23.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/11

(1)

Olisi luotava sääntökokonaisuus, jota sovelletaan määritysvelvollisuuteen, sen soveltamiseen, mahdollisiin vapautuksiin ja riskienpienentämistekniikoihin, jotka on otettava käyttöön, kun keskusvastapuolimääritystä ei voida suorittaa. Jotta varmistettaisiin, että tällaiset säännökset, joiden pitäisi tulla voimaan samaan aikaan, ovat yhdenmukaisia ja jotta sidosryhmien ja erityisesti kyseisien velvoitteiden soveltamisalaan kuuluvien sidosryhmien olisi helpompi saada näistä säännöksistä kattava käsitys ja jotta säännökset olisivat tehokkaasti sidosryhmien saatavilla, on suotavaa, että useimmat asetuksen (EU) N:o 648/2012 II osastossa edellytetyt tekniset sääntelystandardit sisällytetään yhteen asetukseen.

(2)

OTC-johdannaisten (over the counter derivatives) markkinoiden globaalin luonteen vuoksi tässä asetuksessa olisi otettava huomioon OTC-johdannaismarkkinoilla tehtäviä uudistuksia ja pakollista määritystä koskevat kansainvälisesti hyväksytyt suuntaviivat ja suositukset sekä muilla lainkäyttöalueilla laaditut mainittuihin kysymyksiin liittyvät säännöt. Erityisesti määritysvelvollisuuden täsmentämiseen käytettävässä kehyksessä otetaan huomioon kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön julkaisemat pakollista määritystä koskevat vaatimukset. Tällä tavoin tuetaan mahdollisuuksien mukaan lähentymistä muilla lainkäyttöalueilla noudatettavaan lähestymistapaan.

(3)

Jotta voidaan yksilöidä selkeästi rajallinen määrä asetuksesta (EU) N:o 648/2012 johtuvia käsitteitä ja vahvistaa tarvittavat tekniset termit tämän teknisen standardin laatimiseksi, olisi määriteltävä joitakin termejä.

(4)

Epäsuora määritysmenettely ei saisi altistaa keskusvastapuolta, määritysosapuolta, asiakasta tai epäsuoraa asiakasta ylimääräiselle vastapuoliriskille, ja epäsuoran asiakkaan omaisuuserillä ja positioilla olisi oltava asianmukainen suojataso. Sen vuoksi on olennaista, että kaikentyyppiset epäsuorat määritysmenettelyt täyttävät niiden turvallisuuden takaavat vähimmäisehdot. Tätä tarkoitusta varten epäsuorien määritysmenettelyjen osapuolille on asetettava erityisiä velvollisuuksia. Tällaiset menettelyt ulottuvat epäsuorien asiakkaiden ja määritysosapuolen asiakkaan, joka tarjoaa epäsuoria määrityspalveluja, välistä sopimussuhdetta laajemmalle.

(5)

Asetuksessa (EU) N:o 648/2012 edellytetään keskusvastapuolen olevan selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä 19 päivänä toukokuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/26/EY (3) nojalla nimetty järjestelmä. Tämä merkitsee, että keskusvastapuolten määritysosapuolten olisi oltava mainitussa direktiivissä tarkoitettuja osallistujia. Sen vuoksi on tarpeen varmistaa, että epäsuoria määrityspalveluja tarjoavat asiakkaat ovat luottolaitoksia, sijoituspalveluyrityksiä taikka vastaavia kolmannen maan luottolaitoksia tai sijoituspalveluyrityksiä, jotta epäsuorille asiakkaille voidaan varmistaa vastaava suojataso kuin asiakkaille asetuksen (EU) N:o 648/2012 nojalla.

(6)

Epäsuorat määritysmenettelyt olisi luotava siten, että voidaan varmistaa, että epäsuorat asiakkaat voivat saada vastaavan suojatason kuin suorat asiakkaat maksukyvyttömyystilanteessa. Epäsuoran määritysmenettelyn mahdollistavan määritysosapuolen maksukyvyttömyyden seurauksena epäsuorat asiakkaat olisi sisällytettävä asiakkaiden positioiden siirtoon vaihtoehtoiselle määritysosapuolelle asetuksen (EU) N:o 648/2012 39 ja 48 artiklalla vahvistettujen siirrettävyysvaatimusten mukaisesti. Epäsuorissa määritysmenettelyissä olisi myös oltava asianmukaiset suojatoimet asiakkaan maksukyvyttömyyden varalta, ja niiden olisi mahdollistettava epäsuorien asiakkaiden positioiden siirtäminen vaihtoehtoiselle määrityspalvelujen tarjoajalle.

(7)

Koska epäsuorat määritysmenettelyt voivat aiheuttaa erityisriskejä, kaikkien epäsuoran määritysmenettelyn osapuolten, mukaan lukien määritysosapuolet ja keskusvastapuolet, olisi tunnistettava, valvottava ja hallittava menettelystä mahdollisesti johtuvia olennaisia riskejä säännöllisesti. Asianmukainen tietojenvaihto epäsuoria määrityspalveluja tarjoavien asiakkaiden ja kyseiset palvelut mahdollistavien määritysosapuolten välillä on tässä yhteydessä erityisen tärkeää. Määritysosapuolten olisi käytettävä asiakkaiden antamia tietoja vain riskienhallintatarkoituksiin ja estettävä kaupallisesti arkaluonteisten tietojen väärinkäyttö käyttämällä muun muassa rahoituslaitoksen eri osastojen välisiä konkreettisia esteitä eturistiriitojen välttämiseksi.

(8)

Antaessaan keskusvastapuolelle toimiluvan jonkin OTC-johdannaislajin määritykseen toimivaltaisen viranomaisen edellytetään ilmoittavan siitä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle, jäljempänä ’EAMV’. Tällaisessa ilmoituksessa olisi oltava yksityiskohtaiset tiedot, jotka EAMV tarvitsee suorittaakseen arviointiprosessinsa, mukaan lukien tiedot asianomaisen OTC-johdannaislajin likviditeetistä ja määrästä. Vaikka toimivaltainen viranomainen toimittaa tiedot EAMV:lle, toimilupaa pyytäneen keskusvastapuolen olisi aluksi annettava vaaditut tiedot toimivaltaisille viranomaisille, jotka voivat sen jälkeen täydentää niitä.

