EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32014R1322

Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1322/2014, annettu 19 päivänä syyskuuta 2014 , Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 167/2013 täydentämisestä ja muuttamisesta maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen tyyppihyväksynnässä sovellettavien ajoneuvon rakennetta koskevien ja yleisten vaatimusten osalta ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

OJ L 364, 18.12.2014, p. 1–315 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

In force: This act has been changed. Current consolidated version: 26/06/2018

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_del/2014/1322/oj

18.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 364/1


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 1322/2014,

annettu 19 päivänä syyskuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 167/2013 täydentämisestä ja muuttamisesta maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen tyyppihyväksynnässä sovellettavien ajoneuvon rakennetta koskevien ja yleisten vaatimusten osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta 5 päivänä helmikuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 167/2013 (1) ja erityisesti sen 18 artiklan 4 kohdan, 20 artiklan 8 kohdan, 27 artiklan 6 kohdan, 28 artiklan 6 kohdan, 49 artiklan 3 kohdan, 53 artiklan 12 kohdan, 60 artiklan 1 kohdan, 61 artiklan ja 70 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tällä asetuksella on tarkoitus vahvistaa maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen rakennetta koskevat tekniset vaatimukset ja testausmenetelmät, joilla varmistetaan, että ajoneuvossa tai sen kanssa työskentelevien loukkaantumisriski on mahdollisimman pieni.

(2)

Unioni on neuvoston päätöksellä 97/836/EY (2) liittynyt Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission, jäljempänä ’UNECE’, sopimukseen pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista, jäljempänä ’vuoden 1958 tarkistettu sopimus’. Komissio korosti tiedonannossaan ”CARS 2020: Kilpailukykyistä ja kestävää eurooppalaista autoteollisuutta koskeva toimintasuunnitelma”, että vuoden 1958 UNECE-sopimukseen sisältyvien kansainvälisten sääntöjen hyväksyminen on paras tapa poistaa tullin ulkopuolisia kaupan esteitä.

(3)

Mahdollisuudesta soveltaa UNECEn laatimia E-sääntöjä ajoneuvojen EU-tyyppihyväksyntäjärjestelmään säädetään asetuksessa (EU) N:o 167/2013. Kun E-säännöt ovat osa ajoneuvon EU-tyyppihyväksyntävaatimuksia, vältytään päällekkäisyydeltä niin teknisten vaatimusten kuin todistusten ja hallinnollisten menettelyjen osalta. Lisäksi kansainvälisesti hyväksyttyihin standardeihin suoraan perustuvan tyyppihyväksynnän odotetaan parantavan pääsyä kolmansien maiden markkinoille, erityisesti niiden, jotka ovat sopimuspuolia vuoden 1958 tarkistetussa sopimuksessa, ja vahvistavan näin unionin teollisuuden kilpailukykyä.

(4)

Selkeyden, ennakoitavuuden, järkeistämisen ja yksinkertaistamisen vuoksi sekä ajoneuvojen valmistajille, tutkimuslaitoksille ja tyyppihyväksyntäviranomaisille aiheutuvan rasitteen vähentämiseksi asetuksessa (EU) N:o 167/2013 säädetään Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) vahvistamien testiohjeiden mukaisesti laadittujen testausselosteiden tunnustamisesta EU-tyyppihyväksyntää varten vaihtoehtona mainitun asetuksen taikka sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten mukaisesti laadittaville testausselosteille. Sen vuoksi on aiheellista laatia luettelo niistä OECD:n testiohjeista, joiden aiheet kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan ja joiden perusteella EU-tyyppihyväksyntää varten hyväksyttävät testausselosteet voidaan laatia.

(5)

Maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen rakennetta koskevien säännösten mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen olisi tiettyjen vaatimusten osalta sovellettava CEN/Cenelec- tai ISO-standardien viimeisimpiä versioita, jotka ovat yleisön saatavilla.

(6)

Jotta voitaisiin vähentää valmistajille aiheutuvia kustannuksia siten, ettei niiltä enää edellytetä prototyyppien rakentamista EU-tyyppihyväksynnän saamista varten, tässä asetuksessa vahvistetaan valmistajien suorittamaa virtuaalitestausta ja itsetestausta koskevat yksityiskohtaiset edellytykset. Valmistajien, jotka eivät halua hyödyntää virtuaalitestausmenetelmiä, olisi voitava jatkaa nykyisten fysikaalisten testausmenetelmien käyttöä.

(7)

Virtuaalitestausmenetelmän olisi taattava yhtä luotettavat tulokset kuin fysikaalisen testin. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa asiaankuuluvat edellytykset sen varmistamiseksi, että valmistaja tai tutkimuslaitos voi asianmukaisesti validoida käytetyt matemaattiset mallit.

(8)

Ajoneuvojen, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden vaatimustenmukaisuuden tarkastaminen kautta koko tuotantoprosessin kuuluu olennaisena osana EU-tyyppihyväksyntämenettelyyn. Maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevia menettelyjä olisi parannettava ja ne olisi yhtenäistettävä henkilöautoihin sovellettavien vastaavien menettelyjen kanssa.

(9)

Virtuaalimenetelmien käyttöä ei pitäisi sallia tuotannon vaatimustenmukaisuuden testaamisessa, vaikka niitä olisi käytetty tyyppihyväksynnässä, sillä olemassa olevalle ajoneuvolle tehtävä fysikaalinen testi ei kyseisessä vaiheessa aiheuta valmistajalle tarpeetonta rasitusta.

(10)

Asetuksen (EU) N:o 167/2013 säännökset korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta perustuvat suurelta osin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 595/2009 (3). Jotta kyseisessä asetuksessa säädetty korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskeva yhtenäinen lähestymistapa voidaan toteuttaa, on aiheellista siirtää tähän asetukseen komission asetuksen (EU) N:o 582/2011 (4) säännökset korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta ja mukauttaa ne maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen alan erityispiirteisiin.

(11)

Erityisesti kun kyseessä on pienimuotoinen tuotanto, on kohtuuttoman rasitteen välttämiseksi aiheellista ottaa käyttöön ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevia erityisiä vaatimuksia ja menettelyjä. Myös monivaiheista tyyppihyväksyntää varten on aiheellista säätää ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevista erityisistä menettelyistä sen huomioon ottamiseksi, että asia koskee useampia kuin yhtä valmistajaa.

(12)

Luokkiin R ja S kuluvien ajoneuvotyyppien osalta käyttöön otetuissa pienvalmistajiksi luokittelua koskevissa lukumäärissä olisi otettava huomioon, että asetuksessa (EU) N:o 167/2013 ei säädetä kansallisesta piensarjatyyppihyväksynnästä kyseisten ajoneuvotyyppien osalta ja että näitä ajoneuvoluokkia ei voida kokonaan vapauttaa kyseiseen asetukseen perustuvasta velvoitteesta antaa ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavia tietoja. Jos mainitun asetuksen liitettä II muutetaan siten, että mahdollisuus myöntää kansallinen piensarjatyyppihyväksyntä laajennetaan koskemaan luokkia R ja S, komission olisi harkittava kyseisten lukumäärien pienentämistä.

(13)

Yhdenmukaistetut säännökset ajoneuvon sisäiseen valvontajärjestelmään (OBD-järjestelmään) pääsystä ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saannista ovat tarpeen, jotta voidaan parantaa kilpailun toteutumista sisämarkkinoilla ja sisämarkkinoiden toimintaa erityisesti, kun on kyseessä tavaroiden vapaa liikkuvuus ja ajoneuvojen korjaamista ja huoltamista harjoittavien itsenäisten toimijoiden sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus. Suuri osa tällaisista tiedoista koskee OBD-järjestelmää ja sen yhteentoimivuutta ajoneuvon muiden järjestelmien kanssa. On aiheellista säätää teknisistä eritelmistä, joita olisi noudatettava valmistajien verkkosivustoilla, sekä kohdennetuista toimista, joilla varmistetaan, että pienet ja keskisuuret yritykset voivat saada nämä tiedot kohtuullisin ehdoin.

(14)

Asianomaisten sidosryhmien kanssa sovitut yhteiset standardit elektronisten ohjausyksiköiden uudelleenohjelmointia varten voivat helpottaa valmistajien ja palveluntarjoajien välistä tietojen vaihtoa. Sen vuoksi on asianmukaista, että valmistajat käyttävät kyseisiä yhteisiä standardeja. Ajoneuvojen valmistajille aiheutuvan rasitteen vähentämiseksi tässä asetuksessa olisi kuitenkin säädettävä riittävästä valmistautumisajasta ennen standardien soveltamista.

(15)

Jotta tähän komission delegoituun asetukseen siirrettävät tekniset vaatimukset pysyisivät yhdenmukaisina asetuksella (EU) N:o 167/2013 kumottujen erityisdirektiivien vaatimusten sekä OECD:n yhdenmukaistettujen testiohjeiden vaatimusten kanssa, istuimen vertailupiste (S) ja istuimen mittapiste (SIP) olisi säilytettävä ennallaan.

(16)

Jotta EU-tyyppihyväksyntä voitaisiin myöntää kunkin liitteessä II luetellun liitteen mukaisesti samoille traktorityypeille kuin vastaavien OECD:n testiohjeiden mukaisesti ja jotta OECD:n testausselosteet voitaisiin tunnustaa tehokkaasti EU-tyyppihyväksyntää varten, EU:n vaatimusten tekninen soveltamisala olisi yhdenmukaistettava OECD:n yhdenmukaistettujen testiohjeiden kanssa.

(17)

Jotta kävisi selvästi ilmi, että tietyt unionin lainsäädännön vaatimukset ovat täysin yhdenmukaistettuja OECD:n yhdenmukaistettujen testiohjeiden kanssa, vaatimusten tekstin ja tiettyjen liitteiden numeroinnin olisi oltava samat kuin vastaavan OECD:n yhdenmukaistetun testiohjeen teksti ja numerointi.

(18)

Sellaisten loukkaantumisten ja kuolemaan johtavien onnettomuuksien vähentämiseksi, jotka johtuvat siitä, että kapearaiteisissa traktoreissa olevien kaatumisen varalta eteen asennettujen kokoontaitettavien suojarakenteiden nostaminen mahdollisissa vaaratilanteissa ei onnistu, liitteeseen IX olisi sisällytettävä uusia, ergonomiaan perustuvia vaatimuksia suojarakenteen noston helpottamiseksi ja siihen kannustamiseksi tarvittaessa.

(19)

Koska metsätaloudessa käytettävien traktoreiden on kestettävä putoavista ja sisään tunkeutuvista esineistä johtuvia suurempia energiatasoja kuin maataloustraktoreiden, metsätalouskäyttöä varten varustetuille traktoreille olisi asetettava tiukemmat vaatimukset kyseisiltä esineiltä suojaavien rakenteiden osalta.

(20)

Suuri osa tässä asetuksessa vahvistettavista säännöksistä on peräisin kumotuista direktiiveistä, mutta niitä olisi tarvittaessa mukautettava huomattavasti teknisen kehityksen edellyttämien päivitysten tekemiseksi, niiden soveltamisalan laajentamiseksi muihin ajoneuvoluokkiin tai turvallisuustason nostamiseksi esimerkiksi seuraavien osalta: ohjauspaikalle pääsy, hätäpoistumistiet, hallintalaitteet ja niiden sijainti, käyttäjän käsikirja, varoitukset, symbolit ja kuvamerkit, suojaaminen kuumilta pinnoilta, rasvauspisteet, nostopisteet, konepelti, ohjaamon materiaalien palamisnopeus ja akkuerottimet.

(21)

Koska luokan T2 traktorit ja sellaiset luokan T4.3 traktorit, joissa ohjaamon sivuttaissiirtymä on enemmän kuin 100 mm, eivät kuuluneet neuvoston direktiivin 80/720/ETY (5) soveltamisalaan, ohjaustilaa ja hätäpoistumisteiden lukumäärää koskevia vaatimuksia olisi mukautettava niin, että ne kattavat kaikki traktoriluokat.

(22)

Koska monia kumotuista direktiiveistä siirrettyjä vaatimuksia ja testausmenetelmiä sovelletaan ainoastaan ilmarenkailla varustettuihin traktoreihin, telaketjutraktoreita varten olisi vahvistettava erityiset vaatimukset ja testausmenetelmät. Tämä koskee muun muassa kuljettajan melualtistumisen tasoa, pääsyä ohjauspaikalle ja hallintalaitteita.

(23)

Sama koskee luokkien R ja S ajoneuvoja, joita varten olisi vahvistettava vaatimukset ja testimenetelmät, jotka koskevat suojuksia ja suojalaitteita, käyttäjän käsikirjaa, tietoja, varoituksia ja merkintöjä sekä muita mekaanisia vaaroja, kuten perävaunujen kippaustoimintoa.

(24)

Lisäksi luokkien R ja S ajoneuvojen olisi tarvittaessa täytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/42/EY (6) vaatimukset.

(25)

Satulaistuimella ja ohjaustangolla varustettujen traktoreiden osalta olisi sallittava vaihtoehtoiset vaatimukset ja testausmenettelyt niiden erityisten teknisten ominaisuuksien huomioon ottamiseksi, kunhan edellytetty turvallisuustaso säilyy. Tässä on kyse joistakin vaatimuksista ja testausmenettelyistä, jotka koskevat kuljettajan istuinta, hallintalaitteita ja vetävien osien suojausta.

(26)

Viittaukset henkilöautoja koskevan lainsäädännön mukaisiin turvavöiden kiinnityspisteitä ja turvavöitä koskeviin vaatimuksiin, jotka vahvistettiin kumotussa direktiivissä 2003/37/EY (7), olisi korvattava maatalous- ja metsätraktoreiden erityispiirteisiin mukautetuilla vaatimuksilla.

(27)

Jotta tyyppihyväksyntäviranomaiset voisivat arvioida, täyttyvätkö tässä asetuksessa säädetyt vaarallisilta aineilta suojaamista koskevat vaatimukset, kyseisten vaatimusten olisi perustuttava traktorityypin tarjoaman suojan tasoon eikä tietyn ajoneuvon mahdollisiin käyttötapoihin. Kunkin vaarallisen aineen kultakin erityiseltä käyttötarkoitukselta edellytetty suojan taso olisi määritettävä asiaa koskevan EU:n ja/tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(28)

Jotta voidaan varmistaa, että tutkimuslaitosten toiminta on yhtä korkeatasoista kaikissa jäsenvaltioissa, tässä asetuksessa olisi vahvistettava vaatimukset, joita tutkimuslaitosten on noudatettava, sekä menettely, jolla laitosten vaatimustenmukaisuus arvioidaan ja niiden palvelut akkreditoidaan.

(29)

Asetuksen (EU) N:o 167/2013 mukaisesti myönnettävää kansallista tyyppihyväksyntää sovellettaessa jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa tässä asetuksessa säädetyistä vaatimuksista poikkeavia rakennetta koskevia vaatimuksia. Niillä olisi kuitenkin oltava velvollisuus hyväksyä sellaiset ajoneuvotyypit, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt, jotka täyttävät tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset.

(30)

Useita asetuksen (EU) N:o 167/2013 liitteessä I olevia kohtia olisi muutettava, jotta olisi tarvittaessa mahdollista vahvistaa myös muita ajoneuvoluokkia koskevia vaatimuksia.

(31)

Tätä asetusta olisi sovellettava asetuksen (EU) N:o 167/2013 soveltamispäivästä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

KOHDE JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen ja niiden järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnässä sovellettavat ajoneuvojen suunnittelua, rakennetta ja valmistamista koskevat yksityiskohtaiset tekniset vaatimukset ja testausmenetelmät, tyyppihyväksyntämenettelyjä, virtuaalitestausta ja tuotannon vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevat yksityiskohtaiset järjestelyt ja vaatimukset, korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevat tekniset eritelmät sekä tutkimuslaitosten toimintavaatimukset ja arviointikriteerit asetuksen (EU) N:o 167/2013 mukaisesti.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

’istuimen vertailupisteellä (S)’ istuimen pitkittäisellä keskitasolla sijaitsevaa pehmustetun selkänojan alareunassa olevan tangentiaalitason ja vaakatason leikkauspistettä. Kyseinen vaakataso leikkaa istuimen alemman pinnan 150 mm istuimen vertailupisteen (S) edessä liitteen XIV lisäyksen 8 mukaisesti;

2)

’hallintalaitteella’ laitetta, johon suoraan vaikutettaessa saadaan aikaan traktorin tai siihen kytketyn laitteen tilan tai toiminnan muuttuminen;

3)

’kopalla’ suojalaitetta, joka sijaitsee välittömästi vaarallisen osan edessä ja joka joko yksin tai koneen muiden osien kanssa estää vaarallisen osan koskettamisen joka puolelta;

4)

’suojuksella’ suojalaitetta, jossa kaide, ristikko tai vastaava laite takaa turvallisuusvälin, joka riittää estämään vaarallisen osan koskettamisen;

5)

’konepellillä’ suojalaitetta, joka sijaitsee vaarallisen osan edessä ja joka estää vaarallisen osan koskettamisen suojatulta puolelta;

6)

’tukevasti kiinnitetyllä’ sitä, että kyseisen laitteen tai osan irrottaminen on mahdollista vain työkalujen avulla;

7)

’kuumalla pinnalla’ mitä tahansa traktorin metallipintaa, jonka lämpötila valmistajan tarkoittamissa tavanomaisissa käyttöoloissa on suurempi kuin 85 °C, tai muovipintaa, jonka lämpötila on suurempi kuin 100 °C.

II   LUKU

AJONEUVON RAKENNEVAATIMUKSET JA YLEISET TYYPPIHYVÄKSYNTÄVAATIMUKSET

3 artikla

Ajoneuvojen rakennetta koskevat valmistajan yleiset velvoitteet

1.   Valmistajien on varustettava maa- ja metsätaloudessa käytettävät ajoneuvot työturvallisuuteen vaikuttavilla järjestelmillä, komponenteilla ja erillisillä teknisillä yksiköillä, jotka on suunniteltu, valmistettu ja koottu niin, että ajoneuvot tavanomaisessa käytössä ja valmistajan asettamien vaatimusten mukaisesti huollettuina ovat 4–32 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten teknisten vaatimusten ja testausmenetelmien mukaisia.

2.   Valmistajien on osoitettava fysikaalisin demonstraatiotestein hyväksyntäviranomaiselle, että unionissa markkinoilla saataville asetetut, rekisteröidyt ja käyttöön otettavat luokan maa- ja metsätaloudessa käytettävät ajoneuvot ovat tämän asetuksen 4–32 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten teknisten vaatimusten ja testausmenetelmien mukaisia.

3.   Valmistajien on huolehdittava siitä, että unionissa markkinoilla saataville asetetut tai käyttöön otettavat varaosat ja varusteet ovat tässä asetuksessa tarkoitettujen yksityiskohtaisten teknisten vaatimusten ja testausmenettelyjen mukaisia. Tällaisella varaosalla tai varusteella varustetun maa- ja metsätaloudessa käytettävän hyväksytyn ajoneuvon on täytettävä samat testausvaatimukset ja suorituskyvyn raja-arvot kuin ajoneuvon, joka on varustettu alkuperäisosalla.

4.   Valmistajien on varmistettava, että tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkistamiseen tarkoitettuja tyyppihyväksyntämenettelyjä noudatetaan tässä asetuksessa säädettyjen ajoneuvojen rakennetta koskevien yksityiskohtaisten vaatimusten osalta.

4 artikla

E-sääntöjen soveltaminen

Maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen tyyppihyväksynnässä on sovellettava tämän asetuksen liitteessä I mainittuja E-sääntöjä ja niiden muutoksia tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin.

5 artikla

OECD:n testiohjeiden perusteella annettujen testausselosteiden tunnustaminen EU-tyyppihyväksyntää varten

Tämän asetuksen liitteessä II mainittujen OECD:n testiohjeiden perusteella annetut testausselosteet on tunnustettava EU-tyyppihyväksyntää varten vaihtoehtona tämän asetuksen perusteella annetulle testausselosteelle asetuksen (EU) N:o 167/2013 50 artiklan mukaisesti.

6 artikla

Tyyppihyväksyntämenettelyjä koskevat järjestelyt, mukaan lukien virtuaalitestausta koskevat vaatimukset

Asetuksen (EU) N:o 167/2013 20 artiklan 8 kohdassa tarkoitetut tyyppihyväksyntämenettelyjen järjestelyt ja saman asetuksen 27 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut virtuaalitestausta koskevat vaatimukset vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä III.

7 artikla

Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat järjestelyt

Asetuksen (EU) N:o 167/2013 28 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat järjestelyt vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä IV.

8 artikla

Korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevat vaatimukset

Asetuksen (EU) N:o 167/2013 53 artiklan 12 kohdassa tarkoitetut tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat vaatimukset vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä V.

9 artikla

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin sovellettavat vaatimukset (dynaaminen testaus)

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin dynaamisessa testauksessa luokkien T1, T4.2 ja T4.3 ajoneuvojen osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen VI mukaisesti.

10 artikla

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin sovellettavat vaatimukset (telaketjutraktorit)

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin ajoneuvoluokkiin C1, C2, C4.2 ja C4.3 kuuluvien telaketjutraktorien osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen VII mukaisesti.

11 artikla

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin sovellettavat vaatimukset (staattinen testaus)

Valmistajat voivat halutessaan noudattaa 9 artiklassa ja 10 artiklassa säädettyjen vaatimusten asemesta tämän artiklan vaatimuksia, jos ajoneuvotyyppi kuuluu tämän asetuksen liitteessä VIII vahvistettuun soveltamisalaan. Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin dynaamisessa testauksessa luokkien T1/C1, T4.2/C4.2 ja T4.3/C4.3 ajoneuvojen osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen VIII mukaisesti.

12 artikla

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin (eteen asennetut suojarakenteet kapearaiteisissa traktoreissa) sovellettavat vaatimukset

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin (eteen asennetut) ajoneuvoluokkiin T2, T3 ja T4.3 kuuluvien kapearaiteisten traktorien osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen IX mukaisesti.

13 artikla

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin (taakse asennetut suojarakenteet kapearaiteisissa traktoreissa) sovellettavat vaatimukset

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin (taakse asennetut) ajoneuvoluokkiin T2/C2, T3/C3 ja T4.3/C4.3 kuuluvien kapearaiteisten traktorien osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen X mukaisesti.

14 artikla

Putoavilta esineiltä suojaaviin rakenteisiin sovellettavat vaatimukset

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin putoavilta esineiltä suojaaviin rakenteisiin luokkien T ja C ajoneuvojen osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen XI mukaisesti.

15 artikla

Matkustajien istuimiin sovellettavat vaatimukset

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin matkustajien istuimiin luokkien T ja C ajoneuvojen osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen XII mukaisesti.

16 artikla

Kuljettajan melualtistuksen tasoon sovellettavat vaatimukset

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun kuljettajan melualtistuksen tasoon luokkien T ja C ajoneuvojen osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen XIII mukaisesti.

17 artikla

Kuljettajan istuimeen sovellettavat vaatimukset

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun kuljettajan istuimeen luokkien T ja C ajoneuvojen osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen XIV mukaisesti.

18 artikla

Ohjaustilaan ja pääsyyn ohjauspaikalle sovellettavat vaatimukset

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettuihin ohjaustilaan ja pääsyyn ohjauspaikalle luokkien T ja C ajoneuvojen osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen XV mukaisesti.

19 artikla

Voimanottolaitteisiin sovellettavat vaatimukset

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitettuihin voimanottolaitteisiin luokkien T ja C ajoneuvojen osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen XVI mukaisesti.

20 artikla

Vetävien osien suojaukseen sovellettavat vaatimukset

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan h alakohdassa tarkoitettuun vetävien osien suojaukseen luokkien T ja C ajoneuvojen osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen XVII mukaisesti.

21 artikla

Turvavöiden kiinnityspisteisiin sovellettavat vaatimukset

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan i alakohdassa tarkoitettuihin turvavöiden kiinnityspisteisiin luokkien T ja C ajoneuvojen osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen XVIII mukaisesti.

22 artikla

Turvavöihin sovellettavat vaatimukset

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan j alakohdassa tarkoitettuihin turvavöihin luokkien T ja C ajoneuvojen osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen XIX mukaisesti.

23 artikla

Suojaamiseen ohjaamoon tunkeutuvilta esineiltä sovellettavat vaatimukset

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan k alakohdassa tarkoitettuun ohjaamoon tunkeutuvilta esineiltä suojaamiseen luokkien T ja C ajoneuvojen osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen XX mukaisesti.

24 artikla

Pakojärjestelmiin sovellettavat vaatimukset

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan l alakohdassa tarkoitettuihin pakojärjestelmiin luokkien T ja C ajoneuvojen osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen XXI mukaisesti.

25 artikla

Käyttäjän käsikirjaan sovellettavat vaatimukset

Vaatimukset, joita sovelletaan luokkien T, C, R ja S ajoneuvojen osalta käyttäjän käsikirjaan, mukaan lukien vaarallisilta aineilta suojelemiseen liittyvät näkökohdat sekä ajoneuvon käyttö ja huolto, ja joita tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan l, n ja q alakohdassa, vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä XXII.

26 artikla

Hallintalaitteisiin sovellettavat vaatimukset, mukaan lukien hallintajärjestelmien sekä automaattisten ja hätäpysäytyslaitteiden turvallisuus ja luotettavuus

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan o alakohdassa tarkoitettuihin hallintalaitteisiin, mukaan lukien hallintajärjestelmien sekä automaattisten ja hätäpysäytyslaitteiden turvallisuus ja luotettavuus, luokkien T ja C ajoneuvojen osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen XXIII mukaisesti.

27 artikla

Suojaamiseen muilta mekaanisilta vaaroilta sovellettavat vaatimukset

Testausmenetelmät ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan p alakohdassa tarkoitettuun suojaamiseen mekaanisilta vaaroilta, myös suojaamiseen karkeilta pinnoilta sekä teräviltä reunoilta ja kulmilta, nestettä siirtävien putkien rikkoutumiselta ja ajoneuvon hallitsemattomalta liikkumiselta, lukuun ottamatta 9–14, 19 ja 23 artiklassa mainittuja vaaroja, luokkien T, C, R ja S ajoneuvojen osalta, on toteutettava ja tarkistettava tämän asetuksen liitteen XXIV mukaisesti.

28 artikla

Suojuksiin ja turvalaitteisiin sovellettavat vaatimukset

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan r alakohdassa tarkoitettuihin suojuksiin ja turvalaitteisiin luokkien T, C, R ja S ajoneuvojen osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen XXV mukaisesti.

29 artikla

Tietoihin, varoituksiin ja merkintöihin sovellettavat vaatimukset

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan luokkien T, C, R ja S ajoneuvojen osalta tietoihin, varoituksiin ja merkintöihin, mukaan lukien jarrutusta sekä ajoneuvon käyttöä ja huoltoa koskeviin varoitussignaaleihin liittyvät näkökohdat, ja joita tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan s alakohdassa, on toteutettava ja tarkistettava tämän asetuksen liitteen XXVI mukaisesti.

30 artikla

Materiaaleihin ja tuotteisiin sovellettavat vaatimukset

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan t alakohdassa tarkoitettuihin materiaaleihin ja tuotteisiin luokkien T ja C ajoneuvojen osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen XXVII mukaisesti.

31 artikla

Akkuihin sovellettavat vaatimukset

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan u alakohdassa tarkoitettuihin akkuihin luokkien T ja C ajoneuvojen osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen XXVIII mukaisesti.

32 artikla

Suojelemiseen vaarallisilta aineilta sovellettavat vaatimukset

Testausmenettelyt ja vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 18 artiklan 2 kohdan l alakohdassa tarkoitettuun suojelemiseen vaarallisilta aineilta luokkien T ja C ajoneuvojen osalta, on toteutettava ja varmennettava tämän asetuksen liitteen XXIX mukaisesti.

III   LUKU

TUTKIMUSLAITOKSIIN LIITTYVÄT VAATIMUKSET

33 artikla

Tutkimuslaitosten toimintavaatimukset ja arviointi

Tutkimuslaitosten on noudatettava asetuksen (EU) N:o 167/2013 61 artiklassa tarkoitettuja toimintavaatimuksia ja näiden laitosten arviointimenettelyjä, jotka on varmennettava tämän asetuksen liitteen XXX mukaisesti.

34 artikla

Itsetestauksen luvallisuus

Asetuksen (EU) N:o 167/2013 60 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua omien tutkimuslaitosten suorittamaa itsetestausta saa suorittaa ainoastaan, jos se on sallittu tämän asetuksen liitteessä III.

IV   LUKU

AJONEUVOJEN, JÄRJESTELMIEN, KOMPONENTTIEN JA ERILLISTEN TEKNISTEN YKSIKÖIDEN KANSALLINEN TYYPPIHYVÄKSYNTÄ

35 artikla

Ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden kansallinen tyyppihyväksyntä

Kansalliset viranomaiset eivät saa kieltäytyä myöntämästä kansallista tyyppihyväksyntää ajoneuvotyypille, järjestelmälle, komponentille tai erilliselle tekniselle yksikölle rakennevaatimuksiin liittyvistä syistä, jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö on tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukainen.

V   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

36 artikla

Asetuksen (EU) N:o 167/2013 liitteen I muuttaminen

Muutetaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 liite I seuraavasti:

1)

korvataan rivillä nro 39 ajoneuvoluokkia Ca ja Cb koskevat merkinnät merkinnällä ”X”;

2)

korvataan rivillä nro 41 ajoneuvoluokkia T2a ja T2b koskevat merkinnät merkinnällä ”X”;

3)

korvataan rivillä nro 43 olevat ajoneuvoluokkia Ca ja Cb koskevat merkinnät merkinnällä ”X”;

4)

korvataan rivillä nro 44 olevat ajoneuvoluokkia Ca ja Cb koskevat merkinnät merkinnällä ”X”.

37 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä syyskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  EUVL L 60, 2.3.2013, s. 1.

(2)  Neuvoston päätös 97/836/EY, tehty 27 päivänä marraskuuta 1997, Euroopan yhteisön liittymisestä Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sopimukseen pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista (vuoden 1958 tarkistettu sopimus) (EYVL L 346, 17.12.1997, s. 78).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 595/2009, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2009, moottoriajoneuvojen ja moottorien tyyppihyväksynnästä raskaiden hyötyajoneuvojen päästöjen osalta (Euro VI) ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta ja asetuksen (EY) N:o 715/2007 ja direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta sekä direktiivien 80/1269/ETY, 2005/55/EY ja 2005/78/EY kumoamisesta (EUVL L 188, 18.7.2009, s. 1).

(4)  Komission asetus (EU) N:o 582/2011, annettu 25 päivänä toukokuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 595/2009 täytäntöönpanosta ja muuttamisesta raskaiden hyötyajoneuvojen päästöjen osalta (Euro VI) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY liitteiden I ja III muuttamisesta (EUVL L 167, 25.6.2011, s. 1).

(5)  Neuvoston direktiivi 80/720/ETY, annettu 24 päivänä kesäkuuta 1980, pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden ohjaustilaa, pääsyä ohjauspaikalle sekä ovia ja ikkunoita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 194, 28.7.1980, s. 1).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/42/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, koneista ja direktiivin 95/16/EY muuttamisesta (EUVL L 157, 9.6.2006, s. 24).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/37/EY, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, maatalous- tai metsätraktoreiden, niiden perävaunujen ja vedettävien vaihdettavissa olevien koneiden ja näihin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnästä sekä direktiivin 74/150/ETY kumoamisesta (EUVL L 171, 9.7.2003, s. 1).


SISÄLTÖ

Liitteen numero

Liitteen otsikko

Sivu

Ajoneuvon rakennevaatimukset ja yleiset tyyppihyväksyntävaatimukset

I

E-sääntöjen soveltaminen

12

II

OECD:n testiohjeiden perusteella annettujen testausselosteiden tunnustaminen EU-tyyppihyväksyntää varten

13

III

Tyyppihyväksyntämenettelyjä koskevat järjestelyt, mukaan lukien virtuaalitestausta koskevat vaatimukset

14

IV

Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat järjestelyt

18

V

Korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevat vaatimukset

22

VI

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin sovellettavat vaatimukset (dynaaminen testaus)

30

VII

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin sovellettavat vaatimukset (telaketjuilla varustetut traktorit)

51

VIII

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin sovellettavat vaatimukset (staattinen testaus)

78

IX

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin (eteen asennetut suojarakenteet kapearaiteisissa traktoreissa) sovellettavat vaatimukset

105

X

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin (taakse asennetut suojarakenteet kapearaiteisissa traktoreissa) sovellettavat vaatimukset

182

XI

Putoavilta esineiltä suojaaviin rakenteisiin sovellettavat vaatimukset

214

XII

Matkustajien istuimiin sovellettavat vaatimukset

223

XIII

Kuljettajan melualtistuksen tasoon sovellettavat vaatimukset

224

XIV

Kuljettajan istuimeen sovellettavat vaatimukset

228

XV

Ohjaustilaan ja pääsyyn ohjauspaikalle sovellettavat vaatimukset

265

XVI

Voimanottolaitteisiin sovellettavat vaatimukset

275

XVII

Vetävien osien suojaukseen sovellettavat vaatimukset

276

XVIII

Turvavöiden kiinnityspisteisiin sovellettavat vaatimukset

288

XIX

Turvavöihin sovellettavat vaatimukset

292

XX

Suojaamiseen ohjaamoon tunkeutuvilta esineiltä sovellettavat vaatimukset

293

XXI

Pakojärjestelmiin sovellettavat vaatimukset

294

XXII

Käyttäjän käsikirjaan sovellettavat vaatimukset

295

XXIII

Hallintalaitteisiin sovellettavat vaatimukset, mukaan lukien hallintajärjestelmien sekä automaattisten ja hätäpysäytyslaitteiden turvallisuus ja luotettavuus

300

XXIV

Suojaamiseen muilta mekaanisilta vaaroilta sovellettavat vaatimukset

308

XXV

Suojuksiin ja turvalaitteisiin sovellettavat vaatimukset

310

XXVI

Tietoihin, varoituksiin ja merkintöihin sovellettavat vaatimukset

311

XXVII

Materiaaleihin ja tuotteisiin sovellettavat vaatimukset

312

XXVIII

Akkuihin sovellettavat vaatimukset

313

XXIX

Suojelemiseen vaarallisilta aineilta sovellettavat vaatimukset

314

Tutkimuslaitoksiin liittyvät vaatimukset

XXX

Tutkimuslaitosten toimintavaatimukset ja arviointi

315

LIITE I

E-sääntöjen soveltaminen

E-säännön nro

Aihe

Muutossarja

EUVL-viite

Soveltaminen

14

Turvavöiden kiinnityspisteet, ISOFIX-kiinnitysjärjestelmät ja ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteet

Muutossarjan 07 täydennys 1

EUVL L 109, 28.4.2011, s. 1

T ja C

16

Turvavyöt, turvajärjestelmät ja lasten turvajärjestelmät

Muutossarjan 06 täydennys 1

EUVL L 233, 9.9.2011, s. 1

T ja C

43

Turvalasit

Muutossarjan 00 täydennys 12

EUVL L 230, 31.8.2010, s. 119

T ja C

60

Hallintalaitteet – hallintalaitteiden, ilmaisimien ja osoittimien tunnistaminen (mopot/moottoripyörät)

 

EUVL L 95, 31.3.2004, s. 10

T ja C

79

Ohjauslaitteet

Muutossarjan 01 täydennys 3 ja sen oikaisu (20. tammikuuta 2006)

EUVL L 137, 27.5.2008, s. 25

T ja C

Huomautus:

Se, että komponentti sisältyy tähän luetteloon, ei tee sen asentamisesta pakollista. Tämän asetuksen muissa liitteissä säädetään kuitenkin tiettyjen komponenttien pakollisesta asentamisesta.

