EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32010L0060

Komission direktiivi 2010/60/EU, annettu 30 päivänä elokuuta 2010 , tietyistä poikkeuksista luonnollisen ympäristön säilyttämiseen tarkoitettujen rehukasvien siemenseosten pitämiseen kaupan ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

OJ L 228, 31.8.2010, p. 10–14 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
Special edition in Croatian: Chapter 03 Volume 059 P. 135 - 139

ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2010/60/oj

31.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 228/10


KOMISSION DIREKTIIVI 2010/60/EU,

annettu 30 päivänä elokuuta 2010,

tietyistä poikkeuksista luonnollisen ympäristön säilyttämiseen tarkoitettujen rehukasvien siemenseosten pitämiseen kaupan

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon rehukasvien siementen pitämisestä kaupan 14 päivänä kesäkuuta 1966 annetun neuvoston direktiivin 66/401/ETY (1) ja erityisesti sen 13 artiklan 1 kohdan 4 alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kansainvälisellä ja EU:n tasolla tapahtunut kehitys osoittaa, että biologiseen monimuotoisuuteen ja kasvigeenivarojen säilyttämiseen liittyvien asioiden merkitys on kasvanut viime vuosina. Esimerkkeinä kehityksestä ovat biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tekemisestä 25 päivänä lokakuuta 1993 tehty neuvoston päätös 93/626/ETY (2), elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta 24 päivänä helmikuuta 2004 tehty neuvoston päätös 2004/869/EY (3), maatalouden geenivarojen säilyttämistä, kuvaamista, keräämistä ja käyttöä koskevasta yhteisön ohjelmasta ja asetuksen (EY) N:o 1467/94 kumoamisesta 26 päivänä huhtikuuta 2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 870/2004 (4) sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005 (5). Rehukasvien siemenseosten pitämistä kaupan koskevan EU:n lainsäädännön eli direktiivin 66/401/ETY nojalla olisi vahvistettava erityiset edellytykset näiden kysymysten huomioon ottamiseksi.

(2)

On tarpeellista säätää tietyistä poikkeuksista, jotta voitaisiin pitää kaupan sellaisiakin luonnollisen ympäristön säilyttämiseen osana geenivarojen säilyttämistä tarkoitettuja rehukasvien siemenseoksia, jäljempänä ’monimuotoisuutta säilyttävät siemenseokset’, joiden koostumus ei ole joidenkin direktiivissä 66/401/ETY säädettyjen kaupan pitämistä koskevien yleisten vaatimusten mukainen.

(3)

Jotta varmistetaan, että monimuotoisuutta säilyttävinä siemenseoksina kaupan pidettävät siemenseokset täyttävät näiden poikkeusten edellytykset, on näiden seosten pitäminen kaupan tarpeellista säätää luvanvaraiseksi. Lupa olisi myönnettävä hakemuksesta.

(4)

Mitä tässä direktiivissä säädetään monimuotoisuutta säilyttävistä siemenseoksista, joissa on tietyistä poikkeuksista sellaisten viljelykasvien maatiaiskantojen ja -lajikkeiden hyväksymiseksi, jotka ovat luonnostaan sopeutuneet paikallisiin ja alueellisiin olosuhteisiin ja joita uhkaa geneettinen köyhtyminen, sekä kyseisten maatiaiskantojen ja -lajikkeiden siementen ja siemenperunoiden pitämiseksi kaupan 20 päivänä kesäkuuta 2008 annetun komission direktiivin 2008/62/EY (6) mukaisia suojeltavia lajikkeita, ei kuitenkaan rajoittaisi direktiivin 2008/62/EY soveltamista.

(5)

Erityisten suojelutoimien alueilla, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (7) mukaisesti, on suojelemisen arvoisia luonnonympäristöjä ja perinneympäristöjä. Näitä alueita olisi pidettävä monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten lähdealueina. Jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus nimetä muita alueita, jotka edistävät kasvigeenivarojen suojelua, jos ne ovat vastaavanlaisten sääntöjen mukaisia.

(6)

Olisi säädettävä, että monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten koostumus on merkittävä lupaan ja etikettiin lajeittain ja tarvittaessa alalajeittain. Direktiivin 66/401/ETY soveltamisalaan kuuluvien siemenseoksen sisältämien eri lajien itävyydestä olisi myös säädettävä, jos näiden lajien itävyys ei vastaa kyseisen direktiivin liitteessä II vahvistettuja vaatimuksia. Suoraan luonnosta korjattujen monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten itävyyttä koskevien vaatimusten kohdalla on tarpeen ottaa huomioon korjuumenetelmä.