(9)

Vaikka kaikkia tietoja, jotka toimivaltaisen viranomaisen on sisällytettävä EAMV:lle annettavaan ilmoitukseen määritysvelvollisuuden osalta, ei välttämättä aina ole saatavilla varsinkaan uusista tuotteista, viranomaisten olisi toimitettava saatavilla olevat arviot, joista käy myös selkeästi ilmi käytetyt oletukset. Ilmoituksessa olisi myös oltava vastapuolia koskevia tietoja, kuten vastapuolten tyyppi ja lukumäärä, toimet, jotka vaaditaan määrityksen aloittamiseksi keskusvastapuolen kanssa, vastapuolen oikeuskelpoisuus ja toimintakyky tai riskienhallintakehys, jotta EAMV voi arvioida aktiivisten vastapuolten kykyä noudattaa määritysvelvollisuutta siten, etteivät ne aiheuta markkinahäiriöitä.

(10)

Toimivaltaisen viranomaisen ilmoituksessa EAMV:lle olisi oltava tietoja standardoinnin asteesta, likviditeetistä ja hintatietojen saatavuudesta, jotta EAMV voi arvioida, olisiko jonkin OTC-johdannaislajin kuuluttava määritysvelvollisuuden piiriin. Asianomaisen OTC-johdannaislajin sopimusehtojen ja toimintaprosessien standardointiin liittyvät perusteet ovat osoitus OTC-johdannaislajin taloudellisten ehtojen standardoinnista, sillä sopimusehdot ja toimintaprosessit voidaan standardoida vain silloin, kun taloudelliset ehdot on standardoitu. Näkökohdat, joiden mukaan EAMV arvioi likviditeettiin ja hintatietojen saatavuuteen liittyvät perusteet, eroavat niistä, joiden mukaan toimivaltainen viranomainen arvioi keskusvastapuolen sen toimiluvan myöntämisen yhteydessä. Likviditeettiä arvioidaan tässä yhteydessä laajemmasta näkökulmasta, ja se poikkeaa likviditeetistä, joka seuraisi määritysvelvollisuuden soveltamisesta. Varsinkaan se, että sopimus on riittävän likvidi, jotta yksi keskusvastapuoli voi määrittää sen, ei välttämättä tarkoita sitä, että sen olisi kuuluttava määritysvelvollisuuden piiriin. EAMV:n arvioinnin ei pitäisi toistaa toimivaltaisen viranomaisen jo laatimaa selvitystä eikä olla päällekkäinen sen kanssa.

(11)

Tietojen, jotka toimivaltainen viranomainen antaa määritysvelvollisuuden osalta, olisi annettava EAMV:lle valmiudet arvioida hintatietojen saatavuutta. Tässä suhteessa se, että keskusvastapuolella on mahdollisuus tutustua hintatietoihin jonakin ajankohtana, ei merkitse sitä, että markkinatoimijat voivat saada niitä tulevaisuudessa. Tämän vuoksi se, että keskusvastapuolella on pääsy hintatietoihin, jotka ovat tarpeen tiettyyn OTC-johdannaislajiin sisältyvien johdannaissopimusten määritykseen liittyvien riskien hallitsemiseksi, ei merkitse automaattisesti sitä, että kyseisen OTC-johdannaislajin olisi kuuluttava määritysvelvollisuuden piiriin.

(12)

Määritysvelvollisuuden piiriin kuuluvien OTC-johdannaissopimuslajien rekisterissä saatavilla olevien tietojen yksityiskohtaisuus riippuu siitä, kuinka merkityksellisiä kyseiset tiedot ovat kunkin OTC-johdannaissopimuslajin yksilöinnin kannalta. Tämän vuoksi eri OTC-johdannaissopimuslajien välillä voi olla eroja siinä, kuinka yksityiskohtaisia tietoja rekisterissä on.

(13)

Useamman keskusvastapuolen pääsy markkinapaikkaan voisi laajentaa osallistujien pääsyä kyseiseen markkinapaikkaan ja parantaa siten yleistä likviditeettiä. Tällaisissa olosuhteissa on kuitenkin tarpeen tarkentaa käsite ”likviditeetin pirstoutuminen” markkinapaikassa siltä osin kuin se voi uhata pyynnön kohteena olevan rahoitusvälinelajin markkinoiden moitteetonta ja asianmukaista toimintaa.

(14)

Sen markkinapaikan toimivaltaisen viranomaisen laatiman arvioinnin, johon keskusvastapuoli on pyytänyt pääsyä, ja kyseisen keskusvastapuolen toimivaltaisen viranomaisen laatiman arvioinnin olisi perustuttava mekanismeihin, joita on käytettävissä likviditeetin pirstoutumisen estämiseksi tietyssä markkinapaikassa.

(15)

Likviditeetin pirstoutumisen estämiseksi kaikkien toimijoiden tietyssä markkinapaikassa olisi kyettävä määrittämään kaikki keskinäiset transaktionsa. Olisi kuitenkin kohtuutonta vaatia, että kaikista olemassa olevan keskusvastapuolen määritysosapuolista olisi tultava myös kaikkien tällaista markkinapaikkaa palvelevien uusien keskusvastapuolten määritysosapuolia. Jos on olemassa yhteisöjä, jotka ovat molempien keskusvastapuolen määritysosapuolia, ne voivat helpottaa sellaisten transaktioiden siirtoa ja määritystä, jotka markkinatoimijat ovat toteuttaneet erikseen näiden kahden keskusvastapuolen avustuksella, likviditeetin pirstoutumisriskin hillitsemiseksi. On kuitenkin tärkeää, että keskusvastapuolen esittämä pyyntö, joka koskee pääsyä markkinapaikkaan, ei pirsto likviditeettiä tavalla, joka kasvattaisi riskejä, joille olemassa oleva keskusvastapuoli on alttiina.