LIITE II

OECD:n testiohjeiden perusteella annettujen testausselosteiden tunnustaminen EU-tyyppihyväksyntää varten

Testausselosteen perustana olevan OECD:n testiohjeen nro

Aihe

Painos

Soveltaminen

Vaihtoehtoisuus EU:n testausselosteelle perustuu seuraavaan

3

Maatalous- ja metsätraktorien suojarakenteiden virallinen testaaminen (dynaaminen testi)

Painos 2015-heinäkuu 2014-

T1, T4.2 ja T4.3

Liite VI ja liite XVIII (jos turvavöiden kiinnityspisteet on testattu)

4

Maatalous- ja metsätraktorien suojarakenteiden virallinen testaaminen (staattinen testi)

Painos 2015-heinäkuu 2014-

T1/C1, T4.2/C4.2 ja T4.3/C4.3

Liite VIII ja liite XVIII (jos turvavöiden kiinnityspisteet on testattu)

5

Maatalous- ja metsätraktorien ohjauspaikan/-paikkojen melutason virallinen mittaaminen

Painos 2015-heinäkuu 2014-

T ja C

Liite XIII

6

Kapearaiteisissa pyörillä varustetuissa maatalous- ja metsätraktoreissa olevien kaatumisen varalta eteen asennettujen suojarakenteiden virallinen testaaminen

Painos 2015-heinäkuu 2014-

T2, T3 ja T4.3

Liite IX ja liite XVIII (jos turvavöiden kiinnityspisteet on testattu)

7

Kapearaiteisissa pyörillä varustetuissa maatalous- ja metsätraktoreissa olevien kaatumisen varalta taakse asennettujen suojarakenteiden virallinen testaaminen

Painos 2015-heinäkuu 2014-

T2/C2, T3/C3 ja T4.3/C4.3

Liite X ja liite XVIII (jos turvavöiden kiinnityspisteet on testattu)

8

Telaketjuilla varustettujen maatalous- ja metsätraktorien suojarakenteiden virallinen testaaminen

Painos 2015-heinäkuu 2014-

C1, C2, C4.2 ja C4.3

Liite VII ja liite XVIII (jos turvavöiden kiinnityspisteet on testattu)

10

Maatalous- ja metsätraktorien putoavilta esineiltä suojaavien rakenteiden (FOPS) virallinen testaaminen

Painos 2015-heinäkuu 2014-

T ja C

Liite XI

C osa

LIITE III

Tyyppihyväksyntämenettelyjä koskevat järjestelyt, mukaan lukien virtuaalitestausta koskevat vaatimukset

1.   Tyyppihyväksyntämenettely

Ajoneuvon tyyppihyväksyntää koskevan hakemuksen saatuaan hyväksyntäviranomaisen on

1.1

tarkastettava, että kaikki ajoneuvon tyyppihyväksyntään sovellettavat, asetuksen (EU) N:o 167/2013 sekä sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten perusteella myönnetyt EU-tyyppihyväksyntätodistukset ja testausselosteet kattavat ajoneuvotyypin ja vastaavat asetettuja vaatimuksia;

1.2

huolehdittava asiakirjojen osalta, että ajoneuvoa koskevat eritelmät ja ajoneuvon ilmoituslomakkeeseen sisältyvät tiedot sisältyvät hyväksyntäasiakirjojen tietoihin ja asetuksen (EU) N:o 167/2013 sekä sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukaisesti myönnettyjen EU-tyyppihyväksyntätodistusten tietoihin;

1.3

tehtävä tai teetettävä hyväksyttäväksi haettua ajoneuvotyyppiä edustavista valituista näytekappaleista ajoneuvon osien tai järjestelmien tarkastukset sen selvittämiseksi, onko ajoneuvo(t) valmistettu asetukseen (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annettuihin delegoituihin säädöksiin ja täytäntöönpanosäädöksiin liittyvien, oikeaksi todistettujen hyväksyntäasiakirjojen asiaa koskevien tietojen mukaisesti;

1.4

tarvittaessa tehtävä tai teetettävä tarvittavat erillisten teknisten yksiköiden asennustarkastukset;

1.5

tehtävä tai teetettävä tarvittavat tarkastukset, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 167/2013 liitteessä I säädettyjen kohteiden olemassaoloa.

2.   Teknisten eritelmien yhdistelmä

Toimitettavien ajoneuvojen määrän on oltava riittävä, jotta erilaisille tyyppihyväksyttäväksi haetuille yhdistelmille voidaan suorittaa riittävät tarkastukset seuraavien perusteiden mukaisesti:

2.1

voimanlähde

2.2

voimansiirto

2.3

vetävät akselit (määrä, sijainti ja yhteenkytkentä)

2.4

ohjattavat akselit (lukumäärä ja sijainti),

2.5

jarrujärjestelmä ja jarruttavat akselit (lukumäärä)

2.6

kaatumisen varalta asennettu suojarakenne

2.7

suojeleminen vaarallisilta aineilta.

3.   Erityiset säännökset

Jos todistuksia ja testausselosteita ei ole saatavilla asetuksen (EU) N:o 167/2013 tai sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten kattamien aiheiden osalta, hyväksyntäviranomaisen on

3.1

järjestettävä tarvittavat testit ja tarkastukset, joita edellytetään asetuksessa (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä;

3.2

tarkastettava, että ajoneuvo on ajoneuvon valmistusasiakirjoissa olevien tietojen mukainen ja että se täyttää asetuksen (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten tekniset vaatimukset;

3.3

tarvittaessa tehtävä tai teetettävä tarvittavat komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden asennustarkastukset.

4.   Monivaiheisessa EU-tyyppihyväksynnässä noudatettavat menettelyt

4.1   Yleistä

4.1.1

Monivaiheisen EU-tyyppihyväksyntämenettelyn moitteeton toteuttaminen edellyttää kaikkien vaiheiden valmistajien yhteistoimintaa. Tämän vuoksi tyyppihyväksyntäviranomaisten on ennen ensimmäisen tai sitä seuraavien vaiheiden hyväksyntöjen myöntämistä varmistuttava siitä, että asianomaisten valmistajien välisestä tarvittavien asiakirjojen ja tietojen toimittamisesta ja vaihtamisesta on olemassa asianmukaiset järjestelyt, jotta taattaisiin, että valmistunut ajoneuvotyyppi täyttää asetuksen (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten tekniset vaatimukset. Toimitettavat ja vaihdettavat tiedot koskevat erityisesti kyseessä olevien järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksyntöjä sekä niitä keskeneräiseen ajoneuvoon kuuluvia osia, joita ei ole vielä hyväksytty.

4.1.2

Kohdan 4 mukaiset EU-tyyppihyväksynnät myönnetään ajoneuvotyypin senhetkisen valmistusvaiheen perusteella, ja niiden on sisällettävä kaikki aikaisemmissa vaiheissa myönnetyt hyväksynnät.

4.1.3

Monivaiheisessa EU-tyyppihyväksyntämenettelyssä kukin valmistaja on vastuussa kaikkien niiden järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnästä ja tuotannon vaatimustenmukaisuudesta, jotka se on valmistanut tai jotka se on lisännyt aiempaan rakennusvaiheeseen. Valmistaja ei ole vastuussa aiemmassa vaiheessa hyväksytyistä järjestelmistä, osista tai erillisistä teknisistä yksiköistä, paitsi jos hän muuttaa asianomaisia osia siten, ettei aiemmin myönnetty hyväksyntä ole enää voimassa.

4.2   Menettelyt

Hyväksyntäviranomaisen on

4.2.1

tarkastettava, että kaikki ajoneuvon tyyppihyväksyntään sovellettavat, asetuksen (EU) N:o 167/2013 sekä sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten perusteella myönnetyt EU-tyyppihyväksyntätodistukset ja testausselosteet kattavat ajoneuvotyypin senhetkisen valmistusvaiheen ja vastaavat asetettuja vaatimuksia;

4.2.2

huolehdittava, että kaikki tarvittavat tiedot, ottaen huomioon ajoneuvon valmistusvaihe, sisältyvät valmistusasiakirjoihin;

4.2.3

huolehdittava asiakirjojen osalta, että ajoneuvoa koskevat eritelmät ja ajoneuvon valmistusasiakirjoihin sisältyvät tiedot sisältyvät hyväksyntäasiakirjojen tietoihin ja EU-tyyppihyväksyntätodistusten tietoihin asetuksen (EU) N:o 167/2013 sekä sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukaisesti; jos valmistuneen ajoneuvon valmistusasiakirjoihin sisältyvä järjestysnumero ei sisälly mihinkään hyväksyntäasiakirjoihin, on varmistettava, että asianomainen osa tai ominaisuus on valmistusasiakirjoissa olevien tietojen mukainen;

4.2.4

tehtävä tai teetettävä hyväksyttäväksi haettua ajoneuvotyyppiä edustavista valituista näytekappaleista ajoneuvon osien tai järjestelmien tarkastukset sen selvittämiseksi, onko ajoneuvo(t) valmistettu asetukseen (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annettuihin delegoituihin säädöksiin ja täytäntöönpanosäädöksiin liittyvien, oikeaksi todistettujen hyväksyntäasiakirjojen asiaa koskevien tietojen mukaisesti;

4.2.5

tarvittaessa tehtävä tai teetettävä tarvittavat erillisten teknisten yksiköiden asennustarkastukset.

4.3   Edellä olevan 4.2.4 kohdan mukaisesti tarkastettavien ajoneuvojen lukumäärän on oltava riittävä, jotta ne yhdistelmät, joille EU-tyyppihyväksyntää haetaan, voidaan tarkistaa ajoneuvon valmistusvaiheen ja 2 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

5.   Virtuaalitestauksen edellytykset ja vaatimukset, joihin virtuaalitestausta voidaan soveltaa

5.1   Tavoitteet ja soveltamisala

Tässä 5 kohdassa vahvistetaan asianmukaiset virtuaalitestausta koskevat säännökset asetuksen (EU) N:o 167/2013 27 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Sitä ei sovelleta saman asetuksen 27 artiklan 3 kohdan toiseen alakohtaan.

5.2   Luettelo vaatimuksista, joihin voidaan soveltaa virtuaalitestausta

Taulukko 1

Luettelo vaatimuksista, joihin voidaan soveltaa virtuaalitestausta

Delegoidun säädöksen viite

Liite nro

Vaatimus

Rajoitukset/huomautukset

RVCR

IX

kuljettajan istuimen eteen asennetulla turvakehyksellä varustetun kapearaiteisen traktorin käyttäytyminen jatkuvassa tai keskeytyvässä sivusuuntaisessa vierimisessä

B4 jakso

6.   Virtuaalitestauksen edellytykset

6.1   Virtuaalitestauksen rakenne

Virtuaalitestauksen kuvauksen ja suorittamisen perusrakenne:

6.1.1

tarkoitus

6.1.2

rakennemalli

6.1.3

rajaehdot

6.1.4

kuormaoletukset

6.1.5

laskenta

6.1.6

arviointi

6.1.7

asiakirjat.

6.2   Tietokonesimuloinnin ja laskennan perusedellytykset

6.2.1   Matemaattinen malli

Matemaattisen mallin toimittaa valmistaja. Mallissa on otettava huomioon testattavaksi tarkoitetun ajoneuvon, järjestelmän ja komponenttien kompleksisuus suhteessa vaatimuksiin. Samoja säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin myös testattaessa komponentteja tai teknisiä yksiköitä erillään ajoneuvosta.

6.2.2   Matemaattisen mallin validointi

Matemaattinen malli on validoitava verrattuna todellisiin testiolosuhteisiin. On tehtävä fysikaalinen testi, jotta voidaan verrata matemaattisen mallin tuottamia tuloksia fysikaalisen testin tuloksiin. Testitulosten vertailtavuus on näytettävä toteen. Valmistajan tai tutkimuslaitoksen on laadittava validointiraportti ja toimitettava se hyväksyntäviranomaiselle. Jos matemaattiseen malliin tai ohjelmistoon tehdään muutoksia, jotka voisivat mitätöidä validointiraportin, niistä on ilmoitettava hyväksyntäviranomaiselle, joka voi vaatia uutta validointia. Validoinnin kulku esitetään 7 kohdassa olevassa kuvassa 1.

6.2.3   Dokumentointi

Valmistajan on asetettava saataville simuloinnissa ja laskennassa käytettävät tiedot ja apuvälineet, ja ne on dokumentoitava sopivalla tavalla.

6.2.4   Välineet ja tuki

Valmistajan on tutkimuslaitoksen pyynnöstä toimitettava sille tai sen saataville tarvittavat välineet asianmukaiset ohjelmistot mukaan luettuina.

6.2.5   Lisäksi valmistajan on tarjottava tutkimuslaitokselle asiaankuuluvaa tukea.

6.2.6   Käyttömahdollisuuksien ja tuen saaminen ei poista tutkimuslaitoksen velvollisuuksia, jotka liittyvät sen henkilökunnan taitoihin, lisenssimaksujen maksamiseen tai luottamuksellisuuteen.

7.   Virtuaalitestauksen validointi

Kuva 1

Kaavio virtuaalitestauksen validoinnin kulusta

Image

LIITE IV

Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat järjestelyt

1.   Määritelmät

Tässä liitteessä tarkoitetaan

1.1

’laadunhallintajärjestelmällä’ toisiinsa liittyviä tai keskenään vuorovaikutussuhteessa olevia osatekijöitä, joita organisaatiot hyödyntävät laatupolitiikkojen täytäntöönpanon ja laatutavoitteiden saavuttamisen ohjauksessa ja sääntelyssä;

1.2

’auditoinnilla’ todentamisprosessia, jonka avulla arvioidaan, miten hyvin auditointikriteerejä sovelletaan; sen on oltava objektiivinen, puolueeton ja riippumaton, ja auditointiprosessin on oltava johdonmukainen ja dokumentoitu;

1.3

’korjaavilla toimenpiteillä’ ongelmanratkaisuprosessia, jossa jälkeenpäin toteutettavilla toimilla poistetaan vaatimustenvastaisuuden tai haitallisen tilanteen syyt ja jonka tarkoituksena on estää niiden toistuminen;

2.   Tarkoitus

2.1

Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevalla menettelyllä pyritään varmistamaan, että jokainen tuotettu ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste on hyväksytyn tyypin eritelmä-, suorituskyky- ja merkintävaatimusten mukainen.

2.2

Menettelyihin sisältyvät erottamattomina osina 3 jaksossa esitetty laadunhallintajärjestelmien arviointi, jäljempänä ’alkuarviointi’, sekä 4 jaksossa esitetyt varmennus ja tuotteeseen liittyvät valvontatoimet, jäljempänä ’tuotteen vaatimustenmukaisuusjärjestely’.

3.   Alkuarviointi

3.1

Hyväksyntäviranomaisen on ennen tyyppihyväksynnän antamista varmistettava, että valmistajan luomat toimenpiteet ja menettelyt riittävät takaamaan tehokkaan valvonnan, jotta tuotannossa olevat ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt ovat hyväksytyn tyypin mukaisia.

3.2

Alkuarviointiin sovelletaan standardissa EN ISO 19011:2011 annettuja laadunhallinta- ja/tai ympäristöjärjestelmien auditointiin liittyviä ohjeita.

3.3

Edellä 3.1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten täyttyminen on varmennettava tyyppihyväksynnän myöntävää viranomaista tyydyttävällä tavalla. Hyväksyntäviranomaisen on päädyttävä pitämään alkuarviointia sekä 4 jaksossa tarkoitettuja tuotteen vaatimustenmukaisuusjärjestelyjä hyväksyttävinä siten, että se ottaa tarvittaessa huomioon yhden 3.3.1–3.3.3 kohdassa kuvatuista järjestelyistä tai tapauksen mukaan kyseisten järjestelyjen yhdistelmän kokonaan tai osittain.

3.3.1

Hyväksynnän myöntävän hyväksyntäviranomaisen tai hyväksyntäviranomaisten puolesta toimivan nimetyn elimen on toteutettava alkuarviointi ja/tai tuotteen vaatimustenmukaisuusjärjestelyjen tarkastus.

3.3.1.1

Toteutettavan alkuarvioinnin laajuutta määrittäessään hyväksyntäviranomainen voi ottaa huomioon seuraavia seikkoja koskevat saatavissa olevat tiedot:

3.3.1.1.1

jäljempänä 3.3.3 kohdassa kuvattu valmistajan todistus, jota ei ole pätevöity tai tunnustettu kyseisen kohdan perusteella;

3.3.1.1.2

komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnän osalta laatujärjestelmien arvioinnit, jotka ajoneuvon valmistajat ovat suorittaneet kyseisen komponentin tai erillisen teknisen yksikön valmistajan tiloissa yhden tai useamman kyseisellä teollisuudenalalla sovellettavan, yhdenmukaistetun standardin EN ISO 9001:2008 vaatimukset täyttävän eritelmän mukaisesti.

3.3.2

Myös toisen jäsenvaltion hyväksyntäviranomainen tai hyväksyntäviranomaisen tähän tarkoitukseen määräämä nimetty elin voi tehdä alkuarvioinnin ja/tai tuotteen vaatimustenmukaisuusjärjestelyjen tarkastuksen.

3.3.2.1

Tällöin kyseisen toisen jäsenvaltion hyväksyntäviranomaisen on laadittava vaatimustenmukaisuusvakuutus, jossa esitetään osa-alueet ja tuotantoyksiköt, joilla katsotaan olevan merkitystä tyyppihyväksyttäväksi haettujen ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden kannalta.

3.3.2.2

Kun toisen jäsenvaltion hyväksyntäviranomainen on saanut vaatimustenmukaisuusvakuutusta koskevan pyynnön tyyppihyväksynnän myöntävän jäsenvaltion hyväksyntäviranomaiselta, sen on viipymättä lähetettävä vaatimustenmukaisuusvakuutus tai ilmoitettava, ettei se pysty antamaan sellaista.

3.3.2.3

Vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa on oltava vähintään seuraavat tiedot:

3.3.2.3.1

yhtymä tai yhtiö (esim. XYZ automotive)

3.3.2.3.2

alaorganisaatio (esim. Euroopan osasto)

3.3.2.3.3

tehtaat/valmistuspaikat (esim. moottoritehdas 1 (maassa A) – ajoneuvotehdas 2 (maassa B))

3.3.2.3.4

valmistetut ajoneuvot/komponentit (esim. kaikki T1-luokan mallit)

3.3.2.3.5

arvioidut osa-alueet (esim. moottorien kokoonpano, korin puristaminen ja kokoonpano, ajoneuvojen kokoonpano)

3.3.2.3.6

tutkitut asiakirjat (esim. yhtiön ja valmistuspaikan laatukäsikirja ja -menettelyt)

3.3.2.3.7

arviointiajankohta (esim. auditointi tehty 18.–30.5.2013)

3.3.2.3.8

suunniteltu seurantakäynti (esim. lokakuu 2014).

3.3.3

Hyväksyntäviranomaisen on lisäksi hyväksyttävä, että yhdenmukaistetun standardin EN ISO 9001:2008 tai vastaavan muun yhdenmukaistetun standardin mukainen valmistajan asianmukainen todistus täyttää 3.3 kohdassa asetetut alkuarviointia koskevat vaatimukset. Valmistajan on esitettävä tiedot todistuksesta sekä sitouduttava ilmoittamaan hyväksyntäviranomaiselle kaikista todistuksen voimassaoloon tai soveltamisalaan tehtävistä muutoksista.

3.4

Ajoneuvon järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksikköjen hyväksynnän myöntämiseksi tehtyjä alkuarviointeja ei tarvitse toistaa ajoneuvon tyyppihyväksyntää varten, vaan niitä täydennetään arvioinnilla, joka kattaa koko ajoneuvon kokoamiseen liittyvät paikat ja toimet, joita aiemmat arvioinnit eivät kattaneet.

4.   Tuotteen vaatimustenmukaisuutta koskevat järjestelyt

4.1

Kukin ajoneuvo, järjestelmä, komponentti ja erillinen tekninen yksikkö, joka on hyväksytty asetuksen (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten nojalla, vuoden 1958 tarkistetun sopimuksen liitteenä olevan E-säännön nojalla tai tämän asetuksen liitteessä II lueteltujen OECD:n testiohjeiden perusteella annetun täydellisen testausselosteen nojalla, on valmistettava hyväksytyn tyypin mukaiseksi siten, että se täyttää tässä liitteessä, asetuksessa (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä sekä asiaan liittyvissä E-säännöissä ja OECD:n testiohjeissa asetetut vaatimukset.

4.2

Ennen kuin jäsenvaltion hyväksyntäviranomainen myöntää tyyppihyväksynnän asetuksen (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten, vuoden 1958 tarkistetun sopimuksen liitteenä olevan E-säännön tai OECD:n testiohjeen nojalla, sen on tarkistettava, että jokaisen hyväksynnän osalta on sovittu valmistajan kanssa riittävät järjestelyt ja kirjalliset valvontasuunnitelmat, joiden mukaisesti suoritetaan määrävälein testit tai niihin liittyvät tarkastukset sekä tarvittaessa asetuksessa (EU) N:o 167/2013, E-säännössä ja OECD:n testiohjeessa täsmennetyt testit sen tarkastamiseksi, että tuote on jatkuvasti hyväksyttyä tyyppiä vastaava.

4.3

Tyyppihyväksyntätodistuksen haltijan on erityisesti

4.3.1

varmistettava, että käytettävissä on menettelyt, joilla tuotteiden (ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden) vaatimustenmukaisuutta hyväksyttyyn tyyppiin nähden valvotaan tehokkaasti, ja että näitä menettelyjä sovelletaan;

4.3.2

voitava käyttää kunkin hyväksytyn tyypin vaatimustenmukaisuuden tarkastukseen tarvittavaa testauslaitteistoa tai muuta tarkoituksenmukaista laitteistoa;

4.3.3

varmistettava, että testi- tai tarkastustulokset kirjataan ja että niiden liiteasiakirjat ovat saatavilla ajan, joka määrätään yhdessä hyväksyntäviranomaisten kanssa ja joka saa olla enintään kymmenen vuotta;

4.3.4

analysoitava kunkin testi- tai tarkastustyypin tulokset tarkastaakseen ja varmistaakseen tuotteen ominaisuuksien pysyvyyden siten, että teolliselle tuotannolle ominaiset vaihtelut sallitaan;

4.3.5

varmistettava, että kunkin tuotetyypin osalta suoritetaan ainakin asetuksessa (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä säädetyt sekä asiaan liittyvissä E-säännöissä tai OECD:n testiohjeissa vahvistetut testit ja tarkastukset;

4.3.6

varmistettava, että kaikki näyte- tai testikappalesarjat, jotka niille tehdyn testityypin perusteella osoittautuvat vaatimusten vastaisiksi, johtavat uuteen näytteenottoon ja testiin tai tarkastukseen. On toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta varmistetaan tuotantoprosessin saattaminen sellaiseksi, että tuote on hyväksytyn tyypin mukainen;

4.3.7

ajoneuvon tyyppihyväksynnän tapauksessa on 4.3.5 kohdassa tarkoitetuilla tarkastuksilla vähintään varmistettava, että noudatetaan asianmukaista rakennuseritelmää, joka liittyy hyväksyntään ja vaatimustenmukaisuustodistuksia varten vaadittaviin tietoihin.

4.4

Kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän antava hyväksyntäviranomainen voi pyytää asteittaisen, yhdistetyn tai monivaiheisen tyyppihyväksynnän osalta tässä liitteessä vahvistettujen tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevien vaatimusten noudattamiseen liittyviä tietoja miltä tahansa hyväksyntäviranomaiselta, joka on myöntänyt tyyppihyväksynnän mille tahansa kyseessä olevalle järjestelmälle, komponentille tai erilliselle tekniselle yksikölle.

4.5

Ellei kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntävä viranomainen ole tyytyväinen 4.4 kohdassa tarkoitettuihin toimitettuihin tietoihin ja on ilmoittanut siitä kirjallisesti asianomaiselle valmistajalle sekä hyväksyntäviranomaiselle, joka myöntää tyyppihyväksynnän järjestelmälle, komponentille tai erilliselle tekniselle yksikölle, kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän antavan viranomaisen on vaadittava tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevien lisäauditointien tai -tarkastusten suorittamista kyseisten järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksikköjen valmistajan valmistuspaikassa, ja tulokset on välittömästi saatettava asianomaisen hyväksyntäviranomaisen saataville.

4.6

Jos 4.4 ja 4.5 kohtaa sovelletaan eikä kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntävä viranomainen pidä lisäauditointien tai -tarkastusten tuloksia tyydyttävinä, valmistajan on huolehdittava siitä, että tuotannon vaatimustenmukaisuus palautetaan mahdollisimman pian korjaavilla toimenpiteillä kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntävää viranomaista sekä järjestelmälle, komponentille tai erilliselle tekniselle yksikölle tyyppihyväksynnän myöntävää viranomaista tyydyttävällä tavalla.

5.   Jatkuvat tarkastukset

5.1

Tyyppihyväksynnän myöntänyt viranomainen saa milloin tahansa tarkastaa kussakin tuotantoyksikössä sovellettavat tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät määräajoin tehtävillä auditoinneilla. Valmistaja sallii tätä tarkoitusta varten pääsyn tuotanto-, tarkastus-, testaus-, varastointi- ja jakelupaikkoihin ja antaa kaikki tarvittavat tiedot, jotka koskevat laadunhallintajärjestelmän asiakirjoja ja rekistereitä.

5.1.1

Määräajoin tehtävillä auditoinneilla valvotaan, että tämän liitteen 3 ja 4 jaksossa vahvistettuja menettelyjä (alkuarviointi ja tuotteen vaatimustenmukaisuusjärjestelyt) sovelletaan edelleen tehokkaasti.

5.1.1.1

Tutkimuslaitoksen (joka on 3.3.3 kohdan vaatimusten mukaisesti pätevöity tai tunnustettu) suorittamat valvontatoimet on hyväksyttävä 5.1.1 kohdan vaatimusten mukaisiksi alkuarviointia varten vahvistettujen menettelyjen osalta.

5.1.1.2

Hyväksyntäviranomaisen tekemien tarkastusten (muiden kuin 5.1.1.1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten) tavanomaisen suoritusvälin on taattava, että 3 ja 4 jakson mukaisesti sovellettavaa asiaankuuluvaa tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontaa tarkastellaan hyväksyntäviranomaisen luottamukseen perustuvin aikavälein.

5.2

Testi- ja tarkastusasiakirjojen sekä tuotantoasiakirjojen on oltava kaikissa tarkastuksissa tarkastajan käytettävissä; tämä koskee erityisesti 4.2 kohdan vaatimusten mukaisesti dokumentoitujen testien ja tarkastusten asiakirjoja.

5.3

Tarkastaja saa ottaa satunnaisotoksen näytteitä testattavaksi valmistajan laboratoriossa tai tutkimuslaitoksen tiloissa, jolloin tehdään pelkästään fysikaaliset testit. Näytteiden vähimmäismäärä voidaan määrätä valmistajan omien tarkastusten tulosten perusteella.

5.4

Jos valvonnan taso vaikuttaa riittämättömältä tai jos näyttää olevan tarpeen tarkastaa 5.2 kohdan mukaisesti tehtyjen testien luotettavuus, tarkastaja valitsee näytteitä lähetettäväksi tutkimuslaitokselle fysikaalisia testejä varten, jotka suoritetaan 4 jaksossa ja asetuksessa (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä sekä asiaankuuluvassa E-säännössä tai OECD:n testiohjeessa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

5.5

Jos tarkastuksesta saadaan epätyydyttäviä tuloksia, hyväksyntäviranomaisen on varmistettava, että toteutetaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla tuotanto saatetaan vaatimusten mukaiseksi mahdollisimman nopeasti.

5.6

Silloin kun asetuksessa (EU) N:o 167/2013 edellytetään E-sääntöjen noudattamista tai sallitaan OECD:n testiohjeiden mukaisesti annettujen täydellisten testausselosteiden käyttö vaihtoehtona vaatimuksille, jotka vahvistetaan mainitun asetuksen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä, valmistaja voi noudattaa tässä liitteessä vahvistettuja vaatimuksia vaihtoehtona asiaa koskevissa E-säännöissä tai OECD:n testiohjeissa vahvistetuille tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskeville vaatimuksille. Sovellettaessa 4.5 tai 4.6 kohtaa on kuitenkin noudatettava kaikkia E-säännöissä tai OECD:n testiohjeissa erikseen määrättyjä tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevia vaatimuksia hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, kunnes se katsoo, että tuotanto on saatettu vaatimusten mukaiseksi.

LIITE V

Korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevat vaatimukset

LISÄYSLUETTELO

Lisäyksen numero

Lisäyksen otsikko

Sivu

1

Ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuus

26

2

Tiedot, jotka mahdollistavat yleisten vianmääritystyökalujen kehittämisen

28

1.   Määritelmä

Tässä liitteessä tarkoitetaan ’ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudella’ kaikkien ajoneuvon OBD-järjestelmän sekä ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta ajoneuvon tarkastusta, vianmääritystä, huoltoa tai korjaamista varten.

2.   Ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevien vaatimusten noudattaminen

2.1

Valmistajan on varmistettava tässä liitteessä olevien ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevien teknisten vaatimusten noudattaminen.

2.2

Hyväksyntäviranomaiset voivat myöntää tyyppihyväksynnän vasta saatuaan valmistajalta todistuksen ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta.

2.3

Todistus ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta on todiste asetuksen (EU) N:o 167/2013 XV luvun noudattamisesta.

2.4

Todistus ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta laaditaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 53 artiklan 8 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetun mallin mukaisesti.

3.   Tietojen saannista perittävät maksut

Asetuksen (EU) N:o 167/2013 55 artiklan mukaisen aikaperusteisen tietojen tarjoamisen lisäksi valmistajat voivat tarjota toimikohtaista tietojen saantia, jolloin maksut peritään toimikohtaisesti eikä tietojen saatavuuden keston mukaan. Jos valmistajat tarjoavat sekä aikaperusteisia että toimikohtaisia tietojen saannin järjestelmiä, riippumattomat korjaamot valitsevat niistä parhaana pitämänsä järjestelmän.

4.   Varaosat, vianmääritysvälineet ja testilaitteet

4.1

Asetuksen (EU) N:o 167/2013 53 artiklan 6 kohdan perusteella valmistajan on asetettava asianomaisten saataville seuraavat tiedot yksittäisin järjestelyin, joihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 55 artiklan mukaista periaatetta, ja annettava yhteystiedot verkkosivustollaan:

4.1.1

merkitykselliset tiedot, jotka mahdollistavat OBD-järjestelmän moitteettoman toiminnan kannalta olennaisten varaosien kehittämisen;

4.1.2

tiedot, jotka mahdollistavat lisäyksessä 2 lueteltujen yleisten vianmääritystyökalujen kehittämisen.

4.2

Edellä olevaa 4.1.1 kohtaa sovellettaessa seuraavat seikat eivät saa rajoittaa varaosien kehittämistä:

4.2.1

se, ettei merkityksellistä tietoa ole saatavilla;

4.2.2

tekniset vaatimukset, jotka koskevat vikojen ilmoitusstrategiaa tilanteissa, joissa OBD-järjestelmän raja-arvot ylittyvät tai OBD-järjestelmä ei pysty täyttämään OBD-valvonnalle tässä asetuksessa asetettuja perusvaatimuksia;

4.2.3

tiettyjen muutosten tekeminen OBD-tietojen käsittelyyn, jotta järjestelmä voi toimia riippumatta siitä, käyttääkö ajoneuvo nestemäistä vai kaasumaista polttoainetta;

4.2.4

sellaisten kaasukäyttöisten ajoneuvojen tyyppihyväksyntä, joissa on pieni määrä vähämerkityksisiä puutteita.

4.3

Edellä olevaa 4.1.2 kohtaa sovellettaessa silloin, kun valmistajat käyttävät luvakeverkostossaan ISO-standardin 22900-2:2009 ”Modular Vehicle Communication Interface, MVCI” tai ISO-standardin 22901-2:2011 ”Open Diagnostic Data Exchange, ODX” mukaisia vianmääritys- ja testaustyökaluja, ODX-tiedostot on saatettava riippumattomien toimijoiden saataville valmistajan verkkosivuston kautta.

5.   Monivaiheinen tyyppihyväksyntä

5.1

Kun kyseessä on asetuksen (EU) N:o 167/2013 20 artiklassa tarkoitettu monivaiheinen tyyppihyväksyntä, lopullinen valmistaja on vastuussa ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen asettamisesta saataville omien valmistusvaiheidensa ja edellisiä vaiheita koskevan yhteyden osalta.

5.2

Lisäksi lopullisen valmistajan on annettava omalla verkkosivustollaan riippumattomille toimijoille seuraavat tiedot:

5.2.1

edellisistä vaiheista vastanneiden valmistajien verkkosivuston osoite;

5.2.2

kaikkien edellisistä vaiheista vastanneiden valmistajien nimi ja osoite;

5.2.3

edellisten vaiheiden tyyppihyväksyntänumerot;

5.2.4

moottorin numero.

5.3

Tyyppihyväksynnän tietystä vaiheesta tai tietyistä vaiheista vastuussa olevien valmistajien on asetettava verkkosivustollaan ajoneuvon OBD-järjestelmän tiedot ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot saataville tyyppihyväksynnän niiden vaiheiden osalta, joista ne ovat vastuussa, ja edellisiä vaiheita koskevan yhteyden osalta.

5.4

Tyyppihyväksynnän tietystä vaiheesta tai tietyistä vaiheista vastuussa olevan valmistajan on annettava seuraavasta vaiheesta vastuussa olevalle valmistajalle seuraavat tiedot:

5.4.1

niitä vaiheita koskeva vaatimustenmukaisuustodistus, joista valmistaja on vastuussa;

5.4.2

todistus ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta, lisäykset mukaan lukien;

5.4.3

niitä vaiheita vastaava tyyppihyväksyntänumero, joista valmistaja on vastuussa;

5.4.4

edellä 5.4.1, 5.4.2 ja 5.4.3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat edellisiin vaiheisiin osallistuneilta valmistajilta.

5.5

Kunkin valmistajan on sallittava se, että seuraavasta vaiheesta vastuussa oleva valmistaja toimittaa toimitetut asiakirjat myöhemmistä vaiheista ja viimeisestä vaiheesta vastuussa oleville valmistajille.

5.6

Lisäksi tyyppihyväksynnän tietystä vaiheesta tai tietyistä vaiheista vastuussa olevan valmistajan on sopimuksen pohjalta

5.6.1

asetettava seuraavasta vaiheesta vastuussa olevan valmistajan saataville ajoneuvon OBD-järjestelmän tiedot ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot sekä niitä vaiheita koskevat rajapintatiedot, joista valmistaja on vastuussa;

5.6.2

asetettava tyyppihyväksynnän jostain myöhemmästä vaiheesta vastuussa olevan valmistajan pyynnöstä tämän saataville ajoneuvon OBD-järjestelmän tiedot ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot sekä niitä vaiheita koskevat rajapintatiedot, joista valmistaja on vastuussa.

5.7

Valmistaja, lopullinen valmistaja mukaan lukien, voi asetuksen (EU) N:o 167/2013 55 artiklan mukaisesti periä ainoastaan niitä vaiheita koskevia maksuja, joista hän on vastuussa.

5.8

Valmistaja, lopullinen valmistaja mukaan lukien, ei voi periä maksuja minkään toisen valmistajan verkkosivuston osoitetta tai yhteystietoja koskevien tietojen antamisesta.

6.   Pienvalmistajat

6.1

Valmistajien on asetettava korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot saataville helposti ja nopeasti tavalla, joka ei ole syrjivä verrattuna valtuutetuille jälleenmyyjille ja korjaamoille asetuksen (EU) N:o 167/2013 53 artiklan 13 kohdan mukaisesti annettuihin mahdollisuuksiin tai myönnettyyn pääsyyn, jos niiden vuotuinen maailmanlaajuinen tuotanto kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvotyyppien osalta on pienempi kuin

a)

T-luokan osalta: 200 ajoneuvoa;

b)

C-luokan osalta: 80 ajoneuvoa;

c)

R-luokan osalta: 400 ajoneuvoa;

d)

S-luokan osalta: 200 ajoneuvoa.

Mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvan järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön osalta määrä tämän säännöksen soveltamista varten on 250 yksikköä.

6.2

Edellä olevan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvat ajoneuvotyypit, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt on lueteltava korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot sisältävällä valmistajan verkkosivustolla.

6.3

Hyväksyntäviranomainen ilmoittaa komissiolle kaikista pienvalmistajille myönnetyistä tyyppihyväksynnöistä.

7.   Ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen sekä ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevien velvoitteiden noudattaminen

7.1

Hyväksyntäviranomainen voi milloin tahansa joko omasta aloitteestaan, valituksen johdosta tai tutkimuslaitoksen arvioinnin perusteella tarkistaa, noudattaako valmistaja asetuksen (EU) N:o 167/2013 ja tämän asetuksen säännöksiä sekä ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevan todistuksen ehtoja.

7.2

Jos hyväksyntäviranomainen toteaa, että valmistaja ei ole noudattanut ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevia velvoitteita, kyseisen tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi.

7.3

Näitä toimenpiteitä voivat olla tyyppihyväksynnän peruuttaminen tai keskeyttäminen, sakkojen määrääminen tai muut asetuksen (EU) N:o 167/2013 mukaisesti vahvistettavat toimenpiteet.

7.4

Jos riippumaton toimija tai riippumattomia toimijoita edustava toimialajärjestö tekee hyväksyntäviranomaiselle valituksen, hyväksyntäviranomainen tekee auditoinnin sen varmistamiseksi, että valmistaja noudattaa ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen sekä ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevia velvoitteita.

7.5

Auditoinnin yhteydessä hyväksyntäviranomainen voi pyytää tutkimuslaitosta tai muuta riippumatonta asiantuntijaa arvioimaan, onko velvollisuudet täytetty.

