20.3.2013

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 78/41

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 229/2013,

annettu 13 päivänä maaliskuuta 2013,

Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1405/2006 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 42 artiklan ensimmäisen kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Maatalousalan erityistoimenpiteet, joilla pyritään ratkaisemaan Egeanmeren pienten saarten poikkeuksellisesta maantieteellisestä asemasta johtuvat vaikeudet, vahvistetaan neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1405/2006 (3). Nämä toimenpiteet toteutetaan tukiohjelmana, joka on keskeinen väline maataloustuotteiden toimittamisessa näille saarille sekä paikallisen maataloustuotannon tukemisessa. Koska on tarpeen saattaa tämänhetkiset toimenpiteet ajan tasalle, myös Lissabonin sopimuksen voimaantulon johdosta, on syytä kumota asetus (EY) N:o 1405/2006 ja korvata se uudella asetuksella.

(2)	Olisi täsmennettävä keskeiset tavoitteet, joiden saavuttamista Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavalla järjestelmällä edistetään.

(3)	On myös tarpeen täsmentää Egeanmeren pieniä saaria koskevan tukiohjelman, jäljempänä ’tukiohjelma’, sisältö. Kreikan olisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti laadittava kyseinen ohjelma soveltuvimmalla maantieteellisellä tasolla ja toimitettava se komissiolle hyväksyttäväksi.

(4)

Jotta Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavan järjestelmän tavoitteet toteutuisivat paremmin, tukiohjelmaan olisi sisällytettävä toimenpiteitä, joilla turvataan maataloustuotteiden hankinta sekä paikallisen maataloustuotannon säilyttäminen ja kehittäminen. On syytä yhdenmukaistaa ohjelmatyötä sekä noudattaa järjestelmällisesti komission ja Kreikan väliseen kumppanuuteen perustuvaa toimintatapaa. Komission olisi hyväksyttävä menettelyt ja indikaattorit, joilla varmistetaan ohjelman sujuva toteutus ja asianmukainen seuranta.

(5)

Koska Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavan järjestelmän ohjelmatyö perustuu toissijaisuusperiaatteeseen ja joustavuuteen, Kreikan nimeämät viranomaiset voivat ehdottaa ohjelmaan muutoksia, jotta ohjelma voitaisiin mukauttaa kyseisten saarten todelliseen tilanteeseen. Tätä tarkoitusta varten toimivaltaisia paikallis- ja alueviranomaisia ja muita sidosryhmiä olisi kannustettava osallistumaan aktiivisemmin ohjelmaan. Menettely ohjelman muuttamiseksi olisi samaa lähestymistapaa noudattaen sopeutettava siihen, miten merkityksellinen kukin muutostyyppi on.

(6)

Joidenkin Egeanmeren pienten saarten poikkeuksellisen maantieteellisen sijainnin vuoksi ihmisravinnoksi, jalostukseen tai maatalouden tuotantopanoksina käytettävien välttämättömien tuotteiden kuljetuksille aiheutuu lisäkustannuksia. Tämän lisäksi muut saaristoluonteeseen ja etäisyyteen markkina-alueista liittyvät objektiiviset tekijät aiheuttavat talouden toimijoille ja tuottajille näillä Egeanmeren saarilla lisärajoitteita, jotka haittaavat vakavasti heidän toimintaansa. Jotkut toimijat ja tuottajat joutuvat kärsimään ”kaksinkertaisesta saaristoluonteesta”, mikä johtuu sitä, että hankinnat tehdään muiden saarten kautta. Näitä haittoja voidaan vähentää alentamalla mainittujen välttämättömien tuotteiden hintoja. Näin ollen on aiheellista ottaa käyttöön erityinen hankintajärjestelmä hankintojen varmistamiseksi Egeanmeren pienillä saarilla ja saarten saaristoluonteesta, pienestä koosta ja etäisyydestä markkina-alueista johtuvien lisäkustannusten hyvittämiseksi.

(7)	Egeanmeren pienten saarten pieni koko kärjistää niiden ongelmia. Jotta suunniteltujen toimenpiteiden tehokkuus voidaan varmistaa, niiden olisi koskettava kaikkia Egeanmeren saaria Kreetaa ja Eviaa lukuun ottamatta.

