EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32016R0860

Komission delegoitu asetus (EU) 2016/860, annettu 4 päivänä helmikuuta 2016, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien soveltamisalan ulkopuolelle rajaamista edellyttävien olosuhteiden tarkentamisesta

C/2016/0379

OJ L 144, 1.6.2016, p. 11–20 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_del/2016/860/oj

1.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 144/11


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2016/860,

annettu 4 päivänä helmikuuta 2016,

luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien soveltamisalan ulkopuolelle rajaamista edellyttävien olosuhteiden tarkentamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15 päivänä toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU (1) ja erityisesti sen 44 artiklan 11 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kriisinratkaisun yhteydessä on tärkeää, että kriisinratkaisuviranomaisilla on riittävät ohjeet sen varmistamiseksi, että velkakirjojen arvon alaskirjausta sovelletaan asianmukaisesti ja johdonmukaisesti kaikkialla unionissa. Kattavana periaatteena on, että velkakirjojen arvon alaskirjausta voidaan soveltaa kaikkiin velkoihin, ellei niitä ole nimenomaisesti rajattu direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 2 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle. Tästä syystä velan ei olisi koskaan katsottava olevan velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolella, ellei se kuulu niiden velkojen luetteloon, jotka on nimenomaisesti rajattu ulkopuolelle kyseisen säännöksen nojalla. Itse asiassa jo suunniteltaessa kriisinratkaisua ja arvioitaessa purkamismahdollisuuksia kriisinratkaisuviranomaisen pitäisi pyrkiä minimoimaan velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle rajaaminen sen periaatteen noudattamiseksi, jonka mukaan osakkeenomistajat ja velkoja kattavat kriisinratkaisun kustannukset.

(2)

Yleisenä periaatteena on, että osakkeenomistajien ja velkojien olisi katettava tappiot kriisinratkaisussa saamistensa etusijajärjestyksen mukaisessa järjestyksessä tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisessa menettelyssä. Lisäksi samaan luokkaan kuuluvia velkojia olisi kohdeltava tasapuolisesti. Tätä varten on määriteltävä selvästi kriisinratkaisuviranomaisilla oleva harkintavalta, jota ne voivat käyttää, kun ne rajaavat tietyt velat velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle kokonaan tai osittain ja siirtävät tappiot muille velkojille tai tarvittaessa kriisinratkaisurahastoille. Tämän vuoksi ne olosuhteet, joiden perusteella velkojia voidaan rajata velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle, olisi rajattava tarkasti ja kaikki poikkeamat, joita sovelletaan samalla etusijalla olevien velkojien yhdenvertaisuuden periaatteeseen (ns. pari passu -periaate), on oltava oikeasuhteisia, yleisen edun kannalta perusteltuja eivätkä ne saa olla syrjiviä.

(3)

On tärkeää luoda kriisinratkaisuviranomaisille kehys, kun ne käyttävät toimivaltaa rajatessaan velan tai velkaluokan kokonaan tai osittain alaskirjauksen ulkopuolelle direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdassa säädetyissä poikkeuksellisissa tilanteissa, jotta voidaan selventää määrättyä kriisinratkaisuskenaariota. Tarvitaan kuitenkin tiettyä joustavuutta, jotta kriisinratkaisuviranomaiset voivat tapauskohtaisesti arvioida, ovatko ulkopuolelle rajaamiset ehdottoman välttämättömiä ja oikeasuhteisia.

(4)

Päätös käyttää velkakirjojen arvon alaskirjausta (tai muita kriisinratkaisuvälineitä) olisi tehtävä direktiivin 2014/59/EU 31 artiklan 2 kohdan mukaisten kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi. Samoin kyseisten kriisinratkaisutavoitteiden olisi vaikutettava myös velkakirjojen arvon alaskirjauksen käyttöä koskeviin päätöksiin, myös päätökseen rajata velka tai velkaluokka velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamisen ulkopuolelle tietyssä tapauksessa.

(5)

Näiden periaatteiden mukaisesti olisi rajattava direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan mukaista mahdollisuutta rajata tai osittain rajata tiettyjä velkoja alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien soveltamisalan ulkopuolelle siihen, mikä on tarpeen niiden ulkopuolelle jättämiseen oikeuttavien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tätä varten olisi mahdollisuuksien mukaan asetettava etusijalle mahdollisuus rajata velka osittain alaskirjauksen ulkopuolelle tai rajoittaa kyseiseen velkaan sovellettavan alaskirjauksen laajuutta, jos se riittää tavoitteen saavuttamiseksi, sen sijaan, että velka rajattaisiin kokonaan alaskirjauksen ulkopuolelle.

(6)

Kun kriisinratkaisuviranomaiset käyttävät poikkeuksellisesti toimivaltaa ja rajaavat velan tai velkaluokan kokonaan tai osittain alaskirjauksen ulkopuolelle, se ei saisi vaikuttaa niiden velvollisuuksiin varmistaa, että laitokset ja konsernit ovat purkamiskelpoisia, ja että niillä on riittävästi varoja omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen noudattamiseksi, jotta tappiot voidaan kattaa kriisinratkaisussa ja pääomapohjaa vahvistaa kriisinratkaisusuunnitelman mukaisesti. Direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti asianomaisten kriisinratkaisuviranomaisten on otettava huomioon mahdolliset alaskirjauksen ulkopuolelle rajaamiset, kun varmistetaan, että laitoksella on riittävä kapasiteetti tappioiden kattamiseksi ja pääomapohjan vahvistamiseksi. Koska tiettyjen velkojen rajaaminen velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle voisi vähentää merkittävästi tätä kriisinratkaisussa käytettävissä olevaa kapasiteettia, kriisinratkaisuviranomaisen olisi harkittava alaskirjauksen ulkopuolelle rajaamisen todennäköistä tarvetta, kun se määrittää omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevaa vähimmäisvaatimusta direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti.

