28.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/132

(1)

Ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/36/EY (3) konsolidoitiin alkujaan 15 direktiiviin perustunut vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmä. Siinä säädetään eräiden ammattien ammattipätevyyden automaattisesta tunnustamisesta yhteensovitettujen koulutuksen vähimmäisvaatimusten perusteella (sektoriammatit), koulutuksesta annettavien asiakirjojen yleisestä tunnustamisjärjestelmästä ja ammattikokemuksen automaattisesta tunnustamisesta. Direktiivissä 2005/36/EY perustettiin myös uusi järjestelmä palvelujen vapaata tarjoamista varten. Olisi muistettava, että unionin kansalaisten perheenjäsenet, jotka ovat lähtöisin kolmansista maista, hyötyvät tasavertaisesta kohtelusta Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (4) mukaisesti. Kolmansien maiden kansalaiset voivat lisäksi hyötyä tasavertaisesta kohtelusta tutkinto- ja muiden todistusten sekä muun ammattipätevyyden tunnustamiseksi asiaankuuluvien kansallisten menettelyjen mukaisesti erityisten unionin säädösten, kuten pitkäaikaisesta oleskelusta, pakolaisista, ”sinisen kortin” haltijoista ja tutkijoista annettujen säädösten, nojalla.

(2)

Komissio totesi 27 päivänä lokakuuta 2010 antamassaan tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – ”Yhdessä uuteen kasvuun””, että unionin oikeutta oli tällä alalla uudistettava. Eurooppa-neuvosto kannatti uudistamista 23 päivänä lokakuuta 2011 antamissaan päätelmissä ja kehotti Euroopan parlamenttia ja neuvostoa pyrkimään poliittiseen sopimukseen direktiivin 2005/36/EY tarkistamisesta vuoden 2012 loppuun mennessä. Euroopan parlamentti kehotti ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY täytäntöönpanosta 15 päivänä marraskuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa (5) komissiota antamaan ehdotuksen. Lokakuun 27 päivänä 2010 annetussa asiakirjassa ”Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010: Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen” tähdennetään, että ammattipätevyyden tunnustamiseen liittyvää hallinnollista rasitusta on kevennettävä.

(3)

Notaarit, jotka nimitetään hallituksen virallisella säädöksellä, olisi jätettävä direktiivin 2005/36/EY soveltamisalan ulkopuolelle, koska kyseiseen ammattiin sovelletaan yksittäisissä jäsenvaltioissa erilaisia ammatinharjoittamisoikeuden saamista ja ammatin harjoittamista koskevia erityisjärjestelmiä.

(4)

Eurooppalainen ammattikortti toisi lisäarvoa sisämarkkinoiden lujittamiseksi, ammattihenkilöiden vapaan liikkuvuuden edistämiseksi ja ammattipätevyyden tehokkaan ja avoimen tunnustamisen varmistamiseksi. Kortti olisi erityisen hyödyllinen keino helpottaa väliaikaista liikkuvuutta ja tunnustamista ammattipätevyyden automaattisen tunnustamisen järjestelmässä sekä edistää yksinkertaistettua tunnustamisprosessia yleisessä järjestelmässä. Eurooppalaisen ammattikortin on määrä yksinkertaistaa tunnustamisprosessia ja edistää kustannus- ja toimintatehokkuutta, mikä hyödyttää ammattihenkilöitä ja toimivaltaisia viranomaisia. Eurooppalaisen ammattikortin käyttöönotossa olisi otettava huomioon asianomaisen ammattialan näkemykset ja sitä ennen olisi arvioitava sen soveltuvuutta kyseiselle ammattialalle ja vaikutuksia jäsenvaltioissa. Arviointi olisi suoritettava tarvittaessa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Eurooppalainen ammattikortti olisi myönnettävä ammattihenkilön pyynnöstä, kun hän on toimittanut tarvittavat asiakirjat ja kun toimivaltaiset viranomaiset ovat saattaneet loppuun asiaan liittyvät varmennusmenettelyt. Kun eurooppalainen ammattikortti myönnetään sijoittautumista varten, se toimii tunnustamispäätöksenä ja sitä olisi kohdeltava samoin kuin muita direktiivin 2005/36/EY nojalla tehtyjä tunnustamispäätöksiä. Sen olisi täydennettävä tiettyyn ammattiin pääsylle mahdollisesti asetettuja rekisteröitymisvaatimuksia eikä korvattava niitä. Eurooppalaista ammattikorttia ei ole tarpeen ottaa käyttöön oikeusalan ammateissa, joita varten on jo otettu käyttöön ammattikortti järjestelmässä, josta säädetään asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta 22 päivänä maaliskuuta 1977 annetussa neuvoston direktiivissä 77/249/ETY (6) ja asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, 16 päivänä helmikuuta 1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/5/EY (7).

(5)

Eurooppalaisen ammattikortin toimintaa olisi tuettava sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmällä (IMI), joka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1024/2012 (8). Kortilla ja IMI-järjestelmällä olisi vahvistettava synergiavaikutuksia ja luottamusta toimivaltaisten viranomaisten kesken, poistettava toimivaltaisten viranomaisten päällekkäinen hallinnollinen työ ja päällekkäiset tunnustamismenettelyt sekä lisättävä avoimuutta ja varmuutta ammattihenkilöiden kannalta.

(6)

Eurooppalaisen ammattikortin haku- ja myöntämisprosessi olisi jäsenneltävä selkeäksi, ja siihen olisi sisällytettävä takeet ja vastaavat muutoksenhakuoikeudet hakijalle. Täytäntöönpanosäädöksissä olisi täsmennettävä käännösvaatimukset ja hakijalta mahdollisesti perittävien maksujen maksutavat, jotta IMI-järjestelmän työnkulkuun ei aiheuteta katkoksia tai häiriöitä ja jotta hakemusten käsittely ei viivästy. On jäsenvaltioiden tehtävä määrittää maksujen suuruus. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin ilmoitettava komissiolle määrittämiensä maksujen suuruus. Eurooppalaisen ammattikortin ja siihen liittyvän IMI-järjestelmän työnkulun avulla olisi varmistettava tallennettujen tietojen eheys, aitous ja luottamuksellisuus ja vältettävä laiton ja luvaton pääsy järjestelmään sisältyviin tietoihin.

(7)

Direktiiviä 2005/36/EY sovelletaan ainoastaan ammattihenkilöihin, jotka haluavat harjoittaa samaa ammattia toisessa jäsenvaltiossa. Joissain tapauksissa kyseinen toiminta on vastaanottavassa jäsenvaltiossa osa toimialaltaan laajempaa ammattia kuin kotijäsenvaltiossa. Jos toimialojen väliset erot ovat niin suuret, että ammattihenkilöltä edellytettäisiin koko koulutusohjelman suorittamista puutteiden korvaamiseksi, ja jos ammattihenkilö tätä pyytää, vastaanottavan jäsenvaltion olisi näissä erityisolosuhteissa myönnettävä hänelle osittainen ammatinharjoittamisoikeus. Jäsenvaltion olisi kuitenkin voitava evätä osittainen ammatinharjoittamisoikeus yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä, jotka Euroopan unionin tuomioistuin on määritellyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49 ja 56 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössään ja joiden sisältö voi muuttua. Näin voi olla etenkin sellaisten terveydenhuollon ammattien tapauksessa, joilla on vaikutusta kansanterveyteen tai potilasturvallisuuteen. Osittaisen ammatinharjoittamisoikeuden myöntäminen ei saisi rajoittaa työmarkkinaosapuolten oikeutta järjestäytyä.

(8)

Vastaanottavan jäsenvaltion paikallisten kuluttajien etujen suojelemiseksi jäsenvaltiossa tapahtuvaa väliaikaista ja satunnaista palvelujen tarjoamista varten olisi määriteltävä takeet, muun muassa vaatimus palvelujen tarjoamista edeltäneiden kymmenen vuoden aikana hankitusta vähintään yhden vuoden ammattikokemuksesta, jollei ammattia ole säännelty kotijäsenvaltiossa. Jos toiminta on kausiluonteista, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus suorittaa tarkastuksia varmistuakseen alueellaan tarjottujen palvelujen tarjoamisen väliaikaisuudesta tai satunnaisuudesta. Tätä varten vastaanottavan jäsenvaltion olisi voitava pyytää kerran vuodessa tiedot palveluista, joita sen alueella tosiasiallisesti tarjotaan, ellei palvelun tarjoaja ole jo toimittanut kyseisiä tietoja vapaaehtoisesti.

(9)

Direktiivissä 2005/36/EY sallitaan jäsenvaltioille mahdollisuus tarkistaa palvelun tarjoajan ammattipätevyys ennen ensimmäistä palveluntarjontaa, mikäli kyseessä on säännelty ammatti, jolla on vaikutusta kansanterveyteen tai yleiseen turvallisuuteen. Tämä on johtanut oikeusvarmuuden puutteeseen, koska ennakkotarkistuksen tarpeellisuus on ollut toimivaltaisen viranomaisen päätettävissä. Oikeusvarmuuden takaamiseksi ammattihenkilöiden olisi voitava tietää alusta alkaen, onko ammattipätevyyden ennakkotarkistus tarpeen ja milloin päätös on odotettavissa. Joka tapauksessa palvelujen vapaan tarjoamisen järjestelmässä ei pidä määrätä tiukemmista ammattipätevyyden ennakkotarkistusta koskevista edellytyksistä kuin sijoittautumista koskevien säännöissä. Kun kyseessä on säännelty ammatti, jolla on vaikutusta kansanterveyteen tai yleiseen turvallisuuteen, direktiivillä 2005/36/EY ei pidä rajoittaa jäsenvaltioiden mahdollisuutta säätää pakollisesta ammatillisesta vakuutusturvasta potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa 9 päivänä maaliskuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/24/EU (9) ja palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/123/EY (10) säädettyjen sääntöjen mukaisesti.

(10)

Ammatillisen koulutuksen järjestelmät ovat osoittautuneet hyödylliseksi keinoksi varmistaa nuorten työllistyminen ja sujuva siirtyminen koulutuksesta työelämään. Siksi niiden erityispiirteet olisi otettava täysin huomioon direktiiviä 2005/36/EY tarkistettaessa.

(11)

Yleisen järjestelmän tunnustamismekanismin soveltamiseksi erilaiset kansalliset koulutukset olisi ryhmiteltävä eri tasoiksi. Nämä pelkästään yleisen järjestelmän toimivuuden varmistamiseksi määriteltävät tasot eivät saisi vaikuttaa kansallisiin koulutusrakenteisiin tai jäsenvaltioiden toimivaltaan tällä alalla, eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen kansalliset täytäntöönpanotoimet mukaan lukien. Eurooppalainen tutkintojen viitekehys on työkalu, jolla on tarkoitus edistää ammattipätevyyksien avoimuutta ja vertailukelpoisuutta, ja se voi olla hyödyllinen täydentävä tietolähde toimivaltaisille viranomaisille näiden tutkiessa toisissa jäsenvaltioissa myönnettyjä ammattipätevyyksiä. Bolognan prosessissa korkea-asteen oppilaitokset ovat mukauttaneet opinto-ohjelmiensa rakenteen kaksivaiheiseksi järjestelmäksi, jossa suoritetaan ensimmäisen (Bachelor) ja toisen (Master) vaiheen korkeakoulututkinto. Jotta direktiivissä 2005/36/EY esitetyt viisi tasoa vastaisivat tätä uutta tutkintorakennetta, ensimmäisen vaiheen korkeakoulututkinto olisi luokiteltava d tasolle ja toisen vaiheen korkeakoulututkinto e tasolle. Yleisen järjestelmän toimivuuden varmistamiseksi määriteltyä viittä tasoa ei saisi periaatteessa enää käyttää perusteena sulkea unionin kansalaisia direktiivin 2005/36/EY soveltamisalan ulkopuolelle, mikäli tämä olisi elinikäisen oppimisen periaatteen vastaista.

