Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32004R1973

Komission asetus (EY) N:o 1973/2004, annettu 29 päivänä lokakuuta 2004, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat mainitun asetuksen IV ja IV a osastossa säädettyjä tukijärjestelmiä sekä kesannoidun maan käyttöä raaka-aineiden tuottamiseen

OJ L 345, 20.11.2004, p. 1–84 (ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)
OJ L 330M , 9.12.2008, p. 58–141 (MT)
Special edition in Bulgarian: Chapter 03 Volume 060 P. 190 - 273
Special edition in Romanian: Chapter 03 Volume 060 P. 190 - 273

No longer in force, Date of end of validity: 31/12/2009; Kumoaja 32009R1121

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2004/1973/oj

20.11.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 345/1


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1973/2004,

annettu 29 päivänä lokakuuta 2004,

neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat mainitun asetuksen IV ja IV a osastossa säädettyjä tukijärjestelmiä sekä kesannoidun maan käyttöä raaka-aineiden tuottamiseen

SISÄLLYSLUETTELO

1 luku

Soveltamisala ja yleiset säännökset

2 luku

Durumvehnän erityinen laatupalkkio

3 luku

Valkuaiskasvipalkkio

4 luku

Riisin lajikohtainen tuki

5 luku

Pähkinöiden pinta-alatuki

6 luku

Tärkkelysperunan tuki

7 luku

Lypsylehmäpalkkio ja lisätuet

8 luku

Energiakasvien tuki

1 jakso

Määritelmät

2 jakso

Sopimus

3 jakso

Sopimuksen muuttaminen tai irtisanominen

4 jakso

Edustavat sadot ja toimitettavat määrät

5 jakso

Edellytykset tuen maksamiseksi

6 jakso

Sopimus sekä hakijan ja ensimmäisen jalostajan velvollisuudet

7 jakso

Vakuudet

8 jakso

Toiseen jäsenvaltioon myyntiä, luovutusta tai toimittamista taikka vientiä koskevat asiakirjat

9 jakso

Tarkastukset

10 jakso

Järjestelmän ulkopuolelle jättäminen ja arviointi

9 luku

Peltokasvien erityinen aluetuki

10 luku

Siementuet

11 luku

Peltokasvien pinta-alatuki

1 jakso

Peltokasvien pinta-alatuen tukikelpoisuuden yleiset edellytykset

2 jakso

Tiettyjä peltokasveja koskevat erityissäännökset

3 jakso

Perusalat, viitesadot ja enimmäismäärät

4 jakso

Kesannointi

5 jakso

Loppusäännökset

12 luku

Lammas- ja vuohipalkkiot

1 jakso

Suorat tuet

2 jakso

Enimmäismäärät, varannot ja siirrot

3 jakso

Lisätuet

4 jakso

Yleiset säännökset

13 luku

Naudanlihatuet

1 jakso

Erityispalkkio (asetuksen (EY) N:o 1782/2003 123 artikla)

2 jakso

Kausiporrastuspalkkio (asetuksen (EY) N:o 1782/2003 124 artikla)

3 jakso

Emolehmäpalkkio (asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125—129 artikla)

4 jakso

Erityispalkkiota ja emolehmäpalkkiota koskevat yhteiset säännökset

5 jakso

Teurastuspalkkio (asetuksen (EY) N:o 1782/2003 130 artikla)

6 jakso

Lisätuet (asetuksen (EY) N:o 1782/2003 133—136 artikla)

7 jakso

Yleiset säännökset

8 jakso

Siirtymä- ja loppusäännökset

14 luku

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä

15 luku

Täydentävät kansalliset suorat tuet

16 luku

Kesannoidun maan käyttö raaka-aineiden tuottamiseen

1 jakso

Määritelmät

2 jakso

Sopimus

3 jakso

Sopimuksen muuttaminen tai irtisanominen

4 jakso

Edustavat sadot ja toimitettavat määrät

5 jakso

Edellytykset tuen maksamiseksi

6 jakso

Sopimus ja velvollisuudet

7 jakso

Vakuudet

8 jakso

Toiseen jäsenvaltioon myyntiä, luovutusta tai toimittamista taikka vientiä koskevat asiakirjat

9 jakso

Tarkastukset

10 jakso

Järjestelmän ulkopuolelle jättäminen ja ilmoitukset

17 luku

Humalan pinta-alatuki

18 luku

Loppusäännökset

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian liittymisasiakirjan ja erityisesti sen 41 artiklan ensimmäisen kohdan,

ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (1) ja erityisesti sen 110 artiklan sekä 145 artiklan c, d, e ja f alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV ja IV a osastossa vahvistetaan tietyt viljelijöiden tukijärjestelmät. Joidenkin kyseisten järjestelmien täytäntöönpanosäännöt on jo vahvistettu seuraavissa säädöksissä: siemenalan tuen tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä 2 päivänä elokuuta 1972 annettu komission asetus (ETY) N:o 1686/72 (2), Lolium perenne L. eri lajikkeiden luettelosta 22 päivänä kesäkuuta 1976 annettu komission asetus (ETY) N:o 1445/76 (3), soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta palkoviljojen tuen myöntämistä varten 30 päivänä heinäkuuta 1996 annettu komission asetus (EY) N:o 1644/96 (4), tuen myöntämistä humalantuottajille koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 19 päivänä maaliskuuta 1999 annettu komission asetus (EY) N:o 609/1999 (5), tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä lokakuuta 1999 annettu komission asetus (EY) N:o 2316/1999 (6), naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 yksityiskohtaisista säännöistä palkkiojärjestelmien soveltamisen osalta 28 päivänä lokakuuta 1999 annettu komission asetus (EY) N:o 2342/1999 (7), neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, siltä osin kuin on kyse kesannoidun maan käytöstä sellaisten raaka-aineiden tuottamiseen, joita käytetään yhteisössä muuhun kuin välittömästi ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden valmistukseen 19 päivänä marraskuuta 1999 annettu komission asetus (EY) N:o 2461/1999 (8), lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2529/2001 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä palkkiojärjestelmien osalta sekä asetuksen (EY) N:o 2419/2001 muuttamisesta 21 päivänä joulukuuta 2001 annettu komission asetus (EY) N:o 2550/2001 (9), siirtymävaiheen toimenpiteistä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1259/1999 soveltamiseksi vuonna 2004 yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän osalta Tšekissä, Virossa, Kyproksessa, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Maltassa, Puolassa, Sloveniassa ja Slovakiassa 16 päivänä joulukuuta 2003 annettu komission asetus (EY) N:o 2199/2003 (10), yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osastossa säädettyjen tiettyjen tukijärjestelmien soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä joulukuuta 2003 annettu komission asetus (EY) N:o 2237/2003 (11). Yhteisön lainsäädännön selkeyden vuoksi on aiheellista kumota kyseiset säädökset ja korvata ne yhdellä asetuksella, jossa säädetään 1 päivästä tammikuuta 2005 sovellettavista kaikkien kyseisten järjestelmien täytäntöönpanosäännöistä.

(2)

Jotta kyseisten järjestelmien hallinnointi olisi tehokasta, pinta-alatuet olisi rajoitettava tiettyihin aloihin ja edellytykset olisi täsmennettävä.

(3)

Maltalla on paljon alle 0,3 hehtaaria kooltaan olevia pientiloja. Jotta monet Maltan viljelijät eivät jäisi ilman pinta-alaan perustuvia suoria tukia, pinta-alaan perustuvia suoria tukia koskevan hakemuksen vähimmäismääräksi olisi Maltalla vahvistettava 0,1 hehtaaria, ja Maltan olisi sallittava poiketa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 107 artiklan 9 kohdan säännöksistä vuosina 2005 ja 2006.

(4)

Olisi estettävä viljely ainoastaan pinta-alatuen saamiseksi. Olisi määriteltävä viljelykasvien kylvöön ja viljelyyn liittyvät tietyt edellytykset erityisesti durumvehnän, valkuaiskasvien ja riisin osalta. Yhteisön maatalouskäytäntöjen moninaisuuden huomioon ottamiseksi olisi noudatettava paikallisia vaatimuksia.

(5)

Yhden viljellyn lohkon osalta olisi samana vuonna sallittava ainoastaan yksi pinta-alatukihakemus paitsi silloin, kun pinta-alatukea myönnetään saman viljelykasvin lisätukena tai kun tuki koskee siementen tuotantoa. Pinta-alatukea voidaan myöntää viljelykasveille, joihin sovelletaan yhteisön rakenne- tai ympäristöpolitiikkaan kuuluvaa muuta tukijärjestelmää.

(6)

Pinta-alatukeen perustuvissa tukijärjestelmissä säädetään, että kun pinta-ala, jolle tukea haetaan, ylittää taatun enimmäispinta-alan taikka perusalat tai osaperusalat, viljelijäkohtaista alaa, jolle tukea haetaan, vähennetään kyseisenä vuonna suhteessa ylityksen määrään. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa komission ja jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja määräajat vähennyskertoimen vahvistamiseksi sekä pinta-alojen, joista tukea on maksettu, ilmoittamiseksi komissiolle. Samoja säännöksiä olisi sovellettava tilakohtaisten viitemäärien kokonaismäärän vähentämiseen sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 95 artiklan 4 kohtaa.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 73 artiklan mukaisesti durumvehnän erityisen laatupalkkion myöntämisen edellytyksenä on, että käytetään tietty määrä tuotantoalueella korkealaatuisiksi suurimoiden ja pastavalmisteiden tuotannossa tunnustettujen lajikkeiden varmennettuja siemeniä. Kyseisten vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi kussakin jäsenvaltiossa olisi vahvistettava lajiketarkastusmenetelmää koskevat perusteet ja tukikelpoisia lajikkeita koskevan luettelon laatimismenettely sekä käytettävien varmennettujen siementen vähimmäismäärä.

(8)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 antamisen ja durumvehnän erityisen laatupalkkion voimaantulon välisen lyhyen aikavälin vuoksi on mahdotonta laatia jo nyt luetteloa vuonna 2005 tukikelpoisista lajikkeista suunnitellun tarkastusmenetelmän mukaisesti. Sen vuoksi jäsenvaltioiden on tarpeen laatia nykyisten lajikkeiden valikoimaan perustuva siirtymäkauden luettelo.

(9)

Valkuaiskasveja kylvetään joillain alueilla perinteisesti yhdessä viljojen kanssa maataloudellisista syistä. Tästä viljelystä saatava sato koostuu pääasiassa valkuaiskasveista. Tällä tavoin viljeltyjä aloja olisi valkuaiskasvipalkkion myöntämistä varten pidettävä valkuaiskasvien viljelyaloina.

(10)

Olisi määriteltävä makeita lupiineja koskevat vaatimukset ja kokeet lupiinien karvauden määrittämiseksi.

(11)

Pähkinöiden tukijärjestelmän tehokkuuden ja moitteettoman hallinnoinnin vuoksi myönnettyä pinta-alatukea ei pitäisi käyttää toisarvoisten viljelmien tai yksittäisten puiden rahoittamiseen. Sen vuoksi olisi määriteltävä erikoistuneen tarhan vähimmäispalstakoko ja puutiheys. On aiheellista säätää siirtymätoimenpiteistä ottaen huomioon vaikeudet, joita saattaa aiheutua silloin, kun olemassa olevien parannussuunnitelmien voimassaolo päättyy vasta uuden tukijärjestelmän voimaantulon jälkeen.

(12)

Riisin lajikohtaisen tuen maksuedellytykset ja laskenta riippuvat asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 kullekin tuottajajäsenvaltiolle vahvistetun perusalan tai vahvistettujen perusalojen lisäksi myös kyseisten perusalojen mahdollisesta jakamisesta osaperusaloihin sekä kunkin jäsenvaltion tämän alajaon tekemiseksi valitsemista puolueettomista perusteista sekä edellytyksistä, joiden vallitessa viljeltyjä lohkoja viljellään, ja perusalojen vähimmäiskoosta. Tämän vuoksi olisi annettava yksityiskohtaiset säännöt perusalojen ja niiden osa-alojen vahvistamista, hallinnointia ja viljelemistä varten.

(13)

Jos havaitaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 82 artiklassa tarkoitettu perusalan ylittyminen, riisin lajikohtaista tukea on vähennettävä. Tämän vähennyksen laskentaa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamiseksi olisi määriteltävä huomioon otettavat perusteet sekä sovellettavat kertoimet.

(14)

Riisin lajikohtaisen tuen maksujen seuranta edellyttää, että komissiolle on toimitettu tietyt perusalojen ja niiden osa-alojen viljelyyn liittyvät tiedot. Tätä tarkoitusta varten olisi määriteltävä yksityiskohtaisesti tiedot, jotka jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle samoin kuin kyseisten toimitusten määräajat.

(15)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 93 ja 94 artiklassa säädetään perunatärkkelyksen valmistukseen tarkoitettujen perunoiden viljelijöille myönnettävästä tuesta, joka edellyttää viljelysopimusta ja jota maksetaan perunatärkkelystuotannon kiintiöjärjestelmästä 27 päivänä heinäkuuta 1994 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1868/94 (12) vahvistetun kiintiön rajoissa. Sen vuoksi olisi vahvistettava kyseisen tuen myöntämisen edellytykset ja tarvittaessa tehtävä ristiinviittaukset asetuksessa (EY) N:o 1868/94 säädettyä kiintiöjärjestelmää koskeviin voimassa oleviin säännöksiin.

(16)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 95 ja 96 artiklassa säädetään, että tuottajille maksetaan lypsylehmäpalkkio ja lisätukea. Maito- ja maitotuotealan maksun vahvistamisesta 29 päivänä syyskuuta 2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1788/2003 (13) säädetään erityissäännöksistä tapauksissa, joissa toimintaa ei harjoiteta. Tästä syystä on aiheellista säätää, että lypsylehmäpalkkiota ja lisätukea ei myönnetä, kun tilakohtaisen viitemäärän hallussaan pitävä luonnollinen tai oikeushenkilö ei enää täytä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1788/2003 5 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja edellytyksiä sen 12 kuukauden pituisen jakson aikana, joka edeltää asianomaisen vuoden 31 päivää maaliskuuta.

(17)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 88—92 artiklassa säädetään uudesta viljelijöille myönnettävää energiakasvien tukea koskevasta järjestelmästä. Asetuksen (EY) N:o 2461/1999 mukaisesti tukea ei myönnetä sokerijuurikkaalle, ja sen vuoksi sokerijuurikas olisi jätettävä energiakasvien tukijärjestelmän ulkopuolelle.

(18)

Olisi määriteltävä edellytykset kyseisen tuen saamiseksi. Sitä tarkoitusta varten olisi säädettävä, että tuottajan ja ensimmäisen jalostajan välillä on tehtävä kyseisiä maatalouden raaka-aineita koskeva sopimus. Olisi myös määriteltävä edellytykset, joita sovelletaan silloin, kun viljelijä itse toteuttaa jalostuksen tilallaan.

(19)

Jotta varmistettaisiin, että raaka-aine jalostetaan määrätyksi energiatuotteeksi, ensimmäisen jalostajan olisi asetettava vakuus huolimatta siitä, että tukea ei myönnetä sille vaan viljelijälle. Vakuuden on oltava määrältään riittävä takaamaan, että raaka-aineita ei lopulta käytetä muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseensa. Tukijärjestelmän valvonnan tehostamiseksi on tämän lisäksi syytä rajoittaa raaka-aineiden sekä puolijalosteiden myynti kahteen myyntikertaan ennen lopullista jalostusta.

(20)

Olisi erotettava selvästi toisistaan hakijan velvollisuudet, jotka päättyvät, kun korjatun raaka-aineen koko määrä on toimitettu, sekä ensimmäisen jalostajan velvollisuudet, jotka alkavat toimitushetkellä ja päättyvät, kun raaka-aineet on lopullisesti jalostettu energiatuotteiksi.

(21)

Raaka-aineiden ja niistä saatujen tuotteiden tiettyihin kuljetuksiin yhteisössä olisi sovellettava valvontajärjestelmiä, jotka edellyttävät tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (14) mukaisesti myönnettävien T5-valvontakappaleiden käyttöä. On säädettävä muista todisteista, mikäli T5-valvontakappale katoaa ensimmäisestä jalostajasta riippumattomien olosuhteiden vuoksi.

(22)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 98 artiklassa säädetään peltokasvien erityisen aluetuen vähentämisestä, kun haetun tuen kokonaismäärä ylittää vahvistetun enimmäismäärän. Sen vuoksi olisi vahvistettava vähennyskertoimen laskentaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(23)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 99 artiklassa säädetään mahdollisuudesta myöntää suoraa tukea yhden tai useamman siemenlajin tuotantoa varten.

(24)

Kyseistä tukea voidaan myöntää ainoastaan perussiementen tai varmennettujen siementen tuotantoon, ja kyseiset tuotteet olisi määriteltävä selkeästi viittaamalla siementen varmentamista ja kaupan pitämistä koskeviin direktiiveihin: rehukasvien siementen pitämisestä kaupan 14 päivänä kesäkuuta 1966 annettu neuvoston direktiivi 66/401/ETY (15), viljakasvien siementen pitämisestä kaupan 14 päivänä kesäkuuta 1966 annettu neuvoston direktiivi 66/402/ETY (16), öljy- ja kuitukasvien siementen pitämisestä kaupan 13 päivänä kesäkuuta 2002 annettu neuvoston direktiivi 2002/57/EY (17).

(25)

Tarkastusten mahdollistamiseksi perussiementen ja varmennettujen siementen tuotannosta olisi tehtävä viljelysopimuksia tai viljelyilmoituksia, jotka liitetään yhteen hakemukseen, ja siemenlaitokset ja jalostajat olisi hyväksyttävä tai rekisteröitävä virallisesti. Olisi säädettävä tarvittavista toimenpiteistä tapauksiin, joissa jäsenvaltion siemenlaitos tai jalostaja lisää siemeniä toisessa jäsenvaltiossa.

(26)

Hallinnollisista syistä tukea olisi myönnettävä kussakin jäsenvaltiossa ainoastaan kyseisen jäsenvaltion alueella korjatuille tuotteille.

(27)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteen XI mukaisesti tuotantotukea voidaan maksaa Cannabis sativa L. -lajikkeen perussiemenille ja varmennetuille siemenille, joiden tetrahydrokannabinolipitoisuus on alle 0,2 prosenttia. Jotta varmistetaan tuen myöntämistä koskevien sääntöjen yhdenmukainen soveltaminen koko yhteisössä, olisi käytettävä yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 (18) liitteessä II Cannabis sativa L. -lajikkeelle vahvistettujen tukikelpoisten lajikkeiden luetteloa.

(28)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 108 artiklassa määritellään peltokasvien pinta-alatukiin oikeutetut maa-alueet. Mainitussa artiklassa sallitaan tiettyjä poikkeuksia, joita jäsenvaltioiden on valvottava, mutta ne eivät saa vaikuttaa vastoin mainitun asetuksen säännöksiä. Tämän vaaran välttämiseksi olisi säädettävä soveltuvista toimenpiteistä, jotta voitaisiin pitää tukikelpoisen maan kokonaispinta-ala nykytasollaan ja estää sitä kasvamasta merkittävästi. Näihin toimenpiteisiin voi eräissä tapauksissa kuulua aiemmin tukikelpoisten alueiden luokitteleminen alueiksi, jotka eivät oikeuta tukeen.

(29)

Jäsenvaltiot, joissa maissi ei ole perinteinen viljelykasvi, voivat myöntää peltokasvien pinta-alatukea nurmisäilörehulle. Sen vuoksi on tarpeen määritellä nurmisäilörehun käsite.

(30)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 106 artiklassa säädetään, että kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun pinta-alatukien edellytyksenä on 27 päivänä heinäkuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1673/2000 (19) 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen tekeminen tai sitoumuksen antaminen. Olisi säädettävä, että tukihakemusten hallinnoinnista vastaaville jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille on toimitettava jäljennös sopimuksesta tai sitoumuksesta. Olisi varmistettava myös, että kuiduntuotantoon tarkoitetut pellava- ja hamppulajikkeet on lueteltu kuitukasveina viljelykasvien yhteisessä lajikeluettelossa ja erityisesti pellavan tapauksessa kuitupellavana. Hampun osalta hyväksyttyjen lajikkeiden tetrahydrokannabinolipitoisuus saa lisäksi olla enintään 0,2 prosenttia. Sen vuoksi olisi laadittava pellavan tukikelpoisten lajikkeiden luettelo. Hampun tukikelpoiset lajikkeet luetellaan komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 liitteessä II. Hamppua koskevien vakuuksien lisäämiseksi olisi myös edellytettävä, että käytettävien siementen on oltava varmennettuja.

(31)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 109 artiklassa edellytetään, että viljan, öljykasvien ja valkuaiskasvien tuottajat kylvävät siemenet viimeistään 31 päivänä toukokuuta. Tietyissä tapauksissa kylvöä voidaan siirtää 31 päivän toukokuuta jälkeiseksi ajaksi ilmasto-olosuhteiden vuoksi. Olisi siirrettävä tiettyjen kasvien viimeistä kylvöpäivää ja hakemusten jättöpäivää tietyillä alueilla. Pidennetyt kylvökaudet eivät saisi heikentää tukijärjestelmän tehokkuutta tai valvontajärjestelmää, josta säädetään asetuksen (EY) N:o 1782/2003 II osaston 4 luvussa.

(32)

Sokerimaissin säännöllisen tarjonnan varmistamiseksi jalostajille koko markkinointivuoden ajan olisi annettava tuottajille mahdollisuus pidentää kylvökauttaan. Sen vuoksi sokerimaissin viimeinen kylvöpäivä olisi siirrettävä 15 päivään kesäkuuta.

(33)

On aiheellista säätää, että durumvehnän lisäkorvauksen ja erityistuen myöntäminen edellyttää, että käytetään vähimmäismäärä varmennettuja durumvehnän siemeniä. Ottaen huomioon maatalouden monimuotoisuus eri jäsenvaltioissa ja niiden eri alueilla tämän määrän vahvistaminen olisi jätettävä asianomaisille jäsenvaltioille.

(34)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 103 artiklan soveltamiseksi olisi määriteltävä kastelun käsite.

(35)

Olisi täsmennettävä perusalan mahdollisen ylityksen arvioinnissa huomioon otettavat alat sekä kyseisen määrän vahvistamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Siinä tapauksessa, että maissille, kastelluille viljelyaloille tai nurmisäilörehulle vahvistetaan erikseen perusala, olisi säädettävä yksityiskohtaisista säännöistä kyseisen perusalan mahdollisen ylittymisen laskemisessa huomioon otettavista pinta-aloista. Perusalan mahdollista ylittämistä koskevan osuuden vahvistamisesta annetuilla yksityiskohtaisilla säännöillä olisi taattava, että perusalaa noudatetaan kaikissa tapauksissa. Olisi myös vahvistettava durumvehnän taattujen enimmäispinta-alojen ylityksen määrän laskutapa. Olisi myös täsmennettävä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 102 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tukien enimmäismäärän ylittymisen vahvistamismenettely.

(36)

Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 71 artiklaa peltokasvien pinta-alatuen myöntäminen edellyttää, että asianomaiset viljelijät kesannoivat osan tilansa viljelyalasta. Olisi annettava täytäntöönpanoa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä järjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi. Sen vuoksi olisi säädettävä, että kesannoinnissa huomioon olettavat pinta-alat ovat verrattavissa alueellista perusalaa laskettaessa huomioon otettuihin aloihin. Olisi määriteltävä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 107 artiklan 3 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetut palkokasvit.

(37)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 107 artiklan 6 kohdan mukaisesti ja sovellettaessa sen 66 artiklaa olisi vahvistettava vapaaehtoisesti kesannoitua alaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Kyseisten sääntöjen olisi oltava yhdenmukaisia asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 käyttöön otetun yleisen järjestelmän kanssa.

(38)

On tarpeen vahvistaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 11 luvussa säädettyjen lammas- ja vuohipalkkioiden tukikelpoisuusperusteet ja erityisesti vaaditut edellytykset.

(39)

Asetuksen (EY) No 1782/2003 113 artiklan 2 kohdassa säädetään palkkion myöntämisestä eräillä yhteisön alueilla sijaitseville vuohenlihan tuottajille. Nämä alueet olisi tämän vuoksi määriteltävä tässä säännöksessä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

(40)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 114 artiklan 1 kohdan mukaisesti niille viljelijöille, joiden tilan maatalousmaasta vähintään 50 prosenttia sijaitsee epäsuotuisilla alueilla, voidaan maksaa lisäpalkkiota. Kyseisen asetuksen 113 artiklan 2 kohdassa viitataan erityisiin maantieteellisiin alueisiin, joilla vuohenlihan tuottajat täyttävät vuohipalkkion saamisen edellytykset. Olisi säädettävä siitä, että kyseiset perusteet täyttävien viljelijöiden on annettava ilmoitus, jonka mukaan vähintään 50 prosenttia tilan maatalousmaasta sijaitsee epäsuotuisilla alueilla tai alueilla, joilla vuohipalkkiota voidaan maksaa.

(41)

Jotta tukikelpoisuutta uuhipalkkion oikeaan tasoon voitaisiin valvoa, jäsenvaltioiden olisi laadittava luettelo lampaanmaitoa tai lampaanmaitotuotteita kaupan pitävistä viljelijöistä.

(42)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 116, 117 ja 118 artiklassa käyttöön otetun viljelijäkohtaisia enimmäismääriä koskevan järjestelmän täytäntöönpanemiseksi voimassa olevien hallinnollisten sääntöjen soveltamista voidaan jatkaa, erityisesti ilmaiseksi myönnettävien oikeuksien, tavanomaisten oikeuksien käytön, vähimmäiskäyttö mukaan luettuna, oikeuksien väliaikaisen luovutuksen tai siirron, viljelijäkohtaisten enimmäismäärien muutosten ilmoittamisen ja kansallisen varannon kautta tehtävän oikeuksien siirron osalta. Jotkut kyseisistä säännöistä ovat erityissäännöksiä poikkeuksellisia ja asianmukaisesti perusteltuja olosuhteita varten, kuten oikeuksien käyttämisen osalta pienviljelijät ja laajaperäistämis- ja varhaiseläkeohjelmiin osallistuvat viljelijät, tai oikeuksien siirtämisen osalta palkkio-oikeuksien periytyminen ja julkisessa tai yhteisessä omistuksessa laiduntamista varten olevia maa-alueita käyttävät viljelijät.

(43)

Komissio valvoo uusia järjestelyjä, ja sen vuoksi jäsenvaltioiden on toimitettava sille asianmukaisella tavalla olennaiset tiedot palkkiosääntöjen täytäntöönpanosta.

(44)

Lisätukien osalta komissiolle on tarvittaessa toimitettava yksityiskohtaiset tiedot kansallisista säännöistä ja niiden täytäntöönpanosta.

(45)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 12 luvussa säädetään naudanlihatuista. Olisi vahvistettava tukikelpoisuusperusteet ja erityisesti tukien myöntämistä koskevat edellytykset.

(46)

Alueellisen enimmäismäärän ja eläintiheyden tavoitteiden vuoksi eläimille, joihin näitä kahta toimenpidettä on sovellettu, ei voida enää hakea erityispalkkiota saman ikäryhmän osalta. Kausiporrastuspalkkion osalta tällaisia eläimiä on pidettävä eläiminä, joista on myönnetty erityispalkkio.

(47)

Olisi säädettävä, että asetuksen (EY) N:o 1782/2003 123 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetty hallinnollinen asiakirja laaditaan ja myönnetään jäsenvaltiossa. Eri jäsenvaltioiden erityisten hallinto- ja valvontaedellytysten huomioon ottamiseksi olisi sallittava muodoltaan erilaisia hallinnollisia asiakirjoja.

(48)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 123 artiklan 3 kohdan a alakohdassa ja 130 artiklan 1 kohdassa säädetään, että erityispalkkion ja teurastuspalkkion myöntämisedellytyksenä on pitoaika. Tämän vuoksi kyseinen aika ja sen kesto olisi määriteltävä.

(49)

Teurastuksen yhteydessä myönnettävän erityispalkkion myöntämisedellytysten olisi vastattava teurastuspalkkion myöntämisedellytyksiä. Olisi täsmennettävä asiakirjat, joiden on oltava eläimen mukana teurastukseen, lähettämiseen tai vientiin asti. Palkkion myöntämiseen teurastuksen yhteydessä liittyy erityispiirteitä, joiden huomioon ottamiseksi olisi täsmennettävä härkien ikäedellytykset sekä täysikasvuisten nautojen ruhon tarjontamuoto.

(50)

Kausiporrastuspalkkion myöntämisedellytykset olisi säädettävä siten, että ne vastaavat teurastuspalkkion myöntämistä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä. Komission olisi määriteltävä käytettävissä olevien tietojen perusteella, mitkä jäsenvaltiot vastaavat kyseisen palkkiojärjestelmän soveltamisedellytyksiä.

(51)

Olisi määriteltävä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125 artiklassa säädetty emolehmän käsite. Sitä varten olisi pidettävä komission asetuksen (EY) N:o 2342/1999 mukaisia samoja rotuja. Voimassa olevien keskeisten vaatimusten soveltamista voidaan lisäksi jatkaa, erityisesti kun kyse on keskimääräisestä maitotuotoksesta ja kansallisesta lisäpalkkiosta.

(52)

Voimassa olevien hallinnollisten sääntöjen soveltamista voidaan jatkaa, erityisesti viljelijäkohtaisten enimmäismäärien, viljelijäkohtaisia enimmäismääriä ja kansallista varantoa koskevien ilmoitusten, ilmaiseksi saatujen oikeuksien, oikeuksien käytön, oikeuksien siirron ja väliaikaisen luovutuksen sekä kansallisen varannon kautta tehtävien siirtojen osalta.

(53)

Komission olisi määriteltävä käytettävissä olevien tietojen perusteella, mitkä jäsenvaltiot täyttävät asetuksen (EY) N:o 1782/2003 129 artiklassa säädetyn erityisjärjestelmän soveltamisedellytykset. Olisi määriteltävä palkkion myöntämistä koskevat erityiset yksityiskohtaiset säännöt.

(54)

Olisi määriteltävä eläintiheyden laskutapa. Olisi vahvistettava päivämäärä, jolta maidon viitemäärä otetaan huomioon.

(55)

Laajaperäistämispalkkiojärjestelmän eläintiheyden laskemisessa olisi otettava huomioon kaikki tilalla olevat vähintään kuuden kuukauden ikäiset eläimet. Tämä edellyttää erityisiä sääntöjä eläinten laskemisesta ja tuottajan ilmoituksesta järjestelmään osallistumisesta. Olisi säädettävä nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta 17 päivänä heinäkuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 (20) tarkoitetun atk-pohjaisen tietokannan käyttämisestä.

(56)

Olisi huolehdittava siitä, että laajaperäistämispalkkiota ei myönnetä viljelijöille, jotka noudattavat laajaperäistämispalkkion myöntämiseksi vaadittavia eläintiheyden keskiarvoja keinotekoisesti.

(57)

Olisi säädettävä menettelyt sen määrittämiseksi käytettävissä olevien tietojen perusteella, mitkä jäsenvaltiot täyttävät asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 4 kohdassa säädetyn lypsylehmien osalta myönnettävän laajaperäistämispalkkion edellytykset. Olisi määriteltävä palkkion myöntämistä koskevat erityiset yksityiskohtaiset säännöt. Olisi vahvistettava vähimmäispitoaika.

(58)

Olisi annettava erityissäännöksiä, jotka koskevat ajanjaksojen, päivämäärien ja pitoajan aikarajojen sääntöjen soveltamista.

(59)

Yksinkertaistamisen vuoksi teurastuspalkkiohakemus olisi tehtävä yhdennetyssä järjestelmässä säädetyllä eläintukihakemuksella, jos siinä on kaikki palkkion maksamiseen oikeuttavat tiedot ja jos eläin on teurastettu samassa jäsenvaltiossa tai toisessa jäsenvaltiossa taikka viety maasta.

(60)

Asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 tarkoitettua tietokantaa olisi voitava käyttää teurastuspalkkion hallinnon helpottamiseen, jos jäsenvaltio arvioi tietokantansa tarjoavan riittävät takeet palkkioiden maksamista koskevien tietojen oikeellisuudesta.

(61)

Vasikoiden teurastuspalkkion edellytyksenä on enimmäispainorajan noudattaminen. Sen vuoksi on tarpeen määritellä ruholle vakiotarjontamuoto, johon tätä enimmäispainoa sovelletaan.

(62)

Lisätukien osalta komissiolle on toimitettava yksityiskohtaiset tiedot kansallisista säännöistä ja niiden täytäntöönpanosta.

(63)

Jotta viljelijät voisivat saada palkkiot mahdollisimman nopeasti, olisi säädettävä ennakoiden myöntämisestä. Kansallisten tai alueellisten enimmäismäärien soveltamisen vuoksi olisi kuitenkin varmistettava, ettei ennakko ole lopullista maksua suurempi. Tämän vuoksi olisi säädettävä, että jäsenvaltio voi vähentää ennakon prosenttiosuutta niissä palkkiojärjestelmissä, joita mainitut enimmäismäärät koskevat.

(64)

Asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädetään aineiden tai tuotteiden, joita ei ole hyväksytty eläinlääkintää koskevassa sääntelyssä, laittomaan käyttöön tai hallussapitoon sovellettavista seuraamuksista. Toistuvissa rikkomistapauksissa olisi jätettävä seuraamusten kestosta päättäminen jäsenvaltioille, joilla on paremmat mahdollisuudet arvioida tehdyn rikkomuksen tosiasiallinen vakavuus.

(65)

On tarpeen vahvistaa erityispalkkio- ja emolehmäpalkkiojärjestelmien soveltamiseksi huomioon otettavien tekijöiden määräytymispäivä. Moitteettoman ja yhdenmukaisen hallinnon varmistamiseksi kyseisen päivämäärän olisi pääsääntöisesti oltava hakemusten jättöpäivä. Teurastuksen yhteydessä maksettavan erityispalkkion osalta olisi kuitenkin säädettävä erityisistä säännöistä, jotta vältetään suuremman palkkion saamiseksi tehtävät siirrot vuodelta toiselle. Teurastuspalkkion tapauksessa teurastus- tai vientipäivä on parempi tapa todeta toimien tosiasiallinen toteuttaminen.

(66)

Palkkioiden määräytymisperusteen määräytymispäivänä sovellettava valuuttakurssi olisi vahvistettava siten, että periaatteessa palkkiot eivät kansalliseksi valuutaksi muunnettaessa kärsi yhden ainoan päivän kurssista johtuvista äkillisistä muutoksista.

(67)

Olisi säädettävä eräistä jäsenvaltioiden tiedonantovelvollisuuksista. Tietojen toimittamisen ja analysoinnin helpottamiseksi olisi säädettävä, että tiedot esitetään yhdenmukaisesti.

(68)

Uuteen järjestelmään siirtymisen helpottamiseksi on tarpeen säätää siirtymäsäännöksistä, jotka koskevat eläinten merkitsemis- ja tunnistamisvelvollisuutta.

(69)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b artiklassa sallitaan Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian (uudet jäsenvaltiot) korvata suorat tuet yhtenäisellä tuella, jäljempänä ”yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä”. Tšekki, Viro, Kypros, Latvia, Liettua, Unkari, Puola ja Slovakia ovat päätyneet kyseiseen vaihtoehtoon. Sen vuoksi olisi säädettävä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(70)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaisesti ja jotta vältettäisiin useiden sellaisten hakemusten käsittely, joiden tuet tilaa kohti olisivat alle 50 euroa, Tšekki, Viro, Latvia, Liettua, Unkari, Puola ja Slovakia ovat pyytäneet lupaa vahvistaa tukikelpoinen tilakohtainen vähimmäisala suuremmaksi kuin 0,3 hehtaaria.

(71)

Tšekki, Viro, Kypros, Latvia, Liettua, Unkari, Puola ja Slovakia ovat arvioineet sen osan käytössään olevasta maatalousmaasta, joka on 30 päivänä kesäkuuta 2003 hyvässä viljelykunnossa, ja ehdottaneet sen mukauttamista tilakohtaisen tukikelpoisen vähimmäismäärän mukaisesti.

(72)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 c artiklassa säädetään uusien jäsenvaltioiden mahdollisuudesta täydentää viljelijälle maksettavaa suoraa tukea edellyttäen, että komissio antaa siihen luvan. Olisi vahvistettava tämän mahdollisuuden täytäntöönpanoa koskevat yleiset säännöt.

