15.3.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 77/95

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 236/2014,

annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014,

unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 209 artiklan 1 kohdan ja 212 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin olisi hyväksyttävä ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden kokonaisuus, joka kattaa joukon tällaiseen toimintaan liittyviä politiikkoja, jotka edellyttävät erityisiä yhteisiä sääntöjä ja menettelyjä niiden täytäntöönpanoa varten. Nämä ulkoisen toiminnan rahoitusvälineet 2014 alkavalle ja 2020 päättyvälle kaudelle ovat: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 233/2014 (3) perustettu kehitysyhteistyön rahoitusväline (Development Cooperation Instrument, DCI), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 235/2014 (4) perustettu demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä koskeva eurooppalainen rahoitusväline (European Instrument for Democracy and Human Rights, EIDHR), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 232/2014 (5) perustettu Euroopan naapuruusväline (European Neighbourhood Instrument, ENI), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 230/2014 (6) perustettu vakautta ja rauhaa edistävä väline (Instrument contributing to Stability and Peace), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 231/2014 (7) perustettu liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA II) (Instrument for Pre-Accession Assistance, IPA II) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 234/2014 (8) perustettu kumppanuusväline kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten, jäljempänä yhdessä ‘välineet’ ja yksittäisinä ‘väline’.

(2)

Yhteisten sääntöjen ja menettelyjen olisi oltava yhteensopivia niiden unionin yleiseen talousarvioon sovellettavien varainhoitosääntöjen kanssa, jotka on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 (9), mukaan lukien komission hyväksymät mainitun asetuksen soveltamissäännöt (10).

(3)

Välineissä säädetään yleensä, että niiden perusteella rahoitettaviin toimiin olisi sovellettava suuntaa-antavaa monivuotista ohjelmasuunnittelua, jonka puitteissa olisi hyväksyttävä rahoituspäätöksiä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 mukaisesti ja noudattaen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (11) mukaisia menettelyjä.

(4)

Rahoituspäätökset olisi annettava vuotuisten tai monivuotisten toimintaohjelmien ja yksittäisten toimenpiteiden muodossa silloin, kun noudatetaan suuntaa-antavaa monivuotista ohjelmasuunnittelua, erityistoimenpiteiden muodossa, jos ennakoimattomat ja asianmukaisesti perustellut tarpeet tai olosuhteet sitä edellyttävät, ja tukitoimenpiteiden muodossa. Tukitoimenpiteitä voidaan hyväksyä joko vuotuisen tai monivuotisen toimintaohjelman osana tai suuntaa-antavien ohjelmasuunnitteluasiakirjojen ulkopuolella.

(5)

Rahoituspäätöksien olisi sisällettävä liite, joka sisältää kunkin toimen kuvauksen, josta käyvät ilmi sen tavoitteet, tärkeimmät toiminnot, toivotut tulokset, täytäntöönpanomenetelmät, talousarvio ja alustava aikataulu, mahdolliset liitännäiset tukitoimet sekä edistymisen seurantajärjestelyt, ja ne olisi hyväksyttävä asetuksessa (EU) N:o 182/2011 säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

(6)

Täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi, kynnysarvoltaan ennalta määriteltyjä yksittäisiä ja erityistoimenpiteitä alittavia lukuun ottamatta, käytettävä tarkastelumenettelyä ottaen huomioon se, ovatko kyseiset säädökset luonteeltaan toiminnan suunnittelua vai rahoituksen toteutusta, ja varsinkin niiden talousarviovaikutukset. Komission olisi kuitenkin hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, joissa unionin on voitava toimia nopeasti. Euroopan parlamentille olisi ilmoitettava tästä asianmukaisesti asetuksen (EU) N:o 182/2011 asianomaisia säännöksiä noudattaen.

(7)

Jos välineiden täytäntöönpanoon liittyvän toimen hallinnointi on annettu tehtäväksi rahoituksen välittäjälle, komission päätökseen olisi sisällyttävä varsinkin riskinjakoa, avoimuutta, täytäntöönpanosta vastaavan välittäjän palkkiota, varojen ja mahdollisen tuoton käyttöä ja uudelleenkäyttöä sekä raportointivelvollisuutta ja valvontamekanismeja koskevia säännöksiä siten, että otetaan huomioon asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 asiaa koskevat säännökset.

(8)

Unionin olisi pyrittävä hyödyntämään käytettävissä olevia resursseja mahdollisimman tehokkaasti optimoidakseen ulkoisen toimintansa vaikutukset. Tähän olisi päästävä unionin ulkoisen toiminnan välineiden keskinäisellä johdonmukaisuudella ja täydentävyydellä sekä luomalla yhteisvaikutuksia välineiden ja unionin muiden politiikkojen välillä. Tällä tavoin olisi määrä päästä siihen, että välineisiin perustuvat ohjelmat vahvistavat toisiaan ja että tarvittaessa käytetään vipuvaikutuksen omaavia rahoitusvälineitä.

(9)

Unionin toimintaa kansainvälisellä tasolla on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa mukaisesti ohjattava sen perustamisen, kehittämisen ja laajentumisen johtoajatuksena olevilla periaatteilla, joita unioni pyrkii edistämään myös muualla maailmassa ja jotka ovat demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvon periaate, yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen.

(10)

Noudattaen niitä sitoumuksia, jotka unioni antoi avun tuloksellisuutta käsitelleillä kolmannella ja neljännellä korkean tason foorumilla (Accra 2008 ja Busan 2011), sekä vähiten kehittyneille maille ja voimakkaasti velkaantuneille köyhille maille annettavan julkisen kehitysavun (official development assistance, ODA) sidonnaisuuksien purkamista koskevan Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n kehitysapukomitean, jäljempänä ‘OECD-DAC’, suosituksen mukaisesti komission olisi purettava unionin avun sidonnaisuudet niin pitkälle kuin on mahdollista, mukaan lukien innovatiivisten rahoitusmekanismien osalta, ja edistettävä kumppanimaiden yhteisöjen osallistumista hankintamenettelyihin.

(11)	Jotta voidaan varmistaa unionin avun näkyvyys edunsaajamaiden ja unionin kansalaisten keskuudessa, olisi tarvittaessa huolehdittava kohdennetusta viestinnästä ja tiedotuksesta tarkoituksenmukaisin keinoin.

(12)

Välineiden mukaisesti toteutetulla unionin ulkoisella toiminnalla olisi edistettävä selkeitä tuloksia (jotka kattavat tuotokset, tulokset ja vaikutukset) maissa, jotka saavat unionin ulkoista rahoitusapua. Unionin ulkoisen toiminnan tuloksia ja tietyn välineen tehokkuutta olisi aina kun se on mahdollista ja asianmukaista seurattava ja arvioitava ennalta määritetyillä, selkeillä, avoimilla sekä tarvittaessa maakohtaisilla ja mitattavissa olevilla sekä kyseessä olevan välineen erityispiirteisiin ja tavoitteisiin mukautetuilla indikaattoreilla.

(13)

Unionin taloudellisia etuja olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joihin kuuluvat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja tarvittaessa seuraamukset. Nämä toimenpiteet olisi toteutettava kansainvälisten järjestöjen ja kolmansien maiden kanssa tehtyjen, asiassa sovellettavien sopimusten mukaisesti.

(14)	Olisi annettava säännöksiä rahoituksen menetelmistä, unionin taloudellisten etujen suojaamisesta, kansalaisuutta ja alkuperää koskevista säännöistä, toimien arvioinnista, raportoinnista ja uudelleentarkastelusta sekä välineiden arvioinnista.