7.6

Jos ajoneuvon OBD-järjestelmän tiedot ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot eivät ole saatavilla silloin, kun tyyppihyväksyntähakemus laaditaan, valmistajan on toimitettava kyseiset tiedot kuuden kuukauden kuluessa tyyppihyväksynnän myöntämispäivästä.

7.7

Kun ajoneuvo saatetaan markkinoille yli kuuden kuukauden kuluttua tyyppihyväksynnästä, tiedot on toimitettava markkinoillesaattamispäivänä.

7.8

Hyväksyntäviranomainen voi olettaa ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevan todistuksen perusteella, että valmistaja on ottanut ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuuden osalta käyttöön asianmukaiset järjestelyt ja menettelyt, jos yhtään valitusta ei ole tehty ja jos valmistaja toimittaa todistuksen 7.7 kohdassa tarkoitetussa määräajassa.

7.9

Jos todistusta vaatimustenmukaisuudesta ei toimiteta kyseisen ajan kuluessa, hyväksyntäviranomaisen on toteutettava aiheelliset toimenpiteet vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi.

8.   Tietovaatimukset, jotka koskevat muiden kuin suojattuihin alueisiin liittyvien tietojen saantimahdollisuuden myöntämistä riippumattomille toimijoille

8.1

Muiden kuin ajoneuvon suojattuihin alueisiin liittyvien ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saamiseksi valmistaja saa vaatia riippumattomilta toimijoilta verkkosivustolleen rekisteröitymisen yhteydessä ainoastaan sellaista tietoa, jota se tarvitsee tiedoista maksamisen varmistamiseen.

9.   Tietovaatimukset, jotka koskevat suojattuihin alueisiin liittyvien tietojen saantimahdollisuuden myöntämistä riippumattomille toimijoille

9.1

Kun kyse on ajoneuvon suojattuihin alueisiin liittyvien OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta, riippumattomat toimijat on hyväksyttävä ja heille on myönnettävä lupa sellaisten asiakirjojen perusteella, jotka osoittavat, että he harjoittavat laillista liiketoimintaa eikä heitä ole tuomittu asiaan liittyvistä rikoksista.

9.2

Valtuutettujen jälleenmyyjien ja korjaamojen käytössä olevat ajoneuvon turvatekijöihin liittyvät tiedot on asetettava riippumattomien toimijoiden saataville suojattuna turvatekniikalla, jolla varmistetaan tietoja vaihdettaessa luottamuksellisuus, koskemattomuus ja suoja kopiointia vastaan.

9.3

Asetuksen (EU) N:o 167/2013 56 artiklassa säädetty ajoneuvojen tietojen saatavuutta käsittelevä foorumi täsmentää näiden vaatimusten täyttymistä koskevat tuoreimman tietämyksen mukaiset parametrit.

9.4

Ajoneuvon suojattuihin alueisiin liittyvien tietojen saamiseksi riippumattoman toimijan on esitettävä ISO-standardin 20828:2006 mukainen todistus, joka osoittaa sen henkilöllisyyden ja sen edustaman organisaation. Valmistajan on esitettävä oma ISO-standardin 20828:2006 mukainen todistuksensa, joka vahvistaa riippumattomalle toimijalle, että se on menossa kyseisen valmistajan lailliselle sivustolle. Molempien osapuolien on pidettävä tällaisista toimista kirjaa, josta ilmenevät ajoneuvot ja niihin tämän säännöksen mukaisesti tehdyt muutokset.

Lisäys 1

Ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuus

1.   Johdanto

1.1

Tässä lisäyksessä esitetään ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevat tekniset vaatimukset.

2.   Vaatimukset

2.1

Valmistajan on toimitettava ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot käyttäen vain avoimia teksti- ja kuvaformaatteja tai formaatteja, jotka voidaan avata ja tulostaa käyttäen vain vapaasti saatavilla olevia ja helposti asennettavia standardiohjelmalisäkkeitä, jotka toimivat yleisesti käytettävissä tietokoneiden käyttöjärjestelmissä.

2.1.1

Verkkosivustojen kautta tarjottavien ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen on vastattava asetuksen (EU) N:o 167/2013 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua yhteistä standardia.

2.1.2

Jos se on mahdollista, metatietojen avainsanojen on oltava ISO-standardin 15031-2:2010 mukaisia. Näiden tietojen on oltava saatavilla aina paitsi silloin, kun se on verkkosivuston ylläpitosyistä mahdotonta.

2.1.3

Tietojen jäljentämisestä tai uudelleenjulkaisemisesta on neuvoteltava suoraan asianomaisen valmistajan kanssa.

2.1.4

Tietoa on tarjottava myös koulutusmateriaaliksi, mutta se voidaan antaa muulla tavalla kuin verkkosivuston kautta.

2.2

Tiedot kaikista ajoneuvon osista, joilla ajoneuvon valmistaja on varustanut ajoneuvon, sellaisena kuin se voidaan tunnistaa ajoneuvon malli- ja sarjanumeron tai tunnusnumeron (VIN) ja mahdollisten lisäperusteiden, kuten akselivälin, moottorin tehon ja viimeistelytason tai -vaihtoehtojen avulla, ja jotka voidaan korvata varaosilla, joita ajoneuvon valmistaja tarjoaa valtuuttamilleen korjaamoille tai jälleenmyyjille taikka kolmansille osapuolille viittaamalla alkuperäisiin osanumeroihin, on tarjottava saataville tietokannassa, joka on helposti riippumattomien toimijoiden saatavilla.

2.3

Tähän tietokantaan tai vaihtoehtoiseen helposti saatavilla olevaan muotoon on sisällytettävä VIN, alkuperäiset osanumerot, alkuperäiset osien nimet, kelpoisuustiedot (kelpoisuuden alkamis- ja päättymispäivät), asennustiedot ja tarvittaessa rakennepiirteet.

2.4

Tietokannan sisältöä tai muussa helposti saatavilla olevassa muodossa tarjottavia tietoja on säännöllisesti päivitettävä. Näihin päivityksiin on sisällytettävä erityisesti kaikki yksittäisiin ajoneuvoihin niiden tuotannon jälkeen tehdyt muutokset, jos nämä tiedot ovat valtuutettujen jälleenmyyjien saatavilla.

2.5

Valvontayksiköiden uudelleenohjelmointi esimerkiksi korvaavan ECU-yksikön uudelleenkalibrointia korjauksen jälkeen tai siihen ohjelmistojen lataamista taikka korvaavien osien tai komponenttien uudelleenkoodausta tai uudelleenalustusta varten on voitava tehdä käyttämällä avointa laitteistoa.

2.5.1

Uudelleenohjelmointi on tehtävä standardien ISO 22900-2, SAE J2534 tai TMC RP1210 vaatimusten mukaisesti viimeistään 1.1.2018 alkaen;

määräaika on 1.1.2020

R- ja S-luokan ajoneuvojen valmistajille,

T- ja C-luokan ajoneuvojen valmistajille, jos kyseisten ajoneuvojen tuotanto ei ylitä tämän liitteen 6.1 kohdassa vahvistettuja rajoja,

järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden valmistajille, jos kyseinen tuotanto ei ylitä tämän liitteen 6.1 kohdassa vahvistettuja rajoja.

2.5.2

Ethernet- tai sarjakaapeleita tai lähiverkkorajapintoja (LAN) sekä CD- ja DVD-levyjen tai puolijohdemuistien kaltaisia vaihtoehtoisia tietoviihdejärjestelmien (esim. navigointijärjestelmät, puhelin) välineitä voidaan myös käyttää edellyttäen, ettei tarvita mitään valmistajakohtaisia tietoliikenneohjelmistoja (esim. ajureita tai lisämoduuleja) ja -laitteita. Jotta standardien ISO 22900-2, SAE J2534 tai TMC RP1210 mukaisen valmistajakohtaisen sovelluksen ja ajoneuvon viestintäliittymän (VCI) yhteensopivuus voidaan varmentaa, valmistajan on tarjottava joko riippumattomasti laadittujen VCI:den validointi tai ne tiedot ja mahdollisesti lainattava erityislaitteisto, joita VCI:n valmistaja tarvitsee tehdäkseen tällaisen validoinnin itse. Tällaisen validoinnin tai tietojen ja laitteiston maksuihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 55 artiklassa asetettuja edellytyksiä.

2.5.3

Siihen asti, kunnes ajoneuvon valmistaja ottaa käyttöön kyseiset standardit, sen on asetettava saataville omistusoikeuden suojaamat tiedot (esim. yhteyskäytäntöä koskevat tiedot, käsittelymenetelmä ja tunnistekoodit) valvontayksikön uudelleenohjelmointia varten.

2.5.4

Ajoneuvon sisäisen viestinnän ja ECU-yksiköiden ja vianmääritysvälineiden välisen viestinnän varmistamiseksi on sovellettava seuraavia standardeja: SAE J1939, ISO 11783, ISO 14229 tai ISO 27145. Standardia ISO 27145 on sovellettava yhdessä joko standardin ISO 15765-4 tai standardin ISO 13400 kanssa.

2.5.5

Kun valmistaja suosittelee tietyn traktorityypin yhdistämistä R- tai S-luokkaan kuuluvaan ajoneuvotyyppiin tai päinvastoin, sen on annettava kummankin ajoneuvon yhteenliitettävyyttä koskevat ajoneuvon OBD-järjestelmän tiedot ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot riippumattomille toimijoille. Nämä tiedot voidaan antaa myös usean valmistajan yhdessä perustaman tai valmistajien yhteenliittymän yhteisen verkkosivuston kautta, jos kyseinen sivusto on tämän asetuksen säännösten mukainen, kuten asetuksen (EU) N:o 167/2013 johdanto-osan 23 kappaleessa todetaan.

2.6

Korjaamista koskevilla valmistajien verkkosivustoilla on ilmoitettava tyyppihyväksyntänumerot malleittain.

2.7

Valmistajien on vahvistettava korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavia tietoja koskevien verkkosivustojensa käyttöä varten tunti-, päivä-, kuukausi-, vuosi- ja tapauksen mukaan toimikohtaiset maksut, jotka ovat kohtuullisia ja oikeasuhteisia.

Lisäys 2

Tiedot, jotka mahdollistavat yleisten vianmääritystyökalujen kehittämisen

1.   Vianmääritystyökalujen valmistamiseen tarvittavat tiedot

Jotta usean merkin korjaajien olisi helpompi hankkia yleisiä vianmääritystyökaluja, ajoneuvojen valmistajien on saatettava 1.1, 1.2 ja 1.3 kohdassa tarkoitetut tiedot saataville korjaamista koskevan verkkosivustonsa kautta. Tietoihin on sisällyttävä kaikki vianmääritystyökalujen toiminnot ja kaikki linkit korjaamiseen tarvittaviin tietoihin ja vianetsintää koskeviin ohjeisiin. Tietojen käytöstä voidaan periä kohtuullinen maksu.

1.1   Yhteyskäytäntöä koskevat tiedot

Seuraavat tiedot on esitettävä ajoneuvon merkin, mallin ja variantin mukaan tai muun toimivan määritelmän, kuten ajoneuvon tunnistenumeron (VIN) tai ajoneuvon ja järjestelmän tunnisteen mukaan:

a)

Mahdolliset yhteyskäytäntöä koskevat lisätiedot, jotka tarvitaan täydelliseen vianmääritykseen E-säännön nro 49 liitteen 9B 4.7.3 kohdassa asetettujen vaatimusten lisäksi, mukaan lukien yhteyskäytäntötiedot, jotka liittyvät laitteistoihin tai ohjelmistoihin, parametrien tunnisteisiin, siirtotoimintoihin, vikamuistien vaatimuksiin tai virhetilanteisiin.

b)

Yksityiskohtaiset tiedot siitä, miten hankitaan ja tulkitaan kaikkia virhekoodeja, jotka eivät vastaa E-säännön nro 49 liitteen 9B 4.7.3 kohdassa asetettuja vaatimuksia.

c)

Luettelo kaikista saatavilla olevista muuttuvien tietojen parametreista, mukaan lukien tiedot mittakaavan muuttamisesta ja tietojen saatavuudesta.

d)

Luettelo kaikista saatavilla olevista toiminnallisista testeistä, mukaan lukien laitteiden aktivointi tai ohjaus sekä testien täytäntöönpano.

e)

Yksityiskohtaiset tiedot siitä, miten hankitaan tietoa komponenteista ja tilasta, aikaleimoista, käsiteltävänä olevista vikakoodeista ja talletetuista kehyksistä.

f)

Opetusparametrien asetusten, varianttien koodien ja varaosien asetusten sekä asiakkaiden mieltymyksiin liittyvien asetusten palauttaminen.

g)

ECU-yksikön ja varianttien koodit.

h)

Yksityiskohtaiset tiedot siitä, miten huoltovalojen asetukset palautetaan.

i)

Vianmääritysliittimen sijainti ja liittimen tiedot.

j)

Moottorin koodin tunniste.

1.2   OBD-järjestelmällä valvottavien komponenttien testaus ja vianmääritys

Seuraavat tiedot on esitettävä:

a)

Kuvaus testeistä, joilla varmistetaan järjestelmän toiminta komponentin tai johdotuksen tasolla.

b)

Testausmenetelmä, mukaan lukien testin parametrit ja komponentin tiedot.

c)

Liittimiä koskevat tiedot, mukaan lukien pienimmät ja suurimmat lähtö- ja tuloarvot sekä ajo- ja kuormitusarvot.

d)

Tietyissä ajo-olosuhteissa, mukaan lukien joutokäynti, odotettavat arvot.

e)

Komponentin sähköarvot lepo- ja toimintatilassa.

f)

Kaikkia edellä esitettyjä tilanteita koskevat vikatyypin arvot.

g)

Vikatyyppien vianmääritysjaksot, mukaan lukien vikapuut ja ohjattu eliminointi vianmäärityksessä.

1.3   Korjaamiseen tarvittavat tiedot

Seuraavat tiedot on esitettävä:

a)

Elektronisten valvontayksiköiden ja komponenttien alustaminen (korvaavien osien asentamisen yhteydessä).

b)

Uusien tai korvaavien elektronisten valvontayksiköiden alustaminen tarvittaessa pass-through-(uudelleen)ohjelmointitekniikoiden avulla.

LIITE VI

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin sovellettavat vaatimukset (dynaaminen testaus)

A.   YLEINEN SÄÄNNÖS

1.

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin sovellettavat unionin vaatimukset (dynaaminen testaus) esitetään B kohdassa.

B.   KAATUMISEN VARALTA ASENNETTUIHIN SUOJARAKENTEISIIN SOVELLETTAVAT VAATIMUKSET (DYNAAMINEN TESTAUS) (1)

1.   Määritelmät

1.1.   [Ei sovelleta]

1.2.   Kaatumisen varalta asennettu suojarakenne (ROPS)

Kaatumisen varalta asennetulla suojarakenteella (turvaohjaamolla tai -kehyksellä), jäljempänä ’suojarakenne’, tarkoitetaan traktorin rakennetta, jonka pääasiallinen tarkoitus on välttää tai rajoittaa kuljettajalle traktorin kaatumisesta tavanomaisessa käytössä aiheutuvaa vaaraa.

Kaatumisen varalta asennetulle suojarakenteelle on tunnusomaista, että sillä saadaan aikaan vapaa tila, jonka koko riittää suojaamaan kuljettajaa tämän istuessa joko rakenteen rajaamassa tilassa taikka tilassa, jonka rajoja määrittävät suorat janat rakenteen ulkoreunoista mihin tahansa sellaiseen traktorin osaan, joka voi joutua kosketuksiin maanpinnan kanssa ja joka pystyy tukemaan traktorin siihen asentoon, jos traktori kaatuu.

1.3.   Raideväli

1.3.1.   Alustava määritelmä: pyörän keskitaso

Pyörän keskitaso on samalla etäisyydellä niistä kahdesta tasosta, joiden sisälle vanteiden ulkoreunat jäävät.

1.3.2.   Raidevälin määritelmä

Pyörän akselin kautta kulkeva pystytaso leikkaa pyörän keskitason suorassa linjassa, joka kohtaa tukipinnan tietyssä pisteessä. Jos A ja B ovat tällä tavoin määritellyt kaksi pistettä traktorin samalla akselilla oleville pyörille, raideleveys on pisteiden A ja B välinen etäisyys. Paripyörien raideväli on pyöräparien keskitasojen välinen etäisyys.

Telaketjulla varustettujen traktoreiden raideväli on telojen keskitasojen välinen etäisyys.

1.3.3.   Lisämääritelmä: traktorin keskitaso

Raidevälin suurin mahdollinen arvo saadaan määrittämällä pisteiden A ja B äärimmäinen sijainti traktorin taka-akselilla. Suoraan AB nähden suorassa kulmassa sen keskipisteen kautta kulkeva pystytaso on traktorin keskitaso.

1.4.   Akseliväli

Etu- ja takapyörille edellä kuvatusti määriteltyjen kahden suoran AB kautta kulkevien pystytasojen välinen etäisyys.

1.5.   Istuimen mittapisteen määrittäminen; istuimen sijoittaminen ja säätäminen testiä varten

1.5.1.   Istuimen mittapiste (SIP) (2)

Istuimen mittapiste on määritettävä standardin ISO 5353:1995 mukaisesti.

1.5.2   Istuimen sijoittaminen ja säätäminen testiä varten

1.5.2.1

Jos selkänojan ja istuinkaukalon kaltevuudet ovat säädettävissä, ne on säädettävä siten, että istuimen mittapiste on ylimmässä taka-asennossaan.

1.5.2.2

Jos istuimessa on jousitus, jousitus on lukittava säätövaran keskikohtaan, jollei se ole istuimen valmistajan selvästi antamien ohjeiden vastaista.

1.5.2.3

Jos istuin on säädettävissä vain pituus- ja korkeussuunnassa, istuimen mittapisteen kautta kulkevan pituusakselin on oltava yhdensuuntainen ohjauspyörän keskipisteen kautta kulkevan traktorin pituussuuntaisen pystytason kanssa ja enintään 100 millimetrin etäisyydellä mainitusta tasosta.

1.6.   Vapaa tila

1.6.1.   Vertailutaso

Vapaa tila havainnollistetaan kuvissa 3.8–3.10 ja taulukossa 3.3. Tila määritellään suhteessa vertailutasoon ja istuimen mittapisteeseen (SIP). Vertailutaso on pystytaso, joka on yleensä pituussuuntainen traktoriin nähden ja kulkee istuimen mittapisteen ja ohjauspyörän keskikohdan kautta. Tavallisesti vertailutaso osuu yhteen traktorin pituussuuntaisen keskitason kanssa. Vertailutason oletetaan liikkuvan vaakatasossa istuimen ja ohjauspyörän kanssa kuormituksen aikana mutta pysyvän kohtisuorassa traktorin tai kaatumisen varalta asennetun suojarakenteen lattiaan nähden. Vapaa tila määritellään 1.6.2 ja 1.6.3 kohdan perusteella.

1.6.2.   Vapaan tilan määrittäminen traktorille, jonka istuin ei ole käännettävissä

Vapaa tila sellaisten traktorien tapauksessa, joiden istuin ei ole käännettävissä, määritellään 1.6.2.1–1.6.2.10 kohdassa. Sitä rajoittavat seuraavat tasot, kun traktori on vaakasuoralla pinnalla ja istuin, jos se on säädettävä, on ylimmässä taka-asennossaan (2) ja ohjauspyörä, jos se on säädettävä, on istuimella istuvan kuljettajan käyttämässä keskiasennossa:

1.6.2.1

vaakataso A1 B1 B2 A2, joka on (810 + av) mm istuimen mittapisteen (SIP) yläpuolella ja jota määrittävä suora B1B2 sijaitsee (ah–10) mm mittapisteen takana;

1.6.2.2

kalteva taso H1 H2 G2 G1, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden ja jolla sijaitsee 150 mm suoran B1B2 takana sijaitseva piste ja istuimen selkänojan takimmaisin piste;

1.6.2.3

lieriömäinen pinta A1 A2 H2 H1, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden, jonka säde on 120 mm ja joka sivuaa 1.6.2.1 ja 1.6.2.2 kohdassa määriteltyjä tasoja;

1.6.2.4

lieriömäinen pinta B1 C1 C2 B2, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden, jonka säde on 900 mm ja joka ulottuu 400 mm eteenpäin 1.6.2.1 kohdassa määritellystä tasosta ja sivuaa sitä suoralla B1B2;

1.6.2.5

kalteva taso C1 D1 D2 C2, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden, liittyy 1.6.2.4 kohdassa määriteltyyn pintaan ja kulkee 40 mm:n päässä ohjauspyörän etu-ulkoreunasta; kun ohjauspyörä on yläasennossa, taso ulottuu suorasta B1B2 eteenpäin sivuten 1.6.2.4 kohdassa määriteltyä pintaa;

1.6.2.6

pystytaso D1 E1 E2 D2, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden ja sijaitsee 40 mm ohjauspyörän ulkoreunasta eteenpäin;

1.6.2.7

vaakataso E1 F1 F2 E2, joka kulkee (90–av) mm istuimen mittapisteen (SIP) alapuolella sijaitsevan pisteen kautta;

1.6.2.8

pinta G1 F1 F2 G2, joka tarvittaessa kaartuu 1.6.2.2 kohdassa määritellyn tason alareunasta 1.6.2.7 kohdassa määriteltyyn vaakatasoon, on kohtisuorassa vertailutasoon nähden ja kulkee istuimen selkänojaa pitkin koko sen pituudelta;

1.6.2.9

pystytasot J1 E1 F1 G1 H1 ja J2 E2 F2 G2 H2; näiden pystytasojen on ulotuttava 300 mm ylöspäin tasosta E1 F1 F2 E2; etäisyyksien E1 E0 ja E2 E0 on oltava 250 mm;

1.6.2.10

yhdensuuntaiset tasot A1 B1 C1 D1 J1 H1 I1 ja A2 B2 C2 D2 J2 H2 I2, jotka ovat kaltevia niin, että sillä puolella, johon voima kohdistetaan, olevan tason yläreuna on vähintään 100 mm:n etäisyydellä pystysuuntaisesta vertailutasosta.

1.6.3   Vapaan tilan määrittäminen traktorille, jossa on käännettävä ohjauspaikka

Kun kyse on traktorista, jossa ohjauspaikka (istuin ja ohjauspyörä) on käännettävissä, vapaa tila on ohjauspyörän ja istuimen kahden eri asennon määrittämien kahden vapaan tilan verhopinnan rajoittama tila.

1.6.4   Lisäistuimet

1.6.4.1

Jos traktori voidaan varustaa lisäistuimilla, testeissä käytetään kaikkien sijoitusvaihtoehtojen mukaiset istuinten mittapisteet käsittävää verhopinnan rajoittamaa vapaata tilaa. Suojarakenne ei saa ulottua siihen suurempaan vapaaseen tilaan, jossa on otettu huomioon nämä eri istuimen mittapisteet.

1.6.4.2

Jos uutta istuinvaihtoehtoa tarjotaan vasta testin jälkeen, on määritettävä, sijoittuuko uuden SIP-pisteen ympärillä oleva vapaa tila aiemmin määritettyyn vapaaseen tilaan. Ellei näin ole, on suoritettava uusi testi.

1.6.4.3

Lisäistuimeksi ei katsota istuinta, joka on tarkoitettu kuljettajan lisäksi mukana olevalle toiselle henkilölle ja jolta traktoria ei voida ohjata. SIP-pistettä ei määritetä, koska vapaa tila määritellään suhteessa kuljettajan istuimeen.

1.7.   Massa ilman lisäpainoja

Traktorin massa ilman lisäpainoja ja ilmarenkailla varustettujen traktorien tapauksessa ilman nestemäistä lisäpainoa renkaissa. Traktorin on oltava ajokuntoinen, säiliöt, nestejärjestelmät ja jäähdytin täytettyinä, suojarakenne päällysrakenteineen sekä mahdolliset normaalikäytössä tarvittavat telaketjuvarusteet tai etuvetolisäkomponentit asennettuina. Käyttäjää ei oteta huomioon.

1.8.   Sallitut mittapoikkeamat

Etäisyys

± 0,5 mm

Voima

± 0,1 % (anturin täydestä asteikosta)

Massa

± 0,2 % (anturin täydestä asteikosta)

Rengaspaine

± 5,0 %

Kulma

± 0,1o

1.9.   Symbolit

ah

(mm)

puolet istuimen vaakasäätövälistä

av

(mm)

puolet istuimen pystysäätövälistä

E

(J)

energiapanos testin aikana

F

(N)

staattinen kuormitusvoima

H

(mm)

heiluripainon painopisteen nostokorkeus

I

(kg.m2)

taka-akselin hitausmomentti (ilman pyöriä), jota on käytetty laskettaessa energiaa taakse kohdistuvassa iskussa

L

(mm)

akseliväli, jota on käytetty laskettaessa energiaa taakse kohdistuvassa iskussa

M

(kg)

massa, jota on käytetty laskettaessa energiaa ja puristusvoimia

2.   Soveltamisala

2.1   Tätä liitettä sovelletaan traktoreihin, joissa on vähintään kaksi ilmarengaspyörille tarkoitettua akselia – telaketjujen kiinnittimillä tai ilman – ja joiden massa ilman lisäpainoja on enemmän kuin 600 kg mutta yleensä vähemmän kuin 6 000 kg.

2.2   Takarenkaiden pienimmän raidevälin olisi yleensä oltava suurempi kuin 1 150 mm. On kuitenkin olemassa rakenteeltaan sellaisia traktoreita – esimerkiksi ruohonleikkuutraktorit, kapeat viinitarhatraktorit, matalaprofiiliset traktorit, joita käytetään hedelmätarhoissa tai rakennuksissa, joissa on rajoitetusti tilaa korkeussuunnassa, korkeamaavaraiset traktorit ja metsätyökoneet, kuten kuorma- ja juontotraktorit –, joihin tätä liitettä ei sovelleta.

3.   Säännöt ja ohjeet

3.1.   Yleiset määräykset

3.1.1   Suojarakenteen valmistaja voi olla joko traktorin valmistaja tai siitä riippumaton yritys. Kummassakin tapauksessa testi koskee ainoastaan sitä traktorimallia, jolle testi tehdään. Suojarakenne on testattava uudelleen kunkin traktorimallin osalta, johon se on tarkoitus asentaa. Testauslaitokset voivat kuitenkin vahvistaa, että lujuustestit pätevät myös sellaisiin alkuperäiseen traktorimalliin perustuviin malleihin, joiden moottoria, voimansiirtoa ja ohjausta sekä eturipustusta on muutettu (ks. 3.6 kohta: Laajentaminen muihin traktorimalleihin). Saman traktorimallin osalta voidaan kuitenkin testata useampia suojarakenteita.

3.1.2   Dynaamista testiä varten toimitettavan suojarakenteen on oltava asennettuna tavanomaisella tavalla siihen traktorimalliin, jonka yhteydessä sitä testataan. Traktorin on oltava kokonainen ja ajokuntoinen.

3.1.3   Jos kyseessä on yhdistelmätraktori (”tandemtraktori”), on käytettävä sen osan standardiversion massaa, johon suojarakenne on asennettu.

3.1.4   Suojarakenne voidaan suunnitella pelkästään suojaamaan kuljettajaa traktorin kaatuessa. Rakenteeseen voi olla mahdollista asentaa luonteeltaan tilapäinen sääsuoja, jonka kuljettaja tavallisesti poistaa lämpimällä säällä. Joissakin suojarakenteissa päällysrakenne on kuitenkin asennettu kiinteästi ja tuuletus järjestetään ikkunoiden tai läppien avulla. Koska päällysrakenne voi lisätä rakenteen lujuutta ja saattaa onnettomuuden sattuessa olla irrotettuna, kaikki kuljettajan irrotettavissa olevat osat on poistettava testiä varten. Avattavissa olevat ovet, kattoluukut ja ikkunat on testiä varten joko poistettava tai kiinnitettävä avoimeen asentoonsa, jotteivät ne lisää suojarakenteen lujuutta. Jos ne voivat tässä asennossa aiheuttaa kuljettajalle vaaran traktorin kaatuessa, asia on kirjattava muistiin.

Jatkossa näissä säännöissä tarkoitetaan ainoastaan suojarakenteen testaamista. On huomattava, että tämä koskee myös sellaisia päällysrakenteita, jotka eivät ole irrotettavissa.

Mahdolliset tilapäisesti asennettavat päällysrakenteet on kuvattava eritelmissä. Kaikki lasiset ja vastaavat hauraat osat on poistettava ennen testiä. Sellaiset traktorin ja suojarakenteen osat, jotka saattaisivat turhaan vaurioitua testin aikana ja jotka eivät vaikuta suojarakenteen lujuuteen eivätkä sen mittoihin, voidaan valmistajan niin halutessa irrottaa ennen testiä. Testin aikana ei saa tehdä korjauksia eikä säätöjä.

3.1.5   Traktorin mahdolliset sellaiset osat, jotka lisäävät suojarakenteen lujuutta, kuten valmistajan vahvistamat lokasuojat, olisi kuvailtava ja niiden mitat olisi esitettävä testausselosteessa.

3.2.   Testauslaitteet ja -olosuhteet

3.2.1   Rakenteeseen on kohdistettava iskuja heiluripainolla, ja sille on tehtävä sekä etu- että takaosan puristustesti.

3.2.2   Heiluripainon (kuva 3.1) massan on oltava 2 000 kg. Sen iskupinnan on oltava mitoiltaan 680 × 680 mm ± 20. Se on valmistettava siten, että sen painopisteen sijainti on muuttumaton (esimerkiksi betoniin valetut rautatangot). Se on ripustettava noin 6 m maanpinnan yläpuolella sijaitsevasta saranakohdasta niin, että heilurin korkeutta voidaan mukauttaa helposti ja turvallisesti.

3.2.3   Sellaisten traktoreiden osalta, joiden massasta alle 50 % on etupyörien varassa, ensimmäinen isku kohdistetaan rakenteen takaosaan. Tämän jälkeen tehdään rakenteen takaosan puristustesti. Toinen isku kohdistetaan rakenteen etuosaan ja kolmas sen sivulle. Lopuksi tehdään toinen puristustesti rakenteen etuosalle.

Sellaisten traktoreiden osalta, joiden massasta vähintään 50 % on etupyörien varassa, ensimmäinen isku kohdistetaan etuosaan ja toinen isku sivulle. Tämän jälkeen tehdään molemmat puristustestit, ensin takaosalle ja sitten etuosalle.

3.2.4   Jos traktorin ohjauspaikka (istuin ja ohjauspyörä) on käännettävissä, ensimmäinen isku kohdistetaan pituussuuntaisesti raskaampaan päähän (jonka varassa on enemmän kuin 50 % traktorin massasta). Tämän jälkeen tehdään saman pään puristustesti. Toinen isku kohdistetaan toiseen päähän ja kolmas sivulle. Lopuksi tehdään toinen puristustesti kevyempään päähän.

3.2.5   Takapyörien raideväli säädetään siten, että renkaat eivät millään tavalla tue rakennetta testin aikana. Tämä säännös voidaan jättää ottamatta huomioon, jos renkaat antavat tällaista tukea silloin, kun pyörien raideväli on levein mahdollinen.

3.2.6   Sivulle kohdistuva isku tehdään traktorin siltä sivulta, jonka testauslaitos katsoo todennäköisesti vääntyvän eniten. Isku taakse kohdistetaan sivuun tehtyyn iskuun nähden vastakkaiseen kulmaan, ja isku eteen siihen kulmaan, joka sijaitsee lähempänä sivuun tehtyä iskua. Isku taakse annetaan kohtaan, joka on kaksi kolmasosaa traktorin keskitason ja suojarakenteen äärimmäistä ulkoreunaa sivuavan pystytason välisestä etäisyydestä. Jos rakenteen takaosassa oleva kaari kuitenkin alkaa kohdasta, joka on vähemmän kuin kaksi kolmasosaa etäisyydestä keskikohtaan, isku kohdistetaan kaarteen alkukohtaan eli kohtaan, jossa kyseinen kaari sivuaa suoraa, joka on suorassa kulmassa traktorin keskitasoon nähden.

3.2.7   Jos jokin kiinnitysköysi, tuki tai palkki liikkuu tai särkyy testin aikana, testi on toistettava.

3.3.   Iskutestit

3.3.1   Takaosaan kohdistuva isku (kuvat 3.2 a ja 3.2 b)

3.3.1.1   Iskua taakse ei vaadita traktoreille, joiden massasta (sellaisena kuin se määritellään edellä) vähintään 50 % on etupyörien varassa.

3.3.1.2   Traktori sijoitetaan suhteessa heiluripainoon siten, että paino iskee suojarakenteeseen, kun iskupinta ja kannattavat ketjut ovat pystytasoon nähden 20 asteen kulmassa, jollei rakenne muodosta taipuman aikana kosketuspisteessä suurempaa kulmaa pystytasoon nähden. Tässä tapauksessa iskupinta säädetään sellaiseksi, että se on yhdensuuntainen suojarakenteen kanssa kosketuspisteessä suurimman taipuman hetkellä, kun kannattavat ketjut ovat 20 asteen kulmassa pystytasoon nähden. Osumapisteen on oltava se osa rakennetta, joka todennäköisesti osuisi ensimmäisenä maahan taaksepäin suuntautuvassa kaatumisonnettomuudessa, eli yleensä yläreuna. Heiluripainon korkeus säädetään siten, että se ei helposti käänny kosketuspisteen ympäri.

3.3.1.3   Traktori kiinnitetään maahan. Köysien kiinnityskohtien on oltava noin 2 m taka-akselista taaksepäin ja 1,5 m etuakselista eteenpäin. Kummassakin akselissa on oltava kaksi kiinnitysköyttä, yksi traktorin keskiviivan kummallakin puolella. Kiinnitysköysinä käytetään halkaisijaltaan 12,5–15 mm paksuista teräsvaijeria, jonka vetolujuus on 1 100–1 260 MPa. Traktorin renkaat täytetään, ja kiinnitykset kiristetään niin, että rengaspaineet ja taipumat ovat jäljempänä olevan taulukon 3.1 mukaiset.

Kun kiinnitykset on kiristetty, asetetaan kooltaan 150 × 150 mm:n puupalkki takapyörien eteen ja kiilataan se tiukasti niitä vasten.

3.3.1.4.   Heiluripaino vedetään taakse niin, että sen painopisteen korkeus H osumapisteen yläpuolella saadaan jommastakummasta seuraavasta kaavasta valmistajan valinnan mukaan:

Formula tai Formula

3.3.1.5   Heiluri vapautetaan ja sen annetaan iskeytyä suojarakenteeseen. Pikairrotusmekanismin on oltava sijoitettu siten, että se ei kallista painoa suhteessa sitä kannatteleviin ketjuihin vapautushetkellä.

Taulukko 3.1

Rengaspaineet

 

Rengaspaineet

kPa (3)

Taipuma

mm

Nelipyörävetoiset traktorit, joiden etu- ja takapyörät ovat samankokoiset:

Edessä

100

25

Takana

100

25

Nelipyörävetoiset traktorit, joiden etupyörät ovat pienemmät kuin takapyörät:

Edessä

150

20

Takana

100

25

Kaksipyörävetoiset traktorit:

Edessä

200

15

Takana

100

25

3.3.2   Etuosaan kohdistuva isku (kuvat 3.3 a ja 3.3 b)

3.3.2.1.   Tämä tehdään samalla tavoin kuin taakse kohdistuva isku. Kiinnitykset ovat samat, mutta puupalkki laitetaan takapyörien taakse. Heiluripainon painopisteen putoamiskorkeus määritetään seuraavan kaavan avulla:

Formula

3.3.2.2   Osumapisteen on oltava se osa rakenteesta, joka todennäköisesti osuisi ensimmäisenä maahan, jos traktori kaatuisi sivulle eteenpäin liikkuessaan, eli yleensä etuosan yläkulma.

3.3.3   Sivulle kohdistuva isku (kuva 3.4)

3.3.3.1   Traktori sijoitetaan suhteessa heiluripainoon siten, että paino iskee suojarakenteeseen, kun painon iskupinta ja kannattavat ketjut ovat pystysuorassa asennossa, jollei suojarakenne ole taipuman aikana kosketuspisteessä muussa kuin pystysuorassa asennossa. Tässä tapauksessa iskupinta säädetään sellaiseksi, että se on liki yhdensuuntainen rakenteen kanssa kosketuspisteessä suurimman taipuman hetkellä. Säätäminen tehdään lisäkannattimen avulla siten, että kannattavat ketjut ovat pystysuorassa asennossa iskuhetkellä. Osumapisteen on oltava se osa rakennetta, joka todennäköisesti osuisi ensimmäisenä maahan sivulle suuntautuvassa kaatumisonnettomuudessa, eli yleensä yläreuna.

3.3.3.2   Ellei ole varmaa, että jokin kyseisen reunan toinen osa osuisi maahan ensin, osumapisteen on oltava tasossa, joka on suorassa kulmassa traktorin keskitasoon nähden ja kulkee 60 mm:n etäisyydellä istuimen mittapisteen edessä, kun istuin on säädetty pitkittäissäätövaransa keskikohtaan. Heiluripainon korkeus säädetään siten, että se ei helposti käänny kosketuspisteen ympäri.

