21.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 132/1

(1)

Tämän direktiivin tarkoituksena on luoda menettelytakeet, joilla varmistetaan, että lapset, eli alle 18-vuotiaat henkilöt, jotka ovat epäiltynä tai syytettynä rikosoikeudellisissa menettelyissä, pystyvät ymmärtämään ja seuraamaan näitä menettelyjä ja käyttämään oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, sekä ehkäistään lasten uusintarikollisuutta ja edistetään heidän sopeutumistaan yhteiskuntaan.

(2)

Koska tällä direktiivillä vahvistetaan epäiltyjen tai syytettyjen lasten prosessuaalisten oikeuksien suojaa koskevia yhteisiä vähimmäissääntöjä, sen tavoitteena on lujittaa jäsenvaltioiden luottamusta toistensa rikosoikeudellisiin järjestelmiin ja siten helpottaa rikosasioissa annettujen päätösten vastavuoroista tunnustamista. Tällaisten yhteisten vähimmäissääntöjen olisi myös poistettava esteet kansalaisten vapaan liikkuvuuden tieltä jäsenvaltioiden alueella.

(3)

Vaikka kaikki jäsenvaltiot ovat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen, jäljempänä ’Euroopan ihmisoikeussopimus’, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja lapsen oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen osapuolia, kokemus on osoittanut, että tämä ei yksinään aina merkitse riittävää luottamusta muiden jäsenvaltioiden rikosoikeudellisiin järjestelmiin.

(4)

Neuvosto hyväksyi 30 päivänä marraskuuta 2009 päätöslauselman etenemissuunnitelmasta epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä (3), jäljempänä ’etenemissuunnitelma’. Etenemissuunnitelmassa esitetään vaihe vaiheelta seuraavia oikeuksia koskevien toimenpiteiden toteuttamista: oikeus käännöksiin ja tulkkaukseen (toimenpide A), oikeus tietojen saamiseen oikeuksista ja syytteistä (toimenpide B), oikeus oikeudelliseen neuvontaan ja oikeusapuun (toimenpide C), oikeus pitää yhteyttä sukulaisiin, työnantajiin ja konsuliviranomaisiin (toimenpide D) sekä haavoittuvassa asemassa olevien epäiltyjen tai syytettyjen oikeus erityisiin suojatoimiin (toimenpide E). Etenemissuunnitelmassa korostetaan, että oikeuksien järjestys on suuntaa-antava ja että sitä voidaan näin ollen muuttaa tarpeen mukaan. Etenemissuunnitelma on tarkoitettu toimimaan kokonaisuutena, ja siitä voidaan hyötyä täysimääräisesti vasta, kun kaikki sen osat on pantu täytäntöön.

(5)

Eurooppa-neuvosto ilmaisi 11 päivänä joulukuuta 2009 pitävänsä etenemissuunnitelmaa myönteisenä ja sisällytti sen osaksi Tukholman ohjelmaa – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten (4) (2.4 kohta). Eurooppa-neuvosto korosti, että etenemissuunnitelma ei ole tyhjentävä, ja kehotti komissiota tarkastelemaan muita tekijöitä, jotka liittyvät epäiltyjä ja syytettyjä koskevien prosessuaalisten oikeuksien vähimmäisvaatimuksiin. Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota myös arvioimaan, onko muita seikkoja, esimerkiksi syyttömyysolettamaa, käsiteltävä yhteistyön parantamiseksi kyseisellä alalla.

(6)

Etenemissuunnitelman nojalla on tähän mennessä hyväksytty neljä prosessuaalisia oikeuksia rikosoikeudellisissa menettelyissä käsittelevää säädöstä eli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2010/64/EU (5), 2012/13/EU (6), 2013/48/EU (7) ja (EU) 2016/343 (8).

(7)

Tällä direktiivillä edistetään lapsen oikeuksia ottaen huomioon Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeudenkäytön suuntaviivat.

(8)

Kun lapsi on epäiltynä tai syytettynä rikosoikeudellisessa menettelyssä tai neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (9) mukaisen eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan menettelyn kohteena, jäljempänä ’etsitty’, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että lapsen etu otetaan aina ensisijaisesti huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(9)

Rikosoikeudellisissa menettelyissä epäiltyihin tai syytettyihin lapsiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta voitaisiin vaalia heidän mahdollisuuttaan kehittyä ja sopeutua takaisin yhteiskuntaan.

(10)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava lapsiin, jotka ovat epäiltyjä tai syytettyjä rikosoikeudellisissa menettelyissä, ja etsittyihin lapsiin. Etsittyihin lapsiin olisi sovellettava tämän direktiivin asiaa koskevia säännöksiä siitä lähtien, kun heidät pidätetään täytäntöönpanojäsenvaltiossa.

(11)

Tätä direktiiviä tai sen tiettyjä säännöksiä olisi sovellettava myös epäiltyihin tai syytettyihin henkilöihin rikosoikeudellisissa menettelyissä sekä etsittyihin, jotka olivat lapsia menettelyn kohteeksi joutuessaan mutta jotka ovat sen jälkeen täyttäneet 18 vuotta, jos tämän direktiivin soveltaminen on asianmukaista ottaen huomioon tapauksen kaikki olosuhteet, muun muassa asianomaisen henkilön kehitystaso ja haavoittuvuus.

(12)

Tapauksissa, joissa henkilö on täyttänyt 18 vuotta, kun hänestä tulee rikosoikeudellisessa menettelyssä epäilty tai syytetty, mutta rikoksentekohetkellä hän oli lapsi, jäsenvaltioita kannustetaan soveltamaan tässä direktiivissä säädettyjä menettelytakeita, kunnes kyseinen henkilö täyttää 21 vuotta; tämä koskee ainakin rikoksia, jotka epäilty tai syytetty on tehnyt ja joita koskevat tutkinta- ja syytetoimet on yhdistetty, koska ne liittyvät erottamattomasti rikosoikeudelliseen menettelyyn, joka on alkanut kyseisen henkilön ollessa alle 18-vuotias.