(7)

Kun otetaan huomioon se, että kriisinratkaisuviranomaisella oleva mahdollisuus rajata velka tai velkaluokka direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan mukaisen velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle on luonteeltaan poikkeuksellinen, kriisinratkaisuviranomaisen arvion on oltava hyvin perusteltu. Jos kyseinen alaskirjauksen ulkopuolelle rajaaminen tarkoittaa kriisinratkaisurahaston käyttöä, kriisinratkaisuviranomaisen olisi tarjottava hyvät perustelut sen taustalla olevista poikkeuksellisista tilanteista. Tämä selvitys on olennaisen tärkeää, jotta komissio voi toimia direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 12 kohdassa olevan velvoitteensa mukaisesti. Sen mukaan komission on 24 tunnin kuluessa kriisinratkaisuviranomaisen tiettyjen velkojen ulkopuolelle rajaamispäätöstä koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta tehtävä päätös, kieltääkö se ehdotetun ulkopuolelle rajaamisen tai vaatiiko se siihen muutoksia. Kriisinratkaisuviranomaisen komissiolle antaman selvityksen olisi oltava oikeasuhteinen ja olisi otettava huomioon tapauksen erityispiirteiden edellyttämä tarkoituksenmukaisuus.

(8)

Kun kyse on kriisinratkaisusta, hyväksyttäviä velkoja koskevaa vähimmäisvaatimusta laskettaessa huomioon otettavat velat olisi aina alaskirjattava siinä määrin kuin on tarpeen tappioiden kattamiseen ja laitoksen pääomapohjan vahvistamiseen, koska kriisinratkaisuviranomaiset edellyttävät kriisinratkaisun suunnittelun yhteydessä, että kyseiset velat vaikuttavat uskottavalla ja toteuttamiskelpoisella tavalla tappioiden kattamiseen ja pääomapohjan vahvistamiseen. Jos niissä poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa kriisinratkaisuviranomaisen on käytettävä direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan mukaista alaskirjauksen ulkopuolelle rajaamista, jota ei ole otettu huomioon kriisinratkaisun suunnittelussa, kyseinen alaskirjauksen ulkopuolelle rajaaminen tarkoittaa kriisinratkaisurahaston käyttöä, kriisinratkaisuviranomaisen on selitettävä, miksi poikkeukselliset tilanteet oikeuttavat mainittuun toimenpiteeseen, ja syyt siihen, miksi kriisinratkaisuviranomainen ei voinut ennakoida näitä poikkeuksellisia tilanteita kriisinratkaisun suunnittelun yhteydessä. Näiden tekijöiden selittämisvaatimusta on sovellettava oikeasuhteisesti ja asianmukaisesti ottaen huomioon oikea-aikaisen kriisinratkaisutoimen tarve.

(9)

Direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan mukaista mahdollisuutta rajata velkakirjojen arvo alaskirjauksen ulkopuolelle olisi käytettävä noudattaen täysimääräisesti unionin oikeuden yleisiä periaatteita. Erityisesti se ei saisi vaikuttaa muiden velkojien suojatoimiin, eli siihen periaatteeseen, että yhdellekään velkojalle ei saa aiheutua suurempia tappioita kuin sille olisi aiheutunut, jos laitos olisi purettu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi otettava huomioon tarve kunnioittaa näitä suojatoimia ja niiden rikkomisesta velkojille aiheutuvan vahingonkorvausvelvollisuuden mahdollisuus, kun ne rajaavat velkakirjoja alaskirjauksen ulkopuolelle direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja kun ne laativat kriisinratkaisusuunnitelmaa. Uusien alaskirjauksen ulkopuolelle rajaamisten ainoana perusteena ei pitäisi kuitenkaan käyttää sitä, että kriisinratkaisuviranomaisen päätös rajata velkakirjojen arvo alaskirjauksen ulkopuolelle voi päätyä tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämän ei kuitenkaan pitäisi rajoittaa aikaisempien kriisinratkaisutoimia koskevien tuomioistuimen ratkaisujen ottamista asianmukaisesti huomioon, jos ne ovat merkityksellisiä kyseessä olevan asian osalta.

(10)

Kriisinratkaisuviranomaisella olevaa kokonaiskapasiteettia rajata velkakirjojen arvo alaskirjauksen ulkopuolelle rajoittaa se, että tappiot, joita velkojat eivät ole täysin kattaneet alaskirjauksen ulkopuolelle rajauksen vuoksi, kuuluvat kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjen piiriin vain silloin, kun osakkeenomistajat ja velkojat ovat suorittaneet määrän, joka on vähintään kahdeksan prosenttia laitoksen velkojen kokonaismäärästä, omat varat mukaan lukien.

(11)

Alaskirjauksen ulkopuolelle rajauksia olisi tarkasteltava tapauskohtaisesti analysoimalla direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan mukaisten perustelujen relevantteja näkökohtia yksi kerrallaan sen sijaan, että tarkasteltaisiin kyseisten laitosten erityispiirteitä sellaisenaan. Tällaisen lähestymistavan pitäisi varmistaa, että poikkeuksellisia tilanteita arvioidaan johdonmukaisesti ja tarpeettomat kilpailun vääristymät vältetään. Laitoksen ominaisuudet (kuten koko, sidokset muihin laitoksiin tai monitahoisuus) olisi otettava tarvittaessa huomioon, jotta voidaan arvioida täyttyvätkö ne edellytykset, joiden perusteella velka voidaan rajata velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle. Kyseisten ominaisuuksien ei pitäisi kuitenkaan automaattisesti oikeuttaa tällaisen laitoksen velkojen rajaukseen alaskirjauksen ulkopuolelle.

(12)

Markkinatilanne, laitoksen kaatumisen olosuhteet, sen kärsimien tappioiden määrä tai muut yleiset tekijät voivat vaikuttaa siihen todennäköisyyteen, että poikkeukselliset tilanteet ilmenevät sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdassa. Tällaisia yleisiä tekijöitä ei kuitenkaan pitäisi käyttää itsenäisinä alaskirjauksen ulkopuolelle rajaamisen perusteina direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan a–d alakohdassa lueteltujen perusteiden lisäksi.