(12)

Sellaisten ammattihenkilöiden ammattipätevyyden tunnustamista koskevat hakemukset, joilla on yhden vuoden ammattikokemus ja jotka ovat lähtöisin jäsenvaltioista, joissa kyseinen ammatti ei ole säännelty, olisi käsiteltävä samalla tavoin kuin sellaisista jäsenvaltioista lähtöisin olevien ammattihenkilöiden hakemukset, joissa kyseinen ammatti on säännelty. Heidän ammattipätevyyttään olisi verrattava vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaadittuun ammattipätevyyteen direktiivissä 2005/36/EY säädettyjen pätevyystasojen pohjalta. Jos niissä on olennaisia eroja, toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava määrätä korvaavia toimenpiteitä. Kaikissa sellaisten teoreettisten tietojen ja käytännön taitojen arviointimenettelyissä, joita saatetaan vaatia korvaavina toimenpiteinä ammattiin pääsyn edellytyksenä, olisi varmistettava avoimuuden ja puolueettomuuden periaatteiden noudattaminen.

(13)

Koska yleiseen järjestelmään kuuluviin ammatteihin pääsyn ehtona olevia koulutuksen vähimmäisvaatimuksia ei ole sovitettu yhteen, vastaanottavan jäsenvaltion olisi vastedeskin voitava määrätä korvaava toimenpide. Tällaisen toimenpiteen olisi oltava oikeasuhteinen, ja siinä olisi erityisesti otettava huomioon hakijan ammattikokemuksensa tai elinikäisen oppimisen avulla hankkimat tiedot, taidot ja pätevyydet, jotka asiaankuuluva elin on tätä tarkoitusta varten muodollisesti vahvistanut. Päätös korvaavan toimenpiteen määräämisestä olisi perusteltava asianmukaisesti, jotta hakija ymmärtää tilanteensa ja voi valittaa kansalliseen tuomioistuimeen direktiivin 2005/36/EY nojalla.

(14)

Direktiiviä 2005/36/EY tarkistettaessa ilmeni tarve päivittää ja selventää ja samalla joustavoittaa liitteessä IV olevia luetteloita kauppa-, teollisuus- ja käsiteollisuusalan toiminnoista pitäen silti voimassa ammattikokemukseen perustuva automaattinen tunnustamisjärjestelmä näiden toimintojen osalta. Liite IV perustuu nykyisellään vuodelta 1958 peräisin olevaan kansainväliseen toimialaluokitusstandardiin (ISIC) eikä vastaa enää taloudellisen toiminnan nykyrakennetta. ISIC-luokitusta on tarkistettu useita kertoja vuoden 1958 jälkeen. Tämän vuoksi komission olisi voitava mukauttaa liitettä IV automaattisen tunnustamisjärjestelmän säilyttämiseksi ennallaan.

(15)

Jatkuva ammatillinen kehittyminen auttaa ammattihenkilöitä, joiden ammattipätevyys tunnustetaan automaattisesti, harjoittamaan ammattiaan turvallisesti ja tehokkaasti. On tärkeää rohkaista lujittamaan entisestään jatkuvaa ammatillista kehittymistä näissä ammateissa. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti rohkaistava jatkuvaa ammatillista kehittymistä lääketieteen tohtorien, erikoislääkärien, yleislääkärien, yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien, hammaslääkärien, erikoishammaslääkärien, eläinlääkärien, kätilöiden, proviisorien ja arkkitehtien ammateissa. Jäsenvaltioiden toimet näiden ammattien harjoittajien jatkuvaksi ammatilliseksi kehittymiseksi olisi annettava tiedoksi komissiolle, ja jäsenvaltioiden olisi vaihdettava asiaan liittyviä hyviä käytäntöjä. Jatkuvan ammatillisen kehittymisen olisi katettava tekniikan, tieteen, sääntelyn ja etiikan kehitys ja kannustettava ammattihenkilöitä elinikäiseen oppimiseen omassa ammatissaan.

(16)

Koulutuksen vähimmäisvaatimuksiin perustuva automaattinen tunnustamisjärjestelmä on riippuvainen siitä, että jäsenvaltiot ilmoittavat ja komissio julkaisee uudet tai muuttuneet muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat oikea-aikaisesti. Muussa tapauksessa tällaisen pätevyyden haltijoilla ei ole takeita automaattisesta tunnustamisesta. Avoimuuden lisäämiseksi ja hiljattain ilmoitettujen nimikkeiden tutkimisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava tiedot koulutusohjelmien kestosta ja sisällöstä, joiden on vastattava direktiivissä 2005/36/EY säädettyjä koulutuksen vähimmäisvaatimuksia.

(17)

Eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän (ECTS) pisteitä käytetään jo suurimmassa osassa unionin korkea-asteen oppilaitoksia, ja niiden käyttö yleistyy myös kursseilla, joilla hankitaan pätevyys säännellyn ammatin harjoittamiseen. Siksi olisi annettava mahdollisuus ilmoittaa opinto-ohjelman kesto myös ECTS-pisteinä. Tämän mahdollisuuden ei tulisi vaikuttaa muihin automaattisen tunnustamisen vaatimuksiin. Yksi ECTS-piste vastaa 25–30 tunnin työmäärää, ja yhden korkea-asteen opintovuoden suorittaminen edellyttää yleensä 60:tä pistettä.

(18)

Jotta voidaan varmistaa kansanterveyden ja potilasturvallisuuden korkea taso unionissa ja ajantasaistaa direktiivi 2005/36/EY, lääkärin peruskoulutuksen määrittelyperusteita olisi muutettava niin, että vähimmäiskestoon vaadittavat vuodet ja tunnit otetaan huomioon kumulatiivisesti. Tällä muutoksella ei pyritä madaltamaan lääkärin peruskoulutuksen vaatimustasoa.

(19)

Erikoislääkärin pätevyyden jo saaneiden ja toisen erikoisalan koulutuksessa olevien lääkärien liikkuvuuden lisäämiseksi jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus myöntää vapautuksia tietyistä myöhemmän koulutuksen osista, jos lääkäri on jo suorittanut nämä osat aiemman erikoislääkärikoulutuksensa aikana jossakin jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää tietyissä rajoissa tällaisia poikkeuksia automaattiseen tunnustamisjärjestelmään kuuluvilla lääketieteen erikoisaloilla.

(20)

Sairaanhoitajan ammatti on kehittynyt merkittävästi kolmen viime vuosikymmenen aikana: yhteisöperustainen terveydenhuolto, monimutkaisten hoitojen käyttö ja jatkuvasti kehittyvä tekniikka edellyttävät sairaanhoitajilta kykyä vastuullisempaan työskentelyyn. Sairaanhoitajien koulutuksen, joka on yhä järjestetty eri tavoin kansallisista perinteistä riippuen, olisi tarjottava lujempi ja tulospainotteisempi varmuus siitä, että ammattihenkilö on omaksunut koulutuksen aikana tietyt tiedot ja taidot ja kykenee soveltamaan ainakin tiettyjä pätevyyksiä harjoittaakseen kyseiseen ammattiin liittyvää toimintaa.

(21)

Kätilöiden valmistamiseksi ammattiin liittyviin monitahoisiin terveydenhuollon vaatimuksiin alan opiskelijoilla olisi oltava vankat yleissivistävät opinnot suoritettuina ennen kätilön koulutuksen aloittamista. Siksi kätilön koulutuksen pääsyvaatimuksia olisi tiukennettava niin, että edellytetään 12 vuoden yleissivistäviä opintoja tai vastaavantasoisen kokeen läpäisemistä; näitä vaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta ammattihenkilöihin, jotka ovat jo pätevöityneet yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan ammattiin. Kätilöiden koulutuksen olisi taattava paremmin, että ammattihenkilö on hankkinut tietyt tiedot ja taidot harjoittaakseen direktiivissä 2005/36/EY tarkoitettua kätilön ammattitoimintaa.

(22)

Lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisalojen automaattisen tunnustamisjärjestelmän yksinkertaistamiseksi kyseiset erikoisalat olisi sisällytettävä direktiivin 2005/36/EY soveltamisalaan, mikäli ne ovat yhteisiä vähintään kahdelle viidesosalle jäsenvaltioista.

(23)

Huomattavan monet jäsenvaltiot ovat direktiivin 2005/36/EY voimaantulon jälkeen päättäneet sallia kaiken farmasian alan ammattitoiminnan aloittamisen ja harjoittamisen toisessa jäsenvaltiossa hankitun proviisorin ammattipätevyyden tunnustamisen perusteella. Toisessa jäsenvaltiossa hankitun ammattipätevyyden tunnustaminen ei kuitenkaan saisi estää jäsenvaltioita pitämästä voimassa syrjimättömiä sääntöjä apteekkien maantieteellisestä jakautumisesta niiden alueella, koska direktiivissä 2005/36/EY ei soviteta yhteen tällaisia sääntöjä. Minkään sellaisen ammattipätevyyden automaattista tunnustamista koskevan poikkeuksen nojalla, joka on yhä tarpeen jäsenvaltiolle, ei kuitenkaan enää saisi sulkea soveltamisalan ulkopuolelle proviisoreja, joiden ammattipätevyyden kyseistä poikkeusta soveltava jäsenvaltio on jo tunnustanut ja jotka ovat jo tietyn ajan luvallisesti ja tosiasiallisesti harjoittaneet proviisorin ammattia kyseisen jäsenvaltion alueella.

(24)

Automaattisen tunnustamisjärjestelmän toimivuuden perustana on luottamus ammattihenkilöiden pätevyyden ehtona oleviin koulutusvaatimuksiin. Tämän vuoksi on tärkeää, että arkkitehtien koulutuksen vähimmäisvaatimukset vastaavat arkkitehtikoulutuksessa tapahtuneita muutoksia, erityisesti yleisesti tunnustettua tarvetta täydentää korkea-asteen opintoja pätevän arkkitehdin valvonnassa tapahtuvalla ammattikokemuksen hankkimisella. Samalla koulutuksen vähimmäisvaatimusten olisi olla niin joustavia, ettei niillä tarpeettomasti rajoiteta jäsenvaltioiden mahdollisuutta järjestää oma koulutusjärjestelmänsä.

(25)

Direktiivissä 2005/36/EY olisi edistettävä automaattisempaa ammattipätevyyden tunnustamista ammateissa, joihin sitä ei nykyisellään sovelleta, ottamalla käyttöön yhteisiä koulutusperiaatteita. Tällöin olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden toimivalta päättää, millaista ammattipätevyyttä ammattien harjoittamiseksi niiden alueella edellytetään ja millaiset niiden koulutusjärjestelmien sisältö ja rakenne ovat. Yhteiset koulutusperiaatteet olisi toteutettava yhteisinä koulutuspuitteina, jotka perustuvat yhteiselle tieto-, taito- ja pätevyyskokonaisuudelle tai yhteisille koulutustesteille. Yhteisten koulutusperiaatteiden piiriin olisi voitava kuulua myös erikoisaloja, joihin ei nykyään sovelleta säännöksiä automaattisesta tunnustamisesta direktiivin 2005/36/EY nojalla ja jotka liittyvät III osaston III luvun kattamiin ammatteihin ja joille on varattu selvästi määriteltyjä erityisiä tehtäviä. Tällaisten erikoisalojen, etenkin lääketieteen erikoisalojen, yhteisten koulutuspuitteiden olisi turvattava kansanterveyden suojelun ja potilasturvallisuuden korkea taso. Jäsenvaltioiden olisi tunnustettava automaattisesti yhteisten koulutuspuitteiden perusteella hankitut ammattipätevyydet. Unionin tasolla edustavien ammatillisten järjestöjen ja tietyissä olosuhteissa kansallisten ammattialajärjestöjen tai toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tehdä komissiolle ehdotuksia yhteisiksi koulutusperiaatteiksi, jotta kansallisten yhteensovittamisesta vastaavien henkilöiden kanssa voidaan arvioida näiden periaatteiden mahdollisia seurauksia kansallisten koulutusjärjestelmien ja säänneltyyn ammattiin pääsyä koskevien kansallisten sääntöjen kannalta.

