19.5.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/5

(1)

Komissio otti päätöksellä N:o 303/96/EHTY (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tiettyjen Venäjältä peräisin olevien sähköteknisestä teräksestä valmistettujen suuntaisrakeisten levyvalmisteiden tuonnissa, jäljempänä ”alkuperäinen tutkimus”. Käyttöön otettu polkumyyntitulli oli 40,1 prosenttia. Samalla komission päätöksellä hyväksyttiin kyseiseen tuontiin liittyvä tarjottu sitoumus.

(2)

Sen jälkeen, kun Euroopan rauta- ja terästeollisuuden liitto (Eurofer) oli esittänyt pyynnön suuntaisrakeisia sähköteknisiä levyvalmisteita tuottavan yhteisön tuotannonalan puolesta, komissio pani vireille komission päätöksen N:o 2277/96/EHTY (3), jäljempänä ”peruspäätös”, 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun. Samaan aikaan komissio pani omasta aloitteestaan vireille peruspäätöksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen tutkimuksen selvittääkseen toimenpiteiden muodon tarkoituksenmukaisuuden (4).

(3)

Koska Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) perustamissopimuksen voimassaolo päättyi 23 päivänä heinäkuuta 2002, neuvosto päätti asetuksella (EY) N:o 963/2002 (5), että peruspäätöksen nojalla vireille pantuja ja kyseisenä päivänä edelleen voimassa olevia polkumyyntimenettelyjä jatketaan ja niihin sovelletaan 24 päivästä heinäkuuta 2002 perusasetuksen säännöksiä. Samoin vireillä olevien polkumyyntitutkimusten perusteella käyttöön otettaviin polkumyyntitoimenpiteisiin sovelletaan 24 päivästä heinäkuuta 2002 perusasetuksen säännöksiä.

(4)

Edellä johdanto-osan 2 kappaleessa mainitun toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun tuloksena neuvosto vahvisti tammikuussa 2003 asetuksella (EY) N:o 151/2003 (6) lopullisen polkumyyntitullin, joka oli otettu käyttöön komission päätöksellä N:o 303/96/EHTY. Toimenpiteiden muotoon rajattu välivaiheen tarkastelu oli kuitenkin vielä kesken toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun päättyessä.

(5)

Komissio sai kaksi peruspäätöksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla suoritettavaa osittaista välivaiheen tarkastelua koskevaa pyyntöä, jotka neuvoston päätöksen (EY) N:o 963/2002 1 artiklan 3 kohdan nojalla käsiteltiin perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(6)

Pyyntöjen esittäjät olivat OOO VIZ – STAL, jäljempänä ”VIZ-STAL”, ja Novolipetsk Iron and Steel Corporation, jäljempänä ”NLMK” (VIZ-STAL ja NLMK, jäljempänä ”pyyntöjen esittäjät”), kummatkin Venäjällä toimivia vientiä harjoittavia tuottajia. Pyyntöjä perusteltiin sillä, että pyyntöjen esittäjät täyttävät markkinatalousaseman myöntämisen edellytykset ja että niiden polkumyyntimarginaalit olivat vähentyneet merkittävästi. Sen mukaisesti ne väittivät, ettei toimenpiteen soveltaminen nykyisen suuruisena ollut enää tarpeen polkumyynnin poistamiseksi.

(7)

Päätettyään neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan, että näyttöä oli riittävästi välivaiheen tarkastelun vireille panemiseksi, komissio pani perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla elokuussa 2002 ilmoituksella vireille VIZ STAL:ia koskevan tutkimuksen (7) ja lokakuussa 2002 NLMK:ta koskevan tutkimuksen (8). Kumpikin tarkastelu rajattiin polkumyynnin tutkimiseen.

(8)

Komissio ilmoitti tutkimuksen vireillepanosta virallisesti pyyntöjen esittäjille sekä välivaiheen tarkastelut vireille panneen vientimaan edustajille ja antoi kaikille asianomaisille osapuolille tilaisuuden esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi tarkastelun vireillepanoa koskevissa ilmoituksissa asetetuissa määräajoissa.

(9)

Pyyntöjen esittäjät esittivät näkökantansa kirjallisesti. Kaikille kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(10)

Komissio lähetti pyyntöjen esittäjille ja yhdelle niihin etuyhteydessä olevalle yhteisössä toimivalle tuojalle kyselylomakkeen, johon ne vastasivat vireillepanoa koskevissa ilmoituksissa asetetuissa määräajoissa.

(11)

Lisäksi komissio lähetti perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan nojalla kummallekin pyynnön esittäjälle lomakkeen markkinatalousaseman vaatimista varten.

(12)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin määrittämiseksi tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

Polkumyyntitutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2001 ja 30 päivän kesäkuuta 2002 välisen ajan, jäljempänä ”tutkimusajanjakso”.

(13)

Kuten edellä johdanto-osan 2 kappaleessa mainittiin, komissio päätti omasta aloitteestaan panna vireille välivaiheen tarkastelun selvittääkseen voimassa olevien toimenpiteiden soveltuvuuden, ”tarkastelu viran puolesta”. Tässä yhteydessä katsottiin, että sitoumuksen valvonnan yhteydessä oli todettu toimenpiteiden soveltamiseen liittyviä ongelmia, jotka vaikuttivat niiden korjaavaan vaikutukseen. Menettely pantiin vireille ja osa tarkasteluun kuuluvasta tutkimuksesta toteutettiin samaan aikaan kuin toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu, joka päätettiin ottamalla voimassa olevat toimenpiteet käyttöön neuvoston asetuksella (EY) N:o 151/2003. Komissio ilmoitti kummankin tutkimuksen vireillepanosta virallisesti yhteisön tuotannonalalle, tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä viejämaan edustajille ja antoi asianomaisille osapuolille tilaisuuden esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(14)

Kuten asetuksen (EY) N:o 151/2003 johdanto-osan 6 kappaleessa mainitaan, komissio sai edellä mainittujen tutkimusten aikana asianomaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta eli VIZ STAL:lta ja NLMK:lta tämän asetuksen johdanto-osan 6 kappaleessa mainitut kaksi polkumyynnin näkökohtiin rajoittuvan välivaiheen tarkastelun vireillepanoa koskevaa pyyntöä. Koska kummassakin tarkastelussa oli tarkoitus tutkia polkumyynnin näkökohtia, mikä voisi lopulta vaikuttaa komission viran puolesta tehtävän tarkastelun kohteena olevien toimenpiteiden suuruuteen, katsottiin tarkoituksenmukaiseksi päättää viimeksi mainittu tarkastelu yhdessä polkumyyntiin rajattujen välivaiheen tarkastelujen kanssa, jotta asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien mahdollisesti muuttuneet taloudelliset olosuhteet voitaisiin ottaa huomioon.

(15)

Koska kyseiset kolme tarkastelua koskivat samaa polkumyyntitoimenpidettä, pidettiin moitteettoman hallinnon varmistamiseksi tarkoituksenmukaisena päättää ne samanaikaisesti.

(16)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa eli CN-koodeihin 7225 11 00 ja ex 7226 11 00 (uusi CN-koodi 1.1.2004 alkaen) kuuluvat Venäjältä peräisin olevat piiseosteisesta sähköteknisestä teräksestä valmistetut suuntaisrakeiset kylmävalssatut levyvalmisteet, joiden leveys on suurempi kuin 500 mm. Tuotetta käytetään sähkömagneettisissa laitteissa ja teho- ja jakelumuuntajien kaltaisissa laitteistoissa.

(17)

Suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden valmistusprosessi on varsin monimutkainen. Raerakenteet suunnataan yhdenmukaisesti levyn valssaussuunnassa, jotta sen magneettikentän johtavuus olisi tehokas. Tuotteen on vastattava tiettyjä vaatimuksia magneettivuon tiheyden, vuokertoimen ja suurimman sallitun toistomagnetoinnin häviön suhteen. Tuotteen molemmat puolet on yleensä päällystetty ohuella eristävällä kerroksella.

(18)

Venäjällä tuotetuilla ja myydyillä suuntaisrakeisilla sähköteknisillä levyvalmisteilla todettiin olevan samat fyysiset ja tekniset ominaisuudet kuin Venäjällä tuotetuilla yhteisöön viedyillä levyvalmisteilla. Sen vuoksi niitä pidettiin perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(19)

Neuvosto myönsi asetuksella (EY) N:o 1972/2002 (9), että on asianmukaista sallia normaaliarvon määrittäminen venäläisille viejille ja tuottajille perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan säännösten mukaisesti, ja muutti perusasetuksen tämän mukaisesti. Asetuksen (EY) N:o 1972/2002 2 artiklan mukaisesti muutosta olisi sovellettava kuitenkin ainoastaan tutkimuksiin, jotka on pantu vireille asetuksen voimaantulon eli 8 päivän marraskuuta 2002 jälkeen. Koska kumpikin pyyntöjen esittäjien pyytämä tarkastelu oli pantu vireille ennen kyseistä päivää, mainittua muutosta ei sovelleta nyt kyseessä oleviin tutkimuksiin. Tältä osin kaikki myöhemmät viittaukset perusasetukseen katsotaan viittauksiksi perusasetukseen sellaisena kuin se oli ennen edellä mainittua muutosta.