(8)

Jotta hintojen alentamisen Egeanmeren pienillä saarilla sekä saarten saaristoluonteesta, pienestä koosta ja etäisyydestä markkina-alueisiin johtuvien lisäkustannusten vähentämisen tavoite saavutettaisiin ja samalla säilytettäisiin unionin tuotteiden kilpailukyky, olisi myönnettävä tukea unionin tuotteiden tarjontaan Egeanmeren pienillä saarilla. Tuessa olisi otettava huomioon Egeanmeren pienille saarille suuntautuvien kuljetusten lisäkustannukset sekä maatalouden tuotantopanosten tai jalostukseen tarkoitettujen tuotteiden osalta saaristoluonteesta, pienestä koosta ja etäisyydestä markkina-alueisiin johtuvat lisäkustannukset.

(9)	Jotta vältettäisiin Egeanmeren pienten saarten loppukäyttäjiä vahingoittava keinottelu, olisi täsmennettävä, että erityiseen hankintajärjestelmään voidaan ottaa ainoastaan virheettömiä, aitoja ja myyntikelpoisia tuotteita.

(10)

Koska erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvat määrät rajoittuvat Egeanmeren pienten saarten hankintatarpeisiin, järjestelmä ei saisi haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Erityisestä hankintajärjestelmästä aiheutuvat taloudelliset edut eivät myöskään saisi johtaa kyseisillä tuotteilla käytävän kaupan vääristymiseen. Tästä syystä näiden tuotteiden lähettäminen tai vienti Egeanmeren pieniltä saarilta olisi kiellettävä. Kyseisten tuotteiden lähettäminen tai vienti olisi kuitenkin sallittava, jos erityisestä hankintajärjestelmästä aiheutuva etu palautetaan.

(11)

Jalostettujen tuotteiden kauppa Egeanmeren pienten saarten välillä olisi sallittava ja näiden tuotteiden kuljetuskustannuksia olisi alennettava, jotta Egeanmeren pienet saaret voisivat käydä kauppaa keskenään. Lisäksi olisi otettava huomioon kauppavirrat alueellisessa kaupassa sekä perinteinen vienti ja lähetykset muualle unioniin tai kolmansiin maihin ja sallittava perinteisiä kauppavirtoja vastaavien jalostettujen tuotteiden vienti.

(12)

Erityisen hankintajärjestelmän tavoitteiden saavuttamiseksi sen taloudellisten etujen pitäisi näkyä tuotantokustannusten alenemisena ja siirtyä loppukäyttäjälle alhaisempina hintoina. Tästä syystä niiden myöntämisen perusteena olisi käytettävä sitä, että tuesta saatava etu tosiasiassa siirtyy eteenpäin.

(13)

Olisi vahvistettava järjestelmän toimintaa, erityisesti toimijarekisterin luomista ja todistusjärjestelmää koskevat säännöt, käyttäen mallina maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) (4) 161 artiklassa tarkoitettuja todistuksia.

(14)

Asetuksella (EY) N:o 1405/2006 vahvistettua Egeanmeren pienten saarten paikallistuotannon hyväksi toteutettavaa unionin politiikkaa on sovellettu moniin tuotteisiin ja sitä on toteutettu monin toimenpitein, joilla edistetään näiden tuotteiden tuotantoa, kaupan pitämistä tai jalostusta. Toimenpiteet ovat osoittautuneet tehokkaiksi, ja niiden avulla on pystytty varmistamaan maataloustoiminnan jatkaminen ja kehittäminen. Unionin olisi jatkossakin myönnettävä tukea kyseiseen tuotantoon, jolla on keskeinen merkitys Egeanmeren pienten saarten ekologiselle, sosiaaliselle ja taloudelliselle tasapainolle. Esimerkiksi maaseudun kehittämisen alalta saatu kokemus on osoittanut, että luomalla tiiviimpiä kumppanuuksia paikallisten viranomaisten kanssa voidaan auttaa käsittelemään kyseisten saarten erityisongelmia entistä kohdennetummalla tavalla. Näin ollen on syytä jatkaa paikallistuotannon tukemista tukiohjelmalla, joka on vahvistettu ensimmäisen kerran asetuksella (EY) N:o 1405/2006. Tältä osin olisi keskityttävä perinteisen maatalousperinnön sekä maataloustuotannon ja paikallisten ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden perinteisiin ominaispiirteisiin.

(15)

Olisi vahvistettava, mitkä vähimmäisseikat tukiohjelmassa on ilmoitettava vahvistettaessa paikallista maataloustuotantoa edistävät toimenpiteet, erityisesti kuvaus sijainnista, ehdotetusta strategiasta, tavoitteista ja toimenpiteistä. Olisi myös todettava taustalla olevat periaatteet, jotka koskevat näiden toimenpiteiden johdonmukaisuutta unionin muiden politiikkojen kanssa, jotta vältettäisiin tukien ristiriitaisuudet ja päällekkäisyydet.