(13)

Jäsenvaltioiden olisi määritettävä lapsen ikä hänen oman lausuntonsa, lapsen henkilötietojen tarkastuksen, asiakirjojen ja muiden todisteiden perusteella ja, jos tällaisia todisteita ei ole käytettävissä tai niiden perusteella ei saada täyttä varmuutta, lääkärintarkastuksen perusteella. Lääkärintarkastuksen olisi oltava viimeinen keino, ja sitä tehtäessä olisi kunnioitettava tarkasti lapsen oikeuksia, fyysistä koskemattomuutta ja ihmisarvoa. Jos henkilön iästä jää edelleen epäilyksiä, hänen olisi tätä direktiiviä sovellettaessa oletettava olevan lapsi.

(14)

Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava tiettyihin vähäisiin rikkomuksiin. Sitä olisi kuitenkin sovellettava, jos epäilty tai syytetty lapsi on menettänyt vapautensa.

(15)

Joissakin jäsenvaltioissa jokin muu viranomainen kuin tuomioistuin, jolla on toimivalta rikosasioissa, määrää suhteellisen vähäisistä rikkomuksista rangaistuksen, joka on muu kuin vapaudenmenetys. Asia voi olla näin esimerkiksi tieliikennerikkomusten osalta, joita tapahtuu runsaasti ja jotka saatetaan havaita liikenteenvalvonnan johdosta. Tällaisissa tilanteissa olisi epätarkoituksenmukaista edellyttää, että toimivaltaiset viranomaiset takaavat kaikki tämän direktiivin mukaiset oikeudet. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että tällainen viranomainen määrää rangaistuksen vähäisistä rikkomuksista, ja rangaistuksen määräämisestä on joko mahdollista valittaa tuomioistuimeen, jolla on toimivalta rikosasioissa, tai asia on muuten mahdollista siirtää tällaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, tätä direktiiviä olisi näin ollen sovellettava ainoastaan kyseisessä tuomioistuimessa tällaisen valituksen tai siirron johdosta käytävään menettelyyn.

(16)

Joissakin jäsenvaltioissa tiettyjä vähäisiä rikkomuksia, erityisesti vähäisiä tieliikennerikkomuksia, yleisten kunnallisten määräysten vähäisiä rikkomisia ja vähäistä yleisen järjestyksen loukkaamista, pidetään rikoksina. Tällaisissa tilanteissa olisi epätarkoituksenmukaista edellyttää, että toimivaltainen viranomainen takaa kaikki tämän direktiivin mukaiset oikeudet. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään vähäisten rikkomusten osalta, että vapaudenmenetystä ei voida määrätä seuraamukseksi, tätä direktiiviä olisi näin ollen sovellettava ainoastaan menettelyihin tuomioistuimessa, jolla on toimivalta rikosasioissa.

(17)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava ainoastaan rikosoikeudellisiin menettelyihin. Sitä ei olisi sovellettava muuntyyppisiin menettelyihin eikä etenkään menettelyihin, jotka on suunniteltu erityisesti lapsia varten ja jotka saattavat johtaa suojelu-, kurinpito- tai kasvatustoimenpiteisiin.

(18)

Tämän direktiivin täytäntöönpanossa olisi otettava huomioon direktiivien 2012/13/EU ja 2013/48/EU säännökset. Tässä direktiivissä säädetään lasten ja vanhempainvastuunkantajan tiedonsaantia koskevista täydentävistä lisätakeista, jotta lasten erityistarpeet ja haavoittuvuus voidaan ottaa huomioon.

(19)

Lasten olisi saatava tietoa oikeudellisen menettelyn kulkua koskevista yleisistä näkökohdista. Tätä varten heille olisi erityisesti annettava lyhyt selitys oikeudellisen menettelyn seuraavista vaiheista siinä määrin kuin tämä on mahdollista rikosoikeudellisen menettelyn kannalta sekä asianomaisten viranomaisten roolista. Annettavien tietojen tulisi riippua tapauksen olosuhteista.

(20)

Lasten olisi saatava tietoa oikeudesta lääkärintarkastukseen varhaisimmassa sopivassa menettelyn vaiheessa ja viimeistään vapaudenmenetyksen tapahtuessa, jos lapseen kohdistetaan tällainen toimenpide.

(21)

Jos lapsi menettää vapautensa, oikeuksia koskevaan ilmoitukseen, joka annetaan lapselle direktiivin 2012/13/EU mukaisesti, olisi sisällytettävä selkeät tiedot oikeuksista, jotka lapsella on tämän direktiivin nojalla.

(22)

Jäsenvaltioiden olisi annettava vanhempainvastuunkantajalle tiedot sovellettavista prosessuaalisista oikeuksista kirjallisesti, suullisesti tai molemmilla tavoilla. Tiedot olisi annettava mahdollisimman pian ja niin yksityiskohtaisina kuin on tarpeen menettelyn oikeudenmukaisuuden ja lapsen oikeuksien tehokkaan käytön takaamiseksi.

(23)

Joissakin olosuhteissa, jotka voivat liittyä myös ainoastaan yhteen vanhempainvastuunkantajaan, tiedot olisi annettava lapsen nimeämälle ja toimivaltaisen viranomaisen hyväksymälle muulle sopivalle aikuiselle. Esimerkki tällaisista olosuhteista on tilanne, jossa objektiiviset ja tosiasialliset perusteet viittaavat siihen tai antavat aihetta epäillä, että tietojen antaminen vanhempainvastuunkantajalle saattaisi vaarantaa merkittävästi rikosoikeudellisen menettelyn erityisesti silloin, kun todisteita saatetaan tuhota tai muuttaa, todistajiin saatetaan vaikuttaa tai vanhempainvastuunkantaja saattaa olla osallistunut väitettyyn rikolliseen toimintaan yhdessä lapsen kanssa.

(24)

Kun olosuhteet, jotka saivat toimivaltaiset viranomaiset antamaan tietoja muulle sopivalle aikuiselle kuin vanhempainvastuunkantajalle, lakkaavat olemasta, kaikki tiedot, jotka lapsi saa tämän direktiivin mukaisesti ja joilla on edelleen merkitystä oikeudellisessa menettelyssä, olisi annettava vanhempainvastuunkantajalle. Tämä vaatimus ei saisi pitkittää tarpeettomasti rikosoikeudellista menettelyä.