(20)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti normaaliarvo voidaan määrittää kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti ainoastaan, jos pyynnön esittäjät osoittavat täyttävänsä 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa asetetut vaatimukset eli sen, että asianomaisen samankaltaisen tuotteen valmistus ja myynti tapahtuvat markkinatalousolosuhteissa.

(21)

Kumpikin pyynnön esittäjä toimitti lomakkeen markkinatalousaseman vaatimista varten tarkastelun vireillepanoa koskevissa ilmoituksissa asetetuissa määräajoissa.

(22)

Kummankin yrityksen todettiin tehneen hintoja, kustannuksia ja tuotantopanoksia koskevat päätökset markkinasignaalien perusteella ilman valtion merkittävää puuttumista asiaan, ja yrityksille keskeisistä tuotantopanoksista aiheutuneiden kustannusten todettiin vastaavan markkina-arvoa. Kummallakin on yksi selkeä peruskirjanpito, joka tarkastettiin riippumattomasti kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti ja jota sovellettiin kaikkeen toimintaan. Pyyntöjen esittäjien tuotantokustannuksiin tai rahoitusasemaan ei kohdistunut markkinataloutta edeltävästä järjestelmästä juontuvia vääristymiä. Molempia yrityksiä koski konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö, joka takasi yritysten toiminnan oikeusvarmuuden ja vakauden. Lisäksi valuuttakurssien muutokset tehtiin markkinahintaan. Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa asetetut vaatimukset täyttyivät.

(23)

Komissio ilmoitti edellä olevat päätelmät pyyntöjen esittäjille ja yhteisön tuotannonalalle ja antoi niille mahdollisuuden esittää huomautuksia. Asianomaiset osapuolet eivät esittäneet huomautuksia. Edellä esitetyn valossa pääteltiin, että molemmille pyynnön esittäjille olisi myönnettävä markkinatalousasema.

(24)

Vaikka asianomainen pyynnön esittäjä olikin pyytänyt nyt kyseessä olevan välivaiheen tarkastelun vireillepanoa, se ei toimittanut komissiolle polkumyyntimarginaalin laskemisessa tarvittavia tietoja. Etenkään tuotantokustannuksia ei kyetty todentamaan yrityksen toimitiloihin tehdyssä tarkastuksessa. Kyselyvastauksessa annettujen tietojen tueksi ei myöskään esitetty riittävää näyttöä eikä olennaisiin tietoihin ollut mahdollista tutustua. Joissakin tapauksissa toimitettiin harhaanjohtavia tietoja. Tuotantokustannukset esimerkiksi arvioitiin kyselyvastauksessa noin 50 prosenttia todellisia kustannuksia pienemmiksi varainhoitovuodelta 2001, josta kuusi kuukautta osui tutkimusajanjakson ajalle, minkä myös NMLK myönsi. Se ei kyennyt vahvistamaan ja osoittamaan oikeiksi kyselyvastauksessa ilmoitettuja tuotantokustannuksia. Näissä olosuhteissa kyselyvastauksia ei voitu todentaa asianmukaisesti eikä ilmoitettuja lukuja pidetty luotettavina.

(25)

NLMK:lle ilmoitettiin, ettei toimitettuja tietoja voitu todentaa eikä sen vuoksi käyttää. Pyynnön esittäjälle tarjottiin tilaisuus toimittaa lisäselvityksiä. Se sai myös mahdollisuuden tulla kuulluksi asiasta. NLMK ei kuitenkaan toimittanut tyydyttävää selitystä asetetussa määräajassa.

(26)

NLMK siis myönsi etenkin kustannusten todentamisessa olevan ongelmia, mutta vaati, että sen tuotantokustannusten määrittämiseksi olisi käytettävä toisessa, erästä vastaavaa tuotetta koskevassa tutkimuksessa kerättyjä tietoja. NLMK viittasi muun muassa Venäjältä peräisin olevien tiettyjen sähköteknisestä teräksestä valmistettujen suuntaisrakeisten levyvalmisteiden (kuumavalssatut levyvalmisteet), joiden leveys on enintään 500 mm, pienet suuntaisrakeiset sähkötekniset levyvalmisteet, tuontia vastaan toukokuussa 2002 vireille pantuun polkumyyntitutkimukseen (10). NLMK oli kohteena kyseisessä tutkimuksessa, ja se on toimittanut kyselyvastauksen. Sen vuoksi se vaati, että tässä tarkastelussa olisi käytettävä kyseisessä menettelyssä toimitettuja tuotantokustannustietoja. NLMK väitti, että tuotteiden, eli pienten suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden ja tarkasteltavana olevan tuotteen, samankaltaisuudesta johtuen kustannukset olisivat käytännöllisesti katsoen samat.

(27)

Pieniä suuntaisrakeisia sähköteknisiä levyvalmisteita koskeva tutkimus ja tämä välivaiheen tarkastelu koskivat kuitenkin eri tuotteita ja niiden tutkimusajanjaksot olivat erilaiset. Vaikka kyseisten kahden tuotteen tuotantokustannukset olisivatkin olleet molemmissa tutkimuksissa käytännöllisesti katsoen samat V mitä ei ole vahvistettu – on korostettava, että kustannukset ja hinnat liittyivät eri ajanjaksoihin eivätkä siis välttämättä ole vertailukelpoisia keskenään. Sitä paitsi pieniä suuntaisrakeisia sähköteknisiä levyvalmisteita koskeva tutkimus päätettiin helmikuussa 2003, koska yhteisön tuotannonala peruutti valituksensa (11). Sen vuoksi ei tehty lopullisia päätelmiä, joita olisi voitu käyttää tässä tarkastelussa. Tästä syystä pääteltiin, ettei olisi tarkoituksenmukaista käyttää pieniä suuntaisrakeisia sähköteknisiä levyvalmisteita koskevassa tutkimuksessa kerättyjä tietoja normaaliarvon määrityksen perusteena tässä menettelyssä. Sen vuoksi NLMK:n vaatimus oli hylättävä.

(28)

Tietojen ilmoittamisen jälkeen NLMK väitti, että sitä oli syrjitty VIZ STALiin nähden ja että sille olisi pitänyt vahvistaa kustannukset vaihtoehtoisilla perusteilla eikä hylätä sen tarkastelua koskevaa pyyntöä kokonaisuudessaan. NLMK katsoi, että olisi pitänyt käyttää VIZ STALin tai yhteisön tuotannonalan kustannuksia.

(29)

Väitteelle ei ollut perusteita. Toisin kuin NLMK:n tapauksessa, VIZ STALin kyselyvastaus kyettiin todentamaan kattavasti ja siihen tehtiin oikaisuja VIZ STALin omien todennettujen lukujen (katso johdanto-osan 40 ja 56 kappale) perusteella. Niiltä osin, kun VIZ STALin ilmoittamat luvut korvattiin muista lähteistä saaduilla tiedoilla, se ei johtunut todentamattomista luvuista vaan johdanto-osan 41–49 ja 57–60 kappaleissa esitetyistä syistä.

(30)

Olisi myös muistettava, että tämän välivaiheen tarkastelun tarkoituksena oli määrittää, olivatko asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan yksilölliset olosuhteet muuttuneet merkittävästi. Välivaiheen tarkastelu pantiin vireille NLMK:n pyynnöstä. Tässä yhteydessä on pidettävä ristiriitaisena sitä, että yritys ensin väitti yksilöllisten olosuhteiden muuttuneen ja sen jälkeen, kun tätä ei kyetty osoittamaan, vaati, että määritys olisi tehtävä muiden yritysten tietojen pohjalta. Kustannusten ja normaaliarvon määrittäminen on keskeinen seikka määritettäessä yrityksen yksilöllistä asemaa polkumyynnin suhteen ja kyseisten tietojen korvaaminen kokonaan toisilla johtaisi näissä olosuhteissa täysin merkityksettömään tulokseen.

(31)

Edellä esitetyn perusteella yritys ei kyennyt osoittamaan, että alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistetut polkumyyntimarginaaliin liittyvät olosuhteet olisivat muuttuneet väitetyllä tavalla. Sen vuoksi välivaiheen tarkastelu oli päätettävä NLMK:n osalta ja alkuperäisessä tutkimuksessa todettu polkumyyntimarginaali 40,1 prosenttia olisi pidettävä voimassa.

(32)

Tämän perusteella polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla on seuraava:

(33)

VIZ STALin osalta määritettiin ensin, oliko sen samankaltaisen tuotteen koko kotimarkkinamyynti edustava, kun sitä verrattiin yhteisöön suuntautuneeseen tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyynnin kokonaismäärään. Samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyyntiä pidettiin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan nojalla edustavana, koska kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli enemmän kuin 5 prosenttia yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärästä.