3.3.3.3   Kun kyse on traktorista, jossa ohjauspaikka on käännettävissä, osumapisteen on oltava tasolla, joka on suorassa kulmassa traktorin keskitasoon nähden ja istuimen kahden mittapisteen puolivälissä.

3.3.3.4   Traktorin sillä sivulla, johon isku kohdistetaan, sijaitseva takapyörä kiinnitetään maahan. Kiinnitysten jännitykset määritetään vastaavasti kuin takaosaan kohdistuvassa iskussa. Kiinnittämisen jälkeen kooltaan 150 × 150 mm:n puupalkki asetetaan iskupuolen vastakkaisen takapyörän sivua vasten ja kiilataan tiukasti rengasta vasten. Tätä pyörää vasten asetetaan tueksi palkki, joka kiinnitetään alustaan, niin että se pysyy tiiviisti pyörää vasten iskun aikana. Palkin pituus valitaan niin, että kun se on asennossaan pyörää vasten, se on 25–40 asteen kulmassa vaakatasoon nähden. Lisäksi sen pituuden on oltava 20–25 kertaa sen paksuus ja sen leveyden on oltava kahdesta kolmeen kertaa sen paksuus.

3.3.3.5.   Heiluripaino vedetään taakse samoin kuin aiemmissa testeissä siten, että sen painopisteen korkeus H osumapisteen yläpuolella määräytyy seuraavan kaavan mukaan:

Formula

3.3.3.6   Sellaisen testin aikana, jossa isku kohdistuu sivulle, kirjataan suurimman hetkellisen taipuman ja pysyvän taipuman ero (810 + av) mm:n korkeudessa istuimen mittapisteen yläpuolella. Se voidaan tehdä laitteella, jossa vaakatankoon asennetaan liikkuva kitkarengas. Tangon toinen pää kiinnitetään suojarakenteen ylimpään rakenneosaan ja toinen pää kulkee traktorin alustaan kiinnitetyssä pystysuorassa tangossa olevan reiän läpi. Ennen iskua kiekko asetetaan vasten traktorin alustaan kiinnitettyä pystysuoraa tankoa, ja sen etäisyys tangosta iskun jälkeen osoittaa suurimman hetkellisen taipuman ja pysyvän taipuman välisen eron.

3.4.   Puristustestit

Takaosaan kohdistuvan testin aikana voi olla tarpeen pitää traktorin etuosaa paikallaan. Akseleiden alle asetetaan tukipalkit siten, että renkaat eivät kannata puristusvoimaa. Käytettävän poikkipalkin leveyden on oltava noin 250 mm, ja se on yhdistettävä kuormitusmekanismiin murrosnivelillä (kuva 3.5).

3.4.1.   Takaosan puristus (kuvat 3.6.a ja 3.6.b)

3.4.1.1.   Puristuspalkki on asetettava takimmaisten ylinten rakenneosien päälle niin, että puristusvoimien resultantti sijaitsee traktorin pystysuuntaisella vertailutasolla. Käytetään puristusvoimaa (F), jossa

F = 20 M

Kyseisen voiman kohdistamista jatketaan viiden sekunnin ajan suojarakenteen näkyvän liikkeen lakkaamisesta.

3.4.1.2.   Jos suojarakenteen katon takaosa ei kestä täyttä puristusvoimaa (kuvat 3.7 a ja 3.7 b), kuormitusta jatketaan, kunnes katto taipuu sen tason suuntaiseksi, joka yhdistää suojarakenteen yläosan traktorin takaosan siihen osaan, joka pystyy traktorin kaatuessa kannattamaan traktoria.

Sen jälkeen voiman kohdistaminen lopetetaan ja puristuspalkki asetetaan suojarakenteen sen osan päälle, joka kannattaisi täysin kaatunutta traktoria. Käytetään puristusvoimaa F.

3.4.2.   Etuosan puristus (kuvat 3.6 a ja 3.6 b)

3.4.2.1.   Puristuspalkki on asetettava etumaisten ylinten rakenneosien päälle niin, että puristusvoimien resultantti sijaitsee traktorin pystysuuntaisella vertailutasolla. Käytetään puristusvoimaa (F), jossa

F = 20 M

Kyseisen voiman kohdistamista jatketaan viiden sekunnin ajan suojarakenteen näkyvän liikkeen lakkaamisesta.

3.4.2.2.   Jos suojarakenteen katon etuosa ei kestä täyttä puristusvoimaa (kuvat 3.7.a ja 3.7.b), kuormitusta jatketaan, kunnes katto taipuu sen tason suuntaiseksi, joka yhdistää suojarakenteen yläosan traktorin etuosan siihen osaan, joka pystyy traktorin kaatuessa kannattamaan traktoria.

Sen jälkeen voiman kohdistaminen lopetetaan ja puristuspalkki asetetaan suojarakenteen sen osan päälle, joka kannattaisi täysin kaatunutta traktoria. Sen jälkeen käytetään puristusvoimaa F.

3.5.   Hyväksymisedellytykset

3.5.1.   Testin kunkin osan jälkeen suojarakenne ja traktori on tutkittava visuaalisesti halkeamien ja repeämien löytämiseksi. Jotta suojarakenne läpäisisi testin, sen on täytettävä seuraavat edellytykset:

3.5.1.1

suojarakenteen lujuuteen vaikuttavissa rakenneosissa, asennusosissa tai traktorin osissa ei saa olla halkeamia (lukuun ottamatta 3.5.1.3 kohtaan kuuluvia);

3.5.1.2

suojarakenteen tai sen asennusosien lujuuteen vaikuttavissa hitsisaumoissa ei saa olla halkeamia. Tätä edellytystä ei yleensä sovelleta päällysrakennepaneelien kiinnittämiseen käytettyyn piste- tai kiinnehitsaukseen;

3.5.1.3

energiaa absorboivat repeämät metallilevyrakenteissa voidaan hyväksyä sillä edellytyksellä, että testauslaitoksen arvioinnin mukaan ne eivät ole merkittävästi vähentäneet suojarakenteen taipumiskestävyyttä. Metallilevykomponenteissa olevia heiluripainon reunojen aiheuttamia repeämiä ei oteta huomioon;

3.5.1.4

rakenteen on kestettävä vaadittu voima kummassakin puristustestissä;

3.5.1.5

suurimman hetkellisen taipuman ja pysyvän taipuman välinen ero sivulle suuntautuvassa iskutestissä saa olla enintään 250 mm (kuva 3.11);

3.5.1.6

mikään osa ei saa työntyä vapaaseen tilaan testin minkään osan aikana. Mikään osa ei saa osua istuimeen testien aikana. Vapaa tila ei lisäksi saa jäädä suojarakenteen suojaaman alueen ulkopuolelle. Sen katsotaan olevan rakenteen suojaaman alueen ulkopuolella, jos jokin sen osa joutuisi kosketuksiin maanpinnan kanssa traktorin kaatuessa siihen suuntaan, josta testikuormitus kohdistetaan. Sen arvioimiseksi on renkaiden ja raidevälin säädöt asetettava pienimpiin valmistajan ilmoittamiin arvoihin;

3.5.1.7

niveltraktoreissa niiden kahden osa keskitasojen oletetaan olevan samassa linjassa.

3.5.2   Suojarakenteen pysyvä muodonmuutos on kirjattava viimeisen puristustestin jälkeen. Sitä varten on ennen testin alkua kirjattava tärkeimpien rakenneosien sijainti suhteessa istuimen mittapisteeseen. Sen jälkeen kirjataan niiden rakenneosien mahdollinen liikkuminen, joihin osuu isku testeissä, ja katon etu- ja takaosien korkeuden mahdollinen muutos.

3.6.   Laajentaminen muihin traktorimalleihin

3.6.1   [Ei sovelleta]

3.6.2   Tekninen laajennus

Jos traktoriin, suojarakenteeseen tai menetelmään, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin, tehdään teknisiä muutoksia, alkuperäisen testin tehnyt testauslaitos voi antaa teknistä laajennusta koskevan selosteen seuraavissa tapauksissa:

3.6.2.1   Rakennetestien tulosten laajentaminen toisiin traktorimalleihin

Isku- ja puristustestejä ei tarvitse tehdä kaikille traktorimalleille, jos suojarakenne ja traktori ovat 3.6.2.1.1–3.6.2.1.5 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaiset.

3.6.2.1.1

Rakenteen on oltava samanlainen kuin testattu rakenne.

3.6.2.1.2

Tarvittava energia saa olla enintään 5 % suurempi kuin alkuperäistä testiä varten laskettu energia. Mainittua 5 %:n rajaa on sovellettava myös laajentamisiin, joissa on kyse pyörien korvaamisesta telaketjuilla samassa traktorissa;

3.6.2.1.3

Kiinnitysmenetelmän ja niiden traktorin osien, joihin suojarakenne kiinnitetään, on oltava samanlaiset.

3.6.2.1.4

Sellaisten osien, jotka saattavat lisätä suojarakenteen lujuutta, kuten lokasuojien ja konepellin, on oltava samanlaiset.

3.6.2.1.5

Suojarakenteen sisällä sijaitsevan istuimen sijainnin ja kriittisten mittojen sekä suojarakenteen asennon traktoriin nähden on oltava sellaiset, että vapaa tila olisi jäänyt taipuneen rakenteen suojaan kaikissa testeissä (tämä on tarkastettava käyttämällä samaa vapaan tilan vertailupistettä kuin alkuperäisessä testausselosteessa, eli joko istuimen vertailupistettä SRP tai istuimen mittapistettä SIP).

3.6.2.2   Rakennetestien tulosten laajentaminen muutettuihin suojarakenteen malleihin

Tätä menettelyä on noudatettava, kun 3.6.2.1 kohdan säännökset eivät täyty. Sitä ei saa käyttää, jos menetelmä, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin, ei ole samojen periaatteiden mukainen (jos esim. kumiset tuet korvataan ripustuslaitteella).

3.6.2.2.1

Muutokset, joilla ei ole mitään vaikutusta alkuperäisen testin tuloksiin (esim. lisätarvikkeen kiinnitysalustan hitsaaminen ei-kriittiseen paikkaan rakenteessa), SIP-pisteen sijainnin suhteen erilaisten lisäistuinten sijoittaminen suojarakenteeseen (tarkastettava, että uudet vapaat tilat pysyvät taipuneen rakenteen suojaamina kaikissa testeissä).

3.6.2.2.2

Muutokset, jotka saattavat vaikuttaa alkuperäisen testin tuloksiin asettamatta kuitenkaan kyseenalaiseksi suojarakenteen hyväksyttävyyttä (esim. muutos rakennekomponenttiin tai menetelmään, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin). Tällöin voidaan tehdä validointitesti, jonka tulokset kirjataan laajennusselosteeseen.

Laajennukseen sovelletaan seuraavia rajoituksia:

3.6.2.2.2.1

Ilman validointitestiä voidaan hyväksyä enintään viisi laajennusta;

3.6.2.2.2.2

Validointitestin tulokset hyväksytään laajennusta varten, jos kaikki tämän liitteen mukaiset testiohjeen vaatimukset täyttyvät ja jos kunkin iskutestin jälkeen mitattu taipuma ei poikkea kumpaankaan suuntaan yli 7:ää % niistä mittaustuloksista, jotka on kirjattu alkuperäiseen testausselosteeseen tuolloin tehtyjen iskutestien jälkeen;

3.6.2.2.2.3

Samaan laajennusselosteeseen voidaan sisällyttää useampia suojarakenteen muutoksia, jos ne edustavat saman suojarakenteen eri vaihtoehtoja. Yhdessä laajennusselosteessa voidaan kuitenkin hyväksyä vain yksi validointitesti. Testaamatta jätetyt vaihtoehdot on kuvattava laajennusselosteessa omassa erityisessä osiossaan.

3.6.2.2.3

Lisäys valmistajan ilmoittamaan jo testatun suojarakenteen vertailumassaan. Jos valmistaja haluaa säilyttää saman hyväksyntänumeron, voidaan antaa laajennusseloste validointitestin suorittamisen jälkeen (tällöin ei sovelleta 3.6.2.2.2.2 kohdassa vahvistettuja ± 7 %:n rajoituksia).

3.7   [Ei sovelleta]

3.8.   Suojarakenteiden kylmäkäyttäytyminen

3.8.1   Jos suojarakenteella väitetään olevan ominaisuuksia, jotka estävät kylmän sään aiheuttamaa haurastumista, valmistajan on annettava siitä yksityiskohtaiset tiedot, jotka on sisällytettävä selosteeseen.

3.8.2   Seuraavien vaatimusten ja menettelyjen tarkoituksena on parantaa lujuutta ja antaa kestävyyttä haurasmurtumia vastaan alhaisissa lämpötiloissa. Seuraavien materiaaleja koskevien vähimmäisvaatimusten olisi hyvä täyttyä, kun arvioidaan suojarakenteen soveltuvuutta käytettäväksi alhaisissa lämpötiloissa maissa, joissa tällaista lisäsuojausta tarvitaan.

Taulukko 3.2

Vähimmäisiskuenergia Charpy V -iskukokeessa

Näytekappaleen koko

Energia lämpötilassa

Energia lämpötilassa

 

– 30 °C

– 20 °C

mm

J

J (5)

10 × 10 (4)

11

27,5

10 × 9

10

25

10 × 8

9,5

24

10 × 7,5 (4)

9,5

24

10 × 7

9

22,5

10 × 6,7

8,5

21

10 × 6

8

20

10 × 5 (4)

7,5

19

10 × 4

7

17,5

10 ×3,5

6

15

10 × 3

6

15

10 × 2,5 (4)

5,5

14

3.8.2.1   Pulteilla ja muttereilla, joilla suojarakenne kiinnitetään traktoriin ja suojarakenteen rakenneosat liitetään toisiinsa, on oltava tarkistetut sopivat kylmänkesto-ominaisuudet.

3.8.2.2   Kaikkien hitsauselektrodien, joita käytetään rakenneosien ja kiinnikkeiden valmistuksessa, on oltava suojarakenteen kanssa yhteensopivia 3.8.2.3 kohdassa esitetyn mukaisesti.

3.8.2.3   Suojarakenteen rakenneosissa käytettävien teräsmateriaalien on oltava sitkeydeltään varmennettua materiaalia, joka täyttää taulukossa 3.2 annetut vähimmäisiskuenergiavaatimukset Charpy V -iskukokeessa. Teräksen laji ja laatuluokka on määriteltävä standardin ISO 630:1995/Amd1:2003 mukaisesti.

Teräksen, jonka paksuus pelkän valssauksen jälkeen on alle 2,5 mm ja hiilipitoisuus alle 0,2 %, katsotaan täyttävän tämän vaatimuksen. Muista materiaaleista kuin teräksestä valmistetuilla suojarakenteen rakenneosilla on oltava vastaava iskusitkeys alhaisissa lämpötiloissa.

3.8.2.4   Charpy V -iskuenergiavaatimuksia testattaessa näytekappale ei saa olla pienempi kuin suurin taulukossa 3.2 mainittu koko, jonka materiaali kestää.

3.8.2.5   Charpy V -iskukokeet on tehtävä standardissa ASTM A 370-1979 vahvistetun menettelyn mukaisesti; näytekappaleen koon on kuitenkin vastattava taulukossa 3.2 annettuja mittoja.

3.8.2.6   Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää tiivistettyä tai puolitiivistettyä terästä, josta on esitettävä asianmukaiset eritelmät. Teräksen laji ja laatuluokka on määriteltävä standardin ISO 630:1995/Amd1:2003 mukaisesti.

3.8.2.7   Näytekappaleiden on oltava pitkittäisiä ja peräisin levy-, putkiprofiili- tai rakenneteräksestä ennen sen muotoilua tai hitsaamista käytettäväksi suojarakenteessa. Putkiprofiili- tai rakenneteräksestä otettavat näytekappaleet on otettava mitoiltaan suurimman sivun keskeltä ilman hitsaussaumoja.

3.9   [Ei sovelleta]

Kuva 3.1

Heiluripaino ja sen ripustusketjut tai -vaijerit

(Mitat millimetreinä)

Image

Kuva 3.2

Menetelmä taakse kohdistuvassa iskussa

Kuva 3.2.a

Turvaohjaamo

Image

Kuva 3.2.b

Taakse asennettu turvakehys

Image

Kuva 3.3

Menetelmä eteen kohdistuvassa iskussa

Kuva 3.3.a

Turvaohjaamo

Image

Kuva 3.3.b

Taakse asennettu turvakehys

Image

Kuva 3.4

Menetelmä sivulle kohdistuvassa iskussa

Image

Kuva 3.5

Esimerkki järjestelystä puristustestejä varten

Image

Kuva 3.6

Palkin sijainti etu- ja takaosan puristustesteissä

Kuva 3.6.a

Turvaohjaamo

Image

Kuva 3.6.b

Taakse asennettu turvakehys

Image

Kuva 3.7

Palkin sijainti etu- ja takaosan puristustesteissä, kun etuosa ei kestä täyttä puristusvoimaa

Kuva 3.7.a

Turvaohjaamo

Image

Kuva 3.7.b

Taakse asennettu turvakehys

Image

Taulukko 3.3

Vapaan tilan mitat

Mitat

mm

Huomautukset

A1 A0

100

vähimmäismitta

B1 B0

100

vähimmäismitta

F1 F0

250

vähimmäismitta

F2 F0

250

vähimmäismitta

G1 G0

250

vähimmäismitta

G2 G0

250

vähimmäismitta

H1 H0

250

vähimmäismitta

H2 H0

250

vähimmäismitta

J1 J0

250

vähimmäismitta

J2 J0

250

vähimmäismitta

E1 E0

250

vähimmäismitta

E2 E0

250

vähimmäismitta

D0 E0

300

vähimmäismitta

J0 E0

300

vähimmäismitta

A1 A2

500

vähimmäismitta

B1 B2

500

vähimmäismitta

C1 C2

500

vähimmäismitta

D1 D2

500

vähimmäismitta

I1 I2

500

vähimmäismitta

F0 G0

 

I0 G0

Riippuen

C0 D0

traktorista

E0 F0

 

Kuva 3.8

Vapaa tila

Huom.

Katso mitat edellä olevasta taulukosta 3.3.

Image

Kuva 3.9

Vapaa tila

Kuva 3.9.a

Näkymä sivulta, pystyleikkaus vertailutasolla

Kuva 3.9.b

Näkymä takaa tai edestä

Image

Image

1

Istuimen mittapiste

2

Voima

3

Pystysuuntainen vertailutaso

Kuva 3.10

Vapaa tila traktoreissa, joissa ohjauspaikka (istuin ja ohjauspyörä) on käännettävissä

Kuva 3.10.a

Turvaohjaamo

Image

Kuva 3.10.b

Taakse asennettu turvakehys

Image

Kuva 3.11

Esimerkki elastisen taipuman mittauslaitteesta

Image

Liitettä VI koskevat selitykset


(1)  Jollei toisin ilmoiteta, B kohdassa esitettyjen vaatimusten teksti ja numerointi on sama kuin maatalous- ja metsätraktorien suojarakenteiden virallista testaamista (dynaaminen testi) koskevan OECD:n standardiohjeen teksti ja numerointi, OECD:n testiohje 3, painos 2015, heinäkuu 2014.

(2)  Käyttäjille muistutetaan, että istuimen mittapiste määritellään standardin ISO 5353 mukaisesti ja että se on kiinteä piste suhteessa traktoriin eikä siis liiku, kun istuin siirretään pois keskiasennosta. Vapaan alueen määrittämiseksi istuin on asetettava ylimpään taka-asentoonsa.

(3)  Vettä ei saa käyttää lisäpainona

(4)  Suositeltava koko. Näytekappale ei saa olla pienempi kuin suurin suositeltava koko, jonka materiaali kestää.

(5)  Energiavaatimus lämpötilassa – 20 °C on 2,5 kertaa lämpötilalle – 30 °C vahvistettu arvo. Iskuenergialujuuteen vaikuttaa muitakin tekijöitä: valssaussuunta, myötölujuus, rakeiden suuntaisuus ja hitsaus. Nämä tekijät on otettava huomioon terästä valittaessa ja käytettäessä.

LIITE VII

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin sovellettavat vaatimukset (telaketjuilla varustetut traktorit)

A.   YLEINEN SÄÄNNÖS

1.

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin sovellettavat unionin vaatimukset (telaketjuilla varustetut traktorit) esitetään B kohdassa.

B.   KAATUMISEN VARALTA ASENNETTUIHIN SUOJARAKENTEISIIN SOVELLETTAVAT VAATIMUKSET (TELAKETJUILLA VARUSTETUT TRAKTORIT)(1)

1.   Määritelmät

1.1   [Ei sovelleta]

1.2   Kaatumisen varalta asennettu suojarakenne (ROPS)

Kaatumisen varalta asennetulla suojarakenteella (turvaohjaamolla tai -kehyksellä), jäljempänä ’suojarakenne’, tarkoitetaan traktorin rakennetta, jonka pääasiallinen tarkoitus on välttää tai rajoittaa kuljettajalle traktorin kaatumisesta tavanomaisessa käytössä aiheutuvaa vaaraa.

Kaatumisen varalta asennetulle suojarakenteelle on tunnusomaista, että sillä saadaan aikaan vapaa tila, jonka koko riittää suojaamaan kuljettajaa tämän istuessa joko rakenteen rajaamassa tilassa taikka tilassa, jonka rajoja määrittävät suorat janat rakenteen ulkoreunoista mihin tahansa sellaiseen traktorin osaan, joka voi joutua kosketuksiin maanpinnan kanssa ja joka pystyy tukemaan traktorin siihen asentoon, jos traktori kaatuu.

1.3   Raideväli

1.3.1   Alustava määritelmä: telan keskitaso

Telan keskitaso on samalla etäisyydellä niistä kahdesta tasosta, joiden sisälle telojen ulkoreunat jäävät.

1.3.2   Raidevälin määritelmä

Raideväli on telojen keskitasojen välinen etäisyys.

1.3.3   Lisämääritelmä: traktorin keskitaso

Akseliin nähden suorassa kulmassa sen keskipisteen kautta kulkeva pystytaso on traktorin keskitaso.

1.4   Suojarakenne

Rakenne, jonka muodostavat osat on järjestetty traktoriin siten, että ne täyttävät ensisijaisen tarkoituksensa, joka on pienentää käyttäjän todennäköisyyttä joutua puristuksiin, jos traktori kaatuu. Rakenneosiin kuuluvat mahdolliset apurungot, kannattimet, kiinnikkeet, pultit, tapit, ripustukset tai joustavat iskunvaimentimet, joita käytetään järjestelmän kiinnittämiseksi traktorin runkoon, mutta niihin eivät kuulu kiinnitysosat, jotka ovat kiinteä osa traktorin runkoa.

1.5   Traktorin runko

Traktorin pääasiallinen alusta tai sen tärkeimmät kantavat rakenneosat, jotka kattavat traktorista suurimman osan ja joiden päälle suojarakenne on suoraan asennettu.

1.6   Suojarakenteen ja traktorin rungon käsittävä asennelma

Järjestelmä, joka koostuu traktorin rungosta ja siihen kiinnitetystä suojarakenteesta.

1.7   Perusta

Testausrakenteen pääosin jäykkä osa, johon traktorin runko kiinnitetään testiä varten.

1.8   Istuimen mittapiste (SIP)

1.8.1   Istuimen mittapiste (SIP) sijaitsee määrittämislaitteen pituussuuntaisella keskitasolla, kun laite on asennettu käyttäjän istuimeen. SIP on kiinteä suhteessa traktoriin eikä siis siirry istuimen mukana istuimen siirtyessä säätö- ja/tai joustovarallaan.

1.8.2   SIP-pistettä määritettäessä istuimen kaikki säädöt eteen- ja taaksepäin sekä korkeus- ja kallistussäädöt asetetaan keskiasentoon. Jousitusjärjestelmät säädetään siten, että istuin on joustovaransa keskipisteessä, kun kuormitettu SIP-pisteen määrittämislaite on paikoillaan.

1.8.3   SIP on määritettävä kuvassa 8.1 esitetyn laitteen avulla. Laite asetetaan istuimelle. Lisätään 20 kg:n massa laitteen vaakasuuntaisen osan päälle 40 mm SIP-pisteen etupuolelle. Sitten laitteeseen kohdistetaan noin 100 N:n vaakasuuntainen voima SIP-pisteessä (ks. Fo kuvassa 8.1). Lopuksi asetetaan 39 kg:n lisämassa laitteen vaakasuuntaisen osan päälle 40 mm SIP-pisteen etupuolelle.

1.9   Turvatila (DLV)

Kyseinen tila määritellään suhteessa käyttäjään, ja sen tarkoituksena on määrittää sallitut rajat ja taipumat arvioitaessa suojarakennetta laboratorio-olosuhteissa (kuva 8.2). Se on isokokoisen, istuvan käyttäjän mittoja vastaava ortogonaalinen likiarvo.

1.10   Pystysuuntainen vertailutaso

Pystytaso, joka on yleensä pituussuuntainen traktoriin nähden ja kulkee istuimen mittapisteen ja ohjauspyörän tai ohjausvipujen keskikohdan kautta. Tavallisesti pystysuuntainen vertailutaso osuu yhteen traktorin keskitason kanssa.

1.11   Sivusuuntainen simuloitu maataso

Pinta, jolle traktorin oletetaan kaatumisen jälkeen pysähtyvän ja jäävän kyljelleen. Simuloitu maataso määritetään seuraavasti (ks. 3.5.1.2 kohta):

a)

ylempi rakenneosa, johon voimaa kohdistetaan;

b)

edellä a kohdassa määritellyn rakenneosan uloin piste pituussuunnasta katsottuna;

c)

edellä b kohdassa määritellyn pisteen kautta kulkeva pystysuuntainen suora;

d)

pystytaso, joka on yhdensuuntainen ajoneuvon pituussuuntaisen keskilinjan kanssa ja kulkee c kohdassa märitellyn suoran kautta;

e)

edellä d kohdassa kuvattu kiertotaso, 15 asteen päässä DLV:stä sellaisen akselin suhteen, joka on kohtisuorassa edellä kohdassa c tarkoitettuun pystysuuntaiseen suoraan nähden ja joka kulkee edellä b kohdassa kuvatun pisteen kautta; näin vahvistetaan simuloitu maataso;

Simuloitu maataso määritetään kuormittamattomalle suojarakenteelle, ja se siirtyy sen rakenneosan mukaan, johon kuormitus kohdistetaan.

1.12   Pystysuuntainen simuloitu maataso

Paikoilleen ylösalaisin jäävän traktorin maataso määritetään suojarakenteen ylimmän poikittaisen rakenneosan mukaan ja traktorin etuosassa (takaosassa) olevan sen rakenneosan mukaan, joka todennäköisesti joutuu kosketuksiin maanpinnan kanssa samaan aikaan kuin suojarakenne ja joka pystyy kannattamaan ylösalaisin olevaa traktoria. Pystysuuntainen simuloitu maataso siirtyy muotoaan muuttaneen suojarakenteen mukaan.

Huomautus:

Pystysuuntaista simuloitua maatasoa sovelletaan ainoastaan kaksipylväisiin suojarakenteisiin.

1.13   Massa ilman lisäpainoja

Traktorin massa ilman lisäpainoja. Traktorin on oltava ajokuntoinen, säiliöt, nestejärjestelmät ja jäähdytin täytettyinä, suojarakenne päällysrakenteineen sekä mahdolliset normaalikäytössä tarvittavat telaketjuvarusteet tai etuvetolisäkomponentit asennettuina. Käyttäjää ei oteta huomioon.

1.14   Sallitut mittapoikkeamat

Aika:

± 0,1 s

Etäisyys:

± 0,5 mm

Voima:

± 0,1 % (anturin täydestä asteikosta)

Kulma:

± 0,1°

Massa:

± 0,2 % (anturin täydestä asteikosta)

1.15   Symbolit

D

(mm)

Rakenteen taipuma

F

(N)

Voima

M

(kg)

Traktorin suurin massa, jota traktorin valmistaja suosittelee. Sen on oltava yhtä suuri tai suurempi kuin 1.13 kohdassa määritelty massa ilman lisäpainoja

U

(J)

Rakenteen absorboima energia suhteessa traktorin massaan.

2.   Soveltamisala

Tätä liitettä sovelletaan traktoreihin, jotka liikkuvat ja joita ohjataan telaketjujen avulla, joissa on vähintään kaksi telaketjujen kiinnittimillä varustettua akselia ja joilla on seuraavat ominaisuudet:

2.1

ilman lisäpainoja olevan traktorin massa on vähintään 600 kg;

2.2

maavara enintään 600 mm mitattuna etu- tai taka-akselin alimman pisteen alta.

3.   Säännöt ja ohjeet

3.1   Yleiset määräykset

3.1.1   Suojarakenteen valmistaja voi olla joko traktorin valmistaja tai siitä riippumaton yritys. Kummassakin tapauksessa testi koskee ainoastaan sitä traktorimallia, jolle testi tehdään. Suojarakenne on testattava uudelleen kunkin traktorimallin osalta, johon se on tarkoitus asentaa. Testauslaitokset voivat kuitenkin vahvistaa, että lujuustestit pätevät myös sellaisiin alkuperäiseen traktorimalliin perustuviin malleihin, joiden moottoria, voimansiirtoa ja ohjausta sekä eturipustusta on muutettu (ks. 3.6 kohta: Laajentaminen muihin traktorimalleihin). Saman traktorimallin osalta voidaan kuitenkin testata useampia suojarakenteita.

3.1.2   Testattavaksi annettava suojarakenne on toimitettava asennettuna tavanomaisella tavalla traktoriin tai traktorin runkoon, jossa sitä käytetään. Traktorin rungon on oltava kokonainen, eli siinä on oltava mukana ne kiinnikkeet ja muut traktorin osat, joihin suojarakenteeseen kohdistuva kuormitus voi vaikuttaa.

3.1.3   Suojarakenne voidaan suunnitella pelkästään suojaamaan kuljettajaa traktorin kaatuessa. Rakenteeseen voi olla mahdollista asentaa luonteeltaan tilapäinen sääsuoja, jonka kuljettaja tavallisesti poistaa lämpimällä säällä. Joissakin suojarakenteissa päällysrakenne on kuitenkin asennettu kiinteästi ja tuuletus järjestetään ikkunoiden tai läppien avulla. Koska päällysrakenne voi lisätä rakenteen lujuutta ja saattaa onnettomuuden sattuessa olla irrotettuna, kaikki kuljettajan irrotettavissa olevat osat on poistettava testiä varten. Avattavissa olevat ovet, kattoluukut ja ikkunat on testiä varten joko poistettava tai kiinnitettävä avoimeen asentoonsa, jotteivät ne lisää suojarakenteen lujuutta. Jos ne voivat tässä asennossa aiheuttaa kuljettajalle vaaran traktorin kaatuessa, asia on kirjattava muistiin.

Jatkossa näissä säännöissä tarkoitetaan ainoastaan suojarakenteen testaamista. On huomattava, että tämä koskee myös sellaisia päällysrakenteita, jotka eivät ole irrotettavissa.

Mahdolliset tilapäisesti asennettavat päällysrakenteet on kuvattava eritelmissä. Kaikki lasiset ja vastaavat hauraat osat on poistettava ennen testiä. Sellaiset traktorin ja suojarakenteen osat, jotka saattaisivat turhaan vaurioitua testin aikana ja jotka eivät vaikuta suojarakenteen lujuuteen eivätkä sen mittoihin, voidaan valmistajan niin halutessa irrottaa ennen testiä. Testin aikana ei saa tehdä korjauksia eikä säätöjä.

3.1.4   Traktorin mahdolliset sellaiset osat, jotka lisäävät suojarakenteen lujuutta, kuten valmistajan vahvistamat lokasuojat, olisi kuvailtava ja niiden mitat olisi esitettävä testausselosteessa.

3.2   Laitteisto

3.2.1   Turvatila (DLV)

Turvatilan (DLV) ja sen sijainnin on oltava standardin ISO 3164:1995 mukaiset (ks. kuva 8.3). DLV on kiinnitettävä lujasti samaan traktorin osaan kuin kuljettajan istuin koko varsinaisen testin ajaksi.

Telaketjutraktoreissa, joiden massa ilman lisäpainoja on alle 5 000 kg ja jotka on varustettu eteen asennetulla kaksipylväisellä suojarakenteella, DLV on kuvien 8.4 ja 8.5 mukainen.

3.2.2   Vapaa tila ja suojataso

Liitteessä VIII (1.6 jakso, luku ”Määritelmät”) määritellyn vapaan tilan on jäätävä suojatason (S) rajaaman alueen sisälle kuvien 8.2 ja 8.4 mukaisesti. Suojataso määritellään kaltevaksi tasoksi, joka on kohtisuorassa traktorin pituussuuntaiseen pystytasoon nähden sekä sivuaa edessä suojarakennetta ja takana traktorin sellaista lujaa osaa, joka estää mainitun tason S työntymisen vapaaseen tilaan; luja osa on jokin seuraavista:

traktorin takaosaan sijoitettu kotelo tai jäykkä osa

telaketjut

traktorin takaosaan lujasti kiinnitetty kova lisärakenne.

3.2.3   Taakse asennettuun kovaan osaan kohdistettava testi

Jos traktori on varustettu jäykällä osalla, kotelolla tai muulla kuljettajan istuimen taakse sijoitetulla kovalla osalla, tätä osaa pidetään suojapisteenä traktorin kaatuessa sivulle tai taaksepäin. Kuljettajan istuimen taakse sijoitetun kovan osan on kestettävä särkymättä tai vapaaseen tilaan työntymättä alaspäin suuntautuva voima Fi, jossa

Formula

ja joka kohdistetaan kohtisuoraan turvakehyksen yläosaan traktorin keskitasolla. Voima kohdistetaan aluksi 40 asteen kulmassa maanpinnan suuntaiseen linjaan nähden kuvan 8.4 mukaisesti. Kovan osan on oltava vähintään 500 mm leveä (ks. kuva 8.5).

Sen on lisäksi oltava riittävän jäykkä ja lujasti kiinnitetty traktorin takaosaan.

3.2.4   Kiinnitysköydet

On huolehdittava järjestelyistä, joilla suojarakenteen ja traktorin rungon käsittävä asennelma kiinnitetään perustaan ja vaaka- ja pystysuuntaiset kuormat kohdistetaan (ks. kuvat 8.6–8.9).

3.2.5   Mittauslaitteet

Testauslaitteistoon on kuuluttava välineet, joilla mitataan suojarakenteeseen kohdistettu voima ja rakenteen taipuma (muodonmuutos).

Jäljempänä mainitut prosenttiosuudet ovat laitteiston tarkkuuden nimellisarvoja, eikä niiden perusteella vaadita kompensointitestejä.

Mittauskohde

Tarkkuus

Suojarakenteen taipuma

± 5 % mitatusta enimmäistaipumasta

Suojarakenteeseen kohdistettu voima

± 5 % mitatusta enimmäisvoimasta

3.2.6   Kuormitusta koskevat järjestelyt

Kuormitusjärjestelyt kuorman kohdistamista varten esitetään kuvissa 8.7, 8.10–8.13 (sivukuormitus), kuvissa 8.8 ja 8.9 (pystykuormitus) sekä kuvassa 8.14 (pituussuuntainen kuormitus).

3.3   Testausolosuhteet

3.3.1   Suojarakenteen on oltava tuotantoeritelmien mukainen ja se on asennettava asiaankuuluvan traktorimallin alustaan valmistajan ilmoittamalla kiinnitysmenetelmällä.

3.3.2   Suojarakenteen ja traktorin rungon käsittävä asennelma on kiinnitettävä perustaan niin, että asennelman perustaan yhdistävät rakenneosat taipuvat mahdollisimman vähän, kun suojarakenteeseen kohdistuu sivukuormitus. Sivukuormituksen aikana suojarakenteen ja traktorin rungon käsittävä asennelma ei saa saada minkäänlaista tukea perustasta alkuperäistä kiinnitystä lukuun ottamatta.

3.3.3   Suojarakenne on varustettava laitteilla, joita tarvitaan vaadittujen voima-taipumatietojen saamiseksi.

3.3.4   Kaikki testit on suoritettava samalle suojarakenteelle. Suojarakenne-traktori-asennelman mitään osaa ei saa korjata eikä suoristaa sivu- ja pystykuormituksen aikana eikä niiden välillä.

3.3.5   Sivu- ja pituussuuntaisessa kuormituksessa asennelma on yhdistettävä perustaan pääasiallisen kehikon tai telaketjujen rungon kautta (ks. kuvat 8.6–8.8).

3.3.6   Pystykuormituksessa suojarakenteen ja traktorin rungon käsittävän asennelman kiinnittämistä tai tukemista ei ole rajoitettu.