(15)

Edunsaajamaiden sidosryhmillä, kansalaisjärjestöt ja paikallisviranomaiset mukaan luettuina, on keskeinen asema unionin ulkoisessa politiikassa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklan mukaisesti kansalaisjärjestöjen kanssa kaikilla tasoilla laadittuihin yhteistyömekanismeihin. Niiden asianmukainen kuuleminen on tärkeää täytäntöönpanovaiheen ja erityisesti tämän asetuksen nojalla toteutettujen toimenpiteiden valmistelun, täytäntöönpanon, seurannan ja arvioinnin aikana sen varmistamiseksi, että ne osallistuvat täytäntöönpanoon merkityksellisellä tavalla ja että niiden erityispiirteet otetaan asianmukaisesti huomioon.

(16)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan, 209 artiklan 3 kohdan ja 212 artiklan mukaisesti sekä Euroopan investointipankin, jäljempänä ‘EIP’, perussäännössä määrättyjä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1080/2011 (12) säädettyjä edellytyksiä noudattaen EIP osallistuu unionin kehityspolitiikan ja muiden ulkoisten politiikkojen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden täytäntöönpanoon siten, että sen toimet täydentävät unionin ulkoisen toiminnan välineitä. Olisi hyödynnettävä mahdollisuuksia yhdistää EIP:n tarjoamaa rahoitusta unionin budjettivaroihin. EIP:tä kuullaan tarvittaessa unionin ohjelmasuunnittelussa.

(17)

Kansainväliset järjestöt ja kehitysalan järjestöt tekevät jatkuvasti yhteistyötä täytäntöönpanokumppaneina toimivien voittoa tavoittelemattomien järjestöjen kanssa, ja ne voivat joutua asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa antamaan niiden hoidettaviksi talousarvion toteuttamiseen liittyviä tehtäviä. Asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 58 artiklan 1 kohdan c alakohdasta poiketen tässä asetuksessa olisi säädettävä siitä, että tällaiset tehtävät voidaan antaa voittoa tavoittelemattomien järjestöjen hoidettaviksi komissioon sovellettavia edellytyksiä vastaavin edellytyksin.

(18)

Jotta tehostetaan kumppanimaiden omistajuutta niiden kehitysprosesseissa ja lujitetaan ulkoisen avun kestävyyttä unionin ja kumppanimaiden kansainvälisen avun tuloksellisuudesta antamien sitoumusten mukaisesti, unionin olisi edistettävä, kyseessä olevan toimen luonne tarvittaessa huomioon ottaen, kumppanimaiden omien instituutioiden, järjestelmien ja menettelyjen käyttöä.

(19)

Kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ja kansainvälisen avun tuloksellisuutta koskevan ohjelman mukaisesti sekä kehitysmaille annettavan EU:n budjettituen tulevaisuudesta 5 päivänä heinäkuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa, 13 päivänä lokakuuta 2011 annetussa komission tiedonannossa ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma” sekä 14 päivänä toukokuuta 2012 annetuissa neuvoston päätelmissä ”Kolmansille maille annettavaa EU:n budjettitukea koskeva uusi lähestymistapa”, esiin tuoduin tavoin budjettitukea on määrä käyttää tehokkaasti köyhyyden vähentämisen ja maan omien järjestelmien käytön tukemiseen, avun ennakoitavuuden parantamiseen ja kumppanimaiden omistajuuden vahvistamiseen kehityspolitiikassa ja uudistuksissa. Ennakoitujen budjettituen maksuosuuksien maksamisen ehtona olisi oltava edistyminen kumppanimaiden kanssa sovittujen tavoitteiden saavuttamisessa. Tämän tyyppistä unionin rahoitusapua saavissa maissa unioni tukee parlamentaarisen valvonnan ja tilintarkastusvalmiuksien, avoimuuden ja tietojen julkisen saatavuuden kehittämistä.

(20)	Demokratian periaatteen edistämiseen ja demokratiakehityksen vahvistamiseen tähtääviä unionin toimia voidaan panna täytäntöön muun muassa tukemalla tällä alalla toimivia siviiliyhteiskunnan organisaatioita ja riippumattomia laitoksia, esimerkiksi eurooppalaista demokratiarahastoa.

(21)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(22)	On tarkoituksenmukaista yhdenmukaistaa tämän asetuksen soveltamisaika Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (13) soveltamisajan kanssa. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen 31 päivään joulukuuta 2020,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

TÄYTÄNTÖÖNPANO

1 artikla

Kohde ja periaatteet

1.   Tällä asetuksella annetaan säännöt ja ehdot, jotka koskevat unionin seuraavien ulkoisen toiminnan välineiden mukaisesti 2014 alkavalla ja 2020 päättyvällä kaudella antamaa rahoitusapua toimille, toimintaohjelmat ja muut toimenpiteet mukaan lukien, myönnettävään unionin rahoitusapuun: kehitysyhteistyön rahoitusväline (Development Cooperation Instrument, DCI), demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä koskeva rahoitusväline (European Instrument for Democracy and Human Rights Worldwide, EIDHR), Euroopan naapuruusväline (European Neighbourhood Instrument, ENI), vakautta ja rauhaa edistävä väline (Instrument contributing to Stability and Peace), liittymistä valmisteleva tukiväline (Instrument for Pre-AcessionAssistance, IPA II) ja kumppanuusväline kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten, jäljempänä yhdessä ‘välineet’ ja yksittäisinä ‘väline’.

Tätä asetusta sovellettaessa ilmaisu ‘maat’ käsittää tapauksen mukaan myös alueita.

2.   Tätä asetusta ei sovelleta asetuksen (EU) N:o 233/2014, asetuksen (EU) N:o 232/2014, asetuksen (EU) N:o 231/2014 ja asetuksen (EU) N:o 234/2014 mukaisesti Erasmus+ -ohjelman annettavaa rahoitusta varten toteutettavien toimien täytäntöönpanoon. Nämä toimet toteutetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013 (14) mukaisesti ja sovellettavassa välineessä tarkoitettujen suuntaa-antavien ohjelmasuunnitteluasiakirjojen perusteella, samalla kun varmistetaan, että toimet ovat kyseisten asetusten mukaisia.

3.   Komissio varmistaa, että toimet toteutetaan sovellettavan välineen tavoitteiden mukaisesti ja unionin taloudellisia etuja tehokkaasti suojaten. Välineiden nojalla myönnettävän unionin rahoitusavun on oltava asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 annettujen sääntöjen ja menettelyjen mukaista, koska mainitussa asetuksessa annetaan välineiden täytäntöönpanon rahoituksellinen ja oikeudellinen peruskehys.

4.   Komissio käyttää tätä asetusta soveltaessaan vaikuttavimpia ja tehokkaimpia täytäntöönpanomenetelmiä. Lisäksi komissio suosii yksinkertaisimpia menettelyjä aina kun se on mahdollista ja toimen luonteen kannalta tarkoituksenmukaista.

5.   Edellä olevan 4 kohdan huomioon ottaen komissio suosii tämän asetuksen soveltamisessa kumppanimaiden järjestelmien käyttämistä aina kun se on mahdollista ja toimen luonteen kannalta tarkoituksenmukaista.

6.   Unioni pyrkii edistämään, kehittämään ja vakiinnuttamaan sen perustana olevien, demokratian, oikeusvaltion sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen periaatteita tarvittaessa vuoropuhelulla ja yhteistyöllä kumppanimaiden ja -alueiden kanssa. Unioni sisällyttää nämä periaatteet välineiden täytäntöönpanoon.