(34)

Sen jälkeen yksilöitiin ne pyynnön esittäjän kotimarkkinoilla myymien suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden lajit, jotka vastasivat yhteisöön suuntautuneeseen vientiin myytyjä lajeja tai olivat niihin suoraan verrattavissa.

(35)

Kaikkien pyynnön esittäjän kotimarkkinoillaan myymien ja yhteisöön vietäväksi myydyn tuotelajin kanssa suoraan vertailukelpoiseksi todettujen tuotelajien osalta tutkittiin, oliko kotimarkkinamyynti ollut riittävän edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Suuntaisrakeisen sähköteknisen levyvalmisteen lajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin edustavana, jos kyseisen lajin kotimarkkinoiden kokonaismyynnin määrä oli tutkimusajanjakson aikana vähintään 5 prosenttia siihen verrattavissa olevan yhteisöön viedyn levyvalmistelajin koko myyntimäärästä.

(36)

Lisäksi tutkittiin perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti, voitiinko kunkin tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä, määrittämällä kannattavan myynnin osuus kyseisen lajin kaikesta riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta myynnistä. Kotimarkkinamyyntiä pidettiin kannattavana, kun nettomyyntiarvo vastasi vähintään asianomaisen tuotelajin laskettuja tuotantokustannuksia, jäljempänä ”kannattava myynti”. Kun vähintään määritettyjen tuotantokustannusten tasoisilla nettomyyntihinnoilla myydyn tuotelajin määrä oli yli 80 prosenttia kyseisen tuotelajin kokonaismyyntimäärästä ja kun kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin sellaista tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä tuotelajin tutkimusajanjakson aikaisen kotimarkkinoiden kokonaismyynnin hintojen painotettu keskiarvo riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa. Kun tuotelajin kannattavan myynnin määrä oli enintään 80 prosenttia mutta vähintään 10 prosenttia sen kokonaismyyntimäärästä, normaaliarvon perusteena käytettiin todellista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä ainoastaan kannattavan myynnin hintojen painotettu keskiarvo.

(37)

Tapauksissa, joissa tuotelajin kannattavan myynnin määrä oli alle 10 prosenttia sen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärästä, kyseisen lajin myyntiä pidettiin riittämättömänä, eikä kotimarkkinahinnan katsottu soveltuvan normaaliarvon määrittämisen perusteeksi.

(38)

Tämän perusteella todettiin, ettei tarkasteltavana olevan tuotteen koko kotimarkkinamyynti ollut toteutunut perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(39)

Jos tuotelajin normaaliarvon määrittämiseksi ei voitu käyttää kotimarkkinahintoja, se oli määritettävä laskennallisesti. Sen vuoksi tutkittiin, voitiinko normaaliarvon laskennallisen määrityksen perustana käyttää perusasetuksen 2 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti alkuperämaan tuotantokustannuksia tai alkuperämaassa toimivien muiden tuottajien kotimarkkinahintoja.

(40)

VIZ STALin ilmoittamia tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokustannuksia oli oikaistava ottaen huomioon kyseisen tuotteen eri lajien erilaiset valmistuskustannukset. Todettiin, että tuotteen tietyt piirteet vaikuttivat tuotelajin kustannuksiin ja hintoihin. Sen vuoksi VIZ STALin tuotantokustannuksista toimittamia tietoja ei voitu käyttää sellaisenaan ja päätelmät oli tehtävä käytettävissä olevien tietojen perusteella. Koska tarkoituksenmukaisempaa menetelmää ei ollut käytettävissä, pääteltiin, että suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden eri lajien tuotantokustannukset erosivat toisistaan samassa suhteessa kuin kyseisten tuotelajien myyntihinnat. Sen vuoksi suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden kunkin tuotetun lajin kustannukset arvioitiin vertaamalla yksittäisen lajin kotimarkkinamyynnin keskihintaa kaikkien lajien yhteiseen kotimarkkinamyynnin keskihintaan.

(41)

Lisäksi huomautetaan, että VIZ STAL teki raaka-ainetoimittajansa kanssa pitkäaikaisen sopimuksen, joka oli voimassa tutkimusajanjakson aikana. Kyseiseltä tavarantoimittajalta ostettu raaka-aine oli kuumavalssattu nauha. Sopimuksen mukaisesti tavarantoimittajalla oli yksinoikeus toimittaa raaka-ainetta kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle tutkimusajanjakson aikana. Tavarantoimittaja tuotti kuumavalssattua nauhaa vientiä harjoittavan tuottajan antamien tarkkojen ohjeiden mukaisesti. Vientiä harjoittava tuottaja oli sitoutunut ostamaan tavarantoimittajansa koko kuumavalssatun nauhan tuotannon, vaikka se ei olisi ollutkaan vaatimusten mukainen. Ostohinnat vahvistettiin etukäteen tietylle tasolle, joka taattiin toimitetun raaka-aineen laadusta riippumatta. Lisäksi todettiin, että asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan palkkaama tekninen henkilöstö suoritti säännöllisiä laatutarkastuksia tavarantoimittajan toimitiloissa.

(42)

Vaikka tutkimuksessa ei tullut esille kyseisten kahden yrityksen välistä suoraa omistus- tai hallintaoikeussuhdetta, tutkimuksessa kerättyjen tietojen perusteella oli pääteltävä, että asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan ja sen tavarantoimittajan välillä oli erityisen vahva suhde. VIZ STALin ja sen tavarantoimittajan välinen yhteys oli siis pelkkiä myyntitapahtumia laajempi. Erityisesti voidaan mainita, että VIZ STAL valvoi kuumavalssatun nauhan tuotantoa tavarantoimittajansa tuotantotiloissa, mikä osoittaa yritysten olleen sidoksissa toisiinsa myös kuumavalssatun nauhan tuotantovaiheessa. Näin ollen VIZ STALin ja sen tavarantoimittajan suhde liittyi sekä myyntiin että valmistukseen ja oli siten selvästi laajempi kuin pelkkä myyjän ja ostajan välinen suhde.

(43)

Edellä mainitun sopimuksen johdosta VIZ STAL ei voinut tutkimusajanjakson aikana vapaasti hankkia raaka-ainetta muilta tavarantoimittajilta, vaan oli riippuvainen yhdestä ainoasta tavarantoimittajasta. Sen oli siis ostettava myös huonompilaatuista kuumavalssattua nauhaa, vaikka se ei olisi täyttänyt tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannon asettamia vaatimuksia. Yhtäältä kuumavalssatun nauhan hintoja ei voitu mukauttaa toimitetun tuotteen laadun mukaisesti, koska ne oli vahvistettu ennakolta. Toisaalta VIZ STALin tavarantoimittaja ei voinut vapaasti toimittaa kuumavalssattua nauhaa muille asiakkaille, koska se oli sitoutunut tuottamaan yksinomaan VIZ STALille sen asettamien laatuvaatimusten mukaisesti.

(44)

Sitten tutkittiin, voitiinko kyseisten kahden osapuolen välillä sovellettuja hintoja pitää luotettavina. Tältä osin katsottiin, että VIZ STALin ja sen tavarantoimittajan pitkäaikaisen sopimuksen johdosta niiden välillä sovelletut ostohinnat asetettiin keinotekoiselle tasolle. Tutkimuksessa ilmeni lisäksi, että kuumavalssatun nauhan hintakehitys oli ollut epätavallinen ja hinnat olivat pysyneet samalla tasolla koko tutkimusajanjakson ajan riippumatta ostetun tuotteen laadusta tai muista markkinaolosuhteista, kuten kuumavalssatun nauhan tuotannon tärkeimpiin komponentteihin kuuluvan energian hinnanvaihteluista. Katsottiin, että kuten johdanto-osan 42 ja 43 kappaleessa esitetään, VIZ STALin ja sen tavarantoimittajan välillä oli selvästi pelkkä ostajan ja myyjän suhdetta laajempi suhde. Sen vuoksi komissio katsoi, etteivät VIZ STALin tilit antaneet kohtuullisen hyvää käsitystä kuumavalssatun nauhan ostohintoihin liittyvistä kustannuksista perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja että niitä oli sen vuoksi oikaistava.

(45)

Tietojen ilmoittamisen jälkeen VIZ STAL väitti, että se oli täysin riippumaton kuumavalssatun nauhan toimittajastaan ja että kumpikin osapuoli saattoi vapaasti valita omat liikekumppaninsa kuumavalssatun nauhan suhteen. Tämä ilmoitus oli kuitenkin ristiriidassa tutkimuksessa ilmoitettujen tietojen kanssa, minkä vuoksi se oli hylättävä. VIZ STAL väitti lisäksi, että vastaavat sopimusjärjestelyt olivat yleisiä kyseisenlaisilla tuotannonaloilla. Väitteen tueksi ei esitetty näyttöä eikä sitä voitu vahvistaa tämän tutkimuksen päätelmissä. Joka tapauksessa tällaisten järjestelyjen olemassaololla ei katsottu olevan merkitystä tässä yhteydessä. Järjestelyjä ja niistä tarkasteltavana olevan tuotteen kustannuksiin ja hintoihin kohdistuvia vaikutuksia olisi selvitettävä tapauksittain.