(26)

Direktiiviin 2005/36/EY sisältyy jo nyt velvollisuus, jonka mukaan ammattihenkilöillä on oltava tarvittava kielitaito. Velvollisuuden soveltamisen tarkistaminen on tuonut ilmi tarpeen selkeyttää toimivaltaisten viranomaisten ja työnantajien roolia erityisesti potilasturvallisuuden varmistamiseksi paremmin. Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava testata kielitaitoa ammattipätevyyden tunnustamisen jälkeen. Etenkin ammateissa, joilla on vaikutusta potilasturvallisuuteen, on tärkeää, että kielitaito testataan direktiivin 2005/36/EY mukaisesti ennen kuin ammattihenkilö alkaa harjoittaa ammattia vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Kielitaidon testaamisen olisi kuitenkin oltava kohtuullista ja tarpeellista näissä ammateissa, eikä sillä pitäisi pyrkiä sulkemaan toisista jäsenvaltioista tulevia ammattihenkilöitä työmarkkinoilta vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Suhteellisuusperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi ja ammattihenkilöiden liikkuvuuden lisäämiseksi unionissa toimivaltaisten viranomaisten toteuttama tai valvoma kielitaidon testaus olisi rajoitettava yhteen vastaanottavan jäsenvaltion viralliseen tai hallinnon kielen taitoon edellyttäen, että se on myös Euroopan unionin virallinen kieli. Tämän ei pidä estää vastaanottavaa jäsenvaltiota kannustamasta ammattihenkilöitä opettelemaan myöhemmässä vaiheessa myös toinen kieli, jos se on tarpeen harjoitettavassa ammattitoiminnassa. Työnantajilla on myös jatkossa tärkeä tehtävä sen varmistamisessa, että työpaikalla ammattitoimintaa harjoittavilla on tarvittava kielitaito.

(27)

Säänneltyjen ammattien harjoittamisoikeutta koskevilla kansallisilla säännöillä ei pidä rajoittaa vastavalmistuneiden liikkuvuutta. Kun valmistunut henkilö saa päätökseen ammatillisen harjoittelun toisessa jäsenvaltiossa, hänen harjoittelujaksonsa olisi tunnustettava hänen hakiessaan oikeutta harjoittaa säänneltyä ammattia kotijäsenvaltiossa. Toisessa jäsenvaltiossa suoritetun ammatillisen harjoittelun tunnustamisen pitäisi perustua selkeään kirjalliseen kuvaukseen oppimistavoitteista ja tehtävistä, jotka määrittää harjoittelijan valvoja vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon kolmannessa maassa suoritettu ammatillinen harjoittelujakso, kun ne käsittelevät säännellyn ammatin harjoittamisoikeutta koskevaa hakemusta.

(28)

Direktiivissä 2005/36/EY säädetään kansallisten yhteystahojen järjestelmästä. Direktiivin 2006/123/EY voimaantulon ja siinä säädettyjen keskitettyjen palvelupisteiden perustamisen vuoksi on olemassa päällekkäisyyden vaara. Tämän vuoksi direktiivissä 2005/36/EY perustetut kansalliset yhteystahot olisi muutettava tukikeskuksiksi, jotka keskittyvät toiminnassaan tarjoamaan neuvoja ja tukea kansalaisille, myös kasvotusten, jotta voidaan varmistaa, että sisämarkkinasääntöjen päivittäistä soveltamista kansalaisten monimutkaisissa yksittäistapauksissa voidaan seurata kansallisesti. Tukikeskukset olisivat tarvittaessa yhteydessä toimivaltaisiin viranomaisiin ja muiden jäsenvaltioiden tukikeskuksiin. Eurooppalaisen ammattikortin osalta jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, olisiko tukikeskusten toimittava toimivaltaisena viranomaisena kotijäsenvaltiossa vai tuettava asiasta vastaavaa toimivaltaista viranomaista eurooppalaista ammattikorttia koskevien hakemusten ja IMI-järjestelmässä luodun hakijan tiedoston (IMI-tiedosto) käsittelyssä. Palvelujen vapaan tarjoamisen järjestelmässä, jos kyseinen ammatti ei ole kotijäsenvaltiossa säännelty, tukikeskukset voivat myös osallistua tietojenvaihtoon hallinnollista yhteistyötä varten.

(29)

Tällä direktiivillä varmistetaan osaltaan terveyden suojelun ja kuluttajansuojan korkea taso. Direktiivissä 2005/36/EY säädetään jo nyt yksityiskohtaisesti jäsenvaltioiden velvollisuudesta tietojenvaihtoon. Tätä velvollisuutta olisi vahvistettava entisestään. Vastaisuudessa jäsenvaltioiden ei tulisi ainoastaan reagoida tietopyyntöihin, vaan niiden toimivaltaisilla viranomaisilla olisi myös oltava valtuudet antaa toimivaltansa rajoissa ennakoivasti hälytys muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ammattihenkilöistä, joilla ei ole enää oikeutta harjoittaa ammattiaan. Direktiivin 2005/36/EY soveltamisalaan kuuluville terveydenhuollon ammattihenkilöille tarvitaan erityinen hälytysmekanismi. Sitä olisi sovellettava myös eläinlääkäreihin ja ammattihenkilöihin, jotka harjoittavat alaikäisten koulutukseen liittyvää toimintaa, lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen henkilöstö mukaan lukien. Hälytysvelvollisuus olisi oltava vain jäsenvaltioilla, joissa kyseinen ammatti on säännelty. Kaikille jäsenvaltioille olisi lähetettävä hälytys, jos ammattihenkilöllä ei ole enää oikeutta harjoittaa edes väliaikaisesti ammatillista toimintaa jossain jäsenvaltiossa kurinpitotoimen tai rikosoikeudellisen tuomion vuoksi. Hälytyksen yhteydessä olisi annettava kaikki saatavilla olevat yksityiskohtaiset tiedot siitä määräpituisesta tai määräämättömästä ajanjaksosta, jona rajoitusta tai kieltoa sovelletaan. Hälytys olisi annettava IMI-järjestelmän välityksellä riippumatta siitä, onko ammattihenkilö käyttänyt direktiivin 2005/36/EY nojalla hänelle kuuluvia oikeuksia tai hakenut ammattipätevyytensä tunnustamista eurooppalaisen ammattikortin tai direktiivissä säädetyn muun menetelmän avulla. Hälytysmenettelyn olisi oltava henkilötietojen suojaa ja perusoikeuksia koskevan unionin oikeuden mukainen. Hälytysmenettelyllä ei ole tarkoitus korvata tai muuttaa jäsenvaltioiden keskinäisiä järjestelyjä, jotka koskevat yhteistyötä oikeus- ja sisäasioissa. Direktiivin 2005/36/EY nojalla toimivaltaisia viranomaisia ei myöskään tulisi vaatia osallistumaan tällaiseen yhteistyöhön kyseisessä direktiivissä säädettyjen hälytysten välityksellä.

(30)

Toisessa jäsenvaltiossa työskentelystä kiinnostuneen kansalaisen kohtaamia suurimpia vaikeuksia on noudatettavien hallinnollisten menettelyjen monimutkaisuus ja epätietoisuus niistä. Direktiivissä 2006/123/EY velvoitetaan jo jäsenvaltiot järjestämään vaivaton tiedonsaanti ja mahdollisuus saada menettelyt läpiviedyiksi keskitetyissä palvelupisteissä. Kansalaiset, jotka haluavat, että heidän ammattipätevyytensä tunnustetaan direktiivin 2005/36/EY mukaisesti, voivat nykyäänkin hyödyntää keskitettyjä palvelupisteitä, mikäli he kuuluvat direktiivin 2006/123/EY soveltamisalaan. Työnhakijat ja terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät kuitenkaan kuulu direktiivin 2006/123/EY soveltamisalaan, ja saatavilla on vain vähän tietoa. Käyttäjän kannalta näitä tietoja onkin tarpeen tarkentaa ja varmistaa niiden helppo saatavuus. Lisäksi on tärkeää, että jäsenvaltiot kantavat vastuunsa kansallisesti ja toisaalta tekevät yhteistyötä keskenään ja komission kanssa, jotta ammattihenkilöillä on kaikkialla unionissa helppo pääsy käyttäjäystävällisiin ja monikielisiin tietoihin ja he voivat saada menettelyt helposti läpiviedyiksi keskitettyjen palvelupisteiden tai asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kautta. Linkkejä olisi tarjottava myös muilla verkkosivustoilla kuten Sinun Eurooppasi -portaalissa.

(31)

Jotta direktiivin 2005/36/EY tiettyjä, muita kuin keskeisiä osia voidaan täydentää tai muuttaa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti direktiivin 21 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen tietojen ja taitojen ajantasaistamiseksi, liitteen I ajantasaistamiseksi, liitteessä IV luetteloitujen toimintojen ajantasaistamiseksi ja selkeyttämiseksi, liitteessä V olevan 5.1.1–5.1.4, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2, 5.6.2 ja 5.7.1 kohdan mukauttamiseksi, erikoislääkärien ja erikoishammaslääkärien koulutuksen vähimmäiskeston mukauttamiseksi, uusien lääketieteen erikoisalojen sisällyttämiseksi liitteessä V olevaan 5.1.3 kohtaan, liitteessä V olevan 5.2.1, 5.3.1, 5.4.1, 5.5.1 ja 5.6.1 kohdan luetteloiden muuttamiseksi, uusien hammaslääketieteen erikoisalojen sisällyttämiseksi liitteessä V olevaan 5.3.3 kohtaan, yhteisten koulutuspuitteiden soveltamisedellytysten määrittämiseksi ja yhteisten koulutustestien soveltamisedellytysten määrittämiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(32)

Jotta voidaan varmistaa direktiivin 2005/36/EY yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (11) mukaisesti.

(33)

Kyseisten täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi niiden teknisen luonteen vuoksi sovellettava tarkastelumenettelyä, kun ne koskevat eurooppalaisten ammattikorttien käyttöönottoa tietyissä ammateissa, eurooppalaisen ammattikortin muotoa, kirjallisten hakemusten käsittelyä, käännöksiä, jotka hakijan on toimitettava eurooppalaista ammattikorttia koskevan hakemuksensa mukana, täydelliseen hakemukseen direktiivin 2005/36/EY mukaisesti vaadittavien asiakirjojen yksityiskohtia, eurooppalaiseen ammattikorttiin liittyvien maksujen maksu- ja käsittelytapaa, sääntöjä siitä kuinka, missä tapauksissa ja mistä asiakirjoista toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää virallisesti oikeaksi todistetut jäljennökset asianomaista ammattia varten, eurooppalaiseen ammattikorttiin ja IMI-tiedostoon sisältyvien tietojen teknisiä eritelmiä ja tietojen eheyden, luottamuksellisuuden ja oikeellisuuden varmistamiseksi tarvittavia toimenpiteitä, eurooppalaisen ammattikortin myöntämisen edellytyksiä ja menettelyjä, IMI-tiedostoon pääsyn edellytyksiä koskevia sääntöjä, eurooppalaisen ammattikortin aitouden ja voimassaolon tarkastamiseen tarvittavia teknisiä keinoja ja menettelyjä sekä hälytysmekanismin soveltamista.