(13)

Kun kriisinratkaisuviranomainen harkitsee, täyttyykö yksi tai useampi edellytys velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle rajaamiselle, sen olisi otettava huomioon sen ajan pituus, jonka jälkeen laitosta uhkaavaa kaatumista ei voitu enää käsitellä hallitusti. Jos kullekin laitokselle on määritelty kriisinratkaisusuunnitelma sekä omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus ja kriisinratkaisun esteisiin on puututtu, oletetaan että laitoksella on tarvittavat valmiudet tappioiden kattamiseen ja pääomapohjan vahvistamiseen. Kriisinratkaisumääräyksen olisi oltava kriisinratkaisusuunnitelman ja myös kriisinratkaisustrategian mukainen, jollei kriisinratkaisuviranomainen arvioi tapauksen olosuhteet huomioon ottaen, että kriisinratkaisutavoitteet saavutetaan tehokkaammin toteuttamalla muita kuin kriisinratkaisusuunnitelman mukaisia toimia.

(14)

Sen ajanjakson aikana, jolloin kriisinratkaisusuunnitelmia ja omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevaa vähimmäisvaatimusta ei ole vielä hyväksytty, ja jos kriisinratkaisuviranomaisella on ollut käytettävissään rajallinen aika tehdä päätös kriisinratkaisustrategian yksityiskohtaisesta täytäntöönpanosta, on todennäköisempää, että ilmenee tapauksia, joissa ei ole mahdollista soveltaa velkakirjojen arvon alaskirjausta kaikkiin hyväksyttäviin velkoihin kohtuullisen ajan kuluessa. Sen määritteleminen, mikä ”kohtuullinen aika” on, olisi yhdistettävä siihen nopeuteen ja varmuuteen, joita edellytetään velkakirjojen arvon alaskirjauksen loppuunsaattamiseen tiettyyn päivämäärään mennessä yrityksen vakauttamiseksi tosiasiallisesti. Jos ei ole mahdollista suorittaa kaikkia tehtäviä, joita tarvitaan tiettyjen velkojen alaskirjausta varten kyseiseen päivämäärään mennessä, olisi katsottava, että velkakirjojen arvon alaskirjausta ei ole mahdollista suorittaa ”kohtuullisessa ajassa”. Päätös siitä, milloin ”vaikea” muuttuu ”mahdottomaksi”, on tehtävä nojautuen niihin perusteisiin, joilla määritetään ”kohtuullinen aika”.

(15)

Periaatteessa velat, joihin sovelletaan kolmannen maan lainsäädäntöä, ovat alaskirjattavissa siltä osin kuin niitä ei ole rajattu ulkopuolelle 44 artiklan 2 kohdan nojalla. Direktiivin 55 artiklassa säädetyllä mekanismilla kasvatetaan sitä todennäköisyyttä, että nämä velat voidaan alaskirjata kohtuullisessa ajassa. Yhtä tärkeää on se, että direktiivin 2014/59/EU 67 artiklassa säädetään, että kriisinratkaisuviranomaisilla on oikeus vaatia, että hallinnonhoitaja, pesänhoitaja tai muu henkilö, joka käyttää määräysvaltaa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen suhteen, toteuttaa kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että velkojen, joihin sovelletaan kolmannen maan lainsäädäntöä, alaskirjaus tai muuntaminen tulee voimaan. Kun kuitenkin otetaan huomioon se seikka, että tällaiset velat eivät kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, on edelleen vaarana, että poikkeustapauksissa, kriisinratkaisuviranomaisen ponnisteluista ja 67 artiklan mukaisen harkintavallan käytöstä huolimatta, esiintyy ongelmia siinä, voidaanko nämä velat hyväksyä velkakirjojen arvon alaskirjaukseen kohtuullisessa ajassa.

(16)

Tiettyjen velkojen alaskirjaukselle voi olla käytännön esteenä se, että velan määrää ei ole määritetty tai se on vaikea määrittää siinä vaiheessa, kun kriisinratkaisuviranomainen soveltaa velkakirjojen arvon alaskirjausta. Tämä voi koskea vakuudellisia velkoja, joiden määrä ylittää vakuuden arvon, tai velkoja, jotka riippuvat tulevaisuuden epävarmoista tapahtumista, kuten taseen ulkopuoliset erät ja nostamattomat lainat. Tällaiset esteet voidaan poistaa asianmukaisen arvonmäärityksen avulla esimerkiksi peruuttamalla sitoumus ja määrittämällä sen arvo arvioimalla asianmukaista arvostusmenetelmää käyttäen tai soveltamalla ”virtuaalista” prosenttimääräistä lainapääoman leikkausta.

(17)

On totta, että joissakin tapauksissa johdannaisten alaskirjaus voi myös osoittautua vaikeaksi, mutta direktiivin 2014/59/EU 49 artiklassa säädetään selvästi, miten johdannaisia olisi alaskirjattava, eli sulkeutumisen jälkeen. Voi olla vaikeaa määritellä nettoutettu summa lyhyessä ajassa sulkeutumisen jälkeen, mutta sen ei pitäisi tarkoittaa automaattista alaskirjauksen ulkopuolelle rajaamista, koska se voidaan myös suorittaa asianmukaisia arvostusmenetelmiä käyttäen, kuten komissio on vahvistanut direktiivin 2014/59/EU 49 artiklan 5 kohdassa, erityisesti tilapäisen arvostuksen vaiheessa. Tätä varten laitosten olisi osoitettava, että ne pystyvät toimittamaan tarpeelliset tiedot arvostuksen suorittamiseksi kriisinratkaisua varten. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi erityisesti varmistettava, että laitokset kykenevät tuottamaan vaaditut ajantasaiset tiedot kriisinratkaisustrategian mukaisen määräajan puitteissa, erityisesti tukeakseen kriisinratkaisua edeltävää ja sen aikaista uskottavaa arvostusta direktiivin 2014/59/EU 36 artiklan mukaisesti. Lisäksi suuntaviivoissa määrätään, että kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava, olisiko laitoksia edellytettävä luopumaan omaisuuseristä, jotka merkittävästi vähentävät arvostuksen toteuttamiskelpoisuutta.