(46)

VIZ STAL vastusti komission päätelmää, jonka mukaan kuumavalssatun nauhan ostohinnat eivät seuranneet markkinoille tyypillistä vaihtelua, ja väitti, että ostettu tuote oli erikoislaatua ja että suhteessa kuumavalssatun nauhan muihin lajeihin siihen vaikuttivat erityiset markkinaolosuhteet. Lisäksi väitettiin, että suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden tuotantoon käytettävän kuumavalssatun nauhan hintakehitys olisi yhteisössä vastaavanlainen kuin Venäjällä. VIZ STAL väitti vielä, että on epäasianmukaista verrata kuumavalssatun nauhan hintoja energian, etenkin maakaasun, hintoihin, sillä VIZ STALin tavarantoimittaja käyttää pääasiassa hiiltä. Yleisesti VIZ STAL kiisti kaikki yhteydet energian hintakehityksen ja terästuotteiden hintakehityksen väliltä.

(47)

Vaadittuja tietoja kuumavalssatun nauhan eri lajien laadun ja markkinaolosuhteiden eroista ei toimitettu kyselyvastauksessa eikä toimitiloissa suoritetussa tarkastuksessa, vaikka ennen tarkastusta oli nimenomaan pyydetty tutkimusajanjakson aikana ostetun kuumavalssatun nauhan lajin yksityiskohtaista tuotekuvausta. Tietoja, jotka VIZ STAL toimitti tarkastuksen jälkeen, eli selvästi tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetun määräajan jälkeen, ei enää voitu todentaa, minkä vuoksi niitä ei voitu ottaa huomioon. Joka tapauksessa todetaan, että tutkimusajanjakson aikana kuumavalssatun nauhan hinnat vaihtelivat yhteisössä merkittävästi ja maailmanmarkkinoilla myös muiden kuumavalssatun nauhan lajien hinnat vaihtelivat merkittävästi. Tämä kehitys osoittaa, ettei kuumavalssatun nauhan kiinteä hinta Venäjän kotimarkkinoilla seurannut markkinoille tyypillistä vaihtelua vaan että siihen vaikutti VIZ STALin ja sen tavarantoimittajan välinen suhde.

(48)

Energian hintojen osalta olisi huomattava, ettei VIZ STALin tavarantoimittaja toimittanut vastausta kyselyyn ja ettei se sinänsä ollut tutkimuksen kohteena tässä tutkimuksessa. VIZ STAL ei myöskään esittänyt näyttöä väitteensä tueksi. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa ei voitu vahvistaa sitä, että VIZ STALin tavarantoimittaja käytti kuumavalssatun nauhan tuotannossa hiiltä yhtenä keskeisenä tuotantopanoksena. VIZ STAL ei myöskään esittänyt näyttöä sille, etteivät energian hintojen ja teräksen hintojen vaihtelut olisi yhteydessä toisiinsa. Sen vuoksi voidaan kohtuudella olettaa, että energian hinnanvaihtelut olisivat tavanomaisissa vapaiden markkinoiden olosuhteissa vaikuttaneet kuumavalssatun nauhan hintoihin.

(49)

Edellä esitetty huomioon ottaen ei ilmoitettuja kuumavalssatun nauhan hintatietoja pidetty luotettavina. Kuumavalssatusta nauhasta aiheutuneita kustannuksia oli sen vuoksi oikaistava. Siksi komission oli vahvistettava kuumavalssatun nauhan hinnat kyseisen pyynnön esittäjän osalta muiden samassa maassa toimivien tuottajien tai viejien kustannusten pohjalta tai jos näitä tietoja ei ollut käytettävissä tai niitä ei voitu käyttää, muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen. Kuten johdanto-osan 24–31 kappaleessa mainitaan, toisen tiedossa olleen Venäjällä toimivan tuottajan kustannuksia, kuumavalssatun nauhan hankinnasta aiheutuneet kustannukset mukaan luettuina, ei kyetty määrittämään. Koska komission tiedossa ei ollut muita Venäjällä toimivia tarkasteltavana olevan tuotteen tai kuumavalssatun nauhan tuottajia, kuumavalssatun nauhan hankinnasta VIZ STALille aiheutuneet kustannukset oli vahvistettava muiden hyväksyttävien tietojen perusteella. Koska muita hyväksyttäviä tietoja ei ollut käytettävissä, pyynnön esittäjän valmistuskustannukset voitiin vahvistaa ainoastaan yhteisössä sovellettujen kuumavalssatun nauhan hintojen perusteella.

(50)

Tietojen ilmoittamisen jälkeen VIZ STAL vaati vielä, että yhteisössä sovellettuja kuumavalssatun nauhan hintoja oli oikaistava ottaen huomioon fyysisiin ominaisuuksiin, tuotantoprosessiin, kuljetuskustannuksiin ja myyntiedellytyksiin liittyvät erot.

(51)

Fyysisiin ominaisuuksiin liittyvät erot otettiin huomioon yhteisössä sovellettua kuumavalssatun nauhan keskihintaa vahvistettaessa jättämällä tarkastelusta pois korkealaatuiset kuumavalssatun nauhan lajit, joita Venäjällä ei tuoteta. Tästä syystä oikaisu ei ollut perusteltu.

(52)

Venäjällä ja yhteisössä käytettyjen tuotantoprosessien erojen osalta VIZ STAL väitti, että yhteisössä käytetty teknologia kulutti enemmän energiaa, tuotti enemmän jätettä ja tuotti suuremman tuotoksen. Vaikka yhteisössä pääasiallisesti käytetyssä tuotantoprosessissa todella kuluu enemmän energiaa, siinä todettiin syntyvän jätettä merkittävästi vähemmän. Sen vuoksi katsottiin, että erilaisten tuotantoprosessien tehokkuus oli kokonaisuudessaan sama ja niistä aiheutui samanlaiset tuotantokustannukset. Tästä syystä oikaisu ei ollut perusteltu.

(53)

Myyntiedellytysten osalta VIZ STAL väitti yhteisössä sovellettujen hintojen olevan ”monopolihintoja”, mutta ei selittänyt, missä laajuudessa se vaikutti hintaan tai hintavertailuun. Lisäksi vahvistettiin, että myyntiedellytykset olivat samat kummillakin markkinoilla, toisin sanoen kuumavalssattua nauhaa myi kotimarkkinoilla ainoastaan yksi tuottaja. Venäjällä hintoihin vaikutti kuitenkin myös vientiä harjoittavan tuottajan ja sen tavarantoimittajan välinen suhde. Tästä syystä oikaisu ei ollut perusteltu.

(54)

Kuumavalssatun nauhan kuljetuskustannusten osalta oikaisu ei ollut perusteltu, sillä yhteisön tuotannonalan hinnat laskettiin noudettuna lähettäjältä -tasoisina eli ilman kuljetuskustannuksia.

(55)

Tietojen ilmoittamisen jälkeen yhteisön tuotannonala väitti, etteivät Venäjän kotimarkkinoilla sovelletut energian (erityisesti maakaasun) hinnat olisi määräytyneet vapaiden markkinavoimien mukaan, mikä olisi otettava huomioon VIZ STALin tuotantokustannuksia vahvistettaessa. Tässä yhteydessä todetaan, että komissio tarjosi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden esittää huomauksia markkinatalousaseman myöntämisestä kahdelle venäläiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle. Yhteisön tuotannonala ei pyytänyt kiinnittämään huomiota siihen, että normaaliarvoa määritettäessä olisi erityisesti selvitettävä venäläisen kaasun hinnan vaikutuksia (katso johdanto-osan 23 kappale). Vaikka kaasun hinnat eivät Venäjällä ehkä olekaan samat kaikilla alueilla ja kaikille asiakkaille, ei tässä menettelyn myöhäisessä vaiheessa enää voitu tutkia energian hintaan liittyvää kysymystä yksityiskohtaisemmin. Joka tapauksessa tutkimuksessa tuli esille, että suoraan VIZ STALin suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden tuotantoon liittyvä energiankulutus ei ollut merkittävä, minkä vuoksi se vaikutti vain vähän yrityksen tuotantokustannuksiin. Yrityksen kuumavalssatun nauhan toimittaja ei ollut, kuten johdanto-osan 48 kappaleessa mainitaan, tutkimuksen kohteena tässä välivaiheen tarkastelussa eikä kyseisen tavarantoimittajan keskeisten tuotantopanosten kustannusten luotettavuudesta tehty päätelmiä. Koska VIZ STALin ja sen tavarantoimittajan välillä sovellettuja hintoja ei katsottu luotettaviksi ja ne korvattiin yhteisön markkinoilla veloitetuilla hinnoilla, energian hintaan liittyvät mahdolliset vääristymät oli joka tapauksessa jo poistettu.