(73)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 55 artiklan b alakohdassa ja 107 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetään kesannoinnista vapautuksesta, jos kesannoitua maata käytetään sellaisten raaka-aineiden tuottamiseen, joita käytetään yhteisössä muuhun kuin välittömästi ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden valmistukseen, edellyttäen että sovelletaan tehokkaita valvontajärjestelmiä.

(74)

On suotavaa, että tietyin edellytyksin sokerijuurikkaan, maa-artisokan ja juurisikurin viljelyä kesantoaloilla ei jätetä järjestelmän ulkopuolelle. Kyseisille viljelykasveille ei voida myöntää tukea, koska se voi aiheuttaa häiriöitä sokerin markkinoilla. On kuitenkin tarpeen toimia niin, että kyseisillä viljelmillä noudatetaan kesannoitujen alojen käyttöä koskevia sääntöjä.

(75)

Olisi määriteltävä edellytykset, joilla kyseisestä järjestelmästä myönnetään tukea. Sitä varten on syytä täsmentää edellytystä, joka koskee tuottajan ja joko keräilijän tai ensimmäisen jalostajan välillä kyseisistä maatalouden raaka-aineista tehtävää sopimusta. Lisäksi on määriteltävä edellytykset, joita sovelletaan silloin, kun viljelijä toteuttaa jalostuksen itse tilallaan.

(76)

Jotta varmistetaan neuvoston päätöksellä 93/355/ETY (21) hyväksytyn GATT-sopimukseen liittyvän Euroopan talousyhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisen öljysiemeniä koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan 7 kohdan noudattaminen, on tarpeen ottaa käyttöön soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotta voidaan tarvittaessa vähentää ihmisten tai eläinten ravinnoksi tuotettavissa olevien ja tarkoitettujen sivutuotteiden määrää, jos kyseisten tuotteiden kokonaismäärä ylittää vuosittain miljoona tonnia soijapapujauhoekvivalenttina ilmaistuna.

(77)

Sen varmistamiseksi, että raaka-aine valmistetaan säädetyksi lopputuotteeksi, keräilijän tai ensimmäisen jalostajan on asetettava vakuus siitä huolimatta, että tuki myönnetään viljelijälle. Jotta järjestelmän valvonta olisi tehokasta, on syytä rajoittaa jalostajien lukumäärää.

(78)

On tarpeen erottaa selvästi toisistaan hakijan velvollisuudet, jotka päättyvät, kun korjattu raaka-aineen koko määrä on toimitettu, ja keräilijän tai ensimmäisen jalostajan velvollisuudet, joihin liittyy vakuuden antaminen ja jotka alkavat toimitushetkellä ja päättyvät, kun raaka-aineet on lopullisesti jalostettu lopputuotteiksi.

(79)

Raaka-aineiden ja niistä saatujen tuotteiden tiettyihin kuljetuksiin yhteisössä olisi sovellettava valvontajärjestelmiä, jotka edellyttävät asetuksen (ETY) N:o 2454/93 mukaisesti myönnettävien T5-valvontakappaleiden ja ilmoitusten käyttöä. On säädettävä vaihtoehtoisista todisteista, jos T5-valvontakappaletta ei palauteta keräilijän tai ensimmäisen jalostajan toimivaltaiselle viranomaiselle ensimmäisestä jalostajasta tai keräilijästä riippumattomien olosuhteiden vuoksi. Jotta voitaisiin varmistaa tukijärjestelmän tehokkuus ja moitteeton hallinnointi, olisi annettava kyseistä valvontaa koskevat säännökset.

(80)

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 o artiklassa säädettyjen humalan pinta-alatuen tukikelpoisuusedellytysten lisäksi olisi vahvistettava lisäperusteita, jotta varmistettaisiin tuen myöntäminen aloista, joilla humalaa viljellään tavanomaisissa viljelyolosuhteissa. Ala, jolle on kylvetty humalaa, olisi määriteltävä yhteisön tasolla, jotta varmistettaisiin se, että alat, joista maksetaan lisätukea, lasketaan samalla tavalla. On tarpeen säätää, millä tavoin jäsenvaltiota kohti käytettävissä oleva lisätukien kokonaismäärä jaetaan tukikelpoisille aloille.

(81)

Olisi vahvistettava aikaraja, johon mennessä hyväksyttyjen humalan tuottajaryhmittymien olisi käytettävä humala-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 26 päivänä heinäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1696/71 (22) 7 artiklan 1 kohdan a—d alakohdassa lueteltuihin toimenpiteisiin liittyvät tuet ja johon mennessä komissiolle olisi ilmoitettava tuen käyttötavasta. Määrät, joita ei ole käytetty tietyn ajanjakson kuluessa, olisi maksettava takaisin. On tarpeen säätää, millä tavoin hyväksytylle humalan tuottajaryhmittymälle jäsenvaltiota kohti käytettävissä oleva tuen kokonaismäärä jaetaan.

(82)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat suorien tukien hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 LUKU

SOVELTAMISALA JA YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Aihe ja soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa annetaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV ja IV a osastossa säädettyjen seuraavien tukijärjestelmien soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt:

a)

mainitun asetuksen IV osaston 1 luvussa säädetty durumvehnän erityinen laatupalkkio;

b)

mainitun asetuksen IV osaston 2 luvussa säädetty valkuaiskasvipalkkio;

c)

mainitun asetuksen IV osaston 3 luvussa säädetty riisin lajikohtainen tuki;

d)

mainitun asetuksen IV osaston 4 luvussa säädetty pähkinöiden pinta-alatuki;

e)

mainitun asetuksen IV osaston 5 luvussa säädetty energiakasvien tuki;

f)

mainitun asetuksen IV osaston 6 luvussa säädetty tärkkelysperunan tuki;

g)

mainitun asetuksen IV osaston 7 luvussa säädetyt lypsylehmäpalkkio ja lisätuet;

h)

mainitun asetuksen IV osaston 8 luvussa säädetty peltokasvien erityinen aluetuki;

i)

mainitun asetuksen IV osaston 9 luvussa säädetty siementuki;

j)

mainitun asetuksen IV osaston 10 luvussa säädetty peltokasvien pinta-alatuki;

k)

mainitun asetuksen IV osaston 11 luvussa säädetyt lammas- ja vuohipalkkiot;

l)

mainitun asetuksen IV osaston 12 luvussa säädetyt naudanlihatuet;

m)

mainitun asetuksen IV osaston 13 luvussa säädetty palkoviljojen tuki;

n)

mainitun asetuksen 143 b artiklassa säädetty yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä;

o)

mainitun asetuksen 143 c artiklassa säädetyt täydentävät kansalliset suorat tuet;

p)

mainitun asetuksen IV osaston 10 d luvussa säädetty humalan pinta-alatuki.

2.   Tässä asetuksessa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osastossa säädetyn tilatukijärjestelmän sekä mainitun asetuksen IV osaston 10 luvussa säädetyn peltokasvien pinta-alatukijärjestelmän mukaisesti kesannoidun maan käyttöä raaka-aineiden tuottamiseen.

2 artikla

Tukiedellytykset

1.   Edellä 1 artiklan a, b, c, e, h, i, j, m ja p alakohdassa tarkoitettuja suoria tukia myönnetään kunkin viljelykasvin osalta yksinomaan vähintään 0,3 hehtaarin pinta-aloille, joista on tehty hakemus ja joiden jokainen viljelty lohko ylittää jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 796/2004 14 artiklan 4 kohdassa säädettyä rajoitusta noudattaen vahvistaman vähimmäiskoon.

Maltan osalta 1 artiklan a, b, c, e, h, i, j, m ja p alakohdassa tarkoitettuja suoria tukia myönnetään kunkin viljelykasvin osalta yksinomaan vähintään 0,1 hehtaarin pinta-aloille, joista on tehty hakemus ja joiden jokainen viljelty lohko ylittää jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 796/2004 14 artiklan 4 kohdassa asetettua rajoitusta noudattaen vahvistaman vähimmäiskoon.

2.   Edellä 1 artiklan a, b, c, h ja j alakohdassa tarkoitettua suoraa tukea myönnetään yksinomaan kokonaisuudessaan kylvetyille pinta-aloille, joilla on suoritettu kaikki tavanomaiset paikallisten vaatimusten mukaiset viljelytoimet.

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 1 luvussa tarkoitetun durumvehnän erityisen laatupalkkion ja mainitun asetuksen IV osaston 10 luvussa tarkoitetun peltokasvien tuen tapauksessa täysimääräisesti kylvetyillä ja paikallisten vaatimusten mukaisesti viljellyillä pinta-aloilla kasvatetut viljelykasvit, jotka eivät saavuta kukinta-astetta asianomaisen jäsenvaltion tunnustamien poikkeuksellisten sääolojen vuoksi, ovat kuitenkin tukikelpoisia edellyttäen, että kyseisiä pinta-aloja ei käytetä muihin tarkoituksiin ennen kyseistä kasvuvaihetta.

3.   Yhden viljellyn lohkon osalta voidaan samana vuonna tehdä enintään yksi hakemus pinta-alatuesta, joka kuuluu neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999 (23) 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti rahoitettavaan järjestelmään.

Kuitenkin

a)

viljellylle lohkolle, jolle on haettu saman vuoden osalta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 1 luvussa säädettyä durumvehnän erityistä laatupalkkiota tai mainitun asetuksen IV osaston 2 luvussa säädettyä valkuaiskasvipalkkiota, voidaan hakea asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 luvussa säädettyä peltokasvien tukea;

b)

viljellylle lohkolle, jolle on haettu saman vuoden osalta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 3 luvussa säädettyä riisin lajikohtaista tukea tai mainitun asetuksen IV osaston 2 luvussa säädettyä valkuaiskasvipalkkiota, voidaan hakea asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 9 luvussa säädettyä siementukea;

c)

viljellylle lohkolle, jolle on haettu saman vuoden osalta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 5 luvussa säädettyä energiakasvien tukea, voidaan hakea asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 luvussa säädettyä peltokasvien pinta-alatukea, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 90 artiklan toisen alakohdan soveltamista, tai sille voidaan hakea asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 3 luvussa säädettyä riisin lajikohtaista tukea;

d)

viljellylle lohkolle, jolle on haettu saman vuoden osalta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 luvussa säädettyä peltokasvien tukea, voidaan hakea asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 9 luvussa säädettyä siementukea.

4.   Alat, joita käytetään asetuksen (EY) N:o 1782/2003 55 artiklan b alakohdassa ja 107 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettujen raaka-aineiden tuottamiseen tai joita viljellään mainitun asetuksen IV osaston 5 luvussa säädetyn energiakasvien tukijärjestelmän mukaisesti, eivät ole oikeutettuja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 (24) II osaston VIII luvussa säädettyyn yhteisön tukeen, lukuun ottamatta mainitun asetuksen 31 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä nopeakasvuisten lajien istutuskustannuksiin myönnettävää tukea.

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 55 artiklan b alakohdassa ja 107 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetuille raaka-aineille, joita viljellään kesannoiduilla aloilla, sekä niistä johdetuille välituotteille, lopputuotteille, rinnakkaistuotteille ja sivutuotteille, ei voida myöntää asetuksen (EY) N:o 1258/1999 1 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaista Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosaston rahoitusta.

5.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 2 luvussa säädetyn valkuaiskasvipalkkion ja mainitun asetuksen IV osaston 10 luvussa säädetyn peltokasvien pinta-alatuen soveltamiseksi ”makeilla lupiineilla” tarkoitetaan lupiinilajikkeita, joiden tuottamista siemenistä enintään viisi prosenttia on karvaita. Karvaiden siementen pitoisuus lasketaan soveltamalla tämän asetuksen liitteessä I säädettyä koetta.

3 artikla

Ilmoitukset

Jäsenvaltioiden on toimitettava seuraavat tiedot komissiolle sähköisessä muodossa:

a)

viimeistään kyseisen vuoden 15 päivänä syyskuuta: niistä pinta-aloista saatavilla olevat tiedot tai asetuksen (EY) N:o 1782/2003 95 ja 96 artiklassa säädetyn lypsylehmäpalkkion ja lisätuen tapauksessa määrät, joille on haettu tukea kyseisenä kalenterivuonna, tarvittaessa osaperusalan mukaan eriteltyinä;

b)

viimeistään kyseisen vuoden 31 päivänä lokakuuta: lopulliset tiedot a alakohdassa tarkoitetuista pinta-aloista tai määristä, ottaen huomioon jo tehdyt tarkastukset;

c)

viimeistään seuraavan vuoden 31 päivänä heinäkuuta: lopulliset tiedot pinta-aloista tai määristä, joiden osalta tuki on kyseisenä vuonna tosiasiallisesti maksettu, sen jälkeen kun tarvittavat asetuksen (EY) N:o 796/2004 IV osaston 1 luvussa säädetyt pinta-alan vähennykset on tehty.

Pinta-alat on ilmoitettava hehtaareina kahden desimaalin tarkkuudella. Määrät on ilmoitettava tonneina kolmen desimaalin tarkkuudella.

4 artikla

Vähennyskerroin

1.   Pinta-alaan sovellettava vähennyskerroin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 75 artiklassa, 78 artiklan 2 kohdassa, 82 ja 85 artiklassa, 89 artiklan 2 kohdassa, 98 ja 143 artiklassa sekä 143 b artiklan 7 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tai määriin sovellettava vähennyskerroin ja puolueettomat perusteet mainitun asetuksen 95 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa on vahvistettava viimeistään kyseisen vuoden 15 päivänä marraskuuta tämän asetuksen 3 artiklan b alakohdan mukaisesti toimitettujen tietojen perusteella.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 75, 82 ja 85 artiklan sekä 95 artiklan 4 kohdassa, 98 ja 143 artiklassa sekä 143 b artiklan 7 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa jäsenvaltioiden on ilmoitettava sovellettu vähennyskerroin komissiolle viimeistään kyseisen vuoden 1 päivänä joulukuuta ja mainitun asetuksen 95 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa sovelletut puolueettomat perusteet.

2 LUKU

DURUMVEHNÄN ERITYINEN LAATUPALKKIO

5 artikla

Lajiketarkastus

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 74 artiklan 1 kohdassa lueteltujen jäsenvaltioiden on laadittava tämän artiklan 2—5 kohdassa vahvistetun lajiketarkastusmenetelmän mukaisesti luettelo durumvehnälajikkeista, joille voidaan myöntää mainitun asetuksen 72 artiklassa tarkoitettu durumvehnän erityinen laatupalkkio.

2.   Jäsenvaltioiden on vähintään joka toinen vuosi määriteltävä vähintään kaksi edustavaa lajiketta. Edustavien lajikkeiden on oltava varmennetuimpia durumvehnälajikkeita.

3.   Jäsenvaltioiden on analysoitava durumvehnälajikkeet seuraavien laatuparametrien mukaisesti ja sovellettava kuhunkin parametriin asianmukaista painotuskerrointa:

a)

valkuaispitoisuus (40 %);

b)

gluteenin laatu (30 %);

c)

keltaisuusindeksi (20 %);

d)

ominaispaino tai tuhannen jyvän paino (10 %).

Ensimmäisen alakohdan a—d alakohdassa tarkoitettujen laatuparametrien yhteenlaskettu keskiarvo kerrottuna ilmoitetulla prosenttiarvolla muodostaa lajikkeiden laatuindeksin.

Kunkin jäsenvaltion on vähintään kahden vuoden ajan verrattava durumvehnälajikkeiden laatuindeksejä paikallistason edustavien lajikkeiden laatuindekseihin. Tarkasteltavia lajikkeita ovat kunkin jäsenvaltion kansalliseen lajikeluetteloon merkityt lajikkeet lukuun ottamatta lajikkeita, joista ei ole kolmen viime vuoden osalta saatavilla määritystietoja, koska kyseisiä lajikkeita ei enää käytetä tai varmenneta.

Tätä varten kunkin jäsenvaltion on laskettava edustaville lajikkeille määritetyn keskimääräisen laatuindeksin, joka on 100, perusteella ensimmäisen alakohdan a—d alakohdassa tarkoitetun kunkin laatuparametrin osalta muille durumvehnälajikkeille määriteltävä prosenttiosuus indeksiin 100 verrattuna. Ainoastaan niille durumvehnälajikkeille, joiden indeksi on vähintään 98, voidaan myöntää durumvehnän erityinen laatupalkkio.

4.   Jäsenvaltio voi sulkea tukikelpoisten lajikkeiden luettelon ulkopuolelle lajikkeet, joiden osalta läpikuultavuutensa menettäneiden durumvehnän jyvien keskiarvo on yli 27 prosenttia.

5.   Jonkin toisen jäsenvaltion kansalliseen lajikeluetteloon merkittyjä lajikkeita voidaan niin ikään tarkastella niiden tukikelpoisuuden kannalta.

6 artikla

Määritysmenetelmät

1.   Valkuaispitoisuuden, ominaispainon ja läpikuultavuutensa menettäneiden durumvehnän jyvien määrän määrittämiseksi sovelletaan komission asetuksessa (EY) N:o 824/2000 (25) vahvistettuja määritysmenetelmiä.

2.   Keltaisuusindeksi mitataan ICC 152 -menetelmällä tai vastaavalla tunnustetulla menetelmällä.

3.   Gluteenin laatu mitataan ICC 158 -menetelmällä tai ICC 151 -menetelmällä.

7 artikla

Varmennettujen siementen määrä

Jäsenvaltioiden on vahvistettava erityisen laatupalkkion maksuvuotta edeltävän vuoden 1 päivään lokakuuta mennessä direktiivin 66/402/ETY (26) mukaisesti varmennettujen siementen vähimmäismäärä, joka käytetään voimassa olevia maatalouskäytänteitä noudattaen asianomaisella tuotantoalueella.

8 artikla

Julkaisut ja tiedonannot

1.   Jäsenvaltioiden on julkaistava durumvehnän erityiseen laatupalkkioon kansallisella tai alueellisella tasolla tukikelpoisten valituksi tulleiden lajikkeiden luettelo talvilajikkeiden osalta viimeistään palkkionmaksuvuotta edeltävän vuoden 1 päivänä lokakuuta ja kevätlajikkeiden osalta viimeistään palkkionmaksuvuotta edeltävän vuoden 31 päivänä joulukuuta.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kuukauden kuluessa 1 kohdassa säädetyistä päivämääristä 1 kohdassa tarkoitettu luettelo sekä annettava sille tiedoksi käytettävien varmennettujen siementen vähimmäismäärä, jos sitä on muutettu.

9 artikla

Voimassaoloaika

1.   Edellä 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon hyväksytyille lajikkeille voidaan myöntää durumvehnän erityistä laatupalkkiota viiden vuoden ajan siitä, kun ne on ensimmäisen kerran otettu luetteloon.

2.   Kunkin lajikkeen tukikelpoisuutta voidaan jatkaa viidellä vuodella niiden laatumääritysten tulosten perusteella, jotka laaditaan viisivuotisen tukikelpoisuuskauden toisena ja kolmantena vuonna.

10 artikla

Siirtymätoimenpiteet

1.   Jäsenvaltioiden on julkaistava durumvehnän erityiseen laatupalkkioon vuodeksi 2005 tukikelpoisten valituksi tulleiden lajikkeiden luettelo talvilajikkeiden osalta viimeistään 1 päivänä lokakuuta 2004 ja kevätlajikkeiden osalta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2004.

2.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava 1 kohdassa tarkoitettu luettelo poistamalla kansalliseen lajikeluetteloon merkittyjen lajikkeiden luettelosta ne lajikkeet, joita ei ole varmennettu vuosina 2003 ja 2004, sekä ne lajikkeet, jotka eivät täytä vähintään kahta seuraavista parametreista:

a)

valkuaispitoisuus vähintään 11,5 prosenttia;

b)

ominaispaino vähintään 78 kilogrammaa hehtolitralta tai tuhannen jyvän paino vähintään 42 grammaa;

c)

läpikuultavuutensa menettäneiden durumvehnän jyvien osuus enintään 27 prosenttia;

d)

gluteenipitoisuus vähintään 10 prosenttia.

3.   Palkkioon vuosina 2005 ja 2006 oikeutettujen lajikkeiden luettelo voi sisältää lajikkeita, jotka kuuluvat jonkin toisen jäsenvaltion valittujen lajikkeiden luetteloon kyseisen toisen jäsenvaltion toteuttamien laatumääritysten tulosten perusteella.

3 LUKU

VALKUAISKASVIPALKKIO

11 artikla

Vilja- ja valkuaiskasvien seoskasvustot

Alueilla, joilla valkuaiskasveja kylvetään perinteisesti yhdessä viljojen kanssa, valkuaiskasvipalkkio maksetaan hakijan pyynnöstä sillä edellytyksellä, että hakija todistaa kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla, että valkuaiskasvit ovat tässä seoksessa vallitsevana. Kyseisille pinta-aloille ei voida myöntää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 98 artiklassa säädettyä peltokasvien erityistä aluetukea.

4 LUKU

RIISIN LAJIKOHTAINEN TUKI

12 artikla

Kylvöpäivät

Jotta riisin lajikohtaista tukea voitaisiin myöntää, ilmoitetut viljelyalat on kylvettävä viimeistään

a)

kyseistä satokautta edeltävänä 30 päivänä kesäkuuta Espanjassa ja Portugalissa;

b)

31 päivänä toukokuuta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa muissa tuottajajäsenvaltioissa.

Ranskan Guyanassa viljelyalat on kuitenkin kylvettävä kummankin kylvöjakson osalta viimeistään niitä edeltävänä 31 päivänä joulukuuta ja 30 päivänä kesäkuuta, ja riisin lajikohtaista tukea myönnetään kumpanakin kylvöjaksona keskimäärin kylvetyn alan perusteella.

13 artikla

Vähennyskerroin

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 82 artiklassa tarkoitettu riisin lajikohtaiseen tukeen sovellettava vähennyskerroin lasketaan tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.

14 artikla

Ilmoitukset

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 3 artiklan mukaisesti seuraavat tiedot:

a)

viimeistään 15 päivänä syyskuuta

i)

luettelo kansalliseen lajikeluetteloon merkityistä lajikkeista, jotka on luokiteltu neuvoston asetuksen (EY) N:o 1785/2003 (27) liitteessä I olevassa 2 kohdassa määriteltyjen perusteiden mukaan;

ii)

kylvöalat, joiden osalta on jätetty riisin lajikohtaista tukea koskevat hakemukset, riisilajikkeiden, perusalojen ja osaperusalojen mukaisesti jaoteltuina, tämän asetuksen liitteessä III olevan A osan taulukon mukaisesti;

b)

viimeistään 31 päivänä lokakuuta niihin kylvöaloihin liittyvät muutokset, joiden osalta riisin lajikohtaista tukea koskevat hakemukset on jätetty ja jotka on annettu tiedoksi a alakohdan mukaisesti ja liitteessä III olevassa B osassa vahvistettua mallia käyttäen;

c)

viimeistään 31 päivänä heinäkuuta niitä kylvöaloja koskevat tiedot, joista riisin lajikohtainen tuki on tosiasiallisesti maksettu kuluneelta markkinointivuodelta, liitteessä II määritellyn laskentamenetelmän mukaisesti ja liitteessä III olevassa C osassa vahvistettua mallia käyttäen.

2.   Ranskan Guyanan osalta kylvöaloja koskevat tiedot on toimitettava kumpanakin kylvöjaksona keskimäärin kylvetyn alan perusteella.

3.   Jäsenvaltiot voivat tarkistaa vuosittain perusalansa tai -alojensa alajakoa osa-aloihin sekä puolueettomia perusteita, joihin alajaot perustuvat. Niiden on toimitettava tiedot komissiolle viimeistään kyseistä satokautta edeltävänä 15 päivänä toukokuuta.

5 LUKU

PÄHKINÖIDEN PINTA-ALATUKI

15 artikla

Edellytykset yhteisön tuen saamiseksi

1.   Tässä luvussa tarhalla tarkoitetaan yhdenmukaista ja yhtenäistä pähkinäpuiden istutusalaa, jonka sisällä ei ole muita viljelyksiä tai viljelmiä ja joka on maantieteellisesti yhtenäinen. Yksittäisiä pähkinäpuita tai pelkkää pähkinäpuuriviä tien tai toisen viljelyksen reunalla ei pidetä tarhana.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia muiden kuin pähkinäpuiden kasvatuksen tarhassa edellyttäen, että niiden määrä on enintään 10 prosenttia 3 kohdassa vahvistetusta puiden lukumäärästä. Jäsenvaltiot voivat tämän lisäksi sallia kastanjapuiden kasvatuksen tarhassa, jos 3 kohdassa vahvistettua puiden lukumäärää noudatetaan tukikelpoisten pähkinäpuiden osalta.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 83 artiklassa säädettyä pinta-alatukea voidaan myöntää ainoastaan pähkinöitä tuottaville tarhoille, jotka täyttävät tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyt edellytykset asetuksen (EY) N:o 796/2004 11 artiklan mukaisesti vahvistettuna päivänä.

Kun kyseessä on tarha, jossa viljellään erityyppisiä pähkinöitä, ja kun tuki on eriytetty tuotteiden mukaan, sovelletaan enemmistönä olevan pähkinätyypin osalta määriteltyjä tukikelpoisuusedellytyksiä ja tukitasoa.

3.   Tarhojen palstakoon on oltava vähintään 0,10 hehtaaria.

Pähkinäpuiden lukumäärän tarhassa on hehtaaria kohti oltava vähintään

i)

125 hasselpähkinöiden osalta;

ii)

50 manteleiden osalta;

iii)

50 saksanpähkinöiden osalta;

iv)

50 pistaasipähkinöiden osalta;

v)

30 johanneksenleivän osalta.

4.   Jäsenvaltiot voivat puolueettomien perusteiden mukaisesti vahvistaa vähimmäispalstakoon ja puutiheyden 3 kohdassa säädettyä korkeammiksi kyseessä olevien alueiden ja tuotantoalojen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi.

16 artikla

Edellytykset kansallisen tuen saamiseksi

Edellä olevaa 15 artiklaa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 87 artiklassa säädettyyn kansalliseen tukeen.

Jäsenvaltio voi vahvistaa muita tukikelpoisuusperusteita edellyttäen, että kyseiset perusteet ovat johdonmukaisia tukijärjestelmän ympäristöön, maaseutuun, yhteiskuntaan ja talouteen kohdistuvien tavoitteiden kanssa eivätkä johda tuottajien väliseen syrjintään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 87 artiklan soveltamista. Jäsenvaltioiden on vahvistettava tarpeelliset järjestelyt sen valvomiseksi, että viljelijät noudattavat tukikelpoisuusperusteita.

17 artikla

Ilmoitukset

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle joka tapauksessa ennen jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 796/2004 11 artiklan mukaisesti hakemuksen jättämiselle vahvistamaa päivämäärää ja viimeistään

a)

31 päivänä maaliskuuta 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut korkeammat tasot ja perusteet sekä 16 artiklassa tarkoitetut lisäperusteet;

b)

15 päivänä toukokuuta tuotekohtainen pinta-alatuen taso ja/tai muutettu taattu kansallinen ala, jäljempänä ”taattu kansallinen ala”, jos jäsenvaltio eriyttää tuen asetuksen (EY) N:o 1782/2003 83 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Komissiolle 1 kohdan mukaisesti toimitettavia tietoja koskevaa muutosta sovelletaan seuraavaan vuoteen, ja kyseisen jäsenvaltion on toimitettava kyseinen muutos ja sen perusteena olevat puolueettomat perusteet tiedoksi komissiolle viipymättä.

18 artikla

Siirtymätoimenpiteet

1.   Jäsenvaltiot voivat määritellä, voidaanko asetuksen (EY) N:o 1782/2003 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut parannussuunnitelmat keskeyttää ennen niiden suunniteltua voimassaolon päättymistä ja millä edellytyksin, ja voidaanko mainitun asetuksen IV osaston 4 luvussa säädettyä järjestelmää soveltaa kyseisiin pinta-aloihin.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä vahvistaessaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)

suunnitelmaa ei keskeytetä ennen vuotuisen jakson täydellistä loppuun saattamista;

b)

suunnitelman alkuperäiset tavoitteet on saavutettu jäsenvaltiota tyydyttävällä tavalla.

6 LUKU

TÄRKKELYSPERUNAN TUKI

19 artikla

Tukikelpoisuus

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 93 artiklassa säädettyä tärkkelysperunan tukea myönnetään perunoille, joista on tehty komission asetuksen (EY) N:o 2236/2003 (28) 3 artiklassa säädetty viljelysopimus, jollain komission asetuksen (EY) N:o 2235/2003 (29) liitteessä I kuvatulla menetelmällä määritellyn perunoiden nettopainon ja toimitettujen perunoiden tärkkelyspitoisuuden perusteella mainitun asetuksen liitteessä II vahvistettujen tukimäärien mukaisesti.

Tärkkelysperunoiden tukea ei myönnetä perunoille, joiden tärkkelyspitoisuus on alle 13 prosenttia, paitsi jos sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2236/2003 5 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa.

20 artikla

Vähimmäishinta

Tärkkelysperunan tukeen sovelletaan vaatimusta, jonka mukaan on esitettävä todisteet siitä, että vähintään asetuksen (EY) N:o 1868/94 4 a artiklassa tarkoitettu hinta on maksettu tehtaalle toimitettuna -vaiheessa asetuksen (EY) N:o 2235/2003 liitteessä II vahvistettujen tukimäärien mukaisesti.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2236/2003 10 artiklan 2 kohtaa.

21 artikla

Tuen maksaminen

1.   Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 28 artiklan soveltamista jäsenvaltion, jonka alueella perunatärkkelys valmistettiin, on maksettava tärkkelysperunan tuki viljelijälle, kun kaikki hänen kyseisen markkinointivuoden määränsä on toimitettu perunatärkkelystä tuottavaan yritykseen, neljän kuukauden kuluessa päivästä, jona toimitettiin tämän asetuksen 20 artiklassa tarkoitetut todisteet ja edellyttäen, että tämän asetuksen 19 artiklassa tarkoitettuja edellytyksiä on noudatettu.

2.   Jäsenvaltiot voivat maksaa ennakkoa markkinointivuoden 1 päivästä joulukuuta alkaen viljelijän kyseisen markkinointivuoden osalta tärkkelystä tuottavaan yritykseen toimittamien tärkkelysperunamäärien eri osien perusteella. Kukin ennakkomaksu myönnetään toimitettujen tärkkelysperunoiden määrälle, josta on esitetty 20 artiklassa tarkoitetut todisteet ja joiden osalta on noudatettu 19 artiklassa tarkoitettuja edellytyksiä.

3.   Muuntokurssi tärkkelysperunan tuen ilmaisemiseksi kansallisena valuuttana on asetuksen (EY) N:o 2236/2003 20 artiklan mukaisesti sovellettava muuntokurssi.

7 LUKU

LYPSYLEHMÄPALKKIO JA LISÄTUET

22 artikla

Toiminnan harjoittamatta jättäminen

1.   Kun luonnollinen tai oikeushenkilö, jolla on tilakohtainen viitemäärä, ei täytä asetuksen (EY) N:o 1788/2003 5 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja edellytyksiä kyseisen vuoden 31 päivänä maaliskuuta päättyvän kahdentoista kuukauden jakson aikana, lypsylehmäpalkkioita ja lisätukea ei makseta kyseisen vuoden osalta, ellei asianomainen henkilö pysty osoittamaan ennen tukihakemuksen määräaikaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että tuotanto on aloitettu.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta ylivoimaisen esteen tapauksissa eikä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, jotka vaikuttavat tilapäisesti asianomaisten tuottajien tuotantokapasiteettiin ja jotka ovat toimivaltaisen viranomaisen tunnustamia.

8 LUKU

ENERGIAKASVIEN TUKI

1 JAKSO

Määritelmät

23 artikla

Määritelmät

Tässä luvussa tarkoitetaan

a)

’hakijalla’ viljelijää, joka viljelee asetuksen (EY) N:o 1782/2003 88 artiklassa tarkoitettuja pinta-aloja saadakseen mainitussa artiklassa tarkoitettua tukea;

b)

’ensimmäisellä jalostajalla’ maatalouden raaka-aineiden käyttäjää, joka ryhtyy ensimmäiseen jalostukseen saadakseen yhtä tai useampaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 88 artiklan toisessa kohdassa mainituista tuotteista.

2 JAKSO

Sopimus

24 artikla

Raaka-aineen käyttö

1.   Kaikkia maatalouden raaka-aineita, sokerijuurikasta lukuun ottamatta, voidaan viljellä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 88 artiklassa säädettyä tukea saavilla pinta-aloilla edellyttäen, että raaka-aineen ensisijainen käyttötarkoitus on jonkin mainitun artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun energiatuotteen valmistus.

Raaka-aineista jalostamalla saatujen energiatuotteiden taloudellisen arvon on oltava suurempi kuin tällaisesta jalostuksesta saatujen muihin käyttötarkoituksiin tarkoitettujen muiden tuotteiden arvo 39 artiklan 3 kohdassa vahvistetun menetelmän mukaisesti arvioituna.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista raaka-aineista on tehtävä sopimus asetuksen (EY) N:o 1782/2003 90 artiklan mukaisesti ja tässä jaksossa säädetyin edellytyksin.

3.   Hakijoiden on toimitettava korjattu raaka-aine kokonaisuudessaan ensimmäiselle jalostajalle, jonka on otettava se vastaan sekä taattava vastaavan raaka-ainemäärän käyttö yhden tai useamman asetuksen (EY) N:o 1782/2003 88 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun energiatuotteen valmistukseen yhteisössä.

Jos ensimmäinen jalostaja käyttää tosiasiallisesti korjatun raaka-aineen väli- tai sivutuotteen valmistamiseen, hän voi käyttää vastaavan määrän kyseistä väli- tai sivutuotetta yhden tai useamman ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun lopputuotteen valmistamiseen.

Toisessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa ensimmäisen jalostajan on ilmoitettava asiasta sille toimivaltaiselle viranomaiselle, jolle vakuus on asetettu. Jos vastaava määrä käytetään muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa raaka-aine on korjattu, asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen kyseisestä toimesta.

4.   Sopimussuhteita sääntelevien kansallisten säännösten mukaisesti ensimmäinen jalostaja voi valtuuttaa kolmannen osapuolen ottamaan vastaan raaka-aineen tukea hakeneelta maanviljelijältä. Valtuutuksen saajan on toimittava jalostajan nimissä ja lukuun, ja jalostaja on yksin vastuussa tässä luvussa säädettyjen velvollisuuksien noudattamisesta.

25 artikla

Poikkeukset

1.   Sen estämättä, mitä 24 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa hakijalle luvan

a)

käyttää CN-koodiin ex 0602 90 41 kuuluvia lyhyen kasvukauden metsäpuita tai kaikkia korjattuja CN-koodeihin 1201 00 90, 1205 10 90, 1205 90 00, 1206 00 91 ja 1206 00 99 kuuluvia vilja- tai öljykasveja

i)

polttoaineena maatilansa lämmityksessä,

ii)

energian tai biopolttoaineiden tuotantoon tilallaan;

b)

jalostaa kaikki korjattu raaka-aine maatilallaan CN-koodiin 2711 29 00 kuuluvaksi biokaasuksi.

2.   Hakijan on 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa

a)

annettava 26 artiklassa tarkoitetun sopimuksen korvaava ilmoitus, jossa hän sitoutuu käyttämään tai jalostamaan suoraan mainitussa ilmoituksessa tarkoitetun raaka-aineen; kyseisiin tapauksiin sovelletaan 26—40 artiklaa soveltuvin osin;

b)

annettava jäsenvaltion nimeämän laitoksen tai yrityksen punnita kerätty raaka-aine ja otettava käyttöön käytettyä raaka-ainetta sekä jalostuksesta saatuja tuotteita ja sivutuotteita koskeva erillinen kirjanpito; vilja- ja öljykasvien sekä olkien osalta sekä myös, jos kasvi käytetään kokonaisuudessaan, punnituksen sijaan voidaan kuitenkin hyväksyä raaka-aineen tilavuuden määritys.

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa soveltavien jäsenvaltioiden on toteutettava tarkastustoimenpiteet, joilla voidaan riittävällä tavalla varmistaa raaka-aineen suora käyttö tilalla tai jalostus CN-koodiin 2711 29 00 kuuluvaksi biokaasuksi.

4.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti käytetyt vilja- tai öljykasvit on denaturoitava jäsenvaltion vahvistamalla tavalla. Jäsenvaltiot voivat sallia öljykasvien siementen 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetusta jalostuksesta saatavan öljyn denaturoinnin siementen denaturoinnin sijaan edellyttäen, että denaturointi tapahtuu heti öljyksi jalostamisen jälkeen ja siementen käyttöä koskevat valvontatoimenpiteet otetaan käyttöön.

