(1)

Yhteinen kriisinratkaisurahasto, jäljempänä ’kriisinratkaisurahasto’, perustettiin asetuksella (EU) N:o 806/2014 kaikkien niiden jäsenvaltioiden yhteiseksi rahoitusjärjestelyksi, jotka osallistuvat yhteiseen valvontamekanismiin neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (2) mukaisesti ja yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin, jäljempänä ’osallistuvat jäsenvaltiot’.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 67 artiklassa perustetaan yhteinen kriisinratkaisurahasto, jäljempänä ’kriisinratkaisurahasto’, ja säädetään siitä, mihin tarkoituksiin yhteinen kriisinratkaisuneuvosto, jäljempänä ’kriisinratkaisuneuvosto’, voi käyttää kriisinratkaisurahastoa.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 76 artiklan mukaan kriisinratkaisurahastoa olisi käytettävä kriisinratkaisumenettelyissä ainoastaan silloin, kun kriisinratkaisuneuvosto katsoo sen olevan tarpeen kriisinratkaisuvälineiden tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi kriisinratkaisurahaston tehtävän mukaisesti. Kriisinratkaisurahastolla olisi sen vuoksi oltava riittävästi varoja, jotta kriisinratkaisukehys toimisi tehokkaasti siten, että sen avulla olisi mahdollista puuttua tarvittaessa ongelmiin, ja jotta kriisinratkaisuvälineitä voitaisiin käyttää tuloksekkaasti ja rahoitusvakautta suojata turvautumatta veronmaksajien rahoihin.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kriisinratkaisuneuvostolla on valtuudet laskea asetuksen (EU) N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdan mukaisesti yksilölliset ennakolliset vakausmaksut, jotka kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueilla toimiluvan saaneiden laitosten on maksettava, ja että näiden vuotuisten vakausmaksujen määrä olisi laskettava yhteisen tavoitetason perusteella, joka vahvistetaan tietyksi prosenttiosuudeksi kaikissa osallistuvissa jäsenvaltioissa toimiluvan saaneiden luottolaitosten suojattujen talletusten määrästä.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 67 artiklan 2 kohdan mukaan kriisinratkaisuneuvoston olisi siksi varmistettava, että kriisinratkaisurahaston käytettävissä olevat varat ovat 1 päivästä tammikuuta 2016 alkavan tai muussa tapauksessa siitä päivästä, jona asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdan soveltaminen alkaa mainitun asetuksen 99 artiklan 6 kohdan nojalla, alkavan kahdeksan vuoden alkuvaiheen päättyessä saavuttaneet vähintään asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tavoitetason.

(6)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 67 ja 69 artiklan mukaan kriisinratkaisuneuvoston olisi varmistettava asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun alkuvaiheen aikana, että kriisinratkaisurahastoon maksettavat vakausmaksut on jaksotettu ajallisesti mahdollisimman tasaisesti siihen asti, kun tavoitetaso saavutetaan, ja pidennettävä alkuvaihetta enintään neljällä vuodella, jos kriisinratkaisurahastosta suoritettujen maksujen kokonaismäärä ylittää 50 prosenttia tavoitetasosta ja jos mainitussa asetuksessa säädetyt perusteet täyttyvät. Asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 4 kohdan mukaisesti kerätyt vuotuiset vakausmaksut voivat tämän vuoksi olla enemmän kuin 12,5 prosenttia tavoitetasosta. Jos käytettävissä olevat varat vähenevät alkuvaiheen jälkeen alle tavoitetason, kriisinratkaisuneuvoston olisi varmistettava säännöllisten ennakollisten vakausmaksujen kerääminen siihen asti, kun tavoitetaso saavutetaan. Jos käytettävissä olevat varat ovat sen jälkeen, kun tavoitetaso on saavutettu ensimmäisen kerran, vähentyneet alle kahteen kolmasosaan tavoitetasosta, kriisinratkaisuneuvoston olisi varmistettava, että vakausmaksut vahvistetaan sellaiselle tasolle, että tavoitetaso voidaan saavuttaa kuuden vuoden kuluessa. Asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 4 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetut vuotuiset vakausmaksut voivat sen vuoksi olla enemmän kuin 12,5 prosenttia tavoitetasosta, jotta tavoitetaso voitaisiin saavuttaa kuuden vuoden kuluessa.

(7)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 4 kohdan mukaan ennakollisia vakausmaksuja laskettaessa on otettava huomioon suhdannevaihe ja vakausmaksujen myötäsyklisyyden mahdollinen vaikutus niitä suorittavien laitosten rahoitusasemaan.

(8)

Kaikkien ennakollisia vakausmaksuja pienentävien muutosten laskennassa olisi otettava huomioon se, että vakausmaksuja on myöhemmin kasvatettava, jotta voidaan varmistaa, että tavoitetaso saavutetaan asetetussa määräajassa.

(9)

Kaikkia ennakollisten vakausmaksujen tason muutoksia tai alkuvaiheen pidennyksiä olisi sovellettava samalla tavoin kaikkiin osallistuvissa jäsenvaltioissa oleviin laitoksiin, jotta seurauksena ei olisi maksujen jakaminen uudelleen kyseisten laitosten kesken.

(10)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 71 artiklan 2 kohdan mukaan kriisinratkaisuneuvoston olisi lykättävä laitoksen ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen maksamista kokonaan tai osittain silloin, kun tämä on tarpeen kyseisen laitoksen rahoitusaseman suojaamiseksi. Määrittäessään, onko vakausmaksuja tarpeen lykätä laitoksen rahoitusaseman suojaamiseksi, kriisinratkaisuneuvoston olisi arvioitava, miten ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen maksaminen vaikuttaisi asianomaisen laitoksen vakavaraisuuteen ja likviditeettiasemaan.

(11)

Kriisinratkaisuneuvoston olisi myönnettävä ylimääräisiä jälkikäteen suoritettavia vakausmaksuja koskeva lykkäys laitoksen pyynnöstä, jotta se voisi helpommin arvioida, täyttääkö kyseinen laitos asetuksen (EU) N:o 806/2014 71 artiklan 2 kohdassa säädetyt lykkäysedellytykset. Kyseisen laitoksen olisi annettava kaikki sellaiset tiedot, jotka kriisinratkaisuneuvosto katsoo tarvitsevansa tehdäkseen edellä tarkoitetun arvioinnin. Kriisinratkaisuneuvoston olisi otettava huomioon kaikki kansallisten toimivaltaisten viranomaisten saatavilla olevat tiedot, jotta samoja tietoja ei tarvitse ilmoittaa kahteen kertaan.

(12)

Arvioidessaan ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen maksamisen vaikutusta laitoksen vakavaraisuuteen ja maksuvalmiuteen kriisinratkaisuneuvoston olisi analysoitava maksamisen vaikutusta laitoksen pääomapositioon ja likviditeettiasemaan. Analyysissa olisi oletettava, että laitoksen taseeseen syntyy maksettavan määrän suuruinen tappio määrän erääntymisajankohtana, ja laadittava asianmukaisen ajanjakson kattava ennuste tämän tappion syntymisen jälkeisistä laitoksen vakavaraisuussuhteista. Lisäksi analyysissa olisi oletettava, että varoja siirtyy vakausmaksun erääntymisajankohtana pois laitoksesta maksettavan määrän verran, ja arvioitava likviditeettiriski,