(56)

Suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden kokonaistuotantokustannusten vahvistamiseksi oli määritettävä myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset. VIZ STAL väitti, että tietyt ennen tutkimusajanjaksoa ilmenneet mutta vasta tutkimusajanjaksolla kirjanpitoon merkityt kulut oli katsottava pelkästään tilinpitokuluiksi ja vähennettävä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista Ei kuitenkaan toimitettu näyttöä siitä, ilmenivätkö kyseiset kustannukset tosiasiassa ennen tutkimusajanjaksoa. Tarkasteltavana olevat kustannukset kasvoivat itse asiassa huomattavasti tutkimusajanjakson aikana edellisiin vuosiin verrattuna, joten ei voida sulkea pois sitä, että niitä olisi syntynyt tutkimusajanjakson aikana.

(57)

Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti myynti-, hallinto- ja yleiskuluihin oli sitä paitsi lisättävä rahoitukseen liittyvät kulut. Tässä yhteydessä todettiin, että VIZ STALiin etuyhteydessä oleva osapuoli myönsi sille korotonta lainaa Yhdysvaltain dollareissa. Koska myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin eivät siis täysin sisältyneet kaikki tarkasteltavana olevan tuotteen tuotanto- ja myyntikustannukset, niihin lisättiin tavanomaisten markkinaolosuhteiden mukaiset rahoitukseen liittyvät kulut. Tässä yhteydessä sovellettiin vastaanotettuihin lainoihin samaa korkoa kuin vastaaviin lainoihin sovellettiin tutkimusajanjakson aikana tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Koska soveltuvampaa menetelmää ei ollut käytettävissä, korkomenojen kokonaismäärä kohdennettiin tarkasteltavana olevalle tuotteelle perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti liikevaihdon perusteella.

(58)

VIZ STAL vastusti myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin rahoitukseen liittyvien kustannusten osalta tehtyä oikaisua. VIZ STAL väitti, että kyseisen lainan myöntänyt osapuoli oli VIZ STALin pääosakas ja olisi myös vaihtoehtoisesti voinut lisätä osakepääomaansa, jolloin rahoitukseen liittyviä kustannuksia ei olisi ollut. Sen sijaan VIZ STAL väitti, että tutkimusajanjakson aikana lainaa oli maksettu takaisin ja että korkona olisi sovellettava samaa korkoa kuin lainanottoon lainanantajan kotimarkkinoilla. VIZ STAL väitti vielä, että osa korkokuluista (nimelliskorko) sisältyi jo myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin eikä sitä pitäisi enää laskea mukaan toiseen kertaan. Sen vuoksi rahoitukseen liittyvien lisäkustannusten määrää olisi vähennettävä vastaavasti.

(59)

Ensimmäinen väite oli hylättävä, koska kustannuksiin olisi sisällyttävä kaikki tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvät kustannukset ja näin ei tässä tapauksessa ollut kuten johdanto-osan 57 kappaleessa selitetään. Tavanomaisissa markkinaolosuhteissa VIZ STALin olisi ollut etsittävä rahoitusta avoimilta markkinoilta ja sille olisi aiheutunut rahoitukseen liittyviä lisäkuluja, joiden olisi ilmettävä sen kustannuksissa. Lisäksi todetaan, etteivät lainat ja pääomaosuudet ole yksinkertaisessa korvaussuhteessa toisiinsa, koska niillä on täysin erilaiset seuraukset. Lainahan maksetaan takaisin, mutta osakepääomaa ei.

(60)

Lisäksi katsottiin, että tarkoituksenmukaisin korko olisi lainansaajan kotimarkkinoilla sovellettu korko, koska se kuvastaisi parhaiten tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyviä kustannuksia Venäjän kotimarkkinoilla, joille normaaliarvo määritetään. Joka tapauksessa VIZ STAL ei toimittanut näyttöä tueksi väitteelle, jonka mukaan olisi sovellettava lainanantajan kotimarkkinoiden korkoa. VIZ STAL toimitti tietojen ilmoittamisen jälkeen käyttöpääoman takaisinmaksusta joitakin lisätietoja, joita ei enää voitu todentaa johtuen menettelyn myöhäisestä vaiheesta ja joita ei sen vuoksi voitu ottaa huomioon. Näyttöä ei myöskään toimitettu siitä, että osa korkokuluista sisältyisi jo myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin tai että VIZ STAL olisi jo maksanut korkoa. Sen vuoksi väite oli hylättävä.

(61)

Yhteisön tuotannonala vaati, että varojen arviointiin ja niiden arvon alenemiseen liittyvät vääristymät olisi otettava huomioon myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia laskettaessa. Väitettiin myös, että myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset olisivat merkittävästi korkeammat kuin yhteisössä, erityisesti koska myynnin jälkeiset kustannukset, tutkimus- ja kehittämiskustannukset sekä välttämättömien viestintävälineiden ja tietotekniikan järjestelmien kustannukset olivat korkeammat.

(62)

Yhteisön tuotannonala ei toimittanut edellä esitettyjä väitteitä tukevaa näyttöä. Väitteet sitä paitsi esitettiin hyvin myöhäisessä vaiheessa menettelyä eikä niitä sen vuoksi voitu tutkia kovin yksityiskohtaisesti. Sen vuoksi väite oli hylättävä.

(63)

Selvitettiin myös, voitaisiinko normaaliarvo määrittää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti muiden tuottajien kotimarkkinahintojen perusteella. Koska toisen pyynnön esittäjän eli NLMK:n osalta ei ollut käytettävissä kotimarkkinoiden myyntihintoja koskevia luotettavia tietoja (kuten johdanto-osan 24 ja 31 kappaleessa selitetään) ja koska Venäjän kotimarkkinoilla ei ollut pyyntöjen esittäjien lisäksi muita yhteistyössä toimivia myyjiä tai tuottajia, komissiolla ei ollut käytettävissään tietoja muiden tuottajien kotimarkkinahinnoista.

(64)

Sen vuoksi kaikissa tapauksissa, joissa käytettiin laskennallista normaaliarvoa, se laskettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä vietyjen mallien tarpeen mukaan oikaistuihin valmistuskustannuksiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja kohtuullinen voittomarginaali.

(65)

Tätä varten tutkittiin, olivatko pyynnön esittäjälle kotimarkkinoilla aiheutuneita myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia, jotka oli oikaistu edellä esitetyllä tavalla, sekä sen saamaa voittoa koskevat tiedot luotettavia. Tosiasiallisia kotimarkkinoiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia pidettiin luotettavina, koska samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin määrää voitiin pitää edustavana. Koska kuitenkin tarkasteltavana olevan tuotteen koko kotimarkkinamyynti ei tapahtunut perusasetuksessa tarkoitetussa tavanomaisessa kaupankäynnissä (katso johdanto-osan 38 kappale), kotimarkkinoiden voittomarginaalia ei voitu määrittää perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti. Koska käytettävissä ei ollut tietoja muiden tämän tutkimuksen kohteena olevien viejien tai tuottajien myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista ja voittomarginaalista ja koska VIZ STAL ei tuota eikä myy muita tuotteita, jotka kuuluisivat samaan yleiseen tuoteluokkaan kuin suuntaisrakeiset sähkötekniset levyvalmisteet, kotimarkkinoiden voittomarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti eli muulla hyväksyttävällä menetelmällä. Koska luotettavampia tietoja ei ollut käytettävissä, kotimarkkinoiden voittomarginaaliksi arvioitiin 10 prosenttia tuotantokustannuksista. Venäjällä, jota pidetään edelleen voimakkaasti kasvavana markkinatalousmaana ja jolla katsotaan sen vuoksi olevan kehittyneempiin talouksiin verrattuna dynaamisemmat kasvuodotukset ja korkeammat inflaatioluvut ja suuremmat pääomainvestointeihin liittyvät odotukset, tehtävät investoinnit huomioon ottaen pidettiin tässä tutkimuksessa käytettyä 10 prosentin voittomarginaalia varovaisena arviona.

(66)

VIZ STAL oli suurelta osin siihen etuyhteydessä olevan Sveitsissä toimivan hallinta-/kauppayhtiön omistuksessa ja hallinnassa. Kaikki vientimyynti tutkimusajanjakson aikana tapahtui kyseisen Sveitsissä toimivan yrityksen kautta eräälle yhteisössä toimivalle etuyhteydessä olevalle tuojalle, joka jälleenmyi tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisössä oleville lopullisille asiakkaille. Sen vuoksi vientihinnat muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti ensimmäiseltä yhteisössä toimivalta riippumattomalta asiakkaalta veloitettujen jälleenmyyntihintojen perusteella.