(25)

Epäillyillä tai syytetyillä lapsilla on oikeus käyttää avustajaa direktiivin 2013/48/EU mukaisesti. Koska lapset ovat haavoittuvia eivätkä aina pysty täysin ymmärtämään ja seuraamaan rikosoikeudellista menettelyä, heillä olisi oltava avustaja tässä direktiivissä säädetyissä tilanteissa. Tällaisissa tilanteissa jäsenvaltioiden olisi järjestettävä lapselle avustaja, jollei lapsi tai vanhempainvastuunkantaja ole järjestänyt avustajaa. Jäsenvaltioiden olisi myönnettävä oikeusapua, jos tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että lapsella tosiasiassa on avustaja.

(26)

Avustajan apu tämän direktiivin nojalla edellyttää, että lapsella on oikeus käyttää avustajaa direktiivin 2013/48/EU nojalla. Tästä syystä, jos direktiivin 2013/48/EU jonkin säännöksen soveltaminen tekisi mahdottomaksi sen, että lapsella on avustaja tämän direktiivin nojalla, kyseistä säännöstä ei olisi sovellettava lasten oikeuteen käyttää avustajaa direktiivin 2013/48/EU nojalla. Toisaalta poikkeaminen tässä direktiivissä säädetystä oikeudesta avustajan apuun ei saisi vaikuttaa oikeuteen käyttää avustajaa direktiivin 2013/48/EU mukaisesti eikä oikeuteen saada oikeusapua perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen sekä kansallisen oikeuden ja muun unionin oikeuden mukaisesti.

(27)

Avustajan apua koskevia tämän direktiivin säännöksiä olisi sovellettava ilman aiheetonta viivästystä heti kun lapselle on annettu tieto siitä, että hän on epäilty tai syytetty. Tässä direktiivissä avustajan avulla tarkoitetaan sitä, että avustaja antaa oikeudellista tukea ja edustaa lasta rikosoikeudellisen menettelyn aikana. Jos tässä direktiivissä säädetään avustajan avusta kuulusteluissa, avustajan olisi oltava läsnä. Avustajan apu ei edellytä sitä, että avustaja on läsnä kunkin tutkintatoimen tai todisteiden keräämistoimen aikana, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta lapsen oikeuteen käyttää avustajaa direktiivin 2013/48/EU mukaisesti.

(28)

Edellyttäen, että kunnioitetaan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, jäsenvaltioiden velvoite myöntää epäillylle tai syytetylle lapselle avustaja tämän direktiivin mukaisesti ei koske seuraavia: lapsen henkilöllisyyden toteaminen; sen määrittäminen, olisiko tutkinta aloitettava; aseiden hallussapidon todentaminen tai muu vastaava turvallisuuteen liittyvä seikka; muiden kuin tässä direktiivissä nimenomaisesti tarkoitettujen tutkintatoimien tai todisteiden keräämistoimien toteuttaminen, kuten ruumiintarkastus, fyysinen tarkastus, verikoe, alkoholitesti tai vastaava testi taikka valokuvien tai sormenjälkien ottaminen; tai lapsen saattaminen toimivaltaisen viranomaisen tutkittavaksi taikka luovuttaminen vanhempainvastuunkantajalle tai muulle sopivalle aikuiselle kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(29)

Jos lapsesta, joka ei alun perin ollut epäilty tai syytetty, kuten todistajasta, tulee epäilty tai syytetty, hänellä olisi oltava oikeus olla todistamatta itseään vastaan ja oikeus vaieta unionin oikeuden ja Euroopan ihmissoikeussopimuksen mukaisesti, sellaisina kuin Euroopan unionin tuomioistuin, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’, ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat niitä tulkinneet. Tämän vuoksi tässä direktiivissä viitataan erikseen käytännön tilanteeseen, jossa tällaisesta lapsesta tulee poliisin tai muun lainvalvontaviranomaisen rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä suorittaman kuulustelun aikana epäilty tai syytetty. Kun muusta lapsesta kuin epäillystä tai syytetystä tulee tällaisen kuulustelun kuluessa epäilty tai syytetty, kuulustelu olisi keskeytettävä, kunnes lapselle on annettu tieto siitä, että hän on epäilty tai syytetty, ja hänellä on avustaja tämän direktiivin mukaisesti.

(30)

Edellyttäen, että kunnioitetaan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, jäsenvaltioiden olisi voitava poiketa velvoitteesta myöntää avustaja silloin, kun tämä ei ole oikeasuhteista tapauksen olosuhteet huomioon ottaen, edellyttäen, että lapsen etu otetaan aina ensisijaisesti huomioon. Lapsella olisi joka tapauksessa oltava avustaja, kun hänet saatetaan toimivaltaisen tuomioistuimen tai tuomarin tutkittavaksi tutkintavankeudesta päättämiseksi missä tahansa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvassa menettelyn vaiheessa sekä tutkintavankeuden aikana. Lisäksi rikosoikeudelliseksi rangaistukseksi ei olisi määrättävä vapaudenmenetystä, jollei lapsi ole voinut käyttää avustajaa sellaisella tavalla, että hän on voinut käyttää oikeuttaan puolustukseen tehokkaasti ja joka tapauksessa istuntokäsittelyn aikana. Jäsenvaltioiden olisi voitava tehdä tätä koskevia käytännön järjestelyjä.

(31)

Jäsenvaltioiden olisi voitava väliaikaisesti poiketa velvoitteesta myöntää avustaja oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa pakottavasta syystä, eli jos on kiireellinen tarve ehkäistä henkilön henkeen, vapauteen tai fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvat vakavat haitalliset seuraukset tai jos tutkintaviranomaisten on välttämätöntä toteuttaa välittömiä toimia, jotta estetään vakavaa rikosta koskevan rikosoikeudellisen menettelyn merkittävä vaarantuminen, muun muassa tietojen saamiseksi väitetyistä vakavaan rikokseen osallisista tai vakavaa rikosta koskevien tärkeiden todisteiden katoamisen välttämiseksi. Jostakin näistä pakottavista syistä tehdyn väliaikaisen poikkeuksen aikana toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava kuulustella lasta ilman avustajan läsnäoloa edellyttäen, että hänelle on kerrottu, että hänellä on oikeus vaieta, ja hän voi käyttää kyseistä oikeutta ja että kuulustelu ei vaaranna oikeutta puolustukseen, mukaan luettuna oikeus olla todistamatta itseään vastaan. Kuulustelu olisi siinä määrin kuin mahdollista voitava suorittaa ainoastaan sellaisten olennaisten tietojen saamiseksi, joiden avulla voidaan ehkäistä henkilön henkeen, vapauteen tai fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvat vakavat haitalliset seuraukset tai estää rikosoikeudellisten menettelyjen merkittävä vaarantuminen. Tämän väliaikaisen poikkeuksen väärinkäyttö vahingoittaisi lähtökohtaisesti peruuttamattomasti oikeutta puolustukseen.

