EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32010H0190

Neuvoston suositus Kreikalle, annettu 16 päivänä helmikuuta 2010 , talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen kanssa yhteensopimattoman Kreikan talouspolitiikan saattamiseksi suuntaviivojen mukaiseksi sekä talous- ja rahaliiton asianmukaisen toiminnan vaarantumisen riskin poistamiseksi

EUVL L 83, 30.3.2010, p. 65–69 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

Legal status of the document In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/reco/2010/190/oj

30.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 83/65


NEUVOSTON SUOSITUS KREIKALLE,

annettu 16 päivänä helmikuuta 2010,

talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen kanssa yhteensopimattoman Kreikan talouspolitiikan saattamiseksi suuntaviivojen mukaiseksi sekä talous- ja rahaliiton asianmukaisen toiminnan vaarantumisen riskin poistamiseksi

(2010/190/EU)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 121 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon komission suosituksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Makrotalouden ja julkisen talouden tilanne on heikentynyt Kreikassa huomattavasti viime vuonna, ja sen julkinen talous on mennyt laskusuhdanteen vuoksi paljon huonompaan suuntaan kuin oli osattu odottaa. Tämä kehitys johtuu paljolti pitkän aikavälin kansallisista tekijöistä, jotka ovat heikentäneet Kreikan talouden nettoluotonantoasemaa sekä lisänneet ja pitkittäneet ulkoista epätasapainoa, heijastaen samalla kilpailukyvyn huomattavaa heikkenemistä ja julkisen talouden rahoitusaseman selvää huononemista.

(2)

Finanssipolitiikan harjoittamisen, julkishallinnon tehokkuuden ja rakenneuudistusten puuttumisen (missä Kerikka suoriutuu indikaattorien mukaan huonosti kansainvälisiin viitearvoihin verrattuna) kannalta tarkasteltuna kansallinen politiikka on osaltaan heikentänyt talouden tilannetta ja finanssipoliittista kehitystä.

(3)

Nykytilanteessa Kreikan talouden pitkän aikavälin kestävyyteen kohdistuu suuria haasteita. Taloudellinen ja finanssipoliittinen tilanne voi aiheuttaa kielteisiä heijastusvaikutuksia muihin euroalueen maihin, kuten valtion joukkovelkakirjojen korkoeron kehitys joissain jäsenvaltioissa osoittaa. Nykyinen tilanne uhkaa lisäksi vaarantaa talous- ja rahaliiton asianmukaisen toiminnan.

(4)

Neuvosto ja komissio ovat toistuvasti useamman monenvälisen valvontajärjestelyn yhteydessä korostaneet Kreikan talouden pidemmän aikavälin rakenteellisia ongelmia. Näihin kuuluvat muun muassa julkisen talouden valvonta vakaus- ja kasvusopimuksen ja Lissabonin strategian luomassa kehyksessä, jossa talouspolitiikan laajat suuntaviivat (1) tarjoavat yleisen viitekehyksen unionin ja euroalueen rakenneuudistusta varten. Niihin kuuluvat jäsenvaltioille annettavat suositukset noudattaa niiden keskipitkän aikavälin finanssipoliittisia tavoitteita, toteuttaa tehokkaita toimia liiallisen alijäämän oikaisemiseksi nopeasti ja pyrkiä korjaamaan vaihtotaseen alijäämää toteuttamalla rakenneuudistuksia, parantamalla ulkoista kilpailukykyä ja edistämällä alijäämän korjaamista finanssipolitiikan avulla.