(18)

Direktiivin 2014/59/EU 2 artiklassa määritellään kriittisten toimintojen ja ydinliiketoiminta-alueiden käsitteet. Komissiolle siirretään valta antaa delegoitu säädös, jolla täsmennetään olosuhteet, joissa tietyt toiminnat, palvelut ja toiminnot voivat kuulua kriittisten toimintojen tai ydinliiketoiminnan määritelmään. Tältä osin liiketoiminta-alueen kannattavuus ei sinänsä ole riittävä syy kyseiseen liiketoiminta-alueeseen liittyvien velkojen rajaamiseksi alaskirjauksen ulkopuolelle. Alaskirjauksen ulkopuolelle rajaaminen voi kuitenkin olla perusteltua, jos ydinliiketoiminnan säilyttäminen on ratkaisevan tärkeää kriisinratkaisun tavoitteiden saavuttamiseksi ja kriittisten toimintojen säilyttämiseksi, jos keskeisten toimintojen, palvelujen ja transaktioiden jatkaminen edistää mainittuja tavoitteita.

(19)

Kriisinratkaisuviranomaiset voivat rajata alaskirjauksen ulkopuolelle ainoastaan velat, jotka ovat tarpeen riskien hallintatarkoituksessa (suojaus) kriittisten toimintojen yhteydessä, jos riskien hallinta (suojaus) hyväksytään vakavaraisuusvaatimusten vuoksi ja se on oleellisen tärkeää kriittisiin toimintoihin liittyvien toimintojen ylläpitämiseksi siten, että jos suojaus purettaisiin, kriittisen toiminnan jatkuvuus vaarantuisi vakavasti.

(20)

Kriisinratkaisuviranomaiset voivat lisäksi rajata alaskirjauksen ulkopuolelle ainoastaan velat, jotka ovat tarpeen riskien hallintatarkoituksessa (suojaus) kriittisten toimintojen yhteydessä, jos purettaessa riskienhallintaa koskeva toimenpide laitoksen olisi mahdotonta korvata se kohtuullisin ehdoin vaaditussa määräajassa kriittisen toiminnon ylläpitämiseksi esimerkiksi osto- ja myyntihinnan erotusten tai arvostukseen liittyvän epävarmuuden vuoksi.

(21)

Häiriöiden leviämisen ehkäiseminen rahoitusjärjestelmään kohdistuvien merkittävien haitallisten vaikutusten välttämiseksi on myös kriisinratkaisun tavoite, joka voi oikeuttaa rajaamaan velan velkakirjojen alaskirjauksen soveltamisen ulkopuolelle. Joka tapauksessa alaskirjauksen ulkopuolelle rajaaminen tällä perusteella olisi mahdollista ainoastaan, jos se on ehdottoman välttämätöntä ja oikeasuhteista, mutta myös silloin kun häiriöt ovat levinneet laajalle ja häiritsevät vakavasti rahoitusmarkkinoiden toimintaa tavalla, josta voisi aiheutua vakavia häiriöitä jäsenvaltion tai unionin talouteen.

(22)

Velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamiseen voi kuulua erottamattomasti tietty häiriöiden leviämisen riski. Lainsäätäjän päätös asettaa velkakirjojen arvon alaskirjaus direktiivissä 2014/59/EU kriisinratkaisun tärkeimmäksi välineeksi ja periaate, jonka mukaan osakkeenomistajien ja velkojien olisi katettava tappiot, tarkoittavat yhdessä sitä, että erottamattomasti alaskirjauksen soveltamiseen kuuluvaa häiriöiden leviämisen riskiä ei pitäisi automaattisesti katsoa velkojen alaskirjauksen ulkopuolelle rajaamisen syyksi. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi sen vuoksi arvioitava tarkasti kyseisiä perusteita ja selitettävä velan rajaaminen velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle sillä perusteella, että todennäköisyys velan aiheuttamalle 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan c alakohdassa kuvatun tyyppiselle laajalle häiriölle on suurempi kuin niiden velkojen, joita ei ole rajattu ulkopuolelle. Tätä varten niiden olisi perustettava arvionsa asianmukaisiin menetelmiin, esimerkiksi kvantitatiiviseen analyysiin, kun ne määrittävät häiriöiden leviämisen ja jonkin jäsenvaltion tai unionin talouteen kohdistuvien vakavien häiriöiden riskiä ja vakavuutta.

(23)

Velkakirjojen arvon alaskirjauksen aikaiset markkinaolosuhteet voivat vaikuttaa laajan häiriöiden leviämisen välttämiseen perustuvaan ulkopuolelle rajaamisen tarpeeseen, erityisesti silloin, kun yritys kaatuu ajankohtana, jona rahoitusjärjestelmään kohdistuu huomattava paine tai se kärsii luottamuksen puutteesta. Purkamismahdollisuuksien arvioinnissa olisi tarkasteltava direktiivin 2014/59/EU liitteen C jaksossa olevan 26 kohdan mukaisesti riskiä siitä, että kriisinratkaisun välineiden ja valtuuksien soveltamisella voi olla merkittävää suoraa tai välillistä haittaa rahoitusvakaudelle ja markkinoiden luottamukselle. Kun kriisinratkaisuviranomainen rajaa velan velkojen alaskirjauksen ulkopuolelle mainitun direktiivin 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti laajan leviämisen riskin perusteella, sen odotetaan sen vuoksi selittävän, miksi alaskirjauksen esteitä ei ole käsitelty kriisinratkaisun suunnittelun yhteydessä, jos nämä ulkopuolelle rajaamiset muodostuvat purkamismahdollisuuksien esteiksi. Kriisinratkaisuviranomaisen olisi myös arvioitava, onko velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltaminen kyseisiin velkoihin leviämisvaikutuksen syynä tai pahentaako se sitä merkittävästi, vai johtuuko leviäminen itse asiassa laitoksen kaatumisesta sellaisenaan.