26 artikla

Sopimus

1.   Hakijan on esitettävä tukihakemuksensa tueksi toimivaltaiselle viranomaiselleen itsensä ja ensimmäisen jalostajan välillä tehty sopimus.

2.   Hakijan on varmistettava, että sopimuksessa mainitaan seuraavat tiedot:

a)

sopimuspuolten nimet ja osoitteet;

b)

sopimuksen kesto;

c)

kunkin raaka-aineen laji ja viljelty pinta-ala;

d)

kaikki raaka-aineen odotettavissa olevan määrän toimittamiseen sovellettavat edellytykset;

e)

sitoumus 24 artiklan 3 kohdassa säädettyjen velvollisuuksien noudattamisesta;

f)

raaka-aineen suunnitellut ensisijaiset lopulliset käyttötarkoitukset, joiden on kaikkien oltava 24 artiklan 1 kohdassa ja 39 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisia.

3.   Hakijan on varmistettava sopimuksen tekeminen sellaiseen päivämäärään mennessä, että ensimmäinen jalostaja voi antaa hakijan toimivaltaiselle viranomaiselle jäljennöksen sopimuksesta 34 artiklan 1 kohdassa vahvistettuihin määräaikoihin mennessä.

4.   Jäsenvaltiot voivat valvontasyistä edellyttää, että kukin hakija saa tehdä ainoastaan yhden toimitussopimuksen kutakin raaka-ainetta kohti.

3 JAKSO

Sopimuksen muuttaminen tai irtisanominen

27 artikla

Sopimuksen muuttaminen tai irtisanominen

Jos sopimuspuolet muuttavat sopimusta tai irtisanovat sen hakijan tukihakemuksen jättämisen jälkeen, hakija säilyttää oikeuden hakea tukea vain, jos hän ilmoittaa muutoksesta tai irtisanomisesta toimivaltaiselle viranomaiselle tukihakemuksen muutokselle kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistetun määräajan kuluessa, jotta tarvittavat tarkastukset voidaan suorittaa.

28 artikla

Poikkeukselliset olosuhteet

Jos hakija ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi hän ei voi toimittaa sopimuksessa ilmoitettua raaka-ainetta tai osaa siitä, toimivaltainen viranomainen voi, saatuaan riittävät todisteet näistä poikkeuksellisista olosuhteista, antaa luvan sopimuksen muuttamiseen siinä määrin kuin muutos näyttää olevan perusteltavissa, tai sen irtisanomiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 27 artiklan soveltamista.

Jos sopimuksen muutos johtaa siihen sisältyvän pinta-alan vähenemiseen tai jos sopimus irtisanotaan, hakija menettää sopimuksesta poistettujen pinta-alojen osalta oikeutensa tässä luvussa tarkoitettuun tukeen.

29 artikla

Lopullisten käyttötarkoitusten muutokset

Ensimmäinen jalostaja voi muuttaa 26 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja raaka-aineiden suunniteltuja ensisijaisia lopullisia käyttötarkoituksia sen jälkeen, kun sopimuksen mukainen raaka-aine on toimitettu ensimmäiselle jalostajalle ja 31 artiklan 1 kohdan sekä 34 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset on täytetty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 27 artiklan soveltamista.

Lopullisten käyttötarkoitusten muutosten on täytettävä 24 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja 39 artiklan 3 kohdassa vahvistetut edellytykset.

Ensimmäisen jalostajan on tehtävä ennakkoilmoitus toimivaltaiselle viranomaiselleen, jotta tarvittavat tarkastukset voidaan suorittaa.

4 JAKSO

Edustavat sadot ja toimitettavat määrät

30 artikla

Edustavat sadot

Jäsenvaltioiden on asianmukaista menettelyä noudattaen vahvistettava joka vuosi edustavat sadot, jotka on tosiasiallisesti saavutettava, ja ilmoitettava ne asianomaisille hakijoille.

31 artikla

Toimitettavat määrät

1.   Hakijan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen korjatun raaka-aineen kokonaismäärä lajeittain ja vahvistettava sekä toimitetun raaka-aineen määrä että sopimuspuoli, jolle hän on toimittanut tämän raaka-aineen.

2.   Määrän, joka hakijan on tosiasiallisesti toimitettava ensimmäiselle jalostajalle, on vastattava vähintään edustavaa satoa.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa hyväksyä poikkeuksellisesti enintään 10 prosentin vajauksen mainitusta edustavasta sadosta.

Jos toimivaltainen viranomainen on antanut luvan sopimuksen muuttamiseen tai irtisanomiseen 28 artiklan mukaisesti, se voi lisäksi vähentää määrää, joka hakijan on tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti toimitettava, siinä määrin kuin se näyttäisi olevan perusteltavissa.

5 JAKSO

Edellytykset tuen maksamiseksi

32 artikla

Tuen maksaminen

1.   Hakijalle voidaan maksaa tukea ennen raaka-aineen jalostamista. Tämä tuki maksetaan kuitenkin vasta, kun tässä luvussa toimitettavaksi edellytetty raaka-aineen määrä on toimitettu ensimmäiselle jalostajalle ja jos

a)

31 artiklan 1 kohdassa säädetty ilmoitus on tehty;

b)

jäljennös sopimuksesta on toimitettu ensimmäisen jalostajan toimivaltaiselle viranomaiselle 34 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset on täytetty;

c)

toimivaltainen viranomainen on saanut todisteen siitä, että 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vakuus on annettu kokonaisuudessaan;

d)

tuen maksamisesta vastaava toimivaltainen viranomainen on tarkistanut kunkin hakemuksen osalta, että 26 artiklassa säädetyt edellytykset on täytetty.

2.   Jos kaksivuotisten kasvien osalta sadonkorjuu ja sen seurauksena myös raaka-aineen toimittaminen tapahtuu vasta toisena viljelyvuonna, tukea maksetaan 26 artiklassa tarkoitetun sopimuksen tekemistä seuraavien kahden vuoden ajan, jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että

a)

tämän artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettuja velvollisuuksia on noudatettu ensimmäisestä viljelyvuodesta alkaen;

b)

tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjä velvollisuuksia sekä 34 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen ilmoittamisvelvollisuutta on noudatettu toisena vuonna.

Ensimmäisenä viljelyvuonna tukea maksetaan ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen on saanut todisteet siitä, että 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vakuus on annettu. Toisena viljelyvuonna ei edellytetä vakuuden antamista tuen maksamiseksi.

3.   Pysyvien tai monivuotisten kasvien tapauksessa tuki maksetaan vuosittain sopimuksen tekemisen jälkeen. Edellä 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä sovelletaan soveltuvin osin.

6 JAKSO

Sopimus sekä hakijan ja ensimmäisen jalostajan velvollisuudet

33 artikla

Jalostajien lukumäärä

Energiatuotteiden on oltava enintään toisen jalostajan valmistamia.

34 artikla

Sopimus sekä hakijan ja ensimmäisen jalostajan velvollisuudet

1.   Ensimmäisen jalostajan on annettava jäljennös sopimuksesta toimivaltaiselle viranomaiselleen kyseisen jäsenvaltion vahvistaman aikataulun mukaisesti kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisenä vuonna tehtävän tukihakemuksen viimeiseen jättöpäivään mennessä.

Jos hakija ja ensimmäinen jalostaja muuttavat sopimusta tai irtisanovat sen sopimuksen ennen 27 artiklassa tarkoitettua päivää minä tahansa vuonna, ensimmäisen jalostajan on annettava jäljennös muutetusta tai irtisanotusta sopimuksesta toimivaltaiselle viranomaiselleen kyseiseen päivään mennessä.

2.   Ensimmäisen jalostajan on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen kyseistä jalostusketjua koskevat tarvittavat tiedot ja erityisesti tiedot niistä hinnoista ja teknisistä jalostuskertoimista, joiden avulla määritellään 40 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen saatavissa olevien lopputuotteiden määrä.

3.   Ensimmäisen jalostajan, joka on vastaanottanut hakijan toimittaman raaka-aineen, on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen vastaanotetun raaka-aineen määrä lajeittain eriteltynä, raaka-aineen toimittaneen sopimuspuolen nimi ja osoite sekä toimituspaikka ja viittaus sopimukseen jäsenvaltioiden vahvistamaan määräaikaan mennessä sen varmistamiseksi, että tuki voidaan maksaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 28 artiklassa vahvistetussa ajassa.

Jos ensimmäisen jalostajan jäsenvaltio on eri kuin se, jossa raaka-aine on viljelty, ensimmäisen jalostajan toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava toimitetun raaka-aineen kokonaismäärä hakijan toimivaltaiselle viranomaiselle 40 työpäivän kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta.

7 JAKSO

Vakuudet

35 artikla

Ensimmäisen jalostajan antama vakuus

1.   Ensimmäisen jalostajan on annettava toimivaltaiselle viranomaiselleen 2 kohdassa tarkoitettu vakuus kokonaisuudessaan kyseisenä vuonna kyseisessä jäsenvaltiossa tehtävän tukihakemuksen viimeiseen jättöpäivään mennessä.

2.   Vakuus on kunkin raaka-aineen osalta 60 euroa hehtaarilta kerrottuna kaikkien sellaisten pinta-alojen summalla, joista on tehty ensimmäisen jalostajan allekirjoittama sopimus ja joita käytetään kyseisen raaka-aineen tuottamiseen.

3.   Jos sopimusta muutetaan tai se irtisanotaan 27 tai 28 artiklan mukaisesti, vakuus mukautetaan vastaavasti.

4.   Vakuus vapautetaan suhteellisesti kunkin raaka-aineen osalta, jos ensimmäisen jalostajan toimivaltainen viranomainen on saanut todisteet siitä, että kyseisten raaka-aineiden määrät on jalostettu 26 artiklan 2 kohdan f alakohdassa säädettyä vaatimusta noudattaen, ottaen tarvittaessa huomioon mahdolliset 29 artiklan mukaisesti tehdyt muutokset.

36 artikla

Ensisijaiset ja alempiasteiset vaatimukset

1.   Seuraavat velvollisuudet ovat komission asetuksen (ETY) N:o 2220/85 (30) 20 artiklan mukaisia ensisijaisia vaatimuksia:

a)

velvollisuus jalostaa raaka-aineet ensisijaisesti sopimuksessa mainituiksi lopputuotteiksi; raaka-aineet on jalostettava sadonkorjuuvuotta seuraavan toisen vuoden 31 päivään heinäkuuta mennessä;

b)

velvollisuus liittää tuotteen mukaan T5-valvontakappale tämän asetuksen 37 ja 38 artiklan mukaisesti.

2.   Seuraavat ensimmäisen jalostajan velvollisuudet ovat asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklan mukaisia alempiasteisia vaatimuksia:

a)

velvollisuus ottaa vastaan kaikki hakijan tämän asetuksen 24 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimittamat raaka-aineet;

b)

velvollisuus antaa jäljennös sopimuksesta tämän asetuksen 34 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

c)

velvollisuus tehdä tämän asetuksen 34 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaiset ilmoitukset;

d)

velvollisuus antaa vakuus tämän asetuksen 35 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

8 JAKSO

Toiseen jäsenvaltioon myyntiä, luovutusta tai toimittamista taikka vientiä koskevat asiakirjat

37 artikla

T5-valvontakappale

Jos ensimmäinen jalostaja myy tai luovuttaa 26 artiklassa tarkoitetun sopimuksen kohteena olevia välituotteita toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle toiselle jalostajalle, tuotteen mukana on oltava asetuksen (ETY) N:o 2454/93 mukaisesti annettu T5-valvontakappale.

T5-valvontakappaleen 104 kohtaan otsikon ”muuta” alle on merkittävä yksi seuraavista maininnoista:

Producto destinado a su transformación o entrega de acuerdo con lo establecido en el articulo 26 del Reglamento (CE) no 1973/2004 de la Comisión;

Použito pro zpracování nebo dodávku v souladu s článkem 26 nařízení Komise (ES) 1973/2004

Skal anvendes til forarbejdning eller levering i overensstemmelse med artikel 26 i Kommissionens forordning (EF) nr. 1973/2004

Zur Verarbeitung oder Lieferung gemäß Artikel 26 der Verordnung (EG) Nr. 1973/2004 der Kommission zu verwenden

Προς χρήση για μεταποίηση ή παράδοση σύμφωνα με το άρθρο 26 του κανονισμού (ΕΚ) αριθ. 1973/2004 της Επιτροπής

To be used for processing or delivery in accordance with Article 26 of Commission Regulation (EC) No 1973/2004

Kasutamiseks töötlemisel või tarnimisel vastavalt komisjoni määruse (EÜ) nr 1973/2004 artiklile 26

À utiliser pour transformation ou livraison conformément aux dispositions de l'article 26 du règlement (CE) no 1973/2004 de la Commission

Da consegnare o trasformare conformemente all'articolo 26 del regolamento (CE) n. 1973/2004 della Commissione

Izmantot pārstrādei vai piegādei saskaņā ar Komisijas Regulas (EK) Nr. 1973/2004 26. panta nosacījumiem

Naudoti perdirbimui arba pristatymui pagal Komisijos reglamento (EB) Nr. 1973/2004 26 straipsnio nuostatas

A Bizottság 2004/1973/EK rendelete szerint feldolgozásra, vagy átadásra használandó

Te gebruiken voor verwerking of aflevering overeenkomstig artikel 26 van Verordening (EG) nr. 1973/2004 van de Commissie

Do wykorzystania w procesie przetwórstwa bądź do dostawy zgodnie z postanowieniami zawartymi w art. 26 rozporządzenia Komisji (WE) nr 1973/2004

A utilizar para transformação ou entrega em conformidade com o artigo 26 do Regulamento (CE) n.o 1973/2004 da Comissão

Na spracovanie alebo dodávku v súlade s článkom 26 nariadenia Komisie (ES) č. 1973/2004

Se uporablja za predelavo ali dostavo v skladu s členom 26 Uredbe Komisije (ES) št. 1973/2004

Käytetään jalostamiseen tai toimittamiseen komission asetuksen (EY) N:o 1973/2004 26 artiklan mukaisesti

Används till bearbetning eller leverans i enlighet med artikel 26 i kommissionens förordning (EG) nr 1973/2004.

38 artikla

T5-valvontakappaleen vaihtoehtoiset todisteet

Seuraavat asiakirjat voidaan hyväksyä T5-valvontakappaleen vaihtoehtoisina todisteina, kun T5-valvontakappaletta ei ensimmäisestä jalostajasta riippumattomien olosuhteiden vuoksi palauteta sen jäsenvaltion, johon ensimmäinen jalostaja on sijoittautunut, valvonnasta vastaavan elimen lähtötoimipaikkaan kahden kuukauden kuluessa siitä, kun 36 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty raaka-aineiden jalostamista koskeva määräaika on päättynyt:

a)

välituotteiden ostolaskut;

b)

toisen jalostajan todistukset siitä, että raaka-aineet on jalostettu lopullisesti asetuksen (EY) N:o 1782/2003 88 artiklassa tarkoitetuiksi energiatuotteiksi; ja

c)

toisen jalostajan oikeaksi todistamat jäljennökset kirjanpitoasiakirjoista, joista käy ilmi, että jalostus on toteutettu.

9 JAKSO

Tarkastukset

39 artikla

Rekisterien pito

1.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on täsmennettävä rekisterit, joita jalostajan on pidettävä, sekä niiden jaksottaisuus, jonka on oltava vähintään kuukausittainen.

Kyseisissä rekistereissä on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)

jalostettaviksi ostettujen eri raaka-aineiden määrät;

b)

jalostettujen raaka-aineiden määrät sekä niistä saatujen lopputuotteiden, rinnakkaistuotteiden ja sivutuotteiden määrät ja lajit;

c)

jalostuksesta johtuva hävikki;

d)

hävitetyt määrät ja perustelut hävittämiselle;

e)

jalostajan myymien tai luovuttamien tuotteiden määrät ja lajit sekä niistä saadut hinnat;

f)

tarvittaessa myöhempien jalostajien nimet ja osoitteet.

2.   Ensimmäisen jalostajan toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että esitetty sopimus noudattaa 24 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Jos näitä edellytyksiä ei ole noudatettu, siitä on ilmoitettava hakijan toimivaltaiselle viranomaiselle.

3.   Edellä 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden taloudellisen arvon laskemiseksi asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on verrattava 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella kaikkien energiatuotteiden yhteenlaskettua arvoa samasta jalostuksesta saatujen muihin käyttötarkoituksiin suunnattujen kaikkien muiden tuotteiden yhteenlaskettuun arvoon. Tuotteen arvo saadaan kertomalla sen määrä edellisen markkinointivuoden aikana kirjattujen vapaasti tehtaalla -hintojen keskiarvolla. Jos näitä hintoja ei ole käytettävissä, toimivaltaisen viranomaisen on määriteltävä asianomaiset hinnat erityisesti 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella.

40 artikla

Jalostajien tiloissa tehtävät tarkastukset

1.   Niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, joissa jalostukset on toteutettu, on tarkastettava 24 artiklan 1 kohdan säännösten noudattaminen vähintään 25 prosentilta niiden alueelle sijoittautuneita jalostajia heidän tiloissaan riskianalyysin perusteella. Kyseisiin tarkastuksiin on sisällyttävä vähintään

a)

kaikkien energiatuotteiden yhteenlasketun arvon vertaaminen samasta jalostuksesta saatujen muihin käyttötarkoituksiin suunnattujen kaikkien muiden tuotteiden yhteenlaskettuun arvoon;

b)

jalostajan tuotantojärjestelmän analyysi, johon kuuluu fyysisiä tarkastuksia ja kaupallisten asiakirjojen tarkastaminen, jotta voidaan jalostajan osalta varmistua raaka-aineiden toimitusten sekä lopputuotteiden, rinnakkaistuotteiden ja sivutuotteiden välisestä vastaavuudesta.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetussa tarkastuksessa toimivaltaisen viranomaisen käytettävä erityisesti kyseisten raaka-aineiden jalostuksen teknisiä kertoimia. Jos yhteisön lainsäädännössä on säädetty tällaisista kertoimista vientiä varten, sovelletaan näitä kertoimia. Niiden puuttuessa sovelletaan muita yhteisön lainsäädännössä säädettyjä kertoimia. Kaikissa muissa tapauksissa tarkastuksen on perustuttava jalostusteollisuudessa yleisesti hyväksyttyihin kertoimiin.

2.   Edellä 25 artiklassa tarkoitettujen jalostustoimien osalta on tarkastettava 10 prosenttia hakijoista, jotka on valittu riskianalyysin perusteella ottaen huomioon

a)

tukien määrä;

b)

tukihakemukseen sisältyvien viljelylohkojen lukumäärä ja pinta-ala;

c)

muutokset edelliseen vuoteen verrattuna;

d)

aikaisempien vuosien tarkastusten yhteydessä tehdyt havainnot;

e)

muut parametrit, jotka jäsenvaltiot määrittelevät toimitettujen ilmoitusten edustavuuden perusteella.

3.   Jos 2 kohdassa tarkoitetuissa tarkastuksissa ilmenee sääntöjenvastaisuuksia vähintään kolmessa prosentissa tapauksista, toimivaltaisen viranomaisen on kuluvan vuoden aikana tehtävä lisätarkastuksia ja lisättävä niiden viljelijöiden osuutta, joille on seuraavana vuonna tehtävä paikalla tehtäviä tarkastuksia.

4.   Jos on säädetty, että tietyt 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten osa-alueet voidaan tehdä otoksen perusteella, kyseisen otoksen on taattava valvonnan luotettava ja edustava taso.

5.   Jokaisesta paikalla tehdystä tarkastuksesta on laadittava tarkastajan allekirjoittama tarkastuskertomus, jonka perusteella on mahdollista tutkia tehtyihin tarkastuksiin liittyviä tietoja. Kertomuksessa on ilmoitettava erityisesti

a)

tarkastuspäivä;

b)

paikalla olleet henkilöt;

c)

tarkastettu ajanjakso;

d)

käytetyt tarkastustekniikat sekä tarvittaessa viittaus otantamenetelmiin;

e)

tarkastuksen tulokset.

41 artikla

Hampun tuotanto

Sovelletaan komission asetuksen (EY) N:o 795/2004 (31) 29 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 796/2004 33 artiklassa tarkoitettuja hamppuun liittyviä säännöksiä.

42 artikla

Lisätoimenpiteet ja keskinäinen avunanto

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tämän luvun asianmukaisen soveltamisen kannalta tarvittavat lisätoimenpiteet ja avustettava toisiaan tässä luvussa säädettyjen tarkastusten toteuttamiseksi. Jos tässä luvussa ei säädetä soveltuvista vähennyksistä tai ulkopuolelle jättämisistä, jäsenvaltiot voivat soveltaa aiheellisia kansallisia seuraamuksia tuen myöntämismenettelyssä mukana oleviin markkinoiden toimijoihin.

2.   Jäsenvaltioiden on tarpeen mukaan tai siinä määrin kuin tämän luvun säännöksissä edellytetään avustettava toisiaan tehokkaiden tarkastusten varmistamiseksi ja toimitettujen asiakirjojen oikeellisuuden sekä vaihdettujen tietojen paikkansapitävyyden varmistamiseksi.

10 JAKSO

Energiakasvien tukijärjestelmän ulkopuolelle jättäminen ja arviointi

43 artikla

Raaka-aineiden jättäminen energiakasvien tukijärjestelmän ulkopuolelle ja vähimmäisviljelyala

1.   Jäsenvaltiot voivat jättää minkä tahansa maatalouden raaka-aineen energiakasvien tukijärjestelmän ulkopuolelle, jos kyseisten raaka-aineiden vuoksi aiheutuu vaikeuksia valvonnan, kansanterveyden, ympäristön tai rikosoikeuden taikka lopullisten energiatuotteiden määrän vähenemisen suhteen.

2.   Jäsenvaltiot voivat vahvistaa vähimmäisviljelyalan mille tahansa 24 artiklassa tarkoitetulle raaka-aineelle.

44 artikla

Arviointi

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ennen sen vuoden loppua seuraavaa 15 päivää lokakuuta, jonka osalta tukea myönnetään, kaikki energiakasvien tuen arviointiin tarvittavat tiedot.

Kyseisiin tietoihin on sisällyttävä erityisesti

a)

pinta-alat kunkin raaka-aineen lajin osalta;

b)

kunkin raaka-ainelajin sekä saatujen lopputuotteiden, sivutuotteiden ja rinnakkaistuotteiden määrät sekä niihin käytettyjen raaka-aineiden laji;

c)

25 artiklan mukaisesti toteutetut toimenpiteet;

d)

43 artiklan 1 kohdan mukaisesti energiakasvien tuen ulkopuolelle jätetyt raaka-aineet ja 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut vähimmäisviljelyalat.

9 LUKU

PELTOKASVIEN ERITYINEN ALUETUKI

45 artikla

Kylvöpäivä

Ilmoitettu ala on kylvettävä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 98 artiklassa säädetyn peltokasvien erityisen aluetuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden vahvistamaan päivämäärään mennessä, ja tämä päivämäärä ei saa olla myöhempi kuin 15 päivä kesäkuuta.

10 LUKU

SIEMENTUET

46 artikla

Varmennetut siemenet

Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 99 artiklaa tukea on myönnettävä direktiiveissä 66/401/ETY, 66/402/ETY ja 2002/57/EY määriteltyjen sellaisten perussiementen ja virallisesti varmennettujen siementen tuotantoon, jotka noudattavat kyseisissä direktiiveissä säädettyjä vaatimuksia ja edellytyksiä tämän asetuksen 47—50 artiklan mukaisesti.

47 artikla

Siementen tuotanto

1.   Siemenet on tuotettava

a)

joko siemenlaitoksen tai jalostajan ja siementen kasvattajan välisellä lisäyssopimuksella

b)

tai suoraan siemenlaitoksen tai jalostajan toimesta; kyseinen tuotanto on todistettava lisäysilmoituksella.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen siemenlaitosten tai jalostajien on oltava jäsenvaltioiden hyväksymiä tai rekisteröimiä. Jäsenvaltion hyväksyntä tai rekisteröinti pätee koko yhteisössä.

3.   Siemenlaitoksen tai jalostajan, joka lisää tai lisäännyttää siemeniä jäsenvaltiossa, joka on muu kuin 2 kohdassa tarkoitettu hyväksymis- tai rekisteröimisvaltio, on toimitettava kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille niiden pyynnöstä kaikki tarvittavat tiedot sen valvomiseksi, onko tukeen oikeutta.

48 artikla

Alueellinen tukikelpoisuus

Kukin jäsenvaltio voi myöntää tukea ainoastaan siemenille, jotka on korjattu sen alueella sen kalenterivuoden kuluessa, jona alkaa markkinointivuosi, jolle tuki vahvistettiin.

Tukea on myönnettävä kaikille siementen lisääjille edellytyksin joilla varmistetaan tuensaajien tasapuolinen kohtelu riippumatta siitä, mihin ne ovat sijoittautuneet yhteisössä.

49 artikla

Siementen kaupan pitäminen

Tukea myönnetään vain sillä edellytyksellä, että tuensaaja on pitänyt siemeniä kaupan kylvämistä varten satovuotta seuraavaan 15 päivään kesäkuuta mennessä. ”Kaupan pitämisellä” tarkoitetaan pitämistä saatavilla, varastossa tai myytävänä, tarjoamista myyntiin, myyntiä tai toimittamista kolmannelle osapuolelle.

50 artikla

Cannabis sativa L. -lajikkeet

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 99 artiklan 4 kohdan mukaiseen tukeen oikeutettuja Cannabis sativa L. -lajikkeita ovat asetuksen (EY) N:o 796/2004 liitteessä II luetellut lajikkeet.

11 LUKU

PELTOKASVIEN PINTA-ALATUKI

1 JAKSO

Peltokasvien pinta-alatuen tukikelpoisuuden yleiset edellytykset

51 artikla

Tukikelpoiset alueet

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 10 luvun soveltamiseksi

a)

”pysyvillä laitumilla” tarkoitetaan komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja pysyviä laitumia;

b)

”pysyvillä kasveilla” tarkoitetaan komission asetuksen (EY) N:o 795/2004 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja pysyviä kasveja.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 108 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamiseksi pysyvästi laitumena olevan maan on vuonna 2003 oltava

a)

maata, jonka viljelijä on vuotta 2003 koskevassa tukihakemuksessaan ilmoittanut olevan pysyvänä laitumena,

ja

b)

maata, jota viljelijä ei ole ilmoittanut vuotta 2003 koskevassa tukihakemuksessaan, paitsi jos voidaan osoittaa, että maa ei ollut pysyvänä laitumena vuonna 2003.

3.   Jäsenvaltiot voivat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 108 artiklan toisen kohdan mukaisesti poiketa kyseisen artiklan ensimmäisestä kohdasta ainoastaan seuraavin edellytyksin:

a)

jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä rakenneuudistusohjelmaan kuuluvilla aloilla, jotka on määritelty viranomaisten määräämäksi maatilan rakenteen ja/tai tukikelpoisen pinta-alan muutokseksi, jotta voidaan estää peltokasvien tukeen oikeutetun kokonaisalan huomattava kasvu; se voidaan tehdä erityisesti päättämällä, että aiemmin tukikelpoisia pinta-aloja ei enää pidetä tukikelpoisina; jäsenvaltioiden hiljattain rakenneuudistusohjelmassa tukikelpoisiksi ilmoittamat alat saavat ylittää enintään viidellä prosentilla uusien ei-tukikelpoisiksi ilmoitettujen alojen määrän;

b)

jos muodossa tai toisessa tapahtuva julkinen interventio johtaa siihen, että voidakseen jatkaa tavanomaista maataloustoimintaansa viljelijä kesannoi maa-alan, jota ei aiemmin ole pidetty tukikelpoisena, ja kyseisen intervention seurauksena alun perin tukikelpoinen maa-ala menettää tukikelpoisuutensa, jäsenvaltio voi joko väliaikaisesti tai pysyvästi lisätä tukikelpoisen viljelymaansa kokonaispinta-alaa enintään 0,1 prosenttia jäsenvaltion perusalan kokonaismäärästä;

c)

jos viljelijät pystyvät perustelemaan asianmukaisesti ja objektiivisesti syyt tilansa ei-tukikelpoisen maa-alan vaihtamiseen tukikelpoiseen maa-alaan, jäsenvaltioiden on tarkistettava, ettei ole muita päteviä perusteita, joiden perusteella esitettyä vaihtoa on vastustettava, erityisesti ympäristövaarojen takia, ja niiden on osoitettava komissiolle jätetyssä suunnitelmassa, että tukeen oikeutettujen alojen kokonaismäärä pysyy muuttumattomana; vaihdot eivät missään tapauksessa saa johtaa tilan tukikelpoisen viljelymaan kokonaispinta-alan kasvuun; jäsenvaltioiden on säädettävä järjestelmästä tällaisten vaihtojen ennakolta ilmoittamiseksi ja hyväksymiseksi.

52 artikla

Tuen maksamisen edellytykset

Rajoittamatta 2 artiklan soveltamista peltokasvien pinta-alatukea myönnetään ainoastaan aloista

a)

jotka sijaitsevat ilmasto-olojen ja maatalouden harjoittamisen kannalta peltokasvinviljelyyn soveltuvilla alueilla; jäsenvaltiot voivat määrätä, ettei tietty alue sovellu tiettyjen peltokasvien viljelyyn;

b)

joilla viljelyä pidetään yllä vähintään tavanomaisissa kasvuolosuhteissa tapahtuvan kukinnan alkuun asti.

Durumvehnän viljelyä on lisäksi pidettävä yllä paikallisten vaatimusten mukaisesti vähintään sen vuoden 30 päivään kesäkuuta, jonka osalta tukea myönnetään, jollei satoa korjata täysin kypsyneenä ennen kyseistä päivää.

53 artikla

Alueellisen tuen määrä

1.   Jos peltokasvien pinta-alatukeen oikeutetut tuottajan alat sijaitsevat useilla tuotantoalueilla, maksettavan tuen määrä määritetään jokaisen hakemukseen sisältyvän alan sijainnin mukaan.

2.   Jäsenvaltioilla, jotka soveltavat erillistä käsittelyä maissille alueella, jolla maissi on tarkoitettu erityisesti säilörehuksi, on oikeus soveltaa kyseisen alueen rehuviljan satoa kaikkiin kyseisen alueen maissipinta-aloihin.

2 JAKSO

Tiettyjä peltokasveja koskevat erityissäännökset

54 artikla

Nurmisäilörehu

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 100 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi ”nurmisäilörehulla” tarkoitetaan pääasiassa nurmisiemenillä kylvettyä viljelyalaa, jonka sato korjataan vähintään kerran vuodessa tuoreena sen säilömiseksi suljetussa tilassa anaerobisella käymisellä.

Pinta-alatukea ei makseta pinta-aloille, jotka on otettu varmennettujen nurmisiementen tuotantoon kyseisenä markkinointivuonna direktiivin 66/401/ETY mukaisesti.

2.   Tämän luvun säännöksiä sovelletaan nurmisäilörehuun, lukuun ottamatta 52 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitettua kukintaan liittyvää edellytystä.

3.   Nurmisäilörehun pinta-alatukeen ovat oikeutettuja niiden jäsenvaltioiden viljelijät, joissa säädetään erityisestä nurmisäilörehualasta liitteen IV mukaisesti.

55 artikla

Durumvehnä

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 105 artiklassa säädetyn durumvehnän lisäkorvauksen ja erityistuen tukihakemukset ovat päteviä ainoastaan, jos

a)

asetuksen (EY) N:o 1782/2003 101 artiklassa tarkoitettu pinta-alatuen hakemus jätetään samalta hehtaarimäärältä durumvehnää;

b)

käytetään vähimmäismäärä direktiivin 66/402/ETY mukaisesti varmennettuja siemeniä.

2.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava ja ilmoitettava viljelijöille ennen sitä vuotta edeltävää 1 päivää lokakuuta, jolta tukea haetaan, varmennettujen siementen vähimmäismäärä, joka on käytettävä kyseisen jäsenvaltion viljelykäytäntöjen mukaisesti.

56 artikla

Kuiduntuotantoon tarkoitettu pellava ja hamppu

1.   Kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun pinta-alatukea myönnetään seuraavin edellytyksin:

a)

asetuksen (EY) N:o 1782/2003 106 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun sopimuksen tai sitoumuksen jäljennös on toimitettu viimeistään sen vuoden 15 päivänä syyskuuta, jolle tukea myönnetään, tai viimeistään jäsenvaltion vahvistamana aiempana päivänä;

b)

seuraavien siemenlajikkeiden käyttö:

i)

kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan osalta liitteessä V sen vuoden 15 päivänä toukokuuta olevat lajikkeet, jolle tukea myönnetään;

ii)

kuiduntuotantoon tarkoitetun hampun osalta asetuksen (EY) N:o 796/2004 liitteessä II sen vuoden 15 päivänä toukokuuta olevat lajikkeet, jolle tukea myönnetään; lajikkeiden on oltava direktiivin 2002/57/EY (32) mukaisesti varmennettuja.

2.   Pinta-alatuen myöntämiseksi kuiduntuotantoon tarkoitetulle hampulle jäsenvaltiot voivat vahvistaa vähimmäiskylvömäärän, joka on yhdenmukainen hyvän hampunviljelykäytännön kanssa.

57 artikla

Kylvöpäivä

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 109 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat siirtää tämän asetuksen liitteessä VIII tarkoitettujen kasvien kylvön määräpäivää enintään 15 päivään kesäkuuta kyseisten jäsenvaltioiden määrittämillä, mainitussa liitteessä täsmennetyillä erityisillä alueilla.

3 JAKSO

Perusalat, viitesadot ja enimmäismäärät

58 artikla

Kastellut ja kastelemattomat alat

1.   Jos asetuksen (EY) N:o 1782/2003 103 artiklassa tarkoitetuissa aluejakosuunnitelmissa määrätään satojen erittelemisestä kastelluille ja kastelemattomille viljelyaloille, jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt sen määrittelemiseksi, kastellaanko alaa kyseisen markkinointivuoden aikana. Niissä on vahvistettava erityisesti

a)

luettelo peltokasveista, joille voidaan myöntää pinta-alatukea kastelluilta aloilta saadun sadon mukaan;

b)

kuvaus kasteluvälineistä, jotka viljelijällä on oltava käytössä; välineiden on oltava oikeassa suhteessa asianomaisiin kasteltaviin aloihin ja niiden on mahdollistettava riittävä veden saanti kasvin tavanomaisen kehityksen varmistamiseksi sen kasvukaudella;

c)

huomioon otettava kastelukausi.

2.   Edellä olevan 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta Espanjan regadío-tuotantoalueilla eikä muilla alueilla silloin kun kastelu liittyy perinteisesti viljelylohkoihin, jolloin ne voidaan erottaa ja luetella.

59 artikla

Perusalan ylitys

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 102 artiklan mukaisten alueellisten perusalojen ylitysten määrittämiseksi kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon

a)

tämän asetuksen IV liitteessä vahvistettu alueellinen perusala;

b)

kunkin peltokasvin osalta jätettyjen pinta-alatuen hakemusten alojen summa, velvoitekesannointi mukaan luettuna, jos sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 71 artiklaa.

Vapaaehtoista kesannointia sovelletaan muuhun kuin kasteltuun alaan, muuhun kuin maissin alaan ja/tai muuhun kuin nurmisäiliörehun alaan.

2.   Määritettäessä niiden alojen kokonaismäärää, joista on jätetty tukihakemuksia, ei oteta huomioon aloja eikä niiden osia, jotka hallinnollisissa tarkastuksissa on havaittu selvästi perusteettomiksi.

Hakemuksista otetaan tarvittaessa huomioon ne todelliset alat, jotka on määritetty asetuksen (EY) N:o 1782/2003 23 artiklan soveltamiseksi paikan päällä tehdyissä tarkastuksissa.

3.   Niiden pinta-alojen yhteismäärään, joiden osalta on jätetty hakemukset ja jota on mukautettu 2 kohdan mukaisesti, lisätään asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 luvun mukaiset peltokasvien kylvöalat, joita käytetään mainitun asetuksen IV osaston 12 luvun mukaisen hakemuksen perusteena.