(5)

Ottaen huomioon Kreikan taloudessa syvällä istuvat rakenteelliset ongelmat, jotka liittyvät niin julkiseen talouteen kuin työ- ja tuotemarkkinoihin, neuvosto totesi 25 päivänä kesäkuuta 2009 antamassaan suosituksessaan (2), että Kreikan on ”ehdottomasti lisättävä panostustaan makrotalouden epätasapainon ja taloutensa rakenteellisten heikkouksien poistamiseen”, ja antoi Kreikalle maakohtaiset suositukset, joiden mukaan Kreikan olisi muun muassa jatkettava julkisen talouden vakauttamista, lisättävä ammatillisten palvelujen alalla käytävää kilpailua ja toteutettava T&K-investointeja lisääviä uudistuksia, tehostettava rakennerahastojen käyttöä, uudistettava julkishallintoa ja toteutettava monenlaisia työmarkkinatoimenpiteitä yhdennetyn joustoturvamallin puitteissa. Neuvosto suositti samalla, että Kreikka euroalueeseen kuuluvana varmistaisi julkisen talouden kestävyyden ja parantaisi julkisen talouden laatua, nykyaikaistaisi julkishallintoa ja noudattaisi unionin yhteisiä joustoturvaperiaatteita.

(6)

Kreikan talous- ja finanssipolitiikka ei ole talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukaisesti annettujen maakohtaisten suositusten eikä euroalueen muodostaville jäsenvaltioille jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista 14 päivänä toukokuuta 2008 annetun neuvoston suositukseen sisältyvien suositusten mukaista.

(7)

Kreikka toimitti 15 päivänä tammikuuta 2010 vakausohjelmansa vuoden 2010 tarkistuksen, joka sisältää julkisen talouden tavoitteet vuoteen 2013 asti ja jota olisi tarkasteltava Kreikan parlamentin 23 päivänä joulukuuta 2009 hyväksymän vuoden 2010 talousarvion rinnalla. Neuvosto antoi 16 päivänä helmikuuta 2010 lausunnon Kreikan vakausohjelman vuoden 2010 tarkistuksesta julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 (3) 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Neuvosto antoi myös 16 päivänä helmikuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 126 artiklan 9 kohdan mukaisen päätöksen, jossa Kreikkaa vaaditaan toteuttamaan sellaisia alijäämää supistavia toimenpiteitä, joita pidetään tarpeellisina liiallisen alijäämän tilanteen korjaamiseksi, jäljempänä ’neuvoston 16 päivänä helmikuuta 2010 antama päätös’ (4).

(8)

Talouspolitiikan yhteensovittamisen asianmukainen toiminta euroalueella edellyttää, että SEUT-sopimuksen 121 artiklan nojalla käytössä olevia välineitä käytetään hyvissä ajoin. Komissio voi SEUT-sopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaan antaa kyseiselle jäsenvaltiolle varoituksen ja suositella, että neuvosto antaa tuolle jäsenvaltiolle tarpeelliset suositukset. Tilanteen vakavuus huomioon ottaen ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi neuvoston 16 päivänä helmikuuta 2010 antaman päätöksen kanssa on asianmukaista, että neuvosto antaa tarpeellisia suosituksia. Lisäksi neuvosto voi komission ehdotuksesta päättää julkistaa suosituksensa.

(9)

Vaikka makrotaloudelliset olosuhteet ovat vuonna 2009 heikentyneet voimakkaammin kuin viranomaiset olivat ennakoineet, julkinen talous on ennustettua jyrkemmän laskusuhdanteen vuoksi mennyt paljon huonompaan suuntaan kuin oli osattu odottaa. Heikentyminen johtuu paljolti Kreikan hallituksen noudattamasta finanssipolitiikasta. Julkisen talouden alijäämäksi arvioidaan tällä hetkellä 12,75 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009, kun tammikuussa 2009 tarkistetussa vakausohjelmassa tavoitteeksi oli asetettu 3,75 prosenttia suhteessa BKT:hen.

(10)

Kreikan parlamentin 23 päivänä joulukuuta 2009 hyväksymässä vuoden 2010 talousarviossa vuoden 2010 alijäämätavoitteeksi asetettiin 9,1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Kreikan viranomaiset ovat sittemmin ilmoittaneet aikomuksestaan nopeuttaa julkisen talouden sopeutusta jo vuonna 2010 ja asettaneet vuoden 2010 julkisen talouden tavoitteeksi 8,7 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tammikuussa 2010 tarkistetussa vakausohjelmassa vuoden 2010 tarkistetuksi julkisen talouden tavoitteeksi vahvistettiin 8,7 prosenttia suhteessa BKT:hen.

(11)

Väestön ikääntymisestä julkisiin menoihin aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat selvästi unionin keskiarvoa merkittävämmät johtuen lähinnä eläkemenojen erittäin suuresta ennakoidusta kasvusta suhteessa BKT:hen tulevina vuosikymmeninä. Julkisen talouden kestävyyttä koskeneessa komission yksiköiden vuoden 2009 kertomuksessa osoitetaankin, että käytettävissä olevien indikaattorien mukaan julkisen talouden kestävyyteen kohdistuu erittäin suuria riskejä, joihin on julkisen talouden vakauttamisen ohella puututtava uudistamalla eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmiä. Kreikan eläkejärjestelmässä on monenlaisia puutteita kuten sen kattavuuden hajanaisuus. Vaikka etuussuhde on Kreikassa yksi unionin korkeimmista – mikä puolestaan vaikuttaa kielteisesti työteon kannustimiin, kuten varsinkin ikääntyneiden työntekijöiden alhainen työllisyysaste osoittaa – köyhyysriski Kreikan vanhusten keskuudessa on yksi suurimmista. Ongelmaton ei ole myöskään varhaiseläkejärjestelmä, joka tarjoaa vaihtoehtoisia, mutta kalliita, eläkkeellejäämistapoja. Myös terveydenhuoltojärjestelmä kaipaa uudistusta eritoten tehokkuuden ja hallinnon huomattavaksi parantamiseksi, sillä talousarvio on niiden vuoksi ylittynyt toistuvasti. Työvoiman tarjonnan kasvattamista olisi tuettava työelämän uudistuksin, jotta maksupohjaa voidaan laajentaa.

(12)

Kreikan olisi saatava palautettua kilpailukykyään ja vähennettyä suuria ulkoisia epätasapainotekijöitä. Tässä tilanteessa Kreikan olisi talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukaisesti pyrittävä korjaamaan vaihtotaseen alijäämä ”toteuttamalla rakenteellisia uudistuksia ja edistämällä ulkoista kilpailukykyä sekä (…) korjaamaan sitä finanssipolitiikan avulla”. Sen vuoksi Kreikan viranomaisten olisi toteutettava pysyviä toimenpiteitä, joilla hillitään juoksevia perusmenoja, myös julkisen sektorin palkkakustannuksia, ja toteutettava kiireellisesti rakenneuudistuksia työ- ja tuotemarkkinoilla. Kreikan viranomaisten olisi erityisesti varmistettava, että julkisen talouden vakauttamistoimenpiteillä myös parannetaan julkisen talouden laatua osana kattavaa uudistusohjelmaa, ja samalla nopeasti toteutettava uusia toimia verohallinnon uudistamiseksi.

(13)

Erilaisten indikaattorien ja analyysien mukaan Kreikan hintakilpailukyky on heikentynyt voimakkaasti ja jatkuvasti kymmenen viime vuoden aikana. Tämä johtuu siitä, että palkat ovat kasvaneet paljon tuottavuutta nopeammin. Yksityissektorin palkkoihin suhteutettuna julkisen sektorin palkat ovat nousseet Kreikassa muita euroalueen talouksia nopeammin ja vaikuttaneet yleisiin palkkaneuvotteluihin, mikä osoittaa, että julkisella sektorilla on ratkaiseva merkitys pyrittäessä palauttamaan palkkamaltti. Lisäksi Kreikan kollektiivisen palkkaneuvottelujärjestelmän tietyt piirteet (esimerkiksi se, että neuvottelut käydään ”välimaastossa”) voivat selittää osaltaan palkkojen ja tuottavuuden kasvun epäsuhtaa ja edellyttää, että muutoksista sovitaan työmarkkinaosapuolten tasolla. Palkkaneuvottelujärjestelmän on vastaisuudessa tuettava palkkojen muutoksia, jotka vastaavat paremmin kilpailukykyä, tuottavuuden kasvua ja työmarkkinoiden olosuhteita.