(24)

Laajan häiriöiden leviämisen riski voi olla välitön, kun kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen vastapuolten kärsimät välittömät tappiot aiheuttavat niille ja vuorostaan niiden vastapuolille maksuhäiriöitä tai vakavia maksukyvyttömyysongelmia. Vaikka yksi tai useampi rahoituslaitos voi kaatua, koska se on kyvytön jatkamaan toimintaansa tai joutuu taloudellisiin vaikeuksiin alaskirjauksen välittömänä seurauksena, se ei saisi johtaa automaattisesti velkojen rajaamiseen velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamisalan ulkopuolelle. Ulkopuolelle rajaamista koskevat päätökset olisi tehtävä suhteessa siihen järjestelmäriskiin, joka voi olla välittömän häiriöiden leviämisen seuraus.

(25)

Laajan häiriöiden leviämisen riski voi olla myös välillinen, esimerkiksi silloin kun tiettyjen markkinatoimijoiden kuten tallettajien luottamus menetetään tai omaisuuserien hintojen vaikutuksen kautta. Välillisen leviämisen riski on suuri silloin, kun luottamus menetetään (tukku- ja vähittäis-)rahoitusmarkkinoilla – tarjonnan tyrehtyminen, korkeammat vakuusvaatimukset joko yleisesti tai niille laitoksille, joilla on vastaavat ominaisuudet kuin kaatuvalla laitoksella, tai maksuvalmiusvaikeuksissa olevien laitosten omaisuuserien pikaiset myynnit.

(26)

Tiettyjen velkojen arvon alaskirjauksessa saattaa esiintyä velkojen arvon tuhoutumista, jos kyseiset velat ovat osa menestyvää liiketoimintaa, jolla olisi muuten huomattava lisäarvo pankille, kuten silloin kun myydään yksityisen sektorin ostajalle. Jotta kriisinratkaisuviranomainen voi rajata velan tai velkaluokan velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle, säilytetyn arvon olisi oltava riittävä (mahdollisesti) parantamaan niiden velkojien asemaa, joita ei ole rajattu alaskirjauksen ulkopuolelle, verrattuna velkojien asemaan siinä tilanteessa, jossa kyseisiä velkoja ei rajattaisi alaskirjauksen ulkopuolelle. Näin ollen kriisinratkaisuviranomaiset voivat rajata velan velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti silloin, kun ulkopuolelle rajaamisesta muille velkojille aiheutuva hyöty on suurempi kuin velkojien osallistuminen olisi tappioiden kattamiseen ja pääomapohjan vahvistamiseen, jos ulkopuolelle rajaamista ei tehtäisi. Näin voi olla esimerkiksi siinä tilanteessa, jossa säilytetty arvo voitaisiin selvästi ilmaista yksityisen sektorin ostajan maksaman vastikkeen vastaavan nousun kautta.

(27)

Kun arvioidaan velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle rajaamisen mahdollisia etuja arvon säilymisen kannalta, direktiivin 2014/59/EU 36 artiklan 16 kohdassa ja 49 artiklan 5 kohdassa annetaan komissiolle valta hyväksyä teknisiä sääntelystandardeja, jotka koskevat arvostusta kriisinratkaisua varten ja johdannaisten arvostusta. Sovellettavasta menetelmästä riippuen ylimääräiset tappiot saattavat olla seurausta johdannaisten ulkopuolelle rajaamisesta ja ne voivat ylittää vastaavan velan velkakirjojen arvon alaskirjauksen sisältämät mahdollisuudet ja aiheuttaa lisää tappioita, jotka saattavat lisätä kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen muille velkojille velkakirjojen arvon alaskirjauksesta johtuvaa rasitusta. Ylimääräisiä tappioita voi tulla vastapuolelle aiheutuneista jälleenhankintakustannuksista tai kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen avoimeksi jääneiden suojauksien palauttamisesta, jotka eivät näy johdannaisten toimivan yrityksen arvossa. Tällaisissa olosuhteissa kriisinratkaisuviranomaisen olisi arvioitava, tarkoittaisiko kyseinen arvon vähennys, että niille velkojille, joita ei ole rajattu alaskirjauksen ulkopuolelle, koituvat tappiot olisivat suuremmat kuin jos kyseinen velka olisi rajattu velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle. Puhtaasti spekulatiiviset odotukset mahdollisesta arvonnoususta eivät saa olla ulkopuolelle rajaamisen perusteena.

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, joilla tarkennetaan direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksellisia tilanteita, joissa kriisinratkaisuviranomainen voi rajata tai osittain rajata tietyt velat alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien soveltamisalan ulkopuolelle velkakirjojen arvon alaskirjausta sovellettaessa.

2.   Kriisinratkaisuviranomaisen, jonka jäsenvaltio on nimennyt direktiivin 2014/59/EU 3 artiklan mukaisesti, ja kriisinratkaisuneuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 (2) mukaisten tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa puitteissa on sovellettava tämän asetuksen säännöksiä.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan direktiivin 2014/59/EU 3 artiklassa säädettyjä määritelmiä. Tässä asetuksessa sovelletaan lisäksi seuraavia määritelmiä:

1)

’Välitön häiriöiden leviäminen’ tarkoittaa tilannetta, jossa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen vastapuolten välittömät tappiot, jotka johtuvat laitoksen velkojen alaskirjauksesta, johtavat pian mainittujen vastapuolten maksukyvyttömyyteen tai todennäköiseen maksukyvyttömyyteen.

2)

’Välillinen häiriöiden leviäminen’ tarkoittaa tilannetta, jossa laitoksen velkojen alaskirjaus tai muuntaminen aiheuttaa markkinaosapuolten kielteisen reaktion, joka aiheuttaa vakavan häiriön rahoitusjärjestelmään ja saattaa vahingoittaa reaalitaloutta.

4 artikla

Yhteiset säännökset

1.   Kriisinratkaisuviranomaiset eivät voi rajata velkaa tai velkaluokkaa velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle, elleivät ne kuulu direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 2 kohdan mukaiseen velkojen luetteloon.