(34)

Komission olisi täytäntöönpanosäädöksillä ja näiden säädösten erityispiirteet huomioon ottaen asetusta (EU) N:o 182/2011 soveltamatta päätettävä, ettei se suorita pyydettyä liitteen I ajantasaistamista, jos direktiivissä 2005/36/EY säädetyt edellytykset eivät täyty, pyydettävä, että asianomainen jäsenvaltio ei sovella poikkeusta, joka koskee mahdollisuutta valita sopeutumisajan ja kelpoisuuskokeen välillä, jos kyseinen poikkeus ei ole asianmukainen tai se ei ole unionin oikeuden mukainen, päätettävä, ettei se toteuta pyydettyä liitteessä V olevan 5.1.1–5.1.4, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2, 5.6.2 tai 5.7.1 kohdan muuttamista, jos direktiivissä 2005/36/EY säädetyt edellytykset eivät täyty, laadittava luettelo jäsenvaltioiden ammattipätevyyksistä ja ammattinimikkeistä, jotka tunnustetaan automaattisesti yhteisten koulutuspuitteiden perusteella, laadittava luettelo jäsenvaltioista, joissa yhteiset koulutustestit järjestetään, määritettävä testien järjestämistiheys kalenterivuoden aikana ja muut tarvittavat järjestelyt yhteisten koulutustestien järjestämiseksi sekä annettava asianomaiselle jäsenvaltiolle määräaikainen lupa poiketa direktiivin 2005/36/EY asiaa koskevista säännöksistä.

(35)

Direktiivissä 2006/123/EY säädetystä keskinäisestä arvioinnista saatujen myönteisten kokemusten perusteella vastaava arviointijärjestelmä olisi sisällytettävä direktiiviin 2005/36/EY. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava, mitä ammatteja ne sääntelevät ja mistä syistä, ja keskusteltava keskenään havainnoistaan. Tällainen järjestelmä lisäisi osaltaan asiantuntijapalvelumarkkinoiden avoimuutta.

(36)

Komission olisi myöhempänä ajankohtana arvioitava järjestelmää, jota sovelletaan Romaniassa annettuihin yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen tunnustamiseen. Arvioinnin olisi perustuttava asiaan liittyvän erityistäydennysohjelman tuloksiin, joka Romanian olisi perustettava kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräystensä mukaisesti ja jota varten sen olisi oltava yhteydessä muihin jäsenvaltioihin ja komissioon. Erityistäydennysohjelman tarkoituksena olisi oltava ohjelman osanottajien ammattipätevyyden täydentäminen niin, että he täyttävät kaikki direktiivissä 2005/36/EY säädetyt koulutuksen vähimmäisvaatimukset.

(37)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat ammattipätevyyden tunnustamista koskevien sääntöjen järkeistäminen, yksinkertaistaminen ja parantaminen, koska se johtaisi vääjäämättä vaatimusten ja menettelyjen eriytymiseen ja lisäisi sääntelyn monimutkaisuutta aiheuttaen ammattihenkilöiden liikkuvuudelle perusteettomia esteitä, vaan ne voidaan yhtenäisyyteen, avoimuuteen ja yhteensopivuuteen liittyvistä syistä saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(38)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (12) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään täytäntöönpanotoimia koskevaan ilmoitukseen yhden tai useamman selittävän asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(39)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (13) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 8 päivänä maaliskuuta 2012 (14).

(40)

Direktiivi 2005/36/EY ja asetus (EU) N:o 1024/2012 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Lisätään 1 artiklaan kohta seuraavasti:

”Tässä direktiivissä vahvistetaan myös säännöt, jotka koskevat osittaista oikeutta harjoittaa säänneltyä ammattia ja toisessa jäsenvaltiossa suoritetun ammatillisen harjoittelun tunnustamista.”.

2)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

3)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

4)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

5)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”4 a artikla

Eurooppalainen ammattikortti

1.   Jäsenvaltion on myönnettävä ammattipätevyyden haltijalle hänen pyynnöstään eurooppalainen ammattikortti sillä edellytyksellä, että komissio on antanut asiaan liittyvät 7 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset.

2.   Kun eurooppalainen ammattikortti on otettu käyttöön tiettyä ammattia varten 7 kohdan mukaisesti annetuilla asiaankuuluvilla täytäntöönpanosäädöksillä, kyseisen ammattipätevyyden haltija voi hakea eurooppalaista ammattikorttia tai käyttää II ja III osastossa säädettyjä menettelyjä.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että eurooppalaisen ammattikortin haltijalla on kaikki 4 b–4 e artiklassa säädetyt oikeudet.

4.   Mikäli ammattipätevyyden haltija aikoo tarjota II osaston nojalla muita kuin 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja palveluja, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä eurooppalainen ammattikortti 4 b ja 4 c artiklan mukaisesti. Eurooppalainen ammattikortti toimii tarvittaessa 7 artiklassa tarkoitettuna ilmoituksena.

5.   Mikäli ammattipätevyyden haltija aikoo sijoittautua toiseen jäsenvaltioon III osaston I–III a luvun nojalla tai tarjota palveluja 7 artiklan 4 kohdan nojalla, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava kaikki sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä (IMI) luotuun hakijan tiedostoon (IMI-tiedosto) liittyvät valmisteluvaiheet 4 b ja 4 d artiklan mukaisesti. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä eurooppalainen ammattikortti 4 b ja 4 d artiklan mukaisesti.

Eurooppalaisen ammattikortin myöntäminen sijoittautumista varten ei anna automaattisesti oikeutta tietyn ammatin harjoittamiseen, jos vastaanottavassa jäsenvaltiossa on rekisteröitymisvaatimuksia tai muita valvontamenettelyjä jo ennen eurooppalaisen ammattikortin käyttöönottoa asianomaista ammattia varten.

6.   Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat IMI-tiedostojen käsittelystä ja eurooppalaisten ammattikorttien myöntämisestä. Kyseisten viranomaisten on varmistettava eurooppalaisia ammattikortteja koskevien hakemusten tasapuolinen, puolueeton ja oikea-aikainen käsittely. Myös 57 b artiklassa tarkoitetut tukikeskukset voivat toimia toimivaltaisina viranomaisina. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ja tukikeskukset tiedottavat kansalaisille, mahdolliset hakijat mukaan lukien, eurooppalaisen ammattikortin toiminnasta ja lisäarvosta ammateissa, joita varten sellainen on saatavissa.

7.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan eurooppalaista ammattikorttia koskevien säännösten yhdenmukainen soveltaminen ammateissa, jotka täyttävät tämän kohdan toisessa alakohdassa säädetyt edellytykset, mukaan lukien toimenpiteet, jotka koskevat eurooppalaisen ammattikortin muotoa, kirjallisten hakemusten käsittelyä, käännöksiä, jotka hakijan on toimitettava eurooppalaista ammattikorttia koskevan hakemuksensa mukana, eurooppalaista ammattikorttia koskevaan täydelliseen hakemukseen 7 artiklan 2 kohdan tai liitteen VII mukaisesti vaadittavien asiakirjojen yksityiskohtia sekä eurooppalaiseen ammattikorttiin liittyvien maksujen maksu- ja käsittelytapaa ottaen huomioon asianomaisen ammatin erityispiirteet. Komissio myös täsmentää täytäntöönpanosäädöksillä, millä tavoin, missä tapauksissa ja mistä asiakirjoista toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää virallisesti oikeaksi todistetut jäljennökset 4 b artiklan 3 kohdan toisen alakohdan, 4 d artiklan 2 kohdan ja 4 d artiklan 3 kohdan mukaisesti asianomaista ammattia varten.

Eurooppalainen ammattikortti voidaan ottaa käyttöön tiettyä ammattia varten antamalla asiaankuuluvat täytäntöönpanosäädökset ensimmäisen alakohdan mukaisesti edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8.   Hakijoilta eurooppalaisen ammattikortin myöntämiseen liittyvistä hallinnollisista menettelyistä mahdollisesti veloitettavien maksujen on oltava kohtuullisia, suhteellisia ja oikeassa suhteessa kotijäsenvaltiolle ja vastaanottavalle jäsenvaltiolle aiheutuviin kustannuksiin, eivätkä ne saa toimia pidäkkeenä eurooppalaisen ammattikortin hakemiselle.

4 b artikla

Eurooppalaisen ammattikortin hakeminen ja IMI-tiedoston luominen

1.   Kotijäsenvaltion on tarjottava ammattipätevyyden haltijalle mahdollisuus hakea eurooppalaista ammattikorttia komission tarjoamalla verkkosovelluksella, joka luo hakijan IMI-tiedoston automaattisesti. Jos kotijäsenvaltio hyväksyy myös kirjalliset hakemukset, sen on huolehdittava kaikista tarvittavista järjestelyistä, joita IMI-tiedoston luominen, tietojen lähettäminen hakijalle ja eurooppalaisen ammattikortin myöntäminen edellyttävät.

2.   Hakemusten tueksi on liitettävä 4 a artiklan 7 kohdan mukaisesti annettavissa täytäntöönpanosäädöksissä edellytettävät asiakirjat.

3.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on viikon kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta ilmoitettava vastaanottaneensa hakemuksen ja tiedotettava hakijalle mahdollisista puuttuvista asiakirjoista.

Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarvittaessa annettava tämän direktiivin mukaisesti hakemuksen tueksi mahdollisesti vaadittavat todistukset. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarkistettava, onko hakija sijoittautunut laillisesti kotijäsenvaltioon ja ovatko kaikki tarvittavat kotijäsenvaltiossa annetut asiakirjat voimassa ja aitoja. Jos kotijäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on asianmukaisesti perusteltuja epäilyksiä, sen on kuultava asiaankuuluvaa elintä ja se voi pyytää hakijalta virallisesti oikeaksi todistetut jäljennökset asiakirjoista. Saman hakijan jättäessä myöhempiä hakemuksia kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät saa pyytää toimittamaan uudelleen asiakirjoja, jotka sisältyvät jo IMI-tiedostoon ja ovat edelleen voimassa.

4.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksillä eurooppalaiseen ammattikorttiin ja IMI-tiedostoon sisältyvien tietojen tekniset eritelmät ja tietojen eheyden, luottamuksellisuuden ja oikeellisuuden varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet, sekä eurooppalaisen ammattikortin myöntämisen edellytykset ja menettelyt, kortin lataaminen tietovälineelle tai IMI-tiedoston päivitysten lähettäminen mukaan luettuina. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4 c artikla

Eurooppalainen ammattikortti muiden kuin 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen väliaikaista ja satunnaista tarjoamista varten

1.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava hakemus ja IMI-tiedostoon sisältyvät, hakemuksen tueksi esitetyt asiakirjat ja myönnettävä eurooppalainen ammattikortti muiden kuin 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen väliaikaista a satunnaista tarjoamista varten kolmen viikon kuluessa. Määräaika alkaa 4 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen puuttuvien asiakirjojen vastaanottamisesta tai, jos täydentäviä asiakirjoja ei ole pyydetty, mainitussa alakohdassa tarkoitetun yhden viikon määräajan päätyttyä. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on sen jälkeen toimitettava eurooppalainen ammattikortti viipymättä kunkin asianomaisen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja ilmoitettava asiasta hakijalle. Vastaanottava jäsenvaltio ei saa edellyttää muuta ilmoitusta 7 artiklan nojalla seuraavien 18 kuukauden aikana.

2.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen päätökseen tai päätöksen antamatta jättämiseen 1 kohdassa tarkoitetussa kolmen viikon määräajassa voidaan hakea muutosta kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3.   Jos eurooppalaisen ammattikortin haltija haluaa tarjota palvelua muissa kuin 1 kohdassa tarkoitetussa hakemuksessa alun perin mainituissa jäsenvaltioissa, hän voi hakea tällaista laajentamista. Jos haltija haluaa jatkaa palvelujen tarjoamista 1 kohdassa tarkoitettua 18 kuukauden ajanjaksoa pitempään, hänen on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle. Kummassakin tapauksessa haltijan on myös toimitettava kaikki tiedot IMI-tiedostossa osoitetun tilanteen merkittävistä muutoksista, joita kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia 4 a artiklan 7 kohdan mukaisesti annettavien täytäntöönpanosäädösten nojalla. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on välitettävä ajantasaistettu eurooppalainen ammattikortti asianomaiselle vastaanottavalle jäsenvaltiolle.

4.   Eurooppalainen ammattikortti on voimassa kaikkien asianomaisten vastaanottavien jäsenvaltioiden koko alueella niin kauan kuin sen haltijalla on oikeus harjoittaa ammattia IMI-tiedostoon sisältyvien asiakirjojen ja tietojen perusteella.