2 artikla

Toimintaohjelmien, yksittäisten toimenpiteiden ja erityistoimenpiteiden hyväksyminen

1.   Komissio hyväksyy vuotuisia toimintaohjelmia, tarvittaessa asianomaisessa välineessä tarkoitettujen suuntaa-antavien ohjelmasuunnitteluasiakirjojen perusteella. Komissio voi myös hyväksyä monivuotisia toimintaohjelmia 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Toimintaohjelmissa yksilöidään kunkin toimen osalta tavoitteet, toivotut tulokset ja tärkeimmät toiminnot, täytäntöönpanomenetelmät, talousarvio ja alustava aikataulu, mahdolliset liitännäiset tukitoimet sekä edistymisen seurantajärjestelyt.

Toimi voidaan tarvittaessa hyväksyä erillisenä toimenpiteenä ennen vuotuisen tai monivuotisen toimintaohjelman hyväksymistä tai sen jälkeen.

Komissio voi hyväksyä erityistoimenpiteitä, jotka eivät sisälly suuntaa-antaviin ohjelmasuunnitteluasiakirjoihin, kun on kyse ennakoimattomista ja asianmukaisesti perustelluista tarpeista tai olosuhteista ja kun rahoitusta ei voida saada sopivammista lähteistä, myös toimenpiteitä, joilla helpotetaan siirtymistä hätäavusta pitkän aikavälin kehitysyhteistyötoimiin, tai toimenpiteitä, joilla parannetaan väestön valmiuksia selviytyä toistuvista kriiseistä.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toimintaohjelmat sekä yksittäiset ja erityistoimenpiteet hyväksytään 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä ei tarvitse noudattaa seuraavissa tapauksissa:

a)	yksittäiset toimenpiteet, joiden osalta unionin rahoitusapu ei ole yli 5 miljoonaa euroa;

b)	erityistoimenpiteet, joiden osalta unionin rahoitusapu ei ole yli 10 miljoonaa euroa;

c)

toimintaohjelmien, yksittäisten toimenpiteiden ja erityistoimenpiteiden tekniset muutokset. Tekniset muutokset ovat mukautuksia, kuten i) täytäntöönpanokauden jatkaminen, ii) varojen kohdentaminen uudelleen vuotuiseen tai monivuotiseen toimintaohjelmaan sisältyvien toimien välillä, tai iii) vuotuisten tai monivuotisten toimintaohjelmien taikka yksittäisten toimenpiteiden tai erityistoimenpiteiden talousarvion korottaminen tai supistaminen enintään 20 prosentilla niiden alkuperäisestä talousarviosta, ylittämättä kuitenkaan 10 miljoonan euron määrää, edellyttäen, että tällaiset muutokset eivät merkittävällä tavalla vaikuta asianomaisen toimenpiteen tavoitteisiin.

Tämän kohdan nojalla hyväksytyistä toimenpiteistä on ilmoitettava Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille 16 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan komitean välityksellä kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä.

4.   Toimintaohjelmiin ja yksittäisiin toimenpiteisiin liittyviä 1, 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta ENI:stä rahoitettavaan rajatylittävään yhteistyöhön.

5.   Asianmukaisesti perustelluista erittäin kiireellisistä syistä, jollaisia ovat esimerkiksi kriisit sekä tilanteet, joissa demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet tai perusvapaudet ovat välittömästi uhattuina, komissio voi 16 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksyä yksittäisiä tai erityistoimenpiteitä tai muutoksia voimassa oleviin toimintaohjelmiin ja toimenpiteisiin.

6.   Asianmukainen ympäristönäkökohtien tarkastelu, mukaan lukien ilmastonmuutos ja vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen, tehdään hanketasolla sovellettavien unionin säädösten mukaisesti, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU (15) sekä neuvoston direktiivi 85/337/ETY (16), ja siihen sisältyy ympäristön kannalta herkissä hankkeissa tarvittaessa tehtävä ympäristövaikutusten arviointi (YVA), etenkin kun on kyse uudesta mittavasta infrastruktuurista. Alakohtaisten ohjelmien täytäntöönpanossa käytetään tarvittaessa strategisia ympäristöarviointeja. Asianomaisten sidosryhmien osallistuminen ympäristöarviointeihin ja tällaisten arviointien tulosten julkinen saatavuus on varmistettava.

7.   Ohjelmien ja hankkeiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa on otettava asianmukaisesti huomioon perusteet, jotka koskevat niiden käytettävyyttä vammaisten henkilöiden kannalta.

3 artikla

Tukitoimenpiteet

1.   Unionin rahoituksella voidaan kattaa välineiden täytäntöönpanosta ja niiden tavoitteiden saavuttamisesta aiheutuvia menoja, mihin sisältyvät täytäntöönpanon kannalta välttämättömiin valmistelu-, jatko-, seuranta-, tarkastus- ja arviointitoimiin liittyvä hallinnollinen tuki, sekä unionin edustustojen menot, jotka aiheutuvat välineillä rahoitettavien toimien hallinnoinnin edellyttämästä hallinnollisesta tuesta.

2.   Edellyttäen, että a, b ja c alakohdassa luetellut toiminnot liittyvät toimilla täytäntöön pantavan sovellettavan välineen yleisiin tavoitteisiin, unionin rahoitus voi kattaa:

a)	selvityksistä, kokouksista, tiedotus- ja valistustoimista, koulutuksesta, valmistelusta, kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihdosta, julkaisutoiminnasta ja muusta hallinnollisesta tai teknisestä avusta aiheutuvat menot, jotka ovat toimien hallinnoinnin kannalta välttämättömiä;

b)	menot, jotka aiheutuvat asiaankuuluvia kysymyksiä koskevista tutkimuksista ja selvityksistä ja niiden tulosten tunnetuksi tekemisestä;

c)	menot, jotka liittyvät tiedotus- ja viestintätoimiin, mukaan lukien viestintästrategioiden kehittäminen ja unionin poliittisia painopisteitä koskeva toimielinten viestintä.

3.   Tukitoimenpiteille voidaan myöntää rahoitusta, vaikkeivät ne sisältyisi suuntaa-antaviin ohjelmasuunnitteluasiakirjoihin. Komissio hyväksyy tukitoimenpiteet tarvittaessa 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Tarkastelumenettelyä ei sovelleta niiden tukitoimenpiteiden hyväksymiseen, joiden osalta unionin rahoitusapu ei ole yli 10 miljoonaa euroa.

Niistä tukitoimenpiteistä, joiden osalta unionin rahoitusapu ei ole yli 10 miljoonaa euroa, on ilmoitettava Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille 16 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan komitean välityksellä kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä.

II OSASTO

RAHOITUSTAPOJA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

4 artikla

Rahoitusta koskevat yleiset säännökset

1.   Unionin rahoitusapua voidaan myöntää asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 mukaisina rahoitustyyppeinä, joita ovat erityisesti:

a)	avustukset;

b)	palvelujen, tavaroiden ja rakennusurakoiden hankintasopimukset;

c)	yleinen tai alakohtainen budjettituki;

d)	rahoitusosuudet komission asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 187 artiklan mukaisesti perustamiin erityisrahastoihin;

e)

eri rahoitusvälineet, esimerkiksi lainat, vakuudet, oman pääoman ehtoinen tai luonteinen rahoitus, sijoitukset tai osakkuudet ja riskinjakorahoitusvälineet, jos mahdollista EIP:n — sen ulkoisen valtuutuksen mukaisesti siten kuin päätöksessä N:o 1080/2011/EU on säädetty — tai monenvälisen eurooppalaisen rahoituslaitoksen, kuten Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, tai kahdenvälisen eurooppalaisen rahoituslaitoksen, esimerkiksi kahdenvälisten kehityspankkien, johdolla, mahdollisesti yhdessä muista lähteistä saatavien lisäavustusten kanssa.

