17.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 157/98

(1)

Tanskan kuningaskunta antoi tiedoksi 21 päivänä marraskuuta 2007 päivätyllä ja komission 23 päivänä marraskuuta 2007 vastaanottamalla pysyvän edustustonsa kirjeellä nitriitin lisäämistä tiettyihin lihatuotteisiin koskevat kansalliset säännöksensä Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tanskan kuningaskunta pitää tarpeellisena pitää voimassa kyseiset säännökset siitä huolimatta, että elintarvikkeiden muista lisäaineista kuin väri- ja makeutusaineista annetun neuvoston direktiivin 95/2/EY ja elintarvikkeissa käytettäväksi tarkoitetuista makeutusaineista annetun direktiivin 94/35/EY muuttamisesta 5 päivänä heinäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/52/EY (1) on tullut voimaan, ja se aikoo jättää saattamatta direktiivin 2006/52/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään siltä osin kuin se koskee nitriitin lisäämistä lihatuotteisiin.

(2)

EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdassa määrätään, että jos jäsenvaltio pitää tärkeistä 30 artiklassa tarkoitetuista taikka ympäristön tai työympäristön suojelua koskevista syistä tarpeellisena pitää voimassa kansalliset säännöksensä tai määräyksensä sen jälkeen, kun neuvosto tai komissio on toteuttanut yhdenmukaistamistoimenpiteen, jäsenvaltio antaa nämä säännökset ja määräykset sekä perusteet niiden voimassa pitämiselle tiedoksi komissiolle.

(3)

EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdan mukaan komissio hyväksyy tai hylkää kyseiset kansalliset säännökset tai määräykset kuuden kuukauden kuluessa tiedoksi antamisesta todettuaan ensin, ovatko ne keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen ja muodostavatko ne esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.

(4)

Elintarvikkeissa sallittuja lisäaineita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 89/107/ETY (2) yleisperiaatteiden mukaisesti elintarvikkeen lisäaineen hyväksymisen edellytyksenä on riittävä tekninen tarve, hyväksyttävyys terveyden kannalta sekä se, että lisäaineen käyttö ei johda kuluttajaa harhaan.

(5)

Nitriittejä on käytetty lihassa ja lihatuotteissa useita vuosikymmeniä yhdessä muiden tekijöiden kanssa muun muassa varmistamaan lihatuotteiden ja erityisesti suolattujen lihatuotteiden säilyminen ja mikrobiologinen turvallisuus estämällä esimerkiksi hengenvaarallista botulismia aiheuttavien Clostridium botulinum -bakteerien lisääntyminen. Toisaalta tiedetään, että lihatuotteiden sisältämät nitriitit voivat muodostaa syöpää aiheuttavia nitrosamiineja. Alan lainsäädännössä on siksi pyrittävä saavuttamaan tasapaino lihatuotteissa olevista nitriiteistä johtuvan karsinogeenisten nitrosamiinien muodostumisriskin ja toisaalta sen suojaavan vaikutuksen välillä, joka nitriiteillä on erityisesti botulismia aiheuttavien bakteerien lisääntymisen estäjinä.

(6)

Elintarvikkeiden muista lisäaineista kuin väri- ja makeutusaineista 20 päivänä helmikuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/2/EY (3), sellaisena kuin se alun perin hyväksyttiin, vahvistetaan nitriittien ja nitraattien jäämien enimmäismäärät eri lihatuotteissa samoin kuin niiden ”käyttömäärät”. Direktiivin 2006/52/EY liitteessä I olevalla 3 kohdan c alakohdalla muutetaan direktiivin 95/2/EY liitteessä III olevaa C osaa E 249:n (kaliumnitriitti) ja E 250:n (natriumnitriitti) osalta.

(7)

Sen sijaan direktiivi 2006/52/EY sisältää pääsääntöisesti kaliumnitriitin E 249 ja natriumnitriitin E 250 suurimmat sallitut valmistuksessa lisättävät määrät. Lisättävät enimmäismäärät ovat 150 mg/kg lihatuotteissa yleensä ja 100 mg/kg steriloiduissa lihatuotteissa. Joidenkin tietyissä jäsenvaltioissa perinteisesti valmistettavien suolattujen lihatuotteiden osalta enimmäismäärä on 180 mg/kg.