(16)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti keskusvastapuolen esittämä pyyntö pääsystä markkinapaikkaan ei saisi edellyttää yhteentoimivuutta, ja sen vuoksi tässä asetuksessa ei pitäisi säätää yhteentoimivuudesta ainoana ratkaisuna likvidideetin pirstoutumiseen. Tämä asetus ei kuitenkaan saisi estää keskusvastapuolia osallistumasta tällaiseen järjestelyyn vapaaehtoisuuden pohjalta, jos edellytykset sen käyttöönotolle täyttyvät.

(17)

Määrittääkseen, mitkä OTC-johdannaissopimukset vähentävät objektiivisesti mitattavissa olevalla tavalla riskejä, jotka liittyvät liike- tai rahoitustoimintaan suoraan, finanssialan ulkopuolisten vastapuolten olisi sovellettava jotakin tässä asetuksessa säädetyistä perusteista, mukaan lukien kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja, jäljempänä ’IFRS-standardit’, koskeviin sääntöihin perustuva tilinpäätöksen määritelmä. Vastapuolet voivat käyttää tilinpäätöksen määritelmää, vaikka ne eivät soveltaisi IFRS-standardeja koskevia sääntöjä. Kun kyseessä ovat finanssialan ulkopuoliset vastapuolet, jotka kenties käyttävät paikallisia tilinpäätössääntöjä, arvioidaan, että valtaosaan sopimuksista, jotka luokitellaan kyseisten paikallisten tilinpäätössääntöjen mukaan suojautumiseksi, voitaisiin soveltaa tässä asetuksessa vahvistettua yleistä määritelmää sopimuksista, jotka vähentävät liiketoimintaan tai rahoitustoimintaan suoraan liittyviä riskejä.

(18)

Joissakin olosuhteissa ei välttämättä ole mahdollista suojautua riskiltä käyttämällä johdannaissopimusta, joka liittyy suoraan kyseiseen riskiin ja joka on sopimus, jolla on täsmälleen sama kohde-etuus ja toimituspäivä kuin katettavalla riskillä. Tällaisessa tapauksessa finanssialan ulkopuolinen vastapuoli voi käyttää riskinsä kattamiseksi muuta rahoitusvälinettä suojaavaa läheisesti korreloivaa välinettä (proxy hedging), esimerkiksi välinettä, jolla on erilainen mutta taloudellisen käyttäytymisen kannalta hyvin samankaltainen kohde-etuus. Lisäksi tietyt finanssialan ulkopuolisten vastapuolten ryhmät, jotka tekevät OTC-johdannaissopimuksia yksittäisen yhteisön välityksellä suojautuakseen riskiltään suhteessa ryhmän kokonaisriskeihin, saattavat käyttää makro- tai portfoliosuojausta (macro or portfolio hedging). Tällaisissa makro- tai portfoliosuojauksen tai muuta rahoitusvälinettä suojaavan välineen käyttöön perustuvissa OTC-johdannaissopimuksissa saattaa olla kyse tässä asetuksessa tarkoitetusta suojautumisesta, ja niitä olisi tarkasteltava niiden perusteiden mukaan, joiden mukaan määritetään, vähentävätkö OTC-johdannaissopimukset objektiivisesti riskejä.

(19)

Riski voi kehittyä ajan mittaan, ja jotta voidaan mukautua riskin kehittymiseen, OTC-johdannaissopimukset, jotka tehtiin alun perin liike- tai rahoitustoimintaan liittyvien riskien vähentämiseksi, saatetaan joutua kompensoimaan täydentävien OTC-johdannaissopimusten käytöllä. Tämän seurauksena riskiltä voidaan suojautua OTC-johdannaissopimusten yhdistelmällä, mukaan lukien korvaavat OTC-johdannaissopimukset, joilla suljetaan pois OTC-johdannaissopimukset, jotka eivät enää liity liike- tai rahoitustoimintaan liittyvään riskiin.

(20)

Niiden riskien kirjo, joita liittyy liike- ja rahoitustoimintaan suoraan, on erittäin laaja ja vaihtelee eri talousaloittain. Liiketoimintaan liittyvät riskit ovat tyypillisesti yhteydessä yrityksen tuotantopanoksiin sekä tuotteisiin ja palveluihin, joita se myy tai tarjoaa. Rahoitustoiminta liittyy tyypillisesti yhteisön lyhyt- ja pitkäaikaisten varojen, mukaan lukien sen velat, hoitoon ja tapoihin, joilla se sijoittaa rahoitusvarat, jotka se tuottaa tai joita se pitää hallussa, mukaan lukien kassanhallinta. Yleisesti esiintyvät riskit, kuten valuuttakurssiriski, hyödykkeiden hintariski tai inflaatioriski tai luottoriski, voivat vaikuttaa rahoitus- ja liiketoimintaan. Analysoitaessa riskejä, jotka liittyvät liike- tai rahoitustoimintaan suoraan, kyseiset riskit olisi määriteltävä johdonmukaisesti ja siten, että määritelmä kattaa molemmat toiminnot, koska OTC-johdannaissopimukset tehdään tietyltä riskiltä suojautumista varten. Lisäksi näiden kahden käsitteen erottamisella toisistaan voisi olla tahattomia seurauksia, koska tietyltä riskiltä suojauduttaisiin joko rahoitus- tai liiketoiminnan yhteydessä riippuen alasta, jolla finanssialan ulkopuoliset vastapuolet toimivat.