2.   Kriisinratkaisuviranomaisen päätöksen, joka koskee velan tai velkaluokan rajaamista velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamisalan ulkopuolelle direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti, on perustuttava kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen tapauskohtaiseen analyysiin eikä se saa olla automaattinen.

3.   Kun kriisinratkaisuviranomainen harkitsee direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan mukaista ulkopuolelle rajaamista ja ennen kun se rajaa velan tai velkaluokan kokonaan alaskirjauksen ulkopuolelle, sen on ensin tutkittava mahdollisuutta rajata kyseinen velka osittain ulkopuolelle rajoittamalla niiden alaskirjauksen laajuutta mahdollisuuksien mukaan.

4.   Kun kriisinratkaisuviranomainen tutkii, olisiko velka rajattava ulkopuolelle direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti, sen on arvioitava, täyttyvätkö ulkopuolelle rajaamisen edellytykset sillä hetkellä, kun alaskirjausta sovelletaan laitokseen. Tämä arviointi ei saa rajoittaa kriisinratkaisuviranomaisen velvollisuutta noudattaa kriisinratkaisusuunnitelmaa direktiivin 2014/59/EU 87 artiklan mukaisesti.

5.   Päätöksen, joka koskee velan tai velkaluokan rajaamista velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamisalan ulkopuolelle direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti, on perustuttava ainakin yhteen mainitun direktiivin 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun kriisinratkaisutavoitteeseen.

6.   Päätös, joka koskee velan tai velkaluokan rajaamista kokonaan tai osittain velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamisalan ulkopuolelle direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja joka edellyttäisi kriisinratkaisurahaston käyttöä, on perusteltava asianmukaisesti ottaen huomioon tapauksen erityispiirteiden edellyttämä tarkoituksenmukaisuus.

7.   Jos kriisinratkaisuviranomainen on olettanut, että velka tai velkaluokka vaikuttaisi uskottavalla ja toteuttamiskelpoisella tavalla tappioiden kattamiseen ja pääomapohjan vahvistamiseen ja että kyseiset velat eivät täytä 44 artiklan 3 kohdan mukaisia ulkopuolelle rajaamisen edellytyksiä, sen on selitettävä kaikki seuraavat seikat, jos se päättää rajata velan tai velkaluokan kokonaan tai osittain ulkopuolelle 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti, mikä tarkoittaisi tappioiden siirtämistä kriisinratkaisurahastolle:

a)

poikkeukselliset tilanteet, jotka poikkeavat kriisinratkaisun suunnittelun aikaisista siten, että kyseiset velat on rajattava velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle kriisinratkaisutoimen toteuttamishetkellä;

b)

miksi ulkopuolelle rajaamista tarvitaan ja erityisesti miksi poikkeuksellisia tilanteita, jotka johtivat sen tarpeeseen, ei voitu ennakoida kriisinratkaisun suunnittelun yhteydessä;

c)

jos ulkopuolelle rajaamisesta määrättiin kriisinratkaisusuunnitelmassa, miten kriisinratkaisuviranomainen on käsitellyt tätä tarvetta, jotta siitä ei muodostuisi purkamismahdollisuuksien estettä.

8.   Kun kriisinratkaisuviranomainen päättää rajata velan tai velkaluokan kokonaan tai osittain ulkopuolelle direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti, jos ulkopuolelle rajaaminen tarkoittaisi tappioiden siirtämistä kriisinratkaisurahastolle, sen on myös selostettava:

a)

täyttyvätkö tämän asetuksen 5 ja 6 artiklassa säädetyt edellytykset ja miten ne täyttyvät; ja

b)

miksi ulkopuolelle rajaamisen tarvetta ei voitu käsitellä asianmukaista direktiivin 2014/59/EU 36 artiklan mukaista arvostusmenetelmää käyttäen.

9.   Kun kriisinratkaisuviranomainen päättää rajata velan tai velkaluokan kokonaan tai osittain ulkopuolelle kriittisten toimintojen ja ydinliiketoiminta-alueiden jatkuvuuden varmistamiseksi direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti, jos ulkopuolelle rajaaminen tarkoittaisi tappioiden siirtämistä kriisinratkaisurahastolle, sen on myös selostettava:

a)

täyttyvätkö tämän asetuksen 7 artiklassa säädetyt edellytykset ja miten ne täyttyvät;

b)

miksi ulkopuolelle rajattavat velat ovat tärkeämpiä selkeästi määriteltyjen kriittisten toimintojen ja ydinliiketoiminta-alueiden jatkuvuuden kannalta kuin ne velat, joita ei rajata ulkopuolelle.

10.   Kun kriisinratkaisuviranomainen rajaa velan tai velkaluokan kokonaan tai osittain ulkopuolelle laajan häiriöiden leviämisen välttämiseksi direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti, jos ulkopuolelle rajaaminen tarkoittaisi tappioiden siirtämistä kriisinratkaisurahastolle, sen on myös selostettava:

a)

täyttyvätkö tämän asetuksen 8 artiklassa säädetyt edellytykset ja miten ne täyttyvät;

b)

syyt siihen, miksi ulkopuolelle rajatut velat aiheuttaisivat suuremmalla todennäköisyydellä direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan c alakohdassa kuvatun tyyppisen laajan häiriöiden leviämisen kuin ne velat, joita ei ole rajattu ulkopuolelle.

11.   Kun kriisinratkaisuviranomainen rajaa velan tai velkaluokan kokonaan tai osittain ulkopuolelle direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti, jos ulkopuolelle rajaaminen tarkoittaisi tappioiden siirtämistä kriisinratkaisurahastolle, sen on myös selostettava, täyttyvätkö tämän asetuksen 9 artiklassa säädetyt edellytykset ja miten ne täyttyvät.