2.   Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu yleinen tai alakohtainen budjettituki perustuu molemminpuoliseen vastuuvelvollisuuteen ja yhteiseen sitoutumiseen yleismaailmallisiin arvoihin, ja sen tavoitteena on vahvistaa unionin ja kumppanimaiden välisiä sopimusperusteisia kumppanuuksia demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseksi, kestävän ja osallistavan talouskasvun tukemiseksi ja köyhyyden poistamiseksi.

Yleisen tai alakohtaisen budjettituen myöntämistä koskevien päätösten on perustuttava unionin hyväksymään budjettitukipolitiikkaan, selkeisiin tukikelpoisuusperusteisiin sekä riskien ja hyötyjen huolelliseen arviointiin

Eräs tällaisen päätöksen keskeinen tekijä on sen arviointi, miten sitoutuneita kumppanimaat ovat demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen toteuttamiseen, miten ne ovat niitä toteuttaneet ja miten ne ovat toteuttamisessa edenneet. Yleinen tai alakohtainen budjettituki on eriytettävä siten, että sillä vastataan paremmin kumppanimaan poliittiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen, ottaen huomioon epävakaat tilanteet.

Myönnettäessä yleistä tai alakohtaista budjettitukea asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 186 artiklan mukaisesti, komissio määrittelee selkeästi avun ehdollisuuden ja seuraa sen noudattamista sekä tukee parlamentaarisen valvonnan ja tilintarkastusvalmiuksien kehittämistä sekä avoimuuden parantamista ja tietojen julkista saatavuutta. Yleisen tai alakohtaisen budjettituen maksun ehtona on tyydyttävä edistyminen kumppanimaan kanssa sovittujen tavoitteiden saavuttamisessa.

3.   Yhteisöjen, joiden tehtäväksi on annettu 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen rahoitusvälineiden täytäntöönpano, on täytettävä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 vaatimukset ja noudatettava unionin tavoitteita, normeja ja politiikkoja sekä parhaita käytäntöjä, jotka koskevat unionin varojen käyttöä ja niistä raportointia.

Mainittuja rahoitusvälineitä voidaan ryhmitellä eri välineiksi täytäntöönpanoa ja raportointia varten.

Asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 mukaisesti unionin rahoitusapua voidaan antaa myös rahoitusosuuksina kansainvälisiin, alueellisiin tai kansallisiin rahastoihin, joita esimerkiksi EIP, jäsenvaltiot tai kumppanimaat ja -alueet tai kansainväliset järjestöt ovat perustaneet tai joita ne hallinnoivat, osarahoituksen saamiseksi useammalta tuenantajalta, taikka rahastoihin, joita yksi tai useampi tuenantaja on perustanut hankkeiden yhteistä täytäntöönpanoa varten.

4.   Tarvittaessa edistetään unionin rahoituslaitosten vastavuoroista mahdollisuutta saada apua muiden järjestöjen perustamista rahoitusvälineistä.

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua unionin rahoitusapua annettaessa komissio toteuttaa tarvittaessa kaikki aiheelliset toimenpiteet unionin rahoitusavun näkyvyyden varmistamiseksi. Näihin kuuluvat toimenpiteet, joilla asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta asetetaan näkyvyyttä koskevia vaatimuksia unionin varojen saajille. Komissiolla on vastuu sen seurannasta, että saajat noudattavat näitä vaatimuksia.

6.   Kaikki yhden rahoitusvälineen tuottamat tulot osoitetaan kyseiseen rahoitusvälineeseen käyttötarkoitukseensa sidottuina sisäisinä tuloina. Komissio tarkastelee joka viides vuosi olemassa olevien rahoitusvälineiden vaikutusta unionin tavoitteiden saavuttamiseen ja niiden tuloksellisuutta.

7.   Unionin rahoitusavun täytäntöönpanosta vastaa asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 mukaisesti komissio joko suoraan, jolloin täytäntöönpanijoina ovat komission yksiköt, unionin edustustot ja toimeenpanovirastot hallinnoiden yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, tai välillisesti antamalla talousarvion toteuttamiseen liittyviä tehtäviä asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 luetelluille yhteisöille. Nämä yhteisöt varmistavat johdonmukaisuuden unionin ulkoisen toiminnan kanssa, ja ne voivat siirtää talousarvion toteuttamiseen liittyviä tehtäviä muille yhteisöille edellytyksin, jotka vastaavat komissioon sovellettavia.

Niiden on täytettävä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 60 artiklan 5 kohdan mukainen velvollisuutensa vuosittain. Kun tilintarkastuslausumaa edellytetään, se on annettava kuukauden kuluessa kertomuksesta ja johdon vahvistuslausumasta ja se on otettava huomioon komission antamassa vakuutuksessa.

Ne asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 58 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut kansainväliset järjestöt ja mainitun asetuksen 58 artiklan 1 kohdan c alakohdan v ja vi alakohdassa tarkoitetut jäsenvaltioiden elimet, joille komissio on siirtänyt tehtäviä, voivat myös siirtää talousarvion toteuttamiseen liittyviä tehtäviä sellaisille voittoa tavoittelemattomille järjestöille, joilla on asianmukaiset operatiiviset ja rahoitusvalmiudet, edellytyksin, jotka vastaavat komissioon sovellettavia.

Asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 60 artiklan 2 kohdassa säädetyt perusteet täyttävien yhteisöjen katsotaan täyttävän mainitun asetuksen 139 artiklassa tarkoitetut valintaperusteet.

8.   Tämän artiklan 1 kohdassa ja 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut rahoitusmuodot sekä tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanomenetelmät valitaan sen perusteella, miten hyvin niillä voidaan saavuttaa toimien erityistavoitteet ja saada tuloksia, ottaen huomioon erityisesti tarkastuskustannukset, hallinnollinen rasitus ja arvioitu noudattamatta jättämisen riski. Avustusten osalta on harkittava kertasuoritusten, kiinteiden määrien ja yksikkökustannustaulukoiden käyttämistä.

9.   Välineillä rahoitettavien toimien täytäntöönpanossa voidaan käyttää rinnakkaista tai yhdistettyä osarahoitusta.

Rinnakkaisessa osarahoituksessa toimi jaetaan helposti tunnistettavissa oleviin osiin, joista kutakin rahoittaa osarahoitukseen osallistuva eri kumppani siten, että rahoituksen lopullinen kohde on aina yksilöitävissä.

Yhdistetyssä osarahoituksessa toimen kokonaiskustannukset jaetaan osarahoitukseen osallistuvien kumppaneiden kesken ja varat yhdistetään siten, ettei toimen yksittäisten toimintojen rahoituslähde ole enää yksilöitävissä. Tällöin asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 35 artiklassa säädetyssä avustuksia ja hankintasopimuksia koskevien tietojen julkaisemisessa jälkikäteen on noudatettava valtuutettuun yhteisöön mahdollisesti sovellettavia sääntöjä.

10.   Tämän artiklan 1 kohdassa tai 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua rahoitusmuotoa käytettäessä unioni ja sen kumppanit voivat tehdä yhteistyötä muun muassa seuraavin tavoin:

a)	kolmenväliset järjestelyt, joilla unioni koordinoi kumppanimaalle tai -alueelle antamaansa apua kolmansien maiden kanssa;

b)

hallinnolliset yhteistyötoimenpiteet, esimerkiksi jäsenvaltion ja kumppanimaan tai -alueen julkisten laitosten, paikallisviranomaisten, kansallisten julkisten elinten tai julkisen palvelun tehtäviä hoitavien yksityisoikeudellisten yhteisöjen välinen twinning-toiminta, sekä yhteistyötoimenpiteet, joihin osallistuu jäsenvaltioiden lähettämiä julkisen sektorin asiantuntijoita sekä jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisia;

c)	osallistuminen kustannuksiin, joita aiheutuu julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien perustamisesta ja hallinnoinnista;

d)	alakohtaisia politiikkoja tukevat ohjelmat, joilla unioni antaa tukea kumppanimaan sektoriohjelmalle;

e)	ENI:n ja IPA II:n osalta osallistuminen kustannuksiin, joita aiheutuu kyseisten maiden osallistumisesta unionin ohjelmiin ja sen virastojen toimintaan;

f)	korkotuet;

g)	rahoitus unionin virastoille annettavilla avustuksilla.