3.3.7   Kun kaikki testit on tehty, suojarakenteen pysyvät taipumat on mitattava ja kirjattava muistiin.

3.4   Testausmenettely

3.4.1   Yleistä

Testausmenettelyt koostuvat 3.4.2, 3.4.3 ja 3.4.4 kohdassa kuvatuista toimista luetellussa järjestyksessä.

3.4.2   Sivusuuntainen kuormitus

3.4.2.1   Voima-taipumaominaisuudet on määritettävä kuormittamalla sivusuunnasta suojarakenteen tärkeimpiä ylimpiä pituussuuntaisia rakenneosia.

Suojarakenteeseen, jossa on enemmän kuin kaksi pylvästä, on kohdistettava sivukuormitus käyttäen kuorman jakavaa laitetta, jonka pituus on enintään 80 prosenttia suojarakenteen etu- ja takapylvään välisen yläpalkin L suorasta pituudesta (ks. kuvat 8.13–8.16). Alkukuormitus kohdistetaan vyöhykkeeseen, jonka määrittää niiden kahden tason pystyprojektio, jotka ovat yhdensuuntaiset DLV:n etu- ja takatasojen kanssa ja jotka sijaitsevat 80 mm tasojen ulkopuolella.

3.4.2.2   Suojakatoksella varustetun kaksipylväisen suojarakenteen alkukuormituskohdan määrittävät suojarakenteen tärkeimpien ylinten rakenneosien L ja DLV:n etu- ja takatasojen pystyprojektion pituussuuntainen kokonaisetäisyys. Pisteen, johon voima kohdistetaan (kuormituspiste), etäisyys pylväistä ei saa olla pienempi kuin L/3.

Jos L/3-kohta on DLV:n pystyprojektion ja pylväiden välissä, voiman kohdistuspistettä (kuormituspistettä) on siirrettävä pylväistä poispäin niin pitkälle, että se on DLV:n pystyprojektion sisällä (ks. kuvat 8.13–8.16). Mahdollinen kuorman jakava levy ei saa estää tai rajoittaa suojarakenteen kiertymistä pystyakselin ympäri kuormituksen aikana, eikä se saa jakaa kuormitusta alalle, joka on laajempi kuin 80 % L:stä.

Voima on kohdistettava tärkeimpään, ylimpään ja pitkittäiseen rakenneosaan, paitsi jos käytetään pylväsrakennetta ilman ulokekannatteista suojakatosta. Kyseisissä rakenteissa voima on kohdistettava ylemmän poikittaisen rakenneosan suuntaisesti.

3.4.2.3   Voiman alkuperäisen suunnan on oltava vaakatasoinen ja kohtisuorassa pystytasoon, joka kulkee traktorin pituussuuntaiseen keskilinjan kautta.

3.4.2.4   Kun kuormitusta jatketaan, suojarakenteen ja traktorin rungon käsittävän asennelman muodonmuutokset voivat aiheuttaa voiman suunnan muuttumisen; se on hyväksyttävää.

3.4.2.5   Jos kuljettajan istuin on sivussa traktorin pituussuuntaisesta keskilinjasta, kuormitus on kohdistettava lähimpänä istuinta olevaan ulkosivuun.

3.4.2.6   Jos istuin on keskilinjalla ja suojarakenteen asennus on sellainen, että saadut voima-taipumasuhteet ovat erilaiset riippuen siitä, kuormitetaanko vasemmalta vai oikealta, kuormitus on kohdistettava siihen sivuun, joka asettaa suuremmat vaatimukset suojarakenteen ja traktorin rungon käsittävälle asennelmalle.

3.4.2.7   Taipumisnopeuden (kuormituksen) on oltava sellainen, että sen voidaan katsoa olevan staattinen, eli enintään 5 mm/s.

3.4.2.8   Voima ja taipuma on kirjattava ja esitettävä graafisesti enintään 25 mm:n taipuman lisäyksin resultanttikuorman kohdistuspisteessä (kuva 8.17).

3.4.2.9   Kuormitusta on jatkettava, kunnes suojarakenne on saavuttanut sekä voimaa että energiaa koskevat vaatimukset. Saadun voima-taipumakäyrän alle jäävä pinta-ala (kuva 8.17) on sama kuin energia.

3.4.2.10   Energian laskennassa käytetyn taipuman on oltava suojarakenteen taipuma voiman vaikutuslinjalla. Taipuma on mitattava kuormituksen keskipisteessä.

3.4.2.11   Kuormituslaitteiden tukemiseen käytettyjen rakenneosien mahdollista taipumaa ei saa sisällyttää energian absorption laskennassa käytettyihin taipumamittauksiin.

3.4.3   Pystysuuntainen kuormitus

3.4.3.1   Sivukuormituksen poistamisen jälkeen suojarakenteen yläosaan kohdistetaan pystysuuntainen kuormitus.

3.4.3.2   Kuormitus kohdistetaan käyttämällä jäykkää palkkia, jonka leveys on 250 mm.

3.4.3.3   Rakenteissa, joissa on enemmän kuin kaksi pylvästä, pystysuuntainen kuormitus kohdistetaan sekä etu- että takaosaan.

3.4.3.3.1   Takaosaan kohdistuva pystysuuntainen kuormitus (kuvat 8.10, 8.11 ja 8.11.b)

3.4.3.3.1.1

Puristuspalkki on asetettava takimmaisten ylinten rakenneosien päälle niin, että puristusvoimien resultantti sijaitsee pystysuuntaisella vertailutasolla. Puristusvoima kohdistetaan ja sitä pidetään yllä viiden sekunnin ajan suojarakenteen näkyvän liikkeen lakkaamisesta.

3.4.3.3.1.2

Jos suojarakenteen katon takaosa ei kestä täyttä puristusvoimaa, kuormitusta jatketaan, kunnes katto taipuu sen tason suuntaiseksi, joka yhdistää suojarakenteen yläosan traktorin takaosan siihen osaan, joka pystyy traktorin kaatuessa kannattamaan traktoria. Sen jälkeen voiman kohdistaminen lopetetaan ja puristuspalkki asetetaan suojarakenteen sen osan päälle, joka kannattaisi täysin kaatunutta traktoria. Sen jälkeen käytetään puristusvoimaa.

3.4.3.3.2   Etuosaan kohdistuva pystysuuntainen kuormitus (kuvat 8.10–8.12)

3.4.3.3.2.1

Puristuspalkki on asetettava etumaisten ylinten rakenneosien päälle niin, että puristusvoimien resultantti sijaitsee pystysuuntaisella vertailutasolla. Puristusvoima F kohdistetaan ja sitä pidetään yllä viiden sekunnin ajan suojarakenteen näkyvän liikkeen lakkaamisesta.

3.4.3.3.2.2

Jos suojarakenteen katon etuosa ei kestä täyttä puristusvoimaa (kuvat 8.12.a ja 8.12.b), kuormitusta jatketaan, kunnes katto taipuu sen tason suuntaiseksi, joka yhdistää suojarakenteen yläosan traktorin etuosan siihen osaan, joka pystyy traktorin kaatuessa kannattamaan traktoria. Sen jälkeen voiman kohdistaminen lopetetaan ja puristuspalkki asetetaan suojarakenteen sen osan päälle, joka kannattaisi täysin kaatunutta traktoria. Sen jälkeen käytetään puristusvoimaa.

3.4.3.4   Kaksipylväisen suojarakenteen pystysuuntaisen kuormituskohdan määrittävät suojarakenteen tärkeimpien ylinten rakenneosien pituussuuntainen kokonaisetäisyys L ja DLV:n etu- ja takatasojen pystyprojektio. Pisteen, johon voima kohdistetaan (kuormituspisteen), etäisyys pylväistä ei saa olla pienempi kuin L/3 (ks. kuva 8.9).

Jos L/3-piste on DLV:n pystyprojektion ja pylväiden välissä, voiman kohdistuspistettä (kuormituspistettä) on siirrettävä pylväistä poispäin niin pitkälle, että se on DLV:n pystyprojektion sisällä.

Eteen asennettujen kaksipylväisten suojarakenteiden, joissa ei ole suojakatosta, tapauksessa pystysuuntainen kuormitus kohdistetaan ylimmät rakenneosat yhdistävän poikittaisen osan suuntaisesti.

3.4.4   Pituussuuntainen kuormitus

3.4.4.1   Pystysuuntaisen kuormituksen poistamisen jälkeen suojarakenteeseen kohdistetaan pituussuuntainen kuormitus.

3.4.4.2   Pituussuuntainen kuormitus on kohdistettava alun perin määritetyn pisteen muuttuneeseen sijaintikohtaan, sillä suojarakenteen sivusuuntainen (ja pystysuuntainen) kuormitus johtaa todennäköisesti rakenteen muodon pysyvään muutokseen. Alun perin määritetty kohta määräytyy sen mukaan, missä kuorman jakava laite ja pidike sijaitsevat, ennen kuin rakenteelle tehdään testejä.

Kuorman jakava laite voi ulottua koko leveydelle tapauksissa, joissa takaosassa (etuosassa) ei ole poikittaista rakenneosaa. Kaikissa muissa tapauksissa laite saa jakaa kuormituksen enintään 80 %:lle suojarakenteen leveydestä W (ks. kuva 8.18).

3.4.4.3   Pituussuuntainen kuormitus kohdistetaan suojarakenteen ylimpiin rakenneosiin suojarakenteen pituussuuntaisen keskilinjan suuntaisesti.

3.4.4.4   Kuormituksen suunta on valittava siten, että suojarakenteen ja traktorin rungon käsittävään asennelmaan kohdistuva rasitus on mahdollisimman suuri. Kuormituksen alkuperäisen suunnan on oltava vaakatasoinen ja yhdensuuntainen traktorin alkuperäisen pituussuuntaisen keskilinjan kanssa. Pituussuuntaisen kuormituksen suuntaa valittaessa huomioon otettavia lisätekijöitä:

a)

suojarakenteen sijainti suhteessa DLV:hen ja vaikutus, joka suojarakenteen pituussuuntaisella taipumalla olisi käyttäjän suojaamiseen joutumiselta puristuksiin;

b)

traktorin ominaisuudet, kuten muut rakenneosat, jotka saattavat estää suojarakennetta taipumasta pituussuunnassa, jotka voivat rajoittaa suojarakenteeseen kohdistetun kuormituksen pituussuuntaisen komponentin suuntaa;

c)

kokemus siitä, että tietyn luokan traktorit saattavat kallistua pituussuunnassa tai että niillä on taipumus kääntyä vinoon pyöriessään pituusakselinsa ympäri varsinaisen kaatumisen aikana.

3.4.4.5   Taipumisnopeuden on oltava sellainen, että kuorman voidaan katsoa olevan staattinen (ks. 3.4.2.7 kohta). Kuormitusta on jatkettava, kunnes suojarakenne on saavuttanut voimaan liittyvät vaatimukset.

3.5   Hyväksymisedellytykset

3.5.1   Yleistä

3.5.1.1   Kunkin testin aikana mikään osa suojarakennetta ei saa työntyä turvatilaan. Lisäksi suojarakenteen muodonmuutos ei saa olla sellainen, että simuloitu maataso (määritelty 1.11 ja 1.12 kohdassa) voisi työntyä turvatilaan.

3.5.1.2   Suojarakenteen taipuma kunkin testin aikana ei saa johtaa siihen, että turvatilan kuormituspuolen tasot ulottuisivat yli simuloidun maatason tai leikkaisivat sen (ks. kuvat 8.19 ja 8.20).

Suojarakenne ei saa irrota traktorin rungosta traktorin rungon vioittumisen vuoksi.

3.5.2   Sivukuormituksen voimaa/energiaa, pystysuuntaista kuormitusvoimaa ja pituussuuntaista kuormitusvoimaa koskevat vaatimukset

3.5.2.1   Näiden vaatimusten on täytyttävä, kun taipumat ovat hyväksyttäviä 3.5.1.1 kohdan mukaisesti.

3.5.2.2   Sivukuormituksen voiman ja absorboituneen vähimmäisenergian on saavutettava vähintään arvot, jotka esitetään taulukossa 8.1, jossa

F on sivukuormituksen aikana saavutettava vähimmäisvoima;

M (kg) on traktorin valmistajan suosittelema enimmäismassa;

U on sivukuormituksen aikana absorboitunut vähimmäisenergia.

Jos vaadittu voima saavutetaan ennen energiavaatimuksen täyttymistä, voimaa voidaan vähentää, mutta sen on jälleen saavutettava vaadittu taso, kun vähimmäisenergia saavutetaan tai ylitetään.

3.5.2.3   Sivukuormituksen poistamisen jälkeen suojarakenteen ja traktorin rungon käsittävän asennelman on kestettävä pystysuuntainen voima

Formula

5 minuutin ajan tai siihen asti, kun taipuminen on kokonaan loppunut, sen mukaan, kumpi aika on lyhyempi.

3.5.2.4   Pituussuuntaisen kuormituksen voiman on saavutettava vähintään taulukon 8.1 mukainen voima, kun F ja M määritellään 3.5.2.2 kohdan mukaisesti.

3.6   Laajentaminen muihin traktorimalleihin

3.6.1   [Ei sovelleta]

3.6.2   Tekninen laajennus

Jos traktoriin, suojarakenteeseen tai menetelmään, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin, tehdään teknisiä muutoksia, alkuperäisen testin tehnyt testauslaitos voi antaa teknistä laajennusta koskevan selosteen seuraavissa tapauksissa:

3.6.2.1   Rakennetestien tulosten laajentaminen toisiin traktorimalleihin

Isku- ja puristustestejä ei tarvitse tehdä kaikille traktorimalleille, jos suojarakenne ja traktori ovat 3.6.2.1.1–3.6.2.1.5 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaiset.

3.6.2.1.1

Rakenteen on oltava samanlainen kuin testattu rakenne.

3.6.2.1.2

Tarvittava energia saa olla enintään 5 % suurempi kuin alkuperäistä testiä varten laskettu energia.

3.6.2.1.3

Kiinnitysmenetelmän ja niiden traktorin osien, joihin suojarakenne kiinnitetään, on oltava samanlaiset.

3.6.2.1.4

Sellaisten osien, jotka saattavat lisätä suojarakenteen lujuutta, kuten lokasuojien ja konepellin, on oltava samanlaiset.

3.6.2.1.5

Suojarakenteen sisällä sijaitsevan istuimen sijainnin ja kriittisten mittojen sekä suojarakenteen ja traktorin asennon toisiinsa nähden on oltava sellaisia, että turvatila olisi jäänyt taipuneen rakenteen suojaamaksi kaikissa testeissä.

3.6.2.2   Rakennetestien tulosten laajentaminen muutettuihin suojarakenteen malleihin

Tätä menettelyä on noudatettava, kun 3.6.2.1 kohdan säännökset eivät täyty. Sitä ei saa käyttää, jos menetelmä, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin, ei ole samojen periaatteiden mukainen (jos esim. kumiset tuet korvataan ripustuslaitteella).

3.6.2.2.1

Muutokset, joilla ei ole mitään vaikutusta alkuperäisen testin tuloksiin (esim. lisätarvikkeen kiinnitysalustan hitsaaminen ei-kriittiseen paikkaan rakenteessa), SIP-pisteen sijainnin suhteen erilaisten lisäistuinten sijoittaminen suojarakenteeseen (tarkastettava, että uudet turvatilat pysyvät taipuneen rakenteen suojaamina kaikissa testeissä).

3.6.2.2.2

Muutokset, jotka saattavat vaikuttaa alkuperäisen testin tuloksiin asettamatta kuitenkaan kyseenalaiseksi suojarakenteen hyväksyttävyyttä (esim. muutos rakennekomponenttiin tai menetelmään, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin). Tällöin voidaan tehdä validointitesti, jonka tulokset kirjataan laajennusselosteeseen.

Laajennukseen sovelletaan seuraavia rajoituksia:

3.6.2.2.2.1

Ilman validointitestiä voidaan hyväksyä enintään viisi laajennusta.

3.6.2.2.2.2

Validointitestin tulokset hyväksytään laajentamista varten, jos kaikki tämän liitteen mukaiset hyväksymisedellytykset täyttyvät ja jos tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen eri vaakatasoisissa kuormitustesteissä mitattu voima poikkeaa enintään ± 7 % alkuperäisessä testissä tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen mitatusta voimasta ja tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen eri vaakatasoisissa kuormitustesteissä mitattu taipuma (2) poikkeaa enintään ± 7 % alkuperäisessä testissä tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen mitatusta taipumasta.

3.6.2.2.2.3

Samaan laajennusselosteeseen voidaan sisällyttää useampia suojarakenteen muutoksia, jos ne edustavat saman suojarakenteen eri vaihtoehtoja. Yhdessä laajennusselosteessa voidaan kuitenkin hyväksyä vain yksi validointitesti. Testaamatta jätetyt vaihtoehdot on kuvattava laajennusselosteessa omassa erityisessä osiossaan.

3.6.2.2.3

Lisäys valmistajan ilmoittamaan jo testatun suojarakenteen vertailumassaan. Jos valmistaja haluaa säilyttää saman hyväksyntänumeron, voidaan antaa laajennusseloste validointitestin suorittamisen jälkeen (tällöin ei sovelleta 3.6.2.2.2.2 kohdassa vahvistettuja ± 7 %:n rajoituksia).

3.7   [Ei sovelleta]

3.8   Suojarakenteiden kylmäkäyttäytyminen

3.8.1   Jos suojarakenteella väitetään olevan ominaisuuksia, jotka estävät kylmän sään aiheuttamaa haurastumista, valmistajan on annettava siitä yksityiskohtaiset tiedot, jotka on sisällytettävä selosteeseen.

3.8.2   Seuraavien vaatimusten ja menettelyjen tarkoituksena on parantaa lujuutta ja antaa kestävyyttä haurasmurtumia vastaan alhaisissa lämpötiloissa. Seuraavien materiaaleja koskevien vähimmäisvaatimusten olisi hyvä täyttyä, kun arvioidaan suojarakenteen soveltuvuutta käytettäväksi alhaisissa lämpötiloissa maissa, joissa tällaista lisäsuojausta tarvitaan.

3.8.2.1   Pulteilla ja muttereilla, joilla suojarakenne kiinnitetään traktoriin ja suojarakenteen rakenneosat liitetään toisiinsa, on oltava tarkistetut sopivat kylmänkesto-ominaisuudet.

3.8.2.2   Kaikkien hitsauselektrodien, joita käytetään rakenneosien ja kiinnikkeiden valmistuksessa, on oltava suojarakenteen materiaalin kanssa yhteensopivia 3.8.2.3 kohdassa esitetyn mukaisesti.

3.8.2.3   Suojarakenteen rakenneosissa käytettävien teräsmateriaalien on oltava sitkeydeltään varmennettua materiaalia, joka täyttää taulukossa 8.2 annetut vähimmäisiskuenergiavaatimukset Charpy V -iskukokeessa. Teräksen laji ja laatuluokka on määriteltävä standardin ISO 630:1995/Amd1:2003 mukaisesti.

Teräksen, jonka paksuus pelkän valssauksen jälkeen on alle 2,5 mm ja hiilipitoisuus alle 0,2 %, katsotaan täyttävän tämän vaatimuksen.

Muista materiaaleista kuin teräksestä valmistetuilla suojarakenteen rakenneosilla on oltava vastaava iskusitkeys alhaisissa lämpötiloissa.

3.8.2.4   Charpy V -iskuenergiavaatimuksia testattaessa näytekappale ei saa olla pienempi kuin suurin taulukossa 8.2 mainittu koko, jonka materiaali kestää.

3.8.2.5   Charpy V -iskukokeet on tehtävä standardissa ASTM A 370-1979 vahvistetun menettelyn mukaisesti; näytekappaleen koon on kuitenkin vastattava taulukossa 8.2 annettuja mittoja.

3.8.2.6   Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää tiivistettyä tai puolitiivistettyä terästä, josta on esitettävä asianmukaiset eritelmät. Teräksen laji ja laatuluokka on määriteltävä standardin ISO 630:1995 mukaisesti. Amd1:2003

3.8.2.7   Näytekappaleiden on oltava pitkittäisiä ja peräisin levy-, putkiprofiili- tai rakenneteräksestä ennen sen muotoilua tai hitsaamista käytettäväksi suojarakenteessa. Putkiprofiili- tai rakenneteräksestä otettavat näytekappaleet on otettava mitoiltaan suurimman sivun keskeltä ilman hitsaussaumoja.

Taulukko 8.1

Voima- ja energia

Traktorin massa (M)

Sivusuuntaisen kuormituksen voima, F

Sivusuuntaisen kuormituksen energia, U

Pystysuuntaisen kuormituksen voima, F

Pituussuuntaisen kuormituksen voima, F

kg

N

J

N

N

800 < M ≤ 4 630

6 M

13 000 (M/10 000)1,25

20 M

4,8 M

4 630 < M ≤ 59 500

70 000 (M/10 000)1,2

13 000 (M/10 000)1,25

20 M

56 000 (M/10 000)1,2

M > 59 500

10 M

2,03 M

20 M

8 M


Taulukko 8.2

Vähimmäisiskuenergia Charpy V –iskukokeessa

Näytekappaleen koko

Energia lämpötilassa

Energia lämpötilassa

 

– 30 °C

– 20 °C

mm

J

J (2)

10 × 10 (1)

11

27,5

10 × 9

10

25

10 × 8

9,5

24

10 × 7,5 (1)

9,5

24

10 × 7

9

22,5

10 × 6,7

8,5

21

10 × 6

8

20

10 × 5 (1)

7,5

19

10 × 4

7

17,5

10 × 3,5

6

15

10 × 3

6

15

10 × 2,5 (1)

5,5

14

Kuva 8.1

Istuimen mittapisteen (SIP) määrityslaite

Image

Kuva 8.2

Pystysuuntaisen simuloidun maatason työntyminen turvatilaan (DLV)

Image

Kuva 8.3

Turvatila (DLV)

Image

Kuva 8.4

Kaksipylväinen eteen asennettu suojarakenne, näkymä sivulta

Turvatila (DLV)

Image

Kuva 8.5

Kaksipylväinen eteen asennettu suojarakenne, näkymä takaa

Turvatila (DLV)

Image

Kuva 8.6

Tavanomainen järjestely suojarakenteen kiinnittämiseksi traktorin runkoon

Image

Kuva 8.7

Tavanomainen järjestely suojarakenteen sivukuormitusta varten

Image

Kuva 8.8

Tavanomainen järjestely traktorin rungon kiinnittämistä ja pystysuuntaista kuormitusta varten

Image

Kuva 8.9

Tavanomainen järjestely suojarakenteen pystysuuntaista kuormitusta varten

Image

Kuva 8.10

Esimerkki järjestelystä puristustestiä varten

Image

Kuva 8.11

Palkin sijainti etu- ja takaosan puristustesteissä, turvaohjaamo ja taakse asennettu turvakehys

Kuva 8.11.a

Turvaohjaamo

Image

Kuva 8.11.b

Taakse asennettu turvakehys

Image

Kuva 8.12

Palkin sijainti etuosan puristustestissä, kun etuosa ei kestä täyttä puristusvoimaa

Kuva 8.12.a

Turvaohjaamo

Image

Kuva 8.12.b

Taakse asennettu turvakehys

Image

Kuvat 8.13 ja 8.14

Nelipylväinen rakenne Kuorman jakavat laitteet, sivukuormitus

Image

Kuva 8.15

Enemmän kuin neljä pylvästä käsittävä rakenne

Kuorman jakava laite, sivukuormitus

Image

Kuva 8.16

Kaksipylväinen rakenne

Kuorman jakava laite, sivukuormitus

Image

Kuva 8.17

Voima-taipumakäyrä kuormitustestejä varten

Image

Kuva 8.18

Pituussuuntaisen kuormituksen kohdistus

Image

Kuva 8.19

Turvatilan (DLV) soveltaminen – sivusuuntaisen simuloidun maatason määrittäminen

Image

Huomautus:

Katso merkkien a–e selitykset 1.11 kohdassa.

Kuva 8.20

Turvatilan yläosan sallittu kiertyminen sijaintiakselinsa (LA) ympäri

Image

Liitettä VII koskevat selitykset

(1)

Jollei toisin ilmoiteta, B kohdassa esitettyjen vaatimusten teksti ja numerointi on sama kuin maa- ja metsätaloudessa käytettävien telaketjutraktorien suojarakenteiden virallista testaamista koskevan OECD:n standardiohjeen teksti ja numerointi, OECD:n testiohje 8, painos 2015, heinäkuu 2014.

(2)

Tarvittavan energiatason saavuttamisen hetkellä mitattu pysyvä ja elastinen taipuma.


(1)  Suositeltava koko. Näytekappale ei saa olla pienempi kuin suurin suositeltava koko, jonka materiaali kestää.

(2)  Energiavaatimus lämpötilassa – 20 °C on 2,5 kertaa lämpötilalle – 30 °C vahvistettu arvo. Iskuenergialujuuteen vaikuttaa muitakin tekijöitä: valssaussuunta, myötölujuus, rakeiden suuntaisuus ja hitsaus. Nämä tekijät on otettava huomioon terästä valittaessa ja käytettäessä.

LIITE VIII

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin sovellettavat vaatimukset (staattinen testaus)

A.   YLEINEN SÄÄNNÖS

1.

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin sovellettavat unionin vaatimukset (staattinen testaus) esitetään B kohdassa.

B.   KAATUMISEN VARALTA ASENNETTUIHIN SUOJARAKENTEISIIN SOVELLETTAVAT VAATIMUKSET (STAATTINEN TESTAUS) (1)

1.   Määritelmät

1.1   [Ei sovelleta]

1.2   Kaatumisen varalta asennettu suojarakenne (ROPS)

Kaatumisen varalta asennetulla suojarakenteella (turvaohjaamolla tai -kehyksellä), jäljempänä ’suojarakenne’, tarkoitetaan traktorin rakennetta, jonka pääasiallinen tarkoitus on välttää tai rajoittaa kuljettajalle traktorin kaatumisesta tavanomaisessa käytössä aiheutuvaa vaaraa.

Kaatumisen varalta asennetulle suojarakenteelle on tunnusomaista, että sillä saadaan aikaan vapaa tila, jonka koko riittää suojaamaan kuljettajaa tämän istuessa joko rakenteen rajaamassa tilassa taikka tilassa, jonka rajoja määrittävät suorat janat rakenteen ulkoreunoista mihin tahansa sellaiseen traktorin osaan, joka voi joutua kosketuksiin maanpinnan kanssa ja joka pystyy tukemaan traktorin siihen asentoon, jos traktori kaatuu.

1.3   Raideväli

1.3.1   Alustava määritelmä: pyörän tai telan keskitaso

Pyörän tai telan keskitaso on samalla etäisyydellä niistä kahdesta tasosta, joiden sisälle vanteiden tai telojen ulkoreunat jäävät.

1.3.2   Raidevälin määritelmä

Pyörän akselin kautta kulkeva pystytaso leikkaa pyörän keskitason suorassa linjassa, joka kohtaa tukipinnan tietyssä pisteessä. Jos A ja B ovat tällä tavoin määritellyt kaksi pistettä traktorin samalla akselilla oleville pyörille, raideväli on pisteiden A ja B välinen etäisyys. Raideväli voidaan määritellä samalla tavoin sekä etu- että takapyörille. Paripyörien raideväli on pyöräparien keskitasojen välinen etäisyys.

Telaketjulla varustettujen traktoreiden raideväli on telojen keskitasojen välinen etäisyys.

1.3.3   Lisämääritelmä: traktorin keskitaso

Raidevälin suurin mahdollinen arvo saadaan määrittämällä pisteiden A ja B äärimmäinen sijainti traktorin taka-akselilla. Suoraan AB nähden suorassa kulmassa sen keskipisteen kautta kulkeva pystytaso on traktorin keskitaso.

1.4   Akseliväli

Etu- ja takapyörille edellä kuvatusti määriteltyjen kahden suoran AB kautta kulkevien pystytasojen välinen etäisyys.

1.5   Istuimen mittapisteen määrittäminen; istuimen sijoittaminen ja säätäminen testiä varten

1.5.1   Istuimen mittapiste (SIP) (2)

Istuimen mittapiste on määritettävä standardin ISO 5353:1995 mukaisesti.

1.5.2   Istuimen sijoittaminen ja säätäminen testiä varten

1.5.2.1

Jos istuimen asento on säädettävissä, istuin on asetettava ylimpään taka-asentoonsa.

1.5.2.2

Jos selkänojan kaltevuus on säädettävissä, se on asetettava keskiasentoon.

1.5.2.3

Jos istuimessa on jousitus, jousitus on lukittava säätövaran keskikohtaan, jollei se ole istuimen valmistajan selvästi antamien ohjeiden vastaista.

1.5.2.4

Jos istuin on säädettävissä vain pituus- ja korkeussuunnassa, istuimen mittapisteen kautta kulkevan pituusakselin on oltava yhdensuuntainen ohjauspyörän keskipisteen kautta kulkevan traktorin pituussuuntaisen pystytason kanssa ja enintään 100 millimetrin etäisyydellä mainitusta tasosta.

1.6   Vapaa tila

1.6.1   Istuimen ja ohjauspyörän vertailutaso

Vapaa tila havainnollistetaan kuvissa 4.11–4.13 ja taulukossa 4.2. Vapaa tila määritellään suhteessa vertailutasoon ja istuimen mittapisteeseen. Vertailutaso määritetään kuormitussarjan alussa; se on pystytaso, joka on yleensä pituussuuntainen traktoriin nähden ja kulkee istuimen mittapisteen ja ohjauspyörän keskikohdan kautta. Tavallisesti vertailutaso osuu yhteen traktorin pituussuuntaisen keskitason kanssa. Vertailutason oletetaan liikkuvan vaakatasossa istuimen ja ohjauspyörän kanssa kuormituksen aikana mutta pysyvän kohtisuorassa traktorin tai kaatumisen varalta asennetun suojarakenteen lattiaan nähden. Vapaa tila määritellään 1.6.2 ja 1.6.3 kohdan perusteella.

1.6.2   Vapaan alueen määrittäminen traktorille, jonka istuin ei ole käännettävissä

Vapaa tila sellaisten traktorien tapauksessa, joiden istuin ei ole käännettävissä, määritellään 1.6.2.1–1.6.2.10 kohdassa. Sitä rajoittavat seuraavat tasot, kun traktori on vaakasuoralla pinnalla, istuin sijoitettu ja säädetty 1.5.2.1–1.5.2.4 kohdan (2) mukaisesti ja ohjauspyörä, jos se on säädettävä, on istuimella istuvan kuljettajan käyttämässä keskiasennossa:

1.6.2.1

vaakataso A1 B1 B2 A2, joka on (810 + a v) mm istuimen mittapisteen (SIP) yläpuolella ja jota määrittävä suora B1B2 sijaitsee (a h – 10) mm mittapisteen takana;

1.6.2.2

kalteva taso G1 G2 I2 I1, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden ja johon sisältyy sekä piste, joka on 150 mm suoran B1B2 takana, että istuimen selkänojan takimmainen piste;

1.6.2.3

lieriömäinen pinta A1 A2 I2 I1, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden, jonka säde on 120 mm ja joka sivuaa 1.6.2.1 ja 1.6.2.2 kohdassa määriteltyjä tasoja;

1.6.2.4

lieriömäinen pinta B1 C1 C2 B2, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden, jonka säde on 900 mm ja joka ulottuu 400 mm eteenpäin 1.6.2.1 kohdassa määritellystä tasosta ja sivuaa sitä suoralla B1B2;

1.6.2.5

kalteva taso C1 D1 D2 C2, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden, liittyy 1.6.2.4 kohdassa määriteltyyn pintaan ja kulkee 40 mm:n päässä ohjauspyörän etu-ulkoreunasta; kun ohjauspyörä on yläasennossa, taso ulottuu suorasta B1B2 eteenpäin sivuten 1.6.2.4 kohdassa määriteltyä pintaa;

1.6.2.6

pystytaso D1 E1 E2 D2, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden ja sijaitsee 40 mm ohjauspyörän ulkoreunasta eteenpäin;

1.6.2.7

vaakataso E1 F1 F2 E2, joka kulkee (90 – a v) mm istuimen mittapisteen (SIP) alapuolella sijaitsevan pisteen kautta;

1.6.2.8

pinta G1 F1 F2 G2, joka tarvittaessa kaartuu 1.6.2.2 kohdassa määritellyn tason alareunasta 1.6.2.7 kohdassa määriteltyyn vaakatasoon, on kohtisuorassa vertailutasoon nähden ja kulkee istuimen selkänojaa pitkin koko sen pituudelta;

1.6.2.9

pystytasot J1 E1 F1 G1 H1 ja J2 E2 F2 G2 H2; näiden pystytasojen on ulotuttava 300 mm tason E1 F1 F2 E2 yläpuolelle; etäisyyksien E1 E0 ja E2 E0 on oltava 250 mm;

1.6.2.10

yhdensuuntaiset tasot A1 B1 C1 D1 J1 H1 I1 ja A2 B2 C2 D2 J2 H2 I2, jotka ovat kaltevat siten, että sen puolen tason, johon voima kohdistetaan, yläreuna on vähintään 100 mm:n etäisyydellä pystysuuntaisesta vertailutasosta.

1.6.3   Vapaan tilan määrittäminen traktorille, jossa on käännettävä ohjauspaikka

Kun kyse on traktorista, jossa ohjauspaikka (istuin ja ohjauspyörä) on käännettävissä, vapaa tila on ohjauspyörän ja istuimen kahden eri asennon määrittämien kahden vapaan tilan verhopinnan rajoittama tila.

1.6.4   Lisäistuimet

1.6.4.1

Jos traktori voidaan varustaa lisäistuimilla, testeissä käytetään kaikkien sijoitusvaihtoehtojen mukaiset istuimen mittapisteet käsittävän verhopinnan rajoittamaa vapaata tilaa. Suojarakenne ei saa työntyä siihen suurempaan vapaaseen tilaan, jossa on otettu huomioon nämä eri istuimen mittapisteet.

1.6.4.2

Jos uutta istuinvaihtoehtoa tarjotaan vasta testin jälkeen, on määritettävä, sijoittuuko uuden SIP-pisteen ympärillä oleva vapaa tila aiemmin määritettyyn vapaaseen tilaan. Ellei näin ole, on suoritettava uusi testi.

1.6.4.3

Lisäistuimeksi ei katsota istuinta, joka on tarkoitettu kuljettajan lisäksi mukana olevalle toiselle henkilölle ja jolta traktoria ei voida ohjata. SIP-pistettä ei määritetä, koska vapaa tila määritellään suhteessa kuljettajan istuimeen.

1.7   Massa

1.7.1   Massa ilman lisäpainoja

Traktorin massa ilman lisäpainoja ja ilmarenkailla varustettujen traktorien tapauksessa ilman nestemäistä lisäpainoa renkaissa. Traktorin on oltava ajokuntoinen, säiliöt, nestejärjestelmät ja jäähdytin täytettyinä, suojarakenne päällysrakenteineen sekä mahdolliset normaalikäytössä tarvittavat telaketjuvarusteet tai etuvetolisäkomponentit asennettuina. Käyttäjää ei oteta huomioon.

1.7.2   Suurin sallittu massa

Valmistajan ilmoittama traktorin suurin teknisesti sallittu massa, joka mainitaan ajoneuvon tunnistekilvessä ja/tai käyttäjän käsikirjassa;

1.7.3   Vertailumassa

Testeissä käytettävien energiapanosten ja puristusvoimien laskemiseen käytettävä valmistajan valitsema massa. Se ei saa olla pienempi kuin massa ilman lisäpainoja, ja sen on oltava riittävä sen varmistamiseen, että massasuhde ei ole suurempi kuin 1,75 (ks. 1.7.4 kohta).

1.7.4   Massasuhde

SuhdeFormula saa olla enintään 1,75.

1.8   Sallitut mittapoikkeamat

Aika

± 0,1 s

Etäisyys

± 0,5 mm

Voima

± 0,1 % (anturin täydestä asteikosta)

Kulma

± 0,1°

Massa

± 0,2 % (anturin täydestä asteikosta)

1.9   Symbolit

ah

(mm)

Puolet istuimen vaakasäätövälistä

av

(mm)

Puolet istuimen pystysäätövälistä

D

(mm)

Suojarakenteen taipuma (mm) kuormituspisteessä ja kuormituksen suuntaisesti

D’

(mm)

Laskettua tarvittavaa energiaa vastaava rakenteen taipuma

EIS

(J)

Sivukuormituksen aikana absorboituva energiapanos

EIL1

(J)

Pituussuuntaisen kuormituksen aikana absorboituva energiapanos

EIL2

(J)

Toisen pituussuuntaisen kuormituksen tapauksessa absorboitava energiapanos

F

(N)

Staattinen kuormitusvoima

Fmax

(N)

Suurin kuormituksen aikana esiintyvä staattinen voima, lukuun ottamatta ylikuormitusta

F’

(N)

Laskettua tarvittavaa energiaa vastaava voima

M

(kg)

Energiapanosten ja puristusvoimien laskemisessa käytetty vertailumassa

2.   Soveltamisala

2.1

Tätä liitettä sovelletaan traktoreihin, joissa on vähintään kaksi ilmarengaspyörille tarkoitettua akselia tai joissa on pyörien sijasta telaketjut ja joiden massa ilman lisäpainoja on vähintään 600 kg. Massasuhde (suurin sallittu massa jaettuna vertailumassalla) ei saa olla suurempi kuin 1,75.

2.2

Takarenkaiden pienimmän raidevälin olisi yleensä oltava suurempi kuin 1 150 mm. On kuitenkin olemassa rakenteeltaan sellaisia traktoreita – esimerkiksi ruohonleikkuutraktorit, kapeat viinitarhatraktorit, matalaprofiiliset traktorit, joita käytetään hedelmätarhoissa tai rakennuksissa, joissa on rajoitetusti tilaa korkeussuunnassa, korkeamaavaraiset traktorit ja metsätyökoneet, kuten kuorma- ja juontotraktorit –, joihin tätä liitettä ei sovelleta.

3.   Säännöt ja ohjeet

3.1   Yleiset määräykset

3.1.1

Suojarakenteen valmistaja voi olla joko traktorin valmistaja tai siitä riippumaton yritys. Kummassakin tapauksessa testi koskee ainoastaan sitä traktorimallia, jolle testi tehdään. Suojarakenne on testattava uudelleen kunkin traktorimallin osalta, johon se on tarkoitus asentaa. Testauslaitokset voivat kuitenkin vahvistaa, että lujuustestit pätevät myös sellaisiin alkuperäiseen traktorimalliin perustuviin malleihin, joiden moottoria, voimansiirtoa ja ohjausta sekä eturipustusta on muutettu. Saman traktorimallin osalta voidaan kuitenkin testata useampia suojarakenteita.

3.1.2

Staattista testiä varten annettava suojarakenne on toimitettava asennettuna tavanomaisella tavalla traktoriin tai traktorin runkoon, jossa sitä käytetään. Traktorin rungon on oltava kokonainen, eli siinä on oltava mukana ne kiinnikkeet ja muut traktorin osat, joihin suojarakenteeseen kohdistuva kuormitus voi vaikuttaa.

3.1.3

Jos kyseessä on ns. tandemtraktori, on käytettävä sen osan standardiversion massaa, johon suojarakenne on asennettu.

3.1.4

Suojarakenne voidaan suunnitella pelkästään suojaamaan kuljettajaa traktorin kaatuessa. Rakenteeseen voi olla mahdollista asentaa luonteeltaan tilapäinen sääsuoja, jonka kuljettaja tavallisesti poistaa lämpimällä säällä. Joissakin suojarakenteissa päällysrakenne on kuitenkin asennettu kiinteästi ja tuuletus järjestetään ikkunoiden tai läppien avulla. Koska päällysrakenne voi lisätä rakenteen lujuutta ja saattaa onnettomuuden sattuessa olla irrotettuna, kaikki kuljettajan irrotettavissa olevat osat on poistettava testiä varten. Avattavissa olevat ovet, kattoluukut ja ikkunat on testiä varten joko poistettava tai kiinnitettävä avoimeen asentoonsa, jotteivät ne lisää suojarakenteen lujuutta. Jos ne voivat tässä asennossa aiheuttaa kuljettajalle vaaran traktorin kaatuessa, asia on kirjattava muistiin.

Jatkossa näissä säännöissä tarkoitetaan ainoastaan suojarakenteen testaamista. On huomattava, että tämä koskee myös sellaisia päällysrakenteita, jotka eivät ole irrotettavissa.

Mahdolliset tilapäisesti asennettavat päällysrakenteet on kuvattava eritelmissä. Kaikki lasiset ja vastaavat hauraat osat on poistettava ennen testiä. Sellaiset traktorin ja suojarakenteen osat, jotka saattaisivat turhaan vaurioitua testin aikana ja jotka eivät vaikuta suojarakenteen lujuuteen eivätkä sen mittoihin, voidaan valmistajan niin halutessa irrottaa ennen testiä. Testin aikana ei saa tehdä korjauksia eikä säätöjä.

3.1.5

Traktorin mahdolliset sellaiset osat, jotka lisäävät suojarakenteen lujuutta, kuten valmistajan vahvistamat lokasuojat, olisi kuvailtava ja niiden mitat olisi esitettävä testausselosteessa.

3.2   Laitteisto

Sen tarkistamiseen, että vapaa tila on pysynyt vapaana testin aikana, on käytettävä 1.6 kohdassa, kuvissa 4.11–4.13 ja taulukossa 4.2 kuvattuja menetelmiä.

3.2.1   Vaakatasoiset kuormitustestit (kuvat 4.1–4.5)

Vaakatasoisissa kuormitustesteissä

3.2.1.1

on käytettävä sellaisia materiaaleja, laitteita ja kiinnitysmenetelmiä, joilla voidaan varmistaa, että traktorin runko on lujasti kiinnitetty maahan siten, että se ei saa tukea renkaista;

3.2.1.2

on käytettävä laitetta, jolla vaakatasoinen voima kohdistetaan suojarakenteeseen. On huolehdittava kuorman jakautumisesta tasaisesti kohtisuoraan kuormitussuuntaan nähden;

3.2.1.2.1

on käytettävä palkkia, jonka pituus on vähintään 250 mm ja enintään 700 mm – pituus voidaan valita näiden väliltä aina tasan 50 mm:n välein. Palkissa on oltava 150 mm:n pystypinta;

3.2.1.2.2

suojarakenteeseen yhteydessä olevien palkin reunojen on oltava kaarevat ja niiden suurimman säteen on oltava 50 mm;

3.2.1.2.3

kuormituslaitteessa on oltava murrosnivelet tai vastaavat sen varmistamiseksi, ettei kuormituslaite pakota kiertyvää tai siirtyvää suojarakennetta muuhun suuntaan kuin kuormitussuuntaan;

3.2.1.2.4

jos suojarakenteen päällä olevan asianmukaisen palkin määrittämä suora linja ei ole kohtisuorassa kuormitussuuntaan nähden, tila on täytettävä niin, että kuormitus jakaantuu koko pituudelle;

3.2.1.3

on käytettävä välineitä, joilla mitataan kuormituksen suuntainen voima ja taipuma suhteessa traktorin alustaan. Tarkkuuden varmistamiseksi mittaukset on suoritettava niin, että arvot luetaan keskeytyksettä. Mittauslaitteet on sijoitettava siten, että voima ja taipuma kirjataan kuormituspisteessä ja kuormituksen suuntaisesti.

3.2.2   Puristustestit (kuvat 4.6–4.8)

Puristustesteissä on käytettävä

3.2.2.1

sellaisia materiaaleja, varusteita ja kiinnitysmenetelmiä, joilla voidaan varmistaa, että traktorin runko on lujasti kiinnitetty alustaan siten, että se ei saa tukea renkaista;

3.2.2.2

laitetta, jolla suojarakenteeseen kohdistetaan alaspäin suuntautuva voima ja johon kuuluu jäykkä palkki, jonka leveys on 250 mm;

3.2.2.3

välineet käytetyn pystysuuntaisen kokonaisvoiman mittaamiseen.

3.3   Testausolosuhteet

3.3.1   Suojarakenteen on oltava tuotantoeritelmien mukainen ja se on asennettava asiaankuuluvan traktorimallin alustaan valmistajan ilmoittamalla kiinnitysmenetelmällä.

3.3.2   Asennelma on kiinnitettävä perustaan niin, että asennelman perustaan yhdistävät rakenneosat eivät kuormituksen alaisina taivu merkittävästi suhteessa suojarakenteeseen. Asennelma ei saa saada minkäänlaista tukea kuormitettuna lukuun ottamatta alkuperäisestä kiinnityksestä johtuvaa tukea.

3.3.3   Jos pyörien tai telaketjujen raideväliä on mahdollista säätää, se on valittava niin, ettei se vaikuta suojarakenteeseen testien aikana.

3.3.4   Suojarakenne on varustettava laitteilla, joita tarvitaan vaadittujen voima-taipumatietojen saamiseksi.

3.3.5   Kaikki testit on suoritettava samalle suojarakenteelle. Mitään rakenneosaa ei saa korjata eikä suoristaa testin osien välillä.

3.3.6   Kun kaikki testit on tehty, suojarakenteen pysyvät taipumat on mitattava ja kirjattava muistiin.

3.4   Testien järjestys

Testit on suoritettava seuraavassa järjestyksessä:

3.4.1   Pituussuuntainen kuormitus

Pyörillä varustetun traktorin, jonka massasta vähintään 50 % on taka-akselin varassa, sekä telaketjuilla varustetun traktorin pituussuuntainen kuormitus kohdistetaan takaa. Muiden traktoreiden kohdalla pituussuuntainen kuormitus kohdistetaan edestä.

3.4.2   Ensimmäinen puristustesti

Ensimmäinen puristustesti kohdistetaan samaan päähän suojarakennetta, johon pituussuuntainen kuormitus kohdistettiin.

3.4.3   Kuormitus sivulta

Jos istuin sijaitsee sivussa tai suojarakenteen lujuus ei ole symmetrinen, sivukuormitus kohdistetaan sille sivulle, jolla vapaaseen tilaan työntyminen on todennäköisempää.

3.4.4   Toinen puristustesti

Toinen puristustesti kohdistetaan siihen päähän suojarakennetta, joka on vastakkainen ensimmäiselle pituussuuntaiselle kuormitukselle. Kaksipylväisten rakenteiden tapauksessa toinen puristus voi olla samassa kohdassa kuin ensimmäinen.

3.4.5   Toinen pituussuuntainen kuormitus

3.4.5.1

Toinen pituussuuntainen kuormitus tehdään traktoreille, joissa on kokoontaitettava (esim. kaksipylväinen) tai kallistettava (esim. muu kuin kaksipylväinen) suojarakenne, jos ainakin toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy:

rakenne taitetaan kokoon tietyissä erityisissä käyttöolosuhteissa;

rakenne on suunniteltu kallistettavaksi huoltoa varten, paitsi jos kallistusmekanismi ei vaikuta kaatumisen varalta asennetun suojarakenteen rakenteelliseen kestävyyteen.

3.4.5.2

Jos kokoontaitettavien suojarakenteiden ensimmäinen pituussuuntainen kuormitus tehdään taittumissuunnasta, toista pituussuuntaista kuormitusta ei vaadita.

3.5   Vaakatasoiset kuormitustestit takaa, edestä ja sivulta

3.5.1   Yleiset määräykset

3.5.1.1

Suojarakenteeseen kohdistettava kuormitus on jaettava tasaisesti käyttämällä jäykkää palkkia, joka on kohtisuorassa kuormitussuuntaan nähden (ks. 3.2.1.2 kohta). Jäykkä palkki voidaan varustaa laitteilla, joilla estetään sen siirtyminen sivusuunnassa. Kuormitusnopeuden on oltava sellainen, että sen voidaan katsoa olevan staattinen. Kuormituksen aikana voima ja taipuma on kirjattava keskeytyksettä tarkkuuden varmistamiseksi. Kun kuormituksen kohdistaminen on ensimmäisen kerran aloitettu, kuormitusta ei vähennetä ennen kuin testi on suoritettu loppuun. Käytetyn voiman suunnan on oltava seuraavien raja-arvojen sisällä:

testin alussa (ei kuormitusta): ± 2°;

testin aikana (kuormitettuna): 10° vaakatason yläpuolella ja 20° sen alapuolella.

Kuormitusnopeus on katsottava staattiseksi, jos taipumisnopeus kuormituksen aikana on enintään 5 mm/s.

3.5.1.2

Jos kuormituspisteessä ei ole poikittaista rakenneosaa, käytetään korvaavaa testauspalkkia, joka ei lisää lujuutta.

3.5.2   Pituussuuntainen kuormitus (kuvat 4.1 ja 4.2)

Kuormitus kohdistetaan vaakatasossa yhdensuuntaisesti traktorin keskitason kanssa. Jos kuormitus kohdistetaan takaa (3.4.1 kohta), pituussuuntainen kuormitus ja sivusuuntainen kuormitus on kohdistettava eri puolille traktorin keskitasoa. Jos pituussuuntainen kuormitus kohdistetaan edestä, se on kohdistettava samalle puolelle kuin sivukuormitus.

Kuormitus kohdistetaan suojarakenteen ylimpään poikittaiseen rakenneosaan (eli siihen osaan, joka traktorin kaatuessa todennäköisesti osuisi ensimmäisenä maahan).

Kuormituspisteen on sijaittava yhden kuudesosan verran suojarakenteen yläosan leveydestä mitattuna ulkokulmasta sisäänpäin. Suojarakenteen leveytenä pidetään välimatkaa kahden traktorin keskitason suuntaisen linjan välillä, jotka sivuavat suojarakenteen äärimmäisiä ulkoreunoja vaakatasossa, joka sivuaa ylimpien poikittaisten rakenneosien yläpintaa.

Jos suojarakenne muodostuu kaarevista rakenneosista eikä sopivia kulmia ole olemassa, sovelletaan seuraavaa yleistä menettelyä W:n määrittelemiseksi. Testausinsinööri määrittää, mikä kaareva rakenneosa todennäköisesti osuu ensimmäisenä maahan, jos traktori kaatuu epäsymmetrisesti taakse- tai eteenpäin (esim. eteen tai taakse suuntautuva kaatuminen, jossa suojarakenteen toinen puoli todennäköisesti ottaa ensimmäisenä vastaan kuormituksen). W:n päätepisteet ovat suojarakenteen ylimmän osan muodostavien muiden suorien tai kaarevien rakenneosien väliin syntyvien ulkosäteiden keskikohdat. Jos on useita kaarevia rakenneosia, jotka voitaisiin valita, testausinsinöörin on vahvistettava kullekin mahdolliselle osalle maalinja, jotta voidaan määrittää, mikä pinta todennäköisesti osuu ensimmäisenä maahan. Esimerkkejä on kuvissa 4.3.a ja 4.3.b.

Huomautus:

Kaarevien rakenneosien tapauksessa otetaan huomioon ainoastaan rakenteen sen pään leveys, johon pituussuuntainen kuormitus kohdistetaan.

Kuorman jakavan laitteen pituuden (ks. 3.2.1.2 kohta) on oltava vähintään yksi kolmasosa suojarakenteen leveydestä ja enintään 49 mm enemmän kuin tämä vähimmäispituus.

Pituussuuntainen kuormitus on keskeytettävä, jos

3.5.2.1

suojarakenteen absorboima energia on yhtä suuri tai suurempi kuin tarvittu energiapanos EIL1 , jossa

Formula

3.5.2.2

suojarakenne työntyy vapaaseen tilaan tai jättää vapaan tilan suojattomaksi (ks. hyväksymisedellytys 3.8).

3.5.3   Sivukuormitus (kuvat 4.4 ja 4.5)

Sivukuormitus kohdistetaan vaakatasossa 90 asteen kulmassa traktorin keskitasoon. Se kohdistetaan suojarakenteen äärimmäiseen yläreunaan pisteeseen, joka sijaitsee (160 - ah ) mm eteenpäin istuimen mittapisteestä.

Traktoreissa, joissa on käännettävä ohjauspaikka (istuin ja ohjauspyörä), se kohdistetaan suojarakenteen äärimmäiseen yläreunaan istuimen kahden mittapisteiden puolivälissä sijaitsevaan pisteeseen.

Jos on varmaa, että jokin tietty osa suojarakennetta osuu maahan ensimmäisenä traktorin kaatuessa sivulle, kuormitus kohdistetaan kyseiseen kohtaan, edellyttäen että siihen on mahdollista jakaa kuorma tasaisesti 3.5.1.1 kohdan mukaisesti. Kaksipylväisen suojarakenteen tapauksessa sivukuormitus on kohdistettava sivulla ylimpänä olevaan rakenneosaan riippumatta siitä, mikä on istuimen mittapisteen sijainti.

Kuorman jakavaa palkkia koskevat vaatimukset esitetään 3.2.1.2.1 kohdassa.

Sivukuormitus on keskeytettävä, jos

3.5.3.1

suojarakenteen absorboima energia on yhtä suuri tai suurempi kuin tarvittu energiapanos EIS , jossa

Formula

3.5.3.2

suojarakenne työntyy vapaaseen tilaan tai jättää vapaan tilan suojattomaksi (ks. hyväksymisedellytys 3.8).

3.6   Puristustestit

3.6.1   Takaosan puristus (kuvat 4.6 ja 4.7.a–e)

3.6.1.1

Puristuspalkki on asetettava takimmaisten ylinten rakenneosien päälle niin, että puristusvoimien resultantti sijaitsee traktorin pystysuuntaisella vertailutasolla. Käytetään puristusvoimaa F, jossa

Formula

Kyseisen voiman kohdistamista jatketaan viiden sekunnin ajan suojarakenteen näkyvän liikkeen lakkaamisesta.

3.6.1.2

Jos suojarakenteen katon takaosa ei kestä täyttä puristusvoimaa, kuormitusta jatketaan, kunnes katto taipuu sen tason suuntaiseksi, joka yhdistää suojarakenteen yläosan traktorin takaosan siihen osaan, joka pystyy traktorin kaatuessa kannattamaan traktoria. Sen jälkeen voiman kohdistaminen lopetetaan ja puristuspalkki asetetaan suojarakenteen sen osan päälle, joka kannattaisi täysin kaatunutta traktoria. Sen jälkeen käytetään puristusvoimaa F = 20 M.

3.6.2   Etuosan puristus (kuvat 4.6–4.8)

3.6.2.1

Puristuspalkki on asetettava etumaisten ylinten rakenneosien päälle niin, että puristusvoimien resultantti sijaitsee traktorin pystysuuntaisella vertailutasolla. Käytetään puristusvoimaa F, jossa

Formula

Kyseisen voiman kohdistamista jatketaan viiden sekunnin ajan suojarakenteen näkyvän liikkeen lakkaamisesta.

3.6.2.2

Jos suojarakenteen katon etuosa ei kestä täyttä puristusvoimaa (kuvat 4.8.a ja 4.8.b), kuormitusta jatketaan, kunnes katto taipuu sen tason suuntaiseksi, joka yhdistää suojarakenteen yläosan traktorin etuosan siihen osaan, joka pystyy traktorin kaatuessa kannattamaan traktoria. Sen jälkeen voiman kohdistaminen lopetetaan ja puristuspalkki asetetaan suojarakenteen sen osan päälle, joka kannattaisi täysin kaatunutta traktoria. Sen jälkeen käytetään puristusvoimaa F = 20 M.

3.7   Toinen pituussuuntainen kuormitustesti

Kuormitus kohdistetaan vastakkaiseen suuntaan kuin ensimmäinen pituussuuntainen kuormitus ja kulmaan, joka sijaitsee kauimpana ensimmäisen pituussuuntaisen kuormituksen kohdistuspisteestä (kuvat 4.1 ja 4.2).

Pituussuuntainen kuormitus on keskeytettävä, jos

3.7.1

suojarakenteen absorboima energia on yhtä suuri tai suurempi kuin tarvittu energiapanos EIL2, jossa

Formula

3.7.2

suojarakenne työntyy vapaaseen tilaan tai jättää vapaan tilan suojattomaksi (ks. hyväksymisedellytys 3.8).

3.8   Hyväksymisedellytykset

Jotta suojarakenne voitaisiin hyväksyä, sen on täytettävä seuraavat vaatimukset testien aikana ja niiden suorittamisen jälkeen:

3.8.1

mikään osa ei saa työntyä vapaaseen tilaan testien minkään osan aikana. Mikään osa ei saa osua istuimeen testien aikana. Vapaa tila ei lisäksi saa jäädä suojarakenteen suojaaman alueen ulkopuolelle. Sen katsotaan olevan rakenteen suojaaman alueen ulkopuolella, jos jokin sen osa joutuisi kosketuksiin maanpinnan kanssa traktorin kaatuessa siihen suuntaan, josta testikuormitus kohdistetaan. Sen arvioimiseksi on renkaiden ja raidevälin säädöt asetettava pienimpiin valmistajan ilmoittamiin arvoihin;

3.8.2

niveltraktoreiden kahden osan keskitasojen oletetaan olevan samassa linjassa;

3.8.3

suojarakenteen pysyvä taipuma on kirjattava viimeisen puristustestin jälkeen. Sitä varten on ennen testin alkua kirjattava suojarakenteen tärkeimpien rakenneosien sijainti suhteessa istuimen mittapisteeseen. Sen jälkeen kirjataan suojarakenteen rakenneosien mahdollinen siirtyminen kuormitustesteissä ja katon etu- ja takaosien korkeuden mahdollinen muutos;

3.8.4

pisteessä, jossa energian absorboitumista koskeva vaatimus täyttyy kussakin määritellyssä vaakatasoisessa kuormitustestissä, voiman on oltava suurempi kuin 0,8 Fmax ;

3.8.5

ylikuormitustesti on tehtävä, jos kohdistettu voima pienenee yli 3 % viimeisten 5 %:n aikana taipumasta, joka saavutetaan, kun rakenne on absorboinut vaaditun energian (kuvat 4.14–4.16). Ylikuormitustestin kuvaus:

3.8.5.1

ylikuormitustestissä vaakatasoista kuormitusta jatketaan lisäten sitä kerrallaan 5 % alkuperäisestä energiantarpeesta enintään 20 %:n lisäenergiaan asti;

3.8.5.2

ylikuormitustesti on hyväksyttävä, jos 5, 10 tai 15 %:n lisäenergian absorboitumisen jälkeen voima vähenee vähemmän kuin 3 % kutakin 5 %:n energianlisäystä kohti ja pysyy suurempana kuin 0,8 Fmax tai jos 20 %:n lisäenergian absorboitumisen jälkeen voima on suurempi kuin 0,8 Fmax;

3.8.5.3

ylikuormitustestin aikana sallitaan lisähalkeamat tai -repeämät tai työntyminen vapaaseen tilaan tai vapaan tilan jääminen suojatta elastisen muodonmuutoksen takia. Kuormituksen lopettamisen jälkeen suojarakenne ei kuitenkaan saa työntyä vapaaseen tilaan, jonka on oltava täysin suojattu;

3.8.6

rakenteen on kestettävä vaadittu voima kummassakin puristustestissä;

3.8.7

ulkonevia rakenneosia tai komponentteja, jotka todennäköisesti aiheuttaisivat vakavan vamman kaatumisonnettomuudessa tai jotka tapahtuvan muodonmuutoksen vuoksi voisivat saada käyttäjän juuttumaan kiinni esimerkiksi säärestään tai jalastaan, ei saa olla;

3.8.8

mitään muita sellaisia komponentteja, joista voi aiheutua vaaraa käyttäjälle, ei saa olla.

3.9   Laajentaminen muihin traktorimalleihin

3.9.1   [Ei sovelleta]

3.9.2   Tekninen laajennus

Jos traktoriin, suojarakenteeseen tai menetelmään, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin, tehdään teknisiä muutoksia, alkuperäisen testin tehnyt testauslaitos voi antaa teknistä laajennusta koskevan selosteen seuraavissa tapauksissa:

3.9.2.1

Rakennetestien tulosten laajentaminen toisiin traktorimalleihin

Kuormitus- ja puristustestejä ei tarvitse tehdä kaikille traktorimalleille, jos suojarakenne ja traktori ovat 3.9.2.1.1–3.9.2.1.5 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaiset.

3.9.2.1.1

Rakenteen on oltava samanlainen kuin testattu rakenne;

3.9.2.1.2

Tarvittava energia saa olla enintään 5 % suurempi kuin alkuperäistä testiä varten laskettu energia. Mainittua 5 %:n rajaa on sovellettava myös laajentamisiin, joissa on kyse pyörien korvaamisesta telaketjuilla samassa traktorissa;

3.9.2.1.3

Kiinnitysmenetelmän ja niiden traktorin osien, joihin suojarakenne kiinnitetään, on oltava samanlaiset;

3.9.2.1.4

Sellaisten osien, jotka saattavat lisätä suojarakenteen lujuutta, kuten lokasuojien ja konepellin, on oltava samanlaiset.

3.9.2.1.5

Suojarakenteen sisällä sijaitsevan istuimen sijainnin ja kriittisten mittojen sekä suojarakenteen asennon traktoriin nähden on oltava sellaiset, että vapaa tila olisi jäänyt taipuneen rakenteen suojaan kaikissa testeissä (tämä on tarkastettava käyttämällä samaa vapaan tilan vertailupistettä kuin alkuperäisessä testausselosteessa, eli joko istuimen vertailupistettä SRP tai istuimen mittapistettä SIP).

3.9.2.2

Rakennetestien tulosten laajentaminen muutettuihin suojarakenteen malleihin

Tätä menettelyä on noudatettava, kun 3.9.2.1 kohdan säännökset eivät täyty. Sitä ei saa käyttää, jos menetelmä, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin, ei ole samojen periaatteiden mukainen (jos esim. kumiset tuet korvataan ripustuslaitteella).

3.9.2.2.1

Muutokset, joilla ei ole mitään vaikutusta alkuperäisen testin tuloksiin (esim. lisätarvikkeen kiinnitysalustan hitsaaminen ei-kriittiseen paikkaan rakenteessa), SIP-pisteen sijainnin suhteen erilaisten lisäistuinten sijoittaminen suojarakenteeseen (tarkastettava, että uudet vapaat tilat pysyvät taipuneen rakenteen suojaamina kaikissa testeissä).

3.9.2.2.2

Muutokset, jotka saattavat vaikuttaa alkuperäisen testin tuloksiin asettamatta kuitenkaan kyseenalaiseksi suojarakenteen hyväksyttävyyttä (esim. muutos rakennekomponenttiin tai menetelmään, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin). Tällöin voidaan tehdä validointitesti, jonka tulokset kirjataan laajennusselosteeseen.

Tällaiseen laajennukseen sovelletaan seuraavia rajoituksia:

3.9.2.2.2.1

Ilman validointitestiä voidaan hyväksyä enintään viisi laajennusta;

3.9.2.2.2.2

Validointitestin tulokset hyväksytään laajentamista varten, jos kaikki tämän liitteen mukaiset hyväksymisedellytykset täyttyvät ja jos tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen eri vaakatasoisissa kuormitustesteissä mitattu voima poikkeaa enintään ± 7 % alkuperäisessä testissä tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen mitatusta voimasta ja tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen eri vaakatasoisissa kuormitustesteissä mitattu taipuma(3) poikkeaa enintään ± 7 % alkuperäisessä testissä tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen mitatusta taipumasta.

3.9.2.2.2.3

Samaan laajennusselosteeseen voidaan sisällyttää useampia suojarakenteen muutoksia, jos kyseessä ovat saman suojarakenteen eri vaihtoehdot. Yhdessä laajennusselosteessa voidaan kuitenkin hyväksyä vain yksi validointitesti. Testaamatta jätetyt vaihtoehdot on kuvattava laajennusselosteessa omassa erityisessä osiossaan.

3.9.2.2.3

Lisäys valmistajan ilmoittamaan jo testatun suojarakenteen vertailumassaan. Jos valmistaja haluaa säilyttää saman hyväksyntänumeron, voidaan antaa laajennusseloste validointitestin suorittamisen jälkeen (tällöin ei sovelleta 3.9.2.2.2.2 kohdassa vahvistettuja ± 7 prosentin rajoituksia).

3.10   [Ei sovelleta]

3.11   Suojarakenteiden kylmäkäyttäytyminen

3.11.1

Jos suojarakenteella väitetään olevan ominaisuuksia, jotka estävät kylmän sään aiheuttamaa haurastumista, valmistajan on annettava siitä yksityiskohtaiset tiedot, jotka on sisällytettävä selosteeseen.

3.11.2

Seuraavien vaatimusten ja menettelyjen tarkoituksena on parantaa lujuutta ja antaa kestävyyttä haurasmurtumia vastaan alhaisissa lämpötiloissa. Seuraavien materiaaleja koskevien vähimmäisvaatimusten olisi hyvä täyttyä, kun arvioidaan suojarakenteen soveltuvuutta käytettäväksi alhaisissa lämpötiloissa maissa, joissa tällaista lisäsuojausta tarvitaan.

3.11.2.1

Pulteilla ja muttereilla, joilla suojarakenne kiinnitetään traktoriin ja suojarakenteen rakenneosat liitetään toisiinsa, on oltava tarkistetut sopivat kylmänkesto-ominaisuudet.

3.11.2.2

Kaikkien hitsauselektrodien, joita käytetään rakenneosien ja kiinnikkeiden valmistuksessa, on oltava suojarakenteen kanssa yhteensopivia 3.11.2.3 kohdassa esitetyn mukaisesti.

3.11.2.3

Suojarakenteen rakenneosissa käytettävien teräsmateriaalien on oltava sitkeydeltään varmennettua materiaalia, joka täyttää taulukossa 4.1 annetut vähimmäiskuormitusenergiavaatimukset Charpy V -iskukokeessa. Teräksen laji ja laatuluokka on määriteltävä standardin ISO 630:1995/Amd1:2003 mukaisesti.

Teräksen, jonka paksuus pelkän valssauksen jälkeen on alle 2,5 mm ja hiilipitoisuus alle 0,2 %, katsotaan täyttävän tämän vaatimuksen. Muista materiaaleista kuin teräksestä valmistetuilla suojarakenteen rakenneosilla on oltava vastaava kuormitussitkeys alhaisissa lämpötiloissa.

3.11.2.4

Kuormitusenergiavaatimuksia testattaessa Charpy V -iskukokeella näytekappale ei saa olla pienempi kuin suurin taulukossa 4.1 mainittu koko, jonka materiaali kestää.

3.11.2.5

Charpy V -iskukokeet on tehtävä standardissa ASTM A 370-1979 vahvistetun menettelyn mukaisesti; näytekappaleen koon on kuitenkin vastattava taulukossa 4.1 annettuja mittoja.

3.11.2.6

Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää tiivistettyä tai puolitiivistettyä terästä, josta on esitettävä asianmukaiset eritelmät. Teräksen laji ja laatuluokka on määriteltävä standardin ISO 630:1995/Amd1:2003 mukaisesti.

3.11.2.7

Näytekappaleiden on oltava pitkittäisiä ja peräisin levy-, putkiprofiili- tai rakenneteräksestä ennen sen muotoilua tai hitsaamista käytettäväksi suojarakenteessa. Putkiprofiili- tai rakenneteräksestä otettavat näytekappaleet on otettava mitoiltaan suurimman sivun keskeltä ilman hitsaussaumoja.

Taulukko 4.1

Vähimmäisiskuenergia Charpy V -iskukokeessa

Näytekappaleen koko

Energia lämpötilassa

Energia lämpötilassa

 

– 30 °C

– 20 °C

mm

J

J (2)

10 × 10 (1)

11

27,5

10 × 9

10

25

10 × 8

9,5

24

10 × 7,5 (1)

9,5

24

10 × 7

9

22,5

10 × 6,7

8,5

21

10 × 6

8

20

10 × 5 (1)

7,5

19

10 × 4

7

17,5

10 × 3,5

6

15

3.12   [Ei sovelleta]

Kuva 4.1

Etu- ja takaosan kuormitus Turvaohjaamo ja taakse asennettu turvakehys

(Mitat millimetreinä)

Kuva 4.1.a

Turvaohjaamo

Image

Kuva 4.1.b

Taakse asennettu turvakehys

Image

Kuva 4.2

Pituussuuntaiset kuormitukset

Image

Kuva 4.3

Esimerkkejä ”W”:stä kaatumisen varalta asennetuissa suojarakenteissa (ROPS), joissa on kaarevia rakenneosia

Kuva 4.3.a

Nelipylväinen ROPS

Image

Selitykset:

1— Istuimen mittapiste (SIP)

2— SIP, pituussuuntainen keskitaso

3— Toisen pituussuuntaisen kuormituksen kohta edessä tai takana

4— Pituussuuntaisen kuormituksen kohta edessä tai takana

Kuva 4.3.b

Kaksipylväinen ROPS

Image

Selitykset:

1— Istuimen mittapiste (SIP)

2— SIP, pituussuuntainen keskitaso

3— Toisen pituussuuntaisen kuormituksen kohta edessä tai takana

4— Pituussuuntaisen kuormituksen kohta edessä tai takana

Kuva 4.4

Sivukuormitus (näkymä sivusta), turvaohjaamo ja taakse asennettu turvakehys

Kuva 4.4.a

Turvaohjaamo

Image

Kuva 4.4.b

Taakse asennettu turvakehys

Image

Kuva 4.5

Sivukuormitus (näkymä takaa)

Image

Image

a)

b)

Kuva 4.6

Esimerkki järjestelystä puristustestiä varten

Image

Kuva 4.7

Palkin sijainti etu- ja takaosan puristustesteissä, turvaohjaamo ja taakse asennettu turvakehys

Kuva 4.7.a

Takaosan puristus

Image

Image

Kuva 4.7.b

Etuosan puristus

Image

Image

Kuva 4.7.c

Taakse asennetun turvakehyksen puristustesti

Image

Image

Kuva 4.7.d

Turvaohjaamo

Image

Kuva 4.7.e

Taakse asennettu turvakehys

Image

Kuva 4.8

Palkin sijainti etuosan puristustestissä, kun etuosa ei kestä täyttä puristusvoimaa

Kuva 4.8.a

Turvaohjaamo

Image

Kuva 4.8.b

Taakse asennettu turvakehys

Image

Image

Kuva 4.9

Puristusvoima kohdistetaan käyttäen palkkia, jonka keskikohta kulkee traktorin pystysuuntaisen vertailutason kautta (joka on myös istuimen ja ohjauspyörän pystysuuntainen vertailutaso)

Tapaus 1

ROPS, istuin ja ohjauspyörä on kiinnitetty traktorin koriin kiinteästi;

Tapaus 2

ROPS on kiinnitetty traktorin koriin kiinteästi, ja istuin ja ohjauspyörä sijaitsevat lattialla (jousitettu tai ei) mutta niitä EI ole liitetty ROPS-rakenteesen.

Näissä tapauksissa myös traktorin painopiste on yleensä istuimen ja ohjauspyörän pystysuuntaisella vertailutasolla koko kuormitussarjan toteuttamisen ajan.

Kuva 4.10

Puristusvoima kohdistetaan käyttäen palkkia, jonka keskikohta kulkee vain traktorin pystysuuntaisen vertailutason kautta

Image

Voidaan määritellä tapaukset 3 ja 4, joissa ROPS on kiinnitetty lavaan, joka on kiinnitetty traktorin alustaan kiinteästi (tapaus 3) tai jousituksella (tapaus 4). Näistä liitos- ja yhdistämisratkaisuista riippuen ohjaamot ja vapaa tila sekä pystysuuntainen vertailutaso liikkuvat eri tavalla.

Image

Taulukko 4.2

Vapaan tilan mitat

Mitat

mm

Huomautukset

A1 A0

100

vähimmäismitta

B1 B0

100

vähimmäismitta

F1 F0

250

vähimmäismitta

F2 F0

250

vähimmäismitta

G1 G0

250

vähimmäismitta

G2 G0

250

vähimmäismitta

H1 H0

250

vähimmäismitta

H2 H0

250

vähimmäismitta

J1 J0

250

vähimmäismitta

J2 J0

250

vähimmäismitta

E1 E0

250

vähimmäismitta

E2 E0

250

vähimmäismitta

D0 E0

300

vähimmäismitta

J0 E0

300

vähimmäismitta

A1 A2

500

vähimmäismitta

B1 B2

500

vähimmäismitta

C1 C2

500

vähimmäismitta

D1 D2

500

vähimmäismitta

I1 I2

500

vähimmäismitta

F0 G0

riippuen traktorista

I0 G0

C0 D0

E0 F0

Kuva 4.11

Vapaa tila

Image

Selitykset:

1

Istuimen mittapiste

Huom.

Mitat edellä olevassa taulukossa 4.2.

Kuva 4.12

Vapaa tila

Kuva 4.12.a

Näkymä sivulta, pystyleikkaus vertailutasolla

Image

Kuva 4.12.b

Näkymä takaa tai edestä

Image

Selitykset:

1— Istuimen mittapiste

2— Voima

3— Pystysuuntainen vertailutaso

Kuva 4.13

Vapaa tila traktoreissa, joissa on käännettävissä oleva ohjauspaikka (istuin ja ohjauspyörä), turvaohjaamo ja taakse asennettu turvakehys

Kuva 4.13.a

Turvaohjaamo

Image

Kuva 4.13.b

Taakse asennettu turvakehys

Image

Kuva 4.14

Voima-taipumakäyrä

Ylikuormitustestiä ei tarvita

Image

Huomautukset:

1.

Määritetään Fa suhteessa arvoon 0,95 D’

2.

Ylikuormitustestiä ei tarvita, koska Fa ≤ 1,03 F’.

Kuva 4.15

Voima-taipumakäyrä

Ylikuormitustesti tarvitaan

Image

Huomautukset:

1.

Määritetään Fa suhteessa arvoon 0,95 D’

2.

Ylikuormitustesti tarvitaan, koska Fa > 1,03 F’

3.