(14)

Julkishallinto on ollut merkittävä este talouden tehostamiselle Kreikassa. Useimmissa julkista sektoria koskevissa kansainvälisissä vertailuissa Kreikka suoriutuu huonosti, ja monien ongelmien otaksutaan johtuvan riittämättömistä hallinnollisista valmiuksista ja tehottomuudesta. Viranomaiset ovat sitoutuneet parantamaan julkishallinnon toimintaa vähentämällä henkilöstöä, parantamalla henkilöstöhallintoa julkishallinnon yksiköissä, leikkaamalla kustannuksia, lisäämällä avoimuutta, parantamalla oikeusvarmuutta ja tehostamalla politiikkojen täytäntöönpanoa.

(15)

Kreikan liiketoimintaympäristössä ja tuotemarkkinoiden toiminnassa on edelleen huomattavasti parantamisen varaa. Yritykset joutuvat selviämään monimutkaisista, rasittavista ja pitkällisistä hallinnollisista menettelyistä. Ammatilliset palvelut ovat tiukasti säänneltyjä, ja kilpailun esteet ovat unionin suurimpia. Lisäksi verkkotoimialojen (esimerkiksi energia) vapauttaminen on jäänyt jälkeen unionin keskiarvosta, samoin markkinoiden avautuminen liikennealalla, erityisesti rautateillä. Näiden alojen uudistuksilla voitaisiin lisätä yksityissektorin investointeja ja työllisyyttä vähäisin julkiselle taloudelle aiheutuvin kustannuksin. Tuotemarkkinoiden uudistuksista voisi myös olla apua työmarkkinauudistusten toteuttamisessa kustannuspaineita alentamalla.

(16)

Kreikan työmarkkinoita on myös uudistettava joustoturvaa koskevien yleisten periaatteiden mukaisesti, kuten neuvosto toteaa työllisyyspolitiikkojen täytäntöönpanosta vuonna 2009 antamissaan suosituksissa. Nuoriin on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota, sillä heillä on vaikeuksia päästä virallisen työn piiriin. Siirtymisiä työmarkkinoilla on tuettava muun muassa parantamalla koulutuspolitiikkoja, kehittämällä työvoiman taitoja ja tehostamalla aktiivisia työmarkkinapolitiikkoja myös Euroopan sosiaalirahaston tuella. On myös tarvetta helpottaa työsuhdeturvaa koskevaa lainsäädäntöä. Harjoitettavien politiikkojen olisi lisäksi kannustettava aktiivista työmarkkinoille osallistumista. Näiden suositusten täytäntöönpano on ensiarvoisen tärkeää Kreikan taloudelle. Sen vuoksi talouden alalla toteutettujen rakennetoimien työllisyysvaikutukset olisi otettava asianmukaisesti huomioon.

(17)

Unionin rakenne- ja koheesiorahastojen käytön jouduttamisella ja tehostamisella voi olla ratkaiseva merkitys pyrittäessä onnistuneesti palauttamaan kilpailukyky ja julkisen talouden kestävyys. Rahastojen varojen hyödyntäminen on jäänyt jälkeen muista jäsenvaltioista. Toimimalla yhteistyössä komission kanssa varojen hyödyntämisen ja toimenpideohjelmien suunnittelun parantamiseksi Kreikka pystyisi rahoittamaan keskeiset julkiset investoinnit, joilla tuetaan pitkän aikavälin kasvupotentiaalia samaan aikaan kun julkisen talouden vakauttamisessa olisi mahdollista edetä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä toimenpideohjelmiin ”Hallinnonuudistus” ja ”Digitaalinen konvergenssi”, sillä niillä tuetaan julkishallinnon tärkeitä uudistuksia, jotka ovat keskeisiä tammikuussa 2010 tarkistetussa vakausohjelmassa hahmotellun uudistusstrategian kannalta. Esimerkiksi näihin toimintaohjelmiin sisältyvillä unionin rakennerahastovaroilla voitaisiin tukea julkishallintoa terveydenhuoltoalan uudistuksissa, julkisia työvoimapalveluja, elinikäistä oppimista ja laittoman työnteon torjuntaa sekä luoda tehokkaita sääntelyn valvontaan ja täytäntöönpanoon liittyviä valmiuksia.

(18)

Kreikan pankit näyttävän olevan suhteellisen vakaassa asemassa kannattavuuden ja vakavaraisuuden suhteen. Lisäksi alan häiriönsietokyky on varmistettu kattavalla stressitestauksella. Kreikan pankeilla on edelleen vain vähän järjestämättömiä lainoja (noin 7,2 % kaikista lainoista) ja lainoja on suhteellisen vähän suhteessa talletuksiin. Kreikan pankkialalla on kuitenkin ollut vaikeuksia saada rahoitusta tukkumarkkinoilta, ja se on näin ollen ollut huomattavan riippuvainen eurojärjestelmän luotonannosta. Vaikka Kreikan pankkijärjestelmä on yleisesti ottaen vakaa ja kärsinyt vähemmän kuin eräät muut jäsenvaltiot maailmanlaajuisesta finanssikriisistä, sen ei odoteta pysyvän immuunina Kreikan julkisen talouden vaikeuksille. Huolta aiheuttavat myös joidenkin Kreikan naapurimaiden taloudelliset ja rahoitukselliset ongelmat.

(19)

Kun otetaan huomioon maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin vaikutus Kreikan talouteen, asiaan liittyvä riskien uudelleenhinnoittelu lisää velkarasitukseen kohdistuvaa painetta entisestään ja korottaa julkiseen velkaan liittyviä riskipreemioita,

SUOSITTAA:

1.

Ottaen huomioon Kreikan julkisen talouden ja laajemmin koko talouden institutionaaliset heikkoudet Kreikan olisi mahdollisimman pian laadittava tammikuussa 2010 tarkistetussa vakausohjelmassa kaavailtua pitemmälle ulottuva rohkea ja kattava rakenneuudistuspaketti ja pantava se täytäntöön. Esitetyille uudistuksille olisi oltava selkeät ja yksityiskohtaiset aikataulut, joita olisi noudatettava nääiden täytöntöönpanon aikana. Ottaen huomioon, että on tärkeää varmistaa palkkaneuvottelujärjestelmän tehokkuus ja tarve yleiseen palkkamalttiin Kreikan olisi erityisesti

a)

alennettava julkisia palkkamenoja sen varmistamiseksi, että julkisen sektorin palkkapolitiikka ohjaa yksityissektorin palkanmuodostusta ja edistää yleistä palkkamalttia;

b)

virtaviivaistettava julkisen hallinnon suoraan työllistämien työntekijöiden palkkajärjestelmää ottamalla käyttöön yhdennetyt periaatteet palkkojen määrittelylle ja niiden suunnittelulle sekä yhdenmukaistamalla palkkataulukkoa; tätä palkkapolitiikkaa olisi sovellettava myös julkisten yritysten työntekijöiden korvaussääntöihin;

c)

parannettava palkanmuodostusjärjestelmän joustavuutta tukemalla hajautetumpia palkkaneuvotteluja (esimerkiksi välttämällä työehtosopimusten hallinnollinen laajentaminen yrityksiin, jotka eivät osallistu neuvotteluihin), myös siten, että erottaudutaan julkisen sektorin palkkakehityksestä; parannettava palkkaneuvottelulain täytäntöönpanoa poikkeuslausekkeen soveltamisen rajoittamiseksi.

2.