(8)

Tämä lähestymistapa noudattaa elintarvikealan tiedekomitean, jäljempänä ’tiedekomitea’, vuosina 1990 (4) ja 1995 (5) antamia lausuntoja sekä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, 26 päivänä marraskuuta 2003 antamaa lausuntoa (6), jossa todettiin, että lisätty nitriittimäärä pikemminkin kuin nitriittijäämä auttaa torjumaan C. botulinum -bakteeria ja jossa suositeltiin ”käyttömäärät” korvattavaksi ”lisättävillä enimmäismäärillä”. Lausunnossa otetaan huomioon myös yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-3/00 Tanska vs. komissio, joka koskee Tanskan aiempaa, EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaista pyyntöä ja jossa tuomioistuin totesi, että hylätessään Tanskan pyynnön nitriittien käytöstä lihatuotteissa komissio ei ottanut riittävässä määrin huomioon tiedekomitean vuosina 1990 ja 1995 antamia lausuntoja, joissa kyseenalaistettiin direktiivissä 95/2/EY sallittujen nitriittimäärien asianmukaisuus. (7)

(9)

Poikkeuksena yleissäännöstä direktiivi 2006/52/EY sisältää suurimmat sallitut jäämien määrät tiettyjen perinteisin menetelmin valmistettujen perinteisten suolattujen lihatuotteiden osalta. Jäämien enimmäismääriä 50 mg/kg, 100 mg/kg ja 175 mg/kg sovelletaan kyseisten tuotteiden eri ryhmiin, esimerkiksi 175 mg/kg tuotteisiin Wiltshire bacon ja dry cured bacon ja 100 mg/kg tuotteeseen Wiltshire ham ja vastaaviin tuotteisiin. Näiden tuotteiden osalta on vahvistettu jäämien enimmäismäärät, koska lihaan imeytyvän suolan määrää on kyseisten tuotteiden valmistusprosessin vuoksi mahdotonta valvoa. Näiden tiettyjen tuotteiden valmistusprosessi kuvataan direktiivissä, jotta ”vastaavat tuotteet” voidaan yksilöidä sekä täsmentää, mihin tuotteisiin eri enimmäismääriä sovelletaan. Seuraava taulukko sisältää direktiivissä 2006/52/EY (8) vahvistetut enimmäismäärät:

(10)

Kuten asiaa koskevissa tiedekomitean ja elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnoissa suositellaan, direktiivi 2006/52/EY perustuu lisättäviin enimmäismääriin, ja siinä on otettu huomioon näissä tieteellisissä lausunnoissa tarkoitetut vaihteluvälit täsmentämällä, että steriloidut lihatuotteet saavat sisältää nitriittiä enintään 100 mg/kg ja muut lihatuotteet 150 mg/kg. Koska yhteisössä on paljon erilaisia (suolattuja) lihatuotteita ja valmistusmenetelmiä, yhteisön lainsäätäjä katsoi, että nykyisellään ei ole mahdollista yksilöidä kunkin tuotteen asianmukaista nitriittimäärää.

(11)

Lisättäviä enimmäismääriä koskevia poikkeuksia on rajallinen määrä. Poikkeuksia sovelletaan tiettyihin tuotteisiin, joita valmistetaan tietyissä jäsenvaltioissa perinteisin menetelmin ja joissa lihaan imeytyvän suolan määrää on näiden tuotteiden valmistusprosessin vuoksi mahdotonta valvoa. Perinteiset tuotteet, joihin poikkeuksia sovelletaan, on yksilöity kuvailemalla niiden valmistusmenetelmä.

(12)

Jäsenvaltioiden oli määrä saattaa direktiivi 2006/52/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 15 päivänä helmikuuta 2008 tämän direktiivin mukaisten tuotteiden kaupan ja käytön sallimiseksi sekä tämän direktiivin vastaisten tuotteiden kaupan ja käytön kieltämiseksi viimeistään 15 päivänä elokuuta 2008.

(13)

Tanskan tiedoksi antamat kansalliset säännökset ovat 11 päivänä tammikuuta 2005 elintarvikkeiden lisäaineista annettu asetus nro 22 (Bekendtgørelse nr 22 af 11.1.2005 om tilsætningsstoffer til fødevarer) sekä Tanskassa sallittujen elintarvikkeiden lisäaineiden luettelo (Liste over tilladte tilsætningsstoffer til fødevarer, ”Positivlisten”).

(14)

Asetus nro 22 sisältää periaatteen, jonka mukaan elintarvikkeissa saa käyttää ainoastaan sallittujen lisäaineiden luettelossa mainittuja lisäaineita tietyin edellytyksin ja rajoituksin ja tiettyihin tarkoituksiin (9). Lisäksi siinä säädetään, että ellei toisin täsmennetä, sallittujen lisäaineiden luettelossa vahvistetut enimmäismäärät tarkoittavat elintarvikkeessa olevaa lisäaineen enimmäismäärää siinä muodossa kuin kyseinen elintarvike myydään (10). Tämän vuoksi Tanskan markkinoilla saa myydä ainoastaan sellaisia elintarvikkeita, jotka ovat asetuksen nro 22 ja sallittujen elintarvikelisäaineiden luettelon mukaisia. Sallittujen elintarvikelisäaineiden luettelossa, jonka Tanskan eläinlääkintä- ja elintarvikehallinto on vahvistanut asetuksen nro 22 perusteella, määrätään, mitä lisäaineita yksittäisissä elintarvikkeissa saa käyttää ja kuinka suurina määrinä. Tiedoksi saatettua versiota alettiin soveltaa 29 päivänä tammikuuta 2005.

(15)

Lihan ja lihatuotteiden sisältämien nitriittien E 249 ja E 250 osalta Tanskassa sallittujen elintarvikelisäaineiden luettelossa vahvistetaan ainoastaan lisättävät määrät ja annetaan seuraavat enimmäismäärät:

(16)

Näin ollen vaikuttaa siltä, että rajaa 60 mg/kg (11) sovelletaan monentyyppisiin lihatuotteisiin, kun taas direktiivissä 2006/52/EY vahvistetut vastaavat enimmäisrajat ovat 100 tai 150 mg/kg. Tiettyjen makkaroiden osalta Tanskassa hyväksytty enimmäismäärä on 100 mg/kg. Tiettyjen säilöttyjen tai puolisäilöttyjen lihatuotteiden kohdalla, ”Wiltshire-tyyppinen pekoni ja siitä valmistetut leikkeleet” mukaan luettuina, enimmäismäärä on 150 mg/kg.

(17)

Komissio vastaanotti 17 päivänä elokuuta 2007 Tanskan kuningaskunnan ensimmäisen, 14 päivänä elokuuta 2007 päivätyn tiedonannon, jossa Tanska kritisoi direktiivin 2006/52/EY eri aspekteja ja ilmoitti komissiolle, ettei se aikonut saattaa direktiiviä 2006/52/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään siltä osin kuin se koskee lihatuotteiden sisältämää nitriittiä. Tanska ei kuitenkaan antanut tiedoksi kansallisia säännöksiään, jotka se haluaa pitää voimassa. Komissio huomautti tästä Tanskan hallitukselle 13 päivänä marraskuuta 2007 päivätyssä kirjeessään. Tanskan kuningaskunnan pysyvä edustusto Euroopan unionissa antoi komissiolle tiedoksi asiaa koskevat kansalliset säännöksensä 21 päivänä marraskuuta 2007 päivätyssä kirjeessään, jonka komissio vastaanotti 23 päivänä marraskuuta 2007. Tanska perusteli pyyntönsä 22 päivänä marraskuuta 2007 päivätyssä lisäkirjeenvaihdossa, jonka komissio vastaanotti 27 marraskuuta 2007 ja joka sisälsi kansallisen elintarvikeinstituutin 30 päivänä lokakuuta 2007 päivätyn raportin.

(18)

Komissio ilmoitti 21 päivänä joulukuuta 2007 päivätyllä kirjeellä, että se oli vastaanottanut tiedoksiannon ja että EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdan mukainen kuuden kuukauden tarkastelujakso oli alkanut 24 päivänä marraskuuta 2007, joka oli tiedoksiannon vastaanottamista seuraava päivä.

(19)

Tanska toimitti 31 päivänä maaliskuuta 2008 päivätyllä kirjeellään tietoja lihatuotteiden kulutuksesta Tanskassa.

(20)

Komissio ilmoitti tiedoksiannosta 31 päivänä tammikuuta 2008 päivätyssä kirjeessään muille jäsenvaltioille ja EFTA-maille ja antoi niille mahdollisuuden toimittaa tiedoksiantoa koskevia huomautuksia 30 päivän kuluessa. Lisäksi komissio julkaisi tiedoksiantoa koskevan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (12) ilmoittaakseen muille asianosaisille kansalliset säännökset, jotka Tanska aikoo pitää voimassa, sekä esitetyt perustelut. Komissio sai pyyntöä koskevat huomautukset Virolta, Ranskalta, Unkarilta ja Norjalta. (13)

(21)

Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto pyysi 10 päivänä maaliskuuta 2008 päivätyllä kirjeellään elintarviketurvallisuusviranomaista antamaan tieteellisen lausunnon siitä, ovatko tiedekomitean vuosina 1990 ja 1995 sekä elintarviketurvallisuusviranomaisen vuonna 2003 antamat lausunnot edelleen päteviä, kun otetaan huomioon Tanskan toimittamat tiedot. Maaliskuun 28 päivänä 2008 päivätyssä vastauksessaan elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että aiemmat tiedekomitean ja elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnot ovat Tanskan toimittamat tiedot huomioon ottaen edelleen päteviä.

(22)

Nitriittien/nitraattien vaikutusten osalta lihatuotteiden mikrobiologiseen turvallisuuteen elintarviketurvallisuusviranomainen viittasi biologisia vaaroja käsittelevän tiedelautakunnan 26 päivänä marraskuuta 2003 antamaan lausuntoon. Kyseisessä lausunnossa todettiin, että lihatuotteiden turvallisuutta edistävät monet tekijät (kuten keittäminen, suolapitoisuus, vesiaktiivisuus) ja että lisättyjen nitriittien määrä on mikrobiologisen turvallisuuden kannalta tärkeä, minkä vuoksi lisättyjä määriä on valvottava (pikemminkin kuin jäämien määrää). Elintarviketurvallisuusviranomainen toteaa lisäksi, että biologisia vaaroja käsittelevä tiedelautakunta oli elintarvikealan tiedekomitean kanssa samaa mieltä siitä, että 50–100 mg lisättyä nitriittiä lihatuotekiloa kohti voi monien lihatuotteiden kohdalla riittää, ja muihin tuotteisiin, joiden suolapitoisuus on pieni ja säilyvyysaika pitkä, on tarpeen lisätä nitriittiä 50–150 g/kg, jotta C. botulinumin kasvu estyy.

(23)

EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 ja 6 kohdan mukaisesti jäsenvaltio voi yhdenmukaistamistoimenpiteen hyväksymisen jälkeen pitää tärkeistä 30 artiklassa tarkoitetuista taikka ympäristön tai työympäristön suojelua koskevista syistä tarpeellisena pitää voimassa kansalliset säännöksensä tai määräyksensä, jos jäsenvaltio antaa nämä säännökset ja määräykset tiedoksi komissiolle ja jos komissio hyväksyy niiden soveltamisen.

(24)

Tanskan tiedoksianto koskee kansallisia säännöksiä, jotka poikkeavat direktiivin 2006/52/EY liitteessä I olevan 3 kohdan c alakohdan säännöksistä, joissa muutetaan direktiivin 95/2/EY liitteessä III olevaa C osaa E 249:n ja E 250:n osalta. Tanskan nykyiset säännökset olivat jo voimassa, kun direktiivi 2006/52/EY annettiin.

(25)

Asetuksen n:o 22 ja Tanskassa sallittujen elintarvikelisäaineiden luettelon säännökset lihassa ja lihatuotteissa käytettävistä nitriiteistä ovat direktiivin 2006/52/EY säännöksiä tiukempia, koska niissä vahvistetaan monille tuotetyypeille alemmat lisättävät enimmäismäärät (monissa tapauksissa 60 mg/kg) kuin direktiivissä 2006/52/EY ja koska niissä ei sallita, toisin kuin direktiivissä 2006/52/EY, tiettyjen perinteisten lihatuotteiden saattamista markkinoille jäämien enimmäismäärien perusteella.

(26)

Tiedoksiantoa täydentämään oli EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti liitetty myös perusteet, jotka liittyvät yhteen tai useaan 30 artiklassa määrättyyn tärkeään tarpeeseen tai ympäristön taikka työympäristön suojeluun, tässä tapauksessa ihmisen terveyden ja elämän suojeluun. Tanskan kanta selitetään yksityiskohtaisemmin Tanskan elintarvikeinstituutin 30 päivänä lokakuuta 2007 antamassa raportissa, joka toimitettiin komissiolle 27 päivänä marraskuuta 2007, sekä edellä olevassa johdanto-osan 17 ja 19 kappaleessa tarkoitetuissa muissa asiakirjoissa.

(27)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että Tanskan toimittaman hakemuksen, jonka tarkoituksena on saada lupa lihassa ja lihatuotteissa käytettäviä nitriittejä koskevien kansallisten säännösten pitämiselle voimassa, katsotaan EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan nojalla täyttävän käsiteltäväksi ottamista koskevat ehdot.

(28)

EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 ja 6 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan komission on varmistettava, että kaikki mainitussa artiklassa määrätyt edellytykset, joiden perusteella jäsenvaltio voi pitää yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteestä poikkeavat kansalliset säännökset voimassa, täyttyvät.

(29)

Komission on etenkin arvioitava, ovatko kansalliset säännökset perusteltuja EY:n perustamissopimuksen 30 artiklassa tarkoitetuista tärkeistä syistä tai ympäristön taikka työympäristön suojeluun liittyvistä syistä, ja varmistettava, etteivät ne ylitä sitä, mikä on tarpeen perustellun tavoitteen saavuttamiseksi. Kun komissio katsoo, että kansalliset säännökset täyttävät edellä tarkoitetut edellytykset, sen on lisäksi tutkittava 95 artiklan 6 kohdan mukaisesti, ovatko kansalliset säännöt keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen ja muodostavatko ne esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.

(30)

On huomattava, että arvioidessaan, ovatko 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti tiedoksi annetut kansalliset säännökset perusteltuja, komissio joutuu EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdassa asetetun määräajan vuoksi ottamaan perustaksi säännökset tiedoksi antaneen jäsenvaltion ilmoittamat syyt. Tämä tarkoittaa sitä, että kansallisten toimenpiteiden aiheellisuuden osoittaminen on perustamissopimuksen määräysten mukaan pyynnön esittäneen ja toimenpiteiden voimassa pitämistä haluavan jäsenvaltion vastuulla. EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 ja 6 kohdassa määrätyn menettelyn ja etenkin päätöksen tekemiselle asetetun tiukan määräajan vuoksi komissio voi yleensä tutkia vain pyynnön esittäneen jäsenvaltion ilmoittamien seikkojen merkityksen asian kannalta ilman, että sen tarvitsee itse osoittaa perusteluiksi soveltuvia syitä.

(31)

Jos komissiolla on kuitenkin hallussaan tietoja, joiden perusteella voidaan joutua arvioimaan uudelleen yhteisön yhdenmukaistamistoimenpidettä, josta tiedoksi annetut kansalliset säännökset poikkeavat, se voi ottaa kyseiset tiedot huomioon arvioidessaan tiedoksi annettuja kansallisia säännöksiä.

(32)

Tanskan kuningaskunta väittää, että sen lainsäädäntö takaa korkeamman tasoisen ihmisen terveyden ja elämän suojelun siltä osin kuin siinä vahvistetaan E 249:lle (kaliumnitriitti) ja E 250:lle (natriumnitriitti) alemmat lisättävät enimmäismäärät kuin direktiivissä 2006/52/EY eikä sen lainsäädännössä sallita sellaisten perinteisten lihatuotteiden saattamista markkinoille, joihin lisätyn nitraatin määrää ei pystytä määrittämään. Tanska katsoo, että sen määräykset ovat täysin sopusoinnussa elintarvikealan tiedekomitean vuosina 1990 ja 1995 antamien lausuntojen sekä elintarviketurvallisuusviranomaisen 26 päivänä marraskuuta 2003 antaman lausunnon kanssa, koska Tanskan säännöksiin ei sisälly poikkeuksia periaatteeseen, jonka mukaan vahvistetaan lisättävät enimmäismäärät eikä jäämien määriä, ja koska säännöksissä asetetaan vaihtelevammat enimmäismäärät eri lihatuoteryhmille.

(33)

Tanska myöntää, että tietyssä mielessä direktiivi 2006/52/EY on tiedekomitean ja elintarviketurvallisuusviranomaisen tieteellisten suositusten mukainen erityisesti siltä osin kuin siinä vahvistetaan, toisin kuin direktiivin 95/2/EY alkuperäisessä versiossa, lisätyt enimmäismäärät eikä jäämien määriä ja käyttömääriä. Se arvostelee kuitenkin periaatteen poikkeuksia, joiden takia monia perinteisesti valmistettuja lihatuotteita säännellään edelleen jäämien määrän perusteella, ja katsoo, että tämä voi vaarantaa ihmisen terveyden. Se korostaa, että nitriittijäämän konsentraatio on hyvin epävarma lisätyn nitriitin indikaattori ja viittaa tutkimuksiin, joissa on käynyt ilmi, että jäämäarvot saattavat jopa kätkeä taakseen hyvin korkeat lisätyn nitriitin määrät, mikä johtaa ennalta arvaamattoman suureen N-nitrosoyhdisteiden muodostumiseen.

(34)

Lisäksi Tanska korostaa sitä, että nitrosamiinit, joiden muodostuminen on sidoksissa lihatuotteissa olevaan nitriittiin, ovat perimää vaurioittavia ja syöpää aiheuttavia, minkä vuoksi nitriittejä pitäisi saada käyttää ainoastaan ehdottomasti tarvittavia määriä. Tanska katsoo, että direktiivissä 2006/52/EY vahvistetut lisättävät enimmäismäärät ovat terveyden kannalta liian suuria ja että kyseisten määrien teknistä tarvetta ei ole dokumentoitu. Yhteisön tieteellisten elinten antamat ohjeet huomioon ottaen Tanska katsoo, että Clostridium botulinum -bakteerin kasvu voitaisiin estää rajoittamalla nitriitin määrä vaihteluvälille 50–150 mg/kg ja täsmentämällä eri lihatuoteryhmiin sovellettavat rajoitukset tieteellisesti perusteltujen tarpeiden mukaisesti.

(35)

Koska Tanskassa noin 90 prosenttia suolattujen lihatuotteiden kulutuksesta koostuu tuotteista, joihin Tanskassa nykyisellään sovelletaan lisätyn nitraatin enimmäismäärää 60 mg/kg, Tanska korostaa, että direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja kaikkia suolattuja lihatuotteita koskevan yleisrajan 150 mg/kg käyttöönotto saattaisivat kasvattaa tanskalaisten nitriitinsaannin 2,3–2,4-kertaiseksi, mikä puolestaan saattaa merkitä vastaavaa elintarvikkeisiin ennalta muodostuneiden nitrosamiinien määrän kasvua.

(36)

Tanska korostaa sitä, että säännöt, joiden mukaisesti lihatuotteisiin lisättäväksi sallittavat nitriittimäärät ovat pienempiä, ovat olleet voimassa jo vuosia ja määrät ovat osoittautuneet riittäviksi estämään botulismia. Tanskan hallitus huomauttaa, että näiden sääntöjen soveltaminen ei ole koskaan aiheuttanut ongelmia kyseisten tuotteiden säilytykselle ja että Tanskassa on muihin jäsenvaltioihin verrattuna hyvin vähän makkaroista aiheutuneita ruokamyrkytystapauksia. Tanskassa on vähemmän botulismitapauksia kuin useimmissa muissa jäsenvaltioissa. Eurosurveillance-katsauksen (eurooppalainen tartuntatautien seurantajulkaisu) tammikuussa 1999 julkaistun botulismia käsittelevän erikoisnumeron mukaan botulismi on Tanskassa hyvin harvinainen. Tanskan Statens Serum Institut -tutkimuslaitos toteaa verkkosivuillaan, että vuoden 1980 jälkeen Tanskan väestössä on ilmennyt vain viisi botulismitapausta, eikä yksikään niistä ollut lihatuotteiden aiheuttama.

(37)

Lisäksi Tanska katsoo, että sen nitriittiä koskevat säännökset eivät ole kaupan esteenä, ja viittaa lukuihin, joiden mukaan muista jäsenvaltioista on tuotu lihatuotteita ja niiden tuonti on viime vuosina jopa kasvanut.

(38)

Kaiken kaikkiaan Tanska katsoo, että oman lainsäädäntönsä soveltamista jatkamalla on oikeutettua vähentää nitrosamiineille altistumisesta aiheutuvaa riskiä ihmisen terveydelle enemmän kuin direktiivin 2006/52/EY vaatimukset edellyttävät.

(39)

Tanskan lainsäädännön tavoitteena on saavuttaa ihmisen terveyden ja elämän korkeamman tasoinen suojelu, niiltä osin kuin kyseessä on nitriiteille altistuminen ja nitrosamiinien mahdollinen muodostuminen lihatuotteissa, määrittämällä nitriitille alemmat lisättävät enimmäismäärät monissa eri lihatuotteissa ja kieltämällä sellaisten lihatuotteiden markkinoille saattaminen, joiden osalta voidaan määrittää ainoastaan jäämien enimmäismäärät.

(40)

Arvioitaessa, onko Tanskan lainsäädäntö todellisuudessa riittävä ja tarpeellinen tämän tavoitteen saavuttamiseksi, on otettava huomioon monia eri tekijöitä. Erityisesti on saavutettava tasapaino kahden terveydelle aiheutuvan riskin välillä, toisin sanoen lihatuotteissa esiintyvien nitrosamiinien aiheuttaman riskin ja lihatuotteiden mikrobiologisen turvallisuuden välillä. Näistä jälkimmäinen on enemmän kuin pelkkä tekninen tarve – se on sinällään hyvin merkityksellinen terveysuhka. Siitä huolimatta, että lihatuotteiden nitriittimäärien alentaminen myönnetään tarpeelliseksi, alemmat nitriittimäärät eivät automaattisesti paranna ihmisen terveyden suojelua. Optimaalinen nitriittimäärä riippuu monista tekijöistä, joiden merkitys tunnustetaan asiaa koskevissa tiedekomitean ja elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnoissa, esimerkiksi suolan lisäämisestä, kosteudesta, pH:sta, tuotteen säilyvyydestä, hygieniasta ja lämpötilan valvonnasta.

(41)

Edellä olevat näkökohdat samoin kuin 9 ja 10 kappaleessa esitetyt seikat huomioon ottaen komissio katsoo, että direktiivillä 2006/52/EY periaatteessa vastataan riittävässä määrin haasteeseen, jonka kahden keskenään ristiriidassa olevan terveysriskin yhteensovittaminen muodostaa, kun otetaan huomioon, kuinka paljon yhteisössä on erilaisia lihatuotteita.

(42)

Toisaalta komission on arvioitava Tanskan lainsäätäjän yksittäisiä valintoja ja jo kauan voimassa olleiden sääntöjen soveltamisesta saatuja kokemuksia. Tanska on toimittamillaan ruokamyrkytysten ja erityisesti botulismin esiintymistä koskevilla luvuilla osoittanut, että toistaiseksi maan lainsäädännön avulla on saavutettu tyydyttävät tulokset. Tiedoista käy ilmi, että Tanskan lainsäädännössä määritetyt enimmäismäärät näyttäisivät riittävän varmistamaan Tanskassa nykyisin valmistettavien lihatuotteiden ja niiden valmistusmenetelmien mikrobiologisen turvallisuuden.

(43)

Komissio panee merkille, että Tanskan lainsäädäntö on yhteisön tieteellisten elinten asiaa koskevien tieteellisten lausuntojen mukainen. Se perustuu lisättävien enimmäismäärien sääntelyyn ja siinä noudatetaan kyseisissä lausunnoissa esitettyjä lisättävien nitriittimäärien vaihteluväliä, joka on 50–150 mg/kg. Tanska on samalla vahvistanut direktiiviä täsmällisemmät lisättävät enimmäismäärät tietyille lihatuoteryhmille ottaen huomioon Tanskassa yleiset lihatuotetyypit ja valmistusmenetelmät.

(44)

Lisäksi on muistettava, että Tanskan toimittamien tietojen mukaan suurin osa, noin 90 prosenttia, tanskalaisten kuluttamista lihatuotteista kuuluu ryhmään, johon sovelletaan nykyisin rajaa 60 mg/kg, joka olisi korvattava rajalla 100 tai 150 mg/kg. Koska valmistajat Tanskassa sen enempää kuin muissakaan jäsenvaltioissa eivät joutuisi nostamaan tuotteisiinsa nykyisin lisättäviä nitriittimääriä direktiivissä 2006/52/EY tarkoitettuun enimmäismäärään, on epätodennäköistä, että tanskalaisten nykyinen altistumistaso lihatuotteiden sisältämille nitriiteille nousisi Tanskan väittämälle tasolle eli 2,3–2,4-kertaiseksi. Ei voida kuitenkaan sulkea pois mahdollisuutta, että Tanskan väestön todellinen altistuminen nitriiteille lisääntyisi.

(45)

Nyt käytettävissä olevien tietojen perusteella komissio katsoo, että direktiivin 2006/52/EY toimenpiteitä tiukempien toimenpiteiden voimassa pitämistä koskeva pyyntö voidaan toistaiseksi hyväksyä Tanskan kansanterveyden suojeluun liittyvien syiden perusteella.

(46)

EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdassa komissio velvoitetaan varmistamaan, etteivät suunnitellut säännökset ole mielivaltaisen syrjinnän keino. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan syrjintää ei esiinny, kun samanlaisia tilanteita ei käsitellä eri tavoin ja erilaisia tilanteita ei käsitellä samalla tavoin.

(47)

Tanskan kansallisia sääntöjä sovelletaan sekä kotimaassa että muissa jäsenvaltioissa valmistettuihin tuotteisiin. Päätelmänä voidaan päinvastaisten todisteiden puuttuessa esittää, että kansalliset säännökset eivät ole keino mielivaltaiseen syrjintään.

(48)

Kansalliset säännökset, joilla rajoitetaan tuotteiden käyttöä enemmän kuin yhteisön direktiiveillä, muodostavat yleensä kaupan esteen silloin, kun on kyse laillisesti markkinoille saatetuista ja muualla yhteisössä käytössä olevista tuotteista, joita ei ole niiden käyttöä koskevan kiellon vuoksi tarkoitus saattaa markkinoille kyseisessä jäsenvaltiossa. EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdassa määriteltyjen edellytysten tarkoituksena on estää 4 ja 5 kohtaan perustuvien rajoitusten käyttäminen vääriin tarkoituksiin siten, että ne todellisuudessa ovat taloudellisia toimenpiteitä, jotka on otettu käyttöön muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden tuonnin estämiseksi, toisin sanoen kansallisen tuotannon välilliseksi suojelemiseksi.

(49)

Koska Tanskan säännöillä nitriittien lisäämisestä lihatuotteisiin asetetaan tiukemmat vaatimukset myös muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneille toimijoille, vaikka alue on muutoin yhdenmukaistettu, tällaiset säännöt saattavat olla keino kaupan peiteltyyn rajoittamiseen tai muodostaa esteen sisämarkkinoiden toiminnalle. Tästä huolimatta myönnetään, että EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohta on ymmärrettävä siten, että ainoastaan sellaisia kansallisia toimenpiteitä, jotka estävät kohtuuttomasti sisämarkkinoiden toimintaa, ei voida hyväksyä. Tanska on tähän liittyen esittänyt lukuja, joista käy ilmi, että sen säännöksistä huolimatta maahan on tuotu lihatuotteita, ja niiden tuonti on jopa kasvanut viime vuosina.

(50)

Koska ei ole todisteita siitä, että kyseiset kansalliset säännökset ovat kansallisen tuotannon suojelemiseksi tarkoitettu toimenpide, päätelmänä voidaan todeta, että niiden tarkoituksena ei ole jäsenvaltioiden välisen kaupan peitelty rajoittaminen.

(51)

Tätä ehtoa ei voida tulkita siten, että sillä suljetaan pois mahdollisuus kaikkien sellaisten kansallisten säännösten antamiseen, jotka voisivat vaikuttaa sisämarkkinoiden toteutumiseen. Itse asiassa kaikki kansalliset säännökset, jotka poikkeavat sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja toimivuuteen tähtäävästä yhdenmukaistamistoimenpiteestä, ovat sisällöltään toimenpiteitä, jotka todennäköisesti vaikuttavat sisämarkkinoihin. EY:n perustamissopimuksen 95 artiklassa määrätyn menettelyn hyödyllisyyden säilyttämiseksi sisämarkkinoiden toiminnan esteen käsite on näin ollen 95 artiklan 6 kohtaa sovellettaessa ymmärrettävä kohtuuttoman suureksi vaikutukseksi suhteessa asetettuun tavoitteeseen.

(52)

Ottaen huomioon Tanskan hallituksen mainitsemat terveyshyödyt, jotka saadaan vähennettäessä altistumista lihatuotteiden sisältämille nitriiteille, sekä se, että nykyisellään käytettävissä olevien tietojen perusteella säännöt eivät näytä vaikuttavan kauppaan joko lainkaan tai ainoastaan hyvin vähäisessä määrin, komissio katsoo, että Tanskan tiedoksi antamat säännöt voidaan pitää tilapäisesti voimassa ihmisen terveyden ja elämän suojeluun liittyvistä syistä, kun otetaan huomioon, että ne eivät ole kohtuuttomia eivätkä siksi muodosta EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua estettä sisämarkkinoiden toiminnalle.

(53)

Tämän analyysin perusteella komissio katsoo, että ehto, jonka mukaan säännökset eivät saa muodostaa estettä sisämarkkinoiden toiminnalle, täyttyy.

(54)

Edellä esitetyt päätelmät perustuvat nykyisin käytettävissä olevaan tietoon ja erityisesti lukuihin, joista käy ilmi, että Tanska on kyennyt pitämään botulismin hallinnassa siitä huolimatta, että tiettyihin lihatuotetyyppeihin lisättävien nitraattien enimmäismäärät ovat alempia, aiheuttamatta kuitenkaan kohtuutonta häiriötä kaupankäynnille.

(55)

Toinen tärkeä tekijä on lihatuotteiden kulutusaste Tanskassa, minkä vuoksi direktiivin 2006/52/EY soveltaminen voisi lisätä Tanskan väestön altistumista nitriiteille ja siten myös nitrosamiineille.

(56)

Koska ei voida riittävällä varmuudella ennakoida, että nämä tekijät eivät muutu merkittävästi ajan kuluessa, komissio katsoo aiheelliseksi tarkastella tilannetta ajantasaistetun tiedon perusteella uudelleen viimeistään kahden vuoden kuluessa.

(57)

Näiden kahden vuoden aikana Tanskan hallituksella on mahdollisuus jättää uusi hakemus ja toimittaa lisänäyttöä siitä, että direktiivissä 2006/52/EY vahvistettuja määriä soveltamalla ei saavuteta vaadituntasoista suojaa, vaan soveltaminen aiheuttaa ihmisen terveydelle riskin, jota ei voida hyväksyä.

(58)

Voidakseen toimittaa tällaisia tietoja Tanskan on seurattava tilannetta erityisesti seuraavilta osin: botulismin torjunta; niiden lihatuotteiden osuus lihatuotteiden kokonaiskulutuksesta Tanskassa, joihin sovelletaan 60 mg/kg:n enimmäisrajaa, mukaan luettuna muut asiaan liittyvät tyypillisiin ravintotottumuksiin mahdollisesti liittyvät riskit; lihatuotteiden tuonti muista jäsenvaltioista.

(59)

Uusitussa hakemuksessaan Tanskan olisi perusteltava täydellisesti lainsäädäntönsä säilyttäminen voimassa.

(60)

Näiden kahden vuoden aikana komissio voi tarkistaa ja analysoida, miten direktiivi 2006/52/EY on saatettu osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä, ja tarkastella direktiiviä 2006/52/EY uudelleen EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 7 kohdan mukaisesti sekä jatkaa jäsenvaltioiden ja elintarviketurvallisuusviranomaisen kuulemista.

(61)

Näistä syistä komissio katsoo, että kansalliset säännökset voidaan hyväksyä edellä esitetyssä laajuudessa määräajaksi. Hyväksynnän olisi oltava voimassa sen ajan, joka on tarpeen vaadittavien tietojen keräämiseksi ja perusteelliseksi arvioimiseksi. Komissio katsoo, että kaksi vuotta tämän päätöksen hyväksymisestä on tähän tarkoitukseen riittävä määräaika. Päätöksen voimassaolo päättyy kyseisenä päivämääränä.

(62)

Tanska on edelleen velvollinen saattamaan direktiivin 2006/52/EY muut säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään.