1.   Hakemuksia ja päätöksiä varten tarvittavien tietojen vaihtamiseen ja säilyttämiseen sovelletaan liitteessä A säädettyjä yhteisiä tietovaatimuksia.

2.   Ilmoituksia, tiedoksiantoja ja tullioikeudellista asemaa koskevia todisteita varten tarvittavien tietojen vaihtamiseen ja säilyttämiseen sovelletaan liitteessä B säädettyjä yhteisiä tietovaatimuksia.

1.   Unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautuneen talouden toimijan on rekisteröidyttävä ennen kuin se

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa säädetään, unionin tullialueen ulkopuolelle sijoittautuneiden talouden toimijoiden on rekisteröidyttävä tulliviranomaisille ennen kuin kyseiset toimijat antavat väliaikaista maahantuontia koskevaan menettelyyn asettamista koskevan tulli-ilmoituksen tai jälleenvienti-ilmoituksen kyseisen menettelyn päättämiseksi, jos rekisteröinti vaaditaan yhteisen vakuudenhallintajärjestelmän käyttämiseksi.

3.   Sen estämättä, mitä 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa säädetään, yhteistä passitusta soveltavaan maahan sijoittautuneiden talouden toimijoiden on rekisteröidyttävä tulliviranomaisille ennen kuin kyseiset toimijat antavat yhteistä passitusmenettelyä koskevan yleissopimuksen mukaisen tulli-ilmoituksen silloin, kun kyseinen ilmoitus annetaan saapumisen yleisilmoituksen sijaan tai sitä käytetään lähtöä edeltävänä ilmoituksena.

4.   Sen estämättä, mitä 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa säädetään, Andorraan tai San Marinoon sijoittautuneiden talouden toimijoiden on rekisteröidyttävä tulliviranomaisille ennen kuin kyseiset toimijat antavat tulli-ilmoituksen unionin passitusmenettelyssä silloin, kun kyseinen ilmoitus annetaan saapumisen yleisilmoituksen sijaan tai sitä käytetään lähtöä edeltävänä ilmoituksena.

5.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan d alakohdassa säädetään, meri-, sisävesi- tai ilmaliikenteen liikenteenharjoittajana toimivan talouden toimijan ei tarvitse rekisteröityä tulliviranomaisille, jos kyseiselle toimijalle on annettu kolmannen maan yksilöllinen tunnistenumero unionin tunnustamassa kolmannen maan kauppakumppanuusohjelmassa;

6.   Kun rekisteröitymistä vaaditaan tämän artiklan mukaisesti, sen tekee siitä paikasta vastaavat tulliviranomaiset, jossa talouden toimija antaa ilmoituksen tai hakee päätöstä.

1.   Muiden henkilöiden kuin talouden toimijoiden on rekisteröidyttävä tulliviranomaisille, kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, kun muu henkilö kun talouden toimija antaa tulli-ilmoituksia vain satunnaisesti ja tulliviranomaiset pitävät tätä perusteltuna, rekisteröitymistä ei vaadita.

1.   Tulliviranomaisten on mitätöitävä EORI-numero seuraavissa tapauksissa:

2.   Tulliviranomaisen on kirjattava ylös EORI-numeron mitätöintipäivä ja annettava se tiedoksi asianomaiselle rekisteröityneelle henkilölle.

1.   Määräaika, jonka kuluessa hakijan on ilmaistava näkökantansa ennen häneen kielteisesti vaikuttavan päätöksen tekemistä, on 30 päivää.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, kun päätös liittyy sellaisten tavaroiden tarkastustuloksiin, joista ei ole annettu yleisilmoitusta eikä väliaikaista varastointia koskevaa ilmoitusta, jälleenvienti-ilmoitusta tai tulli-ilmoitusta, tulliviranomaiset voivat vaatia asianomaista henkilöä ilmaisemaan näkökantansa 24 tunnin kuluessa.

1.   Tullilainsäädännön soveltamista koskeva päätöshakemus on hyväksyttävä, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan d alakohdassa säädetään, kyseisessä alakohdassa tarkoitettu aika on kolme vuotta, kun aiempi päätös peruutettiin koodeksin 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai kun hakemus on koodeksin 38 artiklan mukaisesti toimitettu valtuutetun talouden toimijan asemaa koskeva hakemus.

1.   Jos hakemuksen hyväksymisen jälkeen asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen katsoo, että on tarpeen pyytää hakijalta lisätietoja päätöksen tekemiseksi, sen on asetettava hakijalle määräaika, joka on enintään 30 päivää ja jonka kuluessa hakijan on annettava kyseiset tiedot. Koodeksin 22 artiklan 3 kohdassa päätöksen tekemiselle asetettua määräaikaa pidennetään vastaavalla ajalla. Hakijalle on ilmoitettava päätöksen tekemiselle asetetun määräajan pidentämisestä.

2.   Kun 8 artiklan 1 kohtaa sovelletaan, koodeksin 22 artiklan 3 kohdassa päätöksen tekemiselle asetettua määräaikaa on pidennettävä 30 päivällä. Hakijalle on ilmoitettava tällaisesta pidennyksestä.

3.   Jos asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen on pidentänyt toisen tulliviranomaisen konsultaatiolle asetettua määräaikaa, päätöksen tekemiselle asetettua määräaikaa on pidennettävä yhtä pitkällä ajalla kuin konsultaatiota. Hakijalle on ilmoitettava päätöksen tekemiselle asetetun määräajan pidentämisestä.

4.   Jos on vakavia syitä epäillä tullilainsäädännön rikkomista ja tulliviranomaiset tekevät tutkimuksia näiden syiden perusteella, asianomaisen päätöksen tekemiselle asetettua määräaikaa on pidennettävä kyseisten tutkimusten päätökseen saattamiseksi tarvittavalla ajalla. Pidennys saa olla enintään yhdeksän kuukautta. Hakijalle on ilmoitettava pidennyksestä, jos se ei vaaranna tutkimuksia.

1.   Päätöksen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen on arvioitava päätöstä uudelleen seuraavissa tapauksissa:

2.   Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen on annettava uudelleenarvioinnin tulokset tiedoksi päätöksenhaltijalle.

1.   Sen sijaan, että asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen peruuttaa tai kumoaa päätöksen tai muuttaa sitä koodeksin 23 artiklan 3 kohdan, 27 artiklan tai 28 artiklan mukaisesti, sen on keskeytettävä sen soveltaminen seuraavissa tapauksissa:

2.   Edellä 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa päätöksenhaltijan on ilmoitettava asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaiselle tulliviranomaiselle toimenpiteet, jotka päätöksenhaltija toteuttaa edellytysten täyttymisen tai velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi, sekä kuinka pitkän ajan hän tarvitsee kyseisten toimenpiteiden toteuttamiseksi.

1.   Edellä 16 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa toimivaltaisen tulliviranomaisen määrittämän soveltamisen keskeyttämisen keston on vastattava aikaa, jonka kyseinen tulliviranomainen tarvitsee päättääkseen, täyttyvätkö peruuttamisen, kumoamisen tai muuttamisen edellytykset. Kyseinen aika saa olla enintään 30 päivää.

Jos tulliviranomainen kuitenkin katsoo, ettei päätöksenhaltija välttämättä täytä koodeksin 39 artiklan a alakohdassa säädettyjä arviointiperusteita, päätöksen soveltaminen on keskeytettävä siihen asti, kun päätetään, onko jokin seuraavista henkilöistä syyllistynyt vakavaan tai toistuvaan rikkomiseen:

2.   Edellä 16 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen tulliviranomaisen määrittämän keskeyttämisen keston on vastattava aikaa, jonka päätöksenhaltija on ilmoittanut 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Keskeyttämisen kestoa voidaan tarvittaessa vielä pidentää päätöksenhaltijan pyynnöstä.

Keskeyttämisen kestoa voidaan vielä pidentää ajalla, jonka toimivaltainen tulliviranomainen tarvitsee varmentaakseen, että kyseisillä toimenpiteillä varmistetaan edellytysten täyttyminen tai velvoitteiden noudattaminen. Kyseinen aika saa olla enintään 30 päivää.

3.   Jos asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen aikoo keskeyttämispäätöksen jälkeen peruuttaa tai kumota kyseisen päätöksen tai muuttaa sitä koodeksin 23 artiklan 3 kohdan, 27 artiklan tai 28 artiklan mukaisesti, tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti määritettyä keskeytyksen kestoa on pidennettävä tarvittaessa siihen asti, kun peruuttamis-, kumoamis- tai muuttamispäätös tulee voimaan.

1.   Päätöksen soveltamisen keskeyttäminen päättyy keskeyttämisajan umpeutuessa, jollei ennen kyseisen ajan umpeutumista tapahdu jokin seuraavista tilanteista;

2.   Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava päätöksenhaltijalle keskeyttämisen päättymisestä.

1.   Poiketen siitä, mitä koodeksin 22 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, sitovaa tietoa koskevan päätöksen hakemus ja mahdolliset sen oheisasiakirjat tai sitä täydentävät asiakirjat on jätettävä joko sen jäsenvaltion toimivaltaiselle tulliviranomaiselle, johon hakija on sijoittautunut, tai sen jäsenvaltion toimivaltaiselle tulliviranomaiselle, jossa kyseistä tietoa on määrä käyttää.

2.   Kun hakija jättää sitovaa tietoa koskevan päätöksen hakemuksen, hänen katsotaan hyväksyvän, että komission internetsivustolla julkaistaan kyseisen päätöksen kaikki tiedot, mukaan lukien valokuvat, muut kuvat ja esitteet mutta pois lukien luottamukselliset tiedot. Tietoja julkistettaessa noudatetaan oikeutta henkilötietojen suojaan.

3.   Jos käytössä ei ole sähköistä järjestelmää sitovaa alkuperätietoa, jäljempänä ’SAT’, koskevan päätöshakemuksen jättämiseksi, jäsenvaltiot voivat sallia, että tällaiset hakemukset jätetään muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

1.   Jos komissio antaa tulliviranomaisille tiedoksi, että STT- ja SAT-päätösten tekeminen keskeytetään koodeksin 34 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisesti, koodeksin 22 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen tekemisen määräaikaa on pidennettävä siihen asti, kun komissio antaa tulliviranomaisille tiedoksi, että virheetön ja yhdenmukainen tariffiin luokittelu tai alkuperän määrittäminen voidaan varmistaa.

Edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu pidennetty määräaika saa olla enintään 10 kuukautta, mutta poikkeuksellisissa olosuhteissa sitä voidaan pidentää vielä enintään viidellä kuukaudella.

2.   Koodeksin 22 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu määräaika voi olla pidempi kuin 30 päivää, jos kyseisen määräajan kuluessa ei ole mahdollista saattaa päätökseen analyysia, jota päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen pitää tarpeellisena päätöksen tekemiseksi.

1.   Jos koodeksin 38 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vaarattomuutta ja turvallisuutta koskevan valtuutuksen saanut talouden toimija, jäljempänä ’AEOS’, antaa omasta puolestaan lähtöä edeltävän ilmoituksen tulli-ilmoituksena tai jälleenvienti-ilmoituksena, ainoastaan kyseisissä ilmoituksissa olevia tietoja vaaditaan.

2.   Kun AEOS antaa toisen henkilön puolesta, joka on myös AEOS, lähtöä edeltävän ilmoituksen tulli-ilmoituksena tai jälleenvienti-ilmoituksena, ainoastaan kyseisissä ilmoituksissa olevia tietoja vaaditaan.

1.   Valtuutetulle talouden toimijalle, jäljempänä ’AEO’, tehdään vähemmän fyysisiä ja asiakirjoihin perustuvia tarkastuksia kuin muille talouden toimijoille.

2.   Kun AEOS on antanut saapumisen yleisilmoituksen tai koodeksin 130 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa tulli-ilmoituksen tai väliaikaista varastointia koskevan ilmoituksen tai jos AEOS on antanut tiedoksi omassa tietojärjestelmässään olevaa omaa saapumisen yleisilmoitusta koskevat tiedot ja antanut niihin koodeksin 127 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun pääsyn, koodeksin 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ensimmäisen saapumistullitoimipaikan on annettava asia tiedoksi kyseiselle AEOS:lle, kun lähetys on valittu fyysiseen tarkastukseen. Kyseinen tiedoksianto on annettava ennen kuin tavarat saapuvat unionin tullialueelle.

Tiedoksianto on annettava myös liikenteenharjoittajan saataville, jos liikenteenharjoittaja ei ole sama kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu AEOS, edellyttäen että liikenteenharjoittaja on AEOS ja se on liitettynä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja ilmoituksia koskeviin sähköisiin järjestelmiin.

Kyseistä tiedoksiantoa ei anneta, jos se voi vaarantaa tarkastuksen tekemisen tai tarkastuksen tulokset.

3.   Kun AEO antaa väliaikaista varastointia koskevan ilmoituksen tai tulli-ilmoituksen koodeksin 171 artiklan mukaisesti, kyseisen väliaikaista varastointia koskevan ilmoituksen tai kyseisen tulli-ilmoituksen vastaanottamiseen toimivaltaisen tullitoimipaikan on annettava asia tiedoksi kyseiselle AEO:lle, kun lähetys on valittu tullitarkastukseen. Kyseinen ilmoitus on annettava ennen kuin tavarat esitetään tullille.

Kyseistä tiedoksiantoa ei anneta, jos se voi vaarantaa tarkastuksen tekemisen tai tarkastuksen tulokset.

4.   Kun AEO:n ilmoittamat lähetykset on valittu fyysiseen tai asiakirjoihin perustuvaan tarkastukseen, tällaiset tarkastukset on asetettava etusijalle.

AEO:n pyynnöstä tarkastukset voidaan tehdä muussa paikassa kuin siinä, jossa tavarat on esitettävä tullille.

5.   Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedoksiannot eivät koske tapauksia, joissa tavaroiden tullille esittämisen jälkeen päätetään väliaikaista varastointia koskevan ilmoituksen tai tulli-ilmoituksen perusteella tehdä tullitarkastuksia.

1.   Edellä 11 artiklan 1 kohdassa säädettyjen hakemuksen hyväksymisedellytysten lisäksi hakijan on AEO-asemaa hakiessaan toimitettava hakemuksensa mukana itsearviointi, jonka tulliviranomaisten on asetettava saataville.

2.   Yksi talouden toimittaja saa jättää vain yhden AEO-asemaa koskevan hakemuksen, jotka kattaa sen kaikki pysyvät toimipaikat unionin tullialueella.

1.   Koodeksin 22 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua päätöksen tekemisen määräaikaa voidaan pidentää enintään 60 päivällä.

2.   Jos vireillä on rikosoikeudellinen menettely, joka antaa aiheen epäillä, täyttääkö hakija koodeksin 39 artiklan a alakohdassa tarkoitetut edellytykset, päätöksen tekemisen määräaikaa on pidennettävä kyseisen menettelyn päätökseen saattamiseksi tarvittavan ajan.

1.   Kun AEO-valtuutuksen soveltaminen keskeytetään sen vuoksi, ettei jotain koodeksin 39 artiklassa tarkoitettua edellytystä ole noudatettu, päätöksen tehneen tulliviranomaisen on keskeytettävä sellaisen kyseisen AEO:n osalta tekemänsä päätöksen soveltaminen, joka perustuu yleisesti AEO-valtuutukseen tai johonkin AEO-valtuutuksen keskeyttämiseen johtaneeseen erityiseen edellytykseen.

2.   AEO:n osalta tehdyn tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen soveltamisen keskeyttäminen ei saa johtaa asianomaisen AEO-valtuutuksen soveltamisen keskeyttämiseen ilman eri toimenpiteitä.

3.   Jos koodeksin 39 artiklan d alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttämättä jättämisen vuoksi keskeytetään 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti sellaista henkilöä koskevan päätöksen soveltaminen, joka on sekä AEOS että koodeksin 38 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tulliyksinkertaistuksiin oikeutettu valtuutettu talouden toimija, jäljempänä ’AEOC’, kyseisen AEOC-valtuutuksen soveltaminen on keskeytettävä, mutta toimijan AEOS-valtuutus pysyy voimassa.

Jos koodeksin 39 artiklan e alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttämättä jättämisen vuoksi keskeytetään 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti sellaista henkilöä koskevan päätöksen soveltaminen, joka on sekä AEOS että AEOC, kyseisen AEOS-valtuutuksen soveltaminen on keskeytettävä, mutta toimijan AEOC-valtuutus pysyy voimassa.

1.   Tarvikkeiden, varaosien ja työkalujen, jotka toimitetaan joidenkin yhdistetyn nimikkeistön XVI, XVII ja XVIII jaksossa lueteltujen tavaroiden kanssa ja jotka ovat niiden tavanomaisen varustuksen osa, katsotaan olevan samaa alkuperää kuin kyseisten tavaroiden.

2.   Joidenkin yhdistetyn nimikkeistön XVI, XVII ja XVIII jaksossa lueteltujen ja unionissa aiemmin vapaaseen liikkeeseen luovutettujen tavaroiden kanssa käytettäviksi tarkoitettujen olennaisten varaosien katsotaan olevan samaa alkuperää kuin tavarat, jos olennaisten varaosien käyttö tuotantovaiheessa ei olisi muuttanut niiden alkuperää.

3.   Tässä artiklassa olennaisina varaosina pidetään osia, jotka ovat

1.   Sen määrittämiseksi, onko tavarat jonkin maan tai alueen alkuperää, seuraavien tekijöiden alkuperää ei oteta huomioon:

2.   Jos neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (12) liitteessä I olevan yhdistetyn nimikkeistön 5 tulkintasäännön mukaan pakkauspäällyksiä ja pakkausaineita pidetään tuotteen osana luokittelutarkoituksissa, niitä ei otetaan huomioon alkuperää määritettäessä, jollei asianomaista tavaraa koskeva liitteen 22–01 sääntö pohjaudu lisäarvon prosenttimäärään.

1.   INF 4 -tiedotustodistusta voidaan hakea muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä, ja tällaisten hakemusten on täytettävä liitteessä 22–02 luetellut tietovaatimukset.

2.   INF 4 -tiedotustodistuksen on täytettävä liitteessä 22–02 luetellut tietovaatimukset.

1.   Tässä alajaksossa vahvistetut alkuperäaseman saamista koskevat edellytykset on täytettävä asianomaisessa edunsaajamaassa.

2.   Ilmaisulla ’edunsaajamaa’ tarkoitetaan myös Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa (10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyssä Monoego Bayn yleissopimuksessa) tarkoitettuja ja siinä tarkasti määriteltyjä kyseisen maan aluevesiä.

3.   Jos edunsaajamaasta toiseen maahan viedyt alkuperätuotteet palautetaan, niitä on pidettävä ei-alkuperätuotteina, jollei toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla voida osoittaa, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

1.   Vapaaseen liikkeeseen unionissa luovutettaviksi ilmoitettujen tuotteiden on oltava samat kuin siitä edunsaajamaasta viedyt tuotteet, jonka alkuperää niiden katsotaan olevan. Ennen niiden ilmoittamista vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi niitä ei saa olla muutettu tai jalostettu millään tavalla eikä niille saa olla tehty mitään muita kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tai merkkien, nimilappujen, sinettien tai unionissa sovellettavien kansallisten erityisvaatimusten noudattamisen varmistavien muiden asiakirjojen lisäämiseksi tai kiinnittämiseksi tarvittavia toimintoja.

2.   Edunsaajamaahan 53, 54, 55 ja 56 artiklan mukaista kumulaatiota varten tuotujen tuotteiden on oltava samat kuin siitä maasta viedyt tuotteet, joiden alkuperää niiden katsotaan olevan. Ennen niiden ilmoittamista tuontimaassa asiaankuuluvaan tullimenettelyyn niitä ei saa olla muutettu tai jalostettu millään tavalla eikä niille saa olla tehty mitään muita kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavia toimintoja.

3.   Tuotteet voidaan varastoida, jos ne pysyvät tullivalvonnassa kauttakulkumaassa tai -maissa.

4.   Viejä voi jakaa lähetykset tai tämä voidaan tehdä viejän vastuulla, jos asianomaiset tavarat pysyvät tullivalvonnassa kauttakulkumaassa tai -maissa.

5.   Edellä 1–4 kohtaa katsotaan noudatetun, jollei tulliviranomaisilla ole aihetta toisin epäillä; tällaisissa tapauksissa tulliviranomaiset voivat pyytää ilmoittajaa antamaan vaatimustenmukaisuutta koskevia todisteita, jotka voidaan antaa millä tahansa tavalla, ja jotka voivat olla esimerkiksi konossementin kaltaisia sopimusperusteisia kuljetusasiakirjoja tai kollien merkintöihin tai numeroihin perustuva konkreettisia todisteita taikka muita itse tavaroihin liittyviä todisteita.

1.   Seuraavia on pidettävä edunsaajamaassa kokonaan tuotettuina:

2.   Edellä 1 kohdan h ja i alakohdassa käytetyillä ilmaisuilla ’sen alusten’ ja ’sen tehdasaluksilla’ tarkoitetaan ainoastaan sellaisia aluksia ja tehdasaluksia, jotka täyttävät kaikki seuraavat vaatimukset:

3.   Kaikki 2 kohdan edellytykset voidaan täyttää jäsenvaltioissa tai eri edunsaajamaissa, jos kaikkiin asianomaisiin edunsaajamaihin sovelletaan 55 artiklan 1 ja 5 kohdanmukaista kumulaatiota. Tällaisessa tapauksessa tuotteet on katsottava sen edunsaajamaan alkuperätuotteiksi, jonka lipun alla alus tai tehdasalus purjehtii 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan, jos 55 artiklan 2 kohdan a, c ja d alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

1.   Tuotteita, joita ei ole tuotettu kokonaan asianomaisessa edunsaajamaassa 44 artiklassa tarkoitetulla tavalla, on pidettävä sen alkuperätuotteina, jos liitteessä 22–03 olevassa luettelossa säädetyt edellytykset täyttyvät asianomaisten tavaroiden osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 47 ja 48 artiklan soveltamista.

2.   Jos tuote, joka on saanut jossakin maassa alkuperäaseman 1 kohdan mukaisesti, jatkojalostetaan kyseisessä maassa ja sitä käytetään aineksena jonkin toisen tuotteen valmistuksessa, kyseisen aineksen valmistuksessa mahdollisesti käytettyjä ei-alkuperäaineksia ei oteta huomioon.

1.   Kunkin tuotteen osalta on määritettävä, täyttyvätkö 45 artiklan 1 kohdan vaatimukset.

Jos kuitenkin asiaankuuluva sääntö perustuu ei-alkuperäainesten enimmäismäärän noudattamiseen, ei-alkuperäaineisten arvo voidaan laskea keskiarvon perusteella 2 kohdan mukaisesti kustannusten ja valuuttakurssien vaihtelujen huomioon ottamiseksi.

2.   Edellä1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa tuotteen keskimääräinen noudettuna-hinta on laskettava näiden tuotteiden kaikesta edellisenä verovuonna tapahtuneesta myynnistä veloitettujen noudettuna-hintojen summan perusteella ja käytettyjen ei-alkuperäainesten keskiarvo on laskettava edellisenä verovuonna tapahtuneessa tuotteiden valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäaineisten arvon summan perusteella, sellaisina kuin ne on määritelty viejämaassa, tai, jos koko verovuotta koskevia lukuja ei vielä ole saatavilla, käytetään lyhyempää, kuitenkin vähintään kolmen kuukauden pituista ajanjaksoa.

3.   Jos viejät ovat valinneet keskiarvoihin perustuvat laskelmat, niiden on johdonmukaisesti sovellettava tällaista menetelmää viiteverovuotta seuraavana vuonna tai, soveltuvin osin, viitekautena käytettyä lyhyempää ajanjaksoa seuraavana vuonna. Ne voivat lopettaa tällaisen järjestelmän soveltamisen, jos ne toteavat jonkin verovuoden tai vähintään kolmen kuukauden pituisen lyhyemmän edustavan ajanjakson aikana, että tällaisen menetelmän käytön perusteena olleita kustannusten tai valuuttakurssin vaihteluja ei enää ole.

4.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja keskiarvoja on käytettävä noudettuna-hintana ja ei-alkuperäaineisten arvona ei-alkuperäainesten enimmäismäärää koskevan vaatimuksen noudattamisen toteamiseksi.

1.   Seuraavia valmistus- tai käsittelytoimia pidetään riittämättöminä antamaan alkuperäasema riippumatta siitä, täyttyvätkö 45 artiklassa säädetyt edellytykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista:

2.   Edellä 1 kohtaa sovellettaessa toimintoja on pidettävä yksinkertaisina silloin, kun niiden suorittamiseksi ei tarvita erityistaitoja eikä nimenomaisesti näitä toimintoja varten tuotettuja tai asennettuja koneita, laitteita tai välineitä.

3.   Kaikki tietylle tuotteelle jossakin edunsaajamaassa suoritetut toiminnot on otettava huomioon määritettäessä, pidetäänkö tälle tuotteelle suoritettua valmistusta tai käsittelyä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla riittämättömänä.

1.   Poiketen siitä, mitä 45 artiklassa säädetään, ja tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti ei-alkuperäaineksia, joita liitteessä 22–03 olevassa luettelossa vahvistettujen edellytysten mukaan ei saa käyttää tietyn tuotteen valmistuksessa, voidaan kuitenkin käyttää, jos niiden arvioitu yhteisarvo tai nettopaino on enintään

2.   Edellä 1 kohtaa sovellettaessa mitään liitteessä 22–03 olevassa luettelossa vahvistetuissa säännöissä eriteltyä ei-alkuperäaineisten enimmäismäärää koskevaa prosenttiosuutta ei saa ylittää.

3.   Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään ei sovelleta tuotteisiin, jotka on tuotettu kokonaan edunsaajamaassa 44 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Kyseisissä kohdissa säädettyä toleranssia on kuitenkin sovellettava kaikkien sellaisten jonkin tuotteen valmistuksessa käytettyjen ainesten summaan, joiden osalta liitteessä 22-03 olevassa luettelossa vahvistettu kyseistä tuotetta koskeva sääntö edellyttää, että tällaisten ainesten on oltava kokonaan tuotettuja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 47 artiklan ja 49 artiklan 2 kohdan soveltamista.

1.   Kelpuuttamisen yksikkö tämän alajakson säännöksiä sovellettaessa on se tuote, jota pidetään perusyksikkönä määritettäessä nimike harmonoidun järjestelmän nimikkeistön mukaan.

2.   Kun lähetys koostuu useasta samanlaisesta tuotteesta, jotka luokitellaan samaan harmonoidun järjestelmän nimikkeeseen, kukin yksittäinen tuote on otettava huomioon tämän alajakson säännöksiä sovellettaessa.

3.   Jos harmonoidun järjestelmän 5 yleisen tulkintasäännön mukaan pakkausta pidetään tuotteeseen kuuluvana luokiteltaessa, sitä on pidettävä tuotteeseen kuuluvana myös alkuperää määritettäessä.

1.   Kumulaatiossa Norjan, Sveitsin tai Turkin kanssa kyseisten maiden alkuperätuotteita on pidettävä edunsaajamaan alkuperäaineksina, jos siellä suoritettu asianomainen valmistus tai käsittely ylittää 47 artiklan 1 kohdassa kuvatut toiminnot.

2.   Kumulaatiota Norjan, Sveitsin tai Turkin kanssa ei sovelleta harmonoidun järjestelmän 1–24 ryhmään kuuluviin tuotteisiin.

1.   Alueellista kumulaatiota sovelletaan seuraaviin neljään erilliseen alueelliseen ryhmään:

2.   Samaan ryhmään kuuluvien maiden välistä alueellista kumulaatiota sovelletaan ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

Edellä b alakohtaa sovellettaessa, jos liitteessä 22–03 olevassa II osassa säädetty riittävän valmistuksen ehto ei ole sama kaikille kumulaatioon osallistuville maille, alueellisen ryhmän yhdestä maasta alueellisen ryhmän toiseen maahan alueellista kumulaatiota varten viedyn tuotteen alkuperä on määritettävä sen säännön perusteella, jota sovellettaisiin, jos tuotteet vietäisiin unioniin.

Jos alueelliseen ryhmään kuuluvat maat ovat noudattaneet ensimmäisen alakohdan c ja d alakohtaa jo ennen 1 päivää tammikuuta 2011, uutta sitoumusta ei vaadita.

3.   Liitteessä 22–04 luetellut ainekset jätetään 2 kohdassa säädetyn alueellisen kumulaation ulkopuolelle, jos

4.   Samaan alueelliseen ryhmään kuuluvien edunsaajamaiden välistä alueellista kumulaatiota sovelletaan ainoastaan, jos siinä edunsaajamaassa suoritettu valmistus tai käsittely, jossa ainekset jatkojalostetaan tai käytetään jonkin tuotteen valmistukseen, ylittää 47 artiklan 1 kohdassa kuvatut toiminnot ja, kun kyseessä ovat tekstiilituotteet, ylittää myös liitteessä 22–05 vahvistetut toiminnot.

Jos ensimmäisessä alakohdassa säädetty edellytys ei täyty ja aineksille tehdään yksi tai useampi 47 artiklan 1 kohdan b–q alakohdassa kuvatuista toiminnoista, tuotteiden viemiseksi unioniin annetussa tai laaditussa alkuperäselvityksessä on alkuperämaaksi ilmoitettava se alueellisen ryhmän maa, jonka osuus kyseisen alueellisen ryhmän maiden käytettyjen alkuperäainesten arvosta on suurin.

Jos tuotteet viedään ilman lisävalmistusta tai -käsittelyä tai niille tehtiin ainoastaan 47 artiklan 1 kohdan a alakohdassa kuvattu toiminto, tuotteiden viemiseksi unioniin annetussa tai laaditussa alkuperäselvityksessä on alkuperämaaksi ilmoitettava se edunsaajamaa, joka mainitaan siinä edunsaajamaassa, jossa tuotteet valmistettiin, annetuissa tai laadituissa alkuperäselvityksissä.

5.   I tai III ryhmään kuuluvan edunsaajamaan viranomaisten pyynnöstä komissio voi hyväksyä näiden ryhmien maiden välisen alueellisen kumulaation, jos komissio katsoo seuraavien edellytysten täyttyvän:

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun pyynnön tukena on oltava todiste siitä, että kyseisessä alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Se on osoitettava komissiolle. Komissio päättää pyynnöstä ottaen huomioon kaikki kumulaatioon liittyvät asiaankuuluvina pidettävät seikat, mukaan lukien kumuloitavat ainekset.

6.   Jos I ryhmän tai III ryhmän edunsaajamaiden välinen alueellinen kumulaatio myönnetään, siinä on yhteen alueelliseen ryhmään kuuluvan maan alkuperäaineksia pidettävä toiseen alueelliseen ryhmään kuuluvan maan alkuperäaineksina, jos ne on käytetty siellä tuotetun tuotteen valmistukseen, edellyttäen että jälkimmäisenä mainitussa edunsaajamaassa suoritettu valmistus tai käsittely ylittää 47 artiklan 1 kohdassa kuvatut toiminnot ja, kun kyseessä ovat tekstiilituotteet, myös liitteessä 22–05 vahvistetut toiminnot.

Jos ensimmäisessä alakohdassa säädetty edellytys ei täyty ja aineksille tehdään yksi tai useampi 47 artiklan 1 kohdan b–q alakohdassa kuvatuista toiminnoista, tuotteiden viemistä unioniin koskevassa alkuperäselvityksessä on alkuperämaaksi ilmoitettava se kumulaatioon osallistuva maa, jonka osuus kyseiseen kumulaatioon osallistuvien maiden käytettyjen alkuperäainesten arvosta on suurin.

Jos tuotteet viedään ilman lisävalmistusta tai -käsittelyä tai niille tehtiin ainoastaan 47 artiklan 1 kohdan a alakohdassa kuvattu toiminto, tuotteiden viemiseksi unioniin annetussa tai laaditussa alkuperäselvityksessä on alkuperämaaksi ilmoitettava se edunsaajamaa, joka mainitaan siinä edunsaajamaassa, jossa tuotteet valmistettiin, annetuissa tai laadituissa alkuperäselvityksissä.

7.   Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa päivämäärän, jona I ja III ryhmään kuuluvien maiden välinen 5 kohdassa säädetty kumulaatio tulee voimaan, sekä kyseiseen kumulaatioon osallistuvat maat ja tarvittaessa luettelon aineksista, joihin tätä kumulaatiota sovelletaan.

8.   Edellä 41–52 artiklaa, alkuperäselvitysten antamista tai laatimista koskevia säännöksiä ja alkuperäselvitysten jälkitarkastusta koskevia säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin vientiin yhdestä edunsaajamaasta toiseen edunsaajamaahan alueellisen kumulaation soveltamiseksi.

1.   Komissio voi minkä tahansa edunsaajamaan viranomaisten pyynnöstä hyväksyä laajennetun kumulaation edunsaajamaan ja sellaisen maan välillä, jonka kanssa unioni on tehnyt voimassa olevan vapaakauppasopimuksen tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan mukaisesti, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa pyynnössä on oltava luettelo asianomaisista kumulaatioon liittyvistä aineksista, ja sen mukana on toimitettava todiste siitä, että ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Se on osoitettava komissiolle. Jos asianomaiset ainekset muuttuvat, uusi pyyntö on esitettävä.

Harmonoidun järjestelmän 1–24 ryhmän aineksia ei voi käyttää laajennetussa kumulaatiossa.

2.   Kun kyseessä on 1 kohdassa tarkoitettu laajennettu kumulaatio, käytettyjen ainesten alkuperä ja se, millaista alkuperän todistavaa asiakirja-aineistoa sovelletaan, on määritettävä asiaankuuluvassa vapaakauppasopimuksessa määrättyjen sääntöjen mukaisesti. Unioniin vietävien tuotteiden alkuperä on määritettävä 2 alajaksossa säädettyjen alkuperäsääntöjen mukaisesti.

Jotta tuotettu tuote voi saada alkuperäaseman, ei ole välttämätöntä, että riittävä valmistus tai käsittely on suoritettu unioniin vietäväksi tarkoitetun tuotteen valmistuksessa edunsaajamaassa käytetyille sellaisen maan alkuperäaineksille, jonka kanssa unioni on tehnyt vapaakauppasopimuksen, jos asianomaisessa edunsaajamaassa tehty valmistus tai käsittely ylittää 47 artiklan 1 kohdassa kuvatut toiminnot.

3.   Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehden C-sarjassa päivämäärän, jona laajennettu kumulaatio tulee voimaan, sekä kyseiseen kumulaatioon osallistuvat maat ja luettelon aineksista, joihin tätä kumulaatiota sovelletaan.

1.   Jos tuotteen valmistuksessa tai käsittelyssä käytetään keskenään korvattavissa olevia alkuperä- ja ei-alkuperäaineksia, jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat unionin tullialueelle sijoittautuneiden taloudellisten toimijoiden kirjallisesta pyynnöstä antaa luvan siihen, että aineksia hallinnoidaan unionissa kirjanpidollisen erottelun menetelmää käyttäen niiden viemiseksi edunsaajamaahan kahdenvälistä kumulaatiota varten ilman ainesten erillisvarastointia.

2.   Jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat asettaa 1 kohdassa tarkoitetun luvan myöntämiselle asianmukaisina pitämiään edellytyksiä.

Lupa myönnetään ainoastaan, jos 1 kohdassa tarkoitettua menetelmää käyttämällä voidaan varmistaa, että sellaisten valmiiden tuotteiden paljous, joita voitaisiin pitää unionin alkuperätuotteina, on aina sama kuin jos varastot olisivat olleet fyysisesti erillään.

Jos lupa myönnetään, menetelmää on sovellettava, ja sen soveltamisesta on pidettävä kirjaa unionissa sovellettavien yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun menetelmän edunsaajan on laadittava tai, siihen saakka kun rekisteröidyn viejän järjestelmän soveltaminen aloitetaan, haettava alkuperäselvityksiä tuotteille, joita voidaan pitää unionin alkuperätuotteina. Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten pyynnöstä edunsaajan on annettava selvitys siitä, kuinka tuotteiden paljouksia on hallinnoitu.

4.   Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten on valvottava 1 kohdassa tarkoitetun luvan käyttöä.

Ne voivat peruuttaa luvan seuraavissa tapauksissa:

1.   Unionin yksipuolisesti tietyille maille, maaryhmille tai alueille, jäljempänä ’edunsaajamaa tai -alue’, lukuun ottamatta tämän jakson 2 alajaksossa tarkoitettuja maita tai alueita sekä unioniin assosioituneita merentakaisia maita ja alueita, myöntämiä tullietuuksia koskevia säännöksiä sovellettaessa seuraavia tuotteita pidetään edunsaajamaan tai -alueen alkuperätuotteina:

2.   Tässä alajaksossa tämän artiklan 3 kohdan mukaisia unionin alkuperätuotteita, joita valmistetaan tai käsitellään edunsaajamaassa tai -alueella enemmän kuin 62 artiklassa tarkoitetaan, pidetään kyseisen edunsaajamaan tai -alueen alkuperätuotteina.

3.   Unionissa tuotettujen tuotteiden alkuperää määritettäessä on 1 kohdan säännöksiä sovellettava soveltuvin osin.

1.   Seuraavia tuotteita pidetään edunsaajamaassa tai -alueella taikka unionissa kokonaan tuotettuina:

2.   Edellä 1 kohdan g ja h alakohdassa käytetyillä ilmaisuilla ”sen alusten” ja ”sen tehdasaluksilla” tarkoitetaan ainoastaan sellaisia aluksia ja tehdasaluksia, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

3.   Ilmaisuihin ”edunsaajamaa tai -alue” ja ”unioni” sisältyvät myös kyseisen edunsaajamaan tai -alueen taikka jäsenvaltioiden aluevedet.

4.   Avomerellä liikkuvia aluksia, mukaan lukien tehdasaluksia, joilla pyydetyt kalastustuotteet valmistetaan tai käsitellään, pidetään sen edunsaajamaan tai -alueen taikka jäsenvaltion alueen osana, jolle ne kuuluvat, edellyttäen että ne täyttävät 2 kohdassa säädetyt edellytykset.

1.   Seuraavia valmistus- tai käsittelytoimia pidetään riittämättöminä antamaan alkuperäasema riippumatta siitä, täyttyvätkö 61 artiklassa säädetyt edellytykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista:

2.   Kaikki tietylle tuotteelle joko edunsaajamaassa tai -alueella taikka unionissa tehdyt toiminnot on otettava kokonaisuutena huomioon määritettäessä, pidetäänkö tälle tuotteelle suoritettua valmistusta tai käsittelyä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla riittämättömänä.

1.   Kelpuuttamisen yksikkö tämän alajakson säännöksiä sovellettaessa on se tuote, jota pidetään perusyksikkönä määritettäessä tuotteen luokitus harmonoituun järjestelmään.

Tästä seuraa, että

2.   Jos harmonoidun järjestelmän 5 yleisen tulkintasäännön mukaan pakkausta pidetään tuotteeseen kuuluvana luokiteltaessa, sitä on pidettävä tuotteeseen kuuluvana myös alkuperää määritettäessä.

1.   Poiketen siitä, mitä 61 artiklassa säädetään, tietyn tuotteen valmistuksessa voidaan käyttää ei-alkuperäaineksia, jos niiden yhteisarvo on enintään 10 prosenttia tuotteen noudettuna-hinnasta.

Jos luettelossa annetaan yksi tai useampi prosenttimäärä ei-alkuperäainesten enimmäisarvoksi, näitä prosenttimääriä ei saa ylittää ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa.

2.   Mitä 1 kohdassa säädetään, ei sovelleta harmonoidun järjestelmän 50–63 ryhmän tuotteisiin.

1.   Edunsaajamaasta tai -alueelta unioniin tai unionista edunsaajamaahan tai -alueelle suoraan kuljetettuina pidetään

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttyminen osoitetaan toimivaltaisille tulliviranomaisille esittämällä jokin seuraavista:

1.   Alkuperätuotteille, jotka on lähetetty edunsaajamaasta tai -alueelta toisessa maassa pidettävään näyttelyyn ja jotka myydään näyttelyn jälkeen unioniin tuotaviksi, myönnetään tuonnissa 59 artiklassa tarkoitetut tullietuudet, jos ne täyttävät 4 alajaksossa ja tässä alajaksossa vahvistetut edellytykset siten, että niitä voidaan pitää edunsaajamaan tai -alueen alkuperätuotteina, ja jos unionin toimivaltaisia tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että

2.   EUR.1-tavaratodistus on esitettävä unionin tulliviranomaisille tavanomaisella tavalla. Siinä on ilmoitettava näyttelyn nimi ja osoite. Tarvittaessa voidaan vaatia kirjallinen lisäselvitys tuotteiden luonteesta ja olosuhteista, joissa niitä on pidetty näytteillä.

3.   Edellä 1 kohtaa sovelletaan kaikkiin kaupan, teollisuuden, maatalouden ja käsiteollisuuden näyttelyihin, messuihin tai niiden kaltaisiin julkisiin esittelytilaisuuksiin, joita ei ole järjestetty yksityisiin tarkoituksiin kaupoissa tai liiketiloissa ulkomaisten tuotteiden myymiseksi, ja joiden aikana tuotteet pysyvät tullivalvonnassa.

1.   Jalostetuista tuotteista koodeksin 86 artiklan 3 kohdan mukaisesti kannettavan tuontitullin määrän määrittämiseksi se sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettujen tavaroiden paljous, jonka katsotaan sisältyvän jalostettuihin tuotteisiin, joista tullivelka syntyy, on määritettävä 2–6 artiklan mukaisesti.

2.   Jäljempänä 3 ja 4 kohdassa säädettyä paljousosuusmenetelmää sovelletaan seuraavissa tapauksissa:

3.   Edellä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa se sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettujen tavaroiden paljous, jonka katsotaan sisältyvän jalostettuihin tuotteisiin, joista tullivelka syntyy, määritetään soveltamalla sitä prosenttimäärää, joka vastaa jalostustoiminnosta saatujen jalostettujen tuotteiden, joista tullivelka syntyy, osuutta kokonaispaljoudesta, sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettujen tavaroiden kokonaispaljouteen.

4.   Edellä 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettujen tavaroiden paljous, jonka katsotaan sisältyvän jalostettuihin tuotteisiin, joista tullivelka syntyy, on määritettävä soveltamalla sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettujen tavaroiden kokonaispaljouteen prosenttimäärää, joka saadaan laskemalla seuraavien kertoimien tulo:

5.   Sellaisia menettelyyn asetettujen tavaroiden paljouksia, jotka tuhoutuvat ja katoavat jalostustoiminnon aikana erityisesti haihtumalla, kuivumalla, sublimoitumalla tai vuotamalla, ei oteta huomioon paljousosuusmenetelmää sovellettaessa.

6.   Muissa kuin 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa arvo-osuusmenetelmää sovelletaan toisen, kolmannen ja neljännen alakohdan mukaisesti.

Sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettujen tavaroiden paljous, jonka katsotaan sisältyvän jalostettuihin tuotteisiin, joista tullivelka syntyy, on määritettävä soveltamalla sisäiseen jalostusmenettelyyn asetettujen tavaroiden kokonaispaljouteen prosenttimäärää, joka saadaan laskemalla seuraavien kertoimien tulo:

Arvo-osuusmenetelmää sovellettaessa jalostettujen tuotteiden arvo määritetään unionin tullialueen käypien noudettuna-hintojen perusteella tai, jos tällaista noudettuna-hintaa ei voida määrittää, unionin tullialueen käypien myyntihintojen tai samankaltaisten tuotteiden perusteella. Ilmeisesti etuyhteydessä olevien tai ilmeisesti korvaavaa järjestelyä keskinäisesti soveltavien osapuolten välisiä hintoja ei saa käyttää jalostettujen tuotteiden arvon määrittämisessä, jollei ole vahvistettu, että tällainen suhde ei vaikuta hintoihin.

Jos jalostettujen tuotteiden arvoa ei voida määrittää kolmannen alakohdan mukaisesti, se on määritettävä muuta kohtuullista menetelmää käyttäen.

1.   Kun sisäisessä jalostusmenettelyssä syntyvien jalostettujen tuotteiden osalta syntyvää tullivelkaa vastaavaa tuontitullin määrää määritetään, kyseiseen menettelyyn asetetuille tavaroille myönnetään koodeksin 86 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi niiden erityiskäytön perusteella tullittomuus tai tullinalennus, jota olisi sovellettu kyseisiin tavaroihin, jos ne olisi asetettu tietyn käyttötarkoituksen menettelyyn koodeksin 254 artiklan mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohtaa sovelletaan, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

1.   Kun vakuus annetaan takaajan sitoumuksena ja sitä voidaan käyttää useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, takaajan on ilmoitettava tiedoksianto-osoite tai nimitettävä edustaja kuhunkin jäsenvaltioon, jossa vakuutta voidaan käyttää.

2.   Takaajan hyväksynnän tai takaajan antaman sitoumuksen kumoaminen tulee voimaan 16 päivänä siitä päivästä, jona takaaja ottaa vastaan tai jona takaajan katsotaan ottaneen vastaan kumoamispäätöksen.

3.   Takaajan antaman sitoumuksen peruuttaminen tulee voimaan 16 päivänä siitä päivästä, jona takaaja ilmoittaa peruuttamisesta sille tullitoimipaikalle, jossa vakuus annettiin.

4.   Kun ainoastaan yhtä toimintoa koskeva vakuus (yksittäinen vakuus) annetaan tositteina, se voidaan tehdä muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

1.   Käteistalletusten ja takaajan antaman sitoumuksen lisäksi muut vakuuden muodot ovat seuraavat:

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja vakuuden muotoja ei hyväksytä tavaroiden asettamiseen unionin passitusmenettelyyn.

3.   Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä 1 kohdassa tarkoitetut vakuuden muodot, jos ne hyväksytään kansallisessa lainsäädännössä.

1.   Lupa käyttää määrältään 50 prosenttiin viitemäärästä alennettua yleisvakuutta on myönnettävä, jos hakija osoittaa täyttävänsä seuraavat edellytykset:

2.   Lupa käyttää määrältään 30 prosenttiin viitemäärästä alennettua yleisvakuutta on myönnettävä, jos hakija osoittaa täyttävänsä seuraavat edellytykset:

3.   Vapautus vakuuden antamisesta myönnetään, jos hakija osoittaa täyttävänsä seuraavat vaatimukset:

4.   Jos hakemuksen jättänyt yritys on perustettu alle kolme vuotta aiemmin, 1 kohdan d alakohdassa, 2 kohdan e alakohdassa ja 3 kohdan j alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten täyttyminen on tarkastettava saatavilla olevien asiakirjojen ja tietojen perusteella.

1.   Jos unionin passitusmenettelyä ei ole päätetty, lähtöjäsenvaltion tulliviranomaisten on ilmoitettava takaajalle yhdeksän kuukauden kuluessa tavaroiden esittämiselle määrätullitoimipaikassa asetetusta määräajasta, ettei menettelyä ole päätetty.

2.   Jos unionin passitusmenettelyä ei ole päätetty, koodeksin 87 artiklan mukaisesti määritettyjen tulliviranomaisten on ilmoitettava kolmen vuoden kuluessa passitusilmoituksen hyväksymisestä takaajalle, että tämä on tai voi olla velvollinen maksamaan velan, josta tämä on vastuussa kyseisessä unionin passitustoimenpiteessä.

3.   Takaaja on vapautettava velvollisuuksistaan, jos takaajalle ei ole annettu jompaakumpaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista ilmoituksista ennen määräajan umpeutumista.

4.   Jos jompikumpi mainituista ilmoituksista on annettu, takaajalle ilmoitetaan tullivelan kantamisesta tai menettelyn päättämisestä.

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta koskevat yhteiset tietovaatimukset ovat liitteessä 32–04.

Edellä 2 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta koskevat yhteiset tietovaatimukset ovat liitteessä 32–05.

6.   Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu ilmoitus voidaan lähettää muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

1.   Jos jotakin ATA- tai CPD-carnet’n mukaista velvoitetta ei täytetä, tulliviranomaisten on normalisoitava väliaikaista maahantuontia koskevat asiakirjat (takaajayhdistykselle esitettävä maksuvaatimus tai selvittämättömyysilmoitus) Istanbulin yleissopimuksen liitteessä A olevan 9, 10 ja 11 artiklan tai tarvittaessa ATA-yleissopimuksen 7, 8 ja 9 artiklan mukaisesti.

2.   Takaajayhdistykselle esitettävään maksuvaatimukseen perustuvat tullit ja verot on laskettava verotuslomakkeen mallin avulla.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua takaajayhdistykselle esitettävää maksuvaatimusta koskevat yhteiset tietovaatimukset ovat liitteessä 33–01.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua CPD-carnet’ta koskevaan selvittämättömyysilmoitukseen sovellettavat yhteiset tietovaatimukset ovat liitteessä 33–02.

5.   Koodeksin 6 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti takaajayhdistykselle esitettävä maksuvaatimus ja CPD-carnet’ta koskeva selvittämättömyysilmoitus voidaan lähettää asiaankuuluvalle takaajayhdistykselle muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä.

1.   Tulliviranomaiset saavat olla antamatta tiedoksi koodeksin 79 tai 82 artiklan mukaisen säännösten noudattamatta jättämisen vuoksi syntyvää tullivelkaa, jos asianomaisen tuonti- tai vientitullin määrä on alle 10 euroa.

2.   Jos tullivelan määrä annettiin alun perin tiedoksi alhaisempana kuin maksettavaksi tuleva tuonti- tai vientitullin määrä, tulliviranomaiset saavat olla antamatta tullivelkaa tiedoksi, jos näiden määrien välinen ero on alle 10 euroa.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua 10 euron rajaa sovelletaan kuhunkin kantotoimenpiteeseen.

1.   Tulliviranomaisten on keskeytettävä tullivelkaa vastaavan tuonti- tai vientitullin määrän maksamiselle asetetun määräajan kuluminen siihen asti, kun ne ovat tehneet päätöksen tullin peruuttamishakemuksesta, edellyttäen että seuraavat edellytykset täyttyvät:

2.   Jos tullin peruuttamishakemuksessa tarkoitetut tavarat eivät ole enää tullivalvonnassa hakemuksen jättöhetkellä, vakuus on annettava.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, tulliviranomaiset eivät saa vaatia vakuutta, jos todetaan, että vakuuden antaminen aiheuttaisi todennäköisesti velalliselle vakavia taloudellisia tai sosiaalisia vaikeuksia.

1.   Tulliviranomaisten on keskeytettävä koodeksin 79 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetulle henkilölle tullivelkaa vastaavan tuonti- tai vientitullin määrän maksamiseksi asetetun määräajan kuluminen, jos tullivelka on syntynyt koodeksin 79 artiklassa tarkoitetusta säännösten noudattamatta jättämisestä, edellyttäen että seuraavat edellytykset täyttyvät:

2.   Määräajan kulumisen keskeyttäminen edellyttää, että asianomainen henkilö antaa vakuuden kyseessä olevan tuonti- tai vientitullin määrästä, lukuun ottamatta seuraavia tilanteita:

3.   Määräajan kuluminen voidaan keskeyttää enintään yhdeksi vuodeksi. Tulliviranomaiset voivat kuitenkin pidentää tätä keskeytystä asianmukaisesti perustelluista syistä.

1.   Poiketen siitä, mitä koodeksin 22 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, koodeksin 116 artiklassa tarkoitetut tuonti- tai vientitullin palauttamis- tai peruuttamishakemukset on toimitettava sen jäsenvaltion toimivaltaiselle tulliviranomaiselle, jossa tullivelka annettiin tiedoksi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu hakemus voidaan tehdä muulla menetelmällä kuin sähköisellä tietojenkäsittelymenetelmällä asianomaisen jäsenvaltion määräysten mukaisesti.

1.   Jäsenvaltion on annettava asianomaiselle henkilölle tiedoksi aikeensa toimittaa asiakirja-aineisto komissiolle ennen sen toimittamista ja annettava asianomaiselle henkilölle 30 päivää aikaa allekirjoittaa lausunto, jossa vahvistetaan, että hän on lukenut kyseisen aineiston eikä hänellä ole siihen mitään lisättävää, tai jossa luetellaan kaikki muut tiedot, jotka hänen mielestään olisi pitänyt lisätä. Jos asianomainen henkilö ei anna tällaista lausuntoa 30 päivän kuluessa, asianomaisen katsotaan lukeneen asiakirja-aineiston eikä hänellä katsota olevan siihen mitään lisättävää.

2.   Kun jäsenvaltio toimittaa asiakirja-aineistoa komissiolle päätöksen tekemistä varten koodeksin 116 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kyseisessä aineistossa on oltava ainakin seuraavat:

3.   Komissio ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle asiakirja-aineiston vastaanottamisesta heti, kun se ottaa sen vastaan.

4.   Komissio asettaa kaikkien jäsenvaltioiden saataville jäljennöksen 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta tapauksen yhteenvedosta 15 päivän kuluessa asiakirja-aineiston vastaanottamisesta.

5.   Jos jäsenvaltion toimittamat tiedot eivät ole riittävät, jotta komissio voisi tehdä päätöksen, komissio voi pyytää jäsenvaltiolta lisätietoja.

6.   Komissio palauttaa asiakirja-aineiston jäsenvaltiolle ja seuraavissa tapauksissa katsotaan, ettei tapausta ollut koskaan toimitettu komissiolle:

1.   Kun komissio aikoo tehdä kielteisen päätöksen koodeksin 116 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, se antaa asianomaiselle henkilölle vastalauseensa tiedoksi kirjallisena ja toimittaa kaikkien sellaisten asiakirjojen ja tietojen viitteet, joiden perusteella se esittää kyseiset vastalauseet. Komissio ilmoittaa asianomaiselle henkilölle tämän oikeudesta tutustua asiakirja-aineistoon.

2.   Komissio ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle 1 kohdassa tarkoitetusta aikeestaan ja tiedoksiannon lähettämisestä.

3.   Asianomaiselle henkilölle on annettava tilaisuus ilmaista komissiolle näkökantansa kirjallisena 30 päivän kuluessa päivästä, jona hän on ottanut vastaan 1 kohdassa tarkoitetun tiedoksiannon.

1.   Komissio päättää, onko tullin palauttaminen tai peruuttaminen perusteltua yhdeksän kuukauden kuluessa päivästä, jona se on ottanut vastaan 98 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun asiakirja-aineiston.

2.   Jos komissio on todennut tarpeelliseksi pyytää jäsenvaltiolta lisätietoja 98 artiklan 5 kohdan mukaisesti, 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa pidennetään päivän, jona komissio on lähettänyt lisätietoja koskevan pyynnön, ja päivän, jona komissio on tiedot vastaanottanut, välillä kuluneen ajan verran. Komissio ilmoittaa asianomaiselle henkilölle määräajan pidentämisestä.

3.   Jos komissio tekee tutkimuksia päätöksen tekemiseksi, 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa pidennetään kyseisten tutkimusten loppuun saattamiseen tarvitun ajan verran. Tällainen pidennys saa olla enintään yhdeksän kuukautta. Komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle ja asianomaiselle henkilölle päivät, jona tutkimukset aloitettiin ja jona ne lopetettiin.

4.   Jos komissio aikaa tehdä 99 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kielteisen päätöksen, 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa pidennetään 30 päivällä.

1.   Komissio antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle päätöksensä tiedoksi mahdollisimman pian ja joka tapauksessa 30 päivän kuluessa 100 artiklan 1 kohdassa eritellyn määräajan päättymisestä.

2.   Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen viranomainen tekee päätöksen sille 1 kohdan mukaisesti ilmoitetun komission päätöksen perusteella.

Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle vastaavasti lähettämällä sille jäljennöksen asianomaisesta päätöksestä.

3.   Jos koodeksin 116 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu päätös on asianomaiselle henkilölle myönteinen, komissio voi eritellä ne edellytykset, joilla tulliviranomaisten on palautettava tai peruutettava tulli tapauksissa, joihin liittyy yhdenveroisia tosiasioita ja oikeudellisia seikkoja.

1.   Unionitavaraolettamaa ei sovelleta seuraaviin tavaroihin:

2.   Unionitavarat voidaan siirtää mihinkään tullimenettelyyn asettamattomina unionin tullialueella paikasta toiseen ja väliaikaisesti tämän alueen ulkopuolelle ilman, että niiden tullioikeudellinen asema muuttuu, seuraavissa tapauksissa:

3.   Unionitavarat voidaan siirtää mihinkään tullimenettelyyn asettamattomina unionin tullialueella paikasta toiseen ja väliaikaisesti tämän alueen ulkopuolella ilman, että niiden tullioikeudellinen asema muuttuu, seuraavissa tapauksissa, edellyttäen että tavaroiden unioniasema todistetaan:

1.   Asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen voi myöntää varustamolle säännöllistä alusliikennettä koskevan luvan, joka antaa sille oikeuden siirtää unionitavaroita unionin tullialueella paikasta toiseen ja väliaikaisesti kyseisen alueen ulkopuolelle ilman, että unionitavaroiden asema muuttuu.

2.   Lupa myönnetään ainoastaan, jos varustamo

3.   Tämän artiklan mukaisen luvan saaneiden varustamojen on tarjottava luvassa ilmoitettuja säännöllisen alusliikenteen palveluja.

Säännöllisen alusliikenteen palvelu on tarjottava aluksilla, jotka on rekisteröity tätä tarkoitusta varten 121 artiklan mukaisesti.

1.   Edellä 119 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisen säännöllisen alusliikenteen harjoittamiseen luvan saaneen varustamon on rekisteröitävä ne alukset, joita se aikoo käyttää, ja ne satamat, joissa se aikoo käydä kyseistä alusliikennettä harjoittaessaan, antamalla asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaiselle tulliviranomaiselle seuraavat tiedot:

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu rekisteröinti tulee voimaan ensimmäisenä työpäivänä sen päivän jälkeen, jona asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltainen tulliviranomainen suoritti rekisteröinnin.

3.   Edellä 119 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisen säännöllisen alusliikenteen harjoittamiseen luvan saaneen varustamon on ilmoitettava asianomaisen päätöksen tekemiseen toimivaltaiselle tulliviranomaiselle mahdollisista muutoksista 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin sekä päivä ja aika, jona muutos tulee voimaan.

1.   Arvoltaan enintään 15 000 euron unionitavaroiden tullioikeudellista asemaa koskeva todiste voidaan toimittaa sähköisten tietojenkäsittelymenetelmien sijaan jollakin seuraavista tavoista:

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa kauppalaskussa tai kuljetusasiakirjassa on mainittava ainakin lähettäjän tai, jos lähettäjää ei ole, asianomaisen henkilön täydellinen nimi ja osoite, toimivaltainen tullitoimipaikka, kollien lukumäärä, laji, merkit ja viitenumerot, tavaran kuvaus, tavaroiden bruttomassa kilogrammoina, tavaroiden arvo ja tarvittaessa konttien numerot.

Lähettäjän tai, jos lähettäjää ei ole, asianomaisen henkilön on yksilöitävä unionitavaroiden tullioikeudellinen asema merkitsemällä tapauksen mukaan joko koodi ”T2L” tai ”T2LF” sekä lisäämällä allekirjoituksensa kauppalaskuun tai kuljetusasiakirjaan.

1.   Unionin tullialueelle sijoittautunut henkilö, joka täyttää koodeksin 39 artiklan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset, voi saada luvan antaa

2.   Toimivaltaisen tullitoimipaikan on annettava 1 kohdassa tarkoitettu lupa asianomaisen henkilön pyynnöstä.

1.   Tullioikeudellisen aseman todistamiseksi 129 artiklan mukaisesti neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 (15) edellytetyissä kalastuspäiväkirjoissa, saaliin purkausilmoituksissa, jälleenlaivausilmoituksissa ja aluksen seurantatiedoissa on tapauksen mukaan oltava seuraavat tiedot:

2.   Kun 119 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitetut tuotteet ja tavarat jälleenlaivataan unionin kalastusalukseen tai unionin tehdasalukseen (vastaanottava alus), sen unionin kalastusaluksen tai sen unionin tehdasaluksen, josta tuotteet tai tavarat jälleenlaivataan, kalastuspäiväkirjassa tai jälleenlaivausilmoituksessa on oltava 1 kohdassa lueteltujen tietojen lisäksi sen aluksen, johon tuotteet ja tavarat jälleenlaivattiin, nimi, lippuvaltio ja rekisteröintinumero sekä sen päällikön täydellinen nimi.

Vastaanottavan aluksen kalastuspäiväkirjassa tai jälleenlaivausilmoituksessa on oltava 1 kohdan b ja c alakohdassa lueteltujen tietojen lisäksi sen unionin kalastusaluksen tai sen unionin tehdasaluksen, josta tuotteet tai tavarat jälleenlaivattiin, nimi, lippuvaltio, rekisteröintinumero ja sen päällikön täydellinen nimi.

3.   Tulliviranomaisten on 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi hyväksyttävä paperinen kalastuspäiväkirja, saaliin purkausilmoitus tai jälleenlaivausilmoitus sellaisista aluksista, joiden kokonaispituus on vähintään 10 metriä mutta enintään 15 metriä.

1.   Kun 119 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitetut tuotteet ja tavarat jälleenlaivataan muihin vastaanottaviin aluksiin kuin unionin kalastusaluksiin tai unionin tehdasaluksiin, unionitavaroiden tullioikeudellinen asemaa koskeva todiste annetaan vastaanottavan aluksen jälleenlaivausilmoituksen tulosteella, johon on liitetty sen unionin kalastusaluksen tai sen unionin tehdasaluksen, josta tuotteet tai tavarat jälleenlaivataan, kalastuspäiväkirjan, jälleenlaivausilmoituksen tai aluksen seurantatietojen tuloste.

2.   Kun kyseessä on useita jälleenlaivauksia, kaikkien jälleenlaivausilmoitusten tuloste on toimitettava.

1.   Koodeksin 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun unionitavaroilla käytävään kauppaan sovelletaan seuraavia säännöksiä:

2.   Kaikki henkilöt voivat täyttää 1 kohdassa tarkoitetut velvoitteensa esittämällä kauppalaskun tai kuljetusasiakirjan seuraavissa tapauksissa:

1.   Vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevat tulli-ilmoitukset voidaan antaa suullisesti seuraavista tavaroista:

2.   Vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevat tulli-ilmoitukset voidaan antaa suullisesti 136 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tavaroista, jos niille myönnetään vapautus tuontitullista palautustavaroina.

1.   Väliaikaista maahantuontia koskevat tulli-ilmoitukset voidaan antaa suullisesti seuraavista tavaroista:

2.   Jälleenvienti-ilmoitukset voidaan antaa suullisesti, kun jälleenvienti päättää 1 artiklassa tarkoitettuja tavaroita koskevan väliaikaisen maahantuonnin menettelyn.

1.   Vientiä koskevat tulli-ilmoitukset voidaan antaa suullisesti seuraavista tavaroista:

2.   Vientiä koskevat tulli-ilmoitukset voidaan antaa suullisesti 136 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tavaroista, jos ne on tarkoitettu jälleentuotaviksi.

1.   Jos 136 artiklan 1 kohdan e–j alakohdassa tarkoitettuja tavaroita ei ole ilmoitettu muulla tavalla, niitä pidetään ilmoitettuina väliaikaiseen maahantuontiin 141 artiklan mukaisesti.

2.   Jos 136 artiklan 1 kohdan e–j alakohdassa tarkoitettuja tavaroita ei ole ilmoitettu muulla tavalla, niitä pidetään ilmoitettuina väliaikaisen maahantuonnin menettelyn päättävään jälleenvientiin 141 artiklan mukaisesti.

1.   Jos seuraavia tavaroita ei ole ilmoitettu muulla tavalla, niitä pidetään ilmoitettuina vientiin 141 artiklan mukaisesti:

2.   Jos tavarat lähetetään Helgolandiin, niitä pidetään ilmoitettuina vientiin 141 artiklan mukaisesti.