Kun otetaan huomioon eläkejärjestelmän uudistuksen kiireellisyys ja julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen liittyvät haasteet, Kreikan olisi

a)

toteutettava pikaisesti kattava eläkeuudistus, joka edistäisi osaltaan julkisen talouden kestävyyttä;

b)

varmistettava, että naisiin ja miehiin sovelletaan samaa lakisääteistä eläkeikää, ja otettava käyttöön lisäparametreja eläkkeen määrän ja lakimääräisen eläkeiän mukauttamiseksi automaattisesti taloudellisten ja väestötieteellisten taustatekijöiden muutosten perusteella;

c)

varmistettava, ettät työvoiman tarjonnan kasvattamista ja työllisyyttä tuetaan kattavin työelämän uudistuksin, jotta maksupohjaa voidaan laajentaa;

d)

mukautettava eläkkeiden myöntämismallia parantamalla suoritettujen maksujen ja saatujen etuuksien välistä yhteyttä ja indeksoimalla eläkkeet hintoihin tähänastisen harkinnanvaraisen indeksoinnin sijaan;

e)

nostettava keskimääräistä työmarkkinoiltapoistumisen ikää tiukentamalla varhaiseläkkeelle pääsemisen perusteita; supistettava huomattavasti varhaiseläkkeeseen oikeuttavien ammattien luetteloa, joka on nykyisin aivan liian pitkä;

f)

yksinkertaistettava hajanaista eläkejärjestelmää ja otettava käyttöön eläkkeellepääsyä, maksuja, oikeuksien kertymistä ja indeksointia koskeva yleisesti sitova lainsäädäntö;

g)

annettava tarvittavat säädökset jo vuonna 2010.

3.

Terveydenhuollon uudistuksissa olisi keskityttävä seuraaviin aloihin:

a)

terveydenhuoltojärjestelmän erittäin pirstoutuneen rakenteen ja sen hallinnon tarkistaminen;

b)

julkisten perusterveydenhuoltopalvelujen laadun ja tehokkuuden parantaminen;

c)

sairaalojen hallinto- ja kirjanpitomenettelyjen nykyaikaistaminen;

d)

hankintamenettelyjen parantaminen, myös tarkistamalla hankittavia lääkkeitä koskevaa luetteloa.

4.

Julkishallinnon tehokkuutta on parannettava. Tätä varten Kreikan olisi

a)

kehitettävä, hyväksyttävä ja toteutettava strateginen uudistus, jota tarvitaan avoimuuden huomattavaa lisäämistä varten ja Kreikan julkishallinnon tehokkuuden parantamiseksi; tämä on tarkoitus perustua julkisen hallinnon kokonaisrakenteen riippumattomaan ja funktionaaliseen tarkasteluun, jotta voidaan parantaa julkisen hallinnon tehokkuutta politiikan eri aloilla, erityisesti päätöksentekorakenteita, vastuun jakautumista instituutioiden välillä, keskeisten ministeriöiden sisäistä organisaatiota sekä täytäntöönpanon valvontaa ja sitä koskevaa tilivelvollisuutta samoin kuin henkilöstön määrän ja -hallinnon asianmukaisuutta; julkisen sektorin työllistävyyden nouseva suunta olisi käännettävä;

b)

vähentää kuntien ja paikallisneuvostojen lukumäärää huomattavien menosäästöjen aikaansaamiseksi;

c)

toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että julkiset hankinnat tehdään kustannustehokkaalla, avoimella ja kilpailullisella tavalla.

5.