4.   Perusalan ylittymisen määrä vahvistetaan liitteessä VI esitetyn taulukon mukaisesti.

60 artikla

Durumvehnän enimmäispinta-alan ylitys

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 105 artiklan 1 kohdassa säädettyyn pinta-alatuen lisäkorvaukseen oikeutetun durumvehnän enimmäispinta-alan ylityksen toteamiseksi jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon niiden pinta-alojen yhteismäärä, joille haetaan durumvehnän pinta-alatuen lisäkorvausta, mukautettuna tämän asetuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja tarvittaessa vähennettynä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 102 artiklan mukaisesti.

2.   Edellä olevan 1 kohdan säännöksiä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 105 artiklan 3 kohdassa vahvistettuun durumvehnän erityistukeen oikeutetun enimmäispinta-alan mahdollisen ylityksen toteamiseen.

61 artikla

Pinta-alan ylityksen lopullinen määrä ja vähennyskerroin

1.   Jos todetaan 59 ja 60 artiklassa tarkoitettu pinta-alan ylitys, jäsenvaltion on määriteltävä viimeistään kyseisen vuoden 31 päivänä lokakuuta ylityksen lopullinen määrä pyöristettynä kahteen desimaaliin.

2.   Näin saatua lopullista määrää käytetään tukikelpoisen alan suhteellisen vähennyksen laskemiseen

a)

asetuksen (EY) N:o 1782/2003 102 artiklan 1 kohdan mukaisen peltokasvien pinta-alatuen osalta;

b)

asetuksen (EY) N:o 1782/2003 105 artiklan mukaisen pinta-alatuen lisäkorvauksen ja durumvehnän erityistuen osalta sen jälkeen, kun mainitun asetuksen 102 artiklan 1 kohtaa on sovellettu.

62 artikla

Osaperusalat

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 102 artiklan 5 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on määriteltävä seuraavat tekijät ja ilmoitettava niistä komissiolle viimeistään sen vuoden 15 päivänä syyskuuta, jolta pinta-alatukea haetaan

a)

jaettava kansallinen perusala;

b)

jäsenvaltioiden perusteet, joiden mukaan osaperusalat jaetaan;

c)

osaperusalat (lukumäärä, nimitys ja pinta-ala);

d)

yksityiskohtaiset säännöt ylittymisissä sovellettavien toimenpiteiden keskittämisestä.

63 artikla

Tukien yhteenlaskettu enimmäismäärä

Tukien yhteenlasketun enimmäismäärän ylityksen ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 102 artiklan 2 kohdassa säädetyn vähennyskertoimen määrittämiseksi jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon mainitun asetuksen 102 artiklan 1 kohdassa ja 105 artiklan 2 kohdassa säädetty tukikelpoisten alojen suhteellinen vähennys.

4 JAKSO

Kesannointi

64 artikla

Määritelmä

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 107 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi ”kesannoinnilla” tarkoitetaan pinta-alatukiin oikeutetun alan poistamista viljelykäytöstä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 108 artiklan mukaisesti.

65 artikla

Edellytykset

1.   Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 795/2004 32 artiklaa.

2.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 107 artiklan 9 kohdassa säädetään, Malta voi vuosina 2005 ja 2006 asettaa kesannoitujen alojen vähimmäiskokovaatimuksen alle 0,1 hehtaariin ja 10 metrin leveyteen.

66 artikla

Alueellinen jakautuminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 II osastossa tarkoitettujen tukihakemusten on jakauduttava alueellisesti mainitun asetuksen 103 artiklassa tarkoitetun aluejakosuunnitelman mukaisesti.

2.   Jokaista tiettyä tuotantoaluetta koskevaa pinta-alatukihakemusta kohti on tehtävä kesannointi-ilmoitus, joka vastaa vähintään samalla tuotantoalueella viljeltyjen hehtaarien määrää.

3.   Jäsenvaltio voi säätää 2 kohdasta poikkeamisesta puolueettomien perusteiden mukaisesti.

4.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, pinta-alatukihakemusta vastaava velvoitekesanto voidaan toteuttaa kokonaan tai osittain

a)

Espanjassa tilan sijaitessa niin kutsutulla secano- tai regadío -tuotantoalueella;

b)

muulla tuotantoalueella edellyttäen, että kesannoitavat pinta-alat sijaitsevat viljeltyjen alojen viereisillä tuotantoalueilla.

5.   Edellä olevaa 3 ja 4 kohtaa sovellettaessa kesannoitavaa alaa on mukautettava kyseisten alueiden kesantokorvauksien määrittelyssä käytettyjen satojen eron huomioon ottamiseksi. Tämän kohdan soveltaminen ei saa kuitenkaan johtaa velvoitekesannon hehtaarimäärän alittumiseen.

67 artikla

Palkokasvit

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 107 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi ”palkokasveilla” tarkoitetaan aloja, joilla viljellään yhtä tai useampaa tämän asetuksen liitteessä VII lueteltua rehupalkokasvilajia. Sekoittaminen viljaan ja/tai nurmisiemeniin on sallittua, jos

a)

pinta-alalle kylvetään pääasiassa rehupalkokasveja;

b)

satoja ei ole mahdollista korjata erikseen.

Jos rehupalkokasvien kylvämiselle vahvistetaan jäsenvaltioiden vahvistamissa ympäristöön liittyvissä alueellisissa erityisvaatimuksissa enimmäistaso luonnonmukaisen maanviljelyn osalta, a alakohdassa vahvistettu edellytys täyttyy, jos jäsenvaltioiden vahvistamasta enimmäistasosta noudatetaan vähintään 85:tä prosenttia.

2.   Pinta-alatukea ei makseta pinta-aloille, joille kylvetyt 1 kohdassa tarkoitetut rehupalkokasvit kuuluvat 15 päivän tammikuuta ja 31 päivän elokuuta välisenä aikana neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1786/2003 (33) säädettyyn tukijärjestelmään.

68 artikla

Vapaaehtoisesti kesannoidusta alasta maksettava korvaus

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 107 artiklan 6 kohdan soveltamiseksi sovellettaessa mainitun asetuksen 66 artiklaa jäsenvaltioiden on sallittava viljelijöiden kesannoida vähintään 10 prosenttia alasta, jolle on haettu peltokasvien pinta-alatukea ja jota ei käytetä kesannointioikeuksia koskevan korvauksen saamiseksi. Jäsenvaltio voi vahvistaa suurempia prosenttimääriä erityistilanteiden ja viljelymaan riittävän käytön turvaamisen perusteella.

Vapaaehtoisesta kesannoinnista maksettava perusmäärä on 63,00 euroa tonnilta markkinointivuodesta 2005/2006. Jos kastellulle ja kastelemattomalle maalle on vahvistettu eri satotasot, kesantokorvaukseen sovelletaan kastelemattomalle maalle vahvistettuja tasoja.

Jäsenvaltioiden on sovellettava kesannoitujen alojen erityistilannetta vastaavia aiheellisia toimenpiteitä, jotta varmistetaan kesannoitujen alojen ylläpitäminen hyvässä kunnossa maanviljelyn ja ympäristön kannalta sekä ympäristön suojeleminen.

5 JAKSO

Ilmoitukset

69 artikla

Ilmoitukset

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle liitteessä IX esitetyissä taulukoissa luetellut tiedot niissä esitetyssä vakioidussa muodossa tuotantoalueittain, perusaloittain ja koko maan tasolla 3 artiklassa vahvistetun aikataulun mukaisesti.

2.   Jos todetaan 59 ja 60 artiklassa tarkoitettu pinta-alan ylitys, kyseisen jäsenvaltion on vahvistettava ylityksen lopullinen määrä viipymättä ja viimeistään kyseisen vuoden 15 päivänä marraskuuta sekä ilmoitettava siitä komissiolle viimeistään kyseisen vuoden 1 päivänä joulukuuta. Perusalan ylityksen määrän perustana olevat tiedot on ilmoitettava liitteen VI kaavion mukaisesti.

3.   Jos ylityksen määrä jaetaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 102 artiklan 5 kohdan ja 105 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava tästä jakamisesta komissiolle viimeistään 15 päivänä marraskuuta.

4.   Sovellettaessa 63 artiklaa kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava lopullinen vähennyskerroin komissiolle viimeistään kyseisen vuoden 1 päivänä joulukuuta.

12 LUKU

LAMMAS- JA VUOHIPALKKIOT

1 JAKSO

Suorat tuet

70 artikla

Hakemukset ja pitoaika

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 II osaston 4 luvussa säädetyn yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, jäljempänä ”yhdennetty järjestelmä”, vaatimusten lisäksi viljelijöiden on ilmoitettava uuhi- ja vuohipalkkio- sekä lisäpalkkiohakemuksessaan, pitävätkö he kaupan lampaanmaitotuotteita tai siitä valmistettuja tuotteita sinä vuonna, jolle palkkiota haetaan.

2.   Uuhia ja/tai kuttuja pitävien viljelijöiden palkkiohakemukset on jätettävä toimivaltaiselle viranomaiselle ainoastaan yhtenä kyseisen jäsenvaltion vahvistamana ajanjaksona, joka saa alkaa aikaisintaan sen vuoden alkua edeltävänä 1 päivänä marraskuuta, jolle hakemuksia jätetään, ja jonka on päätyttävä viimeistään sen vuoden alkua seuraavana 30 päivänä huhtikuuta, jolle hakemuksia jätetään.

Yhdistynyt kuningaskunta voi kuitenkin vahvistaa Pohjois-Irlannille Ison-Britannian osalta vahvistetusta jättöajasta poikkeavan jättöajan.

3.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 115 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tilallapitoaika, jonka kuluessa viljelijä sitoutuu pitämään tilallaan palkkion kohteena olevan määrän uuhia ja/tai kuttuja, jäljempänä ”pitoaika”, on 100 päivää 2 kohdassa tarkoitetun hakemusten viimeisen jättöpäivän jälkeisestä ensimmäisestä päivästä laskettuna.

71 artikla

Vuohipalkkioon oikeutetut pinta-alat

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut perusteet täyttyvät liitteessä X luetelluilla alueilla.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin säännöllisin väliajoin varmistettava, täyttyvätkö kyseiset perusteet kaikilla liitteessä X luetelluilla niiden alueisiin kuuluvilla alueilla. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kyseisen arvioinnin perusteella komissiolle ennen sitä vuotta edeltävää 31 päivää heinäkuuta, jona muutosta sovelletaan, jos liitettä X on tarpeen muuttaa. Ilmoituksessa on mainittava erityisesti liitteessä X luetellut alueet tai niiden osat, joilla asetuksen (EY) N:o 1782/2003 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut perusteet eivät enää täyty, sekä alueet, jotka mahdollisesti täyttävät kyseiset perusteet, mutta jotka eivät vielä sisälly liitteeseen X. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle näiden uusien mahdollisten alueiden osalta ehdotustaan koskevat yksityiskohtaiset perustelut.

72 artikla

Lisäpalkkion ja vuohipalkkion hakeminen

1.   Lisäpalkkion tai vuohipalkkion saadakseen viljelijän, jonka tilan maatalousmaasta vähintään 50 prosenttia mutta alle 100 prosenttia sijaitsee asetuksen (EY) N:o 1782/2003 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla alueilla tai tämän asetuksen liitteessä X luetelluilla alueilla, on esitettävä ilmoitus tai ilmoitukset, joista ilmenee hänen maa-alueensa sijainti tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

2.   Viljelijän, joka on velvollinen tekemään vuosittain ilmoituksen kaikesta tilallaan käytössä olevasta maatalousmaasta, on pinta-alatukihakemuksessa, josta säädetään asetuksen (EY) N:o 1782/2003 22 artiklan 1 kohdassa, mainittava ilmoituksessa ne maatalouskäytössä olevat lohkot, jotka sijaitsevat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla alueilla tai tapauksen mukaan tämän asetuksen liitteessä X luetelluilla alueilla.

Viljelijän, joka ei ole velvollinen esittämään ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua ilmoitusta, on esitettävä vuosittain erityinen ilmoitus, jossa tapauksen mukaan käytetään yhdennetyn järjestelmän mukaista viljelylohkojen tunnistusjärjestelmää.

Kyseisessä erityisessä ilmoituksessa on osoitettava kaikkien viljelijän omistamien, vuokraamien tai jonkin järjestelyn perusteella käyttämien maa-alueiden sijainti ja pinta-ala sekä ilmoitettava ne viljelykäytössä olevat lohkot, jotka sijaitsevat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla alueilla tai tapauksen mukaan tämän asetuksen liitteessä X luetelluilla alueilla. Jäsenvaltiot voivat säätää, että tämä erityinen ilmoitus sisältyy uuhi- ja/tai vuohipalkkiohakemukseen. Jäsenvaltiot voivat myös edellyttää, että erityinen ilmoitus tehdään maatilan tulotukihakemuksen avulla.

3.   Kansallinen toimivaltainen viranomainen voi pyytää esittämään omistuskirjan, vuokrasopimuksen tai viljelijöiden välisen kirjallisen sopimuksen sekä tarvittaessa todistuksen paikalliselta tai alueelliselta viranomaiselta, joka on luovuttanut maatalousmaana käytetyt maa-alueet kyseisen viljelijän käyttöön. Todistuksessa on mainittava tuottajalle myönnetyn maa-alueen pinta-ala sekä lohkot, jotka sijaitsevat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla alueilla tai tapauksen mukaan tämän asetuksen liitteessä X luetelluilla alueilla.

73 artikla

Siirtolaiduntamista harjoittavat viljelijät

1.   Sellaisten viljelijöiden jättämissä palkkiohakemuksissa, joiden tilat sijaitsevat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 114 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilla maantieteellisillä alueilla ja jotka haluavat saada lisäpalkkion, on oltava merkintä

a)

paikasta tai paikoista, joissa siirtolaiduntamista harjoitetaan kuluvana vuonna;

b)

asetuksen (EY) N:o 1782/2003 114 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta vähintään 90 päivän jaksosta, joka on vahvistettu kuluvalle vuodelle.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viljelijöiden palkkiohakemuksiin on liitettävä asiakirjat, joilla todistetaan, että siirtolaiduntamista on tosiasiallisesti harjoitettu kahtena edellisenä vuonna, jollei ylivoimaisesta esteestä tai asianmukaisesti perustelluista, karjaan vaikuttaneista luonnonolosuhteista muuta johdu, ja erityisesti siirtolaiduntamispaikan paikallisen tai alueellisen viranomaisen antama todistus, jolla osoitetaan, että siirtolaiduntamista on harjoitettu vähintään 90 peräkkäisenä päivänä.

Hakemusten hallinnollisen valvonnan yhteydessä jäsenvaltioiden on varmistettava, että palkkiohakemuksessa ilmoitettu siirtolaiduntamispaikka sijaitsee tosiasiallisesti jollakin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla alueella.

74 artikla

Tukikelpoisuus

1.   Palkkiot maksetaan viljelijälle tämän 70 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun pitoajan aikana tilallaan pitämien uuhien ja/tai kuttujen määrän perusteella.

2.   Palkkiokelpoisina pidetään eläimiä, jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 1782/2003 112 artiklassa tarkoitetuissa määritelmissä säädetyt edellytykset tilallapitoajan viimeisenä päivänä.

75 artikla

Arvio viljelijöistä, jotka pitävät kaupan lampaanmaitoa tai lampaanmaitotuotteita

Jäsenvaltioiden on laadittava vuosittain viimeistään pitoajan 30:ntenä päivänä arvio lampaanmaitoa tai lampaanmaitotuotteita kaupan pitävistä viljelijöistä 70 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen viljelijöiden ilmoitusten perusteella.

Jäsenvaltioiden on otettava arvion laadinnassa huomioon tehtyjen tarkastusten tulokset ja kaikki muut toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä olevat tietolähteet ja erityisesti jalostajilta tai jakelijoilta saadut tiedot viljelijöiden kaupan pitämästä lampaanmaidosta ja lampaanmaitotuotteista.

76 artikla

Tietojen toimittaminen

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedoksi

a)

viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta kyseisen vuoden osalta esitettyjä palkkiohakemuksia koskevat tiedot liitteessä XI vahvistettua mallia käyttäen;

b)

viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta edellisvuonna maksettujen palkkioiden lukumäärä ja määrä, josta on vähennetty tarvittaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 120 artiklassa säädetty tuki, tämän asetuksen liitteessä XII vahvistettua mallia käyttäen;

c)

viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä lokakuuta muutokset asetuksen (EY) N:o 1782/2003 114 artiklan 2 kohdassa ja tämän asetuksen 73 artiklassa tarkoitettua siirtolaiduntamista harjoittavien maantieteellisten alueiden luetteloon.

Ensimmäisessä alakohdassa edellytetyt tiedot on pyynnöstä annettava lampaan- ja vuohenliha-alan virallisten tilastojen laadinnasta vastaavien kansallisten viranomaisten käyttöön.

2.   Jos 1 kohdan mukaisesti edellytetyt tiedot muuttuvat erityisesti tarkastusten, oikaisujen tai aiempien lukujen kehittymisen perusteella, komissiolle on toimitettava muuttuneet tiedot kuukauden kuluessa muutoksesta.

2 JAKSO

Enimmäismäärät, varannot ja siirrot

77 artikla

Ilmaiseksi saadut oikeudet

Asianmukaisesti perusteltuja poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta viljelijä, joka on saanut palkkio-oikeuksia ilmaiseksi kansallisesta varannosta, ei saa siirtää tai väliaikaisesti luovuttaa oikeuksiaan oikeuksien saamista seuraavana kolmena vuonna.

78 artikla

Oikeuksien käyttö

1.   Viljelijä, jolla on käytettävissään palkkio-oikeuksia, voi käyttää ne itse ja/tai luovuttaa ne väliaikaisesti toiselle viljelijälle.

2.   Jos viljelijä ei kunakin vuonna käytä vähintään 4 kohdassa säädettyä prosenttiosuutta palkkio-oikeuksistaan, käyttämättä jätetty osa on siirrettävä kansalliseen varantoon, paitsi seuraavissa tapauksissa:

a)

jos viljelijällä on enintään 20 palkkio-oikeutta ja jos tällainen viljelijä ei kahdesta peräkkäisestä kalenterivuodesta kumpanakin käytä vähimmäisprosenttiosuutta oikeuksistaan, ainoastaan jälkimmäisen kalenterivuoden aikana käyttämättä jätetty osa on siirrettävä kansalliseen varantoon;

b)

viljelijä osallistuu komission hyväksymään laajaperäistämisohjelmaan;

c)

viljelijä osallistuu komission hyväksymään varhaiseläkeohjelmaan, jossa oikeuksien siirto ja/tai väliaikainen luovutus ei ole pakollista;

d)

asianmukaisesti perustellut poikkeukselliset olosuhteet.

3.   Väliaikainen luovutus voi koskea ainoastaan kokonaisia vuosia ja vähintään 79 artiklan 1 kohdassa säädettyä eläinten lukumäärää. Väliaikaisten luovutusten kausi saa kestää enintään kolme peräkkäistä vuotta; jokaisen kauden päättyessä viljelijä saa, jollei oikeuksia siirretä, takaisin kaikki oikeutensa, jotka hänen on käytettävä itse vähintään kahden peräkkäisen vuoden aikana. Jos viljelijä ei käytä itse vähintään 4 kohdassa säädettyä prosenttiosuutta oikeuksistaan kumpanakin kahdesta edellä mainitusta vuodesta, jäsenvaltion on, asianmukaisesti perusteltuja poikkeustapauksia lukuun ottamatta, vuosittain peruutettava ja vietävä käyttämättömät oikeudet kansalliseen varantoon.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää komission hyväksymiin varhaiseläkeohjelmiin osallistuville viljelijöille väliaikaisen luovutuksen kokonaiskeston pidennyksestä kyseisten ohjelmien perusteella.

Viljelijät, jotka ovat sitoutuneet osallistumaan laajaperäistämisohjelmaan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2078/92 (34) 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun toimenpiteen mukaisesti tai asetuksen (EY) N:o 1257/1999 22 ja 23 artiklan mukaisesti, eivät saa sitoumuksensa kestäessä siirtää ja/tai luovuttaa väliaikaisesti oikeuksiaan. Tätä kieltoa ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun ohjelmassa sallitaan oikeuksien siirto ja/tai väliaikainen luovutus sellaisille viljelijöille, joiden osallistuminen muihin kuin tässä alakohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin edellyttää oikeuksien saamista.

4.   Palkkio-oikeuksista on käytettävä vähintään 70 prosenttia.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin nostaa tätä prosenttiosuutta 100 prosenttiin. Niiden on ilmoitettava ennakolta komissiolle prosenttiosuus, jota ne aikovat soveltaa.

79 artikla

Oikeuksien siirto ja väliaikainen luovutus

1.   Jäsenvaltiot voivat tuotantorakenteensa perusteella vahvistaa niiden palkkio-oikeuksien vähimmäismäärän, jotka voidaan siirtää osittain ilman tilan siirtoa. Tämä vähimmäismäärä saa olla enintään kymmenen palkkio-oikeutta.

2.   Palkkio-oikeuksien siirto ja väliaikainen luovutus on pätevä vasta, kun oikeudet siirtävä ja/tai väliaikaisesti luovuttava viljelijä ja oikeudet vastaanottava viljelijä ovat ilmoittaneet siitä jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Tällainen ilmoitus on tehtävä jäsenvaltion vahvistamassa määräajassa viimeistään sinä päivänä, jona palkkioiden hakukausi päättyy kyseisessä jäsenvaltiossa, niitä tapauksia lukuun ottamatta, joissa oikeudet siirretään perintönä. Tällaisissa tapauksissa oikeudet vastaanottavan viljelijän on pystyttävä esittämään asianmukaiset oikeudelliset asiakirjat sen osoittamiseksi, että hänellä on oikeus kuolleen viljelijän jäämistöön.

3.   Tilaa siirtämättä toteutetun siirron osalta kansalliseen varantoon korvauksetta luovutettujen oikeuksien lukumäärä ei voi olla pienempi kuin yksi.

80 artikla

Viljelijäkohtaisen enimmäismäärän muuttaminen

Jos oikeudet siirretään tai luovutetaan väliaikaisesti, jäsenvaltioiden on määritettävä uusi viljelijäkohtainen enimmäismäärä ja annettava asianomaisten viljelijöiden palkkio-oikeuksien määrä näille tiedoksi viimeistään 60 päivän kuluessa viljelijän palkkiohakemuksen jättöajan viimeisestä päivästä.

Ensimmäistä kohtaa ei sovelleta, jos oikeudet siirretään perintönä 79 artiklan 2 kohdan edellytysten mukaisesti.

81 artikla

Viljelijät, jotka eivät omista käyttämäänsä maata

Viljelijä, joka käyttää ainoastaan yleisiä tai yhteisiä maita ja joka päättää olla jatkamatta näiden maiden käyttämistä laiduntamiseen ja siirtää kaikki oikeutensa toiselle viljelijälle, on rinnastettava viljelijään, joka myy tai siirtää tilansa. Kaikissa muissa tapauksissa häntä pidetään viljelijänä, joka siirtää ainoastaan palkkio-oikeutensa.

82 artikla

Siirto kansallisen varannon kautta

Jos jäsenvaltio säätää, että oikeuksien siirto on tehtävä kansallisen varannon kautta, sen on sovellettava tässä luvussa säädettyjä säännöksiä vastaavia kansallisia säännöksiä. Lisäksi tällöin

a)

jäsenvaltiot voivat säätää, että väliaikainen luovutus tehdään kansallisen varannon kautta;

b)

a alakohdan mukaisen palkkio-oikeuksien siirron tai väliaikaisen luovutuksen yhteydessä varantoon siirto tulee voimaan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten annettua oikeudet siirtävälle ja/tai luovuttavalle viljelijälle ilmoituksen, ja siirto varannosta toiselle viljelijälle tulee voimaan näiden viranomaisten annettua tälle viljelijälle ilmoituksen.

Lisäksi ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuilla kansallisilla säännöksillä on varmistettava, että jäsenvaltio maksaa suoraan viljelijöiden kesken siirrettävää maksua vastaavan maksun ottaen erityisesti huomioon kyseisen jäsenvaltion tuotannon kehityksen, kun kyseessä on muu kuin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 117 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu oikeuksien osa. Kyseinen maksu vastaa vastaavat oikeudet kansallisesta varannosta saavalta viljelijältä vaadittavaa maksua.

83 artikla

Viljelijäkohtaisten enimmäismäärien laskeminen

Palkkio-oikeuksien viljelijäkohtaisia enimmäismääriä aluksi laskettaessa ja myöhemmin muutettaessa ainoastaan kokonaisluvut otetaan huomioon.

Jos laskutoimituksen lopullinen tulos on muu kuin kokonaisluku, tulos pyöristetään lähimpään kokonaislukuun. Jos laskutoimituksen tulos on kuitenkin täsmälleen kahden kokonaisluvun välissä, otetaan huomioon suurempi kokonaisluku.

84 artikla

Tietojen toimittaminen

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2005 asetuksen (EY) N:o 1782/2003 117 artiklan 2 kohdan mukaisesti kansalliseen varantoon luovutettava siirrettyjen palkkio-oikeuksien osa ja tarvittaessa mainitun asetuksen 117 artiklan 3 kohdan mukaisesti toteutetut toimenpiteet sekä mahdolliset muutokset ennen kunkin vuoden 1 päivää tammikuuta.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava liitteissä XIII ja XIV olevaa taulukkoa käyttäen komissiolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä huhtikuuta

a)

edeltävän vuoden aikana ilman tilan siirtoa tehtyjen oikeuksien siirtojen johdosta kansalliseen varantoon korvauksetta siirrettyjen palkkio-oikeuksien määrä;

b)

asetuksen (EY) N:o 1782/2003 118 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen käyttämättömien palkkio-oikeuksien määrä, jotka on siirretty kansalliseen varantoon edeltävän vuoden aikana;

c)

asetuksen (EY) N:o 1782/2003 118 artiklan 3 kohdan mukaisesti edeltävän vuoden aikana annettujen oikeuksien määrä;

d)

epäsuotuisten alueiden viljelijöille kansallisesta varannosta edellisenä vuonna myönnettyjen palkkio-oikeuksien määrä;

e)

oikeuksien siirtoon ja palkkiohakemuksiin liittyvien ajanjaksojen ja määräaikojen päivämäärät.

3 JAKSO

Lisätuet

85 artikla

Lisätuet

Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 71 artiklaa, on ilmoitettava komissiolle mainitun asetuksen 119 artiklassa säädettyjen lisätukien myöntämistä koskevista kansallisista järjestelyistään. Tarvittaessa näihin tietoihin on sisällyttävä erityisesti seuraavat seikat:

a)

eläinkohtaisten tukien osalta

i)

ohjeelliset määrät eläintä kohti ja tuen myöntämiseen liittyvät järjestelyt,

ii)

alustava ennuste kokonaismenoista ja asianomaisten eläinten määrästä,

iii)

erityiset eläintiheyteen liittyvät vaatimukset,

iv)

muut tiedot soveltamista koskevista säännöistä;

b)

tarvittaessa pinta-alatukien osalta

i)

alueellisten perusalojen laskeminen,

ii)

alustavat hehtaarikohtaiset määrät,

iii)

alustava ennuste kokonaismenoista ja hehtaarien kokonaismäärästä,

iv)

muut tiedot soveltamista koskevista säännöistä;

c)

yksityiskohtaiset tiedot muista järjestelmistä, joita on otettu käyttöön lisätukien maksamiseksi.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki näiden kansallisten järjestelyjen muutokset kuukauden kuluessa muutoksen tekemisestä.

4 JAKSO

Yleiset säännökset

86 artikla

Muuntaminen kansalliseksi valuutaksi

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 113, 114 ja 119 artiklassa tarkoitettujen palkkioiden ja tukien määrään sovellettavan valuuttakurssin määräytymispäivä on sen kalenterivuoden alkamispäivä, jonka osalta palkkiota tai tukea myönnetään.

Käytettävä valuuttakurssi on määräytymispäivää edeltävän vuoden joulukuussa sovellettavien valuuttakurssien ajan mukaan suhteellisesti laskettu keskiarvo. Komissio vahvistaa sen määräytymispäivää seuraavan kuukauden kuluessa.

13 LUKU

NAUDANLIHATUET

1 JAKSO

Erityispalkkio

(Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 123 artikla)

87 artikla

Hakemukset

1.   Yhdennetyn järjestelmän vaatimusten lisäksi kussakin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 22 artiklassa tarkoitetussa suorien tukien hakemuksessa on oltava

a)

eläinten lukumäärät ikäryhmittäin;

b)

viittaukset passeihin tai hallinnollisiin asiakirjoihin, jotka seuraavat hakemusten perusteena olevien eläinten mukana.

2.   Hakemuksen voi tehdä ainoastaan eläimistä, jotka ovat 90 artiklassa tarkoitetun pitoajan alkamispäivänä

a)

sonnit vähintään seitsemän kuukauden ikäisiä;

b)

härät

i)

vähintään seitsemän ja enintään 19 kuukauden ikäisiä ensimmäisessä ikäryhmässä,

ii)

vähintään 20 kuukauden ikäisiä toisessa ikäryhmässä.

88 artikla

Palkkion myöntäminen

Eläimistä, joita ei ole hyväksytty erityispalkkiokelpoisiksi joko asetuksen (EY) N:o 1782/2003 123 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun suhteellisen vähennyksen soveltamisen tai mainitun asetuksen 131 artiklassa tarkoitetun eläintiheyden soveltamisen vuoksi, ei voi enää tehdä hakemusta samassa ikäryhmässä, ja niitä pidetään eläiminä, joista on myönnetty palkkio.

89 artikla

Passit ja hallinnolliset asiakirjat

1.   Jos passia ei ole asetuksen (EY) N:o 1760/2000 6 artiklan mukaisilla edellytyksillä käytettävissä, se korvataan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 123 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla kansallisella hallinnollisella asiakirjalla.

2.   Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava, että passilla tai hallinnollisella asiakirjalla voidaan varmistaa yhden ainoan palkkion myöntäminen eläintä ja ikäryhmää kohti. Tätä varten jäsenvaltioiden on annettava toisilleen tarvittavaa apua.

3.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että 1 kohdassa tarkoitettujen kansallisten hallinnollisten asiakirjojen on oltava jossakin seuraavista muodoista:

a)

asiakirja, joka seuraa jokaisen yksittäisen eläimen mukana;

b)

viljelijän pitämä yhdistetty luettelo, jossa on kaikki hallinnollista asiakirjaa varten säädetyt tiedot, jos kyseiset eläimet pysyvät samalla viljelijällä ensimmäisen hakemuksen jättämisestä siihen asti, kun ne saatetaan markkinoille teurastusta varten;

c)

keskusviranomaisen ylläpitämä yhdistetty luettelo, jossa on kaikki hallinnollista asiakirjaa varten säädetyt tiedot, jos jäsenvaltio tai jäsenvaltion alue, joka käyttää tätä mahdollisuutta, tarkastaa kaikki hakemukseen kuuluvat eläimet paikalla, valvoo näiden eläinten liikkumista sekä merkitsee jokaisen tarkastetun eläimen selvällä merkinnällä, ja viljelijöillä on velvollisuus suostua näihin toimenpiteisiin;

d)

keskusviranomaisen ylläpitämä yhdistetty luettelo, jossa on kaikki hallinnollista asiakirjaa varten säädetyt tiedot, jos jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotta vältetään palkkion myöntäminen kaksi kertaa samasta ikäryhmästä, sekä toimittaa pyynnöstä viipymättä kaikki tiedot jokaista eläintä koskevasta palkkiosta.

4.   Jäsenvaltiot, jotka päättävät käyttää yhtä tai useampaa tässä kohdassa säädetyistä mahdollisuuksista, on ilmoitettava siitä komissiolle ajoissa, ja niiden on toimitettava komissiolle asiaankuuluvat täytäntöönpanosäännökset.

Tämän kohdan c alakohdan soveltamiseksi jäsenvaltion alueina pidetään ainoastaan Isoa-Britanniaa ja Pohjois-Irlantia.

90 artikla

Pitoaika

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 123 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu pitoaika on kaksi kuukautta, ja se alkaa hakemuksen jättöpäivää seuraavana päivänä.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että viljelijä voi määritellä muun alkamispäivän, jonka alkamisajankohta saa olla enintään kaksi kuukautta hakemuksen jättöpäivästä.

91 artikla

Alueellinen enimmäismäärä

1.   Jos asetuksen (EY) N:o 1782/2003 123 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun suhteellisen vähennyksen tuloksena palkkiokelpoisten eläinten lukumäärä on muu kuin kokonaisluku, desimaaliosasta myönnetään vastaava osuus palkkion yksikkömäärästä. Tätä varten otetaan huomioon ainoastaan ensimmäinen desimaali.

2.   Kun jäsenvaltiot päättävät määritellä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 122 artiklan a alakohdan mukaisia eri alueita tai muuttaa alueidensa nykyisiä osia, niiden on ilmoitettava tästä komissiolle ennen asianomaisen vuoden 1 päivää tammikuuta ja täsmennettävä ilmoituksessa kyseisen alueen määrittely sekä sitä koskeva enimmäismäärä. Kaikista myöhemmin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava komissiolle ennen asianomaisen vuoden 1 päivää tammikuuta.

92 artikla

Eläinten tilakohtaiset enimmäismäärät

1.   Jos jäsenvaltio päättää muuttaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 123 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua 90 eläimen tila- ja ikäryhmäkohtaista enimmäismäärää tai poiketa siitä, sen on ilmoitettava siitä komissiolle ennen asianomaisen kalenterivuoden 1 päivää tammikuuta.

Jos jäsenvaltio lisäksi vahvistaa tilakohtaisen eläinten vähimmäismäärän, jonka alittuessa suhteellista vähennystä ei sovelleta, sen on ilmoitettava siitä komissiolle ennen asianomaisen kalenterivuoden 1 päivää tammikuuta.

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi kaikista myöhemmin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava komissiolle ennen asianomaisen vuoden 1 päivää tammikuuta.

93 artikla

Palkkion myöntäminen teurastuksen yhteydessä

1.   Jäsenvaltiot voivat päättää erityispalkkion myöntämisestä teurastuksen yhteydessä seuraavasti:

a)

sonnien osalta yhdelle ikäryhmälle;

b)

härkien osalta ensimmäiselle tai toiselle ikäryhmälle tai yhdistämällä kummallekin ikäryhmälle myönnettävät palkkiot.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka päättävät myöntää erityispalkkion teurastuksen yhteydessä 1 kohdan mukaisesti, on säädettävä, että palkkio myönnetään myös palkkiokelpoisten eläinten toiseen jäsenvaltioon lähettämisen yhteydessä tai vietäessä niitä kolmanteen maahan.

3.   Jos jäsenvaltiot päättävät myöntää erityispalkkion teurastuksen yhteydessä 1 kohdan mukaisesti, palkkion myöntämiseksi on sovellettava tämän jakson sekä 120 artiklan ja 121 artiklan 1 ja 2 kohdan säännöksiä soveltuvin osin.

4.   Tukihakemuksessa on ilmoitettava 121 artiklan 1 kohdassa säädettyjen tietojen lisäksi, haetaanko tukea sonnista vai härästä, ja tukihakemukseen on liitettävä asiakirja, jossa on 89 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi tarvittavat tiedot. Asiakirjan on oltava jokin seuraavista asiakirjoista jäsenvaltion valinnan mukaan:

a)

passi tai yksi kappale passista, jos käytetty passimalli muodostuu useasta kappaleesta;

b)

jäljennös passista, jos käytetty passimalli muodostuu yhdestä ainoasta kappaleesta, joka on palautettava toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EY) N:o 1760/2000 6 artiklan soveltamista varten; tässä tapauksessa jäsenvaltion on toteutettava toimenpiteet varmistaakseen sen, että jäljennöksen tiedot vastaavat alkuperäisen passin tietoja;

c)

kansallinen hallinnollinen asiakirja, jos käytettävissä ei ole asetuksen (EY) N:o 1760/2000 6 artiklassa tarkoitettujen edellytysten mukaista passia.

Jäsenvaltiot voivat pidättäytyä soveltamasta kansallista hallinnollista asiakirjaa. Tällöin niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen estämiseksi, että eläimistä, joilla käydään yhteisön sisäistä kauppaa, myönnettäisiin samassa ikäryhmässä kaksi palkkiota.

Jos asetuksen (EY) N:o 1760/2000 3 artiklan b alakohdassa tarkoitetussa tietokannassa on jäsenvaltion edellyttämät tarvittavat tiedot sen varmistamiseksi, että yhtä eläintä ja yhtä ikäryhmää kohti myönnetään ainoastaan yksi palkkio, tukihakemukseen ei tarvitse liittää tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua asiakirjaa.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos jäsenvaltio soveltaa 121 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä mahdollisuutta, sen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta viljelijä voi määritellä eläimet, joista hän hakee erityispalkkiota.