4 d artikla

Eurooppalainen ammattikortti sijoittautumista ja 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen väliaikaista ja satunnaista tarjoamista varten

1.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on kuukauden kuluessa tarkistettava IMI-tiedostoon sisältyvien, hakemuksen tueksi esitettyjen asiakirjojen aitous ja voimassaolo eurooppalaisen ammattikortin myöntämiseksi sijoittautumista tai 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen väliaikaista ja satunnaista jtarjoamista jvarten. Määräaika alkaa 4 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen puuttuvien asiakirjojen vastaanottamisesta, tai jos täydentäviä asiakirjoja ei ole pyydetty, mainitussa alakohdassa tarkoitetun yhden viikon määräajan päätyttyä. Sen on sen jälkeen toimitettava hakemus viipymättä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Kotijäsenvaltion on ilmoitettava hakijalle hakemuksen käsittelyvaihe samaan aikaan, kun se toimittaa hakemuksen vastaanottavalle jäsenvaltiolle.

2.   Vastaanottavan jäsenvaltion on 16, 21, 49 a ja 49 b artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa päätettävä myöntääkö se 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen ammattikortin kuukauden kuluessa kotijäsenvaltion lähettämän hakemuksen vastaanottamisesta. Jos vastaanottavalla jäsenvaltiolla on asianmukaisesti perusteltuja epäilyksiä, se voi pyytää kotijäsenvaltiolta lisätietoja tai virallisesti oikeaksi todistetun jäljennöksen asiakirjasta, joka tämän on toimitettava kahden viikon kuluessa pyynnön esittämisestä. Tällaisesta pyynnöstä huolimatta sovelletaan yhden kuukauden määräaikaa, ellei 5 kohdan toisesta alakohdasta muuta johdu.

3.   Vastaanottavan jäsenvaltion on päätettävä 7 artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa kahden kuukauden kuluessa kotijäsenvaltion toimittaman hakemuksen vastaanottamisesta, myöntääkö se eurooppalaisen ammattikortin vai määrääkö se ammattipätevyyden haltijalle korvaavia toimenpiteitä. Jos vastaanottavalla jäsenvaltiolla on asianmukaisesti perusteltuja epäilyksiä, se voi pyytää kotijäsenvaltiolta lisätietoja tai virallisesti oikeaksi todistetun jäljennöksen asiakirjasta, joka tämän on toimitettava kahden viikon kuluessa pyynnön esittämisestä. Tällaisesta pyynnöstä huolimatta sovelletaan kahden kuukauden määräaikaa, ellei 5 kohdan toisesta alakohdasta muuta johdu.

4.   Jos vastaanottava jäsenvaltio ei saa tarvittavia tietoja, joita se voi pyytää tämän direktiivin mukaisesti tehdäkseen päätöksen eurooppalaisen ammattikortin myöntämisestä joko kotijäsenvaltiolta tai hakijalta, se voi kieltäytyä myöntämästä korttia. Kielteinen päätös on perusteltava asianmukaisesti.

5.   Jollei vastaanottava jäsenvaltio tee päätöstä tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa määräajoissa tai jollei se järjestä kelpoisuuskoetta 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti, eurooppalainen ammattikortti katsotaan myönnetyksi ja se lähetetään ammattipätevyyden haltijalle automaattisesti IMI-järjestelmän välityksellä.

Vastaanottavalla jäsenvaltiolla on mahdollisuus jatkaa kahdella viikolla 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja eurooppalaisen ammattikortin automaattisen myöntämisen määräaikoja. Sen on perusteltava määräajan jatkaminen ja ilmoitettava asiasta hakijalle. Tällainen määräajan jatkaminen voidaan uusia kerran, jos se on välttämätöntä etenkin kansanterveyteen tai palvelun vastaanottajien turvallisuuteen liittyvistä syistä.

6.   Kotijäsenvaltion 1 kohdan mukaisesti toteuttamat toimet korvaavat ammattipätevyyden tunnustamista koskevan hakemuksen vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

7.   Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion 1–5 kohdan nojalla tekemiin päätöksiin tai kotijäsenvaltion päätöksen tekemättä jättämiseen voidaan hakea muutosta kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

4 e artikla

Eurooppalaiseen ammattikorttiin liittyvien tietojen käsittely ja tarkastelu

1.   Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on viipymättä päivitettävä vastaavaan IMI-tiedostoon tiedot kurinpitotoimista tai rikosoikeudellisista seuraamuksista, joihin liittyy rajoitus tai kielto ja jotka vaikuttavat eurooppalaisen ammattikortin haltijan tämän direktiivin nojalla harjoittamaan toimintaan, sanotun vaikuttamatta syyttömyysolettamaan. Näin menetellessään niiden on noudatettava yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (15) ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (16) säädettyjä henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä. Päivitysten yhteydessä on poistettava tiedot, joita ei enää tarvita. Kaikista päivityksistä on ilmoitettava viipymättä eurooppalaisen ammattikortin haltijalle ja toimivaltaisille viranomaisille, joilla on pääsy vastaavaan IMI-tiedostoon. Tämä velvollisuus ei vaikuta jäsenvaltioiden 56 a artiklan mukaisiin hälytysvelvollisuuksiin.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tietojen päivitys voi koskea vain seuraavia:

3.   IMI-tiedostoon sisältyvien tietojen tarkastelu on sallittua vain kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille direktiivin 95/46/EY mukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava eurooppalaisen ammattikortin haltijalle IMI-tiedoston sisältö, jos tämä sitä pyytää.

4.   Eurooppalaiseen ammattikorttiin sisällytettävät tiedot on rajoitettava tietoihin, jotka ovat tarpeen varmistamaan kortin haltijan oikeus harjoittaa ammattia, jota varten kortti on myönnetty: haltijan etu- ja sukunimi, syntymäaika ja -paikka, ammatti, muodollinen pätevyys ja sovellettava järjestelmä, asiaan liittyvät toimivaltaiset viranomaiset, kortin numero, turvaominaisuudet ja viittaus voimassa olevaan henkilötodistukseen. Eurooppalaisen ammattikortin haltijan hankkimaan ammattikokemukseen tai suorittamiin korvaaviin toimenpiteisiin liittyvät tiedot on sisällytettävä IMI-tiedostoon.

5.   IMI-tiedostoon sisältyviä henkilötietoja voidaan käsitellä niin kauan kuin se on tarpeen joko tunnustamismenettelyä varten tai osoituksena tunnustamisesta tai 7 artiklan mukaisesti vaaditun ilmoituksen toimittamisesta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että eurooppalaisen ammattikortin haltijalla on milloin tahansa ja veloituksetta oikeus pyytää virheellisten tai puutteellisten tietojen oikaisemista tai asianomaisen IMI-tiedoston poistamista tai estämistä. Haltijalle on ilmoitettava tästä oikeudesta eurooppalaisen ammattikortin myöntämisen yhteydessä ja muistutettava siitä tämän jälkeen kahden vuoden välein. Muistutus lähetetään automaattisesti IMI-järjestelmän välityksellä, kun eurooppalaista ammattikorttia koskeva alkuperäinen hakemus on jätetty sähköisenä.

Jos pyydetään sellaisen IMI-tiedoston poistamista, joka liittyy sijoittautumista tai 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen väliaikaista ja satunnaista tarjoamista varten myönnettyyn eurooppalaiseen ammattikorttiin, asianomaisen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava ammattipätevyyden haltijalle todiste hänen ammattipätevyytensä tunnustamisesta.

6.   Eurooppalaisen ammattikortin ja kaikkien IMI-tiedostojen sisältämien henkilötietojen käsittelyssä jäsenvaltioiden asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset katsotaan direktiivissä 95/46/EY 2 artiklan d alakohdassa tarkoitetuiksi rekisterinpitäjiksi. Komissio katsotaan yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 (17) 2 artiklan d alakohdassa tarkoitetuksi rekisterinpitäjäksi tämän artiklan 1–4 kohdasta johtuvien tehtäviensä ja niissä tarkoitetun henkilötietojen käsittelyn yhteydessä.

7.   Vastaanottavien jäsenvaltioiden on säädettävä, että työnantajat, asiakkaat, potilaat, viranomaiset ja muut asianomaiset voivat tarkistaa kortinhaltijan niille esittämän eurooppalaisen ammattikortin aitouden ja voimassaolon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista.

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt, jotka koskevat IMI-tiedostoon pääsyä sekä teknisiä välineitä ja menettelyjä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tarkistamista varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4 f artikla

Osittainen ammatinharjoittamisoikeus

1.   Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä tapauskohtaisesti osittainen oikeus harjoittaa ammattia alueellaan vain, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

Edellä olevan c alakohdan soveltamiseksi vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon, voidaanko kyseistä ammatillista toimintaa harjoittaa kotijäsenvaltiossa itsenäisesti.

2.   Osittainen ammatinharjoittamisoikeus voidaan evätä, jos se on perusteltua yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä, omiaan takaamaan tavoitellun tavoitteen saavuttamisen eikä ylitä sitä, mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi.

3.   Vastaanottavaan jäsenvaltioon sijoittautumista varten esitetyt hakemukset on tutkittava III osaston I ja IV lukujen mukaisesti.

4.   Hakemukset, jotka koskevat palvelujen väliaikaista ja satunnaista tarjoamista vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja ammatillista toimintaa, jolla on vaikutusta kansanterveyteen tai yleiseen turvallisuuteen, on tutkittava II osaston mukaisesti.

5.   Jäljempänä olevan 7 artiklan 4 kohdan kuudennesta alakohdasta ja 52 artiklan 1 kohdasta poiketen ammatillista toimintaa on harjoitettava kotijäsenvaltiossa annetulla ammattinimikkeellä, kun osittainen ammatinharjoittamisoikeus on myönnetty. Vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että ammattinimikettä käytetään vastaanottavan jäsenvaltion kielillä. Ammattihenkilöiden, joille on myönnetty osittainen ammatinharjoittamisoikeus, on ilmoitettava ammatillisen toimintansa laajuus selvästi palvelun vastaanottajille.

6.   Tätä artiklaa ei sovelleta ammattihenkilöihin, joiden ammattipätevyys tunnustetaan automaattisesti III osaston II, III ja III a luvun nojalla.

6)

Korvataan 5 artiklan 1 kohdan b alakohta seuraavasti:

7)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

8)

Korvataan 8 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on perusteltuja epäilyksiä, ne voivat pyytää sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta mitä tahansa tietoja, jotka koskevat palvelun tarjoajan sijoittautumisen laillisuutta ja moitteetonta toimintaa sekä sitä, että ammatilliseen toimintaan liittyviä kurinpitotoimia tai rikosoikeudellisia seuraamuksia ei ole langetettu. Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset päättävät tarkistaa palvelun tarjoajan ammattipätevyyden, ne voivat pyytää sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta tietoja palvelun tarjoajan koulutusjaksoista siinä määrin kuin tämä on tarpeen kansanterveydelle tai yleiselle turvallisuudelle todennäköisesti haitallisten olennaisten erojen arvioimiseksi. Sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava nämä tiedot 56 artiklan mukaisesti. Jos ammatti ei ole säännelty kotijäsenvaltiossa, myös 57 b artiklassa tarkoitetut tukikeskukset voivat toimittaa tiedot.”.

9)

Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

10)

Korvataan 12 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Muodollista pätevyyttä osoittavaa yksittäistä asiakirjaa tai tällaisten asiakirjojen yhdistelmää, jonka toimivaltainen viranomainen on antanut jäsenvaltiossa sellaisen muodollisen tai muun koulutuksen hyväksytystä suorittamisesta unionissa täysipäiväisesti tai osa-aikaisesti, jonka kyseinen jäsenvaltio tunnustaa vastaavantasoiseksi, ja joka antaa haltijalle samat oikeudet ryhtyä harjoittamaan tai harjoittaa ammattia taikka valmistaa kyseisen ammatin harjoittamiseen, on pidettävä 11 artiklassa tarkoitettuna, asianomaisen tason muodollista pätevyyttä osoittavana asiakirjana.”.

11)

Korvataan 13 artikla seuraavasti:

”13 artikla

Tunnustamisen edellytykset

1.   Kun vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellytetään säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai harjoittamiseksi tiettyä ammattipätevyyttä, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa hakijalle luvan ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa kyseistä ammattia samoin edellytyksin kuin omille kansalaisilleen, jos hakijalla on toisen jäsenvaltion alueellaan saman ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai harjoittamiseksi edellyttämä, 11 artiklassa tarkoitettu pätevyystodistus tai muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja.

Pätevyystodistusten ja muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen on oltava jäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti nimetyn toimivaltaisen viranomaisen antamia.

2.   Edellä 1 kohdassa kuvattu ammatin harjoittamisen aloittaminen ja ammatin harjoittaminen on sallittava myös hakijoille, jotka ovat kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana harjoittaneet kyseistä ammattia täysipäiväisesti vuoden ajan tai osa-aikaisesti vastaavan ajan toisessa jäsenvaltiossa, jossa kyseinen ammatti ei ole säännelty, ja joilla on yksi tai useampi pätevyystodistus tai muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, jonka on antanut toinen jäsenvaltio, jossa kyseinen ammatti ei ole säännelty.

Pätevyystodistusten ja muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen on täytettävä seuraavat edellytykset:

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vuoden ammattikokemusta ei kuitenkaan voida vaatia, jos hakijan muodollista pätevyyttä osoittavissa asiakirjoissa vahvistetaan säännelty ammatillinen koulutus.

3.   Vastaanottavan jäsenvaltion on hyväksyttävä kotijäsenvaltion 11 artiklan mukaisesti osoittama taso sekä todistus, jolla kotijäsenvaltio vahvistaa, että 11 artiklan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu säännelty ammatillinen koulutus tai ammatillinen koulutus, jossa on erityisrakenne, vastaa 11 artiklan c alakohdan i alakohdassa säädettyä tasoa.

4.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohdan ja 14 artiklan säännöksistä poiketen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi kieltää ammatin harjoittamisen aloittamisen ja ammatin harjoittamisen 11 artiklan a alakohtaan luokitellun pätevyystodistuksen haltijoilta, jos ammatin harjoittamiseen sen alueella edellytettävä kansallinen ammattipätevyys on luokiteltu 11 artiklan e alakohtaa vastaavaksi.”.

12)

Muutetaan 14 artikla seuraavasti:

13)

Kumotaan 15 artikla.

14)

Korvataan 20 artikla seuraavasti:

”20 artikla

Liitteessä IV tarkoitettujen toimintojen luettelon mukauttaminen

Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä IV tarkoitettujen ja 16 artiklan nojalla ammattikokemuksen tunnustamisen kohteena olevien toimintojen luetteloiden mukauttamista liitteessä IV lueteltujen toimintojen ajantasaistamiseksi tai selventämiseksi etenkin, jotta voidaan edelleen täsmentää niiden soveltamisalaa ja ottaa asianmukaisesti huomioon viimeisin kehitys toimintoperusteisten nimikkeistöjen alalla, edellyttäen ettei tämä aiheuta rajoituksia yksittäisiin luokkiin liittyviin toimintoihin ja ettei liitteessä IV olevien nykyisten luetteloiden I, II ja III välillä tapahdu toimintojen siirtymistä.”.

15)

Muutetaan 21 artikla seuraavasti:

16)

Lisätään artikla seuraavasti:

”21 a artikla

Ilmoitusmenettely

1.   Jokaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle antamansa lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka koskevat tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin ammatteihin liittyvää muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen myöntämistä.

Jäljempänä 8 jaksossa tarkoitettujen muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen osalta ensimmäisen alakohdan mukainen ilmoitus on osoitettava myös muille jäsenvaltioille.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen on sisällytettävä tiedot koulutusohjelmien kestosta ja sisällöstä.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus on toimitettava IMI-järjestelmää käyttäen.

4.   Jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon lainsäädännön ja hallinnon kehitys jäsenvaltioissa ja edellyttäen, että tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset ovat tämän luvun edellytysten mukaiset, siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteessä V olevan 5.1.1–5.1.4, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2, 5.6.2 ja 5.7.1 kohdan muuttamiseksi koskien niiden nimikkeiden ajantasaistamista, jotka jäsenvaltiot ovat hyväksyneet osoitukseksi muodollisesta pätevyydestä, sekä tarvittaessa elintä, joka myöntää muodollisen pätevyyden osoittavan asiakirjan, siihen liittyvää todistusta ja vastaavaa ammattinimikettä.

5.   Jos 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset eivät ole tämän luvun edellytysten mukaiset, komissio antaa täytäntöönpanosäädöksen päätöksestään olla suorittamatta pyydettyä liitteessä V olevan 5.1.1–5.1.4, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.5.2, 5.6.2 tai 5.7.1 kohdan muuttamista.”.

17)

Muutetaan 22 artikla seuraavasti:

18)

Korvataan 24 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Lääkärin peruskoulutukseen on kuuluttava yhteensä vähintään viisi vuotta opintoja, joiden määrä voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, ja siihen on sisällyttävä vähintään 5 500 tuntia teoreettista ja käytännön opetusta yliopistossa tai yliopiston valvonnassa.

Jos ammattihenkilö on aloittanut opintonsa ennen 1 päivää tammikuuta 1972, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu koulutus voi sisältää kuusi kuukautta kestävän täysipäiväisen yliopistotasoisen käytännön koulutuksen toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.”.

19)

Muutetaan 25 artikla seuraavasti:

20)

Korvataan 26 artiklan toinen kohta seuraavasti:

”Jotta kansallisen lainsäädännön muutokset voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon ja tämän direktiivin ajantasaistamiseksi, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 57 c artiklan mukaisesti uusien, vähintään kahdelle viidesosalle jäsenvaltioista yhteisten lääketieteen erikoisalojen sisällyttämiseksi liitteessä V olevaan 5.1.3 kohtaan.”.

21)

Lisätään 27 artiklaan kohta seuraavasti:

”2 a.   Jäsenvaltioiden on tunnustettava Italiassa erikoislääkärin koulutuksesta sellaisille lääkäreille annetut, liitteessä V olevassa 5.1.2 ja 5.1.3 kohdassa luetellut asiakirjat, jotka ovat aloittaneet 31 päivän joulukuuta 1983 jälkeen ja ennen 1 päivää tammikuuta 1991 erikoistumiskoulutuksen, huolimatta siitä ettei koulutus täytä kaikkia 25 artiklassa säädettyjä koulutuksen vaatimuksia, jos asiakirjan liitteenä on Italian toimivaltaisten viranomaisten antama todistus siitä, että asianomainen lääkäri on tosiasiallisesti ja luvallisesti harjoittanut erikoislääkärin ammattitoimintaa Italiassa kyseisellä erikoistumisalalla yhtäjaksoisesti vähintään seitsemän vuotta todistuksen antamista edeltäneiden kymmenen vuoden aikana.”.

22)

Korvataan 28 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Yleislääketieteen erityiskoulutukseen pääsyn edellytyksenä on oltava, että hakija on suorittanut hyväksytysti 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lääketieteen peruskoulutusohjelman ja saavuttanut tuona aikana asianmukaiset lääketieteen perustiedot.”.

23)

Muutetaan 31 artikla seuraavasti:

24)

Muutetaan 33 artikla seuraavasti:

25)

Korvataan 33 a artikla seuraavasti:

”Romanian yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan tutkinnon osalta sovelletaan ainoastaan seuraavia saavutettuja oikeuksia koskevia säännöksiä:

Kun on kyse jäsenvaltion kansalaisista, jotka ovat suorittaneet Romaniassa yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksen, joka ei vastaa 31 artiklassa säädettyjä koulutuksen vähimmäisvaatimuksia, jäsenvaltioiden on tunnustettava jäljempänä mainitut yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat riittäväksi näytöksi, edellyttäen että asiakirjan liitteenä on todistus siitä, että asianomainen jäsenvaltion kansalainen on todistuksen antamispäivää edeltäneiden viiden vuoden aikana yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta tosiasiallisesti ja luvallisesti harjoittanut Romaniassa yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan ammattitoimintaa, johon on kuulunut täysi vastuu potilashoidon suunnittelusta, organisoinnista ja toteuttamisesta:

26)

Korvataan 34 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Hammaslääkärin peruskoulutukseen on kuuluttava yhteensä vähintään viisi vuotta opintoja, joiden määrä voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä, ja siihen on sisällyttävä vähintään 5 000 tuntia täysipäiväistä teoreettista ja käytännön opetusta, joka kattaa vähintään liitteessä V olevassa 5.3.1 kohdassa olevan ohjelman ja jota annetaan yliopistossa, vastaavantasoiseksi tunnustettua koulutusta antavassa korkea-asteen oppilaitoksessa tai yliopiston valvonnassa.

Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä V olevassa 5.3.1 kohdassa vahvistetun luettelon muuttamista sen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.

Toisessa alakohdassa tarkoitettu muuttaminen ei saa aiheuttaa muutoksia jäsenvaltioiden ammattilainsäädännön keskeisiin periaatteisiin, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammatinharjoittamisoikeuden edellytyksiä. Muuttamisessa on kunnioitettava jäsenvaltioiden vastuuta järjestää koulutusjärjestelmänsä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan 1 kohdan mukaisesti.”.

27)

Muutetaan 35 artikla seuraavasti:

28)

Lisätään 37 artiklaan kohdat seuraavasti:

”3.   Jäsenvaltioiden on tunnustettava hammaslääkäreiden muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat 21 artiklan nojalla tapauksissa, joissa hakijat ovat aloittaneet koulutuksensa viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016.

4.   Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava lääkärin muodollisesta pätevyydestä Espanjassa sellaisille ammattihenkilöille annetut asiakirjat, jotka ovat aloittaneet yliopistollisen lääkärikoulutuksensa 1 päivän tammikuuta 1986 ja 31 päivän joulukuuta 1997 välillä, kun asiakirjan liitteenä on Espanjan toimivaltaisten viranomaisten myöntämä todistus.

Todistuksessa on vahvistettava seuraavien edellytysten täyttyminen:

29)

Muutetaan 38 artikla seuraavasti:

30)

Muutetaan 40 artikla seuraavasti:

31)

Korvataan 41 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Liitteessä V olevassa 5.5.2 kohdassa tarkoitettu kätilön muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja on tunnustettava automaattisesti 21 artiklan nojalla, jos se täyttää yhden seuraavista edellytyksistä:

32)

Muutetaan 43 artikla seuraavasti:

33)

Korvataan 44 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Proviisorin muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan on oltava osoitus vähintään viiden vuoden opinnoista, joiden määrä voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä ja joihin on sisällyttävä vähintään

Tässä kohdassa tarkoitetun koulutuksen on katettava vähintään liitteessä V olevassa 5.6.1 kohdassa oleva ohjelma. Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä V olevassa 5.6.1 kohdassa vahvistetun luettelon muuttamista sen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen, farmakologisten käytäntöjen kehitys mukaan lukien.

Toisessa alakohdassa tarkoitettu muuttaminen ei saa aiheuttaa muutoksia jäsenvaltioiden ammattilainsäädännön keskeisiin periaatteisiin, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammatinharjoittamisoikeuden edellytyksiä. Muuttamisessa on kunnioitettava jäsenvaltioiden vastuuta järjestää koulutusjärjestelmänsä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan 1 kohdan mukaisesti.”.

34)

Korvataan 45 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ammattihenkilöllä, jolla on 44 artiklassa säädetyt vaatimukset täyttävä, yliopistollista tai vastaavantasoiseksi tunnustettua farmasia-alan muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, on oikeus ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa vähintään seuraavia toimintoja kuitenkin niin, että häneltä voidaan tarvittaessa vaatia täydentävää ammattikokemusta:

35)

Korvataan 46 artikla seuraavasti:

”46 artikla

Arkkitehdin koulutus

1.   Arkkitehdin koulutukseen on kuuluttava

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa opinnoissa on keskityttävä pääasiassa arkkitehtuurin alaan. Opintoihin on sisällyttävä tasapuolisesti sekä teoreettista että käytännön arkkitehtuurikoulutusta ja niissä on varmistettava vähintään seuraavien tietojen, taitojen ja pätevyyden hankkiminen:

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen korkeakouluopintojen määrä voidaan lisäksi ilmoittaa vastaavina ECTS-pisteinä.

4.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu ammatillinen harjoittelu on suoritettava vasta, kun on saatu päätökseen kolmen ensimmäisen vuoden opinnot. Vähintään yhden harjoitteluvuoden on perustuttava 2 kohdassa tarkoitettujen opintojen aikana hankittuihin tietoihin, taitoihin ja pätevyyteen. Tämän vuoksi ammatillinen harjoittelu on suoritettava kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän henkilön tai elimen valvonnassa. Valvottu harjoittelu voidaan suorittaa missä tahansa maassa. Kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen arvioi ammatillisen harjoittelun.”.

36)

Korvataan 47 artikla seuraavasti:

”47 artikla

Poikkeukset arkkitehdin koulutusta koskeviin vaatimuksiin

Poiketen siitä, mitä 46 artiklassa säädetään, 21 artiklan vaatimukset täyttävänä on pidettävä myös yhteiskunnallisen uudistusohjelman osana tai korkea-asteen oppilaitoksessa osa-aikaisesti suoritettuja opintoja, jotka täyttävät 46 artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset ja joista on osoituksena arkkitehdin tai arkkitehtitoimiston valvonnassa vähintään seitsemän vuoden ajan arkkitehtuurin alalla työskennelleen ammattihenkilön hyväksytysti suorittama koe arkkitehtuurin alalla. Kokeen on oltava yliopistotasoinen ja vastattava tasoltaan 46 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua päättökoetta.”.

37)

Muutetaan 49 artikla seuraavasti:

38)

Lisätään III osastoon luku seuraavasti:

”III A luku

Automaattinen tunnustaminen yhteisten koulutusperiaatteiden perusteella

49 a artikla

Yhteiset koulutuspuitteet

1.   Tätä artiklaa sovellettaessa ’yhteisillä koulutuspuitteilla’ tarkoitetaan tietyn ammatin harjoittamiseksi vähintään tarvittavaa yhteistä tieto-, taito- ja pätevyyskokonaisuutta. Yhteiset koulutuspuitteet eivät korvaa kansallisia koulutusohjelmia, jollei jäsenvaltion lainsäädännössä toisin säädetä. Ammattitoiminnan aloittamiseksi ja harjoittamiseksi jäsenvaltioissa, joissa kyseinen ammatti on säännelty, jäsenvaltion on taattava, että koulutuspuitteiden perusteella saatua ammattipätevyyttä osoittavat asiakirjat antavat sen alueella samat oikeudet kuin sen itse myöntämät muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, edellyttäen että koulutuspuitteet täyttävät 2 kohdassa säädetyt edellytykset.

2.   Yhteisten koulutuspuitteiden on täytettävä seuraavat edellytykset:

3.   Unionin tasolla edustavat ammatilliset järjestöt sekä kansalliset ammatilliset järjestöt tai toimivaltaiset viranomaiset vähintään kolmasosasta jäsenvaltioita voivat tehdä komissiolle ehdotuksia yhteisiksi koulutuspuitteiksi, jotka täyttävät 2 kohdassa säädetyt edellytykset.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yhteisten koulutuspuitteiden perustamista tiettyä ammattia varten tämän artiklan 2 kohdassa säädettyjen vaatimusten pohjalta.

5.   Jäsenvaltio vapautetaan 4 kohdassa tarkoitettujen yhteisten koulutuspuitteiden käyttöönotosta sen alueella sekä velvollisuudesta tunnustaa automaattisesti yhteisten koulutuspuitteiden perusteella saatu ammattipätevyys, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

6.   Jäsenvaltioiden on kuuden kuukauden kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen voimaantulosta ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksen, jossa luetellaan kansalliset ammattipätevyydet ja kansalliset ammattinimikkeet, jotka tunnustetaan automaattisesti 4 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen yhteisten koulutuspuitteiden perusteella.

7.   Tätä artiklaa sovelletaan myös sellaisiin ammatin erikoisaloihin, joihin liittyvän ammattitoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen on jäsenvaltioissa säänneltyä, kun kyseinen ammatti tunnustetaan automaattisesti III osaston III luvun nojalla mutta kyseistä erikoisalaa ei.

49 b artikla

Yhteiset koulutustestit

1.   Tätä artiklaa sovellettaessa ’yhteisellä koulutustestillä’ tarkoitetaan yhdenmukaistettua kelpoisuuskoetta, joka voidaan suorittaa kaikissa osallistuvissa jäsenvaltiossa ja joka on varattu tietyn ammattipätevyyden haltijoille. Tällaisen testin suorittaminen hyväksytysti jossakin jäsenvaltiossa antaa ammattipätevyyden haltijalle oikeuden harjoittaa kyseistä ammattia missä tahansa vastaanottavassa jäsenvaltiossa samoin edellytyksin kuin kyseisessä jäsenvaltiossa hankitun ammattipätevyyden haltijat.

2.   Yhteisen koulutustestin on täytettävä seuraavat edellytykset:

3.   Unionin tasolla edustavat ammatilliset järjestöt sekä kansalliset ammatilliset järjestöt tai toimivaltaiset viranomaiset vähintään kolmasosasta jäsenvaltioita voivat tehdä komissiolle ehdotuksia yhteisiksi koulutustesteiksi, jotka täyttävät 2 kohdassa säädetyt edellytykset.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 57 c artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yhteisen koulutustestin sisällön vahvistamista ja testiin osallistumiselle ja sen hyväksytylle suorittamiselle asetettavia edellytyksiä.

5.   Jäsenvaltio vapautetaan velvollisuudesta järjestää 4 kohdassa tarkoitettu yhteinen koulutustesti sen alueella sekä velvollisuudesta tunnustaa automaattisesti yhteisen koulutustestin suorittaneen ammattihenkilön ammattipätevyys, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

6.   Jäsenvaltioiden on kuuden kuukauden kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen voimaantulosta ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksen, jossa luetellaan jäsenvaltiot, joissa 4 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä yhteisiä koulutustestejä järjestetään, sekä määritetään testien järjestämistiheys kalenterivuoden aikana ja muut tarvittavat järjestelyt yhteisten koulutustestien järjestämiseksi eri jäsenvaltioissa.

39)

Lisätään 50 artiklaan kohdat seuraavasti:

”3 a.   Jos vastaanottavalla jäsenvaltiolla on perusteltuja epäilyksiä, se voi vaatia jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta vahvistusta sille, ettei hakijaa ole väliaikaisesti tai pysyvästi kielletty harjoittamasta kyseistä ammattia vakavan ammatillisen väärinkäytöksen tai ammattitoiminnan harjoittamiseen liittyvästä rikoksesta langetetun tuomion vuoksi.

3 b.   Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisen tämän artiklan mukaisen tietojenvaihdon on tapahduttava IMI-järjestelmää käyttäen.”.

40)

Lisätään 52 artiklaan kohta seuraavasti:

”3.   Jäsenvaltio ei voi varata ammattinimikkeen käyttöoikeutta ammattipätevyyden haltijoille, jollei se ole ilmoittanut yhdistystä tai järjestöä komissiolle ja muille jäsenvaltioille 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.”.

41)

Korvataan 53 artikla seuraavasti:

”53 artikla

Kielitaito

1.   Ammattipätevyyden tunnustamisesta etua saavilla ammattihenkilöillä on oltava sellainen kielitaito, jota tarvitaan heidän ammattinsa harjoittamiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

2.   Jäsenvaltion on varmistettava, että toimivaltaisen viranomaisen suorittama tai valvoma ensimmäisessä kohdassa säädetyn vaatimuksen täyttämisen tarkistaminen rajoitetaan vastaanottavan jäsenvaltion yhden virallisen kielen tai hallinnon kielen taitoon edellyttäen, että kyseinen kieli on myös Euroopan unionin virallinen kieli.

3.   Toisen kohdan mukaisesti suoritettu tarkistaminen voidaan määrätä pakolliseksi, jos harjoitettavalla ammatilla on vaikutusta potilasturvallisuuteen. Tarkistaminen voidaan määrätä pakolliseksi myös muissa ammateissa, jos on vakavia ja konkreettisia epäilyksiä ammattihenkilön riittävästä kielitaidosta sen ammatillisen toiminnan osalta, jota ammattihenkilö aikoo harjoittaa.

Tarkistaminen voidaan suorittaa vasta, kun eurooppalainen ammattikortti on myönnetty 4 d artiklan mukaisesti tai, tapauksen mukaan, kun ammattipätevyys on tunnustettu.

4.   Kielitaidon tarkistamisen on oltava oikeasuhteinen harjoitettavaan toimintaan nähden. Asianomaisella ammattihenkilöllä on oltava oikeus valittaa kielitaidon tarkistamisesta kansallisen lainsäädännön mukaisesti.”.

42)

Lisätään IV osastoon artikla seuraavasti:

”55 a artikla

Ammatillisen harjoittelun tunnustaminen

1.   Jos säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiselle kotijäsenvaltiossa on edellytyksenä ammatillisen harjoittelun suorittaminen, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on säännellyn ammatin harjoittamisoikeutta koskevaa hakemusta käsitellessään tunnustettava toisessa jäsenvaltiossa suoritetut ammatilliset harjoittelut edellyttäen, että kyseiset harjoittelut vastaavat 2 kohdassa tarkoitettuja julkaistuja suuntaviivoja, ja otettava huomioon kolmannessa maassa suoritetut ammatilliset harjoittelut. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin kansallisessa lainsäädännössään asettaa kohtuullisen rajoituksen ammatillisen harjoittelun sen osan kestolle, joka voidaan suorittaa ulkomailla.

2.   Ammatillisen harjoittelun tunnustaminen ei korvaa mahdollisia voimassa olevia vaatimuksia, jotka koskevat kokeen hyväksyttyä suorittamista kyseiseen ammattiin pääsemiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava suuntaviivat, jotka koskevat toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa suoritetun harjoittelun järjestämistä ja tunnustamista, erityisesti ammatillisen harjoittelun valvojan tehtäviä.”.

43)

Korvataan V osaston otsikko seuraavasti:

44)

Muutetaan 56 artikla seuraavasti:

45)

Lisätään artikla seuraavasti:

”56 a artikla

Hälytysmekanismi

1.   Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ammattihenkilöstä, jolle on kansallisen viranomaisen tai tuomioistuimen päätöksellä asetettu seuraaviin ammatteihin liittyvän toiminnan tai toiminnan osan harjoittamista, myös väliaikaisesti, koskeva rajoitus tai kielto kyseisen jäsenvaltion alueella:

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on lähetettävä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot IMI-järjestelmän kautta tehtävällä hälytyksellä kolmen päivän kuluessa ammattihenkilön ammatillisen toiminnan tai toiminnan osan harjoittamista rajoittavan tai harjoittamisen kieltävän päätöksen antamisesta. Tässä yhteydessä ilmoitetaan ainoastaan seuraavat tiedot:

3.   Asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kolmen päivän kuluessa tuomioistuimen päätöksen antamisesta ilmoitettava kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille IMI-järjestelmän kautta tehtävällä hälytyksellä sellaisen ammattihenkilön henkilöllisyys, joka on hakenut ammattipätevyyden tunnustamista tämän direktiivin mukaisesti ja jonka on sen jälkeen tuomioistuimessa vahvistettu käyttäneen tässä yhteydessä väärennettyjä asiakirjoja osoituksena ammattipätevyydestä.

4.   Kun henkilötietoja käsitellään 1 ja 3 kohdassa tarkoitettua tietojenvaihtoa varten, on noudatettava direktiivejä 95/46/EY ja 2002/58/EY. Komissio käsittelee henkilötietoja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti.

5.   Kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille on ilmoitettava viipymättä 1 kohdassa tarkoitetun kiellon tai rajoituksen voimassaoloajan päättymisestä. Tätä varten sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, joka antaa tiedot 1 kohdan mukaisesti, on myös ilmoitettava voimassaoloajan päättymispäivä ja kyseisen päivämäärän mahdolliset myöhemmät muutokset.

6.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että ammattihenkilölle, jota koskeva hälytys on lähetetty muille jäsenvaltioille, ilmoitetaan kirjallisesti hälytystä koskevista päätöksistä samaan aikaan kuin itse hälytyksestä, että kyseinen henkilö voi kansallisen lainsäädännön mukaisesti hakea päätökseen muutosta tai hakea tällaisiin päätöksiin oikaisua ja että kyseisellä henkilöllä on oltava käytettävissään oikeussuojakeinoja muille jäsenvaltioille lähetettyjen väärien hälytysten aiheuttamien vahinkojen varalta, joita käytettäessä hälytystä koskevaan päätökseen on liitettävä tieto, että ammattihenkilö on käynnistänyt sitä koskevan oikeudellisen menettelyn.

7.   Hälytyksiä koskevia tietoja voidaan käsitellä IMI-järjestelmässä niin kauan kuin ne ovat voimassa. Hälytykset on poistettava kolmen päivän kuluessa kumoamispäätöksen antamisesta tai 1 kohdassa tarkoitetun kiellon tai rajoitusten voimassaoloajan päättymisestä.

8.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä hälytysmekanismin soveltamisesta. Näihin täytäntöönpanosäädöksiin on sisällytettävä säännökset viranomaisista, joilla on valtuudet lähettää tai vastaanottaa hälytys ja hälytyksen peruuttamisesta ja lopettamisesta sekä toimenpiteistä, joilla varmistetaan käsittelyn turvallisuus. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

46)

Korvataan 57 artikla seuraavasti:

”57 artikla

Tietojen keskitetty saatavuus internetissä

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat tiedot ovat saatavissa internetissä palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (19) 6 artiklassa tarkoitettujen keskitettyjen asiointipisteiden kautta ja että niitä päivitetään säännöllisesti:

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut tiedot annetaan käyttäjille selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla, että ne ovat helposti saatavilla etätietona ja sähköisesti ja että ne pidetään ajan tasalla.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että keskitettyyn asiointipisteeseen osoitettuihin tietopyyntöihin vastataan mahdollisimman nopeasti.

4.   Jäsenvaltioiden ja komission on toteutettava täydentäviä toimenpiteitä kannustaakseen keskitettyjä asiointipisteitä asettamaan 1 kohdassa säädetyt tiedot saataville muilla unionin virallisilla kielillä. Tämä ei vaikuta jäsenvaltioiden lainsäädäntöön kielten käytöstä niiden alueella.

5.   Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä keskenään ja komission kanssa 1, 2 ja 4 kohdan täytäntöön panemiseksi.

47)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”57 a artikla

Sähköiset menettelyt

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin asioihin liittyvät vaatimukset, menettelyt ja muodollisuudet voidaan hoitaa vaivatta etäältä ja sähköisesti asianomaisen keskitetyn asiointipisteen kautta tai asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Tämä ei estä jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia pyytämästä myöhemmässä vaiheessa asiakirjoista virallisesti oikeaksi todistettuja jäljennöksiä, jos niillä on perusteltuja epäilyksiä ja kun se on välttämätöntä.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen suorittamiseen.

3.   Kun jäsenvaltiot voivat perustellusti vaatia sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista 13 päivänä joulukuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/93/EY (20) 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kehittyneiden sähköisten allekirjoitusten käyttämistä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen loppuun viemiseksi, jäsenvaltioiden on hyväksyttävä toimenpiteistä sähköisten menettelyjen käytön edistämiseksi keskitettyjä asiointipisteitä käyttäen palveluista sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY mukaisesti 16 päivänä lokakuuta 2009 tehdyn komission päätöksen 2009/767/EY (21) mukaiset sähköiset allekirjoitukset ja säädettävä teknisistä valmiuksista käsitellä asiakirjoja, jotka on allekirjoitettu palveluista sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY nojalla toimivaltaisten viranomaisten sähköisesti allekirjoittamien asiakirjojen maiden rajat ylittävää käsittelyä koskevista vähimmäisvaatimuksista 25 päivänä helmikuuta 2011 annetussa komission päätöksessä 2011/130/EU (22) määritellyillä kehittyneiden sähköisten allekirjoitusten muodoilla.

4.   Kaikki menettelyt on suoritettava direktiivin 2006/123/EY 8 artiklan keskitettyjä asiointipisteitä koskevien säännösten mukaisesti. Tämän direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa ja 51 artiklassa säädetyt menettelyn määräajat alkavat siitä, kun kansalainen on jättänyt hakemuksen tai puuttuvan asiakirjan keskitettyyn asiointipisteeseen tai suoraan asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Asiakirjan virallisesti oikeaksi todistettua jäljennöstä koskevaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua pyyntöä ei pidetä puuttuvaa asiakirjaa koskevana pyyntönä.

57 b artikla

Tukikeskukset

1.   Jokaisen jäsenvaltion on nimettävä viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016 tukikeskus, jonka tehtävänä on tarjota toisten jäsenvaltioiden kansalaisille ja tukikeskuksille tässä direktiivissä säädettyyn ammattipätevyyden tunnustamiseen liittyvää tukea sekä tietoja ammatteja ja niiden harjoittamista koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä, sosiaalilainsäädännöstä ja tarvittaessa ammattietiikkaan liittyvistä säännöistä.

2.   Vastaanottavan jäsenvaltion tukikeskusten on avustettava kansalaisia heille tässä direktiivissä annettujen oikeuksien harjoittamisessa tarvittaessa yhteistyössä kotijäsenvaltion tukikeskuksen ja toimivaltaisten viranomaisten sekä vastaanottavan jäsenvaltion keskitettyjen palvelupisteiden kanssa.

3.   Kotijäsenvaltion tai vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä saumatonta yhteistyötä vastaanottavan jäsenvaltion ja tarvittaessa kotijäsenvaltion tukikeskuksen kanssa ja annettava kaikki merkitykselliset tiedot yksittäistapauksista kyseisille tukikeskuksille niiden pyynnöstä direktiiveissä 95/46/EY ja 2002/58/EY säädettyjä henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä noudattaen.

4.   Komission pyynnöstä tukikeskusten on ilmoitettava komissiolle niiden käsiteltävänä olevien tiedustelujen tuloksista kahden kuukauden kuluessa tällaisen pyynnön vastaanottamisesta.

57 c artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 17 päivästä tammikuuta 2014 viiden vuoden ajaksi 3 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa, 20 artiklassa, 21 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa, 21 a artiklan 4 kohdassa, 25 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan toisessa kohdassa, 31 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 34 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 35 artiklan 4 ja 5 kohdassa, 38 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, 40 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa, 44 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 49 a artiklan 4 kohdassa ja 49 b artiklan 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa, 20 artiklassa, 21 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa, 21 a artiklan 4 kohdassa, 25 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan toisessa kohdassa, 31 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 34 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 35 artiklan 4 ja 5 kohdassa, 38 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, 40 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa, 44 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 49 a artiklan 4 kohdassa ja 49 b artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevien 3 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan, 20 artiklan, 21 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan, 21 a artiklan 4 kohdan, 25 artiklan 5 kohdan, 26 artiklan toisen kohdan, 31 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, 34 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, 35 artiklan 4 ja 5 kohdan, 38 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, 40 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan, 44 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, 49 a artiklan 4 kohdan ja 49 b artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

48)

Korvataan 58 artikla seuraavasti:

”58 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevä komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.”.

49)

Korvataan 59 artikla seuraavasti:

”59 artikla

Avoimuus

1.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi luettelo nykyisistä säännellyistä ammateista, jossa täsmennetään kuhunkin ammattiin kuuluvat toiminnot, sekä luettelo 11 artiklan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitetusta säännellystä ammatillisesta koulutuksesta ja koulutuksesta, jossa on erityisrakenne, niiden alueella 18 päivään tammikuuta 2016 mennessä. Kaikki muutokset näihin luetteloihin on niin ikään ilmoitettava komissiolle ilman perusteettomia viiveitä. Komission on perustettava yleisön käytettävissä oleva säänneltyjä ammatteja koskeva tietokanta, joka sisältää yleisen kuvauksen kuhunkin ammattiin kuuluvista toiminnoista, ja ylläpidettävä sitä.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016 luettelo ammateista, joiden osalta on tarpeen suorittaa 7 artiklan 4 kohdan mukainen ammattipätevyyden ennakkotarkistus. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle erityinen perustelu jokaisesta luetteloon sisällytetystä ammatista.

3.   Jäsenvaltioiden on tutkittava, ovatko niiden kansallisen oikeusjärjestelmän vaatimukset, joiden mukaan vain erityisen ammattipätevyyden haltijoilla on oikeus ryhtyä harjoittamaan tai harjoittaa tiettyä ammattia, mihin sisältyy ammattinimikkeiden käyttö ja kyseisten ammattinimikkeiden nojalla sallittu ammattitoiminta, ja joita tässä artiklassa kutsutaan ’vaatimuksiksi’, seuraavien periaatteiden mukaisia:

4.   Edellä olevaa 1 kohtaa on sovellettava myös 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yhdistyksen tai järjestön jäsenvaltiossa sääntelemiin ammatteihin ja kaikkiin kyseisten yhdistysten tai järjestöjen jäsenyyttä koskeviin vaatimuksiin.

5.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016 tiedot vaatimuksista, jotka ne aikovat pitää voimassa, ja perusteet sille, että ne katsovat kyseisten vaatimusten täyttävän 3 kohdan säännökset. Jäsenvaltioiden on annettava tiedot vaatimuksista, joita ne ovat ottaneet myöhemmin käyttöön, ja perusteet sille, että ne katsovat näiden vaatimusten täyttävän 3 kohdan säännökset, kuuden kuukauden kuluessa toimenpiteen hyväksymisestä.

6.   Jäsenvaltioiden on lisäksi toimitettava komissiolle viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016 ja sen jälkeen kahden vuoden välein kertomus vaatimuksista, jotka on poistettu tai joita on lievennetty.

7.   Komissio toimittaa 6 kohdassa tarkoitetut kertomukset muille jäsenvaltioille, joiden on annettava huomautuksensa kuuden kuukauden kuluessa. Samassa kuuden kuukauden määräajassa komissio kuulee asianomaisia osapuolia, kyseiset ammattialat mukaan lukien.

8.   Komissio laatii jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella yhteenvetokertomuksen ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevän koordinoijaryhmän perustamisesta 19 päivänä maaliskuuta 2007 annetulla komission päätöksellä 2007/172/EY (23) perustetulle koordinoijaryhmälle, joka voi esittää huomautuksia.

9.   Edellä 7 ja 8 kohdassa tarkoitetut huomautukset huomioon ottaen komissio toimittaa lopulliset havaintonsa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 18 päivänä tammikuuta 2016 ja liittää tarvittaessa oheen ehdotuksia uusiksi aloitteiksi.

50)

Muutetaan 60 artikla seuraavasti:

51)

Korvataan 61 artiklan toinen kohta seuraavasti:

”Komissio antaa tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksen, jolla asianomaiselle jäsenvaltiolle annetaan määräajaksi lupa poiketa kyseisen säännöksen soveltamisesta.”.

52)

Kumotaan liitteet II ja III.

53)

Lisätään liitteessä VII olevaan 1 kohtaan alakohta seuraavasti: