(1)

Ranskan tasavalta ilmoitti asetuksen (EY) N:o 1907/2006 129 artiklan 1 kohdan suojalausekkeen mukaisesti 14 päivänä elokuuta 2013 komissiolle, Euroopan kemikaalivirastolle, jäljempänä ”kemikaalivirasto”, ja muille jäsenvaltioille, että se oli 21 päivänä kesäkuuta 2013 (2) hyväksynyt väliaikaisen toimenpiteen ihmisten suojelemiseksi rakennuksissa käytettävistä ammoniumsuoloja sisältävistä selluvillaeristeistä vapautuvalta ammoniakilta.

(2)

Väliaikainen toimenpide hyväksyttiin 14 päivään lokakuuta 2016 saakka asetuksen (EY) N:o 1907/2006 129 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetulla komission täytäntöönpanopäätöksellä 2013/505/EU (3).

(3)

Ranskan tasavalta aloitti yhteisön rajoitusmenettelyn asetuksen (EY) No 1907/2006 129 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimittamalla kemikaalivirastolle liitteen XV mukaisen asiakirja-aineiston 18 päivänä kesäkuuta 2014.

(4)

Asiakirja-aineistossa (4) ehdotettiin sellueristeisiin palonestoaineina lisättävien epäorgaanisten ammoniumsuolojen käytön rajoittamista, sillä niistä vapautuu ammoniakkikaasua tietyissä olosuhteissa. Aineistossa ei esitetty raja-arvoa sellueristeissä olevien ammoniumsuolojen määrälle, vaan ehdotettiin, että epäorgaanisilla ammoniumsuoloilla käsitellyistä sellueristeistä vapautuvan ammoniakin raja-arvoksi asetettaisiin 3 ppm. Asiakirja-aineisto osoitti, että asiassa tarvitaan unionin laajuisia toimia.

(5)

Kemikaaliviraston riskinarviointikomitea, jäljempänä ”RAC”, hyväksyi 3 päivänä maaliskuuta 2015 liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotettua rajoitusta koskevan lausunnon, jonka päätelmänä oli, että sellueristeseoksista ja -esineistä vapautuva ammoniakki aiheuttaa ihmisten terveyteen kohdistuvan riskin, johon on tarpeen puuttua. RAC totesi myös, että ehdotettu rajoitus RAC:n muuttamassa muodossa on soveltuvin unionin laajuinen toimenpide, jolla voidaan puuttua todettuihin riskeihin ja pienentää niitä tehokkaasti.

(6)

RAC ehdotti, että rajoitus koskisi epäorgaanisia ammoniumsuoloja sisältävien sellueristeiden saattamista markkinoille sekä seoksina että esineinä. RAC suositteli, että rajoitustoimenpiteessä velvoitetaan sellueristeseosten toimittajat ilmoittamaan toimitusketjussa alaspäin ja lopulta loppukäyttäjille (ammattikäyttäjille ja kuluttajille), mikä oli sellueristeseoksen sallittu enimmäiskuormitus (5), jota käytettiin vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi tehdyissä testeissä ennen markkinoille saattamista; tieto voidaan antaa esimerkiksi tuotteen mukana toimitettavissa asiakirjoissa tai pakkausmerkinnöissä. Rajoitustoimenpiteessä pitäisi myös edellyttää, että toimittajan ilmoittamaa sallittua enimmäiskuormitusta ei ylitetä jatkokäyttäjien käyttäessä eristeseoksia, jotta ammoniakkipäästöt eivät ylitä ennen markkinoille saattamista tehdyissä testeissä määritettyjä arvoja. RAC suositteli myös, että poikkeuksena yleisestä säännöstä sellueristeseosten, joita käytetään yksinomaan sellueriste-esineiden valmistukseen, ei tarvitse olla ammoniakkipäästörajan mukaisia, sillä valmistettavan esineen itsensä on oltava päästöraja-arvon mukainen, kun se saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön.

(7)

Sosioekonomisesta analyysistä vastaava kemikaaliviraston komitea, jäljempänä ”SEAC”, hyväksyi 10 päivänä kesäkuuta 2015 liitteen XV mukaisessa asiakirja-aineistossa ehdotettua rajoitusmenettelyä koskevan lausunnon, jossa todettiin, että ehdotettu rajoitus SEAC:n muuttamassa muodossa on soveltuvin unionin laajuinen toimenpide tunnistettujen riskien pienentämiseksi, kun otetaan huomioon toimenpiteen sosioekonomisten etujen suhde sosioekonomisiin kustannuksiin.

(8)

SEAC:n päätelmänä oli, että asiakirja-aineistossa ehdotetun yhden vuoden sijasta talouden toimijoille olisi annettava kaksi vuotta aikaa sen varmistamiseen, että epäorgaanisia ammoniumsuoloja sisältävistä sellueristeistä vapautuvat ammoniakkipäästöt ovat määritetyn raja-arvon alapuolella.

(9)

RAC ja SEAC olivat Ranskan tasavallan kanssa samaa mieltä siitä, että ulkokäyttöön tarkoitetulle, epäorgaanisilla ammoniumsuoloilla käsitellylle sellueristeelle ei pitäisi myöntää poikkeusta.

(10)

Kemikaaliviraston foorumia täytäntöönpanon valvontaa koskevien tietojen vaihtamiseksi kuultiin rajoitusmenettelyn aikana, ja sen suositukset otettiin huomioon.

(11)

Kemikaalivirasto toimitti RAC:n ja SEAC:n lausunnot (6) komissiolle 25 päivänä kesäkuuta 2015. Lausuntojen perusteella komissio päätteli, että ihmisten terveydelle aiheutuu riski, jota ei voida hyväksyä, jos epäorgaanisilla ammoniumsuoloilla käsitellyn sellueristeen ammoniakkipäästö määritellyissä testiolosuhteissa on 3 ppm tai suurempi.

(12)

Tällä hetkellä ei ole olemassa erityistä menetelmää epäorgaanisilla ammoniumsuoloilla käsitellyn sellueristeen ammoniakkipäästöjen mittaamiseksi. Sen vuoksi olisi mukautettava olemassa oleva menetelmä (tekninen eritelmä CEN/TS 16516) käytettäväksi tarkastettaessa, onko epäorgaanisia ammoniumsuoloja koskevaa rajoitusta noudatettu, kunnes erityinen menetelmä sitä varten on kehitetty.

(13)

Sidosryhmille olisi annettava riittävästi aikaa ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että jos sellueristeissä käytetään epäorgaanisia ammoniumsuoloja, ammoniakkipäästöt eivät ylitä asetettua rajaa. Epäorgaanisia ammoniumsuoloja koskevan rajoituksen soveltamista olisi sen vuoksi lykättävä. Jatkuvuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi rajoitusta olisi kuitenkin sovellettava heti tämän asetuksen tullessa voimaan sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa on jo käytössä sellueristeiden sisältämiä ammoniumsuoloja koskevia kansallisia rajoittavia toimenpiteitä, jotka komissio on hyväksynyt REACH-asetuksen mukaisen suojamenettelyn puitteissa.

(14)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1907/2006 olisi muutettava.

(15)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 1907/2006 133 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,