(16)	Tämän asetuksen soveltamiseksi tukiohjelman olisi voitava sisältää myös toimenpiteitä, joilla rahoitetaan tutkimuksia, esittelyhankkeita, koulutusta ja teknistä apua.

(17)	Egeanmeren pienten saarten maataloustuottajia olisi rohkaistava tuottamaan laatutuotteita, ja tällaisten tuotteiden kaupan pitämistä olisi edistettävä.

(18)

Komission pysyvään käytäntöön, jonka mukaan valtiontukia ei saa myöntää toimintatukina Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden tuotantoon, jalostukseen, kaupan pitämiseen tai kuljetuksiin, voidaan myöntää poikkeus, jotta voidaan lieventää Egeanmeren pienten saarten maataloustuotannon erityisrajoitteita, jotka aiheutuvat saarten syrjäisestä sijainnista, saaristoluonteesta, pienestä koosta, vuoristoisesta pinnanmuodostuksesta ja ilmastosta, taloudellisesta riippuvuudesta vähäisestä määrästä tuotteita sekä etäisyydestä markkina-alueisiin.

(19)

Tämän asetuksen täytäntöönpano ei saisi vaikuttaa Egeanmeren pienille saarille tähän asti myönnetyn erityistuen tasoon. Kreikalla olisi tästä syystä oltava tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista varten käytettävissään sitä tukea vastaavat määrät, jota unioni on jo myöntänyt asetuksen (EY) N:o 1405/2006 nojalla.

(20)	Välttämättömien tuotteiden tarve on vuodesta 2007 lähtien kasvanut Egeanmeren pienillä saarilla eläinkannan kehityksen ja väestöpaineen vuoksi. Olisi siis lisättävä määrärahoja, jotka Kreikka voi käyttää Egeanmeren pienten saarten erityiseen hankintajärjestelmään.

(21)	Jotta Kreikka voi arvioida kaikki tukiohjelman täytäntöönpanoon edellisenä vuonna liittyvät tekijät sekä esittää komissiolle täydellisen vuotuisen arviointikertomuksen, on syytä siirtää mainitun kertomuksen toimituspäivää viitevuotta seuraavasta 30 päivästä kesäkuuta 30 päivään syyskuuta.

(22)	Olisi edellytettävä, että komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016 ja sen jälkeen joka viides vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle yleiskertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi toteutettujen toimenpiteiden vaikutuksesta sekä tarvittaessa asianmukaisia suosituksia.

(23)

Tällä asetuksella vahvistetun järjestelmän moitteettoman toiminnan varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän asetuksen tiettyjen, muiden kuin keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(24)

Jotta voidaan varmistaa Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavan järjestelmän yhdenmukainen täytäntöönpano muiden vastaavanlaisten ohjelmien kanssa ja välttää kilpailun vääristyminen tai syrjintä toimijoiden välillä, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (5) mukaisesti.

(25)	Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden ripeän soveltamisen varmistamiseksi asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

KOHDE JA TAVOITTEET

1 artikla

Kohde

1.   Tässä asetuksessa säädetään maatalousalan erityistoimenpiteistä niiden ongelmien ratkaisemiseksi, joita Egeanmeren pienille saarille, jäljempänä ’pienet saaret’, aiheutuu niiden saaristoluonteesta, pienestä koosta ja etäisyydestä markkina-alueisiin.

2.   Tässä asetuksessa ’pienillä saarilla’ tarkoitetaan kaikkia Egeanmeren saaria Kreetaa ja Eviaa lukuun ottamatta.

2 artikla

Tavoitteet

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitetuilla erityistoimenpiteillä edistetään seuraavien tavoitteiden saavuttamista:

a)	varmistetaan ihmisravinnoksi tai jalostukseen ja maatalouden tuotantopanoksina käytettävien välttämättömien tuotteiden hankinta Egeanmeren pienillä saarilla vähentämällä niiden saaristoluonteesta, pienestä koosta ja etäisyydestä markkina-alueisiin aiheutuvia lisäkustannuksia;

b)	säilytetään ja kehitetään pienten saarten maataloustoimintaa, mukaan luettuina paikallisten jalostamattomien ja jalostettujen tuotteiden tuotanto, jalostus, kaupan pitäminen ja kuljetukset.