5.   Sonneista on teurastuksen todistamisen yhteydessä mainittava teuraspaino.

6.   Jos eläin lähetetään maasta, sen lähettäminen on todistettava lähettäjän ilmoituksella, johon on merkitty erityisesti eläimen määräjäsenvaltio.

Tällöin tukihakemuksessa on oltava seuraavat tiedot:

a)

lähettäjän nimi ja osoite (tai vastaava koodi);

b)

eläimen tunnistenumero;

c)

vakuutus siitä, että eläin on vähintään yhdeksän kuukauden ikäinen.

Tukihakemukset on jätettävä ennen eläimen asianomaisen jäsenvaltion alueelta poistumista ja todiste lähettämisestä on jätettävä kolmen kuukauden kuluessa eläimen asianomaisen jäsenvaltion alueelta poistumisesta.

94 artikla

Myöntämisjärjestelmän erityispiirteet

1.   Poiketen siitä, mitä 90 artiklassa säädetään, palkkio maksetaan viljelijöille, jotka ovat pitäneet eläimiä kahden kuukauden vähimmäispitoajan, jonka päättymisestä teurastuspäivään on kulunut vähemmän kuin yksi kuukausi tai vientipäivään vähemmän kuin kaksi kuukautta.

Härkien osalta palkkion myöntämiseen on sovellettava seuraavia sääntöjä:

a)

ensimmäisen ikäryhmän palkkio voidaan maksaa vain, jos viljelijä on pitänyt eläintä vähintään kaksi kuukautta eläimen ollessa vähintään seitsemän kuukauden ja alle 22 kuukauden ikäinen;

b)

toisen ikäryhmän palkkio voidaan maksaa vain, jos viljelijä on pitänyt vähintään 20 kuukauden ikäistä eläintä vähintään kaksi kuukautta;

c)

palkkio voidaan maksaa molemmista ikäryhmistä yhdessä vain, jos viljelijä on pitänyt eläintä vähintään neljä peräkkäistä kuukautta a ja b alakohdassa tarkoitettujen ikäedellytysten mukaisesti;

d)

palkkio maksetaan toisesta ikäryhmästä ainoastaan, jos eläin on lähetetty toisesta jäsenvaltiosta sen saavutettua 19 kuukauden iän.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 131 artiklassa säädettyä eläintiheyttä laskettaessa jokainen eläin, jota koskevassa hakemuksessa on yhdistetty kaksi ikäryhmää, otetaan huomioon kahdesti.

3.   Teuraspaino on vahvistettava neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1208/81 (35) 2 artiklassa tarkoitetun ruhon määritelmän perusteella.

Jos ruhon tarjontamuoto poikkeaa kyseisestä määritelmästä, on sovellettava komission asetuksen (ETY) N:o 563/82 (36) liitteen korjauskertoimia.

Jos eläin teurastetaan teurastamossa, jossa ei sovelleta yhteisön täysikasvuisten naudanruhojen luokitusasteikkoa, jäsenvaltio voi sallia painon vahvistamisen teurastetun eläimen elopainon perusteella. Tällöin teuraspainon katsotaan olevan vähintään 185 kilogrammaa, jos teurastetun eläimen elopaino oli vähintään 340 kilogrammaa.

95 artikla

Tietojen toimittaminen

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 93 artiklan soveltamista ja siihen liittyviä menettelyjä koskevasta päätöksestään tai sen muutoksista ennen asianomaisen kalenterivuoden alkua.

2 JAKSO

Kausiporrastuspalkkio

(Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 124 artikla)

96 artikla

Palkkion soveltaminen

Komissio päättää viimeistään kunkin kalenterivuoden 1 päivänä syyskuuta, missä jäsenvaltioissa voidaan myöntää seuraavan kalenterivuoden kausiporrastuspalkkiota.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään sen kalenterivuoden 1 päivänä tammikuuta, jona palkkio myönnetään, jos ne päättävät soveltaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 124 artiklan 3 kohtaa.

97 artikla

Oikeus palkkioon

1.   Kausiporrastuspalkkio voidaan myöntää ainoastaan häristä, joista on jo maksettu erityispalkkio tai joista erityispalkkiota pidetään 88 artiklan mukaisesti maksettuna kausiporrastuspalkkiota soveltavassa jäsenvaltiossa ja jotka teurastetaan kausiporrastuspalkkiota soveltavassa jäsenvaltiossa.

2.   Kausiporrastuspalkkio voidaan myöntää ainoastaan viljelijälle, joka piti eläintä viimeksi ennen teurastusta.

98 artikla

Hakemukset

1.   Viljelijän on jätettävä hakemus sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella hänen tilansa sijaitsee.

2.   Hakemus on laadittava 93 artiklan 4 kohdan sekä 121 artiklan säännösten, joita sovelletaan soveltuvin osin, mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tarkistaakseen, että erityispalkkio on myönnetty, ja niiden on tarkastettava säännöllisesti ja ennalta ilmoittamatta 121 artiklassa säädettyjen todistusten oikeellisuus.

3 JAKSO

Emolehmäpalkkio

(Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125—129 artikla)

99 artikla

Lihakarjarotua olevat lehmät

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 122 artiklan d alakohdan ja 129 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi tämän asetuksen liitteessä XV lueteltuja nautaeläinrotuja ei katsota lihakarjarotua oleviksi lehmiksi.

100 artikla

Tuottajakohtainen enimmäisviitemäärä

1.   Jos jäsenvaltio päättää muuttaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua 120 000 kilogramman tuottajakohtaista enimmäisviitemäärää tai poiketa siitä, sen on ilmoitettava siitä komissiolle ennen asianomaisen kalenterivuoden 1 päivää tammikuuta.

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi myöhemmin tehtävistä kaikista muutoksista on ilmoitettava komissiolle ennen asianomaisen vuoden 1 päivää tammikuuta.

101 artikla

Pitoaika

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kuuden kuukauden pitoaika alkaa hakemuksen jättöpäivää seuraavana päivänä.

102 artikla

Hakemukset

1.   Kun palkkiota haetaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti, yhdennetyn järjestelmän vaatimusten lisäksi asetuksen (EY) N:o 1782/2003 22 artiklassa säädettyjä suoria tukia koskevassa hakemuksessa on oltava

a)

ilmoitus maidon tilakohtaisesta viitemäärästä, joka on myönnetty tuottajalle kyseisenä kalenterivuonna alkavan 12 kuukauden pituisen lisämaksujärjestelmän soveltamisajanjakson alkamista edeltävänä 31 päivänä maaliskuuta; jos tämä määrä ei ole tiedossa hakemuksen jättöpäivänä, se on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle niin pian kuin mahdollista;

b)

viljelijän sitoumus olla lisäämättä hakemuksen jättämistä seuraavien 12 kuukauden aikana tilakohtaista viitemääräänsä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua enimmäismäärää suuremmaksi.

Edellä olevaa b alakohtaa ei sovelleta, jos jäsenvaltio on poistanut mainitun enimmäismäärän.

2.   Hakemukset on tehtävä jäsenvaltion erikseen vahvistaman kalenterivuoteen sisältyvän kuuden kuukauden ajanjakson kuluessa.

Jäsenvaltio voi säätää erillisistä jättökausista kyseisen jakson sisällä.

103 artikla

Keskimääräinen maitotuotos

Keskimääräinen maitotuotos lasketaan liitteessä XVI ilmoitettujen keskimääräisten maitotuotosten perusteella. Jäsenvaltio voi kuitenkin käyttää laskennassa jäsenvaltion hyväksymää asiakirjaa, jossa todistetaan viljelijän lypsykarjan keskimääräinen maitotuotos.

104 artikla

Ylimääräinen kansallinen palkkio

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125 artiklan 5 kohdassa säädettyä ylimääräistä kansallista emolehmäpalkkiota voidaan myöntää ainoastaan viljelijälle, joka saa samalta kalenterivuodelta emolehmäpalkkiota.

Ylimääräistä kansallista emolehmäpalkkiota myönnetään ainoastaan emolehmäpalkkioon oikeutettujen eläinten lukumäärän rajoissa, tarvittaessa vähennettynä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 129 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetyllä suhteellisella vähennyksellä.

2.   Jäsenvaltiot voivat säätää lisäedellytyksiä ylimääräisen kansallisen emolehmäpalkkion myöntämiseksi. Niiden on ilmoitettava edellytyksistä komissiolle hyvissä ajoin ennen kuin niiden soveltaminen aloitetaan.

3.   Komissio päättää viimeistään kunkin kalenterivuoden 1 päivänä syyskuuta, mitkä jäsenvaltiot täyttävät asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125 artiklan 5 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetut edellytykset.

105 artikla

Viljelijäkohtainen enimmäismäärä

Jäsenvaltioiden on määriteltävä viljelijäkohtainen enimmäismäärä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 126 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

106 artikla

Tietojen toimittaminen

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2005 muutokset menettelyihin, joiden mukaisesti ne ovat toteuttaneet viljelijäkohtaisten enimmäismäärien vähentämisen asetuksen (EY) N:o 1782/2003 126 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle

a)

viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2005 asetuksen (EY) N:o 1782/2003 127 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn vähennyksen laskentamenetelmän muutoksista;

b)

ennen kunkin vuoden 1 päivää tammikuuta tarvittaessa mainitun asetuksen 127 artiklan 2 a kohdan alakohdan mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden muutokset.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle liitteessä XVIII olevassa 3 osassa vahvistettua taulukkoa käyttäen viimeistään 1 päivänä maaliskuuta alustavasti ja viimeistään 31 päivänä heinäkuuta lopullisesti kunkin kalenterivuoden osalta seuraavat tiedot:

a)

edeltävän kalenterivuoden aikana ilman tilan siirtoa tehtyjen oikeuksien siirtojen johdosta kansalliseen varantoon korvauksetta siirrettyjen palkkio-oikeuksien määrä;

b)

109 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen niiden käyttämättömien palkkio-oikeuksien määrä, jotka on siirretty kansalliseen varantoon edeltävän kalenterivuoden aikana;

c)

asetuksen (EY) N:o 1782/2003 128 artiklan 3 kohdan mukaisesti edeltävän kalenterivuoden aikana myönnettyjen oikeuksien määrä.

107 artikla

Ilmaiseksi saadut oikeudet

Lukuun ottamatta asianmukaisesti perusteltuja erityistapauksia viljelijä, joka on saanut palkkio-oikeuksia ilmaiseksi kansallisesta varannosta, ei kolmena seuraavana kalenterivuonna saa siirtää ja/tai väliaikaisesti luovuttaa oikeuksiaan.

108 artikla

Oikeuksien käyttö

1.   Viljelijä, jolla on käytettävissään palkkio-oikeuksia, voi käyttää ne itse ja/tai luovuttaa ne väliaikaisesti toiselle tuottajalle.

2.   Jos viljelijä ei kunakin kalenterivuonna käytä vähintään 4 kohdan mukaisesti vahvistettua prosenttiosuutta palkkio-oikeuksistaan, käyttämättä jätetty osa on siirrettävä kansalliseen varantoon, paitsi

jos viljelijällä on enintään seitsemän palkkio-oikeutta ja jos tällainen viljelijä ei kahdesta peräkkäisestä kalenterivuodesta kumpanakin käytä 4 kohdan mukaisesti vahvistettua vähimmäisprosenttiosuutta oikeuksistaan, jälkimmäisen kalenterivuoden aikana käyttämättä jätetty osa on siirrettävä kansalliseen varantoon;

jos viljelijä osallistuu komission hyväksymään laajaperäistämisohjelmaan;

jos viljelijä osallistuu komission hyväksymään varhaiseläkeohjelmaan, jossa oikeuksien siirto ja/tai väliaikainen luovutus ei ole pakollista;

tai

asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa.

3.   Väliaikainen luovutus voi koskea ainoastaan kokonaisia kalenterivuosia ja vähintään 109 artiklan 1 kohdassa säädettyä eläinten lukumäärää. Väliaikaisten luovutusten kausi saa kestää enintään kolme peräkkäistä vuotta; jokaisen kauden päättyessä viljelijä saa, jollei oikeuksia siirretä, takaisin kaikki oikeutensa, jotka hänen on käytettävä itse vähintään kahden peräkkäisen vuoden aikana. Jos viljelijä ei käytä itse vähintään 4 kohdan mukaisesti vahvistettua vähimmäisprosenttiosuutta oikeuksistaan kumpanakin kahdesta edellä mainitusta vuodesta, jäsenvaltion on, asianmukaisesti perusteltuja poikkeustapauksia lukuun ottamatta, vuosittain peruutettava ja vietävä käyttämättömät oikeudet kansalliseen varantoon.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää komission hyväksymiin varhaiseläkeohjelmiin osallistuville viljelijöille väliaikaisen luovutuksen kokonaiskeston pidennyksestä kyseisten ohjelmien perusteella.

Viljelijät, jotka ovat sitoutuneet osallistumaan laajaperäistämisohjelmaan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2078/92 (37) 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun toimenpiteen mukaisesti tai asetuksen (EY) N:o 1257/1999 (38) 22 ja 23 artiklan mukaisesti, eivät saa sitoumuksensa kestäessä siirtää ja/tai luovuttaa väliaikaisesti oikeuksiaan. Tätä kieltoa ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun ohjelmassa sallitaan oikeuksien siirto ja/tai väliaikainen luovutus sellaisille viljelijöille, joiden osallistuminen muihin kuin tässä alakohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin edellyttää oikeuksien saamista.

4.   Palkkio-oikeuksista on käytettävä vähintään 70 prosenttia. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin nostaa tätä prosenttiosuutta 100 prosenttiin.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ennakolta prosenttiosuus, jota ne aikovat soveltaa, tai prosenttiosuuden muutokset.

109 artikla

Oikeuksien siirto ja väliaikainen luovutus

1.   Jäsenvaltiot voivat tuotantorakenteensa perusteella vahvistaa niiden palkkio-oikeuksien vähimmäismäärän, jotka voidaan siirtää osittain ilman tilan siirtoa. Tämä vähimmäismäärä saa olla enintään viisi palkkio-oikeutta.

2.   Palkkio-oikeuksien siirto ja väliaikainen luovutus on pätevä vasta, kun oikeudet siirtävä ja/tai väliaikaisesti luovuttava viljelijä ja oikeudet vastaanottava viljelijä ovat ilmoittaneet siitä yhdessä jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Tämä ilmoitus on tehtävä jäsenvaltion erikseen vahvistamassa määräajassa ja viimeistään silloin, kun oikeudet vastaanottava viljelijä jättää palkkiohakemuksen, lukuun ottamatta tapauksia, joissa oikeuksien siirto tapahtuu perintönä. Tällöin oikeudet vastaanottavan viljelijän on pystyttävä esittämään asianmukaiset oikeudelliset asiakirjat sen osoittamiseksi, että hänellä on oikeus kuolleen viljelijän jäämistöön.

110 artikla

Viljelijäkohtaisen enimmäismäärän muuttaminen

Jos oikeudet siirretään tai luovutetaan väliaikaisesti, jäsenvaltioiden on määritettävä uusi viljelijäkohtainen enimmäismäärä ja annettava asianomaisten viljelijöiden palkkio-oikeuksien määrä näille tiedoksi viimeistään 60 päivän kuluessa viljelijän palkkiohakemuksen jättöajan viimeisestä päivästä.

Ensimmäistä kohtaa ei sovelleta, jos oikeudet siirretään perintönä.

111 artikla

Viljelijät, jotka eivät omista käyttämäänsä maata

Jos viljelijä hyödyntää ainoastaan julkisessa tai yhteisessä omistuksessa olevia maita ja päättää lopettaa näiden maiden käytön ja siirtää kaikki palkkio-oikeutensa toiselle viljelijälle, häntä pidetään viljelijänä, joka myy tai siirtää tilansa. Kaikissa muissa tapauksissa häntä pidetään viljelijänä, joka siirtää ainoastaan palkkio-oikeutensa.

112 artikla

Siirto kansallisen varannon kautta

Jos jäsenvaltio säätää, että ilman tilan siirtoa tehtävä oikeuksien siirto on tehtävä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 127 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamiseksi kansallisen varannon kautta, sen on sovellettava 109, 110 ja 111 artiklassa säädettyjä säännöksiä vastaavia kansallisia säännöksiä. Lisäksi tällöin

jäsenvaltiot voivat säätää, että väliaikainen luovutus tehdään kansallisen varannon kautta;

jos palkkio-oikeuksia siirretään tai luovutetaan väliaikaisesti ja ensimmäistä luetelmakohtaa sovelletaan, varantoon siirto tulee voimaan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten annettua oikeudet siirtävälle ja/tai luovuttavalle viljelijälle ilmoituksen, ja siirto varannosta toiselle viljelijälle tulee voimaan näiden viranomaisten annettua tälle viljelijälle ilmoituksen.

Lisäksi näillä säännöksillä on varmistettava, että jäsenvaltio maksaa suoraan viljelijöiden kesken siirrettävää maksua vastaavan maksun ottaen erityisesti huomioon kyseisen jäsenvaltion tuotannon kehityksen, kun kyseessä on muu kuin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 127 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu oikeuksien osa. Kyseinen maksu vastaa vastaavat oikeudet kansallisesta varannosta saavalta viljelijältä vaadittavaa maksua.

113 artikla

Osaoikeudet

1.   Jos 105—112 artiklan mukaisesti tehtyjen laskelmien tuloksena on muita kuin kokonaislukuja, otetaan huomioon ainoastaan ensimmäinen desimaali.

2.   Jos tämän jakson säännösten soveltaminen johtaa osittaisiin palkkio-oikeuksiin joko viljelijälle tai kansalliseen varantoon, nämä oikeuksien osat lasketaan yhteen.

3.   Jos viljelijällä on osa oikeudesta, tämän osaoikeuden perusteella myönnetään ainoastaan vastaava osuus palkkion ja tarvittaessa 104 artiklassa tarkoitetun ylimääräisen kansallisen palkkion ja 118 artiklassa tarkoitetun laajaperäistämispalkkion yksikkömäärästä.

114 artikla

Hiehoja koskeva erityisjärjestely

1.   Jäsenvaltioiden, jotka aikovat käyttää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 129 artiklan 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, on ilmoitettava siitä komissiolle, ja samalla niiden on ilmoitettava komissiolle asiaa koskevat tiedot, joiden avulla voidaan vahvistaa, onko mainitun asetuksen 129 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä noudatettu.

Kyseisten jäsenvaltioiden on myös tarvittaessa ilmoitettava määrittämänsä erityinen enimmäismäärä.

Komissio päättää, mitkä jäsenvaltiot täyttävät asetuksen (EY) N:o 1782/2003 129 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

Päätöksiä, jotka ovat voimassa tämän asetuksen voimaantullessa, sovelletaan edelleen.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 1782/2003 129 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset, on ilmoitettava komissiolle määrittämänsä erityisen kansallisen enimmäismäärän muutoksista ennen kyseisen vuoden 1 päivää tammikuuta.

3.   Jäsenvaltion, joka soveltaa erityisjärjestelyä, on vahvistettava perusteet, joilla varmistetaan palkkion maksaminen viljelijöille, joiden hiehot on tarkoitettu lehmäkarjojen uudistamiseen. Näihin perusteisiin voi erityisesti sisältyä ikää ja/tai rotuominaisuuksia koskevia vaatimuksia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava vahvistetut perusteet komissiolle ennen sen vuoden 1 päivää tammikuuta, jota ne koskevat. Kaikista myöhemmin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava komissiolle ennen asianomaisen vuoden 1 päivää tammikuuta.

4.   Jos asetuksen (EY) N:o 1782/2003 129 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun suhteellisen vähennyksen tuloksena palkkiokelpoisten eläinten lukumäärä on muu kuin kokonaisluku, desimaaliosasta myönnetään vastaava osuus palkkion ja tarvittaessa 104 artiklassa tarkoitetun ylimääräisen kansallisen palkkion ja 118 artiklassa tarkoitetun laajaperäistämispalkkion yksikkömäärästä. Tätä varten otetaan huomioon ainoastaan ensimmäinen desimaali.

5.   Erityisjärjestelyä soveltavassa jäsenvaltiossa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu pidettävien eläinten vähimmäismäärää koskeva vaatimus on täytettävä sataprosenttisesti emolehmien osalta, jos viljelijä on jättänyt hakemuksen emolehmistä, tai hiehojen osalta, jos viljelijä on jättänyt hakemuksen hiehoista.

6.   Edellä olevia 105—113 artiklan säännöksiä ei sovelleta tässä erityisjärjestelyssä.

115 artikla

Eläinten lukumäärän pyöristäminen

Jos asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125 artiklan 2 kohdan toisessa vahvistettua hiehojen prosentteina ilmaistua enimmäismäärää laskettaessa tuloksena on eläinten lukumäärä, joka ei ole kokonaisluku, kyseinen luku pyöristetään alaspäin lähimpään kokonaislukuun, jos se on pienempi kuin 0,5 ja ylöspäin lähimpään kokonaislukuun, jos se on suurempi kuin 0,5.

4 JAKSO

Erityispalkkiota ja emolehmäpalkkiota koskevat yhteiset säännökset

1 alajakso

Yleiset säännökset

116 artikla

Erityispalkkiota ja emolehmäpalkkiota koskevat hakemukset

1.   Jäsenvaltiot voivat hallinnollisista syistä säätää, että asetuksen (EY) N:o 1782/2003 22 artiklassa tarkoitetuissa suorien tukien hakemuksissa on erityispalkkion ja emolehmäpalkkion tapauksessa oltava vähimmäismäärä eläimiä, edellyttäen että kyseinen määrä on enintään kolme.

2.   Rajoittamatta 102 artiklan 2 kohdan ja 118 c artiklan 2 kohdan soveltamista, jäsenvaltiot voivat vahvistaa palkkiohakemusten jättöajat ja -päivät ja hakemusten määrän, jonka yksi viljelijä voi esittää kalenterivuodessa palkkiojärjestelmää kohti.

117 artikla

Eläintiheys

1.   Toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat kullekin viljelijälle, joka jättää saman kalenterivuoden osalta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 22 artiklassa tarkoitetun suorien tukien hakemuksen erityispalkkiota tai emolehmäpalkkiota varten, nautayksikköjen (NY) määrän, joka vastaa sitä eläinmäärää, josta erityispalkkio tai emolehmäpalkkio voidaan myöntää viljelijän tilan rehuala huomioon ottaen.

2.   Vahvistettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 131 artiklassa tarkoitettua eläintiheyttä menetellään seuraavasti:

a)

otetaan huomioon viljelijän kyseisenä kalenterivuonna alkaneen 12 kuukauden pituisen lisämaksujärjestelmän soveltamisajanjakson alkamista edeltävänä 31 päivänä maaliskuuta käytettävissä oleva maidon tilakohtainen viitemäärä;

b)

kyseisen viitemäärän tuottamiseen tarvittava lypsylehmien määrä lasketaan tämän asetuksen 103 artiklan mukaisesti.

3.   Palkkioon oikeutettujen eläinten lukumäärän vahvistamiseksi

a)

yhdennetyn järjestelmän puitteissa annettujen sääntöjen mukaisesti vahvistettu hehtaarimäärä kerrotaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 131 artiklassa tarkoitetulla eläintiheydellä;

b)

näin saadusta luvusta vähennetään viljelijän käytettävissä olevan maidon viitemäärän tuottamiseen tarvittavaa lypsylehmämäärää vastaava määrä nautayksikköjä;

c)

näin saadusta luvusta vähennetään sitä lampaiden ja vuohien määrää vastaava määrä nautayksikköjä, josta on jätetty palkkiohakemus.

Näin saatu lopullinen luku vastaa suurinta nautayksikkömäärää, jolle voidaan myöntää erityispalkkio ja emolehmäpalkkio.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kullekin asianomaiselle viljelijälle hänelle vahvistettu eläintiheys ja siitä seuraava nautayksikkömäärä, josta palkkio voidaan myöntää.

2 alajakso

Laajaperäistämispalkkiojärjestelmä

(Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artikla)

118 artikla

Laajaperäistämispalkkiojärjestelmään osallistuminen

1.   Ollakseen oikeutettuja laajaperäistämispalkkioon viljelijöiden on ilmoitettava asetuksen (EY) N:o 1782/2003 22 artiklassa tarkoitetussa suorien tukien hakemuksessa haluavansa osallistua laajaperäistämispalkkiojärjestelmään.

2.   Laajaperäistämispalkkiota ei myönnetä eläimistä, joista erityispalkkiota pidetään 88 artiklan mukaisesti myönnettynä.

118 a artikla

Eläintiheyden määrittäminen eläinten laskennalla

1.   Sen varmistamiseksi, että asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti laskettu eläinten kokonaismäärä noudattaa mainitun asetuksen 132 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä eläintiheysvaatimuksia, jäsenvaltion on joka vuosi vahvistettava vähintään viisi eläintenlaskentapäivää ja ilmoitettava ne komissiolle.

Ellei jäsenvaltio päätä, että laskentapäiviä ovat vuoden kaikki päivät, laskentapäivät on jaettava sattumanvaraisesti siten, että ne edustavat koko vuotta, ja niitä on muutettava vuosittain; jokainen laskentapäivä on vahvistettava jälkikäteen, ja siitä ilmoitetaan tuottajalle aikaisintaan kahden viikon kuluttua sen vahvistamisesta.

2.   Laskentapäivinä jäsenvaltio voi valintansa mukaan toteuttaa eläinten laskennan jommallakummalla seuraavista menetelmistä:

a)

jäsenvaltio voi pyytää viljelijää ilmoittamaan jäsenvaltion erikseen vahvistamaan päivämäärään mennessä tilansa eläinluettelon perusteella nautayksikköjen lukumäärän tai asetuksen (EY) N:o 1782/2003 131 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyssä muuntotaulukossa tarkoitetun kummankin nautaryhmän eläinten lukumäärän;

b)

jäsenvaltio voi käyttää asetuksen (EY) N:o 1760/2000 3 artiklan b alakohdan mukaista atk-tietokantaa nautayksikköjen määrän määrittämiseksi, jos sen sisältämien tietojen oikeellisuus täyttää jäsenvaltion laajaperäistämispalkkiojärjestelmän soveltamiseksi edellyttämät riittävät takeet.

3.   Nautayksikköjen lukumäärä, jonka perusteella määritetään, onko viljelijä noudattanut asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä eläintiheysvaatimuksia, on aritmeettinen keskiarvo laskentapäivinä todettujen nautayksikköjen määristä, joihin on lisätty niitä lampaita ja vuohia vastaavat nautayksikköjen määrät, joista on samana kalenterivuonna jätetty palkkiohakemus.

Kuitenkin tapauksissa, joissa jäsenvaltio on päättänyt, että laskentapäiviä ovat vuoden kaikki päivät, se voi säätää, että 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut lukumäärät lasketaan suhteessa aikaan, jonka eläimet ovat tilalla.

4.   Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet asetuksen (EY) N:o 1782/2003 29 artiklan soveltamiseksi tapauksessa, jossa viljelijä luo keinotekoisesti mainitun asetuksen 132 artiklassa vaaditut edellytykset käyttämällä hyväkseen tiheyslukuja, jotka ovat osan vuotta poikkeuksellisen alhaiset.

118 b artikla

Eläintiheyden yksinkertaistettu määrittäminen

1.   Poiketen siitä, mitä 118 a artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa viljelijöille mahdollisuuden valita yksinkertaistetun järjestelmän eläintiheyden laskemiseksi.

Tällöin viljelijän on sisällytettävä tukihakemukseen

a)

ilmoitus siitä, että hän on noudattanut jokaisena päivänä tukihakemuksensa jättämiseen asti asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklassa määriteltyä enimmäiseläintiheyttä;

b)

sitoumus siitä, että hän noudattaa mainittua eläintiheyttä jokaisena päivänä tukihakemuksen jättämispäivästä seuraavaan 31 päivään joulukuuta.

Jos asianomainen jäsenvaltio on päättänyt soveltaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa, viljelijän on ilmoitettava hakemuksessaan kumpaa enimmäistiheyttä hän noudattaa. Viljelijä voi muuttaa valintaansa ennen paikalla tehtävän eläinten lukumäärän tarkastusta koskevaa ilmoitusta.

Viljelijä voi ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun sitoumuksen peruuttamisesta ennen paikalla tehtävän eläinten lukumäärän tarkastusta koskevaa ilmoitusta. Tällöin hän ei saa laajaperäistämispalkkiota.

Toisessa alakohdassa säädettyyn ilmoitukseen ja sitoumukseen sovelletaan yhdennetyssä järjestelmässä säädettyjä valvontaa ja seuraamuksia koskevia säännöksiä.

2.   Jos jäsenvaltio päättää soveltaa tai lakata soveltamasta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä mahdollisuutta, sen on ilmoitettava siitä komissiolle ennen asianomaisen kalenterivuoden 1 päivää tammikuuta.

118 c artikla

Vuoristoalueiden viljelijät

1.   Jäsenvaltioiden, jotka haluavat käyttää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 4 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, on ilmoitettava siitä komissiolle, ja niiden on samaan aikaan ilmoitettava komissiolle tarvittavat tiedot sen vahvistamiseksi, täyttyvätkö tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 4 kohdan soveltamiseksi ”vuoristoalueen viljelijällä” tarkoitetaan jompaakumpaa seuraavista:

a)

viljelijää, jonka tila sijaitsee vuoristoalueella;

b)

viljelijää, jonka rehualasta vähintään 50 prosenttia sijaitsee vuoristoalueella.

Komissio tekee päätöksen siitä, mitkä jäsenvaltiot täyttävät asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset.

Tämän asetuksen voimaantullessa voimassa olevia päätöksiä sovelletaan edelleen.

2.   Rajoittamatta 118 artiklan 1 kohdan soveltamista viljelijän, joka haluaa saada laajaperäistämispalkkion tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, on ilmoitettava siitä tukihakemuksessaan. Viljelijöiden on pidettävä vähintään 118 artiklassa tarkoitetun hakemuksen jättämistä seuraavien kuuden peräkkäisen kuukauden ajan vähintään yhtä monta lypsylehmää kuin lypsylehmien lukumäärä, josta laajaperäistämispalkkiota on haettu. Tämä kuuden kuukauden pitoaika alkaa hakemuksen jättämistä seuraavasta päivästä.

Hakemukset on tehtävä jäsenvaltion erikseen vahvistaman kalenterivuoteen sisältyvän kuuden kuukauden ajanjakson kuluessa.

Jäsenvaltio voi säätää erillisistä jättökausista kyseisen ajanjakson sisällä.

118 d artikla

Tukikelpoisten lypsylehmien enimmäismäärä

Lypsylehmien määrä, josta yhdelle viljelijälle voidaan myöntää laajaperäistämispalkkio, ei saa ylittää kumpaakaan seuraavista luvuista:

a)

kyseisenä kalenterivuonna alkavan 12 kuukauden pituisen lisämaksujärjestelmän soveltamisajanjakson alkamista edeltävänä 31 päivänä maaliskuuta kyseisen viljelijän käytettävissä olevan maidon tilakohtaisen viitemäärän tuottamiseen tarvittava määrä lypsylehmiä, joka lasketaan liitteessä XVI määritellyn keskimääräisen maitotuotoksen perusteella;

b)

118 a artiklan mukaisesti määritetty tilan lehmien kokonaismäärä, josta vähennetään viljelijäkohtaista enimmäismäärää vastaava määrä emolehmiä.

119 artikla

Yleiset säännökset

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamiseksi käytettävän laidunmaata koskevan määritelmän muutokset ennen kyseisen vuoden 1 päivää tammikuuta.

2.   Laskettaessa eläintiheyttä tämän alajakson mukaisesti otetaan huomioon ainoastaan kaksi ensimmäistä desimaalia.

3.   Jos eläimiä ei saa teuraaksi viemistä lukuun ottamatta poistaa tuotantoyksiköstä toimivaltaisten eläinlääkintäviranomaisten päätöksen vuoksi, tämän alajakson soveltamiseksi tilalla todettuun nautayksiköiden määrään sovelletaan kerrointa 0,8.

Toimenpide on voimassa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen soveltamisajan ja sen jälkeen 20 päivää edellyttäen, että viljelijä ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle kirjallisesti kymmenen päivän kuluessa päätöksestä tilalla olevien kyseisten eläinten määrän ja että viljelijä on toteuttanut tarvittavat toimenpiteet estääkseen ja/tai rajoittaakseen eläinkulkutaudin esiintymistä.

5 JAKSO

Teurastuspalkkio

(Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 130 artikla)

120 artikla

Jäsenvaltio voi säätää, että saadakseen kalenterivuodelta myönnettävän teurastuspalkkion kunkin viljelijän on jätettävä osallistumisilmoitus ennen kyseisen kalenterivuoden ensimmäisen hakemuksen jättämistä tai samanaikaisesti sen kanssa.

Jos viljelijä ei kuitenkaan tee muutoksia osallistumisilmoitukseensa, jäsenvaltio voi hyväksyä aikaisemmin jätetyn osallistumisilmoituksen voimassaolon jatkumisen.

121 artikla

Hakemukset

1.   Tukihakemuksissa on mainittava teurastuspalkkion maksamiseksi vaadittavat tiedot ja 1 päivän tammikuuta 1998 jälkeen syntyneistä eläimistä erityisesti eläimen syntymäpäivä.

Tukihakemukset on jätettävä jäsenvaltion erikseen vahvistamassa määräajassa, joka saa olla enintään kuusi kuukautta siitä, kun eläin on teurastettu tai viety yhteisön tullialueelta, ja jonka on päätyttävä viimeistään seuraavan vuoden helmikuun lopussa, lukuun ottamatta poikkeustapauksia, joista asianomainen jäsenvaltio päättää erikseen eläinten lähettämisen tai viennin yhteydessä. Jäsenvaltiot voivat määritellä tukihakemusten jättöajat ja -päivät sekä niiden hakemusten määrän, jotka yksi viljelijä voi esittää kalenterivuodessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellä vahvistettua määräaikaa.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että hakemuksen tekee muu henkilö kuin viljelijä. Tällöin hakemukseen on merkittävä sen viljelijän nimi ja osoite, jolle teurastuspalkkio on tarkoitus maksaa.

Yhdennetyn järjestelmän vaatimusten lisäksi jokaisessa hakemuksensa on oltava

a)

jos tuki myönnetään teurastuksen yhteydessä, teurastamon todistus tai vähintään vastaavat tiedot sisältävä teurastamon laatima tai varmentama asiakirja, jossa vahvistetaan

i)

teurastamon nimi ja osoite (tai vastaava koodi);

ii)

teurastuspäivä sekä eläinten tunnistenumerot ja teurastusnumerot;

iii)

vasikoiden osalta teuraspaino, jollei 122 artiklan 4 kohdan soveltamisesta muuta johdu;

b)

kolmanteen maahan viedyn eläimen osalta

i)

viejän nimi ja osoite (tai vastaava koodi);

ii)

eläimen tunnistenumero;

iii)

vienti-ilmoitus, jossa mainitaan 1 päivän tammikuuta 1998 jälkeen syntyneiden eläinten ikä ja, jollei 122 artiklan 4 kohdan soveltamisesta muuta johdu, vasikoiden elopaino, joka saa olla enintään 300 kilogrammaa;

iv)

yhteisön tullialueelta poistumista koskeva todiste, joka esitetään samalla tavalla kuin vientitukien yhteydessä.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että neljännen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava jäsenvaltion hyväksymän laitoksen tai laitosten kautta ja että nämä laitokset voivat toimittaa tiedot sähköisessä muodossa.

Jäsenvaltioiden on tarkastettava säännöllisesti ja ennalta ilmoittamatta toimitettujen todistusten tai asiakirjojen sekä tarvittaessa neljännessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen oikeellisuus.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että asetuksen (EY) N:o 1760/2000 3 artiklan b alakohdassa tarkoitettuun tietokantaan viedyt eläinten teurastusta koskevat teurastamojen toimivaltaiselle viranomaiselle toimittamat tiedot katsotaan viljelijän nimissä tehdyksi teurastuspalkkiohakemukseksi, jos tietokannan sisältämien tietojen oikeellisuus täyttää jäsenvaltion edellyttämät riittävät takeet teurastuspalkkiojärjestelmän ja teurastuksen yhteydessä maksettavan erityispalkkion ja/tai lisäpalkkioiden, jos ne maksetaan teurastuksen yhteydessä, ja/tai kausiporrastuspalkkion maksamiseksi.

Jäsenvaltio voi kuitenkin säätää, että hakemus on jätettävä. Tällöin se voi määritellä hakemukseen liitettävät tiedot.

Jäsenvaltioiden, jotka päättävät soveltaa tätä kohtaa, on ilmoitettava myöhemmin tehtävistä muutoksista komissiolle ennen kuin muutosta sovelletaan.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksajaviraston käyttöön saatetut tiedot sisältävät kaikki teurastuspalkkion maksamisen edellytyksenä olevat tiedot ja erityisesti

a)

kyseisen vuoden kuluessa teurastettujen eläinten asetuksen (EY) N:o 1782/2003 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tyypit ja määrät;

b)

mainitussa artiklassa tarkoitettujen eläinten ikää ja teuraspainoa koskevien edellytysten ja tämän asetuksen 123 artiklassa tarkoitetun pitoajan noudattamista koskevat tiedot;

c)

tarvittaessa tiedot, joita edellytetään teurastuksen yhteydessä maksettavan erityispalkkion ja/tai lisäpalkkioiden, jos ne maksetaan teurastuksen yhteydessä, ja/tai kausiporrastuspalkkion maksamiseksi.

3.   Jos eläimillä on käyty yhteisön sisäistä kauppaa 123 artiklassa tarkoitetun pitoajan jälkeen, teurastamon on laadittava tämän artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu asiakirja, vaikka jäsenvaltio, jossa teurastus on suoritettu, olisi päättänyt soveltaa tämän artiklan 2 kohdassa säädettyä poikkeusta.

Kaksi jäsenvaltiota voi kuitenkin sopia soveltavansa keskenään 2 kohdassa säädettyä järjestelmää, jos niiden tiedonvaihtojärjestelmät ovat yhteensopivia.

Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan toimitettujen asiakirjojen oikeellisuuden ja/tai vaihdettujen tietojen paikkansapitävyyden varmistamiseksi. Tätä varten jäsenvaltion, jossa maksu suoritetaan, on toimitettava säännöllisesti jäsenvaltiolle, jossa eläin on teurastettu, teurastamokohtaisesti jaoteltu yhteenveto teurastamojen todistuksista (tai niitä vastaavat tiedot), jotka on saatu viimeksi mainitusta jäsenvaltiosta.

122 artikla

Ruhon paino ja tarjontamuoto

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 130 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi vasikan ruhon tarjontamuoto on nyljetty ruho, josta on laskettu veri sekä poistettu sisälmykset, pää ja sorkat, mutta ei maksaa, munuaisia ja munuaisrasvaa.

2.   Huomioon otettava paino on jäähdytetyn ruhon paino tai mahdollisimman nopeasti teurastuksen jälkeen mitattu lämpimän ruhon paino, josta vähennetään kaksi prosenttia.

3.   Jos ruholta on poistettu maksa, munuaiset ja/tai munuaisrasva, sen painoon lisätään

a)

maksan osalta 3,5 kilogrammaa;

b)

munuaisten osalta 0,5 kilogrammaa;

c)

munuaisrasvan osalta 3,5 kilogrammaa.

4.   Jäsenvaltio voi säätää, että jos vasikan ikä teurastus- tai vientihetkellä on alle kuusi kuukautta, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 130 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä painoedellytystä pidetään täytettynä.

Jos teuraspainoa ei voida määrittää teurastamossa, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 130 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua painoedellytystä pidetään täytettynä, jos elopaino on enintään 300 kilogrammaa.

123 artikla

Palkkion saaja

1.   Palkkio maksetaan viljelijälle, joka on pitänyt eläintä kahden kuukauden vähimmäispitoajan, jonka päättymisestä teurastukseen on kulunut vähemmän kuin yksi kuukausi tai vientiin vähemmän kuin kaksi kuukautta.

2.   Alle kolmen kuukauden ikäisinä teurastettujen vasikoiden osalta pitoaika on yksi kuukausi.

124 artikla

Kansalliset enimmäismäärät

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 130 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä XVII.

2.   Jos asetuksen (EY) N:o 1782/2003 130 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun suhteellisen vähennyksen tuloksena palkkiokelpoisten eläinten lukumäärä on muu kuin kokonaisluku, desimaaliosasta myönnetään vastaava osuus teurastuspalkkion yksikkömäärästä. Tätä varten otetaan huomioon ainoastaan ensimmäinen desimaali.

6 JAKSO

Lisätuet

(Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 133—136 artikla)

125 artikla

Kansalliset järjestelyt

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 137 artiklassa tarkoitettuihin kansallisia järjestelyjä koskeviin tietoihin on sisällyttävä

1.

Eläinkohtaiset tuet (tarvittaessa)

a)

alustavat määrät eläinkohtaisesti eläinryhmien mukaan, sekä myöntämistä koskevat kansalliset järjestelyt;

b)

alustava ennuste kutakin eläinryhmää koskevista kokonaismenoista, sekä maininta siitä, onko maksut suoritettu teurastuspalkkion lisänä, ja eläinten lukumäärästä;

c)

eläintiheyttä koskevat erityisvaatimukset, paitsi teurastuspalkkion lisänä maksettavan palkkion osalta;

d)

urospuolisten nautojen lukumäärän tilakohtaiset rajoitukset (tarvittaessa);

e)

muut tiedot soveltamista koskevista säännöistä.

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitetut eläinryhmät ovat seuraavia: sonnit, härät, emolehmät, lypsylehmät, emolehmäpalkkioon oikeutetut hiehot ja muut hiehot tai jäsenvaltion määrittelemät näiden ryhmien alaryhmät.

2.

Pinta-alatuet (tarvittaessa)

a)

alueellisten perusalojen laskeminen;

b)

alustavat hehtaarikohtaiset määrät;

c)

alustava ennuste kokonaismenoista ja hehtaarien kokonaismäärästä;

d)

muut tiedot soveltamista koskevista säännöistä.

7 JAKSO

Yleiset säännökset

126 artikla

Ennakoiden maksaminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 28 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti toimivaltainen viranomainen maksaa viljelijälle hallinnollisten ja paikalla tehtyjen tarkastusten tulosten perusteella palkkiokelpoisten eläinten vahvistetusta määrästä ennakon, joka on 60 prosenttia erityispalkkion, emolehmäpalkkion ja teurastuspalkkion määrästä.

Erityispalkkion, 114 artiklassa tarkoitetun hiehoja koskevan erityisjärjestelyn ja teurastuspalkkion osalta jäsenvaltio voi vähentää ennakon määrää, joka ei kuitenkaan saa olla pienempi kuin 40 prosenttia.

Jäsenvaltio voi lisäksi päättää hallinnollisten tarkastusten ja paikalla tehtyjen tarkastusten tulosten perusteella, että se maksaa viljelijälle ennakkoa enintään 60 prosenttia asetuksen (EY) N:o 1782/2003 133 artiklassa tarkoitettujen lisätukien määrästä.

Ennakkoa ei voida maksaa ennen sen kalenterivuoden 16 päivää lokakuuta, jolta palkkiota haetaan tai jolta lisätukea myönnetään.

2.   Lopullisen palkkionmaksun tai lisätuen yhteydessä maksetaan sen palkkiomäärän tai lisätuen, johon tuottajalla on oikeus, ja maksetun ennakon erotus.

127 artikla

Palkkionmaksuvuosi

1.   Määräytymisperuste erityispalkkio-, emolehmäpalkkio-, kausiporrastuspalkkio- ja laajaperäistämispalkkiojärjestelmään kuuluvien eläinten palkkionmaksuvuodelle sekä eläintiheyttä laskettaessa käytettävälle nautayksiköiden määrälle on hakemuksen jättöpäivä.

Jos erityispalkkio kuitenkin myönnetään 93 artiklan mukaisesti, sovellettavan palkkion määrä on sen vuoden 31 päivänä joulukuuta voimassa oleva määrä, jona teurastus tai vienti tapahtui seuraavissa tapauksissa:

a)

jos eläimen teurastus tai vienti on tapahtunut viimeistään 31 päivänä joulukuuta;

b)

jos kyseistä eläintä koskeva palkkiohakemus jätetään tämän päivän jälkeen.

2.   Tuen määrän soveltamista ja 124 artiklan mukaisen suhteellisen vähennyksen laskemista varten palkkionmaksuvuosi on teurastuspalkkion osalta teurastus- tai vientivuosi.

128 artikla

Muuntaminen kansalliseksi valuutaksi

Muunnettaessa palkkioiden, laajaperäistämispalkkioiden ja lisätukien määrää kansalliseksi valuutaksi käytetään 127 artiklan mukaisesti vahvistettua palkkionmaksuvuotta edeltävän joulukuun valuuttakurssien aikaan suhteutettua laskettua keskiarvoa. Komissio vahvistaa keskimääräisen valuuttakurssin seuraavan kuukauden kuluessa.

129 artikla

Tiettyjen aineiden tai tuotteiden käyttöön taikka laittomaan hallussapitoon liittyvät seuraamukset

Jäsenvaltioiden on vahvistettava yhteisön eläinlääkintäalan asiaa koskevissa säännöksissä kiellettyjen aineiden tai tuotteiden käytön taikka laittoman hallussapidon uusimisesta rikkomisen vakavuuden perusteella asetuksen (EY) N:o 1782/2003 140 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty palkkiojärjestelmästä poissulkemisen ajanjakso.

130 artikla

Maidon tilakohtaisen viitemäärän määrittäminen

Jäsenvaltio voi asetuksen (EY) N:o 1788/2003 1 artiklassa säädetyn 11:nnen jakson loppuun asti päättää poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 102 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, 117 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja 118 d artiklan a alakohdassa säädetään, että niiden maidontuottajien osalta, jotka asetuksen (EY) N:o 1788/2003 5 artiklan j ja k alakohdan mukaisesti tai mainitun asetuksen 16, 17 ja 18 artiklan täytäntöönpanosta annettujen kansallisten säännösten nojalla vapauttavat tai ottavat uudelleen käyttöön tilakohtaisia viitemääriä kokonaisuudessaan tai osittain 31 päivänä maaliskuuta tai 1 päivänä huhtikuuta, määritellään seuraavat seikat 1 päivänä huhtikuuta:

a)

käytettävissä oleva maidon tilakohtainen enimmäisviitemäärä emolehmäpalkkion saamiseksi sekä emolehmien enimmäismäärä;

b)

emolehmistä maksettavien eläinkohtaisten lisätukien myöntäminen;

c)

lypsylehmien lukumäärä laajaperäistämispalkkion myöntämiseksi vuoristoalueilla sijaitsevilla tiloilla pidettäville lypsylehmille;

d)

eläintiheys.

130 a artikla

Pitoaikojen määrittäminen

Edellä 90 artiklassa, 94 artiklan 1 kohdassa, 101 artiklassa ja 118 c artiklan 2 kohdassa sekä 123 artiklassa tarkoitettujen pitoaikojen viimeinen päivä on pitoajan alkamispäivän kanssa samannumeroista päivää edeltävä päivä riippumatta siitä, onko se työpäivä vai ei.

131 artikla

Tietojen toimittaminen

1.   Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 artiklan 1 kohtaa jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle

a)

vuosittain viimeistään 15 päivänä syyskuuta tiedot, jotka koskevat kuluvan vuoden ensimmäistä vuosipuoliskoa, ja 1 päivänä maaliskuuta tiedot, jotka koskevat edellisen vuoden jälkimmäistä vuosipuoliskoa, niiden vasikoiden lukumäärän osalta, joista teurastuspalkkiota on haettu, sekä onko eläimet teurastettu vai viety maasta;

b)

viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta edeltävän kalenterivuoden osalta

i)

niiden vasikoiden lukumäärä, joista teurastuspalkkiota on tosiasiallisesti myönnetty, myönnettiinkö tukea teurastukseen vai vientiin, sekä asianomaisten viljelijöiden lukumäärä;

ii)

niiden vasikoiden lukumäärä, joista teurastuspalkkiota ei ole myönnetty edeltävältä kalenterivuodelta kansallisten enimmäismäärien soveltamisen vuoksi.

2.   Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 artiklan 2 kohdan a alakohdan i ja ii alakohtaa jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle

a)

vuosittain viimeistään 15 päivänä syyskuuta tiedot, jotka koskevat kuluvan vuoden ensimmäistä vuosipuoliskoa, ja 1 päivänä maaliskuuta tiedot, jotka koskevat edellisen vuoden jälkimmäistä vuosipuoliskoa,

i)

niiden lehmien osalta, joista on haettu emolehmäpalkkiota, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen järjestelmien mukaan eriteltyinä;

ii)

niiden muiden nautaeläinten kuin vasikoiden lukumäärä, joista on haettu teurastuspalkkiota, sekä onko eläimet teurastettu vai viety maasta;

b)

viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta edeltävän kalenterivuoden osalta

i)

niiden lehmien ja hiehojen lukumäärä, joista emolehmäpalkkiota on tosiasiallisesti myönnetty, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen järjestelmien mukaan eriteltyinä, sekä kyseisten viljelijöiden lukumäärä kunkin järjestelmän osalta;

ii)

tarvittaessa niiden eläinten määrä, joista ei ole myönnetty palkkiota edeltävänä vuonna hiehoja koskevan erityisen kansallisen enimmäismäärän soveltamisen vuoksi;

iii)

tarvittaessa emolehmäpalkkion lisäksi myönnettyjen kansallisten palkkioiden osalta

palkkion myöntämisedellytykset,

eläintä kohti myönnetty määrä;

iv)

niiden muiden nautaeläinten kuin vasikoiden lukumäärä, joista teurastuspalkkiota on tosiasiallisesti myönnetty, myönnettiinkö tukea teurastukseen vai vientiin, sekä asianomaisten viljelijöiden lukumäärä;

v)

niiden muiden nautaeläinten kuin vasikoiden lukumäärä, joista teurastuspalkkiota ei ole myönnetty edeltävältä kalenterivuodelta kansallisten enimmäismäärien soveltamisen vuoksi.

3.   Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohtaa jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle

a)

vuosittain viimeistään 15 päivänä syyskuuta tiedot, jotka koskevat kuluvan vuoden ensimmäistä vuosipuoliskoa, ja 1 päivänä maaliskuuta tiedot, jotka koskevat edellisen vuoden jälkimmäistä vuosipuoliskoa, niiden muiden nautaeläinten kuin vasikoiden lukumäärän osalta, joista teurastuspalkkiota on haettu, sekä onko eläimet teurastettu vai viety maasta;

b)

viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta edeltävän kalenterivuoden osalta

i)

niiden muiden nautaeläinten kuin vasikoiden lukumäärä, joista teurastuspalkkiota on tosiasiallisesti myönnetty, onko eläimet teurastettu vai viety maasta, sekä asianomaisten viljelijöiden lukumäärä;

ii)

niiden muiden nautaeläinten kuin vasikoiden lukumäärä, joista teurastuspalkkiota ei ole myönnetty edeltävältä kalenterivuodelta kansallisten enimmäismäärien soveltamisen vuoksi.

4.   Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohtaa jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle

a)

vuosittain viimeistään 15 päivänä syyskuuta tiedot, jotka koskevat kuluvan vuoden ensimmäistä vuosipuoliskoa, ja 1 päivänä maaliskuuta tiedot, jotka koskevat edellisen vuoden jälkimmäistä vuosipuoliskoa, niiden urospuolisten nautaeläinten lukumäärän osalta, joista erityispalkkiota on haettu, ikäryhmän ja eläintyypin (sonni vai härkä) mukaan eriteltynä;

b)

viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta edeltävän kalenterivuoden osalta

i)

niiden urospuolisten nautaeläinten lukumäärä, joista erityispalkkiota on tosiasiallisesti myönnetty, ikäryhmän ja eläintyypin (sonni vai härkä) mukaan eriteltynä, sekä kyseisten viljelijöiden lukumäärä;

ii)

niiden eläinten lukumäärä ikäryhmän mukaan eriteltynä, joista erityispalkkiota ei myönnetty edeltävänä kalenterivuonna alueellisen enimmäismäärän soveltamisen vuoksi.

5.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä heinäkuuta edeltävän kalenterivuoden osalta tosiasiallisesti maksettujen palkkioiden määrät maatilan tulotukijärjestelmän osittaista täytäntöönpanoa koskevan valinnan mukaan, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 139 artiklan toisessa kohdassa säädetyn vähennyksen soveltamisen jälkeen.

6.   Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 71 artiklaa jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle

a)

tarvittaessa vuosittain viimeistään 15 päivänä syyskuuta tiedot, jotka koskevat kuluvan vuoden ensimmäistä vuosipuoliskoa, ja 1 päivänä maaliskuuta tiedot, jotka koskevat edellisen vuoden jälkimmäistä vuosipuoliskoa, niiden eläinten lukumäärän osalta, joista kausiporrastuspalkkiota on tosiasiallisesti myönnetty, eriteltyinä sen mukaan, onko niistä myönnetty erityispalkkion ensimmäinen vai toinen erä, sekä kutakin kahta ikäryhmää vastaava viljelijöiden lukumäärä;

b)

viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta edeltävän kalenterivuoden osalta

i)

niiden urospuolisten nautaeläinten lukumäärä, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 2 kohdassa säädettyjen enimmäismäärien mukaan eriteltyinä, joista laajaperäistämispalkkiota on tosiasiallisesti myönnetty, sekä kyseisten viljelijöiden lukumäärä erikseen kyseisten enimmäismäärien mukaan;

ii)

niiden lehmien ja hiehojen lukumäärä, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 2 kohdassa säädettyjen enimmäismäärien mukaan eriteltyinä, joista laajaperäistämispalkkiota on tosiasiallisesti myönnetty, sekä viljelijöiden lukumäärä erikseen kyseisten enimmäismäärien mukaan;

iii)

niiden lypsylehmien lukumäärä, joista laajaperäistämispalkkiota on tosiasiallisesti myönnetty;

iv)

niiden eläinten lukumäärä, joista palkkio, johon ei ole sovellettu eläintiheyttä, on tosiasiallisesti myönnetty, sekä kyseisten viljelijöiden lukumäärä.

7.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tässä artiklassa tarkoitetut tiedot liitteissä XVIII ja XIX vahvistettuja taulukoita käyttäen.

8 JAKSO

Siirtymä- ja loppusäännökset

132 artikla

Siirtymäsäännökset

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 138 artiklassa tarkoitettua eläinten tunnistus- ja rekisteröintivelvollisuutta sovelletaan ennen 1 päivää tammikuuta 1998 syntyneisiin eläimiin neuvoston direktiivissä 92/102/ETY (39) säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, lukuun ottamatta eläimiä, jotka ovat yhteisön sisäisen kaupan kohteena.

133 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 71 artiklassa tarkoitetun siirtymäkauden aikana sovellettavat säännökset

Rajoittamatta tämän luvun muiden artiklojen soveltamista 96, 97, 98, 117—119 ja 125 artiklaa sovelletaan kalenterivuosina 2005 ja 2006, mikäli jäsenvaltiot päättävät käyttää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 71 artiklassa säädettyä mahdollisuutta.

14 LUKU

YHTENÄISEN PINTA-ALATUEN JÄRJESTELMÄ

(ASETUKSEN (EY) N:o 1782/2003 143 b ARTIKLA)

134 artikla

Tukikelpoinen tilakohtainen vähimmäisala

Tilakohtainen vähimmäisala, jolta tukea voi hakea 0,3 hehtaaria suuremmalta alalta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b artiklan 5 kohdan mukaisesti, vahvistetaan liitteessä XX.

135 artikla

Maatalousmaa

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b artiklan 4 kohdassa säädetty yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukainen maatalousmaa vahvistetaan liitteessä XXI.

136 artikla

Asetuksen (EY) N:o 796/2004 soveltaminen

Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b artiklan 6 kohdan kolmannen alakohdan soveltamista, yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmään sovelletaan asetusta (EY) N:o 796/2004, lukuun ottamatta sen 6 artiklan 3 kohtaa, 7 artiklaa, 8 artiklan 2 kohdan b ja c alakohtaa, 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sekä 2 kohtaa, 13 artiklan 2—8 kohtaa, 14 artiklan 2 ja 3 kohtaa, 16 ja 17 artiklaa, 21 artiklan 3 kohtaa, 24 artiklan 1 kohdan b, d ja e alakohtaa, 26 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sekä 2 kohdan b, c ja d alakohtaa, 27 artiklan 2 kohdan g, h, i ja j alakohtaa, 28 artiklan 1 kohdan d alakohtaa, 30 artiklan 3 kohtaa, 31 artiklaa, 34—40 artiklaa, 49 artiklan 2 ja 3 kohtaa, 50 artiklan 2, 4, 5 ja 6 kohtaa, 51—64 artiklaa, 69 artiklaa ja 71 artiklan 1 kohtaa.

137 artikla

Yhtenäisen pinta-alatuen hakemus

1.   Yhtenäisen pinta-alatuen hakemus katsotaan asetuksen (EY) N:o 796/2004 2 artiklan 11 kohdan mukaiseksi yhtenäishakemukseksi kyseisen asetuksen soveltamiseksi.

2.   Yhtenäisen pinta-alatuen hakemuksessa on ilmoitettava asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti tukikelpoiset alat.

138 artikla

Tukikelpoisuusedellytyksiin liittyvät vähennykset ja poissulkemiset

1.   Jos hallinnollisessa tai paikalla tehtävässä tarkastuksessa havaitaan, että ilmoitetun pinta-alan ja asetuksen (EY) N:o 796/2004 2 artiklan 22 kohdassa tarkoitetun määritetyn pinta-alan välinen todettu erotus on suurempi kuin kolme prosenttia mutta enintään 30 prosenttia määritetystä pinta-alasta, yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä myönnettävästä tuesta vähennetään kyseessä olevan vuoden osalta todettu erotus kaksinkertaisena, jollei kyseessä ole asetuksen (EY) N:o 796/2004 72 artiklassa määritelty ylivoimainen este tai poikkeuksellinen olosuhde.

Jos erotus on suurempi kuin 30 prosenttia määritetystä pinta-alasta, kyseisenä vuonna ei myönnetä tukea lainkaan.

Jos erotus on yli 50 prosenttia, viljelijä suljetaan pois tuen piiristä siihen määrään asti, joka vastaa ilmoitetun pinta-alan ja määritetyn pinta-alan erotusta. Kyseinen määrä vähennetään tuista, jotka viljelijälle voitaisiin myöntää niiden hakemusten yhteydessä, jotka hän jättää sitä kalenterivuotta, jona havainnot tehdään, seuraavien kolmen kalenterivuoden aikana.

2.   Jos ilmoitetun ja määritetyn pinta-alan välinen erotus johtuu tahallisesta sääntöjenvastaisuudesta, tukea, joka viljelijälle voitaisiin myöntää, ei myönnetä kyseisenä kalenterivuonna.

Jos erotus on lisäksi yli 20 prosenttia määritetystä pinta-alasta, viljelijä suljetaan pois tuen piiristä siihen määrään asti, joka vastaa ilmoitetun pinta-alan ja määritetyn pinta-alan erotusta. Kyseinen määrä vähennetään tuista, jotka viljelijälle voitaisiin myöntää niiden hakemusten yhteydessä, jotka hän jättää sitä kalenterivuotta, jona havainnot tehdään, seuraavien kolmen kalenterivuoden aikana.

3.   Määritetyn pinta-alan vahvistamiseksi asetuksen (EY) N:o 796/2004 2 artiklan 22 kohdan mukaisesti sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b artiklan 5 kohtaa ja 143 b artiklan 6 kohdan ensimmäistä alakohtaa sekä tämän asetuksen 137 artiklaa.

15 LUKU

TÄYDENTÄVÄT KANSALLISET SUORAT TUET

(ASETUKSEN (EY) N:o 1782/2003 143 c ARTIKLA)

139 artikla

Vähennyskerroin

Jos täydentävät kansalliset suorat tuet ylittävät jollakin alalla enimmäismäärän, jonka komissio on sallinut asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 c artiklan 7 kohdan mukaisesti, kyseisen alan täydentävän kansallisen suoran tuen määrää vähennetään suhteellisesti soveltamalla vähennyskerrointa.

140 artikla

Tarkastukset ja seuraamukset

1.   Asetusta (EY) N:o 796/2004 sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1257/1999 33 h artiklan mukaisesti osarahoitettuun täydentävään kansallisen suoraan tukeen.

2.   Jos ei ole kyse osarahoituksesta, uusien jäsenvaltioiden on sovellettava aiheellisia valvontatoimenpiteitä varmistaakseen sen, että noudatetaan täydentävien kansallisten suorien tukien myöntämisedellytyksiä, sellaisina kuin ne ovat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 c artiklan 7 kohdan mukaisesti myönnetyssä komission luvassa määriteltyinä.

141 artikla

Ilmoitukset

Uusien jäsenvaltioiden on toimitettava kertomus, jossa on tietoja täydentävien kansallisten suorien tukien täytäntöönpanotoimenpiteistä, ennen niiden täytäntöönpanoa seuraavan vuoden 30 päivää kesäkuuta. Kertomuksessa on tarkasteltava ainakin seuraavia seikkoja:

a)

täydentäviin kansallisiin suoriin tukiin vaikuttavan tilanteen muutokset;

b)

kunkin täydentävän kansallisen suoran tuen osalta tuensaajien määrät, hehtaarit tai maksetut maksuyksiköt;

c)

kertomus 140 artiklan mukaisesti sovelletuista tarkastuksista ja seuraamuksista.

142 artikla

Valtiontuki

Täydentävä kansallinen suora tuki, joka on maksettu ilman asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 c artiklan 6 kohdassa tarkoitettua komission lupaa, katsotaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (40) mukaiseksi sääntöjenvastaiseksi valtiontueksi.

16 LUKU

KESANNOIDUN MAAN KÄYTTÖ RAAKA-AINEIDEN TUOTTAMISEEN

1 JAKSO

Tarkoitus ja määritelmät

143 artikla

Tarkoitus

1.   Asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjä suoria tukia koskevien järjestelmien mukaisesti kesannoituja maita voidaan käyttää mainitun asetuksen 55 artiklan b alakohdan ja 107 artiklan 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti sellaisten raaka-aineiden tuottamiseen, joita käytetään yhteisössä muuhun kuin välittömästi ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden valmistukseen tässä luvussa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

2.   Tukea ei makseta kesannoiduille maille, joilla viljellään sokerijuurikkaita, maa-artisokkia tai juurisikuria. Tämän luvun säännöksiä sovelletaan kuitenkin näihin kesannoiduilla mailla viljeltyihin kasveihin samoin edellytyksin kuin jos tukea olisi myönnetty.

Raaka-aineiden viljely kesannolla on sallittua seuraavin edellytyksin:

a)

sokerijuurikasta ei käytetä asetuksessa (EY) N:o 314/2002 (41) määriteltyyn sokerintuotantoon välituotteena, rinnakkaistuotteena eikä sivutuotteena;

b)

juurisikurille ja maa-artisokille ei ole suoritettu asetuksessa (EY) N:o 314/2002 määriteltyä hydrolyysiä niiden ollessa joko sellaisenaan, välituotteena, kuten inuliinina, tai rinnakkaistuotteena, kuten oligofruktoosina, taikka mahdollisena sivutuotteena.

144 artikla

Määritelmät

Tässä luvussa tarkoitetaan:

a)

”hakijalla” viljelijää, joka käyttää kesantoa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 55 artiklan b alakohdan ja 107 artiklan 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti;

b)

”keräilijällä” tämän asetuksen 147 artiklassa säädetyn sopimuksen allekirjoittajaa, joka ostaa omaan laskuunsa 145 artiklassa mainittuja raaka-aineita, jotka on tarkoitettu liitteessä XXIII säädettyihin käyttötarkoituksiin;

c)

”ensimmäisellä jalostajalla” maatalouden raaka-aineiden käyttäjää, joka suorittaa niille ensimmäisen jalostuksen saadakseen yhtä tai useampaa tämän asetuksen liitteessä XXIII tarkoitetuista tuotteista.

2 JAKSO

Sopimus

145 artikla

Raaka-aineen käyttö

1.   Kaikkia maatalouden raaka-aineita voidaan viljellä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 53 artiklan b alakohdan ja 107 artiklan 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti kesannoiduilla aloilla.

Liitteessä XXIII tarkoitettujen muiksi kuin elintarvikkeiksi käytettyjen, raaka-aineiden jalostuksesta saatujen tuotteiden taloudellisen arvon on oltava korkeampi kuin kaikkien muiden muihin käyttötarkoituksiin suunnattujen samasta jalostuksesta saatujen tuotteiden arvo tämän asetuksen 163 artiklan 3 kohdassa säädetyn arviointimenetelmän mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista raaka-aineista on tehtävä sopimus 147 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 148 artiklan soveltamista.

3.   Hakijan on toimitettava korjattu raaka-aine kokonaisuudessaan joko keräilijälle tai vastaanottavalle ensimmäiselle jalostajalle, joka takaa, että vastaava raaka-ainemäärä käytetään yhden tai useamman liitteessä XXIII tarkoitetun lopputuotteen valmistukseen muuksi kuin elintarvikkeeksi yhteisössä.

Jos ensimmäinen jalostaja käyttää korjattua raaka-ainetta väli- tai sivutuotteen valmistamiseen, hän voi käyttää vastaavan määrän kyseistä väli- tai sivutuotetta yhden tai useamman ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun lopputuotteen valmistukseen.

Toisessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa tai jos keräilijä myy vastaavan määrän korjattua raaka-ainetta, ensimmäisen jalostajan tai keräilijän on ilmoitettava asiasta sille toimivaltaiselle viranomaiselle, jolle vakuus on asetettu. Jos vastaava määrä käytetään muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa raaka-aine on korjattu, asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen kyseisestä toimesta.

4.   Sopimussuhteita sääntelevien kansallisten säännösten mukaisesti ensimmäinen jalostaja voi siirtää tukea hakevan viljelijän tilalta tapahtuvan raaka-aineen keräämisen kolmannelle osapuolelle. Jalostaja vastaa yksin tässä luvussa säädetyistä velvollisuuksista.

146 artikla

Poikkeus

1.   Poiketen siitä, mitä 145 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa hakijalle luvan

a)

käyttää kaikkia korjattuja CN-koodeihin 1201 00 90, 1205 10 90, 1205 90 00, 1206 00 91 ja 1206 00 99 kuuluvia vilja- ja öljykasveja

i)

polttoaineena maatilansa lämmityksessä,

ii)

energian tai biopolttoaineiden tuotantoon tilallaan;

b)

jalostaa kaikki korjattu raaka-aine maatilallaan CN-koodiin 2711 29 00 kuuluvaksi biokaasuksi.

2.   Hakijan on 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa

a)

annettava 147 artiklassa tarkoitetun sopimuksen korvaava ilmoitus, jossa hän sitoutuu käyttämään tai jalostamaan suoraan mainitussa ilmoituksessa tarkoitetun raaka-aineen; 147—164 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin;

b)

annettava jäsenvaltion nimeämän laitoksen tai yrityksen punnita kerätty raaka-aine ja otettava käyttöön käytettyä raaka-ainetta sekä jalostuksesta saatuja tuotteita ja sivutuotteita koskeva erillinen kirjanpito; vilja- ja öljykasvien sekä olkien osalta sekä myös, jos kasvi käytetään kokonaisuudessaan, punnituksen sijaan voidaan kuitenkin hyväksyä raaka-aineen tilavuuden määritys.

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa soveltavien jäsenvaltioiden on toteutettava tarkastustoimenpiteet, joilla voidaan riittävällä tavalla varmistaa raaka-aineen suora käyttö tilalla tai jalostus CN-koodiin 2711 29 00 kuuluvaksi biokaasuksi.

4.   Lisäksi 1 kohdan a alakohdan mukaisesti käytetyt vilja- tai öljykasvit on denaturoitava jäsenvaltion vahvistamalla tavalla. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia öljykasvien siementen 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetusta jalostuksesta saatavan öljyn denaturoinnin siementen denaturoinnin sijaan edellyttäen, että denaturointi tapahtuu heti öljyksi jalostamisen jälkeen ja siementen käyttöä koskevat valvontatoimenpiteet otetaan käyttöön.

147 artikla

Sopimus

1.   Hakijan on esitettävä tukihakemuksensa tueksi toimivaltaiselle viranomaiselleen itsensä ja joko keräilijän tai ensimmäisen jalostajan välillä tehty sopimus. Jäsenvaltio voi kuitenkin päättää, että sopimus voidaan tehdä ainoastaan hakijan ja ensimmäisen jalostajan välillä.

2.   Hakijan on varmistettava, että sopimuksessa mainitaan seuraavat tiedot:

a)

sopimuspuolten nimet ja osoitteet;

b)

sopimuksen kesto;

c)

kunkin raaka-aineen laji ja viljelty pinta-ala;

d)

kaikki kyseisen raaka-aineen toimittamiseen sovellettavat edellytykset sekä öljykasvien osalta odotettavissa oleva määrä, jota toimivaltainen viranomainen pitää edustavana;

e)

sitoumus 145 artiklan 3 kohdan mukaisten velvollisuuksien noudattamisesta;

f)

raaka-aineen suunnitellut ensisijaiset lopulliset käyttötarkoitukset, joiden on oltava 145 artiklan 1 kohdassa ja 163 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisia.

3.   Hakijan on varmistettava sopimuksen tekeminen sellaiseen päivämäärään mennessä, että keräilijä tai ensimmäinen jalostaja voi antaa toimivaltaiselle viranomaiselleen jäljennöksen sopimuksesta 157 artiklan 1 kohdassa vahvistettuihin määräaikoihin mennessä.

4.   Jäsenvaltiot voivat valvontasyistä edellyttää, että kukin hakija saa tehdä ainoastaan yhden toimitussopimuksen kutakin raaka-ainetta kohti.

5.   Jos sopimus koskee CN-koodeihin 1205 10 90, 1205 90 00, 1206 00 91, 1206 00 99 tai 1201 00 90 kuuluvia rypsin-, rapsin- ja auringonkukansiemeniä tai soijapapuja, hakijan on huolehdittava, että sopimuksessa mainitaan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi sivutuotteiden ennakoitu kokonaismäärä ja muuksi kuin ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen sivutuotteiden ennakoitu määrä, joka on eriteltävä lajeittain kummankin tapauksen osalta.

Mainitut määrät lasketaan seuraavien suhteiden perusteella:

a)

100 kilogramman CN-koodiin 1205 10 90 tai 1205 90 00 kuuluvia rypsin- ja/tai rapsinsiemeniä katsotaan vastaavan 56:ta kilogrammaa sivutuotteita;

b)

100 kilogramman CN-koodeihin 1206 00 91 tai 1206 00 99 kuuluvien auringonkukansiementen katsotaan vastaavan 56:ta kilogrammaa sivutuotteita;

c)

100 kilogramman CN-koodiin 1201 00 90 kuuluvia soijapapuja katsotaan vastaavan 78:aa kilogrammaa sivutuotteita.

148 artikla

Raaka-aineet, joista ei tehdä sopimusta

Poiketen siitä, mitä 147 artiklassa säädetään, liitteessä XXII luetelluista raaka-aineista ei välttämättä tarvitse tehdä sopimusta.

Tuen saamiseksi hakijan, joka haluaa käyttää kesannoitua maata raaka-aineiden viljelyyn, on annettava tukea koskevan hakemuksensa jättämisen yhteydessä jäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle kirjallinen ilmoitus siitä, että jos kyseiset raaka-aineet käytetään hakijan tilalla tai myydään, ne käytetään liitteessä XXIII vahvistettuihin tarkoituksiin.

149 artikla

Öljykasveista tuotettavien sivutuotteiden määrä vastaavana määränä soijajauhoa

1.   Kun sopimus koskee CN-koodeihin 1205 10 90, 1205 90 00, 1206 00 91, 1206 00 99 tai 1201 00 90 kuuluvia rypsin-, rapsin- ja auringonkukansiemeniä tai soijapapuja, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava komissiolle niin pian kuin mahdollista ja viimeistään raaka-aineen korjaamisvuoden 30 päivänä kesäkuuta ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen sivutuotteiden ennakoitu, 147 artiklassa tarkoitettuun sopimukseen kuuluva kokonaismäärä lajeittain, sekä kyseisten öljykasvien pinta-ala lajia kohti.

2.   Komissio laskee 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen sivutuotteiden ennakoidun kokonaismäärän vastaavana määränä soijajauhoa seuraavien kertoimien mukaisesti:

soijakakut: 48 prosenttia,

rapsikakut: 32 prosenttia,

auringonkukansiemenkakut: 28 prosenttia.

Jos komissio toteaa ensimmäisen alakohdan mukaisesti suoritetun laskemisen perusteella, että ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen sivutuotteiden miljoonan tonnin yläraja ylittyy, se vahvistaa niin pian kuin mahdollista ja viimeistään raaka-aineen korjaamisvuoden 31 päivänä heinäkuuta kuhunkin sopimukseen sovellettavan vähennysprosentin ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen sivutuotteiden enimmäismäärän laskemiseksi.

3 JAKSO

Sopimuksen muuttaminen tai irtisanominen

150 artikla

Sopimuksen muuttaminen tai irtisanominen

Jos sopimuspuolet muuttavat sopimusta tai irtisanovat sen hakijan tukihakemuksen jättämisen jälkeen, hakija säilyttää oikeuden hakea tukea vain, jos hän ilmoittaa muutoksesta tai irtisanomisesta toimivaltaiselle viranomaiselleen tukihakemuksen muutokselle kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistetun määräajan kuluessa, jotta tarvittavat tarkastukset voidaan suorittaa.

151 artikla

Poikkeukselliset olosuhteet

Rajoittamatta 150 artiklan soveltamista ja jos hakija ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi hän ei voi toimittaa sopimuksessa ilmoitettua raaka-ainetta tai osaa siitä, toimivaltainen viranomainen voi, saatuaan riittävät todisteet näistä poikkeuksellisista olosuhteista, antaa luvan sopimuksen muuttamiseen siinä määrin kuin muutos näyttää olevan perusteltavissa, tai sen irtisanomiseen.

Jos sopimuksen muutos johtaa siihen sisältyvän pinta-alan vähenemiseen tai jos sopimus irtisanotaan, säilyttääkseen oikeutensa tukeen

a)

hakijan on palautettava kaikki asianomaiset maa-alueet kesannoksi toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla;

b)

hakija ei voi myydä, luovuttaa tai käyttää raaka-ainetta, jota viljellään sopimuksesta poistetuilla maa-alueilla.

152 artikla

Lopullisen käyttötarkoituksen muutokset

Keräilijä tai ensimmäinen jalostaja voi muuttaa 147 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja raaka-aineen suunniteltuja ensisijaisia lopullisia käyttötarkoituksia sen jälkeen, kun sopimuksen mukainen raaka-aine on toimitettu keräilijälle tai ensimmäiselle jalostajalle ja 154 artiklan 1 kohdassa ja 157 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut edellytykset on täytetty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 150 artiklan soveltamista.

Lopullisen käyttötarkoituksen muutoksen on täytettävä 145 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja 163 artiklan 3 kohdassa vahvistetut edellytykset.

Keräilijän tai ensimmäisen jalostajan on tehtävä ennakkoilmoitus toimivaltaiselle viranomaiselleen, jotta tarvittavat tarkastukset voidaan suorittaa.

4 JAKSO

Edustavat sadot ja toimitettavat määrät

153 artikla

Edustavat sadot

Jäsenvaltioiden on asianmukaista menettelyä noudattaen vahvistettava joka vuosi edustavat sadot, jotka on tosiasiallisesti saavutettava, ja ilmoitettava ne asianomaisille hakijoille.

Liitteessä XXII luetelluille tuotteille ei kuitenkaan ole välttämätöntä vahvistaa edustavia satoja.

154 artikla

Toimitettavat määrät

1.   Hakijan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen korjatun raaka-aineen kokonaismäärä lajeittain ja vahvistettava sekä toimitettu määrä että sopimuspuoli, jolle hän on toimittanut tämän raaka-aineen.

2.   Määrän, joka hakijan on tosiasiallisesti toimitettava keräilijälle tai ensimmäiselle jalostajalle, on vastattava vähintään edustavaa satoa.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa hyväksyä poikkeuksellisesti enintään 10 prosentin vajauksen mainitusta edustavasta sadosta.

Jos toimivaltainen viranomainen on antanut luvan sopimuksen muuttamiseen tai irtisanomiseen 151 artiklan mukaisesti, se voi lisäksi vähentää määrää, joka hakijan on ensimmäisen alakohdan mukaisesti toimitettava, siinä määrin kuin se näyttäisi olevan perusteltavissa.

5 JAKSO

Edellytykset tuen maksamiseksi

155 artikla

Tuen maksaminen

1.   Hakijalle voidaan maksaa tukea ennen raaka-aineen jalostamista. Tämä tuki maksetaan kuitenkin vasta, kun tässä luvussa toimitettavaksi edellytetty raaka-aineen määrä on toimitettu keräilijälle tai ensimmäiselle jalostajalle ja jos

a)

154 artiklan 1 kohdassa säädetty ilmoitus on tehty;

b)

jäljennös sopimuksesta on toimitettu keräilijän tai ensimmäisen jalostajan toimivaltaiselle viranomaiselle 158 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja 145 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset on täytetty;

c)

toimivaltainen viranomainen on saanut todisteen siitä, että 158 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vakuus on annettu kokonaisuudessaan;

d)

tuen maksamisesta vastaava toimivaltainen viranomainen on varmistanut kunkin hakemuksen osalta, että 147 artiklassa säädetyt edellytykset on täytetty.

2.   Jos kaksivuotisten kasvien osalta sadonkorjuu ja sen seurauksena myös raaka-aineen toimittaminen tapahtuu vasta toisena viljelyvuonna, tukea maksetaan 147 artiklassa tarkoitetun sopimuksen tekemistä seuraavien kahden vuoden ajan, jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että

a)

1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettuja velvollisuuksia on noudatettu ensimmäisestä viljelyvuodesta alkaen;

b)

1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja velvollisuuksia sekä 157 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen ilmoittamisvelvollisuutta on noudatettu toisena vuonna.

Ensimmäisenä viljelyvuonna tukea maksetaan ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen on saanut todisteet siitä, että 158 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vakuus on annettu. Toisena viljelyvuonna ei edellytetä vakuuden antamista tuen maksamiseksi.

3.   Pysyvien tai monivuotisten kasvien tapauksessa tuki maksetaan vuosittain sopimuksen tekemisen jälkeen. Edellä 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä sovelletaan soveltuvin osin.

6 JAKSO

Keräilijän ja hakijan velvollisuudet

156 artikla

Jalostajien lukumäärä

Muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden on oltava enintään kolmannen jalostajan valmistamia.

157 artikla

Velvollisuudet

1.   Keräilijän tai ensimmäisen jalostajan on annettava jäljennös sopimuksesta toimivaltaiselle viranomaiselleen kyseisen jäsenvaltion vahvistaman aikataulun mukaisesti kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisenä vuonna tehtävän tukihakemuksen viimeiseen jättöpäivään mennessä.

Jos hakija ja keräilijä tai ensimmäinen jalostaja muuttavat sopimusta tai irtisanovat sen ennen 150 artiklassa tarkoitettua päivää minä tahansa vuonna, keräilijän tai ensimmäisen jalostajan on annettava jäljennös kyseisestä muutetusta tai irtisanotusta sopimuksesta toimivaltaiselle viranomaiselleen kyseiseen päivään mennessä.

2.   Ensimmäisen jalostajan on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen kyseistä jalostusketjua koskevat tarvittavat tiedot ja erityisesti tiedot niistä hinnoista ja teknisistä jalostuskertoimista, joiden avulla määritellään 164 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen saatavissa olevien lopputuotteiden määrä.

3.   Keräilijän tai ensimmäisen jalostajan, joka on vastaanottanut hakijan toimittaman raaka-aineen, on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen vastaanotetun raaka-aineen määrä lajeittain eriteltynä, raaka-aineen toimittaneen sopimuspuolen nimi ja osoite sekä toimituspaikka ja viittaus sopimukseen jäsenvaltioiden vahvistamaan määräaikaan mennessä sen varmistamiseksi, että tuki voidaan maksaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 28 artiklassa säädetyssä ajassa.

Jos keräilijän tai ensimmäisen jalostajan jäsenvaltio on eri kuin se, jossa raaka-aine on viljelty, kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava toimitetun raaka-aineen kokonaismäärä hakijan toimivaltaiselle viranomaiselle 40 työpäivän kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta.

7 JAKSO

Vakuudet

158 artikla

Keräilijän tai ensimmäisen jalostajan antama vakuus

1.   Keräilijän tai ensimmäisen jalostajan on annettava toimivaltaiselle viranomaiselleen 2 kohdassa tarkoitettu vakuus kokonaisuudessaan kyseisenä vuonna kyseisessä jäsenvaltiossa tehtävän tukihakemuksen viimeiseen jättöpäivään mennessä.

2.   Vakuus on kunkin raaka-aineen osalta 250 euroa hehtaarilta kerrottuna kaikkien sellaisten viljeltyjen pinta-alojen summalla, joista on tehty keräilijän tai ensimmäisen jalostajan allekirjoittama sopimus ja joita käytetään kyseisen raaka-aineen tuottamiseen.

3.   Jos sopimusta muutetaan tai se irtisanotaan 150 tai 151 artiklassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti, vakuus mukautetaan vastaavasti.

4.   Vakuus vapautetaan suhteellisesti kunkin raaka-aineen osalta, jos keräilijän tai ensimmäisen jalostajan toimivaltainen viranomainen on saanut seuraavat todisteet:

a)

kyseisten raaka-aineiden määrät on jalostettu 147 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen käyttötarkoitusten mukaisesti, tarvittaessa ottaen huomioon mahdolliset 152 artiklan säännösten mukaisesti tehdyt muutokset;

b)

jos sopimus koskee CN-koodeihin 1205 00 90, 1206 00 91, 1206 00 99 tai 1201 00 90 kuuluvia rypsin-, rapsin- ja auringonkukansiemeniä tai soijapapuja ja jos sovelletaan 149 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä menettelyä, todisteet siitä, että enimmäismäärän ylittäville ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitetuille sivutuotteiden määrille on olemassa muita menekkimahdollisuuksia kuin elintarvikemarkkinat.

5.   Rajoittamatta 4 kohdan soveltamista, kun vakuuden on antanut keräilijä, se vapautetaan, kun raaka-aine on toimitettu ensimmäiselle jalostajalle edellyttäen, että keräilijän toimivaltaisella viranomaisella on todiste siitä, että ensimmäinen jalostaja on antanut vastaavan vakuuden toimivaltaiselle viranomaiselleen.

159 artikla

Ensisijaiset ja alempiasteiset vaatimukset

1.   Seuraavat velvollisuudet ovat komission asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklan mukaisia ensisijaisia vaatimuksia:

a)

velvollisuus jalostaa raaka-aineet ensisijaisesti sopimuksessa mainituiksi lopputuotteiksi; raaka-aineet on jalostettava sadonkorjuuvuotta seuraavan toisen vuoden 31 päivään heinäkuuta mennessä;

b)

velvollisuus hankkia ennen a alakohdassa tarkoitettua päivämäärää ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen sivutuotteiden enimmäismäärän ylittäville määrille muita menekkimahdollisuuksia kuin elintarvikemarkkinat, jos sovelletaan tämän asetuksen 149 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä menettelyä;

c)

velvollisuus liittää tuotteen mukaan T5-valvontakappale tämän asetuksen 160 ja 161 artiklan mukaisesti.

2.   Seuraavat keräilijän tai ensimmäisen jalostajan velvollisuudet ovat asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklan mukaisia alempiasteisia vaatimuksia:

a)

velvollisuus ottaa vastaan kaikki hakijan tämän asetuksen 145 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimittamat raaka-aineet;

b)

velvollisuus antaa jäljennös sopimuksesta tämän asetuksen 157 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

c)

velvollisuus tehdä tämän asetuksen 157 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaiset ilmoitukset;

d)

velvollisuus antaa vakuus tämän asetuksen 158 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

8 JAKSO

Toiseen jäsenvaltioon myyntiä, luovutusta tai toimittamista taikka vientiä koskevat asiakirjat

160 artikla

T5-valvontakappale

1.   Jos jalostaja myy tai luovuttaa 147 artiklassa tarkoitetun sopimuksen kohteena olevia välituotteita toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle jalostajalle, tuotteen mukana on oltava asetuksen (ETY) N:o 2454/93 mukaisesti annettu T5-valvontakappale.

Jos keräilijä myy tai luovuttaa sopimuksen kohteena olevia raaka-aineita toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle ensimmäiselle jalostajalle, sovelletaan ensimmäistä alakohtaa.

2.   T5-valvontakappaleen 104 kohtaan otsikon ”muuta” alle on merkittävä yksi seuraavista maininnoista:

Producto destinado a su transformación o entrega de acuerdo con lo establecido en el articulo 147 del Reglamento (CE) no 1973/2004 de la Comisión;

Použito pro zpracování nebo dodávku v souladu s článkem 147 nařízení Rady (ES) 1973/2004

Skal anvendes til forarbejdning eller levering i overensstemmelse med artikel 147 i Kommissionens forordning (EF) nr. 1973/2004

Zur Verarbeitung oder Lieferung gemäß Artikel 147 der Verordnung (EG) Nr. 1973/2004 der Kommission zu verwenden

Προς χρήση για μεταποίηση ή παράδοση σύμφωνα με το άρθρο 147 του κανονισμού (ΕΚ) αριθ. 1973/2004 της Επιτροπής

To be used for processing or delivery in accordance with Article 147 of Commission Regulation (EC) No 1973/2004

Kasutamiseks töötlemisel või tarnimisel vastavalt komisjoni määruse (EÜ) nr 1973/2004 artiklile 147

À utiliser pour transformation ou livraison conformément aux dispositions de l'article 147 du règlement (CE) no 1973/2004 de la Commission

Da consegnare o trasformare conformemente all'articolo 147 del regolamento (CE) n. 1973/2004 della Commissione

Izmantot pārstrādei vai piegādei saskaņā ar Komisijas Regulas (EK) Nr. 1973/2004 147. panta nosacījumiem

Naudoti perdirbimui arba pristatymui pagal Komisijos reglamento (EB) Nr. 1973/2004 147 straipsnio nuostatas

A Bizottság 2004/1973/EK rendelete szerint feldolgozásra, vagy átadásra használandó

Te gebruiken voor verwerking of aflevering overeenkomstig artikel 147 van Verordening (EG) nr. 1973/2004 van de Commissie

Do wykorzystania w procesie przetwórstwa bądź do dostawy zgodnie z postanowieniami zawartymi w art. 147 rozporządzenia Komisji (WE) nr 1973/2004

A utilizar para transformação ou entrega em conformidade com o artigo 147 do Regulamento (CE) n.o 1973/2004 da Comissão

Na spracovanie alebo dodávku v súlade s článkom 147 nariadenia Komisie (ES) č. 1973/2004

Se uporablja za predelavo ali dostavo v skladu s členom 147 Uredbe Komisije (ES) št. 1973/2004

Käytetään jalostamiseen tai toimittamiseen komission asetuksen (EY) N:o 1973/2004 147 artiklan mukaisesti

Används till bearbetning eller leverans i enlighet med artikel 147 i kommissionens förordning (EG) nr 1973/2004.

161 artikla

T5-valvontakappale vientiä varten

Jos yksi tai useampi niistä lopputuotteista, välituotteista, rinnakkaistuotteista tai sivutuotteista, joita 147 artiklan mukainen sopimus koskee, on tarkoitettu vietäväksi kolmanteen maahan, niitä yhteisön alueella kuljetettaessa mukana on oltava T5-valvontakappale, jonka on laatinut sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa kyseiset tuotteet on valmistettu.

T5-valvontakappaleen 104 kohtaan otsikon ”muuta” alle on merkittävä yksi seuraavista maininnoista:

Este producto no podrá acogerse a ninguna de las medidas previstas en el apartado 2 del artículo 1 del Reglamento (CE) no 1258/1999 del Consejo

Pro tento produkt nemůže být poskytnuto financování podle čl. 1 odst. 2 nařízení (ES) č. 1258/1999 Rady

De finansieringsforanstaltninger, der er omhandlet i artikel 1, stk. 2, i Rådets forordning (EF) nr. 1258/1999, kan ikke anvendes på dette produkt

Dieses Erzeugnis kommt für keine Finanzierungen gemäß Artikel 1 Absatz 2 der Verordnung (EG) Nr. 1258/1999 des Rates in Betracht

Το προϊόν αυτό δεν μπορεί να τύχει καμιάς από τις χρηματοδοτήσεις που προβλέπονται στο άρθρο 1 παράγραφος 2 του κανονισμού (ΕΚ) αριθ. 1258/1999 του Συμβουλίου

This product shall not qualify for any benefit pursuant to Article 1(2) of Council Regulation (EC) No 1258/1999

Kõnealuse toote puhul nõukogu määruse (EÜ) nr 1258/1999 artikli 1 lõikele 2 vastavaid soodustusi ei anta.

Ce produit ne peut pas bénéficier des financements prévus à l'article ler, paragraphe 2, du règlement (CE) no 1258/1999 du Conseil

Questo prodotto non può beneficiare delle misure di cui all'articolo 1, paragrafo 2 del regolamento (CE) n. 1258/1999 del Consiglio

Šis produkts nevar saņemt Padomes Regulas (EK) Nr. 1258/1999 1. panta 2. punktā noteikto finansējumu

Šiam produktui netaikoma jokia išmoka pagal Tarybos reglamento (EB) Nr. 1258/1999 1 straipsnio 2 punktą.

Ez a termék nem jogosult az 1258/1999/EK tanácsi rendelet 1. cikkének (2) bekezdése szerinti semmilyen ellátásra

Dit product komt niet in aanmerking voor financieringen zoals bedoeld in artikel 1, lid 2, van Verordening (EG) nr. 1258/1999 van de Raad

Ten produkt nie kwalifikuje się do finansowania przewidzianego w art. 1 ust. 2 rozporządzenia Rady (WE) nr 1258/1999

O presente produto não pode beneficiar de medidas ao abrigo do n.o 2 do artigo 1.o do Regulamento (CE) n.o 1258/1999 do Conselho

Tento produkt nie je oprávnený na financovanie uvedené v odseku 2 článku 1 nariadenia Rady (ES) č. 1258/1999

Ta proizvod ni upravičen do financiranja iz člena 1(2) Uredbe Sveta (ES) št. 1258/1999

Tähän tuotteeseen ei sovelleta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999 1 artiklan 2 kohdan mukaisia toimenpiteitä

De åtgärder som avses i artikel 1.2 i rådets förordning (EG) nr 1258/1999 kan inte användas för denna produkt.

Ensimmäisen ja toisen alakohdan säännöksiä sovelletaan ainoastaan tapauksiin, joissa liitteessä XXIII tarkoitettu lopputuote taikka välituote, rinnakkaistuote tai sivutuote, josta on tehty 147 artiklan mukainen sopimus, olisi oikeutettu vientitukeen, jos se olisi saatu tämän järjestelyn ulkopuolella viljellyistä raaka-aineista.

162 artikla

T5-valvontakappaleen vaihtoehtoiset todisteet

Poiketen siitä, mitä 159 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, seuraavat asiakirjat voidaan hyväksyä T5-valvontakappaleen vaihtoehtoisina todisteina, kun T5-valvontakappaletta ei ensimmäisestä jalostajasta riippumattomien olosuhteiden vuoksi palauteta sen jäsenvaltion, johon keräilijä tai ensimmäinen jalostaja on sijoittautunut, valvonnasta vastaavan elimen lähtötoimipaikkaan kahden kuukauden kuluessa siitä, kun 159 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty määräaika on päättynyt:

a)

välituotteiden ostolaskut;

b)

viimeisen jalostajan todistukset siitä, että tuotteet on jalostettu lopullisesti muiksi kuin elintarvikkeiksi;

c)

viimeisen jalostajan oikeaksi todistamat jäljennökset kirjanpitoasiakirjoista, joista käy ilmi, että jalostus on tapahtunut.

9 JAKSO

Tarkastukset

163 artikla

Rekisterien pito

1.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on täsmennettävä rekisterit, joita keräilijän tai jalostajan on pidettävä, sekä niiden jaksottaisuus, jonka on oltava vähintään kuukausittainen.

Keräilijän osalta rekistereissä on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)

kaikkien tämän järjestelmän mukaisesti jalostettaviksi myytyjen ja ostettujen raaka-aineiden määrät;

b)

ensimmäisen jalostajan nimi ja osoite.

Jalostajan osalta rekistereissä on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)

jalostettaviksi ostettujen eri raaka-aineiden määrät;

b)

jalostettujen raaka-aineiden määrät sekä niistä saatujen lopputuotteiden, rinnakkaistuotteiden ja sivutuotteiden määrät ja lajit;

c)

jalostuksesta johtuva hävikki;

d)

hävitetyt määrät ja perustelut hävittämiselle;

e)

jalostajan myymien tai luovuttamien tuotteiden määrät ja lajit sekä niistä saadut hinnat;

f)

tarvittaessa myöhemmän jalostajan nimi ja osoite.

2.   Ensimmäisen jalostajan toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että esitetty sopimus noudattaa 145 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Jos näitä edellytyksiä ei ole noudatettu, siitä on ilmoitettava hakijan toimivaltaiselle viranomaiselle.

3.   Edellä 145 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden taloudellisen arvon laskemiseksi asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on verrattava 157 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella kaikkien muiden kuin elintarvikkeiksi tarkoitettujen tuotteiden yhteenlaskettua arvoa samasta jalostuksesta saatujen muihin käyttötarkoituksiin suunnattujen kaikkien muiden tuotteiden yhteenlaskettuun arvoon. Tuotteen arvo saadaan kertomalla sen määrä edellisen markkinointivuoden aikana tarkistettujen vapaasti tehtaalla -hintojen keskiarvolla. Jos näitä hintoja ei ole käytettävissä, toimivaltaisen viranomaisen on määriteltävä asianomaiset hinnat erityisesti 157 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella.

164 artikla

Keräilijöiden ja jalostajien tiloissa tehtävät tarkastukset

1.   Niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, joissa keräilijät toimivat, on tarkastettava vähintään 25 prosenttia niiden alueelle sijoittautuneista keräilijöistä heidän tiloissaan riskianalyysin perusteella. Kyseisiin tarkastuksiin kuuluu sekä fyysisiä tarkastuksia että kaupallisten asiakirjojen tarkastuksia, joilla varmistetaan raaka-aineostojen ja toimitusten vastaavuus.

2.   Niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, joissa jalostukset on toteutettu, on tarkastettava 146 artiklan 1 kohdan säännösten noudattaminen vähintään 25 prosentilta niiden alueelle sijoittautuneita jalostajia heidän tiloissaan riskianalyysin perusteella. Kyseisiin tarkastuksiin on sisällyttävä vähintään

a)

kaikkien muiden kuin elintarvikkeiksi tarkoitettujen tuotteiden yhteenlasketun arvon vertaaminen samasta jalostuksesta saatujen muihin käyttötarkoituksiin suunnattujen kaikkien muiden tuotteiden yhteenlaskettuun arvoon;

b)

jalostajan tuotantojärjestelmän analyysi, johon kuuluu fyysisiä tarkastuksia ja kaupallisten asiakirjojen tarkastaminen, jotta voidaan jalostajan osalta varmistua raaka-aineiden toimitusten sekä lopputuotteiden, rinnakkaistuotteiden ja sivutuotteiden välisestä vastaavuudesta.

Edellä b alakohdassa tarkoitetussa tarkastuksessa toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä erityisesti kyseisten raaka-aineiden jalostuksen teknisiä kertoimia. Jos yhteisön lainsäädännössä on säädetty tällaisista kertoimista vientiä varten, sovelletaan näitä kertoimia. Niiden puuttuessa sovelletaan muita yhteisön lainsäädännössä säädettyjä kertoimia. Kaikissa muissa tapauksissa tarkastuksen on perustuttava asianomaisessa jalostusteollisuudessa yleisesti hyväksyttyihin kertoimiin.

3.   Edellä 146 artiklassa tarkoitettujen jalostusten osalta on tarkastettava 10 prosenttia hakijoista, jotka on valittu riskianalyysin perusteella ottaen huomioon

a)

tukien määrä;

b)

tukihakemukseen sisältyvien viljelylohkojen lukumäärä ja pinta-ala;

c)

muutokset edelliseen vuoteen verrattuna;

d)

edellisinä vuosina tehtyjen tarkastusten tulokset;

e)

muut parametrit, jotka jäsenvaltiot määrittelevät toimitettujen ilmoitusten edustavuuden perusteella.

4.   Jos 3 kohdassa tarkoitetuissa tarkastuksissa ilmenee sääntöjenvastaisuuksia vähintään kolmessa prosentissa tapauksista, toimivaltaisen viranomaisen on kuluvan vuoden aikana tehtävä lisätarkastuksia ja lisättävä niiden viljelijöiden osuutta, joille on seuraavana vuonna tehtävä paikalla tehtäviä tarkastuksia.

5.   Jos on säädetty, että tietyt 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten osa-alueet voidaan tehdä otoksen perusteella, kyseisen otoksen on taattava valvonnan luotettava ja edustava taso.

6.   Jokaisesta tarkastuksesta on laadittava tarkastajan allekirjoittama tarkastuskertomus, jonka perusteella on mahdollista tutkia tehtyihin tarkastuksiin liittyviä tietoja. Kertomuksessa on ilmoitettava erityisesti

a)

tarkastuspäivä;

b)

paikalla olleet henkilöt;

c)

tarkastettu ajanjakso;

d)

käytetyt tarkastustekniikat sekä tarvittaessa viittaus otantamenetelmiin;

e)

tarkastuksen tulokset.

165 artikla

Hampun tuotanto

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 795/2004 29 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 796/2004 33 artiklassa tarkoitettuja hamppua koskevia säännöksiä.

166 artikla

Lisätoimenpiteet ja keskinäinen avunanto

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tämän luvun asianmukaisen soveltamisen kannalta tarvittavat lisätoimenpiteet ja avustettava toisiaan tässä luvussa säädettyjen tarkastusten toteuttamiseksi. Jos tässä luvussa ei säädetä soveltuvista vähennyksistä tai ulkopuolelle jättämisistä, jäsenvaltiot voivat soveltaa aiheellisia kansallisia seuraamuksia tuen myöntämismenettelyssä mukana oleviin markkinoiden toimijoihin.

2.   Jäsenvaltioiden on tarpeen mukaan tai siinä määrin kuin tämän luvun säännöksissä edellytetään avustettava toisiaan tehokkaiden tarkastusten varmistamiseksi ja toimitettujen asiakirjojen oikeellisuuden sekä vaihdettujen tietojen paikkansapitävyyden varmistamiseksi.

10 JAKSO

Järjestelmän ulkopuolelle jättäminen ja ilmoitukset

167 artikla

Raaka-aineiden jättäminen järjestelmän ulkopuolelle

Jäsenvaltiot voivat jättää minkä tahansa maatalouden raaka-aineen tässä luvussa vahvistetun järjestelmän ulkopuolelle, jos kyseisen raaka-aineen vuoksi aiheutuu vaikeuksia valvonnan, kansanterveyden, ympäristön tai rikosoikeuden taikka muiden kuin elintarvikkeiksi tarkoitettujen lopputuotteiden määrän vähenemisen suhteen.

168 artikla

Vähimmäisalat

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa vähimmäisviljelyalan mille tahansa 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle raaka-aineelle.

169 artikla

Ilmoitukset

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ennen kyseessä olevan vuoden loppua seuraavaa 15 päivää lokakuuta seuraavat tiedot:

a)

147 artiklassa tarkoitetuista sopimuksista johtuvat pinta-alat sekä 146 artiklan 2 kohdassa ja 148 artiklassa tarkoitetut ilmoitukset kunkin raaka-aineen osalta;

b)

kunkin raaka-ainelajin sekä saatujen lopputuotteiden, sivutuotteiden ja rinnakkaistuotteiden määrät sekä niihin käytettyjen raaka-aineiden laji;

c)

146 artiklan mukaisesti toteutetut toimenpiteet;

d)

167 artiklan mukaisesti järjestelmän ulkopuolelle jätetyt raaka-aineet;

e)

168 artiklan mukaisesti vahvistetut vähimmäisalat.

17 LUKU

HUMALAN PINTA-ALATUKI

170 artikla

Humalanviljelijöille maksettava lisätuki

1.   Humalaa tuottaville viljelijöille myönnetään asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 a artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua lisätukea hehtaariperusteisesti niiltä aloilta, jotka noudattavat mainitun asetuksen 110 o artiklassa säädettyjä edellytyksiä, jos

a)

istutustiheys on vähintään 1 500 kasvia hehtaarilla kaksinkertaisesti tuettujen kasvien osalta tai 2 000 kasvia hehtaarilta yksinkertaisesti tuettujen kasvien osalta;

b)

aloilla on tehty tavanomaiset viljelytyöt.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 o artiklassa tarkoitetulla ”alalla, jolle on kylvetty humalaa” tarkoitetaan tukipuiden kiinnitykseen käytettyjen uloimmaisten lankarivien rajoittamaa viljelylohkoa. Jos tällä rivillä on humalakasveja, viljelylohkon kullekin sivulle lisätään ylimääräinen huoltokaista, jonka koko vastaa istutetun pinta-alan sisäpuolella olevan huoltokaistan keskimääräistä kokoa. Huoltokaista ei saa olla yleistä tietä. Viljelyrivien ulkoreunoilla sijaitsevat, maatalouskoneiden käytölle välttämättömät kaksi kaistaa sisältyvät pinta-alaan, jos kummankaan näiden kahden kaistan pituus ei ole suurempi kuin kahdeksan metriä ja jos ne eivät ole yleistä tietä.

3.   Tuen ulkopuolelle jätetään ne humalaistutukset, joita on viljelty lähinnä taimitarhatuotteiksi.

4.   Lisätuille käytettävissä oleva kokonaismäärä jaetaan tasaisesti kyseessä olevan jäsenvaltion alueella oleville tukikelpoisille humalaistutuksille.

171 artikla

Hyväksytyille humalan tuottajaryhmittymille myönnettävät tuet

1.   Hyväksyttyjen tuottajaryhmittymien on haettava asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 a artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua tukea viimeistään satovuoden 1 päivänä syyskuuta.

2.   Hyväksytylle tuottajaryhmittymälle maksettu määrä on käytettävä asetuksen (ETY) N:o 1696/71 7 artiklan 1 kohdan a—d alakohdassa säädettyihin toimenpiteisiin kolmen vuoden kuluessa maksupäivästä. Määrä, jota ei ole käytetty tämän ajan kuluessa, on maksettava takaisin maksajavirastolle ja vähennettävä EMOTR:n tukiosastosta rahoitettavista menoista.

3.   Tuki, joka on pidätetty vuoden 2005 satoa edeltävien satojen osalta asetuksen (ETY) N:o 1696/71 12 artiklan 5 kohdan c alakohdan mukaisesti, on käytettävä ennen 31 päivää joulukuuta 2008.

4.   Hyväksytyille tuottajaryhmittymille tukia maksavan jäsenvaltion on toimitettava komissiolle vuosittain kertomus sen hyväksymien tuottajaryhmittymien tukien käytöstä sekä kuvaus asetuksen (ETY) N:o 1696/71 7 artiklan 1 kohdan a—d alakohdassa säädetyistä toimenpiteistä, joita on rahoitettu tuella. Kertomus on toimitettava viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta.

5.   Kokonaismäärä, joka jäsenvaltiolla on käytettävissä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 a artiklan toisessa alakohdassa tarkoitettujen hyväksyttyjen tuottajaryhmittymien tukiin, on jaettava ryhmittymille suhteessa tämän asetuksen 170 artiklan edellytykset täyttäviin pinta-aloihin, joista ryhmittymien jäsenet ovat jättäneet asetuksen (EY) N:o 796/2004 II osan II osaston mukaisen hakemuksen.

18 LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

172 artikla

Kumoamiset

1.   Kumotaan asetukset (ETY) N:o 1686/72, (ETY) N:o 1445/76, (EY) N:o 1644/96, (EY) N:o 2316/1999, (EY) N:o 2461/1999, (EY) N:o 2550/2001, (EY) N:o 2199/2003 ja (EY) N:o 2237/2003 1 päivästä tammikuuta 2005.

Niitä sovelletaan kuitenkin edelleen markkinointivuotta tai palkkiojaksoa 2004/2005 tai aiempia markkinointivuosia tai palkkiojaksoja koskeviin tukihakemuksiin. Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 66 tai 71 artiklaa asetuksen (EY) N:o 2316/1999 20 artiklan 2—5 kohtaa sovelletaan viljelijöiden tekemien sitoumusten päättymiseen asti.

2.   Kumotaan asetus (EY) N:o 2342/1999 1 päivästä tammikuuta 2005. Sitä sovelletaan edelleen vuotta 2004 koskeviin hakemuksiin.

3.   Kumotaan asetus (EY) N:o 609/1999 1 päivästä tammikuuta 2005. Sitä sovelletaan kuitenkin edelleen vuoden 2004 ja 2005 satoa koskeviin suorien tukien hakemuksiin sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 71 artiklan 1 kohtaa.

4.   Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

173 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaviin markkinointivuosiin tai palkkiojaksoihin, lukuun ottamatta 10 artiklaa, jota sovelletaan tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 29 päivänä lokakuuta 2004.

Komission puolesta

F. FISHLER

Komission jäsen


(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 864/2004 (EUVL L 161, 30.4.2004, s. 48).

(2)  EYVL L 177, 4.8.1972, s. 26. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 323/2004 (EUVL L 58, 26.2.2004, s. 14).

(3)  EYVL L 161, 23.6.1976, s. 10. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1252/2001 (EYVL L 173, 27.6.2001, s. 27).

(4)  EYVL L 207, 17.8.1996, s. 1.

(5)  EYVL L 75, 20.3.1999, s. 20.

(6)  EYVL L 280, 30.10.1999, s. 43. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 206/2004 (EUVL L 34, 6.2.2004, s. 33).

(7)  EYVL L 281, 4.11.1999, s. 30. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1777/2004 (EUVL L 316, 15.10.2004, s. 66).

(8)  EYVL L 299, 20.11.1999, s. 16. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 345/2002 (EYVL L 55, 26.2.2002, s. 10).

(9)  EYVL L 341, 22.12.2001, s. 105. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 920/2004 (EUVL L 163, 30.4.2004, s. 92).

(10)  EUVL L 328, 17.12.2003, s. 21. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1766/2004 (EUVL L 315, 14.10.2004, s. 27).

(11)  EUVL L 339, 24.12.2003, s. 52.

(12)  EYVL L 197, 30.7.1994, s. 4. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1782/2003.

(13)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 123.

(14)  EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2286/2003 (EUVL L 343, 31.12.2003, s. 1).

(15)  EYVL 125, 11.7.1966, s. 2298/66. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/55/EY (EUVL L 114, 21.4.2004, s. 18).

(16)  EYVL 125, 11.7.1966, s. 2309/66. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/61/EY (EUVL L 165, 3.7.2003, s. 23).

(17)  EYVL L 193, 20.7.2002, s. 74. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/61/EY.

(18)  EUVL L 141, 30.4.2004, s. 18.

(19)  EYVL L 193, 29.7.2000, s. 16. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 393/2004 (EUVL L 65, 3.3.2004, s. 4).

(20)  EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(21)  EYVL L 147, 18.6.1993, s. 25.

(22)  EYVL L 175, 4.8.1971, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2320/2003 (EUVL L 345, 31.12.2003, s. 18).

(23)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103.

(24)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80.

(25)  EYVL L 100, 20.4.2000, s. 31.

(26)  EYVL L 125, 11.7.1966, s. 2309.

(27)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 96.

(28)  EUVL L 339, 24.12.2003, s. 45.

(29)  EUVL L 339, 24.12.2003, s. 36.

(30)  EYVL L 205, 3.8.1995, s. 96.

(31)  EUVL L 141, 30.4.2004, s. 1.

(32)  EYVL L 193, 20.7.2002, s. 74.

(33)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 114.

(34)  EYVL L 215, 30.7.1992, s. 85.

(35)  EYVL L 123, 7.5.1981, s. 3.

(36)  EYVL L 67, 11.3.1982, s. 23.

(37)  EYVL L 215, 30.7.1992, s. 85.

(38)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80.

(39)  EYVL L 355, 5.12.1992, s. 32.

(40)  EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1.

(41)  EYVL L 50, 21.2.2002, s. 40.


LIITE I

ASETUKSEN 2 ARTIKLAN 5 KOHDASSA TARKOITETTU LUPIINIEN KARVAUDEN MÄÄRITTÄMINEN

Tehdään 200 siemenen näytteelle kustakin enintään 20 tonnin erästä otetusta 1 kilogramman määrästä.

Koe rajoittuu näytteessä olevien karvaiden siementen laadulliseen toteamiseen. Tasalaatuisuuden raja on enintään 1 karvas siemen sataa siementä kohti. Von Sengbuschin (1942), Ivanovin ja Smirnovan (1932) ja Eggebrechtin (1949) siementen leikkausmenetelmää sovelletaan testausmenetelmänä. Kuivat tai turvotetut siemenet halkaistaan poikittain. Siementen puolikkaat upotetaan siivilässä 10 sekunniksi jodiliuokseen, ja niitä huuhdellaan sen jälkeen vedellä 5 sekuntia. Karvaissa siemenissä leikkauspinta muuttuu ruskeaksi, mutta vähän alkaloideja sisältävissä siemenissä se pysyy keltaisena.

Jodiliuoksen valmistamiseksi liuotetaan 14 grammaa kaliumjodidia mahdollisimman pieneen vesimäärään, lisätään 10 grammaa jodia ja laimennetaan liuos vedellä 1 000 cm3:iin. Liuoksen annetaan seistä viikon ajan ennen käyttöä. Sitä on säilytettävä savulasipulloissa. Tätä emoliuosta laimennetaan ennen käyttöä suhteessa 1:3—1:5.


LIITE II

RIISIN LAJIKOHTAINEN TUKI

Asetuksen 13 artiklassa tarkoitetun vähennyskertoimen laskeminen

1.

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 82 artiklassa tarkoitetun perusalan mahdollisen ylittymisen toteamiseksi jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon mainitun asetuksen 81 artiklassa vahvistetut perusalat tai osaperusalat sekä niiden pinta-alojen kokonaismäärä, joista tukihakemuksia on kyseisten perusalojen ja osaperusalojen osalta toimitettu.

2.

Määritettäessä niiden viljelyalojen kokonaismäärää, joista on jätetty tukihakemuksia, ei oteta huomioon hakemuksia eikä hakemusten osia, jotka tarkastuksissa on havaittu selvästi perusteettomiksi.

3.

Jos todetaan tiettyjen perusalojen tai osaperusalojen ylittyminen, jäsenvaltioiden on niiden osalta määriteltävä ylitysprosentti, joka lasketaan kahden desimaalin tarkkuudella tämän asetuksen 18 artiklan 2 kohdassa vahvistettua määräaikaa noudattaen. Kun ylittyminen on ennakoitavissa, jäsenvaltion on ilmoitettava siitä viipymättä tuottajille.

4.

Riisin lajikohtaiseen tukeen sovellettava vähennyskerroin lasketaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 82 artiklaa noudattaen seuraavan kaavan mukaisesti:

Vähennyskerroin = osaperusalan viiteala jaettuna kokonaispinta-alalla, josta tukihakemuksia on kyseisen osaperusalan osalta toimitettu.

Alennettu riisin lajikohtainen tuki lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

Alennettu riisin lajikohtainen tuki = riisin lajikohtainen tuki kerrottuna vähennyskertoimella.

Kyseinen vähennyskerroin ja alennettu riisin lajikohtainen tuki lasketaan kunkin osaperusalan osalta edellä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 82 artiklan 2 kohdassa säädetyn uudelleenjaon jälkeen. Uudelleenjako tehdään niiden osaperusalojen hyväksi, joiden osalta rajat on ylitetty. Se tehdään suhteessa niillä osaperusaloilla, joiden osalta rajat on ylitetty, todettuihin ylityksiin.


LIITE III

RIISIN LAJIKOHTAINEN TUKI

A.   Kylvöala, jonka osalta tukea on haettu (alustavat tiedot)

Markkinointivuosi: 2…/2… Jäsenvaltio: ………

(Ainoastaan Ranskan osalta) perusala: ………

Osaperusala

Viiteala (hehtaareina) (1)

Lajike

Kylvöala, jonka osalta tukea on haettu (hehtaareina) (2)

Ylitysprosentti

Osaperusalan 1 nimi

 

Lajike 1

 

 

Lajike 2

 

Lajike 3

 

Lajike 4

 

Lajike 5

 

…..

 

YHTEENSÄ

 

Osaperusalan 2 nimi

 

Lajike 1

 

 

Lajike 2

 

Lajike 3

 

Lajike 4

 

Lajike 5

 

…..

 

YHTEENSÄ

 

Osaperusalan 3 nimi

 

Lajike 1

 

 

Lajike 2

 

Lajike 3

 

Lajike 4

 

Lajike 5

 

…..

 

YHTEENSÄ

 

…..

 

Lajike 1

 

 

Lajike 2

 

Lajike 3

 

Lajike 4

 

Lajike 5

 

…..

 

YHTEENSÄ

 

YHTEENSÄ

 

 

 

 

B.   Kylvöala, jonka osalta tukea on haettu (lopulliset tiedot)

Markkinointivuosi: 2…/2… Jäsenvaltio: ………

(Ainoastaan Ranskan osalta) perusala: ………

Osaperusala

Viiteala (hehtaareina) (3)

Lajike

Kylvöala, jonka osalta tukea on haettu (hehtaareina) (4)

Ylitysprosentti

Osaperusalan 1 nimi

 

Lajike 1

 

 

Lajike 2

 

Lajike 3

 

Lajike 4

 

Lajike 5

 

…..

 

YHTEENSÄ

 

Osaperusalan 2 nimi

 

Lajike 1

 

 

Lajike 2

 

Lajike 3

 

Lajike 4

 

Lajike 5

 

…..

 

YHTEENSÄ

 

Osaperusalan 3 nimi

 

Lajike 1

 

 

Lajike 2

 

Lajike 3

 

Lajike 4

 

Lajike 5

 

…..

 

YHTEENSÄ

 

…..

 

Lajike 1

 

 

Lajike 2

 

Lajike 3

 

Lajike 4

 

Lajike 5

 

…..

 

YHTEENSÄ

 

YHTEENSÄ

 

 

 

 

C.   Kylvöala, jonka osalta tuki on maksettu

Markkinointivuosi: 2…/2… Jäsenvaltio: ………

(Ainoastaan Ranskan osalta) perusala: ………

Osaperusala

Viiteala (hehtaareina) (5)

Lajike

Kylvöala, jonka osalta tuki on maksettu (hehtaareina)

Maksettu tuki (EUR/ha) (6)

Osaperusalan 1 nimi

 

Lajike 1

 

 

Lajike 2

 

Lajike 3

 

Lajike 4

 

Lajike 5

 

…..

 

YHTEENSÄ

 

Osaperusalan 2 nimi

 

Lajike 1

 

 

Lajike 2

 

Lajike 3

 

Lajike 4

 

Lajike 5

 

…..

 

YHTEENSÄ

 

Osaperusalan 3 nimi

 

Lajike 1

 

 

Lajike 2

 

Lajike 3

 

Lajike 4

 

Lajike 5

 

…..

 

YHTEENSÄ

 

…..

 

Lajike 1

 

 

Lajike 2

 

Lajike 3

 

Lajike 4

 

Lajike 5

 

…..

 

YHTEENSÄ

 

YHTEENSÄ

 

 

 

 


(1)  Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 81 artikla.

(2)  Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 80 artiklan 1 kohta.

(3)  Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 81 artikla.

(4)  Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 80 artiklan 1 kohta.

(5)  Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 81 artikla.

(6)  Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 82 artikla ja tämän asetuksen liite II.


LIITE IV

Asetuksen 54 artiklan 3 kohdassa ja 59 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu

PERUSALAT

(1000 ha)

Alue

Kaikki peltokasvit

joista maissia

joista nurmisäilörehua

BELGIA

Yhteensä

489,5

96,4

 

josta Flanderi-Bryssel

 

 

 

TANSKA

2 018,6

 

 

SAKSA

10 159,4 (1)

540,3 (3)

 

Schleswig-Holstein

506,2

 

 

Hamburg

5,1

 

 

Niedersachsen

1 424,7

 

 

Bremen

1,8

 

 

Nordrhein-Westfalen

948,5

 

 

Rheinland-Pfalz

368,6

 

 

Hessen

461,4

 

 

Baden-Württemberg

735,5

122,1

 

Bayern

1 776,0

418,2

 

Saarland

36,6

 

 

Berlin

2,9

 

 

Brandenburg

889,6

 

 

Mecklenburg-Vorpommern

968,2

 

 

Sachsen

599,0

 

 

Sachsen-Anhalt

880,9

 

 

Thüringen

554,4

 

 

KREIKKA

1 491,7

222,1

 

ESPANJA

Regadío

1 371,1

403,4

 

Secano

7 849,0

 

 

RANSKA

Yhteensä

13 582,1

 

 

Maissin perusala

 

613,8 (2)

 

Kasteltu perusala

1 209,7 (2)

 

 

IRLANTI

345,6

0,2

 

ITALIA

5 801,2

400,8

 

LUXEMBURG

42,8

 

 

ALANKOMAAT

441,7

208,3

 

ITÄVALTA

1 203,5

 

 

PORTUGALI

Azorit

9,7

 

 

Madeira

 

 

 

— Regadío

0,31

0,29

 

— Muu

0,30

 

 

Manner-Portugali

 

 

 

— Regadío

293,4

221,4

 

— Muu

622,7

 

 

SUOMI

1 591,5

 

200,0

RUOTSI

1 737,1

 

130,0

YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Englanti

3 794,6

33,2 (3)

 

Skotlanti

551,6

 

 

Pohjois-Irlanti

52,9

 

 

Wales

61,4

1,2 (1)

 


(1)  Jos asetuksen (EY) N:o 1782/2003 102 artiklan 5 kohtaa sovelletaan.

(2)  284 000 hehtaaria kasteltua maissia mukaan luettuna.

(3)  Sokerimaissia lukuun ottamatta.


LIITE V

Asetuksen 56 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu

Kuiduntuotantoon tarkoitetut pellavalajikkeet, joille voidaan myöntää peltokasvien pinta-alatukia

Adélie

Agatha

Alba

Alizée

Angelin

Argos

Ariane

Artemida

Aurore

Belinka

Bonet

Caesar Augustus

Diane

Diva

Drakkar

Electra

Elise

Escalina

Evelin

Exel

Hermes

Ilona

Jitka

Jordan

Kastyciai

Laura

Liflax

Liviola

Loréa

Luna

Marina

Marylin

Melina

Merkur

Modran

Nike

Opaline

Rosalin

Selena

Super

Tabor

Texa

Venica

Venus

Veralin

Viking

Viola


LIITE VI

Asetuksen 59 artiklan 4 kohdassa ja 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu

Image


LIITE VII

Asetuksen 67 artiklassa tarkoitetut rehupalkokasvit

CN-koodi

 

0713 90

Täysin kypsyneinä korjatut Vicia-lajin kasvit, ei kuitenkaan Vicia faba ja Vicia sativa

Vicia sativa, muut kuin täysin kypsyneinä korjatut

ex 1209 29 50

Lupinus-lajin kasvit, muut kuin makea lupiini

ex 1214 90 99

Medicago spp.

Trifolium spp.

Lathyrus spp.

Melilotus spp.

Onobrychis spp.

Ornithopus sativus

Hedysarum coronarium

Lotus corniculatus

Galega orientalis

Trigonella foenum-graecum

Vigna sinensis


LIITE VIII

ASETUKSEN 57 ARTIKLASSA TARKOITETUT KASVIT

Kasvi

Jäsenvaltio

Alue

Kaikki tukikelpoiset kasvit

Viro

Suomi

Koko alue

Koko alue

Ruotsi

Koko alue

Sokerimaissi

Kuiduntuotantoon tarkoitettu hamppu

Kaikki jäsenvaltiot

Koko alue


LIITE IX

KOMISSIOLLE ILMOITETTAVAT TIEDOT

Asetuksen 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut

Tiedot esitetään sarjana seuraavan mallin mukaan laadittuja taulukoita:

ensimmäisessä taulukossa vahvistetaan tiedot asetuksen (EY) N:o 1782/2003 103 artiklassa tarkoitettujen tuotantoalueiden tasolla,

toisessa taulukkoryhmässä vahvistetaan tiedot tämän asetuksen liitteessä IV tarkoitettujen perusalojen tasolla,

yhtenäisessä taulukossa esitetään yhteenveto tiedoista jäsenvaltioittain.

Taulukot toimitetaan sekä painettuna että tiedostomuodossa.

Kaavat pinta-aloille

:

5 = 1 + 2 + 3 + 4

10 = 7 + 8 + 9

16 = 17 + 18

21 = 5 + 10 + 11 + 12 + 13 + 14 + 15 + 16 + 20

Huomautuksia:

Kussakin taulukossa on nimettävä kyseinen alue.

Sadolla tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 luvun mukaisten peltokasvien pinta-alatukien laskemiseksi käytettyä satoa.

Kasteltu ja kastelematon erotetaan toisistaan ainoastaan, jos on kyse yhdistetyistä alueista. Siinä tapauksessa:

 

(d) = (e) + (f)

 

(j) = (k) + (l)

Rivi 1 koskee ainoastaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 105 artiklan 1 kohdassa säädettyyn lisätukeen oikeutettua durumvehnää.

Rivi 2 koskee ainoastaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 105 artiklan 3 kohdassa säädettyyn lisätukeen oikeutettua durumvehnää.

Rivi 19 koskee ainoastaan asetuksen (EY) N:o 1257/1999 22, 23, 24 ja 31 artiklan mukaisia kesannoituja tai metsitettyjä viljelyaloja, jotka luokitellaan kesannoiduiksi peltoviljelyaloiksi asetuksen (EY) N:o 1782/2003 107 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

Rivi 20 koskee asetuksen (EY) N:o 1782/2003 102 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja alueita.

Tiedot on annettava myös niiden tuottajien osalta, jotka eivät hae peltokasvien pinta-alatuen mukaista hehtaarikohtaista tukea (asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 luku). Nämä tiedot on annettava sarakkeissa m ja n otsakkeella ’Muut’, ja ne koskevat pääasiassa naudan- ja lampaanlihapalkkiota varten rehupinta-aloiksi ilmoitettuja peltokasveja.

Rivi 23 koskee sellaisten kasvien viljelyyn käytettävää kesantoa, joita voidaan käyttää muuhun kuin elintarviketuotantoon ja joista ei makseta korvausta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 107 artiklan 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen mukaisesti (esim. sokerijuurikas, maa-artisokka, juurisikuri).

Rivi 24 koskee kesannoituja pinta-aloja, joita käytetään rehupalkokasvien viljelyyn asetuksen (EY) N:o 1782/2003 107 artiklan 3 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti.

TIEDOT

Alueen nimi:

Päivämäärä:

KASVI

nro

Hakemus > 92 tonnia

Hakemus < 92 tonnia

Muut

Hakemuksia yhteensä =

Hakemuksia yhteensä =

Hakemuksia yhteensä =

Sato (tonnia/hehtaari)

Pinta-ala (ha)

Sato (tonnia/hehtaari)

Pinta-ala (ha)

Sato (tonnia/hehtaari)

Pinta-ala (ha)

Yhteensä

Kastelematon

Kasteltu

Yhteensä

Kastelematon

Kasteltu

Yhteensä

Kastelematon

Kasteltu

Yhteensä

Kastelematon

Kasteltu

 

 

 

 

(a)

(b)

(c)

(d)

(e)

(f)

(g)

(h)

(i)

(j)

(k)

(l)

(m)

(n)

Durumvehnä, 105 artiklan 1 kohta

1

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Durumvehnä, 105 artiklan 3 kohta

2

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maissi (erillinen perusala)

3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muut viljat

4

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viljat yhteensä

5

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

— josta nurmisäilörehua

6

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Soijapavut

7

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rapsinsiemenet

8

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Auringonkukka

9

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Öljykasvit yhteensä

10

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valkuaiskasvit yhteensä

11

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pellavansiemenet yhteensä

12

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuiduntuotantoon tarkoitettu pellava yhteensä

13

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuiduntuotantoon tarkoitettu hamppu yhteensä

14

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nurmisäilörehu

15

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kesannointi yhteensä (107 artikla)

16

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

— josta velvoitekesantoa

17

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

— josta vapaaehtoista kesantoa, 107 artiklan 6 kohta

18

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

— josta kesantoa, jolle ei myönnetä tukea, 107 artiklan 8 kohta

19

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nautaeläin- ja lammaspalkkioita varten rehupinta-aloiksi ilmoitetut peltokasvit

20

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yhteensä

21

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Non food -kesannointi

22

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

— josta tukea ei myönnetä

23

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rehupalkokasvien viljelyyn tarkoitettu kesanto

24

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


LIITE X

ALUEET, JOILLA VUOHIPALKKIOITA VOIDAAN MAKSAA

1.

Saksa: kaikki asetuksen (EY) N:o 1257/1999 18 artiklassa tarkoitetut vuoristoalueet.

2.

Kreikka: koko maa (1).

3.

Espanja: autonomiset alueet Andalusia, Aragonia, Baleaarit, Kastilia-La Mancha, Kastilia ja León, Katalonia, Extremadura, Galicia (Coruñan ja Lugon provinsseja lukuun ottamatta), Madrid, Murcia, La Rioja, Comunidad Valenciana ja Kanariansaaret (1) sekä kaikki kyseisten alueiden ulkopuolella sijaitsevat asetuksen (EY) N:o 1257/1999 18 artiklassa tarkoitetut vuoristoalueet.

4.

Ranska: Korsika, merentakaiset departementit (1) ja kaikki kyseisten alueiden ulkopuolella sijaitsevat asetuksen (EY) N:o 1257/1999 18 artiklassa tarkoitetut vuoristoalueet.

5.

Italia: Lazio, Abruzzo, Molise, Campania, Apulia, Basilicata, Calabria, Sisilia ja Sardinia sekä kaikki kyseisten alueiden ulkopuolella sijaitsevat asetuksen (EY) N:o 1257/1999 18 artiklassa tarkoitetut vuoristoalueet.

6.

Kypros: koko maa.

7.

Itävalta: kaikki asetuksen (EY) N:o 1257/1999 18 artiklassa tarkoitetut vuoristoalueet.

8.

Portugali: koko maa Azoreita lukuun ottamatta (1).

9.

Slovenia: koko maa.

10.

Slovakia: kaikki asetuksen (EY) N:o 1257/1999 18 artiklassa tarkoitetut vuoristoalueet.


(1)  Ranskan merentakaiset departementit, Madeira, Kanariansaaret ja Egeanmeren saaret jätetään tämän liitteen ulkopuolelle, jos asianomainen jäsenvaltio hakee asetuksen (EY) N:o 1782/2003 70 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua vapaaehtoista poissulkemista.


LIITE XI

UUHI- JA KUTTUPALKKIOIDEN HAKEMUKSET

JÄSENVALTIO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

VUOSI . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

PÄIVÄMÄÄRÄ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

TIETOJEN TOIMITTAMISEN MÄÄRÄAIKA: KUNKIN VUODEN 31 PÄIVÄ HEINÄKUUTA

Naaraseläimen tyyppi

Uuhet, joita ei lypsetä

Lypsyuuhet

Kutut

Naaraseläimiä yhteensä

Hakemusten lukumäärä  (1)

Ilmoitettujen naaraseläinten kokonaismäärä maksupyyntöä kohti (2)

10/20 (3)

 

 

 

 

21/50

 

 

 

 

51/100

 

 

 

 

101/500

 

 

 

 

501/1 000

 

 

 

 

+1 000

 

 

 

 

Maksettujen palkkioiden lukumäärä

YHTEENSÄ

 

 

 

 

Joista lisäpalkkion kanssa (4)

 

 

 

 


(1)  Esimerkiksi sellaisten yhdistelmätuotantoa harjoittavien tilojen osalta, joilla on uuhia, joita ei lypsetä, ja vuohia, tämän rivin uuhia, joita ei lypsetä, ja vuohia koskeviin kohtiin sekä sarakkeeseen ’naaraseläimiä yhteensä’ merkitään luku 1 ja lypsyuuhia koskevaan kohtaan luku 0. Tämä merkitsee sitä, että sarakkeeseen ’naaraseläimiä yhteensä’ merkittävä luku voi olla pienempi kuin rivillä olevien kolmen muun luvun yhteissumma.

(2)  Rivi (karjan koko) valitaan naaraiden kokonaismäärän perusteella. Tämän otsakkeen riveillä on sarakkeen ’naaraseläimiä yhteensä’ vastattava sitä edeltävien sarakkeiden ’uuhet, joita ei lypsetä’, ’lypsyuuhet’ ja ’kutut’ kokonaissummaa.

(3)  Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 mukaisesti maksupyyntö voidaan esittää ainoastaan vähintään 10 uuhesta ja/tai vuohesta.

(4)  Tämän asetuksen 4 ja 5 artiklan mukaisesti (epäsuotuisat alueet).


LIITE XII

UUHI- JA KUTTUPALKKIOIDEN MAKSAMINEN

JÄSENVALTIO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

VUOSI . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

PÄIVÄMÄÄRÄ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

TIETOJEN TOIMITTAMISEN MÄÄRÄAIKA: KUNKIN VUODEN 31 PÄIVÄ HEINÄKUUTA

Naaraseläimen tyyppi

Uuhet, joita ei lypsetä

Lypsyuuhet

Kutut

Naaraseläimiä yhteensä tai määrä

Maksettujen palkkioiden lukumäärä

(Eläintä)

Lisätukien lukumäärä eläintä kohti (1)

xxxxxxx

xxxxxxx

xxxxxxx

 

Lisäpalkkioiden lukumäärä (2)

 

 

 

 

Uuhi- tai vuohipalkkioiden lukumäärä

 

 

 

 

Maksetut määrät

(EUR)

Muut kuin eläintä kohti maksetut lisätukien määrät (1)

xxxxxxx

xxxxxxx

xxxxxxx

 

Lisätukien määrät eläintä kohti (1)

xxxxxxx

xxxxxxx

xxxxxxx

 

Lisäpalkkioiden määrät (2)

 

 

 

 

Uuhi- tai vuohipalkkioiden määrät

 

 

 

 

YHTEENSÄ

 

 

 

 


(1)  Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 71 artiklaa (siirtymäkausi).

(2)  Tämän asetuksen 72 ja 73 artiklan mukaisesti (epäsuotuisat alueet).


LIITE XIII

KANSALLISTEN VARANTOJEN TOIMINTA

JÄSENVALTIO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

VUOSI . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

PÄIVÄMÄÄRÄ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

TIETOJEN TOIMITTAMISEN MÄÄRÄAIKA: KUNKIN VUODEN 30 PÄIVÄ HUHTIKUUTA

Oikeuksien siirtäminen edellä mainitun vuoden aikana

Palkkio-oikeuksien lukumäärä

(a)

Kansallisen varannon tase kuluvan vuoden alussa (= Edellisen vuoden lopussa)

 

Palautettu korvauksetta kansalliseen varantoon

(b)

Tilaa siirtämättä tehtyjen siirtojen jälkeen

 

(c)

Käyttämättömistä palkkio-oikeuksista (Riittämätön käyttö)

 

(d)

YHTEENSÄ = (b) + (c)

 

(e)

Annetut oikeudet

 

(f)

Epäsuotuisilla alueilla oleville viljelijöille annetut oikeudet

 

(g)

Kansallisen varannon tase kuluvan vuoden lopussa = (a) + (d) – (e)

 


LIITE XIV

OIKEUKSIEN SIIRTOON JA PALKKIONHAKUUN LIITTYVIEN AJANJAKSOJEN JA MÄÄRÄAIKOJEN PÄIVÄMÄÄRÄT

JÄSENVALTIO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

VUOSI . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

PÄIVÄMÄÄRÄ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

TIETOJEN TOIMITTAMISEN MÄÄRÄAIKA: KUNKIN VUODEN 30 PÄIVÄ HUHTIKUUTA

 

Ensimmäinen päivä

Viimeinen päivä

Määräaika oikeuksien pysyvälle siirrolle

XXXXX

 

Määräaika oikeuksien tilapäiselle luovutukselle

XXXXX

 

Oikeuksien hakuaika kansallisesta varannosta

 

 

Määräaika oikeuksien jakamiselle kansallisesta varannosta

XXXXX

 

Palkkion hakuaika

 

 

Pitoaika

 

 


LIITE XV

ASETUKSEN 99 ARTIKLASSA TARKOITETTU NAUTAKARJAROTUJEN LUETTELO

Angler Rotvieh (Angeln) — Rød dansk mælkerace (RMD)

Ayrshire

Armoricaine

Bretonne Pie-noire

Fries-Hollands (FH), Française frisonne pie noire (FFPN), Friesian-Holstein, Holstein, Black and White Friesian, Red and White Friesian, Frisona española, Frisona Italiana, Zwartbonten van België/Pie noire de Belgique, Sortbroget dansk mælkerace (SDM), Deutsche Schwarzbunte, Schwarzbunte Milchrasse (SMR)

Groninger Blaarkop

Guernsey

Jersey

Malkeborthorn

Reggiana

Valdostana Nera

Itäsuomenkarja

Länsisuomenkarja

Pohjoissuomenkarja.


LIITE XVI

ASETUKSEN 103 ARTIKLASSA TARKOITETTU KESKIMÄÄRÄINEN MAITOTUOTOS

(kilogrammaa)

Belgia

5 450

Tanska

6 800

Saksa

5 800

Kreikka

4 250

Espanja

4 650

Ranska

5 550

Irlanti

4 100

Italia

5 150

Luxemburg

5 700

Alankomaat

6 800

Itävalta

4 650

Portugali

5 100

Suomi

6 400

Ruotsi

7 150

Yhdistynyt kuningaskunta

5 900


LIITE XVII

1 PÄIVÄSTÄ TAMMIKUUTA 2005 SOVELLETTAVAT 124 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUT TEURASTUSPALKKION KANSALLISET ENIMMÄISMÄÄRÄT

 

Täysikasvuiset nautaeläimet

Vasikat

Belgia

711 232

335 935

Tanska

711 589

54 700

Saksa

4 357 713

652 132

Kreikka

235 060

80 324

Espanja (1)

1 982 216

25 629

Ranska (2)

4 041 075

2 045 731

Irlanti

1 776 668

0

Italia

3 426 835

1 321 236

Luxemburg

21 867

3 432

Alankomaat

1 207 849

1 198 113

Itävalta

546 557

129 881

Portugali (3)

325 093

70 911

Suomi

382 536

10 090

Ruotsi

502 063

29 933

Yhdistynyt kuningaskunta

3 266 212

26 271


(1)  Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1454/2001 5 artiklan soveltamista.

(2)  Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1452/2001 9 artiklan soveltamista.

(3)  Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1453/2001 13 ja 22 artiklan soveltamista.


LIITE XVIII

ASETUKSEN 106 ARTIKLAN 3 KOHDASSA JA 131 ARTIKLASSA TARKOITETTU TAULUKKO

1.   ERITYISPALKKIO

Eläinten lukumäärä

Asetus (EY) N:o …/2004

Viimeinen jättöpäivä

Viite

Ilmoitettavat tiedot

Yleinen järjestelmä ja teurastusjärjestelmä

Ainoastaan teurastusjärjestelmä

Yksi ainoa ikäryhmä tai ensimmäinen ikäryhmä

Toinen ikäryhmä

Molemmat ikäryhmät yhteensä

Sonnit

Härät

Härät

Härät

131 artiklan 4 kohdan a alakohta

15 päivä syyskuuta

1.1

Niiden eläinten lukumäärä, joista haetaan tukea (tammikuusta kesäkuuhun)

 

 

 

 

1 päivä maaliskuuta

1.2

Niiden eläinten lukumäärä, joista haetaan tukea (heinäkuusta joulukuuhun)

 

 

 

 

131 artiklan 4 kohdan b alakohdan i alakohta

31 päivä heinäkuuta

1.3

Niiden eläinten lukumäärä, joista on myönnetty palkkio (koko vuosi)

 

 

 

 

131 artiklan 4 kohdan b alakohdan ii alakohta

31 päivä heinäkuuta

1.4

Niiden eläinten lukumäärä, joista ei ole myönnetty palkkiota enimmäismäärän soveltamisen vuoksi

 

 

 

 

Tuottajien lukumäärä

Asetus (EY) N:o …/2004

Viimeinen jättöpäivä

Viite

Ilmoitettavat tiedot

Yleinen järjestelmä ja teurastusjärjestelmä

Ainoastaan teurastusjärjestelmä

Ainoastaan yksi ainoa ikäryhmä tai ensimmäinen ikäryhmä

Ainoastaan toinen ikäryhmä

Molemmat ikäryhmät yhteensä

Ainoastaan molemmat ikäryhmät yhteensä

131 artiklan 4 kohdan b alakohdan i alakohta

31 päivä heinäkuuta

1.5

Palkkiota saavien tuottajien lukumäärä

 

 

 

 

2.   KAUSIPORRASTUSPALKKIO

Asetus (EY) N:o …/2004

Viimeinen jättöpäivä

Viite

Ilmoitettavat tiedot

Yksi ainoa ikäryhmä tai ensimmäinen ikäryhmä

Toinen ikäryhmä

Molemmat ikäryhmät yhteensä

131 artiklan 6 kohdan a alakohta

15 päivä syyskuuta

2.1

Niiden eläinten lukumäärä, joista on haettu palkkiota

 

 

 

2.2

Tuottajien lukumäärä

 

 

 

1 päivä maaliskuuta

2.3

Niiden eläinten lukumäärä, joista on myönnetty palkkio

 

 

 

2.4

Tuottajien lukumäärä

 

 

 

3.   EMOLEHMÄPALKKIO

Asetus (EY) N:o …/2004

Viimeinen jättöpäivä

Viite

Ilmoitettavat tiedot

Yksinomaan emolehmistä muodostuvat karjat

Sekakarjat

131 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohta

15 päivä syyskuuta

3.1

Niiden eläinten lukumäärä, joista haetaan palkkiota (tammikuusta kesäkuuhun)

 

 

1 päivä maaliskuuta

3.2

Niiden eläinten lukumäärä, joista haetaan palkkiota (heinäkuusta joulukuuhun)

 

 

131 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohta; 131 artiklan 6 kohdan b alakohdan ii alakohta

31 päivä heinäkuuta

3.3

Niiden lehmien määrä, joista on myönnetty palkkio (koko vuosi)

 

 

3.4

Niiden hiehojen määrä, joista on myönnetty palkkio (koko vuosi)

 

 

3.5

Palkkiota saavien tuottajien lukumäärä (koko vuosi)

 

 

 

 

 

 

Määrä/eläin

 

131 artiklan 2 kohdan b alakohdan iii alakohta

31 päivä heinäkuuta

3.6

Kansallinen palkkio

 

 

131 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohta

31 päivä heinäkuuta

3.7

Niiden eläinten lukumäärä, joista ei ole myönnetty palkkiota hiehoja koskevan kansallisen enimmäismäärän soveltamisen vuoksi

 

 

4.   LAAJAPERÄISTÄMISPALKKIO

4.1.   Ainoastaan yhden eläintiheyden soveltaminen (asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta)

Asetus (EY) N:o …/2004

Viimeinen jättöpäivä

Viite

Ilmoitettavat tiedot

Erityispalkkio

Emolehmäpalkkio

Lypsylehmät

YHTEENSÄ

131 artiklan 6 kohdan b alakohdan i alakohta; 131 artiklan 6 kohdan b alakohdan ii alakohta; 131 artiklan 6 kohdan b alakohdan iii alakohta

31 päivä heinäkuuta

4.1.1

Niiden eläinten lukumäärä, joista on myönnetty palkkio

 

 

 

 

4.1.2

Palkkioita saavien tuottajien lukumäärä

 

 

 

 

4.2.   Kahden eläintiheyden soveltaminen (asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 2 kohdan toinen alakohta)

Asetus (EY) N:o …/2004

Viimeinen jättöpäivä

Viite

Ilmoitettavat tiedot

Erityispalkkio

Emolehmäpalkkio

Lypsylehmät

YHTEENSÄ

1.4 – 1.8

< 1.4

1.4 – 1.8

< 1.4

1.4 – 1.8

< 1.4

1.4 – 1.8

< 1.4

131 artiklan 6 kohdan b alakohdan i alakohta; 131 artiklan 6 kohdan b alakohdan ii alakohta; 131 artiklan 6 kohdan b alakohdan iii alakohta

31 päivä heinäkuuta

4.2.1

Niiden eläinten lukumäärä, joista on myönnetty palkkio

 

 

 

 

 

 

 

 

4.2.2

Palkkiota saavien tuottajien lukumäärä

 

 

 

 

 

 

 

 

5.   ELÄINTIHEYDESTÄ RIIPPUMATON PALKKIO

Asetus (EY) N:o …/2004

Viimeinen jättöpäivä

Viite

Ilmoitettavat tiedot

Eläimet

Tuottajat

131 artiklan 6 kohdan b alakohdan iv alakohta

31 päivä heinäkuuta

5

Niiden eläinten ja tuottajien lukumäärä, joille on myönnetty eläintiheydestä riippumaton palkkio

 

 

6.   TEURASTUSPALKKIO

Eläinten lukumäärä

Asetus (EY) N:o …/2004

Viimeinen jättöpäivä

Viite

Ilmoitettavat tiedot

Teurastus

Vienti

Täysikasvuiset

Vasikat

Täysikasvuiset

Vasikat

131 artiklan 1 kohdan a alakohta; 131 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohta; 131 artiklan 3 kohdan a alakohta

15 päivä syyskuuta

6.1

Niiden eläinten lukumäärä, joista haetaan palkkiota (tammikuusta kesäkuuhun)

 

 

 

 

1 päivä maaliskuuta

6.2

Niiden eläinten lukumäärä, joista haetaan palkkiota (heinäkuusta joulukuuhun)

 

 

 

 

131 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohta; 132 artiklan 2 kohdan b alakohdan iv alakohta; 132 artiklan 3 kohdan b alakohdan i alakohta

31 päivä heinäkuuta

6.3

Niiden eläinten lukumäärä, joista on myönnetty palkkio (koko vuosi)

 

 

 

 

131 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohta; 131 artiklan 2 kohdan b alakohdan v alakohta; 131 artiklan 3 kohdan b alakohdan ii alakohta

31 päivä heinäkuuta

6.4

Niiden eläinten lukumäärä, joista ei ole myönnetty palkkiota enimmäismäärän soveltamisen vuoksi

 

 

 

 

Tuottajien lukumäärä

Asetus (EY) N:o …/2004

Viimeinen jättöpäivä

Viite

Ilmoitettavat tiedot

Teurastus

Vienti

Täysikasvuiset

Vasikat

Täysikasvuiset

Vasikat

131 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohta; 131 artiklan 2 kohdan b alakohdan iv alakohta; 131 artiklan 3 kohdan b alakohdan i alakohta

31 päivä heinäkuuta

6.5

Palkkiota saavien tuottajien lukumäärä

 

 

 

 

7.   EMOLEHMÄKIINTIÖ

Asetus (EY) N:o …/2004

Viimeinen jättöpäivä

Viite

Oikeuksien määrä vuoden alussa

Oikeuksia luovutettu kansalliseen varantoon seuraavasta syystä:

Kansallisesta varannosta saadut oikeudet

Oikeuksien määrä vuoden lopussa

106 artiklan 3 kohta

1 päivä maaliskuuta (alustavat tiedot)

7.1

 

(a)

Siirrot ilman tilan siirtoa

(b)

Riittämätön käyttö

 

 

106 artiklan 3 kohta

31 päivä heinäkuuta (lopulliset tiedot)

7.2

 

 

 

 

 


LIITE XIX

ASETUKSEN 131 ARTIKLASSA TARKOITETTU TAULUKKO MAINITUN ARTIKLAN 5 KOHDAN SOVELTAMISEKSI

 

Enintään 100 % Teurastuspalkkio (vasikat)

Enintään 100 % Emolehmäpalkkio

Enintään 40 % Teurastuspalkkio (nautaeläimet, muut kuin vasikat)

Enintään 100 % Teurastuspalkkio (nautaeläimet, muut kuin vasikat)

Enintään 75 % Erityispalkkio

Viittaus asetuksessa (EY) N:o 1782/2003

68 artiklan 1 kohta

68 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohta

68 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohta

68 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohta

68 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohta

Maksettu määrä EUR (vähennettynä 139 artiklassa säädetyllä määrällä)

 

 

 

 

 


LIITE XX

YHTENÄISEN PINTA-ALATUEN JÄRJESTELMÄN MUKAINEN TUKIKELPOINEN TILAKOHTAINEN VÄHIMMÄISALA

Uudet jäsenvaltiot

Tukikelpoinen tilakohtainen vähimmäisala

(ha)

Kypros

0,3

Tšekki

1

Viro

1

Unkari

1

Tilat, joilla on yli 0,3 hehtaaria hedelmä- tai viinitarhoja, voivat kuitenkin hakea tukia

Latvia