(67)

Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti tehtiin oikaisuja kaikkien kyseiselle yhteisössä toimivalle etuyhteydessä olevalle tuojalle tuonnin ja jälleenmyynnin välissä aiheutuneiden kustannusten, myös myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten, sekä kohtuullisen voittomarginaalin huomioon ottamiseksi.

(68)

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että kuten johdanto-osan 75 kappaleessa mainitaan ja kuten VIZ STAL kyselyvastauksessaan pyysi vientihintaa oikaistiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan g alakohdan mukaisesti etuyhteydessä olevan tuojan ensimmäiselle yhteisössä toimivalle riippumattomalle ostajalle myöntämien maksuehtojen mukaisten luottokustannusten (eli rahoitukseen liittyvien kustannusten) osalta. Toisaalta, kun vientihinnat muodostetaan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti, oikaisuja on myös tehtävä kaikkien tarkasteltavana olevan tuotteen maahantuonnin ja jälleenmyynnin välisten kustannusten huomioon ottamiseksi. On esimerkiksi otettava huomioon etuyhteydessä olevan tuojan myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten kohtuullinen vaihteluväli. Joissakin tapauksissa myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin saattaa kuitenkin sisältyä edellä mainituista maksuehdoista johtuvia rahoitukseen liittyviä kustannuksia. Jotta vältettäisiin rahoitukseen liittyvien kustannusten, eli (i) edellä tarkoitetuista maksuehdoista johtuvien ja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan g alakohdan nojalla vähennettyjen rahoitukseen liittyvien kustannusten ja (ii) etuyhteydessä olevan tuojan myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin sisältyvien rahoitukseen liittyvien kustannusten, vähentäminen kahteen kertaan, etuyhteydessä olevalle tuojalle annettiin tilaisuus esittää vahvistava näyttö sille, että osa sen rahoitukseen liittyvistä kustannuksista oli syntynyt sen yhteisössä toimiville riippumattomille asiakkaille myönnettyjen maksuehtojen rahoittamisesta. Etuyhteydessä oleva tuoja ei kuitenkaan esittänyt tästä seikasta perusteltua näyttöä, ja sen vuoksi sen myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset on vähennettävä kokonaisuudessaan, kun vientihinta muodostetaan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

(69)

Tietojen ilmoittamisen jälkeen VIZ STAL väitti, että osa syntyneistä, perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan g alakohdan mukaisesti vientihinnasta vähennetyistä kustannuksista sisältyi etuyhteydessä olevan tuojan myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin, minkä vuoksi vientihinnan muodostamiseksi tehtyä laskelmaa oli tarkistettava kyseisten kustannusten kaksinkertaisen vähennyksen välttämiseksi. Huomautetaan, että vaatimus esitettiin ensimmäisen kerran vasta päätelmien ilmoittamisen jälkeen eikä tällöinkään esitettyä näyttöä, joka olisi tukenut VIZ STALin näkemystä. Myöskään etuyhteydessä olevan tuojan toimitiloissa suoritetussa tarkastuksessa ei voitu vahvistaa sitä, että etuyhteydessä oleva tuoja olisi vastannut VIZ STALin yhteisössä toimivalle riippumattomalle asiakkaalle myöntämän luoton kustannuksista, ja sen vuoksi vaatimus oli hylättävä.

(70)

Yhteisössä toimivan etuyhteydessä olevan tuojan osalta tutkimuksessa ilmeni, ettei sille aiheutuneita kuoletus- ja poistokustannuksia ollut ilmoitettu. Sen vuoksi ne lisättiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten kokonaismäärään. Sen jälkeen myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset vähennettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti ensimmäiselle yhteisössä toimivalle riippumattomalle asiakkaalle kohdistuneen jälleenmyynnin hinnasta. Tässä yhteydessä komissio hylkäsi menetelmän, jolla VIZ STAL oli jakanut myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset tarkasteltavana olevan tuotteen ja ”muiden tuotteiden” kesken. VIZ STAL väitti, että siihen etuyhteydessä oleva tuoja toimi tiettyjä muita tuotteita koskevien liiketoimien yhteydessä asiamiehenä palkkiota vastaan. Etuyhteydessä olevan tuojan tulot kyseisistä liiketoimista muodostuivat yksinomaan palkkioista, jotka se oli saanut ”muihin tuotteisiin” liittyvistä liiketoimista. Sen vuoksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että laskettaessa kustannusten jakautumista liikevaihdon pohjalta olisi muiden tuotteiden myynnin yhteydessä käytettävä suurempaa hypoteettista liikevaihtoa eikä sen etuyhteydessä olevan tuojan tileihin kirjattuja tosiasiallisia tuloja. Väitettiin, että hypoteettisen liikevaihdon olisi vastattava kyseisten ”muiden tuotteiden” myyntihintoja yhteisössä. Tämän tuloksena ”muiden tuotteiden” myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset kasvaisivat ja tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavat kustannukset vähenisivät. VIZ STAL väitti, että tällöin yhtäältä tarkasteltavana olevaan tuotteeseen ja toisaalta ”muihin tuotteisiin” liittyvät kustannukset jakautuisivat asianmukaisemmin.

(71)

Etuyhteydessä oleva tuoja toimi kuitenkin ”muiden tuotteiden” yhteydessä asiamiehenä. Asiamiehellä ei ole niin paljon hallinnollisia velvollisuuksia kuin tuojalla. Niinpä tuoja ostaa ja jälleenmyy tuotteita omaan lukuunsa, mikä merkitsee suuremman hallinnollisen työn lisäksi suurempaa riskiä. Lisäksi tuoja joutuu tavallisesti hankkimaan pääomaa tavaroiden ostoa varten. Yleensä näiden seikkojen olisi ilmettävä myös tuojan ja asiamiehen erilaisina myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksina. Kyseinen ero ei kuitenkaan tullut esille menetelmässä, jota VIZ STAL käytti kustannusten jaossa, ja se johti epävarmaan tulokseen.

(72)

Edellä esitetty huomioon ottaen pääteltiin, että myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten jakaminen eri asianomaisille tuotteille oli tarkoituksenmukaisinta tehdä tosiasiallisen liikevaihdon pohjalta.

(73)

Koska luotettavampia tietoja ei ollut käytettävissä, kohtuulliseksi voittomarginaaliksi arvioitiin 5 prosenttia. Tätä pidettiin soveltuvana kyseisenlaiselle tuotannonalalle. Samaa voittomarginaalia käytettiin myös aiemmassa tutkimuksessa eli johdanto-osan 2 kappaleessa mainitussa toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa.

(74)

Edellä esitetyn mukaisesti vahvistetun normaaliarvon ja vientihinnan tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti huomioon eroavuudet niissä tekijöissä, joiden todettiin vaikuttavan hintoihin ja hintojen vertailukelpoisuuteen.

(75)

VIZ STAL ilmoitti, että vientihintaan oli tehty sisämaan kuljetus- ja rahtikustannuksia, vientimaksua, vakuutusmaksuja, sekalaisia kuluja, lainakuluja, pankkimaksuja, tuonti- ja muita maksuja, postileimakuluja ja leikkuukuluja koskevat oikaisut, jotka hyväksyttiin, koska niiden todettiin olevan kohtuullisia ja paikkansa pitäviä ja niitä tuki todennettu näyttö.

(76)

VIZ STALin osalta verrattiin perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti kunkin tuotelajin normaaliarvon painotettua keskiarvoa kyseisen tuotelajin vientihinnan painotettuun keskiarvoon.

(77)

Vertailu osoitti polkumyyntiä esiintyvän. Polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla on seuraava:

(78)

VIZ STALin yhteydessä tutkittiin myös, voitiinko kohtuudella katsoa, että alkuperäisen tutkimuksen jälkeen tapahtunut olosuhteiden muutos oli luonteeltaan pysyvä. Tältä osin analysoitiin yrityksen normaaliarvon ja vientihinnan mahdollista kehitystä. Erityistä huomiota kiinnitettiin hintatasoon, jolla yritys myi suuntaisrakeisia sähköteknisiä levyvalmisteita yhtäältä kotimarkkinoilla ja toisaalta vientimarkkinoilla, sen tuotantokustannuksiin, tuotantokapasiteettiin ja kapasiteetin käyttöasteeseen sekä yhteisöön suuntautuneen viennin määrään.

(79)

Aluksi katsottiin, että alkuperäisen tutkimuksen aikana pyynnön esittäjä ei toiminut markkinatalousolosuhteissa. Kuten johdanto-osan 22 kappaleessa esitetään, pyynnön esittäjä kykeni kuitenkin osoittamaan, että tähän välivaiheen tarkasteluun kuuluvan tutkimusajanjakson aikana se täytti perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa asetetut vaatimukset, ja sille siis myönnettiin markkinatalousasema. Sen vuoksi kyseisen pyynnön esittäjän normaaliarvo määritettiin yrityksen itsensä toimittamien ja todennettujen tietojen perusteella eikä vertailumaan tuottajien toimittamien tietojen perusteella.