(32)

Jäsenvaltioiden olisi selvästi asetettava kansallisessa lainsäädännössään perusteet ja kriteerit tällaiselle väliaikaiselle poikkeukselle, ja niiden olisi käytettävä sitä rajoitetusti. Kaikkien väliaikaisten poikkeusten olisi oltava oikeasuhteisia ja ajallisesti tiukasti rajoitettuja, niiden ei olisi perustuttava yksinomaan väitetyn rikoksen lajiin tai vakavuuteen, eivätkä ne saisi vaarantaa menettelyn yleistä oikeudenmukaisuutta. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että kun muu toimivaltainen viranomainen kuin tuomari tai tuomioistuin sallii väliaikaisen poikkeuksen tämän direktiivin nojalla, väliaikaisen poikkeuksen sallimista koskevaa päätöstä voidaan arvioida tuomioistuimessa ainakin oikeudenkäyntivaiheessa.

(33)

Lapsen ja hänen avustajansa välisen yhteydenpidon luottamuksellisuus on olennaisen tärkeää puolustautumisoikeuksien tehokkaan käytön kannalta ja olennainen osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Jäsenvaltioiden olisi tämän vuoksi poikkeuksetta kunnioitettava lapsen ja hänen avustajansa välisten tapaamisten ja muun yhteydenpidon luottamuksellisuutta käytettäessä tässä direktiivissä säädettyä oikeutta avustajaan. Tämä direktiivi ei vaikuta menettelyihin, jotka koskevat tilannetta, jossa on olemassa objektiivisia ja tosiasiallisia olosuhteita, jotka antavat aihetta epäillä, että kyseinen avustaja on osallinen rikokseen yhdessä lapsen kanssa. Avustajan rikollista toimintaa ei saisi pitää legitiiminä apuna lapselle tämän direktiivin yhteydessä. Velvoite kunnioittaa luottamuksellisuutta tarkoittaa sitä, että jäsenvaltiot pidättyvät häiritsemästä yhteydenpitoa tai kuuntelemasta sitä, ja sitä, että jos lapsi on menettänyt vapautensa tai on muuten valtion määräysvallassa olevassa paikassa, jäsenvaltiot varmistavat, että yhteydenpitoa koskevissa järjestelyissä taataan ja suojataan tällainen luottamuksellisuus. Sanottu ei rajoita vapautensa menettäneiden säilytystiloissa käytettäviä järjestelyjä, joilla estetään luvattomien lähetysten toimittaminen vapautensa menettäneille, kuten kirjeenvaihdon tarkastamista, edellyttäen, että tällaiset järjestelyt eivät anna toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuutta lukea lapsen ja hänen avustajansa välisiä viestejä. Tällä direktiivillä ei liioin rajoiteta kansallisen lainsäädännön mukaisia menettelyjä, joiden mukaisesti kirjeenvaihdon eteenpäin toimittaminen voidaan kieltää, jos lähettäjä ei suostu siihen, että kirjeenvaihto toimitetaan ensin toimivaltaiselle tuomioistuimelle.

(34)

Tämä direktiivi ei rajoita luottamuksellisuuden rikkomista, kun se liittyy toimivaltaisten viranomaisten lailliseen valvontaoperaatioon. Tämä direktiivi ei myöskään rajoita Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi esimerkiksi kansallisten tiedusteluviranomaisten toimesta tehtävää työtä tai työtä, joka kuuluu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 72 artiklan soveltamisalaan; viimeksi mainitun artiklan mukaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osasto, joka koskee vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, ei vaikuta niihin velvollisuuksiin, joita jäsenvaltioilla on yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi.

(35)

Rikosoikeudellisessa menettelyssä epäillyllä tai syytetyllä lapsella olisi oltava oikeus yksilölliseen arviointiin, jossa selvitetään hänen erityistarpeensa suojelun, opetuksen, koulutuksen ja yhteiskuntaan sopeutumisen osalta sen määrittämiseksi, tarvitseeko lapsi erityistoimenpiteitä rikosoikeudellisen menettelyn aikana ja missä määrin hän niitä tarvitsee, mikä on hänen rikosoikeudellinen vastuunsa ja onko tietty seuraamus tai kasvatustoimenpide sopiva.

(36)

Yksilöllisessä arvioinnissa olisi otettava erityisesti huomioon lapsen persoonallisuus ja kehitystaso, lapsen taloudellinen ja sosiaalinen tausta sekä perhetausta, elinympäristö mukaan luettuna, ja lapsen mahdollinen erityinen haavoittuvuus, esimerkiksi oppimis- ja kommunikointivaikeudet.

(37)

Yksilöllisen arvioinnin laajuutta ja yksityiskohtaisuutta olisi voitava mukauttaa tapauksen olosuhteiden perusteella ottaen huomioon väitetyn rikoksen vakavuus ja toimenpiteet, joita voidaan toteuttaa, jos lapsen todetaan syyllistyneen kyseiseen rikokseen. Lapsesta äskettäin tehtyä yksilöllistä arviointia voitaisiin käyttää, jos se saatetaan ajan tasalle.

(38)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava yksilöllisestä arvioinnista saadut tiedot huomioon määrittäessään, onko toteutettava lasta koskevia erityisiä toimenpiteitä, kuten käytännön avun antaminen; arvioidessaan mahdollisten lapseen kohdistuvien turvaamistoimenpiteiden, kuten tutkintavankeutta tai vaihtoehtoisia toimenpiteitä koskevien päätösten, asianmukaisuutta ja tehokkuutta; ja tehdessään päätöksiä tai toteuttaessaan toimia rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä, myös rangaistusta määrättäessä, lapsen yksilölliset ominaisuudet ja olosuhteet huomioon ottaen. Se, että yksilöllinen arviointi ei vielä ole saatavilla, ei saisi estää toimivaltaisia viranomaisia toteuttamasta tällaisia toimenpiteitä tai tekemästä tällaisia päätöksiä edellyttäen, että noudatetaan tässä direktiivissä säädettyjä ehtoja, mukaan lukien yksilöllisen arvioinnin suorittaminen varhaisimmassa sopivassa menettelyn vaiheessa. Ennen yksilöllistä arviointia suoritettavien toimenpiteiden tai tehtävien päätösten asianmukaisuutta ja tehokkuutta voitaisiin tarkastella uudelleen, kun yksilöllinen arviointi tulee saataville.