5 artikla

Ulkopuolelle rajaaminen sen perusteella, että velkakirjojen arvon alaskirjausta ei ole mahdollista suorittaa direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti

1.   Kriisinratkaisuviranomaiset voivat rajata velan tai velkaluokan velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle vain silloin, kun alaskirjaukselle ilmenneiden esteiden vuoksi sitä ei ole mahdollista suorittaa kohtuullisessa ajassa, vaikka kriisinratkaisuviranomainen on sitä parhaan kykynsä mukaan yrittänyt.

2.   Edellä olevan 1 kohdan osalta kriisinratkaisuviranomaisten on erityisesti täytettävä seuraavat vaatimukset ennen kuin ne tekevät päätöksen siinä tarkoitetusta ulkopuolelle rajaamisesta:

a)

kriisinratkaisuviranomaisen velvollisuus toimittaa kriisinratkaisusuunnitelmassa kuvaus prosesseista, joilla varmistetaan, että saatavilla on asianmukaisen ajan kuluessa direktiivin 2014/59/EU 36 ja 49 artiklassa tarkoitettua arvostusta varten tarvittavat tiedot;

b)

kriisinratkaisuviranomaisen velvollisuus poistaa laitoksen purkamismahdollisuuksien esteet mukaan lukien tilanteet, jotka johtavat mahdolliseen ulkopuolelle rajaamiseen ja jotka voitaisiin ennakoida kriisinratkaisun suunnittelun yhteydessä, kun kyseiset mahdolliset ulkopuolelle rajaamiset muodostuvat purkamismahdollisuuksien esteiksi.

6 artikla

Kohtuullinen aika

1.   Kun kriisinratkaisuviranomaiset aikovat rajata velan tai velkaluokan velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti, niiden on määriteltävä seuraavat seikat, jotta voidaan määritellä, mikä on ”kohtuullinen aika”:

a)

milloin alaskirjattava määrä on oltava viime kädessä määritetty;

b)

mihin mennessä kaikki velkojen alaskirjauksen edellyttämät tehtävät olisi suoritettava loppuun kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon kriisinratkaisutoimien aikainen tilanne.

2.   Määrittäessään 1 kohdassa säädettyjä vaatimuksia kriisinratkaisuviranomaisten on arvioitava seuraavat seikat:

a)

tarve julkaista alaskirjausta koskeva päätös ja määrittää alaskirjattava määrä ja sen lopullinen jakaminen velkojien luokkiin;

b)

tällaisen päätöksen lykkäämisen aiheuttamat vaikutukset markkinoiden luottamukseen, mahdolliset markkinareaktiot kuten likviditeetin ulosvirtaukset ja kriisinratkaisutoimen tehokkuus ottaen huomioon seuraavat seikat:

i)

ovatko markkinaosapuolet tietoisia laitoksen ongelmista ja kaatumisen uhasta;

ii)

laitoksen ongelmien tai mahdollisen kaatumisen seurausten näkyvyys markkinatoimijoille;

c)

markkinoiden avautumisajat, sikäli kuin ne vaikuttavat kriittisten toimintojen jatkuvuuteen ja häiriöiden leviämiseen;

d)

viitepäivä(t), jolloin pääomaa koskevia vaatimuksia on noudatettava;

e)

laitoksen maksujen eräpäivät ja kyseisten velkojen maturiteetti.

7 artikla

Ulkopuolelle rajaaminen tiettyjen kriittisten toimintojen ja ydinliiketoiminta-alueiden säilyttämiseksi direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti

1.   Kriisinratkaisuviranomaiset voivat rajata velan tai velkaluokan alaskirjauksen ulkopuolelle sillä perusteella, että se on välttämätöntä ja oikeasuhteista tiettyjen kriittisten toimintojen säilyttämiseksi, jos ne katsovat, että velka tai velkaluokka liittyy kriittiseen toimintaan, jonka jatkuvuutta varten kyseistä velkaa tai velkaluokkaa ei pitäisi alaskirjata, jos yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

velan tai velkaluokan arvon alaskirjaus heikentäisi toimintaa rahoituksen saatavuuden vuoksi tai sellaisen riippuvuuden vuoksi, joka kohdistuu vastapuoliin, kuten suojausvastapuoliin, infrastruktuuriin tai laitoksen palvelujen tarjoajiin, jotka eivät voi tai halua jatkaa transaktioita laitoksen kanssa velkakirjojen arvon alaskirjauksen jälkeen;

b)

kyseinen kriittinen toiminto on laitoksen kolmansille osapuolille tarjoama palvelu, joka on riippuvainen velan hoitamisesta keskeytyksettä.

2.   Kriisinratkaisuviranomaiset voivat rajata ulkopuolelle ainoastaan velat, jotka ovat tarpeen riskien hallintaa varten (suojaus) kriittisten toimintojen yhteydessä, jos molemmat seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

riskien hallinta (suojaus) hyväksytään vakavaraisuusvaatimusten vuoksi ja se on oleellisen tärkeää kriittisiin toimintoihin liittyvien toimintojen ylläpitämiseksi;

b)

laitoksen olisi mahdotonta korvata purettu riskienhallintaa koskeva toimenpide kohtuullisin ehdoin vaaditussa määräajassa kriittisen toiminnon ylläpitämiseksi.

3.   Kriisinratkaisuviranomaiset voivat rajata velat ulkopuolelle rahoitussuhteen ylläpitämiseksi ainoastaan, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a)

kriisinratkaisuviranomainen arvioi, että rahoitus on elintärkeää kriittisen toiminnon ylläpitämiseksi;

b)

kun otetaan huomioon tämän asetuksen 6 artikla, laitoksen olisi mahdotonta korvata rahoitus vaaditussa määräajassa kriittisen toiminnon ylläpitämiseksi.

4.   Kriisinratkaisuviranomaiset eivät saa rajata velkaa tai velkaluokkaa ulkopuolelle ainoastaan seuraavan syyn perusteella:

a)

sen maturiteetti;

b)

rahoituskustannusten ennakoitu kasvu, joka ei vaaranna kriittisen toiminnon jatkuvuutta;

c)

ennakoitu mahdollinen voitto tulevaisuudessa.

5.   Kriisinratkaisuviranomaiset voivat rajata velkoja tai velkaluokan alaskirjauksen ulkopuolelle sen perusteella, että se on välttämätöntä ja oikeasuhteista ydinliiketoiminta-alueiden jatkuvuuden varmistamiseksi niin, että säilytetään kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen kyky jatkaa keskeisiä toimintoja, palveluja ja transaktioita, ja direktiivin 2014/59/EU 31 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi.

8 artikla

Ulkopuolelle rajaaminen laajan häiriöiden leviämisen välttämiseksi direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti

1.   Kun kriisinratkaisuviranomaiset harkitsevat ulkopuolelle rajaamista välittömän häiriöiden leviämisen riskin perusteella direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti, niiden olisi arvioitava mahdollisimman laajasti kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen sidoksia muihin sen vastapuolina oleviin laitoksiin.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa arvioinnissa on otettava huomioon kaikki seuraavat seikat:

a)

asianomaisille vastapuolille olevien sitoumusten tarkastelu sen riskin osalta, että kyseisten sitoumusten alaskirjaus saattaa aiheuttaa uusia kaatumisia;

b)

kaatumisvaarassa olevien vastapuolten merkitys järjestelmän kannalta erityisesti suhteessa muihin finanssimarkkinoiden toimijoihin ja finanssimarkkinoiden rakenteiden tarjoajiin.

2.   Kun kriisinratkaisuviranomainen harkitsee ulkopuolelle rajaamista välillisen häiriöiden leviämisen riskin perusteella direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti, sen olisi arvioitava mahdollisimman laajasti ulkopuolelle rajaamisen tarvetta ja oikeasuhteisuutta perustuen useisiin objektiivisiin asianmukaisiin indikaattoreihin. Asian kannalta olennaisia indikaattoreita voivat olla seuraavat:

a)

niiden laitosten määrä, koko ja sidokset muihin laitoksiin, joilla on vastaavat ominaisuudet kuin kriisinratkaisun kohteena olevalla laitoksella, koska tämä saattaisi johtaa yleiseen luottamuspulaan pankkialaa tai rahoitusjärjestelmää kohtaan laajemmin;

b)

niiden luonnollisten henkilöiden määrä, joihin ulkopuolelle rajaaminen suoraan ja välillisesti vaikuttaa, kriisinratkaisutoimen näkyvyys lehdistössä, sikäli kuin se tarkoittaa merkittävää riskiä pankkitoimintaan tai koko rahoitusjärjestelmään kohdistuvan yleisen luottamuksen heikentämisestä;

c)

niiden vastapuolten lukumäärä, koko ja sidokset muihin laitoksiin, joihin alaskirjaus vaikuttaa, mukaan lukien muut kuin pankkialan markkinaosapuolet, ja näiden vastapuolten kriittisten toimintojen merkitys;

d)

vastapuolten mahdollisuus käyttää vaihtoehtoisia palveluntarjoajia tehtäviin, jotka on arvioitu toisiaan korvaavina, kyseisen tilanteen ominaisuudet huomioon ottaen;

e)

lopettaisiko huomattava määrä vastapuolia rahoittamisen tai transaktioiden tekemisen muiden laitosten kanssa velkakirjojen arvon alaskirjauksen jälkeen tai loppuisiko markkinoiden asianmukainen toiminta tällaisten markkinatoimijoiden velkakirjojen arvon alaskirjauksen seurauksena, erityisesti jos markkinoiden luottamus häviäisi yleisesti tai syntyisi paniikki;

f)

lyhyen aikavälin rahoituksen peruuntuminen laajamittaisesti tai merkittävä talletuspako;

g)

niiden laitosten lukumäärää, koko ja merkitys, joita uhkaa varhaisen tilanteeseen puuttumisen edellytysten täyttyminen tai direktiivin 2014/59/EU 32 artiklan 4 kohdan mukaisten lähellä kaatumista tai todennäköistä kaatumista koskevien edellytysten täyttyminen;

h)

riski merkittävästä kriittisten toimintojen keskeytymisestä tai tällaisten toimintojen hintojen merkittävästä noususta (joka ilmenee muutoksista tällaisten toimintojen tai niiden saatavuuden markkinaolosuhteissa) tai vastapuolten ja muiden markkinaosapuolten odotukset;

i)

laaja ja merkittävä laitosten osakkeiden tai laitosten hallussa olevien omaisuuserien hintojen lasku, erityisesti jos se voi vaikuttaa laitosten pääomatilanteeseen;

j)

yleinen ja laajalle levinnyt laitoksille tarjottavan lyhyen tai keskipitkän aikavälin rahoituksen vähentyminen;

k)

pankkien välisen rahoitusmarkkinan toiminnan merkittävä heikkeneminen, joka ilmenee vakuusvaatimusten merkittävänä kasvuna ja laitosten käytettävissä olevien vakuuksien vähenemisenä;

l)

luottotappiovakuutusten hintojen laaja ja merkittävä nousu tai laitosten tai laitosten rahoitustilanteen kannalta olennaisten muiden markkinatoimijoiden luottoluokitusten heikkeneminen.

9 artikla

Ulkopuolelle rajaaminen arvon alentumisen välttämiseksi direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti

1.   Kriisinratkaisuviranomaiset voivat jättää velan tai velkaluokan velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle, jos siten voitaisiin välttää arvon tuhoutuminen niin, että niiden velkojen haltijat, joita ei rajata ulkopuolelle, olisivat paremmassa asemassa kuin jos velat alaskirjattaisiin.

2.   Sen arvioimiseksi, täyttyykö 1 kohdan edellytys, kriisinratkaisuviranomaisten on vertailtava ja arvioitava mahdollisen alaskirjauksen ja alaskirjaamatta jättämisen tuloksia kaikkien velkojien kannalta direktiivin 2014/59/EU 36 artiklan 16 kohdan ja 49 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

10 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 4 päivänä helmikuuta 2016.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2014, yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1).


Top