Jo vuonna 2010 etusijalle olisi asetettava myös tuotemarkkinoiden ja liiketoimintaympäristön toimivuuden parantaminen. Tätä varten Kreikan olisi

a)

saavutettava sääntelyn parantamista koskevassa suunnitelmassa vahvistetut tavoitteet yksinkertaistamalla yrityksen perustamista, toimilupia ja toimintaa koskevia menettelyjä; suoraviivaistamalla ja yksinkertaistamalla Kreikan sääntelyjärjestelmää perustamalla kuhunkin ministeriöön sääntelyn parantamiseen erikoistuneita yksiköitä, lujittamalla vaikutustenarviointien asemaa ja yleisellä tasolla nopeuttamalla hallinnollisen rasitteen vähentämiseen tähtäävän ohjelman toteuttamista;

b)

hyväksyttävä ja otettava käyttöön selkeä ja toimintapainotteinen kilpailupoliittinen kehys, priorisointia koskevien sääntöjen tarkastelu ja valvontakäytäntöjen uudistus mukaan luettuina; lujitettava Kreikan kilpailuviranomaisen asemaa ja valmiuksia;

c)

pantava palveludirektiivin säännöt täytäntöön pikaisesti ja kunnianhimoisesti;

d)

toteutettava tuloksellisia toimia asiantuntijapalvelujen alalla käytävän kilpailun lisäämiseksi;

e)

edistettävä ja valvottava liikenne- ja energia-alan sääntelyn purkamista erityisesti poistamalla hintarajoituksia ja markkinoille pääsyn esteitä maanteiden tavaraliikenteen alalla, panemalla ensimmäinen rautatiepaketti (5) täytäntöön kaikilta osin rautatieliikennealan markkinoiden avautumisen edistämiseksi ja nopeuttamalla sähköalan vapauttamista vakiintuneille toiminnanharjoittajille nykyisin varattujen toimintojen eriyttämisen avulla;

f)

lievennettävä vähittäiskaupan sääntelyä.

6.

Tuottavuuden ja työllisyyden kasvun tukemiseksi Kreikan olisi

a)

toteutettava välittömästi toimenpiteitä laittoman työteon torjumiseksi;

b)

tarkistettava työmarkkinoiden sääntelyä, työsuhdeturvaa koskeva lainsäädäntö mukaan lukien, työvoiman tarjonnan lisäämiseksi;

c)

tuettava työvoiman kysyntää tehostamalla työvoimakustannusten kohdennettua alentamista;

d)

uudistamalla koulutusjärjestelmää, jotta työvoiman osaamistasoa parannettaisiin työmarkkinoiden tarpeita vastaavaksi.

7.

Ottaen huomioon tarve parantaa tuottavuutta muun muassa julkisia investointeja koskevien ensisijaisten strategioiden avulla Kreikan olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet EU:n rakennerahastovarojen hyödyntämisen nopeuttamiseksi ja tehostamiseksi. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota toimenpideohjelmien ”Hallinnonuudistus” ja ”Digitaalinen konvergenssi” nopeaan ja tehokkaaseen toteuttamiseen, sillä niillä tuetaan julkishallinnon tärkeitä uudistuksia, mikä on keskeistä tammikuussa 2010 tarkistetussa vakausohjelmassa hahmotellun uudistusstrategian kannalta.

8.

Kreikkaa kehotetaan raportoimaan tämän suosituksen perusteella toteutetuista toimenpiteistä ja vakausohjelman tammikuun 2010 tarkistuksessa esitettyjen rakenteellisten toimenpiteiden toteutusaikataulusta 16 päivänä helmikuuta 2010 hyväksytyn neuvoston päätöksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti neljännesvuosittain annettavissa kertomuksissa.

Tämä suositus on osoitettu Helleenien tasavallalle.

Tehty Brysselissä 16 päivänä helmikuuta 2010.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

E. SALGADO


(1)  http://ec.europa.eu/economy_finance/structural_reforms/growth_jobs/guidelines/index_en.htm

(2)  Neuvoston suositus 2009/531/EY, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2009, jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen tarkistamisesta ja jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen täytäntöönpanosta (EUVL L 183, 15.7.2009, s. 1).

(3)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1.

(4)  EYVL L 83, 30.3.2010, s. 13.

(5)  Direktiivit 91/440/ETY (EYVL L 237, 24.8.1991, s. 25), 95/18/EY (EYVL L 143, 27.6.1995, s. 70) ja 2001/14/EY (EYVL L 75, 15.3.2001, s. 29).


Top