(39)

Yksilöllinen arviointi olisi suoritettava varhaisimmassa sopivassa menettelyn vaiheessa ja sellaiseen aikaan, että syyttäjä, tuomari tai muu toimivaltainen viranomainen ehtii ottamaan siitä saadut tiedot huomioon ennen syytteen nostamista oikeudenkäyntiä varten. Syyte olisi kuitenkin mahdollista nostaa, vaikka yksilöllistä arviointia ei ole saatavilla, edellyttäen, että tämä on lapsen edun mukaista. Näin voidaan menetellä esimerkiksi tapauksessa, jossa lapsi on tutkintavankeudessa ja yksilöllisen arvioinnin odottaminen saattaisi pidentää tarpeettomasti tutkintavankeuden kestoa.

(40)

Jäsenvaltioiden olisi voitava poiketa velvoitteesta suorittaa yksilöllinen arviointi, jos tällainen poikkeaminen on perusteltua tapauksen olosuhteiden nojalla ottaen huomioon muun muassa väitetyn rikoksen vakavuus ja toimenpiteet, jotka voitaisiin toteuttaa, jos lapsen todetaan syyllistyneen kyseiseen rikokseen, edellyttäen, että poikkeaminen on sopusoinnussa lapsen edun kanssa. Tällöin olisi otettava huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, kuten se, onko lapsesta tehty äskettäin yksilöllinen arviointi rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä tai voidaanko kyseinen asia käsitellä ilman syytteeseen asettamista.

(41)

Velvollisuus huolehtia epäiltynä tai syytettynä olevista lapsista on edellytys lainkäytön oikeudenmukaisuudelle, etenkin jos lapsi on menettänyt vapautensa ja on tämän vuoksi erityisen heikossa asemassa. Vapautensa menettäneen lapsen henkilökohtaisen koskemattomuuden varmistamiseksi lapsella olisi oltava oikeus lääkärintarkastukseen. Lääkärin tai muun pätevän ammattihenkilön olisi tehtävä lääkärintarkastus joko toimivaltaisten viranomaisten aloitteesta erityisesti silloin, kun lapsen erityinen terveydentila antaa aihetta siihen, taikka lapsen, vanhempainvastuunkantajan tai lapsen avustajan pyynnöstä. Jäsenvaltioiden olisi määrättävä käytännön järjestelyistä, jotka koskevat tämän direktiivin mukaisesti suoritettavia lääkärintarkastuksia ja lasten pääsyä tällaisiin tarkastuksiin. Tällaiset järjestelyt voisivat kattaa esimerkiksi tilanteet, joissa samasta lapsesta tehdään lyhyen ajan kuluessa kaksi tai useampia lääkärintarkastusta koskevia pyyntöjä.

(42)

Lapset, jotka ovat epäiltynä tai syytettynä rikosoikeudellisessa menettelyssä, eivät aina pysty ymmärtämään niiden kuulustelujen sisältöä, joihin he joutuvat. Jotta tällaisia lapsia voitaisiin suojella riittävästi, poliisin tai muun lainvalvontaviranomaisen suorittama kuulustelu olisi sen vuoksi tallennettava audiovisuaalisin keinoin, jos se on oikeasuhteista, kun otetaan huomioon muun muassa se, onko avustaja läsnä ja onko lapsi menettänyt vapautensa, edellyttäen että lapsen etu otetaan aina ensisijaisesti huomioon. Tässä direktiivissä ei edellytetä, että jäsenvaltiot tallentavat audiovisuaalisin keinoin tuomarin tai tuomioistuimen suorittaman lasten kuulustelun.

(43)

Kun audiovisuaalinen tallenne on tehtävä tämän direktiivin mukaisesti mutta tallentaminen on ylitsepääsemättömän teknisen ongelman vuoksi mahdotonta, poliisin tai muu lainvalvontaviranomaisen olisi voitava kuulustella lasta ilman, että kuulustelu tallennetaan audiovisuaalisin keinoin, edellyttäen että teknisen ongelman ratkaisemiseksi on toteutettu kohtuulliseksi katsottavat toimet, kuulustelua ei ole asianmukaista lykätä ja tämä on sopusoinnussa lapsen edun kanssa.

(44)

Lapsen kuulustelu olisi joka tapauksessa suoritettava niin, että hänen ikänsä ja kehitystasonsa otetaan huomioon, riippumatta siitä, tallennetaanko kuulustelu audiovisuaalisin keinoin vai ei.

(45)

Vapautensa menettäneet lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Jotta vältettäisiin vapaudenmenetys ja erityisesti lapsen tutkintavankeus missä tahansa menettelyn vaiheessa ennen kuin tuomioistuin on määrittänyt lopullisesti, onko lapsi tehnyt rikoksen, olisi siten toteutettava erityistoimia, koska vapaudenmenetykseen liittyy lapsen fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen mahdollisesti vaikuttavia riskejä ja koska vapaudenmenetys saattaisi johtaa ongelmiin siltä osin kuin kyse on lapsen sopeutumisesta takaisin yhteiskuntaan. Jäsenvaltiot voisivat tehdä käytännön järjestelyjä, jotka koskevat tämän vaatimuksen soveltamista säilöönottotilanteissa, esimerkiksi laatia suuntaviivoja tai ohjeita poliisiviranomaisille. Tämä vaatimus ei joka tapauksessa rajoita poliisin tai muun lainvalvontaviranomaisen mahdollisuutta ottaa lapsi kiinni tapauksissa, joissa tämä vaikuttaa ensi arviolta olevan tarpeen, kuten esimerkiksi itse teossa tai välittömästi rikoksen tapahduttua.

(46)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi aina harkittava toimenpiteitä, jotka ovat vaihtoehtoisia tutkintavankeudelle (vaihtoehtoiset toimenpiteet), ja tällaisten toimenpiteiden olisi oltava mahdollisuuksien mukaan niiden käytettävissä. Vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin voisi kuulua lapsen kieltäminen olemasta tietyissä paikoissa, velvollisuus oleskella tietyssä paikassa, yhteydenpidon rajoittaminen tiettyjen henkilöiden kanssa, velvollisuus ilmoittautua toimivaltaisille viranomaisille, osallistuminen koulutusohjelmiin tai, lapsen suostumuksella, osallistuminen terapia- tai vieroitusohjelmiin.

(47)

Tuomioistuimen, joka voisi toimia myös yhden tuomarin kokoonpanossa, olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen lapsen määräämistä tutkintavankeuteen. Tuomioistuin voisi suorittaa tällaisen säännöllisen uudelleentarkastelun joko viran puolesta taikka lapsen, lapsen avustajan tai tuomioistuimen ulkopuolisen oikeusviranomaisen, erityisesti syyttäjän, pyynnöstä. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä asiaa koskevista käytännön järjestelyistä muun muassa sellaisen tilanteen osalta, jossa tuomioistuin on jo suorittanut säännöllisen uudelleentarkastelun viran puolesta ja lapsi tai lapsen avustaja pyytää uuden uudelleentarkastelun suorittamista.

(48)

Jos lapsi on tutkintavankeudessa, hänen olisi saatava osakseen erityisiä suojelutoimenpiteitä. Hänet on lapsen oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen 37 artiklan c alakohdan mukaan erityisesti pidettävä erillään aikuisista, paitsi jos katsotaan olevan lapsen edun mukaista toimia toisin. Kun tutkintavankeudessa oleva lapsi täyttää 18 vuotta, hänet olisi oltava mahdollista pitää edelleen erillään aikuisista, jos se on perusteltua kyseisen henkilön olosuhteet huomioon ottaen. Lasten haavoittuvuuden vuoksi olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tapaan, jolla tutkintavankeudessa olevia lapsia kohdellaan. Lapsilla olisi oltava pääsy koulutukseen tarpeidensa mukaisesti.

(49)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että rikoksesta epäillyt tai syytetyt lapset, jotka poliisi on ottanut säilöön, pidetään erillään aikuisista, paitsi jos katsotaan olevan lapsen edun mukaista toimia toisin tai jos poikkeuksellisissa olosuhteissa ei ole käytännössä mahdollista toimia näin, edellyttäen, että lapset pidetään säilössä yhdessä aikuisten kanssa tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen edun kanssa. Esimerkiksi harvaan asutuilla alueilla lapsia olisi voitava poikkeuksellisesti pitää poliisin säilössä aikuisten kanssa, paitsi jos tämä on lapsen edun vastaista. Tällaisissa tilanteissa toimivaltaisilta viranomaisilta olisi edellytettävä erityistä valppautta lapsen fyysisen koskemattomuuden ja hyvinvoinnin suojelemiseksi.

(50)

Lapsia olisi voitava pitää tutkintavankeudessa nuorten aikuisten kanssa, paitsi jos tämä on lapsen edun vastaista. Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä, mitä henkilöitä pidetään nuorina aikuisina kansallisen lainsäädännön ja kansallisten menettelyjen mukaisesti. Jäsenvaltioita kannustetaan määrittelemään, että yli 24-vuotiaita ei pidetä nuorina aikuisina.

(51)

Jos lapsi on tutkintavankeudessa, jäsenvaltioiden olisi toteutettava tässä direktiivissä säädettyjä asianmukaisia toimenpiteitä. Tällaisilla toimenpiteillä olisi muun muassa varmistettava, että oikeus perhe-elämään toteutuu tosiasiallisesti ja säännöllisesti. Lapsella olisi oltava oikeus ylläpitää säännöllisesti yhteyksiä vanhempiinsa, perheeseensä ja ystäviinsä tapaamisten ja kirjeenvaihdon kautta, ellei lapsen etu tai oikeuden toteutuminen edellytä poikkeuksellisia rajoituksia.

(52)

Jäsenvaltioiden olisi myös toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan lapsen uskonnon- ja vakaumuksenvapauden kunnioittaminen. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti pidätyttävä puuttumasta lapsen uskontoon tai vakaumukseen. Jäsenvaltioilta ei kuitenkaan vaadita aktiivisia toimia lapsen uskonnonharjoituksen tukemiseksi.

(53)

Jäsenvaltioiden olisi myös tarvittaessa toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä muissa vapaudenmenetystilanteissa. Toteutettujen toimenpiteiden olisi oltava oikeasuhteisia ja asianmukaisia vapaudenmenetyksen luonteeseen, kuten poliisin säilöönottoon tai tutkintavankeuteen, sekä sen kestoon nähden.

(54)

Ammattihenkilöiden, jotka ovat suorassa yhteydessä lapsiin, olisi otettava huomioon eri-ikäisten lasten erityistarpeet ja varmistettava, että menettelyjä mukautetaan vastaavasti. Kyseisille ammattihenkilöille olisi tätä varten annettava erityistä koulutusta lasten kanssa toimimisesta.

(55)

Lapsia olisi kohdeltava tavalla, joka soveltuu heidän ikäänsä, kehitystasoonsa ja ymmärtämiskykyynsä, ottaen huomioon heidän mahdolliset erityistarpeensa, mukaan lukien kommunikaatiovaikeudet.

(56)

Ottaen huomioon oikeusperinteiden ja -järjestelmien erot eri jäsenvaltioissa lasten yksityisyys rikosoikeudellisten menettelyjen aikana olisi varmistettava mahdollisimman hyvin, jotta muun muassa helpotetaan lasten sopeutumista takaisin yhteiskuntaan. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että lapsia koskevat tuomioistuinkäsittelyt järjestetään yleensä suljetuin ovin, tai sallittava, että tuomioistuin tai tuomari voi päättää järjestää tällaiset käsittelyt suljetuin ovin. Tämä ei rajoita päätösten antamista julkisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaisesti.