11.   Työskennellessään edunsaajamaiden sidosryhmien kanssa komissio ottaa huomioon niiden erityispiirteet, mukaan lukien tarpeet ja toimintaympäristön, määrittäessään rahoitusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt, rahoitusmuodon, myöntämisedellytykset ja avustusten hallinnointiin sovellettavat hallinnolliset säännökset, jotta saavutettaisiin mahdollisimman paljon tällaisia sidosryhmiä ja vastattaisiin mahdollisimman hyvin niiden tarpeisiin. Asetusta (EU, Euratom) N:o 966/2012 noudattaen edistetään erityisiä menettelytapoja, esimerkiksi kumppanuussopimuksia, luvan antamista avustusten myöntämiseen edelleen, suoraa myöntämistä tai ehdotuspyyntöjä, joiden tukikelpoisuutta on rajoitettu, tai kertasuorituksia.

12.   Pannessaan täytäntöön tukeaan kumppanimaiden siirtymäprosessille ja uudistuksille unioni hyödyntää tarvittaessa jäsenvaltioiden hankkimaa kokemusta ja jakaa sitä.

5 artikla

Verot, tullit ja muut maksut

Unionin apu ei saa johtaa erityisten verojen, tullien tai muiden maksujen muodostumiseen tai niiden kantoon.

Kolmansien maiden kanssa neuvotellaan tarvittaessa asianmukaiset määräykset, joiden nojalla unionin rahoitusavun täytäntöönpanotoimet vapautetaan veroista, tulleista ja muista veronluonteisista maksuista. Muussa tapauksessa tällaiset verot, tullit ja muut maksut ovat tukikelpoisia asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 säädetyin edellytyksin.

6 artikla

Rahoitusta koskevat erityissäännökset

1.   Tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen rahoitusmuotojen lisäksi seuraavien välineiden perusteella annettavaa unionin rahoitusapua voidaan asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 mukaisesti antaa myös seuraavissa muodoissa:

a)	DCI:n ja ENI:n osalta velkahelpotukset kansainvälisesti sovittujen velkahelpotusohjelmien puitteissa;

b)

DCI:n ja vakautta ja rauhaa edistävä välineen osalta poikkeustapauksissa alakohtaiset ja yleiset tuontiohjelmat, jotka voivat olla muodoltaan: i) alakohtaisia tuontiohjelmia luontoissuorituksina; ii) alakohtaisia tuontiohjelmia valuutta-apuna, jolla rahoitetaan kyseisen alan tuontia; tai iii) yleisiä tuontiohjelmia valuutta-apuna, jolla rahoitetaan monenlaisten tuotteiden yleistä tuontia;

c)

EIDHR:n osalta seuraavien myöntäminen suoraan: i) vähäiset avustukset ihmisoikeuksien puolustajille kiireellisten suojelutoimien rahoittamiseen, tarvittaessa ilman tarvetta osarahoitukseen; ii) avustukset, tarvittaessa ilman tarvetta osarahoitukseen, toimien rahoittamiseen asetuksen (EU) N:o 235/2014 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa erittäin vaikeissa olosuhteissa tai tilanteissa, joissa ehdotuspyynnön julkaiseminen ei tule kyseeseen. Tällaiset avustukset voivat olla määrältään enintään 1 000 000 euroa ja kestoltaan enintään 18 kuukautta, mitä on mahdollista jatkaa 12 kuukaudella, jos niiden täytäntöönpanossa on objektiivisia ja odottamattomia esteitä; iii) avustukset YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle; sekä ihmisoikeuksia ja demokratiakehitystä käsittelevälle Euroopan yliopistojen väliselle keskukselle, jossa on mahdollista suorittaa eurooppalainen ylempi korkeakoulututkinto ihmisoikeuksien ja demokratiakehityksen alalla tai osallistua EU:n ja YK:n apurahaohjelmaan, sekä keskukseen assosioituneelle yliopistojen verkostolle, jossa on mahdollista suorittaa ihmisoikeusalan jatkotutkintoja, mukaan lukien apurahat kolmansien maiden opiskelijoille ja ihmisoikeuksien puolustajille.

2.   ENI:n ja IPA II:n osalta erityisesti rajatylittävän yhteistyön ohjelmien täytäntöönpanoa hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tai välillisesti kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa hallinnoiden. Yksityiskohtaiset säännöt annetaan asetuksen (EU) N:o 232/2014 ja asetuksen (EU) N:o 231/2014 perusteella hyväksytyissä täytäntöönpanosäädöksissä.

3.   Komissio voi hyväksyä monivuotisia toimintaohjelmia:

a)	toistuvien toimien osalta enintään kolmeksi vuodeksi;

b)	IPA II:n osalta enintään seitsemäksi vuodeksi.

Mahdollisten monivuotisten sitoumusten on sisällettävä määräykset siitä, että sitoumukset ovat muiden kuin ensimmäisen sitoumusvuoden osalta suuntaa-antavia ja riippuvat unionin tulevista vuotuisista talousarvioista.

4.   ENI:n ja IPA II:n mukaisesti rahoitettavia, useamman kuin yhden vuoden aikana toteutettavia toimia koskevat talousarviositoumukset voidaan jakaa vuosieriin usean vuoden ajanjaksolle.

Tällaisissa tapauksissa ja jos sovellettavissa säännöissä ei muuta määrätä, komissio vapauttaa ilman eri toimenpiteitä ohjelman talousarviositoumuksen ne osat, joita ei ole käytetty ennakkomaksujen tai välimaksujen maksamiseen tai joiden osalta valtuutettu yhteisö ei ole toimittanut todennettua menoilmoitusta tai maksupyyntöä viimeistään talousarviositoumusvuotta seuraavan viidennen vuoden joulukuun 31 päivänä.

5.   Sääntöjen, jotka koskevat IPA II:n mukaisesti tehtävää rajatylittävää yhteistyötä, jonka täytäntöönpanoa hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, on oltava yhdenmukaisia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1303/2013 (17) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1299/2013 (18) olevien sääntöjen kanssa.

7 artikla

Unionin taloudellisten etujen suojaaminen

1.   Komissio toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että tämän asetuksen nojalla rahoitettavia toimia toteutettaessa unionin taloudelliset edut suojataan petoksia, lahjontaa ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä, tehokkailla tarkastuksilla ja, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, perimällä tai tarvittaessa palauttamalla aiheettomasti maksetut määrät takaisin sekä tarvittaessa käyttämällä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia.

2.   Komissiolla tai sen edustajilla ja tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien unionilta tämän asetuksen nojalla rahoitusta saaneiden edunsaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikan päällä suoritettavia tarkastuksia tai, jos kyseessä ovat kansainväliset järjestöt, tarkistuksia niiden kanssa tehtyjen sopimusten mukaisesti.

3.   Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) voi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 (19) ja neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 (20) olevien säännösten ja niissä säädettyjen menettelyjen mukaisesti suorittaa tutkimuksia, mukaan lukien paikan päällä suoritettavat todentamiset ja tarkastukset, selvittääkseen, onko tämän asetuksen nojalla rahoitettuun avustussopimukseen tai avustuspäätökseen tai sopimukseen liittynyt unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia, lahjontaa tai muuta laitonta toimintaa.