(21)

Vaikka määrityskynnysarvojen vahvistamisessa olisi otettava huomioon se, kuinka merkityksellisiä asianomaiset riskit ovat järjestelmän kannalta, on tärkeää huolehtia siitä, että riskejä vähentävät OTC-johdannaiset jätetään määrityskynnysarvojen laskennan ulkopuolelle ja että määrityskynnysarvot mahdollistavat poikkeuksen myöntämisen määritysvelvollisuusperiaatteesta niille OTC-johdannaissopimuksille, jotka voidaan katsoa sopimuksiksi, joita ei ole tehty suojautumistarkoituksissa. Määrityskynnysarvoja olisi tarkemmin ottaen tarkasteltava säännöllisin väliajoin uudelleen, ja ne olisi määriteltävä OTC-johdannaissopimuslajeittain. Määrityskynnysarvoja varten täsmennetyt OTC-johdannaislajit saattavat poiketa määritysvelvollisuutta varten täsmennetyistä OTC-johdannaislajeista. Määrityskynnysarvojen vahvistamisessa olisi otettava asianmukaisesti huomioon tarve määritellä yhtenäinen indikaattori, joka osoittaa kunkin vastapuolen yhteenlaskettujen nettomääräisten positioiden ja vastuiden merkityksen järjestelmän kannalta OTC-johdannaisten omaisuusluokittain. Lisäksi finanssialan ulkopuolisten vastapuolten käyttämien määrityskynnysarvojen täytäntöönpanon olisi oltava yksinkertaista.

(22)

Määrityskynnysarvojen täsmentämisessä olisi asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisesti otettava huomioon kunkin vastapuolen yhteenlaskettujen nettomääräisten positioiden ja vastuiden merkitys järjestelmän kannalta OTC-johdannaislajeittain. Olisi kuitenkin otettava huomioon se, että nämä nettomääräiset positiot ja vastuut poikkeavat vastapuolten ja omaisuusluokkien nettomääräisestä vastuusta. Lisäksi asetuksen (EU) N:o 648/2012 nojalla nämä nettomääräiset positiot olisi laskettava yhteen määrityskynnysarvojen vahvistamisessa huomioon otettavien tietojen määrittämiseksi. Määrityskynnysarvojen vahvistamisessa olisi otettava huomioon yhteenlaskun tuloksena saatu nettomääräisten positioiden kokonaisbruttomäärä. Määrityskynnysarvojen vahvistamisessa olisi käytettävä viitearvona yhteenlaskun tuloksena saatua bruttonimellisarvoa.

(23)

Lisäksi finanssialan ulkopuolisten vastapuolten OTC-johdannaistoiminnan rakenne johtaa yleensä matalaan nettoutusasteeseen, koska OTC-johdannaissopimukset tehdään samaan suuntaan. Tämän seurauksena kunkin vastapuolen ja OTC-johdannaislajin yhteenlaskettujen nettomääräisten positioiden ja vastuiden välinen erotus olisi hyvin lähellä sopimusten bruttoarvoa. Yksinkertaisuustavoitteen saavuttamiseksi OTC-johdannaissopimusten bruttoarvoa olisi tämän vuoksi käytettävä käypänä korvaavana mittapuuna määrityskynnysarvon vahvistamisessa.

(24)

Koska finanssialan ulkopuolisten vastapuolten, jotka eivät ylitä määrityskynnysarvoa, ei edellytetä arvostavan OTC-johdannaissopimuksiaan markkina-arvoon, tämän mittapuun käyttö määrityskynnysarvojen vahvistamisessa olisi kohtuutonta, sillä se aiheuttaisi finanssialan ulkopuolisille vastapuolille huomattavaa ja kohteena olevan riskin kannalta epäsuhtaista rasitusta. OTC-johdannaissopimusten nimellisarvon käyttö merkitsisi sen sijaan yksinkertaista lähestymistapaa, joka ei ole alttiina finanssialan ulkopuolisista vastapuolista riippumattomille tapahtumille.

(25)

Sen, että yksi jollekin OTC-johdannaislajille vahvistetuista arvoista ylittyy, pitäisi johtaa siihen, että kaikki lajit ylittävät määrityskynnysarvon, koska riskejä vähentävät OTC-johdannaissopimukset jätetään määrityskynnysarvon laskennan ulkopuolelle, koska määrityskynnysarvon ylittymisen seuraukset liittyvät määritysvelvollisuuden lisäksi riskienpienentämistekniikoihin ja koska finanssialan ulkopuolisiin vastapuoliin asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisesti sovellettavissa oleviin asianomaisiin velvollisuuksiin olisi omaksuttava yksinkertainen lähestymistapa, kun otetaan huomioon, ettei valtaosa kyseisistä vastapuolista ole luonteeltaan erikoistuneita.

(26)

Määrittämättömien OTC-johdannaissopimusten tapauksessa olisi käytettävä oikea-aikaisen vahvistamisen kaltaisia riskienpienentämistekniikoita. OTC-johdannaissopimusten vahvistaminen voi viitata yhteen tai useampaan vakiosopimukseen, vahvistamista koskevaan vakiosopimukseen tai muihin vakioehtoihin. Vahvistaminen voidaan suorittaa sähköisesti tehtävän sopimuksen tai molempien vastapuolten allekirjoittaman asiakirjan muodossa.

(27)

On olennaista, että vastapuolet vahvistavat transaktioidensa ehdot mahdollisimman pian transaktion toteutuksen jälkeen, erityisesti silloin, kun transaktio toteutetaan tai käsitellään sähköisesti, jotta voidaan varmistaa yhteisymmärrys ja oikeusvarmuus transaktion ehdoista. Vastapuolten, jotka tekevät muita kuin standardoimattomia tai monimutkaisia OTC-johdannaissopimuksia, voi erityisesti olla tarpeen ottaa käyttöön tämän vaatimuksen noudattamisen mahdollistavia välineitä vahvistaakseen OTC-johdannaissopimuksensa ajoissa. Ajoissa annettavilla vahvistuksilla huolehdittaisiin myös alan markkinakäytäntöjen kehittymisestä.

(28)

Jotta riskejä voitaisiin edelleen pienentää, salkkujen täsmäytys antaa kullekin vastapuolelle mahdollisuuden tarkastella perusteellisesti transaktiosalkkua vastapuolensa näkökulmasta, jotta transaktion keskeisiin ehtoihin mahdollisesti liittyvät väärinkäsitykset voidaan tunnistaa nopeasti. Tällaisiin ehtoihin olisi sisällytettävä kunkin transaktion arvostus, ja ne voivat sisältää myös muita merkityksellisiä yksityiskohtia, kuten voimaantulopäivä, voimassaolon suunniteltu päättymispäivä, mahdolliset maksu- tai toimituspäivät, sopimuksen nimellisarvo ja transaktion valuutta, kohde-etuutena oleva rahoitusväline, vastapuolten positio, pankkipäiväkäytäntö sekä mahdolliset OTC-johdannaissopimuksen kiinteät tai vaihtuvat korot.

(29)

Erilaisten riskiprofiilien vuoksi täsmäytysvälin ja kohteena olevan salkun koon olisi vaihdeltava vastapuolten luonteen mukaan, jotta salkkujen täsmäytys olisi oikeasuhtainen riskienpienentämistekniikka. Finanssialalla toimiviin vastapuoliin ja määrityskynnysarvon ylittäviin finanssialan ulkopuolisiin vastapuoliin olisi sovellettava tiukempia vaatimuksia, kun taas finanssialan ulkopuolisiin vastapuoliin, jotka eivät ylittäisi määrityskynnysarvoa, olisi sovellettava harvempaa täsmäytysväliä riippumatta sen vastapuolen luokasta, johon sovellettaisiin myös tätä harvempaa täsmäytysväliä siltä osin kuin täsmäytys koskisi kyseistä osaa sen salkusta.

(30)

Myös salkkujen tiivistäminen voi olla tehokas väline riskienpienentämistarkoituksissa riippuen olosuhteista, kuten vastapuolen kanssa hoidettavan salkun koko ja OTC-johdannaissopimusten voimassaoloaika, tarkoitus ja standardoinnin aste. Finanssialalla toimivilla vastapuolilla ja finanssialan ulkopuolisilla vastapuolilla, joilla on tässä asetuksesssa määritetyn tason ylittävä OTC-johdannaissopimusten salkku, jota keskusvastapuoli ei ole määrittänyt, olisi oltava käytössään menettelyt analysoidakseen mahdollisuutta käyttää salkkujen tiivistämispalvelua vähentääkseen vastapuoliluottoriskiään.

(31)

Erimielisyyksien ratkaisemisen tarkoituksena on pienentää sellaisista sopimuksista johtuvia riskejä, joita ei ole määritetty keskusvastapuolessa. Toteuttaessaan OTC-johdannaistransaktioita toistensa kanssa vastapuolilla olisi oltava käytettävissään yhdessä sovittu kehys kyseisien transaktioiden yhteydessä mahdollisesti ilmenevien erimielisyyksien ratkaisemista varten. Kehyksessä olisi viitattava kolmansien osapuolten kanssa käytävän välimiesmenettelyn tai markkinakyselymekanismin kaltaisiin erimielisyyksien ratkaisumekanismeihin. Kehyksen tarkoituksena on välttää ratkaisemattomien erimielisyyksien paheneminen ja vastapuolten altistaminen lisäriskeille. Erimielisyydet olisi tunnistettava, niitä olisi hallittava ja niistä olisi ilmoitettava asianmukaisesti.

(32)

Jotta voidaan määrittää markkinaolosuhteet, jotka estävät arvostamisen markkina-arvoon, on tarpeen määrittää lamaantuneet markkinat. Markkinat voivat lamaantua monista syistä, mukaan lukien tilanteet, joissa markkinoilla ei toteuteta säännöllisesti transaktioita tavanomaisin markkinaehdoin, jolloin käsitettävä ”tavanomaisin markkinaehdoin” olisi tulkittava tilinpäätöstarkoituksissa käytetyn käsitteen tavoin.

(33)

Tätä asetusta sovelletaan finanssialalla toimiviin vastapuoliin ja määrityskynnysarvon ylittäviin finanssialan ulkopuolisiin vastapuoliin, ja siinä otetaan huomioon sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/EY (4), jossa vahvistetaan myös vaatimuksia, joita on noudatettava arvostettaessa arvostusmallilla.

(34)

Vaikka arvostusmalliin perustuvassa arvostuksessa käytettävä malli voidaan suunnitella sisäisesti tai ulkoisesti asianmukaisen vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi, hallitus tai tällaisen hallituksen komitea, jolle hyväksymistehtävä on siirretty, vastaa mallin hyväksymisestä.

(35)

Kun vastapuolet voivat soveltaa konsernin sisäistä vapautusta annettuaan ilmoituksen toimivaltaisille viranomaisille mutta joutumatta odottamaan sen jakson päättymistä, jonka aikana asianomaisten viranomaisten on ilmoitettava, vastustavatko ne vapautuksen myöntämistä, on tärkeää varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset saavat ajoissa asianmukaiset ja riittävät tiedot voidakseen arvioida, olisiko niiden vastustettava vapautuksen käyttöä.

(36)

Konsernin sisäisten OTC-johdannaissopimusten ennakoitu koko, määrät ja tiheys voidaan määrittää vastapuolten aiempien konsernin sisäisten transaktioiden perusteella sekä ennakoidun mallin ja tulevaisuudessa odotettavissa olevan toiminnan perusteella.

(37)

Kun vastapuolet soveltavat konsernin sisäistä vapautusta, niiden olisi julkistettava tietoja varmistaakseen avoimuuden suhteessa markkinatoimijoihin ja mahdollisiin velkojiin. Tämä on erityisen tärkeää, jotta vastapuolten mahdolliset velkojat voivat arvioida riskejä. Tietojen julkistamisella pyritään estämään väärinkäsitys, että OTC-johdannaiset määritetään keskusvastapuolessa tai että niihin sovelletaan riskienpienentämistekniikoita, kun näin ei ole.

(38)

Aikataulu vahvistuksen antamiselle ajoissa edellyttää mukautuksia, mukaan lukien muutokset markkinakäytännössä ja tietotekniikkajärjestelmien tehostaminen. Kun otetaan huomioon, että mukautuminen vaatimusten noudattamiseen voi tapahtua eri nopeuksilla riippuen vastapuolten luokasta ja OTC-johdannaisten omaisuusluokasta, asteittaisten päivämäärien asettaminen vahvistuksen soveltamiselle mahdollistaisi näiden erojen huomioimisen ja vahvistusaikataulun nopeuttamisen niiden vastapuolten ja tuotteiden tapauksessa, jotka voisivat olla valmiit nopeammin.

(39)

Salkkujen täsmäytys- ja tiivistämispalveluja tai erimielisyyksien ratkaisemista varten vahvistetut vaatimukset edellyttäisivät vastapuolten vahvistavan menettelyjä, toimintalinjoja ja prosesseja ja muuttavan asiakirjoja, mikä vaatisi aikaa. Näihin seikkoihin liittyvien vaatimusten voimaantuloa olisi lykättävä, jotta vastapuolille annetaan aikaa toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseisiä vaatimuksia noudatetaan.

(40)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen on toimittanut komissiolle.

(41)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (5) 10 artiklan mukaisesti EAMV on järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia teknisten sääntelystandardien luonnoksista, analysoinut mahdollisia asiaan liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon asetuksen (EU) N:o 1095/2010 37 artiklalla perustetulta EAMV:n arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä,

a)

’epäsuoralla asiakkaalla’ määritysosapuolen asiakkaan asiakasta;

b)

’epäsuoralla määritysmenettelyllä’ sellaisia sopimussuhteita keskusvastapuolen, määritysosapuolen, määritysosapuolen asiakkaan ja epäsuoran asiakkaan välillä, jotka mahdollistavat sen, että määritysosapuolen asiakas voi tarjota määrityspalveluja epäsuoralle asiakkaalle;

c)

’vahvistuksella’ asiakirja-aineistoa, joka osoittaa vastapuolten hyväksyvän kaikki OTC-johdannaisia (over the counter) koskevan sopimuksen ehdot.

a)

sen on pidettävä erillisiä kirjausluetteloita ja tilejä, joiden avulla kukin asiakas voi tunnistaa määritysosapuolen ylläpitämissä tileissä asiakkaan tiliin ylläpidetyt omaisuuserät ja positiot sen epäsuorien asiakkaiden tiliin ylläpidetyistä omaisuuseristä ja positioista;

b)

sen on pidettävä erillisiä kirjausluetteloita ja tilejä, joiden avulla kukin asiakas voi tunnistaa määritysosapuolen ylläpitämissä tileissä tietyn epäsuoran asiakkaan tiliin ylläpidetyt omaisuuserät ja positiot muiden epäsuorien asiakkaiden tiliin ylläpidetyistä omaisuuseristä ja positioista.

a)

OTC-johdannaissopimuslaji;

b)

OTC-johdannaissopimuslajiin kuuluvat OTC-johdannaissopimukset;

c)

muut tiedot, jotka on sisällytettävä julkiseen rekisteriin 8 artiklan mukaisesti;

d)

muut ominaisuudet, jotka ovat tarpeen OTC-johdannaissopimuslajiin kuuluvien OTC-johdannaissopimusten erottamiseksi kyseiseen lajiin kuulumattomista OTC-johdannaissopimuksista;

e)

todisteet kyseisen OTC-johdannaissopimuslajin sopimusehtojen ja toimintaprosessien standardoinnin asteesta;

f)

OTC-johdannaissopimuslajin määrää koskevat tiedot;

g)

OTC-johdannaissopimuslajin likviditeettiä koskevat tiedot;

h)

todisteet siitä, että markkinatoimijoiden saatavilla on rehellisiä, luotettavia ja yleisesti hyväksyttyjä hintatietoja kyseisessä OTC-johdannaissopimuslajissa;

i)

todisteet määritysvelvollisuuden vaikutuksesta siihen, onko markkinatoimijoiden saatavilla hintatietoja.

a)

tiedot, jotka tarvitaan kulloisenkin OTC-johdannaissopimuslajin ennakoidun määrän arvioimiseksi, jos kyseiseen johdannaissopimuslajiin aletaan soveltaa määritysvelvollisuutta;

b)

todisteet keskusvastapuolen kyvystä käsitellä ennakoitua määrää, jos kyseiseen johdannaissopimuslajiin aletaan soveltaa määritysvelvollisuutta, ja hallita kyseisten OTC-johdannaissopimuslajien määrityksestä koituvat riskit, myös jos ne aiheutuvat asiakkaiden tai epäsuorien asiakkaiden määritysmenettelyistä;

c)

kyseisen OTC-johdannaissopimuslajin markkinoilla toimivien tai tulevaisuudessa mahdollisesti toimivien vastapuolten tyyppi ja lukumäärä, jos kyseiseen johdannaissopimuslajiin aletaan soveltaa määritysvelvollisuutta;

d)

kuvaus eri tehtävistä, jotka on hoidettava määrityksen aloittamiseksi keskusvastapuolen kanssa, sekä kunkin tehtävän hoitoon tarvittavan ajan täsmentäminen;

e)

tiedot kyseisen OTC-johdannaissopimuslajin markkinoilla toimivien eri vastapuolten riskienhallinnasta, oikeuskelpoisuudesta ja toimintakyvystä, jos kyseiseen johdannaissopimuslajiin aletaan soveltaa määritysvelvollisuutta.

a)

transaktioiden lukumäärä;

b)

kokonaismäärä;

c)

avoinna olevien sopimusten kokonaismäärä;

d)

toimeksiantojen taso (depth of orders), mukaan lukien toimeksiantojen ja tarjouspyyntöjen keskimääräinen lukumäärä;

e)

osto- ja myyntihintojen erotusten suuruus;

f)

likviditeettitoimenpiteet stressikausien markkinaolosuhteissa;

g)

likviditeettitoimenpiteet maksukyvyttömyyttä koskevien menettelyjen täytäntöönpanoa varten.

a)

sisältyykö kyseisen OTC-johdannaissopimuslajin sopimusehtoihin yleisiä oikeudellisia asiakirjoja, mukaan lukien nettoutusta koskevat vakiosopimukset, määritelmät, vakioehdot ja vahvistukset, joissa vahvistetaan vastapuolten yleisesti käyttämä sopimuksen mukainen laatu;

b)

sisältyykö asianomaisen OTC-johdannaissopimuslajin toimintaprosesseihin automatisoitua kaupankäynnin jälkeistä käsittelyä ja kaupan jälkeisiä elinkaaritapahtumia (lifecycle events), joita käsitellään yhteisesti aikataulussa, josta vastapuolet ovat päässeet laajasti yhteisymmärrykseen.

a)

ovatko keskusvastapuolen vakuudet tai rahoitusvaatimukset oikeassa suhteessa riskiin, jota määritysvelvollisuudella on tarkoitus vähentää;

b)

markkinoiden koon ja syvyyden vakaus tuotteen osalta ajan mittaan;

c)

todennäköisyys, että markkinoilla olisi edelleen riittävästi hajontaa määritysosapuolen maksukyvyttömyyden tapauksessa;

d)

transaktioiden lukumäärä ja arvo.

a)

OTC-johdannaissopimuslajin omaisuusluokka;

b)

kyseiseen johdannaissopimuslajiin sisältyvien OTC-johdannaissopimusten tyyppi;

c)

kyseiseen johdannaissopimuslajiin sisältyvien OTC-johdannaissopimusten kohde-etuudet;

d)

sellaisten kohde-etuuksien osalta, jotka ovat rahoitusvälineitä, ilmoitus siitä, onko kohde-etuus yksi rahoitusväline tai liikkeeseenlaskija tai indeksi tai salkku;

e)

muiden kohde-etuuksien osalta ilmoitus kohde-etuuden lajista;

f)

kyseiseen johdannaissopimuslajiin kuuluvien OTC-johdannaissopimusten nimelliset valuutat ja toimitusvaluutat;

g)

kyseiseen johdannaissopimuslajiin kuuluvien OTC-johdannaissopimusten voimassaolon alkuperäiset päättymispäivät;

h)

kyseiseen johdannaissopimuslajiin kuuluvien OTC-johdannaissopimusten toimitusedellytykset;

i)

kyseiseen johdannaissopimuslajiin kuuluvien OTC-johdannaissopimusten maksutiheydet;

j)

kyseisen OTC-johdannaissopimuslajin yksilöivä tunniste;

k)

muut ominaisuudet, jotka vaaditaan kyseiseen OTC-johdannaissopimuslajiin kuuluvien sopimusten erottamiseksi toisistaan.

a)

täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1247/2012 3 artiklan mukainen yksilöintikoodi;

b)

täydellinen nimi;

c)

sijoittautumismaa;

d)

asetuksen (EU) N:o 648/2012 22 artiklan mukaisesti nimetty toimivaltainen viranomainen.

a)

niiden vastapuolten ryhmät, joihin kutakin siirtymäaikaa sovelletaan;

b)

mahdolliset muut ehdot, jotka ovat asetuksen (EU) N:o 648/2012 5 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen teknisten sääntelystandardien mukaisesti edellytyksenä sille, että siirtymäaikaa voidaan soveltaa.

a)

keskusvastapuolen tunnistetiedot;

b)

ilmoitettavien OTC-johdannaissopimusten omaisuusluokka;

c)

OTC-johdannaissopimusten tyyppi;

d)

ilmoituksen päivämäärä;

e)

ilmoituksen antavan toimivaltaisen viranomaisen tunnistetiedot.

a)

vähintään yksi yhteinen keskusvastapuoli;

b)

keskusvastapuolten käyttöön ottamat määritysmenettelyt.

a)

se kattaa riskit, jotka johtuvat mahdollisesta muutoksesta sellaisten omaisuuserien, palvelujen, tuotantopanosten, tuotteiden, hyödykkeiden tai vastuiden arvossa, jotka finanssialan ulkopuolinen vastapuoli tai sen konserni omistaa, tuottaa, valmistaa, käsittelee, tarjoaa, ostaa, pitää kaupan, liisaa, myy tai hankkii taikka jotka kyseinen vastapuoli tai konserni voi kohtuudella odottaa omistavansa, tuottavansa, valmistavansa, käsittelevänsä, tarjoavansa, ostavansa, pitävänsä kaupan, liisaavansa, myyvänsä tai hankkivansa osana tavanomaista liiketoimintaansa;

b)

se kattaa riskit, jotka johtuvat korkojen, inflaatioasteen, valuuttakurssien tai luottoriskin vaihtelun mahdollisesti aiheuttamista välillisistä vaikutuksista a alakohdassa tarkoitettujen omaisuuserien, palvelujen, tuotantopanosten, tuotteiden, hyödykkeiden tai vastuiden arvoon;

c)

se voidaan katsoa suojaussopimukseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (6) 3 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS-standardit) nojalla.

a)

OTC-luottojohdannaissopimuksille 1 miljardi euroa bruttonimellisarvona;

b)

OTC-osakejohdannaissopimuksille 1 miljardi euroa bruttonimellisarvona;

c)

OTC-korkojohdannaissopimuksille 3 miljardia euroa bruttonimellisarvona;

d)

OTC-valuuttajohdannaissopimuksille 3 miljardia euroa bruttonimellisarvona;

e)

OTC-hyödykejohdannaissopimuksille ja muille kuin a–d alakohdassa tarkoitetuille OTC-johdannaissopimuksille 3 miljardia euroa bruttonimellisarvona.

a)

viimeistään 28 päivänä helmikuuta 2014 tehtyjen luottoriskinvaihtosopimusten ja koronvaihtosopimusten osalta OTC-johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen toisen pankkipäivän loppuun mennessä;

b)

28 päivän helmikuuta 2014 jälkeen tehtyjen luottoriskinvaihtosopimusten ja koronvaihtosopimusten osalta OTC-johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen pankkipäivän loppuun mennessä;

c)

osakkeenvaihtosopimusten, valuutanvaihtosopimusten, hyödykkeisiin perustuvien vaihtosopimusten ja kaikkien muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen, viimeistään 31 päivänä elokuuta 2013 tehtyjen johdannaissopimusten osalta johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen kolmannen pankkipäivän loppuun mennessä;

d)

osakkeenvaihtosopimusten, valuutanvaihtosopimusten, hyödykkeisiin perustuvien vaihtosopimusten ja kaikkien muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen, 31 päivän elokuuta 2013 jälkeen ja viimeistään 31 päivänä elokuuta 2014 tehtyjen johdannaissopimusten osalta johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen toisen pankkipäivän loppuun mennessä;

e)

osakkeenvaihtosopimusten, valuutanvaihtosopimusten, hyödykkeisiin perustuvien vaihtosopimusten ja kaikkien muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen, 31 päivän elokuuta 2014 jälkeen tehtyjen johdannaissopimusten osalta johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen pankkipäivän loppuun mennessä.

a)

viimeistään 31 päivänä elokuuta 2013 tehtyjen luottoriskinvaihtosopimusten ja koronvaihtosopimusten osalta OTC-johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen viidennen pankkipäivän loppuun mennessä;

b)

31 päivän elokuuta 2013 jälkeen ja viimeistään 31 päivänä elokuuta 2014 tehtyjen luottoriskinvaihtosopimusten ja koronvaihtosopimusten osalta OTC-johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen kolmannen pankkipäivän loppuun mennessä;

c)

31 päivän elokuuta 2014 jälkeen tehtyjen luottoriskinvaihtosopimusten ja koronvaihtosopimusten osalta OTC-johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen toisen pankkipäivän loppuun mennessä;

d)

osakkeenvaihtosopimusten, valuutanvaihtosopimusten, hyödykkeisiin perustuvien vaihtosopimusten ja kaikkien muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen, viimeistään 31 päivänä elokuuta 2013 tehtyjen johdannaissopimusten osalta johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen seitsemännen pankkipäivän loppuun mennessä;

e)

osakkeenvaihtosopimusten, valuutanvaihtosopimusten, hyödykkeisiin perustuvien vaihtosopimusten ja kaikkien muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen, 31 päivän elokuuta 2013 jälkeen ja viimeistään 31 päivänä elokuuta 2014 tehtyjen johdannaissopimusten osalta johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen neljännen pankkipäivän loppuun mennessä;

f)

osakkeenvaihtosopimusten, valuutanvaihtosopimusten, hyödykkeisiin perustuvien vaihtosopimusten ja kaikkien muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen, 31 päivän elokuuta 2014 jälkeen tehtyjen johdannaissopimusten osalta täytäntöönpanopäivän jälkeisen toisen pankkipäivän loppuun mennessä.

a)

finanssialalla toimivan vastapuolen tai asetuksen (EU) N:o 648/2012 10 artiklassa tarkoitetun finanssialan ulkopuolisen vastapuolen osalta

b)

sellaisen finanssialan ulkopuolisen vastapuolen osalta, joka ei ole asetuksen (EU) N:o 648/2012 10 artiklassa tarkoitettu finanssialan ulkopuolinen vastapuoli

a)

erimielisyydet, jotka liittyvät sopimuksen tunnustamiseen tai arvostukseen ja vakuuksien vaihtoon vastapuolten välillä, havaitaan ja kirjataan ja joilla niitä seurataan. Näissä menettelyissä on kirjattava vähintään sen jakson pituus, jonka erimielisyys on ratkaisematta, vastapuoli ja määrä, josta ollaan eri mieltä;

b)

erimielisyydet ratkaistaan ajoissa, mukaan lukien erityinen prosessi erimielisyyksille, joita ei saada ratkaistuiksi viiden pankkipäivän kuluessa.

a)

kun markkinat ovat lamaantuneet;

b)

jos kohtuullisia käypiä arvoja koskevissa arvoissa on merkittävää vaihtelua eikä eri arvioiden todennäköisyyttä voida arvioida kohtuudella.

a)

joka kattaa kaikki tekijät, jotka vastapuolten ottaisivat huomioon hintaa asettaessaan, mukaan lukien markkina-arvoon arvostamista koskevien tietojen mahdollisimman laaja käyttö;

b)

joka on yhdenmukainen rahoitusinstrumenttien hinnoittelussa käytettävien hyväksyttyjen taloudellisten metodiikkojen kanssa;

c)

joka kalibroidaan ja jonka validius testataan käyttäen hintoja, jotka ovat toteutuneet missä tahansa saman instrumentin viimeaikaisissa todettavissa olevissa markkinatransaktioissa, tai mitä tahansa käytettävissä ja todettavissa olevia markkinatietoja;

d)

jonka muu kuin riskin ottava osasto validoi tai jota se valvoo riippumattomasti;

e)

jonka hallitus dokumentoi tai hyväksyy asianmukaisesti niin usein kuin on tarpeen olennaisten muutosten jälkeen ja vähintään vuosittain. Tämän hyväksynnän antaminen voidaan siirtää komitean tehtäväksi.

a)

transaktioiden lakisääteiset vastapuolet, mukaan lukien niiden täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1247/2012 3 artiklan mukaiset tunnukset;

b)

vastapuolten välinen liikesuhde;

c)

tiedot osapuolten välisistä täydentävistä sopimussuhteista;

d)

asetuksen (EU) N:o 648/2012 3 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a–d alakohdassa määritetty konsernin sisäisen transaktion laji;

e)

tiedot transaktioista, joille vastapuoli hakee vapautusta, mukaan lukien

a)

asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 7 tai 9 kohdan nojalla annetun ilmoituksen osalta kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta;

b)

asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 6, 8 tai 10 kohdan nojalla tehdyn toimivaltaisen viranomaisen päätöksen osalta kuukauden kuluessa päätöksen toimittamisesta vastapuolelle.

a)

18 artiklassa luetellut tiedot;

b)

tieto siitä, onko asiasta tehty myönteinen vai kielteinen päätös;

c)

myönteisen päätöksen tapauksessa

d)

kielteisen päätöksen tapauksessa

a)

transaktioiden lakisääteiset vastapuolet, mukaan lukien niiden täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1247/2012 3 artiklan mukaiset tunnukset;

b)

vastapuolten välinen suhde;

c)

onko kyse täydestä vai osittaisesta vapautuksesta;

d)

niiden OTC-johdannaissopimusten nimellinen kokonaismäärä, joihin sovelletaan konsernin sisäistä vapautusta.