(80)

VIZ STALille määritetty normaaliarvo perustui sekä kotimarkkinoiden myyntihintoihin että laskennalliseen normaaliarvoon. Suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden kotimarkkinoiden myyntihintojen voitiin todeta pysyneen suhteellisen vakaina tutkimusajanjakson aikana. Tämä johtui vakaasta kotimarkkinoiden kysynnästä ja kulutuksesta, jonka ei odoteta muuttuvan merkittävästi lähitulevaisuudessa, sekä tuottajien ja käyttäjien vähäisestä määrästä. Sen vuoksi oletetaan, etteivät suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden kotimarkkinoiden myyntihinnat vaihtele merkittävästi tulevaisuudessa.

(81)

Tuotantokustannusten osalta muistutetaan, että kustannuksia oli mukautettava tuotantopanosten (kuumavalssattu nauha) epäluotettavien hintatietojen vuoksi (katso johdanto-osan 41–49 kappale). VIZ STAL väitti, että sen suhde tavarantoimittajaansa oli muuttunut tutkimusajanjakson jälkeen eli VIZ STAL suunnitteli nyt hankkivansa kuumavalssattua nauhaa enenevästi muilta tavarantoimittajilta, myös yhteisön toimittajilta. Tarkasteltiin, voisiko tämä seikka vaikuttaa VIZ STALille tuotantopanoksista aiheutuviin kustannuksiin ja siten valmistuskustannuksiin. Todettiin kuitenkin, ettei kuumavalssatun nauhan mahdollisella hinnankorotuksella hyvin todennäköisesti olisi vaikutusta tässä tutkimuksessa määritettyyn normaaliarvoon. Tämä johtuu siitä, että normaaliarvo määritettiin oikaistujen valmistuskustannusten perusteella eikä siinä yhteydessä otettu huomioon tuotantopanosten epäluotettavia hintatietoja. Kuumavalssatun nauhan hankintahinnan mahdollinen tosiasiallinen korotus aina markkina-arvoon asti sisältyy jo niin ollen polkumyyntimarginaalin määrityksessä käytettyyn normaaliarvoon. Sen vuoksi on kohtuullista olettaa, että pyynnön esittäjän normaaliarvo ei muutu merkittävästi lähitulevaisuudessa.

(82)

Komissio tutki myös sitä, miten VIZ STALin vientimyynti mahdollisesti kehittyisi alempaa tullia sovellettaessa. Tältä osin katsottiin, että aikaisemmin kyseisen yrityksen vientimyynnin määrää rajoitti voimassa oleva sitoumus, joka hyväksyttiin alkuperäisen tutkimuksen yhteydessä. Kuten johdanto-osan 96 kappaleessa mainitaan, todettiin, ettei kyseisenlainen sitoumus ollut enää tarkoituksenmukainen. Sen vuoksi tutkittiin, kasvattaisiko alempi tulli, johon ei liity määrällisiä tuontirajoituksia, merkittävästi pyynnön esittäjän suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden yhteisöön suuntautuvaa vientiä tutkimusajanjakson aikaisiin hintoihin nähden alhaisemmilla hinnoilla. Tässä yhteydessä katsottiin, että pyynnön esittäjän kapasiteetin käyttöaste oli tutkimusajanjakson aikana yli 90 prosenttia. Tutkimuksessa ei myöskään tullut esille ennakoimattomia investointeja, jotka olisivat lisänneet pyynnön esittäjän tuotantokapasiteettia. Voidaan siis kohtuudella olettaa, että tuotannon määrä pysyisi vakaana eikä kasvaisi lähitulevaisuudessa merkittävästi. Ei myöskään löydetty syytä, miksi pyynnön esittäjän pitäisi siirtää nykyistä tuotantoaan yhteisön markkinoille. Sen vuoksi pääteltiin, että kyseisen yrityksen suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden vienti yhteisöön ei muuttuisi merkittävästi.

(83)

Vientihintojen osalta muistutetaan, että voimassaoleva sitoumus oli lähinnä määrällinen ja salli pyynnön esittäjän asettaa vientihintansa suhteellisen vapaasti vahvistetun vientimäärän puitteissa. Kyseisen sitoumuksen allekirjoittajien näet oletettiin ainoastaan seuraavan ”yhteisön markkinoilla vallitsevaa hintatasoa”. Lopullista polkumyyntitullia oli tarkoitus soveltaa vasta sitten, kun määrän yläraja olisi saavutettu. Huolimatta johdanto-osan 94 ja 95 kappaleessa esitetyistä komission päätelmistä katsottiin, että Venäjältä tutkimusajanjakson aikana vietyjen suurikokoisten suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden määrä ei ylittänyt sitoumuksen mukaista ylärajaa. Sen vuoksi tämän tutkimusajanjakson aikaiseen vientihintaan ei sisältynyt alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettua polkumyyntitullia. Voidaan siis päätellä, ettei alempi polkumyyntimarginaali alentaisi kyseisen yrityksen osalta merkittävästi nykyisiä vientihintoja tai aiheuttaisi muita vastaavia seurauksia.

(84)

Perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaan tullit eivät saisi ylittää vahvistettua polkumyyntimarginaalia vaan niiden olisi oltava sitä alempia, jos alempi tulli riittää poistamaan yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon. Koska nyt kyseessä olevissa välivaiheen tarkasteluissa tutkittiin ainoastaan polkumyyntiin liittyviä näkökohtia, käyttöön otettavat tullit eivät saisi olla korkeampia kuin alkuperäisessä tutkimuksessa todetut vahingon korjaavat tasot ja kuin mitä vahvistetaan johdanto-osan 2 kappaleessa mainitussa toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa.

(85)

Kuten päätöksen N:o 303/96/EHTY johdanto-osan 29 kappaleessa todetaan, alkuperäinen lopullinen polkumyyntimarginaali oli suurempi kuin lopullisesti määritetty vahingon korjaava taso ja sen vuoksi lopullisen polkumyyntitullin perusteena oli alempi vahinkomarginaali eli 40,1 prosenttia. Koska VIZ STALille tässä välivaiheen tarkastelussa määritetty polkumyyntimarginaali on kyseistä tasoa alempi, muutetun polkumyyntitullin perusteena olisi oltava kyseinen alempi polkumyyntimarginaali eli 14,7 prosenttia.

(86)

Edellä olevasta seuraa, että VIZ STALin osalta polkumyyntitullia, joka otettiin käyttöön päätöksellä N:o 303/96/EHTY ja vahvistettiin Venäjältä peräisin olevien suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden tuonnista annetulla asetuksella (EY) N:o 151/2003, olisi muutettava perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla.

(87)

NLMK:n osalta nyt kyseessä oleva välivaiheen tarkastelu olisi päätettävä ja komission päätöksellä N:o 303/96/EHTY käyttöön otettu ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 151/2003 vahvistettu lopullinen polkumyyntitulli olisi pidettävä voimassa.

(88)

Kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin olennaiset tosiseikat, joiden perusteella aiottiin suositella, että voimassa olevia toimenpiteitä muutettaisiin VIZ STALin osalta ja välivaiheen tarkastelu päätettäisiin NLMK:n osalta, ja niille tarjottiin tilaisuus esittää huomautuksia. Huomautuksia saatiin, ja ne otettiin tarpeen mukaan huomioon. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolet voivat esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta.

(89)

Kuten johdanto-osan 2 kappaleessa todetaan, komissio pani omasta aloitteestaan vireille Venäjältä peräisin olevia suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden tuontiin sovellettavan toimenpiteen muotoa koskevan välivaiheen tarkastelun selvittääkseen päätöksellä N:o 303/96/EHTY hyväksytyn sitoumuksen soveltuvuuden ja toimivuuden. Tutkimus toteutettiin yhdessä asetuksella (EY) N:o 151/2003 päätetyn toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun sekä pyyntöjen esittäjiä koskevien polkumyyntiin rajattujen välivaiheen tarkastelujen kanssa.

(90)

Tässä yhteydessä huomautetaan, että alun perin hyväksytty sitoumus oli luonteeltaan määrällinen ja sen mukaan yritykset sitoutuivat siihen, ettei niiden yhteisöön suuntautuvan viennin määrä ylitä tiettyä enimmäisrajaa.

(91)

Perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan sitoumuksella pyritään poistamaan polkumyynnin vahingollinen vaikutus. Tämä saavutetaan niin, että viejä nostaa hintojaan tai lopettaa polkumyyntihintaan tapahtuvan vientinsä. Tutkimukset ovat osoittaneet, ettei alun perin hyväksytyillä sitoumuksilla, joilla vain rajoitettiin yhteisöön tulevan tuonnin määrää, ole onnistuttu nostamaan hintoja vahinkoa aiheuttamattomalle tasolle ja näin palauttamaan hyvän kauppatavan mukaista kauppaa yhteisön markkinoille. Sen vuoksi tässä tapauksessa katsottiin, etteivät sitoumukset ole nykyisessä muodossaan soveltuva ja toimiva keino polkumyynnin vahingollisen vaikutuksen poistamiseksi.