4.   Tämän asetuksen täytäntöönpanon johdosta kolmansien maiden kanssa ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtyjen yhteistyösopimusten, sopimusten, avustussopimusten ja avustuspäätösten on sisällettävä määräyksiä, joilla komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille annetaan nimenomaisesti valtuudet tehdä toimivaltansa puitteissa tällaisia tarkastuksia sekä paikan päällä suoritettavia todentamisia ja tarkastuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista.

III OSASTO

KANSALAISUUTTA JA ALKUPERÄÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖT JULKISIA HANKINTA-, SEKÄ AVUSTUS- JA MUITA MENETTELYJÄ VARTEN

8 artikla

Yhteiset säännöt

1.   Tämän asetuksen nojalla rahoitettaviin kolmansien osapuolten hyväksi toteutettaviin toimiin liittyviin hankinta-, sekä avustus- ja muihin menettelyihin voivat osallistua kaikki sellaiset luonnolliset henkilöt, jotka ovat tässä osastossa kunkin sovellettavan välineen osalta määritellyn tukikelpoisen maan kansalaisia, ja oikeushenkilöt, jotka ovat tosiasiallisesti sijoittautuneet tällaiseen maahan, sekä kansainväliset järjestöt.

Oikeushenkilöitä voivat olla myös kansalaisjärjestöt, kuten valtioista riippumattomat voittoa tavoittelemattomat järjestöt ja riippumattomat poliittiset säätiöt, yhteisöperustaiset järjestöt ja voittoa tavoittelemattomat yksityisen sektorin virastot, laitokset ja järjestöt sekä niiden verkostot paikallisella, kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla.

2.   Kun on kyse toimista, jotka katetaan yhdistetyllä osarahoituksella jonkin kumppanin tai toisen tuenantajan kanssa tai jotka jäsenvaltio panee täytäntöön yhteistyössä hallinnoituina tai jotka pannaan täytäntöön komission perustaman unionin erityisrahaston kautta, tukikelpoisia ovat myös maat, jotka ovat kyseisen kumppanin, toisen tuenantajan tai jäsenvaltion sääntöjen mukaan tukikelpoisia tai jotka on määritetty erityisrahaston perussäädöksessä.

Kun on kyse toimista, jotka pannaan täytäntöön jonkin valtuutetun elimen välillisesti hallinnoimina asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 58 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii–viii alakohdassa lueteltujen ryhmien puitteissa, tukikelpoisia ovat myös maat, jotka ovat kyseisen elimen sääntöjen mukaan tukikelpoisia.

3.   Kun on kyse toimista, joita rahoitetaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvalla välineellä ja lisäksi jollain toisella unionin ulkoisen toiminnan välineellä, mukaan lukien Euroopan kehitysrahasto, tukikelpoisiksi katsotaan näiden toimien osalta missä tahansa kyseisissä välineissä nimetyt maat.

Kun on kyse luonteeltaan maailmanlaajuisista, alueellisista tai rajatylittävistä toimista, joita rahoitetaan jollain tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvalla välineellä, tukikelpoisiksi voidaan katsoa näiden toimien osalta asianomaisen välineen piiriin kuuluvat maat ja alueet.

4.   Kaikkien tämän asetuksen nojalla rahoitetun hankinta- tai avustussopimuksen mukaisesti ostettujen tarvikkeiden on oltava peräisin tukikelpoisesta maasta. Ne voivat kuitenkin olla peräisin mistä tahansa maasta, jos ostettavien tarvikkeiden määrä ei ylitä kilpailuun perustuvan neuvottelumenettelyn käyttöä koskevaa kynnysarvoa. Tätä asetusta sovellettaessa käsite ‘alkuperä’ on se, joka on määritelty neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (21) 23 ja 24 artiklassa ja muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevissa muissa unionin säädöksissä.

5.   Tämän osaston sääntöjä ei sovelleta luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat tukikelpoisen toimeksisaajan tai tapauksen mukaan alihankkijan palveluksessa tai muussa oikeudellisessa sopimussuhteessa siihen, eikä niillä luoda kyseisten henkilöiden kansalaisuutta koskevia rajoituksia.

6.   Paikallisen tuotantokyvyn sekä paikallisten markkinoiden ja hankintojen edistämiseksi paikalliset ja alueelliset toimeksisaajat asetetaan etusijalle, kun asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 säädetään yhden ainoan tarjouksen perusteella tehtävästä hankinnasta. Kaikissa muissa tapauksissa paikallisten ja alueellisten toimeksisaajien osallistumista edistetään mainitun asetuksen asiaa koskevien säännösten mukaisesti.

7.   Tässä osastossa määriteltyä tukikelpoisuutta voidaan rajoittaa hakijoiden kansalaisuuden, maantieteellisen sijainnin ja luonteen osalta, jos toimen erityisluonne, tavoitteet ja tehokas täytäntöönpano edellyttävät tällaisia rajoituksia. Tällaisia rajoituksia voidaan soveltaa erityisesti rajatylittäviin yhteistyötoimia koskeviin hankintamenettelyihin osallistumiseen.

8.   Niiden luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden, joiden kanssa on tehty sopimus, on noudatettava asiassa sovellettavaa ympäristölainsäädäntöä sekä monenvälisiä ympäristösopimuksia ja kansainvälisesti sovittuja työelämän perusnormeja (22).

9 artikla

Tukikelpoisuus DCI:n, ENI:n ja kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten perustetun kumppanuusvälineen osalta

1.   Seuraavien maiden tarjoajat, hakijat ja ehdokkaat voivat saada rahoitusta DCI:stä, ENI:stä ja kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten perustetusta kumppanuusvälineestä:

a)	jäsenvaltiot, asetuksen (EU) N:o 231/2014 liitteessä I luetellut edunsaajat ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolet;

b)	ENI:n osalta sen soveltamisalaan kuuluvat kumppanimaat sekä Venäjän federaatio silloin, kun asianomainen menettely liittyy useita maita kattavan ja rajatylittävän yhteistyön ohjelmiin, joihin ne osallistuvat;

c)	OECD-DAC:n julkaisemaan luetteloon julkisen kehitysavun saajista, jäljempänä ‘OECD-DAC:n luettelo’, sisältyvät kehitysmaat ja -alueet, jotka eivät ole G20-ryhmän jäseniä, sekä neuvoston päätöksen 2001/822/EY (23) soveltamisalaan kuuluvat merentakaiset maat ja alueet;

d)	OECD-DAC:n luetteloon sisältyvät kehitysmaat, jotka ovat G20-ryhmän jäseniä, sekä muut maat ja alueet silloin, kun ne ovat edunsaajia unionin tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvien välineiden puitteissa rahoittamissa toimissa;

e)

maat, joille komissio on vahvistanut ulkoisen avun vastavuoroisen saantimahdollisuuden. Vastavuoroinen saantimahdollisuus voidaan myöntää vähintään vuoden pituiseksi määräajaksi edellyttäen, että asianomainen maa soveltaa samoja tukikelpoisuusehtoja unionin yhteisöihin ja sellaisten maiden yhteisöihin, jotka ovat tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvien välineiden mukaan tukikelpoisia. Komissio päättää vastavuoroisesta avunsaantimahdollisuudesta ja sen kestosta 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavan menettelyä noudattaen ja asianomaista yhtä tai useampaa tuensaajamaata kuultuaan; ja

f)	OECD:n jäsenmaat, kun kyse OECD-DAC:n luetteloon sisältyvässä vähiten kehittyneessä maassa tai voimakkaasti velkaantuneessa köyhässä maassa täytäntöön pantavista sopimuksista.

2.   Komissio voi hyväksyä tukikelpoisiksi muiden kuin tukikelpoisten maiden tarjoajia, hakijoita ja ehdokkaita sekä alkuperältään muita kuin tukikelpoisia tarvikkeita seuraavissa tapauksissa:

a)	mailla on pitkään jatkuneet taloudelliset, kaupalliset tai maantieteelliset kytkökset naapurimaina oleviin edunsaajamaihin; tai

b)

tapaukset, joissa tuotteita ja palveluja tarvitaan kiireellisesti tai joissa niitä ei ole saatavilla asianomaisten maiden markkinoilla, tai muut asianmukaisesti perustellut tapaukset, joissa hankkeen, ohjelman tai toimen toteuttaminen olisi tukikelpoisuussääntöjen soveltamisen takia mahdotonta tai kohtuuttoman vaikeaa.

3.   Yhteistyössä hallinnoitavien toimien osalta jäsenvaltio, jolle komissio on siirtänyt täytäntöönpanotehtäviä, voi hyväksyä komission puolesta tukikelpoisiksi tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja muiden kuin tukikelpoisten maiden tarjoajia, hakijoita ja ehdokkaita sekä 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja alkuperältään muita kuin tukikelpoisia hyödykkeitä.

10 artikla

IPA II:n mukainen tukikelpoisuus

1.   Seuraavien maiden tarjoajat, hakijat ja ehdokkaat voivat saada rahoitusta IPA II:sta:

a)	jäsenvaltiot, asetuksen (EU) N:o 231/2014 liitteessä I luetellut edunsaajat, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolet ja ENI:n mukaiset kumppanimaat, sekä

b)	maat, joille komissio on vahvistanut ulkoisen avun vastavuoroisen saantimahdollisuuden 9 artiklan 1 kohdan e alakohdassa asetettujen edellytysten mukaisesti.

2.   Komissio voi hyväksyä tukikelpoisiksi muiden kuin tukikelpoisten maiden tarjoajia, hakijoita ja ehdokkaita sekä alkuperältään muita kuin tukikelpoisia hyödykkeitä tapauksissa, joissa tuotteita ja palveluja tarvitaan kiireellisesti tai joissa niitä ei ole saatavilla asianomaisten maiden markkinoilla, tai muissa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa hankkeen, ohjelman tai toimen toteuttaminen olisi tukikelpoisuussääntöjen soveltamisen takia mahdotonta tai kohtuuttoman vaikeaa.

3.   Yhteistyössä hallinnoitavien toimien osalta jäsenvaltio, jolle komissio on siirtänyt täytäntöönpanotehtäviä, voi hyväksyä komission puolesta tukikelpoisiksi tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja muiden kuin tukikelpoisten maiden tarjoajia, hakijoita ja ehdokkaita sekä 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja alkuperältään muita kuin tukikelpoisia hyödykkeitä.

11 artikla

EIDHR:n ja vakautta ja rauhaa edistävän välineen mukainen tukikelpoisuus

1.   EIDHR:n ja vakautta ja rauhaa edistävän välineen osalta ei rajoiteta millään tavalla osallistumista hankintamenettelyihin tai avustusten myöntämismenettelyihin eikä asiantuntijoiden palvelukseen ottoa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan 7 kohdassa säädettyjen, toimien luonteesta ja tavoitteista johtuvien rajoitusten soveltamista.

2.   EIDHR:n osalta seuraaville elimille ja toimijoille voidaan myöntää 4 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa sekä 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua rahoitusta:

a)

kansalaisjärjestöt, mukaan lukien valtioista riippumattomat voittoa tavoittelemattomat järjestöt ja riippumattomat poliittiset säätiöt, yhteisöperustaiset järjestöt ja voittoa tavoittelemattomat yksityisen sektorin virastot, laitokset ja järjestöt sekä niiden verkostot paikallisella, kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla;

b)	voittoa tavoittelemattomat julkisen sektorin virastot, laitokset, järjestöt ja verkostot paikallisella, kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla;

c)	kansalliset, alueelliset ja kansainväliset parlamentaariset elimet, kun tämä on EIDHR:n tavoitteiden saavuttamisen kannalta tarpeen ja ehdotettua toimenpidettä ei voida rahoittaa muusta välineestä;

d)	kansainväliset ja alueelliset hallitustenväliset järjestöt;

e)	luonnolliset henkilöt, yhteisöt, joilla ei ole oikeushenkilön asemaa, sekä poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa muut elimet ja toimijat, joita ei ole lueteltu tässä kohdassa, kun se on EIDHR:n tavoitteiden saavuttamisen kannalta tarpeen.

12 artikla

Toimien seuranta ja arviointi

1.   Komissio huolehtii toimiensa säännöllisestä seurannasta ja tarkastelee edistymistä toivottujen tulosten, tuotokset mukaan lukien, saavuttamisessa. Komissio myös arvioi alakohtaisten politiikkojensa ja toimiensa vaikuttavuutta ja tehokkuutta sekä ohjelmasuunnittelun tuloksellisuutta, tarvittaessa riippumattomien ulkoisten arviointien avulla. Riippumattomia ulkoisia arviointeja koskevat Euroopan parlamentin tai neuvoston ehdotukset otetaan asianmukaisesti huomioon. Arviointien on perustuttava OECD-DACn hyvien käytäntöjen periaatteisiin, ja niiden avulla olisi pyrittävä saamaan selville, onko asetetut erityistavoitteet saavutettu, ottaen tarvittaessa huomioon sukupuolten tasa-arvo. Niiden perusteella olisi lisäksi laadittava suosituksia tulevan toiminnan kehittämiseksi. Arvioinneissa käytetään ennalta määritettyjä, selkeitä ja avoimia indikaattoreita sekä tarvittaessa maakohtaisia ja mitattavissa olevia indikaattoreita.

2.   Komissio toimittaa arviointikertomuksensa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja jäsenvaltioille 16 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan komitean välityksellä. Yksittäisistä arvioinneista voidaan keskustella kyseessä olevassa komiteassa jäsenvaltioiden pyynnöstä. Tuloksia hyödynnetään ohjelmien suunnittelussa ja resurssien suuntaamisessa.

3.   Komissio ottaa tämän asetuksen nojalla myönnetyn unionin avun arviointivaiheeseen mukaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät siinä määrin kuin se on tarkoituksenmukaista ja voi tarvittaessa pyrkiä tekemään yhteisiä arviointeja jäsenvaltioiden ja kehityskumppanien kanssa.

4.   Jäljempänä 13 artiklassa mainitussa kertomuksessa on otettava huomioon tärkeimmät kokemukset ja aiempina vuosina suoritetuissa arvioinneissa esitettyjen suositusten jatkotoimet.

IV OSASTO

MUUT YHTEISET SÄÄNNÖKSET

13 artikla

Vuosikertomus

1.   Komissio tarkastelee unionin ulkoisen rahoitusavun mukaisten toimenpiteiden täytäntöönpanon edistymistä ja toimittaa vuodesta 2015 alkaen Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosikertomuksen kunkin asetuksen tavoitteiden saavuttamisesta käyttäen indikaattoreita, joilla mitataan saavutettuja tuloksia ja asianomaisen välineen tehokkuutta. Tämä kertomus toimitetaan myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle.

2.   Vuosikertomus sisältää edellistä vuotta koskevia tietoja rahoitetuista toimenpiteistä, seurannan ja arvioinnin tuloksista, kumppaneiden osallistumisesta sekä talousarviositoumusten ja maksumäärärahojen toteuttamisesta maittain, alueittain ja yhteistyöaloittain esitettyinä. Siinä arvioidaan unionin rahoitusavun tuloksia käyttäen mahdollisuuksien mukaan erityisiä mitattavissa olevia indikaattoreita sen mittaamiseen, miten tuella on voitu vaikuttaa välineiden tavoitteiden saavuttamiseen. Kun on kyse kehitysyhteistyöstä, kertomuksessa arvioidaan, aina kun se on mahdollista ja asianmukaista, avun tehokkuuden periaatteiden noudattamista, mukaan lukien innovatiivisten rahoitusvälineiden osalta.

3.   Vuonna 2021 laadittavassa vuosikertomuksessa esitetään 2014 alkavaa ja 2020 päättyvää kautta koskevien vuosikertomusten konsolidoidut tiedot kaikesta tämän asetuksen mukaisesta rahoituksesta, mukaan lukien ulkoiset käyttötarkoitukseensa sidotut tulot ja rahoitusosuudet erityisrahastoihin, sekä eritellään menot edunsaajamaan, käytettyjen rahoitusvälineiden, sitoumusten ja maksujen mukaan.

14 artikla

Ilmastotoimiin ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät menot

Ilmastotoimiin ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä kokonaismenoista tehdään vuotuinen arvio hyväksyttyjen suuntaa-antavien ohjelmasuunnitteluasiakirjojen perusteella. Välineiden puitteissa myönnettyyn rahoitukseen sovelletaan OECD:n menetelmiin (nk. Rion tunnusmerkit) perustuvaa, unionin ohjelmien tulosohjausmenetelmiin integroitua vuotuista seurantajärjestelmää, jolla kvantifioidaan ilmastotoimiin ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät menot 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimintaohjelmien sekä yksittäisten ja erityistoimenpiteiden tasolla ja jota käytetään arvioinneissa ja vuosikertomuksessa, sulkematta pois täsmällisempien menetelmien käyttöä, jos sellaisia on saatavilla.

15 artikla

Edunsaajamaiden sidosryhmien osallistuminen

Komissio varmistaa aina kun se on mahdollista ja asianmukaista, että edunsaajamaiden asiaankuuluvia sidosryhmiä, kansalaisjärjestöt ja paikallisviranomaiset mukaan luettuina, kuullaan tai on kuultu asianmukaisesti täytäntöönpanoprosessissa ja että niiden saatavilla ovat hyvissä ajoin asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla ne voivat osallistua merkityksellisellä tavalla mainittuun prosessiin.

V OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

16 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustavat välineillä perustetut komiteat. Nämä komiteat ovat asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettuja komiteoita.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

Kun komitean lausunto on tarkoitus hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai komitean jäsenten yksinkertainen enemmistö sitä pyytää.

3.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Kun komitean lausunto on tarkoitus hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai komitean jäsenten yksinkertainen enemmistö sitä pyytää.

4.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

Annettu päätös pysyy voimassa hyväksytyn tai muutetun asiakirjan, toimintaohjelman tai toimenpiteen keston ajan.

5.   EIP:tä edustava tarkkailija osallistuu komitean istuntoihin EIP:tä koskevien kysymysten osalta.

17 artikla

Välineiden väliarviointi ja arviointi

1.   Komissio toimittaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 väliarviointikertomuksen kunkin välineen ja tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Kertomus koskee 1 päivänä tammikuuta 2014 alkavaa ja 30 päivänä kesäkuuta 2017 päättyvää ajanjaksoa, ja siinä tarkastellaan kunkin välineen tavoitteiden saavuttamista käyttäen indikaattoreita, joilla mitataan saavutettuja tuloksia ja välineiden tehokkuutta.

Kertomuksessa tarkastellaan lisäksi kunkin välineen tavoitteiden saavuttamiseksi kunkin välineen lisäarvoa, yksinkertaistamismahdollisuuksia, sisäistä ja ulkoista johdonmukaisuutta, mukaan lukien välineiden täydentävyys ja yhteisvaikutukset, kaikkien tavoitteiden ajankohtaisuutta, sekä sitä, miten toimenpiteet edistävät unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuutta ja tarvittaessa unionin älykkäälle, kestävälle ja osallistavalle kasvulle asettamia painopisteitä. Siinä otetaan huomioon välineiden pitkäkestoisia vaikutuksia koskevat havainnot ja päätelmät. Siihen sisältyy myös tietoja kullakin rahoitusvälineen varoilla saavutetusta tuen vipuvaikutuksesta.

Kertomuksen erityisenä tarkoituksena on parantaa unionin avun täytäntöönpanoa. Siihen sisältyy tietoja välineillä täytäntöön pantujen eri toimien jatkamista, muuttamista tai keskeyttämistä koskevia päätöksiä varten.

Kertomus sisältää myös asiaankuuluvien vuosikertomusten konsolidoidut tiedot kaikesta tämän asetuksen mukaisesta rahoituksesta, mukaan lukien ulkoiset käyttötarkoitukseensa sidotut tulot ja rahoitusosuudet erityisrahastoihin, ja siinä eritellään menot edunsaajamaan, käytettyjen rahoitusvälineiden, sitoumusten ja maksujen mukaan.

Komissio laatii lopullisen arviointikertomuksen 2014 alkavasta ja 2020 päättyvästä kaudesta seuraavan rahoituskauden väliarvioinnin yhteydessä.

2.   Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu väliarviointikertomus toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisine lainsäädäntöehdotuksineen, joilla välineisiin ja tähän asetukseen tehdään tarvittavat muutokset.

3.   Indikaattoreista käytetään 1 päivän tammikuuta 2014 arvoja arvioitaessa, missä määrin tavoitteet on saavutettu.

4.   Komissio edellyttää, että kumppanimaat toimittavat avun tuloksellisuutta koskevien kansainvälisten sitoumusten mukaisesti kaikki tiedot, joita asianomaisten toimenpiteiden seuranta ja arviointi edellyttävät.

5.   Välineiden pitkän aikavälin tuloksia ja vaikutuksia sekä vaikutusten kestävyyttä arvioidaan asianomaisena ajankohtana sovellettavien seurantaa, arviointia ja raportointia koskevien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.

18 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen 31 päivään joulukuuta 2020.

---

(1)  EUVL C 391, 18.12.2012, s. 110.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. joulukuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 11. maaliskuuta 2014.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 233/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014-2020 (katso tämän virallisen lehden sivu 44).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 235/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä (katso tämän virallisen lehden sivu 85).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 232/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan naapuruusvälineen perustamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 27).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 230/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 231/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) perustamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 11).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 234/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, kumppanuusvälineen perustamisesta kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten (katso tämän virallisen lehden sivu 77).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

(10)  Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012, annettu 29 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä (EUVL L 362, 31.12.2012, s. 1).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1080/2011/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettaviin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista aiheutuvien tappioiden varalta ja päätöksen N:o 633/2009/EY kumoamisesta (EUVL L 280, 27.10.2011, s. 1).

(13)  Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1288/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 50).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1).

(16)  Neuvoston direktiivi 85/337/ETY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1985, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40).

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320).

(18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1299/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).

(20)  Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).

(21)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92, annettu 12 päivänä lokakuuta 1992, yhteisön tullikoodeksista (EYVL L 302, 19.12.1992, s. 1).

(22)  ILO:n työelämän perusnormit, yhdistymisvapautta ja työehtosopimusneuvotteluja koskevat yleissopimukset sekä pakkotyön poistamista, työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamista ja lapsityövoiman poistamista koskevat yleissopimukset.

(23)  Neuvoston päätös 2001/822/EY, tehty 27 päivänä marraskuuta 2001, merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan yhteisöön (”päätös merentakaisten alueiden assosiaatiosta”) (EYVL L 314, 30.11.2001, s. 1).

---

---

---

---