4.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 33/22

(1)

Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/54/EY (3) on myötävaikuttanut merkittävästi sähkön sisämarkkinoiden luomiseen. Sähkön korkeatasoisen toimitusvarmuuden takaaminen on sähkön sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta keskeinen tavoite, ja kyseisessä direktiivissä jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus asettaa julkisen palvelun velvoitteita sähköyhtiöille muun muassa toimitusvarmuuden turvaamiseksi. Nämä julkisen palvelun velvoitteet olisi määriteltävä mahdollisimman tarkasti ja tiukasti, eivätkä ne saisi johtaa sellaisen sähköntuotantokapasiteetin luomiseen, joka ylittää sen, mikä on tarpeen loppukäyttäjille tarkoitetun sähkönjakelun kohtuuttomien keskeytysten välttämiseksi.

(2)

Sähkönkysyntäennusteet koskevat tavallisesti keskipitkää aikaväliä ja perustuvat siirtoverkonhaltijoiden tai muiden ennusteiden tekemiseen pystyvien laitosten jäsenvaltion pyynnöstä laatimiin skenaarioihin.

(3)

Kilpailuun perustuvat Euroopan unionin sähkön sisämarkkinat edellyttävät avoimia ja syrjimättömiä toimitusvarmuuspolitiikkoja, jotka soveltuvat tällaisten markkinoiden vaatimuksiin. Kilpailu vääristyy, jos yksittäiset jäsenvaltiot eivät ole vahvistaneet tällaista politiikkaa tai jos jäsenvaltioiden politiikkojen välillä on merkittäviä eroja. Siksi on ratkaisevan tärkeää määritellä selvästi toimivaltaisten viranomaisten ja jäsenvaltioiden itsensä sekä kaikkien asiaankuuluvien markkinatoimijoiden tehtävät ja vastuut sähkön toimitusvarmuuden ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan turvaamiseksi välttäen kuitenkin samalla luomasta esteitä markkinatulokkaille, kuten yrityksille, jotka tuottavat tai toimittavat sähköä jäsenvaltiossa ja jotka ovat äskettäin käynnistäneet toimintansa kyseisessä jäsenvaltiossa, tai aiheuttamasta sähkön sisämarkkinoiden vääristymistä tai merkittäviä vaikeuksia markkinatoimijoille, mukaan lukien yritykset, joilla on pienet markkinaosuudet, kuten tuottajat tai toimittajat, joilla on hyvin pieni osuus asiaankuuluvilla yhteisön markkinoilla.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1229/2003/EY (4) määritetään joukko suuntaviivoja Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevaa yhteisön politiikkaa varten. Verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1228/2003 (5) määritetään muun muassa ylikuormituksen hallintaan liittyviä yleisiä periaatteita ja yksityiskohtaisia sääntöjä.

(5)

Uusiutuvista energialähteistä saatavan sähkön tuotantoa edistettäessä on tarpeen varmistaa siihen liittyvän varakapasiteetin saatavuus, mikäli se on teknisesti tarpeen, sähköverkon luotettavuuden ja turvallisuuden säilyttämiseksi.

(6)

Yhteisön ympäristöä koskevien sitoumusten täyttämiseksi ja yhteisön riippuvuuden vähentämiseksi tuontienergiasta on tärkeää ottaa huomioon sähkön kysynnän kasvun pitkäaikaisvaikutukset.

(7)

Kansallisten siirtoverkonhaltijoiden välinen yhteistyö verkon varmuuteen liittyvissä kysymyksissä, mukaan luettuina siirtokapasiteetin määrittely, tietojen toimittaminen ja verkon mallinnus, on ratkaisevan tärkeää hyvin toimivien sisämarkkinoiden kehittämisessä, ja sitä voitaisiin parantaa edelleen. Verkon varmuuteen liittyvän koordinoinnin puute haittaa yhtäläisten kilpailuolosuhteiden kehittymistä.

(8)

Asiaa koskevien teknisten sääntöjen ja suositusten – kuten UCTEn (Union for the Co-ordination of Transmission of Electricity) toimintakäsikirjassa olevien sääntöjen ja suositusten, Nordelin laatimien vastaavien sääntöjen ja suositusten, Itämeren alueen kantaverkkoa koskevien sääntöjen (Baltic Grid Code) sekä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin järjestelmiä koskevien sääntöjen – päätarkoituksena on tukea yhteenliitetyn sähköverkon teknistä toimintaa, jolloin verkko voidaan pitää tarvittavalla tavalla jatkuvasti toiminnassa järjestelmän häiriintyessä jossain yksittäisessä kohdassa tai kohdissa verkkoa, sekä minimoida tällaisen toimituskatkoksen vaikutusten lieventämiseen liittyvät kustannukset.

(9)

Siirto- ja jakeluverkonhaltijoilta olisi edellytettävä, että ne tarjoavat loppukäyttäjille palvelua, joka on niin keskeytysten yleisyyden kuin keston suhteen korkeatasoista.

(10)

Toimenpiteiden, joita voidaan käyttää sen varmistamiseksi, että asianomainen varatuotantokapasiteetti säilyy, on oltava markkinapohjaisia ja syrjimättömiä, ja niihin voi sisältyä sellaisia toimia kuin sopimukseen perustuvat takuut ja järjestelyt, kapasiteettioptiot tai kapasiteettivelvoitteet. Toimenpiteitä voitaisiin täydentää myös muilla syrjimättömyyteen perustuvilla välineillä, kuten kapasiteettimaksuilla.

(11)

Jotta varmistetaan, että asianmukaista etukäteistietoa on saatavilla, jäsenvaltioiden olisi julkistettava toteutetut toimenpiteet tarjonnan ja kysynnän välisen tasapainon säilyttämiseksi niiden keskuudessa, jotka investoivat tällä hetkellä tai mahdollisesti tulevaisuudessa sähköntuotantoon, sekä sähkönkuluttajien keskuudessa.

(12)

On tärkeää, että jäsenvaltiot luovat yksiselitteiset, soveltuvat ja vakaat puitteet, joilla parannetaan sähköntoimitusvarmuutta ja edistetään tuotantokapasiteettiin ja kysynnänhallintatekniikoihin tehtäviä investointeja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 86, 87 ja 88 artiklan soveltamista. On myös tärkeää toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä sellaisen sääntelykehyksen luomiseksi, joka kannustaa investoimaan uusiin siirtoyhteyksiin etenkin jäsenvaltioiden välillä.

(13)

Barcelonassa 15 ja 16 päivänä maaliskuuta 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi jäsenvaltioiden välisestä yhteenliityntäkapasiteetista. Alhainen yhteenliityntäaste aiheuttaa markkinoiden pirstaloitumista ja haittaa kilpailun kehittymistä. Riittävä fyysinen siirtoverkon yhteenliityntäkapasiteetti, olipa kyseessä rajatylittävä kapasiteetti tai ei, on välttämätön muttei riittävä edellytys sille, että kilpailu toimii tehokkaasti. Loppukuluttajien edun kannalta uusien yhteenliittämishankkeiden mahdollisten etujen ja kyseisten hankkeiden kustannusten välisen suhteen olisi oltava järkevässä tasapainossa.

(14)

On tärkeää määrittää suurin mahdollinen siirtokapasiteetti, ilman että verkon turvallista toimintaa koskevia vaatimuksia joudutaan rikkomaan, ja samalla taata täysi avoimuus siirtoverkon kapasiteetin laskenta- ja jakomenettelyssä. Tällä tavoin voisi olla mahdollista hyödyntää paremmin nykyistä kapasiteettia eikä markkinoilla anneta virheellisiä signaaleja pulasta, mikä tukee täysin kilpailullisten sisämarkkinoiden aikaansaamista direktiivin 2003/54/EY mukaisesti.

(15)

Siirto- ja jakeluverkonhaltijat tarvitsevat asianmukaisen ja vakaan sääntelykehyksen investointeja sekä verkkojen ylläpitoa ja uudistamista varten.

(16)

Direktiivin 2003/54/EY 4 artiklassa jäsenvaltioita edellytetään seuraamaan sähkön toimitusvarmuutta ja laatimaan siitä kertomus. Tässä kertomuksessa olisi katettava lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tekijät, jotka vaikuttavat toimitusvarmuuteen mukaan lukien siirtoverkonhaltijoiden aikeet investoida verkkoon. Tällaista kertomusta laatiessaan jäsenvaltioiden edellytetään viittaavan siirtoverkonhaltijoiden jo keräämiin tietoihin ja laatimiin arviointeihin sekä yksittäin että yhteisesti, myös Euroopan unionin tasolla.

(17)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava tämän direktiivin tehokas täytäntöönpano.

(18)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita eli terveeseen kilpailuun perustuvan sähkönhuollon turvaamista ja täysin toimintakykyisten sähkön sisämarkkinoiden luomista, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen noiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

a)

riittävä tuotantokapasiteetti,

b)

kysynnän ja tarjonnan riittävä tasapaino,

c)

sopiva yhteenliityntäaste jäsenvaltioiden välillä sisämarkkinoiden kehittämiseksi.

a)

”sääntelyviranomaisella” direktiivin 2003/54/EY 23 artiklan mukaisesti nimettyjä jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisia;

b)

”sähkön toimitusvarmuudella” sähköjärjestelmän kykyä toimittaa loppukäyttäjille sähköä tässä direktiivissä tarkoitetulla tavalla;

c)

”verkon toimintavarmuudella” sähkönsiirron ja soveltuvissa tapauksissa jakeluverkon jatkuvaa toimintaa ennakoitavissa olosuhteissa;

d)

”tarjonnan ja kysynnän tasapainolla” kuluttajien ennakoitavissa olevan sähkönkysynnän tyydyttämistä tarvitsematta ryhtyä kulutusta vähentäviin toimenpiteisiin.

a)

sähköntoimitusten jatkuvuuden varmistamisen tärkeys;

b)

avoimen ja vakaan sääntelykehyksen tärkeys;

c)

sisämarkkinat ja mahdollisuudet sähkön toimitusvarmuuteen liittyvään rajat ylittävään yhteistyöhön;

d)

siirto- ja jakeluverkkojen säännöllisen kunnossapidon ja tarvittaessa uudistamisen tarve verkon toimivuuden ylläpitämiseksi;

e)

sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla 27 päivänä syyskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/77/EY (6) ja hyötylämmön tarpeeseen perustuvan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä sisämarkkinoilla 11 päivänä helmikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/8/EY (7) sähkön toimitusvarmuuteen liittyvän asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamisen tarve;

f)

vakaata toimintaa varten on tarpeen varmistaa riittävä sähkönsiirron ja -tuotannon varakapasiteetti;

ja

g)

on tärkeää edistää likvidien tukkumarkkinoiden perustamista.

a)

kansallisen tai alueellisen sähköntuotannon monipuolisuuden määrä;

b)

sähkön kysynnän kasvun pitkäaikaisvaikutusten vähentämisen tärkeys;

c)

energiatehokkuuteen ja uusien tekniikoiden, erityisesti kysynnän hallintatekniikoiden ja uusiutuviin energialähteisiin liittyvien tekniikoiden käyttöönottoon sekä hajautettuun sähköntuotantoon kannustamisen tärkeys;

ja

d)

infrastruktuuria ja sähköntuotantoa koskeviin investointeihin kohdistuvien hallinnollisten esteiden poistamisen tärkeys.

a)

kunkin jäsenvaltion erityinen maantieteellinen sijainti;

b)

kohtuullisen tasapainon säilyttäminen uusien rajayhdysjohtojen rakentamiskustannusten ja loppukäyttäjien edun välillä;

c)

nykyisten rajayhdysjohtojen mahdollisimman tehokkaan käytön varmistaminen.

1.

a)

kannustettava sellaisen kehyksen luomiseen tukkumarkkinoille, joka tarjoaa sopivia hintasignaaleja sähköntuotannolle ja kulutukselle, tämän kuitenkaan vaikuttamatta pienten erillisten verkkojen erityisvaatimuksiin;

b)

vaadittava siirtoverkonhaltijoita varmistamaan, että tasapainon ylläpitämistä varten on käytettävissä riittävä varatuotantokapasiteetti, ja/tai hyväksymään vastaavia markkinapohjaisia toimenpiteitä.

a)

säännökset, joilla edistetään uuden tuotantokapasiteetin syntymistä ja uusien tuotantoyhtiöiden tuloa markkinoille;

b)

esteiden poistaminen sellaisten sopimusten käytöltä, jotka voidaan keskeyttää;

c)

eripituisten sopimusten tekemistä haittaavien esteiden poistaminen sekä tuottajien että asiakkaiden osalta;

d)

tosiaikaiseen kysynnänhallintaan suunniteltujen tekniikoiden, kuten kehittyneiden mittausjärjestelmien, käytön edistäminen;

e)

energiansäästötoimenpiteisiin kannustaminen;

f)

tarjouskilpailumenettelyt tai kaikki vastaavat avoimet ja syrjimättömät menettelyt direktiivin 2003/54/EY 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

a)

antaa investointisignaaleja sekä siirto- että jakeluverkkojen haltijoille, jotta nämä kehittävät verkkojaan siten, että ne vastaavat markkinoiden ennakoitavissa olevaa kysyntää;

b)

edistää verkkojen kunnossapitoa sekä tarvittaessa uusimista.

a)

verkon toimintavarmuus;

b)

kysynnän ja tarjonnan arvioitu tasapaino seuraavaksi viisivuotiskaudeksi;

c)

sähkön toimitusvarmuuden tulevaisuudennäkymät kertomuksen laadintapäivää seuraaviksi 5–15 vuodeksi;

d)

siirtoverkonhaltijoiden tai minkä tahansa muun osapuolen suunnittelemat investoinnit, joista ne ovat tietoisia, seuraaviksi viideksi tai useammaksi kalenterivuodeksi rajatylittävän yhteenliityntäkapasiteetin tarjoamiseksi.

a)

asetuksessa (EY) N:o 1228/2003 määritetyt ylikuormituksen hallinnan periaatteet;

b)

nykyiset ja suunnitellut siirtojohdot;

c)

odotetut tuotantoa, toimituksia, rajat ylittävää kauppaa ja kulutusta koskevat mallit, jotka ottavat huomioon kysynnänhallintatoimet;

ja

d)

alueelliset, kansalliset ja Euroopan tason kestävän kehityksen tavoitteet, mukaan luettuina hankkeet, jotka ovat osa päätöksen N:o 1229/2003/EY liitteessä I mainittuja ensisijaisia hankkeita koskevia akseleita.