(7)

On tarpeen säätää jäsenvaltioiden ennen myyntiluvan myöntämistä tekemien monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten tarkastusten poikkeuksista. Seosten tarkastustavan olisi tietyissä tapauksissa sallittava eroja viljelijän lisäämien ja suoraan luonnosta korjattujen monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten korjuutapojen välillä.

(8)

Sen varmistamiseksi, että monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten pitäminen kaupan tapahtuu osana geenivarojen säilyttämistä, olisi säädettävä erityisesti alkuperäseutuun ja lähdealueeseen liittyvistä rajoituksista.

(9)

Monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten kaupan pitämiselle olisi vahvistettava enimmäismäärä. Jotta enimmäismäärää noudatettaisiin, jäsenvaltioiden olisi edellytettävä, että tuottajat ilmoittavat ne monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten määrät, joille he aikovat hakea lupaa, ja jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa kohdennettava määrät tuottajille.

(10)

Monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten jäljitettävyys olisi varmistettava asianmukaisilla sinetöinti- ja merkintävaatimuksilla.

(11)

Virallista valvontaa olisi toteutettava sen varmistamiseksi, että tässä direktiivissä säädettyjä sääntöjä sovelletaan oikein.

(12)

Asianmukaisen määräajan jälkeen komission olisi arvioitava, ovatko tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet tehokkaita.

(13)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat maataloudessa, puutarhaviljelyssä ja metsätaloudessa käytettäviä siemeniä ja lisäysaineistoa käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a)

’lähdealueella’

i)

aluetta, jonka jäsenvaltio on osoittanut erityisten suojelutoimien alueeksi direktiivin 92/43/ETY 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti, tai

ii)

aluetta, joka edistää kasvien geenivarojen suojelua ja jonka jäsenvaltio on nimennyt direktiivin 92/43/ETY 4 artiklan 4 kohdassa ja 1 artiklan k ja l alakohdassa säädettyihin vaatimuksiin verrattavien kansallisten menettelyjen mukaisesti, ja jota hoidetaan, suojellaan ja valvotaan direktiivin 6 ja 11 artiklassa säädettyyn tapaan verrattavalla tavalla,

b)

’keruupaikalla’ sitä osaa lähdealueesta, mistä siemenet on kerätty,

c)

’suoraan luonnosta korjatulla siemenseoksella’ siemenseosta, jota pidetään kaupan keruupaikalta kerättynä puhdistettuna tai puhdistamattomana siemenenä,

d)

’viljelijän lisäämällä siemenseoksella’ siemenseosta, joka on tuotettu seuraavan menetelmän mukaisesti:

i)

yksittäisen lajin siemeniä kerätään keruupaikalta;

ii)

edellä i alakohdassa tarkoitettuja siemeniä lisätään keruupaikan ulkopuolella yhtenä lajina;

iii)

tällaisten lajien siemenet sekoitetaan siemenseokseksi, jotka koostuvat keruupaikan luontotyypille ominaisista suvuista, lajeista ja tarvittaessa alalajeista.

2 artikla

Monimuotoisuutta säilyttävät siemenseokset

1.   Poiketen siitä, mitä direktiivin 66/401/ETY 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat myöntää luvan pitää kaupan monien eri sukujen, lajien ja tarvittaessa alalajien siemenistä koostuvia seoksia, jotka on tarkoitettu luonnollisen ympäristön säilyttämiseen osana kyseisen direktiivin 22 a artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua geenivarojen säilyttämistä.

Tällaisissa seoksissa saa olla direktiivin 66/401/ETY soveltamisalaan kuuluvia rehukasvien siemeniä ja lisäksi sellaisten kasvien siemeniä, jotka eivät ole kyseisessä direktiivissä tarkoitettuja rehukasveja.

Tällaisia seoksia kutsutaan jäljempänä ’monimuotoisuutta säilyttäviksi siemenseoksiksi’.

2.   Jos monimuotoisuutta säilyttävä siemenseos sisältää suojeltavan lajikkeen siemeniä, sovelletaan direktiiviä 2008/62/EY.

3.   Jollei tässä direktiivissä toisin säädetä, sovelletaan direktiiviä 66/401/ETY.

3 artikla

Alkuperäalue

Kun jäsenvaltio myöntää luvan monimuotoisuutta säilyttävän siemenseoksen pitämiselle kaupan, sen on määriteltävä seoksen luontainen alue, jäljempänä ’alkuperäalue’. Sen on otettava huomioon kasvigeenivaroista vastaavilta viranomaisilta tai muilta jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten hyväksymiltä laitoksilta saadut tiedot. Jos alkuperäalue sijaitsee useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella, kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden on määriteltävä se yhteisellä sopimuksella.

4 artikla

Lupien myöntäminen

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää luvan monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten pitämiselle kaupan alkuperäalueella, jos seokset täyttävät 5 artiklassa vahvistetut vaatimukset suoraan luonnosta korjattujen monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten osalta ja 6 artiklassa vahvistetut vaatimukset viljelijän lisäämien monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten osalta.

2.   Luvassa on täsmennettävä erityisesti:

a)

tuottajan nimi ja osoite;

b)

korjuumenetelmä: suoraan luonnosta korjattu tai viljelijän lisäämä;

c)

koostumus lajien ja tarvittaessa alalajien prosenttiosuutena painosta;

d)

viljelijän lisäämien monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten osalta direktiivin 66/401/ETY sovellusalaan kuuluvien siemenseoksessa olevien kasvilajien siementen itävyys, jos se ei vastaa kyseisen direktiivin liitteessä II vahvistettuja vaatimuksia;

e)

seoksen määrä, johon lupaa sovelletaan;

f)

alkuperäalue;

g)

rajoite pitää kaupan alkuperäalueella;

h)

lähdealue;

i)

keruupaikka ja viljelijän lisäämän monimuotoisuutta säilyttävän siemenseoksen kohdalla lisäksi siementen lisäyspaikka;

j)

keruupaikan luontotyyppi, ja

k)

korjuuvuosi.

3.   Edellä olevaa 2 kohdan c alakohtaa sovellettaessa suoraan luonnosta korjattujen monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten kohdalla riittää, että koostumuksesta ilmoitetaan lajit ja tarvittaessa alalajit, jotka ovat ominaisia keruupaikan luontotyypille ja jotka ovat seoksen osina tärkeitä luonnollisen ympäristön säilyttämiselle osana geenivarojen säilyttämistä.

5 artikla

Vaatimukset luvan myöntämiselle suoraan luonnosta korjatuille monimuotoisuutta säilyttäville siemenseoksille

1.   Suoraan luonnosta korjattu monimuotoisuutta säilyttävä siemenseos on kerättävä lähdealueensa keruupaikalta, joka on ollut kylvämättä 40 vuotta ennen sitä päivää, jona tuottaja on tehnyt 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hakemuksen. Lähdealueen on oltava alkuperäalueella.

2.   Suoraan luonnosta korjatun monimuotoisuutta säilyttävän siemenseoksen sisältämien lajien ja mahdollisten alalajien, jotka ovat tyypillisiä keruupaikan luontotyypille ja jotka ovat seoksen osina tärkeitä luonnollisen ympäristön säilyttämiselle osana geenivarojen säilyttämistä, prosenttiosuuksien on oltava riittävät keruupaikan luontotyypin tuottamiseksi.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen siemenseoksen eri lajien itävyyden on oltava riittävä keruupaikan luontotyypin tuottamiseksi.

4.   Lajin tai mahdollisen alalajin, joka ei ole 2 kohdan edellytysten mukainen, enimmäismäärä ei saa ylittää yhtä prosenttia painosta. Suoraan luonnosta korjatussa monimuotoisuutta säilyttävässä siemenseoksessa ei saa olla lajeja Avena fatua, Avena sterilis tai Cuscuta spp. Muiden Rumex spp. -lajien kuin lajien Rumex acetosella ja Rumex maritimus enimmäismäärä ei saa ylittää 0,05:tä prosenttia painosta.

6 artikla

Vaatimukset luvan myöntämiselle viljelijän lisäämille monimuotoisuutta säilyttäville siemenseoksille

1.   Viljelijän lisäämien monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten osalta siemenet, josta viljelijän lisäämä siemenseos tuotetaan, on kerättävä lähdealueensa keruupaikalta, joka on ollut kylvämättä 40 vuotta ennen sitä päivää, jona tuottaja on tehnyt 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hakemuksen. Lähdealueen on oltava alkuperäalueella.

2.   Viljelijän lisäämän monimuotoisuutta säilyttävän siemenseoksen siementen on oltava sellaista lajia ja tarvittaessa alalajia, jotka ovat tyypillisiä keruupaikan luontotyypille ja jotka ovat seoksen osina tärkeitä luonnollisen ympäristön säilyttämiselle osana geenivarojen säilyttämistä.

3.   Viljelijän lisäämän monimuotoisuutta säilyttävän siemenseoksen eri lajien siementen, jotka ovat direktiivissä 66/401/ETY tarkoitettuja rehukasvien siemeniä, on täytettävä ennen sekoittamistaan direktiivin 66/401/ETY liitteessä II olevassa III osassa säädetyt kauppasiemeniä koskevat vaatimukset analyyttisen puhtauden osalta kuten saman liitteen I osan 2 kohdan A alakohdassa olevan taulukon 4–11 sarakkeessa säädetään, liitteessä III olevassa 4 sarakkeessa määritellyn painoisessa näytteessä olevien muiden kasvilajien siementen enimmäislukumäärän (yhteensä sarakkeittain) osalta kuten liitteessä II olevan I osan 2 kohdan A alakohdassa olevan taulukon 12, 13 ja 14 sarakkeessa säädetään, ja lupiinilajien siemeniä koskevien edellytysten osalta kuten saman liitteen I osan 2 kohdan A alakohdassa olevan taulukon 15 sarakkeessa säädetään.

4.   Siemeniä voidaan lisätä viiden sukupolven ajan.

7 artikla

Menettelyä koskevat vaatimukset

1.   Lupa myönnetään tuottajan hakemuksesta.

Hakemukseen on liitettävä tarvittavat tiedot, jotta voidaan varmistaa 4 ja 5 artiklan noudattaminen suoraan luonnosta korjattujen monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten kohdalla tai 4 ja 6 artiklan noudattaminen viljelijän lisäämien monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten kohdalla.

2.   Suoraan luonnosta korjattujen monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten kohdalla jäsenvaltion, jossa keruupaikka sijaitsee, on suoritettava silmämääräiset tarkastukset.

Silmämääräiset tarkastukset on suoritettava keruupaikalla kasvukauden aikana sellaisin väliajoin, että pystytään varmistamaan, että siemenseos täyttää vähintään 5 artiklan 2 ja 4 kohdassa säädetyt edellytykset luvan myöntämiselle.

Silmämääräiset tarkistukset suorittaneen jäsenvaltion on kirjattava niiden tulokset.

3.   Viljelijän lisäämien monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten kohdalla jäsenvaltion on hakemusta tutkiessaan suoritettava testejä tai järjestettävä virallinen valvonta niiden suorittamiselle varmistaakseen, että monimuotoisuutta säilyttävät siemenseokset täyttävät vähintään 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyt edellytykset luvan myöntämiselle.

Kyseiset testit on suoritettava käytössä olevien kansainvälisten menetelmien mukaisesti, tai jos tällaisia menetelmiä ei ole olemassa, muiden asianmukaisten menetelmien mukaisesti.

Näiden testien osalta asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että näytteet otetaan homogeenisistä eristä. Sen on varmistettava, että direktiivin 66/401/ETY 7 artiklan 2 kohdassa säädettyjä erän ja näytteen painoa koskevia sääntöjä noudatetaan.

8 artikla

Määrällinen rajoitus

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että vuosittain kaupan pidettävä monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten siementen kokonaismäärä ei ylitä 5:tä prosenttia niiden direktiivin 66/401/ETY mukaisten rehukasvien siemenseosten kokonaispainosta, joita pidetään kaupan samana vuonna asianomaisessa jäsenvaltiossa.

9 artikla

Määrällisten rajoitusten soveltaminen

1.   Suoraan luonnosta korjattujen monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten osalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat ilmoittavat ennen kunkin tuotantokauden alkua sen monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten siemenmäärän, jolle he aikovat hakea lupaa, ja aiotun keruupaikan tai aiottujen keruupaikkojen koon ja sijainnin.

Viljelijän lisäämien monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten osalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat ilmoittavat ennen kunkin tuotantokauden alkua sen monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten siemenmäärän, jolle he aikovat hakea lupaa, ja aiotun keruupaikan tai aiottujen keruupaikkojen koon ja sijainnin tai aiotun lisäyspaikan tai aiottujen lisäyspaikkojen koon ja sijainnin.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten perusteella on todennäköistä, että 8 artiklassa vahvistetut määrät ylittyvät, jäsenvaltioiden on kohdennettava kullekin asianomaiselle tuottajalle määrät, joita niiden on sallittua pitää kaupan kyseisellä tuotantokaudella.

10 artikla

Pakkausten ja säiliöiden sinetöinti

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että monimuotoisuutta säilyttäviä siemenseoksia pidetään kaupan vain suljetuissa pakkauksissa tai säiliöissä, joissa on suljinjärjestelmä.

2.   Sulkemisen varmistamiseksi suljinjärjestelmän on koostuttava vähintään etiketistä tai kiinnitettävästä sulkimesta.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut siemenpakkaukset tai -säiliöt on sinetöitävä siten, että pakkausta avattaessa sinetöintijärjestelmä vahingoittuu tai että pakkauksen avaamisesta jää selvät jäljet joko tuottajan etikettiin tai pakkaukseen tai säiliöön.

11 artikla

Merkinnät

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten pakkauksissa on tuottajan etiketti tai painettu tai leimattu ilmoitus, joka sisältää vähintään seuraavat tiedot:

a)

ilmaisu ’EU-säännöt ja -vaatimukset’;

b)

merkintöjen kiinnittämisestä vastuussa olevan henkilön nimi ja osoite tai tunnistenumero;

c)

korjuumenetelmä: suoraan luonnosta korjattu tai viljelijän lisäämä;

d)

sinetöintivuosi ilmaistuna seuraavasti: ’sinetöity …’ (vuosi);

e)

alkuperäalue;

f)

lähdealue;

g)

keruupaikka;

h)

keruupaikan luontotyyppi;

i)

ilmaisu ’monimuotoisuutta säilyttävä rehukasvisiemenseos, joka on tarkoitettu käytettäväksi alueella, jolla on keruupaikkaa vastaava luontotyyppi bioottisia tekijöitä huomioon ottamatta’;

j)

erän viitenumero, jonka antaa merkintöjen kiinnittämisestä vastuussa oleva henkilö;

k)

koostumus painoprosenttina lajeittain ja tarvittaessa alalajeittain;

l)

ilmoitettu netto- tai bruttopaino;

m)

jos rakeisia torjunta-aineita, pilleröintiaineita tai muita kiinteitä lisäaineita käytetään, on ilmoitettava lisäaineen laatu sekä arvioitu sykeröiden tai puhtaiden siementen painon suhde kokonaispainoon, sekä

n)

viljelijän lisäämien monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten osalta direktiivin 66/401/ETY soveltamisalaan kuuluvien siemenseoksessa olevien kasvilajien siementen itävyys, jos niiden itävyys ei vastaa kyseisen direktiivin liitteessä II vahvistettuja vaatimuksia.

2.   Edellä olevan 1 kohdan k alakohdan osalta riittää, että suoraan luonnosta korjattujen monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten koostumus ilmoitetaan 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3.   Edellä olevan 1 kohdan n alakohdan osalta riittää, että ilmoitettavista lajikohtaisista itävyyksistä ilmoitetaan keskiarvo, jos lajeja, joiden itävyys olisi ilmoitettava, on enemmän kuin viisi.

12 artikla

Seuranta

Jäsenvaltioiden on varmistettava virallisilla valvontatoimilla, että tätä direktiiviä noudatetaan.

13 artikla

Raportointi

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella toimivat tuottajat ilmoittavat kunakin tuotantokautena markkinoille saatettujen monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten määrän.

Jäsenvaltioiden on pyydettäessä ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille alueellaan markkinoille saatettujen monimuotoisuutta säilyttävien siemenseosten määrä.

14 artikla

Kasvigeenivaroista vastaavista hyväksytyistä laitoksista ilmoittaminen

Jäsenvaltioiden on pyydettäessä ilmoitettava komissiolle jäsenvaltion tätä tarkoitusta varten hyväksymät kasvigeenivaroista vastaavat viranomaiset tai järjestöt.

15 artikla

Arviointi

Komissio arvioi tämän direktiivin täytäntöönpanoa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.

16 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2011. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

17 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

18 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 30 päivänä elokuuta 2010.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EYVL 125, 11.7.1966, s. 2298/66.

(2)  EYVL L 309, 13.12.1993, s. 1.

(3)  EUVL L 378, 23.12.2004, s. 1.

(4)  EUVL L 162, 30.4.2004, s. 18.

(5)  EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1.

(6)  EUVL L 162, 21.6.2008, s. 13.

(7)  EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.


Top