(57)

Lapsilla olisi oltava oikeus saada vanhempainvastuunkantaja mukaan tuomioistuinkäsittelyihin, joissa käsitellään heitä koskevia asioita. Jos lapsella on enemmän kuin yksi vanhempainvastuunkantaja, lapsella olisi oltava oikeus saada mukaan kaikki heistä, paitsi jos tämä ei ole käytännössä mahdollista toimivaltaisten viranomaisten kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta. Jäsenvaltioiden olisi määrättävä käytännön järjestelyistä, jotka koskevat lasten oikeutta saada vanhempainvastuunkantaja mukaan tuomioistuinkäsittelyihin, joissa käsitellään heitä koskevia asioita, sekä ehdoista, joiden mukaisesti tuomioistuinkäsittelyssä mukana oleva henkilö voidaan tilapäisesti poistaa istunnosta. Tällaiset järjestelyt voivat koskea muun muassa tilannetta, jossa vanhempainvastuunkantaja ei voi tilapäisesti olla lapsen mukana tai jossa vanhempainvastuunkantaja ei halua käyttää mahdollisuutta olla lapsen mukana, edellyttäen, että lapsen etu otetaan huomioon.

(58)

Joissakin olosuhteissa, jotka voivat liittyä myös ainoastaan yhteen vanhempainvastuunkantajista, lapsella olisi oltava oikeus saada mukaan tuomioistuinkäsittelyihin muu sopiva aikuinen kuin vanhempainvastuunkantaja. Tällaisista olosuhteista on kyse esimerkiksi silloin, kun vanhempainvastuunkantajan mukanaolo saattaisi vaarantaa merkittävästi rikosoikeudellisen menettelyn, erityisesti jos objektiiviset ja tosiasialliset olosuhteet viittaavat siihen tai antavat aihetta epäillä, että todisteita saatetaan tuhota tai muuttaa, todistajiin saatetaan vaikuttaa tai vanhempainvastuunkantaja saattaa olla osallistunut väitettyyn rikolliseen toimintaan yhdessä lapsen kanssa.

(59)

Lapsella olisi tämän direktiivin mukaisesti oltava myös oikeus saada vanhempainvastuunkantaja mukaan muissa menettelyn vaiheissa, joissa lapsi on läsnä, kuten poliisikuulustelujen aikana.

(60)

Syytetyn oikeus olla henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissä perustuu perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa määrättyyn oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen, sellaisena kuin unionin tuomioistuin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat sitä tulkinneet. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet lapsen kannustamiseksi olemaan läsnä häntä koskevassa oikeudenkäynnissä, mukaan lukien kutsumalla lapsi henkilökohtaisesti kuultavaksi ja lähettämällä kutsusta kopio vanhempainvastuunkantajalle tai, jos tämä olisi lapsen edun vastaista, muulle sopivalle aikuiselle. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä käytännön järjestelyistä, jotka koskevat lapsen läsnäoloa oikeudenkäynnissä. Järjestelyihin voisi kuulua määräyksiä ehdoista, joiden mukaisesti lapsi voidaan tilapäisesti poistaa oikeudenkäynnistä.

(61)

Tiettyjä tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia olisi sovellettava etsittyyn lapseen siitä hetkestä, kun hänet pidätetään täytäntöönpanojäsenvaltiossa.

(62)

Eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva menettely on keskeisen tärkeä rikosasioissa tehtävälle yhteistyölle jäsenvaltioiden välillä. Puitepäätökseen 2002/584/YOS sisältyvien määräaikojen noudattaminen on tällaisen yhteistyön kannalta olennaista. Kyseisiä määräaikoja olisi näin ollen noudatettava samalla kun etsittyjen lasten olisi voitava käyttää täysimääräisesti tämän direktiivin mukaisia oikeuksiaan eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä.

(63)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tuomareilla ja syyttäjillä, jotka osallistuvat lapsia koskeviin rikosoikeudellisiin menettelyihin, on alan erityispätevyys tai tosiasiallinen mahdollisuus erityiseen koulutukseen, joka koskee etenkin lapsen oikeuksia, asianmukaista kuulustelutekniikkaa, lapsipsykologiaa ja lapsen tarpeisiin mukautettua viestinnän kieltä. Jäsenvaltioiden olisi myös toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, joilla edistetään tällaisen erityisen koulutuksen antamista avustajille, jotka osallistuvat lapsia koskeviin rikosoikeudellisiin menettelyihin.

(64)

Jotta tämän direktiivin vaikuttavuutta voidaan seurata ja arvioida, on tarpeen kerätä saatavilla olevista tiedoista merkityksellistä tietoa tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien toteutumisesta. Näitä tietoja ovat oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten tallentamat tiedot sekä mahdollisuuksien mukaan terveys- ja sosiaalipalvelujen keräämät hallinnolliset tiedot tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien osalta, erityisesti avustajan käyttöönsä saaneiden lasten määrä, toteutettujen yksilöllisten arviointien määrä, kuulusteluista tehtyjen audiovisuaalisten tallenteiden määrä ja vapautensa menettäneiden lasten määrä.

(65)

Jäsenvaltioiden olisi kunnioitettava tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia ja taattava, että ne toteutuvat ilman minkäänlaista syrjintää, joka perustuu rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansallisuuteen, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun sellaiseen seikkaan.

(66)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tunnustettuja perusoikeuksia ja periaatteita, mukaan lukien kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kielto, oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen, oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, lapsen oikeudet, vammaisten integroituminen yhteiskuntaan, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen. Tämä direktiivi olisi pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(67)

Tässä direktiivissä säädetään vähimmäissäännöistä. Jäsenvaltioiden olisi voitava laajentaa tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia paremman suojan tason tarjoamiseksi. Parempi suojan taso ei saisi olla este oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroiselle tunnustamiselle, jota näiden vähimmäissääntöjen on tarkoitus helpottaa. Jäsenvaltioiden myöntämän suojan taso ei saisi milloinkaan alittaa perusoikeuskirjassa tai Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määrättyjä vaatimuksia, sellaisina kuin unionin tuomioistuin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin niitä tulkitsevat.

(68)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat yhteisten vähimmäisvaatimusten asettaminen rikosoikeudellisissa menettelyissä epäiltyjä ja syytettyjä lapsia koskeville menettelytakeille, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(69)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido näitä jäsenvaltioita eikä sitä sovelleta näihin jäsenvaltioihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(70)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(71)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (10) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna,

a)

epäiltynä tai syytettynä rikosoikeudellisissa menettelyissä; tai

b)

puitepäätöksen 2002/584/YOS mukaisen eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan menettelyn kohteena, jäljempänä ’etsitty’.

a)

jos jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että jokin muu viranomainen kuin tuomioistuin, jolla on toimivalta rikosasioissa, määrää rangaistuksen, ja tällaisen rangaistuksen määräämisestä on mahdollista valittaa tällaiseen tuomioistuimeen tai saattaa se tällaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi; tai

b)

jos rangaistukseksi ei voida määrätä vapaudenmenetystä,

1)

’lapsella’ alle 18-vuotiasta henkilöä;

2)

’vanhempainvastuunkantajalla’ ketä tahansa henkilöä, jolla on vanhempainvastuu lapseen nähden;

3)

’vanhempainvastuulla’ oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka liittyvät lapsen henkilöön tai omaisuuteen ja jotka jollakin luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on tuomioistuimen tuomion tai lain taikka voimassa olevan sopimuksen perusteella, mukaan lukien oikeus lapsen huoltoon ja tapaamisoikeus.

a)

viipymättä, kun hänelle on annettu tieto siitä, että hän on epäilty tai syytetty,

b)

varhaisimmassa sopivassa menettelyn vaiheessa

c)

vapaudenmenetyksen tapahtuessa oikeudesta tietynlaiseen kohteluun vapaudenmenetyksen aikana, kuten 12 artiklassa säädetään.

a)

olisi lapsen edun vastaista;

b)

ei ole mahdollista, koska kohtuulliseksi katsottavien toimien jälkeen vanhempainvastuunkantajaan ei saada yhteyttä tai hänen henkilöllisyytensä ei ole tiedossa;

c)

saattaisi objektiivisten ja tosiasiallisten olosuhteiden perusteella vaarantaa merkittävästi rikosoikeudellisen menettelyn.

a)

ennen kuin poliisi tai muu lainvalvonta- tai oikeusviranomainen kuulustelee häntä;

b)

tutkinta- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten suorittaessa tutkintatoimia tai muita todisteiden keräämistoimia 4 kohdan c alakohdan mukaisesti;

c)

ilman aiheetonta viivästystä vapaudenmenetyksen jälkeen;

d)

hyvissä ajoin ennen rikosasioissa toimivaltaiseen tuomioistuimeen kutsutun lapsen kuulemista kyseisessä tuomioistuimessa.

a)

jäsenvaltioiden on varmistettava, että lapsella on oikeus tavata yksityisesti avustajaa, joka edustaa häntä, ja pitää yhteyttä tämän kanssa, myös ennen poliisin tai muun lainvalvonta- tai oikeusviranomaisen suorittamaa kuulustelua;

b)

jäsenvaltioiden on varmistettava, että lapsella on avustaja kuulustelun aikana ja että avustaja voi tosiasiallisesti osallistua hänen kuulusteluunsa. Tällaisen osallistumisen on tapahduttava kansallisen lainsäädännön mukaisten menettelyjen mukaisesti, edellyttäen, että kyseiset menettelyt eivät rajoita kyseessä olevan oikeuden tosiasiallista käyttöä tai olennaista tarkoitusta. Kun avustaja osallistuu kuulusteluun, osallistuminen on kirjattava kansallisen lainsäädännön mukaista kirjaamismenettelyä käyttäen;

c)

jäsenvaltioiden on varmistettava, että lapsella on avustaja ainakin seuraavien tutkintatoimien tai todisteiden keräämistoimien aikana, jos kyseisistä toimista on säädetty kansallisessa lainsäädännössä ja jos epäillyn tai syytetyn on oltava tai hän saa olla läsnä kyseisen toimen aikana:

a)

silloin, kun hänet saatetaan toimivaltaisen tuomioistuimen tai tuomarin tutkittavaksi tutkintavankeudesta päättämiseksi missä tahansa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvassa menettelyn vaiheessa; ja

b)

tutkintavankeuden aikana.

a)

jos on kiireellinen tarve ehkäistä henkilön henkeen, vapauteen tai fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvat vakavat haitalliset seuraukset;

b)

jos tutkintaviranomaisten on välttämätöntä toteuttaa välittömiä toimia, jotta estetään vakavaa rikosta koskevan rikosoikeudellisen menettelyn merkittävä vaarantuminen.

a)

määrittävät, onko toteutettava lapsen edun mukaisia erityisiä toimenpiteitä;

b)

arvioivat mahdollisten lapseen kohdistuvien turvaamistoimenpiteiden asianmukaisuutta ja tehokkuutta;

c)

tekevät päätöksiä tai toteuttavat toimia rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä, myös rangaistusta määrätessään.

a)

lapsi;

b)

vanhempainvastuunkantaja tai 5 ja 15 artiklassa tarkoitettu muu sopiva aikuinen;

c)

lapsen avustaja.

a)

katsotaan olevan lapsen edun mukaista toimia toisin; tai

b)

poikkeuksellisissa olosuhteissa ei ole käytännössä mahdollista toimia näin, edellyttäen, että lapset pidetään säilössä yhdessä aikuisten kanssa tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen edun kanssa.

a)

varmistetaan lapsen terveys ja fyysinen ja henkinen kehitys sekä vaalitaan niitä;

b)

varmistetaan lapsen, myös fyysisesti vammaisen ja aistivammaisen lapsen tai lapsen, jolla on oppimisvaikeuksia, oikeus koulutukseen;

c)

varmistetaan, että lapsen oikeus perhe-elämään toteutuu tosiasiallisesti ja säännöllisesti;

d)

varmistetaan lapsen mahdollisuus osallistua ohjelmiin, joilla edistetään hänen kehitystään ja sopeutumistaan takaisin yhteiskuntaan; ja

e)

varmistetaan lapsen uskonnon- ja vakaumuksenvapauden kunnioittaminen.

a)

olisi lapsen edun vastaista;

b)

ei ole mahdollista, koska kohtuulliseksi katsottavien toimien jälkeen vanhempainvastuunkantajaan ei saada yhteyttä tai hänen henkilöllisyytensä ei ole tiedossa; tai

c)

vaarantaisi objektiivisten ja tosiasiallisten olosuhteiden perusteella merkittävästi rikosoikeudellisen menettelyn.

a)

kyseisen henkilön mukanaolo on lapsen edun mukaista; ja

b)

kyseisen henkilön läsnäolo ei haittaa rikosoikeudellista menettelyä.