2.   Edellä 1 kohdassa vahvistetut tavoitteet pannaan täytäntöön III, IV ja V luvussa määriteltyjen toimenpiteiden avulla.

II   LUKU

TUKIOHJELMA

3 artikla

Tukiohjelman laatiminen

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet määritellään tukiohjelmalla, joka sisältää

a)	erityisen hankintajärjestelmän, josta säädetään III luvussa, ja

b)	paikallista maataloustuotantoa edistäviä erityistoimenpiteitä, joista säädetään IV luvussa.

2.   Tukiohjelma laaditaan Kreikan soveltuvimmaksi katsomalla maantieteellisellä tasolla. Kreikan nimeämät toimivaltaiset paikallis- ja alueviranomaiset laativat ohjelman, ja kuultuaan tarkoituksenmukaisella alueellisella tasolla toimivaltaisia viranomaisia ja järjestöjä jäsenvaltion on toimitettava sen komissiolle hyväksyttäväksi 6 artiklan mukaisesti.

4 artikla

Yhteensopivuus ja johdonmukaisuus

1.   Tukiohjelman osana toteutettavien toimenpiteiden on oltava unionin oikeuden mukaisia. Tällaisten toimenpiteiden on oltava johdonmukaisia unionin muiden toimintalinjojen ja niiden mukaisesti sovellettavien toimenpiteiden kanssa.

2.   On varmistettava tukiohjelman osana toteutettavien toimenpiteiden johdonmukaisuus niiden toimenpiteiden kanssa, jotka toteutetaan yhteisen maatalouspolitiikan muilla välineillä ja erityisesti yhteisiin markkinajärjestelyihin, maaseudun kehittämiseen, tuotteiden laatuun, eläinten hyvinvointiin ja ympäristön suojeluun liittyvillä välineillä.

Erityisesti säädetään, että tämän asetuksen mukaisia toimenpiteitä ei saa rahoittaa

a)	yhteisen markkinajärjestelyn mukaisesti käyttöön otettujen palkkio- tai tukijärjestelmien lisätukena, lukuun ottamatta puolueettomin kriteerein perusteltuja poikkeustapauksia;

b)	tukena tutkimushankkeisiin, tutkimushankkeita tukeviin toimenpiteisiin tai toimenpiteisiin, joille voidaan myöntää unionin rahoitusta tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 25 päivänä toukokuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/470/EY (6) nojalla;

c)	tukena Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (7) soveltamisalaan kuuluviin toimenpiteisiin.

5 artikla

Tukiohjelman sisältö

Tukiohjelman on sisällettävä

a)	toimenpiteiden toteuttamisaikataulu ja vuotuinen alustava kokonaisrahoitustaulukko, jossa esitetään käytettävissä olevat määrärahat;

b)	näyttö tukiohjelman eri toimenpiteiden välisestä yhteensopivuudesta ja johdonmukaisuudesta sekä niiden yhteensopivuudesta ja johdonmukaisuudesta seurannassa ja arvioinnissa käytettävien perusteiden ja määrällisten indikaattorien kanssa;

c)	toimet ohjelman tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi, mukaan luettuina tiedotus, seuranta ja arviointi, sekä ohjelman arvioinnissa käytettävien määrällisten indikaattoreiden määritteleminen;

d)	tiedot toimivaltaisista viranomaisista ja ohjelmien täytäntöönpanosta vastaavista elimistä ja asiaan liittyvistä viranomaisista tai elimistä sekä talouselämän osapuolista ja työmarkkinaosapuolista sopivilla tasoilla samoin kuin kuulemisten tulokset.

6 artikla

Ohjelman hyväksyminen ja muuttaminen

1.   Tukiohjelma on perustettu asetuksella (EY) N:o 1405/2006 ja sitä rahoitetaan 18 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista rahoitusvaroista.

Ohjelmaan sisältyy arvio hankintataseesta, jossa yksilöidään tuotteet, niiden määrät ja niiden unionista tapahtuvaan hankintaan annettavan tuen määrät, sekä luonnos paikallistuotannon tukemista koskevaksi ohjelmaksi.

2.   Tukiohjelmaan sisällytettyjen toimenpiteiden vuotuisen arvioinnin perusteella Kreikka voi esittää komissiolle asianmukaisesti perusteltuja ehdotuksia näiden toimenpiteiden muuttamiseksi 18 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen rahoitusvarojen rajoissa, jotta ohjelma saataisiin paremmin vastaamaan pienten saarten vaatimuksia ja ehdotettua strategiaa. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa säädetään menettelyistä sen arvioimiseksi, ovatko ehdotetut muutokset unionin oikeuden mukaisia, ja niiden hyväksymisestä päättämiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetuilla täytäntöönpanosäädöksillä vahvistetuissa menettelyissä voidaan ottaa huomioon seuraavat seikat: Kreikan esittämien muutosten laajuus, sikäli kuin on kyse uusien toimenpiteiden käyttöönotosta, se, ovatko muutokset toimenpiteisiin myönnettyihin määrärahoihin merkittäviä, muutokset arvioituun hankintataseeseen sisältyviä tuotteita koskevan tuen määriin ja tasoihin sekä tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 (8) säädettyjen koodien ja kuvauksien mahdollinen muuttaminen.

4.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetuilla täytäntöönpanosäädöksillä määritetään myös kutakin menettelyä varten, kuinka usein muutoksia koskevia pyyntöjä on esitettävä, sekä aika, jonka kuluessa hyväksytyt muutokset on pantava täytäntöön.

7 artikla

Valvonta ja seuranta

Kreikka harjoittaa valvontaa hallinnollisilla ja paikalla tehtävillä tarkastuksilla. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan niiden tarkastusten vähimmäisominaisuudet, jotka Kreikan on tehtävä.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksellä myös menettelyt sekä fyysiset ja taloudelliset indikaattorit, joilla varmistetaan ohjelman täytäntöönpanon tehokas seuranta.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

III   LUKU

ERITYINEN HANKINTAJÄRJESTELMÄ

8 artikla

Arvioitu hankintatase

1.   Otetaan käyttöön erityinen hankintajärjestelmä, joka koskee Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä I lueteltuja ihmisravinnoksi, muiden tuotteiden valmistukseen tai maatalouden tuotantopanoksina käytettäviä välttämättömiä unionin maataloustuotteita, jäljempänä ’maataloustuotteet’, pienillä saarilla.

2.   Kreikan on soveltuvimmaksi katsomallaan maantieteellisellä tasolla laadittava alustava hankintatase määrittääkseen pienille saarille maataloustuotteiden vuotuiset hankintatarpeet.

On mahdollista laatia erillinen arvioitu tase sellaisten yritysten tarpeista, jotka pakkaavat ja jalostavat tuotteita, jotka on tarkoitettu paikallisille markkinoille, lähetetään perinteisesti muualle unioniin tai jotka viedään kolmansiin maihin osana 13 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua alueellista kaupankäyntiä taikka osana perinteistä kaupankäyntiä.

9 artikla

Erityisen hankintajärjestelmän toiminta

1.   Pienille saarille myönnetään tukea maataloustuotteiden hankkimiseksi.

Tuen määrä vahvistetaan kullekin asianomaiselle tuotteelle ottaen huomioon tuotteiden kaupan pitämisestä pienillä saarilla aiheutuvat lisäkustannukset laskettuina niistä Manner-Kreikan satamista, joista hankintatoimitukset tavanomaisesti tehdään, ja tuotteiden kauttakulku- tai lastaussaarien satamista määräsaariin. Maatalouden tuotantopanosten tai jalostukseen tarkoitettujen tuotteiden osalta tuessa olisi otettava huomioon saaristoluonteesta, pienestä koosta ja etäisyydestä markkina-alueisiin johtuvat lisäkustannukset.

2.   Erityistä hankintajärjestelmää sovelletaan ainoastaan virheettömiin, aitoihin ja myyntikelpoisiin maataloustuotteisiin.

10 artikla

Täytäntöönpano

Erityinen hankintajärjestelmä pannaan täytäntöön ottaen huomioon erityisesti

a)	pienten saarten erityistarpeet ja edellytetyt laatuvaatimukset;

b)	perinteiset kauppavirrat pienten saarten ja Manner-Kreikan satamien välillä ja Egeanmeren saarten välillä;

c)	suunniteltujen tukien taloudelliset näkökohdat;

d)	soveltuvin osin se, että järjestelyt eivät saa haitata paikallistuotannon kehitysmahdollisuuksia.

11 artikla

Todistukset

1.   Edellä 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen saaminen edellyttää todistuksen esittämistä.

Todistuksen voi saada ainoastaan toimija, joka on rekisteröity toimivaltaisten viranomaisten pitämään rekisteriin.

Näitä todistuksia ei voi siirtää.

2.   Todistushakemuksilta ei edellytetä vakuutta. Siinä määrin kuin on tarpeellista tämän asetuksen säännösten moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi, toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin edellyttää suuruudeltaan myönnettyä 12 artiklassa tarkoitettua etua vastaavan vakuuden asettamista. Tällaisissa tapauksissa sovelletaan maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 376/2008 (9) 34 artiklan 1, 4, 5, 6, 7 ja 8 kohdan säännöksiä.

Siirretään komissiolle valta antaa 21 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla määritetään toimijoiden rekisteriin kirjaamisen edellytykset ja mahdollistetaan se, että toimijat voivat täysimääräisesti käyttää oikeuttaan osallistua erityiseen hankintajärjestelmään.

3.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä niistä toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että Kreikka soveltaa tätä artiklaa yhdenmukaisesti, erityisesti kun kyseessä on todistusjärjestelmän täytäntöönpano ja toimijoiden rekisteröinnin yhteydessä antamat sitoumukset. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

12 artikla

Edun siirtyminen eteenpäin

1.   Erityisen hankintajärjestelmän soveltaminen edellyttää tuesta johtuvan taloudellisen edun tosiasiallista siirtämistä loppukäyttäjälle, joka tapauksen mukaan voi olla kuluttaja, jos kyseessä ovat suoraan kulutukseen tarkoitetut tuotteet, viimeinen jalostaja tai pakkaaja, jos kyseessä ovat jalostus- tai pakkausteollisuuteen tarkoitetut tuotteet, tai viljelijä, jos kyseessä ovat rehuna tai maatalouden tuotantopanoksina käytettävät tuotteet.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun edun on oltava yhtä suuri kuin tuen määrä.

2.   Jotta varmistetaan 1 kohdan yhdenmukainen soveltaminen, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen soveltamisesta ja erityisesti ne edellytykset, joiden mukaan jäsenvaltion on valvottava edun tosiasiallista siirtymistä loppukäyttäjälle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

13 artikla

Vienti kolmansiin maihin ja lähettäminen muualle unioniin

1.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan vaatimukset, joiden mukaisesti erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvia tuotteita voidaan viedä kolmansiin maihin tai lähettää muualle unioniin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Edellytyksiin kuuluu erityisesti erityisen hankintajärjestelmän osana saadun tuen palauttaminen.

Erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvien tuotteiden vienti kolmansiin maihin ei edellytä todistuksen esittämistä.

2.   Edellä olevan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta erityiseen hankintajärjestelmään kuuluneista maataloustuotteista pienillä saarilla jalostettuihin tuotteisiin, jotka

a)	viedään kolmansiin maihin tai lähetetään muualle unioniin perinteistä lähettämistä tai perinteistä vientiä vastaavien määrien rajoissa;

b)	viedään kolmansiin maihin osana alueellista kauppaa komission vahvistamien määräpaikkojen ja yksityiskohtaisten säännösten mukaisesti;

c)	lähetetään pienten saarten välillä.

Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden vienti kolmansiin maihin ei edellytä todistuksen esittämistä.

Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden vientiin ei myönnetä tukea.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan a alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden enimmäismäärät ja b alakohdassa tarkoitetut yksityiskohtaiset säännökset. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.   Jalostustoimien, jotka voivat johtaa perinteiseen vientiin tai perinteiseen lähettämiseen, on vastattava soveltuvin osin asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä täsmennettyjä tullivalvonnassa tapahtuvaa jalostusta koskevia edellytyksiä, lukuun ottamatta tavanomaisia käsittelytapoja.

14 artikla

Valvonta ja seuraamukset

1.   Erityiseen hankintajärjestelmään kuuluville maataloustuotteille on tehtävä hallinnollisia tarkastuksia, kun ne toimitetaan pienille saarille ja kun ne viedään tai lähetetään kyseisiltä saarilta.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä niiden tarkastusten vähimmäisominaisuuksista, jotka Kreikan on tehtävä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Jos 11 artiklassa tarkoitettu toimija ei noudata kyseisen artiklan mukaisesti tehtyjä sitoumuksia, ylivoimaista estettä ja poikkeuksellisia sääoloja lukuun ottamatta toimivaltainen viranomainen toimii seuraavasti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisia kansallisen lainsäädännön mukaisia seuraamuksia

a)	perii takaisin toimijalle myönnetyn edun;

b)	keskeyttää tai peruuttaa toimijan rekisteröinnin laiminlyönnin vakavuuden mukaan.

3.   Jos 11 artiklassa tarkoitettu toimija ei toteuta suunniteltua toimittamista, toimivaltaisen viranomaisen on lykättävä hänen oikeuttaan hakea todistuksia kyseisen todistuksen voimassaolon päättymistä seuraaviksi kuudeksikymmeneksi päiväksi, paitsi jos kyseessä ovat ylivoimainen este tai poikkeukselliset sääolot. Lykkäysajan jälkeen myöhempien todistusten myöntämisen edellytyksenä on myönnettävää etua suuruudeltaan vastaavan vakuuden asettaminen ajalta, joka toimivaltaisten viranomaisten on määriteltävä.

Toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet niiden tuotemäärien uudelleenkäyttämiseksi, jotka on saatu käyttöön, jos myönnetyt todistukset ovat jääneet kokonaan tai osittain panematta täytäntöön tai jos ne peruutetaan tai jos myönnetty etu peritään takaisin.

IV   LUKU

PAIKALLISTA MAATALOUSTUOTANTOA EDISTÄVÄT TOIMENPITEET

15 artikla

Toimenpiteet

1.   Tukiohjelma sisältää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan III osaston soveltamisalaan kuuluvat toimenpiteet, jotka ovat tarpeen paikallisen maataloustuotannon jatkuvuuden ja kehittämisen varmistamiseksi pienillä saarilla.

2.   Paikallista maataloustuotantoa edistävän ohjelmaosan on sisällettävä vähintään seuraavat osatekijät:

a)	kyseisen maataloustuotannon tilanteen määrällinen kuvaus, jossa otetaan huomioon käytettävissä olevat arviointitulokset ja josta käyvät ilmi kehityserot, -kuilut ja -mahdollisuudet sekä käyttöön otetut määrärahat;

b)	ehdotetun strategian kuvaus, valitut toimintalinjat, yleiset ja toiminnalliset tavoitteet määrällisesti ilmaistuina sekä arvio odotettavissa olevista taloudellisista, ekologisista ja sosiaalisista vaikutuksista, työllisyysvaikutukset mukaan luettuina;

c)	kuvaus suunnitelluista toimenpiteistä, erityisesti tukijärjestelmistä, joilla toimenpiteet pannaan täytäntöön, ja tarvittaessa tiedot tutkimusten, esittelyhankkeiden, koulutuksen tai teknisen avun toimien tarpeesta kyseisten toimenpiteiden valmistelussa, toteuttamisessa tai mukauttamisessa;

d)	luettelo tuista, jotka ovat yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 19 päivänä tammikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (10) 2 artiklan d alakohdan mukaisia suoria tukia;

e)	kuhunkin toimenpiteeseen vahvistettu tukimäärä ja kuhunkin toimeen vahvistettu ohjeellinen tukimäärä yhden tai useamman ohjelmassa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi.

3.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä 2 kohdassa tarkoitettujen tukien myöntämisedellytyksistä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Ohjelma voi sisältää toimenpiteitä, joilla tuetaan jalostamattomien ja jalostettujen maataloustuotteiden tuotantoa, jalostusta, kaupan pitämistä ja kuljetuksia pienillä saarilla.

Kukin toimenpide voi sisältää useita toimia. Ohjelmassa on määriteltävä kustakin toimesta ainakin seuraavat osatekijät:

a)	tuensaajat;

b)	tukikelpoisuusedellytykset;

c)	tuen yksikkökohtainen määrä.

Siirretään komissiolle valta antaa 21 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä edellytyksistä, joilla kaupan pitämiseen ja kuljetukseen myönnettävän tuen määrä vahvistetaan jalostamattomien ja jalostettujen tuotteiden kaupan pitämisen ja kuljetuksen tukemista varten niiden tuotantoalueiden ulkopuolella, ja tarpeen mukaan edellytyksistä tuen piiriin kuuluvien tuotteiden määrien vahvistamiselle.

16 artikla

Valvonta ja aiheettomat maksut

1.   Tässä luvussa tarkoitettujen toimenpiteiden valvonta toteutetaan hallinnollisilla ja paikalla tehtävillä tarkastuksilla.

2.   Jos tuki on maksettu perusteettomasti, asianomaisen tuensaajan on maksettava kyseiset summat takaisin. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä mainitussa asetuksessa säädettyjen viljelijöiden suorien tukien järjestelmien mukaisten täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä viinialalle säädetyn tukijärjestelmän mukaisten täydentävien ehtojen osalta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1122/2009 (11) 80 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

V   LUKU

LIITÄNNÄISTOIMENPITEET

17 artikla

Valtiontuet

1.   Komissio voi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan mukaisesti hyväksyä kyseisen sopimuksen liitteeseen I kuuluvien maataloustuotteiden, joihin sovelletaan sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklan määräyksiä, tuotannon, jalostuksen, kaupan pitämisen ja kuljetusten aloilla toimintatukia, joilla pyritään vähentämään pienten saarten maataloustuotannon erityisrajoitteita, jotka johtuvat saaristoluonteesta, pienestä koosta, vuoristoisesta pinnanmuodostuksesta ja ilmastosta, niiden taloudellisesta riippuvuudesta vähäisestä määrästä tuotteita sekä etäisyydestä markkina-alueisiin.

2.   Kreikka voi myöntää täydentävää rahoitusta tukiohjelman täytäntöönpanoa varten. Kreikan on tällöin annettava komissiolle tiedoksi valtiontuet, jotka komissio hyväksyy tämän asetuksen mukaisesti kyseisen tukiohjelman osaksi. Näin tiedoksiannettu tuki katsotaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti tiedoksiannetuksi.

3.   Rajoittamatta tämän artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamista ja poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 180 artiklassa ja tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 24 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1184/2006 (12) 3 artiklassa säädetään, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklaa ei sovelleta tämän asetuksen III ja IV luvun mukaisiin maksuihin, jotka Kreikka suorittaa tämän asetuksen mukaisesti.

VI   LUKU

RAHOITUSSÄÄNNÖKSET

18 artikla

Rahoitusvarat

1.   Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (13) 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisia maatalousmarkkinoiden sääntelemiseksi tehtäviä interventioita.

2.   Unioni rahoittaa III ja IV luvussa säädettyjä toimenpiteitä enintään 23,93 miljoonalla eurolla vuodessa.

3.   Edellä III luvussa tarkoitetun erityisen hankintajärjestelmän rahoittamiseen vuosittain kohdistettava enimmäismäärä on 7,11 miljoonaa euroa.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan edellytykset, joiden mukaan Kreikka voi mukauttaa erityiseen hankintajärjestelmään kuuluville tuotteille vuosittain myönnettävien varojen kohdentamista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 21 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tutkimusten, esittelyhankkeiden, koulutuksen sekä teknisen avun toimenpiteille vuosittain jaettavan rahoitusosuuden enimmäismäärän määrittämisen edellytyksistä, edellyttäen että kyseinen jako on kohtuullinen ja oikeasuhteinen.

VII   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

19 artikla

Kansalliset toimenpiteet

Kreikan on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi erityisesti valvonnan ja hallinnollisten seuraamusten osalta ja ilmoitettava niistä komissiolle.

20 artikla

Ilmoitukset ja kertomukset

1.   Kreikan on ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 15 päivänä helmikuuta sen käyttöön annetut määrärahat, jotka se aikoo käyttää alustavan hankintataseen ja kunkin tukiohjelmaan sisältyvän, paikallista maataloustuotantoa edistävän toimenpiteen toteuttamiseen seuraavan vuoden aikana.

2.   Kreikan on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä syyskuuta selvitys tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanosta edellisenä vuonna.

3.   Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016 ja sen jälkeen joka viides vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle yleiskertomuksen tämän asetuksen nojalla toteutettujen toimien vaikutuksista sekä tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.

21 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.   Siirretään 11 artiklan 2 kohdassa, 15 artiklan 4 kohdassa ja 18 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle viideksi vuodeksi 21 päivästä maaliskuuta 2013. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 11 artiklan 2 kohdassa, 15 artiklan 4 kohdassa ja 18 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevien 11 artiklan 2 kohdan, 15 artiklan 4 kohdan ja 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti annettu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

22 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 73/2009 141 artiklalla perustettu suorien tukien hallintokomitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

23 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 1405/2006.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

24 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL C 132, 3.5.2011, s. 82.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 5. helmikuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 25. helmikuuta 2013.

(3)  EUVL L 265, 26.9.2006, s. 1.

(4)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(5)  EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

(6)  EUVL L 155, 18.6.2009, s. 30.

(7)  EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1.

(8)  EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1.

(9)  EUVL L 114, 26.4.2008, s. 3.

(10)  EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16.

(11)  EUVL L 316, 2.12.2009, s. 65.

(12)  EUVL L 214, 4.8.2006, s. 7.

(13)  EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1.

---

---