Ylikuormitustestin tulos hyväksyttävä, koska Fb > 0,97F’ ja Fb > 0,8Fmax

Kuva 4.16

Voima-taipumakäyrä

Ylikuormitustestiä jatkettava

Image

Huomautukset:

1.

Määritetään Fa suhteessa arvoon 0,95 D’

2.

Ylikuormitustesti tarvitaan, koska Fa > 1,03 F’

3.

Koska Fb < 0,97 F’, ylikuormitusta jatkettava

4.

Koska Fc < 0,97 Fb, ylikuormitusta jatkettava

5.

Koska Fd < 0,97 Fc, ylikuormitusta jatkettava

6.

Ylikuormitustestin tulos hyväksyttävä, jos Fe > 0,8 Fmax

7.

Testi hylätään, jos kuormitus laskee alle arvon 0,8 Fmax

Liitettä VIII koskevat selitykset:

(1)

Jollei toisin ilmoiteta, B kohdassa esitettyjen vaatimusten teksti ja numerointi on sama kuin maatalous- ja metsätraktorien suojarakenteiden virallista testaamista (staattinen testi) koskevan OECD:n standardiohjeen teksti ja numerointi, OECD:n testiohje 4, painos 2015, heinäkuu 2014.

(2)

Käyttäjille muistutetaan, että istuimen mittapiste määritellään standardin ISO 5353:1995 mukaisesti ja että se on kiinteä piste suhteessa traktoriin eikä siis liiku, kun istuin siirretään pois keskiasennosta. Vapaan alueen määrittämiseksi istuin on asetettava ylimpään taka-asentoonsa.

(3)

Tarvittavan energiatason saavuttamisen hetkellä mitattu pysyvä ja elastinen taipuma.


(1)  Suositeltava koko. Näytekappale ei saa olla pienempi kuin suurin suositeltava koko, jonka materiaali kestää.

(2)  Energiavaatimus lämpötilassa – 20 °C on 2,5 kertaa lämpötilalle – 30 °C vahvistettu arvo. Iskuenergialujuuteen vaikuttavat muutkin tekijät: valssaussuunta, myötölujuus, rakeiden suuntaisuus ja hitsaus. Nämä tekijät on otettava huomioon terästä valittaessa ja käytettäessä.

LIITE IX

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin (eteen asennetut suojarakenteet kapearaiteisissa traktoreissa) sovellettavat vaatimukset

A.   YLEISET SÄÄNNÖKSET

1.

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin (eteen asennetut suojarakenteet kapearaiteisissa traktoreissa) sovellettavat unionin vaatimukset esitetään B kohdassa.

2.

Testit voidaan suorittaa staattisen (B1 jakso) tai vaihtoehtoisesti dynaamisen (B2 jakso) testausmenetelmän mukaisesti. Menetelmiä pidetään toisiaan vastaavina.

3.

Niiden vaatimusten lisäksi, jotka esitetään 2 kohdassa, on noudatettava B3 jaksossa vahvistettuja kokoontaitettavien kaatumisen varalta asennettujen suojarakenteiden suorituskykyvaatimuksia.

4.

B4 jaksossa esitetään virtuaalitestauksessa käytettävä tietokoneohjelma, jolla määritetään pyörähtämisen jatkuminen tai keskeytyminen.

B.   KAATUMISEN VARALTA ASENNETTUIHIN SUOJARAKENTEISIIN (ETEEN ASENNETUT SUOJARAKENTEET KAPEARAITEISISSA TRAKTOREISSA) SOVELLETTAVAT VAATIMUKSET (1)

1.   Määritelmät

1.1   [Ei sovelleta]

1.2   Kaatumisen varalta asennettu suojarakenne (ROPS)

Kaatumisen varalta asennetulla suojarakenteella (turvaohjaamolla tai -kehyksellä), jäljempänä ’suojarakenne’, tarkoitetaan traktorin rakennetta, jonka pääasiallinen tarkoitus on välttää tai rajoittaa kuljettajalle traktorin kaatumisesta tavanomaisessa käytössä aiheutuvaa vaaraa.

Kaatumisen varalta asennetulle suojarakenteelle on tunnusomaista, että sillä saadaan aikaan vapaa tila, jonka koko riittää suojaamaan kuljettajaa tämän istuessa joko rakenteen rajaamassa tilassa taikka tilassa, jonka rajoja määrittävät suorat janat rakenteen ulkoreunoista mihin tahansa sellaiseen traktorin osaan, joka voi joutua kosketuksiin maanpinnan kanssa ja joka pystyy tukemaan traktorin siihen asentoon, jos traktori kaatuu.

1.3   Raideväli

1.3.1   Alustava määritelmä: pyörän keskitaso

Pyörän keskitaso on samalla etäisyydellä niistä kahdesta tasosta, joiden sisälle vanteiden ulkoreunat jäävät.

1.3.2   Raidevälin määritelmä

Pyörän akselin kautta kulkeva pystytaso leikkaa pyörän keskitason suorassa linjassa, joka kohtaa tukipinnan tietyssä pisteessä. Jos A ja B ovat tällä tavoin määritellyt kaksi pistettä traktorin samalla akselilla oleville pyörille, raideväli on pisteiden A ja B välinen etäisyys. Raideväli voidaan määritellä tällä tavoin sekä etu- että takapyörille. Paripyörien raideväli on pyöräparien keskitasojen välinen etäisyys.

1.3.3   Lisämääritelmä: traktorin keskitaso

Raidevälin suurin mahdollinen arvo saadaan määrittämällä pisteiden A ja B äärimmäinen sijainti traktorin taka-akselilla. Suoraan AB nähden suorassa kulmassa sen keskipisteen kautta kulkeva pystytaso on traktorin keskitaso.

1.4   Akseliväli

Etu- ja takapyörille edellä kuvatusti määriteltyjen kahden suoran AB kautta kulkevien pystytasojen välinen etäisyys.

1.5   Istuimen mittapisteen määrittäminen; istuimen sijoittaminen ja säätäminen testiä varten

1.5.1   Istuimen mittapiste (SIP) (2)

Istuimen mittapiste on määritettävä standardin ISO 5353:1995 mukaisesti.

1.5.2   Istuimen sijoittaminen ja säätäminen testiä varten

1.5.2.1

Jos istuimen asento on säädettävissä, istuin on asetettava ylimpään taka-asentoonsa.

1.5.2.2

Jos selkänojan kaltevuus on säädettävissä, se on asetettava keskiasentoon.

1.5.2.3

Jos istuimessa on jousitus, jousitus on lukittava säätövaran keskikohtaan, jollei se ole istuimen valmistajan selvästi antamien ohjeiden vastaista.

1.5.2.4

Jos istuin on säädettävissä vain pituus- ja korkeussuunnassa, istuimen mittapisteen kautta kulkevan pituusakselin on oltava yhdensuuntainen ohjauspyörän keskipisteen kautta kulkevan traktorin pituussuuntaisen pystytason kanssa ja enintään 100 millimetrin etäisyydellä mainitusta tasosta.

1.6   Vapaa tila

1.6.1   Vertailupystytaso ja vertailulinja

Vapaa tila (kuva 6.1) määritellään vertailupystytason ja vertailulinjan avulla.

1.6.1.1

Vertailutaso on pystytaso, joka on yleensä pituussuuntainen traktoriin nähden ja kulkee istuimen mittapisteen ja ohjauspyörän keskikohdan kautta. Tavallisesti vertailutaso osuu yhteen traktorin pituussuuntaisen keskitason kanssa. Vertailutason oletetaan liikkuvan vaakatasossa istuimen ja ohjauspyörän kanssa kuormituksen aikana mutta pysyvän kohtisuorassa traktorin tai kaatumisen varalta asennetun suojarakenteen lattiaan nähden.

1.6.1.2

Vertailulinja on vertailutasoon sisältyvä linja, joka kulkee 140 + ah istuimen mittapisteen takana ja 90 - av sen alapuolella sijaitsevan pisteen sekä ensimmäisen ohjauspyörän kehällä sijaitsevan pisteen kautta, jonka se leikkaa, kun se saatetaan vaakatasoon.

1.6.2   Vapaan tilan määrittäminen traktorille, jonka istuin ei ole käännettävissä

Vapaa tila sellaisten traktorien tapauksessa, joiden istuin ei ole käännettävissä, määritellään 1.6.2.1–1.6.2.11 kohdassa. Sitä rajoittavat seuraavat tasot, kun traktori on vaakasuoralla pinnalla, istuin sijoitettu ja säädetty 1.5.2.1–1.5.2.4 kohdan (3) mukaisesti ja ohjauspyörä, jos se on säädettävä, on istuimella istuvan kuljettajan käyttämässä keskiasennossa:

1.6.2.1

kaksi 250 mm:n etäisyydellä vertailutasosta sen kummallakin puolella sijaitsevaa pystytasoa, jotka ulottuvat 300 mm 1.6.2.8 kohdassa määritellyn tason yläpuolelle ja pituussuunnassa vähintään 550 mm pystytason eteen, joka on kohtisuorassa (210 - ah ) mm istuimen mittapisteen editse kulkevaan vertailutasoon nähden;

1.6.2.2

kaksi 200 mm:n etäisyydellä vertailutasosta sen kummallakin puolella sijaitsevaa pystytasoa, jotka ulottuvat 300 mm 1.6.2.8 kohdassa määritellyn tason yläpuolelle ja pituussuunnassa 1.6.2.11 kohdassa määritellystä pinnasta pystytasoon, joka on kohtisuorassa (210 - ah ) mm istuimen mittapisteen editse kulkevaan vertailutasoon nähden;

1.6.2.3

kalteva taso, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden ja yhdensuuntainen vertailulinjan kanssa, kulkee 400 mm vertailulinjan yläpuolella ja ulottuu taaksepäin pisteeseen, jossa se leikkaa pystytason, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden ja kulkee (140 + ah ) mm istuimen mittapisteen takana sijaitsevan pisteen kautta;

1.6.2.4

kalteva taso, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden ja kohtaa 1.6.2.3 kohdassa määritellyn tason sen takimmaisessa reunassa ja lepää istuimen selkänojan päällä;

1.6.2.5

vertailutasoon nähden kohtisuorassa oleva pystytaso, joka kulkee vähintään 40 mm ohjauspyörän editse ja vähintään 760 - ah istuimen mittapisteen editse;

1.6.2.6

lieriömäinen pinta, jonka akseli on kohtisuorassa vertailutasoon nähden, jonka säde on 150 mm ja joka sivuaa 1.6.2.3 ja 1.6.2.5 kohdassa määriteltyjä tasoja;

1.6.2.7

kaksi yhdensuuntaista kaltevaa tasoa, jotka kulkevat 1.6.2.1 kohdassa määriteltyjen tasojen yläreunojen kautta siten, että kalteva taso on vähintään 100 mm:n päässä vertailutasosta vapaan tilan yläpuolella sillä puolella, johon isku kohdistetaan;

1.6.2.8

vaakataso, joka kulkee 90 - av istuimen mittapisteen alapuolella sijaitsevan pisteen kautta;

1.6.2.9

kaksi osaa pystytasosta, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden ja kulkee 210 - ah istuimen mittapisteen editse siten, että nämä tasonosat yhdistävät 1.6.2.1 kohdassa määriteltyjen pystytasojen taaimmat rajat 1.6.2.2 kohdassa määriteltyjen kaltevien tasojen etummaisiin rajoihin;

1.6.2.10

kaksi osaa vaakatasosta, joka kulkee 300 mm 1.6.2.8 kohdassa määritellyn tason yläpuolella siten, että nämä tasonosat yhdistävät 1.6.2.2 kohdassa määriteltyjen pystytasojen ylimmät rajat 1.6.2.7 kohdassa määriteltyjen kaltevien tasojen alimpiin rajoihin;

1.6.2.11

taso, joka on tarvittaessa kaareva ja jonka emäviiva on kohtisuorassa vertailutasoon nähden ja lepää istuimen selkänojan päällä.

1.6.3   Vapaan tilan määrittäminen traktorille, jossa on käännettävä ohjauspaikka

Kun kyse on traktorista, jossa on käännettävä ohjauspaikka (istuin ja ohjauspyörä), vapaa tila on ohjauspyörän ja istuimen kahden eri asennon määrittämien kahden vapaan tilan verhopinnan rajoittama tila. Vapaa tila on määritettävä ohjauspyörän ja istuimen kutakin asentoa varten 1.6.1 ja 1.6.2 kohdan perusteella ohjauspaikan normaaliasennon osalta ja liitteessä X olevien 1.6.1 ja 1.6.2 kohdan perusteella käännettynä olevan ohjauspaikan osalta (ks. kuva 6.2).

1.6.4   Lisäistuimet

1.6.4.1

Jos traktori voidaan varustaa lisäistuimilla, testeissä käytetään kaikkien sijoitusvaihtoehtojen mukaiset istuimen mittapisteet käsittävän verhopinnan rajoittamaa vapaata tilaa. Suojarakenne ei saa työntyä siihen suurempaan vapaaseen tilaan, jossa on otettu huomioon nämä eri istuimen mittapisteet.

1.6.4.2

Jos uutta istuinvaihtoehtoa tarjotaan vasta testin jälkeen, on määritettävä, sijoittuuko uuden SIP-pisteen ympärillä oleva vapaa tila aiemmin määritettyyn vapaaseen tilaan. Ellei näin ole, on suoritettava uusi testi.

1.6.4.3

Lisäistuimeksi ei katsota istuinta, joka on tarkoitettu kuljettajan lisäksi mukana olevalle toiselle henkilölle ja jolta traktoria ei voida ohjata. SIP-pistettä ei määritetä, koska vapaa tila määritetään suhteessa kuljettajan istuimeen.

1.7   Massa

1.7.1   Massa ilman lisäpainoja / omamassa

Traktorin massa ilman lisävarusteita mutta jäähdytysneste, öljyt, polttoaine, työkalut ja suojarakenne mukaan luettuina. Mukaan ei lueta lisävarusteena pidettäviä etu- tai takapainoja, rengaspainoja, asennettuja työvälineitä, asennettuja varusteita tai erikoiskomponentteja;

1.7.2   Suurin sallittu massa

Valmistajan ilmoittama traktorin suurin teknisesti sallittu massa, joka mainitaan ajoneuvon tunnistekilvessä ja/tai käyttäjän käsikirjassa;

1.7.3   Vertailumassa

Valmistajan valitsema massa, jota käytetään testeissä käytettävien heiluripainon putouskorkeuden, energiapanosten ja puristusvoimien laskentakaavoissa. Se ei saa olla pienempi kuin massa ilman lisäpainoja, ja sen on oltava riittävä sen varmistamiseen, että massasuhde ei ole suurempi kuin 1,75 (ks. 1.7.4 ja 2.1.3 kohta);

1.7.4   Massasuhde

Suhde Formula saa olla enintään 1,75.

1.8   Sallitut mittapoikkeamat

Lineaariset mitat:

 

± 3 mm

lukuun ottamatta seuraavia:

- - renkaiden taipuma:

± 1 mm

 

- - rakenteen taipuma vaakakuormituksen aikana:

± 1 mm

 

- - heiluripainon putouskorkeus:

± 1 mm

Massat:

 

± 0,2 % (anturin täydestä asteikosta)

Voimat:

 

± 0,1 % (anturin täydestä asteikosta)

Kulmat:

 

± 0,1°

1.9   Symbolit

ah

(mm)

Puolet istuimen vaakasäätövälistä

av

(mm)

Puolet istuimen pystysäätövälistä

B

(mm)

Traktorin pienin kokonaisleveys

Bb

(mm)

Suojarakenteen suurin ulkoleveys

D

(mm)

Rakenteen painuma osumapisteessä (dynaamiset testit) tai kuormituspisteessä kuormituksen suuntaisesti (staattiset testit)

D'

(mm)

Laskettua tarvittavaa energiaa vastaava rakenteen taipuma

Ea

(J)

Absorboitunut deformaatioenergia, kun kuormitus poistetaan – F–D-käyrän sisällä oleva alue

Ei

(J)

Absorboitunut deformaatioenergia – F–D-käyrän alapuolinen alue

E’i

(J)

Absorboitunut deformaatioenergia halkeaman tai repeämisen syntymisen jälkeen tehdyn lisäkuormituksen jälkeen

E”i

(J)

Absorboitunut deformaatioenergia ylikuormitustestissä, jos kuormitus on poistettu ennen ylikuormitustestin aloittamista F–D-käyrän alapuolinen alue

Eil

(J)

Pituussuuntaisen kuormituksen aikana absorboituva energiapanos

Eis

(J)

Sivukuormituksen aikana absorboituva energiapanos

F

(N)

Staattinen kuormitusvoima

F'

(N)

Laskettua energiatarvetta ja arvoa E'i vastaava kuormitusvoima

F–D

 

Voima-taipumakaavio

Fi

(N)

Taakse asennettuun kovaan osaan kohdistettava voima

Fmax

(N)

Suurin kuormituksen aikana esiintyvä staattinen voima lukuun ottamatta ylikuormitusta

Fv

(N)

Pystysuuntainen puristusvoima

H

(mm)

Heiluripainon putouskorkeus (dynaamiset testit)

H’

(mm)

Heiluripainon putouskorkeus lisätestissä (dynaamiset testit)

I

(kg.m2)

Traktorin vertailuhitausmomentti takapyörien keskiviivalla riippumatta takapyörien massasta

L

(mm)

Traktorin vertailuakseliväli

M

(kg)

Traktorin vertailumassa lujuustesteissä

2.   Soveltamisala

2.1

Tätä liitettä sovelletaan traktoreihin, joilla on seuraavat ominaisuudet:

2.1.1

maavara enintään 600 mm mitattuna etu- tai taka-akselin alimpien kohtien alta tasauspyörästö huomioon ottaen;

2.1.2

sen akselin, jolle on asennettu suuremmat renkaat, kiinteä tai säädettävä pienin raideleveys vähemmän kuin 1 150 mm. Se akseli, jolle on asennettu leveämmät renkaat, oletetaan säädetyksi enintään 1 150 mm:n raideleveydelle. Toisen akselin raideleveys on voitava säätää siten, että kapeampien renkaiden ulkoreunat eivät ulotu kauemmas kuin toisella akselilla sijaitsevien renkaiden ulkoreunat. Siinä tapauksessa, että kummallekin akselille on asennettu samankokoiset vanteet ja renkaat, kummankin akselin kiinteän tai säädettävän raideleveyden on oltava vähemmän kuin 1 150 mm;

2.1.3

massa yli 400 kg mutta alle 3 500 kg, joka vastaa traktorin omamassaa, mukaan luettuina kaatumisen varalta asennettu suojarakenne ja suurimmat valmistajan suosittelemat renkaat. Suurin sallittu massa saa olla enintään 5 250 kg ja massasuhde (suurin sallittu massa / vertailumassa) ei saa olla suurempi kuin 1,75;

2.1.4

traktoreissa on kaksipylväiset kaatumisen varalta asennetut suojarakenteet, jotka on asennettu ainoastaan istuimen mittapisteen etupuolelle, ja niille on ominaista vapaan tilan pienuus traktorin siluetista johtuen, minkä vuoksi ohjauspaikalle pääsyn estäminen ei ole missään olosuhteissa suotavaa mutta rakenteet (kallistettavat tai muut) on hyödyllistä säilyttää niiden kiistattoman helppokäyttöisyyden vuoksi.

2.2

On kuitenkin olemassa rakenteeltaan sellaisia traktoreita – esim. metsätyökoneet, kuten kuorma- ja juontotraktorit –, joihin tätä liitettä ei sovelleta.

B1   STAATTINEN TESTAUSMENETELMÄ

3.   Säännöt ja ohjeet

3.1   Edellytykset lujuustesteille

3.1.1   Kahden alustavan testin suorittaminen

Suojarakenteelle voidaan tehdä lujuustestejä vain siinä tapauksessa, että se on hyväksyttävästi läpäissyt sekä poikittaisvakavuustestin että pyörähtämisen keskeytymisen testin (ks. kaavio kuvassa 6.3).

3.1.2   Alustavien testien valmistelut

3.1.2.1   Traktori on varustettava suojarakenteella, joka on suoja-asennossaan.

3.1.2.2   Traktori on varustettava renkailla, joiden halkaisija on suurin valmistajan ilmoittama läpimitta ja joiden poikkileikkaus on pienin mahdollinen halkaisijaltaan tällaisissa renkaissa. Renkaat eivät saa olla nestepainolastatut, ja ne on täytettävä peltotyötä varten suositeltuihin paineisiin.

3.1.2.3   Takapyörät on säädettävä kapeimpaan raideleveyteen ja etupyörät mahdollisimman lähelle samaa raideleveyttä. Jos eturaideleveys voidaan säätää kahteen arvoon, jotka poikkeavat yhtä paljon kapeimmasta takaraideleveyden arvosta, on valittava leveämpi näistä kahdesta eturaideleveyden arvosta.

3.1.2.4   Traktorin kaikki säiliöt on täytettävä tai nesteet on korvattava vastaavassa kohdassa sijaitsevalla vastaavalla massalla.

3.1.2.5   Kaikki sarjatuotannossa käytetyt lisävarusteet on kiinnitettävä traktoriin normaaliin sijaintipaikkaansa.

3.1.3   Poikittaisvakavuustesti

3.1.3.1   Traktori sijoitetaan edellä esitetyllä tavalla valmisteltuna vaakatasoon siten, että traktorin etuakselin nivelkohta, tai, kun kyseessä on niveltraktori, vaakatasossa oleva nivelkohta kahden akselin välillä pääsee liikkumaan vapaasti.

3.1.3.2   Kallistetaan nostolaitteella tai taljalla sitä traktorin osaa, joka on yhdistetty tiukasti akseliin, joka kannattaa enemmän kuin 50 prosenttia traktorin painosta, ja mitataan samalla jatkuvasti kaltevuuskulmaa. Kulman on oltava vähintään 38° sillä hetkellä, jolloin traktori on epävarmassa tasapainossa maata koskettavien pyörien varassa. Testi suoritetaan kerran siten, että ohjauspyörä on käännetty ääriasentoon oikealle, ja kerran siten, että se on käännetty ääriasentoon vasemmalle.

3.1.4   Pyörähtämisen keskeytymisen testi

3.1.4.1   Yleistä

Tällä testillä on tarkoitus määrittää, pystyykö traktoriin kuljettajan suojelemista varten asennettu rakenne tyydyttävästi estämään traktorin pyörähtämisen jatkumisen sen kaatuessa kyljelleen rinteessä, jonka kaltevuussuhde on 1:1,5 (ks. kuva 6.4).

Pyörähtämisen keskeytyminen osoitetaan 3.1.4.2 tai 3.1.4.3 kohdassa esitetyn menetelmän mukaisesti.

3.1.4.2   Pyörähtämisen keskeytymisen osoittaminen kaatumistestillä

3.1.4.2.1

Kaatumistesti on tehtävä vähintään neljä metriä pitkässä testausrinteessä (ks. kuva 6.4). Rinteen pinta on peitettävä 18 cm:n paksuisella kerroksella materiaalia, jonka kartiotunkeuma tunkeumamittariin liittyvien standardien ASAE S313.3 (helmikuu 1999) ja ASAE EP542 (helmikuu 1999) mukaisesti mitattuna on

Formula

tai

Formula

3.1.4.2.2

Traktori (3.1.2 kohdan mukaisesti valmisteltuna) kallistetaan sivulle alkunopeudella nolla. Se asetetaan testirinteen alkuun siten, että alamäen puoleiset renkaat ovat rinteen varassa ja traktorin keskitaso on yhdensuuntainen korkeuskäyrien kanssa. Osuttuaan testirinteen pintaan traktori saa nousta pinnasta kääntymällä suojarakenteen yläkulman varassa kuitenkaan pyörähtämättä ympäri. Sen on kaaduttava takaisin sille kyljelle, joka osui ensimmäisenä maahan.

3.1.4.3   Pyörähtämisen keskeytymisen laskennallinen osoittaminen

3.1.4.3.1

Pyörähtämisen keskeytymisen osoittamiseksi laskennallisesti on määriteltävä seuraavat traktorin ominaisuudet (ks. kuva 6.5):

B0

(m)

Takarenkaan leveys

B6

(m)

Oikean- ja vasemmanpuoleisten osumapisteiden välinen suojarakenteen leveys

B7

(m)

Konepellin leveys

D0

(rad)

Etuakselin kääntymiskulma nolla-asennosta ääriasentoon

D2

(m)

Eturenkaiden korkeus täydellä akselikuormalla

D3

(m)

Takarenkaiden korkeus täydellä akselikuormalla

H0

(m)

Etuakselin nivelkohdan korkeus

H1

(m)

Painopisteen korkeus

H6

(m)

Korkeus osumapisteessä

H7

(m)

Konepellin korkeus

L2

(m)

Painopisteen ja etuakselin vaakaetäisyys

L3

(m)

Painopisteen ja taka-akselin vaakaetäisyys

L6

(m)

Painopisteen ja suojarakenteen suhteen etummaisen leikkauspisteen vaakaetäisyys (varustetaan miinusmerkillä, jos piste sijaitsee painopisteen tason edessä)

L7

(m)

Painopisteen ja konepellin etukulman vaakaetäisyys

Mc

(kg)

Laskelmassa käytetty traktorin massa

Q

(kgm2)

Hitausmomentti painopisteen kautta kulkevalla pitkittäisakselilla

S

(m)

Takaraideleveys

Raideleveyden (S) ja rengasleveyden (B0) summan on oltava suurempi kuin suojarakenteen leveys B6.

3.1.4.3.2

Laskelmassa voidaan käyttää seuraavia yksinkertaistavia olettamuksia:

3.1.4.3.2.1

paikallaan oleva traktori, jonka etuakseli on tasapainossa, kaatuu kaltevuudeltaan 1:1,5 olevalla rinteellä heti, kun painopiste on pystysuorassa kiertoakselin yläpuolella;

3.1.4.3.2.2

kiertoakseli on yhdensuuntainen traktorin pitkittäisakselin kanssa ja kulkee alamäen puolella olevien etu- ja takapyörien kosketuspintojen keskustan kautta;

3.1.4.3.2.3

traktori ei liu’u alamäkeen;

3.1.4.3.2.4

rinteeseen kohdistuva isku on osittain elastinen ja sen kimmokerroin on

Formula

3.1.4.3.2.5

tunkeuma rinteeseen ja suojarakenteen muodonmuutos ovat yhteensä

Formula

3.1.4.3.2.6

mitkään muut traktorin komponentit eivät työnny rinteeseen.

3.1.4.3.3

Tietokoneohjelma (BASIC (4)), jolla määritellään eteen asennetulla kaatumissuojalla varustetun kapearaiteisen traktorin käyttäytyminen jatkuvassa tai keskeytyvässä sivusuuntaisessa kaatumisessa, esitetään 4 jaksossa (esimerkit 6.1–6.11).

3.1.5   Mittausmenetelmät

3.1.5.1   Painopisteen ja taka-akselin (L3) tai etuakselin (L2) vaakaetäisyys

Mitataan taka- ja etuakselien välinen etäisyys traktorin molemmilta puolilta sen varmistamiseksi, että ohjauskulma on nolla.

Mitataan painopisteen ja taka-akselin (L3) tai etuakselin (L2) väliset etäisyydet sen mukaan, miten traktorin massa jakautuu taka- ja etupyörille.

3.1.5.2   Takarenkaiden (D3) ja eturenkaiden (D2) korkeus

Mitataan renkaan korkeimman kohdan etäisyys maanpinnasta (kuva 6.5) käyttäen samaa menetelmää sekä etu- että takarenkaiden kohdalla.

3.1.5.3   Painopisteen ja suojarakenteen suhteen etummaisen leikkauspisteen vaakaetäisyys (L6)

Mitataan painopisteen ja suojarakenteen suhteen etummaisen leikkauspisteen välinen etäisyys (kuvat 6.6.a, 6.6.b ja 6.6.c). Jos suojarakenne on painopisteen tason edessä, mittaustulos varustetaan miinusmerkillä (– L6).

3.1.5.4   Suojarakenteen leveys (B6)

Mitataan rakenteen kahdessa pylväässä sijaitsevien oikean- ja vasemmanpuoleisten osumapisteiden välinen etäisyys.

Osumapisteen määrittää suojarakennetta sivuava taso, joka kulkee etu- ja takarenkaan ulkoreunan ylimmäisten pisteiden välisen suoran läpi (kuva 6.7).

3.1.5.5   Suojarakenteen korkeus (H6)

Mitataan rakenteen osumapisteen pystyetäisyys maatasosta.

3.1.5.6   Konepellin korkeus (H7)

Mitataan konepellin osumapisteen pystyetäisyys maatasosta.

Osumapisteen määrittää konepeltiä ja suojarakennetta sivuava taso, joka kulkee eturenkaan ulkoreunan ylimmäisen pisteen kautta (kuva 6.7). Mittaus on tehtävä konepellin molemmilta sivuilta.

3.1.5.7   Konepellin leveys (B7)

Mitataan edellä esitetyllä tavalla määriteltyjen konepellin kahden osumapisteen välinen etäisyys.

3.1.5.8   Painopisteen ja konepellin etukulman vaakaetäisyys (L7)

Mitataan konepellin edellä esitetyllä tavalla määritellyn osumapisteen etäisyys painopisteestä.

3.1.5.9   Etuakselin nivelkohdan korkeus (H0)

Etuakselin nivelkohdan keskikohdan pystyetäisyys eturenkaiden akselin keskikohdasta (H01) on sisällytettävä valmistajan tekniseen raporttiin ja tarkistettava.

Mitataan eturenkaiden akselin keskikohdan etäisyys maatasosta (H02) (kuva 6.8).

Etuakselin nivelkohdan korkeus (H0) on edellä tarkoitettujen arvojen summa.

3.1.5.10   Takaraideleveys (S)

Mitataan takaraideleveyden minimiarvo, kun on asennettu suurimmat valmistajan määrittämät renkaat (kuva 6.9).

3.1.5.11   Takarenkaan leveys (B0)

Mitataan takarenkaan ulko- ja sisäpystytason välinen etäisyys renkaan yläosassa (kuva 6.9).

3.1.5.12   Etuakselin kääntymiskulma (D0)

Mitataan etuakselin suurin kääntymiskulma akselin vaaka-asennosta suurimpaan poikkeamaan akselin molemmilta sivuilta ottaen huomioon mahdolliset pohjaan painetut iskunvaimentimet. Käytetään suurinta mitattua kulmaa.

3.1.5.13   Traktorin massa

Määritetään traktorin massa 1.7.1 kohdassa täsmennettyjen edellytysten mukaisesti.

3.2   Edellytykset suojarakenteiden ja niiden traktoreihin kiinnityksen lujuuden testaukselle

3.2.1   Yleiset vaatimukset

3.2.1.1   Testin tarkoitus

Erityisiä laitteita käyttämällä tehtävät testit on tarkoitettu simuloimaan sellaisia kuormia, jotka kohdistuvat suojarakenteeseen traktorin kaatuessa. Näiden testien avulla voidaan tehdä havaintoja suojarakenteen ja sen traktoriin kiinnittävien kannattimien lujuudesta sekä niistä traktorin osista, jotka siirtävät testikuormaa.

3.2.1.2   Testausmenetelmät

Testit voidaan suorittaa dynaamisella tai staattisella menettelyllä (ks. liite A). Menetelmiä pidetään toisiaan vastaavina.

3.2.1.3   Testin valmisteluja koskevat yleiset säännöt

3.2.1.3.1

Suojarakenteen on oltava sarjatuotannon eritelmien mukainen. Se on kiinnitettävä valmistajan suosittelemalla kiinnitysmenetelmällä johonkin sellaiseen traktoriin, jota varten se on suunniteltu.

Huomautus:

Staattiseen lujuustestiin ei vaadita kokonaista traktoria. Suojarakenteen ja niiden traktorin osien, joihin se kiinnitetään, on kuitenkin edustettava toimivaa kokoonpanoa, jäljempänä ’asennelma’.

3.2.1.3.2

Traktoriin (tai asennelmaan) on sekä staattista että dynaamista testiä varten asennettava kaikki sarjatuotannon komponentit, jotka saattavat vaikuttaa suojarakenteen lujuuteen tai voivat olla tarpeen lujuustestissä.

Traktoriin (tai asennelmaan) on asennettava myös sellaiset komponentit, jotka saattavat aiheuttaa vaaraa vapaassa tilassa, jotta voidaan selvittää, onko hyväksymisedellytyksiä koskevan 3.2.3 kohdan vaatimukset täytetty.

Kaikki traktorin tai suojarakenteen komponentit sääsuojaus mukaan luettuna on toimitettava tai kuvattava piirroksissa.

3.2.1.3.3

Kaikki paneelit ja irrotettavat muut kuin rakennekomponentit on poistettava ennen lujuustestiä, jotta ne eivät lisäisi suojarakenteen lujuutta.

3.2.1.3.4

Raideleveys on säädettävä siten, että renkaat tukevat suojarakennetta lujuustestissä mahdollisimman vähän. Jos testit suoritetaan staattisen menettelyn mukaisesti, pyörät voidaan poistaa.

3.2.2   Testit

3.2.2.1   Testien järjestys staattisen menettelyn mukaisesti

Testien järjestys on seuraava (ottamatta kuitenkaan huomioon 3.3.1.6 ja 3.3.1.7 kohdassa mainittuja lisätestejä):

(1)

rakenteen takaosan kuormitus

(ks. 3.3.1.1 kohta);

(2)

takaosan puristustesti

(ks. 3.3.1.4 kohta);

(3)

rakenteen etuosan kuormitus

(ks. 3.3.1.2 kohta);

(4)

rakenteen sivuosan kuormitus

(ks. 3.3.1.3 kohta);

(5)

rakenteen etuosan puristus

(ks. 3.3.1.5 kohta).

3.2.2.2   Yleiset vaatimukset

3.2.2.2.1

Jos jokin traktorin kiinnitysosa särkyy tai liikkuu testin aikana, testi aloitetaan uudelleen.

3.2.2.2.2

Testin aikana traktoriin tai suojarakenteeseen ei saa tehdä korjauksia eikä säätöjä.

3.2.2.2.3

Traktorin vaihteiston on oltava vapaa-asennossa ja jarrujen pois käytöstä testin ajan.

3.2.2.2.4

Jos traktorissa on jousitusjärjestelmä traktorin korin ja pyörien välillä, se on lukittava testien ajaksi.

3.2.2.2.5

Sivun, johon ensimmäinen rakenteen taakse kohdistuva kuormitus kohdistetaan, on oltava se sivu, johon kuormitussarjojen kohdistaminen tapahtuu testauksen suorittavien viranomaisten mielestä rakenteen kannalta epäsuotuisimmissa oloissa. Sivuun kohdistuva kuormitus ja taakse kohdistuva kuormitus on kohdistettava suojarakenteen pituussuuntaisen keskitason kummallekin puolelle. Eteen kohdistuva kuormitus on kohdistettava samalle puolelle suojarakenteen pituussuuntaista keskitasoa kuin sivuun kohdistuva kuormitus.

3.2.3   Hyväksymisedellytykset

3.2.3.1   Suojarakenteen katsotaan täyttävän lujuusvaatimukset, jos se täyttää seuraavat edellytykset:

3.2.3.1.1

rakenteessa ei minkään osatestin jälkeen saa olla 3.3.2.1 kohdassa tarkoitettuja halkeamia tai repeämiä, tai

3.2.3.1.2

jos jonkin testin aikana syntyy merkittäviä halkeamia tai repeämiä, on välittömästi halkeamien tai repeämien synnyttäneen puristuksen jälkeen tehtävä lisätesti 3.3.1.7 kohdan mukaisesti;

3.2.3.1.3

Mikään suojarakenteen osa ei muissa testeissä kuin ylikuormitustestissä saa työntyä 1.6 kohdassa määriteltyyn vapaaseen tilaan.

3.2.3.1.4

rakenteen on suojattava kaikki vapaan tilan osat muissa testeissä kuin ylikuormitustestissä 3.3.2.2 kohdan mukaisesti;

3.2.3.1.5

suojarakenne ei testien aikana saa aiheuttaa haittaa istuinrakenteelle;

3.2.3.1.6

3.3.2.4 kohdan mukaisesti mitatun elastisen taipuman on oltava pienempi kuin 250 mm.

3.2.3.2   Traktorissa ei saa olla lisälaitteita, jotka aiheuttaisivat vaaraa kuljettajalle. Siinä ei saa olla ulkonevaa osaa tai lisälaitetta, joka todennäköisesti vahingoittaisi kuljettajaa traktorin kaatuessa, tai lisälaitetta tai osaa, johon hän todennäköisesti juuttuisi kiinni – esimerkiksi säärestään tai jalkaterästään – rakenteen taipumien vuoksi.

3.2.4   [Ei sovelleta]

3.2.5   Testauslaitteet ja -välineet

3.2.5.1   Staattisen testin laitteisto

3.2.5.1.1

Staattisen testin laitteisto on suunniteltava siten, että suojarakenteeseen voidaan kohdistaa iskuja tai kuormia.

3.2.5.1.2

On huolehdittava taakan jakaantumisesta tasaisesti kohtisuoraan kuormitussuuntaan nähden ja pitkin palkkia, jonka pituus on tasan jokin 50:n kerrannainen välillä 250–700 mm. Jäykässä palkissa on oltava 150 mm:n pystypinta. Suojarakenteeseen yhteydessä olevien palkin reunojen on oltava kaarevat ja niiden suurimman säteen on oltava 50 mm.

3.2.5.1.3

Tukea on voitava säätää mihin tahansa kulmaan kuorman suuntaan nähden, jotta voitaisiin seurata rakenteen kuormitusta kannattavan pinnan kulmapoikkeamia rakenteen taipuessa.

3.2.5.1.4

Voiman suunta (poikkeama vaaka- ja pystytasosta):

testin alussa, ei kuormitusta: ± 2°;

testin aikana kuormitettuna: 10° vaakatason yläpuolella ja 20° sen alapuolella. Nämä vaihtelut on pidettävä mahdollisimman pieninä.

3.2.5.1.5

Taipumisnopeuden on oltava riittävän hidas (vähemmän kuin 5 mm/s), jotta kuorman voidaan katsoa olevan koko ajan staattinen.

3.2.5.2   Laite, jolla mitataan rakenteen absorboima energia

3.2.5.2.1

Rakenteen absorboiman energian määrittämiseksi piirretään voima-taipumakäyrä. Voimaa ja taipumaa ei tarvitse mitata pisteessä, jossa kuormitus kohdistetaan rakenteeseen, mutta ne on mitattava samanaikaisesti ja kollineaarisesti.

3.2.5.2.2

Taipuman mittausten aloittamiskohta on valittava siten, että vain rakenteen ja/tai tiettyjen traktorin osien taipuman absorboima energia otetaan huomioon. Kiinnityksen taipuman ja/tai liukuman absorboimaa energiaa ei oteta huomioon.

3.2.5.3   Traktorin kiinnittäminen maahan

3.2.5.3.1

Joustamattomaan alustaan testilaitteiston lähelle on kiinnitettävä tiukasti kiinnityskiskot, joiden raideleveys on sopiva ja jotka käsittävät tarvittavan alan traktorin kiinnittämiseksi kaikissa kuvatuissa tapauksissa.

3.2.5.3.2

Traktori on kiinnitettävä kiskoihin jollakin sopivalla keinolla (levyillä, kiiloilla, vaijereilla, taljoilla jne.) siten, ettei se pääse liikkumaan testien aikana. Tämä vaatimus on tarkastettava testin aikana tavanomaisten pituusmittalaitteiden avulla.

Jos traktori liikkuu, koko testi on toistettava, jollei voima-taipumakäyrän piirtämisessä huomioon otettavien taipumien mittausjärjestelmä ole yhteydessä traktoriin.

3.2.5.4   Puristuslaite

Kuvassa 6.10 esitetyn laitteen on pystyttävä kohdistamaan alaspäin suuntautuva voima suojarakenteeseen murrosnivelillä kuormitusmekanismiin yhdistetyn noin 250 mm leveän jäykän palkin kautta. On käytettävä sopivia alustapukkeja, jotta traktorin renkaat eivät kanna puristusvoimaa.

3.2.5.5   Muut mittauslaitteet

Lisäksi tarvitaan seuraavia mittauslaitteita:

3.2.5.5.1

laite elastisen taipuman mittaamiseksi (suurimman hetkellisen taipuman ja pysyvän taipuman ero, ks. kuva 6.11)

3.2.5.5.2

Laite, jolla tarkastetaan, että suojarakenne ei ole tunkeutunut vapaaseen tilaan ja että vapaa tila on pysynyt rakenteen suojaamalla alueella testin aikana (ks. 3.3.2.2 kohta).

3.3   Staattinen testausmenetelmä

3.3.1   Kuormitus- ja puristustestit

3.3.1.1   Takaosan kuormitus

3.3.1.1.1

Kuormitus kohdistetaan vaakatasossa traktorin keskitason kanssa yhdensuuntaiseen pystytasoon.

Kuormituspiste on se kaatumisen varalta asennetun suojarakenteen osa, joka todennäköisesti osuisi ensimmäisenä maahan taaksepäin suuntautuvassa kaatumisonnettomuudessa, eli yleensä yläreuna. Pystytason, johon kuormitus kohdistetaan, on sijaittava suojarakenteen yläosan leveyden kuudesosan verran sisäänpäin traktorin keskitason suuntaisesta pystytasosta, joka koskettaa suojarakenteen äärimmäistä yläulkoreunaa.

Jos suojarakenne on tässä kohdassa kaareva tai ulkoneva, on rakennetta vahvistamatta lisättävä kiiloja, joiden avulla kuormitus voidaan kohdistaa siihen.

3.3.1.1.2

Asennelma on köytettävä kiinni maahan 3.2.6.3 kohdassa kuvatun mukaisesti.

3.3.1.1.3

Suojarakenteen testin aikana absorboiman energian on oltava vähintään

Formula

3.3.1.1.4

Samoja kaavoja sovelletaan myös siinä tapauksessa, että traktorin ohjauspaikka (istuin ja ohjauspyörä) on käännettävissä.

3.3.1.2   Etuosan kuormitus

3.3.1.2.1

Kuormitus on kohdistettava vaakatasossa pystytasoon, joka on yhdensuuntainen traktorin keskitason kanssa ja sijaitsee suojarakenteen yläosan leveyden kuudesosan verran sisäänpäin traktorin keskitason suuntaisesta pystytasosta, joka koskettaa suojarakenteen äärimmäistä yläulkoreunaa.

Kuormituspiste on se osa suojarakennetta, joka todennäköisesti osuisi ensimmäisenä maahan eteenpäin liikkuvan traktorin kaatuessa kyljelleen, eli yleensä yläreuna.

Jos suojarakenne on tässä kohdassa kaareva tai ulkoneva, on rakennetta vahvistamatta lisättävä kiiloja, joiden avulla kuormitus voidaan kohdistaa siihen.

3.3.1.2.2

Asennelma on köytettävä kiinni maahan 3.2.5.3 kohdassa kuvatun mukaisesti.

3.3.1.2.3

Suojarakenteen testin aikana absorboiman energian on oltava vähintään

Formula

3.3.1.2.4

Jos traktorin ohjauspaikka (istuin ja ohjauspyörä) on käännettävissä, energian on oltava suurempi edellä olevan tai seuraavista valitun kaavan antamista arvoista:

Formula

tai

Formula

3.3.1.3   Kuormitus sivulta

3.3.1.3.1

Sivukuormitus kohdistetaan vaakatasossa traktorin keskitason kanssa kohtisuorassa olevaan pystytasoon. Kuormituspiste on se kaatumisen varalta asennetun suojarakenteen osa, joka todennäköisesti osuisi ensimmäisenä maahan sivulle suuntautuvassa kaatumisonnettomuudessa, eli yleensä yläreuna.

3.3.1.3.2

Asennelma on köytettävä kiinni maahan 3.2.5.3 kohdassa kuvatun mukaisesti.

3.3.1.3.3

Suojarakenteen testin aikana absorboiman energian on oltava vähintään

Formula

3.3.1.3.4

Jos traktorin ohjauspaikka (istuin ja ohjauspyörä) on käännettävissä, energian on oltava suurempi edellä olevan tai seuraavan kaavan antamista arvoista:

Formula

3.3.1.4   Takaosan puristus

Palkki on asetettava takaosan ylinten rakenneosien päälle, ja puristusvoimien resultanttivoiman on kohdistuttava traktorin keskitasoon. Käytetään voimaa Fv, jossa

Formula

Voimaa Fv kohdistetaan viiden sekunnin ajan suojarakenteen näkyvän liikkeen lakkaamisesta.

Jos suojarakenteen katon takaosa ei kestä täyttä puristusvoimaa, kuormitusta jatketaan, kunnes katto taipuu sen tason suuntaiseksi, joka yhdistää suojarakenteen yläosan traktorin takaosan siihen osaan, joka pystyy traktorin kaatuessa kannattamaan traktoria.

Sen jälkeen kuormitus poistetaan ja puristuspalkki sijoitetaan suojarakenteen sen osan päälle, joka tukisi täysin kaatunutta traktoria. Tämän jälkeen toistetaan puristus voimalla Fv.

3.3.1.5   Etuosan puristus

Palkki on asetettava etummaisten ylinten rakenneosien päälle, ja puristusvoimien resultantin on sijaittava traktorin keskitasolla. Käytetään voimaa Fv, jossa

Formula

Voimaa Fv kohdistetaan viiden sekunnin ajan suojarakenteen näkyvän liikkeen lakkaamisesta.

Jos suojarakenteen katon etuosa ei kestä täyttä puristusvoimaa, kuormitusta jatketaan, kunnes katto taipuu sen tason suuntaiseksi, joka yhdistää suojarakenteen yläosan traktorin etuosan siihen osaan, joka pystyy traktorin kaatuessa kannattamaan traktoria.

Sen jälkeen kuormitus poistetaan ja puristuspalkki sijoitetaan suojarakenteen sen osan päälle, joka tukisi täysin kaatunutta traktoria. Tämän jälkeen toistetaan puristus voimalla Fv.

3.3.1.6   Ylimääräinen ylikuormitustesti (kuvat 6.14–6.16)

Ylikuormitustesti on suoritettava aina, kun voima vähenee yli 3 prosenttia viimeisten 5 prosentin aikana taipumasta, joka saavutetaan, kun rakenne on absorboinut vaaditun energian (ks. kuva 6.15).

Ylikuormitustestissä lisätään vaakasuoraa kuormitusta asteittain 5 prosentin lisäyksin alkuperäisestä energiantarpeesta enintään 20 prosentin lisäenergiaan asti (ks. kuva 6.16).

Ylikuormitustesti on hyväksyttävä, jos tarvittavan energian kunkin 5, 10 tai 15 prosentin lisäyksen jälkeen voima vähenee vähemmän kuin 3 prosenttia 5 prosentin lisäystä kohti ja pysyy suurempana kuin 0,8 Fmax.

Ylikuormitustesti on hyväksyttävä, jos voima on yli 0,8 Fmax sen jälkeen kun rakenne on absorboinut 20 prosenttia lisätystä energiasta.

Ylikuormitustestin aikana sallitaan lisähalkeamat tai -repeämät ja/tai tunkeutuminen vapaaseen tilaan tai vapaan tilan suojatta jättäminen elastisen muodonmuutoksen takia. Rakenne ei saa kuitenkaan kuorman poistamisen jälkeen työntyä vapaaseen tilaan, jonka on oltava täysin suojattu.

3.3.1.7   Lisäpuristustestit

Jos puristustestin aikana syntyy halkeamia tai repeämiä, joita ei voi pitää merkityksettöminä, on välittömästi ne aiheuttaneen puristustestin jälkeen tehtävä uusi vastaava puristustesti, jossa käytettävä voima on kuitenkin 1,2 Fv.

3.3.2   Suoritettavat mittaukset

3.3.2.1   Murtumat ja halkeamat

Kaikki traktorin rakenneosat, liitokset ja kiinnitysjärjestelmät tutkitaan kunkin testin jälkeen visuaalisesti murtumien tai halkeamien löytämiseksi, mutta pieniä halkeamia merkityksettömissä osissa ei oteta huomioon.

3.3.2.2   Työntyminen vapaaseen tilaan

Suojarakenne on tutkittava jokaisen testin aikana, jotta nähtäisiin onko jokin suojarakenteen osa työntynyt 1.6 kohdassa määriteltyyn vapaaseen tilaan.

Vapaa tila ei lisäksi saa jäädä suojarakenteen suojaaman alueen ulkopuolelle. Sen katsotaan olevan rakenteen suojaaman alueen ulkopuolella, jos jokin sen osa joutuisi kosketuksiin maanpinnan kanssa traktorin kaatuessa siihen suuntaan, josta testikuormitus kohdistetaan. Sen arvioimiseksi on etu- ja takarenkaiden ja raidevälin säädöt asetettava pienimpiin valmistajan ilmoittamiin arvoihin.

3.3.2.3   Taakse asennettuun kovaan osaan kohdistettavat testit

Jos traktori on varustettu jäykällä osalla, kotelolla tai muulla kuljettajan istuimen taakse sijoitetulla kovalla osalla, tätä osaa pidetään suojapisteenä traktorin kaatuessa sivulle tai taaksepäin. Kuljettajan istuimen taakse sijoitetun kovan osan on kestettävä särkymättä tai vapaaseen tilaan työntymättä alaspäin suuntautuva voima Fi, jossa

Formula

ja joka kohdistetaan kohtisuoraan turvakehyksen yläosaan traktorin keskitasolla. Voima kohdistetaan aluksi 40 asteen kulmassa maanpinnan suuntaiseen linjaan nähden kuvan 6.12 mukaisesti. Kovan osan on oltava vähintään 500 mm leveä (ks. kuva 6.13).

Sen on lisäksi oltava riittävän jäykkä ja tukevasti kiinnitetty traktorin takaosaan.

3.3.2.4   Elastinen taipuma sivukuormituksessa

Elastinen taipuma on mitattava (810 + av ) mm istuimen mittapisteen yläpuolella pystytasolla, johon kuorma kohdistetaan. Tässä mittauksessa voidaan käyttää mitä tahansa kuvassa 6.11 esitetyn laitteen kaltaista laitetta.

3.3.2.5   Pysyvä taipuma

Suojarakenteen pysyvä taipuma on kirjattava viimeisen puristustestin jälkeen. Sitä varten on ennen testin alkua kirjattava kaatumisen varalta asennetun suojarakenteen tärkeimpien osien sijainti suhteessa istuimen mittapisteeseen.

3.4   Laajentaminen muihin traktorimalleihin

3.4.1   [Ei sovelleta]

3.4.2   Tekninen laajentaminen

Jos traktoriin, suojarakenteeseen tai sen kiinnitykseen traktoriin tehdään teknisiä muutoksia ja sillä edellytyksellä, että traktori ja suojarakenne ovat läpäisseet 3.1.3 ja 3.1.4 kohdassa määritellyt alustavat poikittaisvakavuus- ja pyörähtämisen keskeytymisen testit ja että 3.3.2.3 kohdassa määritelty taakse asennettu kova osa on testattu tässä kohdassa kuvatulla menetelmällä (paitsi 3.4.2.2.4), alkuperäisen testin tehnyt testausasema voi antaa teknistä laajennusta koskevan selosteen seuraavissa tapauksissa:

3.4.2.1   Rakennetestien tulosten laajentaminen toisiin traktorimalleihin

Isku- ja puristustestejä ei tarvitse tehdä kaikille traktorimalleille, jos suojarakenne ja traktori ovat 3.4.2.1.1–3.4.2.1.5 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaiset.

3.4.2.1.1

Rakenteen (taakse asennettu kova osa mukaan luettuna) on oltava samanlainen kuin testattu rakenne.

3.4.2.1.2

Tarvittava energia saa olla enintään 5 % suurempi kuin alkuperäistä testiä varten laskettu energia.

3.4.2.1.3

Kiinnitysmenetelmän ja niiden traktorin osien, joihin suojarakenne kiinnitetään, on oltava samanlaiset;

3.4.2.1.4

Sellaisten osien, jotka saattavat tukea suojarakennetta, kuten lokasuojien ja konepellin, on oltava samanlaiset;

3.4.2.1.5

Suojarakenteen sisällä sijaitsevan istuimen sijainnin ja kriittisten mittojen sekä suojarakenteen asennon traktoriin nähden on oltava sellaiset, että vapaa tila olisi jäänyt taipuneen rakenteen suojaan kaikissa testeissä (tämä on tarkastettava käyttämällä samaa vapaan tilan vertailupistettä kuin alkuperäisessä testausselosteessa, eli joko istuimen vertailupistettä SRP tai istuimen mittapistettä SIP).

3.4.2.2   Rakennetestien tulosten laajentaminen muutettuihin suojarakenteen malleihin

Tätä menettelyä on noudatettava, kun 3.4.2.1 kohdan säännökset eivät täyty. Sitä ei saa käyttää, jos menetelmä, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin, ei ole samojen periaatteiden mukainen (jos esim. kumiset tuet korvataan ripustuslaitteella).

3.4.2.2.1

Muutokset, joilla ei ole mitään vaikutusta alkuperäisen testin tuloksiin (esim. lisätarvikkeen kiinnitysalustan hitsaaminen ei-kriittiseen paikkaan rakenteessa), SIP-pisteen sijainnin suhteen erilaisten lisäistuinten sijoittaminen suojarakenteeseen (tarkastettava, että uudet vapaat tilat pysyvät taipuneen rakenteen suojaamina kaikissa testeissä).

3.4.2.2.2

Muutokset, jotka saattavat vaikuttaa alkuperäisen testin tuloksiin asettamatta kuitenkaan kyseenalaiseksi suojarakenteen hyväksyttävyyttä (esim. muutos rakennekomponenttiin tai menetelmään, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin). Tällöin voidaan tehdä validointitesti, jonka tulokset kirjataan laajennusselosteeseen.

Tällaiseen laajennukseen sovelletaan seuraavia rajoituksia:

3.4.2.2.2.1

Ilman validointitestiä voidaan hyväksyä enintään viisi laajennusta.

3.4.2.2.2.2

Validointitestin tulokset hyväksytään laajennusta varten, jos kaikki tämän liitteen mukaiset vaatimukset ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

Kunkin iskutestin jälkeen mitattu taipuma ei poikkea kumpaankaan suuntaan yli 7:ää prosenttia niistä mittaustuloksista, jotka on kirjattu alkuperäiseen testausselosteeseen tuolloin tehtyjen iskutestien jälkeen (dynaamiset testit).

Tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen eri vaakatasoisissa kuormitustesteissä mitattu voima ei poikkea kumpaankaan suuntaan yli 7:ää prosenttia alkuperäisessä testissä tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen mitatusta voimasta, eikä tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen eri vaakatasoisissa kuormitustesteissä mitattu taipuma (4) poikkea yli 7:ää prosenttia alkuperäisessä testissä tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen mitatusta taipumasta (staattiset testit).

3.4.2.2.2.3

Samaan laajennusselosteeseen voidaan sisällyttää useampia suojarakenteen muutoksia, jos ne edustavat saman suojarakenteen eri vaihtoehtoja. Yhdessä laajennusselosteessa voidaan kuitenkin hyväksyä vain yksi validointitesti. Testaamatta jätetyt vaihtoehdot on kuvattava laajennusselosteessa omassa erityisessä osiossaan.

3.4.2.2.3

Lisäys valmistajan ilmoittamaan jo testatun suojarakenteen vertailumassaan. Jos valmistaja haluaa säilyttää saman hyväksyntänumeron, voidaan antaa laajennusseloste validointitestin suorittamisen jälkeen (tällöin ei sovelleta 3.4.2.2.2.2 kohdassa vahvistettuja ± 7 prosentin rajoituksia).

3.4.2.2.4

Taakse asennetun kovan osan muuttaminen tai lisääminen. On tarkastettava, että vapaa tila pysyy taipuneen rakenteen suojassa kaikissa testeissä uusi tai muutettu taakse asennettu kova osa huomioon otettuna. Taakse asennettu kova osa on validoitava suorittamalla 3.3.2.3 kohdassa kuvattu testi, jonka tulokset on kirjattava laajennusselosteeseen.

3.5   [Ei sovelleta]

3.6   Suojarakenteiden kylmäkäyttäytyminen

3.6.1   Jos suojarakenteella väitetään olevan ominaisuuksia, jotka estävät kylmän sään aiheuttamaa haurastumista, valmistajan on annettava siitä yksityiskohtaiset tiedot, jotka on sisällytettävä selosteeseen.

3.6.2   Seuraavien vaatimusten ja menettelyjen tarkoituksena on parantaa lujuutta ja antaa kestävyyttä haurasmurtumia vastaan alhaisissa lämpötiloissa. Seuraavien materiaaleja koskevien vähimmäisvaatimusten olisi hyvä täyttyä, kun arvioidaan suojarakenteen soveltuvuutta käytettäväksi alhaisissa lämpötiloissa maissa, joissa tällaista lisäsuojausta tarvitaan.

3.6.2.1   Pulteilla ja muttereilla, joilla suojarakenne kiinnitetään traktoriin ja suojarakenteen rakenneosat liitetään toisiinsa, on oltava tarkistetut sopivat kylmänkesto-ominaisuudet.

3.6.2.2   Kaikkien hitsauselektrodien, joita käytetään rakenneosien ja kiinnikkeiden valmistuksessa, on oltava suojarakenteen kanssa yhteensopivia 3.6.2.3 kohdassa esitetyn mukaisesti.

3.6.2.3   Suojarakenteen rakenneosissa käytettävien teräsmateriaalien on oltava sitkeydeltään varmennettua materiaalia, joka täyttää taulukossa 6.1 annetut vähimmäisiskuenergiavaatimukset Charpy V -iskukokeessa. Teräksen laji ja laatuluokka on määriteltävä standardin ISO 630:1995 mukaisesti.

Teräksen, jonka paksuus pelkän valssauksen jälkeen on alle 2,5 mm ja hiilipitoisuus alle 0,2 prosenttia, katsotaan täyttävän tämän vaatimuksen.

Muista materiaaleista kuin teräksestä valmistetuilla suojarakenteen rakenneosilla on oltava vastaava iskusitkeys alhaisissa lämpötiloissa.

3.6.2.4   Charpy V -iskuenergiavaatimuksia testattaessa näytekappale ei saa olla pienempi kuin suurin taulukossa 6.1 mainittu koko, jonka materiaali kestää.

3.6.2.5   Charpy V -iskukokeet on tehtävä standardissa ASTM A 370-1979 vahvistetun menettelyn mukaisesti; näytekappaleen koon on kuitenkin vastattava taulukossa 6.1 annettuja mittoja.

3.6.2.6   Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää tiivistettyä tai puolitiivistettyä terästä, josta on esitettävä asianmukaiset eritelmät. Teräksen laji ja laatuluokka on määriteltävä standardin ISO 630:1995/Amd 1:2003 mukaisesti.

3.6.2.7   Näytekappaleiden on oltava pitkittäisiä ja peräisin levy-, putkiprofiili- tai rakenneteräksestä ennen sen muotoilua tai hitsaamista käytettäväksi suojarakenteessa. Putkiprofiili- tai rakenneteräksestä otettavat näytekappaleet on otettava mitoiltaan suurimman sivun keskeltä ilman hitsaussaumoja.

Taulukko 6.1

Vähimmäisiskuenergia Charpy V -iskukokeessa

Näytekappaleen koko

Energia lämpötilassa

Energia lämpötilassa

 

– 30 °C

– 20 °C

mm

J

J (2)

10 × 10 (1)

11

27,5

10 × 9

10

25

10 × 8

9,5

24

10 × 7,5 (1)

9,5

24

10 × 7

9

22,5

10 × 6,7

8,5

21

10 × 6

8

20

10 × 5 (1)

7,5

19

10 × 4

7

17,5

10 × 3,5

6

15

10 × 3

6

15

10 × 2,5 (1)

5,5

14

3.7   [Ei sovelleta]

Kuva 6.1

Vapaa tila

(Mitat millimetreinä)

Kuva 6.1.a

Näkymä sivulta

Leikkaus vertailutason kautta

Image

Kuva 6.1.b

Näkymä takaa

Image

Kuva 6.1.c

Näkymä ylhäältä

Image

1– Vertailulinja

2– Istuimen mittapiste

3– Vertailutaso

Kuva 6.2

Vapaa tila traktoreissa, joissa ohjauspaikka (istuin ja ohjauspyörä) on käännettävissä

Image

Kuva 6.3

Prosessikaavio, jolla määritetään eteen kaatumisen varalta asennetulla suojarakenteella (ROPS) varustetun sivulle kaatuvan traktorin pyörähtämisen jatkuminen

Image

Variaatio B1: Suojarakenteen osumapiste pituussuuntaisen epävakaan tasapainopisteen takana

Variaatio B2: Suojarakenteen osumapiste lähellä pituussuuntaista epävakaata tasapainopistettä

Variaatio B3: Suojarakenteen osumapiste pituussuuntaisen epävakaan tasapainopisteen edessä

Kuva 6.4

Laite, jolla testataan pyörähtämistä estävät ominaisuudet kaltevuussuhteessa 1:1,5

Image

Kuva 6.5

Pyöriessään kolmiaksiaalisesti käyttäytyvän traktorin kaatumisen laskennassa tarvittavat tiedot

Image

Kuvat 6.6.a, 6.6.b ja 6.6.c

Painopisteen ja suojarakenteen suhteen etummaisen leikkauspisteen vaakaetäisyys (L6)

Image

Kuva 6.7

Osumapisteiden määrittäminen suojarakenteen leveyden (B6) ja konepellin korkeuden (H7) mittaamiseksi

Image

Kuva 6.8

Etuakselin nivelkohdan korkeus (H0)

Image

Kuva 6.9

Takaraideleveys (S) ja takarenkaan leveys (B0)

Image

Kuva 6.10

Esimerkki traktorin puristuslaitteesta

Image

Kuva 6.11

Esimerkki elastisen taipuman mittauslaitteesta

Image

1– Pysyvä taipuma

2– Elastinen taipuma

3– Kokonaistaipuma (pysyvä ja elastinen)

Kuva 6.12

Simuloitu maalinja

Image

Kuva 6.13

Taakse asennetun kovan osan vähimmäisleveys

Image

Kuva 6.14

Voima-taipumakäyrä

Ylikuormitustestiä ei tarvita

Image

Huomautukset:

1.

Määritetään Fa suhteessa arvoon 0,95 D’

2.

Ylikuormitustestiä ei tarvita, koska Fa ≤ 1,03 F’

Kuva 6.15

Voima-taipumakäyrä

Ylikuormitustesti tarvitaan

Image

Huomautukset:

1.

Määritetään Fa suhteessa arvoon 0,95 D’

2.

Ylikuormitustesti tarvitaan, koska Fa > 1,03 F’

3.

Ylikuormitustestin tulos hyväksyttävä, koska Fb > 0,97 F’ ja Fb > 0,8Fmax

Kuva 6.16

Voima-taipumakäyrä

Ylikuormitustestiä jatkettava

Image

Huomautukset:

1.

Määritetään Fa suhteessa arvoon 0,95 D’

2.

Ylikuormitustesti tarvitaan, koska Fa > 1,03 F’

3.

Koska Fb < 0,97 F’, ylikuormitusta jatkettava

3.

Koska Fc < 0,97 Fb, ylikuormitusta jatkettava

3.

Koska Fd < 0,97 Fc, ylikuormitusta jatkettava

3.

Ylikuormitustestin tulos hyväksyttävä, jos Fe > 0,8 Fmax

3.

Testi hylätään, jos kuormitus laskee alle arvon 0,8 Fmax

B2   VAIHTOEHTOINEN DYNAAMINEN TESTAUSMENETELMÄ

Tässä jaksossa esitetään dynaaminen testausmenetelmä, joka on vaihtoehto B1 jaksossa esitetylle staattiselle testausmenetelmälle.

4.   Säännöt ja ohjeet

4.1   Edellytykset lujuustesteille

Katso staattista testausta koskevat vaatimukset.

4.2   Edellytykset suojarakenteiden ja niiden traktoreihin kiinnityksen lujuuden testaukselle

4.2.1   Yleiset vaatimukset

Katso staattista testausta koskevat vaatimukset.

4.2.2   Testit

4.2.2.1   Testien järjestys dynaamisen menetelmän mukaisesti

Testien järjestys on seuraava (ottamatta kuitenkaan huomioon 4.3.1.6 ja 4.3.1.7 kohdassa mainittuja lisätestejä):

(1)

rakenteen takaosaan kohdistuva isku

(ks. 4.3.1.1 kohta);

(2)

takaosan puristustesti

(ks. 4.3.1.4 kohta);

(3)

rakenteen etuosaan kohdistuva isku

(ks. 4.3.1.2 kohta);

(4)

rakenteen sivuosaan kohdistuva isku

(ks. 4.3.1.3 kohta);

(5)

rakenteen etuosan puristus

(ks. 4.3.1.5 kohta);

4.2.2.2   Yleiset vaatimukset

4.2.2.2.1

Jos jokin traktorin kiinnitysosa särkyy tai liikkuu testin aikana, testi aloitetaan uudelleen.

4.2.2.2.2

Testin aikana traktoriin tai suojarakenteeseen ei saa tehdä korjauksia eikä säätöjä.

4.2.2.2.3

Traktorin vaihteiston on oltava vapaa-asennossa ja jarrujen pois käytöstä testin ajan.

4.2.2.2.4

Jos traktorissa on jousitusjärjestelmä traktorin korin ja pyörien välillä, se on lukittava testien ajaksi.

4.2.2.2.5

Sivun, johon ensimmäinen rakenteen taakse kohdistuva isku kohdistetaan, on oltava se sivu, johon isku- tai kuormitussarjojen kohdistaminen tapahtuu testauksen suorittavien viranomaisten mielestä rakenteen kannalta epäsuotuisimmissa oloissa. Sivuun kohdistuva isku ja taakse kohdistuva isku on kohdistettava suojarakenteen pituussuuntaisen keskitason kummallekin puolelle. Eteen kohdistuva isku on kohdistettava samalle puolelle suojarakenteen pituussuuntaista keskitasoa kuin sivuun kohdistuva isku.

4.2.3   Hyväksymisedellytykset

4.2.3.1   Suojarakenteen katsotaan täyttävän lujuusvaatimukset, jos se täyttää seuraavat edellytykset:

4.2.3.1.1

rakenteessa ei minkään osatestin jälkeen saa olla 4.3.2.1 kohdassa tarkoitettuja halkeamia tai repeämiä, tai

4.2.3.1.2

Jos jonkin testin aikana syntyy merkittäviä repeämiä tai halkeamia, on välittömästi repeämien tai halkeamien synnyttäneen isku- tai puristustestin jälkeen tehtävä 4.3.1.6 tai 4.3.1.7 kohdassa määritelty lisätesti;

4.2.3.1.3

Mikään suojarakenteen osa ei muissa testeissä kuin ylikuormitustestissä saa työntyä 1.6 kohdassa määriteltyyn vapaaseen tilaan.

4.2.3.1.4

rakenteen on suojattava kaikki vapaan tilan osat muissa testeissä kuin ylikuormitustestissä 4.3.2.2 kohdan mukaisesti;

4.2.3.1.5

suojarakenne ei testien aikana saa aiheuttaa haittaa istuinrakenteelle;

4.2.3.1.6

4.3.2.4 kohdan mukaisesti mitatun elastisen taipuman on oltava pienempi kuin 250 mm.

4.2.3.2   Traktorissa ei saa olla lisälaitteita, jotka aiheuttaisivat vaaraa kuljettajalle. Siinä ei saa olla ulkonevaa osaa tai lisälaitetta, joka todennäköisesti vahingoittaisi kuljettajaa traktorin kaatuessa, tai lisälaitetta tai osaa, johon hän todennäköisesti juuttuisi kiinni – esimerkiksi säärestään tai jalkaterästään – rakenteen taipumien vuoksi.

4.2.4   [Ei sovelleta]

4.2.5   Laitteet ja välineet dynaamisia testejä varten

4.2.5.1   Heiluripaino

4.2.5.1.1

Heiluripaino on ripustettava kahdella ketjulla tai vaijerilla vähintään 6 m maanpinnan yläpuolella sijaitsevista saranakohdista. Ripustetun painon korkeutta sekä painon ja sitä kannattavien ketjujen tai vaijerien välistä kulmaa on voitava säätää erikseen.

4.2.5.1.2

Heiluripainon massan on oltava 2 000 ± 20 kg ilman ketjujen tai vaijerien massaa, joka saa olla enintään 100 kg. Iskupinnan sivujen pituuden tulee olla 680 ± 20 mm (ks. kuva 6.26). Paino on täytettävä siten, että sen painopisteen sijainti on muuttumaton ja osuu yhteen paralleelipipedin geometrisen keskipisteen kanssa.

4.2.5.1.3

Paralleelipipedi on yhdistettävä sitä taaksepäin vetävään järjestelmään pikairrotusmekanismilla, joka on suunniteltu siten ja sijaitsee sellaisessa kohdassa, että heiluripaino voidaan vapauttaa ilman että paralleelipipedi heilahtaa heilurin heiluntatasoon nähden kohtisuorassa olevan vaaka-akselinsa ympäri.

4.2.5.2   Heilurin tuet

Heilurin saranakohdat on kiinnitettävä tiukasti, niin etteivät ne voi siirtyä mihinkään suuntaan enemmän kuin 1 prosentin putoamiskorkeudesta.

4.2.5.3.   Kiinnitysköydet

4.2.5.3.1

Joustamattomaan alustaan heilurin alapuolelle on kiinnitettävä tiukasti kiinnityskiskot, joiden raideleveys on sopiva ja jotka käsittävät tarvittavan alan traktorin kiinnittämiseksi kaikissa kuvatuissa tapauksissa (ks. kuvat 6.23, 6.24 ja 6.25).

4.2.5.3.2

Traktori on köytettävä kiinni kiskoihin vaijerilla, joka on pyöreää, sisäosaltaan säikeistä punottua, rakenteeltaan 6 × 19 standardin ISO 2408:2004 mukaisesti ja jonka nimellisläpimitta on 13 mm. Metallisäikeiden vetomurtolujuuden on oltava 1 770 MPa.

4.2.5.3.3

Niveltraktorin keskinivel on tuettava ja köytettävä kiinni sopivalla tavalla kaikkia testejä varten. Sivulta tulevia iskutestejä varten nivel on tuettava lisäksi iskun vastakkaiselta sivulta. Etu- ja takapyörien ei tarvitse olla samassa linjassa, jos se helpottaa vaijerien kiinnittämistä asianmukaisella tavalla.

4.2.5.4   Pyörien tuki ja palkki

4.2.5.4.1

Pyörien tukena iskutesteissä on käytettävä neliömitaltaan 150 mm:n havupuupalkkia (ks. kuvat 6.27, 6.28 ja 6.29).

4.2.5.4.2

Sivuttaisessa iskutestissä on kiinnitettävä havupuupalkki lattiaan pönkittämään iskun vastakkaisella sivulla olevan pyörän vannetta (ks. kuva 6.29).

4.2.5.5   Niveltraktoreiden tuet ja köydet

4.2.5.5.1

Niveltraktoreita varten on käytettävä lisätukia ja -köysiä. Niiden tarkoituksena on varmistaa, että se osa traktorista, johon suojarakenne on asennettu, on yhtä jäykkä kuin nivelettömän traktorin vastaava osa.

4.2.5.5.2

Lisätietoja isku- ja puristustestejä varten esitetään 4.3.1 kohdassa.

4.2.5.6   Rengaspaineet ja taipumat

4.2.5.6.1

Traktorin renkaat eivät saa olla nestepainolastatut, ja ne on täytettävä traktorin valmistajan peltotyötä varten määräämiin paineisiin.

4.2.5.6.2

Kiinnitykset on kiristettävä kussakin tapauksessa niin, että renkaiden taipuma vastaa 12:ta prosenttia renkaan seinämän korkeudesta (maanpinnan ja vanteen alimman pisteen välinen etäisyys) ennen kiristystä.

4.2.5.7   Puristuslaite

Kuvassa 6.10 esitetyn laitteen on pystyttävä kohdistamaan alaspäin suuntautuva voima suojarakenteeseen murrosnivelillä kuormitusmekanismiin yhdistetyn noin 250 mm leveän jäykän palkin kautta. On käytettävä sopivia alustapukkeja, jotta traktorin renkaat eivät kanna puristusvoimaa.

4.2.5.8   Mittauslaitteet

Tarvitaan seuraavia mittauslaitteita:

4.2.5.8.1

laite elastisen taipuman mittaamiseksi (suurimman hetkellisen taipuman ja pysyvän taipuman ero, ks. kuva 6.11)

4.2.5.8.2

laite, jolla tarkastetaan, että suojarakenne ei ole tunkeutunut vapaaseen tilaan ja että vapaa tila on pysynyt rakenteen suojaamalla alueella testin aikana (ks. 4.3.2.2 kohta).

4.3   Dynaaminen testausmenetelmä

4.3.1   Isku- ja puristustestit

4.3.1.1   Taakse kohdistuva isku

4.3.1.1.1

Traktori on sijoitettava suhteessa heiluripainoon siten, että paino iskee suojarakenteeseen, kun painon iskupinta ja kannattavat ketjut tai vaijerit ovat pystytasoon A nähden kulmassa, joka vastaa arvoa M/100 ja on enintään 20°, jollei suojarakenne muodosta taipuman aikana kosketuspisteessä suurempaa kulmaa pystytasoon nähden. Tässä tapauksessa painon iskupinta on säädettävä lisäkannattimen avulla sellaiseksi, että se on yhdensuuntainen suojarakenteen kanssa osumapisteessä suurimman taipuman hetkellä, kun kannattav