1.1

”ajoneuvotyypillä” sellaista moottoriajoneuvoluokkaa, joka ei A-pylväiden etupuolella eroa seuraavien olennaisten seikkojen suhteen:

siltä osin, että sen voidaan katsoa vaikuttavan tässä direktiivissä säädettyjen iskutestien tulosten pätevyyteen.

Tarkasteltaessa erillisinä teknisinä yksikköinä tyyppihyväksyttäviä etusuojajärjestelmiä viittaukset ajoneuvoihin voidaan tulkita viittauksiksi kehikkoon, jolle järjestelmä on testausta varten asennettu ja jonka tarkoituksena on edustaa sen ajoneuvotyypin, jota varten järjestelmää tyyppihyväksytetään, etupään ulkomittoja.

1.2

”tavanomaisella ajoasennolla” ajoneuvon asentoa ajokunnossa maanpinnalla, kun renkaat on täytetty suositeltuun paineeseen, etupyörät osoittavat suoraan eteen, kaikkia ajoneuvon käyttämiseksi tarvittavia nesteitä on suurin mahdollinen määrä, ajoneuvossa on kaikki valmistajan tarjoamat vakiovarusteet, kuljettajan ja etumatkustajan istuimelle on sijoitettu 75 kg:n massa ja jousitus on säädetty ajonopeudelle 40 km/h tai 35 km/h valmistajan määrittelemissä tavanomaisissa ajo-olosuhteissa (koskee erityisesti ajoneuvoja, joissa on aktiivijousitus tai automaattinen korkeudensäätö).

1.3

”ulkopinnalla” ajoneuvon ulkopuolta, joka on A-pylväiden etupuolella, ja johon kuuluvat konepelti, lokasuojat, valot ja merkkivalolaitteet sekä näkyvät vahvistusosat.

1.4

”kaarevuussäteellä” sitä ympyrän kaaren sädettä, joka on lähinnä tarkasteltavan osan pyöreää muotoa.

1.5

ajoneuvon ”äärimmäisellä ulkoreunalla” tasoa, joka koskettaa ajoneuvon sivujen suhteen ajoneuvon pitkittäistason keskilinjan suuntaisesti ajoneuvon sivujen ulkoreunaa ja ajoneuvon etu- ja takaosan suhteen kohtisuoraa poikittaistasoa, tämän koskettaessa ajoneuvon etu- ja takaosan ulkoreunoja, ottamatta huomioon seuraavia ulkonevia osia:

1.6

”puskurilla” tyyppihyväksytyn ajoneuvon edessä alhaalla sijaitsevaa ulkonevaa osaa. Se sisältää ajoneuvon kaikki rakenteet, joiden tarkoituksena on suojata ajoneuvoa alhaisella nopeudella tapahtuvassa törmäyksessä toisen ajoneuvon kanssa, mukaan lukien tähän kiinnitettävät osat, esimerkiksi rekisterikilven. Puskuriin eivät sisälly osat, jotka on kiinnitetty ajoneuvoon tyyppihyväksynnän jälkeen ja joiden tarkoituksena on tarjota lisäsuojaa ajoneuvon etuosalle.

1.7

”etusuojajärjestelmällä” erillistä rakennetta tai rakenteita, kuten karjapuskuria tai lisäpuskuria, jonka tarkoituksena on suojata ajoneuvon ulkopintaa vahingoilta törmäystilanteessa ajoneuvoon alun perin kuuluneen puskurin ylä- ja/tai alapuolella. Rakenteet, joiden enimmäismassa on alle 0,5 kg ja joiden tarkoituksena on suojata ainoastaan valoja, jäävät tämän määritelmän ulkopuolelle.

