(1)

Asetuksen (ETY) N:o 1534/91 nojalla komissiolla on toimivalta antaa asetuksia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (2) 101 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi tiettyihin vakuutusalan sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin, joiden tarkoituksena on yhteistyö seuraavissa asioissa:

(2)

Komissio antoi asetuksen (ETY) N:o 1534/91 nojalla 27 päivänä helmikuuta 2003 asetuksen (EY) N:o 358/2003 perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vakuutusalan sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin (3). Asetuksen (EY) N:o 358/2003 voimassaolo päättyy 31 päivänä maaliskuuta 2010.

(3)

Asetuksella (EY) N:o 358/2003 ei myönnetä poikkeusta vahinkojen selvittelystä ja suurentuneita riskejä koskevista rekistereistä ja tiedoista tehdyille sopimuksille. Komissio katsoi, ettei sillä ollut riittävästi kokemusta yksittäistapausten käsittelystä käyttääkseen asetuksen (ETY) N:o 1534/91 mukaista toimivaltaa kyseillä aloilla. Tilanne ei ole muuttunut tältä osin. Vaikka asetuksella (EY) N:o 358/2003 myönnettiin poikkeus vakiovakuutusehtojen laatimiselle sekä turvalaitteiden tarkastamiselle ja hyväksymiselle, niille ei pitäisi myöntää poikkeusta tällä asetuksella, koska komission toteuttamassa tarkastelussa, joka koski asetuksen (EY) N:o 358/2003 soveltamista, kävi ilmi, ettei kyseisenkaltaisia sopimuksia ole enää tarpeen sisällyttää alakohtaisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan. Koska kyseiset kaksi sopimusten ryhmää eivät ole vakuutusalan erityispiirre ja, kuten tarkastelu osoitti, ne voivat myös aiheuttaa tiettyjä kilpailuongelmia, on tarkoituksenmukaisempaa, että niihin sovelletaan itsearviointia.

(4)

Komissio antoi 17 päivänä huhtikuuta 2008 käynnistetyn julkisen kuulemisen jälkeen 24 päivänä maaliskuuta 2009 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen asetuksen (EY) N:o 358/2003 soveltamisesta, jäljempänä ’kertomus’ (4). Kertomuksessa ja sen liitteenä olevassa valmisteluasiakirjassa ehdotettiin alustavia muutoksia asetukseen (EY) N:o 358/2003. Komissio piti 2 päivänä kesäkuuta 2009 kertomuksessa ja valmisteluasiakirjassa esitetyistä havainnoista ja ehdotuksista julkisen kuulemistilaisuuden, johon osallistui asianomaisia osapuolia, muun muassa vakuutusalan edustajia, kuluttajajärjestöjä ja kansallisia kilpailuviranomaisia.

(5)

Tällä asetuksella olisi huolehdittava kilpailun tehokkaasta suojelemisesta sekä tuotettava hyötyä kuluttajille ja tarjottava yrityksille riittävä oikeusvarmuus. Näihin tavoitteisiin pyrittäessä olisi otettava huomioon komission kokemus alalla ja tämän asetuksen hyväksymistä edeltävän kuulemisen tulokset.

(6)

Asetuksessa (ETY) N:o 1534/91 edellytetään, että komission poikkeusasetuksessa määritellään niiden sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmät, joihin sitä sovelletaan, täsmennetään ne rajoitukset tai ehdot, joita sopimuksissa, päätöksissä ja yhdenmukaistetuissa menettelytavoissa voi olla taikka ei saa olla, ja täsmennetään ne ehdot, jotka sopimuksissa, päätöksissä ja yhdenmukaistetuissa menettelytavoissa on oltava, taikka muut edellytykset, jotka on täytettävä.

(7)

On kuitenkin aiheellista jatkaa asetuksessa (EY) N:o 358/2003 omaksuttua lähestymistapaa, jonka mukaan korostetaan sellaisten sopimusten ryhmien määrittelemistä, joille myönnetään poikkeus tiettyyn markkinaosuuteen asti ja sellaisten rajoitusten tai ehtojen erittelemistä, joita tällaisiin sopimuksiin ei saa sisältyä.

(8)

Tällä asetuksella vahvistettu ryhmäpoikkeuksesta johtuva etu olisi rajoitettava sopimuksiin, joiden voidaan riittävällä varmuudella olettaa täyttävän perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi asetuksia antamalla ei ole tarpeen määritellä sopimuksia, jotka voivat kuulua perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Toisaalta olettamuksena ei ole, että sopimukset, jotka eivät kuulu tämän asetuksen piiriin, kuuluisivat perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, tai etteivät ne täyttäisi perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Arvioitaessa yksittäisiä sopimuksia perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan nojalla olisi otettava huomioon useita tekijöitä ja erityisesti merkityksellisten markkinoiden rakenne.

(9)

Vakuutusyritysten välinen tai yritysten yhteenliittymien sisäinen yhteistyö, joka koskee tietyn riskin kattamisesta menneisyydessä aiheutuneiden keskimääräisten kustannusten laskemisen mahdollistavien tietojen taikka henkivakuutustoiminnan osalta kuolevuustaulukoiden tai sairauksien, tapaturmien ja invaliditeetin esiintymistiheystaulukoiden kokoamista (mihin saattaa liittyä myös jonkin verran tilastollisia laskelmia), antaa mahdollisuuden parantaa riskien tuntemusta ja helpottaa niiden arviointia yksittäisissä yrityksissä. Tämä voi vuorostaan helpottaa markkinoille tuloa ja hyödyttää näin kuluttajia. Sama koskee yhteisiä tutkimuksia ulkoisten olosuhteiden todennäköisestä vaikutuksesta vahinkojen esiintymistiheyteen tai suuruuteen taikka erityyppisten sijoitusten kannattavuuteen. On kuitenkin tarpeen varmistaa, että poikkeuksia sovelletaan tällaiseen yhteistyöhön ainoastaan siinä määrin kuin se on välttämätöntä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Sen vuoksi on aiheellista säätää erityisesti, että bruttovakuutusmaksuja koskeviin sopimuksiin ei sovelleta poikkeusta. Bruttovakuutusmaksut voivat olla alhaisempia kuin kyseiset tietokokoelmat, taulukot tai tutkimusten tulokset osoittavat, sillä vakuuttajat voivat käyttää sijoituksista saatuja tuloja maksujen alentamiseen. Tietokokoelmien, taulukoiden tai tutkimusten ei myöskään pitäisi olla sitovia vaan ainoastaan viitteellisiä. Tietojenvaihdon, joka ei ole välttämätöntä tässä johdanto-osan kappaleessa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, ei pitäisi kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan.

(10)

Mitä suppeampiin ryhmiin tietyn riskin kattamisesta menneisyydessä aiheutuneiden kustannusten laskemista koskevat tilastotiedot ryhmitellään, sitä enemmän mahdollisuuksia vakuutusyrityksillä on eritellä bruttovakuutusmaksunsa niitä laskiessaan. Sen vuoksi on aiheellista myöntää poikkeus yhteisille tietokokoelmille riskien menneisyydessä aiheuttamista kustannuksista sillä edellytyksellä, että käytettävissä olevat tilastotiedot ovat riittävän yksityiskohtaisia ja tarkasti eriteltyjä, jotta ne soveltuvat vakuutusmatemaattisiin tarkoituksiin.

(11)

Yhteisten tietokokoelmien, taulukoiden ja tutkimustulosten saaminen käyttöön on tarpeen sekä kyseisillä maantieteellisillä tai tuotemarkkinoilla toimiville että niille aikoville vakuutusyrityksille. Samalla tavoin tällaisten tietokokoelmien, taulukoiden ja tutkimustulosten saamisesta käyttöön saattaa olla hyötyä kuluttaja- tai asiakasjärjestöille. Vakuutusyrityksillä, jotka eivät vielä toimi kyseisillä markkinoilla, ja kuluttaja- ja asiakasjärjestöillä on oltava mahdollisuus saada käyttöönsä kyseisiä tietokokoelmia, taulukoita ja tutkimustuloksia markkinoilla jo toimiviin vakuutusyrityksiin verrattuna kohtuullisin, edullisin ja syrjimättömin ehdoin. Ehtona voi esimerkiksi olla, että markkinoille tuloa harkitsevan yrityksen on sitouduttava antamaan tilastotietoja vahingoista, jos yritys päättää tulla markkinoille, tai ehtona voi myös olla jäsenyys tietokokoelmien valmistamisesta vastaavassa vakuutusyritysten yhteenliittymässä. Tietokokoelmien, taulukoiden ja tutkimusten antamista kuluttaja- tai asiakasjärjestöjen käyttöön koskevasta vaatimuksesta olisi voitava poiketa yleistä turvallisuutta koskevista syistä, esimerkiksi jos tiedot liittyvät ydinvoimaloiden turvallisuusjärjestelmiin tai tulvien torjuntajärjestelmien heikkouteen.

(12)

Yhteisten tietokokoelmien, taulukoiden ja tutkimusten luotettavuus paranee, jos niiden pohjana olevien tilastotietojen määrä kasvaa. Vakuuttajat, joiden markkinaosuudet ovat suuret, voivat laatia oman toimintansa perusteella riittäviä tilastoja luotettavien tietokokoelmien tekemiseksi, mutta yritykset, joiden markkinaosuudet ovat pienet, eivät välttämättä kykene siihen, ja markkinoille tulevien uusien yritysten tapauksessa todennäköisyys, että ne pystyvät laatimaan riittäviä tilastoja, on vielä pienempi. Kaikkien markkinoilla toimivien vakuuttajien, mukaan lukien suuret vakuuttajat, antamien tietojen sisällyttäminen tällaisiin yhteisiin tietokokoelmiin, taulukoihin ja tutkimuksiin edistää lähtökohtaisesti kilpailua auttamalla pienempiä vakuuttajia ja helpottaa markkinoille tuloa. Tämän vakuutusalan erityispiirteen vuoksi tällaisille yhteisille tietokokoelmille, taulukoille ja tutkimuksille myönnettävälle poikkeukselle ei ole suotavaa asettaa markkinaosuutta koskevia kynnysarvoja.

(13)

Rinnakkaisvakuutus- tai rinnakkaisjälleenvakuutuspoolit voivat tietyissä rajatuissa olosuhteissa olla tarpeen, jotta poolin osallistuvat yritykset saavat mahdollisuuden tarjota vakuutusta tai jälleenvakuutusta riskeille, joille ne pystyisivät ilman poolia tarjoamaan vain riittämättömän vakuutusturvan. Tämäntyyppiset poolit eivät yleensä rajoita kilpailua perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla eivätkä sen vuoksi kuulu mainitussa kohdassa määrätyn kiellon piiriin.

(14)

Rinnakkaisvakuutus- tai rinnakkaisjälleenvakuutuspoolit voivat antaa vakuuttajille ja jälleenvakuuttajille mahdollisuuden tarjota vakuutusta tai jälleenvakuutusta riskeille, vaikka poolien muodostaminen menisi pidemmälle kuin on tarpeen kyseisenkaltaisten riskien kattamiseksi. Tällaisiin pooleihin voi kuitenkin liittyä kilpailunrajoituksia, kuten vakuutusehtojen ja jopa vakuutusturvan ja -maksujen määrän yhdenmukaistamista. Sen vuoksi on aiheellista määrittää olosuhteet, joissa poikkeusta voidaan soveltaa tällaisiin pooleihin.

(15)

Aivan uusien riskien osalta ei ole mahdollista ennakolta tietää, millainen vakuutuskapasiteetti on tarpeen riskin kattamiseksi tai voiko kaksi tai useampia pooleja toimia samanaikaisesti tarjotakseen juuri kyseisen tyyppisiä vakuutuksia. Poolijärjestelyille, jotka tarjoavat tällaisten uusien riskien rinnakkaisvakuuttamista tai rinnakkaisjälleenvakuuttamista, voidaan tästä syystä myöntää määräaikainen poikkeus ilman markkinaosuutta koskevaa kynnysarvoa. Kolme vuotta on sopiva aika riittävien vahinkotilastojen muodostamiselle, jotta voidaan arvioida, tarvitaanko poolia.

(16)

Riskejä, joita ei ole ennen esiintynyt, olisi pidettävä uusina riskeinä. Poikkeuksellisissa olosuhteissa voidaan kuitenkin uutena riskinä pitää riskejä, joiden luonne on objektiivisen analyysin perusteella tarkasteltuna muuttunut niin olennaisesti, ettei ole mahdollista ennakolta tietää, millainen vakuutuskapasiteetti on tarpeen riskin kattamiseksi.

(17)

Muiden kuin uusien riskien osalta kilpailua rajoittavat rinnakkaisvakuutus- tai rinnakkaisjälleenvakuutuspoolit voivat tietyissä rajatuissa olosuhteissa tuottaa hyötyä, joka oikeuttaa poikkeuksen myöntämiseen perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan nojalla, vaikka poolit voitaisiin korvata kahdella tai useammalla kilpailevalla vakuutusyksiköllä. Ne voivat esimerkiksi antaa osallistuville yrityksille mahdollisuuden hankkia tarvittava kokemus kyseiseltä vakuutusalalta tai mahdollistaa kustannussäästöt tai bruttovakuutusmaksujen alennuksen edullisiin ehtoihin perustuvan yhteisen jälleenvakuutuksen vuoksi. Poikkeukset olisi kuitenkin aina rajattava sopimuksiin, jotka eivät anna kyseisille yrityksille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kyseisiä tuotteita. Kuluttajat voivat hyötyä pooleista tosiasiallisesti ainoastaan, jos merkityksellisillä markkinoilla, joilla poolit toimivat, on riittävästi kilpailua. Tämän edellytyksen olisi katsottava täyttyvän silloin, kun poolin markkinaosuus on tiettyä kynnysarvoa pienempi ja sen voidaan sen vuoksi olettaa kohtaavan todellista tai mahdollista kilpailua sellaisten yritysten taholta, jotka eivät ole kyseisen poolin osallistuvia yrityksiä.

(18)

Tällä asetuksella olisi sen vuoksi myönnettävä poikkeus kaikille rinnakkaisvakuutus- tai rinnakkaisjälleenvakuutuspooleille, jotka ovat toimineet yli kolme vuotta tai joita ei perusteta uuden riskin kattamiseksi, edellyttäen, että osallistuvien yritysten yhteenlaskettu markkinaosuus ei ylitä tiettyjä kynnysarvoja. Rinnakkaisvakuutuspoolien kynnysarvon olisi oltava alhaisempi, koska rinnakkaisvakuutuspoolien toimintaan voi liittyä yhdenmukaisia vakuutusehtoja ja bruttovakuutusmaksuja. Sen arvioimiseksi, täyttääkö pooli markkinaosuutta koskevan edellytyksen, olisi laskettava yhteen siihen osallistuvien yritysten kokonaismarkkinaosuudet. Kunkin osallistuvan yrityksen markkinaosuus perustuu kyseisen osallistuvan yrityksen yhteenlaskettuun bruttomääräiseen vakuutusmaksutuloon kyseisen poolin sisä- ja ulkopuolella samoilla merkityksellisillä markkinoilla. Näitä poikkeuksia olisi kuitenkin sovellettava ainoastaan silloin, kun kyseinen pooli täyttää tässä asetuksessa säädetyt lisäedellytykset, joilla pyritään minimoimaan pooliin osallistuvien yritysten väliset kilpailunrajoitukset. Tällöin olisi tarpeen laatia tapauskohtainen analyysi, jotta voidaan määrittää, täyttyvätkö tässä asetuksessa vahvistetut edellytykset.

(19)

Jotta olisi helpompi tehdä sopimuksia, joista osaan voi liittyä huomattavia sijoituspäätöksiä, tämän asetuksen voimassaoloajaksi olisi vahvistettava seitsemän vuotta.

(20)

Komissio voi peruuttaa tästä asetuksesta johtuvan edun perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (5) 29 artiklan 1 kohdan nojalla, jos se havaitsee yksittäisessä asiassa, että tässä asetuksessa säädettyjen poikkeusten soveltamisalaan kuuluvalla sopimuksella on vaikutuksia, jotka ovat ristiriidassa perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan kanssa.

(21)

Jäsenvaltion kilpailuviranomainen voi asetuksen (EY) N:o 1/2003 29 artiklan 2 kohdan nojalla peruuttaa tästä asetuksesta johtuvan edun kyseisen jäsenvaltion alueen tai sen osan osalta, jos tässä asetuksessa säädettyjen poikkeusten soveltamisalaan kuuluvalla sopimuksella on yksittäisessä asiassa kyseisen jäsenvaltion alueella tai sen osassa vaikutuksia, jotka ovat ristiriidassa perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan kanssa, kun tällainen alue täyttää kaikki erillisten maantieteellisten markkinoiden tunnuspiirteet.

(22)

Määritettäessä, olisiko tästä asetuksesta johtuva etu peruutettava asetuksen (EY) N:o 1/2003 29 artiklan nojalla, erityisen merkityksellisiä ovat kilpailunvastaiset vaikutukset, joita voi aiheutua rinnakkaisvakuutus- tai rinnakkaisjälleenvakuutuspoolin ja/tai siihen osallistuvien yritysten ja muiden poolien ja/tai niihin osallistuvien yritysten välisistä yhteyksistä samoilla merkityksellisillä markkinoilla,