(92)

Nyt kyseessä olevien välivaiheen tarkastelujen pyytäjien lisäksi alkuperäisten sitoumusten allekirjoittajia olivat eräs venäläinen kauppias, joka vei tarkasteltavana olevaa tuotetta alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjakson aikana, sekä Venäjän viranomaiset, joiden tarkoituksena oli varmistaa sitoumuksen asianmukainen valvonta. Kuten jo vahvistettiin johdanto-osan 2 kappaleessa tarkoitetussa toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa, sitoumuksen allekirjoittanut kauppias, VO ”Promsyrioimport” (Moskova), lopetti suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden viennin yhteisöön sen jälkeen, kun lopulliset polkumyyntitullit oli otettu käyttöön, eli ennen tammikuuta 2000. Sen vuoksi ei kyseistä kauppiasta pidetty asianomaisena osapuolena toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa, jonka perusteella lopulliset polkumyyntitullit pidettiin voimassa tammikuussa 2003. Kauppias ei myöskään itse ilmaissut kiinnostustaan jälleenviedä suuntaisrakeisia sähköteknisiä levyvalmisteita yhteisöön eikä pyytänyt, että sitä kohdeltaisiin mahdollisena asianomaisena osapuolena meneillään olevassa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä.

(93)

Lisäksi katsottiin, että ottaen huomioon Venäjän muuttuneet olosuhteet, kun maa nykyään tunnustetaan varauksetta markkinatalousmaaksi, ei ole enää tarpeen eikä maan uuden aseman mukaista, että Venäjän viranomaiset varmistaisivat venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntitutkimusten yhteydessä tarjoamien sitoumusten asianmukaisen valvonnan.

(94)

Kuten toimenpiteiden muotoon rajatun välivaiheen tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa mainitaan, sitoumuksen valvonnan yhteydessä oli todettu toimenpiteiden soveltamiseen liittyviä ongelmia, jotka heikensivät niiden korjaavaa vaikutusta. Tämä tutkimus vahvisti asian. Todettiin näet, ettei kumpikaan vientiä harjoittava tuottaja kyennyt yksilöimään tarkasteltavana olevan tuotteen lopullista määränpäätä myyntinsä rakenteen ja käyttämiensä myyntikanavien avulla. Sen vuoksi ei voitu vahvistaa, jälleenvietiinkö tuotteet vai luovutettiinko ne vapaaseen liikkeeseen yhteisössä (katso myös johdanto-osan 95 kappale). Ei siis ollut mahdollista ratkaista, olivatko asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamat, sitoumuksessa edellytetyt tiedot aukottomat ja paikkansa pitävät.

(95)

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että sitoumuksen hyväksymisen jälkeen oli otettu käyttöön kaksi erilaista vientilisenssiä, A-lisenssi (vapaaseen liikkeeseen yhteisössä tarkoitettu vienti) ja B-lisenssi (muiden tullimenettelyjen alaisena yhteisöön tuotavaksi tarkoitettu vienti). A-lisenssillä tapahtuvassa viennissä oli noudatettava vuotuista kiintiötä, kun taas B-lisenssillä tapahtuvaan vientiin ei sovellettu määrällisiä kiintiöitä. Koska etuyhteydessä olevat tuojat eivät kyenneet yksilöimään tuontituotteiden lopullista määränpäätä, ne eivät voineet esittää tarpeeksi ratkaisevaa näyttöä siitä, että B-lisenssillä Venäjältä lähteneet tavarat myöhemmin jälleenvietiin. Yhteistyössä asianomaisten tulliviranomaisten kanssa todettiin vielä, että osa tästä tuonnista oli ilmoitettu luovutettavaksi vapaaseen liikkeeseen, mikä heikensi sitoumuksen tehoa. Yritysten käyttämät menettelyt osoittautuivat riittämättömiksi, jotta niitä olisi voitu soveltaa asianmukaisesti kaikissa sitoumuksessa vahvistetuissa olosuhteissa. Sen vuoksi ei voida sulkea pois riskiä, että sitoumusta kierretään.

(96)

Edellä oleva tarkastelu huomioon ottaen pääteltiin, ettei sitoumus ole nykyisessä muodossaan enää tarkoituksenmukainen, ei etenkään sitoumuksen tehokkaan valvonnan suhteen. Komission päätelmistä ilmoitettiin pyyntöjen esittäjille sekä sitoumuksen muille allekirjoittajille, eli VO ”Promsyrioimport” yritykselle (Moskova) ja Venäjän viranomaisille.

(97)

Toinen pyynnön esittäjä, NLMK, vastusti komission päätelmiä, jotka koskivat sitoumuksen tarkoituksenmukaisuutta. Se väitti erityisesti, että (i) käytössä oleva lisenssijärjestelmä sulkisi pois sitoumuksen mahdollisen kiertämisen; (ii) sitoumuksessa vahvistetun määrällisen rajoituksen puitteissa tapahtuvan tuonnin määrä olisi pienempi kuin vähimmäistasoa oleva vahinko, mikä poistaisi polkumyynnin vahingollisen vaikutuksen; ja (iii) allekirjoittaneiden osapuolten lukumäärän muuttuminen ei olisi riittävä peruste sitoumuksen hyväksynnän peruuttamiselle.

(98)

Voimassa olevan sitoumuksen soveltamista koskevat väitteet ovat ristiriidassa komission päätelmien kanssa (katso johdanto-osan 94 ja 95 kappale), eikä niitä tukevaa näyttöä esitetty. Ei myöskään voida sulkea pois päätelmää, jonka mukaan on olemassa riski, että sitoumusta kierretään. Tästä seuraa, ettei voimassa oleva sitoumus ole riittävä tae siitä, että polkumyynnin vahingollinen vaikutus todellakin poistuisi, minkä vuoksi sitä ei pidetä tarkoituksenmukaisena. Allekirjoittajaosapuolten lukumäärän muutosta ei pidä tarkastella irrallisena asiana, vaan samassa yhteydessä on otettava huomioon sitoumuksen hyväksymisen jälkeen tapahtunut vallitsevien olosuhteiden merkittävä muutos Venäjällä. Näin ollen väitteet oli hylättävä.

(99)

Kyseinen pyynnön esittäjä vaati myös, että tämä toimenpiteiden muotoon rajattu välivaiheen tarkastelu olisi päätettävä yhdessä sellaisten muiden välivaiheen tarkastelujen kanssa, jotka mahdollisesti pannaan vireille 1 päivänä toukokuuta 2004 tapahtuvan Euroopan unionin laajentumisen seurauksena. Olisi muistettava, että Venäjältä peräisin olevien suuntaisrakeisten sähköteknisten levyvalmisteiden tuontia koskevassa osittaisessa välivaiheen tarkastelussa, joka pantiin vireille 20 päivänä maaliskuuta 2004 (12), on tarkoitus arvioida yhteisön edun kannalta, olisiko voimassa olevia toimenpiteitä mukautettava, jotta voitaisiin välttää Euroopan unionin laajentumisesta asianomaisiin osapuoliin, käyttäjät, jälleenmyyjät ja kuluttajat mukaan luettuina, kohdistuvat äkilliset ja liian kielteiset vaikutukset. Sen mukaisesti tämän voimassa olevien toimenpiteiden muotoon rajatun välivaiheen tarkastelun ja käynnissä olevan laajentumiseen liittyvän osittaisen välivaiheen tarkastelun välillä ei ole suoraa yhteyttä. Sen vuoksi väite hylättiin.

(100)

Edellä olevasta seuraa, ettei sitoumus ole nykyisessä muodossaan enää tarkoituksenmukainen.

(101)

Olennaisten tosiseikkojen ja tarkastelujen, joiden perusteella pääteltiin, että voimassa olevan polkumyyntimarginaalin tasoa olisi tarvittaessa muutettava sekä ettei määrällinen sitoumus ollut nykyisessä muodossaan enää tarkoituksenmukainen, ilmoittamisen jälkeen NLMK tarjosi perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaista sitoumusta.

(102)

Kyseisen yrityksen yhteistyössä toimimisen aste tutkimuksen kaikissa vaiheissa ja sen toimittamien tietojen tarkkuus ja luotettavuus olivat kuitenkin epätyydyttävät (katso johdanto-osan 24 kappale). Sen vuoksi on erittäin epätodennäköistä, että yrityksen tekemää hintasitoumusta valvottaisiin tehokkaasti. Tästä syystä NLMK:n tarjoamaa sitoumusta pidettiin epäkäytännöllisenä perusasetuksen 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa mielessä. Sen vuoksi pääteltiin, ettei tietojen ilmoittamisen jälkeen tarjottua sitoumusta pitäisi hyväksyä.

(103)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin asiasta ja asianomaiselle pyynnön esittäjälle selostettiin yksityiskohtaisesti syyt, miksi tarjottua sitoumusta ei voitu hyväksyä. Neuvoa-antavaa komiteaa kuultiin,