPPO päättää todentamisen jälkeen, että tutkinnan aloittamiselle 26 artiklan mukaisesti tai asian käsiteltäväksi ottamista koskevan oikeuden käyttämiselle 27 artiklan mukaisesti ei ole perusteita, se kirjaa perustelut asianhallintajärjestelmään.

EPPO tiedottaa asiasta rikollisesta toiminnasta 1 tai 2 kohdan mukaisesti ilmoittaneelle viranomaiselle ja rikoksen uhreille sekä, jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, muille rikollisesta toiminnasta ilmoittaneille henkilöille.

8.   Jos EPPOn tietoon tulee, että on mahdollisesti tehty rikos, joka ei kuulu EPPOn toimivaltaan, se ilmoittaa asiasta toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ilman aiheetonta viivytystä ja toimittaa niille kaikki merkitykselliset todisteet.

9.   EPPO voi pyytää erityistapauksissa unionin toimielimiltä, elimiltä ja laitoksilta sekä jäsenvaltioiden viranomaisilta lisätietoja. Pyydetyt tiedot voivat koskea rikkomisia, jotka ovat vahingoittaneet unionin taloudellisia etuja mutta jotka eivät kuulu 25 artiklan 2 kohdan mukaiseen EPPOn toimivaltaan.

10.   EPPO voi pyytää muita tietoja, jotta kollegio voisi 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti antaa yleisiä ohjeita siitä, miten tulkita velvollisuutta ilmoittaa EPPOlle 25 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvista asioista.

25 artikla

EPPOn toimivallan käyttö

1.   EPPO käyttää toimivaltaansa joko aloittamalla tutkinnan 26 artiklan nojalla tai päättämällä käyttää 27 artiklan mukaista oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen. Jos EPPO päättää käyttää toimivaltaansa, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset eivät saa käyttää omaa toimivaltaansa saman rikollisen toiminnan osalta.

2.   Jos 22 artiklan soveltamisalaan kuuluva rikos on aiheuttanut tai todennäköisesti aiheuttaa unionin taloudellisille eduille vahinkoa alle 10 000 euroa, EPPO voi käyttää toimivaltaansa ainoastaan, jos

a)

tapauksella on sellaisia unionin tason vaikutuksia, jotka edellyttävät EPPOn suorittamaa tutkintaa; tai

b)

unionin virkamiesten tai muun henkilöstön tai unionin toimielinten jäsenten voidaan epäillä syyllistyneen kyseiseen rikokseen.

EPPO kuulee tarvittaessa toimivaltaisia kansallisia viranomaisia tai unionin elimiä määrittääkseen, täyttyvätkö ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa säädetyt perusteet.

3.   EPPO pidättyy käyttämästä toimivaltaansa 22 artiklan soveltamisalaan kuuluvien rikoksien osalta ja kuultuaan toimivaltaisia kansallisia viranomaisia siirtää asian ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille 34 artiklan mukaisesti, jos

a)

kansallisessa lainsäädännössä säädetty enimmäisseuraamus 22 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvasta rikoksesta on sama tai vähemmän ankara kuin 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta erottamattomasti liittyvästä rikoksesta säädetty enimmäisseuraamus, paitsi jos jälkimmäinen rikos on ollut välineellinen 22 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvan rikoksen tekemiseksi; tai

b)

on syytä olettaa, että 22 artiklassa tarkoitetusta rikoksesta unionin taloudellisille eduille aiheutunut tai todennäköisesti aiheutuva vahinko ei ole suurempi kuin toiselle uhrille aiheutunut tai todennäköisesti aiheutuva vahinko.

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa ei sovelleta direktiivin (EU) 2017/1371, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä, 3 artiklan 2 kohdan a, b ja d alakohdassa tarkoitettuihin rikoksiin.

4.   EPPO voi toimivaltaisten kansallisten viranomaisten suostumuksella käyttää toimivaltaansa 22 artiklassa tarkoitettujen rikosten osalta tapauksissa, jotka muutoin jäisivät sen toimivallan ulkopuolelle tämän artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamisen takia, jos ilmenee, että EPPOlla on paremmat edellytykset tutkia rikosta tai asettaa siitä syytteeseen.

5.   EPPO ilmoittaa toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ilman aiheetonta viivytystä päätöksestään käyttää toimivaltaansa tai pidättäytyä käyttämästä toimivaltaansa.

6.   Jos EPPO ja kansalliset syyttäjäviranomaiset ovat eri mieltä siitä, kuuluuko rikollinen toiminta 22 artiklan 2 tai 3 kohdan tai 25 artiklan 2 tai 3 kohdan soveltamisalaan, ne kansalliset viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia päättämään syytetoimia koskevan toimivallan jakamisesta kansallisella tasolla, päättävät kenellä on toimivalta tutkia tapaus. Jäsenvaltioiden on määritettävä kansallinen viranomainen, joka päättää toimivallan jakamisesta.

V LUKU

TUTKINTAA, TUTKINTATOIMENPITEITÄ,SYYTETOIMIA JA SYYTETOIMILLEVAIHTOEHTOISIA TOIMENPITEITÄKOSKEVAT MENETTELYSÄÄNNÖT

1 JAKSO

Tutkintaa koskevat säännöt

26 artikla

Tutkinnan aloittaminen ja toimivallan jako EPPOssa

1.   Jos sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti on perusteltua syytä olettaa, että EPPOn toimivaltaan kuuluva rikos on tekeillä tai tehty, siinä jäsenvaltiossa, jolla on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti toimivalta rikoksessa, olevan valtuutetun Euroopan syyttäjän on, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 25 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjen sääntöjen soveltamista, aloitettava tutkinta ja ilmoitettava tästä asianhallintajärjestelmässä.

2.   Jos EPPO päättää 24 artiklan 6 kohdan mukaisen todentamisen jälkeen aloittaa tutkinnan, se ilmoittaa asiasta ilman aiheetonta viivytystä viranomaiselle, joka ilmoitti rikollisesta toiminnasta 24 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti.

3.   Jos valtuutettu Euroopan syyttäjä ei ole aloittanut tutkintaa, pysyvä jaosto, jolle asia on määrätty, ohjeistaa 1 kohdassa säädetyin edellytyksin valtuutettua Euroopan syyttäjää aloittamaan tutkinnan.

4.   Asian vireille panemisesta ja käsittelystä vastaa pääsääntöisesti valtuutettu Euroopan syyttäjä siinä jäsenvaltiossa, johon rikollinen toiminta on keskittynyt tai, jos on tehty useita EPPOn toimivaltaan kuuluvia toisiinsa liittyviä rikoksia, siinä jäsenvaltiossa, jossa suurin osa rikoksista on tehty. Jonkin toisen asiassa toimivaltaisen jäsenvaltion valtuutettu Euroopan syyttäjä voi aloittaa tutkinnan tai saada toimivaltaiselta pysyvältä jaostolta ohjeistuksen aloittaa tutkinta ainoastaan, jos poikkeaminen edellisessä virkkeessä esitetystä säännöstä on asianmukaisesti perusteltua ottaen huomioon seuraavat tärkeysjärjestyksessä ilmoitetut perusteet:

a)

epäillyn tai syytetyn vakinainen asuinpaikka;

b)

epäillyn tai syytetyn kansalaisuus;

c)

paikka, jossa pääasiallinen taloudellinen vahinko on tapahtunut.

5.   Siihen asti kunnes tehdään 36 artiklan nojalla päätös syytteen nostamisesta, toimivaltainen pysyvä jaosto voi tapauksessa, jossa useampi kuin yksi jäsenvaltio on asiassa toimivaltainen ja asianomaisia Euroopan syyttäjiä ja/tai valtuutettuja Euroopan syyttäjiä on kuultu, päättää

a)

siirtää asian käsittelyn jonkin toisen jäsenvaltion valtuutetulle Euroopan syyttäjälle;

b)

yhdistää tai jakaa asioita ja valita kutakin asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän,

jos tällaiset päätökset ovat yleisen oikeudellisen edun ja tämän artiklan 4 kohdan mukaisten, asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän valintaa koskevien perusteiden mukaisia.

6.   Aina kun pysyvä jaosto tekee päätöksen asian käsittelyn siirtämisestä, yhdistämisestä tai jakamisesta, se ottaa asianmukaisesti huomioon tutkinnan senhetkisen tilanteen.

7.   EPPO ilmoittaa toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ilman aiheetonta viivytystä kaikista tutkinnan aloittamista koskevista päätöksistä.

27 artikla

Oikeus ottaa asia käsiteltäväksi

1.   Saatuaan 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikki merkitykselliset tiedot, EPPO päättää, käyttääkö se oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen, mahdollisimman pian ja viimeistään viiden päivän kuluttua siitä, kun se on saanut tiedot kansallisilta viranomaisilta, ja se ilmoittaa tästä päätöksestä kansallisille viranomaisille. Euroopan pääsyyttäjä voi erityistapauksessa tehdä perustellun päätöksen kyseisen määräajan jatkamisesta enintään viidellä päivällä, ja hän ilmoittaa asiasta kansallisille viranomaisille.

2.   Kansallisten viranomaisten on 1 kohdassa vahvistetuissa aikarajoissa pidättäydyttävä tekemästä kansallisen lainsäädännön nojalla päätöksiä, jotka voivat estää EPPOa käyttämästä oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen.

Kansallisten viranomaisten on toteutettava kaikki kansallisen lainsäädännön mukaiset kiireelliset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tehokkaiden tutkinta- ja syytetoimien varmistamiseksi.

3.   Jos EPPO saa muutoin kuin 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen kautta tietoonsa, että jonkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat jo käynnistäneet tutkinnan rikoksesta, jonka osalta se voisi olla toimivaltainen, se ilmoittaa asiasta viipymättä kyseisille viranomaisille. Saatuaan 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti asianmukaisen ilmoituksen EPPO päättää, käyttääkö se oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen. Päätös on tehtävä tämän artiklan 1 kohdassa asetetussa määräajassa.

4.   EPPO kuulee tarvittaessa asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia ennen kuin se päättää, käyttääkö se oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen.

5.   Jos EPPO käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen, jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on siirrettävä asian käsittely EPPOlle ja pidättäydyttävä suorittamasta uusia tutkintatoimia saman rikoksen osalta.

6.   Tässä artiklassa säädettyä oikeutta ottaa asia käsiteltäväksi voi käyttää valtuutettu Euroopan syyttäjä mistä tahansa jäsenvaltiosta, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat käynnistäneet tutkinnan 22 ja 23 artiklan soveltamisalaan kuuluvasta rikoksesta.

Jos valtuutettu Euroopan syyttäjä, joka on saanut tiedot 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti, päättää olla käyttämättä oikeutta ottaa asia käsiteltäväkseen, hänen on ilmoitettava asiasta jäsenvaltionsa Euroopan syyttäjän välityksellä toimivaltaiselle pysyvälle jaostolle, jotta pysyvä jaosto voisi tehdä 10 artiklan 4 kohdan mukaisen päätöksen.

7.   Jos EPPO on pidättäytynyt käyttämästä toimivaltaansa, se ilmoittaa asiasta ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on milloin tahansa menettelyn aikana ilmoitettava EPPOlle uusista tosiseikoista, jotka voisivat antaa sille syitä harkita uudelleen päätöstään olla käyttämättä toimivaltaa.

EPPO voi tällaisia tietoja saatuaan käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen, edellyttäen, että kansallista tutkintaa ei ole vielä saatettu päätökseen ja että tuomioistuimelle ei ole toimitettu syytekirjelmää. Päätös on tehtävä 1 kohdassa asetetussa määräajassa.

8.   Jos kollegio, ottaen huomioon rikoksen vakavuuden tai yksittäisen asian käsittelyn monimutkaisuuden sellaisissa rikoksissa, jotka ovat aiheuttaneet tai todennäköisesti aiheuttavat unionin taloudellisille eduille vahinkoa, jonka määrä on alle 100 000 euroa, katsoo, että asian tutkiminen tai syytteen nostaminen unionin tasolla ei ole tarpeen, se antaa 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti yleisiä ohjeita, joiden avulla valtuutetut Euroopan syyttäjät voivat päättää riippumattomasti ja ilman aiheetonta viivytystä olla ottamatta asiaa käsiteltäväkseen.

Ohjeissa on täsmennettävä riittävän yksityiskohtaisesti olosuhteet, joihin niitä sovelletaan, vahvistamalla selkeät perusteet, joissa otetaan huomioon rikoksen luonne, tilanteen kiireellisyys ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten sitoutuminen toteuttamaan kaikki tarpeelliset toimenpiteet, jotta unionin taloudellisille eduille aiheutunut vahinko saadaan täysimääräisesti perittyä takaisin.

9.   Ohjeiden johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on valtuutetun Euroopan syyttäjän ilmoitettava toimivaltaiselle pysyvälle jaostolle kaikista 8 kohdan mukaisesti tehdyistä päätöksistä ja jokaisen pysyvän jaoston raportoitava vuosittain kollegiolle ohjeiden soveltamisesta.

28 artikla

Tutkinnan toteuttaminen

1.   Asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä voi tämän asetuksen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti joko toteuttaa itse tutkintatoimenpiteitä ja muita toimenpiteitä tai antaa sellaisia oman jäsenvaltionsa toimivaltaisten viranomaisten tehtäväksi. Kyseiset viranomaiset varmistavat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, että kaikkia ohjeita noudatetaan, ja toteuttavat niiden tehtäväksi annetut toimenpiteet. Asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä tiedottaa asianhallintajärjestelmän kautta toimivaltaiselle Euroopan syyttäjälle ja pysyvälle jaostolle kaikesta asian käsittelyssä tapahtuneesta merkittävästä edistymisestä EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä määriteltyjen sääntöjen mukaisesti.

2.   Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset toteuttavat EPPOn tutkinnan kaikissa vaiheissa kiireellisiä toimenpiteitä, jotka ovat kansallisen lainsäädännön mukaisia ja tarpeellisia tutkinnan tehokkuuden varmistamiseksi siinäkin tapauksessa, ettei niitä tehdä asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän määräyksestä. Kansalliset viranomaiset tiedottavat ilman aiheetonta viivytystä asiaa käsittelevälle valtuutetulle Euroopan syyttäjälle toteuttamistaan kiireellisistä toimenpiteistä.

3.   Toimivaltainen pysyvä jaosto voi valvovan Euroopan syyttäjän ehdotuksesta päättää asian siirtämisestä toiselle valtuutetulle Euroopan syyttäjälle samassa jäsenvaltiossa silloin, kun asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä

a)

ei voi suorittaa tutkintaa tai syytetoimea; tai

b)

ei kykene noudattamaan toimivaltaisen pysyvän jaoston tai Euroopan syyttäjän ohjeita.

4.   Poikkeustapauksissa saatuaan toimivaltaisen pysyvän jaoston hyväksynnän valvova Euroopan syyttäjä voi tehdä perustellun päätöksen tutkinnan suorittamisesta henkilökohtaisesti joko toteuttamalla tutkintatoimenpiteet ja muut toimenpiteet henkilökohtaisesti tai antamalla ne oman jäsenvaltionsa toimivaltaisten viranomaisten tehtäväksi, jos se on välttämätöntä tutkinnan tai syytteeseenpanon tehokkuuden kannalta yhden tai useamman seuraavan syyn perusteella:

a)

rikoksen vakavuus, erityisesti jos sillä on mahdollisia vaikutuksia unionin tasolla;

b)

tutkinta koskee Euroopan unionin virkamiehiä tai muuta henkilöstöä tai unionin toimielinten jäseniä;

c)

jos 3 kohdassa säädetty siirtämismekanismi ei toimi.

Tällaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa jäsenvaltiot varmistavat, että Euroopan syyttäjällä on oikeus määrätä tai pyytää tutkintatoimenpiteitä ja muita toimenpiteitä ja että hänellä on kaikki valtuudet, vastuu ja velvollisuudet, joita valtuutetulla Euroopan syyttäjällä on tämän asetuksen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Asiaa käsitteleville toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ja valtuutetuille Euroopan syyttäjille tiedotetaan ilman aiheetonta viivytystä tämän kohdan mukaisesti tehdystä päätöksestä.

29 artikla

Erioikeuksien ja vapauksien pidättäminen

1.   Jos EPPOn tutkinta koskee henkilöitä, joihin sovelletaan erioikeuksia tai vapauksia kansallisen lainsäädännön nojalla, ja tällainen erioikeus tai vapaus on esteenä tietyn tutkinnan suorittamiselle, Euroopan pääsyyttäjä tekee perustellun kirjallisen pyynnön tämän erioikeuden tai vapauden pidättämisestä asianomaisessa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

2.   Jos EPPOn tutkinta koskee henkilöitä, joihin sovelletaan erioikeuksia tai vapauksia unionin oikeuden, erityisesti Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan, nojalla, ja tällainen erioikeus tai vapaus on esteenä tietyn tutkinnan suorittamiselle, Euroopan pääsyyttäjä tekee perustellun kirjallisen pyynnön tämän erioikeuden tai vapauden poistamisesta asianomaisessa unionin oikeudessa säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

2 JAKSO

Tutkintatoimenpiteitä ja muita toimenpiteitäkoskevat säännöt

30 artikla

Tutkintatoimenpiteet ja muut toimenpiteet

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava ainakin niissä tapauksissa, joissa tutkinnan kohteena olevan rikoksen enimmäisseuraamuksena on vähintään neljä vuotta vankeutta, että valtuutetuilla Euroopan syyttäjillä on oikeus määrätä tai pyytää toteuttamaan seuraavia tutkintatoimenpiteitä:

a)

toimitiloissa, maa-alueella tai kulkuneuvossa tehtävä etsintä, kotietsintä, henkilöntarkastus taikka mihin tahansa henkilökohtaiseen omaisuuteen tai tietokonejärjestelmään kohdistuva etsintä, ja tarvittavien turvaavien toimenpiteiden toteuttaminen, jotta niiden eheys voidaan säilyttää tai todistusaineiston tuhoutuminen tai turmeltuminen estää;

b)

minkä tahansa merkityksellisen esineen tai asiakirjan haltuunotto joko alkuperäisessä muodossaan tai muussa erityisessä muodossa;

c)

sellaisen tallennetun sähköisen datan saaminen käyttöön, joka on salattuna tai salaamattomana, joko alkuperäisessä muodossaan tai muussa erityisessä muodossa, mukaan lukien pankkitilitiedot ja liikennetiedot, lukuun ottamatta kansallisen lainsäädännön mukaisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (20) 15 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen nojalla erityisesti säilytettyjä tietoja;

d)

sellaisen rikoksentekovälineen tai rikoksen tuottaman hyödyn, mukaan lukien omaisuuden, jäädyttäminen, jonka osalta on odotettavissa, että asiaa käsittelevä tuomioistuin tuomitsee sen menetetyksi, jos on syytä uskoa, että kyseisen rikoksentekovälineen tai rikoksen tuottaman hyödyn omistaja, haltija tai kontrolloija pyrkii tekemään menetetyksi tuomitsemisen vaikutuksen tyhjäksi;

e)

epäillyn tai syytetyn kaikilla käyttämillään sähköisillä viestintävälineillä vastaanottaman ja lähettämän sähköisen viestinnän kuuntelu;

f)

esineen jäljitys ja seuranta teknisin keinoin, mukaan lukien tavaroiden valvotut läpilaskut.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille tutkintatoimenpiteille voidaan asettaa ehtoja sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jos kansallinen lainsäädäntö sisältää erityisiä rajoituksia, joita sovelletaan tiettyihin henkilö- tai ammattiryhmiin, joita sitoo lakisääteinen salassapitovelvollisuus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 29 artiklan soveltamista.

3.   Tämän artiklan 1 kohdan c, e ja f alakohdassa tarkoitetuille tutkintatoimenpiteille voidaan asettaa sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä lisäehtoja sekä rajoituksia. Jäsenvaltiot voivat erityisesti rajoittaa tämän artiklan 1 kohdan e ja f alakohdan soveltamisen tiettyihin vakaviin rikoksiin. Jäsenvaltion, joka aikoo käyttää rajoitusta, on ilmoitettava EPPOlle asiaankuuluva luettelo tietyistä vakavista rikoksista 117 artiklan mukaisesti.

4.   Valtuutetuilla Euroopan syyttäjillä on oltava oikeus pyytää tai määrätä toteuttamaan jäsenvaltiossaan mikä tahansa muu toimenpide, joka on vastaavassa kansallisessa tapauksessa syyttäjien käytettävissä kansallisen lainsäädännön mukaisesti, 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden lisäksi.

5.   Valtuutetut Euroopan syyttäjät saavat määrätä 1 ja 4 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamisesta, jos on riittävät syyt uskoa, että kyseinen erityistoimenpide voisi tarjota tutkinnan kannalta hyödyllisiä tietoja tai todisteita, ja jos samaan tavoitteiseen pääsemiseksi ei ole käytettävissä yksityisyyteen vähemmän puuttuvia toimenpiteitä. Toimenpiteiden toteuttamista koskevista menettelyistä ja yksityiskohdista säädetään niihin sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä.

31 artikla

Rajat ylittävä tutkinta

1.   Valtuutettujen Euroopan syyttäjien on toimittava tiiviissä yhteistyössä avustaen ja kuullen säännöllisesti toisiaan rajat ylittävissä tapauksissa. Jos toimenpiteeseen on ryhdyttävä muussa jäsenvaltiossa kuin asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän jäsenvaltiossa, asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän on päätettävä tarvittavan toimenpiteen hyväksymisestä ja annettava se sen jäsenvaltion valtuutetun Euroopan syyttäjän tehtäväksi, jossa toimenpide on toteutettava.

2.   Asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä voi määrätä mitä tahansa toimenpiteitä, jotka ovat hänen käytettävissään 30 artiklan mukaisesti. Kyseisten toimenpiteiden oikeutuksesta ja hyväksymisestä säädetään asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän jäsenvaltion lainsäädännössä. Jos asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä antaa tutkintatoimenpiteen suoritettavaksi yhdelle tai useammalle toisen jäsenvaltion valtuutetulle Euroopan syyttäjälle, hänen on ilmoitettava asiasta samanaikaisesti valvovalle Euroopan syyttäjälle.

3.   Jos avustavan valtuutetun Euroopan syyttäjän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti toimenpiteelle tarvitaan tuomioistuimen lupa, tuon avustavan valtuutetun Euroopan syyttäjän on hankittava kyseinen lupa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

Jos tuomioistuimen lupa tehtäväksi annetulle toimenpiteelle evätään, asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä peruuttaa tehtäväksiannon.

Jos avustavan valtuutetun Euroopan syyttäjän jäsenvaltion lainsäädäntö ei kuitenkaan edellytä kyseistä tuomioistuimen antamaa lupaa, mutta asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän jäsenvaltion lainsäädäntö vaatii sitä, viimeksi mainitun valtuutetun Euroopan syyttäjän on hankittava lupa ja toimitettava se tehtäväksiannon yhteydessä.

4.   Avustavan valtuutetun Euroopan syyttäjän on ryhdyttävä toteuttamaan tehtäväksi annettua toimenpidettä tai ohjeistettava toimivaltaista kansallista viranomaista toteuttamaan se.

5.   Jos avustava valtuutettu Euroopan syyttäjä katsoo, että

a)

tehtäväksianto on puutteellinen tai siinä on ilmeinen merkittävä virhe;

b)

toimenpiteeseen ei perusteltujen ja objektiivisten syiden vuoksi voida ryhtyä tehtäväksiannossa asetetussa määräajassa;

c)

vaihtoehtoisella, mutta yksityisyyteen vähemmän puuttuvalla toimenpiteellä saavutettaisiin samat tulokset kuin tehtäväksi annetulla toimenpiteellä; tai

d)

tehtäväksi annettua toimenpidettä ei ole olemassa tai se ei ole hänen jäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti käytettävissä vastaavassa kansallisessa tapauksessa,

hänen on ilmoitettava asiasta valvovalle Euroopan syyttäjälle ja kuultava asiaa käsittelevää valtuutettua Euroopan syyttäjää asian ratkaisemiseksi kahdenvälisesti.

6.   Jos tehtäväksi annettua toimenpidettä ei ole olemassa puhtaasti kansallisessa tilanteessa, mutta se olisi käytettävissä rajat ylittävässä tilanteessa, johon sovelletaan vastavuoroista tunnustamista tai rajat ylittävää yhteistyötä koskevia oikeudellisia välineitä, kyseiset valtuutetut Euroopan syyttäjät voivat yhteisymmärryksessä kyseisten valvovien Euroopan syyttäjien kanssa käyttää kyseisiä välineitä.

7.   Jos valtuutetut Euroopan syyttäjät eivät pysty ratkaisemaan asiaa seitsemän työpäivän kuluessa ja tehtäväksianto säilytetään, asia on siirrettävä toimivaltaisen pysyvän jaoston käsiteltäväksi. Sama pätee, jos tehtäväksi annettuun toimenpiteeseen ei ryhdytä tehtäväksiannossa asetetussa määräajassa tai kohtuullisessa ajassa.

8.   Toimivaltaisen pysyvän jaoston on siltä osin kuin se on tarpeen kuultava asiaa käsitteleviä valtuutettuja Euroopan syyttäjiä ja sen jälkeen päätettävä sovellettavan kansallisen lainsäädännön sekä tämän asetuksen mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä, ryhtyykö avustava valtuutettu Euroopan syyttäjä toteuttamaan tarvittavaa tehtäväksi annettua toimenpidettä tai korvaavaa toimenpidettä, ja mihin mennessä, sekä ilmoitettava tästä päätöksestä kyseisille valtuutetuille Euroopan syyttäjille toimivaltaisen Euroopan syyttäjän välityksellä.

32 artikla

Tehtäväksi annettujen toimenpiteiden toteuttaminen

Tehtäväksi annetut toimenpiteet toteutetaan tämän asetuksen ja avustavan valtuutetun Euroopan syyttäjän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän nimenomaisesti ilmoittamia muodollisuuksia ja menettelyjä on noudatettava, elleivät kyseiset muodollisuudet ja menettelyt ole avustavan valtuutetun Euroopan syyttäjän jäsenvaltion lainsäädännön perusperiaatteiden vastaisia.

33 artikla

Tutkintavankeus ja rajat ylittävä luovuttaminen

1.   Asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä voi määrätä tai pyytää määräämään epäillyn tai syytetyn pidättämisestä tai tutkintavankeuteen määräämisestä vastaaviin kansallisiin tapauksiin sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

2.   Jos on tarpeen pidättää ja luovuttaa henkilö, joka ei ole asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän sijaintijäsenvaltiossa, kyseinen syyttäjä antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen tai pyytää kyseisen jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista antamaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (21) mukaisesti.

3 JAKSO

Syytetoimia koskevat säännöt

34 artikla

Asian käsittelyn siirtäminen kansallisille viranomaisille

1.   Jos EPPOn tutkinnassa ilmenee, että tutkinnan kohteena olevat tosiasiat eivät ole rangaistavia tekoja, jotka 22 ja 23 artiklan nojalla kuuluisivat sen toimivaltaan, toimivaltainen pysyvä jaosto päättää, että asia siirretään ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille.

2.   Jos EPPOn tutkinnassa ilmenee, että sen toimivallan harjoittamista koskevat 25 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaiset erityisedellytykset eivät enää täyty, toimivaltainen pysyvä jaosto päättää asian siirtämisestä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ilman aiheetonta viivytystä ja ennen syytetoimien aloittamista kansallisissa tuomioistuimissa.

3.   Jos kollegio, ottaen huomioon rikoksen vakavuuden tai yksittäisen asian käsittelyn monimutkaisuuden sellaisissa rikoksissa, jotka ovat aiheuttaneet tai todennäköisesti aiheuttavat unionin taloudellisille eduille vahinkoa, jonka määrä on alle 100 000 euroa, katsoo, että asian tutkiminen tai syytteen nostaminen unionin tasolla ei ole tarpeen ja se olisi tutkinnan tai syytteen nostamisen tehokkuuden kannalta suotavaa, se antaa 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti yleisiä ohjeita, joiden nojalla pysyvät jaostot voivat siirtää asian toimivaltaisille kansallisille viranomaisille.

Tällaisten ohjeiden perusteella pysyvät jaostot voivat myös siirtää asian toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, jos EPPO käyttää toimivaltaansa direktiivin (EU) 2017/1371 3 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen rikosten osalta ja jos unionin taloudellisille eduille aiheutunut tai todennäköisesti aiheutuva vahinko ei ole suurempi kuin toiselle uhrille aiheutunut tai todennäköisesti aiheutuva vahinko.

Ohjeiden johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi kukin pysyvä jaosto antaa vuosittain kollegiolle selvityksen ohjeiden soveltamisesta.

Tällaisiin siirtoihin on sisällyttävä myös kaikki 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut erottamattomasti liittyvät rikokset, jotka kuuluvat EPPOn toimivaltaan.

4.   Pysyvä jaosto tiedottaa Euroopan pääsyyttäjälle kaikista päätöksistä, jotka koskevat asian siirtämistä kansallisille viranomaisille 3 kohdan perusteella. Euroopan pääsyyttäjä voi kolmen päivän kuluessa tällaisen tiedon saamisesta pyytää pysyvää jaostoa tarkistamaan päätöstään, mikäli hän katsoo, että EPPOn siirtämiskäytännön johdonmukaisuuden varmistaminen sitä edellyttää. Jos Euroopan pääsyyttäjä on asianomaisen pysyvän jaoston jäsen, jonkun Euroopan varapääsyyttäjistä on käytettävä oikeutta pyytää mainittua tarkistamista.

5.   Jos toimivaltaiset kansalliset viranomaiset eivät suostu viimeistään 30 päivän kuluessa käsittelemään asiaa 2 ja 3 kohdan mukaisesti, EPPO pysyy toimivaltaisena nostamaan syytteen tai lopettamaan asian käsittelyn tämän asetuksen sääntöjen mukaisesti.

6.   Jos EPPO harkitsee 39 artiklan 3 kohdan mukaisesti asian käsittelyn lopettamista, ja kansallisen viranomaisen niin edellyttäessä, pysyvä jaosto siirtää asian käsittelyn viipymättä kyseiselle viranomaiselle.

7.   Jos tämän artiklan 1, 2 tai 3 kohdan taikka 25 artiklan 3 kohdan mukaisen siirron jälkeen kansallinen viranomainen päättää aloittaa tutkinnan, EPPO siirtää asian sille, pidättäytyy toteuttamasta muita tutkinta- tai syytetoimia ja päättää asian käsittelyn.

8.   Jos asia siirretään tämän artiklan 1, 2 tai 3 kohdan taikka 25 artiklan 3 kohdan mukaisesti, EPPO ilmoittaa siirrosta asiaankuuluville unionin toimielimille, elimille ja laitoksille sekä, mikäli kansallinen lainsäädäntö niin edellyttää, asiaankuuluville epäillyille tai syytetyille sekä rikoksen uhreille.

35 artikla

Tutkinnan päättäminen

1.   Kun asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä katsoo, että tutkinta on saatettu päätökseen, hän toimittaa valvovalle Euroopan syyttäjälle kertomuksen, jossa on yhteenveto asiasta sekä ehdotus päätökseksi siitä, tulisiko asiassa nostaa syyte kansallisessa tuomioistuimessa vai harkita asian siirtämistä, sen käsittelyn lopettamista tai yksinkertaistettuja syyttämismenettelyjä 34, 39 tai 40 artiklan mukaisesti. Valvova Euroopan syyttäjä toimittaa kyseiset asiakirjat toimivaltaiselle pysyvälle jaostolle yhdessä oman arvionsa kanssa, jos pitää sitä tarpeellisena. Kun pysyvä jaosto tekee asiasta 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti valtuutetun Euroopan syyttäjän esityksen mukaisen päätöksen, tämä jatkaa asian käsittelyä sen mukaisesti.

2.   Jos pysyvä jaosto saamiensa kertomusten perusteella päättää olla tekemättä valtuutetun Euroopan syyttäjän esityksen mukaista päätöstä, se tarkastelee tarvittaessa itse asiaa uudelleen ennen lopullisen päätöksen tekemistä tai lisäohjeiden antamista valtuutetulle Euroopan syyttäjälle.

3.   Valtuutetun Euroopan syyttäjän kertomuksessa on myös soveltuvin osin oltava riittävät perusteet sille, että asia saatetaan ratkaistavaksi joko johonkin hänen sijaintijäsenvaltionsa tuomioistuimeen tai 26 artiklan 4 kohdan mukaisesti toisen, asiassa toimivaltaisen jäsenvaltion tuomioistuimeen.

36 artikla

Syyttäminen kansallisessa tuomioistuimessa

1.   Kun valtuutettu Euroopan syyttäjä lähettää päätösehdotuksen asian saattamisesta tuomioistuimessa ratkaistavaksi, pysyvän jaoston on 35 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti päätettävä ehdotuksesta 21 päivän kuluessa. Pysyvä jaosto ei voi päättää asian käsittelyn lopettamisesta, mikäli päätösehdotuksessa ehdotetaan asian saattamista tuomioistuimessa ratkaistavaksi.

2.   Mikäli pysyvä jaosto ei tee päätöstä 21 päivän määräajan kuluessa, valtuutetun Euroopan syyttäjän ehdottama päätös katsotaan hyväksytyksi.

3.   Kun useampi kuin yksi jäsenvaltio on asiassa toimivaltainen, pysyvän jaoston on periaatteessa päätettävä asian saattamisesta sitä käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän jäsenvaltion käsiteltäväksi syytteeseenpanoa varten. Pysyvä jaosto voi kuitenkin 35 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitetun kertomuksen pohjalta päättää, että asia saatetaan käsiteltäväksi syytteeseenpanoa varten eri jäsenvaltiossa, jos tähän on riittävästi perusteltuja syitä, ottaen huomioon 26 artiklan 4 ja 5 kohdassa esitetyt perusteet, ja ohjeistaa kyseisen jäsenvaltion valtuutetun Euroopan syyttäjän tämän mukaisesti.

4.   Ennen päättämistä saattaa asia ratkaistavaksi tuomioistuimessa, toimivaltainen pysyvä jaosto voi asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän ehdotuksesta päättää, että se yhdistää useita tapauksia, joissa eri valtuutetut Euroopan syyttäjät ovat suorittaneet samaa henkilöä tai samoja henkilöitä koskevia tutkintatoimia, saattaakseen nämä tapaukset yhden sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi, joka oman lainsäädäntönsä nojalla on kaikissa asianomaisissa asioissa toimivaltainen.

5.   Kun päätös syytteeseenpanojäsenvaltiosta on tehty, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen kansallinen tuomioistuin valitaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

6.   Mikäli takaisinperinnän, hallinnollisten jatkotoimien tai seurannan kannalta on tarpeen, keskusvirasto antaa syytteeseenpanopäätöksen tiedoksi toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, asiaan osallisille henkilöille sekä asianomaisille unionin toimielimille, elimille ja laitoksille.

7.   Kun syyttäjien on tuomioistuimen antaman tuomion jälkeen päätettävä muutoksenhausta, valtuutetun Euroopan syyttäjän on toimitettava toimivaltaiselle pysyvälle jaostolle kertomus, johon sisältyy päätösehdotus, ja odotettava jaoston ohjeita. Jos ohjeiden odottaminen ei ole mahdollista kansallisessa lainsäädännössä säädetyn määräajan puitteissa, valtuutettu Euroopan syyttäjä saa hakea muutosta ilman pysyvän jaoston ennakko-ohjeita ja hänen on viipymättä toimitettava kertomus pysyvälle jaostolle. Tämän jälkeen pysyvä jaosto ohjeistaa valtuutettua Euroopan syyttäjää joko pitämään muutoksenhaun voimassa tai perumaan sen. Samaa menettelyä sovelletaan, jos asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä haluaisi asian oikeuskäsittelyn aikana ja sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti omaksua kannan, joka johtaisi asian käsittelyn lopettamiseen.

37 artikla

Todisteet

1.   EPPOn syyttäjien tai vastaajan tuomioistuimelle esittämien todisteiden hyväksymisestä ei saa kieltäytyä pelkästään sillä perusteella, että todisteet on kerätty toisessa jäsenvaltiossa tai toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

2.   Tämä asetus ei vaikuta asiaa käsittelevän tuomioistuimen valtaan harkita vapaasti vastaajan tai EPPOn syyttäjien esittämiä todisteita.

38 artikla

Menetetyksi tuomitun omaisuuden arvon siirto

Jos toimivaltainen kansallinen tuomioistuin on kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen edellytysten ja menettelyjen nojalla, mukaan lukien kansallinen lainsäädäntö, jolla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/42/EU (22) saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, tehnyt lopullisen päätöksen EPPOn toimivallan piiriin kuuluvalla rikoksella saadun omaisuuden tai hyödyn menetetyksi tuomitsemisesta, kyseisen omaisuuden tai hyödyn osalta toimitaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Nämä toimet eivät saa vaikuttaa kielteisesti unionin tai muiden rikoksen uhrien oikeuksiin saada korvauksia heille aiheutuneesta vahingosta.

4 JAKSO

Syytetoimille vaihtoehtoisia toimenpiteitäkoskevat säännöt

39 artikla

Asian käsittelyn lopettaminen

1.   Jos syytetoimet ovat käyneet asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän jäsenvaltion lainsäädännön perusteella mahdottomiksi, pysyvä jaosto päättää asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän 35 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimittaman kertomuksen perusteella henkilöä koskevan asian käsittelyn lopettamisesta jollakin seuraavista perusteista:

a)

epäillyn tai syytetyn kuolema tai epäillyn tai syytetyn oikeushenkilön selvitystila;

b)

epäillyn tai syytetyn syyntakeettomuus;

c)

epäillylle tai syytetylle myönnetty armahdus;

d)

epäillylle tai syytetylle myönnetty syytesuoja, ellei sitä ole poistettu;

e)

kansallinen syyteoikeuden vanhentumisaika on kulunut umpeen;

f)

epäillyn tai syytetyn asia on samojen tekojen osalta jo ratkaistu lopullisesti;

g)

asiaa koskeva näyttö ei riitä.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukainen päätös ei saa estää tulevaa tutkintaa, joka perustuu uusiin tosiasioihin, jotka eivät olleet EPPOn tiedossa päätöstä tehtäessä vaan jotka ovat tulleet tietoon päätöksen jälkeen. Toimivaltainen pysyvä jaosto tekee päätöksen tutkinnan uudelleen käynnistämisestä tällaisten uusien tosiasioiden perusteella.

3.   Kun EPPO on toimivaltainen 22 artiklan 3 kohdan mukaisesti, se voi lopettaa asian käsittelyn vasta kuultuaan 25 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja jäsenvaltion kansallisia viranomaisia. Tarvittaessa pysyvä jaosto siirtää asian toimivaltaisille kansallisille viranomaisille 34 artiklan 6, 7 ja 8 kohdan mukaisesti.

Samoin menetellään, jos EPPO käyttää toimivaltaansa direktiivin (EU) 2017/1371 3 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen rikosten osalta ja jos unionin taloudellisille eduille aiheutunut tai todennäköisesti aiheutuva vahinko ei ole suurempi kuin toiselle uhrille aiheutunut tai todennäköisesti aiheutuva vahinko.

4.   Kun asian käsittely on lopetettu, EPPO ilmoittaa käsittelyn lopettamisesta virallisesti toimivaltaisille kansallisille viranomaisille sekä, mikäli kansallinen lainsäädäntö niin edellyttää, asiaankuuluville unionin toimielimille, elimille ja laitoksille samoin kuin epäillyille tai syytetyille sekä rikoksen uhreille. Asiat, joiden käsittely on lopetettu, voidaan myös siirtää OLAFin tai toimivaltaisten kansallisten hallinto- tai oikeusviranomaisten käsiteltäviksi takaisinperintää tai muita hallinnollisia jatkotoimia varten.

5 JAKSO

Yksinkertaistettuja menettelyjäkoskevat säännöt

40 artikla

Yksinkertaistetut syyttämismenettelyt

1.   Jos sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetään yksinkertaistetuista syyttämismenettelyistä asian lopullista ratkaisemista varten epäillyn kanssa sovittujen ehtojen pohjalta, asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä voi ehdottaa 10 artiklan 3 kohdan ja 35 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimivaltaiselle pysyvälle jaostolle tällaisen menettelyn soveltamista kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen ehtojen mukaisesti.

Jos EPPO käyttää toimivaltaansa direktiivin (EU) 2017/1371 3 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen rikosten osalta ja jos unionin taloudellisille eduille aiheutunut tai todennäköisesti aiheutuva vahinko ei ole suurempi kuin toiselle uhrille aiheutunut tai todennäköisesti aiheutuva vahinko, asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä kuulee kansallisia syyttäjäviranomaisia ennen kuin ehdottaa yksinkertaistetun syyttämismenettelyn soveltamista.

2.   Pysyvä jaosto tekee päätöksensä asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän ehdotuksesta ottaen huomioon seuraavat perustelut:

a)

rikoksen vakavuus ottaen erityisesti huomioon aiheutettu vahinko;

b)

rikoksesta epäillyn halukkuus korjata laittomalla toiminnalla aiheutettu vahinko;

c)

menettelyn käytössä noudatettaisiin tässä asetuksessa säädettyjä EPPOn yleistavoitteita ja perusperiaatteita.

Kollegio antaa näiden perustelujen soveltamisesta 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti suuntaviivat.

3.   Jos pysyvä jaosto hyväksyy ehdotuksen, asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä soveltaa yksinkertaistettuja syyttämismenettelyjä kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen edellytysten mukaisesti ja rekisteröi asian asianhallintajärjestelmään. Kun yksinkertaistetut syyttämismenettelyt on saatettu päätökseen epäillyn kanssa sovittujen ehtojen mukaisesti, pysyvä jaosto pyytää valtuutettua Euroopan syyttäjää toteuttamaan toimet asian käsittelyn päättämiseksi lopullisesti.

VI LUKU

MENETTELYTAKEET

41 artikla

Epäiltyjen ja syytettyjen oikeuksien laajuus

1.   EPPO noudattaa toiminnassaan kaikilta osin perusoikeuskirjaan kirjattuja epäiltyjen ja syytettyjen oikeuksia, mukaan lukien oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeus puolustukseen.

2.   Kaikilla epäillyillä tai syytetyillä henkilöillä on EPPOn rikosoikeudellisissa menettelyissä vähintään unionin oikeuden, mukaan luettuina epäiltyjen tai syytettyjen oikeuksista rikosoikeudenkäyntimenettelyissä annetut direktiivit, sellaisina kuin ne on pantu täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä, mukaiset prosessuaaliset oikeudet, kuten

a)

direktiivin 2010/64/EU mukainen oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin;

b)

direktiivin 2012/13/EU mukainen tiedonsaantioikeus ja oikeus tutustua asiaan liittyvään aineistoon;

c)

direktiivin 2013/48/EU mukainen oikeus asianajajaan ja oikeus ottaa yhteyttä kolmanteen henkilöön ja ilmoittaa hänelle pidätyksestään;

d)

direktiivin (EU) 2016/343 mukainen oikeus vaieta ja oikeus tulla pidetyksi syyttömänä;

e)

direktiivin (EU) 2016/1919 mukainen oikeus oikeusapuun.

3.   Epäillyillä ja syytetyillä sekä muilla EPPOn menettelyissä osallisina olevilla henkilöillä on kaikki heille sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla kuuluvat prosessuaaliset oikeudet, mukaan lukien mahdollisuus esittää todisteita, vaatia asiantuntijoiden nimeämistä tai asiantuntijan suorittamaa tarkastusta ja todistajien kuulemista sekä vaatia, että EPPO toteuttaa tällaiset toimet puolustuksen puolesta, sanotun vaikuttamatta tässä luvussa tarkoitettuihin oikeuksiin.

42 artikla

Laillisuusvalvonta

1.   Toimivaltaisten kansallisten tuomioistuinten on valvottava kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen vaatimusten ja menettelyjen mukaisesti EPPOn prosessuaalisia toimia, joilla on tarkoitus tuottaa kolmansia osapuolia koskevia oikeusvaikutuksia. Sama pätee tapauksiin, joissa EPPO on laiminlyönyt velvoitteensa hyväksyä prosessuaalisia toimia, joilla on tarkoitus tuottaa kolmansia osapuolia koskevia oikeusvaikutuksia ja joita sillä on ollut lakisääteinen velvollisuus hyväksyä tämän asetuksen mukaisesti.

2.   Unionin tuomioistuimella on SEUT 267 artiklan nojalla toimivalta antaa ennakkoratkaisu:

a)

EPPOn prosessuaalisen toimen pätevyydestä, jos tällainen kysymys pätevyydestä tulee esille jäsenvaltion tuomioistuimessa suoraan unionin oikeuden perusteella;

b)

unionin oikeuden, mukaan lukien tämän asetuksen, säännösten tulkinnasta tai pätevyydestä;

c)

tämän asetuksen 22 ja 25 artiklan tulkinnasta, joka liittyy EPPOn ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten mahdolliseen toimivaltaristiriitaan.

3.   Tämän artiklan 1 kohdasta poiketen EPPOn päätöksiä asian käsittelyn lopettamisesta, siltä osin kuin ne riitautetaan suoraan unionin oikeuden perusteella, valvoo unionin tuomioistuin SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaisesti.

4.   Unionin tuomioistuimella on SEUT 268 artiklan mukaisesti toimivalta ratkaista EPPOn aiheuttaman vahingon korvausta koskevat riidat.

5.   Unionin tuomioistuimella on SEUT 272 artiklan mukaisesti toimivalta kiistoissa, jotka koskevat EPPOn tekemissä sopimuksissa olevia välityslausekkeita.

6.   Unionin tuomioistuimella on SEUT 270 artiklan mukaisesti toimivalta ratkaista riidat, jotka koskevat henkilöstöön liittyviä asioita.

7.   Unionin tuomioistuimella on toimivalta erottaa Euroopan pääsyyttäjä 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja Euroopan syyttäjät 16 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

8.   Tämä artikla ei vaikuta sellaisten EPPOn päätösten laillisuuden valvontaan Euroopan unionin tuomioistuimessa SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaisesti, jotka vaikuttavat rekisteröidyn VIII luvun mukaisiin oikeuksiin, eikä sellaisten EPPOn päätösten valvontaan, jotka eivät ole prosessuaalisia toimia, kuten EPPOn päätökset yleisön oikeudesta tutustua asiakirjoihin tai tämän asetuksen 17 artiklan 3 kohdan nojalla annetut päätökset valtuutettujen Euroopan syyttäjien erottamisesta tai muut hallinnolliset päätökset.

VII LUKU

TIETOJENKÄSITTELY

43 artikla

EPPOn tiedonsaanti

1.   Valtuutettujen Euroopan syyttäjien on voitava saada kaikki kansallisiin rikostutkinta- ja lainvalvontatietokantoihin sekä muihin merkityksellisiin viranomaisrekistereihin tallennetut asiaan liittyvät tiedot samoin edellytyksin kuin mitä sovelletaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastaavissa tapauksissa.

2.   EPPOn on voitava myös saada sen toimivaltaan kuuluvat tarvittavat tiedot unionin toimielinten, elinten ja laitosten tietokannoista ja rekistereistä.

44 artikla

Asianhallintajärjestelmä

1.   EPPOn on perustettava asianhallintajärjestelmä, jota on pidettävä ja hallinnoitava tässä asetuksessa ja EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

2.   Asianhallintajärjestelmän tarkoituksena on

a)

tukea EPPOn toteuttamien tutkinta- ja syytetoimien hallinnointia erityisesti hallinnoimalla sisäisiä työnkulkuja ja tukemalla tutkintatyötä rajat ylittävissä tapauksissa;

b)

varmistaa, että keskusvirastolla ja valtuutetuilla Euroopan syyttäjillä on turvattu pääsy tietoihin tutkinta- ja syytetoimista;

c)

mahdollistaa tietojen vertaileminen ja yhdistäminen sekä tietojen poimiminen toiminnallisia analyyseja ja tilastoja varten;

d)

helpottaa valvontaa sen varmistamiseksi, että operatiivisten henkilötietojen käsittely on lainmukaista ja että siinä noudatetaan tämän asetuksen asiaankuuluvia määräyksiä.

3.   Asianhallintajärjestelmä voidaan yhdistää neuvoston päätöksen 2008/976/YOS (23) 9 artiklassa tarkoitettuun suojattuun tietoliikenneyhteyteen.

4.   Asianhallintajärjestelmä sisältää

a)

rekisterin EPPOn 24 artiklan mukaisesti saamista tiedoista, mukaan lukien niihin liittyvistä mahdollisista päätöksistä;

b)

hakemiston kaikesta asiakirja-aineistosta;

c)

kaikki tiedot asianhallintajärjestelmässä 45 artiklan 3 kohdan mukaisesti sähköisessä muodossa säilytettävästä aineistosta.

Hakemistoon ei saa sisältyä muita operatiivisia henkilötietoja kuin tiedot, joita tarvitaan asioiden tunnistamiseksi tai yhteyksien luomiseksi eri asiakirja-aineistojen välille.

5.   Käsitellessään operatiivisia henkilötietoja EPPO saa luoda muita automaattisesti käsiteltäviä tietokantoja kuin asiakirja-aineistoa vain tämän asetuksen ja EPPOn sisäisen työjärjestyksen sääntöjen mukaisesti. Euroopan tietosuojavaltuutetulle on ilmoitettava yksityiskohdat tällaisista muista automaattisesti käsiteltävistä tietokannoista.

45 artikla

EPPOn asiakirja-aineisto

1.   Jos EPPO aikoo käynnistää tutkinnan tai käyttää oikeuttaan ottaa asia käsiteltäväkseen tämän asetuksen mukaisesti, asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän on avattava asiakirja-aineisto.

Aineiston on sisällettävä kaikki valtuutetun Euroopan syyttäjän hallussa olevat tiedot ja todisteet, jotka liittyvät EPPOn tutkintaan tai syytteeseenpanoon.

Kun tutkinta on aloitettu, tiedot 44 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta rekisteristä tulevat osaksi asiakirja-aineistoa.

2.   Asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä hallinnoi aineistoa jäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti.

EPPOn sisäiseen työjärjestykseen voi kuulua sääntöjä asiakirja-aineiston organisoinnista ja hallinnoinnista siinä määrin kuin se on tarpeen EPPOn toiminnan varmistamiseksi yhtenä virastona. Asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä myöntää jäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti epäilyille, syytetyille ja muille menettelyyn osallistuville henkilöille oikeuden tutustua asiakirja-aineistoon.

3.   EPPOn asianhallintajärjestelmässä on oltava kaikki tiedot ja todisteet sähköisessä muodossa säilytettävästä asiakirja-aineistosta, jotta keskusvirasto voi hoitaa tehtäviään tämän asetuksen mukaisesti. Asiaa käsittelevän valtuutetun Euroopan syyttäjän on varmistettava, että asianhallintajärjestelmässä olevien tietojen sisältö perustuu koko ajan asiakirja-aineistoon, erityisesti että järjestelmän sisältämät operatiiviset henkilötiedot poistettaan tai oikaistaan aina kun tiedot on poistettu tai oikaistu vastaavassa asiakirja-aineistossa.

46 artikla

Asianhallintajärjestelmään pääsy

Euroopan pääsyyttäjällä, Euroopan varapääsyyttäjillä, muilla Euroopan syyttäjillä ja valtuutetuilla Euroopan syyttäjillä on oltava suora pääsy rekisteriin ja hakemistoon.

Valvovalla Euroopan syyttäjällä ja toimivaltaisella pysyvällä jaostolla on oltava suora pääsy asianhallintajärjestelmässä sähköisessä muodossa säilytettyihin tietoihin käyttäessään toimivaltaansa 10 ja 12 artiklan mukaisesti. Valvovalla Euroopan syyttäjällä on oltava lisäksi suora pääsy asiakirja-aineistoon. Toimivaltaisella pysyvällä jaostolla on oltava pyynnöstä pääsy asiakirja-aineistoon.

Muut valtuutetut Euroopan syyttäjät voivat pyytää saada tutustua asianhallintajärjestelmässä sähköisessä muodossa säilytettyihin tietoihin ja mihin tahansa asiakirja-aineistoon. Asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä päättää pääsyoikeuden myöntämisestä muille valtuutetuille Euroopan syyttäjille sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos pääsyoikeutta ei myönnetä, asia voidaan saattaa toimivaltaisen pysyvän jaoston käsiteltäväksi. Toimivaltainen pysyvä jaosto kuulee tarvittaessa asianomaisia valtuutettuja Euroopan syyttäjiä ja tekee päätöksensä sen jälkeen sovellettavan kansallisen lainsäädännön ja tämän asetuksen mukaisesti.

EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä vahvistetaan muita pääsyä koskevia sääntöjä ja menettely Euroopan pääsyyttäjälle, Euroopan varapääsyyttäjille, muille Euroopan syyttäjille, valtuutetuille Euroopan syyttäjille ja EPPOn henkilöstölle myönnettävän asianhallintajärjestelmään pääsyn tason määrittämiseksi siinä määrin kuin on tarpeen heidän tehtäviensä suorittamiseksi.

VIII LUKU

TIETOSUOJA

47 artikla

Henkilötietojen käsittelyä koskevat periaatteet

1.   Henkilötietojen suhteen on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

a)

henkilötietoja on käsiteltävä lainmukaisesti ja asianmukaisesti (”lainmukaisuus ja asianmukaisuus”);

b)

henkilötiedot on kerättävä perusteltua ja nimenomaisesti määriteltyä tarkoitusta varten, eikä niitä saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla; myöhempää käsittelyä yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten ei katsota yhteensopimattomaksi alkuperäisten tarkoitusten kanssa edellyttäen, että EPPO tarjoaa rekisteröidyn oikeuksia ja vapauksia koskevat asianmukaiset suojatoimet (”käyttötarkoitussidonnaisuus”);

c)

henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia eivätkä ne saa olla liian laajoja niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään (”tietojen minimointi”);

d)

henkilötietojen on oltava täsmällisiä ja tarvittaessa päivitettyjä; on toteutettava kaikki mahdolliset kohtuulliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että käsittelyn tarkoituksiin nähden epätarkat ja virheelliset henkilötiedot poistetaan tai oikaistaan viipymättä (”täsmällisyys”);

e)

henkilötiedot on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten; henkilötietoja voidaan säilyttää pidempiä aikoja, jos henkilötietoja käsitellään ainoastaan yleisen edun mukaisia arkistointitarkoituksia taikka tieteellisiä tai historiallisia tutkimustarkoituksia tai tilastollisia tarkoituksia varten edellyttäen, että EPPO tarjoaa rekisteröidyn oikeuksia ja vapauksia koskevat asianmukaiset suojatoimet erityisesti panemalla täytäntöön tässä asetuksessa vaaditut asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet (”säilytyksen rajoittaminen”);

f)

henkilötietoja on käsiteltävä tavalla, jolla varmistetaan henkilötietojen asianmukainen turvallisuus, mukaan lukien suojaaminen luvattomalta ja lainvastaiselta käsittelyltä sekä vahingossa tapahtuvalta häviämiseltä, tuhoutumiselta tai vahingoittumiselta käyttäen asianmukaisia teknisiä tai organisatorisia toimia (”eheys ja luottamuksellisuus”).

2.   EPPO vastaa siitä, ja sen on pystyttävä osoittamaan se, että 1 kohtaa on noudatettu (”osoitusvelvollisuus”), kun suoritetaan henkilötietojen käsittelyä, joka on kokonaan tai osittain automaattista, sekä sellaisten henkilötietojen muuta kuin automatisoitua käsittelyä, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa.

3.   EPPOn suorittama käsittely muuhun 49 artiklassa säädettyyn tarkoitukseen kuin siihen, johon operatiiviset henkilötiedot kerättiin, sallitaan sikäli kuin

a)

EPPOlla on lupa käsitellä tällaisia operatiivisia henkilötietoja tällaista tarkoitusta varten tämän asetuksen mukaisesti; ja

b)

käsittely tätä muuta tarkoitusta varten on tarpeellista ja oikeasuhteista unionin oikeuden mukaisesti; ja

c)

operatiivisten henkilötietojen käyttöä ei tapauksen mukaan ole kielletty 30 artiklan mukaisesti toteutettuihin tutkintatoimenpiteisiin sovellettavassa kansallisessa prosessioikeudessa. Sovellettavana kansallisena prosessisääntelynä on sen jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa tiedot kerättiin.

48 artikla

Hallinnolliset henkilötiedot

1.   Asetusta (EY) N:o 45/2001 sovelletaan kaikkiin EPPOn käsittelemiin hallinnollisiin henkilötietoihin.

2.   EPPO määrittää hallinnollisten henkilötietojen säilyttämisen aikarajat sisäisen työjärjestyksensä tietosuojasäännöksissä.

49 artikla

Operatiivisten henkilötietojen käsittely

1.   EPPO saa käsitellä operatiivisia henkilötietoja automaattisesti tai strukturoitujen manuaalisten arkistojen avulla tämän asetuksen mukaisesti ja ainoastaan seuraaviin tarkoituksiin:

a)

tämän asetuksen mukaisesti toteutetut tutkinta- ja syytetoimet; tai

b)

tämän asetuksen mukainen tiedonvaihto Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja toisten unionin toimielinten, elinten ja laitosten kanssa; tai

c)

tämän asetuksen mukainen yhteistyö kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa.

2.   Operatiivisten henkilötietojen ryhmät ja niiden rekisteröityjen ryhmät, joiden operatiivisia henkilötietoja EPPO voi käsitellä 44 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa hakemistossa kuhunkin tämän artiklan 1 kohdassa mainittuun tarkoitukseen, luetellaan liitteessä 3 kohdan mukaisesti.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa 115 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut operatiivisten henkilötietojen ryhmien ja rekisteröityjen ryhmien luettelot ja joissa päivitetään kyseiset luettelot ottaen huomioon tietotekniikassa ja tietoyhteiskunnassa tapahtuva kehitys.

Tämän kohdan nojalla annettaviin delegoituihin säädöksiin sovelletaan 116 artiklassa säädettyä kiireellistä menettelyä, kun tämä on tarpeen erittäin kiireellisessä tapauksessa.

4.   EPPO voi tilapäisesti käsitellä operatiivisia henkilötietoja sen selvittämiseksi, ovatko ne merkityksellisiä sen tehtävien ja 1 kohdassa mainittujen tarkoitusten kannalta. Euroopan pääsyyttäjän ehdotuksesta ja Euroopan tietosuojavaltuutettua kuultuaan kollegion on täsmennettävä näiden operatiivisten henkilötietojen käsittelyn edellytyksiä, erityisesti tietoihin pääsyn ja niiden käytön sekä tietojen säilyttämisen aikarajojen ja tietojen poistamisen osalta.

5.   EPPO käsittelee operatiivisia henkilötietoja siten, että on mahdollista todeta, mikä viranomainen on toimittanut tiedot tai mistä ne on hankittu.

6.   Soveltaessaan 57–62 artiklaa EPPO toimii tarvittaessa kansallisen prosessioikeuden mukaisesti mitä tulee rekisteröidylle ilmoittamista koskevaan velvoitteeseen sekä mahdollisuuksiin jättää ilmoittaminen tekemättä tai rajoittaa taikka viivyttää sitä. Asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä kuulee tarvittaessa muita asiaan liittyviä valtuutettuja Euroopan syyttäjiä ennen 57–62 artiklaa koskevan päätöksen tekemistä.

50 artikla

Operatiivisten henkilötietojen säilyttämisen aikarajat

1.   EPPO tarkistaa säännöllisesti käsiteltyjen operatiivisten henkilötietojen säilyttämisen tarpeellisuuden. Tarkistus on suoritettava viimeistään kolmen vuoden kuluttua operatiivisten henkilötietojen ensimmäisestä käsittelystä ja tämän jälkeen kolmen vuoden välein. Jos operatiivisia henkilötietoja säilytetään yli viiden vuoden ajan, asiasta on ilmoitettava Euroopan tietosuojavaltuutetulle.

2.   EPPOn käsittelemiä operatiivisia henkilötietoja ei säilytetä yli viittä vuotta sen jälkeen, kun asiassa on tehty lopullinen vapauttava päätös; jos syytetty todettiin syylliseksi, aikarajaa jatketaan siihen saakka, kunnes määrätty seuraamus on pantu täytäntöön tai sitä ei voida enää panna täytäntöön tuomion antaneen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla.

3.   Ennen kuin jokin 2 kohdassa tarkoitetuista määräajoista umpeutuu, EPPO tarkistaa operatiivisten henkilötietojen säilyttämisen jatkamisen tarpeellisuuden, jos ja niin pitkään kuin se on tarpeen sen tehtävien suorittamiseksi. Syyt säilyttämisen jatkamiseen on perusteltava ja dokumentoitava. Jos operatiivisten henkilötietojen säilyttämistä ei päätetä jatkaa, ne poistetaan ilman eri toimenpiteitä.

51 artikla

Eri ryhmiin kuuluvien rekisteröityjen erottelu

EPPOn on tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan erotettava selvästi toisistaan operatiiviset henkilötiedot, jotka koskevat eri ryhmiin kuuluvia rekisteröityjä, kuten

a)

henkilöt, joiden voidaan vakavin perustein uskoa syyllistyneen tai olevan syyllistymässä rikokseen;

b)

rikoksesta tuomitut;

c)

rikoksen uhrit tai henkilöt, joiden voidaan tiettyjen seikkojen pohjalta olettaa voivan joutua rikoksen uhriksi; sekä

d)

rikokseen nähden kolmannet osapuolet, kuten henkilöt, jotka voidaan kutsua todistamaan rikokseen liittyvän tutkinnan yhteydessä tai sitä seuraavassa rikosoikeudellisessa menettelyssä, henkilöt, jotka voivat antaa tietoa rikoksesta, tai edellä a tai b alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden kontaktit tai kumppanit.

52 artikla

Operatiivisten henkilötietojen erottelu ja henkilötietojen laadun varmentaminen

1.   EPPOn on mahdollisuuksien mukaan erotettava tosiseikkoihin perustuvat operatiiviset henkilötiedot henkilökohtaisiin arvioihin perustuvista operatiivisista henkilötiedoista.

2.   EPPOn on toteutettava kaikki kohtuulliset toimet varmistaakseen, että operatiivisia henkilötietoja, jotka ovat virheellisiä tai puutteellisia tai jotka eivät ole enää ajantasaisia, ei siirretä eikä aseteta saataville. Tätä varten EPPOn on mahdollisuuksien mukaan varmennettava operatiivisten henkilötietojen laatu ennen niiden siirtämistä tai saataville asettamista. EPPOn on mahdollisuuksien mukaan lisättävä kaikkiin operatiivisten henkilötietojen siirtoihin tarvittavat tiedot, joiden avulla vastaanottaja voi arvioida operatiivisten henkilötietojen paikkansapitävyyttä, täydellisyyttä ja luotettavuutta sekä sitä, miltä osin ne ovat ajan tasalla.

3.   Jos ilmenee, että on siirretty virheellisiä operatiivisia henkilötietoja tai että operatiivisia henkilötietoja on siirretty lainvastaisesti, on asiasta ilmoitettava viipymättä vastaanottajalle. Tällaisessa tapauksessa operatiiviset henkilötiedot on oikaistava, poistettava tai niiden käsittelyä on rajoitettava 61 artiklan mukaisesti.

53 artikla

Käsittelyä koskevat erityiset edellytykset

1.   Tämän asetuksen vaatiessa EPPOn on säädettävä käsittelyä koskevista erityisistä edellytyksistä ja ilmoitettava tällaisten operatiivisten henkilötietojen vastaanottajalle kyseisistä edellytyksistä ja vaatimuksesta noudattaa niitä.

2.   EPPOn on noudatettava kansallisen viranomaisen säätämiä käsittelyä koskevia erityisiä edellytyksiä direktiivin (EU) 2016/680 9 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

54 artikla

Operatiivisten henkilötietojen toimittaminen unionin toimielimille, elimille ja laitoksille

1.   Muiden tämän asetuksen mukaisten rajoitusten ja erityisesti 53 artiklan mukaisesti EPPO toimittaa operatiivisia henkilötietoja toiselle unionin toimielimelle, elimelle ja laitokselle ainoastaan, jos tiedot ovat tarpeen toisen unionin toimielimen, elimen tai laitoksen toimivaltaan kuuluvien tehtävien lainmukaista suorittamista varten.

2.   Jos operatiiviset henkilötiedot toimitetaan toisen unionin toimielimen, elimen tai laitoksen pyynnöstä, sekä rekisterinpitäjä että vastaanottaja ovat vastuussa siirron laillisuudesta.

EPPOn on varmistettava, että toinen unionin toimielin, elin tai laitos on toimivaltainen, ja arvioitava alustavasti operatiivisten henkilötietojen toimittamisen tarpeellisuus. Jos tarpeellisuudesta on epäilyksiä, EPPOn on pyydettävä vastaanottajalta lisäselvityksiä.

Toisen unionin toimielimen, elimen tai laitoksen on varmistettava, että operatiivisten henkilötietojen toimittamisen tarpeellisuus voidaan myöhemmin todentaa.

3.   Toisen unionin toimielimen, elimen tai laitoksen on käsiteltävä operatiivisia henkilötietoja ainoastaan sitä tarkoitusta varten, jonka vuoksi ne on siirretty.

55 artikla

Erityisiä operatiivisten henkilötietojen ryhmiä koskeva käsittely

1.   Sellaisten operatiivisten henkilötietojen käsittely, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus taikka ammattiliiton jäsenyys, sekä geneettisten tietojen, luonnollisen henkilön yksiselitteiseen tunnistamiseen tarkoitettujen biometristen tietojen tai terveyttä taikka luonnollisen henkilön seksuaalista käyttäytymistä ja seksuaalista suuntautumista koskevien operatiivisten henkilötietojen käsittely sallitaan vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä EPPOn tutkintatoimille ja edellyttäen, että rekisteröidyn oikeuksia ja vapauksia koskevat asianmukaiset suojatoimet on toteutettu ja vain jos ne täydentävät muita EPPOn jo käsittelemiä operatiivisia henkilötietoja.

2.   Tietosuojavastaavalle on ilmoitettava välittömästi tämän artiklan soveltamisesta.

56 artikla

Automaattisesti tehtävät yksittäispäätökset, profilointi mukaan luettuna

Rekisteröidyllä on oikeus olla joutumatta sellaisen EPPOn päätöksen kohteeksi, joka perustuu pelkästään automaattiseen käsittelyyn, kuten profilointiin, ja jolla on häntä koskevia oikeusvaikutuksia tai joka vaikuttaa häneen vastaavalla tavalla merkittävästi.

57 artikla

Viestintä ja yksityiskohtaiset säännöt rekisteröidyn oikeuksien käyttöä varten

1.   EPPOn on toteutettava kohtuulliset toimet 58 artiklan mukaisten tietojen toimittamiseksi. Sen on tehtävä kaikki 56, 59–62 ja 75 artiklan mukaiset käsittelyä koskevat ilmoitukset tiiviisti esitetyssä, ymmärrettävässä ja helposti saatavilla olevassa muodossa selkeällä ja yksinkertaisella kielellä. Tiedot on toimitettava millä tahansa asianmukaisella tavalla, kuten sähköisesti. Rekisterinpitäjän on pääsääntöisesti toimitettava tiedot samassa muodossa kuin pyyntö.

2.   EPPOn on helpotettava rekisteröidyn 58–62 artiklan mukaisten oikeuksien käyttöä.

3.   EPPOn on ilmoitettava rekisteröidylle kirjallisesti tämän esittämän pyynnön käsittelystä ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa kolmen kuukauden kuluttua rekisteröidyn pyynnön vastaanottamisesta.

4.   EPPOn on säädettävä siitä, että 58 artiklan nojalla toimitetut tiedot ja kaikki 56, 59–62 ja 75 artiklan nojalla tehdyt ilmoitukset tai mainittujen säännösten nojalla toteutetut toimet ovat maksuttomia. Jos rekisteröidyn pyynnöt ovat ilmeisen perusteettomia tai kohtuuttomia, erityisesti siitä syystä, että niitä esitetään toistuvasti, EPPO voi joko

a)

periä kohtuullisen maksun, jossa otetaan huomioon tietojen tai ilmoitusten toimittamisesta tai pyydetyn toimen toteuttamisesta aiheutuvat hallinnolliset kustannukset; tai

b)

kieltäytyä suorittamasta pyydettyä toimea.

EPPOn on osoitettava pyynnön ilmeinen perusteettomuus tai kohtuuttomuus.

5.   Jos EPPOlla on perusteltua syytä epäillä 59 tai 61 artiklassa tarkoitetun pyynnön tehneen luonnollisen henkilön henkilöllisyyttä, EPPO voi pyytää toimittamaan lisätiedot, jotka ovat tarpeen rekisteröidyn henkilöllisyyden vahvistamiseksi.

58 artikla

Rekisteröidyn saataville asetettavat tai hänelle annettavat tiedot

1.   EPPOn on asetettava rekisteröidyn saataville ainakin seuraavat tiedot:

a)

EPPOn identiteetti ja yhteystiedot;

b)

tietosuojavastaavan yhteystiedot;

c)

operatiivisten henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset;

d)

oikeus tehdä kantelu Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja tämän yhteystiedot;

e)

tieto siitä, että rekisteröidyllä on oikeus pyytää EPPOlta pääsy häntä itseään koskeviin operatiivisiin henkilötietoihin sekä oikeus pyytää kyseisten operatiivisten henkilötietojen oikaisemista tai poistamista tai niiden käsittelyn rajoittamista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi EPPOn on annettava erityistapauksissa rekisteröidylle jäljempänä mainitut tiedot, jotta hänen olisi mahdollista käyttää oikeuksiaan:

a)

käsittelyn oikeusperusta;

b)

operatiivisten henkilötietojen säilytysaika tai jos se ei ole mahdollista, tämän ajan määrittämiskriteerit;

c)

mahdolliset operatiivisten henkilötietojen vastaanottajaryhmät, myös kolmansissa maissa tai kansainvälisissä järjestöissä;

d)

tarpeen mukaan lisätietoja varsinkin jos operatiiviset henkilötiedot kerätään rekisteröidyn tietämättä.

3.   EPPO voi viivyttää tai rajoittaa 2 kohdan mukaista rekisteröidylle ilmoittamista tai jättää sen kokonaan tekemättä, siltä osin ja niin pitkäksi aikaa kuin tällainen toimenpide on välttämätön ja oikeasuhteinen demokraattisessa yhteiskunnassa, ottaen asianmukaisesti huomioon kyseisen luonnollisen henkilön perusoikeudet ja oikeutetut edut:

a)

jotta vältetään virallisten tai laillisten tiedustelujen, tutkimusten tai menettelyjen estäminen;

b)

jotta vältetään tuottamasta haittaa rikosten ennalta estämiselle, paljastamiselle, tutkimiselle tai rikoksiin liittyville syytetoimille taikka rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanolle;

c)

Euroopan unionin jäsenvaltioiden yleisen turvallisuuden suojaamiseksi;

d)

Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi;

e)

muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojaamiseksi.

59 artikla

Rekisteröidyn oikeus saada pääsy henkilötietoihin

Rekisteröidyllä on oikeus saada EPPOlta vahvistus siitä, että häntä koskevia operatiivisia henkilötietoja käsitellään tai että niitä ei käsitellä, ja jos näitä operatiivisia henkilötietoja käsitellään, oikeus saada pääsy operatiivisiin henkilötietoihin sekä seuraavat tiedot:

a)

käsittelyn tarkoitukset ja oikeusperusta;

b)

kyseessä olevat operatiivisten henkilötietojen ryhmät;

c)

vastaanottajat tai vastaanottajaryhmät, erityisesti kolmansissa maissa olevat vastaanottajat tai kansainväliset järjestöt, joille operatiivisia henkilötietoja on luovutettu;

d)

mahdollisuuksien mukaan operatiivisten henkilötietojen suunniteltu säilytysaika tai jos se ei ole mahdollista, tämän ajan määrittämiskriteerit;

e)

tieto siitä, että rekisteröidyllä on oikeus pyytää EPPOlta häntä itseään koskevien operatiivisten henkilötietojen oikaisemista tai poistamista tai niiden käsittelyn rajoittamista;

f)

oikeus tehdä kantelu Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan tietosuojavaltuutetun yhteystiedot;

g)

käsiteltävät operatiiviset henkilötiedot ja kaikki tietojen alkuperästä käytettävissä olevat tiedot.

60 artikla

Tietoihin pääsyn rajoittaminen

1.   EPPO voi rajoittaa kokonaan tai osittain rekisteröidyn oikeutta saada pääsy tietoihin siltä osin ja niin pitkäksi aikaa kuin osittainen tai täydellinen rajoittaminen on välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide demokraattisessa yhteiskunnassa, ottaen asianmukaisesti huomioon kyseisen luonnollisen henkilön perusoikeudet ja oikeutetut edut:

a)

jotta vältetään virallisten tai laillisten tiedustelujen, tutkimusten tai menettelyjen estäminen;

b)

jotta vältetään tuottamasta haittaa rikosten ennalta estämiselle, paljastamiselle, tutkimiselle tai rikoksiin liittyville syytetoimille taikka rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanolle;

c)

Euroopan unionin jäsenvaltioiden yleisen turvallisuuden suojaamiseksi;

d)

Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi;

e)

muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojaamiseksi.

2.   Jos tietojen ilmoittaminen vaarantaisi 1 kohdan mukaisen tarkoituksen, EPPOn on ilmoitettava asianomaiselle rekisteröidylle ainoastaan se, että se on suorittanut tarkistukset ilmoittamatta muita tietoja, jotka voisivat paljastaa rekisteröidylle, käsitteleekö EPPO häntä koskevia operatiivisia henkilötietoja vai ei.

EPPOn on ilmoitettava rekisteröidylle mahdollisuudesta tehdä kantelu Euroopan tietosuojavaltuutetulle tai käyttää oikeussuojakeinoja unionin tuomioistuimessa EPPOn päätöstä vastaan.

3.   EPPOn on dokumentoitava ne seikat tai oikeudelliset syyt, joihin päätös perustuu. Nämä tiedot on asetettava Euroopan tietosuojavaltuutetun saataville pyynnöstä.

61 artikla

Oikeus operatiivisten henkilötietojen oikaisemiseen tai poistamiseen sekä käsittelyn rajoittamiseen

1.   Rekisteröidyllä on oikeus vaatia, että EPPO oikaisee ilman aiheetonta viivytystä rekisteröityä koskevat epätarkat ja virheelliset operatiiviset henkilötiedot. Ottaen huomioon tarkoitukset, joihin tietoja käsiteltiin, rekisteröidyllä on oikeus saada puutteelliset operatiiviset henkilötiedot täydennettyä, muun muassa toimittamalla lisäselvitys.

2.   EPPOn on poistettava operatiiviset henkilötiedot ilman aiheetonta viivytystä ja rekisteröidyllä on oikeus saada EPPO poistamaan rekisteröityä koskevat operatiiviset henkilötiedot ilman aiheetonta viivytystä, jos tietojen käsittely rikkoo 47, 49 tai 55 artiklaa tai jos operatiiviset henkilötiedot on poistettava EPPOn lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi.

3.   Poistamisen sijasta EPPOn on rajoitettava käsittelyä, jos

a)

rekisteröity kiistää operatiivisten henkilötietojen paikkansapitävyyden eikä niiden paikkansapitävyyttä tai virheellisyyttä voida todentaa; tai

b)

operatiiviset henkilötiedot on säilytettävä todistelua varten.

Jos käsittelyä on rajoitettu ensimmäisen alakohdan a alakohdan nojalla, EPPOn on ilmoitettava rekisteröidylle ennen kuin käsittelyä koskeva rajoitus poistetaan.

4.   Jos käsittelyä on rajoitettu 3 kohdan nojalla, näitä operatiivisia henkilötietoja saa, säilyttämistä lukuun ottamatta, käsitellä ainoastaan rekisteröidyn tai EPPOn menettelyjen osapuolena olevan toisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeuksien suojaamiseksi tai 3 kohdan b alakohdassa vahvistettuja tarkoituksia varten.

5.   EPPOn on ilmoitettava rekisteröidylle kirjallisesti, jos operatiivisten henkilötietojen oikaisemisesta, poistamisesta tai käsittelyn rajoittamisesta kieltäydytään, sekä kieltäytymisen syistä. EPPO voi rajoittaa kokonaan tai osittain velvoitetta antaa tällaisia tietoja siltä osin kuin tällainen rajoittaminen on välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide demokraattisessa yhteiskunnassa, ottaen asianmukaisesti huomioon kyseisen luonnollisen henkilön perusoikeudet ja oikeutetut edut:

a)

jotta vältetään virallisten tai laillisten tiedustelujen, tutkimusten tai menettelyjen estäminen;

b)

jotta vältetään tuottamasta haittaa rikosten ennalta estämiselle, paljastamiselle, tutkimiselle tai rikoksiin liittyville syytetoimille taikka rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanolle;

c)

Euroopan unionin jäsenvaltioiden yleisen turvallisuuden suojaamiseksi;

d)

Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi;

e)

muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojaamiseksi.

EPPOn on ilmoitettava rekisteröidylle mahdollisuudesta tehdä kantelu Euroopan tietosuojavaltuutetulle tai käyttää oikeussuojakeinoja unionin tuomioistuimessa EPPOn päätöstä vastaan.

6.   EPPOn on ilmoitettava virheellisten operatiivisten henkilötietojen oikaisemisesta toimivaltaiselle viranomaiselle, jolta virheelliset operatiiviset henkilötiedot ovat peräisin.

7.   Tapauksissa, joissa operatiivisia henkilötietoja on oikaistu tai poistettu taikka käsittelyä on rajoitettu 1, 2 ja 3 kohdan nojalla, EPPOn on ilmoitettava asiasta vastaanottajille ja pyydettävä heitä oikaisemaan tai poistamaan operatiivisia henkilötietoja taikka rajoittamaan heidän vastuullaan olevien operatiivisten henkilötietojen käsittelyä.

62 artikla

Rekisteröidyn oikeuksien käyttäminen ja Euroopan tietosuojavaltuutetun tekemät tarkistukset

1.   Rekisteröidyn oikeuksia voidaan 58 artiklan 3 kohdassa, 60 artiklan 2 kohdassa ja 61 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa käyttää myös Euroopan tietosuojavaltuutetun välityksellä.

2.   EPPOn on ilmoitettava rekisteröidylle tämän mahdollisuudesta käyttää oikeuksiaan Euroopan tietosuojavaltuutetun välityksellä 1 kohdan mukaisesti.

3.   Jos 1 kohdassa tarkoitettua oikeutta käytetään, Euroopan tietosuojavaltuutetun on ilmoitettava rekisteröidylle ainakin siitä, että Euroopan tietosuojavaltuutettu on tehnyt kaikki tarvittavat tarkistukset tai toteuttanut uudelleentarkastelun. Euroopan tietosuojavaltuutetun on myös ilmoitettava rekisteröidylle tämän mahdollisuudesta käyttää oikeussuojakeinoja unionin tuomioistuimessa Euroopan tietosuojavaltuutetun päätöstä vastaan.

63 artikla

EPPOn velvollisuudet

1.   Ottaen huomioon käsittelyn luonne, laajuus, asiayhteys ja tarkoitukset sekä luonnollisten henkilöiden oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvat, todennäköisyydeltään ja vakavuudeltaan vaihtelevat riskit EPPOn on toteutettava tarvittavat tekniset ja organisatoriset toimenpiteet, joilla voidaan varmistaa ja osoittaa, että käsittelyssä noudatetaan tätä asetusta. Näitä toimenpiteitä on tarkistettava ja päivitettävä tarvittaessa.

2.   Kun se on oikeasuhteista käsittelytoimiin nähden, 1 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin kuuluu, että EPPO panee täytäntöön asianmukaiset tietosuojaa koskevat toimintaperiaatteet.

64 artikla

Yhteiset rekisterinpitäjät

1.   Jos EPPO ja yksi tai useampi rekisterinpitäjä määrittävät yhdessä käsittelyn tarkoitukset ja keinot, ne ovat yhteisrekisterinpitäjiä. Ne määrittelevät keskinäisellä järjestelyllä läpinäkyvällä tavalla kunkin vastuualueen tietosuojaa koskevien velvoitteidensa noudattamiseksi, erityisesti rekisteröityjen oikeuksien käytön ja tietojen toimittamista koskevien tehtäviensä osalta, paitsi jos ja siltä osin kuin rekisterinpitäjiin sovellettavassa unionin oikeudessa tai Euroopan unionin jäsenvaltion lainsäädännössä määritetään rekisterinpitäjien vastuualueet. Järjestelyn yhteydessä voidaan nimetä rekisteröidyille yhteyspiste.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetusta järjestelystä on käytävä asianmukaisesti ilmi yhteisten rekisterinpitäjien todelliset roolit ja suhteet rekisteröityihin nähden. Järjestelyn keskeisten osien on oltava rekisteröidyn saatavilla.

3.   Riippumatta 1 kohdassa tarkoitetun järjestelyn ehdoista rekisteröity voi käyttää tämän asetuksen mukaisia oikeuksiaan suhteessa kuhunkin rekisterinpitäjään ja kutakin rekisterinpitäjää vastaan.

65 artikla

Henkilötietojen käsittelijä

1.   Jos käsittely on määrä suorittaa EPPOn lukuun, EPPO saa käyttää ainoastaan sellaisia henkilötietojen käsittelijöitä, jotka toteuttavat riittävät suojatoimet asianmukaisten teknisten ja organisatoristen toimien täytäntöönpanemiseksi niin, että käsittely täyttää tämän asetuksen vaatimukset ja sillä varmistetaan rekisteröidyn oikeuksien suojelu.

2.   Henkilötietojen käsittelijä ei saa käyttää toisen henkilötietojen käsittelijän palveluksia ilman EPPOn erityistä tai yleistä kirjallista ennakkolupaa. Kun kyse on yleisestä kirjallisesta luvasta, henkilötietojen käsittelijän on ilmoitettava EPPOlle kaikista suunnitelluista muutoksista, jotka koskevat muiden käsittelijöiden lisäämistä tai vaihtamista, ja annettava siten EPPOlle mahdollisuus vastustaa tällaisia muutoksia.

3.   Henkilötietojen käsittelijän suorittamaa käsittelyä on säänneltävä sopimuksella tai muulla unionin oikeuden tai Euroopan unionin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisella oikeudellisella asiakirjalla, joka sitoo henkilötietojen käsittelijää suhteessa EPPOon ja jossa vahvistetaan käsittelyn kohde ja kesto, käsittelyn luonne ja tarkoitus, operatiivisten henkilötietojen tyyppi ja rekisteröityjen ryhmät, EPPOn velvollisuudet ja oikeudet. Tässä sopimuksessa tai muussa oikeudellisessa asiakirjassa on määrättävä erityisesti, että henkilötietojen käsittelijä

a)

toimii ainoastaan rekisterinpitäjän ohjeiden mukaisesti;

b)

varmistaa, että henkilöt, joilla on oikeus käsitellä operatiivisia henkilötietoja, ovat sitoutuneet noudattamaan salassapitovelvollisuutta tai heitä koskee asianmukainen lakisääteinen salassapitovelvollisuus;

c)

avustaa rekisterinpitäjää kaikin tarkoituksenmukaisin tavoin, jotta voidaan varmistaa, että rekisteröidyn oikeuksia koskevia säännöksiä noudatetaan;

d)

EPPOn valinnan mukaan poistaa tai palauttaa käsittelyyn liittyvien palveluiden tarjoamisen päätyttyä kaikki operatiiviset henkilötiedot EPPOlle ja poistaa olemassa olevat jäljennökset, paitsi jos unionin oikeudessa tai Euroopan unionin jäsenvaltion lainsäädännössä vaaditaan säilyttämään operatiiviset henkilötiedot;

e)

saattaa EPPOn saataville kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen tässä artiklassa säädettyjen velvollisuuksien noudattamisen osoittamiseksi;

f)

täyttää 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut toisen henkilötietojen käsittelijän käyttöä koskevat edellytykset.

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitetun sopimuksen tai muun oikeudellisen asiakirjan on oltava kirjallinen, mukaan lukien sähköisessä muodossa.

5.   Jos henkilötietojen käsittelijä rikkoo tätä asetusta määrittämällä käsittelyn tarkoitukset ja keinot, kyseistä henkilötietojen käsittelijää on pidettävä tämän käsittelyn rekisterinpitäjänä.

66 artikla

Tietojenkäsittely rekisterinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän alaisuudessa

Henkilötietojen käsittelijä tai kukaan EPPOn tai henkilötietojen käsittelijän alaisuudessa toimiva henkilö, jolla on pääsy operatiivisiin henkilötietoihin, ei saa käsitellä niitä muuten kuin EPPOn ohjeiden mukaisesti, ellei unionin oikeudessa tai Euroopan unionin jäsenvaltion lainsäädännössä niin vaadita.

67 artikla

Sisäänrakennettu ja oletusarvoinen tietosuoja

1.   Ottaen huomioon uusin tekniikka ja toteuttamiskustannukset, käsittelyn luonne, laajuus, asiayhteys ja tarkoitukset sekä käsittelystä luonnollisten henkilöiden oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvat, todennäköisyydeltään ja vakavuudeltaan vaihtelevat riskit EPPOn on käsittelytapojen määrittämisen ja itse käsittelyn yhteydessä toteutettava tehokkaasti tietosuojaperiaatteiden, kuten tietojen minimoinnin, täytäntöönpanoa varten asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet, kuten tietojen pseudonymisointi ja tarvittavat suojatoimet, jotta ne saataisiin sisällytettyä käsittelyn osaksi ja jotta käsittely vastaisi tämän asetuksen vaatimuksia ja rekisteröityjen oikeuksia suojattaisiin.

2.   EPPOn on toteutettava asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet, joilla varmistetaan, että oletusarvoisesti käsitellään vain operatiivisia henkilötietoja, jotka ovat asianmukaisia, olennaisia eivätkä liian laajoja siihen tarkoitukseen, jota varten niitä käsitellään. Tämä velvollisuus koskee kerättyjen operatiivisten henkilötietojen määriä, käsittelyn laajuutta, säilytysaikaa ja saatavilla oloa. Näillä toimenpiteillä on etenkin varmistettava, että operatiivisia henkilötietoja ei oletusarvoisesti saateta rajoittamattoman luonnollisten henkilöiden määrän saataville ilman henkilön myötävaikutusta.

68 artikla

Käsittelytoimien ryhmiä koskevat selosteet

1.   EPPOn on ylläpidettävä selostetta kaikista sen vastuulle kuuluvista käsittelytoimien ryhmistä. Selosteen on käsitettävä kaikki seuraavat tiedot:

a)

EPPOn yhteystiedot sekä tietosuojavastaavan nimi ja yhteystiedot;

b)

käsittelyn tarkoitukset;

c)

kuvaus rekisteröityjen ryhmistä ja operatiivisten henkilötietojen ryhmistä;

d)

operatiivisten henkilötietojen vastaanottajien ryhmät, joille operatiivisia henkilötietoja on luovutettu tai luovutetaan, mukaan lukien kolmansissa maissa tai kansainvälisissä järjestöissä olevat vastaanottajat;

e)

tarvittaessa tiedot operatiivisten henkilötietojen siirtämisestä kolmanteen maahan tai kansainväliselle järjestölle, mukaan lukien tieto siitä, mikä kolmas maa tai kansainvälinen järjestö on kyseessä;

f)

mahdollisuuksien mukaan eri tietoryhmien poistamisen suunnitellut määräajat;

g)

mahdollisuuksien mukaan yleinen kuvaus 73 artiklassa tarkoitetuista teknisistä ja organisatorisista turvatoimista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun selosteen on oltava kirjallinen, mukaan lukien sähköisessä muodossa.

3.   EPPOn on asetettava seloste Euroopan tietosuojavaltuutetun saataville pyynnöstä.

69 artikla

Lokitiedot automatisoidusta käsittelystä

1.   EPPOn on säilytettävä lokitiedot seuraavista automatisoiduissa käsittelyjärjestelmissä suoritettavista käsittelytoimista: operatiivisiin tarkoituksiin käytettävien operatiivisten henkilötietojen kerääminen, muuttaminen, kysely, luovuttaminen, siirtäminen mukaan lukien, yhdistäminen tai poistaminen. Kyselyjä ja luovutuksia koskevien lokitietojen avulla on pystyttävä toteamaan kyseisten toimien perusteet, toteutuspäivä ja -aika, operatiivisia henkilötietoja hakeneen tai niitä luovuttaneen henkilön tiedot sekä mahdollisuuksien mukaan näiden operatiivisten henkilötietojen vastaanottajien henkilöllisyys.

2.   Lokitietoja on käytettävä ainoastaan käsittelyn lainmukaisuuden tarkistamiseen, omaehtoiseen valvontaan, operatiivisten henkilötietojen eheyden ja turvallisuuden varmistamiseen sekä rikosoikeudellisiin menettelyihin. Tällaiset lokitiedot on tuhottava kolmen vuoden kuluttua, paitsi jos tietoja tarvitaan edelleen valvontaa varten.

3.   EPPOn on asetettava lokitiedot Euroopan tietosuojavaltuutetun saataville pyynnöstä.

70 artikla

Yhteistyö Euroopan tietosuojavaltuutetun kanssa

EPPOn on pyynnöstä tehtävä yhteistyötä Euroopan tietosuojavaltuutetun kanssa tehtäviensä suorittamiseksi.

71 artikla

Tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi

1.   Jos tietyntyyppinen käsittely etenkin uutta teknologiaa käytettäessä todennäköisesti aiheuttaa käsittelyn luonne, laajuus, asiayhteys ja tarkoitukset huomioon ottaen luonnollisen henkilön oikeuksien ja vapauksien kannalta korkean riskin, EPPOn on ennen käsittelyä toteutettava arviointi suunniteltujen käsittelytoimien vaikutuksista operatiivisten henkilötietojen suojaan.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa on esitettävä vähintään yleinen kuvaus suunnitelluista käsittelytoimista, arvio rekisteröidyn oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvista riskeistä, toimet, joiden avulla riskeihin on tarkoitus puuttua, sekä suojatoimet, turvatoimet ja -mekanismit, joilla varmistetaan operatiivisten henkilötietojen suoja ja osoitetaan, että tätä asetusta on noudatettu, ottaen huomioon rekisteröityjen ja muiden asianomaisten oikeudet ja oikeutetut edut.

72 artikla

Euroopan tietosuojavaltuutetun ennakkokuuleminen

1.   EPPOn on kuultava Euroopan tietosuojavaltuutettua ennen henkilötietojen käsittelyä, joka muodostaa osan uutta, tekeillä olevaa rekisteriä, jos

a)

edellä 71 artiklan mukainen tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi osoittaa, että käsittely aiheuttaa korkean riskin, ellei EPPO toteuta toimenpiteitä riskin lieventämiseksi; tai

b)

tietojen käsittely on sen luonteista, että siihen sisältyy muutoin, erityisesti uusien tekniikoiden, mekanismien tai menettelyjen käytön johdosta, rekisteröityjen oikeuksien ja vapauksien kannalta korkea riski.

2.   Euroopan tietosuojavaltuutettu voi laatia luettelon käsittelytoimista, joihin sovelletaan 1 kohdassa tarkoitettua ennakkokuulemista.

3.   EPPOn on toimitettava Euroopan tietosuojavaltuutetulle 71 artiklan mukainen tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi ja pyynnöstä mahdolliset muut tiedot, joiden avulla Euroopan tietosuojavaltuutettu voi arvioida käsittelyn vaatimustenmukaisuutta ja erityisesti riskejä rekisteröidyn operatiivisten henkilötietojen suojan kannalta ja tähän liittyviä suojatoimia.

4.   Jos Euroopan tietosuojavaltuutettu katsoo, että suunniteltu tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu käsittely rikkoisi tätä asetusta, erityisesti jos EPPO ei ole yksilöinyt tai lieventänyt riittävästi riskiä, Euroopan tietosuojavaltuutettu antaa enintään kuuden viikon kuluessa kuulemispyynnön vastaanottamisesta kirjallisesti ohjeet EPPOlle 85 artiklassa tarkoitettujen valtuuksiensa mukaisesti. Määräaikaa voidaan jatkaa kuukaudella ottaen huomioon suunnitellun käsittelyn monimutkaisuus. Euroopan tietosuojavaltuutetun on ilmoitettava EPPOlle mahdollisesta jatketusta määräajasta sekä viivästymisen syistä kuukauden kuluessa kuulemispyynnön vastaanottamisesta.

73 artikla

Operatiivisten henkilötietojen käsittelyn turvallisuus

1.   EPPOn on, ottaen huomioon uusimman tekniikan ja toteuttamiskustannusten, käsittelyn luonteen, laajuuden, asiayhteyden ja tarkoitusten sekä luonnollisen henkilön oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvan todennäköisyydeltään ja vakavuudeltaan vaihtelevan riskin, toteutettava asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet varmistaakseen riskiä vastaavan turvallisuustason varsinkin 55 artiklassa tarkoitettujen erityisten operatiivisten henkilötietojen ryhmien osalta.

2.   EPPOn on automatisoidun käsittelyn osalta toteutettava riskinarvioinnin pohjalta toimenpiteet, joiden tarkoituksena on

a)

evätä asiattomilta pääsy tietojenkäsittelyyn käytettäviin laitteisiin (laitteillepääsyn valvonta);

b)

estää tietovälineiden luvaton lukeminen, jäljentäminen, muuttaminen tai poistaminen (tietovälineiden valvonta);

c)

estää tietojen luvaton syöttäminen järjestelmään sekä järjestelmään tallennettujen operatiivisten henkilötietojen luvaton tarkastelu, muuttaminen tai poistaminen (tallentamisen valvonta);

d)

estää asiattomia käyttämästä automatisoituja käsittelyjärjestelmiä tiedonsiirtolaitteiden avulla (käyttäjien valvonta);

e)

varmistaa, että automatisoidun käsittelyjärjestelmän käyttöön oikeutetut henkilöt pääsevät ainoastaan valtuutuksensa piiriin kuuluviin henkilötietoihin (pääsyn valvonta);

f)

varmistaa, että on mahdollista tarkistaa ja todeta, mille tahoille operatiivisia henkilötietoja on siirretty tai asetettu saataville tai voidaan siirtää tai asettaa saataville tiedonsiirron avulla (tiedonvälityksen valvonta);

g)

varmistaa, että on mahdollista tarkistaa ja todeta jälkikäteen, mitä operatiivisia henkilötietoja on syötetty automatisoituihin käsittelyjärjestelmiin, milloin niitä on syötetty ja kuka tietoja on syöttänyt (tietojen syöttämisen valvonta);

h)

estää operatiivisten henkilötietojen asiaton lukeminen, jäljentäminen, muuttaminen tai poistaminen niitä siirrettäessä tai tietovälineitä kuljetettaessa (siirron valvonta);

i)

varmistaa, että käytetyt järjestelmät voidaan häiriön tapahtuessa palauttaa entiselleen (toimintakunnon palauttaminen);

j)

varmistaa, että järjestelmä toimii, että havaituista toimintojen virheistä ilmoitetaan (luotettavuus) ja että järjestelmän toimintahäiriö ei voi vahingoittaa tallennettuja operatiivisia henkilötietoja (eheys).

74 artikla

Henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta ilmoittaminen Euroopan tietosuojavaltuutetulle

1.   Jos tapahtuu henkilötietojen tietoturvaloukkaus, EPPOn on ilmoitettava siitä ilman aiheetonta viivytystä ja mahdollisuuksien mukaan 72 tunnin kuluessa sen ilmitulosta Euroopan tietosuojavaltuutetulle, paitsi jos henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta ei todennäköisesti aiheudu luonnollisten henkilöiden oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvaa riskiä. Jos ilmoitusta ei anneta 72 tunnin kuluessa, EPPOn on toimitettava Euroopan tietosuojavaltuutetulle perusteltu selitys.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa on vähintään

a)

kuvattava henkilötietojen tietoturvaloukkaus, mukaan lukien mahdollisuuksien mukaan asianomaisten rekisteröityjen ryhmät ja arvioidut lukumäärät sekä henkilötietotyyppien ryhmät ja arvioidut lukumäärät;

b)

ilmoitettava tietosuojavastaavan nimi ja yhteystiedot;

c)

kuvattava henkilötietojen tietoturvaloukkauksen todennäköiset seuraukset;

d)

kuvattava toimenpiteet, jotka EPPO on toteuttanut tai joita se on ehdottanut henkilötietojen tietoturvaloukkauksen johdosta ja tarvittaessa toimenpiteet sen mahdollisten haittavaikutusten lieventämiseksi.

3.   Jos ja siltä osin kuin ei ole mahdollista toimittaa 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja samanaikaisesti, tiedot voidaan toimittaa vaiheittain ilman aiheetonta viivytystä.

4.   EPPOn on dokumentoitava kaikki 1 kohdassa tarkoitetut henkilötietojen tietoturvaloukkaukset, mukaan lukien tietoturvaloukkaukseen liittyvät seikat, sen vaikutukset ja toteutetut korjaavat toimet. Euroopan tietosuojavaltuutetun on voitava tämän dokumentoinnin avulla tarkistaa, että tätä artiklaa on noudatettu.

5.   Kun henkilötietojen tietoturvaloukkaukseen sisältyy toisen rekisterinpitäjän toimittamia tai tälle toimitettuja henkilötietoja, EPPOn on toimitettava 3 kohdassa tarkoitetut tiedot ilman aiheetonta viivytystä kyseiselle rekisterinpitäjälle.

75 artikla

Henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta ilmoittaminen rekisteröidylle

1.   Kun henkilötietojen tietoturvaloukkaus todennäköisesti aiheuttaa korkean riskin luonnollisten henkilöiden oikeuksille ja vapauksille, EPPOn on ilmoitettava tietoturvaloukkauksesta rekisteröidylle ilman aiheetonta viivytystä.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa rekisteröidylle annettavassa ilmoituksessa on kuvattava selkeällä ja yksinkertaisella kielellä henkilötietojen tietoturvaloukkauksen luonne ja annettava ainakin 74 artiklan 2 kohdan b, c ja d alakohdassa säädetyt tiedot ja suositukset.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta rekisteröidylle ei vaadita, jos jokin seuraavista ehdoista täyttyy:

a)

EPPO on toteuttanut asianmukaiset tekniset ja organisatoriset suojatoimenpiteet ja henkilötietojen tietoturvaloukkauksen kohteena oleviin henkilötietoihin on sovellettu kyseisiä toimenpiteitä, erityisesti niitä, joiden avulla henkilötiedot muutetaan muotoon, jossa ne eivät ole sellaisten henkilöiden ymmärrettävissä, joilla ei ole lupaa päästä tietoihin, kuten salausta;

b)

EPPO on toteuttanut jatkotoimenpiteitä, joilla varmistetaan, että 1 kohdassa tarkoitettu rekisteröidyn oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuva korkea riski ei enää todennäköisesti toteudu;

c)

se vaatisi kohtuutonta vaivaa. Tällaisissa tapauksissa on käytettävä julkista tiedonantoa tai vastaavaa toimenpidettä, jolla rekisteröidyille tiedotetaan yhtä tehokkaalla tavalla.

4.   Jos EPPO ei ole vielä ilmoittanut henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta rekisteröidylle, Euroopan tietosuojavaltuutettu voi vaatia ilmoituksen tekemistä tai päättää, että jokin 3 kohdan edellytyksistä täyttyy, arvioituaan, kuinka todennäköisesti henkilötietojen tietoturvaloukkaus aiheuttaa suuren riskin.

5.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua rekisteröidylle ilmoittamista voidaan viivästyttää tai rajoittaa tai se voidaan jättää tekemättä 60 artiklan 3 kohdan mukaisilla edellytyksillä ja perusteilla.

76 artikla

Sallittu pääsy operatiivisiin henkilötietoihin EPPOssa

Ainoastaan Euroopan pääsyyttäjällä, Euroopan syyttäjillä, valtuutetuilla Euroopan syyttäjillä ja näitä avustavalla valtuutetulla henkilöstöllä on tehtäviensä suorittamiseksi ja tässä asetuksessa säädetyissä rajoissa pääsy EPPOn käsittelemiin operatiivisiin henkilötietoihin.

77 artikla

Tietosuojavastaavan nimittäminen

1.   Kollegio nimittää tietosuojavastaavan Euroopan pääsyyttäjän ehdotuksesta. Tietosuojavastaavan on oltava erityisesti tähän tarkoitukseen nimetyn henkilöstön jäsen. Tietosuojavastaavan on tehtäviään suorittaessaan toimittava itsenäisesti, eikä hän saa ottaa vastaan ohjeita.

2.   Tietosuojavastaavaa valittaessa otetaan huomioon henkilön ammattipätevyys ja erityisesti asiantuntemus tietosuojaoikeudesta ja alan käytännöstä sekä valmiudet suorittaa tässä asetuksessa ja erityisesti 79 artiklassa tarkoitetut tehtävät.

3.   Tietosuojavastaavan valinta ei saa aiheuttaa mahdollista eturistiriitaa tietosuojavastaavan tämän aseman ja hänen muiden virkavelvollisuuksiensa välille, erityisesti tämän asetuksen säännöksiä sovellettaessa.

4.   Tietosuojavastaava nimitetään toimikaudeksi, jonka pituus on neljä vuotta, ja hänet voidaan nimittää uudeksi toimikaudeksi kuitenkin niin, että yhteenlaskettu toimikausi voi olla enintään kahdeksan vuotta. Jos tietosuojavastaava ei enää täytä tehtäviensä suorittamiseksi vaadittavia edellytyksiä, kollegio voi erottaa hänet, kuitenkin ainoastaan Euroopan tietosuojavaltuutetun suostumuksella.

5.   EPPOn on julkistettava tietosuojavastaavan yhteystiedot ja ilmoitettava ne Euroopan tietosuojavaltuutetulle.

78 artikla

Tietosuojavastaavan asema

1.   EPPOn on varmistettava, että tietosuojavastaava otetaan asianmukaisesti ja riittävän ajoissa mukaan kaikkien henkilötietojen suojaa koskevien kysymysten käsittelyyn.

2.   EPPOn on tuettava tietosuojavastaavaa tämän 79 artiklassa tarkoitettujen tehtävien hoitamisessa antamalla tälle resurssit, jotka ovat tarpeen näiden tehtävien hoitamisessa, ja antamalla pääsyn henkilötietoihin ja käsittelytoimiin, sekä tämän asiantuntemuksen ylläpitämisessä.

3.   EPPOn on varmistettava, ettei tietosuojavastaava ota vastaan ohjeita näiden tehtävien hoitamisen yhteydessä. Kollegio ei saa erottaa tai rangaista tietosuojavastaavaa sen vuoksi, että hän on hoitanut tehtäviään. Tietosuojavastaava raportoi suoraan Euroopan pääsyyttäjälle.

4.   Rekisteröidyt voivat ottaa yhteyttä tietosuojavastaavaan kaikissa asioissa, jotka liittyvät heidän henkilötietojensa käsittelyyn ja tähän asetukseen ja asetukseen (EY) N:o 45/2001 perustuvien oikeuksiensa käyttöön.

5.   Kollegio hyväksyy tietosuojavastaavaan sovellettavat täytäntöönpanosäännöt. Nämä täytäntöönpanosäännöt koskevat erityisesti tietosuojavastaavan valintamenettelyä ja hänen erottamistaan, tehtäviään, velvollisuuksiaan ja toimivaltuuksiaan sekä tietosuojavastaavan riippumattomuutta koskevia takeita.

6.   EPPOn on annettava tietosuojavastaavan käyttöön hänen tehtäviensä suorittamiseen tarvittavat henkilöstö ja resurssit.

7.   Tietosuojavastaavaa ja hänen henkilöstöään sitoo salassapitovelvollisuus 108 artiklan mukaisesti.

79 artikla

Tietosuojavastaavan tehtävät

1.   Tietosuojavastaavalle kuuluvat erityisesti seuraavat henkilötietojen käsittelyyn liittyvät tehtävät:

a)

huolehtia riippumattomalla tavalla siitä, että EPPO noudattaa tämän asetuksen ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 tietosuojasäännöksiä sekä EPPOn sisäisen työjärjestyksen asiaankuuluvia tietosuojasäännöksiä; tähän sisältyy sen seuraaminen, että noudatetaan tätä asetusta, muita unionin tai kansallisia tietosuojasäännöksiä ja EPPOn toimintamenettelyjä, jotka liittyvät henkilötietojen suojaan, mukaan lukien vastuunjako, tiedon lisääminen ja käsittelyyn osallistuvan henkilöstön koulutus ja tähän liittyvät tarkastukset;

b)

antaa EPPOlle sekä henkilötietoja käsitteleville työntekijöille tietoja ja neuvoja, jotka koskevat niiden tämän asetuksen ja muiden unionin tai kansallisten tietosuojasäännösten mukaisia velvollisuuksia;

c)

antaa pyydettäessä neuvoja tietosuojaa koskevasta vaikutustenarvioinnista ja valvoa sen toteutusta 71 artiklan mukaisesti;

d)

huolehtia siirrettyjen ja vastaanotettujen henkilötietojen kirjaamisesta EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä vahvistettavien säännösten mukaisesti;

e)

tehdä yhteistyötä tietojenkäsittelymenettelyistä, -koulutuksesta ja -neuvonnasta vastaavan EPPOn henkilöstön kanssa;

f)

tehdä yhteistyötä Euroopan tietosuojavaltuutetun kanssa;

g)

varmistaa, että rekisteröidyille tiedotetaan heidän tästä asetuksesta johtuvista oikeuksistaan;

h)

toimia Euroopan tietosuojavaltuutetun yhteyspisteenä käsittelyyn liittyvissä kysymyksissä, mukaan lukien 72 artiklan mukainen ennakkokuuleminen, ja tarvittaessa kuulla muista mahdollisista kysymyksistä;

i)

laatia vuosikertomus ja toimittaa se Euroopan pääsyyttäjälle ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle.

2.   Tietosuojavastaavan on suoritettava asetuksessa (EY) N:o 45/2001 säädetyt tehtävät hallinnollisten henkilötietojen osalta.

3.   EPPOn tietosuojavastaavalla ja henkilöstöllä, joka avustaa tietosuojavastaavaa tämän tehtävissä, on pääsy EPPOn käsittelemiin henkilötietoihin ja sen tiloihin siltä osin kuin on välttämätöntä heidän tehtäviensä suorittamiseksi.

4.   Jos tietosuojavastaava katsoo, että hallinnollisten henkilötietojen käsittelyä koskevia asetuksen (EY) N:o 45/2001 säännöksiä tai operatiivisten henkilötietojen käsittelyä koskevia tämän asetuksen säännöksiä ei ole noudatettu, hän ilmoittaa asiasta Euroopan pääsyyttäjälle ja pyytää tätä korjaamaan tilanteen tiettyyn määräaikaan mennessä. Jollei Euroopan pääsyyttäjä korjaa tietojen virheellistä käsittelyä sovitussa määräajassa, tietosuojavastaava saattaa asian Euroopan tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi.

80 artikla

Operatiivisten henkilötietojen siirtoja koskevat yleiset periaatteet

1.   EPPO voi siirtää operatiivisia henkilötietoja kolmannelle maalle tai kansainväliselle järjestölle tämän asetuksen muita säännöksiä ja erityisesti 53 artiklaa noudattaen ja ainoastaan jos täytetään 80–83 artiklassa vahvistetut edellytykset, eli

a)

siirto on tarpeen EPPOn tehtävien suorittamiseksi;

b)

operatiiviset henkilötiedot siirretään kolmanteen maahan tai kansainväliseen järjestöön rekisterinpitäjälle, joka on viranomaisena 104 artiklan mukaisten tarkoitusten suhteen toimivaltainen;

c)

jos Euroopan unionin jäsenvaltio on siirtänyt tämän artiklan mukaisesti siirrettävät operatiiviset henkilötiedot EPPOlle tai asettanut ne sen saataville, kyseisen Euroopan unionin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on annettava EPPOn siirrolle ennakkolupa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, ellei kyseinen Euroopan unionin jäsenvaltio ole antanut tätä lupaa siirrolle yleisesti tai erityisin edellytyksin;

d)

jos komissio on päättänyt 81 artiklan mukaisesti, että kyseinen kolmas maa tai kansainvälinen järjestö varmistaa riittävän tietosuojan tason, tai jos tällaista tietosuojan riittävyyttä koskevaa päätöstä ei ole tehty, asianmukaiset suojatoimet on toteutettu tai ne ovat voimassa 82 artiklan mukaisesti, tai jos ei ole tehty tietosuojan riittävyyttä koskevaa päätöstä eikä myöskään ole toteutettu tällaisia asianmukaisia suojatoimia, sovelletaan tämän asetuksen 83 artiklan mukaisia erityistilanteita koskevia poikkeuksia; sekä

e)

jos kolmas maa tai kansainvälinen järjestö siirtää henkilötiedot edelleen muuhun kolmanteen maahan tai muulle kansainväliselle järjestölle, EPPO edellyttää kolmannen maan tai kansainvälisen järjestön pyytävän siltä edelleen siirtämiselle ennakkoluvan, jonka EPPO voi myöntää vasta otettuaan asianmukaisesti huomioon kaikki merkittävät tekijät, kuten rikoksen vakavuuden, operatiivisten henkilötietojen alkuperäisen siirron tarkoituksen ja operatiivisten henkilötietojen suojan tason siinä kolmannessa maassa tai kansainvälisessä järjestössä, johon tai jolle tiedot siirretään edelleen.

2.   EPPO voi siirtää operatiivisia henkilötietoja ilman Euroopan unionin jäsenvaltion antamaa 1 kohdan c alakohdan mukaista ennakkolupaa vain, jos operatiivisten henkilötietojen siirto on tarpeen Euroopan unionin jäsenvaltion tai kolmannen maan yleiseen turvallisuuteen tai Euroopan unionin jäsenvaltion olennaisiin etuihin kohdistuvan välittömän ja vakavan uhan estämiseksi, eikä ennakkolupaa voida saada ajoissa. Ennakkoluvan antamisesta vastaavalle viranomaiselle on ilmoitettava asiasta viipymättä.

3.   EPPOlta saatujen operatiivisten henkilötietojen siirtäminen kolmannelle maalle tai kansainväliselle järjestölle Euroopan unionin jäsenvaltion tai unionin toimielimen, elimen tai laitoksen toimesta on kiellettyä. Tämä ei koske tapauksia, joissa EPPO on antanut tällaiselle siirrolle luvan otettuaan asianmukaisesti huomioon kaikki merkittävät tekijät, kuten rikoksen vakavuuden, operatiivisten henkilötietojen alkuperäisen siirron tarkoituksen ja henkilötietojen suojan tason siinä kolmannessa maassa tai kansainvälisessä järjestössä, johon tai jolle operatiiviset henkilötiedot siirretään. Tätä EPPOn ennakkoluvan saamista koskevaa velvoitetta ei sovelleta asioihin, jotka on siirretty toimivaltaisille kansallisille viranomaisille 34 artiklan mukaisesti.

4.   Tämän asetuksen 80–83 artiklaa on sovellettava, jotta varmistetaan, ettei tällä asetuksella ja unionin oikeudella taattua luonnollisten henkilöiden suojelun tasoa heikennetä.

81 artikla

Siirto tietosuojan riittävyyttä koskevan päätöksen perusteella

EPPO voi siirtää operatiivisia henkilötietoja kolmanteen maahan tai kansainväliselle järjestölle, jos komissio on direktiivin (EU) 2016/680 36 artiklan mukaisesti päättänyt, että kyseinen kolmas maa, kolmannen maan alue tai vähintään yksi erityinen sektori tai kyseinen kansainvälinen järjestö tarjoaa riittävän tietosuojan tason.

82 artikla

Asianmukaisia suojatoimia edellyttävä siirto

1.   Jollei tietosuojan riittävyyttä koskevaa päätöstä ole tehty, EPPO voi siirtää operatiivisia henkilötietoja kolmanteen maahan tai kansainväliselle järjestölle, jos

a)

oikeudellisesti sitovassa välineessä on määrätty asianmukaiset suojatoimet, joilla varmistetaan operatiivisten henkilötietojen suoja; tai

b)

EPPO on arvioinut kaikkia operatiivisten henkilötietojen siirtoon liittyviä seikkoja ja katsoo, että operatiivisten henkilötietojen suojaamiseksi on olemassa asianmukaiset suojatoimet.

2.   EPPOn on ilmoitettava Euroopan tietosuojavaltuutetulle 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen siirtojen ryhmät.

3.   Kun siirto perustuu 1 kohdan b alakohtaan, se on dokumentoitava ja asiakirjat on asetettava Euroopan tietosuojavaltuutetun saataville pyynnöstä, mukaan lukien siirron päivämäärä ja ajankohta sekä tiedot vastaanottavasta toimivaltaisesta viranomaisesta, siirron perusteista ja siirretyistä operatiivisista henkilötiedoista.

83 artikla

Erityistilanteita koskevat poikkeukset

1.   Tietosuojan tason riittävyyttä koskevan päätöksen tai 82 artiklan mukaisten asianmukaisten suojatoimien puuttuessa EPPO voi siirtää operatiivisia henkilötietoja kolmanteen maahan tai kansainväliselle järjestölle vain sillä edellytyksellä, että siirto on tarpeen

a)

rekisteröidyn tai toisen henkilön elintärkeiden etujen suojaamiseksi;

b)

rekisteröidyn oikeutettujen etujen turvaamiseksi;

c)

Euroopan unionin jäsenvaltion tai kolmannen maan yleiseen turvallisuuteen kohdistuvan välittömän ja vakavan uhkan ehkäisemiseksi; tai

d)

yksittäistapauksissa EPPOn tehtävien suorittamiseksi, paitsi jos EPPO katsoo, että asianomaisen rekisteröidyn perusoikeudet ja -vapaudet syrjäyttävät yleisen edun siirrossa.

2.   Jos siirto perustuu 1 kohtaan, se on dokumentoitava ja asiakirjat on asetettava Euroopan tietosuojavaltuutetun saataville pyynnöstä, mukaan lukien siirron päivämäärä ja ajankohta, vastaanottavan toimivaltaisen viranomaisen tiedot, siirron perustelu ja siirretyt operatiiviset henkilötiedot.

84 artikla

Operatiivisten henkilötietojen siirrot kolmansiin maihin sijoittautuneille vastaanottajille

1.   Poiketen siitä, mitä 80 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään ja tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kansainvälisten sopimusten soveltamista rajoittamatta, EPPO voi yksittäis- ja erityistapauksissa siirtää operatiivisia henkilötietoja suoraan kolmansiin maihin sijoittautuneille vastaanottajille vain, jos tämän luvun muita säännöksiä noudatetaan ja kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

siirto on ehdottoman välttämätön, jotta se voi suorittaa tässä asetuksessa säädetyt tehtävänsä 49 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja tarkoituksia varten;

b)

EPPO katsoo, että asianomaisen rekisteröidyn perusoikeudet ja -vapaudet eivät syrjäytä yleistä etua, jonka perusteella siirto käsiteltävänä olevassa tapauksessa on tarpeen;

c)

EPPO katsoo, että kolmannen maan viranomaiselle, joka on toimivaltainen 49 artiklan 1 kohdan mukaisissa tarkoituksissa, tapahtuva siirto on tehoton tai epätarkoituksenmukainen erityisesti siitä syystä, että siirtoa ei voida tehdä hyvissä ajoin;

d)

kolmannen maan viranomaiselle, joka on toimivaltainen 49 artiklan 1 kohdan mukaisissa tarkoituksissa, ilmoitetaan siirrosta ilman aiheetonta viivästystä, ellei tämä ole tehotonta tai epätarkoituksenmukaista;

e)

EPPO ilmoittaa vastaanottajalle, mitä tiettyä tarkoitusta tai tiettyjä tarkoituksia varten tämä saa ainoastaan käsitellä operatiivisia henkilötietoja sillä edellytyksellä, että tällainen käsittely on tarpeellista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kansainvälinen sopimus on mikä tahansa unionin ja kolmansien maiden välillä voimassa oleva kahden- tai monenvälinen kansainvälinen sopimus rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön ja poliisiyhteistyön alalla.

3.   Jos siirto perustuu 1 kohtaan, se on dokumentoitava ja asiakirjat on asetettava Euroopan tietosuojavaltuutetun saataville pyynnöstä, mukaan lukien siirron päivämäärä ja ajankohta sekä tiedot vastaanottavasta toimivaltaisesta viranomaisesta, siirron perusteista ja siirretyistä operatiivisista henkilötiedoista.

85 artikla

Euroopan tietosuojavaltuutetun suorittama valvonta

1.   Euroopan tietosuojavaltuutetun tehtävänä on seurata tämän asetuksen sellaisten säännösten, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden perusoikeuksien ja -vapauksien suojelua, soveltamista ja huolehtia niiden täytäntöönpanosta EPPOn suorittaman operatiivisten henkilötietojen käsittelyn osalta sekä antaa ohjeita EPPOlle sekä rekisteröidyille kaikista operatiivisten henkilötietojen käsittelyä koskevista seikoista. Tätä varten Euroopan tietosuojavaltuutetun on suoritettava tämän artiklan 2 kohdassa säädetyt tehtävät, käytettävä tämän artiklan 3 kohdassa myönnettyjä valtuuksia ja tehtävä yhteistyötä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa 87 artiklan mukaisesti.

2.   Euroopan tietosuojavaltuutetun tehtävänä on tämän asetuksen nojalla

a)

vastaanottaa ja tutkia kanteluita sekä ilmoittaa rekisteröidylle niiden käsittelyn tuloksesta kohtuullisen määräajan kuluessa;

b)

suorittaa tutkimuksia joko omasta aloitteestaan tai kantelun perusteella sekä ilmoittaa rekisteröidyille niiden tuloksista kohtuullisen määräajan kuluessa;

c)

valvoa tämän asetuksen niiden säännösten soveltamista, jotka liittyvät luonnollisten henkilöiden suojeluun EPPOn suorittaman operatiivisten henkilötietojen käsittelyn yhteydessä;

d)

neuvoa EPPOa joko omasta aloitteestaan tai vastauksena lausuntopyyntöön kaikissa operatiivisten henkilötietojen käsittelyä koskevissa asioissa, erityisesti ennen kuin se laatii sisäiset, yksilön perusvapauksien ja -oikeuksien suojaan liittyvät säännöt operatiivisten henkilötietojen käsittelyä varten.

3.   Tämän asetuksen nojalla Euroopan tietosuojavaltuutettu voi:

a)

antaa rekisteröidyille neuvontaa heille kuuluvien oikeuksien käyttämisessä;

b)

ottaa yhteyttä EPPOon, jos operatiivisten henkilötietojen käsittelyä koskevia säännöksiä väitetään rikotun ja tehdä tarvittaessa ehdotuksia rikkomisen korjaamiseksi ja rekisteröityjen suojan parantamiseksi;

c)

kuulla EPPOa, jos tietoja koskevien tiettyjen oikeuksien käyttöä koskevat pyynnöt on evätty 56–62 artiklan vastaisesti;

d)

saattaa asioita EPPOn käsiteltäväksi;

e)

määrätä EPPOn oikaisemaan, asettamaan käyttörajoituksen tai poistamaan sellaiset operatiiviset henkilötiedot, joita EPPO on käsitellyt operatiivisten henkilötietojen käsittelyä koskevien säännösten vastaisesti sekä ilmoittamaan näistä toimenpiteistä niille kolmansille osapuolille, joille tietoja on luovutettu, edellyttäen että tämä ei haittaa EPPOn tutkinta- ja syytetoimia;

f)

saattaa asioita unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi perussopimuksissa määrättyjen edellytysten mukaisesti;

g)

olla väliintulijana käsiteltäessä unionin tuomioistuimessa nostettuja kanteita.

4.   Euroopan tietosuojavaltuutetulla on pääsy EPPOn käsittelemiin operatiivisiin henkilötietoihin ja sen tiloihin siltä osin kuin on välttämätöntä sen tehtävien suorittamiseksi.

5.   Euroopan tietosuojavaltuutetun on laadittava vuosikertomus valvontatoiminnastaan EPPOssa.

86 artikla

Euroopan tietosuojavaltuutetun vaitiolovelvollisuus

Euroopan tietosuojavaltuutettu ja hänen henkilöstönsä ovat sekä toimikautensa aikana että sen päätyttyä velvollisia pitämään salassa kaikki luottamukselliset tiedot, jotka ovat tulleet heidän tietoonsa tehtäviensä suorittamisen yhteydessä.

87 artikla

Euroopan tietosuojavaltuutetun ja kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyö

1.   Euroopan tietosuojavaltuutettu toimii tiiviissä yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa sellaisten erityiskysymysten yhteydessä, jotka edellyttävät jäsenvaltioiden toimia, erityisesti jos Euroopan tietosuojavaltuutettu tai kansallinen valvontaviranomainen havaitsee Euroopan unionin jäsenvaltioiden käytänteiden välillä suuria eroja tai mahdollisesti lainvastaisia tiedonsiirtoja EPPOn tiedonvaihtokanavia pitkin, tai yhden tai useamman kansallisen valvontaviranomaisen esittämien, tämän asetuksen täytäntöönpanoa ja tulkintaa koskevien kysymysten yhteydessä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa Euroopan tietosuojavaltuutettu ja tietosuojan alalla toimivaltaiset kansalliset valvontaviranomaiset voivat toimivaltuuksiensa puitteissa vaihtaa asiaa koskevia tietoja sekä avustaa toisiaan auditointien ja tarkastusten suorittamisessa, tutkia tämän asetuksen tulkintaan tai soveltamiseen liittyviä vaikeuksia, selvittää riippumattoman valvontavallan tai rekisteröidyn oikeuksien käyttöön liittyviä ongelmia, laatia yhdenmukaisia ehdotuksia yhteisten ratkaisujen löytämiseksi mahdollisiin ongelmiin ja edistää tarpeen mukaan tietosuojaa koskevien oikeuksien tuntemusta.

3.   Asetuksella (EU) N:o 2016 /679 perustetulle Euroopan tietosuojaneuvostolle kuuluvat myös direktiivin (EU) 2016/680 51 artiklassa säädetyt tehtävät tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa ja erityisesti tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa asioissa.

88 artikla

Oikeus tehdä kantelu Euroopan tietosuojavaltuutetulle

1.   Jokaisella rekisteröidyllä on oikeus tehdä kantelu Euroopan tietosuojavaltuutetulle, jos rekisteröity katsoo, että häntä koskevien operatiivisten henkilötietojen käsittely EPPOssa rikkoo tätä asetusta.

2.   Euroopan tietosuojavaltuutetun on ilmoitettava rekisteröidylle kantelun etenemisestä ja ratkaisusta, mukaan lukien mahdollisuudesta käyttää 89 artiklan mukaisia oikeussuojakeinoja.

89 artikla

Oikeus Euroopan tietosuojavaltuutetun toimien laillisuuden valvontaan

Euroopan tietosuojavaltuutetun päätöksiin voidaan hakea muutosta unionin tuomioistuimessa.

IX LUKU

VARAINHOITOA JA HENKILÖSTÖÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

1 JAKSO

Varainhoitosäännökset

90 artikla

Varainhoidon toimijat

1.   Euroopan pääsyyttäjä vastaa talousarvion laatimista koskevien päätösten valmistelemisesta ja niiden toimittamisesta kollegiolle hyväksymistä varten.

2.   Hallintojohtaja vastaa tulojen ja menojen hyväksyjänä EPPOn talousarvion toteuttamisesta.

91 artikla

Talousarvio

1.   Euroopan pääsyyttäjä laatii hallintojohtajan ehdotuksen pohjalta ennakkoarviot EPPOn tuloista ja menoista kutakin kalenterivuotta vastaavaa varainhoitovuotta varten. Nämä ennakkoarviot otetaan EPPOn talousarvioon.

2.   EPPOn talousarvioon otettavien tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

3.   EPPOn tulot koostuvat seuraavista, rajoittamatta kuitenkaan muita lähteitä:

a)

unionin yleiseen talousarvioon otettu unionin rahoitusosuus, jollei 7 ja 8 kohdasta muuta johdu;

b)

EPPOn julkaisuista ja muista suoritteista saadut tulot.

4.   EPPOn menoihin kuuluvat Euroopan pääsyyttäjän, Euroopan syyttäjien, valtuutettujen Euroopan syyttäjien, hallintojohtajan ja EPPOn henkilöstön palkat, hallinto- ja infrastruktuurimenot sekä toimintamenot.

5.   Kun valtuutetut Euroopan syyttäjät toimivat EPPOn puitteissa, valtuutettujen Euroopan syyttäjien kyseisistä toimista aiheutuvia menoja pidetään EPPOn toimintamenoina.

Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tutkintatoimenpiteisiin liittyvät kustannukset ja oikeusapuun liittyvät kustannukset eivät periaatteessa sisälly EPPOn toimintamenoihin. EPPOn toimintamenot sen talousarvion sisällä kattavat kuitenkin tietyt viraston tutkinta- ja syytetoimiin liittyvät kustannukset 6 kohdan mukaisesti.

Toimintamenoihin kuuluvat myös asianhallintajärjestelmän perustaminen, koulutus, virkamatkat ja EPPOn sisäisen toiminnan kannalta välttämättömät käännökset, kuten käännökset pysyvää jaostoa varten.

6.   Jos EPPOn puolesta toteutetaan poikkeuksellisen kallis tutkintatoimenpide, valtuutetut Euroopan syyttäjät voivat omasta aloitteestaan tai toimivaltaisten kansallisten viranomaisten perustellusta pyynnöstä kuulla pysyvää jaostoa siitä, voisiko EPPO vastata osittain tutkintatoimenpiteen kustannuksista. Tällaiset kuulemiset eivät saa aiheuttaa tutkinnan viivästymistä.

Pysyvä jaosto voi tämän jälkeen hallintojohtajaa kuultuaan ja erityisissä olosuhteissa toteutetun toimenpiteen oikeasuhteisuuden ja kustannusten poikkeuksellisuuden perusteella päättää hyväksyä tai hylätä pyynnön näiden perusteluiden arvioinnista EPPOn sisäisessä työjärjestyksessä annettujen sääntöjen mukaisesti. Hallintojohtaja päättää tämän jälkeen myönnettävän avustuksen määrästä käytettävissä olevien varojen perusteella. Hallintojohtajan on ilmoitettava avustuksen määrää koskevasta päätöksestä asiaa käsittelevälle valtuutetulle Euroopan syyttäjälle viipymättä.

7.   SEUT 332 artiklan mukaisesti tämän artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuista EPPOn menoista vastaavat jäsenvaltiot. Niihin Euroopan unionin jäsenvaltioihin, jotka eivät osallistu tiiviimpään yhteistyöhön EPPOn perustamisessa, sovelletaan mukautusta neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 609/2014 (24) 11 artiklan mukaisesti.

8.   Edellä olevaa 7 kohtaa ei sovelleta hallintomenoihin, joita unionin toimielimille aiheutuu EPPOn perustamista koskevan tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta.

92 artikla

Talousarvion laatiminen

1.   Euroopan pääsyyttäjä laatii vuosittain hallintojohtajan laatiman ehdotuksen pohjalta alustavan ennakkoarvion EPPOn tuloista ja menoista seuraavan varainhoitovuoden aikana. Euroopan pääsyyttäjä lähettää alustavan ennakkoarvion kollegiolle hyväksymistä varten.

2.   Alustava ennakkoarvio EPPOn tuloista ja menoista toimitetaan komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä tammikuuta. EPPO toimittaa lopullisen ennakkoarvion, johon sisältyy henkilöstötaulukkoa koskeva esitys, komissiolle viimeistään kunkin vuoden maaliskuun 31 päivänä.

3.   Komissio toimittaa ennakkoarvion Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevan alustavan esityksen yhteydessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle, jäljempänä ’budjettivallan käyttäjä’.

4.   Komissio sisällyttää tämän ennakkoarvion perusteella unionin yleistä talousarviota koskevaan alustavaan esitykseen määrärahat, joita se pitää henkilöstötaulukon perusteella välttämättöminä, sekä yleisestä talousarviosta otettavan rahoitusosuuden määrän. Komissio toimittaa alustavan talousarvioesityksen budjettivallan käyttäjälle SEUT 313 ja 314 artiklan mukaisesti.

5.   Budjettivallan käyttäjä hyväksyy unionin yleisestä talousarviosta EPPOlle tarkoitetun rahoitusosuuden.

6.   Budjettivallan käyttäjä vahvistaa EPPOn henkilöstötaulukon.

7.   Kollegio hyväksyy EPPOn talousarvion Euroopan pääsyyttäjän ehdotuksesta. Siitä tulee lopullinen, kun unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Sitä mukautetaan tarvittaessa noudattaen samaa menettelyä kuin alkuperäisen talousarvion hyväksymisessä.

8.   Kaikkiin rakennushankkeisiin, joilla on todennäköisesti huomattava vaikutus EPPOn talousarvioon, sovelletaan komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013 (25) 88 artiklan säännöksiä.

93 artikla

Talousarvion toteuttaminen

1.   Hallintojohtaja toimii EPPOn tulojen ja menojen hyväksyjänä ja toteuttaa sen talousarvion omalla vastuullaan ja talousarviossa asetetuissa rajoissa.

2.   Hallintojohtaja toimittaa vuosittain budjettivallan käyttäjälle kaikki arviointimenettelyjen tuloksen kannalta olennaiset tiedot.

94 artikla

Tilinpäätöksen esittäminen ja vastuuvapauden myöntäminen

1.   EPPOn tilinpitäjä toimittaa varainhoitovuoden (vuosi N) alustavan tilinpäätöksen komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään seuraavan varainhoitovuoden (vuosi N + 1) maaliskuun 1 päivänä.

2.   EPPO toimittaa selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta Euroopan parlamentille, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään seuraavan varainhoitovuoden maaliskuun 31 päivänä.

3.   Komission tilinpitäjä toimittaa EPPOn alustavan tilinpäätöksen konsolidoituna komission tilinpäätökseen tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 31 päivänä.

4.   Tilintarkastustuomioistuin esittää EPPOn alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautuksensa asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 148 artiklan 1 kohdan mukaisesti viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan kesäkuun 1 päivänä.

5.   Saatuaan EPPOn alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautukset, jotka tilintarkastustuomioistuin on laatinut asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 148 artiklan mukaisesti, EPPOn tilinpitäjä laatii viraston lopullisen tilinpäätöksen omalla vastuullaan ja toimittaa sen kollegiolle lausuntoa varten.

6.   EPPOn tilinpitäjä toimittaa lopullisen tilinpäätöksen ja 5 kohdassa tarkoitetun kollegion lausunnon Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan heinäkuun 1 päivänä.

7.   EPPOn lopullinen tilinpäätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä viimeistään kunkin varainhoitovuoden päättymistä seuraavan vuoden marraskuun 15 päivänä.

8.   Hallintojohtaja toimittaa tilintarkastustuomioistuimelle vastauksen tämän huomautuksiin viimeistään kunkin varainhoitovuoden päättymistä seuraavan vuoden syyskuun 30 päivänä. Hallintojohtaja toimittaa vastauksen myös komissiolle.

9.   Hallintojohtaja antaa Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013 109 artiklan 3 kohdan mukaisesti kaikki kyseistä varainhoitovuotta koskevan vastuuvapausmenettelyn asianmukaista toteuttamista varten tarvittavat tiedot.

10.   Euroopan parlamentti myöntää hallintojohtajalle vuoden N talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta ennen vuoden N + 2 toukokuun 15 päivää.

95 artikla

Varainhoitosäännöt

Euroopan pääsyyttäjä laatii hallintojohtajan ehdotuksen pohjalta luonnoksen EPPOon sovellettaviksi varainhoitosäännöiksi. Kollegio hyväksyy nämä säännöt komissiota kuultuaan. Varainhoitosäännöt voivat poiketa delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 1271/2013 annetuista säännöistä ainoastaan, jos EPPOn toiminta sitä erityisesti edellyttää ja jos komissio on antanut siihen ennalta suostumuksensa.

2 JAKSO

Henkilöstöä koskevat säännökset

96 artikla

Yleiset säännökset

1.   Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, Euroopan pääsyyttäjään, Euroopan syyttäjiin, valtuutettuihin Euroopan syyttäjiin, hallintojohtajaan ja EPPOn henkilöstöön sovelletaan henkilöstösääntöjä ja palvelussuhteen ehtoja sekä näiden sääntöjen ja ehtojen täytäntöönpanosäännöksiä, jotka on hyväksytty unionin toimielinten välisellä sopimuksella.

Euroopan pääsyyttäjä ja Euroopan syyttäjät otetaan palvelukseen EPPOn väliaikaisina toimihenkilöinä palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan mukaisesti.

2.   EPPOn henkilöstö otetaan palvelukseen Euroopan unionin virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

3.   Kollegio käyttää niitä valtuuksia, jotka henkilöstösääntöjen mukaan kuuluvat nimittävälle viranomaiselle ja palvelussuhteen ehtojen mukaan työsopimusten tekemiseen valtuutetulle viranomaiselle. Kollegio voi EPPOn henkilöstön suhteen siirtää nämä valtuudet hallintojohtajalle. Tässä kohdassa tarkoitettu valtuuksien siirto ei koske Euroopan pääsyyttäjää, Euroopan syyttäjiä, valtuutettuja Euroopan syyttäjiä eikä hallintojohtajaa.

4.   Kollegio vahvistaa tarvittavat henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen täytäntöönpanoa koskevat säännökset henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti. Kollegio vahvistaa myös henkilöstöresursseja koskevan suunnitelman osana ohjelma-asiakirjaa.

5.   EPPOon ja sen henkilöstöön sovelletaan Euroopan unionin erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa.

6.   Valtuutetut Euroopan syyttäjät palkataan erityisneuvonantajina palvelussuhteen ehtojen 5, 123 ja 124 artiklan mukaisesti. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset edistävät valtuutettujen Euroopan syyttäjien tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitoa ja pidättyvät kaikista sellaisista toimista ja toimintatavoista, jotka saattaisivat vaikuttaa kielteisesti heidän uraansa tai asemaansa kansallisessa syyttäjälaitoksessa. Toimivaltaiset viranomaiset huolehtivat etenkin siitä, että valtuutetuilla Euroopan syyttäjillä on heidän tämän asetuksen mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi tarvitsemat resurssit ja välineet, ja varmistavat, että heidät integroidaan täysin kansallisiin syyttäjäviranomaisiin. On varmistettava asianmukaiset järjestelyt, jotta valtuutettujen Euroopan syyttäjien kansallisen järjestelmän mukaiseen sosiaaliturvaan, eläkkeeseen ja vakuutuksen kattavuuteen liittyvät oikeudet säilyvät. On myös varmistettava, että valtuutetun Euroopan syyttäjän palkan kokonaismäärä ei ole alhaisempi kuin mitä hän saisi pelkästään kansallisen syyttäjän toimesta. Valtuutettujen Euroopan syyttäjien yleisistä työolosuhteista ja työympäristöstä vastaavat toimivaltaiset kansalliset oikeusviranomaiset.

7.   Euroopan syyttäjät ja valtuutetut Euroopan syyttäjät eivät vastaanota tutkinta- ja syytevaltuuksiaan käyttäessään mitään muita määräyksiä, suuntaviivoja tai ohjeita kuin niitä, joista nimenomaisesti säädetään 6 artiklassa.

97 artikla

Väliaikaiset ja sopimussuhteiset toimihenkilöt

1.   Unionin toimielinten, elinten tai laitosten palvelukseen otetuille, palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetuille väliaikaisille toimihenkilöille, jotka EPPO on ottanut palvelukseen viimeistään vuosi sen jälkeen, kun EPPOsta on tullut toimintavalmis 120 artiklan 2 kohdassa mainitun päätöksen mukaisesti tehdyllä sopimuksella, tarjotaan palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan f alakohdan mukaiset sopimukset, kun taas kaikki muut sopimusehdot säilyvät ennallaan, sanotun rajoittamatta tarvetta noudattaa palvelussuhteen ehdoista johtuvia velvoitteita. Kyseisten väliaikaisten toimihenkilöiden katsotaan toimineen koko uransa EPPOssa.

2.   Unionin toimielinten palvelukseen otetuille, palvelussuhteen ehtojen 3 a tai 3 b artiklassa tarkoitetuille sopimussuhteisille toimihenkilöille, jotka EPPO on ottanut palvelukseen viimeistään vuosi sen jälkeen, kun EPPOsta on tullut toimintavalmis 120 artiklan 2 kohdassa mainitun päätöksen mukaisesti, tehdyllä sopimuksella, tarjotaan palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklan mukaiset sopimukset, kun taas kaikki muut sopimusehdot säilyvät ennallaan. Kyseisten sopimussuhteisten toimihenkilöiden katsotaan toimineen koko uransa EPPOssa.

3.   Unionin toimielinten, elinten tai laitosten palvelukseen otetuille, palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan f alakohdassa tarkoitetuille väliaikaisille toimihenkilöille ja 3 a artiklassa tarkoitetuille sopimussuhteisille toimihenkilöille, jotka EPPO on ottanut palvelukseen viimeistään vuosi sen jälkeen, kun EPPOsta on tullut toimintavalmis 120 artiklan 2 kohdassa mainitun päätöksen mukaisesti, tehdyllä sopimuksella, tarjotaan sopimukset samoin ehdoin. Kyseisten toimihenkilöiden katsotaan toimineen koko uransa EPPOssa.

98 artikla

Kansalliset asiantuntijat ja muu henkilöstö

1.   EPPO voi käyttää oman henkilöstönsä lisäksi kansallisia asiantuntijoita tai muita sen käyttöön annettuja henkilöitä, jotka eivät kuitenkaan ole sen palveluksessa. Kansalliset asiantuntijat ovat EPPOn toimintaan liittyviä tehtäviä hoitaessaan Euroopan pääsyyttäjän alaisia.

2.   Kollegio tekee päätöksen, jossa annetaan säännöt kansallisten asiantuntijoiden tilapäisestä siirtämisestä EPPOn palvelukseen tai sellaisten muiden henkilöiden asettamisesta viraston käyttöön, jotka eivät kuitenkaan ole sen palveluksessa.

X LUKU

EPPON JA SEN KUMPPANIEN VÄLISIÄ SUHTEITA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

99 artikla

Yhteiset säännökset

1.   EPPO voi, siltä osin kuin sen tehtävien suorittamiseksi on tarpeen, luoda ja pitää yllä yhteistyösuhteita unionin toimielimiin, elimiin ja laitoksiin niiden kunkin tavoitteiden mukaisesti ja niiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden viranomaisiin, jotka eivät osallistu tiiviimpään yhteistyöhön EPPOn perustamisessa, sekä kolmansien maiden viranomaisiin ja kansainvälisiin järjestöihin.

2.   EPPO saa 111 artiklan mukaisesti vaihtaa suoraan kaikkia tietoja tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yksiköiden kanssa siltä osin kuin on tarpeen sen tehtävien suorittamiseksi, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

3.   EPPO voi sopia 1 ja 2 kohdassa esitettyjä tarkoituksia varten käytännön yhteistyöjärjestelyistä 1 kohdassa tarkoitettujen yksiköiden kanssa. Näiden järjestelyjen on oltava luonteeltaan teknisiä ja/tai operatiivisia, ja niillä on pyrittävä erityisesti helpottamaan osapuolten välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Järjestelyjen pohjalta ei voida vaihtaa henkilötietoja eikä niillä ole oikeudellisesti sitovia vaikutuksia unionille tai sen jäsenvaltioille.

100 artikla

Suhteet Eurojustiin

1.   EPPO luo Eurojustiin tiiviin suhteen ja ylläpitää sitä kummankin toimivaltuuksien puitteissa tapahtuvan keskinäisen yhteistyön sekä virastojen välisten, tässä artiklassa määriteltyjen operatiivisten sekä hallinnon ja johdon välisten yhteyksien kehittämisen kautta. Tätä varten Euroopan pääsyyttäjä ja Eurojustin puheenjohtaja tapaavat säännöllisesti ja keskustelevat molempia kiinnostavista kysymyksistä.

2.   EPPO voi operatiivisissa asioissa ottaa Eurojustin mukaan rajat ylittäviä tapauksia koskeviin toimiinsa seuraavin tavoin:

a)

antamalla tutkintatoimiinsa liittyviä tietoja, myös henkilötietoja, tämän asetuksen asiaa koskevien säännösten mukaisesti;

b)

pyytämällä Eurojustilta tai sen toimivaltaisilta kansallisilta jäseniltä apua EPPOn päätösten tai oikeusapupyyntöjen tai näiden täytäntöönpanoa koskevien pyyntöjen välittämisessä niille Euroopan unionin jäsenvaltioille, jotka ovat Eurojustin jäseniä mutta eivät osallistu EPPOn perustamiseen, sekä kolmansille maille.

3.   EPPOlle annetaan osuma / ei osumaa -tyyppisten hakujen pohjalta epäsuora pääsy Eurojustin asianhallintajärjestelmässä oleviin tietoihin. Jos EPPOn asianhallintajärjestelmään syöttämien tietojen ja Eurojustin hallussa olevien tietojen väliltä löytyy vastaavuus, tästä ilmoitetaan Eurojustille ja EPPOlle sekä Euroopan unionin jäsenvaltiolle, joka toimitti tiedot Eurojustille. EPPOn on toteuttava tarvittavat toimenpiteet pääsyn antamiseksi Eurojustille osuma / ei osumaa -tyyppisten hakujen pohjalta asianhallintajärjestelmässään oleviin tietoihin.

4.   EPPO voi saada Eurojustin hallinnolta tukipalveluja ja hyödyntää sen resursseja. Tätä varten Eurojust voi tarjota EPPOlle yhteisen edun mukaisia palveluja. Järjestelyn yksityiskohdista määrätään sopimuksella.

101 artikla

Suhteet OLAFiin

1.   EPPO luo OLAFiin tiiviin suhteen ja ylläpitää sitä kummankin toimivaltuuksien puitteissa tapahtuvan keskinäisen yhteistyön sekä tietojenvaihdon kautta. Suhteen tarkoituksena on erityisesti varmistaa kaikkien käytettävissä olevien keinojen käyttö unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi OLAFin EPPOlle tarjoaman täydentävyyden ja tuen kautta.

2.   Jos EPPO toteuttaa rikostutkintaa tämän asetuksen mukaisesti, OLAF ei saa aloittaa samoja tosiseikkoja koskevaa rinnakkaista hallinnollista tutkimusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdassa säädettyjen toimien toteuttamista.

3.   EPPO voi tutkinnan kuluessa pyytää, että OLAF toimivaltuuksiensa mukaisesti tukee tai täydentää EPPOn toimia erityisesti

a)

antamalla tietoja, tekemällä analyyseja (myös rikosteknisiä analyyseja), antamalla asiantuntija-apua ja operatiivista tukea;

b)

helpottamalla toimivaltaisten kansallisten hallintoviranomaisten ja unionin elinten tiettyjen toimien koordinointia;

c)

toteuttamalla hallinnollisia tutkimuksia.

4.   EPPO voi antaa OLAFille olennaisia tietoja tapauksista, joiden osalta EPPO on päättänyt olla toteuttamatta tutkintaa tai se on lopettanut asian käsittelyn, jotta OLAF voi toimivaltuuksiensa mukaisesti harkita asianmukaisia hallinnollisia toimia.

5.   EPPOlle annetaan osuma / ei osumaa -tyyppisten hakujen pohjalta epäsuora pääsy OLAFin asianhallintajärjestelmässä oleviin tietoihin. Jos EPPOn asianhallintajärjestelmään syöttämien tietojen ja OLAFin hallussa olevien tietojen väliltä löytyy vastaavuus, vastaavuuden löytymisestä ilmoitetaan OLAFille ja EPPOlle. EPPOn on toteuttava tarvittavat toimenpiteet pääsyn antamiseksi OLAFille osuma / ei osumaa -tyyppisten hakujen pohjalta asianhallintajärjestelmässään oleviin tietoihin.

102 artikla

Suhteet Europoliin

1.   EPPO luo Europoliin tiiviin suhteen ja ylläpitää sitä. Virastot tekevät tätä varten sopimuksen yhteistyönsä toteuttamistavoista.

2.   EPPOn on voitava saada pyynnöstä kaikki sen toimivallan piiriin kuuluvaan rikokseen liittyvät Europolin hallussa olevat tiedot, jos niitä tarvitaan sen tutkintaa varten, ja lisäksi se voi pyytää Europolilta yksittäistä EPPOn suorittamaa tutkintaa koskevaa analyysiapua.

103 artikla

Suhteet unionin muihin toimielimiin, elimiin ja laitoksiin

1.   EPPO luo yhteistyösuhteen komissioon ja ylläpitää sitä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi. EPPO ja komissio tekevät tätä varten sopimuksen yhteistyönsä toteuttamistavoista.

2.   Vaarantamatta EPPOn omien tutkimusten asianmukaisuutta ja luottamuksellisuutta, EPPOn on viipymättä annettava asianomaiselle unionin toimielimelle, elimelle tai laitokselle ja muille uhreille riittävästi tietoja, jotta ne voivat toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä, erityisesti

a)

hallinnollisia toimenpiteitä, kuten turvaamistoimenpiteitä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi tässä suhteessa. EPPO voi suositella unionin toimielimelle, elimelle tai laitokselle erityistoimenpiteitä;

b)

esiintyä väliintulijana riita-asian oikeudenkäynnissä;

c)

unionin talousarvioon kuuluvien varojen hallinnollista takaisinperintää tai kurinpitotoimia.

104 artikla

Suhteet kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin

1.   Edellä 99 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut käytännön yhteistyöjärjestelyt kolmansien maiden viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa voivat koskea erityisesti strategisten tietojen vaihtoa ja yhteyshenkilöiden lähettämistä EPPOon.

2.   EPPO voi toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella nimetä yhteyspisteitä kolmansissa maissa yhteistyön helpottamiseksi EPPOn operatiivisten tarpeiden mukaisesti.

3.   Kansainväliset sopimukset yhden tai useamman kolmannen maan kanssa, jotka unioni on tehnyt tai joihin se on liittynyt SEUT 218 artiklan mukaisesti yhden tai useamman kolmannen maan kanssa EPPOn toimivaltaan kuuluvilla aloilla, kuten rikosasioissa tehtävää yhteistyötä EPPOn ja kyseisten kolmansien maiden välillä koskevat kansainväliset sopimukset, sitovat EPPOa.

4.   Jos 3 kohdan mukaista sopimusta ei ole, jäsenvaltioiden on, jos asiaan liittyvät monenväliset kansainväliset sopimukset sen sallivat ja jos kolmas maa antaa tähän suostumuksensa, tunnustettava ja tarvittaessa ilmoitettava EPPO toimivaltaiseksi viranomaiseksi rikosasioissa annettavaa oikeusapua koskevien monenvälisten kansainvälisten sopimustensa täytäntöönpanon osalta, tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan myös muuttamalla noita sopimuksia.

Jäsenvaltiot voivat myös ilmoittaa EPPOn toimivaltaiseksi viranomaiseksi rikosasioissa annettavaa oikeusapua koskevien muiden kansainvälisten sopimustensa täytäntöönpanon osalta, myös muuttamalla noita sopimuksia.

5.   Jos tämän artiklan 3 kohdan mukaista sopimusta tai 4 kohdan mukaista tunnustamista ei ole tehty, asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä voi 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti käyttää jäsenvaltionsa kansallisen syyttäjän valtuuksia pyytääkseen rikosasioissa annettavaa oikeusapua kolmansien maiden viranomaisilta asianomaisen jäsenvaltion tekemien kansainvälisten sopimusten tai sovellettavan kansallisen lainsäädännön perusteella ja tarvittaessa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välityksellä. Valtuutetun Euroopan syyttäjän on tällöin ilmoitettava kolmansien maiden viranomaisille, että EPPO käyttää tuolla perusteella kerättyä todistusaineistoa tämän asetuksen mukaisesti, ja tarvittaessa pyrittävä saamaan näiden viranomaisten suostumus tähän. Kolmannelle maalle ilmoitetaan joka tapauksessa asianmukaisesti siitä, että pyyntöön annettavan vastauksen lopullinen vastaanottaja on EPPO.

Jos EPPO ei voi suorittaa tehtäviään tämän artiklan 3 tai 4 kohdassa tarkoitetun asiaan liittyvän kansainvälisen sopimuksen perusteella, EPPO voi myös pyytää rikosasioissa annettavaa oikeusapua kolmansien maiden viranomaisilta tietyssä asiassa ja asiallisen toimivaltansa rajoissa. EPPOn on noudatettava edellytyksiä, joita kyseiset viranomaiset voivat asettaa niiden tuolta pohjalta toimittamien tietojen käytön osalta.

6.   Ellei tämän asetuksen muista säännöksistä muuta johdu, EPPO voi pyynnöstä antaa kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille tai kansainvälisille järjestöille tutkintatarkoituksiin tai käytettäväksi todisteina rikostutkinnassa tietoja tai todistusaineistoa, joka jo on EPPOn hallussa. Pysyvää jaostoa kuultuaan asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä päättää kaikista tällaisista tietojen tai todisteiden siirroista jäsenvaltionsa kansallisen lainsäädännön ja tämän asetuksen mukaisesti.

7.   Jos on tarpeen pyytää henkilön luovuttamista, asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä voi pyytää jäsenvaltionsa toimivaltaista viranomaista antamaan rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan pyynnön sovellettavien sopimusten ja/tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

105 artikla

Suhteet Euroopan unionin jäsenvaltioihin, jotka eivät osallistu tiiviimpään yhteistyöhön EPPOn perustamisessa

1.   Edellä 99 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut käytännön yhteistyöjärjestelyt niiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa, jotka eivät osallistu tiiviimpään yhteistyöhön EPPOn perustamisessa, voivat koskea erityisesti strategisten tietojen vaihtoa ja yhteyshenkilöiden lähettämistä EPPOon.

2.   EPPO voi asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella nimetä yhteyspisteitä niissä Euroopan unionin jäsenvaltioissa, jotka eivät osallistu tiiviimpään yhteistyöhön EPPOn perustamisessa, yhteistyön helpottamiseksi EPPOn tarpeiden mukaisesti.

3.   Koska ei ole olemassa välinettä, jolla säädeltäisiin oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa ja rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista EPPOn ja niiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä, jotka eivät osallistu tiiviimpään yhteistyöhön EPPOn perustamisessa, jäsenvaltiot ilmoittavat EPPOn toimivaltaiseksi viranomaiseksi EPPOn toimivaltaan kuuluvissa asioissa sovellettavien rikosasioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä koskevien unionin säädösten täytäntöönpanon osalta suhteissaan Euroopan unionin jäsenvaltioihin, jotka eivät osallistu tiiviimpään yhteistyöhön EPPOn perustamisessa.

XI LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

106 artikla

Oikeudellinen asema ja toimintaedellytykset

1.   EPPOlla on kaikissa jäsenvaltioissa kansallisen lainsäädännön mukainen oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus.

2.   Luxemburgin EPPOlle tarjoamia tiloja ja palveluja varten tarvittavat järjestelyt sekä kollegion jäseniin, hallintojohtajaan ja EPPOn henkilöstöön sekä heidän perheenjäseniinsä kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavat säännöt vahvistetaan EPPOn ja Luxemburgin välisessä toimipaikkaa koskevassa sopimuksessa, joka on tehtävä siihen päivään mennessä, jona EPPO alkaa hoitaa sille 120 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettuja tutkinta- ja syyttämistehtäviä.

107 artikla

Kielijärjestelyt

1.   Tämän asetuksen 21 ja 114 artiklassa tarkoitettuihin asiakirjoihin sovelletaan neuvoston asetusta (ETY) N:o 1/58 (26).

2.   Kollegio päättää jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä EPPOn sisäisistä kielijärjestelyistä.

3.   Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii EPPOn hallinnollisessa toiminnassa tarvittavista käännöspalveluista keskustasolla, jollei asian kiireellisyys vaadi muuta ratkaisua. Valtuutetut Euroopan syyttäjät päättävät tutkintaa varten tarvittavista käännösjärjestelyistä sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

108 artikla

Luottamuksellisuus ja salassapitovelvollisuus

1.   Kollegion jäsenillä, hallintojohtajalla ja EPPOn henkilöstöllä, kansallisilla asiantuntijoilla ja muilla EPPOn käyttöön annetuilla henkilöillä, jotka eivät kuitenkaan ole sen palveluksessa, sekä valtuutetuilla Euroopan syyttäjillä on unionin lainsäädännön mukainen velvollisuus pitää salassa kaikki EPPOn hallussa olevat tiedot.

2.   Kaikkien muiden EPPOn tehtävien hoitamiseen osallistuvien tai niissä avustavien kansallisen tason henkilöiden on noudatettava sovellettavan kansallisen lainsäädännön säännöksiä salassapitovelvollisuudesta.

3.   Salassapitovelvollisuutta sovelletaan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin henkilöihin myös viranhoidon, työsuhteen tai toiminnan päätyttyä.

4.   Salassapitovelvollisuus koskee sovellettavan kansallisen lainsäädännön tai unionin oikeuden mukaisesti kaikkia EPPOn saamia tietoja, ellei tietoja ole jo lainmukaisesti julkistettu.

5.   EPPOn alaisuudessa suoritettavaa tutkintaa suojaavat sovellettavan unionin oikeuden säännökset salassapitovelvollisuudesta. Kaikkien EPPOn tehtävien hoitamiseen osallistuvien tai niissä avustavien henkilöiden on noudatettava sovellettavan kansallisen lainsäädännön säännöksiä salassapitovelvollisuudesta.

109 artikla

Avoimuus

1.   Muihin asiakirjoihin ja niiden sähköisiin kuviin kuin tämän asetuksen 45 artiklan mukaisesti säilytettävään asiakirja-aineistoon sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 (27).

2.   Euroopan pääsyyttäjä laatii kuuden kuukauden kuluessa nimittämisestään ehdotuksen tämän artiklan soveltamista koskeviksi yksityiskohtaisiksi säännöiksi. Kollegio hyväksyy tämän ehdotuksen.

3.   Päätöksistä, jotka EPPO on tehnyt asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan nojalla, voidaan tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle SEUT 228 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti tai nostaa kanne unionin tuomioistuimessa SEUT 263 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.

110 artikla

OLAF ja tilintarkastustuomioistuin

1.   Edistääkseen asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 soveltamisalaan kuuluvien petosten, lahjonnan ja muiden laittomien toimien torjuntaa EPPO liittyy kuuden kuukauden kuluessa päivästä, joka komission on määrä vahvistaa 120 artiklan 2 kohdan nojalla, 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista (28) ja vahvistaa mainitun sopimuksen liitteessä olevaa mallia käyttäen asianmukaiset määräykset, joita sovelletaan Euroopan pääsyyttäjään, Euroopan syyttäjiin, EPPOn hallintojohtajaan ja henkilöstöön, kansallisiin asiantuntijoihin ja muihin EPPOn käyttöön annettuihin henkilöihin, jotka eivät kuitenkaan ole sen palveluksessa, sekä valtuutettuihin Euroopan syyttäjiin.

2.   Tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä asiakirjoihin perustuvia ja paikalla suoritettavia tarkastuksia kaikkien EPPOlta unionin rahoitusta saaneiden toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta.

3.   OLAF voi asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 (29) säädettyjen säännösten ja menettelyjen mukaisesti tehdä tutkimuksia, myös paikalla suoritettavia todentamisia ja tarkastuksia, selvittääkseen, onko EPPOn rahoittamiin menoihin liittynyt sääntöjenvastaisuuksia, jotka vahingoittavat unionin taloudellisia etuja.

4.   EPPOn unionin elinten, kolmansien maiden viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa sopimissa käytännön yhteistyöjärjestelyissä sekä sen tekemissä sopimuksissa on nimenomaisesti annettava tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille valtuudet tehdä tällaisia tarkastuksia ja tutkimuksia toimivaltuuksiensa mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista.

111 artikla

Arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien ja turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevat säännöt

1.   EPPO laatii arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojaamista koskevat sisäiset säännöt, jotka koskevat myös tällaisten tietojen luomista ja käsittelyä EPPOssa.

2.   EPPO laatii sisäiset säännöt EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta, ja näiden sääntöjen on oltava neuvoston päätöksen 2013/488/EU (30) kanssa yhdenmukaiset tällaisten tietojen suojan vastaavan tason varmistamiseksi.

112 artikla

Hallinnolliset tutkimukset

Euroopan oikeusasiamies voi tutkia EPPOn hallinnollista toimintaa SEUT 228 artiklan määräysten mukaisesti.

113 artikla

Yleinen korvausvastuujärjestelmä

1.   EPPOn sopimusoikeudellinen vastuu määräytyy sopimukseen sovellettavan lain mukaan.

2.   Unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ratkaisu EPPOn tekemässä sopimuksessa mahdollisesti olevan välityslausekkeen nojalla.

3.   Muun kuin sopimusperusteisen vastuun osalta EPPO korvaa EPPOn tai sen henkilöstön tehtäviään suorittaessaan aiheuttamat vahingot, sikäli kuin vahinko voidaan lukea heidän syykseen, Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien yhteisten perusperiaatteiden mukaisesti.

4.   Edellä olevaa 3 kohtaa sovelletaan myös valtuutetun Euroopan syyttäjän tehtäviään suorittaessaan aiheuttamiin vahinkoihin.

5.   Unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista riidat, jotka koskevat 3 kohdassa tarkoitettujen vahinkojen korvaamista.

6.   Ne Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalliset tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään tässä artiklassa tarkoitettuja EPPOn sopimusperusteista korvausvastuuta koskevia riita-asioita, määräytyvät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (31) mukaan.

7.   EPPOn henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaisesta korvausvastuusta määrätään sovellettavissa henkilöstösäännöissä tai palvelussuhteen ehdoissa.

114 artikla

Täytäntöönpanosäännöt ja ohjelma-asiakirjat

Kollegio hyväksyy Euroopan pääsyyttäjän ehdotuksesta erityisesti:

a)

vuosittain ohjelma-asiakirjan, joka käsittää EPPOn vuotuiset ja monivuotiset ohjelmat;

b)

petostentorjuntastrategian, joka on oikeassa suhteessa petosriskeihin nähden, kun otetaan huomioon toteutettavien toimenpiteiden kustannustehokkuus;

c)

valtuutettujen Euroopan syyttäjien palvelussuhteen ehtoja, suorituskriteerejä, riittämätöntä ammatillista osaamista, oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat säännöt, mukaan lukien säännöt eturistiriitojen ehkäisemiseksi ja hallinnoimiseksi;

d)

yksityiskohtaiset säännöt asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamisesta EPPOn toimintaan;

e)

asetuksen (EY) N:o 45/2001 24 artiklan 8 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäännöt.

115 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 20 päivästä marraskuuta 2017 määräämättömäksi ajaksi 49 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 49 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevan 49 artiklan 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa voidaan jatkaa kahdella kuukaudella.

116 artikla

Kiireellinen menettely

1.   Tämän artiklan nojalla annetut delegoidut säädökset tulevat voimaan viipymättä, ja niitä sovelletaan niin kauan kuin niitä ei vastusteta 2 kohdan mukaisesti. Kun delegoitu säädös annetaan tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, esitetään samalla ne perusteet, joiden vuoksi sovelletaan kiireellistä menettelyä.

2.   Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat 115 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti vastustaa delegoitua säädöstä. Siinä tapauksessa komissio kumoaa säädöksen välittömästi sen jälkeen, kun Euroopan parlamentin tai neuvoston päätös vastustaa sitä on annettu sille tiedoksi.

117 artikla

Ilmoitukset

Kunkin jäsenvaltion on nimettävä viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi. Viranomaisten nimeämistä ja mahdollisia myöhempiä muutoksia koskevat tiedot on ilmoitettava samanaikaisesti Euroopan pääsyyttäjälle, neuvostolle ja komissiolle. Jäsenvaltioiden on myös annettava EPPOlle kattava luettelo niistä aineellista rikosoikeutta koskevista kansallisista säännöksistä, joita sovelletaan direktiivissä (EU) 2017/1371 ja muussa asiaankuuluvassa kansallisessa lainsäädännössä määriteltyihin rikoksiin. EPPO varmistaa, että luetteloista saadut tiedot julkistetaan. Lisäksi niiden jäsenvaltioiden, jotka aikovat 30 artiklan 3 kohdan mukaisesti rajoittaa 30 artiklan 1 kohdan e ja f alakohdan soveltamisen tiettyihin vakaviin rikoksiin, on ilmoitettava EPPOlle luettelo kyseisistä rikoksista.

118 artikla

Luonnollisten henkilöiden suojelua EPPOssa suoritetun henkilötietojen käsittelyn yhteydessä koskevien sääntöjen tarkistaminen

Siinä yhteydessä, kun asetus (EY) N:o 45/2001 mukautetaan asetuksen (EU) 2016/679 2 artiklan 3 kohdan ja 98 artiklan mukaisesti, komissio tarkistaa tämän asetuksen säännöksiä, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden suojelua EPPOssa suoritetun henkilötietojen käsittelyn yhteydessä. Komissio esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen kyseisten säännösten muuttamiseksi tai kumoamiseksi.

119 artikla

Uudelleentarkastelu

1.   Komissio teettää viimeistään viisi vuotta päivästä, joka komission on määrä vahvistaa 120 artiklan 2 kohdan nojalla, ja sen jälkeen viiden vuoden välein arvioinnin ja toimittaa arviointikertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja vaikutuksista sekä EPPOn ja sen toimintatapojen vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta. Komissio toimittaa arviointikertomuksen ja sen päätelmät Euroopan parlamentille, neuvostolle ja kansallisille parlamenteille. Arvioinnin tulokset julkistetaan.

2.   Jos komissio toteaa, että tarvitaan täydentäviä tai yksityiskohtaisempia sääntöjä EPPOn perustamisesta, sen tehtävistä tai sen toimintaan sovellettavista menettelyistä, mukaan lukien sen rajat ylittävät tutkinnat, komissio tekee lainsäädäntöehdotuksia Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

120 artikla

Voimaantulo

1.   Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   EPPO käyttää toimivaltaansa kaikkiin toimivaltansa piiriin kuuluviin rikoksiin, jotka on tehty tämän asetuksen voimaantulopäivän jälkeen.

EPPO alkaa hoitaa sille tällä asetuksella annettuja tutkinta- ja syyttämistehtäviä päivänä, joka vahvistetaan EPPOn perustamisen jälkeen Euroopan pääsyyttäjän esittämästä ehdotuksesta annettavalla komission päätöksellä. Komission päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Päivä, joka komission on määrä vahvistaa, on aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka osallistuvat tiiviimpään yhteistyöhön SEUT 331 artiklan 1 kohdan toisen tai kolmannen alakohdan mukaisesti hyväksytyn päätöksen nojalla, tätä asetusta sovelletaan kyseisessä päätöksessä ilmoitetusta päivästä lähtien.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Luxemburgissa 12 päivänä lokakuuta 2017.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

U. REINSALU


(1)  Hyväksyntä annettu 5. lokakuuta 2017 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1371, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2017, unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 198, 28.7.2017, s. 29).

(3)  Neuvoston puitepäätös 2008/841/YOS, tehty 24 päivänä lokakuuta 2008, järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta (EUVL L 300, 11.11.2008, s. 42).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/64/EU, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL L 280, 26.10.2010, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/13/EU, annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL L 142, 1.6.2012, s. 1).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/48/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin (EUVL L 294, 6.11.2013, s. 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/343, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL L 65, 11.3.2016, s. 1).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/1919, annettu 26 päivänä lokakuuta 2016, oikeusavusta rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille ja syytetyille henkilöille ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille henkilöille (EUVL L 297, 4.11.2016, s. 1).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89).

(11)  Neuvoston yhteinen kanta 2005/69/YOS, vahvistettu 24 päivänä tammikuuta 2005, eräiden tietojen vaihdosta Interpolin kanssa (EUVL L 27, 29.1.2005, s. 61).

(12)  Neuvoston päätös 2007/533/YOS, tehty 12 päivänä kesäkuuta 2007, toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä (EUVL L 205, 7.8.2007, s. 63).

(13)  Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välinen toimielinten sopimus paremmasta lainsäädännöstä (EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

(17)  Neuvoston asetus N:o 31/ETY, 11/Euratom, Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiajärjestön virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta (EYVL 45, 14.6.1962, s. 1385/62).

(18)  Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätös, tehty 8 päivänä huhtikuuta 1965, tiettyjen yhteisöjen toimielinten ja yksikköjen väliaikaisesta kotipaikasta (67/446/ETY) (67/30/Euratom) (EYVL ETY 152, 13.7.1967, s. 18).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(20)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).

(21)  Neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä (EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1).

(22)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/42/EU, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa (EUVL L 127, 29.4.2014, s. 39).

(23)  Neuvoston päätös 2008/976/YOS, tehty 16 päivänä joulukuuta 2008, Euroopan oikeudellisesta verkostosta (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 130).

(24)  Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 609/2014, annettu 26 päivänä toukokuuta 2014, perinteisten, ALV- ja BKTL-perusteisten omien varojen käyttöön asettamisessa sovellettavista menetelmistä ja menettelystä sekä käteisvarojen saamiseksi toteutettavista toimenpiteistä (EUVL L 168, 7.6.2014, s. 39).

(25)  Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1271/2013, annettu 30 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta (EUVL L 328, 7.12.2013, s. 42).

(26)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 1/58 Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä (EYVL 17, 6.10.1958, s. 385/58).

(27)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43).

(28)  Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission tekemä toimielinten välinen sopimus, tehty 25 päivänä toukokuuta 1999, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista (EYVL L 136, 31.5.1999, s. 15).

(29)  Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).

(30)  Neuvoston päätös 2013/488/EU, annettu 23 päivänä syyskuuta 2013, EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista turvallisuussäännöistä (EUVL L 274, 15.10.2013, s. 1).

(31)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1).


Top