1.8

”konepellin etureunan vertailulinjalla” sitä geometristä jälkeä, joka muodostuu 1 000 mm:n mittaisen suorasyrjäviivaimen ja konepellin etupinnan välisistä kosketuspisteistä, kun viivainta siirretään kosketuksessa konepellin etureunaan sen laidasta toiseen siten, että viivain pidetään samansuuntaisena auton pystysuoran pitkittäistason kanssa ja kallistettuna 50o taaksepäin, ja viivaimen alemman pään etäisyys maasta on 600 mm. Jos ajoneuvon konepelti on 50o:n kulmassa niin, että viivain koskettaa koko mitaltaan tai useista kohdista konepeltiin, vertailulinja määritellään niin, että suorasyrjäviivaimen kallistuskulma on 40o. Jos ajoneuvon muoto on sellainen, että ensimmäinen kosketus tapahtuu viivaimen alapäässä, tätä kosketuskohtaa pidetään konepellin etureunan vertailulinjana kyseisessä sivuttaiskohdassa. Jos ajoneuvon muoto on sellainen, että viivaimen yläpää tulee ensiksi kosketukseen, pidetään konepellin etureunan vertailulinjana kyseisessä sivuttaiskohdassa kohdan 1.13 mukaisesti määriteltyä 1 000 mm:n ulottumamittaa. Jos suorasyrjäviivain osuu tässä menettelyssä puskurin yläreunaan, pidetään puskurin yläreunaa tässä direktiivissä myös konepellin etureunana.

1.9

”etusuojajärjestelmän ylävertailulinjalla” jalankulkijan ja etusuojajärjestelmän tai ajoneuvon välisten merkittävien kosketuspisteiden ylärajaa. Puskurin ylävertailulinja on se geometrinen jälki, joka muodostuu 700 mm:n mittaisen suorasyrjäviivaimen ja etusuojajärjestelmän tai ajoneuvon etuosan (sen mukaan kumpaa kosketetaan) välisistä ylimmistä kosketuspisteistä, kun viivainta siirretään auton etuosan laidasta toiseen siten, että viivain pidetään samansuuntaisena auton pystysuoran pitkittäistason kanssa ja kallistettuna 20o taaksepäin ja että kosketus maahan ja etusuojajärjestelmän tai ajoneuvon pintaan säilyy.

1.10

”etusuojajärjestelmän alavertailulinjalla” jalankulkijan ja etusuojajärjestelmän tai ajoneuvon välisten merkittävien kosketuspisteiden alarajaa. Puskurin alavertailulinja on se geometrinen jälki, joka muodostuu 700 mm:n mittaisen suorasyrjäviivaimen ja etusuojajärjestelmän tai ajoneuvon etuosan (sen mukaan kumpaa kosketetaan) välisistä alimmista kosketuspisteistä, kun viivainta siirretään auton etuosan laidasta toiseen siten, että viivain pidetään samansuuntaisena auton pystysuoran pitkittäistason kanssa ja kallistettuna 25o eteenpäin ja että kosketus maahan ja etusuojajärjestelmän tai ajoneuvon pintaan säilyy.

1.11

”etusuojajärjestelmän yläkorkeudella” maanpinnan ja 1.9 kohdassa määritellyn etusuojajärjestelmän ylävertailulinjan välistä pystysuoraa etäisyyttä, kun ajoneuvo on tavanomaisessa ajoasennossa.

1.12

”etusuojajärjestelmän alakorkeudella” maanpinnan ja 1.10 kohdassa määritellyn etusuojajärjestelmän alavertailulinjan välistä pystysuoraa etäisyyttä, kun ajoneuvo on tavanomaisessa ajoasennossa.

1.13

”1 000 mm:n ulottumamitalla” yläetupinnalla sijaitsevaa geometristä jälkeä, jonka määrittää 1 000 mm:n pituinen taipuisa nauha, jota pidetään auton pitkittäistasolla ja joka kierretään puskurin ja konepellin päälle. Nauha pidetään koko mittauksen ajan tiukkana niin, että toinen pää koskettaa maahan pystysuoraan puskurin etureunan alapuolella ja toinen pää on kosketuksessa yläetupintaan. Ajoneuvo on tavanomaisessa ajoasennossa.

1.14

”etusuojajärjestelmän etureunan vertailulinjalla” sitä geometristä jälkeä, joka muodostuu 1 000 mm:n mittaisen suorasyrjäviivaimen ja etusuojajärjestelmän etupinnan välisistä kosketuspisteistä, kun viivainta siirretään kosketuksessa etusuojajärjestelmän etureunaan sen laidasta toiseen siten, että viivain pidetään samansuuntaisena auton pystysuoran pitkittäistason kanssa ja kallistettuna 50o taaksepäin. Jos ajoneuvon etusuojajärjestelmä on 50o:n kulmassa niin, että viivain koskettaa koko mitaltaan tai useista kohdista etusuojajärjestelmään, vertailulinja määritellään niin, että suorasyrjäviivaimen kallistuskulma on 40o.

1.15

”pään suorituskykyperuste (HPC)” lasketaan seuraavasta kaavasta:

jossa a on pään painopisteen resultanttikiihtyvyys (m/s2:n kerrannaisena, mitattuna ajan funktiona ja suodatettuna kanavataajuusluokassa 1 000 Hz; t1 ja t2 ovat kaksi ajankohtaa, jotka määrittävät sen tallennusajan alun ja lopun, josta HPC on ensimmäisen ja viimeisen kosketushetken välinen maksimiarvo. Niitä HPC:n arvoja, joiden aikaväli (t1 — t2) on suurempi kuin 15 ms, ei oteta maksimiarvoa laskettaessa huomioon.

2.1

Etusuojajärjestelmät

Seuraavia vaatimuksia sovelletaan samalla tavoin uusiin ajoneuvoihin valmiiksi asennettuihin etusuojajärjestelmiin ja erillisinä teknisinä yksikköinä toimitettaviin tiettyihin ajoneuvoihin asennettaviksi tarkoitettuihin etusuojajärjestelmiin.

3 jakson sisältämät vaatimukset voidaan kuitenkin toimivaltaisen hallintoviranomaisen suostumuksella katsoa kokonaan tai osittain täytetyiksi, kun etusuojajärjestelmät on testattu millä tahansa vastaavalla testillä, joka on jonkin toisen tyyppihyväksyntää koskevan direktiivin vaatimusten mukainen.

2.1.1

Etusuojajärjestelmien osien on oltava rakenteeltaan sellaisia, että niiden kaikkien taipumattomien pintojen, joita voidaan koskettaa halkaisijaltaan 100 mm:n suuruisella pallolla, kaarevuussäde on vähintään 5 mm.

2.1.2

Etusuojajärjestelmän, kaikki kannattimet ja kiinnittimet mukaan lukien, kokonaismassa ei saa ylittää 1,2:a prosenttia sen ajoneuvon massasta, jota varten se on suunniteltu, kun enimmäismassa on 18 kg.

2.1.3

Etusuojajärjestelmä ei saa missään kohdin olla yli 50 mm korkeampi kuin 1.8 kohdassa määritelty ajoneuvon konepellin etureunan vertailulinja, mitattuna kyseisessä kohdassa ajoneuvon pystysuorasta pitkittäistasosta.

2.1.4

Etusuojajärjestelmä ei saa lisätä ajoneuvoon asennettuna ajoneuvon leveyttä. Jos etusuojajärjestelmä on kokonaisleveydeltään yli 75 prosenttia ajoneuvon leveydestä, järjestelmän päiden on oltava käännettyinä sisäänpäin ajoneuvon ulkopintaa kohden, jotta törmäysvaara olisi mahdollisimman pieni. Tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, jos etusuojajärjestelmä on upotettu tai sisällytetty korirakenteeseen taikka järjestelmän pää on käännetty niin, että sitä ei voi koskettaa halkaisijaltaan 100 mm:n pallolla, ja järjestelmän pään ja ympäröivän korirakenteen väli on enintään 20 mm.

2.1.5

Edellä 2.1.4 kohdan mukaan etusuojajärjestelmän osien ja sen alla olevan ulkopinnan väli saa olla enintään 80 mm. Alla olevan korin yleisten ääriviivojen paikoittaisia katkoksia (kuten aukkoja säleiköissä, ilmanottoaukoissa jne.) ei oteta huomioon.

2.1.6

Missä tahansa kohdassa ajoneuvon sivusuunnassa puskurin etummaisen osan ja etusuojajärjestelmän etummaisen osan pitkittäisväli saa olla enintään 50 mm ajoneuvon puskurin tuottamien hyötyjen säilyttämiseksi.

2.1.7

Etusuojajärjestelmä ei saa vähentää merkittävästi puskurin tehoa. Tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, jos puskurin yli työntyy enintään kaksi pystysuoraa eikä yhtään vaakasuoraa etusuojajärjestelmän osaa.

2.1.8

Etusuojajärjestelmä ei saa kallistua eteenpäin pystysuorasta linjasta. Etusuojajärjestelmän ylimmät osat saavat ulottua enintään 50 mm ylöspäin tai taaksepäin (tuulilasiin päin) 1.8 kohdassa määritellystä ajoneuvon konepellin etureunan vertailulinjasta, kun etusuojajärjestelmä on irrallaan. Kukin mittauspiste määritetään kyseisessä kohdassa auton pystysuorasta pitkittäistasosta.

2.1.9

Tyyppihyväksyttyjä ajoneuvoja käsitteleviä direktiivejä on noudatettava etusuojajärjestelmien asentamisesta huolimatta.

2.2

Etusuojajärjestelmiä ei saa saattaa jakeluun, tarjota myyntiin tai myydä ilman luetteloa ajoneuvotyypeistä, joihin etusuojajärjestelmä on tyyppihyväksytty, eikä ilman selkeitä asennusohjeita. Asennusohjeissa on oltava sellaisia ajoneuvoja varten tarkoitetut kiinnitysohjeet, joihin yksikkö on hyväksytty ja joiden avulla yksikkö voidaan asentaa ajoneuvoon 2.1 kohdan asianomaisten määräysten mukaisesti.

3.1

Etusuojajärjestelmien on läpäistävä seuraavat testit, jotta ne voidaan hyväksyä:

3.1.1

Etusuojajärjestelmän sääritesti. Testi suoritetaan 40 km/h iskunopeudella. Suurin dynaaminen polven taipumiskulma saa olla enintään 21,0o, suurin dynaaminen polven leikkaussiirtymä enintään 6,0 mm ja kiihtyvyys mitattuna iskulaitteen sääriosan yläpäästä enintään 200 g.

3.1.1.1

Edellä olevan 3.1.1 kohdan määräykset voidaan kuitenkin korvata joko 3.1.1.1.1 kohdan tai 3.1.1.1.2 kohdan määräyksillä, kun kyseessä on erillisen teknisen yksikön hyväksymä etusuojajärjestelmä, jonka käyttö on luvallista ainoastaan erityisajoneuvoissa, joiden sallittu kokonaispaino on enintään 2,5 tonnia ja jotka on tyyppihyväksytty ennen 1 päivää lokakuuta 2005, tai ajoneuvoissa, joiden sallittu kokonaispaino ylittää 2,5 tonnia.

3.1.1.1.1

Testi suoritetaan 40 km/h iskunopeudella. Polven taipumiskulma saa olla korkeintaan 26,0o, leikkaussiirtymä korkeintaan 7,5 mm ja säären yläosasta mitattu kiihtyvyys korkeintaan 250 g.

3.1.1.1.2

Testit suoritetaan ajoneuvoilla, joihin on asennettu etusuojajärjestelmä ja ajoneuvoilla, joissa ei ole etusuojajärjestelmää, ja iskunopeudeksi asetetaan 40 km/h. Kumpikin testi suoritetaan testauksesta vastaavan viranomaisen kanssa sovituissa asianmukaisissa tiloissa. Polven taipumiskulman, polven leikkaussiirtymän ja säären yläosasta mitatun kiihtyvyyden arvot merkitään muistiin. Kussakin tapauksessa etusuojajärjestelmällä varustetun ajoneuvon arvot saavat olla korkeintaan 90 prosenttia sen ajoneuvon arvoista, johon ei ole asennettu etusuojajärjestelmää.

3.1.1.2

Jos etusuojajärjestelmän korkeus on yli 500 mm, tämä testi on korvattava 3.1.2. kohdassa määritetyllä etusuojajärjestelmän reisitestillä.

3.1.2

Etusuojajärjestelmän reisitesti. Testi suoritetaan 40 km/h iskunopeudella. Iskuvoimien hetkellinen summa ajan suhteen saa olla enintään 7,5 kN, ja iskulaitteeseen kohdistuva taivutusmomentti saa olla enintään 510 Nm.

Etusuojajärjestelmän ”puskurin” reisitesti on suoritettava, jos etusuojajärjestelmän ”puskurin” alakorkeus testiasennossa on yli 500 mm.

3.1.2.1

Edellä 3.1.2 kohdan määräykset voidaan kuitenkin korvata joko 3.1.2.1.1 kohdan tai 3.1.2.1.2 kohdan määräyksillä, kun kyseessä on erillisen teknisen yksikön hyväksymä etusuojajärjestelmä, jonka käyttö on luvallista ainoastaan erityisajoneuvoissa, joiden sallittu kokonaispaino on enintään 2,5 tonnia ja jotka on tyyppihyväksytty ennen 1 päivää lokakuuta 2005, tai ajoneuvoissa, joiden sallittu kokonaispaino ylittää 2,5 tonnia.

3.1.2.1.1

Testi suoritetaan 40 km/h iskunopeudella. Iskuvoimien hetkellinen summa ajan suhteen saa olla enintään 9,4 kN, ja iskulaitteeseen kohdistuva taivutusmomentti saa olla enintään 640 Nm.

3.1.2.1.2

Testit suoritetaan ajoneuvoilla, joihin on asennettu etusuojajärjestelmä ja ajoneuvoilla, joissa ei ole etusuojajärjestelmää, ja iskunopeudeksi asetetaan 40 km/h. Kumpikin testi suoritetaan testauksesta vastaavan viranomaisen kanssa sovituissa asianmukaisissa tiloissa. Iskuvoimien hetkellinen summa ja iskulaitteeseen kohdistuva taivutusmomentti merkitään muistiin. Kussakin tapauksessa etusuojajärjestelmällä varustetun ajoneuvon arvot saavat olla korkeintaan 90 prosenttia sen ajoneuvon arvoista, johon ei ole asennettu etusuojajärjestelmää.

3.1.2.2

Jos etusuojajärjestelmän korkeus on alle 500 mm, tätä testiä ei tarvitse suorittaa.

3.1.3

Etusuojajärjestelmän reisitesti. Testi suoritetaan 40 km/h iskunopeuteen asti. Iskuvoimien hetkellinen summa ajan suhteen iskulaitteen ylä- ja alaosaan saisi olla enintään tavoitteeksi mahdollisesti asetettava 5,0 kN, ja iskulaitteeseen kohdistuva taivutusmomentti saisi olla enintään tavoitteeksi mahdollisesti asetettava 300 Nm. Kumpikin tulos on rekisteröitävä ainoastaan valvontaa varten.

3.1.4

Etusuojajärjestelmän päätesti lapsen / pienikokoisen aikuisen päätä edustavalla laitteella. Testi suoritetaan 35 km/h iskunopeudella ja käyttäen lapsen / pienikokoisen aikuisen päätä edustavaa 3,5 kg:n painoista iskulaitetta. Pään suorituskykyperuste (HPC) laskettuna kiihtyvyysmittarin aikasarjojen resultantista 1.15 kohdan mukaisesti saa olla kaikissa tapauksissa enintään 1 000.

1.1

Ajoneuvotyypin EY-tyyppihyväksynnän hakeminen siihen asennetun etusuojajärjestelmän osalta

1.1.1

Direktiivin 70/156/ETY 3 artiklan 1 kohdassa edellytetty ilmoituslomakkeen malli on lisäyksessä 1.

1.1.2

Tyyppihyväksyntätestauksesta vastaavalle tutkimuslaitokselle on toimitettava hyväksyttävää ajoneuvotyyppiä edustava etusuojajärjestelmällä varustettu ajoneuvo. Tutkimuslaitoksen pyynnöstä on lisäksi toimitettava erityiset osat tai näytteet käytetyistä materiaaleista.

1.2

EY-tyyppihyväksynnän hakeminen erillisinä teknisinä yksikköinä pidettävien etusuojajärjestelmien osalta

1.2.1

Direktiivin 70/156/ETY 3 artiklan 4 kohdassa edellytetty ilmoituslomakkeen malli on lisäyksessä 2.

1.2.2

Tyyppihyväksyntätestauksesta vastaavalle tutkimuslaitokselle on toimitettava hyväksyttävää etusuojajärjestelmätyyppiä edustava näyte. Tutkimuslaitoksella on katsoessaan sen tarpeelliseksi oikeus pyytää useampia näytekappaleita. Näytteissä on näyttävä selvästi ja pysyvästi hakijan kauppanimi tai -merkki sekä tyypin kuvaus. On säädettävä siitä, että EY-tyyppihyväksyntämerkkiä on myöhemmin pidettävä näkyvästi esillä.

2.1

Direktiivin 70/156/ETY 4 artiklan 3 kohdassa ja tarvittaessa 4 artiklan 4 kohdassa edellytetyt EY-tyyppihyväksyntätodistusten mallit ovat:

3.1

Jokaisessa etusuojajärjestelmässä, joka on tämän direktiivin mukaisesti hyväksytyn tyypin mukainen, on oltava EY-tyyppihyväksyntämerkki.

3.2

Tämä merkki koostuu:

3.2.1

suorakulmion sisällä olevasta ”e”-kirjaimesta, jota seuraa EY-tyyppihyväksynnän myöntäneen jäsenvaltion tunnusnumero tai -kirjaimet:

3.2.2

suorakulmion lähellä olevasta ”perushyväksyntänumerosta”, joka sisältyy direktiivin 70/156/ETY liitteessä VII tarkoitetun tyyppihyväksyntänumeron 4 kohtaan ja jonka edellä on kaksi lukua, jotka ilmaisevat direktiiviin viimeksi tehdylle huomattavalle tekniselle tarkistukselle annetun järjestysnumeron sinä päivänä, jolloin EY-tyyppihyväksyntä on myönnetty. Tämän direktiivin sarjanumero on 01.

Hyväksyntänumeron jälkeen lisätty asteriski tarkoittaa, että etusuojajärjestelmä on hyväksytty liitteessä I olevassa 3.1.1.1 tai 3.1.2.1 kohdassa sallitulla menettelyllä, joka koskee reisitestin käyttöä. Jos toimivaltainen hallintoviranomainen ei hyväksy kyseistä menettelyä, asteriski korvataan välilyönnillä.

3.3

EY-tyyppihyväksyntämerkki on kiinnitettävä etusuojajärjestelmään siten, että se ei voi kulua pois ja että se on selvästi luettavissa, silloinkin kun järjestelmä on asennettuna ajoneuvoon.

3.4

Esimerkki EY-tyyppihyväksyntämerkistä on lisäyksessä 5.

1.

Lisätään liitteeseen I kohdat seuraavasti:

2.

Lisätään liitteessä III olevaan A kohtaan kohdat seuraavasti:

3.

Lisätään liitteessä IV olevaan I osaan kohta ja alaviitteet seuraavasti:

4.

Muutetaan liite XI seuraavasti: